Avainsana: _

Tutki­va lääke­te­ol­lisu­us on yleis­maail­mallises­sa kri­i­sis­sä. Tuot­toisat lääkepaten­tit ovat umpeu­tuneet ja vapau­tuneet kaikkien käytet­täväk­si, jol­loin kil­pailu tuet­tuna lääke­vai­h­don kaltaisil­la jär­jestelmil­lä. Syö tulo­ja suuret lääkeyri­tyk­set panevat väkeä pel­lol­la kaikkial­la maail­mas­sa, myös Suomes­sa. Lääk­keek­si on ehdotet­tu patent­tisuo­jan piden­tämistä. Koko lääke­tutkimuk­set rahoi­tusarkkite­htu­uri on surkea ja pitäisi kor­va­ta teol­lisu­us­maid­en yhdessä rahoit­ta­mal­la jär­jestelmäl­lä. Jat­ka lukemista “Lääke­tutkimuk­sen rahoi­tus on uusittava”

Euroop­pa on hanakalan talous­poli­it­tisen päätök­sen edessä. Joko syöksytään lamaan ja ote­taan vas­taan kaik­ki ne taloudel­liset ja sosi­aaliset onnet­to­muudet, joi­ta lamaan liit­tyy tai sit­ten val­tiot elvyt­tävät suurin sum­min ja velka­an­tu­vat aivan jär­jet­tömästi, mikä taas lamaan­nut­taa niiden tule­via toimia ainakin kymmenek­si vuodek­si. Jat­ka lukemista “Setelira­hoi­tus­ta?”

(Tek­sti on julka­istu kolumn­i­na Suomen Kuvalehdessä)
Teol­lisu­us­mais­sa sanomale­htien levikit ovat kiihtyvässä laskus­sa. Inter­net on viemässä niiltä sekä mak­sa­vat tilaa­jat että main­os­tu­lot. Lehtien kannal­ta huolestut­tavin­ta on, että nuoret ovat vähen­täneet niiden lukemista. Noidanke­hää kiihdyt­tää toim­i­tusten supis­t­a­mi­nen. Suomes­sa tilanne on lehtien kannal­ta tois­taisek­si paljon parem­pi — kiitos varhaisjakelun.

Lehdet joutu­vat luop­umaan luokitel­luista ilmoituk­sista ja sen mukana paljos­ta rahas­ta. Jos on osta­mas­sa asun­toa, autoa, venet­tä, van­haa pianoa tai tilaa­mas­sa putkimi­estä, kaik­ki tuo löy­tyy helpom­min, nopeam­min ja halvem­mal­la netistä. Jat­ka lukemista “Sanomale­hden lyhyt tulevaisuus”

Suh­taudun vieroksuen poikien uskon­nol­liseen ympärileikkauk­seen. Kun sitä nyt esitetään tehtäväk­si julk­i­sis­sa sairaalois­sa, jot­ta puoske­rien jäljiltä ei jäisi ikäviä seu­ru­ak­sia. Ehkä sit­ten näin, mut­ta mik­si verovaroin rahoitet­tuna? Kun­tien on kus­tan­net­ta­va sairau­den hoito, mut­ta mitä sairaut­ta tässä hoidetaan?

Ehkä siis julkises­sa sairaalas­sa, mut­ta ei mis­sään tapauk­ses­sa verovaroin.  Jotain kai ihmiset voivat mak­saa myös itse. Mei­dän pitäisi muutenkin päästä käytän­töön, jos­sa kun­nal­lisen ter­vey­den­hoito mak­saa sairaan­hoi­dos­ta, mut­ta ei esimerkik­si ter­veystodis­tuk­sista tai uskon­toon perus­tu­vista silpomisista.

Yleinen käsi­tys on, että teknologi­nen kehi­tys on lisän­nyt ihmis­ten välisiä tuot­tavu­usero­ja. Mod­ernin tietotekni­ikan avul­la jotkut pystyvät entiseen näh­den val­tavi­in työmääri­in ja joidenkin osaamisen ja markki­na-arvo on rom­ah­tanut. Täl­lai­sis­sa olo­suhteis­sa sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ikkaa tuot­taa rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä.  Ris­tiri­ita taloudel­lisen tasa-arvon ja työl­lisyy­den välil­lä on ratkaistavis­sa negati­ivisel­la tuloverol­la, pieni­palkkaisia suo­sivil­la ver­ou­ud­is­tuk­sil­la tai palkkat­uel­la. Jat­ka lukemista “Min­imi­palk­ka, mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us ja perustulo”

Veden hin­noit­telu on pääkaupunkiseudul­la väärämielistä. Suurin vääryys ei suinkaan ole se, että vesi­laitosten (ehkä) yhdis­tyessä helsinkiläiset tuke­vat espoolaisia vaan se, että ker­rostaloa­sukkaat tuke­vat omako­ti­a­sukkai­ta ja paljon.

Ensim­mäi­nen vääryys on, että veden hin­noit­telus­sa veden käytöstä mak­se­taan aivan liikaa ja kiin­teät mak­sut eli mak­sut johtoy­htey­destä ovat aivan liian pieniä. Veden hin­ta on 74 sent­tiä kuu­ti­ol­ta. Yhdessä jäteves­i­mak­sun kanssa 1,96 euroa kuu­ti­ol­ta. Ves­i­mak­su ylit­tää omakus­tan­nushin­nan noin 20-ker­tais­es­ti. Helsin­ki käyt­tää samaa vesi­jo­htovet­tä Töölön­lah­den puhdis­tamiseen. Tämän pro­jek­tin hin­nas­sa veden hin­ta on arvioitu viidek­si pros­en­tik­si sen myyn­ti­hin­nas­ta. Jat­ka lukemista “Veden väärä hinnoittelu”

Viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu työkyvyt­tömyy­seläkkeistä johtaa diskrim­i­noin­ti­in työhön oto­ssa. Tätä on yritet­ty kor­ja­ta vuosia, ellei vuosikym­meniä, mut­ta vaikea­ta se on. Kaik­ki rak­en­teel­lisen muu­tok­set ovat näköjään kolmikan­nalle vaikeita.

Työ­nan­ta­jia kan­nuste­taan huole­hti­maan henkilöstön­sä ter­vey­destä sil­lä, että työ­nan­ta­ja joutuu tosi­asi­as­sa mak­samaan työkyvyt­tömyy­seläk­keet. Jos henkilö joutuu eläk­keelle 55-vuo­ti­aana, työ­nan­ta­jalle tulee hel­posti yli sadan ton­nin lasku. Jos työkyvyt­tömyys iskee 30-vuo­ti­aana, lasku voi olla sato­ja tuhan­sia. Alle 50-hern­gen yri­tyk­set jaka­vat riskin keskenään ja yli 500 hen­gen yri­tyk­set mak­sa­vat työkyvyt­tömyy­den kokon­aan itse. Työ­nan­ta­jan vas­tuu kas­vaa lin­eaaris­es­ti henkilökun­nan määrän kas­vaes­sa 50:stä 500:aan. Jat­ka lukemista “Kuka palkkaisi MS-tautisen?”

Mik­si päästöoikeuskaup­pa tuot­taa ansiot­to­mia voit­to­ja sähköntuottajille.

Sähkön hina muo­dos­tuu läh­es aina kivi­hi­ililau­teen tuotan­tokus­tan­nusten mukaan. Kun sähköä myy­dään pörssis­sä, hin­nan on nous­ta­va niin korkeak­si, että kalleinkin tarvit­tu tuo­tas­nto­muo­to pysyy mukana. Jos hin­ta lask­isi kivi­hi­il­isähkön mar­gin­aal­i­hin­nan ala­puolelle, kivi­hi­ililaitok­set sul­jet­taisi­in. Huo­mat­takoon, että pelkäl­lä mar­gin­aal­i­hin­nal­la taas nuo kivi­hi­ililaitok­set eivät lop­ut­tomi­in pysy pystyssä, kos­ka investoin­nitkin pitäisi rahoit­taa. Jat­ka lukemista “Päästöoikeuskaup­pa ja ansiot­tomat voitot”

Päiv­itin selain­o­hjel­mani Fire­fox 3:een, minkä seu­rauk­se­na menetin oikolukuo­hjel­man. Sen lisäk­si parikin ker­taa on käynyt niin, että Wordil­la kir­joit­ta­mani postauk­set eivät näy Exploreril­la. Pahoit­te­len pait­si lisään­tyneitä kir­joi­tusvirheitä, myös näitä peit­toon jääneitä kirjoituksia.

Saako sen van­han ver­sion takaisin?

Aamun uutiset tiesivät ker­toa, että Etelä-Poh­jan­maalle haal­i­taan työväkeä Viet­namista. Pro­jek­ti on var­maan molem­pia osa­puo­lia hyödyt­tävä — Viet­namia ja Etelä-Poh­jan­maal­ta. Yhtä asi­aa vain ihmettelen.

Etelä-Poh­jan­maa on ollut pitkään muut­to­tap­pioaluet­ta. Olen lehdis­tä lukenut ja keskusta­lais­ten kansane­dus­ta­jien suus­ta kuul­lut, ettei kukaan halu­aisi maakun­nista Helsin­gin seudulle muut­taa, mut­ta pakko on, kun mitään työtä ei kotiseudul­ta löy­dy. Nyt tun­tuu löy­tyvän. Mik­si Etelä-Poh­jan­maa ei rekry­toi noi­ta pakko­muutet­tu­ja takaisin?