Päästöoikeuskauppa ja ansiottomat voitot

Mik­si päästöoikeuskaup­pa tuot­taa ansiot­to­mia voit­to­ja sähköntuottajille.

Sähkön hina muo­dos­tuu läh­es aina kivi­hi­ililau­teen tuotan­tokus­tan­nusten mukaan. Kun sähköä myy­dään pörssis­sä, hin­nan on nous­ta­va niin korkeak­si, että kalleinkin tarvit­tu tuo­tas­nto­muo­to pysyy mukana. Jos hin­ta lask­isi kivi­hi­il­isähkön mar­gin­aal­i­hin­nan ala­puolelle, kivi­hi­ililaitok­set sul­jet­taisi­in. Huo­mat­takoon, että pelkäl­lä mar­gin­aal­i­hin­nal­la taas nuo kivi­hi­ililaitok­set eivät lop­ut­tomi­in pysy pystyssä, kos­ka investoin­nitkin pitäisi rahoittaa. 

Kun päästöoikeuk­sien hin­ta nousee 10 eurol­la ton­nia kohden, sähkön hin­ta nousee 7–8 euroa megawat­ti­tun­nil­ta. Näin käy myös jos hiilid­iok­sidi­veroa nos­te­taan samal­la summalla.

Päästöoikeu­den hin­ta siir­tyy sähkön hin­taan, vaik­ka oikeudet olisi saatu ilmaisek­si. Nehän voi kuitenkin myy­dä kalli­iseen hin­taan. Sik­si voimalaa ei kan­na­ta pitää käyn­nis­sä, jos sähkön hin­ta ei vas­taa muut­tuvia kus­tan­nuk­sia, joi­hin kuu­luu myös raha­nar­vois­t­en päästöoikeuks­di­en mene­tys. Joka ei tätä ymmär­rä, ei pääse läpi mikro­talouden peruskurssista. Aika moni päät­täjä olisi reput­tanut. Hiilivoimaloiden omis­ta­jille ilmaiset päästöoikeudet merk­it­sivät suur­ta voit­toa. Laitos tuot­ti selvää rahaa myös seisoes­saan käyttämättömänä.

Sähkön hin­nan nousu on hyväk­si kaikelle uudelle päästöt­tömälle tuotanolle, kuten tuulivoimalle, bioen­er­gialle ja niin edelleen. Tämä on myös meka­n­imin tarkoi­tus. Epä­tarkoituk­sen­mukaista on, että se merk­it­see lopt­tovoit­toa myös van­han vesivoiman ja van­ho­jen ydin­voimaloiden omis­ta­jille. Tämä tulon­si­ir­to niille on läh­es mil­jar­di euroa vuodessa. Kun päästökaup­pa­jär­jestelmää sor­vat­ti­in, vihreät esit­tivät, että nämä ansiot­tomat vboiton (wind­fall-voitot) verotet­taisi­in yhteiskun­nalle, mut­ta tähän ei suostuttu.

Sähkön hin­taan päästöoikeudet siir­tyivät sel­l­aisi­naan, kos­ka sähköä ei voi­da merkit­tävis­sä määrin tuo­da EU:n ulkop­uolelta. Teräk­sen hin­taan niitä ei voi siirtää, kos­ka terästä voidaan tuo­da EU:n ulkop­uolelta. Samas­ta syys­tä kuin kivi­hi­ililaitos­ta ei kan­na­ta käyt­tää, ellei hin­ta kata myös päästöoikeuk­sien kau­pal­lista arvoa, myöskään teräk­sen valmis­ta­jan ei kan­na­ta tuot­taa terästä tap­pi­ol­la, vaik­ka olisi saanut päästöoikeudet ilmaisek­si. Niin­pä ilmaiset päästöoikeudet eivät tue euroop­palaista teol­lisu­ut­ta ulkop­uolisia vas­taan, JOS OIKEUDET ON ANNETTU HISTORIATIETOJEN POHJALTA.

Jos päästöoikeudet annetaan toteu­tu­van tuotan­non perus­teel­la, tiet­ty päästöki­in­tiö teräs­ton­nia kohden, sil­loin ne tuke­vat euroop­palaista teros­te­ol­lisu­ut­ta ulkop­uolisia vas­taan, mut­ta sil­loin jär­jestelmä ei toisaal­ta ohjaa juuri lainkaan.

11 vastausta artikkeliin “Päästöoikeuskauppa ja ansiottomat voitot”

  1. Toisin sanoen tehti­in miten päin vain, EU on liian pieni yksikkö tekemään ilmastopoli­ti­ikkaa, jos se vaikut­taa tuotan­toon, jol­la on maail­man­markki­nat. Ilmas­ton kannal­ta kaik­ki ratkai­se­vat päätök­set tehdään siis globaalien sopimusten puitteissa.

    Iro­nista kyl­lä, pait­si että EU on liian pieni, se on myös liian iso. Se voisi hyvin jät­tää jäsen­maille, kansalaisille ja yri­tyk­sille paikallis­es­ti ratkaistavak­si, mil­lä keinoin päästövähen­nyk­set tuote­taan, mut­ta ei. Tuulivoimaa pitää edis­tää siel­lä mis­sä ei tuule, ydin­voimaa ei saa rak­en­taa siel­lä mis­sä tur­val­lisu­uskult­tuuri on maail­man paras, hehku­lam­put pitää kieltää pait­si siel­lä mis­sä talo­ja jäähdytetään, myös siel­lä mis­sä niitä läm­mitetään. Jne.

    Taitaa käy­dä niin kuin mon­es­sa muus­sakin asi­as­sa: euroop­palaiset ide­al­is­tis­es­ti puuhastel­e­vat aikansa, mut­ta vas­ta Yhdys­val­lat — vähän hitaasti ongel­maan herät­tyään — sit­ten prag­maat­tisu­udessaan ottaa johtoroolin ja saa jotain aikaan.

  2. Osmo, val­tio (tai ehkä oikeam­min EU) voisi toimil­laan paran­taa uusien päästöt­tömien ener­giantuotan­to­laitosten rak­en­tamisen kan­nat­tavu­ut­ta, ja siten lisätä niiden määrää markki­nas­sa. Sit­ten kun markki­nas­sa on tarpeek­si ener­giantuotan­non ylika­p­a­siteet­tia että hiilivoimaa voidaan sulkea, pitäisi markki­nahin­nankin jo reagoi­da. Hiilivoimala sul­je­taan, päästöoikeudet myy­dään, jol­loin päästöoikeusmarkki­nas­sa tar­jon­ta kas­vaa –> päästöoikeuk­sien markki­nahin­nan pitäisi laskea.

    Jos sähkön markki­nahin­ta las­kee voimakkaasti, voidaan syöt­tö­tar­if­fi­jär­jestelmäl­lä tur­va­ta uusien laitosten toim­imi­nen jos­sain määrin kannattavasti.

    Niil­lä yri­tyk­sil­lä, jot­ka muuten käärivät wind­fall-voit­to­ja, on kyl­lä varaa myy­dä sähköään halvemmalla.

    Uusien päästöt­tömien ener­giantuotan­to­laitosten rak­en­tamista voisi tukea vaikka­pa hal­val­la val­tion lainal­la, jon­ka hal­pako­rkoisu­u­den ehdot liit­tyvät esim. laitok­sen valmis­tu­miseen tietyssä ajas­sa, ja tiet­ty­i­hin tuotantomääriin.

  3. “Epä­tarkoituk­sen­mukaista on, että se merk­it­see lopt­tovoit­toa myös van­han vesivoiman ja van­ho­jen ydin­voimaloiden omis­ta­jille. Tämä tulon­si­ir­to niille on läh­es mil­jar­di euroa vuodessa. Kun päästökaup­pa­jär­jestelmää sor­vat­ti­in, vihreät esit­tivät, että nämä ansiot­tomat vboiton (wind­fall-voitot) verotet­taisi­in yhteiskun­nalle, mut­ta tähän ei suostuttu.”

    Vaik­ka kuin­ka van­noisi, että tämä on ker­tavero­tus ja ker­taratkaisu, vero­lakiemme his­to­ri­an perus­teel­la sitä ei kyl­läkukaan usko. Mik­si kukaan rak­en­taisi päästöt­tömiä voimalaitok­sia, jos niistä tule­vat voitot verote­taan pois? Eli wind­fall-voit­to­jen poisverot­ta­mi­nen heit­tää mielestäni varsin perustel­lun epäi­lyn tule­vaisu­u­den mah­dol­li­sista lisäveroista vähäpäästöisille investoinneille.

  4. Päästöoikeuskaup­pa? En ole koskaan ymmärtänyt koko päästöoikeus ter­miä ja vielä vähem­män sil­lä käytävää kauppaa.
    Ymmär­rän kyl­lä mitä sil­lä teknis­es­ti tarkoite­taan. Ymmär­rän senkin mihin sil­lä pyritään, mut­ta siihen se sit­ten loppukin.
    Päästöoikeus? Kenel­lä on oikeus päästöi­hin ja niiden kaup­paamiseen. Miten jonkun pape­ria tuot­ta­van kon­sernin ympäristöys­täväl­lisyys kas­vaa kun se mak­saa jollekkin toiselle yri­tyk­selle, yri­tyk­selle joka toimi­alas­taan johtuen ei juurikaan saas­tu­ta. Ei mitenkään. Paperi/sellu kon­serni työn­tää samat saa­s­tat luon­toon kuin enennkin.
    Päästöoikeuskaup­pa on täysin kieroon­tunut sumu­tus mis­sä rahaa siir­retään taskus­ta toiseen, mut­ta päästöistä ja niiden vähen­tämis­es­tä ei piita­ta paskaan.

  5. “Sähkön hin­taan päästöoikeudet siir­tyivät sel­l­aisi­naan, kos­ka sähköä ei voi­da merkit­tävis­sä määrin tuo­da EU:n ulkopuolelta.”

    Tämä voi muut­tua. Miten ulko­maiseen tuotan­toon suh­taudu­taan päästökaup­pa­jär­jestelmässä (ts. onko jotain tar­if­fe­ja ja mille ne pohjautuvat)?

    Min­ulle on epä­selvää mik­si päästökaup­pa on parem­pi ratkaisu kuin päästövero? Päästökau­pas­sa­han jae­taan alku­var­al­lisu­us (=päästöki­in­tiöt) mieli­v­al­tais­es­ti het­kel­lä nol­la. Päästöverossa mak­se­taan jokaises­ta aiheutetus­ta päästökus­tan­nuk­ses­ta tiet­ty hin­ta, help­poa ja yksinker­taista? Kuvit­te­len, että toteut­ta­mi­nen on helpom­paa: ei tarvii mitään päästöpörssiä jne. Molem­mis­sa­han jär­jestelmis­sä päästöille muo­dos­tuu tiet­ty hin­ta. Jos hin­ta on sama on allokaa­tio sama vai? Erona on se, että toises­sa asete­taan päästö­jen kokon­ais­määrä ja toises­sa päästön hin­ta suoraan..

  6. cob­bit: päästöoikeuk­sia ei pitäisikään jakaa, vaan ne pitäisi huutokaupata.

    Erona on se, että päästökaup­pa “takaa” tietyn tason päästöille. Se ei takaa päästöille mitään hin­taa. Vero takaa päästöille hin­nan, mut­ta se ei takaa mitään tasoa päästöille.

    Minä luulen, että poli­itikoil­la on parem­pi haju siitä mille tasolle päästöt pitäisi aset­taa kuin siitä mille tasolle päästö­jen hin­ta pitäisi asettaa.

  7. Aivan oleelli­nen ero veron ja päästökau­pan välil­lä on päästöoikeuk­sien rajalli­nen määrä. Niitä jae­taan tai huu­tokau­pataan tiet­ty määrä, ja kun ne lop­pu­va niin ne lop­pu­vat, ja päästöt lop­pu­vat myös. Peri­aat­teessa siis päästöoikeuk­sien määrä aset­taa päästöka­ton, mitä vero ei tee. Liikkelle las­ket­tavien päästöoikeuk­sien määrää vähen­tämäl­lä voidaan ainakin teo­ri­as­sa vähen­tää päästöjä. Jos tuot­taa päästöjä ilman oikeuk­sia, seu­raa kovat sakot.

    Mie­lenki­in­toisek­si tilanne voi muo­dos­tua esim. talvipakkasel­la, jos oikeudet lop­pu­vat. Sam­mute­taanko val­takun­nas­ta val­ot ja pan­naanko läm­möt kiin­ni, vai mak­se­taanko sakot? Ja kuka maksaa?

    Mie­lenki­in­toinen mah­dol­lisu­us on negati­ivi­iset päästöt. Jos esim. kerätään bio­mas­san polt­tamises­sa syn­tyvä hiilid­iok­si­di tal­teen, voiko täl­lä taval­la tuot­taa päästöoikeuk­sia, jot­ka kel­paa­vat myytäväksi?

    Oli miten oli, jär­jestelmä on hyvin mon­imutkainen ja vaatii jokaiselta päästö­jen tuot­ta­jal­ta tarkat mit­tauk­set ja audi­toidut lasken­ta­jär­jestelmät päästö­jen seu­raamisek­si. Minus­ta päästökaup­pa on fik­sumpi ja luo tilaa sel­l­aiselle luovu­udelle mitä vero­tus ei tee. Toimi­iko se niin kuin suun­nitel­tu, on sit­ten toinen kysymys.

    Taval­la tai toisel­la päästöjä pitäisi kuitenkin saa­da nopeasti vähen­net­tyä. Poli­ti­ikan sout­a­mi­nen ja huopaami­nen tun­tuu täl­lä het­kel­lä todel­la tuskas­tut­taval­ta. Aivan kuin päästö­jen poten­ti­aal­isia riske­jä ei oltaisi alku­unkaan ymmärretty.

  8. Samaa mieltä kuin ainakin Cob­bit että koko päästöoikeuskaup­pa on kier­outunut. En ker­takaikki­aan ymmär­rä miten tuol­laisel­la hyvä-veli/oli­gark­ki ‑jär­jestelmäl­lä voidaan saa­da aikaisek­si mitään hyvää. Päästö­jen vero­tus olisi täysin järkevä keino. Veroa vain pikkuhil­jaa nos­te­taan (joka tietenkin ker­ro­taan etukä­teen) kunnes päästöt alka­vat vähen­tyä, jne. 

    Täl­löin kulut­ta­jat ja tuot­ta­jat tekevät val­in­to­ja kulu­tuk­sen laadun ja määrän suh­teen. Ja teol­lisu­us tietää, että jos aikoo jatkaa toim­intaa niin on tehtävä investoin­te­ja oikean­su­un­taiseen tuoteke­hi­tyk­seen. Nythän ei tarvi panos­taa, kun saa hyvä-veli ‑peri­aat­teel­la päästöoikeudet ilmaiseksi.

    Tässä ei myöskään tarvisi miet­tiä että saako joku vesi‑, tuuli- tai ydin­voimala etua, kos­ka siinä vero­tataan vain todel­li­sista var­men­ne­tu­ista päästöistä ja jos niitä ei tule niin ei tarvi verot­taakaan. Ydin­voima mak­sakoot tietenkin oikeat vaku­u­tus­mak­sut yhteiskun­nalle, mut­ta se on sit­ten toinen juttu.

    Ja tuol­la tavoin kerät­tävät rahat on osat­ta­va jotenkin kanavoi­da teol­liseen toim­intaan ja liike-elämään takaisin mui­ta veroja/maksuja alen­ta­mal­la tai sit­ten selkeästi ympäristöä hyödyttävällä/päästöjä vähen­täväl­lä taval­la. Muuten verote­taan vain oma toim­intamme kuo­li­aak­si. Edelleen jot­ta tuo vero­tus toimisi sen on sisäl­lytet­tävä myös vas­taa­vat tul­li­mak­sut, joil­la verote­taan täl­laisen vero­tus­sopimuk­sen ulkop­uolel­la tehtävää tuotantoa.

    No, ehkä tässä käy kuin Hami­lo sanoo, että luul­tavasti USA tart­tuu lop­ul­ta asi­aan käytän­nöl­lis­es­ti ja määrit­tää itse (WTO:sta riip­pumat­ta tai sitä määräten) todel­liset päästöjä vähen­tävät menetelmät, jot­ka kuitenkin ovat USA:n kannal­ta sen omaa teol­lisu­ut­ta edis­täviä. Luul­tavasti myös siten että ne käytän­nössä rankai­se­vat kaikkia, jot­ka tekevät asi­at jotenkin toisin kuin USA sit­ten päättää.

    Mut­ta tuo­honkin on vielä aikaa; teen ennus­teen että noin kymme­neen vuo­teen (san­o­taan ennen vuot­ta 2020) ei tapah­du juuri mis­sään kuin kos­meet­tisia muutoksia.

  9. Juha Vuo­rio: Mikä takaa, että hiilid­iok­sidi­veros­ta ei vapaute­ta hyväveliperi­aat­teel­la ihan samal­la taval­la, kuin päästöoikeuk­sia jae­taan ilmaisek­si nykyisessä systeemissä?

  10. Juha Vuo­rio: “Nythän ei tarvi panos­taa, kun saa hyvä-veli ‑peri­aat­teel­la päästöoikeudet ilmaiseksi.”

    Ei tarvitse, ei, mut­ta yri­tyk­sil­lä säi­lyy silti yllyke panos­taa. Se onko päästöoikeus saatu ilmaisek­si vai ostet­tu huu­tokau­pas­ta ei vaiku­ta mitenkään päästöoikeu­den opti­maaliseen käyt­töön. Alku­jako vaikut­taa (ainakin teoroias­sa) vain siihen kuka kerää rahat.

  11. täy­tyy myön­tää että tietenkin mikä tahansa ihmis­ten jär­jestelmä on aina epätäy­delli­nen. Mut­ta mielestäni täl­lainen veroon poh­jau­tu­va olisi läpinäkyvämpi ja sopeu­tu­isi helpom­min kaik­keen poikkeavaan (jot­ka muu­toin poiki­vat hel­posti lehmänkauppoja). 

    Esimerkkinä vaik­ka että kun jon­ain vuon­na alkaa jos­sain maas­sa päästöoikeudet jostain syys­tä lop­pumaan niin mitä tehdään. Täl­löin tietenkin poli­itikot alka­vat sumpli­maan asi­aa EU-tasol­la ja kansal­lisel­la tasolla. 

    Vero­jär­jestelmässä tuos­ta selviää rahal­la, kaiken kan­nus­tavu­u­den säi­lyessä ennal­laan. Päästökau­pas­sa tapah­tuu paljon helpom­min että ale­taan tekemään “lehmänkaup­po­ja” ainakin niille jot­ka ovat hyvis­sä väleis­sä hallinnas­sa ole­van eli­itin kanssa. 

    Näin sen ainakin itse näen. 

    Mut­ta myön­nän ker­naasti että todel­li­nen päästö­jen huu­tokaup­pa olisi parem­pi kuin nykyi­nen ilmaisek­si jakami­nen. Tosin siinä tulee samat kil­pailukyvyn haas­teet kuin vero­jär­jestelmässä. Mut­ta ne ovat siinäkin tah­dol­la hoidettavissa. 

    Mut­ta luul­tavasti tämä keskustelu on siinä mielessä turhaa että joka tapauk­ses­sa päivän­poli­ti­ikalla hoidel­laan asi­at poli­it­tis­es­ti sopi­vak­si (näyt­tää hyvältä, mut­ta tosi­asi­as­sa ei tehdä paljoakaan), eikä itse asian kannal­ta oikeak­si (vrt. main­in­tani vähin­tään kymmen­estä vuodes­ta; tietääk­seni kasvi­huonepäästöt ovat edelleen voimakkaas­sa kasvus­sa maailmassa).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.