Olin kolmannen kerran peräkkäin Tour de Helsingissä, fillaritapahtumassa, jossa 1621 pyöräilijää ajoi 140 kilometrin lenkin Espoossa, Nurmijärvellä, Tuusulassa, Järvenpäässä, Sipoossa, Vantaalla ja Helsingissä (Hyvä lähtökohta kuntaliitokselle! 🙂 )
Mukana oli kovin erikuntoista ja –ikäistä väkeä, mikä kuuluukin tällaiseen tapahtumaan. Meitä vähemmän sporttisia varten oli omat nopeusryhmät, joissa edettiin ennalta sovitulla vauhdilla jäniksen vetäminä. Ajoin osan aikaa ilman vetoapua mutta pääosan ryhmän mukana. Ero on kyllä huomattava. Ajoin ryhmässä 25 km/h. Se tuntui välillä ihan sunnuntaiajelulta ja vähän harmittelin, että olin valinnut niin hitaan ryhmän. Kuitenkin, kun eväiden syönnin ja huonon tarkkaavaisuuden vuoksi jäin ryhmästä muutaman kymmenen metriä jälkeen, minun oli pakko tunnustaa, etten jaksa polkea sitä kiinni. Onneksi ehdin seuraavalle taukopaikalle ennen kuin ryhmäni jatkoi eteenpäin, joten taas oli vetoapua.
Tuota ryhmässä ajamista pitäisi harjoitella. Olin arka ajamaan niin lähellä edellä ajavaa. Kun pidin turhan suurta turvaväliä, siihen tuli aina joku rohkeampi ja lopulta olisin koko ryhmän perällä, mikä tiesi erittäin nykivää vauhtia.
Perille polki 1621 pyöräilijää. He ajoivat yhteensä 226940 kilometriä eli yli viisi kertaa maapallon ympäri. Noin 150 polkijaa keskeytti. Aika paljon näki väkeä renkaita paikkaamassa.
Ilmoittautuneista melkein neljäsataa ei saapunut starttiin, varmaankin surkean sääennusteen pelästyttäminä. Turhaan. Ensimmäisen tunnin kyllä satoi, välillä aika kovaakin, mutta ei siitä ollut suurempaa haittaa. Matkamittaria ei pystynyt märkien silmälasien läpi kunnolla lukemaan, mutta edessä ajavat näki ihan hyvin ja tien kuopatkin. Puin päälleni sadetakin, joten sade ei edes kylmännyt, mutta huomasin jääväni muista jälkeen alamäissä. Sadetakki ottaa vähän tuuleen. Olisi ollut parempi ajaa ilman sadetakkia, mutta kun olin sen Kölnistä ostanut niin pitihän sitä käyttää. Sadetakki meni taskuun 40 kilometrin kohdalla, eikä sen jälkeen myöskään satanut. Lopulta sää oli parempi kuin viime kerralla, koska tuuli tyyntyi mukavasti siinä vaiheessa, kun käännyimme vastatuuleen. Vastatuuli on pahempi kuin sade.
Ajallani en pysty kehumaan, mutta olen 62-vuotias ja minulla on keinoläppä. Aika kuitenkin parani varttitunnin viimekertaisesta. Tyynempi sää ja enemmän kokemusta. Myös mäet olivat muuttuneet paljon helpommiksi viime kerran jälkeen.
Nuorin osanottaja oli 11-vuotias Tour de Helsingin veteraani (toinen kerta), lasten kokoa olevalla maantiepyörällä. Lähdimme jokseenkin rinnakkain. Sanoin hänelle, että hän on varmaankin perillä minua ennen ja niin olikin. Häntä jo haastateltiin matkan kokemuksista, kun tulin velodromille. Onnittelut, jos sattuu tämän lukemaan. Kiinnostaisi tietää aika.
Sykemittarin mukaan keskimääräinen syke tauot (17 minuuttia) mukaan luettuna oli 140. Energiaa kului kului 4050 kcal. Aika moinen tehdas ihmiskeho on. Sehän on kilo sokeria tai puoli kiloa rasvaa tai siis molempia, ensin rasvasta sokeria ja sitten sokerista vettä ja hiilidioksidia. Urheilujuomissa ja välipaloissa oli korkeintaan 500 kcaloria.
Ensi vuonna voisit haastaa blogin lukijat osallistumaan.
Taisit, Osmo, aloittaa 26 ryhmässä. Tulit selkä edellä vastaan ensimmäisessä isossa mäessä ja kysyit, onko tämä vielä 26 ryhmää, johon vastasin, että käsittääkseni on. Itse ajoin ensimmäistä kertaa ryhmässä koko setin ja tämä oli helpoin kolmesta Touristani, vaikka ennätys parani melkein 20 minuutilla.
Tämä nuori tähti oli vissiin liikkeellä vanhempiensa kanssa. Oli 26-ryhmän messissä melkein koko ajan. Käsittääkseni lähtivät isä ja poika irti vähän ennen loppua, koska olivat vissiin allekirjoittanutta ennen maalissa. Aika siten nettona about 5.15. Mulla on muistikuva, että viime vuonna sama heppu tuli mun jälkeen maaliin, joten aika parani vuodessa melkein tunnilla (ajoin silloin itse sinkulalla vähän vajaaseen kuuteen tuntiin).
Hieno tapahtuma taas ja sade tosiaan ei haitannut paitsi ylimääräisinä sydämentykytyksinä alkupuolen jyrkissä alamäissä.
Joo, lähdin ryhmässä 26 ja tarkoitukseni oli jäädä Veiskolan mäessä niin paljon, että tulisin loput ryhmässä 24, mutta tällä kertaa mäet menivät paremmin. Jäin kuitenkin ryhmästä 26 pikkuhiljaa (ryhmä hajosi), eniten alamäessä (sadetakki). Tämä antoi rohkeutta yrittää ensi kerralla pysytellä siinä ryhmässä 26 vaikka alussa vähän varastaen (alku ryhmässä 28) kunhan opettelen kunnolla tuon ryhmässä ajamisen.
Mistä ihmeestä saatte nuo nettoajat? Minä löydän vain bruttoajat.
“Sykemittarin mukaan keskimääräinen syke tauot (17 minuuttia) mukaan luettuna oli 140. Energiaa kului kului 4050 kcal.”
Tässäpä taas konkreettinen osoitus siitä, miten äärimmäisen tehokas liikuntamuoto pyöräily on (olisi) myös sellaiselle, jonka paino on hankalammin hallittavissa. Eikä ole välttämätöntä lähteä kiertämään kerralla 140 km lenkkiä, vaikka porukassa pyöräily valtavan mukavaa onkin. Sama matka kertyy helposti, kesäkaudella eli noin puolet vuodesta lähes huomaamatta ja ilman ylimääräistä ajankulua jo parin viikon työmatka- ja asiointipyöräilyistäkin.
Kun käydään ikuisuusvääntöä eri kulkumuodoista keskusta-alueilla, tulisi pyöräilyn kansanterveyttä edistävälle vaikutukselle huomioida sen todellinen painoarvo.
Ne löytyvät ChampionChipin sivuilta klikkaamalla omaa nimeä. Siellä on myös edellisvuosien tulokset. Oma tulos oli jostain syystä mennyt naisten sarjaan, joten kannattaa tsekata muut sarjat, jossei löydy siitä oikeasta;).
Niin, sinnehän voisi tehdä jopa joukkueen/joukkueita blogin lukijoista ja kirjoittajista:). Yhteen joukkueeseen mahtuu neljä pyöräilijää. Tänä vuonna joukkueita oli 23 kappaletta.
Nettoaika löytyy, kun klikkaa nimeä tuloslistassa.
Sanalle “tehokas” on tässä yhteydessä kaksi vähän erilaista määritelmää. Jos “tehokasta” on se, että matkalla kuluu mahdollisimman paljon energiaa ja syke on korkealla, kannattaisi juosta ja kantaa sitä pyörää ja vaikka jotain lisäpainoa. Jos “tehokasta” on se, että pääsee etenemään vaivattomasti, niin sitten pyöräilystä syntyvä korkea syke ei ole kovin järkevä argumentti.
Itse tykkään kyllä pyöräillä, mutta jo kesällä näkee sadesäällä, että pyöräilijöiden määrä romahtaa, joten pyöräily ei poista muun liikennekapasiteetin rakentamistarvetta käytännössä lainkaan. Se ainoastaan lisää tarvetta rakentaa niiden lisäksi pyöräteitä.
Keskinopeusryhmää valittaessa on hyvä muistaa, että tauot lasketaan aikaan mukaan. Itse olen ollut joskus jäniksenä 26km/h ryhmässä. Käytännössä ajovauhti piti pitää 28 km/h:ssa jolla päästiin tavoitekeskinopeuteen.
Näin pienissä nopeuksissa asialla ei ole suurta merkitystä, mutta jos halua ajaa esimerkiksi 30km/h keskinopeusryhmässä on syytä varautua 32–34 km/h ajovauhtiin.
Jäniksillä on itseasiassa maaliintuloaikatavoite eikä nopeustavoitetta. Tällä kertaa saattoajo oli erityisen hidasta (18km/h 28-ryhmässä), joten kirimistä oli tavallista enemmän. Vapaan vauhdin ka 28-ryhmässä tuonne 100 km:iin (jossa pyörästäni katkesivat ketjut, joten matkakin) oli melkein 32 km/h.
Tämä nyt ei liity mitenkään mihinkään, mutta uteliaisuus heräsi…
Tourissa tuntui olevan hyvinkin paljon välinerikkoja. Keskeytyksiä tuli noin 10 % eli noin 1500 km:n välein. Osa tietysti on ollut fysiologisista syistä johtuvia. Mutta silti tuo rikkoutumisfrekvenssi tuntuu kovalta, koska oletettavasti jokainen järkevä ajaja on tsekannut pyöränsä kunnon huolella ennen lähtöä.
Lähinnä heijastan tätä vajaisiin omiin kokemuksiini, joiden mukaan renkaat voivat joskus mennä huonolla tuurilla, mutta harvemmin sitä tien päällä eteen tulee ketjujen putoamista tai vaihtajan jumittamista/sekoilua kummoisempaa haastetta. Talutushommiin olen joskus joutunut pienen kolarin tai kumin puhkeamisen vuoksi.
Pyörilläni on kuitenkin taipumus olla leveärenkaisia ja vanhoja. Ovatko maantiepyörät herkempiä, vai kävikö nyt vain jostain syystä todella huono tuuri?
Kyllä ne maantiepyörät taitavat olla aika herkkiä. Itsekin ajelin 23 mm renkailla, yleensä olen käyttänyt paksumpia (32 mm) ja kyllä tuo esim. Viikintielle kiskojen yli tullessa vähän hirvitti. Tosin eivät ne kiskot juuri normaalia “esteetöntä” pyörätien risteystä kummempia ole. *)
Lisäksi keskeytyksiä tietysti tulee kolareista, jotka johtuvat siitä että ajetaan peesissä niin lähekkäin. Tieliikenteessähän olisi noin yleensä aivan pähkähullua ajaa siten kuin tällaisissa turnajaisissa ajetaan: olemattomilla turvaväleillä. Itse näin vain yhden kolarin joka aiheutui näistä, ja luulisin että siitä ei seurannut edes keskeytystä, koska mies ja pyörä näyttivät ehjiltä.
*) Sinänsä on mielestäni ihmeellistä, että neljän sentin terävät kynnykset ovat joka paikassa muualla “esteitä” ja vammaisille paha, mutta pyöräteillä ne ovat “esteettömyyttä” ja vammaisille hyvä.
Riippuu pyörästä. Tietenkin jos keveyttä optimoidaan tarpeeksi, alkaa soveltuvuus kisaradan ulkopuolella ja kestävyys kumpikin kärsiä. Tämä ei päde yleisesti maantiepyöriin.
Jos vikaantumisia esim. TdH:ssa on enemmän kuin ennen tai muualla, ehkä on kyse siitä että ihmisillä on varaa ostaa kalliimpia eli optimoidumpia pyöriä, jopa erillisiä kisapyöriä, ja myös pyöräily on enemmän urheilua ja leikkiä, jolloin paras pyörä on erilainen kuin lumihangessa kauppareissulla.
Ajan itse suhteellisen modernilla cyclocross-pyörällä ja TdH:ssa en ole ollut koskaan. Viiden vuoden jälkeen etuvaihtaja pyörästä hajosi yllättäen, ja takapakka aiemmin. Ehkä ensin mainitun voi laittaa keveyden piikkiin (Ultegra), jälkimmäisen kuluneisuuden.
Itse vaihdoin 23mm “kisakumit” suosiolla 28mm “krokotiilinnahkoihin”. Hiukan häviää painossa, mutta rullaavuudessa ei ainakaan havaittaa eroa ole. Mukavammatkin ovat. Ja toistaiseksi nolla rengasrikkoa 😀
Pisti sama silmään. Renkaan leveydellä ei ole merkitystä, mutta laadulla ja oikeilla paineilla on. Tuli mieleen Osmon kirja Fillarilla Nizzaan, jossa päälirenkaat olivat alkumatkasta huonossa hapessa. Renkaat(kin) on väärä paikka säästää.
Keskeytyksiin oli varmasti osasyynä tämän vuoden keli, joka hetken alkumatkasta oli heikohko. Usko vain loppui joillakin.
Hei, juuri näin 🙂
“Junnuveteraani” Oskari lähti 26 ryhmässä isänsä, äitinsä ja enonsa kanssa.
Isä tuli tänä vuonna tähän ryhmään mukaan Oskarin “apukuskiksi” ja vetämään “irtiottoa” parikymmentä kilometriä ennen maalia. Palmenin lähikaupan taukopaikalta lähdimme “perhetiimimme” kanssa pikavessan ja eväitten keräämisen jälkeen kohti maalia. Olimme maalissa aikaan 5:24, (nettoaika 5:16). Parannusta viimevuotiseen läpiajoon tuli näin ollen tunti ja 21 minuuttia.
Viime vuonna Osku ajoi TdH.n enonsa kanssa 20 km/h ryhmässä ja otti “irtioton” Vantaan Ikean kohdalla. Silloin nettoaika oli 6:37.
No lujaa pyyhälsit kuitenkin Osmo karkuun ainakin minulta…Tulin maaliin n.1H 15min jälkeesi eli ajassa 7.05.30 (muistaakseni) Helkaman S6000:lla.Kova oli lenkki etenkin sateen jälkeen , kun vastatuuli alkoi kiusanteon.Kesäkuun Pirkanpyöräily (217Km & n.11H) sittenkin helpompi paremmista keliolosuhteista johtuen.Eli tapaamisiin ensi kesänä TRE:lla ko.lenkin merkeissä?? 🙂
Ajallani en pysty kehumaan, mutta olen 62-vuotias ja minulla on keinoläppä.No itseasiassa aihetta kehuihin on.Itseltäni ainakin kisavarustuksellani (öbaut 20Kg painava Helkama) tuollainen aika on lähinnä vaan suuri unelma vaikka ikää on “mittarissa” n.2vko:a vajaa 45V… 🙂 .Kiva olis joskus päästä kokeilemaan vähän keveämmällä kalustolla esim. Vätternrundan (300Km) tai Pirkanpyöräily (217Km) .Ehkäpä sitten kun alkaa rikastumaan & lakkaa köyhtymästä , on varaa esim.vuokrata fillari moiseen tapahtumaan… 🙂
Hei,
ryhmäajon perusteet “selkokielellä”:
http://goo.gl/Hb7GhD
J.k. Pyöräilyn ei tarvitse olla väline- tai muutoinkaan varuste/lu-/urheilua, vaan ihan kelvollisen maantiepyörän voi hankkia käytettynä. Itse ajan sujuvasti yli 30 vuotta wanhalla teräksisellä kilpapyörällä hiilikuituisten ja alumiinisten fillarien joukossa.
J.j.k. Vinkki: Jos sinulla on jo maastolukkopolkimet ja ‑kengät (esim. spd) käytössäsi, niin et tarvitse erillisiä maantiepolkimia ja ‑kenkiä. Ennemmin loppuu kuntosi kuin maastopolkimista pito. Maastokengillä on myös mukavampi kävellä, koska niissä klossipala on upotettu pohjan sisään.