Jutta Urpilainen ja valtionyhtiöiden lisäeläkkeet

LJT, Liik­keen­jo­hdolli­nen Tutkimus­ryh­mä (täl­laisenkin yhdis­tyk­sen hal­li­tuk­ses­sa istun) jär­jesti viime torstaina keskuste­lu­ti­laisu­u­den val­tion omis­ta­japoli­ti­ikas­ta. Vas­tu­umin­is­teri Hei­di Hau­ta­la piti ilman papere­i­ta todel­la hyvän alus­tuk­sen. Nopeasti on oppinut.

Min­ua koko omis­ta­japoli­ti­ikas­sa alkoi ihme­tyt­tää se, mihin sil­lä tähdätään. Jat­ka lukemista “Jut­ta Urpi­lainen ja val­tiony­htiöi­den lisäeläkkeet”

Hallintovaliokunta New Yorkissa

Asuin 38-ker­roksien hotel­li­raken­nuk­sen 33. ker­rokses­sa. Jätkäsaa­reen siir­ret­tynä olisi kyl­lä aika näyt­tävä kapistus.

Maanan­ta­iaa­mu­na käyti­in tapaa­mas­sa New Yorkin metropoli­hallinnon edus­ta­jia. Nämä kään­nösvirheet ovat hausko­ja. Joskus kauan sit­ten eduskun­nan valiokun­ta matkusti Kiinaan tutus­tu­maan kiinalaiseen ter­vey­den­huoltoon ja kuulimme kaikkea hauskaa luon­non­lääketi­eteestä. Kiinalaiset koul­ulääketi­eteen edus­ta­jat ihmette­liv­ät. Minä ainakin kuvit­telin, että meille olisi ker­rot­tu, miten New Yorkin metropo­lialueen hallinto on jär­jestet­ty, siis kuka päät­tää ja mis­tä. Meille esit­täy­tyi hallinto-osas­to, jon­ka tärkeim­pänä tehtävänä oli han­k­in­ta­toi­mi ja henkilöstön rekry­toin­ti. He ker­toi­vat innos­tuneina monista järkeistyk­sistä, joi­ta oli tehty. Meille ne ker­toi­vat lähin­nä, että paljon on järkeis­tet­tävää. Anek­doot­ti­na mainit­ti­in, että eri­ty­is­laatu­vaa­timusten pois­t­a­mi­nen ves­s­apa­per­il­ta säästi miljoona dollaria
Jat­ka lukemista “Hallinto­valiokun­ta New Yorkissa”

Hallintovaliokunnan torstai.

Torstaina kävimme tapaa­mas­sa FBI:ta. Tapaami­nen oli niin tarkkaan var­jel­tu, että meiltä pois­tet­ti­in myös kän­nykät, jot­ka piti myös sulkea. Kansane­dus­ta­jil­la on saman­laiset kän­nykät, jot­ka voiti­in tun­nistaa vain PIN-kood­in avul­la. Toisaal­ta kol­men epäon­nis­tuneen yri­tyk­sen jäl­keen, uusia yri­tyk­siä ei olisi ollut. Tämä vaati vähän organ­isoin­tia, mut­ta ongel­ma oli ratkaistavissa.

Koko tuon hässäyk­sen jäl­keen ei paljon mitään herunut. Siinä ei ollut ker­ras­saan mitään salaista.
Seu­raavak­si oli vuorossa Home Secu­ri­ty Office, jos­sa tietoa pahu­u­den val­takun­nan vas­tais­es­ta  tais­telus­ta oli vähän enemmän.

Selkein esi­tys tuli kuitenkin Ter­ror­ist Screen­ing Cen­ter­istä, joka pitää yllä tietokan­taa epäi­lyt­tävistä henkilöistä. Kävimme myös hei­dän kone­huoneessaan, jos­sa oli kym­meniä suuria tietokoneru­u­tu­ja. Kos­ka Yhdys­val­lois­sa ei ole numeerista henkilö­tun­nus­ta, ei kan­na­ta olla saman­nimi­nen kuin on joku vaikka­pa lentok­iel­toon asetet­tu ter­ror­is­tik­si epäilty. Esimerkik­si täl­laisi­in kyse­ly­i­hin keskuk­ses­ta yritetään vas­ta­ta niin nopeasti, että syytön täyskaima pääsee koneeseen. Mie­lenki­in­toista, avar­tavaa, mut­ta vähän kammottavaa.

Illal­la tapasimme vielä Maail­man­pankin ja IMF:n väkeä. Maail­man­pank­ki piti pitkän main­ospuheen siitä, kuin­ka hyvään tarkoituk­seen Suomen jär­jestön kaut­ta kanavoima kehi­tys­a­pu menee. IMF piti peruskurssin jär­jestöstä, mikä nyt ei val­tio­varain­valiokun­nan jäsenelle paljon antanut.

Lancaster

(Rapor­toin­tia hallinto­valiokun­nan Yhdys­val­tain matkalta.)
Keskivi­ikkoaa­mu­na tapasimme parin tun­nin ajan Lan­cas­t­erin pormestaria.

Lan­cast­er on noin 60 000 asukkaan van­ha kaupun­ki, jon­ka erikoiseen his­to­ri­aan kuu­luu, että se on ollut aikoinaan Yhdys­val­tain pääkaupun­ki yhden päivän ajan. Ympäristöi­neen asukasluku on parisataatuhatta.
Kaupun­gin keskus­ta oli muka­van näköistä town-housea, hyvin euroop­palaisen näköi­nen. Kehysalueet taas hyvin amerikkalaisen näköisiä. Lan­cas­t­eris­sa äänestetään demokraat­te­ja, ympäristössä repub­likaane­ja. Jat­ka lukemista “Lan­cast­er”

Kasettimaksun pojan paluu, osa IX

Aluk­si halu­an sanoa, että musi­ikin tek­i­jät ovat oikeutet­tu­ja saa­maan kor­vauk­sen siitä, että on lail­lista kopi­oi­da musi­ikkia omaan käyt­töön. Erim­ielisyys kos­kee vain sitä, paljonko rahaa kan­nat­taa haaska­ta tämän mak­sun keräämiseen.

Julk­isu­u­teen tihkuneista tiedoista käy ilmi, että hyvi­tys­mak­sua ollaan taas uud­is­ta­mas­sa. Olin aivan var­ma, että viime­vuoti­nen päätös uud­is­taa jär­jestelmä perin pohjin merk­it­sisi meil­läkin ratio­naal­is­in­ta vai­h­toe­htoa eli, että val­tio mak­saa tek­i­jöille hyvi­tyk­sen kansalais­ten kopi­oin­tioikeud­es­ta verora­hoista. Jat­ka lukemista “Kaset­ti­mak­sun pojan paluu, osa IX”

Terveisiä Roomasta (3): Työmarkkinajärjestöt

Tapasimme ensin työ­nan­ta­jia, jot­ka ker­toi­vat paljon samaa, jon­ka olimme jo kuulleet. Kokon­aiskysyn­nän suh­teen maal­la on ongelmia, kun val­tion­talouden tas­apain­ot­ta­mi­nen leikkaa yksi­ty­istä kulu­tus­ta rankasti julkisen kulu­tuk­sen lisäk­si. Ain­oa toi­vo olisi vien­nin elpymi­nen, mut­ta ei siitäkään tule mitään, kun koko Euroop­pa säästää. Selvästi toivoivat pohjoisen Euroopan vähän löysäävän kra­vat­tia niin kuin toivo­vat kovin mon­et muutkin.

Kovin pes­simistisiä olti­in siihen, miten kehit­tyy Ital­ian tuotan­tokyky, ehkä 0,5 pros­ent­tia vuodessa. Talous ei voi kovin pitkään nopeam­min kuin potentiaalinsa.

Kysyin, panevatko he toivon­sa siihen, että jon­akin päivänä kiinalaiset ovat niin rikkai­ta, että alka­vat ostaa Fer­rare­i­ta. Fer­rare­i­ta menee Kiinaan kuulem­ma jo nyt solke­naan. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Roomas­ta (3): Työmarkkinajärjestöt”

Terveisiä Roomasta (2): Finanssiministeriö, keskuspankki ja verohallinto

(Rapor­tit tule­vat vähän jälk­i­ju­nas­sa, kos­ka hotel­lis­sa ei luvat­tu net­tiy­hteys toimin­ut. Kun hal­van ostaa niin hal­van saa.)

Torstaina aamupäiväl­lä kävimme finanssi­min­is­ter­iössä ja keskus­pankissa. On menos­sa voimakas ver­ou­ud­is­tus, jos­sa vero­tus­ta siir­retään ”kasvua ehkäi­se­vistä” veroista kulu­tusveroi­hin ja kiin­teistöveroon. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Roomas­ta (2): Finanssi­min­is­ter­iö, keskus­pank­ki ja verohallinto”

Terveisiä Roomasta

Eduskun­nan vero­jaos­to on tiis­taista asti ollut Roomas­sa tutus­tu­mas­sa Mon­tin hal­li­tuk­sen talousuudistukseen.

Aluk­si suurlähet­tiläs Petri Tuo­mi-Niku­la selosti Mon­tin uud­is­tuk­sia varsin opti­mistiseen hen­keen. Hänen tun­nel­ma Ital­ias­sa muut­tui yhdessä yössä, kun Berlus­co­nia kaa­tui. Hal­li­tus hyväksyi pelas­tusase­tuk­sen, jos­sa on kovia toimen­piteitä. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Roomasta”

Jätevero kunnille

Kehys­ri­ihessä on näköjään päätet­ty, että jäteveron tuot­to tilitetään kun­nille. Kun­nat ovat tyy­tyväisiä, mut­ta ei tässä ole mitään järkeä.

Jäteveron tarkoituk­se­na on kan­nus­taa vähen­tämään kaatopaikoille ajet­ta­van jät­teen määrää. Sitä vähen­netään lisäämäl­lä jät­teen hyö­tykäyt­töä. Hyö­tykäyt­töön ei ole oikeut­ta mil­lään muual­la tahol­la kuin kun­nal­la, kos­ka kun­ta omis­taa jät­teen. Luva­ton hyö­tykäyt­tö on siis varas­tamista kunnal­ta. Jos kun­ta saa jäteveron tuo­ton itselleen, kaik­ki hyö­tykäyt­tö tuot­taa kun­nalle tap­pi­o­ta. Jäteveron piti kan­nus­taa kaatopi­akalle kulkeu­tu­van jät­teen määrää, mut­ta näin se kään­ty­isi päälaelleen. Jat­ka lukemista “Jätevero kunnille”

Kattavaan arvonlisäveroon

Olen tul­lut pikkuhil­jaa sille kan­nalle, että arvon­lisävero tulisi kehit­tää kaiken kulu­tuk­sen kat­tavak­si veroksi. Eri­laisil­la verokan­noil­la ja arvon­lisäverot­to­muudel­la ollaan tukev­inaan hyviä asioi­ta, mut­ta tuki val­uu pahasti ohi kohteen. Jos halu­taan tukea hyviä asioi­ta, kan­nat­taa tukea niitä suo­raan. Köy­hiä tue­taan parhait­en tuloveron ja tulon­si­ir­to­jen puolel­la, ei arvaile­mal­la, mihinkä köy­hä rahansa käyt­tää. En ymmär­rä, mik­si vir­voitusjuo­mia ja makeisia nyt esimerkik­si pitää tukea alem­mal­la arvon­lisäverol­la. Jat­ka lukemista “Kat­tavaan arvonlisäveroon”