Olen naiiviuttani kuvitellut, että talouden kasvu ja vaurastuminen poistaisivat Suomesta puutteen, ja kohta kaikilla olisi taloudellisesti kohtuulliset olot. Vielä Joskus 1980-luvun lopulla optimismiin oli vielä aihetta; asiat näyttivät olevan menossa hyvään suuntaan. Sen jälkeen olen joutunut pettymään. Vuodesta 1990 reaaliansiot (ansiotasoindeksi jaettuna elinkustannusindeksillä) ovat nousseet Suomessa 46 %. Myös alimmat palkat ovat nousseet samassa suhteessa. Se tarkoittaa, että pienituloiset ovat nyt samassa asemassa kuin keskituloiset vuonna 1990. Köyhyyden pitäisi siis olla pois pyyhitty. Silti monelta on rahat loppu ja taloudellinen ahdinko on monen riesana eivätkä kaikki ahdinkoon joutuneet edes ole erityisen pienituloisia. Mikä on mennyt vikaan?
Kun tulotaso on noussut, välttämättömät tarpeet ovat nousseet samaa tahtia – eivät kaikilta, sillä melko pienillä tuloilla on mahdollisuus elää hyvää elämää, jos käyttää aikaansa vaikkapa kirjastojen kirjojen lukemiseen, pyöräilyyn ja shakkiin ja syö kasvispainotteista kotiruokaa.
Taloudellinen hyvinvointi riippuu siitä, kuinka hyvin tulot riittävät tarpeisiin. Asiat paranevat, kun tulot nousevat ja huononevat, kun tarpeet kasvavat.
Mainonta heikentää hyvinvointia
Mainonnan tarkoitus on lisätä tarpeita. Vähän liioitellen voi siis sanoa, että mainonnan tarkoitus on heikentää hyvinvointia. Jatka lukemista “MM3 Miksi rahat eivät riitä vieläkään?”