Kysymys seutuhallinnosta Pirkanmaalla

Kos­ka en saanut puheen­vuoroa eduskun­nan kyse­ly­tun­nil­la, lai­tan kysymyk­seni tähän. (Keskusta­laiset oli­vat kysyneet kun­tien pakkoliitoksista.)

= = =

Keskusta­laiset main­os­ta­vat kotikun­ta ‑maakun­ta­malli­aan ja esit­tävät sen esimerkkinä Kain­u­un hallintokokeilun. Tuo kokeilu kaa­tui yhden kun­nan vetoon. Olisiko keskusta­lais­ten mielestä tässä voin­ut käyt­tää pakkoa ja voiko tuos­sa tei­dän maakun­ta­mallis­sa noin ylipään­sä käyt­tää pakkoa, vai voiko senkin toteut­taa vain jos kaik­ki Suomen kun­nat suos­tu­vat tehtävien­sä siir­toon maakun­nalle? Jat­ka lukemista “Kysymys seu­tuhallinnos­ta Pirkanmaalla”

Kilometrimaksu

Kom­ment­te­ja Ollilan työryh­män esit­tämistä kilometrimaksuista.

  • On järkevää siirtää auton vero­tus­ta han­k­in­nan ja omis­tamisen vero­tuk­ses­ta käytön vero­tuk­seen. Vai­h­toe­htona käytön vero­tuk­selle on polt­toain­evero tai matkamit­tar­iluke­maan perus­tu­va mak­su. (Matkamit­tari tietysti sinetöitäisi­in) Jat­ka lukemista “Kilo­metri­mak­su”

Markkinavoimat ovat puhuneet: tyhmä kauppa ja kallis hinta

Microsoft osti Nokian matka­puhe­lin­toimin­not run­saal­la viidel­lä mil­jardil­la. Markki­navoimat ovat analysoi­neet kau­pan ja ker­to­vat tulok­sen pörs­seis­sä. Nokian markki­na-arvo nousi noin neljäl­lä mil­jardil­la ja Microsoft­in las­ki noin kymmenel­lä mil­jardil­la eurol­la. Jat­ka lukemista “Markki­navoimat ovat puhuneet: tyh­mä kaup­pa ja kallis hinta”

Tour de Helsinki: yli viisi kertaa maapallon ympäri fillarilla

Tour de HalsinkiOlin kol­man­nen ker­ran peräkkäin Tour de Helsingis­sä, fil­lar­i­ta­pah­tu­mas­sa, jos­sa 1621 pyöräil­i­jää ajoi 140 kilo­metrin lenkin Espoos­sa, Nur­mi­järvel­lä, Tuusu­las­sa, Jär­ven­päässä, Sipoos­sa, Van­taal­la ja Helsingis­sä (Hyvä lähtöko­h­ta kuntaliitokselle! 🙂 )

Tour de Helsinki

Mukana oli kovin erikun­toista ja –ikäistä väkeä, mikä kuu­luukin täl­laiseen tapah­tu­maan. Meitä vähem­män sport­tisia varten oli omat nopeusryh­mät, jois­sa edet­ti­in ennal­ta sovi­t­ul­la vauhdil­la jäniksen vetäminä. Ajoin osan aikaa ilman vetoa­pua mut­ta pääosan ryh­män mukana. Ero on kyl­lä huo­mat­ta­va. Ajoin ryh­mässä 25 km/h. Se tun­tui välil­lä ihan sun­nun­ta­ia­jelul­ta ja vähän har­mit­telin, että olin valin­nut niin hitaan ryh­män. Kuitenkin, kun eväi­den syön­nin ja huonon tarkkaavaisu­u­den vuok­si jäin ryh­mästä muu­ta­man kymme­nen metriä jäl­keen, min­un oli pakko tun­nus­taa, etten jak­sa polkea sitä kiin­ni. Onnek­si ehdin seu­raavalle taukopaikalle ennen kuin ryh­mäni jatkoi eteen­päin, joten taas oli vetoapua.

Jat­ka lukemista “Tour de Helsin­ki: yli viisi ker­taa maa­pal­lon ympäri fillarilla”

Mitkä ovat teidän kynnyskysymyksenne?

(Julka­istu Suomen Kuvale­hden ykkös­ketju ‑blogi­na)

Olen viime aikoina poht­in­ut, mihin kyky tehdä päätök­siä on Suomes­sa kadon­nut. Vas­taus on moni­ta­hoinen eikä se ole min­ulle oikein vielä hah­mot­tunut, mut­ta yksi tek­i­jä mon­en muun joukos­sa on, että lehtimiehistä on tul­lut henkisiä perus­suo­ma­laisia, jot­ka halu­a­vat yksinker­taisia totuuk­sia ja selviä syyl­lisiä – syyt kiin­nos­ta­vat vähem­män kuin syylliset.

Lehdis­töä kiin­nos­ta­vat kon­flik­tit ja vas­takkainaset­te­lut ja sik­si lehdis­tö niitä ruokkii. Se on ymmär­ret­tävää, mut­ta sil­lä on hin­tansa. Vaik­ka kuin­ka mon­ta ker­taa olen joutunut vas­taa­maan kysymyk­seen, mitkä ovat tei­dän kyn­nyskysymyk­senne, mis­tä ette mis­sään olo­suhteis­sa luovu. 

Jos poli­itikot käyt­täi­sivät sanaa kyn­nyskysymys yhtä tiuhaan kuin lehdis­tö, tässä maas­sa ei voitaisi muo­dostaa minkään­laista hal­li­tus­ta. Miten lehdis­tön ihan­nepoli­itikok­si on voin­ut tul­la itsepäi­nen jäärä, joka pitää härkäpäis­es­ti kiin­ni siitä, mitä ker­ran sanoi, vaik­ka olo­suh­teet muut­tuisi­vat ihan toisik­si tai saa uut­ta tietoa. Jat­ka lukemista “Mitkä ovat tei­dän kynnyskysymyksenne?”

Denialistin logiikka

En ole jak­sanut kom­men­toi­da A‑studion uuti­sank­ka –blog­gauk­sen run­sas­ta kom­men­toin­tia, kos­ka töitäkin pitää tehdä. Halu­an kuitenkin ihme­tel­lä denial­istien logi­ikkaa, jos­sa minus­ta on käsit­tämät­tömiä ristiriitaisuuksia.

Ilmas­ton läm­pöti­lan vai­htelu on ihan normaalia. 

Viimeisen sadan vuo­den aikana on ollut lämpimämpiä ja vähem­män lämpim­iä kau­sia, joten läm­pöti­lan nousu vuodes­ta 1970 alka­en ei todista mitään. Seu­raavas­sa virk­keessä san­o­taan, että läm­pen­e­misen seisah­tu­mi­nen kymmenek­si vuodek­si osoit­taa, että käsi­tys hiilid­iok­sidista ilmas­ton läm­mit­täjänä on virheelli­nen. Nämä eivät mah­du samaan kokon­aisu­u­teen.  Ensim­mäi­nen kumoaa jälkim­mäisen. Jat­ka lukemista “Denial­istin logiikka”

A‑studion uutisankka ei valitettavasti ole totta

A‑Studion kohu-uuti­nen ilmas­ton­muu­tok­sen pysähtymis­es­tä on kumot­tu jo mon­ta ker­taa, mut­ta esitetään nyt vielä ker­ran, mik­si toimit­ta­jat julis­ti­vat silkkaa epätiedet­tä ja tietämät­tömyyt­tä aikasar­ja-ana­lyysin perusteista. He perus­ta­vat tämän val­lanku­mouk­sel­lisen tiedon oheisen kaltaiseen esi­tyk­seen. Kuvas­sa on maa­pal­lon läm­pöti­lan poikkea­ma vuosien 1951–80 keskiar­vos­ta mitat­tuna asteen sada­sosi­na. Tämä ei ole sama kuva kuin ohjel­mas­sa käytet­ty, mut­ta peri­aate on sama. Huo­maamme, että vuo­den 1998 läm­pöti­la oli korkeampi kuin vuo­den 2012 läm­pöti­la. Muu­tos on siis ohi?

Dia2

Jat­ka lukemista “A‑studion uuti­sank­ka ei valitet­tavasti ole totta”

Helsingin liikenteestä pitäisi jo sopia (4/5): liikenteen rajoittaminen

Kuvit­teel­lis­es­ta maail­mas­ta, jos­sa liiken­teen määrä on kiin­nitet­ty ja auto­tun­nelit paran­ta­vat olo­suhtei­ta maan pääl­lä voi tehdä tot­ta kahdel­la taval­la: pois­ta­mal­la sama määrä kap­a­siteet­tia maan päältä tai ruuhkamaksuilla.

Suures­sa liiken­nepoli­it­tises­sa kom­pro­mis­sis­sa voitaisi­in sopia tarpeel­lisim­mista tun­neleista, jos samal­la sovit­taisi­in liiken­net­tä rajoit­tavista toimista maan pääl­lä. Täl­löin tun­nelit eivät suju­voit­taisi liiken­net­tä, kos­ka kap­a­siteet­ti ei kas­vaisi ja liikenne ruuhkau­tu­isi yhtä hel­posti kuin nyt. Jos ei ruuhkau­tu­isi, suju­vu­u­den parane­m­i­nen houkut­telisi lisää liiken­net­tä. Kun autoli­ikenne maan pääl­lä vähe­nee, joukkoli­iken­teelle tulee enem­män tilaa ja aikaa liiken­neval­ois­sa eli joukkoli­ikenne suju­voi­tu­isi. Täl­lainen kom­pro­mis­si olisi nykyti­laa parem­pi sekä vihrei­den että val­is­tunei­den kokoomus­lais­ten tavoit­tei­den kannal­ta. Liiken­nesu­un­nit­teli­jat jou­tu­isi­vat opet­tele­maan uuden­laista kustannus/hyötylaskentaa. Hyödyt eivät tulisi autoli­iken­teen aikasäästöistä vaan joukkoli­iken­teen suju­vu­u­den parane­mis­es­ta ja asum­isvi­ihty­isyy­den parane­mis­es­ta sekä kaup­po­jen paran­tuneesta kil­pailukyvys­tä kehätei­den mar­ket­tei­hin näh­den. Jat­ka lukemista “Helsin­gin liiken­teestä pitäisi jo sopia (4/5): liiken­teen rajoittaminen”

Tätä Putin ymmärtää

Tele­vi­siouutis­ten mukaan Yhdys­val­lat on luvan­nut, että jos Snow­de­nia luovute­taan Yhdys­val­toi­hin, tuomiois­tu­in ei tuomitse hän­tä kuole­maan, eikä hal­li­tuk­ses­ta riip­puma­ton (?) syyt­täjä edes sel­l­aista tuomio­ta vaa­di. Täl­lainen puhe jos mikä on Putinin mieleen. Näin Venäjäl­läkin tuomiois­tuimet toimivat.

Pariisi — Senlis

Pyöräily­blog­gaus­ta Travemünde — Pari­isi — Bryssel:

Pari­isi — Senlis
Juna­matkailu on osaltani ohi. Pakkasin vai­mon ja tyt­tären junaan, ja he pää­sivätkin viidel­lä junal­la Ams­ter­dami­in. Rautati­et ovat kovin suosit­tu­ja tähän aikaan.

Hain fil­lar­in park­ista ja suun­tasin kohti pohjoista. En aja Travemün­deen, mut­ta Brys­seli­in kuitenkin. Nyt ei pitäisi tul­la kiiret­tä. Lento­ken­täl­lä pitää olla lauan­ta­iaa­mu­na. Pari­i­sista ulosajo sujui todel­la hitaasti. Tämä oli kyl­lä tut­tua. Kaupunki­in sisää­na­jo on aina help­poa, ulosajo han­kalaa. Katiskaefekti?

Tulo­matkalla vilut­ti, nyt oli kuuma. Paikoin tuu­len­pu­uskat vil­voit­tamisen sijas­ta tun­tu­i­v­at kuumil­ta. Siis yli 37 astet­ta, mut­ta vain hyvin paikallisesti.

Maise­mat muut­tui­v­at masen­tavista lähiöistä hienok­si pel­tomaise­mak­si kuin veit­sel­lä leikat­en. Vaik­ka maise­mat oli­vat kuvauk­sel­lisia, en juuri kuvan­nut. Täl­lainen koke­mus tal­len­tu­isi eloku­vaan, mut­ta val­oku­va vaatisi keskit­tymistä ja järjestelmäkameraa.

Kun kel­lo tuli kuusi, varasin hotellin parinkymme­nen kilo­metrin päästä. Lop­ul­ta hätiköin­ti vähän har­mit­ti, kos­ka illan viilen­net­tynä ajami­nen alkoi tun­tua oikein kivalta.