Palastelen syntynyttä sote-sopimusta useammassa kirjoituksessa. Siihen voi mennä vähän aikaa, koska on muutakin tekemistä.
Sopimus sote-uudistuksesta on loistojuttu. Asian valmistelu on ollut välillä painajaismaista ja koetellut ainakin minun lojaalisuuttani hallitukselle. Aikamoinen täyskäännös tässä tapahtui, mutta oli syytäkin.
Järjestämisvastuu otetaan pois kunnilta. Järjestämisvastuu (tilaaja) annetaan viidelle ERVA-alueelle, joilla siis tarkoitetaan yliopistollisten keskussairaaloiden alueita. Siinä menee puolet kuntien tehtävistä, siis järjestämisvastuusta. Tuottajina kunnat voivat yhä olla. En osaa vastustaa, koska olen esittänyt tätä aiemminkin. Tosin olen esittänyt, että terveydenhuolto annettaisiin maakunnille, mutta käy se näinkin.
Hyvää tässä on se, että alueet ovat riittävän suuria järkevän työnjaon aikaansaamiseksi erikoissairaanhoidossa (tekonivelkirurgiaa esimerkiksi on noin 60 sairaalassa, missä on noin 55 liikaa.) ja se, että järjestämisvastuu perusterveydenhoidosta on samassa organisaatiossa.
Sosiaalihuollon järjestämisvastuulle ERVA-alueet ovat vähän suuria, mutta niiden on kuitenkin oltava samassa organisaatiossa. Palvelut ovat kuitenkin paikallisia ja ainakin aluksi kuntien tuottamia.
”Uusien järjestämisvastuussa olevien alueiden hallintomalli on kuntayhtymä.”
Voisi olla toisinkin. Tämä taitaa sulkea pois suorat vaalit niiden hallintoa järjestettäessä. Minusta suorat vaalit olisivat paremmat, koska silloin valittaisiin koko alueen edustajia. Kuntayhtymämallissa jokainen edustaa omaa kuntaansa ja hänen velvollisuutensa on ajaa kuntansa etua silloin, kun yleinen etu ja oman kunnan etu joutuvat ristiriitaan keskenään. Pääsisimme paljon nopeammin paljon parempiin käytäntöihin, jos päätöksiä olisivat tekemässä ihmiset, jotka tavoittelevat kokonaisuuden etua.
”Niiden rahoitus tulee kunnilta painotetun kapitaatioperiaatteen mukaisesti.”
Kunnat eivät siis vastaa enää vakuutusyhtiön tavoin asukkaiden terveydenhoitomenoista vaan ikäjakaumalla painotetun asukasluvun mukaan. Toisaalta ne saavat valtionosuuksia terveydenhoidon toteuttamiseen painotetun asukasluvun mukaan niin, että kunnille jää itselleen periaatteessa sama euromäärä asukasta kohden rahoitettavaksi. Jotenkin tuntuisi järkevämmältä antaa valtion rahat noille kuntayhtymille suoraan eikä kierrättää niitä kuntien kautta, mutta käy se tietysti näinkin.
On viisautta, että hallitus on neuvotellut ratkaisusta opposition kanssa. Tämä on liian iso asia vietäväksi läpi yhdessä vaalikaudessa ja aloitettavaksi kenties alusta seuraavalla kaudella, kuten uhkasi tapahtua.
Päätyminen viiteen vastuualueeseen sulkee tien, joka olisi johtanut maakuntien merkityksen kasvuun ja suorilla vaaleilla valittaviin maakuntavaltuustoihin. Ei voi olla, että meillä ovat ensin kunnat, niiden yläpuolella kaupunkiseudut, maakunnat, Erva-alueet ja valtio. Ehkäpä maakunnat ovat tässä listassa liikaa.
Ovatko maakunnat nyt ylipäätänsä nykyaikainen pohja aluejaolle? Toiminnat ovat organisoituneet työssäkäyntialueittain tai kaupunkiseuduittain. Kotka ja Kouvola ovat järkevän aluejaon yksikköjä lähikuntineen, ei kaksinapainen Kymen maakunta.
Hallituksen sote-uudistuksen tavoitteista (niin kuin minä olin ne ymmärtänyt) toteutui riittävän suuret alueet erikoissairaanhoidon järjestämiseen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisen rajan poistuminen samoin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio. Toteuttamatta jäi se, että nämä olisivat edelleen kuntien vastuulla ja toimet voitaisiin integroida yhteen muiden kunnallisten toimenpiteiden kanssa.
Tämän jälkeen perusteet kuntaliitoksille haja-asutusalueilla katoavat, koska terveydenhoito oli se, mistä pienet kunnat eivät pystyneet vastaamaan. Kaupunkiseutujen hallinnon uudelleen järjestäminen on tämänkin jälkeen yhtä tarpeellista ja yhtä vaikeaa.
Äkkiseltään katsoen huonointa tässä mallissa on se, että kunnilta katoaa oikeus valita kuntatason palveluiden toteuttamistapa. Niiden palveluiden tyyli ja taso näyttävät siis jäävän keskuskuntien hyväntahtoisuuden varaan.
Hyvä jos kuntaliitoshömpötyksestä luovutaan. Mutta miten niin eivät pystyneet? Monessa pienessä kunnassa palvelut on toteutettu hyvin ja taloudellisesti. Suurimmissa kaupungeissa tehokkuus on yleensä ollut keskitasoa tai huonohko. Tässä on riski, että sama tehottomuus periytyy noille uusille suurpiireille, ja tehokkaimmille kunnille on luvassa lisälasku.
Lopetan tähän, koska pitää perehtyä vielä itse ehdotukseenkin ennen kuin antaa lopullisia tuomioita :-).
”Ovatko maakunnat nyt ylipäätänsä nykyaikainen pohja aluejaolle?”.
Entäpä ERVA-alueiden rajat? Ovatko oikeasti tarkoituksenmukaisia ja oikeudenmukaisia?
Miksi esimerkiksi Lahden seutu (Päijät-Häme) pakotetaan taas kerran Tampereen kelkkaan, kun kaikki tuon seudun toiminnallis-taloudellinen aktiviteetti suuntautuu kohti etelää?
Tässä kuntayhtymämallissa ei ole ’keskuskuntia’ ja itse asiassa alueet ovat niin suuria, että suurtenkin kaupunkien painoarvo laskee.
Tarkoitan sitä, että halutessaan alueen muutama suurin kaupunki voi ottaa sen kannan, että palveluita kannattaa keskittää. Totta kai ne ovat jollain tasolla tätä mieltä, sillä näin niiden talous ja mahtavuus paranevat. Ne voivat helposti muodostaa päättävissä elimissä enemmistön. Pienet syrjäiset kunnat joutuvat tyytymään näihin päätöksiin, vaikka ehkä saavatkin äänestää niitä vastaan. Kekittyminen on siis todennäköisin ajautumissuunta, jos keskuskaupungit ja pienkunnat päättävät asioista yhdessä väestömääriensä suhteessa.
Eniten itseäni ihmetyttää tässä, että miksi tällaista ei ole tehty heti alusta lähtien? Oliko taktiikkana ensin ehdottaa kaikkea ihan hullua, että saadaan tämä ehdus läpi kaikkien portaiden helposti kaikkien kannattamana, koska se on niin paljon parempi kuin se hirmuinen himmeli mitä alkuun ehdotettiin.
Mahtava uutinen. Usko poliitikkoihin palasi. Sipilä on todellinen valtiomies. Vielä kun kela lopetetaan ja siirretään hommat niiltä erva-piireille niin on valmista. Kertakaikkiaan hieno juttu!
Pahimmillaan tai jostain näkökulmasta parhaimmillaan tässä tuhotaan yhteiskunnan perusterveydenhuoltopalvelut. Briteillä on kokemusta liian suurista ja tehottomista yksiköistä, mutta kai se on pakko itse kokeilla ennen kuin uskotaan.
Tämä toimisi ehkä, jos olisi rohkeutta hävittää DDR:stä kopioitu terveyskeskusverkko ja siirtyä käyttämään perusterveydenhuollossa yksityislääkäreitä. Siihen tuskin on rohkeutta.
Itse en ymmärrä sitä, että miksi uudistetussa järjestelmässä kunnat ovat maksajina, jos ne eivät voi kilpailuttaa toimintoja? Jos yhtymä tuottaa huonoa palvelua kalliilla, niin silloin pitää olla mahdollisuus vaihtaa toimittajaa.
Mitä kuuluu nuorukaiset, kysyi eräs kapteeni armeijassa oppitunnin alussa. Vastauksena piti huutaa yhteen ääneen: kuolla kuuluu herra kapteeni. Näinhän maailmassa aina on ollut. Nuorten miesten kuolemaa sodassa on pidetty ja pidetään edelleen sankarikuolemana. Entä sitten vanhukset? Vanhuksia on lähes kaikissa kulttuureissa arvostettu ja kunnioitettu. Heille on suotu arvokas luonnollinen kuolema lähiomaisten läsnä ollessa.
Sitten tuli nykyaikainen lääketiede geriatrioineen ja medikalisaatio, joiden bisnes enenevässä määrin veroparatiiseihin ohjautuvine suurine liikevoittoineen perustuu siihen, että ihminen voitaisiin tavalla tai toisella pitää hengissä niin kauan kuin se suinkin on mahdollista. Kuolemakin laitostettiin. Tämä on ollut suurinta pilkkaa mitä evoluutiolle on voitu tehdä.
Kaikissa kulttuureissa on kautta aikojen pyritty ihmisen kärsimiä kipuja lievittämään ja elämän laatua parantamaan erilaisilla rohdoilla ja muilla toimenpiteillä. Elämän keinotekoiseen pidentämiseen tähtäävä liiketoiminta on varsin nuorta. Suurimman taakan tästä kärsivät nuorukaiset, joille ei enää riitä sankarikuolemat sodissa, vaan keinotekoisesti elossa pidetyillä vanhemmillaan tehtyjen liikevoittojen maksaminen.
”Päätyminen viiteen vastuualueeseen sulkee tien, joka olisi johtanut maakuntien merkityksen kasvuun ja suorilla vaaleilla valittaviin maakuntavaltuustoihin.”
Tämä valitettavaa. Maakuntamalli olisi ollut paljon parempi, koska siihen olisi voinut rakentaa paljon muutakin kuin vain SOTE-jutut.
Suomessa on valtavat synergiavarannot ja tehostamismahdollisuudet, mutta ne hukataan, kun ei osata organisoida.
On Elyä, Avia, kuntayhtymää, maakuntaliittoa, yhteistyöaluetta… Niitä syntyy aivan AD HOC -pohjalta milloin minnekin.
Maakuntamalli olisi ollut hyvä instrumentti koota hujan hajan olevia hallintoja ja tehtäviä synergiaetuja tuottaviksi kokonaisuuksiksi.
Soten mukana Suomeen syntyy jälleen viisi uutta hallintoaluetta. Menee muutama vuosi. Budjetit paukkuvat ja alkaa uusi sotesoppa.
Tuollainen riski tässä hankkeessa valitettavasti on. On mahdollista, että korvaamme ketterän ja taloudellisen kankealla ja kalliilla. Panen toivoni siihen, että järjestelmän sisällä terveysalan ammatti-ihmisisllä on suuri sananvalta ja korkea moraali. Jos valtaa pitävät poliitikot ja byrokraatit, tilanne voi olla huono.
Tiedotustilaisuudessa ainakin Katainen ja Sipilä vannoivat uuden järjeestelämän parantavan Suomen kestävyysvajetta. Saas nähdä ;-).
Vaikka olen markkinavetoisen talousajattelun kannattaja, terveysasioissa hyväksyn myös ”jonkin sortin sosialismia”, eli perusvastuita yhteiskunnalle. Näin siksi, että terveysasiat ovat kovin herkkä asia, ja on mukavaa, jos sydänkohtausten saaneelle annetaan hoitoa virkavastuutyyliin ja lääkärin etiikan mukaan, eikä firman taloutta optimoiden. Yksityiset ovat siis hyviä renkejä, mutta eivät niin hyviä isäntiä.
Pidän yksityistä sektoria hyvänä terveydenhuollon kirittäjänä. Perustoteutus voi silti olla poliisin ja puolustuksen tapaan yhteiskunnan perusrunkoa. DDR pois siinä mielessä, että byrokratiaa emme kaipaa. Kyllä pienetkin kunnat osaavat tilata parhaiksi katsomansa terveyspalvelut itselleen (itse toteuttaen, keskussairaaloilta ja/tai yksityisiltä).
OS totesikin yllä, että rahat voisivat mennä suoraankin kuntayhtymille. Jos kunnilla ei ole oikeutta ohjata rahoja, fiksumpaa olisi toimittaa rahat suoraan. Koska kyse on kansalaisten peruspalveluista, on luontevaa, että valtio rahoittaa ne tasapuolisesti kaikille.
Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että päätösvallan toteuttamisesta voisi hyvin jättää kunnille. Järjestelmä olisi vetreämpi, jos kunta voisi vaihtaa toimimattomat palvelut toimiviin. Nuo ERVA-alueen kokoiset palvelut ovat ihan hyödyllisiä ja tarpeen esimerkiksi pätevän aivokirurgian toteuttamiseksi, mutta ajatus siitä, että kaikki alueen palvelut toteuttaa yksi iso byrokraattinen koneisto, on vaarallinen.
Voisin harkita mallia, jossa valtion rahat toimitettaisiin edelleen niiden kuntien omaan käyttöön, jotka haluavat ostaa osan palveluista muualta. Ei ole mikään ongelma laskea, paljonko jonkun erityissairaanhoidon alan kustannukset ovat. Jos kunta ei olisi tyytyväinen kuntayhtymän palveluihin (tai sen ulkopuolelta ostamiin palveluihin), se voisi ostaa ne itse. Tämä mahdollisuus pakottaisi kuntayhtymät tuottamaan kunnille sellaisia palveluita, joihin ne olisivat tyytyväisiä, ja jotka vastaisivat niihin kulutettua rahamäärää.
Soininvaara:
”Tämän jälkeen perusteet kuntaliitoksille haja-asutusalueilla katoavat, koska terveydenhoito oli se, mistä pienet kunnat eivät pystyneet vastaamaan.”
Onkohan näin? Sote-tehtävät ovat edustaneet huomattavaa osaa kuntien tehtävistä. Pieniltä kunnilta katoaa päätöksen myötä käytännössä huomattava osa demokrattisesti päätettävistä asioista, kun sote-asiat menevät muiden kuin kunnallisen valtuuston päätettäviksi. Sote-asiathan ovat nykyisin olleet se aihe, josta puolueet ovat pienissä kunnissa merkittävässä määrin väitelleet. Kun se katoaa kuntien vastuulta, jäljelle jää kunnille lähinnä enää koulu- ja päivähoitoasiat sekä kunnallistekniikka. Kunnallispoliitikot eivät voi enää jatkossa syytellä toisiaan lehdissä esimerkiksi vanhusten huonosta hoidosta tai vääränlaisesta hoitajamitoituksesta. Huonokuntoiset viemärit ovat puolestaan tylsä aihe, eivätkä vetoa keneenkään. Koulujen homeasioista voi sentään ehkä jatkossakin lehtiin kirjoitella. Mutta niistä ei voi oikein syyttää muita poliitikkoja. Millaiseksi paikallislehdet jatkossa mielipidepalstaltaan oikein päätöksen myötä muuttuvatkaan? 🙂
Mainio uutinen tämä ratkaisu. Kerrankin päästään uudistuksissa eteenpäin. Lisää tällaista asennetta yhteisten asioiden hoitoon koko Suomessa.
Kun Sipilä kertaheitolla kohensi Suomen tulevaisuudennäkymiä ja pelasti siinä sivussa hallituksenkin, niin olisi minusta kyllä reilua, jos hallituksen piiristä edes pikkuisen henkilökohtaista tunnustusta hänellekin annettaisiin vilpittömällä mielellä. Vastapalveluksena hänet nimittäin pitäisi nyt pelastaa oman puolueensa jääräpäiltä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014032318149556_uu.shtml
Toisaalta, mikäli tuo edellä linkittämäni Iltalehden Ristamäen ”analyysi” pohjautuu vain ja ainoastaan siinä mainittuun yhteen blogikirjoitukseen, antaen kuitenkin ymmärtää jotain muuta, niin samalla se on malliesimerkki heikosta journalistietiikasta, joka luo enemmän ongelmia kuin ratkaisee niitä. Kyynisimmät toimittajat etsivät sote-ratkaisun voittajia ja häviäjiä, vaikka oikeastaan kaikki Suomessa ovat nyt voittajia. Ehkä toimittajienkin olisi hyvä oppia, että myös politiikasta voi tehdä myönteisiä ja kannustavia uutisia, ja draaman etsimisen sijaan kannattaisi välillä keskittyä myös oikeisiin asioihin. Toimittajilla on paljon vaikutusvaltaa, mutta vallan mukanaan tuoma vastuukin olisi hyvä muistaa.
Voitaisiinko näitä sote-alueita (jossain myöhemmässä vaiheessa, kun tämä sopu nyt saatiin aikaan) alkaa kutsua lääneiksi ja antaa niille verotusoikeus ja vaaleilla valittu valtuusto. Niille voisi siirtää kuntayhtymien ja hallintohimmeleiden tehtäviä ja valtiolta esim. alueellisten liikenneinfrahankkeiden rahoituksen. Palattaisiin ”maakuntamalliin” vähän laajemmassa mittakaavassa. Näin saataisiin maakuntamallin hyödyt muutamalla suurimmalla kaupunkiseudulla ilman että järjestelmä oleellisesti monimutkaistuisi. Lääninvaltuustovaalit voisi järjestää kunnallisvaalien yhteydessä.
Tässä on muutama iso kysymys koskien valtionosuusjärjestelmän kohtaloa, mutta luulen, että siihen joudutaan ennemmin tai myöhemmin puuttumaan kuitenkin.
On paikallaan antaa tunnustusta sekä pääministerille että isoimpien puolueiden johdolle, että sote-uudistukselle voitiin sopia kunnollinen tavoite. Näin mielestäni tulisi tehdä monissa muissakin suurissa yhteiskunnallisissa asioissa. Asetetaan yhteisesti sovittu, tulevaisuuteen tähtäävä tavoite. Kun sitten tehdään päivänpolitiikkaa, voidaan päätöksiä koko ajan ohjata tavoitetta kohti.
Viiden sote-alueen ylimmän hallinnon olisi toivonut perustuvan vaaleilla valittujen edustajien varaan. Kuntayhtymämalli taisi olla ehto, että keskusta saatiin mukaan. Kuntien valitsemien edustajien hallinnosta on saatu paljon kokemusta sairaanhoitopiireissä. Eikä ne kokemukset aina ole kovin rohkaisevia. Hallitus ja valtuustot ovat joutuneet taipumaan toimivan johdon esityksiin voimatta juuri vaikuttaa.
Eniten kiitosta onkin tullut sairaanhoitopiireiltä ja ammattiryhmiltä, lääkäreiltä ja hoitajilta. Tästä voisi päätellä, mitkä tahot kokevat vaikutusmahdollisuuksiensa kasvavan tulevaisuudessa. No, lääkäreillähän on aina käytössään tuo naurettava ja lapsellinen joukkoirtisanoutumisuhka!
Kaiken kaikkiaan hyvä esitys sote-malliksi. Jatkovalmistelu tulee hoitaa niin, että perusterveydenhuolto ja -sosiaalihuolto eivät jää erikoishoidon jalkoihin. Esitys antaa mahdollisuudet myös koko valtakunnan tason ohjaukseen. Tätä eivät ministeriö ja Thl ole pystyneet tai voineet kunnolla hoitaa.
OS: ”Kotka ja Kouvola ovat järkevän aluejaon yksikköjä lähikuntineen, ei kaksinapainen Kymen maakunta.”
Eivät ole, koska niiden keskustojen etäisyys on vain noin 60 km ja niillä on yhteinen raja. Tämä johtaa siihen, että kumpikin demarijohtoinen kunta haluaa pitää kiinni omasta sairaalastaan. Maakunta olisi ollut parempi, ja yksi hyvä sairaala. Nyt tilanne kai muuttuu, koska vastuu on ERVA-alueella. Kouvolasta tuli liian suuri kunta, reana-alueet näivettyvät ja Kouvolaan rakennetaan kaikki uudelleen ”koska on niin suuri kunta”, 70000 asukasta.
No nythän se hävitettiin. Terveyskeskus on ollut kunnan terveydenhoidosta vastaava virasto. Vähän niin kuin rakennusvirasto tai kaupunginsuunnitteluvirasto tai vesilaitos.
Tarkoittaako rahoitusjärjestelmän muutos nyt sitä, että kuntia ei enää entiseen tapaan sakoteta siitä, että heillä on vanhoja ja sairaita kuntalaisia? Tämähän avaisi sen mahdollisuuden, jota Osmo joskus esitit tällä blogillasi, että jotkut kunnat voisivat erikoistua vanhusten hoivaan, siis jos niissä on asuntoja tyhjillään yms ja sieltä aikanaan pois työn perässä muuttaneet haluaisivat mielellään palata elämänsä ehtoopuolella kotiseudulleen.
OS:
Tätä väitettä olen nähnyt niin monessa bloggauksessasi, että on pakko kysyä miten olet päätynyt nimenomaan tuohon lukuun. Joku asiantuntija perustellut väitteen vedoten ulkomaisiin tutkimuksiin tai kotimaisiin, jossa verrokkina on kaikki pienimmätkin yksiköt? Vaikka 5-10 leikkausta vuodessa operoivasta sairaalasta tekonivelkirurgia kannattaakin varmasti siirtää muualle, tietojeni mukaan Suomessa on luokkaa parisataa operaatiota/vuosi -sairaaloita joiden hoitotulokset tai kustannustehokkuus eivät kalpene ns. megayksikköjen rinnalla, vaan oikeastaan päinvastoin…
Eero. Vertaa Coxa-sairaalan tuloksia noihin viisi leikkausta viikkoa kohden tekeviin niin huomaat eron.
Kyllä tässä niin tulee käymään, että DDR:stä kopioitu terveyskeskusverkko tuhotaan ja tilalle kopioidaan Saksan Liittotasavallan terveyskeskusverkko – mutta samoissa tiloissa ja samalla tavalla se tulee toimimaan.
Kunnissa puolueet valitsevat edustajikseen terveydenhuollon ammattilaisia, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita. Eivät he mitään kuntalaisten tai kunnan etua aja, vaan ihan omaa ammattiryhmäänsä. Nykyiset sairaanhoitoppirien edustajistot ovat faniryhmiä, jotka lähinnä edustavat sairaanhoitopiiriään.
Maakunta olisi ihan hyvä lähestympistapa, mutta makuntia pitäisi muokata, mikä lienee mahdotonta.
ERVA-alueilla saatiin yksi sotku lisää, onneksi olkoon. Mikä siinä on, että kukaan maantieteilijä ei pysty suunnittelemaan mitään järkevää aluejakoa?
Meillä on uusistetut poliislaitokset, uudistetut hälytyskeskukset ja kohta uudistetut pelustlaitokset – ja tämä vielä. Kaikilla eri alueet. Ei ole halpaa, ei.
Voittajia ovt lääkärit, hyvästi päätöksenteossa vnhustenhoito ja sosiaalipalvelut. Hyvä Lääkäriliitto, kunnolla lobattu.
Kunnat maksavat valtionosuutensa ja enemmän.
Kuten viestissäni sanoin, ”5-10 leikkausta vuodessa operoivasta sairaalasta tekonivelkirurgia kannattaakin varmasti siirtää muualle”. Kiinnostavampaa on Coxan tai Peijaksen tulosten ero hieman pienempiin, mutta silti satojen operaatioiden sairaaloihin. On mielipiteitä että keskittymishyödyt kasvavat volyymien kasvaessa rajatta, mutta toisaalta ilmeisesti ihan kaikki empiria Suomen sairaaloista ei tätä yksinkertaisesti tue.
Pahoittelen, luin viestistäsi viikon vuotena. No, viestini pointti edelleen säilyy samana.
Ottamatta kantaa tekonivelkirurgiaan erityisesti, onko 200 operaatiota vuodessa / yksikkö yleisesti ottaen paljon vai vähän? Jos haetaan erikoisosaajille rutiinia, joka tuottaa varmuuden myös poikkeustilanteen poikkeustilanteessa, tuo määrä kuulostaa yhtä sairaalaa kohden kovin pieneltä.
Käytin Karviaa esimerkkinä kunnasta, joka on fiksusti tukenut vanhsten liikuntaa siinä toivossa (ja onnistuenkin), että vanhusten parantunut terveys vähentää hoitokuluja. Samalla tuotetaan tyytyväisiä vanhuksia ja houkutellaan heitä jäämään tai palaamaan kotikuntaan. Valitettavasti uudistus jakanee rahoituksen uudella tavalla monikanavaiseksi, ja poistaa Karvian terveyteen liittyvän insentiivin järjestää vanhuksilleen liikuntaa.
Valtionosuusjärjestelmän sairastavuusindeksien toimintaa en asiantuntemattomuuteni ja järjestelmän minimutkaisuuden vuoksi kommentoi sen enmpää, kuin että valtion tulisi järjestää rahoitus niin, että myös vanhuksille kannattaisi järjestää hyvät olot. Nykytilnteessa kuntien intressissä taitaa olla vanhuksista eroon pääseminen (=suuret kulut, pienet verotulot, riittämättömät kompensaatiot). Karvia löysi yhden polun, mutta se saattaa nyt hävitä.
Ode:
Ainakin eilisen tiedotustilaisuuden mukaan käytettävä kapitaatioperiaate on painotettu iän lisäksi myös sairastavuudella.
Ville Arrajärvi:
Toinen älyttömyys on Vaasan sairaanhoitopiirin muutama vuosi sitten tapahtunut siirto TAYS-Ervasta TYKS-Ervaan. Siirto tehtiin kielipoliittisista syistä (Turussa on enemmän ruotsinkielisiä lääkäreitä kuin Tampereella) kustannuksista välittämättä.
Ai niin, mutta matkakustannuksista ei tarvitse välittää kun niillä on eri maksaja (Kela) 🙂
Coxan takapihalla temmeltää yksityisen ja julkisen yhteisomistama Jokilaakson Terveys, joka tekee tekonivelleikkauksia tasolla 500 / vuosi. Laatu ja hinta on kilpailukykyinen, mutta kun jatko on Coxan taustayhteisöstä kiinni niin saas nähdä sallitaanko kilpailutilannetta jatkossa.
Aluesairaaloilta loppuu kaikki anestesia ja myös yöpäivystyksiltä katoaa toimintaedellytykset, jos suuruuden ekonomia peittoaa vapaan kilpailun.
Olen koko ajan ihmetellyt, miksi sote-uudistus ja kuntaliitosselvitykset ovat käynnissä samaan aikaan, kun terveydenhuolto on se syy kuntaliitosten tarpeeseen. Tämä on ollut hirveää resurssien tuhlausta kunnille, joissa samat virkamiehet istuvat päällekkäisissä selvitystyöryhmissä, eikä aikaa paljon muuhun jääkkään….
Mutta voidaanko kuntaliitosvelvoitetta enää purkaa pienemmiltä kunnilta ja mielestäni myös suuremmilta?
Kaavoitus tarvitsee paikallistuntemusta ja lähidemokratiaa. Suurkunnissa se ollaan kadottamassa, kun virkamiehet työskentelevät kaukana suurkuntien reuna-alueilta ja poliitikkojen edustuksellinen määräkin / neliökilometri ja asukas vähenee.
Liikennesuunnittelu ei parane suurkuntia perustamalla. Liikennejärjestelmätason suunnittelulle olennainen yksikkö on koko Suomen ja maakunnan tasot, joille pitäisi siirtää enemmän todellista valtaa.
Lisäksi tarvitaan näkemys siitä, että kaikilla kaavatasoilla vaikutetaan liikkumismuodon valintaan eli kevyin liikkumismuoto on liikennejärjestelmätason suunnitelun ytimessä. No tämä meni vähän ohi aiheesta, mutta on olennainen asia kuntaliitostarpeen näkökulmasta, jos sote-sopu saa aikaan siinä uudelleen ajattelua.
Olen pitkälti samaa mieltä, mutta kuntaliitosvelvoitetta ei ole, on vain selvitysvelvoite.
Ja kyllä suurin tarve liitoksiin nyt poistuu, sanokoon Henna Virkkunen mitä tahansa.
Ja kuinka suuri osa Coxan tuottavuudesta perustuu halpoihin materiaaleihin, joita joudutaan korjaamaan uudella leikkauksella ja joiden käytöstä on sittemmin jouduttu kokonaaan luopumaan? Surullisenkuuluista metallisista tekonivelistä, joista liukenee verenkiertoon haitallisia metalleja, osa on asennettu nimenomaan Coxassa. Nyt riidellään siitä, kuka korvaa vahingot. Tekonivelleikkauksen uusinta ei ole mikään pikkujuttu. Jälkiä on esitelty telkussakin.
Luulen, että ihan oikeasti haluttiin kahden kerroksen väkeä. Kun oli liikaa vastustusta ja ihmiset huomasivat mallin olevan olevan hölmön hommaa sekä näyttävän tarkoitushakuiselta kuntaliitoksia ja Kokoomuksen kannatuksen kasvua varten, päätettiin toteuttaa maakuntamalli ilman maakuntia. Tuntuu menevän vittuilun puolelle.
Suomalaiseen tyylin tämä hoidettaisiiin niin, että yksityisillä ei olisi mitään vastuuta mutta avoin piikki eikä julkisella puolella mitään kontrollia. Kymmenen vuoden sisään toimijat olisivat fuusioituneet terveystalojen oligopoliksi ja sitten oltaisiin oikein kunnolla kusessa.