Miksi päästöoikeuskauppa tuottaa ansiottomia voittoja sähköntuottajille.
Sähkön hina muodostuu lähes aina kivihiililauteen tuotantokustannusten mukaan. Kun sähköä myydään pörssissä, hinnan on noustava niin korkeaksi, että kalleinkin tarvittu tuotasntomuoto pysyy mukana. Jos hinta laskisi kivihiilisähkön marginaalihinnan alapuolelle, kivihiililaitokset suljettaisiin. Huomattakoon, että pelkällä marginaalihinnalla taas nuo kivihiililaitokset eivät loputtomiin pysy pystyssä, koska investoinnitkin pitäisi rahoittaa.
Kun päästöoikeuksien hinta nousee 10 eurolla tonnia kohden, sähkön hinta nousee 7-8 euroa megawattitunnilta. Näin käy myös jos hiilidioksidiveroa nostetaan samalla summalla.
Päästöoikeuden hinta siirtyy sähkön hintaan, vaikka oikeudet olisi saatu ilmaiseksi. Nehän voi kuitenkin myydä kalliiseen hintaan. Siksi voimalaa ei kannata pitää käynnissä, jos sähkön hinta ei vastaa muuttuvia kustannuksia, joihin kuuluu myös rahanarvoisten päästöoikeuksdien menetys. Joka ei tätä ymmärrä, ei pääse läpi mikrotalouden peruskurssista. Aika moni päättäjä olisi reputtanut. Hiilivoimaloiden omistajille ilmaiset päästöoikeudet merkitsivät suurta voittoa. Laitos tuotti selvää rahaa myös seisoessaan käyttämättömänä.
Sähkön hinnan nousu on hyväksi kaikelle uudelle päästöttömälle tuotanolle, kuten tuulivoimalle, bioenergialle ja niin edelleen. Tämä on myös mekanimin tarkoitus. Epätarkoituksenmukaista on, että se merkitsee lopttovoittoa myös vanhan vesivoiman ja vanhojen ydinvoimaloiden omistajille. Tämä tulonsiirto niille on lähes miljardi euroa vuodessa. Kun päästökauppajärjestelmää sorvattiin, vihreät esittivät, että nämä ansiottomat vboiton (windfall-voitot) verotettaisiin yhteiskunnalle, mutta tähän ei suostuttu.
Sähkön hintaan päästöoikeudet siirtyivät sellaisinaan, koska sähköä ei voida merkittävissä määrin tuoda EU:n ulkopuolelta. Teräksen hintaan niitä ei voi siirtää, koska terästä voidaan tuoda EU:n ulkopuolelta. Samasta syystä kuin kivihiililaitosta ei kannata käyttää, ellei hinta kata myös päästöoikeuksien kaupallista arvoa, myöskään teräksen valmistajan ei kannata tuottaa terästä tappiolla, vaikka olisi saanut päästöoikeudet ilmaiseksi. Niinpä ilmaiset päästöoikeudet eivät tue eurooppalaista teollisuutta ulkopuolisia vastaan, JOS OIKEUDET ON ANNETTU HISTORIATIETOJEN POHJALTA.
Jos päästöoikeudet annetaan toteutuvan tuotannon perusteella, tietty päästökiintiö terästonnia kohden, silloin ne tukevat eurooppalaista terosteollisuutta ulkopuolisia vastaan, mutta silloin järjestelmä ei toisaalta ohjaa juuri lainkaan.
Toisin sanoen tehtiin miten päin vain, EU on liian pieni yksikkö tekemään ilmastopolitiikkaa, jos se vaikuttaa tuotantoon, jolla on maailmanmarkkinat. Ilmaston kannalta kaikki ratkaisevat päätökset tehdään siis globaalien sopimusten puitteissa.
Ironista kyllä, paitsi että EU on liian pieni, se on myös liian iso. Se voisi hyvin jättää jäsenmaille, kansalaisille ja yrityksille paikallisesti ratkaistavaksi, millä keinoin päästövähennykset tuotetaan, mutta ei. Tuulivoimaa pitää edistää siellä missä ei tuule, ydinvoimaa ei saa rakentaa siellä missä turvallisuuskulttuuri on maailman paras, hehkulamput pitää kieltää paitsi siellä missä taloja jäähdytetään, myös siellä missä niitä lämmitetään. Jne.
Taitaa käydä niin kuin monessa muussakin asiassa: eurooppalaiset idealistisesti puuhastelevat aikansa, mutta vasta Yhdysvallat – vähän hitaasti ongelmaan herättyään – sitten pragmaattisuudessaan ottaa johtoroolin ja saa jotain aikaan.
Osmo, valtio (tai ehkä oikeammin EU) voisi toimillaan parantaa uusien päästöttömien energiantuotantolaitosten rakentamisen kannattavuutta, ja siten lisätä niiden määrää markkinassa. Sitten kun markkinassa on tarpeeksi energiantuotannon ylikapasiteettia että hiilivoimaa voidaan sulkea, pitäisi markkinahinnankin jo reagoida. Hiilivoimala suljetaan, päästöoikeudet myydään, jolloin päästöoikeusmarkkinassa tarjonta kasvaa –> päästöoikeuksien markkinahinnan pitäisi laskea.
Jos sähkön markkinahinta laskee voimakkaasti, voidaan syöttötariffijärjestelmällä turvata uusien laitosten toimiminen jossain määrin kannattavasti.
Niillä yrityksillä, jotka muuten käärivät windfall-voittoja, on kyllä varaa myydä sähköään halvemmalla.
Uusien päästöttömien energiantuotantolaitosten rakentamista voisi tukea vaikkapa halvalla valtion lainalla, jonka halpakorkoisuuden ehdot liittyvät esim. laitoksen valmistumiseen tietyssä ajassa, ja tiettyihin tuotantomääriin.
”Epätarkoituksenmukaista on, että se merkitsee lopttovoittoa myös vanhan vesivoiman ja vanhojen ydinvoimaloiden omistajille. Tämä tulonsiirto niille on lähes miljardi euroa vuodessa. Kun päästökauppajärjestelmää sorvattiin, vihreät esittivät, että nämä ansiottomat vboiton (windfall-voitot) verotettaisiin yhteiskunnalle, mutta tähän ei suostuttu.”
Vaikka kuinka vannoisi, että tämä on kertaverotus ja kertaratkaisu, verolakiemme historian perusteella sitä ei kylläkukaan usko. Miksi kukaan rakentaisi päästöttömiä voimalaitoksia, jos niistä tulevat voitot verotetaan pois? Eli windfall-voittojen poisverottaminen heittää mielestäni varsin perustellun epäilyn tulevaisuuden mahdollisista lisäveroista vähäpäästöisille investoinneille.
Päästöoikeuskauppa? En ole koskaan ymmärtänyt koko päästöoikeus termiä ja vielä vähemmän sillä käytävää kauppaa.
Ymmärrän kyllä mitä sillä teknisesti tarkoitetaan. Ymmärrän senkin mihin sillä pyritään, mutta siihen se sitten loppukin.
Päästöoikeus? Kenellä on oikeus päästöihin ja niiden kauppaamiseen. Miten jonkun paperia tuottavan konsernin ympäristöystävällisyys kasvaa kun se maksaa jollekkin toiselle yritykselle, yritykselle joka toimialastaan johtuen ei juurikaan saastuta. Ei mitenkään. Paperi/sellu konserni työntää samat saastat luontoon kuin enennkin.
Päästöoikeuskauppa on täysin kieroontunut sumutus missä rahaa siirretään taskusta toiseen, mutta päästöistä ja niiden vähentämisestä ei piitata paskaan.
”Sähkön hintaan päästöoikeudet siirtyivät sellaisinaan, koska sähköä ei voida merkittävissä määrin tuoda EU:n ulkopuolelta.”
Tämä voi muuttua. Miten ulkomaiseen tuotantoon suhtaudutaan päästökauppajärjestelmässä (ts. onko jotain tariffeja ja mille ne pohjautuvat)?
Minulle on epäselvää miksi päästökauppa on parempi ratkaisu kuin päästövero? Päästökaupassahan jaetaan alkuvarallisuus (=päästökiintiöt) mielivaltaisesti hetkellä nolla. Päästöverossa maksetaan jokaisesta aiheutetusta päästökustannuksesta tietty hinta, helppoa ja yksinkertaista? Kuvittelen, että toteuttaminen on helpompaa: ei tarvii mitään päästöpörssiä jne. Molemmissahan järjestelmissä päästöille muodostuu tietty hinta. Jos hinta on sama on allokaatio sama vai? Erona on se, että toisessa asetetaan päästöjen kokonaismäärä ja toisessa päästön hinta suoraan..
cobbit: päästöoikeuksia ei pitäisikään jakaa, vaan ne pitäisi huutokaupata.
Erona on se, että päästökauppa ”takaa” tietyn tason päästöille. Se ei takaa päästöille mitään hintaa. Vero takaa päästöille hinnan, mutta se ei takaa mitään tasoa päästöille.
Minä luulen, että poliitikoilla on parempi haju siitä mille tasolle päästöt pitäisi asettaa kuin siitä mille tasolle päästöjen hinta pitäisi asettaa.
Aivan oleellinen ero veron ja päästökaupan välillä on päästöoikeuksien rajallinen määrä. Niitä jaetaan tai huutokaupataan tietty määrä, ja kun ne loppuva niin ne loppuvat, ja päästöt loppuvat myös. Periaatteessa siis päästöoikeuksien määrä asettaa päästökaton, mitä vero ei tee. Liikkelle laskettavien päästöoikeuksien määrää vähentämällä voidaan ainakin teoriassa vähentää päästöjä. Jos tuottaa päästöjä ilman oikeuksia, seuraa kovat sakot.
Mielenkiintoiseksi tilanne voi muodostua esim. talvipakkasella, jos oikeudet loppuvat. Sammutetaanko valtakunnasta valot ja pannaanko lämmöt kiinni, vai maksetaanko sakot? Ja kuka maksaa?
Mielenkiintoinen mahdollisuus on negatiiviiset päästöt. Jos esim. kerätään biomassan polttamisessa syntyvä hiilidioksidi talteen, voiko tällä tavalla tuottaa päästöoikeuksia, jotka kelpaavat myytäväksi?
Oli miten oli, järjestelmä on hyvin monimutkainen ja vaatii jokaiselta päästöjen tuottajalta tarkat mittaukset ja auditoidut laskentajärjestelmät päästöjen seuraamiseksi. Minusta päästökauppa on fiksumpi ja luo tilaa sellaiselle luovuudelle mitä verotus ei tee. Toimiiko se niin kuin suunniteltu, on sitten toinen kysymys.
Tavalla tai toisella päästöjä pitäisi kuitenkin saada nopeasti vähennettyä. Politiikan soutaminen ja huopaaminen tuntuu tällä hetkellä todella tuskastuttavalta. Aivan kuin päästöjen potentiaalisia riskejä ei oltaisi alkuunkaan ymmärretty.
Samaa mieltä kuin ainakin Cobbit että koko päästöoikeuskauppa on kieroutunut. En kertakaikkiaan ymmärrä miten tuollaisella hyvä-veli/oligarkki -järjestelmällä voidaan saada aikaiseksi mitään hyvää. Päästöjen verotus olisi täysin järkevä keino. Veroa vain pikkuhiljaa nostetaan (joka tietenkin kerrotaan etukäteen) kunnes päästöt alkavat vähentyä, jne.
Tällöin kuluttajat ja tuottajat tekevät valintoja kulutuksen laadun ja määrän suhteen. Ja teollisuus tietää, että jos aikoo jatkaa toimintaa niin on tehtävä investointeja oikeansuuntaiseen tuotekehitykseen. Nythän ei tarvi panostaa, kun saa hyvä-veli -periaatteella päästöoikeudet ilmaiseksi.
Tässä ei myöskään tarvisi miettiä että saako joku vesi-, tuuli- tai ydinvoimala etua, koska siinä verotataan vain todellisista varmennetuista päästöistä ja jos niitä ei tule niin ei tarvi verottaakaan. Ydinvoima maksakoot tietenkin oikeat vakuutusmaksut yhteiskunnalle, mutta se on sitten toinen juttu.
Ja tuolla tavoin kerättävät rahat on osattava jotenkin kanavoida teolliseen toimintaan ja liike-elämään takaisin muita veroja/maksuja alentamalla tai sitten selkeästi ympäristöä hyödyttävällä/päästöjä vähentävällä tavalla. Muuten verotetaan vain oma toimintamme kuoliaaksi. Edelleen jotta tuo verotus toimisi sen on sisällytettävä myös vastaavat tullimaksut, joilla verotetaan tällaisen verotussopimuksen ulkopuolella tehtävää tuotantoa.
No, ehkä tässä käy kuin Hamilo sanoo, että luultavasti USA tarttuu lopulta asiaan käytännöllisesti ja määrittää itse (WTO:sta riippumatta tai sitä määräten) todelliset päästöjä vähentävät menetelmät, jotka kuitenkin ovat USA:n kannalta sen omaa teollisuutta edistäviä. Luultavasti myös siten että ne käytännössä rankaisevat kaikkia, jotka tekevät asiat jotenkin toisin kuin USA sitten päättää.
Mutta tuohonkin on vielä aikaa; teen ennusteen että noin kymmeneen vuoteen (sanotaan ennen vuotta 2020) ei tapahdu juuri missään kuin kosmeettisia muutoksia.
Juha Vuorio: Mikä takaa, että hiilidioksidiverosta ei vapauteta hyväveliperiaatteella ihan samalla tavalla, kuin päästöoikeuksia jaetaan ilmaiseksi nykyisessä systeemissä?
Juha Vuorio: ”Nythän ei tarvi panostaa, kun saa hyvä-veli -periaatteella päästöoikeudet ilmaiseksi.”
Ei tarvitse, ei, mutta yrityksillä säilyy silti yllyke panostaa. Se onko päästöoikeus saatu ilmaiseksi vai ostettu huutokaupasta ei vaikuta mitenkään päästöoikeuden optimaaliseen käyttöön. Alkujako vaikuttaa (ainakin teoroiassa) vain siihen kuka kerää rahat.
täytyy myöntää että tietenkin mikä tahansa ihmisten järjestelmä on aina epätäydellinen. Mutta mielestäni tällainen veroon pohjautuva olisi läpinäkyvämpi ja sopeutuisi helpommin kaikkeen poikkeavaan (jotka muutoin poikivat helposti lehmänkauppoja).
Esimerkkinä vaikka että kun jonain vuonna alkaa jossain maassa päästöoikeudet jostain syystä loppumaan niin mitä tehdään. Tällöin tietenkin poliitikot alkavat sumplimaan asiaa EU-tasolla ja kansallisella tasolla.
Verojärjestelmässä tuosta selviää rahalla, kaiken kannustavuuden säilyessä ennallaan. Päästökaupassa tapahtuu paljon helpommin että aletaan tekemään ”lehmänkauppoja” ainakin niille jotka ovat hyvissä väleissä hallinnassa olevan eliitin kanssa.
Näin sen ainakin itse näen.
Mutta myönnän kernaasti että todellinen päästöjen huutokauppa olisi parempi kuin nykyinen ilmaiseksi jakaminen. Tosin siinä tulee samat kilpailukyvyn haasteet kuin verojärjestelmässä. Mutta ne ovat siinäkin tahdolla hoidettavissa.
Mutta luultavasti tämä keskustelu on siinä mielessä turhaa että joka tapauksessa päivänpolitiikalla hoidellaan asiat poliittisesti sopivaksi (näyttää hyvältä, mutta tosiasiassa ei tehdä paljoakaan), eikä itse asian kannalta oikeaksi (vrt. mainintani vähintään kymmenestä vuodesta; tietääkseni kasvihuonepäästöt ovat edelleen voimakkaassa kasvussa maailmassa).