Uuden­maan maakun­tali­it­to pitää sem­i­naaria Tallinnas­sa. Uuden­maan­li­it­to on vähän syr­jässä päätök­sen­teosta, kun kun­tien välistä yhteistyötä kehitetään YTV:n, YTV:n + Kirkkon­um­men ja Ker­a­van, Helsin­gin seudun kun­tien Kuumakun­tien ja niin edelleen kesken. Vält­tämätön kun­tata­soa ylem­pi päätök­sen­teko ei ole keskit­tynyt maakun­tali­it­toon, kuten oli tarkoi­tus, vaan kun­tien väliseen vapaae­htoiseen yhteistyöhön. Kun noi­ta yhteistyöpi­ire­jä on vaik­ka kuin­ka, päätök­sen­teko on lähin­nä sekavaa ja hyvin työllistävää.

Vapaae­htoises­sa yhteistyössä on se vika, että se edel­lyt­tää kun­tien välistä yksimielisyyt­tä. Val­tu­us­toil­la on siinä vähän tilaa. Niiden on hyväksyt­tävä yhteiset päätök­sen saman­sisältöis­inä. Paha siinä on men­nä sil­loin äänestämään, kos­ka muu­tos kaataa koko han­kkeen. Oike­as­sa demokra­ti­as­sa voi olla eri mieltä, äänestää ja voit­taa tai hävitä. Vapaae­htoinen yhteistyö ilman kun­non päätök­sen­tekomenet­te­lyä on demokra­t­ian kanal­ta arve­lut­tavaa, eikä se päätök­sen­teko­ta­pana myöskään ole järin tehokas­ta. Jar­rut­ta­jan val­ta on liian suuri suh­teessa uud­is­ta­jan val­taan. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Uuden­maan­li­iton seminaarista”

Kovasti on blogilla keskustel­tu siitä, miten Helsin­ki pitäisi läm­mit­tää hiilid­iok­sidipäästöjä tuot­ta­mat­ta ja mikä on vihrei­den kan­ta asi­aan. Olen vähän huono vas­taa­maan tähän, kos­ka oma kan­tani poikkeaa ainakin pain­o­tuk­sil­taan Helsin­gin vihrei­den kannasta.

Ensin pitää vas­ta­ta kysymyk­seen, pyrim­mekö vähen­tämään Helsin­gin päästöjä vai globaale­ja päästöjä. Jos pyrimme vähen­tämään Helsin­gin päästöjä, hel­poin­ta olisi, että Helsin­gin ener­gia ostaisi For­tu­min vesivoimal­la tuote­tun sähkön, sulk­isi omat voimalansa ja läm­mit­täisi kaukoläm­pön­sä päästöt­tömäl­lä vesisähköl­lä. Nopeas­sa aikataulus­sa kaukoläm­pöverkos­tos­ta tietysti luovut­taisi­in ja siir­ryt­täisi­in taloko­htaiseen sähköläm­mi­tyk­seen. Helsin­gin päästöt putoaisi­vat nol­laan, mut­ta globaalit päästöt kas­vaisi­vat tun­tu­vasti, kos­ka Helsin­gin kaap­paa­ma vesisähkö pitäisi kor­va­ta kivi­hi­ililauh­teel­la jos­sain muual­la, kuten pitäisi Helsin­gin voimaloiden nykyi­nen sähkön­tuotan­to. Ennen kuin leimaat­te esimerkin nau­ret­tavak­si, totean että Oslo tekee juuri näin ja kehuu maail­mal­la päästöt­tömyy­del­lään. Jat­ka lukemista “Miten Helsin­ki pitäisi lämmittää”

 Jätän pois asi­at, jot­ka menivät esi­tyk­sen mukaan ilman sen ihmeel­lisem­piä pohdintoja

 Län­siväylän kat­ta­mi­nen Laut­tasaa­res­sa. Lis­tan mukaan pait­si, että lau­takun­ta hyväksyi yksimielis­es­ti ohjeen, ettei puis­ton kokon­ais­määrä alueel­la saa pienen­tyä. Tässä yhtey­dessä on esitet­ty, että täl­laista “pos­timerkkikaavaa” ei pitäisi hyväksyä, vaan pitäisi tehdä suun­nitel­ma Län­siväylästä aina Koivusaa­reen saak­ka. Täl­lainen suun­nitel­ma on luon­nos­ta­sol­la ole­mas­sa, eikä tämä kaa­va ole sen kanssa ris­tiri­idas­sa. Tun­nelia voi jatkaa Koivusaa­reen, ja kan­nat­taisi jatkaakin. Jostain vain pitäisi löytää siihen rahaa. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 11.6.2009”

(Kir­joi­tus on julka­istu kolumni­ni Vihreässä langassa)
Eurovaalien merkit­tävin tulos oli per­in­teisen vasem­mis­ton alamä­ki ja vihrei­den nousu monin paikoin kon­ser­vati­ivien vas­tavoimak­si.  Sak­sas­sa ja Ran­skas­sa vasem­mis­to on hajoa­mas­sa sir­palepuolueek­si ja menet­tämässä näin mah­dol­lisuuten­sa valtaan.

Tom­mi Uschanov on kysynyt, mik­si vasem­mis­tol­la menee huonos­ti, vaik­ka vasem­mis­to­laiselle arvoille on laa­jenevaa kan­na­tus­ta.  Eivät ihmiset halua kas­vavia tulo­ero­ja eivätkä epä­var­muut­ta työ­paikoista. “Sanoma ei men­nyt per­ille”, selit­ti demarien puolue­si­h­teeri. Mikä sanoma? Vasem­mistop­uolueil­la ei ole uskot­tavaa vas­taus­ta siihen, mitä tehdä.

Pop­ulistien men­estyt­tyä mon­es­sa maas­sa katkeroitunut demari voi kysyä, onko näil­lä tim­o­soineil­la sen uskot­tavam­paa ratkaisua ongelmi­imme. Ei ole. He vain esit­tävät tyy­tymät­tömyyten­sä uskot­tavam­min. Jat­ka lukemista “Euroop­pa demarei­den jälkeen”

Tuo­mo Lap­palainen kir­joit­taa viime viikon Suomen Kuvale­hdessä, että Seiskan pal­jas­tus Inkisen rikosepäilystä oli lähdesuo­jan väärinkäyt­töä ja että täl­lainen vaaran­taa lähdesuo­jan kan­natuk­sen ja aut­taa sen murentamises­sa. Lap­palaisen mukaan lehdis­tön on kan­net­ta­va itse vas­tu­un­sa siitä, ettei lähdesuo­jaa käytetä väärin. Hyvin kir­joitet­tu, pait­si, että on jok­seenkin epäre­al­is­tista pan­na toivon­sa siihen, että roskale­hdis­tö muut­tuisi laat­ule­hdis­tök­si.  Sik­si intimi­teet­tisuo­jan ja lähdesuo­jan ris­tiri­ita asia on ratkaista­va lain­ta­sol­la. Lap­palaisen mukaan Seiskan pal­jas­tuk­sel­la ei ollut jour­nal­is­tisia perustei­ta vaan kyse oli ain­oas­taan sen­saa­ti­ol­la rahastamisesta.

Minus­ta raja voidaan vetää siihen, että lähdesuo­jan ulkop­uolelle jäisi sel­l­aisen tiedon vuo­t­a­mi­nen, jon­ka julkaisem­i­nen rikkoisi intimi­teet­tisuo­jalakia. Inkisen rikosepäi­lyn vuo­tamisel­la ei sil­loin olisi lähdesuo­jaa, mut­ta Alpo Rusin tapauk­ses­sa olisi. Ja olisi Nova Groupin tapauk­ses­sakin. Jat­ka lukemista “Lähdesuo­ja ja intimiteettisuoja”

Suomen Keskus­tan rahoi­tusku­viot herät­tävät kysymyk­sen, pitäisikö kaik­ki keskusta­laiset jäävätä kaik­il­ta päätök­sen­teko­ta­soil­la, kun päätetään asioista, jois­sa pelis­sä on Nova Groupin etu. Myös ja eri­tyis­es­ti kun­nal­lisel­la tasol­la, jos­sa maankäyt­töratkaisut tehdään. Tämä on tietysti mah­do­ton­ta, kos­ka puolueel­la on jois­sakin kun­nis­sa enem­mistö luot­ta­mus­miehistä, jol­loin menetet­täisi­in päätösvaltaisuus.

On vähän kiusal­lista, että Suomes­sa ei ole tosi­asi­as­sa säädet­ty puoluer­a­hoituk­sen julk­isu­ud­es­ta. Demokra­ti­as­sa äänestäjän pistäisi tietää, kenen laulu­ja kukian laulaa. Poli­ti­ikan rahoit­ta­mi­nen on luval­lista, mut­ta sen pitäisi olla julk­ista ja sen tulisi aina johtaa spon­soroitu­jen jääväämiseen päätök­sistä, jois­sa on kyse lahjoit­ta­jan eduista.

Osakey­htiölain mukaan Nova Groupin hal­li­tuk­sen on edis­tet­tävä osak­keen­o­mis­ta­jien taloudelista etua. Hei­dän on siis pitänyt selit­tää yhtiön tilin­tarkas­ta­jille, miten avokäti­nen puoluer­a­hoi­tus poikii yhtiölle taloudel­lista menestystä.

Ensim­mäi­nen Korho­nen on uhrat­tu eurovaalien takia. Lisää Korhosia odote­taan uhrattavaksi.

Ilmeis­es­ti Paa­vo Arhin­mäestä tulee puolueen puheen­jo­hta­ja. Odotan mie­lenki­in­nol­la hän­tä puhu­maan Raa­hen Rautaruukin ammat­tiosas­ton vasurien kok­ouk­seen. Vasem­mis­toli­it­to on ollut outo kom­bi­naa­tio keskenään aivan eri ide­olo­giaa kan­nat­tavia, joi­ta sitoo yhteen vain vaal­i­matem­ati­ik­ka. Onko sil­lä Arhin­mäen jälkeistä elämää? Var­maankin Paa­vo tuo puolueelleen uusia äänestäjiä, mut­ta mitä tekevät vanhat?

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan jäsenet ovat saa­neet viestin, jos­sa esitetään, että moot­toripyörät päästet­täisi­in bus­sikaistoille. Näin kuulem­ma on mon­es­sa maas­sa. Aja­tus on yllät­tävä. Kek­si­ikö joku, mik­si näin ei voitaisi tehdä? Se ei riitä seli­tyk­sek­si, että autoil­i­joi­ta pän­nii, kun moot­toripyörät pää­sevät nopeam­min eteen­päin. Busse­ja ket­terästi pujot­tel­e­vat moot­toripyörät eivät san­ot­tavasti haittaisi.

Edel­lisessä kok­ouk­ses­sa pöy­dälle jääneet asi­at, joi­ta olen selostanut edel­lisen esi­tys­lis­tan kohdalla::

Mel­lun­mäen keskuk­sen suunnitteluperiaatteet

Kata­ja­har­jun ja Laut­tasaaren­mäen suun­nit­telu­pe­ri­aat­teet Nyt päätetään moot­tori­tien kat­tamis­es­ta ehdote­tul­la välil­lä. Harkit­ta­vana on tien tun­neloin­ti myös Laut­tasaaren ja Koivukylän välil­lä, mut­ta siitä voidaan päät­tää erik­seen. Minus­ta tulisi tutkia myös Län­siväylän muut­tamista kaduk­si Laut­tasaa­res­sa. Kadul­la voi olla bus­sipysäkke­jä ja suo­jateitä ja taval­lisia risteyk­siä ja sen lähelle voi rak­en­taa, kos­ka pienem­mistä nopeuk­sista tulee pienem­pää melua. Mat­ka-aika pitenisi alle puoli min­u­ut­tia. Suurin este tässä on se, että Län­siväylä on val­tion tie. Jos se muutet­taisi­in kaduk­si, kun­nos­s­api­to­vas­tuu siir­ty­isi Helsingille. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 11.6.2009”

Nopea vilka­istu­na Eurovaalien merkit­tävin tulos on demarien surkea men­estys kaut­ta Euroopan, ei vain Suomes­sa. Mon­es­sa maas­sa vihreät ovat nouse­mas­sa kon­ser­vati­ivien vas­tavoimak­si demarien tilalle. Ran­skas­sa vihrei­den ja demarien kan­na­tus on jo jok­seenkin tasoissa.

Ulko­maalais­vas­taisen ääri­oikeis­ton men­estys­tä odotet­ti­in, mut­ta se näyt­tää jäävän vaimeam­mak­si kuin pelättiin.

Suomes­sa vihreät ohit­ti­vat demar­it kan­natuk­ses­sa mon­es­sa suures­sa kaupungis­sa: Helsin­ki, Espoo, Kirkkon­um­mi, Turku, Tam­pere, Joen­suu nyt esimerkik­si. Nämä oli­vat vain eurovaalit, mut­ta kuitenkin.

Julkkise­hdokkaat eivät men­estyneet, pait­si yksi. Demar­it saa­vat syyt­tää itseään siitä, , että jäivät tosi­asi­as­sa yhteen paikkaan yritet­tyään kosiskel­la ääniä sitou­tu­mat­toma­l­la Mitro Revolla.