Kategoria: _

Fen­novoiman omis­t­a­mi­nen merk­it­see kun­nille taloudel­lista riskiä, kos­ka omis­ta­jat sitoutu­vat osta­maan osakku­ussähkön omakus­tan­nush­in­taan, joka ylit­tää nykyisen markki­nahin­nan noin kaksinkertaisesti.

Min­is­ter­it Niin­istö ja Vapaavuori ovat joutuneet jonkin­laiseen kärhämään siitä, kan­nat­taako kun­tien olla mukana Fen­novoima­hankkeessa. Minus­takin kun­tien kan­nat­taisi vähän harki­ta, oli­vat ne ydin­voiman suh­teen muuten mitä mieltä hyvänsä.

Fen­novoima kuten myös TVO ovat niin­san­ot­tu­ja Mankala-yhtiöitä. Ne eivät jaa osinko­ja, kos­ka yhtiön tulos on aina nol­la. Osakkaat saa­vat vasti­neen sijoit­ta­malleen pääo­ma­lle sil­lä, että saa­vat ostaa osakku­ussähköä omakus­tan­nush­in­taan. Kun kaik­ki myy­dään omakus­tan­nush­in­taan, yhtiön tulok­sek­si tulee nol­la. (Tai tarkem­min: kas­savir­ta on nol­la. Jos lain­o­ja mak­se­taan pois pois­to­ja nopeam­min, tulok­ses­ta tulee positiivinen.)

Osakku­ussähköä ei ain­oas­taan saa ostaa omakus­tan­nush­in­taan vaan se on ostet­ta­va. Tässä on ilmeinen kun­ti­in kohdis­tu­va ris­ki, jota kaik­ki eivät ehkä ole oival­ta­ne­et. Jat­ka lukemista “Kan­nat­taako kun­tien olla mukana Fennovoimassa”

RKP:n puheen­jo­hta­ja Carl Haglund on esit­tänyt, että yht­enä keinona vähen­tää kun­tien tehtäviä lopetet­taisi­in aikuis­ten ham­mashoito kun­nis­sa. Min­ulle ei ole selvin­nyt, tarkoit­tiko hän, että samas­sa yhtey­dessä lopetet­taisi­in myös yksi­tyisen ham­mashoidon sairausvakuutuskorvaukset. 

Ham­mashoi­dos­sa on järkeistämisen varaa, mut­ta aja­tus, että yhteiskun­nan tuel­la ham­pai­ta ei hoidet­taisi, on suun­nilleen yhtä perustel­tu käsi­vam­mo­jen rajaami­nen ter­vey­den­huol­lon ulkop­uolelle. His­to­ri­al­li­sista syistä ham­mashoito ja muun kehon hoito ovat eriy­tyneet organ­isatoris­es­ti toi­sis­taan, mut­ta kehon infek­tiot eivät nou­da­ta tätä jakoa. Ham­masperäiset tule­hduk­set lev­iävät muualle kehoon ja ovat ris­ki esimerkik­si sydämelle. Jat­ka lukemista “Suun ter­vey­den­hoito ja monikanavainen rahoitus”

Suomen taloudel­la menee sen ver­ran surkeasti, että mei­dän on tul­ta­va toimeen vähem­mäl­lä. On paljon sel­l­aisia tehtäviä, joi­ta ei nyt vaan tarvitse tehdä enää. Min­un on vaikea ymmärtää, mik­si luki­olu­ok­ka pitää jakaa luter­i­laisi­in, ortodok­sei­hin, katolisi­in, islami­laisi­in ja uskon­not­tomi­in, kun opete­taan maail­manuskon­to­ja, mut­ta ei täl­lai­sista älyt­tömyyk­sistä paljon säästy. Enem­män säästyy, kun pois­te­taan sinän­sä hyvä tarkoit­tavia, mut­ta jäykkyy­dessään kahlit­se­via norme­ja ja vielä enem­män, kun kar­si­taan van­hanaikaisia ja hyvin byrokraat­tisia hallinnol­lisia käytän­töjä. Näitä on esimerkik­si Helsingis­sä aika paljon. Jat­ka lukemista “Onko kun­tien tehtävis­sä kar­simisen varaa”