(Vastaukseni HS-raadin kysymykseen)
Vertailtaessa tämän vuoden satoa menneisiin vuosikymmeniin muodostuu harha verrata yhtä vuosikertaa kokonaisen vuosikymmenen tai vielä pidemmän ajan kirjallisuuden parhaimmistoon. Kirjallisuuden taso on maan kokoon nähden hyvä.
Juuri nyt on tullut lukuisia yhdeksikön arvoisia romaaneja, vaikka ehkä se täysi kymppi puuttuukin. Yöpöydälläni on nyt Hotakaisen uusin, ja sen tuntuu todella hyvin kirjoitetulta. Ajan saatossa parhaimmisto joka tapauksessa seuloutuu ja näitäkin vuosia tullaan pitämään parempana kuin vuoden satoa vuonna 2033. Kun jokin kirja nousee suureen arvostukseen, se myös alkaa tuntua paremmalta vähän niin kuin laatuviini maistuu entistä paremmalta, kun se voittaa palkintoja.
On tietysti myös niin, että jos haluaa lukea varmuudella hyvän romaanin, kannattaa lukea käännöskirjallisuutta. Meitä on vain viisi miljoonaa.
Kirjallisuus on keskiluokkaistunut niin kuin lukijatkin. Yhteiskunnalliset ongelmat eivät ole poistuneet – ne ehkä jopa syvenevät – mutta syrjäytyneiden keskuudesta ei nouse kirjailijoita niin kuin nousi työväenluokan parista. Kun yhteiskunnallisia kysymyksiä eivät oikein osaa käsitellä tutkijat eivätkä poliitikot, miten kirjailijat siihen pystyisivät.
Kirjan painamisen kustannukset ovat tekniikan myötä laskeneet huomattavasti, mutta hyvä kustannustoimittaja on yhtä kallis kuin ennenkin. Siksi meillä julkaistaan myös kovin huonoa kirjallisuutta.
Otteita kolmesta kirjasta edellisen puolen vuoden aikana lukemieni joukosta. Kaksi ensimmäistä kontrastin rakentamiseksi kolmannelle.
– Henry Miller, Black Spring
– Elizabeth Smart, By Grand Central Station I Sat Down and Wept
– Laura Gustafsson, Huorasatu, Finlandia-ehdokas 2011
Onneksi on ajatonta hyvää kirjallisuutta. Eikä sitä tarvitse kääntää.
http://www.bartleby.com/198/1.html
Pirate Bay on ainut luotettava kirjallisuuden mittari. Silloin kun kirjoja varastetaan pelkän sisällön perusteella täytyy olla todella kovasta kamasta kysymys. Palahniuk ja Dan Brown on tietysti ryövärien vakiouhreja, mutta esmes Gillian Flynn on uusi yllättäjä.
Suomen varastetuin kirjailija on siis Sofi Oksanen, Kjell Westö kakkonen, kaikki muu lienee täyttä paskaa. En tosin ole lukenut, kirjaston kirjoissa on nääs baktereeita (sain viime käynnillä 10 vuotta sitten hirvittävän räkätaudin) ja eliisan sähkökirjat on väärän hintaisia.
Suomalaisen elokuvan taso taas hädin tuskin ylittää katsomiskelpoisuuden riman. Poikkeuksia tietenkin on, mutta noin yleisesti ottaen sillä saralla meillä menee aika huonosti.
Nimimerkki ”az” kiteytti syyn sille, miksi en juuri lue suomalaista kirjallisuutta.
Kirjallisuuden laatu voi olla suhteellisen hyvä jollakin kirjallisuuden sisäisellä mittarilla. Mutta kirjallisuudella ei ole oikein enää merkitystä.
Kun vasemmisto haastoi porvarillisen hegemonian 1960-luvulla, se tapahtui kirjallisuudessa ja teatterissa: Juhannustanssit, Lapualaisooppera etc. Nyt kun arvokonservatismi haastaa 1960-lukulaiset, se tapahtuu blogistanissa. Kustantajien ei tarvitse edes pelätä oikeusjuttuja Juhannustanssien tapaan, koska yhtäältä kirjallisuus elää omassa umpiossaan ja toisaalta suvaitsevaisuuspoliisit odottavat niin kiihkeästi nenä kiinni ruudussa milloin persu sanoo n-sanan, etteivät ne ehdi mitään kirjoja lukeakaan.
Suomenkielisen kirjatuotannon taso on tänä vuonna parempi kuin monena menneenä vuotena. Ilahduttavaa on, että huolimatta kovin vaisusta rahoitustuesta uusia kirjailijoita saadaan markkinoille kymmenittäin joka vuosi.
Näin pienellä kielialueella kirjailijan tulonmuodostus on hyvin kituliasta. Markkinointi kulminoituu kilpailujen kautta nostettaviin julkisuussysäyksiin. Olisiko vaihteeksi mahdollista tuplata tukirahoja viideksi vuodeksi.
Mutta näinhän on ihan varmasti, että tekstejä joita varsin harvat lukevat, ei kannata kirjoittaa.
”Mutta kirjallisuudella ei ole oikein enää merkitystä.”
Tarjoaahan se hyvää ruokaa mielikuvituksen tarpeiksi. Vaikka katson mieluusti televisiota, niin harvoin sen tarjonta voittaa kirjallisuuden kokemuksessa.
Kirjallisuuden ongelma on se, että se vaatii pitkäjänteisyyttä. Kokemuksen saadakseen on nähtävä vaivaa. Siksi kai yhä harvemmat lukevat.
Finlandia-palkintokin on joutunut feministihumppaan, jossa ehdokkaat ja voittajat valitaan sukupuolen eikä ansioiden mukaan.
Eihän laiton kopiointi kerro mitään kirjan laadusta, vaan suosiosta. (En nyt puutu siihen, että kopiointi ei ole varastamista.) Kirja, levy tai vaikkapa elokuva saattaa olla valtavan suosittu ja olla silti täyttä roskaa. Dan Brownille annoin kolme tilaisuutta osoittaa, että hän osaa oikeasti kirjoittaa. Se riitti ja nyt uskon, että jotkut muut hallitsevat saman lajityypin paremmin.
Vaikka luen mieluummin ja ymmärrän paremmin suomenkielistä kirjaa, englanninkielisten kirjojen halpa hinta houkuttaa aivan erityisesti ekirjoissa, joiden lukemista esimerkiksi Kindlen sanakirjatoiminto auttaa valtavasti.
Sitä täytyy ihmetellä, että miksi suomalaiset kustantajat eivät ole tarttuneet ekirjojen mahdollisuuksiin. Miksi esimerkiksi painetun kirjan ostajalle ei tarjota mahdollisuutta ostaa sama kirja myös ekirjana parilla eurolla?
Miksi suomalaisia sähkökirjoja saa vain epub-formaatissa, jota Kindle ei osaa lukea? Kai samassa kaupassa voisi myydä kirjaa useassa formaatissa? Aika monella tuttavalla on Kindle, joten kysyntää voisi olla, eikä kustantamolle formaattimuutos varmasti kovin paljon maksaisi.
Miksi suomalaiset ekirjat maksavat niin tuhottomasti? En todellakaan ala maksaa ekirjasta isompaa summaa kuin painetusta kirjasta, sillä ekirjassa kustantaja säästää ainakin painokuluissa ja kuljetuksissa. Säästön pitäisi tuntua myös lukijan kukkarossa. Jos kirja on tarpeeksi halpa, sen voisi ostaa kokeeksi, mutta nykyhinnoilla on pakko olla varma siitä, että ostos on laadukas.
Jos vielä päästäisiin DRM-suojauksista, niin lukija voisi itse siirtää kirjan formaatista toiseen sen mukaan, millä laitteella kirjaa lukee. Esimerkiksi Baen Books on myynyt ekirjoja kopiosuojaamattomana yli kymmenen vuotta, joten sen täytyy olla kannattavaa.
Jos vielä annetaan kuluttajalle mahdollisuus perua ekirjan ostaminen muutaman päivän ajan (kuten Amazon tekee), kynnys maksaa kirjasta alenee. Edun väärinkäyttäjät saadaan kuriin sillä, että estetään palautus, jos palautuksia on kovin paljon suhteessa ostoksiin.
Olen blogistin kanssa samaa mieltä: Suomalainen kirjallisuus elää ja voi hyvin. Olen lukenut vähän toistakymmentä tämän vuoden uutuusteosta ja saman verran odottaa lukemista. Ei klassikkoja joka vuoksi tämän kokoisesta maasta tule. Kirjan arvo mitataan aikojen saatossa ja seuraavatkin sukupolvet tulevat lukemaan monia tänä vuonna ilmestyneitä teoksia.
Ei kirja kuole myöskään sen vuoksi, että sillä on yhä enemmän ”kilpailijoita”. Kun TV tuli, monet puhuivat, että radio on aikanasa elänyt. Sehän voi paremmin kuin koskaan ennen.