Helsin­gin yliopis­ton rehtor­in­vaal­ista on tulos­sa tak­ti­ikkapeli. Tar­jol­la on 12 jok­seenkin tasavah­vaa kan­di­daat­tia ja ehdokas X jolle ei kan­nat­ta­jia löy­dy. Tämä ehdokas X tekee tak­tikoin­nista mie­lenki­in­toisen. Vaali toimite­taan kak­si­vai­heise­na enem­mistö­vaali­na. Oma ehdokas pitää saa­da toiselle kier­rokselle ja tälle vas­tus­ta­jak­si joku tarpeek­si huono.

Riit­tävän iso vähem­mistö – esimerkik­si opiske­li­jat – voivat ratkaista vaalin ehdokkaan Y voitok­si jaka­mal­la äänen­sä ehdokkaiden X ja Y kesken saaden aikaan sen, että nämä molem­mat tule­vat toiselle kier­rokselle. Kos­ka ehdokkaal­la X ei ole kan­na­tus­ta, Y voit­taa var­masti. Jat­ka lukemista “Tyh­mä vaalijärjestelmä”

Aloi­tan uudel­la artikke­lil­la, kos­ka edelli­nen ketju venähti kovin pitkäksi.

Kysymys suh­teel­lis­es­ta köy­hyy­destä liit­tyy siihen, mil­lä indek­sil­lä perus­tur­vaa pitäisi korot­taa, hin­tain­dek­sil­lä, palkkain­dek­sil­lä tai jol­lain niiden välimuodol­la. Jos sitä kor­jataan palkkain­dek­sil­lä (ansio­ta­soin­dek­si) perus­tur­van varas­sa elävien elin­ta­so seu­raa yleistä elin­ta­son nousua. Jos sitä kor­jataan kulut­ta­jahin­tain­dek­sil­lä, hei­dän tulo­jen­sa ostovoima pysyy peri­aat­teessa ennal­laan, mut­ta he eivät saa mitään kor­vaus­ta yleis­es­tä elin­ta­son nousus­ta. Vuodes­ta 1990 perus­tur­va on jäänyt jäl­keen noin 30 % elin­ta­sos­ta, mut­ta on peri­aat­teessa säi­lyt­tänyt ostovoimansa. Jat­ka lukemista “Suh­teel­liset hin­nat ja absolu­ut­ti­nen köyhyys”

Yksi syy lisää, mik­si suh­teel­lisel­la köy­hyy­del­lä on merk­i­tys­tä. Uno­hde­taan inflaa­tio ja puhutaan kiin­teän raha­nar­von ter­mein, vaik­ka tämä raha­nar­von kiinteys on vähän ongel­malli­nen jut­tu taloudel­lisen kasvun aikana, kuten jatkos­sa selviää.

Olkoot min­un tuloni 1000 €/kk ja muiden keskimäärin 1500 €/kk. Sit­ten muiden tulot kaksinker­tais­tu­vat 3000 euroon ja min­un säi­lyvät 1000 eurossa. Onko min­ul­la muu­ta syytä tyy­tymät­tömyy­teen kuin kateuteni ja syr­jäy­tymiseni kaveri­porukas­ta? Jat­ka lukemista “Suh­teel­lisel­la köy­hyy­del­lä on merkitystä”

Sähkö­posti­i­ni putkahti oheinen viesti, jon­ka ajat­telin lähet­täjän nimen osalta sen­suroitu­na saat­taa listalle:

“Arvoisa Lip­pos-intellek­tuel­li,

Mainit­sit viime vaa­likaudel­la jos­sakin yhtey­dessä puolueiden
kun­nal­lisjär­jestö­jen saamista yri­tys­ra­hoista. Ajanko­h­ta olisi
nyt otolli­nen tuon huomion tois­tamiseen, joko julkises­ti tai
jollekin toimit­ta­jalle. Asia tuli mieleeni jo ennen nykyistä
vaali­ra­hoi­tusko­hua, sil­lä parisen viikkoa sit­ten postiluukusta
kolahti Kokoomuk­sen lähet­tämä Uusi Espoo ‑lehden numero 1/2008.
Jat­ka lukemista “Kan­nat­taisiko myös puoluer­a­hoi­tus­ta penkoa?”

Öljy­markki­noil­la on ollut kum­malli­nen tilanne. Vaik­ka nor­maal­i­jär­jel­lä uskoisi, että öljyn hin­ta nousisi sitä mukaan kun varan­not ehtyvät, futu­uri­markki­noil­la on ajatel­tu toisin. Vuo­den 2016 öljyl­lä on käy­ty kaup­paa halvem­mal­la kuin ensi kuukau­den öljyllä.Tähän tosin vaikut­taa myös korko. Hin­ta on mak­set­ta­va heti, öljyn saa sit­ten joskus. Silti alene­va hin­ta on yllättänyt.

Lyhyessä ajas­sa asia on kään­tynyt nurin päin — tai siis oikein päin. Vuo­den 2016 öljyn hin­ta on ampais­sut nopeasti tämän vuo­den hin­to­jen yläpuolelle. Kesäku­un öljyä sai 129 dol­lar­il­la, mut­ta vuo­den 2016 öljys­tä piti mak­saa 138 dol­lar­ia. Mikä kään­töi pään? Vai kek­sivätkö keinot­teli­jat vas­ta nyt pörssin hinnoitteluvirheen.

Jyr­ki Katainen on sanonut, ettei vaali­ra­han saami­nen joltakin yrit­täjältä tee min­is­ter­iä jääviksi käsit­telemään hänen asiois­taan. Riit­tää, että päätök­sen­teon perus­teet ovat avoimia? Min­is­terin ja suuren puolueen puheen­jo­hta­jan anta­mana täl­lainen ohjeis­tus on sik­si merkit­tävä, että se pitäisi tutkia tarkem­min. Sehän merk­it­sisi koko jääviys­lain­säädän­nön kumou­tu­mista. Puolueet­to­muu­den vaaran­tu­mi­nen ei estäisi osal­lis­tu­maan päätök­sen­tekoon, perustei­den avoimuus riit­täisi. Saako myös kum­min tai suku­laisen asioi­ta käsitel­lä, kun­han perus­teet ovat avoimia? Jat­ka lukemista “Vaali­ra­hoi­tus ja jääviys?”

Olen todel­la iloinen, että vaali­ra­hoituk­seen ollaan edus­ta­ja kallin toilailu­jen jäl­keen puut­tumas­sa noin yleisem­minkin.  Mei­dän poli­itisen jär­jestelmämme suuria heikkiouk­sia on henkilöko­htaiseen vaal­i­jär­jestelmään (siis ei lis­tavaali) liit­tyvä kor­rup­tion ris­ki ja eri­lais­ten rahoit­ta­jien mah­dol­lisu­us vaikut­taa vaalitulokseen.

Poli­it­tiset luot­ta­mu­s­paikat ovat julkisen val­lan käyt­töä ja sik­si KAIKEN  vaali­ra­hoituk­sen pitäisi olla avointa.

Olen myös sitä mieltä, että tarvit­sisimme euromääräisen katon vaal­i­main­on­nalle, vaik­ka sen määrit­tämäi­nen ja valvom­i­nen onkin han­kalaa. Ei ole oikein, että rahal­la voi ostaa valtaa.

Suomes­sa on kat­sot­tu tarkoituk­sen­mukaisek­si suosia yrit­täjiä vähän mui­ta lem­peäm­mäl­lä veroko­htelul­la. Tun­nen asi­aa huon­sti, vaik­ka olenkin yrit­täjä itsekin, mut­ta tältä se vaiku­ti sil­loin kun eduskun­ta sääti asiasta.

Yrit­täjää verote­taan työ­tu­lois­taan kuten palka­nsaa­jaa. Oikeas­t­aan vähän liikaakin, kos­ka yrittäjä,senkään jäl­keen, kun on mak­sanut samat verot kuin muutkin, ei ole oikeutet­tu esimerkik­si työt­tömyys­tur­vaan eikä ainakaan aiem­min verot­tomi­in matkapäivära­hoi­hin. Jat­ka lukemista “Lääkärei­den veronkierto”

Kyse mata­la­palkkaisen työn tues­ta sivusi kysymys­tä oikeu­den­mukaises­ta palkkarak­en­teesta. Se olisi help­po ratkaista, jos kaik­ki ihmiset oli­si­vat yhtä kyvykkäitä ja voisi­vat tavoitel­la yhtä men­estyk­sel­lis­es­ti kaikkia työ­paikko­ja. Sil­loin oikeu­den­mukaisin palkkarakenne syn­ty­isi markki­noil­la.  Ikävään työhön pitäisi houkutel­la ihmisiä vähän parem­mal­la pal­ka­lla ja unel­ma-ammat­ti­in päässeet jou­tu­isi­vat tyy­tymään vähän huonom­paan palkkaan. Jos joku kat­soo tulleen­sa epäoikeu­den­mukaises­ti kohdel­luk­si, voisi vai­h­taa ammat­tia ja lopet­taa nuri­nan. Jat­ka lukemista “Oikeu­den­mukainen palkkarakenne”