Lancaster

(Rapor­toin­tia hal­lin­to­va­lio­kun­nan Yhdys­val­tain matkalta.)
Kes­ki­viik­ko­aa­mu­na tapa­sim­me parin tun­nin ajan Lancas­te­rin pormestaria.

Lancas­ter on noin 60 000 asuk­kaan van­ha kau­pun­ki, jon­ka eri­koi­seen his­to­ri­aan kuu­luu, että se on ollut aikoi­naan Yhdys­val­tain pää­kau­pun­ki yhden päi­vän ajan. Ympä­ris­töi­neen asu­kas­lu­ku on parisataatuhatta.
Kau­pun­gin kes­kus­ta oli muka­van näköis­tä town-housea, hyvin euroop­pa­lai­sen näköi­nen. Kehy­sa­lu­eet taas hyvin ame­rik­ka­lai­sen näköi­siä. Lancas­te­ris­sa äänes­te­tään demo­kraat­te­ja, ympä­ris­tös­sä republi­kaa­ne­ja.Por­mes­ta­ri valit­ti kri­mi­naa­li­po­li­tiik­kaa, joka antaa ehdot­to­man van­keus­ran­gais­tuk­sen 2,4 vuot­ta kokaii­nin hal­lus­sa­pi­dos­ta lähel­lä kou­lua – eli kaik­kial­la Lancas­te­ris­sa.  Ver­rat­tu­na per­he­vä­ki­val­lan ole­mat­to­miin ran­gais­tuk­siin, tämä tun­tuu kovin koh­tuut­to­mal­ta. Näin täy­te­tään Yhdys­val­tain vankilat.

Hän oli myös huo­lis­saan ilmas­ton­muu­tok­ses­ta ja ener­gian kulu­tuk­ses­ta. Tär­kein­tä on sääs­tää ener­gi­aa ja toi­sek­si tär­kein­tä on muut­taa sitä uusiu­tu­viin läh­tei­siin perus­tu­vak­si. Hän valit­ti, kuin­ka Lancas­te­ris­sa kyl­lä kaik­ki sujuu kävel­len, mut­ta ympä­ris­tö­kun­nis­sa kaik­ki perus­tuu autoon, eikä jal­ka­käy­tä­viä edes ole. Aamun leh­ti­kin pitää hakea autolla.

Yhdys­val­lois­sa ener­gian hin­ta on las­kus­sa, kos­ka maas­ta on löy­ty­nyt huo­mat­ta­van pal­jon maa­kaa­sua. (Lius­kei­den ”välis­tä”) Öljyn käyt­tö kor­vau­tuu kaa­sul­la. (Was­hing­to­nis­sa näim­me, että jul­ki­nen lii­ken­ne perus­tui pal­jol­ti kaasubusseihin)

Poliit­ti­se­na stra­te­gia­naan hän sanoin toteut­ta­van­sa uudis­tuk­sia, jois­ta tulee niin vält­tä­mät­tö­miä, ettei seu­raa­ja pys­ty nii­tä perumaan.

Por­mes­ta­ri oli erit­täin sivis­ty­neen ja vii­saan oloi­nen. Yhdys­val­lat eivät ole vie­lä koko­naan vajon­nut barbariaan.

20 vastausta artikkeliin “Lancaster”

  1. Por­mes­ta­ri oli erit­täin sivis­ty­neen ja vii­saan oloi­nen. Yhdys­val­lat eivät ole vie­lä koko­naan vajon­nut barbariaan.”
    Olen aina iloi­se­na pan­nut mer­kil­le kuin­ka ennak­ko­luu­lo­ton suh­tau­tu­mi­nen Soi­nin­vaa­ral­la on Yhdys­val­toi­hin ja eri­tyi­ses­ti republi­kaa­nei­hin (joi­ta on aika eri­lai­sia Ver­mon­tin ja Tek­sa­sin välillä).

  2. Por­mes­ta­ri oli erit­täin sivis­ty­neen ja vii­saan oloi­nen. Yhdys­val­lat eivät ole vie­lä koko­naan vajon­nut barbariaan. 

    Yhdys­val­lat on van­ha demo­kra­tia ja van­ha sys­tee­mi ei toi­mi enää. Sivis­tys, jota yhdys­val­lois­sa on hyvin­kin pal­jon, jää vaa­li­sys­tee­min jalkoihin. 

    Yhdys­val­to­jen kongres­siin vali­taan joi­kai­ses­ta vaa­li­pii­ris­tä yksi ehdo­kas suo­ral­la enem­mis­tö­vaa­lil­la. Onko ole­mas­sa mitään muu­ta vaa­li­me­ne­tel­mää joka huo­nom­min sopi­si maa­han jos­sa on pal­jon vähem­mis­tö­jä ja eri­lai­sia mie­li­pi­tei­tä? Yhdys­val­lois­sa suu­ri osa vaa­li­pii­reis­tä on sel­lai­sia jois­sa lähes puo­let äänes­tä­jis­tä ei ole eläes­sään saa­nut omaa ehdo­kas­taan kongress­siin, kos­ka vaa­li­pii­ri on vah­vas­ti demo­kraat­tien tai rebubli­kaa­nien käsis­sä. Yksi edus­ta­ja suh­teel­li­sen pien­tä vaa­li­pii­riä koh­ti oli var­maan toi­mi­va sys­tee­mi agraa­ri­ses­sa yhteis­kun­nas­sa 1700 luvul­la. Nyky­ään ei halu­ta pai­kal­lis­ta edus­ta­jaa vaan oman polit­ti­sen kan­nan edustaja. 

    Duver­ge­rin prin­siip­pi takaa että on kak­si puo­luet­ta jot­ka eivät edus­ta oikein ketään. Jot­ta esim. vih­reät sai­si­vat yhden edus­ta­jan vali­tuk­si, pitäi­si vih­rei­den voit­taa yksi vaalipiiri. 

    Jos suo­mes­sa oli­si sama sys­tee­mi, meil­lä oli­si vain sosi­aa­li­de­mo­kraa­tit ja kokoo­mus. Vih­rei­den ei kan­nat­tai­si olla puo­lue kos­ka ehdok­kai­ta ei mie­ni­si läpi. Suo­mi oli­si hyvin eri­lai­nen maa.

  3. Yhdys­val­lat eivät ole vie­lä koko­naan vajon­nut barbariaan”

    Bar­ba­ria ehkä viit­taa republi­kaa­nei­hin uhka­na sivis­ty­neel­le yhteis­kun­nal­le. Onkin tot­ta, että puo­lu­ees­sa toi­mii kai­ken­lai­sia puo­li­hul­lu­ja änky­röi­tä, joi­ta euroop­pa­lais­ten on vai­kea ymmär­tää. Esi­mer­kik­si tie­tei­den­vas­tai­suut­ta esiin­tyy huo­les­tut­ta­van paljon. 

    Mut­ta demo­kraa­teis­sa on myös omat puo­li­hul­lun­sa. Arve­lut­ta­vat jos ei suo­ras­taa omi­tui­set yhteis­kun­ta­teo­riat ohjaa­vat monia demo­kraat­tei­hin pesiy­ty­nei­tä ryh­miä: radi­kaa­li­fe­mi­nis­te­jä, mus­tia akti­vis­te­ja, hör­hö­vih­rei­tä jne.

    USA:n “bar­baa­ri­suut­ta” eli republi­kaa­nien voit­to­kul­kua voi siis yrit­tää ymmär­tää pait­si oikeis­to­lais­ten type­ryy­del­lä myös vasem­mis­to­lais­ten type­ryy­del­lä — yhdis­tet­ty­nä kak­si­puo­lue­jär­jes­tel­män luo­maan vastakkainasetteluun.

    Kun tuo per­he­vä­ki­val­ta mai­ni­taan blog­gauk­ses­sa, otan­pa sen esi­mer­kik­si, vaik­ka se ei nyt polt­ta­vim­pia ongel­mia ole­kaan. Liit­to­val­tio­han sää­ti ns. VAWA:n (Vio­lence against Women Act) demo­kraat­ti­sen Clin­to­nin aika­na. Ase­tuk­sen ansios­ta liit­to­val­tio on lait­ta­nut kuu­lem­ma mil­jar­de­ja tais­te­luun nai­sin koh­dis­tu­vaa väki­val­taa vastaan. 

    Hyvä niin. Pait­si, että kysei­nen ase­tus perus­tuu outoon femi­nis­ti­seen yhteis­kun­ta­kä­si­tyk­seen, jon­ka mukaan nais­ten väki­val­tai­suus mie­hiä koh­taa on niin mar­gi­naa­lis­ta, että sitä vas­taan ei tar­vit­se tais­tel­la. Onko ihme, että osa poru­kas­ta ärsyyntyy?

    Kun “libe­raa­lit” sit­ten sää­tä­vät (usein liit­to­val­tio­ta­sol­la) yhä enem­män “ärsyt­tä­viä” lake­jaan, onko ihme, että ihmi­set alka­vat vaa­tia jotain muu­ta tilalle? 

    Monen koh­dal­la tämä tar­koit­taa tra­di­tioon ja pai­kal­li­suu­teen nojau­tu­mis­ta. Toi­sin sanoen vaa­di­taan, että pitää kun­nioit­taa yksi­löi­den, per­hei­den ja naa­pu­rus­to­jen omaa tah­toa. Was­hing­to­nin ja jopa osa­val­tion pää­kau­pun­gin oikeus mää­rä­tä ihmis­ten elä­mäs­tä halu­taan siis kysee­na­lais­taa. Se taas tar­koit­taa republi­kaa­nien kan­nat­ta­mis­ta, jos ei sit­ten poliit­ti­sen jär­jes­tel­män hyl­kää­mis­tä kokonaan.

    Suo­mes­sa monen on vai­kea oival­taa tätä USA:n poli­tii­kan ydin­dy­na­miik­kaa. Tääl­lä­hän jul­kis­ta val­taa ohjaa vain jär­ke­vät yhteis­kun­ta­nä­ke­myk­set sekä Hel­sin­gis­sä että Brysselissä.

  4. Bar­baa­re­ja­han ne, pari vuot­ta sit­ten oli koko man­te­reen kän­nyk­kä­bis­nes hen­ki­to­reis­saan, nyt alan puhee­nai­heet ovat Apple, Google ja MS. On se kum­ma että Euroop­pa sivis­ty­nei­den hel­lee­nien joh­dol­la on näin jou­tu­nut tai­pu­maan. Tie­dä sit­ten onko hal­lin­noil­la mitään vai­ku­tus­ta näi­hin, mut­ta sitä­hän voi siel­lä pai­kan pääl­lä ihme­tel­lä myös.

  5. Maa­kaa­su tuli­si Suo­mes­sa­kin ole­maan hal­paa ilman bar­baa­ris­ta verokohtelua.

  6. Mah­ta­nee­ko tämä sivis­ty­nyt por­mes­ta­ri puhel­la vie­rail­leen tois­ta ja sit­ten omil­leen jotain ihan muuta?

    Eikä sitä tar­vit­se men­nä jenk­kei­hin saak­ka kat­so­maan miten ihmi­set äänes­tä­vät ihan “bar­baa­ri­ses­ti” kun ovat kurk­ku­aan myö­ten täyn­nä “sivys­ty­nei­tä”.

  7. Por­mes­ta­ri oli erit­täin sivis­ty­neen ja vii­saan oloi­nen. Yhdys­val­lat eivät ole vie­lä koko­naan vajon­nut barbariaan.”

    Niin, mitä ihmet­tä tämä tar­koit­ti? Vitsikehitelmä?

    Onhan se tosi­aan niin, että tie­do­tus­vä­li­neis­tä saa nyky­ään aivan vää­ris­ty­neen kuvan mis­tä tahan­sa maas­ta. Mut­ta Osmol­ta on lupa odot­taa enemmän.

  8. ant­ti:
    Bar­baa­re­ja­han ne, pari vuot­ta sit­ten oli koko man­te­reen kän­nyk­kä­bis­nes hen­ki­to­reis­saan, nyt alan puhee­nai­heet ovat Apple, Google ja MS.

    Se on tosi­aan kum­ma, miten mikään ei siel­lä onnis­tu­nut ennen kuin sai­vat ame­rik­ka­lai­set yhtiöt kil­pai­lu­kun­toon. Vai­kut­taa “lie­väl­tä” kotiinpäinvedolta.

  9. Tapio: Jos suo­mes­sa oli­si sama sys­tee­mi, meil­lä oli­si vain sosi­aa­li­de­mo­kraa­tit ja kokoomus. 

    No, itse asias­sa meil­lä oli­si — nimit­täin hal­li­tus­puo­lueis­ta puhut­taes­sa — kepu ja vain ja ainoas­taan kepu.

    Tämä joh­tuu sii­tä, että kak­si­puo­lue­jär­jes­tel­män ja enem­mis­tö­vaa­li­ta­van yhdis­tel­mä suo­sii puo­luet­ta, jon­ka kan­na­tus on levin­nyt maan­tie­teel­li­ses­ti mah­dol­li­sim­man laa­jal­le alu­eel­le. Muis­tat­te kai, kuin­ka aina edus­kun­ta­vaa­lien jäl­keen mediois­sa näkyy suu­rim­mat puo­lu­eet kun­nit­tain ker­to­va kart­ta, jos­sa mel­kein koko Suo­mi on kepun vih­reän värin pei­tos­sa. No, enem­mis­tö­vaa­li­ta­van käyt­tö­hän mer­kit­si­si sitä, että jokai­ses­ta vaa­li­pii­ris­tä valit­tai­siin vain eni­ten ääniä saa­nut ehdo­kas, jol­loin tuo vih­rey­den aste näkyi­si — ei aivan sata­pro­sent­ti­ses­ti, mut­ta mel­kein — suo­raan edus­kun­nan paik­ka­mää­rä­nä. Ja niin kepu muo­dos­tai­si yksin enem­mis­tö­hal­li­tuk­sen vuo­si­kym­me­nes­tä toiseen.

  10. tomp­pe­li: Pait­si, että kysei­nen ase­tus perus­tuu outoon femi­nis­ti­seen yhteis­kun­ta­kä­si­tyk­seen, jon­ka mukaan nais­ten väki­val­tai­suus mie­hiä koh­taa on niin mar­gi­naa­lis­ta, että sitä vas­taan ei tar­vit­se tais­tel­la. Onko ihme, että osa poru­kas­ta ärsyyntyy?

    Kun “libe­raa­lit” sit­ten sää­tä­vät (usein liit­to­val­tio­ta­sol­la) yhä enem­män “ärsyt­tä­viä” lake­jaan, onko ihme, että ihmi­set alka­vat vaa­tia jotain muu­ta tilalle?

    Monen koh­dal­la tämä tar­koit­taa tra­di­tioon ja pai­kal­li­suu­teen nojau­tu­mis­ta. Toi­sin sanoen vaa­di­taan, että pitää kun­nioit­taa yksi­löi­den, per­hei­den ja naa­pu­rus­to­jen omaa tah­toa. Was­hing­to­nin ja jopa osa­val­tion pää­kau­pun­gin oikeus mää­rä­tä ihmis­ten elä­mäs­tä halu­taan siis kysee­na­lais­taa. Se taas tar­koit­taa republi­kaa­nien kan­nat­ta­mis­ta, jos ei sit­ten poliit­ti­sen jär­jes­tel­män hyl­kää­mis­tä kokonaan. 

    Tämä seli­tys Yhdys­val­tain poli­tii­kan vii­me­ai­kai­sel­le tilal­le, joka usein yhdis­te­tään Tho­mas Fran­kin kir­jaan What’s the Mat­ter With Kan­sas? (2004), on pit­kään ollut erit­täin suo­sit­tu sekä itse Yhdys­val­lois­sa että myös ulko­mail­la. Sil­lä ei vali­tet­ta­vas­ti vain ole min­kään­lais­ta fak­tu­aa­lis­ta pohjaa.

    Yhtä suu­ri klas­sik­ko kuin kolum­nis­tien ja puhu­vien päi­den kes­kuu­des­sa on tuo Fran­kin kir­ja, on aka­tee­mi­ses­sa val­tio-opin tut­ki­muk­ses­sa puo­les­taan Prince­to­nin yli­opis­ton pro­fes­so­rin Lar­ry Bar­tel­sin artik­ke­li What’s the Mat­ter with What’s the Mat­ter with Kan­sas?, jos­sa Fran­kin teo­ria revi­tään koh­ta koh­dal­ta aivan kap­pa­leik­si. Jos jokin on vie­nyt demo­kraat­ti­sel­ta puo­lu­eel­ta kan­na­tus­ta, niin tämä jokin nime­no­maan ei ole femi­nis­mi ja muu hörhömaailmanparannus.

    Todel­li­nen seli­tys löy­tyy sen sijaan tilas­to­jen valos­sa ete­lä­val­tiois­ta — ja vain ja ainoas­taan ete­lä­val­tiois­ta. Siel­lä on 1960-luvul­ta alkaen romah­ta­nut se käy­tän­nös­sä yksi­puo­lue­jär­jes­tel­mää mer­kin­nyt yksin­val­ta, jos­ta demo­kraa­tit naut­ti­vat ete­läs­sä Yhdys­val­tain sisäl­lis­so­das­ta alkaen noin sadan vuo­den ajan. Tämä taas joh­tui sii­tä, että demo­kraa­tit siir­tyi­vät Lyn­don B. John­so­nin pre­si­dent­ti­kau­del­la (1963–1969) lopul­li­ses­ti kan­nat­ta­maan mus­tien kan­sa­lai­soi­keus­tais­te­lua yksiselitteisesti.

    Republi­kaa­nit — orjien vapaut­ta­jan Abra­ham Lincol­nin puo­lue — taas vas­taa­vas­ti oman aate­pe­rin­tön­sä hylä­ten siir­tyi­vät kalas­te­le­maan ete­län val­koi­sil­ta rasis­teil­ta “vapaak­si jää­nei­tä” ääniä. Kun rotue­rot­te­lu­lait oli kumot­tu ja mus­tat oli­vat saa­neet äänioi­keu­den, republi­kaa­nit alkoi­vat ete­lä­val­tiois­sa kam­pan­joi­da tee­mal­la: Vitut­taa­ko — jos, niin äänes­tä mei­tä! Puo­lu­eet todel­la­kin ikään kuin vaih­toi­vat enti­siä kan­nat­ta­ja­kun­ti­aan osit­tain kes­ke­nään, ja tämä vaih­to­kaup­pa osoit­tau­tui pit­käl­lä täh­täi­mel­lä edul­li­sem­mak­si republi­kaa­neil­le kuin demokraateille.

    Frank esit­tää kir­jas­saan, että pie­ni­tu­loi­sia, työ­väen­luok­kai­sia val­koi­sia äänes­tä­jiä, joi­den oli­si talou­del­li­sen etun­sa mukaan jär­ke­vää äänes­tää demo­kraat­te­ja, on kar­kot­ta­mas­sa näi­den edus­ta­ma femi­nis­mi, viher­pii­per­rys ja muu vas­taa­va hör­höi­ly. Tähän Bar­tels huo­maut­taa, että todel­li­suu­des­sa nime­no­maan täs­sä äänes­tä­jä­ryh­mäs­sä demo­kraat­tien kan­na­tus las­ki pelk­kiä poh­jois­val­tioi­ta tar­kas­tel­taes­sa vuo­sien 1952 ja 2004 välil­lä tasan nol­la pro­sent­tiyk­sik­köä. Sen sijaan pelk­kiä ete­lä­val­tioi­ta tar­kas­tel­taes­sa se las­ki samaan aikaan perä­ti 37 pro­sent­tiyk­sik­köä.

    Lähes­kään kaik­ki ete­län val­koi­set eivät, luo­jan kii­tos, ole rasis­te­ja, mut­ta näi­tä rasis­te­ja on kui­ten­kin vie­lä nyky­su­ku­pol­ves­sa niin pal­jon, että he ovat riit­tä­neet kei­kaut­ta­maan val­ta­kun­nan poli­tii­kan tasa­pai­noa hyvin mer­kit­tä­väs­ti republi­kaa­nien suun­taan. Jos hei­tä ei oli­si, jo se riit­täi­si yksis­tään sii­hen, että demo­kraa­tit voit­tai­si­vat kaik­ki val­ta­kun­nal­li­set vaa­lit vuo­si­kym­me­nes­tä toiseen.

    Toi­nen asia, joka osal­taan selit­tää republi­kaa­nien kan­na­tus­ta, on se äänes­tä­jä­kun­nas­sa laa­jal­le levin­nyt har­ha­ku­vi­tel­ma, että sekä demo­kraa­tit että republi­kaa­nit ovat poliit­ti­ses­ti kau­ka­na vasem­mal­la sii­tä mis­sä todel­li­suu­des­sa ovat. Moni “kes­kus­ta­lai­sek­si” itsen­sä miel­tä­vä äänes­tää republi­kaa­ne­ja, kos­ka miel­tää hei­dät kes­kus­ta­lai­sek­si puo­lu­eek­si ja demo­kraa­tit vasem­mis­to­lai­sek­si. Todel­li­suu­des­sa juu­ri demo­kraa­tit ovat (tämän tie­tä­mät­tö­män “kes­kus­ta­lai­sen” omal­la mit­ta­puul­la) kes­kus­ta­lai­nen puo­lue ja republi­kaa­nit oikeistolainen.

    Demo­kraa­tit ovat kyl­lä siir­ty­neet vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä vasem­mal­le sii­nä mis­sä republi­kaa­nit oikeal­le, mut­ta republi­kaa­nit ovat siir­ty­neet pal­jon kau­em­mas. Eräs tut­ki­mus, jos­ta New Yor­ker ‑aika­kaus­leh­des­sä kir­joi­tet­tiin vii­me tal­ve­na, tuli tulok­seen, että liit­to­val­tion senaa­tis­sa republi­kaa­nit ovat vuo­den 1975 jäl­keen siir­ty­neet kak­si ker­taa pidem­mäl­le oikeal­le kuin demo­kraa­tit samaan aikaan vasem­mal­le ja edus­ta­jain­huo­nees­sa perä­ti kuusi ker­taa kau­em­mas oikeal­le kuin demot vasemmalle.

    Useim­mis­sa yksit­täi­sis­sä poli­tii­kan asia­ky­sy­myk­sis­sä yhdys­val­ta­lais­ten suu­ri enem­mis­tö — sii­nä mää­rin kuin sil­lä nyt niis­tä yli­pään­sä on jokin sel­keä mie­li­pi­de — on lähem­pä­nä demo­kraat­te­ja kuin republi­kaa­ne­ja, mut­ta mer­kit­tä­vä vähem­mis­tö täs­tä enem­mis­tös­tä vain elää sii­nä täy­sin perät­tö­mäs­sä uskos­sa, että on lähem­pä­nä republi­kaa­ne­ja. Kun kysy­tään ei sitä, kan­nat­ta­vat­ko yhdys­val­ta­lai­set republi­kaa­ne­ja vai demo­kraat­te­ja, vaan esi­mer­kik­si sitä, kuin­ka tasai­sen tulon­jaon he haluai­si­vat Yhdys­val­toi­hin, käy ilmi, että 1) he kuvit­te­le­vat tulon­jaon ole­van jo nyt pal­jon tasai­sem­pi kuin se on, ja 2) val­ta­va enem­mis­tö haluai­si vähin­tään yhtä tasai­sen tulon­jaon kuin esi­mer­kik­si Poh­jois­mais­sa.

    Tuo lin­kit­tä­mä­ni artik­ke­li selos­taa vuon­na 2005 teh­tyä kyse­ly­tut­ki­mus­ta, jos­sa vaih­toeh­doik­si annet­tiin USA:n nykyi­nen tulon­ja­ko, Ruot­sin nykyi­nen tulon­ja­ko ja kol­man­te­na täy­sin tasai­nen tulon­ja­ko, siis Gini-ker­roin 0 (joka siis menee esim. Marxis­ta kau­kaa vasem­mal­ta ohi!). Täl­löin vain 10 % yhdys­val­ta­lai­sis­ta kan­nat­ti USA:n tulon­ja­koa, 47 % Ruot­sin tulon­ja­koa ja perä­ti 43 % täy­sin tasais­ta tulon­ja­koa. Vie­lä sil­loin­kin, jos ainoat kak­si vaih­toeh­toa oli­vat USA:n tulon­ja­ko ja täy­sin tasai­nen tulon­ja­ko, edel­li­sen kan­na­tus oli vain 23 %.

    (Mik­sei täl­lai­sis­ta häm­men­tä­vis­tä asiois­ta Suo­mes­sa puhu­ta jul­ki­ses­ti? Oli­si­ko sik­si, että ne vie­vät yhtä lail­la poh­jan sekä vasem­mis­to­lai­sel­ta antia­me­rik­ka­lai­suu­del­ta että oikeis­to­lai­sel­ta Yhdys­val­tain ihannoinnilta?)

  11. Tom­mi Uscha­novMuis­tat­te kai, kuin­ka aina edus­kun­ta­vaa­lien jäl­keen mediois­sa näkyy suu­rim­mat puo­lu­eet kun­nit­tain ker­to­va kart­ta, jos­sa mel­kein koko Suo­mi on kepun vih­reän värin peitossa. 

    - tosin edus­ta­jien mää­rä kui­ten­kin seu­raa ihmis­ten ei neliö­met­rien mää­rää, joten suu­ren kepu­la­dian paik­ka­mää­rä jäi­si kui­ten­kin vähem­mis­töön. Uuden­maan (mukaan lukien Hel­sin­ki) pie­nel­tä alu­eel­ta valit­tai­siin yhä yksis­tään yli nel­jän­nes kai­kis­ta edus­ta­jis­ta, eikä sii­nä tai­tai­si riit­tää kes­kus­tal­le yhtä ainut­ta yhden hen­gen vaalipiiriä.

  12. Tom­mi Uscha­nov:Jos hei­tä ei oli­si, jo se riit­täi­si yksis­tään sii­hen, että demo­kraa­tit voit­tai­si­vat kaik­ki val­ta­kun­nal­li­set vaa­lit vuo­si­kym­me­nes­tä toiseen.

    Eikö nois­sa kak­si­puo­lue­jär­jes­tel­mis­sä ole kuin sisään­ra­ken­net­tu­na omi­nai­suus, jois­sa kum­pi­kin puo­lue lii­kuu sii­hen suun­taan mihin kan­nat­ta­jat­kin menevät?

    Eli kai­pa vaa­leiss­sa toi­seen tur­paan­sa saa­vat republi­kaa­nit rea­goi­si­vat tuo­hon hyl­kää­mäl­lä tap­pioon joh­ta­via aja­tuk­sia ja adop­toi­mal­la äänes­tä­jien pii­ris­sä suo­sit­tu­ja asioi­ta? Aina­kin leh­dis­tä luke­mal­la olen ymmär­tä­nyt, että republi­kaa­nien esi­vaa­leis­sa äänes­tä­vil­le aika kor­keal­la tär­keys­jär­jes­tyk­ses­sä oli ehdok­kaan mah­dol­li­suus voit­taa Obama. 

    Sama ilmiö var­mas­ti näkyy myös kepun puheen­joh­ta­juus­ki­sas­sa, puheen­joh­ta­jak­si pyri­tään valit­se­maan se jon­ka usko­taan tuo­van puo­lu­eel­le eni­ten kan­na­tus­ta, ei se joka on lähim­pä­nä puo­lue­ko­kouse­dus­ta­jan arvomaailmaa.

    tasai­sen tulon­jaon he haluai­si­vat Yhdys­val­toi­hin, käy ilmi, että 1) he kuvit­te­le­vat tulon­jaon ole­van jo nyt pal­jon tasai­sem­pi kuin se on, ja 2) val­ta­va enem­mis­tö haluai­si vähin­tään yhtä tasai­sen tulon­jaon kuin esi­mer­kik­si Poh­jois­mais­sa.

    Ole­tet­ta­vas­ti osa vas­taa­jis­ta on samaan aikaan sitä miel­tä että tulon­ja­koa pitää tasoit­taa mut­ta vero­ja ei saa nostaa.

    Sum­ma sum­ma­run: lie­nee sel­vää että jos USA:n äänes­tä­jät tie­täi­si­vät maan­sa asiat parem­min, demo­kraa­teil­le koit­tai­si hyvät ajat. Vas­taa­vas­ti republi­kaa­nien oli­si pak­ko siir­tyä enem­män vasem­mal­le ja hyl­jät­tä­vä osa mant­rois­taan. Aivan var­mas­ti armei­jal­ta lei­kat­tai­siin nykyis­tä enemmän.

    Mut­ta min­kä _ihmeen_ takia USA:n äänes­tä­jät ovat niin pihal­la maan­sa poli­tii­kas­ta? Esi­mer­kik­si kes­ki­ver­toi­sen suo­ma­lai­sen äänes­tä­jän poli­tii­kan­tie­tä­mys (joka ei sekään ole kaut­ta lin­jan miten­kään eri­tyi­sen hää­vi, kuten kir­jas­sa­si Suu­ri Kaa­li­hui­jaus ker­rot) on pykä­lää kor­keam­mal­la tasol­la kuin ame­rik­ka­lai­sen äänestäjän.

  13. Tom­mi Uscha­nov: Demo­kraa­tit ovat kyl­lä siir­ty­neet vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä vasem­mal­le sii­nä mis­sä republi­kaa­nit oikealle

    Itse sanoi­sin, että demo­kraa­tit­kin ovat kyl­lä pää­sään­töi­ses­ti siir­ty­neet nime­no­maan oikeal­le. Vii­mei­sen 30 vuo­den aika­na koko poliit­ti­nen kent­tä on harp­po­nut sii­hen suun­taan. Republi­kaa­nit tosin juok­se­vat piak­koin reu­nan yli.

  14. Vaa­li­jär­jes­tel­miä ei voi ver­ra­ta suo­raan sano­mal­la, jos meil­lä oli­si tuo ja tuo jär­jes­tel­mä, niin esim. kes­kus­ta hal­lit­si­si koko maa­ta. Kai­kil­la jär­jes­tel­mil­lä on omat hyvät ja huo­not puo­le­nen­sa ja poliit­ti­nen jär­jes­tel­mä kehit­tyy niis­sä raa­meis­sa. Ruot­sis­sa on lis­ta­vaa­li. Onko Ruot­si siis enem­män vai vähem­män Suo­mea demo­kraat­ti­nen? Suo­mes­sa­kaan ei vali­ta ääni­mää­rä­jär­jes­tyk­ses­sä vaan joka ker­ta pää­see läpi vaa­li­pii­ris­tä vähem­mäl­lä ääni­mää­räl­lä kuin eni­ten valit­se­mat­ta jää­nyt on saa­nut. Jois­sain mais­sa vali­taan suo­raan ääni­jär­jes­tyk­ses­sä. Siten aim­min Ita­lias­sa ja nyt vie­lä Israe­lis­sa on par­la­men­tis­sa pal­jon pie­niä puo­luei­ta. Nii­den pai­noar­vo on pal­jon suu­rem­pi kuin nii­den ääni­mää­rä joh­tuen vaa’ankieliasemasta.
    Enem­mis­tö­vaa­lis­sa ei käy kuten Suo­men edus­kun­ta­vaa­lis­sa. On kak­si vaih­toeh­toa aivan kuten edus­ta­jal­la­kin, jaa ja ei.
    Usas­sa republi­kaa­nit ja demo­kraa­tit eivät ole lain­kaan sii­nä mie­les­sä puo­luei­ta kuten kokoo­mus ja SDP. Tie­tää­kö kukaan, kuka on Demo­kraat­ti­sen puo­lu­een puheen­joh­ta­ja? Kan­nat­taa aina ottaa huo­mioon maan laa­juus ja aja­tel­la vaik­ka Europ­paa. Mikä on Por­tu­ga­lin Kes­kus­ta­puo­lue? Onko siel­lä edes vastaavaa?
    Miten Krei­kan sos­de­mit eroa­vat Ruot­sin dema­reis­ta. Ver­mon­tis­sa on aivan eri­lais­ta kuin Tekasissa.
    Jos Suo­mes­sa oli­si enem­mis­tö­vaa­li, ei Kes­kus­ta toden­nä­köi­ses­ti oli­si lain­kaan niin vah­va kuin näyt­tää. Lisäk­si edus­ta­jien mää­rä on sidot­tu väes­tö­mää­rään aivan kuten Suo­mes­sa­kin, joten suu­ris­ta kau­pun­geis­ta tuli­si edel­leen enem­män edustajia.

  15. Sisäl­lis­so­dan jäl­keen Ete­läs­sä mus­tat äänes­ti­vät republi­kaa­ne­ja. Lincoln oli ensim­mäi­nen republi­kaa­nipre­si­dent­ti. Ensim­mäi­nen Ku Klu Klan kes­kit­tyi vas­tus­ta­maan Ete­lään muut­ta­nei­ta “car­bet­bag­ge­rei­ta” juu­ta­lai­sia, kato­li­lai­sia ja tie­tys­ti mus­tia. Mus­tia pelo­tel­tiin vaa­li­päi­vi­nä pysy­mään koto­ja, jot­ta he eivät pää­si­si äänes­tä­mään republi­kaa­ne­ja. Mm. 3 Roo­se­vel­tia vai­kut­ti siir­ty­mi­seen demo­kraat­tien äänes­tä­jik­si. Ensin Ted Roo­se­velt antoi irti­sa­noa kaik­ki Browns­vil­len mus­tan varus­kun­nan yli 160 soti­las­ta erin­omai­sen epä­oi­keu­den­mu­kai­ses­ti. Tämä teki hal­laa republi­kaa­nien mai­neel­le. Yli 50 vuo­den kulut­tua Nixo­nin aika­na annet­tin hyvi­tys, muis­taak­se­ni 25.000 dol­la­ria. Tai­si olla enää 1 vastaanottaja.
    Franklin ja ennen­kaik­kea Elea­nor Roo­se­velt veti­vät teoil­laan mus­tia demo­kraat­tien äänes­tä­jik­si. Sil­ti esim. armei­jan rotue­rot­te­lua ei vie­lä Roo­se­vel­tin aika­na lopetettu.
    Vie­lä vuon­na 1948 Ete­län demo­kraat­tien Strom Thur­mond pyr­ki pre­si­den­tik­si “Armei­jal­la ei ole tar­peek­si jouk­ko­ja estä­mään rotue­rot­te­lua ja pakot­ta­maan mei­tä pääs­tä­mään nee­ke­rei­tä teattereihin”
    Hän toi­mi demo­kraat­tien ja myö­hem­min republi­kaa­nien edus­ta­ja­na yli sata­vuo­ti­aak­si. Var­mas­ti oli rasis­ti 48,58,68 ehkä 78, mut­ta tus­kin enää 90-luvul­la oli­si tul­lut sel­lai­se­na valituksi.
    Times they were a‑changing.
    90-luvun puo­li­vä­lis­sä republi­kaa­nit sai­vat suu­ren vaa­li­voi­ton, mut­ta eivät toi­mi­neet kuten lupa­si­vat vaan kas­vat­ti­vat rajus­ti val­tion­hal­lin­toa (G.W. Bush eri­tyi­ses­ti) ja hävi­si­vät myö­hem­min. Vuon­na 2005 kir­jas­sa 10 vuot­ta republi­kaa­nien val­lan­ku­mouk­ses­ta haas­ta­tel­tu Newt Gingrich tote­si. “Mei­dät valit­tiin, jot­ta muut­tai­sim­me Was­hing­to­nin, mei­dät pot­kit­tin pois, kos­ka Was­hing­ton muut­ti meidät.”

  16. Tom­mi: “Frank esit­tää kir­jas­saan, että pie­ni­tu­loi­sia, työ­väen­luok­kai­sia val­koi­sia äänes­tä­jiä, joi­den oli­si talou­del­li­sen etun­sa mukaan jär­ke­vää äänes­tää demo­kraat­te­ja, on kar­kot­ta­mas­sa näi­den edus­ta­ma femi­nis­mi, viher­pii­per­rys ja muu vas­taa­va hör­höi­ly. Tähän Bar­tels huo­maut­taa, että todel­li­suu­des­sa nime­no­maan täs­sä äänes­tä­jä­ryh­mäs­sä demo­kraat­tien kan­na­tus las­ki pelk­kiä poh­jois­val­tioi­ta tar­kas­tel­taes­sa vuo­sien 1952 ja 2004 välil­lä tasan nol­la prosenttiyksikköä.”

    Jos demo­kraat­tien kan­na­tus on vähen­ty­nyt poh­joi­ses­sa nol­la pro­sent­tia, se ei vält­tä­mät­tä tar­koi­ta, että äänes­tä­jät oli­si­vat pysy­neet samoi­na. Jos mai­nit­se­ma­si kir­ja väit­tää muu­ta, keho­tan polt­ta­maan sen juhannuskokossa.

    Väi­tän edel­leen, että USA:n poli­tii­kan yti­mes­sä on juu­ri se men­ta­li­teet­ti, jota vasem­mal­la kädel­lä luon­nos­te­lin. Moni yhdys­val­ta­lai­nen itse ymmär­tää kes­kei­sik­si tais­te­lu­pa­reik­si kon­ser­va­tii­vi­suu­den vs, progres­sii­vi­suu­den, pai­kal­li­suu­den vs. kes­kus­joh­toi­suu­den yms, kuten tiedät. 

    Vaik­ka äänes­tys­käyt­täy­ty­mi­nen on toki irra­tio­naa­lis­ta kir­jas­sa­si kuvail­lul­la taval­la, on se myös ratio­naa­lis­ta var­sin­kin pit­käs­sä juok­sus­sa kuten ame­ri­kak­si kuu­luu sanoa. Demo­kra­tia­han on, ohi­men­nen sanot­tu­na, kai paras tapa kerä­tä sel­lais­ta mas­so­jen vii­saut­ta, joka ei ilme­ne markkinoilla.

    Eri­tyi­ses­ti republi­kaa­nit ovat osoit­ta­neet, että vaa­li­me­nes­tys­tä voi­daan hakea ja poli­tiik­kaa teh­dä myös äänes­tä­jien irra­tio­naa­li­sia kie­liä näp­päil­len. Puo­lu­een pii­ris­tä on löy­ty­nyt nerok­kai­ta pro­pa­gan­dis­te­ja, jot­ka ovat onnis­tu­neet tie­teel­li­ses­ti mani­pu­loi­maan ihmi­siä esi­mer­kik­si usko­maan, että tie­tee­seen ei kan­na­ta luottaa. 

    Pro­pa­gan­da on siis pyr­ki­nyt vetoa­maan ali­ta­jui­siin viet­tei­hin, kun taas demo­kraa­tit ovat halun­neet usko­tel­la edus­ta­van­sa jär­ke­vää ja sivis­ty­nyt­tä näkemystä. 

    Demo­kraa­tit usko­vat toi­sin sanoen valis­tuk­seen, edis­tyk­seen, kes­kus­te­luun ja tie­tee­seen ja sii­hen, että esi­mer­kik­si per­heis­sä vain mie­het ovat jär­ke­väs­ti aja­tel­len väki­val­tai­sia. Kun näet tuon pat­riar­kaa­tin onnis­tuim­me juu­ri bon­gaa­maan län­si­mai­sen yhteis­kun­nan yti­mes­tä. Heti pys­tyyn valis­tus­kam­pan­ja, joka ker­too tämän tosi­asian, ja lisää mie­hiä vankilaan. 

    You fuc­king morons, ajat­te­lee Joe Six­pack vaimoineen.

    Sen­kin voi­sin kor­ja­ta, että en puhu­nut femi­nis­teis­tä vaan radi­kaa­li­fe­mi­nis­teis­tä. Point­ti oli luon­nos­tel­la, min­kä­lai­nen hör­hö­sii­pi on ajau­tu­nut demo­kraat­tei­hin. Republi­kaa­nien hör­hö­sii­pi on kai yhtä hör­hö mut­ta eri taval­la, kuten kirjoitin.

    Kor­jaan­pa vie­lä yhden vää­rin­kä­si­tyk­sen, vaik­ka se ei tul­lut esiin Tom­min kir­joi­tuk­ses­sa: Kak­si­puo­lue­jär­jes­tel­mä ottaa huo­mioon eri­lais­ten pie­nien­kin etu­ryh­mien int­res­sit vah­vem­min kuin mei­kä­läi­nen järjestelmä. 

    Pää­tök­set­hän tapah­tu­vat mar­gi­naa­lis­sa, sik­si vaa­li­voit­toa hae­taan eri­tyi­ses­ti mar­gi­naa­li­ryh­mil­tä. Kak­si­puo­lue­jär­jes­tel­mä kan­nus­taa hakeu­tu­maan vaa’an­kie­len ase­maan ja sii­nä ase­mas­sa on varaa radikalisoitua.

    Täs­sä blo­gis­sa saa suo­si­tel­la vas­tauk­sia). Tämä täy­del­li­sen demo­kraat­ti­nen peu­kut­ta­mi­nen on kar­si­nut kär­jek­käi­tä mie­li­pi­tei­tä ja siten mie­li­pi­tei­den osal­ta kir­joit­te­lu on lähen­ty­nyt kohi­naa. Moni hiu­kan radi­kaa­lim­pi kir­joit­ta­ja ei ole saa­nut suo­si­tuk­sia ja on vetä­nyt joh­to­pää­tök­set ja vetäytynyt.

    Mitä tapah­tui­si täs­sä blo­gis­sa, jos se muu­tet­tai­siin kak­si­puo­lue­jär­jes­tel­män mukai­sek­si? Jos toi­sin sanoen jokai­sen mie­li­pi­teen koh­dal­la pitäi­si arvioi­da teh­dään­kö sii­tä viral­li­nen jul­ki­lausu­ma vai ei. Äänes­tää sai­si — tai kan­nat­tai­si — vain, jos liit­tyi­si toi­seen kah­des­ta puo­lu­ees­ta. Kaik­ki poliit­ti­nen kes­kus­te­lu käy­täi­siin blogissa.

    Suu­res­ta osas­ta kysy­myk­siä val­lit­si­si yksi­mie­li­syys (älä tapa, jos ei ole pak­ko yms). Muo­dos­tui­si var­maan­kin myös oikeis­ton ja vasem­mis­ton väli­nen raja­lin­ja, samaan tapaan kuin USA:ssa.

    Lin­ja ei kui­ten­kaan oli­si vakaa, vaan liik­kui­si niin, että kun­kin puo­lu­een kan­na­tus pyr­ki­si luon­non­voi­man tapaan jat­ku­vas­ti koh­ti 50 prosenttia. 

    Kes­kei­sek­si kysy­myk­sek­si nousi­si siis mar­gi­naa­li­kan­na­tus, mikä tar­koit­taa muun muas­sa mar­gi­naa­lis­ten ryh­mien mielistelyä. 

    Kun suo­ma­lai­ses­sa jär­jes­tel­mäs­sä vaik­ka­pa radi­kaa­li­fe­mi­nis­tit ovat get­tou­tu­neet jon­ne­kin Tul­van tie­noil­le, kak­si­puo­lue­jär­jes­tel­mäs­sä he ovat­kin mui­den hör­hö­jen kans­sa vaa’sn­kie­le­nä ja päät­tä­mäs­sä kan­sa­kun­nan lin­jaa seu­raa­vak­si nel­jäk­si vuodeksi.

    Ehkä joku peli­teo­ree­tik­ko osaa kor­ja­ta, jos olen väärässä.

    (Suo­sit­te­lu­ja veik­kaan täl­le kir­joi­tuk­sel­la noin kolme.)

  17. Kak­si­puo­lue­jär­jes­tel­mä ottaa huo­mioon eri­lais­ten pie­nien­kin etu­ryh­mien int­res­sit vah­vem­min kuin mei­kä­läi­nen jär­jes­tel­mä.’ (tomp­pe­li)
    Ne pie­net etu­ryh­mät ovat kak­si­puo­lue­jär­jes­tel­mäs­sä täy­sin yhden­te­ke­viä. Mitä esim. maa­han­muut­to­kriit­ti­nen oikeis­to­lai­nen voi teh­dä muu­ta kuin äänes­tää republi­kaa­ne­ja, vaik­ka republi­kaa­nit eivät tule iki­nä teke­mään mitään estääk­seen lait­to­man maahanmuuton?
    Sama vasem­mal­la, se on demo­kraa­tit tai sit­ten voi jää­dä kotiin äänes­tys­päi­vä­nä, kos­ka mui­ta vaa­leis­sa vali­tuik­si tule­via vaih­toeh­to­ja ei ole eikä tule (sii­tä val­ta­puo­lu­eet pitä­vät huolen).
    Tär­kein ääne­tä­jä­ryh­mä ovat liik­ku­vat äänes­tä­jät, joil­la ei ole mitään peri­aat­tei­ta tms. syi­tä äänes­tää kum­paa­kaan puo­luet­ta. Vaa­li­kam­pa­jaan­kin käy­dään oikeas­taan vain niis­sä vaalipiireissä/osavaltioissa, jois­sa tulos on epävarma.

  18. Sylt­ty: Eikö nois­sa kak­si­puo­lue­jär­jes­tel­mis­sä ole kuin sisään­ra­ken­net­tu­na omi­nai­suus, jois­sa kum­pi­kin puo­lue lii­kuu sii­hen suun­taan mihin kan­nat­ta­jat­kin menevät? 

    Yhdis­tet­ty­nä vaa­li­pii­rei­hin, jot­ka (tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti) tuo­vat hyvin, hvyin monis­sa vaa­li­pii­reis­sä samal­le puo­lu­eel­le lähes var­man pai­kan joka vaa­leis­sa, se aina­kin joh­taa polii­tik­koi­hin, jot­ka kes­kit­ty­vät voit­ta­maan kil­pai­luis­ta itsel­leen tär­keim­män: oman puo­lu­een esivaalit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.