Tekijä: Osmo Soininvaara

Oikeistovalta (4) otetaan rahaa köyhiltä

Kun rahaa on vähän ja sitä pitää antaa lisää rikkaille, ei auta kuin ottaa sitä köy­hiltä. Kau­ni­im­min san­ot­tuna sosi­aal­i­tur­vaa on muutet­ta­va kan­nus­tavam­mak­si, jot­ta suo­ma­laiset saataisi­in töihin.

Ensik­si on huo­mautet­ta­va siitä, että työt­tömien köy­hdyt­tämi­nen ei vält­tämät­tä paran­na työl­lisyyt­tä, vaik­ka niin moni kokeekin. Erään amerikkalaisen tutkimuk­sen mukaan köy­hyys pas­sivoi työ­markki­noil­la, kos­ka kaik­ki ener­gia menee päivit­täiseen selviämiseen. (Olen kir­joit­tanut tästä, mut­ta blo­gin hakuo­hjel­ma on niin huono, etten löytänyt kir­joi­tus­ta yli neljän­tuhan­nen artikke­lin joukos­ta) Jos seisoo koko päivän leipäjonos­sa, ei saa töitä.
(Kor­jaus:  Se aiem­pi kir­joi­tus on tääl­lä.)

Isos­sa kuvas­sa pienet tulo­erot ovat hyväk­si taloudel­liselle kasvulle, kun­han ne eivät ole liian pienet. Kan­sain­vä­li­nen val­u­ut­tara­has­to arvioi vuon­na 2017, että kasvun kannal­ta opti­maa­li­nen Gini-ker­roin on noin 0,27, eli suun­nilleen se, mitä Suomes­sa on.  Tämän tutkimi­nen empi­iris­es­ti on kuitenkin haas­tavaa, enkä usko, että tuo 0,27 on mikään uni­ver­saali vakio, vaan riip­puu muista tek­i­jöistä ja on riip­pu­vainen maan kehi­tys­ta­sos­ta. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (4) ote­taan rahaa köyhiltä”

Oikeistovallan paluu (3) Lisää rahaa rikkaille

Monil­la Suomes­sa on käsi­tys, että talous voi sitä parem­min, mitä suurem­mat ovat tulo­erot. Empiria ei oikein tue väitet­tä. Suurten tulo­ero­jen maat ovat pääsään­töis­es­ti köy­hiä ja pien­ten tulo­ero­jen maat pääsään­töis­es­ti rikkai­ta. Vuon­na 2017 kan­sain­vä­li­nen val­u­ut­tara­has­to arvioi, että opti­maa­li­nen Gini-ker­roin talouskasvun kannal­ta on noin 0,27, mikä sat­tuu ole­maan se, jol­la tasol­la tulo­erot ovat olleet Suomes­sa pitkään. Tämän hal­li­tuk­sen vaiku­tus­ta tulo­eroi­hin ei tilas­toista vielä näe.

Olen kir­joit­tanut asi­as­ta täl­lä blogilla mon­ta ker­taa, viimek­si tämän vuo­den tam­miku­us­sa. Tähän artikke­li­in pääsee tästä. En ker­taa sitä tässä.

Tavoitel­tu­un tulo­ero­jen kasvu­un pääsee alen­ta­mal­la rikkaiden vero­ja ja köy­hien saamia tulon­si­ir­to­ja. Kos­ka tulon­si­ir­rot rahoite­taan veroil­la, nämä kak­si menevät käsi kädessä. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­lan paluu (3) Lisää rahaa rikkaille”

Oikeistovalta (2) Vastuullinen talouspolitiikka

En ymmär­rä mitä vasem­mis­to­laista tai edis­tyk­sel­listä on halus­sa siirtää lasku­ja nuorem­pi­en ikälu­okkien mak­set­tavak­si. Kovin mon­et vasem­mistopoli­itikot kuitenkin ajat­tel­e­vat niin. Lainaa kan­nat­taa ottaa niin kauan kuin sitä vielä saa.

Luulen tämän ajat­telun juon­tu­van siitä, että vasem­mis­to­laiset eivät kovin usein ole olleet vas­tu­us­sa rahan han­kkimis­es­ta vaan ain­oas­taan sen kulut­tamis­es­ta – tarkoi­tan siis kun­nan­val­tu­us­tois­sa tai eduskun­nas­sa. Rahan han­kkimi­nen on muiden asia.

Niin­pä vasem­mis­toli­it­to oli ain­oa eduskun­ta­puolue, joka jäi ulos velkajarrusopimuksesta.

Näin tehdessään vasem­mis­toli­it­to oikeut­ti ajat­telun, että köy­hien lap­siper­hei­den ruoka­menoista on nyt vain pakko säästää. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (2) Vas­tu­ulli­nen talouspolitiikka”

Oikeistovalta (1) Auktoriteettiuskoiset konservatiivit

Tässä kir­joituk­ses­sa on selviä vaikut­tei­ta Teemu Luukalta.

Ennen kuin alan pohtia, mitä olen mieltä oikeis­ton nousus­ta, pitää määrit­tää, mitä tarkoite­taan nou­se­val­la oikeistolla.

Oikeis­to­laisek­si miel­letyt ajatuk­set voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään:

    1. Henk­i­nen kon­ser­vati­ivi­su­us ja auk­tori­teet­tien kaipuu ja per­in­teis­ten sukupuoliroolien kannattaminen;
    2. Rikkaiden edun ajaminen;
    3. Vas­tu­ulli­nen talouspolitiikka.

Aloite­taan tuos­ta kon­ser­vati­ivi­su­ud­es­ta ja auk­tori­teet­tien kaipuusta.

Ennustin jo kir­jas­sani Ratkai­se­va aika (1986), että teol­lisu­usautomaa­tio ja muu teknolo­gian kehi­tys heiken­tää per­in­teistä suorit­tavaa työtä teke­vien ase­maa yhteiskun­nas­sa ja korostaa osaamisen merk­i­tys­tä nos­taen rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä. Sen ver­ran pitää nos­taa omaa hän­tää, että vaik­ka asian tietävät nyt kaik­ki, se oli tuo­hon aikaan aika hyvin ennustet­tu, sil­lä kehi­tys työ­markki­noil­la meni aivan toiseen suun­taan kohti todel­lista täystyöl­lisyyt­tä ja palkkaero­jen pienen­tymistä, kos­ka sil­loin melkein kaikkia tarvit­ti­in työ­markki­noil­la. Esitin tuol­loin ja esitän yhä, että asi­aan pitäisi reagoi­da sub­ven­toimal­la mata­la­palkkaista työtä, kos­ka on kaikin puolin parem­pi, että ihmiset tekevät mata­latuot­toista työtä kuin että eivät tee työtä lainkaan ja kos­ka suuret tulo­erot eivät ole maalle hyväk­si. Olen edelleen tätä mieltä ja har­mit­te­len, että tämä hal­li­tus on men­nyt päin­vas­taiseen suun­taan kar­si­mal­la palkkat­u­lo­ja täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (1) Auk­tori­teet­tiuskoiset konservatiivit”

Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu

Kuun­telin kir­james­suil­la het­ken esit­te­lyä Teemu Luukan kir­jas­ta Pet­teri Orpo ja oikeis­to­val­lan paluu. Siitä min­ulle jäi vähän pin­nalli­nen tun­tu, enkä ostanut kir­jaa. Min­ul­la on poli­it­tisia toimit­ta­jia kohtaan omat ennakkolu­u­loni. Nämä ovat yleen­sä hyvin fik­su­ja, mut­ta hei­dän tarkastelukul­mansa on pin­nalli­nen ja syvem­piä ana­lyy­se­ja vält­tävä. Sel­l­aisethan eivät myy hyvin ja medi­at kil­pail­e­vat suo­sios­ta. Ruben Stillere­itä ei kas­va joka oksalla.

Päädyin kuitenkin kuun­tele­maan kir­jan. Se kan­nat­ti: kir­ja­han on tosi hyvä! Sain paljon uut­ta tietoa ja ymmär­rystä tapah­tuneille asioille.

Pet­teri Orpos­ta en oppin­ut niin paljon uut­ta. Ker­taus ja asioiden kro­nolo­gia oli kuitenkin hyvä ker­taus. Enem­män opin kuitenkin hal­li­tuk­sen muista puoluei­den­sa (sil­loi­sista) puheen­jo­hta­jista, Sari Essayahista, Anna-Maja Hen­riksson­ista ja ennen kaikkea Riik­ka Purras­ta. Jat­ka lukemista “Pet­teri Orpo ja oikeis­to­val­lan paluu”

Yksityinen vai julkinen sairaanhoito (2) Julkisen pitää tunnustaa tosiasiat

Mitä ajat­telisitte huolta­mos­ta, joka sanoisi tankkaa­maan tulleelle, että odota siinä pari päivää. Meil­lä on tuol­la yksi kolaroitu auto hoidet­ta­vana. Kun se on valmis, saat bensaa.

Ihan näin julki­nen ter­vey­den­hoito ei toi­mi, mut­ta tämän kaltainen vika siinä on.

Opti­maal­ista olisi hoitaa eri jonos­ta pois pikku­vai­vat ilman viivästys­tä, mut­ta kaik­ki ovat samas­sa jonos­sa. Tämä vika on muuten myös tuomiois­tu­imil­la, mikä yllyt­tää käyt­tämään val­i­tuk­sia tapana viivyt­tää asioi­ta ja näin vain lisää tuomiois­tu­in­ten ruuhkia.

Toisilla on kovempi kiire kuin toisilla

Julkisen ter­vey­den­huol­lon pitäisi tun­nus­taa, että tois­t­en aika on arvokkaam­paa kuin tois­t­en. Esimerkik­si min­un min­u­ut­ti­ni oli­vat hyvin arvokkai­ta, kun kroonis­es­ti kiireisenä hoidin min­is­terin tehtäviä. Nyt eläkeläisenä kiireeni ovat vähän helpot­ta­neet. On myös niin, että tois­t­en ter­veys on arvokkaam­paa kuin tois­t­en, minkä tun­nus­tamista moni pitää pyhäin­häväistyk­senä. Kuitenkin kaik­ki hyväksyivät aikanaan sen, että olympialaisi­in valmis­tau­tu­van Tero Pitkämäen olka­pää hoidet­ti­in ennen jonkun taviksen olka­päätä. Min­un kipeä sor­meni ei myöskään ole yhtä iso ongel­ma kuin huip­pu­vi­ulistin kipeä sor­mi. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen sairaan­hoito (2) Julkisen pitää tun­nus­taa tosiasiat”

Yksityinen vai julkinen sairaanhoito (1) Vakuutusmuotoinen tulee kalliiksi.

Noin neljän­nesvu­o­sisa­ta sit­ten, kun toimin perus­palve­lu­min­is­ter­inä, sain maail­man­pankil­ta kir­jeen, jos­sa varoitet­ti­in pohjo­is­mai­ta hylkäämästä verora­hoit­teista ter­vey­den­huoltoaan ja siir­tymästä Kes­ki-Euroopas­sa käytössä ole­vaan jär­jestelmään, joka perus­tuu pakol­lisi­in ter­veysvaku­u­tuk­si­in ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin. Mei­dän jär­jestelmämme on ver­rat­tomasti halvempi.

Nyt kokoomus on selvästi aja­mas­sa Suomea pois julkises­ta ter­vey­den­huol­losta juuri tuo­hon vaku­u­tuk­seen ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin perus­tu­vaan ter­vey­den­huoltoon. Tek­isi mie­leni sanoa, että mak­sa­vat pois velkaa, joka puolueel­la on syn­tynyt vaali­ra­hoituk­ses­ta, mut­ta en tosis­sani usko, että tästä sen­tään on kysymys. Ilmeis­es­ti he eivät ymmär­rä mitä ovat tekemässä. Maail­man­pankin olisi pitänyt lähet­tää se kir­je heillekin.

Aki Kiil­iäi­nen, vaku­u­tusy­htiö Poh­jan­täh­den toim­i­tusjo­hta­ja kir­joit­ti HS-vieraskynässä keskivi­ikkona 12.11.25, että hoitoon pääsys­tä on tulos­sa hyväo­sais­ten etuoikeus. Hän valit­ti, että ter­veysvaku­u­tusten hin­nat ovat nousseet nopeasti. Oma tulk­in­tani hänen kir­joituk­ses­taan on, että syynä vaku­u­tusten kallis­tu­miseen on, että poti­laat hakeu­tu­vat lääkärille hoitoon pikku­vaivo­jen takia ja yksi­tyiset lääkäri­ase­mat teet­tävät näille entistä enem­män lab­o­ra­to­riokokei­ta, joten vaku­u­tusy­htiöi­den menot kas­va­vat ja ne siirtävät kus­tan­nuk­set vaku­u­tusten hin­toi­hin. Pyy­dän anteek­si, jos tulk­in­tani kir­joituk­ses­ta on väärä. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen sairaan­hoito (1) Vaku­u­tus­muo­toinen tulee kalliiksi.”

Terveydenhuollossa kannattaa säästää kuoleman pitkittämisestä

Soten rahoituk­ses­sa ongel­mana ei ole vain rahoi­tus­malli vaan se, että köy­htyvän Suomen rahat eivät riitä ter­vey­den­huol­lon implisi­it­tiseen palvelulu­pauk­seen – implisi­it­tiseen, sil­lä eksplisi­it­tistä palvelulu­paus­ta ei ole.

Kun rahat lop­pu­vat, on joko tehtävä niin kuin nyt on tehty eli heiken­net­tävä hoidon tasoa kaut­ta lin­jan ja piden­net­tävä jono­ja tai on uskallet­ta­va pri­or­isoi­da ja keskit­tää rahoi­tus vaikut­tavampi­in hoitoi­hin sekä kar­sia hyödyt­tömiä tai vähem­män vaikut­tavia hoitoja.

Pri­or­isoin­ti kan­nat­taa. Sen ansios­ta samal­la rahal­la saa enem­män ter­veyt­tä ver­rat­tuna siihen, että hoitoa heiken­netään kar­si­mal­la juus­to­höyläl­lä tasais­es­ti kaikesta. Saman asian voi ilmaista niin, että on tähdät­tävä kustannustehokkuuteen.

Yleis­es­ti hyväksyt­ty kri­teeri hoidon kus­tan­nuste­hokku­udelle on, kuin­ka paljon euroa kohden saadaan lisää ter­veitä elin­vu­osia. Useimpi­en hoito­jen osalta laskel­maa ei tarvitse tehdä lainkaan.  Jos käsi katkeaa tap­atur­mais­es­ti, on selvää, että se kan­nat­taa hoitaa kun­toon.  Se on joka tapauk­ses­sa hyvin kus­tan­nuste­hokas­ta: hal­pa hin­ta ja suuri vaikutus.

Sääste­tyt ter­veet elin­vuodet sisältävät joidenkin mielestä ikära­sis­mia, kos­ka min­un ikäiseni kohdal­la elin­vu­osia ylipään­sä on säästet­tävis­sä vähem­män kuin vaikka­pa lapsen­lapseni kohdalla.

Miet­tikää asi­aa itsenne kohdal­la ja kuvitelkaa itsenne nuorek­si. Jos saat jostain jumalal­lise­na ilmoituk­se­na tiedon, että sin­ua kohtaa sairaus 20-vuo­ti­aana ja 80-vuo­ti­aana, joka hoita­mat­tomana tap­paa sin­ut 10 pros­entin toden­näköisyy­del­lä. Saat vali­ta vain yhden hoitok­er­ran. Kum­man otat? Hoidon 20-vuo­ti­aana vai hoidon 80-vuo­ti­aana? Olisiko vaikea päät­tää, kum­man val­it­sisit? Jos elät muuten 90-vuo­ti­aak­si, ensim­mäisel­lä ker­ral­la hoito tuot­taa sin­ulle odotusar­vom­ielessä seit­semän lisävuot­ta ja jälkim­mäisessä tapauk­ses­sa yhden lisävuo­den, eikä tässä tarvin­nut edes arvot­taa elämän arvoa eri ikäisenä.

Han­kalampi asia on säästet­ty­jen elin­vu­osien pain­ot­ta­mi­nen ter­vey­del­lä, mut­ta jos näin ei tehtäisi, vam­mo­ja ei kan­nat­taisi hoitaa lainkaan, elleivät ne olisi tap­pavia. Se katken­nut käsikin jäisi hoitamatta.

Min­ul­la ei ole riit­tävää lääketi­eteel­listä tietoa siitä, mitkä hoidot ovat enem­män ja mitkä vähem­män vaikut­tavia. Hoidon vaikut­tavu­ut­ta kan­nat­taa tutkia isol­la rahal­la, jot­ta järkevälle pri­or­isoin­nille olisi tiedol­lista pohjaa.

Esitän kuitenkin yhden mata­lal­la roikku­van hedelmän: meil­lä käytetään yhä huo­mat­ta­van paljon rahaa kuole­man pitkit­tämiseen. Tilanne ei ole niin huono kuin ennen, jol­loin käytet­ti­in jär­jet­tömiä raha­sum­mia elämän aivan lop­pu­vai­heen hoitoi­hin. Erään tut­ta­vani isältä vai­hdet­ti­in veri kolme ker­taa hänen viimeisen elin­vi­ikkon­sa aikana. Sitä sen­tään tuskin enää tapah­tu­isi. On hyvä, että tilanne on nyt parem­pi, mut­ta olisi parem­pi, jos se olisi hyvä.

Nyky­ih­mi­nen ei ole ain­oa, jol­la on vaikeuk­sia hyväksyä sitä, että ihmisen eli­nai­ka on rajalli­nen. Ajatelkaa vain pyra­mide­ja, jot­ka raken­net­ti­in faaraoiden kuole­man jälkeistä elämään varten.

Kun on niin vaikea päät­tää rahan siirtämis­es­tä kuole­man venyt­tämis­es­tä elämän paran­tamiseen akti­ivisi­na elin­vu­osi­na, kuvitelka­amme, että asian voisi siirtää ihmis­ten itsen­sä ratkaistavak­si. Jokainen saisi 20-vuo­ti­aana vali­ta kah­den palvelulu­pauk­sen väliltä, joista toiseen sisäl­ty­isi vähän vaa­ti­mat­tomampi hoitolu­paus akti­ivi­aikana mut­ta vas­taavasti lupaus kuole­man pitkit­tämis­es­tä mak­soi mitä tahansa ja toiseen parem­pi hoito akti­ivivu­osi­na, mut­ta vääjäämät­tömän kuole­man läh­estyessä vain oireen mukainen pal­li­ati­ivi­nen hoito. Uskon, että useim­mat val­it­si­si­vat jälkimäisen vai­h­toe­hdon ja niin tek­isin minäkin. Moni val­it­sisi tämän vai­h­toe­hdon, vaik­ka toises­sa vaakakupis­sa ei edes olisi lupaus­ta parem­mas­ta hoi­dos­ta akti­ivi­aikana. Emmekö siis voisi vali­ta tätä myös kollektiivisesti?

Sinän­sä pidän hyvää kuole­maa ihmisoikeutena. Kuol­e­van tuskia on lievitet­tävä kan­ta­mat­ta huol­ta siitä, että se saat­taa tehdä hänestä narko­maanin tai että se voisi jopa lyhen­tää hänen elämäänsä.

Olen myös kan­nat­tanut eutanasi­aa ainakin tapauk­sis­sa, jois­sa kuole­man tuskaisu­ut­ta ei voi vält­tää, esimerkik­si kun kuole­ma tulee tapah­tu­maan  hitaasti tukehtumalla.

Tähän tuskallisen kuole­man uhkaan vas­tataan hyvässä hoi­dos­sa nukut­ta­mal­la poti­las. En ymmär­rä, miten tämä eroaa eutanasi­as­ta, sil­lä päätetään­hän siinä ihmisen tietoinen elämä, vaik­ka sydän yhä lyökin.

Öljyn jälkeen

Saamme kiit­tää fos­si­il­isia polt­toainei­ta teol­lis­tu­misen tuo­mas­ta huikeas­ta elin­ta­son nousus­ta. Ensin tuli­vat kivi­hi­ili ja höyrykoneet. Höyrykoneessa alle viides­osa kivi­hi­ilen läm­pöen­er­gias­ta muut­tui liike-ener­giak­si. Piipuista tupru­a­van savun takia tehda­s­paikkakun­nil­la kuolti­in nuo­ri­na. Kai­vok­sis­sa käytet­ti­in lap­si­työvoimaa, kos­ka lapset mah­tu­i­v­at parem­min kapeisi­in onkaloihin.

Öljy oli suuri paran­nus kivi­hi­ileen näh­den. Sen pump­paami­nen maas­ta oli paljon helpom­paa. Moot­tor­ei­den koko pieneni ja hyö­ty­suhde parani. Öljyn mukana tuli­vat autot.

Vuon­na 1972 Rooman klu­bi varoit­ti rapor­tis­saan Kasvun rajat, että öljy lop­puu, jos jatkamme kuten ennen. Ei lop­punut, mut­ta ei myöskään jatket­tu kuten ennen. Jom Kip­pur ‑sota tuot­ti maail­maan öljykri­isin vuon­na 1973. Öljyn kulu­tuk­sen kasvu hidas­tui, kos­ka öljyä piti säästää. Suomeen esimerkik­si tuli 80 km/h kattonopeus.

Kohon­neen öljyn hin­nan turvin voiti­in ottaa käyt­töön han­kalasti hyö­dyn­net­täviä esi­in­tymiä. Se vaikut­ti öljyn riit­tävyy­teen paljon enem­män kuin kulu­tuk­sen kasvun leikkau­tu­mi­nen. Yhdys­val­lois­sa ei tuotet­taisi liuskeöljyä, jos öljyn hin­ta olisi vuo­den 1972 tasol­la. Jom Kip­pur ‑sota aikaisti öljyn hin­nan nousua, mut­ta olisi se nous­sut muutenkin. Jat­ka lukemista “Öljyn jälkeen”

Kolme pointtia soterahoituksen ongelmista

Moni on pyytänyt min­ua arvioimaan Sote-rahoi­tus­mall­ia. Olen­han ollut joskus perus­palve­lu­min­is­teri sekä pitkään HUS:n ja HYKSin hal­li­tuk­sis­sa. En pysty pere­htymään asi­aan niin hyvin kuin pitäisi, kos­ka min­ul­la ei ole pääsyä sen olen­naisi­in tietoi­hin ja kos­ka laiskottaa.

Julk­isten tieto­jen perustel­la esitän kolme huo­mau­tus­ta nykyisen rahoi­tus­mall­in ongelmista.

Rahoi­tus­mallis­sa on virheitä, jot­ka kan­nus­ta­vat kun­tia ja hyv­in­voin­tialuei­ta toim­i­maan väärin. On luotet­tu siihen, että val­taa käyt­tävät eivät toi­mi rahanki­il­to silmis­sä, vaan suh­tau­tu­vat vinoi­hin kan­nusteisi­in suurpi­irteis­es­ti ja tekevät eet­tis­es­ti oikei­ta ja kokon­aisu­u­den kannal­ta järke­viä päätök­siä, vaik­ka siitä joutuukin vähän mak­samaan. Ehkä tek­i­sivätkin, jos heil­lä olisi varaa suurpi­irteisyy­teen, mut­ta kun rahoi­tus on ajet­tu niin tiukak­si, että päät­täjät joutu­vat joka tapauk­ses­sa rikko­maan lakia hoitoaiko­jen suh­teen, heil­lä ei ole varaa suurpi­irteisyy­teen ja eet­tis­es­ti motivoitu­un harkintaan.

1. Kannustus ennaltaehkäisyn laiminlyöntiin

Jat­ka lukemista “Kolme point­tia soter­a­hoituk­sen ongelmista”