Valtiovarainvaliokunta kävi pörssisäätiön luona aamukahvilla. Olin varautunut normaaliin verot muiden maksettavaksi ‑lätinään, mutta nyt tuli ihan oikea argumentti.
Suomessa pienyritykset eivät hanki rahoitusta pörssistä, vaikka sitä aivan varmasti olisi saatavissa. Lahoaahan ihmisillä lähes sata miljardia rahaa pankkitileillä. Ruotsissa tilanne on aivan toinen. Tämä on huono juttu, koska talouden menestys edellyttäisi, että taantuvien alojen tilalle nousisi uusia. Ei nouse, koska yritykset eivät pysty tai oikeastaan eivät halua kasvaa hankkimalla lisää osakepääomaa. Syy on verotuksessa ja melkeinpä vain siinä.
Suomessa osakkeenomistajia verotetaan aivan eri tavalla sitä riippuen, onko kyse listatusta vain listaamattomasta yrityksestä. Olemme halunneet tukea ”pienyrityksiä”. Raja on laitettu lainsäädännössä pörssin kohdalle. Jos yritys on listaamaton, sen pääomistajat (vähintään 10 % omistusosuus) voivat nostaa osinkoja lähes verotta. Vero on 7,5% osingosta. Voitosta on toki sitä ennen maksettu veroa 20 %, jolloin kokonaisuudessaan jaetun voiton vero nousee 26 prosenttiin tai jos tuloa on paljon, 27,5 %:iin. Jos yritys on listautunut pörssiin, vero kokonaisuudessaan nousee vähän yli 40 prosenttiin jaetusta voitosta.
Oletetaan, että yrityksellä on loistava laajenemisidea, jonka toteuttaminen vaatisi kuitenkin lisää pääomaa. Suvun ei kannata panna yritystä pörssiin, koska verotus nousee yli puolitoistakertaseksi.
Rahaa voi yrittää mankua bisnesenkeleiltä, joiden on kuitenkin sijoitettava vähintään 10 prosenttia samasta verosyystä. Perheyritykseen ilmaantuu ulkopuolinen äänekäs omistaja.
Tämä tie on muutenkin takkuinen. Se ei pysty käyttämään massojen pienissä erissä yhteensä omistamia suuria pääomia. Minulla ei ole rahaa merkitä kymmentä prosenttia minkään kasvuyrityksen osakeopääomasta ja vaikka olisi, en uskaltaisi panna sitä yhteen perheyritykseen, koska riski on iso. Minulla ei aikaa eikä osaamista tutustua yritykseen kunnolla. Sen sijaan voisin jakaa sijoituksen pieninä panoksina kymmeniin yrityksiin, mutta silloin yrityksen pitäisi olla pörssissä.
Tämä virhe on nyt vain korjattava. Sitä EI korjata tekemällä pienistä osingoista verovapaita, koska ongelmana on, ettei yrityksen kannata listautua pörssiin, ei se, että siihen kannata sijoittaa.
On viisautta tukea verotuksessa yrittäjiä yleensä ja perheyrityksiä erityisesti, mutta tämä nykyinen tapa on peräti hölmö. Olisi tarjottava jokin liukuva tie perheyrityksestä laajasti omistetuksi pörssiyhtiöksi. Helpointa olisi säilyttää tuo 10 prosentin omistusosuuden hennompi kohtelu myös listatuissa yrityksissä, mutta kyllä tässä yhteydessä pitäisi korjata koko välineistö.
Omistamani Tietokeino Oy saa myös tuon helpotetun verokohtelun. En ymmärrä miksi. Tuo kahdeksan prosentin raja yllyttää minua säilyttämään pankkitilillä lahoamassa rahaa. Kannattaisiko palkita mieluummin tuotannollisesta pääomasta tai vielä mieluummin palkan maksusta?
Minulla (67- vanhus)on ollut jo vuodesta-75 pienyritys ja jota en ole tarkoituksella kasvattanut yli 10:n henkilön kokoiseksi.
Sen jälkeen alkaa pukkaamaan päälle kaikkien tietämät lakisäääteiset.
Olen jo eläkkeellä ja homma pyörii palkollisten kautta. Tämään viimeksi kävin moikkaamassa ja ei tullut valituksen sanaa. Ehkä he olivat sisäsiistejä ja kohtelijaita.
Näin se homma pyörii.
Perheyritykseen kuuluvana voin sanoa että Soininvaara osuit asian ytimeen. Tuosta eriarvoisesta verokohtelusta on ollut useamminkin puhetta yrittäjien kesken. Bisnesenkeleissä ei ole mitään pahaa, mutta suomessa näitä rikkaita joilla olisi varaa lähteä toimintaan mukaan on aivan liian vähän.
Joskus ollaan mietitty rahastoa tai pörssiin listattattavaa yritystä jonka liikeidea olisi sijoittaa pieniin kasvaviin yrityksiin. Nyrkkisääntö pieniin yrityksiin sijoittajalla on että 9/10 sijoituksesta “epäonnistuu” ja 1/10 yrityksistä tuottaa sen verran joilla ketetaan muista aiheutuneet tappiot ja saadaan voitto. Jokainen voi laskea että jos sijoitukset ovat yli satatuhatta euroa paljonko tarvitaan pääomaa jonka voi ns. varaa menettää.
Siinä vaiheessa jos yrityksestä saatava tuotto ja tulevaisuuden näkymät ovat hyviä on 10% raja joka kannattaa haalia kasaan on hintalappu osakkuudelle niin arvokas että todella harvalla on varaa sijoittaa.
Muutenkin kun puhutaan sijoittamisesta miksi se nähdään pahana? Yleensä sijoittaja haluaa rahoilleen hyvää tuottoa joka käytännössä tarkoittaa hyviä tuotteita (tuotekehitys), kilpailuetua toisiin yrityksiin nähden ja kasvua mitä on vaikea toteuttaa ilman kasvavaa sekä osaavaa työvoimaa.
Rahoituksen lisäksi kasvua haitta pelko kasvun aiheuttamista peloista. Entä jos tulevaisuudessa menee huonosti ja joutuu irtisanomaan, on monen yrittäjän pelko. Lisäksi moni yrittäjä haluaa pitää yrityksen omissakäsissään ja suuressa yrityksessä tämä on lähes mahdotonta.
Ja lisäksi yksityishenkilöiden pääomaverotus progressiiviseksi samalla tavoin kuin tuloverotuskin, että niillä piensijoittajilla on helpompaa.
On ihan sama, tulevatko yksityishenkilön tulot pankkitilille palkkana yrityksestä vai osinkona/myyntivoittona sijoituksista: veroprosentin pitäisi mennä kokonaisutulojen mukaan. Jos ei mene, niin energiaa kuluu turhaan verokikkailuun, koska tulojen määrästä riippuen kannattaa suosia aina eri verokantaa.
Ongelma ei ole pelkässä verotuksessa, vaan myös pörssilistautumisen mukanaan tuomissa kustannuksissa. Pörssi on rakenteeltaan ja vaatimuksiltaan sellainen, ettei siellä kannata olla muiden kuin jo valmiiksi isojen yritysten, jotka hyötyvät pörssin mukanaan tuomista matalammista rahoituskuluista (sekä vpo että opo ehtoinen rahoitus), pienien tai kasvavien yritysten ei kannata nähdä listautumisen mukanaan tuomaa ylimääräistä vaivaa, koska ainoastaan sen tuomat lisäkulut ovat tuossa vaiheessa varmat.
Valvonnan ja disclosure vaatimusten tiukentamisen seuraus oli erilainen kuin haluttiin, ja niinpä nykyinen trendi on yritysten ostaminen pois pörssistä ja listaamattomien pitäminen yksityisissä käsissä.
Tämäkin asia muistuttaa taas siitä, että muutoksia tehtäessä voidaan olla varmoja ainoastaan siitä, että pitkällä aikavälillä yllättävät seuraukset tulevat olemaan tarkoitettuja seurauksia merkittävämmät.
“On viisautta tukea verotuksessa yrittäjiä yleensä ja perheyrityksiä erityisesti.”
Onko tosiaan? Miksi? Olen käsittänyt, että tutkimus ei tue tällaista väitettä. Perheyritykset eivät ole sen tavoiteltavampi yritysmuoto kuin muutkaan.
ETLAn Mika Maliranta kirjoittaa tästä:
“Edellisen perusteella ei ole perusteita uskoa, että suppean omistuspohjan omaavien yritysten osuuden tai varsinkaan kotimaisen omistuksen kasvattaminen olisi jotenkin erityisen hyödyllistä kansantalouden pitkän aikavälin kasvulle ja siksi politiikan keinoin tavoiteltavaa. Kielteistä tulosta vahvistaa myös viimeaikainen verotutkimus. Sen mukaan on olemassa varsin vähän tilanteita, joissa yksittäistä toimintaa tai kohdetta pitäisi suosia verotuksessa muiden kustannuksella. Tämä oppi koskee myös yritysten omistusrakenteita. Suosiminen edellyttäisi erityisen painavia syitä ja tutkimukseen nojaavia todisteita.”
http://www.etla.fi/kolumnit/omistajuus-johtaminen-ja-talouskasvu/
Kun näitä erityisen painavia ja tutkimukseen nojaavia todisteita ei löydy, niin hankkiutuisin kokonaan eroon listaamattomien yritysten osinkoverohuojennuksista. Tulee halvemmaksi valtiolle kuin ulottaa verohelpotuksia myös listattuihin yrityksiin.
Tämä on juurikin näin — Suomi ampuu itseään jalkaan. Asia on erityisen vahingollinen, koska suuret yritykset ovat selvästi tuottavampia kuin pienet. Tämä on aivan järkyttävän typerää ja käsittämätöntä lainsäädäntöä. Miten tämä on mahdollista, kun asia on hyvin tiedossa.
Käytännössä kaikki menestyvät ja kasvavat yritykset myydään kansainvälisen omistukseen, koska se on tapa saada elämäntyöstä palkka — ja koska suomalaiset sijoittajat sitä vaativat saadakseen rahansa noepasti takaisin.
Omistuksen mukana kasvu ja tuotot lähtevät maasta, usein myös kaikki muukin, koska IPR on se mitä ostetaan.
Pörssin nuutuminen ei myöskään edistä asiaa.
(Ja odotan seuraavaksi saarnaa tuloerojen törkästä kasvusta…)
1. Unohtuikohan ALV + TyEL menot? Ensin ALV, sitten yhteisöverot, sitten joko pääomatulot tai palkkatulot. Oli tässä jotain muitakin kuluja.
2. Miksei muuten piensijoittamisesta, ja muutenkin esim. crowdfundnigista voi tehdä helpompaa. Mitä ihmeen paternalisteja tämän nyky verojärjestelmän on suunnitellut? Että saan ostaa vaikka kymppitonnilla alkosta kaljaa, mutta en saa sijoittaa rahaa mihinkään yritykseen ilman lupia? Iron Sky:han ei saanut lupaa pyytää rahaa ihmisiltä ilman että ihmisillä oli “virallista sijoituslisenssiä”. Oikeasti mitä helvettiä?
Jos yritys haluaa pääomaa ihmisiltä, tarviiko siinä oikeasti mitään muuta kuin tehdä kirjanpito oikein? Kaikki muu on vain olemassaolevien instituutioiden (rahastot? pankit?) keksimää monopolisointia.
3. Kuka tässä osakesijoittamisessa oikeasti vetää välistä? Osakkeiden myynti ei tarvitse olla teknisesti mitenkään kallista. Ei oikeassakaan kaupankäynnissä ole mitään useiden eurojen transaktiokustannuksia. Tuntuu, että tässä on kyse samanlaisesta kusetuksesta kuin näiden ATK-järjestelmien kanssa.
Elektronisesti kaikki osakeomistus voitaisiin säilöä jossakin, eikä niiden bittien siirtely voi maksaa 10 euroa kappaleelta.
Nyt esim. Bitcoinin ympärille on jotkut rakentamassa osakeomistusjärjestelmää, jonka transaktiokustannukset TAI listautumiskustannukset eivät ole lähimainkaan nykyisten rent-seekereiden tasoa. Semmoinen järjestelmä elää kokonaan verojärjestelmien ulkopuolella.
Ei todellakaan näin vaan 10% omistusosuus LISTATUSTA yrityksestä oikeuttaa alhaisempaan osinkoverotukseen. LISTAAMATTOMISSA yrityksissä tällaista omistusrajaa ei ole.
Tuota korkeata yli 40% kokonaisveroa maksaa siis vain pörssin piensijoittajat. Paljon korjautuisi sillä, että alempaa vajaan 30% veroastetta sovellettaisiin tasapuolisesti kaikkiin sijoittajaryhmiin.
Vastakysymys otsikkoon: Miksi niiden pitäisi kasvaa?
Tietenkin siksi, että poliitikoille on kivempi jakaa toisten selkänahasta revittyä rahaa, kuin tehdä järkeviä päätöksiä.
Kiinnostava näkökulma. Pienyrittäjien kommentit näyttävät antavat tukea tälle idealle. Yrittäjät optimoivat työntekijöiden lakisääteisiä ja verotusta, sen sijaan että he optimoisivat yrityksen kasvua ja tuottoa.
Osmo, ihan pieni lähdekritiikki on paikallaa. 🙂 Periaatteessa asia on noin, mutta tuo ei ole koko totuus, kuten tuossa on jo moneen kertaan todettu. Sinänsää hyvä huomio, ettei verotus ole neutraalia.
Piensäästäjän, jollaiseksi itsenikin katson, kannalta verotuksen kehitys ei viime vuosina ole ollut oikean suuntaista saati kohtuullista. Yrittäjäperheessä kasvaneena ymmärrän myös tuo toisen puolen, enkä hyväksy ratkaisuja, joissa kaikilla pitää olla kurjaa, jos jollakin on kurjaa. 🙁 Eli en näe syyt heikentää yritysten asemaa vain sen takia että säästäjienkin asemaa on heikennetty.
Omasta mielestäni tämä ei ole niin hirveän vaikea yhtälö ratkaistavaksi. Ratkaisujen pitää olla selkeitä, eikä nykyisen kaltaisia purkkapaikkavirityksiä.
Tuossa on taas tuo tyypilline laskuvirhe, kun ei ymmärretä kokonaisuutta. 🙁 Veroprosentti kajahtaa pahimmillaan kauniisti yli 50%, kun perintövero vyörytetään pidemmälle aikavälille.
Pienten yritysten osalta perintövero on lisäksi ongelmallinen sen takia, että se rokottaa vaiheessa joka muutenkin on vaikea yritykselle. Sitä pahempi tilanne on, mitä pääomavaltaisempaa yritystoiminta on. Minusta tuosta sosialismin jäänteestä pitää jo päästä.
“Omistamani Tietokeino Oy saa myös tuon helpotetun verokohtelun. En ymmärrä miksi. Tuo kahdeksan prosentin raja yllyttää minua säilyttämään pankkitilillä lahoamassa rahaa. Kannattaisiko palkita mieluummin tuotannollisesta pääomasta tai vielä mieluummin palkan maksusta?”
Ei ihan täsmällisesti sanottu. Kyllähän se taseessa oleva varallisuus mahdollistaa osingonmaksun ihan riippumatta siitä, missä muodossa varat ovat. Enemmän kai ongelmana on se, ettei yrityksillä ole järkeviä kohteita, mihin investoida. Palkkaaminen on taas ay-Suomessa tehty niin kalliiksi, että siihen ryhdytään vasta sitten, kun on aivan pakko.
Johan tässä on mentykin nykyisellä osinkoverotuksella kohta kolme kuukautta. Joten muutetaan ihmeessä taas!
Yhteiskunnallinen managerointi olisi paljon helpompaa, jos olisi vain suuria pörssiyrityksiä. Yksinkertainen ratkaisu on kieltää kaikki muut kuin suuret pörssiyritykset 🙂
No tuotannollinen pääoma poistetaan, joten verotuksellisesti ei ole kyllä mitään järkeä investoida tuotantoon, ellei se ole liiketaloudellisesti kannattavaa. Sensijaan verotuksellisesti voi olla hyvinkin järkevää paisuttaa kassaa.
Kassan paisuttamisessa on kumminkin sellainen hyvä puoli, että se nostaa yrityksen lamansietokykyä.
Suomen yrityksistä 95 % on pienyrityksiä, ja ne työllistävät valtaosan työntekijöistä. Aika monet ovat sitä paitsi yksinyrittäjiä, joiden pääasiallinen ongelma on töiden löytäminen. Eikä suurimman osan murheena ole se, että niillä olisi tilillä “lahoamassa rahaa”. Mistään osingonjaostahan ei voi edes uneksia, jos yritys ei ole kerännyt kasaan nettovarallisuutta, johon osingonjako ylipäänsä perustuu. Jos firma ei tee voittoa tai pyörii nollan tuntumassa, kuten hiton moni pienyritys tällä hetkellä tekee, niin eipä ole osinkojakaan jaettavaksi.
Tällä viikolla oli juuri Vero 2014 ‑tapahtuma. Olisi kannattanut käydä siellä kuuntelemassa, mistä osinkoja ylipäänsä voi maksaa. Silloin olisivat nämäkin mielipiteet vähän lähempänä tavallisen pienyrittäjän arkea.
Hyvä idea. Kuitenkin pääomatulojen voimakkaan kausiluonteisuuden vuoksi ehdotan seuraavaa, jotta ne olisivat samalla viivalla palkkatulojen kanssa:
1. Yksityishenkilölle maksettavat osingot ovat palkan tavoin yritykselle verovähennettäviä.
2. Pääomatulot tulevat pääomatulotilille, josta yksityishenkilö saa sijoittaa rahojaan eteenpäin tai kotiuttaa rahaa omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä. Vero kannetaan, kun rahaa siirtää omaan käyttöönsä. Tämä huolehtii jaksotusongelmasta.
3. Poistetaan perintö- ja lahjavero ja korvataan ne hävittämällä pääomatuloverotuksen alennuksia (mm. mekaaninen hankintameno-olettama). Tämä hävittää perheyritysargumentin osinkojen alemmasta verosta (= osingot tarvitaan osittain muiden verojen maksuun).
Tämän ainakin pitäisi olla kaikkiaan reilu ja veroneutraaliksi tehtävissä oleva järjestelmä. Nykyisessä listaamattomien yritysten huojennustemppuilussa alkaa olla jo vähän kulunut maku, ja ennen kaikkea verotuksen ennakoitavuus on aivan surkeaa.
Nuo huojennukset eivät välttämättä ole oikea vastaus ongelmiin. Verotuksessa pitäisi kuitenkin vähän pähkiä sitä, miksi nykyinen verotus lyö kaikkein eniten kotimaista yksityisomistajaa.
Pääomatuloveron veropohja on aika suppea, koska hyvin suuri osa omistuksesta on ulkomaista. Nyt rukattiin yhteisöveroa ja pääomatuloveroa siten, että ulkomaiset omistajat saavat osinkonsa entistä halvemmalla, suomalaiset eivät.
Minkälaisen kasvuyrityksen olet perustanut/omistanut/luotsannut? Yrittäjien elämästä olisi vähän enemmän pohjaa puhua, jos kokeilisi niitä housuja vähän aikaa.
Jos perhe omistaa osakeyhtiön kautta listattua yhtiötä, verotus pysyy käytännössä samana kuin listaamattomassa. Jos oy omistaa oyj:stä yli 10 prosenttia, saa se osingot verovapaana. Ja siitä oy:stä voi nostaa osingot niin kuin ennenkin.
Sama ongelma on muuallakin maailmassa kuin Suomessa, joten syyt ja ratkaisutkaan tuskin liittyvät pelkästään Suomeen.
Pienyrittäminen on vain palkkatyön toinen muoto eikä yksinyrittäjää tai muutaman hengen työllistävää edes pitäisi luokitella yrittäjäksi , sillä se estää esim järjestäytymisen ja etujen yhteisen ajamisen.
Aikojen alussa ay-liikkeen yksi merkittävä jäsenryhmä olivat nämä itsenäiset ammattinharjoittajat eli pienyrittäjät.
Pienyritysten työllistämisvaikutus johtaa siitä, että suuret/keskisuuret yritykset ulkoistavat toimintojaan eli entinen työntekijä jatkaa entistä työtään yrittäjänä. Yhtään uutta työpaikkaa ei syntynyt .Verottajan resurssit eivät riitä kyttäämään kuka on aito , kuka feikki yrittäjä.
Nämä pienyritykset työllistävät pääasiassa yrittäjän itsensä .
Nollasummapeli näkyy siinäkin, että työpaikkojen määrä ei ole muuttunut 25 vuodessa
Janne Niskan kuolema ja perintö on hyvä esimerkki siitä miten verottaja haluaa tappaa täältä toimivia yrityksiä. Jos janneniska oy:n ja pekkaniska oy:n arvo on tosiaan arvioidut 150 miljoonaa perintöveroina menee maksuun yli 40 miljoonaa euroa.
Toimitusjohtajan + monen muun johtajan pitäisi saada jostain mainitut rahat, tuleeko ne taivaasta vai otetaanko yhtiön tuloksesta, myydäänkö omaisuutta vai karsitaanko henkilökuntaa ja kulutetaan jäljelle jääneet loppuun?
Ruotsissa vero olisi ollut 0 kruunua ja firma jatkaisi terveellä pohjalla, hyvä ja toimiva firma on yhteiskunnan etu meillä taas katsotaan että valtion pitää rankaista perijää rankasti.
(Kansalaiselle on ihan sama onko rankaisulapun yläreunassa tekstinä “vero” vai “sakko”, se mikä merkkaa on summa joka on siellä viivan alla.)
Olisiko tässä uskottavampi kommentoija: http://timoahopelto.wordpress.com/2013/05/12/verotuksella-ei-kannusteta-yrityksia-kasvuun/
Toistan: “Edellisen perusteella ei ole perusteita uskoa, että suppean omistuspohjan omaavien yritysten osuuden tai varsinkaan kotimaisen omistuksen kasvattaminen olisi jotenkin erityisen hyödyllistä kansantalouden pitkän aikavälin kasvulle ja siksi politiikan keinoin tavoiteltavaa. Kielteistä tulosta vahvistaa myös viimeaikainen verotutkimus.”
Kotimainen omistus ei ole mikään itseisarvo jota pitäisi verotuksella suosia. Ei toki tarvitse rangaistakaan, mutta sellaista ei käsittääkseni tehdäkään.
Myynti ulkopuoliselle ei tapa yritystä. Se on tärkeä kasvun lähde. Tutkimusten mukaan “parhaiten johdettuja ovat hajautetusti omistetut ja pääomasijoittajien omistamat yritykset” (lähde: http://www.etla.fi/kolumnit/omistajuus-johtaminen-ja-talouskasvu/ )
Kyllä kotimaisella omistuksella on suuri vaikutus yrityksen käyttäytymiseen, koska yrittäjätkin ovat ihmisiä. Olen itse ollut yrityksen hallituksessa, juonka on ollut pakko vähentää henkilökuntaa. Jotenkin se on helpompaa tehdä puolalaisessa tytäryhtiössä kuin omalla paikkakunnalla.
OS:“Omistamani Tietokeino Oy saa myös tuon helpotetun verokohtelun. En ymmärrä miksi.”
Eikö perustelut pääpiirteissään pitäisi pystyä lukemaan hallituksen esityksen perusteluosasta. Jos se ei selviä sieltä, lähetekeskustelun pöytäkirjoista pitäisi löytyä vastaus. Jos ei löydy vastausta sieltäkään, asiasta voi keskustella Verojaoston puheenjohtajan kanssa. Jos hänkin on pihalla asiasta, voi kääntyä asianomaisen valiokuntaneuvoksen puoleen. Jos hänkään ei ymmärrä miksi, voi todellakin kysyä omalla blogillaan, josko tavalliset lukijat olisivat viisaampia kuin päätöksentekijät.
Kaikenkaikkiaan herää kysymys, johtavatko sokeat kuuroja vai päinvastoin. Ongelma on tietenkin siinä, että eduskuntatyössä tarvittaisiin melkoisia juristintaitoja, jotta ymmärtäisi mihin seurausvaikutuksiin lakiesitykset johtavat.
Jaa. Tuohon on yksinkertainen keino: perijä ilmoittaa, ettei ryhdy perintöön vaan luopuu osuudestaan. Perintöveroa ei tällöin tule, eikä myöskään perintöä. Kuinkahan moni perijöistä luopuu? Veikkauksia? Ja tulemmeko näkemään yrityskuoleman? Odotamme jännityksellä.
Ei valitettavasti riitä: pääomatuloihin iskee myös inflaatio. Esimerkiksi 2% inflaation ollessa voimassa, ei 2% pääomatulo ole vielä reaalituloa lainkaan, vaikka verotettavaa onkin.
Siksi myyntivoittoveron on oltava matala tai sitten laskettu inflaatiokorjatusta hankintahinnasta.
Kyllä minä ottaisin tuon 150 miljoonan omaisuuden kyselemättä vaikka siitä joutuisi maksamaan
veroakin.
Ja noin arvokasta firmaa vastaan saa varmana velkaakin, joten ei tuota summaa tarvitse kerralla maksaa
Ja kyllä tuo vero maksetaan yrityksestä ulosotetusta tuloksesta , joten ei se sen kummemmin yritystä rasita.
Kukapa haluaa tuhota oman työpaikan ja lypäsävän lehmän ?
Ei henkilötökään voi vähentää, jos tuotanto on ajan tasalla.
Yrityksen arvokkuudesta voi päätellä, että firma myös tuottaa
Tilannetta voi verrata tapukseen, jossa firma onkin myyty.Uusi omistja haluaa myös rahansa takaisin ja pumppaa firmasta 5 vuodessa 150 miljoonaa ja korot päälle
Nyt tarvitsee pumpata vain 40 miljoonaa eli firman jatkuvuuden kannalta tuo perintöveron maksu on huomattavasti kevyempi vaihtoehto.
Ilmeisesti Ruotsissa voi kiertää tuloveron maksamalla palkan ennakkoperinnön tai lahjan nimellä ??
Joko olen väärässä, tai sitten oikeassa. Vähättely ei ole argumentti.
Onko tutkimuksia pienyrittäjien erityiskohtelun hyödyllisyydestä yhteiskunnalle? Oletko sitä mieltä että kasvuyrittäjät eivät pysähdy miettimään kasvun järkevyyttä siinä vaiheessa kun verokohtelu muuttuu?
Mika
“Toimitusjohtajan + monen muun johtajan pitäisi saada jostain mainitut rahat, tuleeko ne taivaasta vai otetaanko yhtiön tuloksesta, myydäänkö omaisuutta vai karsitaanko henkilökuntaa ja kulutetaan jäljelle jääneet loppuun?”
Antaa aika surullisen kuvan pankkijärjestelmämme lainanantokyvystä, jos nuo ovat ainoat vaihtoehdot. Annetaanko lainaa siis ainoastaan sellaisille yrityksille ja yrittäjille, jotka eivät sitä tarvitse?
Tätähän Suomessa on yritetty koko sodan jälkein aika. Suomessa on kasvanut holhoustalouden ja korporaatioiden ikäpolvi ja sitten vielä ihmetellään, kun yhteiskunta ei uusiudu eikä työpaikkoja synny. Poliitikot sotkeutuvat asioihin, joissa heistä on vain harmia, sen sijaan että keskittyisivät luomaan mahdollisuuksia.
Sinulla on käsitteet hieman hakusessa. Ohessa yritysten kokomääritelmät Suomen Yrittäjien sivuilta:
•Alle 10 työntekijän yritykset ovat mikroyrityksiä
•Alle 50 työntekijän yritykset ovat pienyrityksiä.
•Pk-yritys = alle 250 henkilön yritys.
•50–249 henkilön yritykset ovat keskisuuria.
•Vähintään 250 henkilöä työllistävät yritykset ovat suuryrityksiä.
http://www.yrittajat.fi/fi-FI/suomenyrittajat/yrittajyyssuomessa/
Ulkomaalaisissa omistajissa on se etu, ettei niitä tarvitse kadehtia kun ne ovat sekä kasvottomia että asuvat niin kaukana.
Minkä h—in takia johtoportaan pitäisi saada ko omaisuus 0‑verolla, samalla kun suorittava porras joka tilistä maksaa 30%? Jos perintövero ahistaa, voi osuutensa firmasta siirtää vaikkapa minulle. Toki hankalissa tapauksissa verottajan on syytä antaa reilusti aikaa haalia tarvittavat rahat, mutta perintöverosta luopumiseen ei ole mitään syytä.
Yritysverotus näyttää olevan samanlainen viidakko kuin maatalouspolitiikkakin: pirukaan ei ota selvää ja kaikki järkevöittämisehdotukset kaatuvat siihen, että joku häviää — vaikka kokonaisuus voittaisikin.
Yritysomaisuuden perintövero olisi syytä panna maksuun vasta sitten, kun peritty omaisuus realisoidaan. Näin sillä ei olisi vaikutusta yrityksen toimintaan.
No, jos ne ensilinjan perijät luopuvat perinnöstä, niin perintö siirtyy sitä seuraaville, jotka nekin joutuvat repimään perintöveron p.o. yrityksestä tai jostakin muusta.
Toki jos kaikki perinnöstä luopuvat, omaisuus siirtyy valtiolle, mutta olisikohan se kovin kiinnostunut yrityksen toiminnan jatkamisesta. Luultavasti se vain realisoisi omaisuuden. Eli veikkaisin tässä tapuksessa yrityskuolemaa.
Oletko ihan varma? Perintövero pitää maksaa heti, rahat saat joskus — jos saat.
Käytännössä rahoitusvaihtoehtoja on kaksi. Ensimmäinen on ottaa pankkilainaa yritysvarallisuutta vastaan — mikäli pankki sitä suostuu vakuudeksi kelpuuttamaan. Jos firmalla alkaa mennä huonosti, pankki irtisanoo lainan, jonka maksamiseen on vielä vähemmän rahaa. Ikävässä tapauksessa perinnönsaajan henkilökohtainen omaisuus menee.
Tähän on periaatteessa perintöverolaissa olemassa pykälä (jos omaisuuden armo romahtaa nopeasti perinnönsaamisen jälkeen, veroja voidaan kohtuullistaa jälkikäteen), mutta sen soveltaminen on hyvin epävarmaa.
Toinen vaihtoehto rahoittamiseen on se, että firma maksaa muutaman vuoden aikana niin paljon osinkoa, että potti tulee hoidettua.
Summa on kuitenkin kovin suuri, ja se vaikuttaa varmasti firman investointimahdollisuuksiin. Tämän skenaarion realistisuus riippuu yrityksen voitonjakokelpoisista varoista. Jos niitä on paljon, firma voi ottaa lainan ja maksaa perintöverot, mikä vähentää riskiä huomattavasti. Tosin tässä tilanteessa sitten niistä perintöverorahoista maksetaan täysi pääomatulovero, mikä kasvattaa pottia.
Testamentin todellisesta sisällöstä riippuen saattaa olla realistista myydä yritys. Tämä voi olla hyvinkin lähellä sitä, mitä tulee tapahtumaan. Se ei sitten ehkä ollut perinnönjättäjän tarkoitus, mutta asia on voitu huomioida testamentissa.
Ihan yhtä hyvin kuin maksamalla palkan seteleinä. Ainahan verotuksessa tulee niitä kohtia, joissa kysellään tarkoituksesta. Tässä on huomattava se, että jos yksityishenkilö maksaa palkan lahjoituksena, kierto on aika vähäinen, koska niistä rahoista on jo maksettu tulovero.
Olisi kokonaan toinen juttu, jos yritys voisi lahjoittaa rahaa työntekijöille ilman lahjaveroa. Ei voi nytkään edes lahjaveroa maksamalla.
Tällä hetkellä lähinnä niin. Pankit karttavat nyt riskiä hyvin vahvasti.
Eikä yritysriskin isompi kantaminen välttämättä olekaan pankkien homma, riskirahoittajien pitää pelata jollain muulla kuin säästäjien rahalla. Tähän tarvittaisiin niitä kotimaisia pääomia.
Ymmärsin väitteesi niin, että yrittäjät vain optimoivat verotustaan ja yrittävät minimoida työntekijöiden etuja ja palkkoja, eivätkä ole kiinnostuneita kasvusta. Jos tämä on väitteesi, olet väärässä etkä tunne pk-yrittäjäkenttää.
Tottakai verotuksella on vaikutusta yksilöiden käyttäytymiseen. Kasvuyritysten puuttuminen liittyy kuitenkin paljon enemmän kasvurahoitukseen ja riskinottohaluun kuin verohuojennuksiin.
Voimakkaan kasvun hakeminen päätyy yleensä nenälleen tavalla tai toisella. Pääomasijoittajat tietävät tämän. Omalla rahalla nenälleen päätyminen on kuitenkin huono ajatus, ja sitä muiden rahaa on aika niukasti saatavissa.
Verotuksessakin on ongelmansa, mutta niitä on monenlaisia. Osa ongelmista liittyy verotuksen tasoon, toinen osa ennustettavuuteen. Mitä kovempi verotus, sitä vähemmän yrittäminen kiinnostaa. Toisaalta yhtä lailla ongelma on se, että verotus on yhtenä vuonna yhtä, toisena vuonna toista. Tämä kannustaa ottamaan yrityksistä rahat kotiin “kun vielä saa”.
Mihin sitten pienyrittäjiä tarvitaan? Lähinnä siihen, että syntyisi keskisuuria yrityksiä.
Olet oikeassa. Koko pääomatulojen verotus pitäisi aina laskea reaalituotosta.
Olen Ahopellon kanssa monesta asiasta hyvin samaa mieltä. Voimakkaaseen kasvuun tarvitaan voimakas kasvuhalu. Sen taustalla olevat ilmiöt ovat moninaisia, sekä taloudellisia että muuten arvostuksiin liittyviä.
Sen lisäksi kuitenkin yrityksen kasvattamiseen tarvitaan pääomia, jolloin niiden kovin tiukka verottaminen vaikeuttaa kasvua. Suomesta ei kovin paljon löydy riskipääomia, ja verotuksella on kyllä jotain tekemistä sen kanssa.
Toinen asia on se, että tilanne vaihtelee toimialoittain aika vahvasti. Esimerkiksi ja erityisesti ohjelmistotoimialalla nopea kasvu on mahdollinen, jolloin yrityksen itsensä keräämillä pääomilla ei ole kovin paljon merkitystä, eikä sijoittajilta vaadita pitkää pinnaa.
Hitaammilla toimialoilla korostuu yrityksen ja sen omistajien kyky rahoittaa kasvua. Siinä verotuksella on varsin paljon merkitystä.
Jos yritys tekee tulosta ja maksaa siitä rahaa kotimaiselle yksityiselle omistajalle, Suomen valtio saa 20 % + 32 % x 80 % = 45,6 %. Jos yritys tekee tulosta ja maksaa siitä rahaa ulkomaalaiselle omistajalle, Suomen valtio saa 20 %.
Kotimaista omistusta ei edes saa EU-sääntöjen mukaan suosia. Verotuksen rakennetta säätämällä on kuitenkin mahdollista hiukan säätää sitäkin, kuinka paljon veroja maksetaan mistäkin.
Ulkomaisessa omistajassa on vielä sellainen pieni juttu, että ulkomainen omistaja yleensä maksaa veronsa sinne, missä se on halvinta. Tähän on paljon konsteja, jos kyse on ulkomaisen yrityksen filiaalista. (Suurimpien yritysten pörssiosakkeiden omistajuudessa todennäköisesti omistajan kotimaa vaikuttaa vähemmän.)
Osmo tuossa kertoikin, että joissain tilanteessa kotimainen omistus voi olla ihan tärkeä juttu. Yksityishenkilöiden kohdalla asia menee kuitenkin vielä toiselle tasolle, kun puhutaan kasvollisesta omistajuudesta. Aika moni suomalainen kasvollinen omistaja on varsin paljon suomalaisuudne puolesta puhuva, mikä ei liene huonompi juttu.
Etlan tarinassa on sinänsä paljon ajattelemisen aihetta. Johtopäätöksistä voi kuitenkin olla muutamalla tavalla eri mieltä.
Ensimmäinen haaste on se, että joukot “hajautetusti omistetut” ja “pääomasijoittajien omistamat” sekä “perheomisteiset” yritykset ovat hyvin erilaisia. Pieni yritys on harvoin pörssissä, ja pääomasijoittajille yrityksen johtamisen toimiminen on yksi sijoituskriteereistä. Jo tämä tekee eroa ryhmien välille.
Toinen kysymys tulee perspektiivistä. On paljon juuri ja juuri kituuttavia perheyrityksiä. Ne ovat monella mittarilla huonoja yrityksiä, mutta niillä on kuitenkin esimerkiksi työllistävä vaikutus. Pääomasijoittajat eivät kuitenkaan moista kituuttamista katsoisi, jolloin yritykset häviäisivät salkusta. Riippumatta siitä, onko näiden yritysten olemassaolo hyvä vai huono (se voi olla paikallisesti hyvä ja globaalisti huono), ne rasittavat kaikkia tilastoja, joita yritystyypeistä tehdään.
Jutussa ei myöskään sanottu, että perheomisteisuus olisi huono asia. Suuremmat ongelmat liittyvät perheestä tuleviin johtajiin. Osittain tämä selittynee ylläolevalla ja sillä, että tuottamaton yritys ei palkkaa huippujohtajaa, omistajan tytär saa riittää. Näyttö siitä, että hyvä tuottavuus tarkoittaa hyvää johtamista on vahvempi kuin vastakkaiseen suuntaan.
Myös kulttuurillisilla tekijöillä on merkitystä. Ruotsalaiset yritykset menestyvät johtamisen osalta hyvin, vaikka niissäkin on paljon perheyrityksiä. Ranskalaiset ja italialaiset perheyritykset taas ovat huonosti johdettuja. Tämä on helppo tulkita siten, että tiukkojen perhe- ja sukusiteiden maissa johtaja otetaan suvusta kyvyistä riippumatta. Sen ajatuksen huonoudesta ei tarvitse pitkään keskustella.
Siinä Maliranta ja Valkonen ovat aivan oikeassa, että yrityksiä ei saisi laittaa omistuksen perusteella eri kategorioihin, ja että veroihin ei kannattaisi kovin paljon huojennuksia tehdä ilman vahvoja perusteita. Tämä on ihan viisasta mietittävää pääomatuloverotuksen osalta. Sama mietintä kannattaa jatkaa perintö- ja lahjaverotukseen, joka koskee vain yksityisesti omistettuja yrityksiä.
Nykyinen pääomatulojen huojennusjärjestelmä on siitäkin heikko, että se ohjaa yritysten toimintaa aivan liikaa. Ainakin itse olen istunut kovin monta kertaa tilanteessa, jossa on päätetty jakaa juuri se maksimimäärä osinkoa, joka pitää suurimman omistajan juuri verorajalla.
Tuo huojennusjärjestelmä on menettänyt perustelunsa.
1) Sen piti tehdäö neutraalikisi se, sijoittaako omisdtaja yritykseen osakepääomaa vai lainaa. Lainan korot see vähentää verotuksessa, joten niitä verotetaan vain yhteen kertaan, kun taas osinkoja verotetaan kahteen kertaan. Joskus markkinakorot olivat yhdeksän prosentin haarukassa, joten tuo raja pantiin yhdeksään prosenttiin. VM on esittänyt, että tuo halvennettu osinko olisi vain jotain neljä prosenttia nettovarallisuudesta, joka olisi lähempänä tuota alkuperäistä ajatusta.
2) Se, ettei prosenttia ole laskettu enempää (nyt kahdeksan) on perusteltu sillä, että yritetään hoiukutella yrityksiä parantamaan tasettaan. Samanaikaisesti on nopeutettu poistoja. Niinpä tuota huojennusta ei anneta tuotannollisesta pääomasta käytännössä lainkaan vaan yrityksiä houkutellaan pitämään suurta kassaa. Minäkin pidän.
3) On myös sanottu, että yrittäjää kannattaa kohdella vähän hennommin verotuksesdsa kuin palkansaajaa, koska hänelle ei ole vastaavaa sosiaaliturvaakaan, jota noilla veroilla rahoitetaan. Lisäksi verotus vaikuttaa riskinottoon epäsymmetrisesti, koska onnistumisesta veroetaan ja epäonnistumisen saa maksaa kokonaan itse. Tämän perustelun hyväksyn, mutta en sitä, että “yrittämistä” mitataan yrityksen kassan koolla eikä tuotannollisella pääomalla tai palkanmaksulla.
Heh, yrittämiseen sisältyy aina riski ? Pitäisikö valtion kantaa riskit ?
Mietipä mitä olisi tapahtunut, jos perintö olisi mennyt valtiolle ja valtio olisi myynyt sijoittajalle yrityksen 150 miljoonalla ?
Älä kuvittele, että tuo sijoittaja olisi tyytynyt odottamaan takaisinmaksua kehittääkseen yritystä vaan mittaisi 150 miljonaa ulos muutamassa vuodessa.
Kyllä tuo 40 miljoonan perintövero on pienempi paha yrityksen näkökulmasta kuin kuin myynti ja 150 miljoonan ulosmittaaminen.
Skupolvenvaihdos tapauksessa perintöveron maksamiseen saa useita vuosia aikaa. Siksi perintöveron pitäisi olla mahdollista rahoittaa yrityksen normaalista tuototsta. Tässä suhdannetilanteessa, jossa yritykset ovat vaikeuksissa eivätkä pysty maksamaan (vastuullisesti) osinkoa, perintövero vaurioittaa todella pahasti monia yrityisikä, kun kassasta on vain otettava rahat veroon.
Tämä on kyllä pielessä, koska omistajien toiminta ja ymmärrys taloudesta riippuu kyllä aina siitä, mistä he ovat kotoisin.
Eli siis ei niitä investointipäätöksiä ihan neutraalisti tehdä eikä myöskään aina jakseta selvittää kaikkia mahdollisia sijainteja tulevalle laitokselle.
Ei suomalaiset omiatajatkaan tietysti missään isänmaahengessä tänne mitään huonoja investointeja tee mutta ainakin suomalaisen mielessä välähtää edes sen sekunnin ajan että entä jos tehtäisiin tänne. Ulkomaalaiselle ei edes välähdä.
Nuo numerot eivät päde alkuunkaan, niissä on oletettu, että perintövero maksetaan täysimääräisestä yrityksen arvosta ilman huojennuksia ja muuta verosuunnittelua. Todellinen maksettavaksi tuleva vero ei voi minun ymmärykseni mukaan mitenkään ylittää 20 miljoonaa euroa.
Ja mitä maksuun tarvittavien rahojen saamiseen tulee, meillä on tuohon ongelmaan erikoistuneita laitoksia. Niitä kutsutaan pankeiksi. Jos siis perijä ei pysty maksamaan veroja ihan normaalista osingonmaksusta viiden vuoden aikana.
Janne Niskan tapauksessa perintöveroa nostaa olennaisesti se, ettei kyse ole perillisistä vaan testamentista ihmisille, joilla ei ole mitään oikeutta perintöön. Itsae perintövero on huomattavastisuurempi (kolminkertainen?) eikä tuo taida mennä sukupolvenvaihdoksen huojennusten joukkoonkaan. Joutuvat ottamaan yhtiöön lisää osakkaita.
En minä ymmärrä miten saat veroneutraaliksi mallin, missä merkittävä osa veronmaksajista lopettaa veron maksamisen kokonaan. Minun vaatimaton osakepottini on eläkesäästöä, ja tuossa mallissa minä en maksaisi veroja jenin jeniä moneen kymmeneen vuoteen. Miten mallisi käsittelee sukujen/perikuntien sijoitusyhtiöt? Ihan rautalankaesimerkkinä Ehrnrootit ja Fiskars, kuinka plajon luulet tuon paketin maksavan veroa mallissasi nykyiseen verrattuna? Minä en näe, että nuo maksaisivat veroa kuin pyöristysvirheen verran.
Entä skenaario, missä osakeyhtiö tekee miljoonansa yksityishenkilön omistamana verottomasti, yksityishenkilö sijoittaa rahat seuraavaan yritykseen, joka “sattuu” tekemään vähän huonoa liiketoimintaa ja häviämään kaikki rahansa ennen kuin verottaja pääsee väliin?
Mihin pykälään/verottajan julkaisemaan tulkintaan tuo näkemys perustuu?
Tuo sukupolvenvaihdosalennusten poisjääminen oli kyllä pelkkä arvaus. Yleensä sukupolvenvaihdoksilla tarkoitetaan yrityksen siirtämistä seuraavalle sukupolvelle. Voi olla, että kaikki periminen kuuluu tähän kategporiaan.
Teoreettisesti ajatellen perintöverossa on se vika, että sama omaisuus voidaan periä monta kertaa peräkkäin, ja joka kerta siitä maksetaan perintövero; veron suuruus ei riipu siitä, miten pitkä tai lyhyt väliaika edellisestä perimiskerrasta on.
Eli omistajien kannattaa syödä siemenviljat?
Tämä nimittäin kuulostaa siltä, että omistajille on annettu iso kannuste lähes aina maksaa osinkoja itselleen (ja samalla kiertää palkkaverotusta) eikä investoida näitä rahoja yritykseen. Olisiko tässä syy siihen, miksei Suomessa ole tarpeeksi keskisuuria yrityksiä?
Teoreettisestikin yksi ihminen perii yleensä saman osuuden vain kerran. Veroissa melkein asiassa kuin asiassa menee pahasti harhaan, jos kuvittelee, että kyseessä on omaisuuden verottamisesta yleisellä tasolla eikä yksittäisen (oikeus)henkilön saaman tulon verotuksesta.
Miten olisi, jos tuossa Niskan tapauksessa valtio tulisi väliin sillä tavalla, että veron voisi suorittaa yrityksen osakkeina? Yritys joudutaan muuten melko varmasti myymään, jos edes sukupolvenvaihdoshelpotuksia ei voida soveltaa tähän tapaukseen.
Nidka tarvitsee lisää omistajia, jotta perintövero saadaan maksetuksi, mutta ei sen omistajan tarvitse olla verohallinto.
Solidiumia ajattelin väliaikaiseksi omistajaksi. Muussa tapauksessa on erittäin suuri vaara, että ulkomainen kilpailija ostaa koko roskan ja lopettaa sen saman tien. Tämä on nähty jo riittävän monessa sukupolvenvaihdostapauksessa.
Ehkä ei Suomesta, mutta tämän jutun mukaan riskirahaa löytyisi Suomeen jopa absoluuttisesti enemmän kuin Saksaan: http://www.thenordicweb.com/2014/03/11/the-finnish-advantage-how-finland-attracts-more-vc-money-than-germany/
Ihan alkuvaiheen yrityksille seula on Suomessa kyllä tiukempi kuin jenkeissä, jossa aita tulee vastaan vasta toisen rahoituskierroksen kohdalla (kvg ”series A crunch” eli yleinen näköharha siitä että jatkorahoitus olisi hiipunut, oikeasti rahaa on suunnilleen entiseen malliin mutta rahan hakijoita moninkertaisesti). Tämäkään ei ole pelkästään huono asia.
Diodi on selkeästi yhteiskunnan maksamassa työpaikassa..
PK-yritykset työllistävät paremmin ja maksavat enemmän prosentuaalisesti veroja, koska eivät voi kikkailla tulosteen veroparatiiseihin.
Saksa ei kuitenkaan ole teollisuusrakenteensa vuoksi kovin hyvä benchmark. Saksan menestystekijät eivät nojaa teknologian terävimpään kärkeen kiilaaviin pk-yrityksiin. Ruotsi olisi huomattavasti parempi vertailukohta.
Se on ihan totta, että Suomeen on saatavilla myös ulkomaista pääomarahoitusta. Esimerkiksi kiinalaiset ovat viime aikoina käyneet etsimässä sopivia kohteita. Suurin osa startupeista tarvitsisi kuitenkin siemenrahoitusta päästäkseen kuolemanlaakson yli, ja siihen parhaiten toimii paikallinen rahoitus, jossa rahoituksen mukana saa myös helposti tavoitettavan enkelin.
En osaa itse pitää tuota toisen vaiheen rahoituksen hankaluutta kovin suurena ongelmana. Siinä puhutaan tyypillisesti suurista rahoista ja suurista suunnitelmista, eikä sitä voi realistisesti ollakaan saatavilla mitenkään mahdottomia määriä. Se ei myöskään ole samalla tavalla yksittäisten henkilöiden asia.
Tosin tässä jälleen kerran täytyisi tehdä vähän enemmän analyysiä teollisuudenaloittain, koska tarvittavan rahoituksen aikajänne on erilainen riippuen myytävästä tuotteesta. Kuluttajille suunnattu nettipalvelu voi kasvaa hyvin nopeasti, teollisuudelle myytävä fyysinen tuote vaatii pitkän tuotekehitysajan ja vuosia asiakkaiden haalimiseen.
Iso osa riskisijoittamisesta kohdistuu sinne, missä voitot (tai tappiot) ovat nopeita. Kärsivällistä (muttei toki liian!) riskirahaa on Suomessa hyvin huonosti liikkeellä. Sitä saa lähinnä yksityishenkilöiltä, ja jo parisataatuhatta on iso raha.
Tämä pitää paikkansa kyllä myös kiinteistöjen kohdalla. Jokaisesta kaupasta maksetaan varainsiirtovero, ellei ostajalla ole ensiasunnon ostajan huojennusta.
Perintö voidaan kuitenkin siirtää yhden tai useamman sukupolven yli, jolloin joka sukupolvi ei maksa veroa. Käytännössä tämä johtaa siihen, että perintöverotus ei ole tasapuolista.
Pankit vaativat reaalivakuuksia ja suhtautuvat yritysomaisuuteen melko nihkeästi. Kun minä menin kysymään limiittitiliä yrityksen käyttöpääomaa varten, olisi pitänyt kaivella reaalivakuuksia. Se oli kyllä täysin turha reissu, koska täysin samalla korolla olisin voinut vipata S‑Pankista vakuudetonta kulutusluottoa.
(kenen mielestä on järkevää laittaa oma asunto vakuudeksi, jos korko on vastaava kuin henkilökohtaisessa kulutusluotossa, ts. jos yritys jättää lainan maksamatta, sen joutuu kummassakin tapauksessa maksamaan itse?)
Osmo kaunistelee tilannetta. Sijoittaja tulee maksaneeksi pörssilistatun yhtiön osingosta veroa kokonaisuudessaan 40,4% (yli 40000€:n 42%). Lisäksi Suomessa luovutusvoitot ovat omistusajan pituudesta huolimatta rankasti verotettuja.
Täytyy olla seinähullu, joka Suomessa listaa yhtiönsä. Myös suuret omistukset pörssiyhtiöiden kannattaa verokikkailla ulkomaiden kautta.
Se on vielä ihmeellisintä, että asia tulee jatkuvasti täysin yllätyksenä Suomen poliitikoille. Yritysomistusten verotusta on pakko keventää tuntuvasti esim. Viron tasolle, jos halutaan, että maassa on muutakin kuin jenkkijättien konesalifirmoja, joiden verotus on tasolla nolla.
Täyttä pelleilyä ja kikkulointia. Yritys- ja yhteisövero on poistettava kokonaan, ja osingoista (tuloksen ulosotto firmasta) peritään lähdeverona kaikilta 20% ilman poikkeuksia. Taitaa olla lähellä Viroa.
Hah,
Amerikkalaisten eläkeyhtiöiden osingoista ei saa verosopimuksen mukaan periä lähdeveroa. Tulosta sen sijaan saa verottaa.
No, tuon jutun mukaan Euroopan maiden kärki oli UK, Ranska, Suomi, Saksa, ja muu Eurooppa yhteensä oli vain kaksi kertaa Suomen verran, tuskin siitä nyt ihan puolet on Ruotsia… Ruotsi on tässä lajissa selvästi enemmänkin nettosijoittaja kuin sijoituskohde.
“Suomessa osakkeenomistajia verotetaan aivan eri tavalla sitä riippuen, onko kyse listatusta vain listaamattomasta yrityksestä. Olemme halunneet tukea ”pienyrityksiä”. Raja on laitettu lainsäädännössä pörssin kohdalle. Jos yritys on listaamaton, sen pääomistajat (vähintään 10 % omistusosuus) voivat nostaa osinkoja lähes verotta. Vero on 7,5% osingosta. Voitosta on toki sitä ennen maksettu veroa 20 %, jolloin kokonaisuudessaan jaetun voiton vero nousee 26 prosenttiin tai jos tuloa on paljon, 27,5 %:iin. Jos yritys on listautunut pörssiin, vero kokonaisuudessaan nousee vähän yli 40 prosenttiin jaetusta voitosta.”
Osinkoverotus muuttui juuri tammikuun alussa, kuten kaikki varmasti tietävät. Kaikkein pienimpienkin osinkojen vero on nyt 7,5 %. Mutta isompien osinkojen verotus sen sijaan laski. Tämä kaikki tietysti hallituspuolueiden suosiolliselle myötävaikutuksella. Hallitus myös “unohti” säätää siirtymäkaudelle mitään kevennystä, koska nyt vuoden 2013 tuloksesta maksetaan pääsääntöisesti uuden lain mukaista osinkotuloveroa, mutta yrityksen verotus puolestaan on toteutunut vanhan, korkeamman verokannan (26 %) mukaan.
Siksi pidän melkoisena älyllisenä epärehellisyytenä sitä, että nyt, siis 2,5 kuukautta lain voimaantulon jälkeen, hallituspuolueiden edustaja tekee tällaisen irtioton ja leimaa perusteettomaksi tueksi “pienyrityksille” (lainausmerkit: OS) sen, että listaamattomia yrityksiä verotetaan eri lailla kuin pörssiyhtiöitä.
Suomessa on 322 183 yritystä (Tilastokeskuksen laskelma vuoden 2012 lopussa). Jos maa‑, metsä- ja kalatalous jätetään pois, yrityksiä on 266 909. Niistä alle 10 työntekijän yrityksiä (eli mikroyrityksiä) on 248 998 eli 93,4 prosenttia. Pienyrityksiä on 14 769 (5,5 %), keskisuuria 2 523 (0,9 %) ja suuryrityksiä vaivaiset 619 (0,2 %).
Osmon mollaamia suuria osinkoja nostavia isoja, varakkaita perheyrityksiä ei ole kuin kourallinen. Ja heidän verotuksensa on siis äskettäin hallituksen itsensä siunaama.
Mikroyrityksillä (joita ei kauheasti ole arvostettu näissä keskustelussa) on suuri merkitys työllistäjinä, kuten näistä tilastollisista luvuistakin näkyy. Niistä harvat ovat hypetykseen aihetta antavia kasvuyrityksiä, ja vielä harvemmat päätyvät koskaan pörssiin. Useat joutuvat keskittymään itsensä työllistämiseen muiden vaihtoehtojen puutteessa.
Mikro- ja pienyritysten verotuksen nostaminen pörssiyhtiöiden tasolle tarkoittaisi yksinkertaisesti osingonmaksun loppumista. Miksi pienyritys ylipäänsä maksaisi rankasti verotettua osinkoa, jos saman rahan saa firmasta ulos palkkatulona (jonka verotus on usein matala, koska useimpien tavallisten yrittäjien palkatkin ovat pieniä)?
Ja miksi osinkoa yleensä maksetaan? Yleisperiaate on jo vuosia ollut se (osinkokäytäntöjen vaihdellessa ties kuinka monta kertaa vuodesta toiseen), että yrittämistä ja yrityksiä on haluttu kannustaa nostamaan nettovarallisuuttaan, johon osingonmaksun tasokin perustuu. Jos ei ole nettovarallisuutta, ei ole myöskään mahdollisuuksia osingonmaksuun. Mutta sen jälkeen firmalla ei ole myöskään mitään puskureita huonompien aikojen varalle. Ja niitähän on totisesti riittänyt viime aikoina.
Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, miten helppoa hyvän lobbarin (siis pörssisäätiön) on saada poliitikot vakuutetuiksi oman etunsa autuaallisuudesta. Näin kaikki “pienyritykset” on leimattu ahneiksi yhteiskunnan tukemiksi osingon nostajiksi, jotka saavat etuja muita edullisemmin. Kateus taitaa taas viedä kalatkin järvestä.
Ihmettelen kovasti sitä, miten yksityisten bisnisenkelien tekemät sijoitukset saadaan edes jotenkin määriteltyä yrityksissä. Isojen vc-putiikkien kohdalla tilanne on toinen, mutta aika vähän olen nähnyt Tilastokeskukselle enkelirahatilastolausuntoja täytettävän.
Onko joku sitten väittänyt varainsiirtoveroa hyväksi. Asuntovarallisuuden osalta se heikentää liikkuvuutta ja sopivan asunnon löytämistä. Kiinteistövero olisi tuossa paljon parempi.
Se on tasapuolista jokaiselle perinnönsaajalle.
Yksi iso syy pienyritysten kasvun tiellä on myös käsittämätön pakkobyrokratia joka vie halun ja jaksamisen.
http://perjantaikokki.fi/2014/03/18/tyosuojelu/