Kirjallisuutemme taso on hyvä

(Vas­tauk­se­ni HS-raa­din kysymykseen)

Ver­tail­taes­sa tämän vuo­den satoa men­nei­siin vuo­si­kym­me­niin muo­dos­tuu har­ha ver­ra­ta yhtä vuo­si­ker­taa koko­nai­sen vuo­si­kym­me­nen tai vie­lä pidem­män ajan kir­jal­li­suu­den par­haim­mis­toon. Kir­jal­li­suu­den taso on maan kokoon näh­den hyvä. 

Juu­ri nyt on tul­lut lukui­sia yhdek­si­kön arvoi­sia romaa­ne­ja, vaik­ka ehkä se täy­si kymp­pi puut­tuu­kin. Yöpöy­däl­lä­ni on nyt Hota­kai­sen uusin, ja sen tun­tuu todel­la hyvin kir­joi­te­tul­ta.  Ajan saa­tos­sa par­haim­mis­to joka tapauk­ses­sa seu­lou­tuu ja näi­tä­kin vuo­sia tul­laan pitä­mään parem­pa­na kuin vuo­den satoa vuon­na 2033.  Kun jokin kir­ja nousee suu­reen arvos­tuk­seen, se myös alkaa tun­tua parem­mal­ta vähän niin kuin laa­tu­vii­ni mais­tuu entis­tä parem­mal­ta, kun se voit­taa palkintoja. 

On tie­tys­ti myös niin, että jos halu­aa lukea var­muu­del­la hyvän romaa­nin, kan­nat­taa lukea kään­nös­kir­jal­li­suut­ta. Mei­tä on vain vii­si miljoonaa. 

Kir­jal­li­suus on kes­ki­luok­kais­tu­nut niin kuin luki­jat­kin. Yhteis­kun­nal­li­set ongel­mat eivät ole pois­tu­neet – ne ehkä jopa syve­ne­vät – mut­ta  syr­jäy­ty­nei­den kes­kuu­des­ta ei nouse kir­jai­li­joi­ta niin kuin nousi työ­väen­luo­kan paris­ta. Kun yhteis­kun­nal­li­sia kysy­myk­siä eivät oikein osaa käsi­tel­lä tut­ki­jat eivät­kä polii­ti­kot, miten kir­jai­li­jat sii­hen pystyisivät.

Kir­jan pai­na­mi­sen kus­tan­nuk­set ovat tek­nii­kan myö­tä las­ke­neet huo­mat­ta­vas­ti, mut­ta hyvä kus­tan­nus­toi­mit­ta­ja on yhtä kal­lis kuin ennen­kin. Sik­si meil­lä jul­kais­taan myös kovin huo­noa kirjallisuutta.

10 vastausta artikkeliin “Kirjallisuutemme taso on hyvä”

  1. Ottei­ta kol­mes­ta kir­jas­ta edel­li­sen puo­len vuo­den aika­na luke­mie­ni jou­kos­ta. Kak­si ensim­mäis­tä kont­ras­tin raken­ta­mi­sek­si kolmannelle.

    Per­haps when that door par­ted to give us a cho­king glimp­se of the world, per­haps then we had the first inti­ma­tion of the great impact of sin, the first inti­ma­tion that here, over litt­le round tables spin­ning in the light, our feet idly scra­ping the saw­dust, our hands touc­hing the cold stem of a glass, that here, over the­se litt­le round tables, which later we are to look at with such year­ning and reve­rence, that here, I say, we are to feel in the years to come the first iron of love, the first stains of rust, the first black, clawing hands of the pit, the bright circu­lar pieces of tin in the streets, the gaunt soot-colou­red chim­neys, the bare elm tree that las­hes out in the summer’s light­ning and screams and shrieks as the rain beats down, whi­le out of the hot earth the snails scoot away miracu­lous­ly and all the air turns blue and sulp­hu­rous. Here, over the­se tables, at the first call, the first touch of a hand, the­re is to come the bit­ter, gnawing pain that gri­pes at the bowels; the wine turns sour in our bel­lies and a pain rises from the soles of the feet, and the round table tops whirl with the anguish and the fever in our bones at the soft, bur­ning touch of a hand. Here the­re is buried legend after legend of youth and melanc­ho­ly, of sava­ge nights and mys­te­rious bosoms dancing on the wet mir­ror of the pave­ment, of women chuckling soft­ly as they scratch them­sel­ves, of wild sai­lors’ shouts, of long queues stan­ding in front of the lob­by, of boats brus­hing each other in the fog, and tugs snor­ting furious­ly against the rush of tide, whi­le up on the Brooklyn Brid­ge a man is stan­ding in ago­ny, wai­ting to jump, or wai­ting to wri­te a poem, or wai­ting for the blood to lea­ve his ves­sels, because if he advances anot­her foot the pain of his love will kill him. 

    — Hen­ry Mil­ler, Black Spring

    Under the water­fall he surpri­sed me bat­hing and gave me what I could no more refuse than the earth can refuse the rain. Then he kis­sed me and went down to his cottage.
    Absol­ve me, I prayed, up through the cat­he­dral redwoods, and for­gi­ve me if this is sin. But the new moss cares­sed me and the water over my feet and the ferns appro­ved me with endear­ments: My dar­ling, my dar­ling, lie down with us now for you also are earth whom not­hing but love can sow.
    And I lay down on the redwood need­less and see­med to flow down the cany­on with the thun­der and con­fusion of the stream, in a hap­pi­ness which, like birth, can afford to igno­re the blood and the tea­ring. For natu­re has no time for mour­ning, absor­bed by the tur­ning world, and will, no mat­ter what devas­ta­tion attacks her, ful­fil in underground ritual, all her pro­per prophecy.
    Gent­ly the wood­sor­rel and the dove explai­ned the con­fir­ma­tion and gui­ded my return. When I came out of the woods onto the hill, I had pine­need­les in my hair for a bri­dalw­reath, and the sea and the sky and the gold hills smi­led benign­ly. Jupi­ter has been with Leda, I thought, and now not­hing can avert the Tro­jan Wars.

    — Eliza­beth Smart, By Grand Cent­ral Sta­tion I Sat Down and Wept 

    Voi ei!! Voi per­se per­se per­se Per­se­fo­ne omis­taa Haa­deen ja nyt se ***** ***** on omi­nut Ado­nik­sen. Afro­di­ten pos­kea pit­kin vie­räh­tää mas­ka­ras­ta mus­ta epä­toi­von kyynel.

    Onnek­si huo­ril­la on suo­je­lu­py­hi­mys! Afro­di­te on pal­kan­nut erääs­sä hel­sin­ki­läi­ses­sä puis­tos­sa asu­van suku­lai­sen­sa Arte­miin anta­maan tytöil­le itsepuolustuskoulutusta.

    Hän soit­taa Arte­miil­le, joka saa­puu tuu­len sii­vel­lä tuo­den muka­naan rei­lun kau­pan kokaii­nia. Sitä he sit­ten ime­vät neniin­sä mut­ta mitään ei tapah­du. Arte­mis mais­taa kokaii­nia ja havait­see tul­leen­sa pahan ker­ran kuse­te­tuk­si: “Tämä­hän on perunajauhoa!”
    “Voi vit­tu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!” sanoo Afrodite.
    Muta peru­na­jau­ho on aika hyvä munan­kor­vi­ke. Siis kanan­mu­nan, äiti. Joten he teke­vät lettuja.

    6 dl soijamaitoa
    4 dl vehnäjauhoja
    2 rk perunajauhoja
    1 tl suolaa

    Sekoi­ta ainek­set ja pais­ta rypsiöljyssä.

    Letut on let­tu­ja ja huu­meet on huu­mei­ta, mut­ta silti.

    Mil­lan tee­sit ehti­vät olla kir­kon sei­näs­sä puo­li päi­vää … Mun pil­lu on mun pil­lu. Mä mää­rään sii­tä ja teen sil­lä ihan mitä lys­tään. … Kirk­ko pää­te­tään var­muu­den vuok­si pes­tä vih­ki­ve­del­lä ja Timo Soi­nin pis­sal­la … Jus­si-nimi­nen kan­san­edus­ta­ja sanoo että kaik­ki puna­vi­her­fe­mi­nis­tit, jot­ka esit­tä­vät tuol­lai­sia mie­li­pi­tei­tä, pitäi­si raiskata.

    Huo­nees­ta saa­puu muu­ta­mia pyy­le­viä sekä muu­ta­mia ei-pyy­le­viä insi­nöö­re­jä. … Sak­set teke­vät haa­vo­ja pit­kin hänen var­ta­lo­aan. Joku lyö Kal­laan nito­jal­la niit­te­jä. Mie­het eivät sano mitään, tirs­ku­vat vain. Yksi hak­kaa Kal­lan rin­to­ja har­pil­la, toi­nen kusee hänen pääl­leen, kol­mas hakee sii­vous­ko­me­ros­ta kloo­ria ja kaa­taa koko pul­lon Kal­lan ihol­le. … “Did she die?” joku kysyy. Hänel­le hihi­te­tään vas­tauk­sek­si. … Mies avaa jät­tei­den­pu­ris­tus­lait­teen ras­kaan luu­kun, työn­tää Kal­lan sisään ja pai­naa execute-nappia.

    Sil­loin hei­dän jal­koi­hin­sa ryö­mii fläp­pi­tau­lun taka­na pii­les­kel­lyt Aris­to­te­les, joka anas­taa ryn­näk­kö­ki­vää­rin ja hie­noi­sen hapui­lun jäl­keen rei’it­tää eläi­met läpi­nä­ky­vik­si: tap­pa­mi­nen on hänen mie­li­puu­haan­sa, onhan hän mies.

    Aadam on pas­sii­vis-aggres­sii­vi­nen alko­ho­lis­ti. … “Mä olen Isän poi­ka. Rör­rör.” … Nai­set ovat Aada­min into­hi­mo. … Hän vihaa nai­sia into­hi­moi­ses­ti. Aadam on miet­ti­nyt pit­kään ja har­taas­ti, mil­lä taval­la kos­tai­si Afro­di­tel­le. Hän on tut­ki­nut inkvi­si­tion annaa­le­ja, län­si­mais­ta kir­jal­li­suut­ta sekä elo­ku­va­tai­teen, var­sin­kin por­no­gra­fian, his­to­ri­aa. Afro­di­te voi olla kuo­le­ma­ton mut­ta pys­tyy hän sil­ti kär­si­mään. Ja Aadam aikoo jär­jes­tää Afro­di­tel­le ikui­sen kär­si­myk­sen ja loput­to­man kau­hun. Haha­ha­ha­haa. … Afro­di­te palaa tajui­hin­sa täy­del­li­ses­sä pimey­des­sä. Var­ta­lo tun­tuu run­nel­lul­ta. Hän nak­saut­te­lee lui­ta pai­koil­leen, pai­naa sor­met kyl­jel­le ja tun­tee, kuin­ka ammot­ta­va haa­va umpeu­tuu. … “Pas­ka!” Afro­di­te hät­käh­tää. Tämä on jokin inhot­ta­va paik­ka. Inhot­ta­vam­pi kuin Kuo­le­ma. Jopa inhot­ta­vam­pi kuin Suo­mi. … Afro­di­te lyö mie­kal­la ja onnis­tuu leik­kaa­maan Aada­min kah­tia pys­ty­suun­nas­sa. Sit­ten hän iskee uudel­leen ja kat­kai­see mie­hen vie­lä hori­son­taa­li­ses­ti vyö­tä­rön kor­keu­del­ta. Aada­min nel­jä osaa vauh­koon­tu­vat yllät­tä­väs­tä hyök­käyk­ses­tä. Ne ryn­tää­vät jokai­nen omaan ilman­suun­taan­sa: oikea ylä­puo­li ete­lään, vasen ylä­puo­li poh­joi­seen, oikea ala­puo­li itään ja vasen län­teen. Ja ne juok­se­vat ja juok­se­vat kun­nes vih­doin koh­taa­vat toi­sen­sa. Mut­ta sii­hen kuluu pal­jon aikaa, eikä mei­dän vie­lä kan­na­ta mureh­tia asi­aa. Voi­han olla että Aadam kas­vaa ihmi­se­nä tämän kai­ken ansios­ta ja lopet­taa tais­te­lun­sa nai­sia vas­taan. Se on kyl­lä­kin epä­to­den­nä­köis­tä, sil­lä ihmi­syk­si­löt eivät juu­ri kehity.

    Mil­la suo­rit­taa nais­tut­ki­muk­sen opin­to­jaan lop­puun. Sil­le alal­le tar­vi­taan lisää asia­tun­ti­joi­ta. Tai siis joi­den­kin mie­les­tä tar­vi­taan. Jot­kut sano­vat että femi­nis­ti­les­bo­huo­ria ei tar­vit­si­si yhtään useam­paa tähän maahan. 

    — Lau­ra Gus­tafs­son, Huo­ra­sa­tu, Fin­lan­dia-ehdo­kas 2011

    Onnek­si on aja­ton­ta hyvää kir­jal­li­suut­ta. Eikä sitä tar­vit­se kääntää.

    And would it have been worth it, after all,
    After the cups, the mar­ma­la­de, the tea,
    Among the porce­lain, among some talk of you and me,
    Would it have been worth while,
    To have bit­ten off the mat­ter with a smile,
    To have squ­eezed the uni­ver­se into a ball
    To roll it toward some overw­hel­ming question,
    To say: “I am Laza­rus, come from the dead,
    Come back to tell you all, I shall tell you all”—
    If one, sett­ling a pil­low by her head,
    Should say: “That is not what I meant at all;
    That is not it, at all.”

    http://www.bartleby.com/198/1.html

  2. Pira­te Bay on ainut luo­tet­ta­va kir­jal­li­suu­den mit­ta­ri. Sil­loin kun kir­jo­ja varas­te­taan pel­kän sisäl­lön perus­teel­la täy­tyy olla todel­la kovas­ta kamas­ta kysy­mys. Palah­niuk ja Dan Brown on tie­tys­ti ryö­vä­rien vakiouh­re­ja, mut­ta esmes Gil­lian Flynn on uusi yllättäjä.

    Suo­men varas­te­tuin kir­jai­li­ja on siis Sofi Oksa­nen, Kjell Wes­tö kak­ko­nen, kaik­ki muu lie­nee täyt­tä pas­kaa. En tosin ole luke­nut, kir­jas­ton kir­jois­sa on nääs bak­te­ree­ita (sain vii­me käyn­nil­lä 10 vuot­ta sit­ten hir­vit­tä­vän räkä­tau­din) ja elii­san säh­kö­kir­jat on vää­rän hintaisia.

  3. Suo­ma­lai­sen elo­ku­van taso taas hädin tus­kin ylit­tää kat­so­mis­kel­poi­suu­den riman. Poik­keuk­sia tie­ten­kin on, mut­ta noin ylei­ses­ti ottaen sil­lä saral­la meil­lä menee aika huonosti.

    Nimi­merk­ki “az” kiteyt­ti syyn sil­le, mik­si en juu­ri lue suo­ma­lais­ta kirjallisuutta.

  4. Kir­jal­li­suu­den laa­tu voi olla suh­teel­li­sen hyvä jol­la­kin kir­jal­li­suu­den sisäi­sel­lä mit­ta­ril­la. Mut­ta kir­jal­li­suu­del­la ei ole oikein enää merkitystä.

    Kun vasem­mis­to haas­toi por­va­ril­li­sen hege­mo­nian 1960-luvul­la, se tapah­tui kir­jal­li­suu­des­sa ja teat­te­ris­sa: Juhan­nus­tans­sit, Lapua­lai­soop­pe­ra etc. Nyt kun arvo­kon­ser­va­tis­mi haas­taa 1960-luku­lai­set, se tapah­tuu blo­gis­ta­nis­sa. Kus­tan­ta­jien ei tar­vit­se edes pelä­tä oikeus­jut­tu­ja Juhan­nus­tans­sien tapaan, kos­ka yhtääl­tä kir­jal­li­suus elää omas­sa umpios­saan ja toi­saal­ta suvait­se­vai­suus­po­lii­sit odot­ta­vat niin kiih­keäs­ti nenä kiin­ni ruu­dus­sa mil­loin per­su sanoo n‑sanan, ettei­vät ne ehdi mitään kir­jo­ja lukeakaan.

  5. Suo­men­kie­li­sen kir­ja­tuo­tan­non taso on tänä vuon­na parem­pi kuin mone­na men­nee­nä vuo­te­na. Ilah­dut­ta­vaa on, että huo­li­mat­ta kovin vai­sus­ta rahoi­tus­tues­ta uusia kir­jai­li­joi­ta saa­daan mark­ki­noil­le kym­me­nit­täin joka vuosi. 

    Näin pie­nel­lä kie­lia­lu­eel­la kir­jai­li­jan tulon­muo­dos­tus on hyvin kitu­lias­ta. Mark­ki­noin­ti kul­mi­noi­tuu kil­pai­lu­jen kaut­ta nos­tet­ta­viin jul­ki­suus­sy­säyk­siin. Oli­si­ko vaih­teek­si mah­dol­lis­ta tupla­ta tuki­ra­ho­ja vii­dek­si vuodeksi.

  6. Mut­ta näin­hän on ihan var­mas­ti, että teks­te­jä joi­ta var­sin har­vat luke­vat, ei kan­na­ta kirjoittaa.

  7. Mut­ta kir­jal­li­suu­del­la ei ole oikein enää merkitystä.”

    Tar­jo­aa­han se hyvää ruo­kaa mie­li­ku­vi­tuk­sen tar­peik­si. Vaik­ka kat­son mie­luus­ti tele­vi­sio­ta, niin har­voin sen tar­jon­ta voit­taa kir­jal­li­suu­den kokemuksessa.

    Kir­jal­li­suu­den ongel­ma on se, että se vaa­tii pit­kä­jän­tei­syyt­tä. Koke­muk­sen saa­dak­seen on näh­tä­vä vai­vaa. Sik­si kai yhä har­vem­mat lukevat.

  8. Fin­lan­dia-pal­kin­to­kin on jou­tu­nut femi­nis­ti­hump­paan, jos­sa ehdok­kaat ja voit­ta­jat vali­taan suku­puo­len eikä ansioi­den mukaan.

  9. Sep­po Ryväs:
    Pira­te Bay on ainut luo­tet­ta­va kir­jal­li­suu­den mit­ta­ri. Sil­loin kun kir­jo­ja varas­te­taan pel­kän sisäl­lön perus­teel­la täy­tyy olla todel­la kovas­ta kamas­ta kysy­mys. Palah­niuk ja Dan Brown on tie­tys­ti ryö­vä­rien vakiouh­re­ja, mut­ta esmes Gil­lian Flynn on uusi yllättäjä. 

    Eihän lai­ton kopioin­ti ker­ro mitään kir­jan laa­dus­ta, vaan suo­sios­ta. (En nyt puu­tu sii­hen, että kopioin­ti ei ole varas­ta­mis­ta.) Kir­ja, levy tai vaik­ka­pa elo­ku­va saat­taa olla val­ta­van suo­sit­tu ja olla sil­ti täyt­tä ros­kaa. Dan Brow­nil­le annoin kol­me tilai­suut­ta osoit­taa, että hän osaa oikeas­ti kir­joit­taa. Se riit­ti ja nyt uskon, että jot­kut muut hal­lit­se­vat saman laji­tyy­pin paremmin.

    Vaik­ka luen mie­luum­min ja ymmär­rän parem­min suo­men­kie­lis­tä kir­jaa, englan­nin­kie­lis­ten kir­jo­jen hal­pa hin­ta hou­kut­taa aivan eri­tyi­ses­ti ekir­jois­sa, joi­den luke­mis­ta esi­mer­kik­si Kind­len sana­kir­ja­toi­min­to aut­taa valtavasti.

    Sitä täy­tyy ihme­tel­lä, että mik­si suo­ma­lai­set kus­tan­ta­jat eivät ole tart­tu­neet ekir­jo­jen mah­dol­li­suuk­siin. Mik­si esi­mer­kik­si pai­ne­tun kir­jan osta­jal­le ei tar­jo­ta mah­dol­li­suut­ta ostaa sama kir­ja myös ekir­ja­na paril­la eurolla?

    Mik­si suo­ma­lai­sia säh­kö­kir­jo­ja saa vain epub-for­maa­tis­sa, jota Kind­le ei osaa lukea? Kai samas­sa kau­pas­sa voi­si myy­dä kir­jaa useas­sa for­maa­tis­sa? Aika monel­la tut­ta­val­la on Kind­le, joten kysyn­tää voi­si olla, eikä kus­tan­ta­mol­le for­maat­ti­muu­tos var­mas­ti kovin pal­jon maksaisi.

    Mik­si suo­ma­lai­set ekir­jat mak­sa­vat niin tuhot­to­mas­ti? En todel­la­kaan ala mak­saa ekir­jas­ta isom­paa sum­maa kuin pai­ne­tus­ta kir­jas­ta, sil­lä ekir­jas­sa kus­tan­ta­ja sääs­tää aina­kin pai­no­ku­luis­sa ja kul­je­tuk­sis­sa. Sääs­tön pitäi­si tun­tua myös luki­jan kuk­ka­ros­sa. Jos kir­ja on tar­peek­si hal­pa, sen voi­si ostaa kokeek­si, mut­ta nyky­hin­noil­la on pak­ko olla var­ma sii­tä, että ostos on laadukas.

    Jos vie­lä pääs­täi­siin DRM-suo­jauk­sis­ta, niin luki­ja voi­si itse siir­tää kir­jan for­maa­tis­ta toi­seen sen mukaan, mil­lä lait­teel­la kir­jaa lukee. Esi­mer­kik­si Baen Books on myy­nyt ekir­jo­ja kopio­suo­jaa­mat­to­ma­na yli kym­me­nen vuot­ta, joten sen täy­tyy olla kannattavaa.

    Jos vie­lä anne­taan kulut­ta­jal­le mah­dol­li­suus perua ekir­jan osta­mi­nen muu­ta­man päi­vän ajan (kuten Amazon tekee), kyn­nys mak­saa kir­jas­ta ale­nee. Edun vää­rin­käyt­tä­jät saa­daan kuriin sil­lä, että este­tään palau­tus, jos palau­tuk­sia on kovin pal­jon suh­tees­sa ostoksiin.

  10. Olen blo­gis­tin kans­sa samaa miel­tä: Suo­ma­lai­nen kir­jal­li­suus elää ja voi hyvin. Olen luke­nut vähän tois­ta­kym­men­tä tämän vuo­den uutuus­teos­ta ja saman ver­ran odot­taa luke­mis­ta. Ei klas­sik­ko­ja joka vuok­si tämän kokoi­ses­ta maas­ta tule. Kir­jan arvo mita­taan aiko­jen saa­tos­sa ja seu­raa­vat­kin suku­pol­vet tule­vat luke­maan monia tänä vuon­na ilmes­ty­nei­tä teoksia. 

    Ei kir­ja kuo­le myös­kään sen vuok­si, että sil­lä on yhä enem­män “kil­pai­li­joi­ta”. Kun TV tuli, monet puhui­vat, että radio on aika­na­sa elä­nyt. Sehän voi parem­min kuin kos­kaan ennen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.