Avainsana: _

Min­is­teri Jan Vapaavuori on ehdot­tanut, että nyt asun­ton­sa osta­va saisi asun­to­lainaansa työt­tömyy­den sattues­sa helpo­tus­ta: lyhen­nyk­siä ei tarvi­tisi mak­saa ja val­tio mak­saisi korot siltä osin, kun korko ylit­tää tavanomaisen vuokran.

Ensim­mäisen kohdan ymmär­rän hyvin, kos­ka olen sitä itsekin mon­een ker­taan ehdot­tanut. Pankeille ei mak­saisi mitään, jos ne luopuisi­vat lain­o­jen lyhen­nyk­sistä sil­loin, kun asi­akas ei niitä pysty mak­samaan. Pank­ki ei tarvitse lyhen­nys­tä, sille riit­tävät pelkät korot. Päin vas­toin, hallintoku­lut vähenevät, kun ei tarvitse tyrkyt­tää lain­o­ja seu­raav­ille asi­akkaille. Jos täl­lainen vapaavu­osien käytän­tö olisi, omis­tusasum­i­nen tulisi niidenkin ulot­tuville, joiden työ­suhde ei ole asun­to­lainan kannal­ta nyt riit­tävän tur­valli­nen: Kun yhteiskun­ta tukee omis­tusasum­ista paljon vuokra-asum­ista avokä­tisem­min, on oikein saat­taa tämä edullisem­pi asum­is­muo­to vähä­varaisem­pi­enkin ulot­tuville. Nyt täl­lainen takuu työt­tömyys­ti­lanteessa voisi rohkaista asun­non ostamiseen. Jat­ka lukemista “Työt­tömän asuntolaina?”

Kier­toli­it­tymis­sä tapah­tuu kuulem­ma paljon onnet­to­muuk­sia polkupyörille. Se on sil­loin aina autoil­i­jan vika, kos­ka kier­toli­it­tymä on siitä haus­ka, että autoil­i­ja on siinä aina väistövelvolli­nen pyöräil­i­jään näh­den, jos liit­tymässä on pyörätie.
Jos autoil­i­ja on tulos­sa kier­toli­it­tymään, jos­sa on pyöräil­i­jä, autoil­i­ja on väistövelvolli­nen, kos­ka kier­toli­it­tymässä ole­val­la on aina etu­a­jo-oikeus. Jat­ka lukemista “Kier­toli­it­tymässä pyöräil­i­jä menee aina ensin”

“Soin­in­vaara käsit­telee teok­ses­saan mie­lenki­in­tois­es­ti kysymys­tä, joka luk­i­jalle var­masti tulee mieleen edel­lä san­otus­ta: eikö vapaa-ajan ja työsken­te­lyyn käyte­tyn ajan keskinäisen suh­teen ongel­maa kan­nat­taisi ratkaista yksilö­ta­sol­la? Onko se mis­sään mielessä poli­it­ti­nen ongel­ma, joka edel­lyt­täisi lain­säädän­nöl­listä ohjaus­ta? Tosi­asi­a­han on nimit­täin se, että suo­ma­laisil­la on jo nykyisel­läänkin yleis­es­ti ottaen huo­mat­ta­van paljon valin­nan­varaa tässä suh­teessa. Jos hyväksyy alhaisem­man tulota­son, on yleen­sä mah­dol­lista löytää esimerkik­si osa-aikaista työtä. Monille perit­ty tai aiem­min ansait­tu omaisu­us mah­dol­lis­taa työn­tekoon käyte­tyn ajan puris­tamisen todel­la vähi­in.”(Arto Tuki­ainen)

Kun aloin kir­joit­ta­maan kir­jaa, olin siinä käsi­tyk­sessä, että tarvit­semme kollek­ti­ivisia päätök­siä, mut­ta kir­joit­tamisen edetessä muutin mieltäni. Riit­tää, että annetaan ihmisille oikeus vali­ta. Tuo­ta oikeut­ta ei nimit­täin ole kaikil­la, ei esimerkik­si suurim­mal­la osal­la kun­tien ja val­tion virkamiehiä, eivätkä yksi­tyiset työ­nan­ta­jatkaan ajatuk­seen kovin suo­peasti suh­taudu. Jat­ka lukemista “Lyhyem­pi työai­ka indi­vid­u­al­is­tis­es­ti vai kollektiivisesti”

Min­un pitäisi muut­taa suuri määrä raw-tiedos­to­ja muuhun jpeg-muo­toon. Tämän voi tehdä Pho­to­shopil­la yksitellen mut­ta tun­tu­isi luon­te­val­ta, että sitä varten olisi automaat­tisem­pi ohjel­ma. Tietääkö kukaan?

Arto Tuki­ainen kiin­nit­tää arvostelus­saan huomio­ta myös siihen, että kaik­ista pieni­palkkaisim­mil­la ei ole varaa lyhen­tää työaikaansa. Onko siis väärin, että parem­min palka­tu­il­la on?

Irrot­takaamme tarkastelus­ta sen pohtimi­nen, onko oikein, että toisil­la on parem­pi palk­ka kuin toisil­la. Ote­taan se annetuk­si. Onko oikein, että ne, joil­la on parem­pi tun­tipalk­ka, voivat käyt­tää taloudel­lista liikku­ma-alaansa kulu­tuk­sen ohel­la myös vapaa-ajan lisäämiseen, vaik­ka pieni­palkkaisem­mat eivät voi ainakaan yhtä kevyesti? Jat­ka lukemista “Eri­ar­vois­taako mah­dol­lisu­us vapaa-aikaan?”

Jatkan Arto Tuki­aisen kir­ja-arvostelun ruo­timista. Itse arvostelun voi lukea tästä.

“Kuten Soin­in­vaara teok­ses­saan esit­tää, tuot­tavu­u­den kasvu työvoimati­las­to­jen pääaloil­la on hyvin epä­ta­saista. Suurin osa kasvus­ta tapah­tuu teol­lisu­udessa. Maat­aloudessa, rak­en­tamises­sa ja palveluis­sa kasvu on yleen­sä hitaam­paa. Pääsään­tönä on usei­den tutkimusten mukaan se, että teknolo­gian kehit­tymi­nen selit­tää kasvus­ta suurim­man osan, ja etenkin palveluelinkeinois­sa järkevä tek­nol­o­gisoi­tu­mi­nen on usein mah­do­ton­ta. Pääalo­jen sisäl­läkin tuot­tavu­uske­hi­tyk­sen vai­hte­lut ovat tietysti suuria, eli tuot­tavu­u­den parane­m­i­nen on selvästi paikallista. Jos tuot­tavu­us yhdel­lä työ­paikalla tai ‑alal­la lisään­tyykin, niin kuin­ka tämä oikein muun­tuu muiden käytet­tävis­sä ole­vak­si vapaa-aikape­li­v­arak­si? Vaik­ka tuot­tavam­mak­si trim­matun tehtaan työn­tek­i­jät voisi­vatkin neu­votel­la itselleen Soin­in­vaaran ohjel­man mukaises­ti sekä lyhyem­mät työa­jat että kohoa­van ansio­ta­son, meil­lä on tuskin lupaa odot­taa vas­taavaa men­estys­tä heikom­min kehit­tyneel­lä tehtaal­la.” Jat­ka lukemista “Epä­ta­sainen tuot­tavu­u­den kehitys”

Val­tuoti­eteen tohtori Arto Tuki­ainen on kir­joit­tanut kanavaan mie­lenki­in­toisen arvion kir­jas­tani “Vau­raus ja aika”  Sovin­nais­tavoista poiketen vas­taan arvostelu­un, kos­ka tuki­ainen menee arvios­saan aivan kir­jan ytimeen. Näitä kir­joituk­sia tulee use­ampia, jot­ta voin palo­p­itel­la keskustelun pienem­pi­in aihealueisi­in. Itse arvostelun voi lukea tästä. Jat­ka lukemista “Mik­si on juosta­va muiden mukana”

Onko julkisen val­lan tarpeen pyrk­iä tor­ju­maan lamaa elvyt­tämäl­lä? Minus­ta on vähän kum­mallista, että tästäkin pitää keskustel­la. Aja­tus, että lama on ran­gais­tus, joka on vain kär­sit­tävä, kos­ka olemme eläneet liian hauskaa elämää, var­maankin liit­tyy jotenkin kaamok­seen. IMF taisi toivoa elvy­tyk­seen noin kak­si pros­ent­tia BKT:sta. En pysty kumoa­maan elvy­tyk­sen vas­taisia argu­ment­te­ja, kos­ka en ole niitä ymmärtänyt.

Miten elvyt­tää, jaka­mal­la rahaa helikopter­ista vai val­tion budjettialijäämällä?

Helikopterielvy­tys­tä on joskus kokeil­tu deflaa­tion paris­sa painiske­le­as­sa Japanis­sa. Rahan jakami­nen kansalle ei toimin­ut, kos­ka koti­taloudet nos­ti­vat vain säästöastet­taan. Krug­man selit­ti tuo­hon aikaan Japanin talouden pysähtymistä huonol­la eläke­jär­jestelmäl­lä, joka pakot­taa säästämään pahan päivän varalle.

Helikopterielvy­tyk­sen sovin­naisem­pi muo­to ovat veronalen­nuk­set. Niiden huono puoli tietysti on, että elvy­tyk­sel­lä on tapana jäädä pysyväk­si; vero­jen korot­ta­mi­nen olo­jen parantues­sa on vähän han­kalaa. Jat­ka lukemista “Vielä elvy­tyk­ses­tä ja setelirahoituksesta”

Perus­palve­lu­min­is­te­ri­aikanani jouduin väit­telemään ter­veyskomis­saari Byr­nen kanssa siitä, saa­vatko suo­ma­laiset syödä silakkaa. EU oli säätämässä direk­ti­iviä elin­tarvikkei­den diok­si­inip­i­toisuuk­sista. Silakan diok­si­inip­i­toisu­udet ylit­tivät rajat selvästi. Neu­vot­telu­un halut­ti­in lähet­tää mielu­um­min vihreä ter­veysmin­is­teri kuin kalas­tusasioista vas­tan­nut maat­alous­min­is­teri Hemilä, kos­ka tämä olisi kuitenkin alka­nut puhua kalas­tuselinkeinon työ­paikoista. Hom­ma olisi kaatunut siihen, kos­ka kaik­ki yrit­tivät puhua työ­paikko­jen­sa puoles­ta, joten se argu­ment­ti olisi puhunut tarkoi­tus­taan vas­taan. Min­un tehtäväni oli osoit­taa, ettei silakan myyn­tikiel­to palvel­lut kansan­ter­vey­del­lisiä tavoit­tei­ta. Jat­ka lukemista “Kan­nat­taako Itämeren loh­ta kalastaa?”

Min­un ana­lyysi­ni luot­to­la­mas­ta on, että rahamarkki­noil­la luoti­in ”inno­vati­ivisia instru­ment­te­ja”, jot­ka luot­toekspan­sion myötä lisä­sivät rahan tar­jon­taa (tai sen kiertonopeut­ta, jos liik­keelle ole­van rahan määrä mitataan ahtaasti) Kun tuo kupla puhke­si, liik­keel­lä ole­van rahan määrä (tai kiertonopeus) väheni radikaal­isti aiheut­taen luot­to­la­man. Tässä tapauk­ses­sa julkisen val­lan (val­tiot ja keskus­pankit) velvol­lisu­us on lisätä liik­keel­lä ole­van rahan määrää alen­ta­mal­la korko­ja, lain­oit­ta­mal­la pankke­ja keskus­pankki­ra­hal­la, velka­elvy­tyk­sel­lä ja ehkä myös setelirahoituksella.

Kaik­ki nämä keinot lisäävät inflaa­tio­ta (tai vähen­tävät deflaa­tio­ta). Onko se varas­tamista säästäjiltä, kuten viestiketjus­sa setelira­hoi­tus moni on väit­tänyt? Jat­ka lukemista “Lama, setelira­hoi­tus, inflaa­tio ja säästö­jen varastaminen”