Kuka palkkaisi MS-tautisen?

Viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu työkyvyt­tömyy­seläkkeistä johtaa diskrim­i­noin­ti­in työhön oto­ssa. Tätä on yritet­ty kor­ja­ta vuosia, ellei vuosikym­meniä, mut­ta vaikea­ta se on. Kaik­ki rak­en­teel­lisen muu­tok­set ovat näköjään kolmikan­nalle vaikeita.

Työ­nan­ta­jia kan­nuste­taan huole­hti­maan henkilöstön­sä ter­vey­destä sil­lä, että työ­nan­ta­ja joutuu tosi­asi­as­sa mak­samaan työkyvyt­tömyy­seläk­keet. Jos henkilö joutuu eläk­keelle 55-vuo­ti­aana, työ­nan­ta­jalle tulee hel­posti yli sadan ton­nin lasku. Jos työkyvyt­tömyys iskee 30-vuo­ti­aana, lasku voi olla sato­ja tuhan­sia. Alle 50-hern­gen yri­tyk­set jaka­vat riskin keskenään ja yli 500 hen­gen yri­tyk­set mak­sa­vat työkyvyt­tömyy­den kokon­aan itse. Työ­nan­ta­jan vas­tuu kas­vaa lin­eaaris­es­ti henkilökun­nan määrän kas­vaes­sa 50:stä 500:aan.

Lain tarkoi­tus on hyvä, mut­ta se toimii päin seiniä, jos henkilö on sairas jo työhön tul­lessaan. On parem­pi olla palkkaa­mat­ta henkilöä, jol­la on esimerkik­si mie­len­ter­veysongelmia men­neisyy­dessä, kos­ka ne voivat uusia. MS-tau­ti­in sairas­tunut on taudin alku­vai­heessa täysin työkykyi­nen, mut­ta ei ole vaikea ennus­taa, että jos­sain vai­heessa työkyvyt­tömyy­seläke iskee ja altru­is­tista työ­nan­ta­jaa odot­taa kova lasku.

Jokin aika sit­ten eräs pääkaupunkiseudul­la toimi­va teol­lisu­usyri­tys suun­nit­teli palkkaa­vansa joukon kehi­tys­vam­maisia töi­hin, jos­ta nämä toden­näköis­es­ti oli­si­vat selvin­neet. Han­ke kaa­tui pelkoon eläkevastuusta.

On täysin pöhköä pan­na työ­nan­ta­ja vas­tu­useen sairaud­es­ta, joka työn­tek­i­jäl­lä oli jo hänen tul­lessaan töi­hin. Ei yksi­tyi­nen sairaus­vaku­u­tuskaan kor­vaa tau­tia, joka oli vaku­u­tus­ta otettaessa.

Viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu on merkit­tävänä syynä myös siihen, että yli viisikymp­pisen on vaikea päästä töi­hin. Enem­mistö työn­tek­i­jöistä jää ennenaikaises­ti eläk­keelle. Kaiken ikäis­ten palkkaamiseen liit­tyy siis ris­ki työkyvyt­tömyy­seläk­keestä, mut­ta ikään­tyneel­lä työvu­osia on vähän, joten ris­ki hin­noitel­tuna työvuot­ta kohden on liian suuri.

STM:n käsit­telyssä on työ­markki­na­jär­jestö­jen laa­ti­ma ehdo­tus, joka ms-tau­tia sairas­ta­van kohdal­la merki­tisi sitä, että jos tau­ti aiheut­taa työkyvyt­tömyy­den alle viidessä vuodessa ja jos tau­ti on havait­tu ennen työ­suh­teen solmimista, vas­tuu työkyvyt­tömyy­seläk­keestä jae­taan työ­nan­ta­jien kesken yllä mainit­tua pien­työ­nan­ta­ja­mallia nou­dat­taen, mut­ta jos hän pystyy sin­nit­telemään töis­sä yli viisi vuot­ta, työkyvyt­tömyy­seläke menee kyseisen työ­nan­ta­jan maksettavaksi.

17 vastausta artikkeliin “Kuka palkkaisi MS-tautisen?”

  1. Ihan oikeasti, ymmär­rän tuon työ­nan­ta­jan kan­nus­tamisen huole­hti­maan työn­tek­i­jöi­den­sö ter­vey­destä, mut­ta kun MS-tau­ti on tietääk­seni perin­nölli­nen eikä olo­suhteista johtu­va, niin mil­lä ihmeen perus­teel­la sen kus­tan­nuk­set kaatu­vat työ­nan­ta­jan päälle? Eikö tähän nyt ylipään­sä olisi selkeämpi ratkaisu, että työ­nan­ta­jat mak­saisi­vat sairaus, eläke, tms. kuluista könt­tä­sum­man, eli jakaisi­vat riskin keskenään? Eikö täl­laista riskiä voi vakuuttaa?

  2. Yksi­tyiset vaku­u­tuk­set kor­vaa­vat (tätä menoa) vähitellen kaik­ki julkiset palve­lut. Yhden­mukaisu­us­pe­ri­aatet­ta nou­dat­taen vero- tai sen luon­teisil­la mak­suil­la ei pidä mak­saa joidenkin sairaiden hoitoa, jos tois­t­en hoitoa taas ei makseta.

  3. Suo­ma­lainen sosi­aal­i­tur­va on kehit­tymässä suun­taan haulikko ja yksi panos per perheenjäsen.

    Eihän tuo­ta MS taudin aiheuta­maa riskiä enää kukan halua kantaa.
    Veron­mak­sa­jat eivät sitä halua eivätkä yri­tyk­set joten ain­oa ratkaisu on tuo haulikko.

    Voihan tuo­ta pistää vielä keltaisen täh­den rin­taan varoituk­sek­si, jot­ta kukaan ei vahin­gos­sakaan palkkaa töihin

  4. MS-tau­dit käyt­täy­tyvät aika lail­la oman mie­len­sä mukaises­ti, ja joku saa aina hyvinkin hel­län arvan.
    Nykyään on lisäk­si ihan mielekästä pyrk­iä myöskin ennakoimaan tule­via lääketi­eteen kehi­tyk­siä, mitä ennen pidet­ti­in läh­es delu­sion­aalise­na todellisuudenvastaisuutena.

    Nykyisen lain laati­neet oli­vat juuri niitä, jot­ka sai­vat kaikkein prim­i­ti­ivisim­mät itkupotku­raivar­it huo­maute­taes­sa, että kyl­lä vaan se ruuk­ki tai mil­li ennen ihan tosi­aan myös huole­hti väestään kehdos­ta hau­taan, ja hyvin huolehtikin.

    Mitähän jos myön­net­täisi­in, että määräaikaiset ja vapaasti neu­votelta­vat työ­suh­teet ovat mon­es­takin syys­tä tulleet jäädäk­seen, ja tämä on yksi niistä. kaik­ki oli­si­vat samal­la viivalla.

  5. Tämän riskin voi vaku­ut­taa, eli jakaa halukkaiden kesken tai sit­ten val­tio voi antaa työn­tek­i­jälle ja työ­nan­ta­jalle oikeu­den sopia keskenään, kuka kan­taa riskin työkyvyt­tömyy­destä. Näin ris­ki kohden­tu­isi parem­min sille, joka on parhaas­sa ase­mas­sa sen kan­tamiseen. Sen voisi myös jakaa työ­nan­ta­jan ja työn­tek­i­jän kesken.

  6. Eikö joku lääkäri vois käy­dä tääl­lä ker­tomas­sa että MS ei ole perinnöllinen.

    Ja kyl­lä työ­suh­teen alka­es­sa voi olla aluil­laan mikä tahansa, vaik­ka hitaasti etenevä syöpä tai masen­nus tai alko­holis­mi. Ihmiset on niin arvaamattomia.

  7. Onhan tähän ole­mas­sa muukin ratkaisu. Riit­tävän sairaat selkeän riskin sisältävät työn­tek­i­jät siiv­otaan ajois­sa työ­nan­ta­jan palkkalis­toil­ta ulos. Ei irti­sanomi­nen ole Suomes­sa mitenkään vaikeaa. YT neu­vot­te­lut á 15 min­ut­tia suoritet­tuna ja sen jäl­keen on vapaat kädet. Onhan työ­nan­ta­jil­la lis­tat sairaslomapäivistä ja niiden kehi­tyk­ses­tä. Niiden perus­teell voi ennakoi­da riski­ta­pauk­set. Aika har­va pääsee eläk­keelle noin vaan, se on pitkä ja kivu­lias pros­es­si mon­en sairau­den kohdal­la. Parin vuo­den välein tapah­tu­va siivous on tehokas tapa päästä täl­läi­sistä työn­tek­i­jöistä eroon.
    Ja tätähän siis todel­lakin tapah­tuu, se on itse asi­as­sa nor­maalia eräis­sä isois­sakin yrityksissä.

  8. Niin ja toinen tapa mikä käytetään aika yleis­es­ti pieneim­mis­sä yri­tyk­sis­sä on “savus­taa” oireil­e­va ja riskialtis työtek­i­jä ulos. Tarpeek­si kun ahdis­tel­laan taval­la tai toisel­la moni pää­tyy epä­toivoiseen ratkaisu­us ja irti­sanoo itsenä. Siinä sit­ten ollaan kortis­tossa ja sen jäl­keen sosi­aal­ituel­la, kun har­va ere­htyy kyses­tä henkilöä enää otta­maan töihin.

  9. yks täti: “Eikö joku lääkäri vois käy­dä tääl­lä ker­tomas­sa että MS ei ole perinnöllinen.”

    En ole lääkäri, mut­ta ei asiantun­te­muk­sen ole ennenkään saanut suu­tani tukit­tua… MS-tau­ti ei ilmeis­es­ti ole perin­nölli­nen sairaus, eli täti on oike­as­sa ja minä olin väärässä, mut­ta hain takaa sitä ettei sitä aiheuta ympäristötek­i­jät joi­hin työ­nan­ta­ja voi vaikut­taa. Päin­vas­toin kuin esim. ast­ma, joka voi olla työperäinen.

    Ms-Liit­to ker­too: “Sairaus on yleinen ainakin väestöis­sä, jot­ka ovat pohjoiseu­roop­palaista sukua. Eräis­sä etni­sis­sä ryh­mis­sä sairaus on läh­es tun­tem­aton: Afrikan mus­ta väestö, eski­mot, maorit…

    “MS-poti­laan lähisuku­lais­ten ris­ki on jonkin ver­ran suurem­pi, lap­sil­la 10‑, sis­aruk­sil­la 20- ja ident­tisel­lä kak­sosel­la peräti 400-ker­tainen. Etäisem­mil­lä suku­laisil­la sairau­den toden­näköisyys ei ole nor­maalia suurempi…

    “MS-tau­tia ei voi pitää perin­nöl­lisenä. Suku­tutkimuk­set ja esi­in­tyvyy­den roduit­tainen vai­htelu osoit­ta­vat kuitenkin, että sairas­tu­misalt­tius määräy­tyy ainakin osit­tain per­in­tötek­i­jöit­ten mukaan.

    “…Sitä ei liioin pide­tä tart­tuvana, kos­ka sairaus­ris­ki ei ole poti­laiden puolisoil­la tai sairaan­hoito­henkilökun­nal­la nor­maalia suurempi.

    “Pohjois-Euroopas­sa syn­tyneen, Afrikkaan aset­tuneen siir­to­laisen toden­näköisyys sairas­tua MS-tau­ti­in on suurem­pi kuin Afrikas­sa syn­tyneen, rotu­taustal­taan samankaltaisen ihmisen. Syn­tymä­paik­ka tun­tuu siis vaikut­ta­van taudin puhkeamiseen. Lisäk­si tiede­tään, että alle 15-vuo­ti­aana Afrikkaan läht­e­neen siir­to­laisen sairas­tu­mis­ris­ki on selvästi aikuise­na siir­tynyt­tä pienempi.

    “Täl­laiset selvi­tyk­set osoit­ta­vat elinympäristön jol­lakin taval­la vaikut­ta­van MS-tau­ti­in sairas­tu­miseen. Sairau­den on esitet­ty saa­van alkun­sa lap­su­udessa ja muut­tuvan oireisek­si vas­ta nuorel­la aikuisiällä.

    “MS-tau­ti­in kytkey­tyvää ympäristötek­i­jää ei ole kyet­ty tun­nista­maan. Tutkimusten mukaan se ei ainakaan liity koulu­tuk­seen, ihmisen elämän­tapoi­hin, luon­teeseen, rav­in­tokäyt­täy­tymiseen tai työhön.” http://www.ms-liitto.fi/index.phtml?s=159

  10. Ciclista jo sanoikin, mitä kävi mielessäni — eli jos raja on viisi vuot­ta, työn­tek­i­jä pilalle tai pihalle mielu­um­min ennen sitä. Ei tämäkään ihan opti­maaliselta kuu­losta, mut­ta “muu­tok­set ovat” kuulem­ma “vaikei­ta”…

    Art­turi Björk, point­ti oli, että kukaan ei halua sitä riskiä. Eikä työn­tek­i­jä ole parhaas­sa ase­mas­sa sen kan­tamiseen, vaan helpoin vai­h­toe­hto, jolle sen voi työntää.

  11. Sat­un­nainen vihreä: No sehän on tietysti ihan selvää, että kukaan ei halua kan­taa jotain 200000 € riskiä. Ei vaku­u­tusy­htiötkään huvikseen riske­jä kan­na, vaan niille mak­se­taan siitä.

    Jos työ­nan­ta­ja usein aiheut­taa työkyvyt­tömyy­den, niin on luul­tavasti järkevää, että hän kan­taa myös riskin. Jos taas työn­tek­i­jän on helpoin kon­trol­loi­da omaa työkykyään, niin sil­loin hänen kan­nat­taa kan­taa riski.

    Näitä tilantei­ta on val­tion aika han­kala alkaa erotel­la ja tun­nistaa. Sen sijaan, jos työ­nan­ta­jalle ja työn­tek­i­jälle annetaan oikeus sopia asi­as­ta keskenään, niin ris­ki ohjau­tuu sille, jolle se on “tehokkain­ta”.

  12. Tässähän on siis kyse siitä, että palkat­taval­la on jo tiedos­sa ole­va MS, joka sit­ten voi sil­lä het­kel­lä näyt­tää siltä tai tältä, mut­ta tiedos­sa se jo on. Täl­löin että edes puheek­si tulisi pitkän työ­suh­teen mah­dol­lisu­us, täy­tyy työn­hak­i­jal­la olla poikkeuk­sel­lisia valt­te­ja, noin jär­jen mukaan. Ollaan kuitenkin siir­ryt­ty puhu­maan siitä, miten asioit­ten noin yleis­es­ti pitäisi muka olla.

  13. Viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu työkyvyt­tömyy­seläkkeistä johtaa diskrim­i­noin­ti­in työhön oto­ssa. Tätä on yritet­ty kor­ja­ta vuosia, ellei vuosikym­meniä, mut­ta vaikea­ta se on. Kaik­ki rak­en­teel­lisen muu­tok­set ovat näköjään kolmikan­nalle vaikeita

    Nyt on Osmo oikeal­la asial­la. — Olisiko ratkaisu se, että työ­nan­ta­jat vapaute­taan työkyvyt­tömyy­seläkev­as­tu­ista. On täysin kohtu­u­ton­ta heitä rasit­taa. Ehkä koko jär­jestelmä pitäisi uusia. Val­tio vaku­ut­taisi kaik­ki ja vas­taisi eläkkeistä, myös työkyvyttömyyseläkkeistä.

    Tästä olisi seu­rauk­se­na, että työ­markki­nat alka­isi­vat toimia tehokkaam­min. Siir­tymi­nen paikas­ta toiseen helpot­tuisi. Työt­tömyys alenisi.

  14. Onnek­si ehdin saa­da vakipaikan ennen kuin ms-tau­ti­ni todettiin. 

    Työte­htävät vai­hdet­ti­in kuitenkin heti ker­rot­tuani sairaud­es­ta esimiehelle (vas­ten omaa tah­toani). Seu­raavak­si nämä tehtävät, yllä­tys yllä­tys, näkyivätkin pois­tet­tavien tehtävien listal­la ja esimies olikin sitoutunut parin henkilö­työvuo­den vähen­nyk­si­in lähi­t­ule­vaisu­udessa (tuli ker­tomaan tämän min­ulle). Viimek­si kyselti­in että olenko sitä eläk­keelle jäämistä ajatellut…

    Suurin ongel­ma on nuore­na sairas­tuneen ja eläk­keelle jääneen työkyvyt­tömyy­seläk­keen heikko taso. Usein tämän ikäisel­lä on vielä per­het­täkin elätet­tävänä, parhaas­sa tapauk­ses­sa vielä yksinhuoltajana.

  15. Rai­ja Vahasa­lon blogikir­joituk­sen Onko ikäsyr­jin­tä lail­lista? luet­tuani (en pane tähän linkkiä, kos­ka se suis­taa kom­ment­ti­ni roska­pos­tik­si; blogikir­joi­tus on julka­istu Uuden Suomen Puheen­vuorois­sa 18.4.2012) muistin että Osmo on kir­joit­tanut aiheesta.

    Eivätkö Vahasa­lo, Katainen ja koko niiden poli­itikko­jen kööri, jot­ka ovat ikäsyr­jin­tää suureen ääneen valit­ta­neet, ole tietoisia työkyvyt­tömyy­seläke­jär­jestelmän kiemuroista, kun eivät mil­loinkaan mainitse tätä Osmon esi­in­tuo­maa kohtuuttomuutta? 

    Ei min­ul­la muu­ta ratkaisue­hdo­tus­ta ole kuin kaikkien eläke­mak­su­jen korot­ta­mi­nen ja niiden työkyvyt­tömyy­seläkkei­den, joi­hin johtanut työkyvyt­tömyys ei ole aiheutunut työstä, mak­sami­nen muiden eläkkei­den tapaan. Tämä ei tai­da onnis­tua, mut­ta asian voisi silti maini­ta samal­la kun ruoski­taan ikäsyrjijiä.

  16. Olisi kiva tietää onko tälle tapah­tu­mas­sa jotain. Olen itse tilanteessa jos­sa kysyisen taudin takia en enää kykene toim­i­maan yrit­täjänä mut­ta pär­jäisin var­masti ainakin tois­taisek­si työn­tek­i­jänä ihan hyvin. Halu­an olla asian suh­teen rehelli­nen mut­ta se ei juurikaan auta työl­listymistä. Samal­la taudin kannal­ta olisi hyvä vält­tää ylimääräistä stressiä.

  17. Työurien piden­tämis­es­tä pide­tään pitk­iä puhei­ta kansane­dus­ta­jien ja min­is­terei­den toimes­ta. Kukaan ei kuitenkaan puu­tu tähän työ­nan­ta­jien työkyvyt­tömyy­seläke­mak­su­pelkoon. Kaup­pale­hden jouluku­us­sa 2012 tehneessä tutkimuk­ses­sa esimerkik­si Kone Oyj, Suomen men­estyneem­pi­in kuu­lu­va pörssiy­htiö, loisti voit­ta­jana listal­la “ei ole palkan­nut yhtään yli 55-vuo­ti­as­ta viimeisen vuo­den aikana”!!! Jos olisi kan­nus­timia palkkaamiseen, tilanne olisi var­maan eri­la­nen. Pitäisikö tehdä tutkimus niiden maid­en eläke­jär­jestelmistä, jois­sa yli 50-vuo­ti­ai­ta on paljon työelämässä ja muut­taa suo­ma­lainen jär­jestelmä samanlaiseksi??

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.