… sen lauluja laulat

Olen todel­la iloinen, että vaali­ra­hoituk­seen ollaan edus­ta­ja kallin toilailu­jen jäl­keen puut­tumas­sa noin yleisem­minkin.  Mei­dän poli­itisen jär­jestelmämme suuria heikkiouk­sia on henkilöko­htaiseen vaal­i­jär­jestelmään (siis ei lis­tavaali) liit­tyvä kor­rup­tion ris­ki ja eri­lais­ten rahoit­ta­jien mah­dol­lisu­us vaikut­taa vaalitulokseen.

Poli­it­tiset luot­ta­mu­s­paikat ovat julkisen val­lan käyt­töä ja sik­si KAIKEN  vaali­ra­hoituk­sen pitäisi olla avointa.

Olen myös sitä mieltä, että tarvit­sisimme euromääräisen katon vaal­i­main­on­nalle, vaik­ka sen määrit­tämäi­nen ja valvom­i­nen onkin han­kalaa. Ei ole oikein, että rahal­la voi ostaa valtaa.

30 vastausta artikkeliin “… sen lauluja laulat”

  1. Osmo Soin­in­vaara:

    “Mei­dän poli­itisen jär­jestelmämme suuria heikkiouk­sia on henkilöko­htaiseen vaal­i­jär­jestelmään (siis ei lis­tavaali) liit­tyvä kor­rup­tion ris­ki ja eri­lais­ten rahoit­ta­jien mah­dol­lisu­us vaikut­taa vaalitulokseen.”

    Sinivihreä:

    Käteväähän se olisi, jos ei tarvit­sisi ostaa 100 kansane­dus­ta­jaa, vaan riit­täisi että ostaa henkilön, joka on nuo 100 kansane­dus­ta­jaa listalle nostanut.

    Tuos­ta muus­ta olen kutakuinkin samaa mieltä.

  2. Todel­lakin. Vaali­ra­hoituk­sen perus­ta­va ongel­ma on minus­ta se, että rahoit­ta­ja olet­taa aina saa­vansa jotain rahoituk­sen vasti­neek­si. Edus­ta­jan ei tarvitse muut­taa käyt­täy­tymistään mitenkään rahoit­ta­jan hyväk­si, että tämä vas­tine toteu­tuu. Riit­tää, että hän tulee val­i­tuk­si jonkun toisen sijaan. Jos taas hyväksytään, että rahal­la ei saa ostaa val­taa, niin sit­ten­hän kaiken rahoituk­sen pitäisi olla kiel­let­tyä? Vähin­tä mitä voidaan tehdä on tehdä kaikesta rahoituk­ses­ta julk­ista, jot­ta äänestäjien on help­po ver­tail­la ehdokkaiden etu­ryh­miä. Tämä tieto pitäisi ehdot­tomasti julka­ista ennen äänestyspäivää.

    Toisaal­ta voisi kysyä, että mik­si rahal­la ei saisi ostaa val­taa? Ongel­ma on tietysti se, että lain­säädän­tä­val­ta ja bud­jet­ti­val­ta on samal­la eduskun­nal­la, mut­ta jos ne voitaisi­in jotenkin maagis­es­ti erot­taa, niin voitaisi­in äänestää veroti­eto­jen perus­teel­la poruk­ka päät­tämään bud­jetista ja yksi ääni per yksi kansalainen peri­aat­teel­la lainsäädännöstä.

  3. Viime eduskun­tavaaleis­sa läpi­menoon vaa­dit­ta­van kam­pan­jan keski­hin­ta oli jo 39 000 €. Tämä alkaa tarkoit­taa sitä että eduskun­taan ei ole pääsyä, ellei ole rikas tai rikkai­ta kavere­i­ta. Henkilöko­htais­ten kam­pan­joiden hin­nat ovat nousseet samaa tah­tia kuin nuorten kansane­dus­ta­jien määrä on laskenut. Tämä ei voi jatkua, hin­takat­to tarvi­taan. Jopa pitkien lis­to­jen jär­jestelmä on nykyti­lan­net­ta ja rahan val­taa demokraat­tisem­pi vaihtoehto.

    Uskon että henkilöko­htais­ten vaali­ra­ho­jen paisum­i­nen on myös vauhdit­tanut vasem­mis­ton alamäkeä. Vaik­ka ammat­tili­itot ja jotkut yri­tyk­set ovat tuke­neet välil­lä avokä­tis­es­tikin vasem­mis­ton ehdokkai­ta, on por­variehdokkail­la ollut rahakkaim­mat kam­pan­jat ja eniten tuk­i­joi­ta yri­tys­maail­mas­sa. Nyt sit­ten Feldt-Rantakin oli herän­nyt vaa­ti­maan kat­toa henkilöko­htaisen vaa­likam­pan­jan hinnalle.

    Pelkkä raha ei tietenkään ratkaise vaal­imen­estys­tä mut­ta pal­sta­ti­las­sa han­kit­tu etu­mat­ka näkyy. Suh­teel­lisen per­saukiset vihrei­den ehdokkaat ovat pär­jän­neet aika hyvin tässä tilanteessa, uskon että vaa­likonei­den mukaan­tu­lo ja äänestäjäkun­nan net­ti­ak­ti­ivi­su­us ovat aut­ta­neet merkittävästi.

  4. Hyvä, että joku halu­aa vaal­i­main­on­nalle kat­toa. Sille kun on pienis­säkään määris­sä han­kala löytää demokra­ti­aa palvele­via perustei­ta. Eikö poli­ti­ikas­sa pitäisi olla kyse ehdokkaan val­it­semis­es­ta jok­seenkin ratio­naal­isin perustein tekemään sen tyyp­pisiä päätök­siä, joi­ta itse kan­nat­taa..? Main­on­ta taas perus­tuu mielikuvil­la pelaamiseen ja näkyvyy­den han­kkimiseen rahal­la. Vaik­ka Suomes­sa ollaan onnek­si suht hyvässä jamas­sa ver­rat­tuna Yhdys­val­to­jen vaa­likam­pan­join­ti­in, jois­sa loan­heit­to-main­ok­set ehdokkaiden välil­lä ovat arkipäivää, kan­nat­taa jär­jestelmää kehit­tää ja estää poli­it­tisen jär­jestelmän heikken­e­misen mahdollisuudetkin.

  5. Olen vah­vasti sitä mieltä, että meil­lä on huo­mat­tavasti suurem­pi par­la­men­taarisen demokra­t­ian kri­isi, kuin pelkästään ongelmia vaali­ra­hoituk­ses­sa. Kyse on kansan val­it­semien edus­ta­jien ja heitä edus­tavien puoluei­den suhtei­den ja rahoituk­sen kokon­aisjär­jestelystä. Nykyisen jär­jestelmän jatku­mi­nen sel­l­aise­naan ja pien­ten kos­meet­tis­ten kor­jausten tekem­i­nen ei enää riitä. 

    Ellei näkyvis­sä olevas­sa tule­vaisu­udessa saa­da aikaan kansane­dus­ta­jien ja puoluei­den uskot­tavu­u­den palau­tu­mista kansalais­ten silmis­sä tulemme jälleen ker­ran samaan tilanteeseen kuin 1920–1930 luvun tait­teen äärili­ikkei­den nousu. Vah­van johta­jan vaa­timus tois­tuu yhä use­am­mas­sa kirjoituksessa.

    Poh­jak­si kehittelytyölle:
    http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2007/03/08/tulosvastuuta-demokratiaan-ehdotus-perustuslain-muuttamiseksi/

  6. Kat­soin erään edus­ta­jan vaali­ra­hoi­tuskuponkia min­is­ter­iön sivul­ta. 39000 euroa yri­tyk­siltä, 2500 paikalliselta puolueelta eikä paljon muu­ta. Her­ran tun­tien epäilen, että taustal­la on ollut ainakin ener­gialob­bare­i­ta liik­keel­lä. Rahoi­tus­läh­teet on saata­va esi­in, jot­ta selviää, mik­si edus­ta­ja pain­oi eduskun­nas­sa nimeno­maan sitä nappia.

  7. Jus­si N kir­joit­ti: “Suh­teel­lisen per­saukiset vihrei­den ehdokkaat ovat pär­jän­neet aika hyvin tässä tilanteessa”

    Minä kyl­lä ihmettelin kun kat­soin vihrei­den vaali­ra­hoi­tusil­moituk­sia OM:n sivuil­la netis­sä. Ei siel­lä omara­hoi­tus­sum­mista päätellen kovin “per­sauk­ista” porukkaa tun­tunut ole­van kun kat­soin minäkälaisia sum­mia oli­vat vaa­likam­pan­jaansa sijoit­ta­neet omaa rahaa.

  8. Olen asi­as­ta iloinen myös, ker­rankin se jo melkein kirosanaksi muo­dos­tunut “media” sai jotain hyvää aikaan. Mut­ta asi­as­sa on myös toinen puoli. Itse olisin valmis tuke­maan myös rahal­lis­es­ti esim. edus­ta­ja Kasvin vaal­i­työtä sen vuok­si että siel­lä olisi edes yksi joka ymmärtää sekä tietotekni­ikkaa, tieto­tur­vaa ja yksi­ty­isyy­den suo­jaa. Jos hän putoaisi eduskun­nas­ta pois, pää­sisi kaiken­maail­man kam­er­avalvo­jat tako­maan vii­sai­ta päitään yhteen ilman jär­jen äänen häir­it­sevää väli­in­tu­loa. Pitäisikö min­un saa­da tehdä se anony­mous nim­imerkil­lä BRG vai oma­l­la nimel­lä, kuten ulko­maalaiskeskustelus­sa, se onkin mie­lenki­in­toinen kysymys…

  9. En oikein usko, että ehdokkaiden vaal­ibud­jeteille saataisi­in real­isti­nen kat­to. Alka­jaisik­si voitaisi­in edel­lyt­tää, että koko vaali­ra­hoi­tus viimeistä euroa myöten olisi julki­nen. En ole koskaan ymmärtänyt sitä argu­ment­tia, että kaik­ki lahjoit­ta­jat eivät halua nimeään julk­isu­u­teen. Mik­si eivät? Sil­loin­han he pää­si­sivät myös perustele­maan (kuten Sukari ja Kakko­nen nyt), mik­si halu­a­vat antaa tuken­sa tietylle ehdokkaalle. 

    Yst. Pekka S.

  10. “En ole koskaan ymmärtänyt sitä argu­ment­tia, että kaik­ki lahjoit­ta­jat eivät halua nimeään julkisuuteen.”

    Var­maan vähän samas­ta syys­tä, kuin ylipäätään kuu­lu­mi­nen yhdis­tyk­seen tai puolueeseen ei ole lähtöko­htais­es­ti julki­nen tieto. 

    Olen ainakin tääl­lä pohjoises­sa tör­män­nyt hyvinkin voimakkaisi­in asen­teisi­in liit­tyen poli­it­tiseen sitou­tu­miseen ja toim­intaan. Esimerkik­si mon­et ympäristökysymykset(sudet ja tekoal­taat) ja mik­sei myös talous­poli­it­tiset kysymykset(Kemijärvi) herät­tävät niin voimakkai­ta tun­tei­ta, että olla hyvinkin vaikea olla avoimesti “väärää” mieltä. 

    Edelleen joidenkin kon­ser­vati­ivis­ten uskon­nol­lis­ten liikkei­den sisäl­lä voi olla vaikea edus­taa väärää puoluet­ta tai mielipidettä. 

    Tätä taus­taa vas­ten näen, että tuo anonyymin lahjoit­tamisen mah­dol­lisu­us on hyvä säi­lyt­tää ainakin jol­lakin tasolla.

  11. Pekka:

    En ole koskaan ymmärtänyt sitä argu­ment­tia, että kaik­ki lahjoit­ta­jat eivät halua nimeään julk­isu­u­teen. Mik­si eivät? Sil­loin­han he pää­si­sivät myös perustele­maan (kuten Sukari ja Kakko­nen nyt), mik­si halu­a­vat antaa tuken­sa tietylle ehdokkaalle.

    Jouni:

    Yritän arva­ta vas­tauk­sen. Pääjut­tu on se, että bisnes on bisnestä ja asi­akkai­ta on myös niis­sä joukois­sa, joi­ta et tue.
    Jos leimaudut kokkarei­den kan­nat­ta­jak­si, voi vasem­mis­ton vaa­likar­ja äänestää jaloil­laan ulos sin­un bisneksestäsi.

    Toinen tulk­in­ta on se, että rahoit­ta­ja halu­aa hil­jaa tukea omaa aatemaail­maa kan­nat­tavaa ehdokas­ta. Ja ehdokas on hil­jaa sik­si, että ei halua leimau­tua vain yhden aat­teen ihmiseksi.

    Joka tapauk­ses­sa mak­soi viu­lut kuka mak­soi, sen leipää syöt, kenen laulu­ja laulat. Mik­si tämä on niin vaikeaa julkises­ti tunnustaa.

  12. Jouni: “Joka tapauk­ses­sa mak­soi viu­lut kuka mak­soi, sen leipää syöt, kenen laulu­ja laulat. Mik­si tämä on niin vaikeaa julkises­ti tunnustaa.”

    Ske­naario: olen lib­er­aali ja halu­an että eduskun­taan pääsee maa­han­muut­ta­jien edus­ta­ja, pistän sata euroa vaa­likas­saan. Maanan­tai-aamu­na työ­paikan kahvipöy­dässä tulee että “annoit sit­ten rahaa sille neekerille”.

    Huusko muo­toili asian hyvin: anonyymin lahjoit­tamisen mah­dol­lisu­us on hyvä säi­lyt­tää ainakin jol­lakin tasolla.

  13. Pitkien lis­to­jen huono puoli on se, että ns. oman­tun­non kysymyk­set (kuten hedelmöi­tyshoidot, seksin osto jne) tule­vat puolue­jo­hdon päätet­täviksi. Puolue­jo­hto ottaa näis­sä asiois­sa luul­tavasti var­maan päälle asen­teen mitä tulee ns. poli­it­tiseen kor­rek­tiu­teen. Tämä nähdäk­seni vie yhteiskun­taa vielä nyky­istä vahvem­min ihmis­ten yksi­tyiselämän kontrolliin.

    Vas­tus­tan siis pitk­iä listoja.

  14. Jouni: “Joka tapauk­ses­sa mak­soi viu­lut kuka mak­soi, sen leipää syöt, kenen laulu­ja laulat. Mik­si tämä on niin vaikeaa julkises­ti tunnustaa.”

    Ske­naario: olen lib­er­aali ja halu­an että eduskun­taan pääsee maa­han­muut­ta­jien edus­ta­ja, pistän sata euroa vaa­likas­saan. Maanan­tai-aamu­na työ­paikan kahvipöy­dässä tulee että “annoit sit­ten rahaa sille neekerille”.

    Jouni: Edelleen kysyn, mik­si tämä on niin vaikea tunnustaa

  15. “Jouni: Edelleen kysyn, mik­si tämä on niin vaikea tunnustaa”

    Hyvänä esimerkkinä tästä on pseudo­henkilö jouni lundqvist, kukaan ei tietä onko hän todel­li­nen henkilö. Link­ki vie “bro­plem load­ing page” sivulle “www.veroprosentti.com”.

    Eli mik­si kir­joi­tat sen anonymi­teetin suo­jis­sa jota niin kovin arvostelet?

  16. Pääosin olen rahoit­tanut vaali­ni itse. Kam­pan­jani nousi­vat lopus­sa kymme­nen tuhan­nen euron pin­taan — jol­la ei saa juuri mitään näkyvyyt­tä. Min­ul­la oli monia syitä jäädä pois eduskun­nas­ta, mut­ta yksi niistä oli vaa­likam­pan­joiden muut­tumi­nen kohtu­ut­toman kalli­ik­si niin,ettei ilman ulkop­uolista — ja aina vähän kor­rup­toivaa rahoi­tus pärjää.

    Pienen osan vaa­liku­luista sain peit­e­tyk­si jär­jestämäl­lä pien­imuo­toisia lounassem­i­naare­ja, joiden tuot­to nousi ehkä pari­in tuhanteen euroon. Sain niihin aika korkeata­soisia alus­ta­jia, jot­ka tuki­vat min­ua hyvää hyvyyt­tään esi­in­tymisel­lään. Kuuli­joi­ta oli ehkä parikym­men­tä, pääasi­as­sa työ­markki­na­jär­jestöjä raja-aidan molem­mil­ta puo­lil­ta. Sem­i­naari­mak­sun mak­saneis­sa oli myös yksi tun­net­tu suo­ma­lainen yrit­täjä, johon olin tutus­tunut erään Sitran jär­jestämän sem­i­naarin yhteydessä.

    Olen saanut lisäk­si kahdelta etu­jär­jestöltä muu­ta­man sadan euron lahjoituk­sen näi­den hal­li­tuk­sen päätök­sel­lä. Ymmärtääk­seni min­ul­la ei ole oikeut­ta julk­istaa näitä ilman hei­dän lupaansa, kos­ka lahjoituk­set eivät (läh­eskään) ylitä julkaisurajaa. 

    Vihreil­lä on sään­tönä, että tuhan­nen euron lahjoituk­sen on ilmoitettava.

  17. BRG kir­joit­ti: — Ske­naario: olen lib­er­aali ja halu­an että eduskun­taan pääsee maa­han­muut­ta­jien edus­ta­ja, pistän sata euroa vaa­likas­saan. Maanan­tai-aamu­na työ­paikan kahvipöy­dässä tulee että “annoit sit­ten rahaa sille neekerille”.

    — Eikö oikea vas­taus ole “juu, niin annoin”? Kai yhteiskun­nan tulisi rak­en­tua kansalais­ten keskeisen argu­men­toin­nin varaan. Muuten­han keskeiset yhteiskun­nal­liset kysymyk­set saat­ta­vat jäädä kokon­aan keskustelun ulkopuolelle.

    Yst. Pekka S.

  18. Sel­l­ainen aja­tus tuli mieleen, että jos vaali­ra­hoituk­sen vas­taan­ot­ta­mi­nen halu­taan nähdä ehdokkaan “sitou­tu­mise­na”, vaali­ra­hoituk­sen julk­istamisen vaa­timus ei ole riit­tävä. Lisäk­si pitäisi vaa­tia vaali­ra­hoituk­sen julk­istamista jo esimerkik­si viikkoa ennen ensim­mäistä ennakkoäänestyspäivää. Onhan äänestäjäl­lä oikeus tietää ehdokkaansa sitoumuk­sista sil­loin kuin hän äänestää.

    Toki tämä vaa­timus on vähän ongel­malli­nen. Kaik­ki vaali­ra­hoi­tus ei vält­tämät­tä ole vielä tiedos­sa ennen vaalipäivää, mut­ta toisaal­ta vaa­di­taan­han jonkin­laista talous­su­un­nit­telua vaa­di­taan nykyään vähän joka paikas­sa. Ja tähän­hän voisi liit­tää jonkin­laisen täy­den­nys mahdollisuuden.

  19. Ainakin Vanhanen(ja Van­hasen vaalipääl­likkö) sekä Lehtomä­ki ovat julk­isu­udessa ker­toneet, että eivät tiedä, mis­tä hei­dän vaali­ra­hoituk­sen­sa on tul­lut. Tästä hei­dän mielestään seu­raa, että mitään sitoumuk­sia mihinkään suun­taan ei ole voin­ut syntyä. 

    Peri­aat­teessa­han tämä väite on tot­ta. On tietysti vähän vaikea sitoutua, jos ei tiedä, mihin pitäisi sitoutua. Toisaal­ta tuo tietämät­tömyys on minus­ta paljon pahempi jut­tu kuin varsi­nainen tieto rahoit­ta­jas­ta olisi ollut. 

    Käytän­nössä, jos et tiedä, mis­tä vaali­ra­hasi ovat tulleet, ne ovat voineet tul­la “mis­tä tahansa”. “Mis­tä tahansa” voi peri­aat­teessa viita­ta mihin tahansa Al Qaidas­ta, Kytömäen mart­tak­er­hoon. Tuolle välil­lä taitaa mah­tua paljon nolom­piakin rahoit­ta­jia kuin “raskaan sar­jan suursijoittaja”. 

    Tässä tapauk­ses­sa rahoit­ta­jat ovat olleet lail­lisia toim­i­joi­ta, mut­ta ei se minus­ta hirväen kaukaa haet­tua olisi ollut, että “kehit­tyvien maakun­tien Suo­mi” olisi ollut, joku vähäm­män puh­toinen vaali­ra­hoit­ta­ja. Siinä olisi sit­ten taas pitänyt selitel­lä ihan tosissaan.

  20. Voi olla, että keskiver­to­työ­paikalla ei halu­ta kuor­mit­taa työ­paikan ihmis­suhtei­ta poli­it­tisil­la / uskon­nol­lisil­la erim­ielisyyk­sil­lä, kos­ka varsi­naisi­in työa­sioi­hin liit­tyvien kysymys­ten setvimistä pide­tään olen­naisim­pana ja niiden suju­vu­udel­la pohjuste­taan työ­paikan henki.

    Vaal­isalaisu­us ja pien­ten lahjoi­tus­sum­mien salaamisen mah­dol­lisu­us menevät oikeas­t­aan samaan kori­in. Taval­laan pien­tenkin lahjoi­tus­sum­mien avaami­nen johtaisi vaal­isalaisu­u­den osit­taiseen mur­tu­miseen, kos­ka har­voim­pa sel­l­aista henkilöä tue­taan, jota ei ollenkaan kannateta. 

    Eri yhteisöis­sä on omat yhden­mukaisu­u­s­paineen­sa ja yksilöl­lä on rajal­liset mah­dol­lisu­udet vaikut­taa niiden yhteisö­jen “kon­sen­sus­mielip­i­teeseen”, joi­hin tämä kuu­luu. Jos korostaa / joutuu korosta­maan liikaa asioi­ta joista on eri mieltä yhteisön­sä “kon­sen­sus­mielip­i­teen” kanssa, tämä menet­tää vaiku­tus­val­taansa ver­rat­tuna tilanteeseen, jos­sa yksilöl­lä on mah­dol­lista tuo­da eriävät mielip­i­teen­sä esille omien pri­or­i­teet­tien­sä mukaises­sa järjestyk­sessä yhteisen poh­jan päälle rakentaen.

    Sitä voi toisaal­ta miet­tiä johtaako tämä nykyi­nen poli­it­tis­ten ja uskon­nol­lis­ten kysymys­ten kart­ta­mi­nen eri yhteyk­sis­sä poli­it­tiseen kor­rek­tiu­teen ja alipoli­ti­soi­tu­miseen, kun joskus olti­in toises­sa ääripäässä, että kaik­ki kysymyk­set oli­vat ylipolitisoituneita.

  21. Jos minä lahjoit­taisin nimetön­tä rahaa Van­hasen tai Lehtomäen vaa­likas­saan, lähet­täisin ehdokkaal­leni selvyy­den vuok­si tek­stivi­estin: “Hei xxxxx, lahjoitin sin­ulle yyyy,yy euroa. Seu­raa­van lahjoituk­sen varmis­tamisek­si sin­un EI tarvitse edis­tää härskisti jät­tiläis­te­ol­lisu­u­den etu­ja. Onnea kisaan!”

    Jos taas olisin Van­hanen tai Lehtomä­ki, enkä saisi nimet­tömiltä tuk­i­joil­tani yhtään edel­lisen kaltaista viestiä, aav­is­taisin kyl­lä mitä min­ul­ta odote­taan. (Ja käytän­nössähän he tietävät sen vielä huo­mat­tavasti tarkemmin.)

  22. Päämin­is­terin täy­tyy jokat­a­pauk­ses­sa olla henkilö, joka kyke­nee yhdis­tämään eri etu­ryh­mien edut koko kansakun­taa palvel­e­val­la taval­la. Ts. henkilö joka kyke­nee huomioimaan eri näkökul­mat tas­a­puolis­es­ti. Rivikansane­dus­ta­ja voi, ja tämän kuu­luukin, toimia kärkeväm­min ja kapeakat­seisem­min oman kan­nat­ta­jakun­tansa näke­mys­tä esi­in tuoden.

  23. Todel­la hämärää tässä vaali­ra­hakeskustelus­sa on se, että kun hal­li­tuk­ses­sa on 3 puoluet­ta niin sen kol­man­nen puolueen vaali­ra­hoituk­ses­ta ei keskustella. 

    Kuitenkin googlaile­mal­la selviää, että Stif­telse för det tvåspråki­ga Fin­land antoi vaali­ra­haa tuolle kol­man­nelle hal­li­tus­puolueelle 800 000 euroa. Siis paljon enem­män kuin huonekalukaup­pias ja hal­pa­hal­liyrit­täjä yhteensä. 

    Mik­si tuo raha on nii–iin eri­laista rahaa? Mis­tä ja keiltä se on ker­tynyt? Media ja oppo­si­tio ei ker­ro vaan vaike­nee vaali­ra­haa saa­neesta puolueesta puhumattakaan.

    Eihän Suomes­sa pitäisi olla mitään pelät­tävää, vaik­ka kyseessä on mahtipuolueen vaali­ra­hoi­tus. Puolue on aina hal­li­tuk­ses­sa vaalien lop­putu­lok­ses­ta riip­pumat­ta. Sil­lä tavoin­han se puolue eroaa kaik­ista muista puolueista. 

    Ekonomiska upplysnings­fonden rahoit­ti yhtä pres­i­dentin­vaaliehdokas­ta 30 000 eurol­la. Tuo Stif­telse för det tvåspråki­ga Fin­land antoi 50 000 euroa. Vink­ki: Säätiörekisteri. 

    Tuon säätiön hal­li­tuk­ses­sa on todel­lisia vaikut­ta­jia. Björn Wahlroos Sam­po Oyj, Christof­fer Tax­ell EK, Stig Sten­dahl Fiskars Oyj, Stig Gus­tavson Konecranesin hal­li­tuk­sen pj. Sten­dahl on myös Konecrancesin hallituksessa. 

    Noil­la oli­garkeil­la on ihan oikeasti vaiku­tus­val­taa toisin kuin Sukar­il­la ja Kakkosel­la. Toisek­seen Kehit­tyvien maakun­tien Suo­mi on ollut ole­mas­sa vas­ta lyhuen aikaa. Sen sijaan Stif­telse för det tvåspråki­ga Fin­land n. 6 vuotta.
    Onko kie­limuuri estämässä todel­lis­ten taus­tavaikut­ta­jien hääräi­ly­jen tutkailu?

    Vihreätkin joh­dat­taa ihmisiä pikkutek­i­jöi­den perään jot­ta isot tek­i­jät saa­vat olla tuulensuojassa?

  24. Oskari Huusko kirjoitti:
    “Ainakin Vanhanen(ja Van­hasen vaalipääl­likkö) sekä Lehtomä­ki ovat julk­isu­udessa ker­toneet, että eivät tiedä, mis­tä hei­dän vaali­ra­hoituk­sen­sa on tullut.”

    Ihan samaa sanoi Ste­fan Wallin kevääl­lä 2007 puoleelleen tulleesta 800 000 euron vaali­avus­tuk­ses­ta. Mikä ero siinä on
    pait­si että sum­ma on paljon suurem­pi kuin huonekalukaup­pi­aan ja hal­pa­hal­liyrit­täjän anta­mat vaaliavustukset? 

    Raha siis on eri­laista rahaa jos se tulee toim­i­tusjo­hta­jil­ta eikä yrit­täjiltä. Tuon 800 000 euron takana on pörssiyri­tys­ten toim­i­tusjo­hta­jien hallinnoima säätiö. Parem­malle hai­se­vaa rahaa näköjään johon ei sovi puuttua.

    Tulee sel­l­ainen kuva, että kansa ml. Oskari Huusko keskustelee medi­an aset­tamil­la ehdoilla.

  25. Suuria raho­ja jae­taan ruotsinkielelle tehdy­istä palveluk­sista sekä ennen vastapalveluk­sia että niiden jäl­keen. Kor­rup­toi­tu­mat­tomas­ta maas­tamme löy­tyy kyl­lä aina sopi­va stif­telse julk­ista palk­it­semista varten. Ei se hal­li­tu­s­paikkakaan taitaisi köy­hälle porukalle irro­ta eduskun­tavaalien tulok­ses­ta riip­pumat­ta. Tässähän ei ole mitään väärää. Kyl­lähän hyvät teot saa Suomes­sa palki­ta rahalla.

  26. jami ryyti kirjoitti:

    “Raha siis on eri­laista rahaa jos se tulee toim­i­tusjo­hta­jil­ta eikä yrit­täjiltä. Tuon 800 000 euron takana on pörssiyri­tys­ten toim­i­tusjo­hta­jien hallinnoima säätiö. Parem­malle hai­se­vaa rahaa näköjään johon ei sovi puuttua.

    Tulee sel­l­ainen kuva, että kansa ml. Oskari Huusko keskustelee medi­an aset­tamil­la ehdoilla.”

    Ihan tot­ta, minä keskuste­len medi­an aset­tamil­la ehdoil­la ainakin siinä mielessä, että en ole käynyt kaikkien puoluei­den vaaliroituk­sia läpi. Ei ollut tarkoi­tus mietenkään eri­tyis­es­ti leima­ta puoluei­ta tai jät­tää tarkoituk­sel­la jotain puoluet­ta mainit­se­mat­ta. Mainitsin vain ne, joiden muis­tan var­muudel­la sanoneen, etteivät tiedä, mis­tä vaali­ra­hoi­tus tulee. Yritin tuo­da tään esille sanom­al­la “ainakin Vanhanen…” 

    Ei tuo RKP:n avus­tus ole sen kum­men­pi kuin muutkaan avus­tuk­set. Jos sen anta­ja on tiedos­sa, on se nähtävis­sä sitoumuk­se­na. Toisaal­ta ainakin ruotsinkie­len ase­maan liit­tyvis­sä kysymyk­sis­sä RKP:n lin­ja on hyvin tiuk­ka ja selkeä, eli ei ole yllä­tys, että tästä asi­as­ta kiin­nos­tuneet tahot RKP:tä. Toisin sanoen RKP:n kielipoli­it­tiset sitoumuk­set lienevät äänestäjille selvillä.

    Edelleen, jos RKP:läiset ovat saa­neet tukea säätiöiltä, yms, joiden taus­ta, vaikut­ta­jat eivät ole edes ehdokkaiden tiedos­sa on kysymys, yhtä pahas­ta ongel­mas­ta kuin edel­lä viestis­säni painotin. 

    jami ryyti kirjoitti:

    “… Tuon säätiön hal­li­tuk­ses­sa on todel­lisia vaikut­ta­jia. Björn Wahlroos Sam­po Oyj, Christof­fer Tax­ell EK, Stig Sten­dahl Fiskars Oyj, Stig Gus­tavson Konecranesin hal­li­tuk­sen pj. Sten­dahl on myös Konecrancesin hallituksessa.”

    Tot­ta puhut. Nämä her­rat eivät ole “puo­li­val­lat­to­mia poikamiehiä”, vaan raskaan sar­jan vaikut­ta­jia. Elinkei­noelämän val­ta ja intres­sit tun­tu­vat koros­tu­van yhteiskun­nal­lises­sa päätök­sen teossa. Esimerkik­isi EVA on sel­l­ainen pump­pu, jol­la paljon arvo­val­taa. Valitet­tavasti elinkei­noelämän näkökul­mat ovat mon­esti vähän yksi silmäisiä ja lyhyt katseisia. 

    Näil­lä tahoil­la on myös rahaa, joil­la tukea ehdokkai­ta. Itse asi­as­sa on vähän yllät­tävää, että tukea on tul­lut näinkin vähän kuin on tul­lut ja niinkin pie­niltä tahoil­ta kuin nyt.

  27. Ain­oa tapa taa­ta se, että poli­it­tisien päät­täjien kaut­ta ei aje­ta liike-elämän etu­ja on muuten pois­taa poli­itikoil­ta val­ta liike-elämän toim­intaym­päristöön. Niin kauan kuin poli­itikot käyt­tävät kansalais­ten rahaa esim. yri­tys­ten tuoteke­hi­tyk­seen, infraan ihan mihin tahansa tai säätelevät yri­tys­ten toim­intaa yri­tys­ten kan­nat­taa loba­ta poli­it­tisia päättäjiä. 

    Eduskun­ta voi yrit­tää laeil­la suit­sia tätä, mut­ta onnis­tu­mi­nen ei ole toden­näköistä. Ensin­näkin jär­jeste­ly, jos­sa yri­tyk­set voivat rahoit­taa poli­itikko­ja on edulli­nen niin rahoit­ta­jille kuin rahoituk­sen vas­taan­ot­ta­jillekkin. Toisek­seen kos­ka molem­mil­la puo­lil­la on kan­nustin löytää laeista ja sään­nök­sistä por­saan­reik­iä, näitä etsitään koko ajan, mut­ta lain­säätäjät pystyvät ain­oas­taan reagoimaan jo hyväk­sikäytet­ty­i­hin reikiin.

  28. Pekka Sauri Says: Eikö oikea vas­taus ole “juu, niin annoin”?

    Kyl­lä se var­maankin on se “oikea” vas­taus, sitä en kiel­lä. Mut­ta pitääkö tämä oikeamielisyys pakkosyöt­tää kaikille, myös meille jot­ka halu­amme elää rauhas­sa ilman julk­isu­ut­ta. Poli­itikoil­la on se kiro että jos ker­rot elemästäsi julkises­ti, niin olet sen jäl­keen “vapaa­ta riis­taa”. En halu­aisi yhden “vaal­isatkun” vuok­si joutua samaan, jätän sen mielu­um­min anta­mat­ta. Tosin punaiselle ris­tille se menee muutenkin parem­paan tarkoitukseen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.