Lancaster

(Rapor­toin­tia hallinto­valiokun­nan Yhdys­val­tain matkalta.)
Keskivi­ikkoaa­mu­na tapasimme parin tun­nin ajan Lan­cas­t­erin pormestaria.

Lan­cast­er on noin 60 000 asukkaan van­ha kaupun­ki, jon­ka erikoiseen his­to­ri­aan kuu­luu, että se on ollut aikoinaan Yhdys­val­tain pääkaupun­ki yhden päivän ajan. Ympäristöi­neen asukasluku on parisataatuhatta.
Kaupun­gin keskus­ta oli muka­van näköistä town-housea, hyvin euroop­palaisen näköi­nen. Kehysalueet taas hyvin amerikkalaisen näköisiä. Lan­cas­t­eris­sa äänestetään demokraat­te­ja, ympäristössä repub­likaane­ja.Pormes­tari valit­ti krim­i­naalipoli­ti­ikkaa, joka antaa ehdot­toman vankeusran­gais­tuk­sen 2,4 vuot­ta kokai­inin hal­lus­sapi­dos­ta lähel­lä koulua – eli kaikkial­la Lan­cas­t­eris­sa.  Ver­rat­tuna per­heväki­val­lan olemat­tomi­in ran­gais­tuk­si­in, tämä tun­tuu kovin kohtu­ut­toma­l­ta. Näin täytetään Yhdys­val­tain vankilat.

Hän oli myös huolis­saan ilmas­ton­muu­tok­ses­ta ja ener­gian kulu­tuk­ses­ta. Tärkein­tä on säästää ener­giaa ja toisek­si tärkein­tä on muut­taa sitä uusi­u­tu­vi­in lähteisi­in perus­tu­vak­si. Hän valit­ti, kuin­ka Lan­cas­t­eris­sa kyl­lä kaik­ki sujuu kävellen, mut­ta ympäristökun­nis­sa kaik­ki perus­tuu autoon, eikä jalka­käytäviä edes ole. Aamun lehtikin pitää hakea autolla.

Yhdys­val­lois­sa ener­gian hin­ta on laskus­sa, kos­ka maas­ta on löy­tynyt huo­mat­ta­van paljon maakaa­sua. (Liuskei­den ”välistä”) Öljyn käyt­tö kor­vau­tuu kaa­sul­la. (Wash­ing­tonis­sa näimme, että julki­nen liikenne perus­tui paljolti kaasubusseihin)

Poli­it­tise­na strate­gianaan hän sanoin toteut­ta­vansa uud­is­tuk­sia, joista tulee niin vält­tämät­tömiä, ettei seu­raa­ja pysty niitä perumaan.

Pormes­tari oli erit­täin sivistyneen ja viisaan oloinen. Yhdys­val­lat eivät ole vielä kokon­aan vajon­nut barbariaan.

20 vastausta artikkeliin “Lancaster”

  1. “Pormes­tari oli erit­täin sivistyneen ja viisaan oloinen. Yhdys­val­lat eivät ole vielä kokon­aan vajon­nut barbariaan.”
    Olen aina iloise­na pan­nut merkille kuin­ka ennakkolu­u­lo­ton suh­tau­tu­mi­nen Soin­in­vaar­al­la on Yhdys­val­toi­hin ja eri­tyis­es­ti repub­likaanei­hin (joi­ta on aika eri­laisia Ver­mon­tin ja Tek­sasin välillä).

  2. Pormes­tari oli erit­täin sivistyneen ja viisaan oloinen. Yhdys­val­lat eivät ole vielä kokon­aan vajon­nut barbariaan. 

    Yhdys­val­lat on van­ha demokra­tia ja van­ha sys­tee­mi ei toi­mi enää. Sivistys, jota yhdys­val­lois­sa on hyvinkin paljon, jää vaal­isys­teemin jalkoihin. 

    Yhdys­val­to­jen kon­gres­si­in val­i­taan joikaises­ta vaalipi­iristä yksi ehdokas suo­ral­la enem­mistö­vaalil­la. Onko ole­mas­sa mitään muu­ta vaal­imenetelmää joka huonom­min sopisi maa­han jos­sa on paljon vähem­mistöjä ja eri­laisia mielip­iteitä? Yhdys­val­lois­sa suuri osa vaalipi­ireistä on sel­l­aisia jois­sa läh­es puo­let äänestäjistä ei ole eläessään saanut omaa ehdokas­taan kon­gress­si­in, kos­ka vaalipi­iri on vah­vasti demokraat­tien tai rebub­likaanien käsis­sä. Yksi edus­ta­ja suh­teel­lisen pien­tä vaalipi­ir­iä kohti oli var­maan toimi­va sys­tee­mi agraarises­sa yhteiskun­nas­sa 1700 luvul­la. Nykyään ei halu­ta paikallista edus­ta­jaa vaan oman polit­tisen kan­nan edustaja. 

    Duverg­erin prin­si­ip­pi takaa että on kak­si puoluet­ta jot­ka eivät edus­ta oikein ketään. Jot­ta esim. vihreät saisi­vat yhden edus­ta­jan val­i­tuk­si, pitäisi vihrei­den voit­taa yksi vaalipiiri. 

    Jos suomes­sa olisi sama sys­tee­mi, meil­lä olisi vain sosi­aalidemokraatit ja kokoomus. Vihrei­den ei kan­nat­taisi olla puolue kos­ka ehdokkai­ta ei mienisi läpi. Suo­mi olisi hyvin eri­lainen maa.

  3. “Yhdys­val­lat eivät ole vielä kokon­aan vajon­nut barbariaan”

    Bar­baria ehkä viit­taa repub­likaanei­hin uhkana sivistyneelle yhteiskun­nalle. Onkin tot­ta, että puolueessa toimii kaiken­laisia puoli­hul­lu­ja änkyröitä, joi­ta euroop­palais­ten on vaikea ymmärtää. Esimerkik­si tietei­den­vas­taisu­ut­ta esi­in­tyy huolestut­ta­van paljon. 

    Mut­ta demokraateis­sa on myös omat puoli­hul­lun­sa. Arve­lut­ta­vat jos ei suo­ras­taa omi­tuiset yhteiskun­ta­teo­ri­at ohjaa­vat monia demokraat­tei­hin pesiy­tyneitä ryh­miä: radikaal­ifem­i­nis­te­jä, mus­tia aktivis­te­ja, hörhövihre­itä jne.

    USA:n “bar­baarisu­ut­ta” eli repub­likaanien voit­tokulkua voi siis yrit­tää ymmärtää pait­si oikeis­to­lais­ten type­r­yy­del­lä myös vasem­mis­to­lais­ten type­r­yy­del­lä — yhdis­tet­tynä kak­sipuolue­jär­jestelmän luo­maan vastakkainasetteluun.

    Kun tuo per­heväki­val­ta maini­taan blog­gauk­ses­sa, otan­pa sen esimerkik­si, vaik­ka se ei nyt polt­tavimpia ongelmia olekaan. Liit­to­val­tio­han sääti ns. VAWA:n (Vio­lence against Women Act) demokraat­tisen Clin­tonin aikana. Ase­tuk­sen ansios­ta liit­to­val­tio on lait­tanut kuulem­ma mil­jarde­ja tais­telu­un naisin kohdis­tu­vaa väki­val­taa vastaan. 

    Hyvä niin. Pait­si, että kyseinen ase­tus perus­tuu out­oon fem­i­nis­tiseen yhteiskun­takäsi­tyk­seen, jon­ka mukaan nais­ten väki­val­taisu­us miehiä kohtaa on niin mar­gin­aal­ista, että sitä vas­taan ei tarvitse tais­tel­la. Onko ihme, että osa porukas­ta ärsyyntyy?

    Kun “lib­er­aalit” sit­ten säätävät (usein liit­to­val­tio­ta­sol­la) yhä enem­män “ärsyt­täviä” lake­jaan, onko ihme, että ihmiset alka­vat vaa­tia jotain muu­ta tilalle? 

    Mon­en kohdal­la tämä tarkoit­taa tra­di­tioon ja paikallisu­u­teen nojau­tu­mista. Toisin sanoen vaa­di­taan, että pitää kun­nioit­taa yksilöi­den, per­hei­den ja naa­pu­rus­to­jen omaa tah­toa. Wash­ing­tonin ja jopa osaval­tion pääkaupun­gin oikeus määrätä ihmis­ten elämästä halu­taan siis kyseenalais­taa. Se taas tarkoit­taa repub­likaanien kan­nat­tamista, jos ei sit­ten poli­it­tisen jär­jestelmän hylkäämistä kokonaan.

    Suomes­sa mon­en on vaikea oival­taa tätä USA:n poli­ti­ikan ydin­dy­nami­ikkaa. Tääl­lähän julk­ista val­taa ohjaa vain järkevät yhteiskun­tanäke­myk­set sekä Helsingis­sä että Brysselissä.

  4. Bar­baare­ja­han ne, pari vuot­ta sit­ten oli koko man­tereen kän­nykkäbisnes henki­tor­eis­saan, nyt alan puheenai­heet ovat Apple, Google ja MS. On se kum­ma että Euroop­pa sivistynei­den hellee­nien johdol­la on näin joutunut taipumaan. Tiedä sit­ten onko hallinnoil­la mitään vaiku­tus­ta näi­hin, mut­ta sitähän voi siel­lä paikan pääl­lä ihme­tel­lä myös.

  5. Maakaa­su tulisi Suomes­sakin ole­maan hal­paa ilman bar­baarista verokohtelua.

  6. Mah­ta­neeko tämä sivistynyt pormes­tari puhel­la vierailleen toista ja sit­ten omilleen jotain ihan muuta?

    Eikä sitä tarvitse men­nä jenkkei­hin saak­ka kat­so­maan miten ihmiset äänestävät ihan “bar­baaris­es­ti” kun ovat kurkkuaan myöten täyn­nä “sivystyneitä”.

  7. “Pormes­tari oli erit­täin sivistyneen ja viisaan oloinen. Yhdys­val­lat eivät ole vielä kokon­aan vajon­nut barbariaan.”

    Niin, mitä ihmettä tämä tarkoit­ti? Vitsikehitelmä?

    Onhan se tosi­aan niin, että tiedo­tusvä­lineistä saa nykyään aivan vääristyneen kuvan mis­tä tahansa maas­ta. Mut­ta Osmol­ta on lupa odot­taa enemmän.

  8. antti:
    Bar­baare­ja­han ne, pari vuot­ta sit­ten oli koko man­tereen kän­nykkäbisnes henki­tor­eis­saan, nyt alan puheenai­heet ovat Apple, Google ja MS.

    Se on tosi­aan kum­ma, miten mikään ei siel­lä onnis­tunut ennen kuin sai­vat amerikkalaiset yhtiöt kil­pailukun­toon. Vaikut­taa “lievältä” kotiinpäinvedolta.

  9. Tapio: Jos suomes­sa olisi sama sys­tee­mi, meil­lä olisi vain sosi­aalidemokraatit ja kokoomus. 

    No, itse asi­as­sa meil­lä olisi — nimit­täin hal­li­tus­puolueista puhut­taes­sa — kepu ja vain ja ain­oas­taan kepu.

    Tämä johtuu siitä, että kak­sipuolue­jär­jestelmän ja enem­mistö­vaal­i­ta­van yhdis­telmä suosii puoluet­ta, jon­ka kan­na­tus on levin­nyt maanti­eteel­lis­es­ti mah­dol­lisim­man laa­jalle alueelle. Muis­tat­te kai, kuin­ka aina eduskun­tavaalien jäl­keen mediois­sa näkyy suurim­mat puolueet kun­nit­tain ker­to­va kart­ta, jos­sa melkein koko Suo­mi on kepun vihreän värin peitossa. No, enem­mistö­vaal­i­ta­van käyt­töhän merk­it­sisi sitä, että jokaises­ta vaalipi­iristä valit­taisi­in vain eniten ääniä saanut ehdokas, jol­loin tuo vihrey­den aste näky­isi — ei aivan sat­apros­ent­tis­es­ti, mut­ta melkein — suo­raan eduskun­nan paikkamääränä. Ja niin kepu muo­dostaisi yksin enem­mistöhal­li­tuk­sen vuosikymmen­estä toiseen.

  10. tomp­peli: Pait­si, että kyseinen ase­tus perus­tuu out­oon fem­i­nis­tiseen yhteiskun­takäsi­tyk­seen, jon­ka mukaan nais­ten väki­val­taisu­us miehiä kohtaa on niin mar­gin­aal­ista, että sitä vas­taan ei tarvitse tais­tel­la. Onko ihme, että osa porukas­ta ärsyyntyy?

    Kun “lib­er­aalit” sit­ten säätävät (usein liit­to­val­tio­ta­sol­la) yhä enem­män “ärsyt­täviä” lake­jaan, onko ihme, että ihmiset alka­vat vaa­tia jotain muu­ta tilalle?

    Mon­en kohdal­la tämä tarkoit­taa tra­di­tioon ja paikallisu­u­teen nojau­tu­mista. Toisin sanoen vaa­di­taan, että pitää kun­nioit­taa yksilöi­den, per­hei­den ja naa­pu­rus­to­jen omaa tah­toa. Wash­ing­tonin ja jopa osaval­tion pääkaupun­gin oikeus määrätä ihmis­ten elämästä halu­taan siis kyseenalais­taa. Se taas tarkoit­taa repub­likaanien kan­nat­tamista, jos ei sit­ten poli­it­tisen jär­jestelmän hylkäämistä kokonaan. 

    Tämä seli­tys Yhdys­val­tain poli­ti­ikan viimeaikaiselle tilalle, joka usein yhdis­tetään Thomas Frankin kir­jaan What’s the Mat­ter With Kansas? (2004), on pitkään ollut erit­täin suosit­tu sekä itse Yhdys­val­lois­sa että myös ulko­mail­la. Sil­lä ei valitet­tavasti vain ole minkään­laista fak­tu­aal­ista pohjaa.

    Yhtä suuri klas­sikko kuin kolum­nistien ja puhu­vien päi­den kesku­udessa on tuo Frankin kir­ja, on aka­teemises­sa val­tio-opin tutkimuk­ses­sa puolestaan Prince­tonin yliopis­ton pro­fes­sorin Lar­ry Bar­telsin artikke­li What’s the Mat­ter with What’s the Mat­ter with Kansas?, jos­sa Frankin teo­ria revitään koh­ta kohdal­ta aivan kap­paleik­si. Jos jokin on vienyt demokraat­tiselta puolueelta kan­na­tus­ta, niin tämä jokin nimeno­maan ei ole fem­i­nis­mi ja muu hörhömaailmanparannus.

    Todel­li­nen seli­tys löy­tyy sen sijaan tilas­to­jen val­os­sa etelä­val­tioista — ja vain ja ain­oas­taan etelä­val­tioista. Siel­lä on 1960-luvul­ta alka­en rom­ah­tanut se käytän­nössä yksipuolue­jär­jestelmää merkin­nyt yksin­val­ta, jos­ta demokraatit naut­ti­vat etelässä Yhdys­val­tain sisäl­lis­so­das­ta alka­en noin sadan vuo­den ajan. Tämä taas joh­tui siitä, että demokraatit siir­tyivät Lyn­don B. John­sonin pres­i­dent­tikaudel­la (1963–1969) lop­ullis­es­ti kan­nat­ta­maan mustien kansalaisoikeustais­telua yksiselitteisesti.

    Repub­likaan­it — orjien vapaut­ta­jan Abra­ham Lin­col­nin puolue — taas vas­taavasti oman aate­per­in­tön­sä hyläten siir­tyivät kalastele­maan etelän valkoisil­ta rasis­teil­ta “vapaak­si jääneitä” ääniä. Kun rotuerot­telu­lait oli kumot­tu ja mus­tat oli­vat saa­neet äänioikeu­den, repub­likaan­it alkoi­vat etelä­val­tiois­sa kam­pan­joi­da teemal­la: Vitut­taako — jos, niin äänestä meitä! Puolueet todel­lakin ikään kuin vai­h­toi­vat entisiä kan­nat­ta­jakun­ti­aan osit­tain keskenään, ja tämä vai­h­tokaup­pa osoit­tau­tui pitkäl­lä tähtäimel­lä edullisem­mak­si repub­likaaneille kuin demokraateille.

    Frank esit­tää kir­jas­saan, että pien­i­t­u­loisia, työväen­lu­okkaisia valkoisia äänestäjiä, joiden olisi taloudel­lisen etun­sa mukaan järkevää äänestää demokraat­te­ja, on karkot­ta­mas­sa näi­den edus­ta­ma fem­i­nis­mi, viher­pi­iper­rys ja muu vas­taa­va hörhöi­ly. Tähän Bar­tels huo­maut­taa, että todel­lisu­udessa nimeno­maan tässä äänestäjäryh­mässä demokraat­tien kan­na­tus las­ki pelkkiä pohjois­val­tioi­ta tarkasteltaes­sa vuosien 1952 ja 2004 välil­lä tasan nol­la pros­ent­tiyk­sikköä. Sen sijaan pelkkiä etelä­val­tioi­ta tarkasteltaes­sa se las­ki samaan aikaan peräti 37 pros­ent­tiyk­sikköä.

    Läh­eskään kaik­ki etelän valkoiset eivät, luo­jan kiitos, ole rasis­te­ja, mut­ta näitä rasis­te­ja on kuitenkin vielä nyky­sukupolves­sa niin paljon, että he ovat riit­täneet keikaut­ta­maan val­takun­nan poli­ti­ikan tas­apain­oa hyvin merkit­tävästi repub­likaanien suun­taan. Jos heitä ei olisi, jo se riit­täisi yksistään siihen, että demokraatit voit­taisi­vat kaik­ki val­takun­nal­liset vaalit vuosikymmen­estä toiseen.

    Toinen asia, joka osaltaan selit­tää repub­likaanien kan­na­tus­ta, on se äänestäjäkun­nas­sa laa­jalle levin­nyt harhaku­vitel­ma, että sekä demokraatit että repub­likaan­it ovat poli­it­tis­es­ti kaukana vasem­mal­la siitä mis­sä todel­lisu­udessa ovat. Moni “keskusta­laisek­si” itsen­sä mieltävä äänestää repub­likaane­ja, kos­ka mieltää hei­dät keskusta­laisek­si puolueek­si ja demokraatit vasem­mis­to­laisek­si. Todel­lisu­udessa juuri demokraatit ovat (tämän tietämät­tömän “keskusta­laisen” oma­l­la mit­ta­pu­ul­la) keskusta­lainen puolue ja repub­likaan­it oikeistolainen.

    Demokraatit ovat kyl­lä siir­tyneet viime vuosikym­meninä vasem­malle siinä mis­sä repub­likaan­it oikealle, mut­ta repub­likaan­it ovat siir­tyneet paljon kauem­mas. Eräs tutkimus, jos­ta New York­er ‑aikakausle­hdessä kir­joitet­ti­in viime tal­ve­na, tuli tulok­seen, että liit­to­val­tion senaatis­sa repub­likaan­it ovat vuo­den 1975 jäl­keen siir­tyneet kak­si ker­taa pidem­mälle oikealle kuin demokraatit samaan aikaan vasem­malle ja edus­ta­jain­huoneessa peräti kuusi ker­taa kauem­mas oikealle kuin demot vasemmalle.

    Useim­mis­sa yksit­täi­sis­sä poli­ti­ikan asi­akysymyk­sis­sä yhdys­val­ta­lais­ten suuri enem­mistö — siinä määrin kuin sil­lä nyt niistä ylipään­sä on jokin selkeä mielipi­de — on lähempänä demokraat­te­ja kuin repub­likaane­ja, mut­ta merkit­tävä vähem­mistö tästä enem­mistöstä vain elää siinä täysin perät­tömässä uskos­sa, että on lähempänä repub­likaane­ja. Kun kysytään ei sitä, kan­nat­ta­vatko yhdys­val­ta­laiset repub­likaane­ja vai demokraat­te­ja, vaan esimerkik­si sitä, kuin­ka tasaisen tulon­jaon he halu­aisi­vat Yhdys­val­toi­hin, käy ilmi, että 1) he kuvit­tel­e­vat tulon­jaon ole­van jo nyt paljon tasaisem­pi kuin se on, ja 2) val­ta­va enem­mistö halu­aisi vähin­tään yhtä tasaisen tulon­jaon kuin esimerkik­si Pohjo­is­mais­sa.

    Tuo linkit­tämäni artikke­li selostaa vuon­na 2005 tehtyä kyse­ly­tutkimus­ta, jos­sa vai­h­toe­hdoik­si annet­ti­in USA:n nykyi­nen tulon­jako, Ruotsin nykyi­nen tulon­jako ja kol­man­te­na täysin tasainen tulon­jako, siis Gini-ker­roin 0 (joka siis menee esim. Marx­ista kaukaa vasem­mal­ta ohi!). Täl­löin vain 10 % yhdys­val­ta­lai­sista kan­nat­ti USA:n tulon­jakoa, 47 % Ruotsin tulon­jakoa ja peräti 43 % täysin tasaista tulon­jakoa. Vielä sil­loinkin, jos ain­oat kak­si vai­h­toe­htoa oli­vat USA:n tulon­jako ja täysin tasainen tulon­jako, edel­lisen kan­na­tus oli vain 23 %.

    (Mik­sei täl­lai­sista häm­men­tävistä asioista Suomes­sa puhuta julkises­ti? Olisiko sik­si, että ne vievät yhtä lail­la poh­jan sekä vasem­mis­to­laiselta anti­amerikkalaisu­udelta että oikeis­to­laiselta Yhdys­val­tain ihannoinnilta?)

  11. Tom­mi UschanovMuis­tat­te kai, kuin­ka aina eduskun­tavaalien jäl­keen mediois­sa näkyy suurim­mat puolueet kun­nit­tain ker­to­va kart­ta, jos­sa melkein koko Suo­mi on kepun vihreän värin peitossa. 

    - tosin edus­ta­jien määrä kuitenkin seu­raa ihmis­ten ei neliöme­trien määrää, joten suuren kepu­la­di­an paikkamäärä jäisi kuitenkin vähem­mistöön. Uuden­maan (mukaan lukien Helsin­ki) pieneltä alueelta valit­taisi­in yhä yksistään yli neljännes kaik­ista edus­ta­jista, eikä siinä taitaisi riit­tää keskustalle yhtä ain­ut­ta yhden hen­gen vaalipiiriä.

  12. Tom­mi Uschanov:Jos heitä ei olisi, jo se riit­täisi yksistään siihen, että demokraatit voit­taisi­vat kaik­ki val­takun­nal­liset vaalit vuosikymmen­estä toiseen.

    Eikö nois­sa kak­sipuolue­jär­jestelmis­sä ole kuin sisään­raken­net­tuna omi­naisu­us, jois­sa kumpikin puolue liikuu siihen suun­taan mihin kan­nat­ta­jatkin menevät?

    Eli kaipa vaaleiss­sa toiseen tur­paansa saa­vat repub­likaan­it reago­isi­vat tuo­hon hylkäämäl­lä tap­pi­oon johtavia ajatuk­sia ja adop­toimal­la äänestäjien piiris­sä suosit­tu­ja asioi­ta? Ainakin lehdis­tä luke­mal­la olen ymmärtänyt, että repub­likaanien esi­vaaleis­sa äänestäville aika korkeal­la tärkeysjärjestyk­sessä oli ehdokkaan mah­dol­lisu­us voit­taa Obama. 

    Sama ilmiö var­masti näkyy myös kepun puheen­jo­hta­ju­uskisas­sa, puheen­jo­hta­jak­si pyritään val­it­se­maan se jon­ka usko­taan tuo­van puolueelle eniten kan­na­tus­ta, ei se joka on lähim­pänä puoluekok­ouse­dus­ta­jan arvomaailmaa.

    tasaisen tulon­jaon he halu­aisi­vat Yhdys­val­toi­hin, käy ilmi, että 1) he kuvit­tel­e­vat tulon­jaon ole­van jo nyt paljon tasaisem­pi kuin se on, ja 2) val­ta­va enem­mistö halu­aisi vähin­tään yhtä tasaisen tulon­jaon kuin esimerkik­si Pohjo­is­mais­sa.

    Oletet­tavasti osa vas­taa­jista on samaan aikaan sitä mieltä että tulon­jakoa pitää tasoit­taa mut­ta vero­ja ei saa nostaa.

    Sum­ma sum­marun: lie­nee selvää että jos USA:n äänestäjät tietäi­sivät maansa asi­at parem­min, demokraateille koit­taisi hyvät ajat. Vas­taavasti repub­likaanien olisi pakko siir­tyä enem­män vasem­malle ja hyljät­tävä osa mantrois­taan. Aivan var­masti armei­jal­ta leikat­taisi­in nyky­istä enemmän.

    Mut­ta minkä _ihmeen_ takia USA:n äänestäjät ovat niin pihal­la maansa poli­ti­ikas­ta? Esimerkik­si keskiver­toisen suo­ma­laisen äänestäjän poli­ti­ikanti­etämys (joka ei sekään ole kaut­ta lin­jan mitenkään eri­tyisen häävi, kuten kir­jas­sasi Suuri Kaal­i­hui­jaus ker­rot) on pykälää korkeam­mal­la tasol­la kuin amerikkalaisen äänestäjän.

  13. Tom­mi Uschanov: Demokraatit ovat kyl­lä siir­tyneet viime vuosikym­meninä vasem­malle siinä mis­sä repub­likaan­it oikealle

    Itse sanois­in, että demokraatitkin ovat kyl­lä pääsään­töis­es­ti siir­tyneet nimeno­maan oikealle. Viimeisen 30 vuo­den aikana koko poli­it­ti­nen kent­tä on harp­ponut siihen suun­taan. Repub­likaan­it tosin juok­se­vat piakkoin reunan yli.

  14. Vaal­i­jär­jestelmiä ei voi ver­ra­ta suo­raan sanom­al­la, jos meil­lä olisi tuo ja tuo jär­jestelmä, niin esim. keskus­ta hal­lit­sisi koko maa­ta. Kaikil­la jär­jestelmil­lä on omat hyvät ja huonot puole­nen­sa ja poli­it­ti­nen jär­jestelmä kehit­tyy niis­sä raameis­sa. Ruot­sis­sa on lis­tavaali. Onko Ruot­si siis enem­män vai vähem­män Suomea demokraat­ti­nen? Suomes­sakaan ei vali­ta ään­imääräjärjestyk­sessä vaan joka ker­ta pääsee läpi vaalipi­iristä vähem­mäl­lä ään­imääräl­lä kuin eniten val­it­se­mat­ta jäänyt on saanut. Jois­sain mais­sa val­i­taan suo­raan ääni­järjestyk­sessä. Siten aim­min Ital­ias­sa ja nyt vielä Israelis­sa on par­la­men­tis­sa paljon pieniä puoluei­ta. Niiden pain­oar­vo on paljon suurem­pi kuin niiden ään­imäärä johtuen vaa’ankieliasemasta.
    Enem­mistö­vaalis­sa ei käy kuten Suomen eduskun­tavaalis­sa. On kak­si vai­h­toe­htoa aivan kuten edus­ta­jal­lakin, jaa ja ei.
    Usas­sa repub­likaan­it ja demokraatit eivät ole lainkaan siinä mielessä puoluei­ta kuten kokoomus ja SDP. Tietääkö kukaan, kuka on Demokraat­tisen puolueen puheen­jo­hta­ja? Kan­nat­taa aina ottaa huomioon maan laa­ju­us ja ajatel­la vaik­ka Europ­paa. Mikä on Por­tu­galin Keskustapuolue? Onko siel­lä edes vastaavaa?
    Miten Kreikan sos­demit eroa­vat Ruotsin demareista. Ver­mon­tis­sa on aivan eri­laista kuin Tekasissa.
    Jos Suomes­sa olisi enem­mistö­vaali, ei Keskus­ta toden­näköis­es­ti olisi lainkaan niin vah­va kuin näyt­tää. Lisäk­si edus­ta­jien määrä on sidot­tu väestömäärään aivan kuten Suomes­sakin, joten suurista kaupungeista tulisi edelleen enem­män edustajia.

  15. Sisäl­lis­so­dan jäl­keen Etelässä mus­tat äänes­tivät repub­likaane­ja. Lin­coln oli ensim­mäi­nen repub­likaa­nipres­i­dent­ti. Ensim­mäi­nen Ku Klu Klan keskit­tyi vas­tus­ta­maan Etelään muut­tanei­ta “car­bet­bag­gere­i­ta” juu­ta­laisia, kato­lilaisia ja tietysti mus­tia. Mus­tia pelotelti­in vaalipäiv­inä pysymään koto­ja, jot­ta he eivät pää­sisi äänestämään repub­likaane­ja. Mm. 3 Roo­sevel­tia vaikut­ti siir­tymiseen demokraat­tien äänestäjik­si. Ensin Ted Roo­sevelt antoi irti­sanoa kaik­ki Brownsvillen mus­tan varuskun­nan yli 160 soti­las­ta eri­no­maisen epäoikeu­den­mukaises­ti. Tämä teki hal­laa repub­likaanien maineelle. Yli 50 vuo­den kulut­tua Nixonin aikana annet­tin hyvi­tys, muis­taak­seni 25.000 dol­lar­ia. Taisi olla enää 1 vastaanottaja.
    Franklin ja ennenkaikkea Eleanor Roo­sevelt vetivät teoil­laan mus­tia demokraat­tien äänestäjik­si. Silti esim. armei­jan rotuerot­telua ei vielä Roo­seveltin aikana lopetettu.
    Vielä vuon­na 1948 Etelän demokraat­tien Strom Thur­mond pyr­ki pres­i­den­tik­si “Armei­jal­la ei ole tarpeek­si joukko­ja estämään rotuerot­telua ja pakot­ta­maan meitä päästämään neek­ere­itä teattereihin”
    Hän toi­mi demokraat­tien ja myöhem­min repub­likaanien edus­ta­jana yli satavuo­ti­aak­si. Var­masti oli rasisti 48,58,68 ehkä 78, mut­ta tuskin enää 90-luvul­la olisi tul­lut sel­l­aise­na valituksi.
    Times they were a‑changing.
    90-luvun puo­livälis­sä repub­likaan­it sai­vat suuren vaalivoiton, mut­ta eivät toim­i­neet kuten lupa­si­vat vaan kas­vat­ti­vat rajusti val­tion­hallintoa (G.W. Bush eri­tyis­es­ti) ja hävi­sivät myöhem­min. Vuon­na 2005 kir­jas­sa 10 vuot­ta repub­likaanien val­lanku­mouk­ses­ta haas­tatel­tu Newt Gin­grich tote­si. “Mei­dät valit­ti­in, jot­ta muut­taisimme Wash­ing­tonin, mei­dät potkit­tin pois, kos­ka Wash­ing­ton muut­ti meidät.”

  16. Tom­mi: “Frank esit­tää kir­jas­saan, että pien­i­t­u­loisia, työväen­lu­okkaisia valkoisia äänestäjiä, joiden olisi taloudel­lisen etun­sa mukaan järkevää äänestää demokraat­te­ja, on karkot­ta­mas­sa näi­den edus­ta­ma fem­i­nis­mi, viher­pi­iper­rys ja muu vas­taa­va hörhöi­ly. Tähän Bar­tels huo­maut­taa, että todel­lisu­udessa nimeno­maan tässä äänestäjäryh­mässä demokraat­tien kan­na­tus las­ki pelkkiä pohjois­val­tioi­ta tarkasteltaes­sa vuosien 1952 ja 2004 välil­lä tasan nol­la prosenttiyksikköä.”

    Jos demokraat­tien kan­na­tus on vähen­tynyt pohjoises­sa nol­la pros­ent­tia, se ei vält­tämät­tä tarkoi­ta, että äänestäjät oli­si­vat pysyneet samoina. Jos mainit­se­masi kir­ja väit­tää muu­ta, kehotan polt­ta­maan sen juhannuskokossa.

    Väitän edelleen, että USA:n poli­ti­ikan ytimessä on juuri se men­tal­i­teet­ti, jota vasem­mal­la kädel­lä luon­nos­telin. Moni yhdys­val­ta­lainen itse ymmärtää keskeisik­si tais­telu­pareik­si kon­ser­vati­ivi­su­u­den vs, pro­gres­si­ivi­su­u­den, paikallisu­u­den vs. keskusjo­htoisu­u­den yms, kuten tiedät. 

    Vaik­ka äänestyskäyt­täy­tymi­nen on toki irra­tionaal­ista kir­jas­sasi kuvail­lul­la taval­la, on se myös ratio­naal­ista varsinkin pitkässä juok­sus­sa kuten amerikak­si kuu­luu sanoa. Demokra­ti­a­han on, ohi­men­nen san­ot­tuna, kai paras tapa kerätä sel­l­aista mas­so­jen viisaut­ta, joka ei ilmene markkinoilla.

    Eri­tyis­es­ti repub­likaan­it ovat osoit­ta­neet, että vaal­imen­estys­tä voidaan hakea ja poli­ti­ikkaa tehdä myös äänestäjien irra­tionaal­isia kieliä näp­päillen. Puolueen piiristä on löy­tynyt nerokkai­ta pro­pa­gan­dis­te­ja, jot­ka ovat onnis­tuneet tieteel­lis­es­ti manip­u­loimaan ihmisiä esimerkik­si usko­maan, että tieteeseen ei kan­na­ta luottaa. 

    Pro­pa­gan­da on siis pyrkinyt vetoa­maan ali­ta­juisi­in viet­tei­hin, kun taas demokraatit ovat halun­neet uskotel­la edus­ta­vansa järkevää ja sivistynyt­tä näkemystä. 

    Demokraatit usko­vat toisin sanoen val­is­tuk­seen, edis­tyk­seen, keskustelu­un ja tieteeseen ja siihen, että esimerkik­si per­heis­sä vain miehet ovat järkevästi ajatellen väki­val­taisia. Kun näet tuon patri­arkaatin onnis­tu­imme juuri bon­gaa­maan län­si­maisen yhteiskun­nan ytimestä. Heti pystyyn val­is­tuskam­pan­ja, joka ker­too tämän tosi­asian, ja lisää miehiä vankilaan. 

    You fuck­ing morons, ajat­telee Joe Six­pack vaimoineen.

    Senkin voisin kor­ja­ta, että en puhunut fem­i­nis­teistä vaan radikaal­ifem­i­nis­teistä. Point­ti oli luon­nos­tel­la, minkälainen hörhösi­ipi on ajau­tunut demokraat­tei­hin. Repub­likaanien hörhösi­ipi on kai yhtä hörhö mut­ta eri taval­la, kuten kirjoitin.

    Kor­jaan­pa vielä yhden väärinkäsi­tyk­sen, vaik­ka se ei tul­lut esi­in Tom­min kir­joituk­ses­sa: Kak­sipuolue­jär­jestelmä ottaa huomioon eri­lais­ten pie­nienkin etu­ryh­mien intres­sit vahvem­min kuin meikäläi­nen järjestelmä. 

    Päätök­sethän tapah­tu­vat mar­gin­aalis­sa, sik­si vaalivoit­toa haetaan eri­tyis­es­ti mar­gin­aaliryh­miltä. Kak­sipuolue­jär­jestelmä kan­nus­taa hakeu­tu­maan vaa’ankie­len ase­maan ja siinä ase­mas­sa on varaa radikalisoitua.

    Tässä blo­gis­sa saa suositel­la vas­tauk­sia). Tämä täy­del­lisen demokraat­ti­nen peukut­ta­mi­nen on karsin­ut kär­jekkäitä mielip­iteitä ja siten mielip­itei­den osalta kir­joit­telu on lähen­tynyt kohi­naa. Moni hiukan radikaalimpi kir­joit­ta­ja ei ole saanut suosi­tuk­sia ja on vetänyt johtopäätök­set ja vetäytynyt.

    Mitä tapah­tu­isi tässä blo­gis­sa, jos se muutet­taisi­in kak­sipuolue­jär­jestelmän mukaisek­si? Jos toisin sanoen jokaisen mielip­i­teen kohdal­la pitäisi arvioi­da tehdäänkö siitä viralli­nen julk­i­lausuma vai ei. Äänestää saisi — tai kan­nat­taisi — vain, jos liit­ty­isi toiseen kahdes­ta puolueesta. Kaik­ki poli­it­ti­nen keskustelu käytäisi­in blogissa.

    Suures­ta osas­ta kysymyk­siä val­lit­sisi yksimielisyys (älä tapa, jos ei ole pakko yms). Muo­dos­tu­isi var­maankin myös oikeis­ton ja vasem­mis­ton väli­nen rajal­in­ja, samaan tapaan kuin USA:ssa.

    Lin­ja ei kuitenkaan olisi vakaa, vaan liikkuisi niin, että kunkin puolueen kan­na­tus pyrk­isi luon­non­voiman tapaan jatku­vasti kohti 50 prosenttia. 

    Keskeisek­si kysymyk­sek­si nousisi siis mar­gin­aa­likan­na­tus, mikä tarkoit­taa muun muas­sa mar­gin­aal­is­ten ryh­mien mielistelyä. 

    Kun suo­ma­laises­sa jär­jestelmässä vaikka­pa radikaal­ifem­i­nis­tit ovat get­toutuneet jon­nekin Tul­van tienoille, kak­sipuolue­jär­jestelmässä he ovatkin muiden hörhö­jen kanssa vaa’snkie­lenä ja päät­tämässä kansakun­nan lin­jaa seu­raavak­si neljäk­si vuodeksi.

    Ehkä joku peli­te­o­reetikko osaa kor­ja­ta, jos olen väärässä.

    (Suosit­telu­ja veikkaan tälle kir­joituk­sel­la noin kolme.)

  17. ‘Kak­sipuolue­jär­jestelmä ottaa huomioon eri­lais­ten pie­nienkin etu­ryh­mien intres­sit vahvem­min kuin meikäläi­nen jär­jestelmä.’ (tomp­peli)
    Ne pienet etu­ryh­mät ovat kak­sipuolue­jär­jestelmässä täysin yhden­teke­viä. Mitä esim. maa­han­muut­tokri­it­ti­nen oikeis­to­lainen voi tehdä muu­ta kuin äänestää repub­likaane­ja, vaik­ka repub­likaan­it eivät tule ikinä tekemään mitään estääk­seen lait­toman maahanmuuton?
    Sama vasem­mal­la, se on demokraatit tai sit­ten voi jäädä koti­in äänestyspäivänä, kos­ka mui­ta vaaleis­sa val­i­tuik­si tule­via vai­h­toe­hto­ja ei ole eikä tule (siitä val­ta­puolueet pitävät huolen).
    Tärkein äänetäjäryh­mä ovat liikku­vat äänestäjät, joil­la ei ole mitään peri­aat­tei­ta tms. syitä äänestää kumpaakaan puoluet­ta. Vaa­likam­pa­jaankin käy­dään oikeas­t­aan vain niis­sä vaalipiireissä/osavaltioissa, jois­sa tulos on epävarma.

  18. Sylt­ty: Eikö nois­sa kak­sipuolue­jär­jestelmis­sä ole kuin sisään­raken­net­tuna omi­naisu­us, jois­sa kumpikin puolue liikuu siihen suun­taan mihin kan­nat­ta­jatkin menevät? 

    Yhdis­tet­tynä vaalipi­irei­hin, jot­ka (tarkoituk­sel­lis­es­ti) tuo­vat hyvin, hvyin monis­sa vaalipi­ireis­sä samalle puolueelle läh­es var­man paikan joka vaaleis­sa, se ainakin johtaa poli­itikkoi­hin, jot­ka keskit­tyvät voit­ta­maan kil­pailuista itselleen tärkeim­män: oman puolueen esivaalit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.