Vihreiden sähköpostilistoilla keskustellaan valmistautumisesta kehysriiheen. Palstat ovat suljettuja ja keskustelut luottamuksellisia, mutta oman kirjoitukseni saan toki julkistaa. Tässä vastaukseni kysymykseen, mihin talouspoliittiseen ajatukseen perustuu menojen leikkaaminen ja verojen nosto taantuman oloissa:
Meidän taloudellinen tilanteemme on niin kimurantti, ettei siihen ole tarjolla oikeaa talouspolitiikkaa. Kaikki vaihtoehdot ovat jollain tavoin vääriä.
Uskon analyysiin, jonka mukaan meidän taloudessamme on suhdanneongelmien lisäksi hyvin suuri rakenteellinen epätasapaino niin, että jos nousukausi yllättäisi, se pystyisi alentamaan työttömyyttä vain noin kahdella prosenttiyksiköllä, noin 60 000 hengellä, minkä jälkeen kasvu leikkautuisi työvoimapulaan. Niinpä paraskaan mahdollinen talouskasvu ei pystyisi leikkaamaan nykyistä alijäämää lähellekään nollaa. Tällaisen suuren rakenteellisen alijäämän ylläpitämisessä ei ole oikein mieltä. Jotta alijäämällä elvytys olisi perusteltavissa, pitäisi työvoiman tarjontaa lisätä niin, että työllisyys voisi kohentua vähintään 200 000 hengellä. Se taas edellyttäisi työvoiman tarjontaa lisääviä toimia, joita vastustavat kaikki:
- Eläkeiän nosto on mahdotonta demareille.
- Kotiäitiyden vähentäminen on mahdotonta kristillisille ja vähän muillekin.
- Opintojen jouduttaminen on mahdotonta vihreille ja vasemmistoliitolle. (Toteutetaan heti, kun lähdemme hallituksesta yhdessä vasurien kanssa 🙂 )
- Työperäisin maahanmuuton lisääminen on mahdotonta demareille ja SAK:lle.
- Matalapalkkaisen työn subventointi on mahdotonta demareille, koska kaikkien kuuluu olla korkeapalkkaisissa töissä ja myös kokoomukselle, koska siinä voidaan vahingossa tukea myös osa-aikatyötä tekeviä. Pelkän peruskoulun suorittaneiden työllisyysaste on todella alhainen, joten vähän koulutusta vaativia työtehtäviä tarvittaisiin lisää ja sellaisten työtehtävien on tapana olla huonopalkkaisia.
- Kahden vuoden työttömyyskorvauskauden lyhentäminen on mahdotonta vasemmistolle ja myös osalle vihreitä.
- Ammattirajojen madaltaminen on mahdotonta kaikille.
- Julkisten työpaikkojen vähentäminen on mahdotonta kaikille.
- Työvoiman alueellista liikkuvuutta vastustavat muuttotappioalueet ja sen tekee mahdottomaksi epäonnistunut asuntopolitiikka.
Sitä suurempi alijäämä on perusteltu, mitä radikaalimpia työn tarjontaa lisääviä toimia toteutetaan. Tämä päättämättömyys on johtamassa vaiheittaisiin leikkauksiin, jotka eivät lopu kolmeen miljardiin. Tilapäistä laskusuhdannetta on nyt kestänyt kuusi vuotta.
Silti en hyväksy nyt yli miljardin leikkausta ensi vuodelle, koska ne eivät välttämättä leikkaa alijäämää (työttömyys). Koska kukaan ei tiedä tulevaa suhdannekehitystä, päättäisin nyt ALV:n korottamisesta ja sopisin, että se tulee voimaan, kun suhdanteet vähän paranevat. Nehän voidaan toteuttaa myös kesken vuoden.
Ei näillä tämän ja ensi vuoden leikkauksilla ole mitään merkitystä. Ainoat merkityksellisen asia on julkisen sektorin rakennemuutosten aikaan saaminen. Suhteellisen varmoja faktoja julkisen sektorin tulevaisuuden suhteen ovat:
-matalan tuottavuuden työn kysynnän väheneminen.
-korkean tuottavuuden työn tarjonta on ja tulee olemaan hyvinvoinnin pullonkaula.
-vanhuuteen liittyvien menojen kasvaminen.
Minkäänlaisia lyhyen aikavälin leikkauksia ei tarvittaisi, jos päätettäisiin edes osa seuraavista toimenpiteistä:
-yksityistetään ansiosidonnainen työttömyysturva (voidaan toteuttaa nopoeasti) ja ansiosidonnainen eläketurva (hitaammin)
-otetaan käyttöön yleinen julkisten palvelujen tili, mistä maksetaan perussosiaaliturva, terveydenhuolto ja koulutus. Yksityistetään perusterveydenhuollon palvelujen tuotanto.
-siirretään verotuksen painopistettä tulojen (niin palkka- kuin pääomatulot) verottamisesta mm. haitta-, omaisuus- ja perintäveroihin. Leikataan verovähennyksiä rajusti, jotta saadaan nimellisiä veroprosentteja alas.
Miten ihmeessä tästä olisi mitään iloa, jos elatussuhde, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan, ei muutu? Tarjontaa on nytkin, mutta työhönottajia ei ole.
leikataan kakilta muilta paitsi minulta ja nostetaan muiden veroja.
Osmo, en oikein usko työvoimapulaan. Tekijöitä löytyy, mutta mistä syntyvät työpaikat ja palkanmaksukyky? Niitähän on viime vuosina vain vähennetty irtisanomisin. Enää ei ole mielestäni uutinen irtisanomiset vaan uusien työntekijöiden palkkaaminen.
Eläkkeellä olevana toimittajana toivoisin jo asennemuutoksia kollegoiden parissa. Henkjinen lama niin työnantajissa kuin työntekijöissäkin on vallalla. Epäusko on itsestä perkeleestä, sanoi Ukko-Samperikin aikoinaan Tulppion savotan alla.
Miten yksityistettäisiin työttömyysturva ja eläkkeet? Nehän ovat jo nyt suurelta osin työnantajien ja työntekijöiden kontolla.
Mitä tarkoitat julkisten palvelujen tilillä? Nehän ovat veroina budjeteissä valtiolla ja kunnilla.
Perusterveydenhuollon yksityistämisellä ei saavuteta säästöjä. Inarin kunta antoi perusterveydenhuoltonsa Attendolle, mutta luopui siitä liian kalliina ja palasi kunnan omaan tuotantoon.
Kunnille tulee jo nyt kalliiksi yksityistetty päivystys(keikkalääkärit). Omat virkalääkärit pitää saada töihin!
Valtio on tehnyt aivan hulluja päätöksiä terveydenhuollossa: helikopteripalvelut otettiin valtiolle, lasku paljon suurempi kuin vapaaehtoisesti toteuttu systeemi. Sairaankuljetus saatettiin sairaanhoitopiireille, kunnat kusessa maksujensa kanssa. Lapissxakin vain Utsjoki pärjäsi, muut kunnat maksavat maltaita sairaankuljetuksesta LSHP:lle, kun kuntien kilpailuttama systeemi oli paljon halvempi. Hoidon tason nousu näennäinen useimmissa kunnissa. Lapissa jouduttiin perustamaan 140 uutta virkaa sairaankuljetukseen. Järkevääkö???
Keskustelu kiertää kehää, eikä tuota Osmon alustustakaan ole selvästi ymmärretty.
Täsät pitäisi jonkun tehdä työvoiman tarjonta ja rakenteellinen työttömyys – usein kysytyt kysymykset.
”Yksityistetään perusterveydenhuollon palvelujen tuotanto”
Kilpailun pitäisi edistää laatua ja tuottavuutta, kunhan se ei sekoita sotehimmeleitä?
Hartaudella laaditun sote Lakiluonnoksen tekstissä yksityinen tuotanto määrätään monen mutkan taakse jos keskuskorporaatio ylipäätään suvaitsee sallia sen, samoin kuin henkilöstön pitää olla töissä Keskushallinnolla.
Järjestämislakia on hierottu sillä tarkkuudella , että korporaation oma yhtiö erikseen nimetään sallituksi, vaikka näitä yhtiöitä yleisesti ei aiota sallia.
Ei ole kilpailun synnyttäminen helppoa 2010 luvun Suomessa.
Höh. Normaali taantuman poikanen, jossa totuttuun verrattuna ainoa poikkeus on se, että olemme nyt eurossa. Vaikeaa on siis vain se, että poliitikot eivät ole vielä miettineet, mitä Suomen tulisi tehdä kilpailukyvyn heiketessä, kun olemme yhteisvaluutassa. Ensimmäinen ilmeinen toimiva ratkaisu on toteuttaa vanhat markka-aikaiset keinot (D) sellaiseen tapaan kuin ne eurossa voi toteuttaa. Sitäpä eivät poliitikot ole ilmeisesti ennakkoon miettineet, että yhteisvaluutassa ollessa tuollaisten toimien toteuttaminen on rumempaa kuin oman valuutan tapauksessa, ja siksi järkevä kilpailukyvyn palauttava politiika voi viedä ääniä tulevissa vaaleissa ;-).
Ne ovat osa pakollista verokiilaa joka tekee työn teettämisen mielettömän kalliiksi. Niiden poistaminen verokiilasta menisi jotenkin niin, että valtio ilmoittaisi, että noita maksuja muuten ei tarvitse enää maksaa, mutta ei sitten tipu ansiosidonnaisiakaan. Seuraavaksi halukkaat työntekijät kilauttaisivat vakuutusyhtiöille, että paljonkos sellainen työttömyysvakuutus tai eläkevakuutus mahtaisi maksaa.
Matalan tuottavuuden työn kysynnän esteiden poistaminen on yksi tärkeimpiä keskipitkän ajan haasteita. Ja tuo verokiila on yksi niitä merkittävimpiä esteitä työllistämisen (koetun) byrokratian ohella.
Libera jokin aika sitten esitteli laajemmin omaa näkemystään perustilimallista. Detaljit vaativat hiomista, mutta karkeasti minun versioni voisi mennä jotenkin niin, että syntymäpäivänä jokaiselle suomen kansalaisielle avattaisiin tili. Tuolta otettaisiin neuvolakulut, lapsilisät, terveydenhoitokulut, ja opintojen kustannukset. Eli kun nuori pääsee työelämän alkuun, tili olisi reippaasti pakkasella. Samaten tuolta tililtä saisi nostaa perusturvan verran kuukaudessa. Siihen asti kun tili oilisi sen verran plussalla, että kohtuullisen osan peruseläkkeestä ja vanhuuden sairauksista saisi katettua, tuloista menisi jokin siivu tuolle tilille. Valtion budjetista katettaisiin vain se osa, mitä kuoleman jälkeen negatiivista tilisaldoa perintöverosta ei saada katettua. Tämä pysyisi toki käytännössä edelleen osana verokiilaa, mutta veisi erittäin merkittävän osan julkisen sektorin menoista pois ihmisten omalle vastuulle.
En ole suuruusluokkia varsinaisesti laskenut, mutta luulisin, että näillä toimilla päästäisiin aika lailla kokonaan eroon työnantajamaksuista ja palkkatuloverosta. Jokin tulonsiirtokomponentti noihin varmaan pitäisi kuitenkin jättää.
Tuo väite vaatisi tuekseen jotain anekdootteja vahvempaa. On kuitenkin aika vahvaa empiiristä näyttöä sille, että yksityinen sektori tuottaa palvelut tehokkaammin kuin julkinen sektori. Neuvostoliitossahan tuota kokeiltiin laajemmassakin mittakaavassa.
Ed. Tuomioja käytti mielestäni erittäin merkittävän puheen siitä, mitä Emu tässä vaiheessa ja suunnitellulla aikataululla toteutettuna merkitsee. Olen analyysistä täysin samaa mieltä. Se on tavallaan liittovaltioon menemistä latvasta puuhun. Tehdään ensin sellainen rahajärjestelmä, joka ei tule toimeen ilman federaatiota, ja sitten siihen ikään kuin pakotetaan tätä kautta siinäkin tapauksessa, että Euroopan kansat eivät federaatioon haluaisi mennä, tavallaan luodaan tilanne, jossa muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
Se tuo mieleen puheet, joita vuonna 1989 täällä kuuli käytävillä, että pitää Suomeen luoda sellainen valtiontaloudellinen tilanne, joka pakottaa eräisiin sellaisiin ikäviin sosiaalipoliittisiin uudistuksiin, sanotaan nyt suoraan, politiikan oikeistolaistamiseen, johon muuten ei oltaisi valmiita, mutta luodaan sellainen tilanne, että tällaisiin toimiin on aikanaan pakko mennä. Se politiikka ainakin pakon suhteen onnistui erinomaisesti. En tiedä, onnistuiko se minkään muun asian suhteen.
(Soininvaara 4.6.1996 eduskunnan täysistunto)
”Eläkeiän nosto on mahdotonta demareille.”
Eläkeiän nosto ei lisää työvoiman tarjontaa.
Nytkin jo +50-vuotiaalla on vaikeuksia työllistyä ja +60-vuotiaista työllisistä valtaosa on julkisen sektorin työllisiä vaikka koko työvoimasta julkisen sektorin työntekijöiden osuus on vain 25 %.
Ja työnantajat ovat jo ilmoittaneet ettei +63-vuotias kuulu enää työvoiman tarjontaan
Kun tämän ikäiset virkamiehet laskevat koko ajan tuottavuutta jo nytkin niin kiten virkamiesten pitäminen 65-vuotiaaksi parantaa julkista taloutta kun tuottavuus vain romahtaa
Ja kun julksen sektorin palkat on sidottu ikään niin julkisen sektorin ikääntymisen myötä kulut karkaavat
Eli eläkeiän nosto vain huonontaa julkisen saktorin tasapainoa
Ensihoidon uudellenorganisoinnin kulut tuelvat pääosin siistä, että palvelutaso on standardoitu ja ihmiset saavat samantasoisen palvelun koko maassa.
Enne ihmiset olivat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen asuinpaikasta ja kuntien isäaurikoiset vaikuttivat liikaa palvelutasoon
Toinen kuluja nostanut on pätevyysvaatimuksien kasvu , enää ei muuten reipas mies kelpaa.
Myöskin lähtöajan supistaminen 15 minuutista yhteen minuuttiin lisää päivystystarvetta , samoin saavutettavuusajat ovat lyhentyneet
Lisäksi nyt kyetään aloittamaan liotushoito jo ambulanssissa, mikä on tärkeää infarktitapuksissa ja parantaa henkiinjääntiä ja vähentää pysyviä vammoja
Niissä kunnissa, joissa on pinnattu palvelutasossa kulut tietysti nousevat, niissä joissa palvelu on jo ollut suurin piirtein nykytasolla, kulut nousevat vähän
”päättäisin nyt ALV:n korottamisesta ”
Suomessa on vakava kysyntälama, ja ALV:n korotus olisi myrkkyä.
Valtio on korotti autoveroa, alkoholiveroa ja sokeriveroa lisätulojen toivossa.
Autojen myynti on romahtanut ja edessä on rankat irtisanomiset. Vivoitusjuomatehtaat ovat sopeutuneet sokeriveron nostoon irtisanomisilla ja alkoholivero nosto laski Altian tulosta. Kaikki kyseiset verotuotot ovat laskeneet.
Muuten olen sitä mieltä, että euroalueen arvoketjut ja -mekanismit ovat sellaisia, että Suomi ja Suomen talouselämä on pysyvästi arvonmuodostuksessa menettävällä puolella siinä missä Saksa ja sen elinkeinoelämä ovat saamapuolella.
Saksan kauppataseen ylijäämä on euroaikana noussut maailman suurimmaksi. Hulluinta mitä voisi tehdä, olisi perustaa euroalueesta liittovaltio, kuten on ehdotettu.
Yhdysvaltain liittovaltio hajoaisi siihen paikkaan, jos siellä olisi yksikin Saksan kaltainen osavaltio. Nyt jo USA:ssa 13 osavaltiota suunnittelee omaan valtuuttaan siirtymistä:
http://tinyurl.com/7m93bh7
Perus normaalia politiikkaa siis. Ei tehdä juuri mitää, kun ei se kaikille sovi. Hyvin tulee mieleen joskus mainitsemasi fakta, että enemmän vaikuttaa kuka ei ole hallituksessa kuin se että kuka siellä on.
Demokratiassa tuntuu olevan ongelma, kun saavutettuja etuja ei luovuteta mistään hinnasta. Inflaatio tuntuu olevan helpoin leikkuri mitä ihmiset sietävät, kaikki muu on erittäin vaikeata. Rakenteellisiin ongelmiin sekään ei juuri auta. Joten varsin toivottomalta tilanne näyttää ainakin näin pessimistin näkökantilta. Mutta ei tässä mailman loppu luultavasti tule pientä säätöä ja elintason laskua varmasti. Uudistuksitta edetään ja hitaasti himmennytään hyvinvoinnista karsien.
“päättäisin nyt ALV:n korottamisesta ”
Suomessa on vakava kysyntälama, ja ALV:n korotus pahentaisi tilannetta, kuten muutkin arkiseen kulutukseen kohdistuvat korotukset.
Valtio korotti autoveroa, alkoholiveroa ja sokeriveroa lisätulojen toivossa. Autojen myynti on romahtanut ja edessä on rankat irtisanomiset. Limutehtaat ovat sopeutuneet sokeriveron nostoon irtisanomisilla ja alkoholivero nosto laski Altian tulosta. Kaikki kyseiset verotuotot ovat laskeneet.
Suomen tilanne on pysyvä. Euroalueen arvoketjut ja -mekanismit ovat sellaisia, että Suomi ja Suomen talouselämä on pysyvästi arvonmuodostuksessa menettävällä puolella siinä missä Saksa ja sen elinkeinoelämä ovat saamapuolella.
Saksan vaihtotaseen ylijäämä on euroaikana noussut maailman suurimmaksi. Hulluinta mitä voisi tehdä, olisi perustaa euroalueesta liittovaltio, kuten on ehdotettu.
Yhdysvaltain liittovaltio hajoaisi siihen paikkaan, jos siellä olisi yksikin Saksan kaltainen osavaltio. Nyt jo USA:ssa 13 osavaltiota on suunnitellut omaa vaihtoehtoista valuuttaa:
http://tinyurl.com/7m93bh7
” Pelkän peruskoulun suorittaneiden työllisyysaste on todella alhainen, joten vähän koulutusta vaativia työtehtäviä tarvittaisiin lisää ja sellaisten työtehtävien on tapana olla huonopalkkaisia.”
Suhteellisen pieni ongelma esim +50-vuotiaita työttömiä on 120000
Noita peruskoulutuksen varassa olevia työttömiä on vain 80000.Tietysti heitä on myös +50-vuotiaiden joukossa.
Mutta koulutettuja työttömiä on silti 250000 eli koulutetuilla työttömillä voi täyttää aivan hyvin nuo 200000 olematonta työpaikkaa.
Mutta ongelma on, ettei 550000 työnhakijasta Osmon mukaan löydy 200000 työntekijää
Ja olemattomiin työpaikkoihin voi työllistää vaikka miljoonan, ei muuta kuin rajat auki
http://www2.toimialaonline.fi/Dialog/SaveShow.asp
Leikata! 😉 Kaikki jotka ymmärtävät jotain valtion budjetista, tajuavat että kun yli 70% yhteiskunna menoista on sosiaali- ja terveysmenoja, on leikkaukset tehtävävä niihin. Kolmas merkityksellinen menoerä on koulutus, joka toivottavasti säästyy leikkauksilta.
Koulutus, opetus ja kasvatus, jotka pitää käsitellä yhtenäisenä vyyhtinä, ovat satsaus tulevaisuuteen. Toisen asteen koulutuksessa on volyymiä liikaa seuraavat vuodet, koska ikäluokat pienenevät, mutta korkeakouluopetuksemme ei ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kovin korkeatasoista. Eli korkeakouluopetukseen tulee siirtää perus ja toiseen asteen resursseja.
Muiden kuin sosiaali- ja terveysmenojen leikkaaminen on puhdasta puuhastelua. Puuhastelu ei ole hyödyllistä, pahimmillaan se on vahingollista, kuten herra Putin on osoittanut.
Vähän niin kuin Espanjassa 7 vuotta sitten?
http://www.businessweek.com/stories/2007-05-20/spain-immigrants-welcome
Meille se ei välttämättä olisi edullista, mutta liittovaltiossa yleensä vahvemmat osat joutuvat tukemaan heikompia. Samahan se on Suomen sisälläkin, rahaa kiikutetaan vahvemmilta alueilta heikommille, eikä ilmiö Yhdysvalloissakaan aivan tyystin tuntematon ole.
Täytyy muistaa, että siinä vahvassa liittovaltiossa saksalaiset olisivat selvästi vähemmistössä ja rupisen talouden maat enemmistössä.
Minusta Osmon analyysi on hyvä ja rohkea. (Nyt olisi kyllä kiva olla kärpäsenä katossa lukemassa vihreiden listaa vähän pidemmälle…) Jos tilanteesta halutaan eteenpäin, niitä periaatteita olisi poliittisen kentän joka reunalla hyvä alkaa hiljalleen pilkkoa sen kokoisiksi palasiksi, että ne ovat mukavia nieltäviä.
Lista näyttää itse asiassa aika paljon siltä, että demarit ovat avainasemassa. Oikealle laidalle lista kelpaa melkein sellaisenaan jollakin kakistelulla, vasemmalle laidalle ei kelpaa oikein mikään, ei edes veronkorotus. Demarien siirtyminen lipposlaisemmalle talouslinjalle tekisi hallituksesta taas toimintakykyisen, mutta Rinne-Urpilainen -ottelu voi kuitenkin paaluttaa demarit aika vasemmalle, jolloin peli on pattitilanteessa.
Meillä on siis ilmeisesti hallitus, joka ei pysty tekemään tarvittavia päätöksiä. Mielenkiintoista on nähdä, mitä Sipilä sanoo vaaleissa ja niiden jälkeen keskustan linjasta. Viime päivien tarinat ovat menneet hallituksesta oikealta ohi. Se tekee ensi vaaleista mielenkiintoiset, koska sillä linjalla punamulta on aika vaikea.
OS: ”Uskon analyysiin, jonka mukaan meidän taloudessamme on suhdanneongelmien lisäksi hyvin suuri rakenteellinen epätasapaino niin, että jos nousukausi yllättäisi, se pystyisi alentamaan työttömyyttä vain noin kahdella prosenttiyksiköllä, noin 60 000 hengellä, minkä jälkeen kasvu leikkautuisi työvoimapulaan. Niinpä paraskaan mahdollinen talouskasvu ei pystyisi leikkaamaan nykyistä alijäämää lähellekään nollaa.”
Mihin tämä uskomus oikein perustuu? Lienet tässä selvästi eri linjoilla kuin usein siteeraamasi Paul Krugman, joka käsittääkseni uskoo, että finanssikriisin jälkeen molemmin puolin Atlanttia kuullut väitteet rakenteellisen työttömyyden suuruudesta ovat epäpäteviä tekosyitä sille, ettei vain haluta elvyttää.
Entä sotketaanko tässä kaksi asiaa? Julkisen talouden alijäämän leikkaamisen kannalta oleellisinta ei ole työttömyyden alentaminen vaan työllisyyden lisääminen. Mitä luultavimmin nousukauden vaikutus jälkimmäiseen olisi suurempi kuin edelliseen. Jos työmarkkinoilla olisi imua, uusia tekijöitä löytyisi kortiston lisäksi muualtakin, erityisesti kai osa-aikatöistä ja eläkkeeltä.
Elvyttämisellä olisi tilaa ja tilausta, jos voitaisiin tehdä koordinoitua talouspolitiikkaa euroalueen sisällä, mutta ei voida, kun Saksa tekee niin kuin haluaa. Yhteisvaluutan hintaa maksetaan nyt. Jos meillä olisi oma valuutta, voisimme elvyttää riskeeraten inflaatiotavoitteen ja valuutan arvon, mutta nyt elvytys johtaisi vain kotimaisen kustannustason nousuun, koska Saksa puskee euron arvoa yläspäin.
Rakenteellinen ongelma ei ole julkinen velka vaan yksityinen velka ja tulonjaon epätasaisuus. Hallitus voisi keskittyä yksityisen velan pienentämiseen suhteessa BKT:hen. Kun yksityinen velka suhteessa BKT:n normalisoituu, korjautuu myös julkinen velka.
Olemme suuren velkasyklin loppuvaiheessa, joka alkoi jo 60-luvulta. Kokonaisvelan määrä. siis yksityinen ja julkinen velka suhteessa BKT:hen on korkeimmillaan 60-luvun jälkeen kaikisssa OECD-maissa n. 250-350%. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme jakautuneet rikkaisiin ja köyhiin. Eli taloudessa on toimijoita, jotka omistavat hyvin suuren osan varallisuudesta ja saavat suuren osan talouden tuloista sekä meistä muista, jotka ovat velkaa em. ryhmälle
Tässä tilanteessa työvoiman tarjonnan lisääminen aiheuttaa köyhyyttä lisää, kun kellään ei ole varaa kuluttaa ja siksi palkkoja täytyy taas pienentää ja lisäta työvoiman tarjontaa jne. Henry Fordin mukaan työntekijöille pitää maksaa kunnon palkkaa, jotta he voivat ostaa edullisia ja hyviä autojamme. Tämä pätee kaikeen tuotantoon. Kun rikkailla on jo 10 taulutelkkaria, ei kannata ostaa enää lisää, kun ei ole aikaa niitä katsoa. Köyhät eivät voi pienellä palkalla niitä ostaa.
Nykyinen hyvä elintaso länsimaissa perustuu suurelta osin kiinalaisen työvoiman lähes orjuuttamiseen 14 tunnin työpäivillä ja pienellä palkalla. Tämä johtuu siitä, että Kiinan keskusjohto ei anna valuuttakurssinsa nousta suhteessa muihin valuuttoihin.
Ongelma, johon kapitalistinen yhteiskunta ajautuu on tulonjaon epäsuhtaisuus. Tämä aiheuttaa kysyntälaman ja ns. Fisherin velkadeflaation. Ongelma poistuu, kun kokonaisvelan määrä suhteessa suhteessa BKT:n normalisoituu alle 100%: n tasolle. Tämä on erittäin kivulias prosessi, koska velka ja raha tuhoutuvat luottotappioden myötä.
Aiheesta lisää Irving Fisher Debt Deflation ja Hyman Minsky Stabilising an unstable economy.
Taas tätä. Poliisivoiminko, kuten muuan pöyristynyt kansalainen raivonpuuskassaan jo esittikin?
Minä poika leppoistan. Kun saatte sen duunin jotenkin inhimilliseksi, niin palataan sitten asiaan.
Oma epätieteellinen analyysini… krhemm..
Asia lienee suurinpiirtein kuten Soininvaara sanoi. Yksinkertaisesti kyse on siitä, että vanhat alat eivät enää työllistä ja uusia ei näytä syntyvän. Vientieurot jäävät saamatta. Devalaatio ei auta ja sisäistä devalvaatiota ei ole näköpiirissä.
Tässä tilanteessa kannattaa siis välttää valtion velanottoa koska sitä ei voida nähdä investointina tulevaan. Budjettileikkauksia siis. Ja kun on koko sateenkaarenvärit hallituksessa niin ainoa mahdollinen periaate leikkauksille on juustohöylä.
Siis: ei lisävelkaa vaan juustohöylää.
Valitaan siis tehtäväksi ne asiat, jotka ovat mahdottomia kaikille.
Edelleenkään työvoimapula ei tarkoita sitä, ettei ole työttömiä, vaan että on pääomaa, joka kyllä tuottaisi jos olisi ihmisiä jotka osaisivat sitä hyödyntää.
Tätä voi verrata vaikka siihen, että veisimme jonkun keskisuuren korkean teknologian firman koko tuotantokapasiteetin jonnekin paimentolaiskylään Mongoliassa. Länsimaissa se firma työllistäisi vaikka 150 ihmistä. Vaikka kylässä olisi 600 vajaatyöllistettyä jakkipaimenta, kyllä sillä firmalla silti olisi työvoimapula siellä.
Tässä tilanteessa Suomi pitkälti on. Talouskasvun esteenä oleva työvoimapula ei tarkoita sitä että meillä on liian vähän heikosti koulutettuja (tai väärin koulutettuja) työttömiä, vaan että ei ole ihmisiä jotka osaisivat tehdä niitä töitä joille löytyy kysyntää.
Hei Osmo
Loistava kirjoitus, olen jokseenkin kaikesta samaa mieltä. Vain yksi terminologinen ehdotus: ei kannata kirjoittaa että kasvu leikkautuu ”työvoimapulaan”. Tuo työvoimapula-sana pitäisi yrittää kokonaan poistaa keskustelusta, koska ihmiset ymmärtävät sen tilanteena jossa ihmisten olisi helppoa saada työtä ja työnantajien olisi vaikea rekrytoida. Sellaista tilannetta ei tietysti tule ikinä vaikka työikäinen väestö vähenisikin, koska hintamekanismi (tässä tapauksessa palkkamekanismi) toimii ja työn hinta nousee (kauan ennen kuin tällainen palkansaajan unelma saavutetaan) niin korkealle, että työnantajilla ei ole kiinnostusta rekrytoida. Samasta syystä ei markkinataloudessa yleensä ole ”pulaa” mistään vaan tavaroita ja palveluksia kyllä saa mutta hinta voi olla korkea.
Tähänkin kirjoitukseen tulleet kommentit heijastavat samaa väärinkäsitystä. Minultakin kysytään usein missä se ”peräänkuuluttamani työvoimapula” näkyy. Siksi en koskaan käytä sanaa työvoimapula, olen siitä hyvin tarkka.
Mutta näkyyhän se, että työikäinen väestömme on alkanut vähentyä, toki taloudessa. Se näkyy todennäköisesti minimaalisesti alhaisempana työttömyytenä (ehkä 0,2-0,3 pros) kuin mitä meillä muuten olisi. Esimerkiksi siinä minun SK-blogikirjoituksessani (”Vielä kerran …”) näkyy että juuri siinä vaiheessa kun Ruotsin ja Suomen työvoiman kasvut eriytyvät, Suomen työttömyys laskee Ruotsin tasolle.
Ja se näkyi todennäköisesti vuosien 2007-2012 korkeina palkannousuina. Ja aivan kuten sinäkin, pelkään pahoin että se ehkä joskus vuosikymmenen lopulla kun työttömyys lähentelee 6 prosenttia, näkyy niin että tupomaltti ei enää onnistu. Kukaan ei tietysti silloin sano ääneen ”nyt työttömyys on riittävän alhaalla”, mutta eri ryhmät jotka ovat mielestään palkkakuopassa, alkavat runnoa läpi kovia korotuksia, jotka leviävät koko kenttään. Ihan niin kuin 2007, jolloin vielä poliitikotkin edesauttoivat palkkainflaatiota.
Siksi se sinun ja minun ehdotus #23 olisi edelleen hyvä tapa laskea rakenteellista työttömyyttä!
Onhan noita yksittäisiä karsimiskohteita varmaankin tuhansittain jotka eivät juurikaan vaikuta kansalaisten saamiin palveluihin.
Oleellistahan yhteiskunnassa ovat nimen omaan tietyt peruspalvelut jota varten valtio on. Näitä ovat koulutus, terveydenhoito, työttömyysturva, liikenneinfran ylläpito, maanpuolustus osittain.
Suurin osa muusta on vähemmän tärkeää eikä vaikuta kansalaisten elämään juuri mitenkään, valtio voisi aivan hyvin karsia muista kohteista.
En ryhdy listaamaan paljoakaan kohteita koska niistä tulisi liian pitkä lista mutta jos olisin päättäjä niin ryhtyisin tekemään sitä.
Muutamia kansalaisten kannalta aivan turhia voisi listata, kuten kehitysapu,
monikulttuurin tukemiseen käytettävät varat, YK:n ilmastomaksut ja erilaiset päästömaksut, kaikelaiset turhat pikkuorganisaatiot kuten vähemmistövaltuutetut, tasa-arvoasioiden toimistot, ministerien ja erilaisten avustajien määrää voisi vähentää, ulkomaiden lähetystöjen toiminnot, valtion tuet uskonnollisille ryhmille, valtion tuet erilaisille kanslaisjärjestöille, valtion byrokratian yksikertaistaminen lainsäädäntöä vähentämällä, EU jäsenmaksut,
erilaiset poliittiset keskustelukerhot jne. jne. jne.
Mikään noista ei vaikuta juurikan tavallisten kansalaisten hyvinvointiin millään tapaa. Valtio jakaa rahaa lukemattomiin yhteiskunnan kannalta täysin tarpeettomiin toimintoihin, ja merkittävästi sen seurauksena olemme velkaantuneet.
Kuusi vuotta kestänyt laskusuhdanne ja elvytys eivät mielestäni kuulu yhteen. (elvytys on tilapäinen piristysruiske, ei pysyvä tuki)
Meillä oli toimiva kunnanlääkärijärjestelmä, jossa yhdelle lääkäärille annettiin kunnollinen korvaus ja hän sai sitten hoitaa potin miten parhaiten näki. Tämä oli pakko romuttaa DDR:stä lainatulla terveyskeskusjärjestelmällä, johon kukaan ei oikeasti ole koskaan ollut tyytyväinen.
On kaksi tapaa hoitaa lääkärit syrjäseudulle: 1) kunnollinen korvaus tai 2) amerikkalaiseen tapaan vastavalmistuneet osoitetaan muutamaks vuodeksi syrjäseuduille. Mitä tehdäänkin, niin nykyinen organisaatiomalli on huono ja mitä SOTE-pöydistä on tihkunut tietoja, tuleva malli on vielä huonompi.
Valitettavasti Espanja ei enää alenna euron arvoa, toiveet kääntyvät Venäjän riskien toteutumisen ennakointin.
Ilmeisesti perustuslain mukaan kunnan itsenäinen päätösvalta on niin pyhä, että Kauniainen voi äänestää ja päättää liittymisestä Lichenstainiin ja vastaan ei ole sanomista.
Kuntauudistus oli se mahdollisuus vähentää turhaa tekemistä ja saada enemmän aikaan eläköityvällä kuntavirkamiesjoukolla. Sote-uudistus olisi lähinnä estänyt nykyisen hölmöilyn jatkumisen
Korvaus on jo ihan kunnollinen. Ministeritason palkan saa melkein missä vaan vähänkin syrjemmässä.
Se työ on yksinkertaisesti sietämätöntä. Tämä on se korjattava asia. Kuka menee suolakaivokseen potkittavaksi ja pompoteltavaksi orjaksi, vaikka maksetaan mitä? Vaikka minulle luvattaisiin kakskyt tonnia kuussa, jos vain menen terkkariin ajatuksella, että hoidan sitten aivan kaikki eteen kaadettavat asiat, en varmasti lähde. Luvatkaa sata tonnia, niin ehkä kytken aivoni pois päältä ja olen kuukauden, enempi ei ole mahdollista.
Meillä on jo tuo pakkotyöelementti. Erikoistumiskoulutukseen vaaditaan 9kk tk:ta, jota ei enää voi suorittaa keikkafirman kautta. Vaikka en rakastakaan keikkafirmoja, niin tämän säädöksen esitetyt perustelut ovat täysin kestämättömät ja keksityt.
Nyt moniaalla hehkutellaan, miten virkoihin on löytynyt hakijoita. Hah hahhaa. Kun on pakko tulla taloon töihin, niin kukaan tuskin äänen sanoo haluavansa oikeasti haistattaa paskat kaikille ja nostavansa kytkintä heti, kun aika on täynnä.
Ajatuksenjuoksusi olisi tästä todellisuudesta, jos kaikki suomalaiset asuisivat Kehä I:n sisällä. Ongelma on siinä, ettei kantokykymme riitä nykyisen kaltaiseen sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon. Sen sijaan että olisi tehty kuluja karsiva uudistus, mentiin juuri väärään suuntaan. 🙁 STM on kokonaisuutena meille liian kallis, se tulee saneerata ja pilkkoa.
Elämä on täynnä valintoja. Jos asut Helsingissä, Tampereella tai Turussa, niin kelvollinen yliopistosairaala on lähempänä kuin Kiimingissä, Utsjoella tai Kemiössä. 😉
Jos oikeasti haluttaisiin nopeampaa sairaankuljetusta syrjäseuduille, niin Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien helikoptereiden määrää ja päivystyspaikkoja lisättäisiin roimasti. 🙂 Se taas ei käy, koska kyse STM:n rahoista, joita ei voi antaa kenellekkään muulle.
Kepu voitti SOTE uudistuksen 6-0.
Isoille kunnille tilanne on aiempaa huonmpi, mikä oli todella päräysttävä tulos.
Tähän saakka sairaanhoitopiirit ovat lähettäneet laskun kuntiin, joissa siitä on kiitetty ja kirottu. Pientä tasapainotusta on voitu tehdä kunnan perusterveydenhuollon järkesitämisellä ja säästämisellä.
Jatkossa kunnalla ei ole sitten muuta kuin maksajan rooli.
Yliopistosairaaloiden ja siraanhoitopiirien edustushimmeli on lähinnä fan-culub, jossa kaikki menot sinutaan ja niitä toivotaan lisää. Siis aito hallintohimmeli.
Kepun voitto näkyy tavassa millä näiden hallintohimmeleiden valta jakutuu: kepu kunnat päättävät, isot kunnat maksavat. Reilua.
Jos näille SOTE-alueille märättaisiine edes kulukatto tai jotain, pieniä hyviäkin asioita löytyisi. Ei määrätä, siihen ei uskallus riitä. Ei taho riitä myöskään kanavaiseen rahoitukseenkaan.
Hyvää on pieni päällekkäisyyden poisto, mutta hallintokeroksia ja arvonimiä löytyy varmasti enemmän kuin puolustusvoimista. Siihen löytyy mielikuvitusta ja tahtoa, hinnalla ei ole väliä.
Mitenköhän kuntauudistus? Tämä sote-malli vei siltä osin pohjan pois, koska kulut saadaan peinistä kunnista isoille.
Tää on just tätä, kun oikeat kustannukset piilotetaan jonnekin valtion budjetin lisäpyötäkirjan alaviitteisiin…
Työnantajat ja työntekijät kustantavat ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta vain murusia (5,5% (ilmeisesti) vuonna 2008 Wikipedia) lopun tullessa valtion budjetista. Ilmeisesti kummallisella työttömyyskassajärjestelyllä on pystytty onnistuneesti luomaan ihmisille harhakuva siitä, että kassojen jäsenet olisivat ikään kuin itse maksaneet työttömyysvakuutuksensa kustannukset – ja että järjestelmä olisi siten jotenkin jopa naurettavan halpa.
Eli oikeasti vakuutusmuotoiseksi vain – sittenpähän ihmiset alkaisivat ehkä vähän paremmin hahmottamaan ansiosidonnaisten todellisen hinnan.
Yksi helppo ja yksinkertainen muutos olisi nostaa kaikkien ihmisten palkkaa työnantajien sivukulujen verran ja samalla määrätä ko. sivukulut perittäväksi palkoista. Ehkä tämän jälkeen tilinauhan tarkastelu voisi tuottaa monelle uusia ahaaelämyksiä hyvinvointivaltion kustannuksista…
Tuo 5,5 % on työttömyyskassojen osuus. SE rahoitetaan työntekijöiden maksdamista jäsenmaksuista. Varsinainen rahoitus tulee pakollisista työttömyysvakuutusmaksuista, joita peritään kaikkien palkansxaajien saamista palkoista (On irrelevanttia, kutsutaanko tätä työnantajien vain työntekijöiden rahaksi.) Tällä maksulla rahoitetaan se osa työttömyyskorvauksesta, joka menee kaikille kuuluvan peruspäivärahan päälle. Valtio maksaa peruspäivärahan ja sitä vastaavan osan ansiosidonaisista maksuista. Oudointa tässä on, että ansiosidonnaiseen päivärahaan ovaty oikeutettuja vain ne, jotka maksavat tuon 5,5 % kassojen kautta, vaikka kaikilta peritään palkasta vakuutusmaksu.
Luin Osmon blogin ja selailin kommentit. En päässyt oikein selville sen asian ydintä, josta haluttiin keskustella. Ihmettelin koko asian käsittelytapaa.
Otetaan kantaa siihen, miten nykyisestä Eurooppaa ja erityisesti Suomea koskevasta lamasta selviydytään. Esitettiin erilaisia vippaskonsteja lamasta nousemiseksi ja entisen olotilan palauttamiseksi.
Kukaan ei tuntunut ajattelevan sitä mahdollisuutta, ettei Suomella eikä Euroopalla ole enää asiaa maailman tosirikkaiden valtioiden joukkoon. Mielestäni tämä asia pitäisi ottaa vakavasti ja alistaa pikaisesti yleiseen tarkisteluun.
Pitäisi pohtia, miksi Suomi edelleen kuuluisi maailman tosirikkaimpien valtioiden joukkoon. Löytyykö Suomessa sellaisia raaka-aineita, joilla Suomi pääsee tosirikkaaksi? Jos löytyy, niin osaako Suomi hyödyntää niitä maksimaalisesti omaksi hyödykseen? Johtaako Suomea poliitikot, jotka ovat selkeästi muiden maiden johtajia etevämpiä tai ainakin yhtä eteviä? Ajattelevatko Suomen johtavat poliitikot ennen kaikkea ja alati Suomen etua vai onko heidän mielssään muut tai muiden edut. Löytyykö Suomen kansalta joku ylivertainen kyky, miksi Suomi olisi yksi maailman tosirikkaista? Tuottaako Suomen kehuttu koulutusjärjestelmä todella ihmisiä, jotka ovat maailman älykkäimpiä, sisukkaimpia, ahkerimpia ja kovaan jatkuvaan työntekoon tottuneita sekä vielä innovaatisia? Oma vastaukseni kaikkiin edellisiin kysymyksiin on kielteinen.
Miten ajattelevat muut lukijat? Mikäli vastaukset kaikkiin kysymyksiin ovat myönteisiä, on Suomella edellytyksiä palata maailman tosirikkaiden joukkoon. Muussa tapauksessa tuskin.
Muussa tapauksessa pitäisi huomioida tosiasiat ja lopettaa haaveilu entisestä elintasosta. Tässäkin tapauksessa tulisi tietysti tehdä parhaansa elintason kohottamiseksi mahdollisimman korkeaksi. Samoin elintason lasku pitäisi aloittaa välittömästi, jotta ihmisillä olisi aikaa sopeutua siihen.
Tärkeintä olisi kuitenkin huolehtia siitä, että välttämätön elintason lasku kohtelisi kaikkia suomalaisia oikeudenmukaisesti. Ennen kuin tähän voidaan mennä tulisi päästä yksimielisyyteen käsitteen ”oikeudenmukaisesti” merkityksestä. Mielestäni yksimielisyyden etsiminen oikeudenmukaisesti-sanan merkityksestä pitäisi aloittaa välittömästi.
Ei pidä paikkaansa. Ford ei ole koskaan esittänyt mitään tuollaista.
Fordin kuningasidea oli maksaa hyviä palkkoja, jotta sai työntekijät pysymään samoissa töissä ja myös parhaimmat tekijät. Toisin sanoen hän oli huomannut että harjaantunut ammattimies on palkkansa ansainnut ja hankkimalla parhaat työläiset ja pitämällä heidät töissä saadaan tuotanto maksimoitua.
Toisekseen Ford halusi laskea autojensa hinnan niin alas, että kenellä tahansa on varaa ostaa niitä. Ideana on myydä *paljon* autoja ja hyödyntää suuruuden ekonomiaa, jolloin voi myydä halvalla ja sen takia myös tuottaa entistä halvemmalla. Luodaan siis markkinat tuottamalla tuotetta niin halvalla, että yläluokan lisäksi suurilla massoilla on siihen varaa.
Tuottamalla tehokkaasti valtava määrän autoja tehdään parhaat fyrkat. Oli Ford kyllä sitäkin mieltä, että tehokkuuden parantaminen ja sitä kautta parempien palkkojen maksaminen on itsessään hyvä asia, mutta palkanmaksukyvyn parantuminen tuli tehostuneen tuotannon kautta.
Olen omistanut Fordin elämänkerran (myin sen pois) eikä siinä kyllä kertaakaan tuotu esille että työläisille pitäisi maksa hyviä palkkoja että he voisivat ostaa omana tehtaan tuotteita. Liiketaloudellisesti tuo on täysin järjetöntä.
Suomen kansantalouden koko ajan kurjistuvan tilan pelastamisesta näyttää talousviisaiden taholla vallitsevan hyvin erilaisia, jopa vastakkaisia mielipiteitä. 1970-luvulla suorittamillani kansantalouden approbatur-opinnoilla en tähän keskusteluun pysty kovin tieteellisesti osallistumaan. Monesti talousasiat ovat kuitenkin paljon yksinkertaisempia kuin miltä ne tieteellisesti viisastelevien koulukuntien ja asiantuntijoiden välisiä keskusteluja seuratessa näyttävät. Monilta tuntemiltani yrittäjiltä olen kuullut paljon parempia mielipiteitä talouden kuntoon saattamisesta kuin näiltä kirjanoppineilta.
Juhana Vartiaisen lääke on työvoiman tarjonnan lisääminen. Osmokin peesaa Vartiaista.
Ei ole vaikea ymmärtää sitä, että työvoiman yletön tarjonta niissä maissa, joissa ei ole juuri minkäänlaista sosiaaliturvaa eikä ammattiyhdistysliikettä, joka valvoisi työntekijöiden oikeuksia, palkkatasoa, työsuojelua jne. lisää taloudellista toimeliaisuutta ja yritykset pystyvät valmistamaan tuotteita niin pienin palkkakustannuksin, että niille on globaalia kysyntää ja omistajillekin jää voittoa. Jotkut perustelevat tätä sillä, että se lisää tasa-arvoa maailmassa kun köyhätkin saavat töitä. Tähän perustuu myös suomalaisen teollisuustuotannon siirto Aasiaan ja Afrikkaan.
Miten tämä työvoimantarjonnan malli voisi toimia Suomessa, joka tarjoaa kaikille tänne tuleville maailman ehkä parhaimmat sosiaalietuudet, jotka usein ylittävät suomalaisten työehtosopimusten mukaisen ansiotason? Tähän saa parempia vastauksia Esson baarissa kuin Vartiaiselta ja Soininvaaralta.
Kysymys Vartiaiselle lopussa.
Työttömyytemme kasvu ei johdu vain tuotteidemme menekin heikentymisestä, vaan vieläkin enemmän innovaatioista, jotka vähentävät työntekijöiden tarvetta. ”Jos nousukausi yllättäisi”, se tosiaan vain aluksi alentaisi työttömyyttä, mutta sitten kertyisi yrityksiin enemmän varoja, joiden avulla niiden kannattaa taas investoida työntekijöitä korvaaviin ratkaisuihin – ” koska palkkamekanismi toimii”, kuten Vartiainen asian ilmaisee. Näinhän on tapahtunut tähänkin asti, mutta tämä kehitys vain nopeutuu. Uusien yritysten syntykään ei auta, koska niidenkin kannattavuuden keskeinen lähtökohta ovat alhaiset työvoimakustannukset.
Jos tämä logiikka on oikea, ei ole ymmärrettävissä, miten työvoiman lisääminen auttaisi. Eri asia on huippuosaajien hankkiminen, joille syntyy myös uusia työpaikkoja – ja jollaisia tarvitaan suunnittelemaan tuottavuuden parantamista, siis työvoimaa korvaavia ratkaisuja.
Jos yritys kannattaa -sitä pitää edistää – syntyy voittoa. Pitäisi hyväksyä, että se on myös yhteiskunnille kuuluvaa varallisuutta. Yrityskin tarvitsee yhteiskuntaa kuten yhteiskunta yritystä. Huomio olisi kiinnitettävä siihen, miten ohjata tämä varallisuus oikein niin, että se lisää kasvua ruokkivia uusia innovaatioita ja sitä riittää yhteiskunnan kohtuulisen! hyvinvoinnin ylläpitoon. Juhana Vartiaiselta kysynkin, onko yritysten voittojen tuloutuksessa yhteiskunnalle eroja Suomen ja Ruotsin välillä. Ne voisivat myös osaltaan selittää näiden maiden talousmenestyksen eroja.
Nythän meillä on helikopterit syrjäseutuja varten ? Pohjoisin Sodankylässä
Ne on varustettu ensihoitoon soveltuvalla henkilökunnalla ja välineistöllä.
Armeijan hekot on varustettu potilaan lopettamiseen sopivalla kalustolla.
Tasaarvoiset palvelut ovat poliittinen päätös ja kansalaiset ovat tässä suhteessa yhedenvertaisessa asemassa.
Tietyti voidaan palata takaisin , jossa avun saanti olisi riippuvainen paikallisen isä aurinkoisen päätöksistä .
Tietysti poliitikot olisivat voineet päättää, että 10 km kauempana keskustasta asuvat eivät kuulu palveluiden piiriin. Sekin olisi selvä päätös ja ihmiset osaisivat arvioida asemnsa.Nyt meille on uskoteltu, että palvelut pelaavat kaikkialla, mutta tostuus on toine, Suomen tervydenhoito on eriarvoinsinta OECD maista ja sitä yritetään nyt paikata
Meillä on työkkäreissä n 550000 työn tarjoajaa. He edustavat kaikkia ammatteja, kaikkia koulutustasoja ja kaikkea osaamista ja kokemusta.
On lähinnä propagandaa väittää, ettei näin suuresta joukosta löydy sopivia, sellaisen väitteen esittäjä paljastaa vain tyhmyytensä
Olen itse rekrytoinut jatkuvasti ihmisiä työurani loppuun saakka eikä rekrytointi ole koskaan kaatunut siihen, ettei löydy sopivaa.
Mutta ei hakijoista koskaan läydy sellaista, joka vastaa 100 % tehtävään vaatimaa osaamista, kaikki joudutaan kouluttamaan.
On täysin epärealistista odottaa , että löytyisi 100 % sopivan työntekijän työnhakijoista, koulutus on aina yleisluontoista.Jos haluaa tarkkaan yritykseen/tehtävään sopivan niin pitää tehdä kuin UPM eli kouluttaa itse työntekijänsä.
Mutta kyllä muutamassa viikossa/kuukaudessa/vuodessa yleiskoulutuksen saanestakin ammattilainen tehdään .
Sitä varten aloittelijalle maksetaan pienempää palkkaakin kuin kokeneelle.
Ainoita poikkeuksia ovat tj:t he saavat täyttä palkkaa vaikka eivät välttämättä tiedä alasta tai yrityksestä mitään ja joutuvat opettelemaan asioita kuten muutkin aloittelijat.Tuotakin olen joutunut seuraamaan läheltä
Ja vaikka rekrytointi tehdään talon sisältä niin uusi henkilö pitää kouluttaa ja perehdyttää uusiin tehtäviin. Tietysti se on helpompi tehtävä.
Ilmeisesti nykyjohtajat/yrittäjät elävät jalat tukevasti ilmassa epärealistisine odotuksineen
Ja kun vertaa Ruotsiin niin siellä tuotantoa sopeutetaan käytettävissä oleviin resursseihin eli siellä kelpaa sellainen työvoima, joka ei Suomessa kelpaa
Niinpä entisessä työpaikassa keski-ikä Suomessa oli vähän yli 40, mutta Ruotsissa 57.Siitä huolimatta Ruotsin yksikkö oli 30 % tehokkaampi vaikka Suomessa ikääntyneet vaihdettiin nuoriin, jotta tuottavuus nousisi. Mutta opettelu ja kokemuksen puute säivät tehokkuuden
Edellä on esitetty työvoiman tarjonnan lisäämista ratkaisuna ongelmiinn.
Suomen Pankin pääjohtaja puhui eilen Ylen ykkösaamussa samaa. Hän otti esimerkkinä 1970 luvun, jolloin naiset olisivat astuneet työvoimaan, eivätkä silti olisi vieneet miehiltä työpaikkoja.
Minä en muista mitään naisten massiivista esiinmarssia työelämään. Mihin hommiin?
Tilastojen mukaan työllisten määrä ei edes lisääntynyt 1970-luvulla:
1970 2217
1971 2215
1972 2215
1973 2265
1974 2326
1975 2312
1976 2278
1977 2232
1978 2200
Puhuuko pankijohtaja politiikkaa vai olenko minä tyhmä.
Markkinataloudessa kaikkien tavaroiden ja palvelusten menekki riippuu niiden hinnasta. Työttömyys ei johdu siitä, että kaikille ei ”riittäisi töitä” tai että ”tuotantoa siirretään” tms. Se johtuu suomalaisen työn hinnoittelusta. Markkinapalkkapaine plus ammattiliittojen yleiskorotukset nostavat palkkojen nousuvauhdin niin kovaksi jo noin 6 prosentin työttömyyden tasolla, että työllisyyden kasvu tyrehtyy. Siksi ehdotimme Osmon kanssa, että luovuttaisiin palkkojen yleiskorotuksista kunnes työttömyys olisi laskenut 5 tai 4 prosenttiin.
Ruotsi ja Suomi ovat instituutioiltaan samankaltaisia markkinatalousmaita, mutta Ruotsissa ei enää käytetä yleiskorotuksia muuta kuin muutamilla sopimusaloilla. Olen virkamiesesimiehenä nähnyt, miten ikääntyneiden palkka ei oikeastaan enää nouse uran viimeisen 10 vuoden aikana reaalipalkka voi laskeakin), ja myös liike-elämässä käytetään enää tosi vähän yleiskorotuksia muilla kuin ihan matalapalkka-duunarialoilla. Siksi on todennäköistä, että ikääntyneiden töissä pitäminen on Ruotsissa työnantajalle edullisempaa kuin Suomessa — he eivät tule yhtä kalliiksi.
Tähän voi liittyä muitakin juonikkaita mekanismeja. Jos ikääntynyt työntekijä tietää, että palkka ei nouse automaattisesti, hän ehkä ponnistelee enemmän tuottavuutensa parantamiseksi eikä kieltäydy tehtävien vaihdosta. Ja työnantaja pääsee samasta syystä helpommin eroon kerrassaan sopimattomasta henkilöstä — jos tämä tietää että palkankorotus on nolla seuraavat 10 vuotta, hän voi lähteä etsimään muita töitä. Minun (rajallinen) kokemukseni esimiestyöstä Ruotsissa tukee näitä käsityksiä.
Minun on vaikea uskoa, että maiden välinen ero perustuisi pelkästään suomalaisten ikärasistisiin ”asenteisiin”. Ja minusta on lähes traagista, että niin monet uskovat että työtä ei ”enää riitä kaikille”, kun kysymys on markkinataloudessa aina työn hinnoittelusta.
Ruotsin työmarkkinatilaston mukaan siellä tunnetaan ns perälauta eli suurimmalla osalla työntekijöitä on ns individgaranti mikä johtaa käytännössä yleiskorotuksiin eli kun viime sopparissa kustannusvaikutukseksi sovittiin 6,2 % kolmessa vuodessa niin takuukorotus on n 3 % työntekijöille ja 2 % toimihenkilöille.
Eli jos henkilökohtaista ei satu kohdalle niin sitten palkkaa korotetaan tuo 3/2 % joka tapauksessa.Eli jaetaan käytännössä yleiskorotuksena
On sitten firman asia päättää jakaako se sen potista vai liukumana
Samoin perälautaehdot takaavat yleiskorotuksen
Ainoastaan ylemmät toimihenkilöt ovat ilman takuukorotusta
Mutta näinhän se on Suomessakin.
Käytännössä n 70 % on sopimuksen takaama korotus on sitten makuasia nimittääkö tätä yleiskorotukseksi vai joksikin muuksi
Tuossa on esitys miten palkankorotusmallit luokitellaan Ruotsissa ja suomessa
http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/02_taloudelliset_katsaukset/20100623TUKUSE30319/Palkankorotusten_luokittelu__raportti__23062010.pdf
Ja yritysten budjetointiprosessissa palkankorotusvara jaetaan esimiehille, ei heillä ole varaa mihin tahansa ja jos esimies saa 1 % valtuuden
Myös Suomessa palkkakäyrä alkaa laskea 45 ikävuoden jälkeen yksityisellä.
Valtiolla se alkaa kivuta taivaisiin ja kunnallakin se nousee. Mutta kun julkiselta hyväpalkkaisia ei potkita ulos vaan pienipalkkaisia,niin harha johtunee siitä
http://www.stat.fi/til/pra/2007/pra_2007_2008-11-21_tie_001.html
Näin oli. Tehtaissa oli silloin työvoiman vaihtuvuus valtava. Aluksi piti opettaa (Euroapan)maaseudulta tulleille, että tullaan duunin, kun pilli soi. Eikä mennä kalastamaan, jos ilma sattuu olemaan sopiva.
Kun Ford nosti palkkoja, tehtaalla oli noin 14.000 työntekijää, autoja valmitui yli 200.000. Korotus annettiin vain osalle. Poikamiehille ei kannattanut antaa korotusta, olisivat vain enemmmän krapulassa maananataisin. Vaikka jokainen palkankorotuksen saanut olisi voinut ostaa uuden Fordin kerran vuodessa, ei se olisi ollut kovin merkityksellistä myynnille. Mukana rikka rokassa kuitenkin. Tehtaalle tietenkin sopi tämä myytti, Kuulosti paremmalta kuin totuus, että työ oli aika tylsää ja olisi menty muualle, mutta liksa oli hyvä.
Myöhemmin Ford, joka oli ihmisenä ilmeisen juutalaisvastainen,toteutti 5 päiväisen työviikon. Juutalaiset halusivat vapaan lauantain ja liukuhinha toimii aika huonosti, jos pyörän paikalleen nostaja on poissa lauantaina ja taas pyöränmutterit paikalleen ruuvaaja sunnuntaina.
”Kotiäitiyden vähentäminen on mahdotonta kristillisille ja vähän muillekin.”
Kotiäitiys on työllisyysnäkökannalta kiintoisa aihe. Korkeapalkkaisen yhden lapsen äidin kotiäitiys on yhteiskunnalle kallista. Toisaalta vaikkapa 4 lapsen matalapalkka-alalta olevan tai työttömänä olevan äidin kotiäitiys on yhteiskunnalle edullisempi vaihtoehto kuin lasten hoitoon laitto (hinta yhteiskunnalle 1000 euroa per lapsi per kuukausi), ja tällöin äidin kenties vaikkapa 200-400 euroa kuussa maksamat verotulot.
Jos kotiäitiyden kautta halutaan vähentää kestävyysvajetta, pitäisi pienituloisia äitejä (varsinkin jos näillä on monta lasta) kannustaa jäämään kotiin hoitamaan lapsia ja vastaavasti kovatuloisia äitejä pitäisi kannustaa pois kotoa.
Näin ainakin lyhytnäköisesti katsottuna. Pitkällä tähtäimellä asiat mutkistuvat. Työtön kotiäiti, joka on kotona vaikkapa 10 vuotta hoitamassa useaa lasta peräkkäin, on aika vaikeasti työllistyvä jakson jälkeen. Tosin saattaa olla siitä huolimattakin. Toinen näkökulma on se, että ainakin omien havaintojeni mukaan korkeasti koulutettujen kotiäitien lapsista tulee todennäköisemmin korkeasti kouluttautuneita työntekijöitä kuin päivähoitoon pienenä laitetuista lapsista – johtuen siitä, että nämä korkeasti koulutetut kotiäidit opettavat huomaamattaankin lapsilleen monenlaista. Monet tutut korkeasti koulutettujen kotona kasvaneet lapset hallitsevat jo ennen kouluikäänsä taidot, joita ei pitäisi vielä moneen vuoteen koulussa edes osata. Esimerkiksi monet heikosti koulutettujen vanhempien maahanmuuttajalapset saattaisivat puolestaan tarvita pedagogista tukea jo ennen kouluikäänsä, etteivät olisi muita pahasti jäljessä jo esikoulun tai koulun alkaessa. Kotiäitiysratkaisujen vaikutukset näkyvät työelämässä parinkymmenen vuoden päästä siitä, kun ratkaisuja tehdään.
[Tästä kommentista katosi tekstiä oudosti, kun yritin korjata siinä ollutta blockquote -virhettä]
Työttömyyskassajärjestelmän yksi erikoinen piirre on myös vakuutusmaksun suuruuden aika raju vaihtelu aloittain. Lääkäreille kassan jäsenyys maksaa 23 euroa. Rakennusalan työttömyyskassan jäsenmaksu on 0,68% palkasta. Eli esimerkiksi 30 000 euron vuosituloilla se tarkoittaa 204 euroa vuodessa. Loimaan kassa maksaa kai 99 euroa. Lopputuote on kuitenkin sama, eli koko kansan käytännössä pääosin maksama vakuutus. Suomeen on rakennettu varmaan 30 päällekkäistä systeemiä tietojärjestelmäinvestointeineen työttömyyskassojen jäsenasioita hoitamaan. Halvimmalla pääsevät ne kassat, joiden aloilla on eniten työvoimapulaa, ja vähiten työttömyyttä, eli joissa korvauksia joudutaan maksamaan harvimmin.
Pahimmillaan 1990-luvulla lama-aikana työttömyyskassan jäsenmaksut nousivat kovan työttömyyden alojen kassoissa yli 2 prosenttiyksikön. Se puolestaan johti siihen, että pienituloiset eivät kassan jäseninä enää niin olleet, joka taas kostautui mahdollisen työttömyyden kohdatessa.
Täydentäisin Vartiaisen huomiota: kyse on suhteellisista hinnoista, eli työttömyys johtuu liian suuresta hinnasta suhteessa tuottavuuteen.
Matalat korot auttavat tähän lyhyellä aikavälillä silloin kun työ on pääomavaltaista, koska kallista pääomaa ei kannata laittaa heikosti tuottavan työvoiman käyttöön, mutta halvemmalla ei ole niin väliksi. Mutta marginaalinen työvoima ei Suomessa ole kovin pääomavaltaista, ja tässä suhteessa on väärin sanoa ettei työttömyys johtuisi siitä että tällainen työ on siirtynyt Kiinaan. Rakennemuutos on nimenomaan saanut aikaan sen että ns vanha palkkamalli ja isot kustannukset eivät enää ole yhteensopivat sen sopeutumisen kanssa joka nyt vaaditaan.
Niinpä. Mutta:
Työnantajan kannalta olennaista ovat työntekijästä aiheutuvat kokonaiskulut. Työntekijän kannalta taas käteen jäävät nettotulot. Ne ovat kaksi eri asiaa, joiden keskinäisen suhteen muodostaminen on poliittista päätöksentekoa.
Eli matalapalkkatehtäviin työllistyvien käteen jäävä osuus voidaan polittisilla päätöksillä ratkaista jopa työnantajan työntekijäsidonnaisia bruttomenoja suuremmaksi ja vastaavasti suurituloisille käteen maksettavaa osuutta niistä kokonaiskustannuksista, mitä heistä aiheutuu työnantajalle voidaan pienentää.
Kaikista yksinkertaisin tapa korjata tilannetta olisi määrätä suorat palkkojen sivukulut progresiivisesti kerättäviksi niin, että matalimmista palkoista sivukulut (ja myös verot) olisivat 0 %. Vastaavasti suurista tuloista sivukulut olisivat enemmän kuin nykyisin.
Aiheesta lisää: https://jounimartikainen.wordpress.com/2013/02/16/rakenteellisen-tyottomyyden-pienentaminen/
Olet oiekassa, työpaikkoja syntyi vain 1980-luvulla, sillä 1989 työpaikkoja oli 2,5 miljoonaa ja nytkin meillä on tasan 2,5 miljoonaa työpaikkaa.
Silloin 1970-luvullakin sama työvoima, joka Suomessa ei kelvannut, kelpasi aivan erinomaisesti Ruotsissa
Ainoa mikä on muuttunut on työttömyys eli se on noussut virallisestikin 80000:sta 200000:een.
Työvoiman tarjonta ei ole lisännyt työpaikkoja, 80-luvulla työllisyys oli päähuomiossa ja polittiikka ajoi työpaikkojen syntyä
Nyt ei ole tarkoituskaan muu kuin ylläpitää korkeaa työttömyyttä.
Vartiaisen ja Soininvaaran tarkoitus ei ole luoda hyvinvointia vaan sosiaalista katastrofia
On rakenteellinen työttömyys noussut Ruotsissakin, kuten kaikissa teollisuusmaissa.
Tuo luokitellaan kiusaamiseksi ja varmaan esimies joutuu Ruotsissakin esittämään perustelut, miksi joku ei saa korotusta.
Ruotsi on parempi oikeusvaltio kuin Suomi ja yhdenvertaisuus on suurempi arvo Ruotsissa.
Veikkaisimpa, että jo yksittäinen ihminen jää pitkään vaille korotuksia niin luottamusmies , virkavalta ja lakimiehet koputtavat esimiehen oveen ja kyselevät perusteita.
Ainakin entisessä työpaikassani Ruotsissa käytiin kysymyssä perusteita paljon pienemmillekin teoille lakimiehen ja luottamusmiehen kanssa
Miksi tämä työvoimapula ei ole firmojen asia, vaan erinäisiä teitä kulkeva poliittinen maahanmuuttoasia. Jos joltain puuttuu tekijä, niin rekrytoi maailmalta ja se tehdään tarpeeksi helpoksi. Tässä vain kannattaa kertoa tulijalle se, että mitä niillä veroilla saa mistä muualla joutuu maksamaan itsensä kipiäksi.
Sitten esimerkiksi kuljetusalan työvoimapulaa voisi korjata maksamalla rekkakortteja työttömille, jotka muuttuisivat sitten menosta tuloksi. Tuskin ne robotit ihan vielä tulevat. Hirveää tuhlaamista tämä nykyinen järjestelmä edustaa kaikkine koulutusvaateineen ja portteineen jotka harvoille aukeavat, ja työttömien pitämisenä työttöminä, kun järjestelmä on tärkeämpi kuin ihmisen saaminen järkeviin hommiin. Moni, tosin ei niin vihreä ala, näkee jo työvoimapulaa, mutta vastataanko tähän nostamalla näiden alojen koulutusmääriä?
Tuollainen ehdotettu pienten ikäluokkien suurentaminen jälkikäteen suurella maahanmuutolla on pelkkä ponzi-systeemi, joka sitten tulee aina uudestaan syliin ja pakottaa vain kasvattamaan väestöä itsensä takia. Sitä ei myöskään saa näyttämään millään ekologiselta. Jossain kohtaa ne rajat on otettava vakavasti, tai sitten unohdettava myös puheista koko asia. Kai se nyt olisi hyvä päättää, että onko talouden kasvattaminen itseisarvo?
Tosin koska kukaan ei kerro maahanmuutosta haluamiaan lukuja, niin asiaa on paljon helpompi vastustaa kuin puolustaa. Todella suuri maahanmuutto hyödyttää omistavaa luokkaa ja rakennusyhtiöitä, ei muita. Kun lukuja ei kerro, niin miten voisi kannattaa, jos ajatus on tuo, että palkat ajetaan alas työväeltä ja toisaalta samalla saa unohtaa nämä luonnonsuojelulliset asiat.
Tuota, sattumalta jotain asiasta tiedän. Hekolla on myös usein se viimeisten metrien ongelma, kun ihan harjakatolle ei pysty laskeutumaan. Lanssi menee yleensä ensin, ja roudaa potilaan laskupaikalle. Jos pitää viisikin sataa metriä mummoa viedä paareilla lumihangessa, niin se ei olekaan kovin nopeaa.
OS
”Kotiäitiyden vähentäminen on mahdotonta kristillisille ja vähän muillekin.”
Naapurinillani, laulajalla , on kolme lastt. Onko kenenkään kannalta mielekästä, että hän veisi lapsensa hoitoon päiviksi. Kotihoidon tuki antaa yhdessä miehen tulojen kansa kohtuullisen toimeentulon. Väletään mm. lasetn sairastumistsen aiehuttamai ongelmia.
Lisäksi hän pystyy tekemään iltakeikkoja., jolloin mies huolehtii lapsista. Mutsi ja systerin tyttäret jeesaavat tarvittaessa. Ja samalla pitää tietynlaista kotimuskaria myös naapurien lapsille.
Kotihoidontuki on palkkaa yhteiskunnallisesta työstä. Jos haluatte alentaa palkkona, alentakaa tasapuolisesti kaikkien.
On asuinyhteisöjen toimivuuden kannalta erittäin merkitykseillistä, että piktäaikaisiksi kotiäideiksi valikoituu myös tarmokasta ja aloitekykyistä väkeä, kuten ainakin vielä 80-luvulla Kirkkonummella oli laita.
Meinasin kirjoittaa tähän pitkät pätkät siitä, miten väärässä Uusklassinen talousteoria onkaan väittäessään että ”tarjonta luo oman kysyntänsä”.
En viitsi koska lähteitä ko. teorian kumoamiseen on niin monia, viimeisimpänä ja selkokielisempänä ”Rahatalous haltuun”-niminen kirja. Suosittelen lämpimästi.
Fakta on kuitenkin se, että nykyinen uusklassinen talousteoria jättää huomioitta keskeisiä rahatalousjärjestelmän piirteitä, jotka vievät pohjan pois lähes kaikilta sen keskeisistä väitteistä. Tärkein näistä on rahan syntymekanismin ymmärtäminen. Tästä tuli merkittävä uutinen pari viikkoa sitten kun Englannin keskupankki teki asiassa julkisen ulostulon.
http://www.theguardian.com/commentisfree/2014/mar/18/truth-money-iou-bank-of-england-austerity
Tämmöinen tuli juuri vastaan:
http://www.forbes.com/sites/francescoppola/2014/03/22/three-dangerous-economic-ideas/
Tiedän,, mutta kyseessä olikin siitä että vastaväittäjä esitti, että Suomessa ei ole sairaskuljetuskoptereita ja armeija ja raja pitää valjastaa tuohon työhön
”Matalapalkkaisen työn subventointi on mahdotonta demareille, koska kaikkien kuuluu olla korkeapalkkaisissa töissä ja myös kokoomukselle, koska siinä voidaan vahingossa tukea myös osa-aikatyötä tekeviä. Pelkän peruskoulun suorittaneiden työllisyysaste on todella alhainen, joten vähän koulutusta vaativia työtehtäviä tarvittaisiin lisää ja sellaisten työtehtävien on tapana olla huonopalkkaisia.”
Kotitalousvähennys on valtava subventio matalapalkka-aloille . Sillä kustannusvaikutus tippuu puoleen ja byrokratia kaatuu asiakkaalle, ei yritykselle eikä työntekijälle. Säästöä sekin.
On muitakin työllistäjiä kuin kotitaloudet.
Mutta tämä on vain saman stereotyyppisen, historialliseen Fordiin liittymättömän ”fordismin” laajentamista yritystasolta koko kansantalouden tasolle.
Suuruuden ekonomiaan siirtyminen lisää välillisesti kulutuskysyntää ja auttaa pitämään sitä yllä, koska se tuo kuluttajiksi määrällisesti paljon ihmisiä, joista kukin on riittävän rikas kuluttaakseen, mutta ei toisaalta liian rikas, jotta rajakulutusalttius alkaisi laskea. Tämä sillä ehdolla, että palkat ensin nousevat sille tasolle, jolle Ford tietoisesti nosti ne. Kaikki yritykset nostavat toistensa työntekijöiden kulutuskysyntää ristiin, ei vain Ford Fordin, General Motors General Motorsin jne.
Joka tapauksessa se, mitä akateemisessa yhteiskuntateoriassa yleisesti nimitetään ”fordismiksi”, sisältää yhtäläisesti sekä yritystason että koko kansantalouden tason – siitäkin huolimatta, että jälkimmäinen liittyy historian henkilön Henry Fordin edustamaan fordismiin paljon läheisemmin kuin toinen.
Kyllä taloustieteessä on olemassa – tosin vähemmistössä – sellainenkin ajattelutapa, joka katsoo, että sosiaali- ja terveysmenojen leikkaukset (nykyiseltä länsieurooppalaisen hyvinvointivaltion tasolta) kääntyvät lopulta riistokapitalistinkin tavoitteita vastaan, samoin koulutuksen leikkaukset, mutta että juuri niiden välttämiseksi on aivan kaikesta muusta voitava tarvittaessa leikata kaikki surutta pois.
Tällaista ”yöhoitajavaltiota” on kannattanut mm. Financial Timesin pitkäaikainen arvostettu toimittaja Samuel Brittan, joka on toiminut Britannian konservatiivipuolueen talouspoliittisena neuvonantajanakin. ”There is for the foreseeable future going to be such a large role for government in what is now called the welfare state area that there is no room for any avoidable load elsewhere. […] I have never seen the welfare state as a promising area for large reductions in public spending”, kuten hän kirjoitti 1980-luvulla. Tämä kovan oikeistolaisen maineessa oleva mies, joka oli aikoinaan pitkään eräs Suomen Evaa vastaavan Institute of Economic Affairsin keula- ja keskushahmoista.
Kerropa tuo hintajuttu esim. Louis Vuittonille… tai Daimler AG:lle… tai Rolexille… tai…
Ehkä nämä eivät toimi markkinataloudessa?
Panu Heinonen,
eivät nuo asiat mitenkään vallankumouksellisia ole.
Rahan endogeenisyys on tunnustettu siinä vaiheessa kun on ryhdytty korkotason käyttöön ohjausinstrumenttina suhteessa hintatason ja talouden aktiviteetin muutoksiin.
Ehkä ei, mutta silti asian merkitystä ei tunnuta ymmärtävän. Vielä kun tunnustettaisiin chartalismi…
Hyvä herra Soininvaara: Onko vihreille mahdotonta ajaa politiikkaa, jossa eri valtion laitoksia pyrittäisiin sijoittamaan muihin kasvukeskuksiin kuin pääkaupunkiseudulle?
Suurin osa Nokian Suomen tuotekehityksestä (oli) on ihan muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Käytännössä sitä on Tampereella, Salossa ja Oulussa pääkaupunkiseudun lisäksi. Näihin huippuosaamista vaativiin ammatteihin on siis ihmisiä saatavilla muualtakin kuin pääkaupunkiseudulla. Ammattitaitoa löytyy siis kehä-kolmosen ulkopuoltakin.
Mikäli valtion toimintoja siirrettäisiin muihin kasvukeskuksiin, saataisiin säästäjä kolmea kautta:
1. Työvoimaa on paremmin tarjolla ja erityisesti asumiskustannukset ovat halvemmat kuin pääkaupunkiseudulla. Ihmisiä saadaan halvemmalla töhin.
2. Työvoiman paremman tarjonnan takia työvoima on ammattitaitoisempaa ja tehokkaampaa. Saadaan siis säästöjä työn tehostumisen takia.
3. Uudet työpaikat olisivat piristysruiske monille maakuntakaupungeille. Ne lisäävät taloudellista toimeliaisuutta. Pääkaupunkiseudulla ne sen sijaan saattavat vähentää työvoiman tarjontaa yksityiselle sektorille.
Mielestäni suurin este valtion toimintojen siirrolle nykyisen viestintätekniikan aikana on henkinen, ei mikään asiallinen syy. Esimerkiksi poliisin tietotekniikkakeskuksen siirrosta Rovaniemelle oli aikoinaan kauhea valitus. Homma on kuitenkin pelannut siellä hyvin. Miksei tätä toimintaa jatketa?
Toivottavasti vihreät nyt pitävät huolta siitä, että fossiilisten polttoaineiden verotusta nostetaan oikein kunnolla.
Se on paljon tärkeämpi asia kuin ydinvoiman vastustaminen.
Odota tietoja kehysriihestä.
Juhana Vartiainen:
”Markkinataloudessa kaikkien tavaroiden ja palvelusten menekki riippuu niiden hinnasta. Työttömyys ei johdu siitä, että kaikille ei “riittäisi töitä” tai että “tuotantoa siirretään” tms. Se johtuu suomalaisen työn hinnoittelusta. ”
Tietoni taitavat olla vanhentuneet. (Ayer Modern Masters:Keynes)Klassisen talousteorian mukaan valllitsee aina täystyöllisyys, kunhan vain palkat alenevat tarpeeksi. Marxin asio oli osoittaa, että näin ei ollut. Tämän totesi myös Keynes.
Pysyäksene stabiilina kapitalistinen talous vaatii jatkuvaa kasvua. Talous vain ei voi kasvaa ad infinitum.
Erinomainen ehdotus!
Tätä ongelmaa ei mielestäni ole vielä laisinkaan ymmärretty, saati että ymmärrettäisiin miten asia voitaisiin korjata. Puhumattakaan siitä, että käytännön tasolla korjattaisiin sen jälkeen kun on opittu ymmärtämään!
Itse en keksi muuta kuin hyvin hitaasti, useiden sukupolvien yli tepsiviä keinoja, ja syy tähän on aivan sama kuin työvoimapulaankin: ei vain (vielä) ole riittävästi porukkaa, joka osaisi toteuttaa tarvittavia uudistuksia tehokkaasti. Valitettavasti uskon, että meillä tuhlaantuu vielä vuosikymmeniä yrityksen ja erehdyksen kautta asioiden opetteluun.
Pahoittelut tästä täysin asiasisällöttömästä purkauksesta; saa jättää julkaisematta.
Jo olemassa olevia toimintoja on usein vaikea ja hintavaa siirtää. Uusien toimintojen perustaminen on toinen juttu. Niistä monet kannattaisi sijoittaa halvempien toimitilojen ja alempien palkkojen alueille kuin pääkaupunkiseudulle. Jonnekin, missä ei ole myöskään niin asuntopulaa. Käytäntö, jossa valtion ja EU:n Suomen toimipaikat luodaan jatkuvasti lähinnä Helsinkiin, johtaa sivutuotteenaan myös samaisten aluiden asuntojen jatkuvaan hintojen kohoamiseen. Kansantalouden lakien mukaisesti hinnat nousevat siellä, minne pumpataan rahaa. Valitettavasti uudet toiminnot syntyvät usein vähitellen, jo olemassaolevan toiminnon kylkeen. Ja kun ne sitten ovat syntyneet, ne jäävät sinne, minne ovat syntyneet. Siinä kohtaa on jo aika myöhäistä miettiä toimintojen kannalta oikeasti optimaallista sijaintia. Sitä kysymystä nykyään harvoin lainkaan mietitään. Joidenkin toimintojen kannalta optimaalinen paikka on Helsinki, joidenkin ei.
Minäkin vastaan jokaiseen kysymykseen kielteisesti. Kyseenalaistaisin myös sen, johtavatko Suomea poliitikot ensinkään, vai onko vallan kahvassa hieman turhankin tiukasti ay-liike ja kuolevilla aloilla toimivat, suuret mutta kutistuvat pörssiyhtiöt, aisapareinaan joukko nykytodellisuudesta vieraantuneita virkamiehiä (joista yksi minulla oli kovin kyseenalainen kunnia tavatakin viime viikolla).
Lopuksi kyseenalaistaisin vielä senkin, tulisiko puoluepoliitikkojen ylipäätään johtaa Suomea tässä tilanteessa. Keskenään taistelevat eturyhmät ovat ehkä riittävän hyviä päättämään siitä, mitä hienosäätöä milloinkin tarvitaan sellaisen laivan kurssiin, joka on seilaamassa suurin piirtein oikeaan suuntaan ja turvallisilla vesillä, kirkkaassa säässä. Mutta jos on jäävuoria edessä ja kummallakin sivulla, maalaisjärjellä sitä toivoisi että olisi jokin selkeä suunta, eikä riitaisaa egoiluvetoista tempoilua sinne tänne (ihan jokainen hallituspuolue syyllistyy tähän jatkuvasti ja epäilemättä opposition vaihtoehdot eivät tositoimiin joutuessaan olisi sen parempia).
Diktatuuria en toki toivo, mutta jonkinlainen Platonin ihannevaltio olisi kyllä nyt paikallaan. Siis joukko ihmisiä, jotka eivät oikeasti aja minkään eturyhmän etua, vaan pystyvät optimoimaan kokonaisuutta harkiten, maltillisesti, tutkimus- ja tilastotietoa + konsulttiosaamista hyödyntäen ja pragmaattisesti tehokkaimpia keinoja käyttäen. Tiedän, ei ole mahdollista, mutta jos minulta kysyttäisiin millaisesta Suomesta haaveilen, tämä olisi korkealla sijalla listassani. Unelmoida kai saa.
Hieman käytännönläheisempinä unelmina olisi seuraavaa:
– kaikki valtion kulut niin läpinäkyviksi kuin mahdollista, esim. palkan sivukulut palkkakuitille näkyviin,
– työpaikkoja luovat pk-sektorin yritykset mukaan päätöksentekoon,
– tuottamatonta valtion leivissä tapahtuvaa paperinpyörittelyä ja etenkin pahoinvointia luovaa temppuilua pois niin paljon kuin mahdollista (perustulo),
– budjettiin jatkossa mahdollisimman puolueettoman asiantuntijan (esim. tulevaisuudentutkija + huipputason konsulttitiimi) laskelmat siitä, minkä verran mikäkin valtion toimi tuottaa hyvinvointia ja minkä verran pahoinvointia, näiden vaikutukset kansantalouteen lisättävä budjettiin (olennaista tässä ei ole täsmälleen oikein arvioiminen, vaan se että arvioidaan edes jotenkin).
Pelkät leikkaukset, höyläykset ja muut äärimmäisen lyhyen tähtäimen toimet eivät kyllä varmasti riitä mihinkään. Tulisi tehdä edes jotain radikaalimpaa, joka mahdollisimman tehokkaasti höykyttäisi nykyistä, myrkylliseksi ja samaan aikaan lähes näkymättömäksi muuttunutta valta-asetelmaa.
Markkinataloudessa on ajanjaksoja, joissa ihmiset ovat harvinaisen epäluuloisia tulevaisuuden suhteen ja säästävät, eivät kuluta. Rahataloudessa säästäminen ei automaattisesti tarkoita investointeja, jotka työllistävät. Jos elää luontaistaloudessa, ei voi ymmärtää mistä työttömyys kaiken muun ohella voi johtua, koska hyödykkeitä ei saa kuin hyödykkeitä vastaan, mikä tarkoittaa työn kysyntää. Jos elää oletuksin, että epävarmuus pahimmillaankin on vain tilastollista epävarmuutta, ei voi ymmärtää kun investoinnit ja kulutus on jäissä.
Suomessa ei vain toistaiseksi ole tarjolla sellaista työvoimaa, jonka osaaminen riittäisi saamaan aikaiseksi tuotteita/brändejä, joiden kysyntä ei riipu hinnoista. Pula koskee uskoakseni kaikkia toimintoja aina johtamisesta suunnitteluun ja markkinoinnista valmistukseen.
Millä keinoilla sellaista voisi olla täällä tulevaisuudessa? Lyhyesti, meidän pitäisi onnistua kehittymään monokulttuurista monikulttuuriksi, mutta ei näy käyvän persuille eikä kai demareillekaan. Tai kuulemma kävisi, jos maahanmuuttajamme olisivat huipputasoa. Uutinen: ei tule tapahtumaan ennen kuin olemme houkuttelevuudessa huipputason kohde maahanmuuttajille. Jotta se voi tapahtua, meillä pitäisi ensin perustason maahanmuuttajien tuntea elämänsä edes jotenkin elämisen arvoiseksi. Sijaintimme, ilmastomme, kielemme ja nykyinen ’Suomi suomalaisille’ -kulttuurimme asettavat meidät jo lähtöruudussa häntäpäähän.
Selvä… Paljonko euroalueella siis pitäisi keskimäärin palkkoja laskea, että työttömyyttä saataisiin nykyisesta 12% tasosta laskettua vaikkapa 8%:n?
Ja mitenkä olettaisit tämän palkanlaskun vaikuttavan valuuttakursseihin ja euoralueen sisäiseen kysyuntään?
”Matalapalkkaisen työn subventointi on mahdotonta demareille, koska kaikkien kuuluu olla korkeapalkkaisissa töissä ja myös kokoomukselle, koska siinä voidaan vahingossa tukea myös osa-aikatyötä tekeviä. Pelkän peruskoulun suorittaneiden työllisyysaste on todella alhainen, joten vähän koulutusta vaativia työtehtäviä tarvittaisiin lisää ja sellaisten työtehtävien on tapana olla huonopalkkaisia.”
Nytkin matalapalkkatyötä subventoidaan monin tavoin: Asumistuki, alhainen verotus,alennetut palvelumaksut ,kotitalousvähennys, palkkatuki , työssäkäyvät saavat jopa toimeentulotukea etc
Osmon käsitys on matalapalkkatöistä kumpuaa renki/piikayhteiskunnasta.
Osmolla on vain jäänyt huomamatta, että maailma on muuttunut.
Ennen piika/renki sai työnantajalta mittavan mahapalkkaetuuden, asunto ja ruoka olivat työsuhde-etuja.Usein myös vaatteet tulivat työnantajalta.
Nykyarvoksi muutettuna se on jo 1000-1200 euroa kuussa.
Päälle tuli sitten käyttöraha, joka nykypäivänä voisi olla 500 euroa.
Ja kun palvelija asui samassa asunossa niin matkoihinkaan ei kulunut rahaa.
Eli ennenkin oli mahdollisuus maksaa varsin korkeaa palkkaa/kuluja .
Vallasväellä oli silloin etuja, joka teki sen mahdolliseksi.Julkinen sektori, kirkko ja yritykset tarjosivat ylemmille toimihenkilöille subventoituja, suuria asuntoja,
Niissä oli tilaa palvelusväellekin
Nyt kun on siirrytty myös tällaisten etuuksien verottamiseen niin jokainen on muuttanut pienempään asuntoon eikä sijaa palvelusväelle ole
Mutta työ pitäisi edellen tehdä edelleen 500 eurolla ja maksaa siitä sitten kulutJos se ei onnistunut 100 vuotta sitten niin tuskinpa se osallistuu nytkään.
Ja monellako 100 vuotta sitten oli varaa tällaisiin palveluihin ? Heitä oli vain alle 5 % väestöstä.
Nyt samoja asioita vaaditaan jo yli puolelle väestöstä ja se toinen puoli toimisi piikoina/renkeinä.
Maaseudulla tilanne oli erilainen, kysymys ei ollut isäntäväen palvelijoista vaan maatalouden työvoimasta.Ja talon kokoa ei rajoitettu, lähinnä metsän koko , talot kun tehtiin hirrestä ja lämmitettiin puilla
Pitäisikö kaivaa viikatemiehet ja lypsäjät naftalista ?
Olin aikoinaan raksalla apumiehenä ja silloin raksalla oli pysyvä miehitys alusta loppuun saakka.
Kännykkä muutti kaiken, nyt raksamiehet ovat vaeltajia, jotka kulkevat työmaalta toiselle
Se on muuttanut/hävittänyt apumiehet ja tilalle ovat tulleet erikoistuneet työntekijät.
Esim kun aikoinaan salaojia ja ympärsitön muokkaus tehtiin lapiolla niin nyt rakennuksen ympäristön raknetamiseen käytetään hyvin montaa soralajia, vesi-ja routaersityksiä, salaojituksia ja sadevesiviemäräintejä etc
Kaivuutyöt tehdään nykyään minikaivureilla ja rakentamisen tekevät näihin töihin erikoistuneet ammattimiehet, eivät sekatyömiehet ja nämäkin miehet kiertävät työmaalta toiselle.
Tai telineet pystyttää telinefirma ja sillä on oma henkilöstö, joka osaa ristikoida ja perustaa telineen tukevaksi ja turvalliseksi
Työn muuttuminen on vaikuttanut myös näiden erikoistuneiden yritysten kulurakenteeseen:
Nyt koneisiin ja välineisiin on sitoutunut pääomaa ja pääomakulut ovat korkeammat kuin lapioaikaan.Samoin koneiden ja välineiden ylläpito on kalliimpaa kuin lapioaikaan
Niinpä palkkakulut eivät ole se määräävä tekijä .
Tietysti jos halavalla saa niin hyvä on, mutta ei työhön useampaa ihmistä palkata kuin nytkään.
Mihin seisoskelijaa tarvittaisiin ?
Korkeapalkkaisimpien virkojen kohdalla vain pahasti näyttää tapahtuvan niin, että vaikka virka olisi Oulussa, viranhaltija asuu Helsingissä…
Valmistus on nykyään melko automaattista, se osataan Suomessa – esim. Mersun (ja aikaisemmin Porschen) valmistus on erittäin laadukasta. Design tulee Saksasta, joten muilta osin olen samaa mieltä.
Olen palstan isännän kanssa eri linjoilla talouden rakenteellisten ongelmien suhteen.
Kun vientipainotteisen kansantalouden valuuttakurssi on yliarvostettu, ei vienti vedä.
Eli Suomelle sopimaton rahapolitiikka saa talouden näyttämään rakenneongelmaiselta, kun yksi sektori (verorahoitteiset hoivapalvelut ym.) vetää ja yksi ei (vientisektori).
Jos Suomella olisi oma valuutta, olisi sen kurssikehitys dollariin nähden ollut aivan erilainen kuin euron, emmekä nyt keskustelisi talouden rakenneongelmasta, vaan kansan ikärakenne- ja hoitosuhdeongelmasta.
Leikkauslistasta vielä:
Mitään rakenteellisia muutoksia ette pystyneet tekemään……siis purkamaan ylipaisunutta hallintoa joka sektorilta.
Tämä on ilmeisesti poliittisesti mahdotonta(ts.uskalluksen puutetta olla valtiomies).
Sen sijaan jotain pikkunäpertelyä lapsilisien yms. kanssa + veronkorotukset.
Tuelevat sukupolvet kiittävät.
Kun puhutaan luksussektorin tuotteista (jossa siis leimallisesti kysyntä ei riipu hinnasta), valmistus ei yleensä voi olla täysin automatisoitua/koneellista. Autonvalmistuksessa automatisoitu osuus lienee poikkeuksellisen suuri myös luksussektorilla, mutta uskoisin luksusautoissakin olevan ainakin joitakin käsin valmistettuja elementtejä.
Tässä merkityksessä riittävän laadukkaan käsityötaidon oppimiseen menee yhdeltä ihmiseltä vuosia tai kymmeniä vuosia. Sellaisia taitoja ei meillä opita, koska meillä ei ole juurikaan elävää käsityöperinnettä jäljellä.
Toki laadukas automatisoitu valmistus on sekin arvokasta osaamista, jota ei tule hävittää ja josta voimme olla ylpeitä. Mutta jos pyritään sellaiselle liiketoiminnan alueelle, jossa katteet voivat olla normaalia korkeammat ja valmistaminen on mahdollista säilyttää korkean kustannustason maassa, laadukkain ja virheettöminkään valmistustekniikka ei riitä. Silloin jo tuotteessa itsessään on oltava ns. sielu. Sielukas tuote puolestaan ei synny pelkästään virheitä eliminoimalla.
Se riippuu myös ostovoimasta ja ostovoimaa rapauttaa se, että sitä joudutaan käyttämään työttömien elättämiseen ja että työttömät eivät luo yhtä suurta kysyntää kuin työssäkäyvät. Nyt on vain siirrytty tai ollaan siirtymässä huonompaan tasapainotilaan (olettaen että sellainen yleensäkään löytyy).
Minusta tuntuu pikemminkin siltä, että nämä ihmiset ovat yritysjohtajia jotka eivät enää osaa investoida eivätkä kouluttaa työvoimaa. Palkkaansa osaavat kyllä nostaa ja siirtää töitä muualle halpatuotantomaiden kopioitavaksi. Näitä ihmisiä palkitaan siitä hyvästä, että he välttelevät velvollisuuksiaan ja ajavat yhteiskuntaa alas.
Sitä varten on inflaatio.
Elvytys on tilapäinen piristysruiske, jolla nostetaan kokonaiskysyntää takaisin normaalitasolle valtion toimesta yksityisen puolen kysynnän ollessa alentunut, mikä saa talouden uudelleen pyörimään ja luonnollisen kysynnän sitä kautta normaaliksi (jolloin elvytys voidaan lopettaa).
Se, että tässä on kestänyt kuusi vuotta johtuu ainoastaan siitä, ettei elvytystä ole tehty. Ollaan siis nyt uudestaan todennettu Keynesin ideat (ensimmäinen kerta oli 30-luvulla) ja todistettu sitä edeltävät, nykyisin uudelleen oikeiston toimesta muotiin tulleet teoriat spontaanista toipumisesta ja näkymättömästä kädestä pötypuheeksi. Ei kai talous nyt toivu, kun a) ei elvytetä ja b) vielä päälle leikataan kokonaiskysyntää julkiseltakin puolelta.
Kuusi vuotta lamaa ei suinkaan ole syy olla elvyttämättä vaan syy elvyttää. Elvytystä alkaa olla pakko tehdä, koska korotkin on laskettu niin alas, että kohta ollaan Japanin tapaan deflaatiokierteessä ellei talous ala taas vetää. Ties vaikka käytännössä oltaisiin jo.
Eikö elvytys ole sitä, että valtiontalous on alijäämäinen eli tukee kokonaiskysyntää. Tätä alijäämää on ylläpidetty vuoddesta 2008.
Tuolla määritelmällä elvytystä ovat kaikki sellaiset leikkauksetkin valtion menojen määräytmisperusteisiin, jotka eivät riitä kompensoimaan sekä verotulojen laskua että vaikkapa työttömyyskorvauksista (vanhoilla säännöillä, mutta kasvaneen työttömyyden oloissa) syntynyteitä uusia menoja (ja Suomen oloissa lisäksi vanhusvästön kasvusta syntyviä)
Olin olettanut, että seuraat Krugmanin kirjoiutuksia ainakin toisinaan?
Yritysmaailmassa tunnemme sanonnan ”pitää käyttää rahaa, jotta pystyy ansaitsemaan rahaa”.
Valtiontaloudessa osa rakenteellisista parannuksista vaatii investointeja.
Poliisin ja oikesuviranomaisten välinen hidas tiedonkulku yhdistettynä oikeusituimien ruuhkaa ja sen jälkeen olevaan merkittävään viiveeseen tuomioiden täytääntöönpanossa aiheuttaa oikeusvaltion rapautumista. Eikä tule halvaksikaan.
Tehokasta ennaltaehkäisyä olisi nopea tuomioistuinkäsittely, jolloin syy olisi vielä muistissa. Rötöstelyltä taas posituvat esteet, kun on jo menossa kven sisään.
Leikö mitään Valtiontalouden tarkastuviraston partiota, joka purkaisi raja-aitoja ja turhia kuluja tuovia prosesseja muotoon, joss niistä voitaisin päättää?
Uudet viisi SOTE-aluetta pitäisi nopeasti linjata aluehalinnon rajoiksi, jos ei kelpaa niin muutettaakoon rajoja tarpeen mukaan. Tilanne on järjetön kun jokaisella viraonmaisella on omat laueensa ja kuitenkin pitää tehdä yhteistyötä muiden kanssa – ja hieman erilaisilla prosesseilla.
Sote, pelastuslaitos, heälytykskeskus, poliisi, kihlakunnanoikeudet, ely — samoilla rajoilla pärjättäisiin. Helpottaisi ministeröissäkin asioiden hoitamista
Ai niin, käsittääkseni lapsiperheissä oppivelvollisuduen alaikärajan nostminen vähentää koulukuja sen verraan kuin lapsilsissä säästetään, oikein hyvä asia. Perheet höytyvät, kun saadaan helpotusta kulutusvimmaisten teinien kuluihin. Hyvä päätös.
Jees.
Käsittääkseni on elvytetty. On tietenkin makuasia, mitkä valtion kulut lasketaan elvytykseksi, mitkä luonteviksi menoiksi ja mitkä tulevaisuuteen satsaamiseksi ja rakennemuutoksen tukemiseksi.
Se ei minusta kuulosta uskottavalta, että kuuden vuoden laskun jälkeen lyhtaikainen elvytysruiske olisi varma konsti kääntää talous nousuun. Se on kai yleisesti hyväksytty käsitys, että meillä on myös rakenteellisia ongelmia (jotka eivät häivy kulutuskysyntää hetkellisesti nostamalla).
Tiukka ”oikeistolainen” / ”markkinavetoinen” malli olisi kai parantaa yritysten kannattavuutta alentamalla niiden kuluja (mm. veroja, palkkoja), jolloin ne lähtisivät vetämään maan taloutta jälleen eteenpäin.
Halituksemme politiikka näyttää minusta kuvaamasi kaltaiselta uuden nousukauden ja spontaanin toipumisen odottelulta. Kaikki kuusi puoluetta ovat olleet sen takana. Jopa vihreiden suusta kuulee kannanottoja jatkuvan talouskasvun ja kasvun velkoja kuittaavan vaikutuksen välttämättömyydestä. Ei pidä mennä yhden syyllisen selän taa piiloon.
Samaa mieltä ainakin b-kohdasta. Kannatan elvytystä lyhyen lamakuopan ylitykseen, mutta en pysyvänä kuusivuotisena ratkaisuna. Enkä oikein usko lyhyeen piristysruiskeeseen kuuden vuoden jälkeen. Itse asiassa ”piristysruiske nyt” kuulostaa uskolta tuon ”spontaanin toipumisen” alkuun sysäämiseen pienellä kikalla.
En pidä halituksen ja media keskustelua siitä, kumpaa pitäisi tehdä enemmän, leikkauksia vai veronkorotuksia järkevänä. Nämä ovat osa tuota b-kohtaa ja sen hölmöyttä.
Olen kommentoinut kokonaistilannetta muutaman kerran markka-ajan näkökulmasta. Mitä silloin olisi tehty? Miksi osasimme asiat silloin paremmin? Silloin tällaiset asiat hoidettiin devalvaatiolla / devalvoitumisella. Nyt olemme ensimmäisessä euroajan lamassa, ja poliitikot ovat näköjään täysin ymmällään siitä, miten tilanteessa pitäisi toimia. Totean tässä lyhyesti, että kiinteässä valuutassakin noita D-konsteja voi apinoida. Ei ole kivutonta, mutta mielestäni järkevä suunta. Jos talous ei vedä, velanotto ja jatkuva syöminen enemmän kuin tienaa ei ole oikea ratkaisu. Ei vaikka tekisi sitä kuusi vuotta :-).
Kai elvytys on sitä, että tahallaan lisätään tuota (jo muista syistä syntynyttä) alijäämää entisestäänkin, ja ajetaan nuo velkarahat kulutuskysyntään siinä toivossa, että teko auttaisi kääntämän talouden kehityksen nopeammin päinvastaiseen suuntaan.
Voi myös sanoa, että noin ”kulutuskysyntöön tuhlatuilla” rahoilla pehmennetään talouselämän putoamista lamakuoppaan, ja siten pidetään se toimintakykyisenä ja tulevaisuuteen uskovana, toivoen, että lamakuoppa on vain kuoppa eikä pitkä alamäki tai suuri laakso.
Ei se ole elvytystä, jos menoja ei ole lisätty korvaamaan silloin hävinnyttä kokonaiskysyntää. Ei valtion menojen pitäminen ennallaan ole elvytystä vaikka verotulot putoaisivatkin.
Ja jos tuomioiden perusteluja parannettaisiin siten, etteivät ne näyttäisi jälkikäteen päätöstä tukemaan kirjoitetuilta puolusteluilta vaan olisivat aidosti päätöstä edeltävää asian puntarointia joka kantilta, putoaisi valitustenkin määrä murto-osaan.
Maailmantalous romahti pahimmalla tavalla sitten 30-luvun ja valtiot vielä leikanneet lisää kokonaiskysyntää. ”Lyhytaikainen” voi tässä tapauksessa tarkoittaa viittäkin vuotta merkittävää rahankäyttöä. Viimeksi elvytyksenä toimi maailmanlaajuinen sotavarustelu. Kiitos Putin-sedän näin voi vielä tälläkin kertaa käydä.
Rakenteelliset ongelmat eivät tähän liity. Elvytyksen tarkoituksena on lyhyen tähtäimen tuhlaus, jotta päästään samaan tilaan kuin oltiin ennen lamaa. Jos tämä tehdään järkevillä investoinneilla, voidaan pitemmällä tähtäimellä päästä jopa voitolle. Rakenteelliset ongelmat ovat pitkän tähtäimen asioita. On turhaa miettiä suuremman maston asentamista, jos veneessä on reikä. Niin on nyt kuitenkin kaikkialla tehty, mikä kielii pikemminkin poliittisista tarkoitusperistä kuin todellisesta huolesta taloudesta.
En vain näe miten ihmeessä tämä kasvattaa kysyntää. Kysyntä kasvaa kun ihmiset käyttävät rahaa. Rahaa käytetään, kun on tuloja. Ihmisiä palkataan vasta heidän työpanostaan tarvittaessa eikä valtion kasvattaessa yritysten voittoja. Yksityistenkään veronalennukset eivät valu kysyntään, koska ne kohdistuvat liikaa parempituloisiin. Rahaa pitäisi saada työttömien käsiin.
Tuo riippuu siitä, miten ”pula” määritellään. Minusta voi puhua pulasta, jos tuotteen hankkiminen on kovin hankalaa, joko siksi, että tuotteen ostaminen on tehty vaikeaksi tai siksi, että tuote on kohtuuttoman kallis tuotteen ominaisuuksiin nähden.
Tuotteen ostaminen voidaan tehdä hankalaksi monella tavalla. Alla esimerkkejä tapauksista, joihin olen itse törmännyt:
1) Tuote on olemassa, mutta sitä ei valmisteta. Esimerkiksi loppuunmyydyt kirjat, joista ei oteta uusia painoksia, vaikka asiakkaita olisi tai elokuvat, joita ei ole saatavissa suomeksi tekstitettyinä, vaikka elokuva on esitetty sekä elokuvateattereissa että televisiossa tekstitettynä. Piti odottaa melkein kymmenen vuotta ennen kuin Paistetut vihreät tomaatit tuli myyntiin DVD:llä siitä, kun vaimo pyysi sitä lahjaksi. En onnistunut selvittämään edes sitä, mihin tuotetoiveen olisi voinut esittää, sillä kukaan ei tuntunut tietävän, kenellä oikeudet olivat.
2) Tuotetta ei myydä yksityishenkilöille. Valmistaja myy tuotetta vain toisille yrityksille tai tuotetta pitäisi ostaa niin suurissa erissä, että yksityishenkilön ei kannata ostaa. Näitä löytyy esimerkiksi mittalaitteista, rakennustarvikkeista, työkaluista, varaosista. Maahantuojalla tai valmistajalla saattaa olla jopa nettikauppa, josta voisi ostaa yksittäisen tuotteen, mutta kauppa ei ota yksityisasiakkaita.
3) Tuotetta myydään yksityisasiakkaille, mutta myyjän löytäminen on vaikeaa, joko siksi, että se ei kerro olemassaolostaan tai tuotevalikoimastaan tai siksi, että kauppaan on hankala päästä (ei etämyyntiä, kauppa satojen kilometrien päässä). Ongelma on lähinnä myyjän löytäminen.
4) Myynnissä on samankaltainen tuote, jonka ominaisuudet eivät kuitenkaan ole samat. Asiakkaan pitää itse ymmärtää, että kaupassa myytävä tuote on huono ja jostain muualta saisi paremman vain hieman kalliimmalla. Äskettäin yritin löytää roskiskaapin oveen uuden saranan rikkoutuneen tilalle. K-raudasta ei löytynyt samanlaista tai edes vastaavaa saranaa, ainoastaan selvästi huonompilaatuinen tarvikesarana. Nettihaku ei paljastanut yhtään suomalaista vähittäismyyjää ovessa olleelle merkkisaranalle, enkä halunnut ostaa sataa saranaa yhden oven takia. K-raudassa sentään osattiin neuvoa kauppa, jossa saattaisi olla hakemani tuote (Hokola Hämeentiellä). Omat haut eivät olleet sitä paljastaneet, mutta tarkka liikkeen nimi auttoi ja tuote löytyi. Oli aika erikoista, että K-raudassa ei ollut valittavana kuin yksi vaihtoehto, vaikka en varmasti ole ainoa asiakas, joka olisi valmis maksamaan paremmasta tuotteesta.
Toinen ryhmä ovat sitten tuotteet, joita kyllä saisi, mutta jotka ovat liian kalliita. Kyllä minusta voi puhua pulasta, jos tuote on niin kallis, että siihen ei ole varaa. Tässäkin voi olla useita syitä:
1) Useimmat eivät ole valmiita maksamaan hyvästä laadusta, joten markkinoilla on halpaa bulkkia ja todella kallista luksusta. Luotettavasti toimivaa laatutavaraa ei ole helppo löytää ja ainakin laatu maksaa suhteessa paljon enemmän kuin pelkästään parempien materiaalien tai tarvittavan lisätyön takia pitäisi. Esimerkiksi kodinkoneissa tämä on ongelma. En tiedä, onko laatulaite liian kallis vai bulkkilaite liian halpa, mutta yleensä ei kannata maksaa tuplahintaa 20% paremmasta laitteesta. Ihmiset tuntuvat toimivan oman etunsa vastaisesti, sillä useimmat tuntuvat valitsevan 20% halvemman laitteen, joka kestää vain puolet siitä, mitä laadukkaampi kestää tai toimii 50% huonommin kuin kalliimpi. Lopulta saatavilla on vain se huonompi laite, kun paremman valmistaja kaatuu tai sitten hintaero nousee selvästi laatueroa suuremmaksi.
2) Tuotetta ei saa sarjavalmisteisena, mutta erikseen valmistettuna tilaustyönä tuotteen saa. Hinta nousee tietysti todella korkeaksi.
Aivan, elvytys on tuhlauttamista. Sana ”investointi” ei ole kovin luonteva tässä yhteydessä.
Firmojen kautta tapahtuva nousu toimii tietenkin niin, että firmat voivat entistä helpommassa tilanteessa myydä tuotteita halvemmalla ja palkata lisää työntekijöitä entistä halvemmalla. Näin yhä useampi saa kunnon palkkaa, ja voi käyttää entistä enemmän rahaa kulutukseen. Kun talous saadaan pyörimään hyvin, palkat nousevat jälleen, ja kulutus lisääntyy entisestään. (En ota kantaa siihen onko tämä malli hyvä ja toivottava nyt tai yleisesti vai ei.)
Tätä (velka)rahaa voidaan laittaa laittaa liikkeelle myös investointeina tulevaisuuteen esim. rakentamalla infraa, tekemällä korjauksia jne. tärkeintä on saada rahaa kuluttajille, mutta mielellään tietysti se myös käytetään mahdollisimman järkevästi, jolloin myös julkishallinnon puolelta saadaan täysi hyöty. Tietysti näissä rakentamisissa jne. pitää katsoa, että se myös työllistää pääosin suomalaisia eikä virolaisia, jotka kantavat rahan Viroon perheelleen.
AIvan, investoinnit ja velkarahan syytäminen kulutukseen (elvytys) voidaan myös yhdistää näin.
Virolaisten syrjiminen ei kai ole sallittua EU:n avoimilla työmarkkinoilla. Investointiluonteisissa hankkeissa virolaisen ja muun ulkomaisen työvoman osuus on nykyään usein korkea, joten tällaisia investointeja varten otettu velkaraha voi tosiaan osin ohjautua naapurimaiden elvyttämiseen. Tästä näkökulmasta katsoen perinteiset työllistämistyöt voisivat olla toimiva tapa elvyttää.
Tai sitten tuo lisäraha menee voittojen kasvattamiseen. En oikein näe, millä mekanismilla hinnat laskisivat. Kilpailutilannehan ei tuossa muutu. Kulutustakaan ei ole oletettavissa lisää, koska olemme kysyntälamassa ja rahaa ei ostajilla ole yhtään enempää käytössä. En siis oikein ymmärrä, miksi firmojen kannattaisi palkata lisää väkeä.
Sen sijaan, että annettaisiin rahaa pois työtä vastaan, tässä vain annetaan rahaa pois yrityksille ja toivotaan, että se löytää tiensä kuluttajien taskuun.
Voittojen maksimointi on muuten jopa yhtiöiden lakisääteinen tehtävä. Hintojen laskemiseen ei löydy kauheasti kannusteita.
Niin vasemmistolaisten mielestä. Oikeistlaisten mielestä rahat menevät sekä voittoihin, että kohonneen työllisyyden ja kohonneen työntekijöiden kysynnän vuoksi myös palkkoihin. 🙂
Hinnat nousevat, kun ihmisillä on varaa törsätä enemmän.
Yritysten kulut palautuivat talouden toimeliaisuutta kohottaviksi. Kulut alenivat.
Tervehtynyt talous toi lisää työllisiä, lisää palkkoja ja lisää kysyntää.
On yleistä, että firma tarvitsee työntekijöitä tuottaakseen tuloksia, ja lisää työntekijöitä tuottaakseen lisää tuloksia. Työntekijät taas tapaavat vaatia palkkaa.
Usein on pakko, tai kannattaa maksaa lisää palkkaa hyvän työvoiman saamiseksi tai pitämiseksi. Hintoja ei hyvässä noususuhdanteessa ykeensä kannata laskea.
Eikö tämä kuulosta ihan tyypilliseltä ja suoraviivaiselta ”oikeistolaiselta” filosofialta? Vai menikö jossain väärän värisen talousteorian puolelle? 🙂
Kyllähän se kilpailutilanne muuttuu. Ulkomailla valmistetut tuotteet muuttuvat kalliimmiksi suhteeessa kotimaisiin. Vastaavasti, jos harrastetaan palkkamalttia, työvoimavaltaisten alojen tuotteet eivät ole suhteessa niin kalliita kuin pääomavaltaisten alojen tuotteet.
Jos rakenteita muutetaan niin työvoimaa on enemmän käytössä. Se johtaa suoraan työpaikkojen määrän kasvamiseen.
Jos palkat laskevat, kapasiteettiakin lisätään.
Jos kokit ja tarjoilijat eivät maksaisi yhtään mitään, niin ravintoloidenkin kannattaisi pidentää aukiolo-aikojaan kattamaan 24/7. Jos kokit ja tarjoilijat maksaisivat vähemmän, niitä voisi pitää auki enemmän. Vrt. esimerkiksi gourmet ravintolat tuppaavat olemaan auki vähemmän kuin ulkomaalaisten pyörittämät pizzeriat ja sillä voi olla jotain tekemistä työvoiman hinnan kanssa.
Kyllä ulkomailla rahaa riittää suomalaisten tuotteiden ostamiseen, kunhan tuotteet ovat laadultaan ja hinnaltaan kilpailukykyisiä.
Tässä ja muussa kommentissasi tämän jälkeen esitetyissä hyvissä asioissa on se ongelma, että niissä vain oletetaan työllisyyden parantuvan. Jos niin ei tapahdu, mitään noista hyvistä asioista ei tapahdu.
Tässäkin taas oletetaan että työllisyys paranee. Mitään mekanismia et sille vieläkään esittänyt. Työntekijöiden kysyntä ei nouse, ellei kokonaiskysyntä nouse, mitä taas ei tapahdu, ellei raha päädy työntekijöiden käsiin. En näe mitään insentiiviä sille, että noin tapahtuisi varsinkin, kun työntekijöistä on muutenkin nyt lamassa ylitarjontaa.
Oletus oli se, että jos työnantajan tilannetta helpotetaan esimerkiksi veroja ja palkkatasoa alentamalla tilanteessa, jossa talous ei pyöri, sen tuotteet palaavat kilpailukykyisiksi, ja sen kannattaa palkata lisääkin työvoimaa. Työllisyys siis paranee, koska työn teettäminen on halpaa.
Kuvailemassasi mallissa tapahtumien aikajärjestys näyttää olevan toinen kuin tuossa ”oikeistolaisessa” mallissa, jossa työn teettäminen tehtiin kannattavaksi, ja tästä seurasi lisää työtä, työllisyyttä, palkkoja, kulutusta ja tämän jälkeen palkkojen nousuakin ja lisää kulutusta. Esitit tuossa lainatussa lauseessa kaiketi, että rahan pitäisi ensin päätyä työntekijöiden käsiin, mistä seuraisi kokonaiskysynnän nousua, ja sitten myös työntekijöiden kysyntää. ”Oikeistokainen” malli lähtee enemmän siitä olettamuksesta, että ensin rattaat laitetaan pyörimään, ja siitä seuraa hyvää, kun taas tuossa toisessa mallissa ensin annetaan hyvää, ja oletetaan, että sitten rattaat lähtevät pyörimään. ”Oikeistolainen” malli näyttää tässä mielessä enemmän pakkokäynnistämiseltä, ja tuo toinen malli yritykseltä ylläpitää hyvää talouden tilaa velkarahalla, ihmisten kulutustottumuksia rajoittamatta, talouden (jäljellä olevaa) vetoa häiritsemättä. Tuota toista mallia voisi kutsua ”elvytysmalliksi”. Minusta se on toimiva strategia talouden maksimoimiseksi tilanteessa, jossa talouden odotetaan ajavan lyhytaikaisen suhdannekuopan yli, mutta huono strategia silloin, kun taloudessa on rakenteellisia / pysyviä suhdanneongelmia.
(ottamatta kantaa siihen milloin ja millainen talouden maksimointi on järkevää)
Tämä on jännä: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288672263392.html
Osmokin on sanonut jossain postauksessaan, että ei ole työvoimapulaa vaan veronmaksajapula. Ja vaikka veromaksajia olisi, niin verotuloja ei synny tarpeeksi. Nyt voisi kysyä, että sopiiko harvardeissa kehitetyt talousmallit tällaiseen pieneen Suomen kaltaiseen kansantalouteen? Ja toinen kysymys, miksi harvardeissa tehty tutkimus otetaan talousajattelun pohjaksi vaikka samaisissa harvardeissa kehitetään uusia, toisiaan kumoavia teorioita joka vuosi?
Työn teettäminen ei ole teettäjälle kannattavaa, ellei työlle ole kysyntää. Järjestys on esittämäni kaltainen, koska siinä järjestyksessä se menee. Ei kukaan palkkaa työntekijöitä sillä välin, kun odotellaan talouden piristyvän. Työntekijöitä palkataan vasta, kun niitä tarvitaan. Muuten tehdään tappiota.
Työnantajille on yksinkertaisesti järkevämpää kääriä veronalennuksesta syntyvät lisävoitot omaan taskuun kuin alennella hintoja (eli katetta) tai palkata työntekijöitä, kun kerran vanhoillakin kattaa nykyisen kysynnän. Pitää myös miettiä työnantajien motiiveita eikä kuvitella siellä ensisijaisesti (tai toissijaisestikaan) ajateltavan kansantaloutta. Taloudelliset toimijat toimivat hyvää hyvyyttään vain libertaarien päiväunissa.
Kenties se ei toimi pysyvästi, mutta nyt nimenomaan ollaan suhdannekuopassa. (30-luvullakin oli pitkä ja syvä kuoppa, joka jatkui vuosikausia kunnes asialle päätettiin tehdä jotain. Nyt ollaan vastaavissa lukemissa.) On turha tehdä tuollaisia asioita ennen kuin kuopasta ollaan noustu. Jos työlle ei ole lisäkysyntää, päädytään vain jakamaan rahaa ylös saamatta sille mitään vastineeksi, koska kenelläkään ei ole tarvetta palkata ketään. Jotkut oikeistolaiset toki pitävät ajatuksesta.
Suhdannekuopan jälkeen pitää toki miettiä, miten saadaan työttömät töihin muutenkin kuin orjapalkalla, jolla työnantajille jää voittoina enemmän käteen kuin työntekijälle. Samalla voisi sitten nostaa verotusta, kun nähtävästi kestävyysvaje on pelkkä verottamatta jättämisellä itse aiheutettu tekosyy ajaa hyvinvointiyhteiskunta alas.
Vähän vain epäilyttää tämmöinen supply-side -katsantokanta, kun trickle-down ei ole rapakon takana tehnyt muuta kuin kurjistanut keskiluokan ja tuottanut miljardöörejä, jotka ovat sotkeneet sekä tiedonvälityksen että politiikan ja tuottaneet globaalissa mittakaavassa määrättömästi vahinkoa.
Miksei laitettu kunnon veroja kivihiilelle ja luovuttu CHP-tuotannon veroedusta (puolet CO2-päästöistä anteeksi) ?
Nythän jo teollisuusjohtajatkin ovat tänään vedonneet Helsinkiin, että se luopuisi 90% fossiilisilla tuotetusta energiastaan. Mallia löytyisi Tukholmasta tai Itä-Suomesta (KSS Energia), jotka tuottavat yli 70% energiastaan uusiutuvilla lähteillä.
Helsingin Energialaitoksella on myöskin suuri Venäjä riippuvuus ! Kaasusta 100% ja kivihiilestä valtaosa tulee Venäjältä.
CHP-tuotannolla ei ole veroetua vaan rangaistusvero, joka kohdistuu hukkalämmön talteenottoon. Pelkän sähkön tuotannossa polttoaine on verotonta. Lämmöntuotannon veroksi tulisi laskea vain se polttoaineen kulumisen lisä, jonka hukkalämmön talteenotto 120-asteisena aiheuttaa.
Olen eri mieltä, en ymmärrä ajatteluasi.
CHP-tuotannon veroetu (puolitettu maksu CO2-päästöistä) oli esitetty ympäristölle haitallisena tukena VM:n listassa Aamulehdessä muutama päivä sitten ! Muistaakseni 64 miljoonaa euroa/vuosi. Se on omiaan lisäämään kivihiilen käyttöä. No todellisuudessa se on veroetu eikä varsinainen tuki.
Kivihiiltä pitäisi verottaa myös sähköntuotannossa. Tässä mielessä EU:n vaatimus sähkön tuotannon polttoaineiden verottomuudessa on järjetön. Ilmeisesti peräisin Saksan ja muiden kivihiilimaiden vaatimuksesta.
Toivottavasti Helsinki nyt jotenkin pääsee eroon kivihiilestä, eikä puolustele sitä kaikin keinoin.
Oman maan tuotteiden kysyntää voi lisätä ainakin kahdella tavalla, pudottamalla tuotannon/tuotteiden hinta takaisin kilpailukykyiselle tasolle (”oikeistolainen malli”) tai tarjoamalla lisää rahaa kulutettavaksi (”elvytysmalli”).
Työntekijöitä voi palkata esimerkiksi silloin, kun firma näkee, että kysyntä tulee kasvamaan, koska sen tuotantokustannukset laskevat, ja sillä on mahdollisuus myydä tuotteita halvemmalla.
Kuulostaa tyhmältä pumpata rahat ulos firmasta ja kuihduttaa firma. Tämä on firman omistajille aina ja joka tilanteessa mahdollinen strategia, mutta yleensä firman kasvu ja jatkuva rahanteko kiinnostaa enemmän.
Aivan. ”Oikeistolainen malli” nojaa juuri tällaiseen markkinoilla tapahtuvaan kilpailuun, eikä edellytä firman johtajilta kansantalouden pohtimista tai siihen satsaamista. ”Elvytysmalli” merkitsee usein rahan pumppaamista poliitikkojen määräämille tahoille (tai firmojen heidän korviinsa kuiskuttamille tahoille).
Kuuden vuoden laskusuhdanne tarkoittanee aika laveaa ja leveää ”kuoppaa”. 🙂
Kuulostaa elvyttämiseltä. Elvytys taitaa kyllä olla keskimäärin enemmän vasemmiston kuin oikeiston suosiossa. 😉
Totta kai, mutta verojen lasku ei paljoa hintoihin vaikuta. Hintoja myöskin lasketaan vasta, kun siitä nähdään olevan hyötyä. Veronalennukset jo itsessään kasvattavat voittomarginaaleja, joten hinnanalennusten luoman kysynnän pitäisi siis tuottaa omistajalle suurempaa voittoa kuin rahan suora laittaminen osinkoihin.
On myös hyvin mahdollista, että olemme verojen suhteen jo optimin alapuolella, jolloin kaikki veronalennukset ovat kokonaisuudelle haitallisia.
Kun kysyntä on alhaalla, tämä on ilmaista rahaa. Firman pankkitilin lihotus on enimmäkseen hyödytöntä, jos investointien tekemiseen ei ole halua eikä sitä löytynyt viime nousukaudellakaan, vaikka kysynnän kasvu olisi sitä edellyttänyt.
Suomalaisen yhteiskunnan mentaliteetti valitettavasti tuntuu seuraavan suuria ikäluokkia ja nyt ollaan siinä vaiheessa, jossa otetaan rennosti ja kulutetaan aikaisemmin kerätty omaisuus ja investoinnit eli ollaan eläkkeellä.
Pahin sitten 30-luvun ja silloin sentään älyttiin jossain vaiheessa alkaa elvyttää. Se, etteivät ihmiset kuole kaduilla nälkään ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö tilanne olisi ollut paha alusta asti.
Erona vain se, että elvytys toimii. Rahan jakaminen niille, jotka eivät sitä kuluta, taas ei, mutta on oikeiston mieleen – saavathan rahan heidän mielestään sen ansaitsevat tahot.
Tilanteessa jossa firman tuotteet eivät käy kaupaksi markkinoilla, optimistrategia ei ole voittojen jakaminen omistajille, vaan kilpailukyvyn palauttaminen hintoja alentamalla.
Elvyttämin ”jossain vaiheessa” kyllä käy, jos vaihe on lyhyt. Yleensä järkevä vaihe on juuri lyhyeksi oletetun laman iskiessä. En usko että 30-luvun laman lopussa oli enää varaa juurikaan elvyttää (kerro jos tiedät paremmin). Yleensä tuollaiset vapaat varat on käytetty jo paljon aiemmin.
Kuuden vuoden jatkuva elvytys ei ole järkevää. Elvytyksen ideahan on syödä hetken aikaa enemmän kuin tienaa. Hyvä pikakikka joskus, mutta pitkäaikaisena varma velka-ansa.
Kuten jo totesin, elvytyksen voi nähdä hetkellisenä syömisenä enemmän kuin tienaa. Keskustelemamme ”oikeistolainen” malli toimii myös. Siinä idea on syödä korkeintaan niin paljon kuin tienaa. Se toimii pitkäaikaisena ratkaisuna. Elvytys ei. Syöminen korkeintaan niin paljon kuin tienaa on välttämätön pitkän tähtäimen ehto toimivalle taloudelle.
”Oikeistolaisen” mallin filosofia ei tietenkään ole kerätä rahaa ”oikeistolaisille” piireille, vaan pitää pitää syömisen ja tienaamisen suhde terveenä.
(Ilmaus ”rahan jakaminen rikkaille” on vain ”vasemmistolainen” ilmaus, joka pyrkii esittämään ”oikeistolaisen” mallin mahdollisimman huonossa valossa. Ehkä esitämme kaikki mallit niiden aiottua tarkoitusta kuvaavalla tavalla emmekä vastapuolen propagandan kautta.)
Nykyään elvytystä perustellaan usein myös sillä, että jatkuvan kasvun tilanteessa otettu velka kuittaantuu pian pois, kun nousukausi nostaa talouden volyymin uudelle tasolle, ja verotuloja saadaan taas runsaasti verrattuna otettun velkaan. Tämäkin malli toimii vain sillä oletuksella, että lamakuopan koko ja elvytyksen kesto ovat pieniä suhteessa odotettavissa olevan nuosukauden kokoon. Vihreiltä poliitikoilta en tällaisia perusteluita hyväksy, sillä heidän ei tulisi tukea tuollaista talouden volyymin jatkuvaa kasvua. Pelkkä tuulimyllyteollisuuden kasvu ei tähän kikkaan riitä, vaan tässä oletetaan selvästi myös luontoa kuluttavan talouden kasvavan.
Vasemmistolaiset tykkäävät tuijottaa kokonaiskysyntää, koska silloin ei tarvitse tehdä mitään.
Se nyt vaan ei toimi.
… eivätkä viitsi määritellä, mitä ”kokonaiskysyntää” he tarkoittavat. Ei kai se kokonaiskysyntä Suomessa koko peliä ratkaise.
Ymmärtääkseni kokonaiskysyntä Kiinassa on kasvanut koko ajan, USA:ssa jo pitkään ja jopa EU:ssakin jonkin aikaa. Olisi syytä huolestua, miksi emme millään pääse mukaan.
Elvytyksessä on siinäkin suuntautumisongelma. Elvytys parantaa kotimaista työllisyyttä vain siltä osin, kun elvytykseen käytetty raha valuu kotimaiseen kysyntään. Näinhän ei mitenkään sataprosenttisesti käy, koska osa rahasta väistämättä painuu ulkomaille.
Kulutuksen ulkomainen osuus on Suomen kaltaisessa kansantaloudessa vieläpä aika suuri. Toki kaupasta ostetun taulutelevision hinnasta jää iso osa Suomeen, mutta siinä laskelmassa pitäisi kuitenkin katsoa vain työllisyysvaikutusta (esimerkiksi arvonlisävero kyllä jää kotimaahan, mutta se ei ole nettoelvytystä muutenkaan). Mikäli elvytyksen kohde päättää lähteä Thaimaan-lomalle elpymään, hyöty on negatiivinen.
Jos elvytyksellä (oli se sitten rahan jakamista jonnekin tai verojen laskemista) halutaan parantaa työllisyyttä, elvytyksen pitää kohdistua jollakin tavalla kotimaiseen työntekoon. Siinä kuitenkin tulee äkkiä ongelma eteen, kun meillä ei ole monestakaan syystä varaa mennä mihinkään protektionistiseen malliin.
Tässä suhteessa tilanne on ollut menneinä vuosikymmeninä aivan erilainen. Jos nyt halutaan elvyttää jotenkin vaikuttavalla tavalla, elvytyksen pitää parantaa suomalaisen työn kilpailukykyä. Elvytysrahaa tosin on nyt jo vaikea löytää, mutta jos sitä rahaa olisi, niin sosiaaliturvan ja työnteon nykyistä parempi yhdistäminen voisi olla yksi järkevä kohde, samoin työn verokiilan kaventaminen.
Ilmeisesti ainoa tapa päästä tästä globalisaation tuomasta kotimaisen kysynnän problematiikasta eteenpäin on vahvan palvelusektorin luominen. Suomalaisen kengänkiillottajan hommia on paha ulkoistaa Kaakkois-Aasiaan.
Vanhanajan työllistämsityöt voisivat olla monessakin suhteessa toimiva ratkaisu. Siitä vain yleishyödyllisiä rakennusprojekteja yms. tekemään.
Olen sen verran vanhakantainen laskelmissani, että vihreiden usein mainitsemaan palveluykteiskuntaan en oikein luota. Se että suljetussa yksikössä yksi kiillottaa toisen kengät ja se toinen leikkaa sen ensimmäisen hiukset ei tuo ruokaa pöytään. Tuon kaltaiset palvelut ovat enemmänkin jo kerätyn arvonlisän jakamista yksikön asukkaiden kesken (pomo käyttää siivoojaa, jotta voi tehdä säästyneellä ajalla lisää pomon töitä).
Palvelujen vienti on nykyään merkittävä vientituotekin.
Englannin viennistä jopa 40 % on palvelujen vientiä.Eikä kysymys ole kengänkiillotuksesta vaan rahoitus-ja vakuutustoiminannan tuotteiden viennistä
Suomessa ajatellan palveluita hyvin ahtaasti ja palvelulla käsitetään vain kengänkiillotus ja siivous.
Saksa edustaa EU:n toista päätä eli vienti on pääsoin tavaraa ja palvelujen vineti vähäistä.
Alikehittyneisiin ja vain vähätuottoisiin palvelutuotteisiin keskittymisen vuoksi joudumme taistelemaan tavaratuotannon alueella, jossa mahdollsiuudet kilpailla heikkenevät koko ajan Suomen syrjäisyyden ja pienen kotimarkkinan vuoksi
Meiltä ei ihan oikeasti lopu se pöydässä oleva leipä nykyiselläkään tuotannolla ihan äkkiä. Pystymme kyllä tuottamaan hyvän peruselintason kaikille ja paljon ylikin.
Matalatuottoisten palveluiden lisääminen auttaa sen ylijäämän pitämisessä kotimaisessa kysynnässä ja parantaa tulonjakoa aiheuttamatta ei-toivottuja kannustinvaikutuksia. Tässä jaossa häviäjiä ovat esimerkiksi taulutelevisovalmistajat ja thaimaalaiset lomakylät.
Asian voi ajatella niin päin, että jos nyt työttömänä olevat tekevät jotain jonkun mielestä hyödyllistä, niin saamme samalla rahalla jollain tavalla parempaa, vaikkei jokin ulkoisesti tarkasteltu euromääräinen kansantalouden tuottavuus kasvaisikaan. Pöydässä on yhtä paljon ruokaa kuin ennekin, mutta sen lisäksi kengät kiiltävät ja tukka on siisti. Tuottavuuden käsite on tässä kuitenkin kovin vaikea, koska palvelut tuottavat hyvinvointia, palkkasumma kasvaa, jne.
(Suluissa mainitsemasi mekanismi sen sijaan voi jopa – pomosta riippuen – kasvattaa jaettavan kakun kokoakin.)
Aivan. Tietyn yksikön rajojen yli tapahtiva palveluiden vienti on tuon yksikön kannalta normaalia vientitoimintaa. Osa palveluiksi kutsutuista hommista on myös uutta tuottavaa työtä (esim. talon tai ohjelman suunnittelu) eikä vain tuotosten jakamista palveluita välittämällä (esim. siivoaminen toisen puolesta).
Kai esimerkiksi pörssin ympärillä tapahtuvat palvelutkin pitää laskea lievästi uutta tuottavaksi työksi. (myös pieni määrä lisäarvoa suhteessa suuriin siirreltäviin rahamääriin)
Viime aikoina ehkä näyttävin suomalainen uusi vientiteollisuude ala on ollut peliteollisuus. Ehkä kyse on palveluista, kun pelit ostetaan nykyään paljolti verkosta.
Olen samaa mieltä siitä, että Suomi tarvitsee korkean tuottavuuden palveluiden vientiä nykyistä enemmän, ts. meidän pitää viedä suomalaista osaamista vielä aktiivisemmin.
Yksittäisen englantilaisen numeron vertaaminen Suomeen voi kuitenkin johtaa hiukan harhaan kolmestakin syystä:
– Tieto 40 %:n osuudesta ei koske koko Iso-Britanniaa (jossa lukema on noin 15 % kokonaisviennistä, Suomessa yli 25%).
– Relevantimpi lukema on palveluviennin osuus BKT:sta (Iso-Britannia noin 5 %, Suomi yli 10 %).
– Iso-Britannian palveluvienti on isolta osin historiallisista syistä London Cityn finanssisektorin tuottamaa ja siten vaikeasti kopioitavaa.
Suomi on aika hyvin asemoitunut palveluviennissä kansainvälisesti verrattuna, mutta meidän palveluvientimme on isolta osin sidottu tavaravientiimme. Hyvät innovaatiot siitä dilemmasta eteenpäin pääsemiseksi ovat kullanarvoisia.
Olen samaa mieltä siitä, että Suomi kykenee kyllä järjestämään hyvän peruselintason kansalaisilleen helpostikin. Vihreiden viittauksissa ”palveluyhteiskuntaan” pelkään sitä, että he haluavat muuttaa hitsarit partureiksi ja uskovat talouden säilyvän ennallaan. Tuollainen lisäarvoa tuottavan työn vaihtaminen arvoa jakavaan työhön voi (liiallisena) jättää talouden tyhjän päälle.
Jos verrataan työtöntä ja työllistettyä parturia, palvelun tarjoaminen voi tosiaan houkutella rahaa jäämään Suomeen. Jos oletetaan tiukka taloustilanne, jossa taloutta halutaan kasvattaa, hitsarin työllistäminen on vielä parempi ratkaisu (rahan houkuttelemisen lisäksi tuotteita kai myydään ulkomaillekin, tai tuotteilla korvataan tuontoa ulkomailta, tai tuotteet auttavat tekemään muiden suomalaisten työtä tehokkaammaksi).
Työttömät kannattaa ehdottomasti työllistää.
Kenkien kiilto ja tukan siisteyskin voidaan tulkita pieneksi lisäarvoksi, vaikka tiukin (vihereiden?) palveluyhteiskunnan tulkintani viittaakin palveluihin, joilla vain korvataan itse tehty siivoaminen toisen tekemällä siivoamisella (= ei lisäarvoa). Raja ei siis ole tarkka. Mutta jos siis tutkimme jotain tiettyä yksikköä (perhe, kunta, maa, maanosa), rajan yli käytävällä kaupalla, luonnon resurssien hyödyntämisellä ja tuotteiden jalostustason nostamisella on oma vahva lisäarvoa tuottava luonteensa verrattuna tuota lisäarvoa jakavaan sisäiseen palveluiden kierrättämiseen.
Tuottavuuta en halua laskea BKT:nä, sillä siinä mikä tahansa palveluiden tai soran lapioiminen kasasta toiseen ”nostaa” tuottavuutta.
Pomon ja siivoojan tapauksessa mallinnan toiminnan tosiaan niin, että vaikka siivooja ei siinä mielessä tuotakaan lisäarvoa, että pomo (ehkä) kykenisi siivoamaan kotinsa yhtä hyvin, siivoojan käyttäminen ja siivoojan työ on osa viisasta työnjakoa, joka mahdollistaa suuremman lisärvon tuottamisen toisaalla.
Tässä mielessä myös puhdasta arvoa toisille jakavaa palvelutarjontaa tarvitaan, ja sitä kannattaa harrastaa yhteiskunnassa. Kuvailemani mahdolliset (vihreiden?) palveluyhteiskunnan haitat tulisivat esiin vasta tilanteessa, jossa tuollaisen työn määrä kasvaa sen toivottua ja toimivinta tasoa suuremmaksi. Jos 100% työstä on sellaista, kaikki kuolevat nälkään. Puhtaita palveluita kannattaa olla karkeasti ehkä juuri sen verran, että saamme lisäarvoa tehokkaasti tuottavat yksilöt tuottamaan sitä optimitehollaan. (Tämä pätee siis teoreettisessa mallissa, jossa lisäarvoa tuottavat työt ja sen tuloksia jakavat palvelut ovat kaksi täysin erillistä ja puhtaaksi viljeltyä kategoriaa.)
Pitkä tähtäin ei ole lyhyt tähtäin. Jostain syystä tämä ei mene sinulle perille.
Jos lamassa lähdetään leikkaamaan tuloihin asti, aiheutetaan paitsi aivan järjetöntä ja tarpeetonta kärsimystä myös alentuva kysyntä, mikä vaatii lisäleikkauksia, jne. Kutistuva talous on kutistuva talous. Oletettavasti jonkinlainen tasapainotila tulee toki joskus vastaan, mutta siinä vaiheessa on puoli kansaa kurjistettu ja talous kutistettu paljon pienemmäksi. Sittenkään ei ole mitään takeita, että talous siitä lähtisi kasvamaan.
Jos julkinen taho ei toimi vastasyklisesti, se vain pahentaa lamaa. Lamassa pitkä tähtäin on lyhyen tähtäimen vihollinen ja siten myös itsensä: Vaikkei lyhyt tähtäin laskisikaan pitkän tähtäimen kasvua (ei uskottavaa), se kuitenkin vähentää pitkässä tähtäimessä käytössä olevia pääomia. Reaalinen taso on siis alempi.
Se pyrkii esittämään mallin seuraukset siinä todennäköisessä tapauksessa, ettei maagisesti tapahtuva kysynnän kasvu pakota työllistämään lisää ihmisiä. Käytännössä oikeistolainen malli palkitsee omistavaa luokkaa huonosta taloustilanteesta.
Parhaimmassakin tapauksessa alas tipahteleva osuus on turhan pientä. Huomionarvoista on myös se, että tämäkin ”elvytys” pitää seuraavalla nousukaudella lopettaa, jotta saadaan ylijäämiä ja ”kiristysvaraa” seuraavaa lamaa varten. Verotusta ei voida määrättömästi leikata. Julkisen talouden on siis pakko toimia vastasyklisesti. Miksei se voisi tehdä sitä antamalla rahaa työtä vastaan alas, jossa raha tulee myös suuremmin osin käytettyä kulutukseen ja tuottaa paremman kertoimen elvytykseen?
Jos tilanne on se, ettei kenelläkään käy sen paremmin kaupaksi, optimistrategia saattaa hyvinkin olla voittojen kotiuttaminen. Kilpailukyky ei auta, jos kysyntää ei ole, eikä marginaaleja kannata lähteä laskemaan pelkästään huvin vuoksi. Hinnanalennuksilla voitettavalla korkeammalla markkinaosuudella pitäisi myös vähintäänkin saada marginaalin häviöt kattava voitto. Tässä taloustilanteessa ajatus on kyseenalainen.
Cityn tämänhetkinen toiminta-ajatus on aivan yhtä kestämättömällä pohjalla kuin Wall Streetinkin ja se saattaa hyvinkin olla jopa huonommin säännelty. Seuraavaa kriisiä odotellessa..
Noissa luotu finanssituotto on virtuaalista ja parasiittista toimintaa, joka ei juurikaan luo mitään reaalitalouden varallisuutta – enimmäkseen ne tuottavat lisävaateita jo olemassa olevaan arvoon. Käytännössä siellä pyöritetään yksityistä verotusta keskuspankin jakamalla puoli-ilmaisella velkarahalla.
—
Maailmantalouden nykytilaan liittyen: http://krugman.blogs.nytimes.com/2014/04/09/stagnation-without-end-amen-wonkish/
Elvytystä on pakko tehdä.