Tuomo Lappalainen kirjoittaa viime viikon Suomen Kuvalehdessä, että Seiskan paljastus Inkisen rikosepäilystä oli lähdesuojan väärinkäyttöä ja että tällainen vaarantaa lähdesuojan kannatuksen ja auttaa sen murentamisessa. Lappalaisen mukaan lehdistön on kannettava itse vastuunsa siitä, ettei lähdesuojaa käytetä väärin. Hyvin kirjoitettu, paitsi, että on jokseenkin epärealistista panna toivonsa siihen, että roskalehdistö muuttuisi laatulehdistöksi. Siksi intimiteettisuojan ja lähdesuojan ristiriita asia on ratkaistava laintasolla. Lappalaisen mukaan Seiskan paljastuksella ei ollut journalistisia perusteita vaan kyse oli ainoastaan sensaatiolla rahastamisesta.
Minusta raja voidaan vetää siihen, että lähdesuojan ulkopuolelle jäisi sellaisen tiedon vuotaminen, jonka julkaiseminen rikkoisi intimiteettisuojalakia. Inkisen rikosepäilyn vuotamisella ei silloin olisi lähdesuojaa, mutta Alpo Rusin tapauksessa olisi. Ja olisi Nova Groupin tapauksessakin.
Miksi ei riitä, että rikollista on julkaista asia, jota intimiteettisuojalain mukaan ei saa julkaista? Koska silloin asiaa voidaan kiertää niin kuin Seiska teki Inkiselle: soitti tälle ja kertoi, että meillä on tällainen tieto. Miten selitätte toimintanne? Näin lehti sai tavallaan Inkisen itsensä paljastamaan asian. Kun uutinen oli lavastettu haastattelun muotoon, laittomasta intimiteettisuojan rikkomisesta tulikin laillinen – tai niin Seiskan päätoimittaja sen varmaankin näki. Samaa menettelyä käytti TV2 aikanaan Alpo Rusia kohtaan toimittajan oman ilmoituksen mukaan; tosin tässä tapauksessa vahvistamaan tiedon, josta toimittaja oli epävarma.
(Jos Inkinen olisi ymmärtänyt kieltäytyä haastattelusta ja ilmoittanut, ettei hyväksy uutisen julkaisemista, Seiksa olisi tuskin uskaltanut ottaa riskiä. Tämä näin pienenä vihjeenä lehden seuraaville uhreille. )
Jos asiasta säädettäisiin näin, intimiteettisuojan ja lähdesuojan rajanvetona, sitä ei voitaisi käyttää lähdesuojan murentamiseen yhteiskunnallisesti merkittävissä asioissa, vain tirkistelyjournalismissa.
”Minusta raja voidaan vetää siihen, että lähdesuojan ulkopuolelle jäisi sellaisen tiedon vuotaminen, jonka julkaiseminen rikkoisi intimiteettisuojalakia.”
Lähdesuoja on siis tätä: ”Lähdesuoja tarkoittaa oikeutta todistajan kieltäytyä vastaamasta kysymykseen, kuka on julkaistun kirjoituksen tai lähetetyn ohjelman laatija tai kuka on antanut niiden perustana olevat tiedot.”
Lähdesuojaa rikkomatta voidaan noudattaa Seiskankin kohdalla tätä RL:n kohtaa:
”Joka oikeudettomasti
1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville
esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Jos Inkisen omaiset katsovat kohdaltaan tulleensa loukatuiksi, niin poliisi tutkii ja syyttäjä kenties syyttää.
Mahdollinen lehdelle vuotaja tai perättömän tiedon levittäjä jää lähdesuojan takia paljastumatta, mutta lehti ei pääse vastuustaan sillä irti.
Mielestäni lähdesuojaan ei siis tarvitse kajota. Lisäksi jos raja vedettäisiin Oden ehdottaman mukaan, sen piiriin tulisivat kaikki, myös poliitikot ja korkeat virkamiehet, joiden kykyyn toimia tehtävässään voi vaikuttaa moni sellainen seikka, joka jäisi intimiteettisuojan takia paljastumatta.
Tapauksia on olemassa pilvin pimein: vieraan vallan ilotyttö lypsää koukkuunsa saamalta poliitikolta ties mitä ja mistä vetäen. Kun tuollainen suhde olisi lain suojan takana, olisi siihen liian uskaliasta puuttua.
Nuo asiat on rajattu pois intimiteettisuojasta ja siksi ehdotukseni ei koskenut sitä.
Et ymmärtänyt pointtiani. Seiska olisi joutunut suoraan tuomituksi, jos se olisi vain esittänyt tiedon Inkisen rikosepäilystä. Teko oli varmasti omiaan aiheuttamaan Inkiselle kärsimystä tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Seiska välttyi tältä huijaamalla Inkisen vastaamaan ”haastatteluun”, jolloin hankalan tiedon kertoikin Inkinen itse. Temppu on likainen mutta vanha. En tosin ole varma, voittaisiko Seiska mahdollisen oikeudenkäynnin tällä savuverhotempulla.
Rikoslaki tuntee asiasta poikkeuksen henkilöiden kohdalla, jotka pitävät hallussaan julkista virkaa tai vastaavaa (esim. poliitikot, mutta eivät ”turhan julkkikset”) Tiedon voi julkaista, jos se on tarpeen arvioitaessa heidän pätevyyttä hoitaa heille uskottua tehtävää. Jos ulkoministeri käyttää Venäjän suurlähetystön palkkalistoilla olevaa ilotyttöä, sen tiedon saa julkaista. Lehdet ovat itse rajanneet tämän piirin hyvin kapeaksi rajatessaan esimerkiksi omat päätoimittajansa sen ulkopuolelle, mutta toisaalta kunniaton lehdistö yrittää venyttää tätä tirkistelyperusteiseksi: julkista virkaa kuulemma pitää yllä paitsi sellainen, jolla on julkinen virka, myös kuka tahansa, jonka yksityiselämää koskevat paljastukset tuovat rahaa.
En ole koskaan ymmärtänyt missä on kynnys, että ihmistä voidaan alkaa riepotella julkisuuden perusteella. Kun tyyppi voittaa tangokuninkuuden tai satasen juoksun Suomen mestaruuden, niin otsikko kohulehdessä on mitä sattuu, kun kärähdät esim ylinopeudesta. Missä on se raja, että sinua voidaan riepotella julkisuudessa miten sattuu. Ilmeisesti ei missään.
Osmo:”Seiska välttyi tältä huijaamalla Inkisen vastaamaan “haastatteluun””
Joo. Kyllä se on niin onnetonta, kun ihmiset on niin tyhmiä, että Seiska huijaa niitä ihan mennen tullen. Ei ainakaan oo mitenkään mahdollista, että joku suostuis tällaiseen juttuun vaikka tietäisi kaikki suostumattomuuden ja suotumuksen seuraukset. (Ainakaan Osmon mielestä…)
Niin kauan, kun ihmiset ostavat kiljuen näitä juttuja, niin kauan niitä tulee. Lopettakaa paskan ostaminen, niin sen tekeminen loppuu.
Artturi:
Joo. Kyllä se on niin onnetonta, kun ihmiset on niin tyhmiä, että Seiska huijaa niitä ihan mennen tullen.
Ihan ilman sarkasmia: niin on. Eika tarvitse olla kovin tyhmakaan, kylla taitava huijari osaa vedattaa ihan normaalialyistakin ihmista. Jos on toipumassa aivoleikkauksesta ja yht’akkia toimittaja soittaa kannykkaan, niin ei siina ole paljoa aikaa pohtia oikeaa strategiaa. Kylla hyvauskoisilla, sairailla ja jopa tyhmilla ihmisilla pitaa olla jotain lainsuojaa tassa maailmassa. Kaikille ei ole suotu kovin teravia hoksottimia, mutta kylla tyhmakin on ihminen.
”Seiska välttyi tältä huijaamalla Inkisen vastaamaan “haastatteluun”, jolloin hankalan tiedon kertoikin Inkinen itse. ”
Toki tuon ymmärsin. Temppuhan on yhtä vanha kuin kuin vainoharhan ja mustasukkaisuuden historia: ”Minäpä ole kuullut että sinä…”
”Seiska olisi joutunut suoraan tuomituksi, jos se olisi vain esittänyt tiedon Inkisen rikosepäilystä.”
Ei olisi, jos epäilyssä olisi perää.
JL: ”Missä on se raja, että sinua voidaan riepotella julkisuudessa miten sattuu. ”
Rajat:
1) Asema viran tai ym. puolesta
2) Mahdollisen teon yleinen merkitys tavisten kohdalla
3) Aiemmin osoitettu halu käyttää julkisuutta hyväkseen ja hyödykseen. Hinnaksi on hyväksyttävä kielteisen julkisuuden riski
4) Edelliseen riittää toimiminen tai pyrkiminen ”julkisuusalalle”. Urheilija hyötyy urheilun julkisuudesta, vaikka ei itse pyri otsikoihin eikä anna edes haastatteluja.
Nykyisin media on ottanut tosin vapauden noilla sinänsä sopivilla perusteilla kertoa ihan mitä sattuu. Se on se ongelma, josta ei pääse eroon julkisuuden kynnystä nostamalla.
Noihin rajoihin ei siis tarvitse kajota, rajat ovat sopivat mutta perättömyyksien kertomiseen olisi puututtava.
Intimiteettisuojalain mukaan ei ole sallittua kertoa kaikkea sellaistakaan, joka on totta.
Mikä saa uskomaan, että viisikymppisen, jo vuosikymmeniä julkisuudessa paistatelleen Inkisen kohdalla olisi tapahtunut Suuri Kusetus?
Eikö Inkisellä aikuisena miehenä ja viihteen konkarina, joka on antanut Seiskaan haastatteluja vuodesta toiseen, olleet parhaat mahdolliset resurssit arvioida haastattelun antamista?
Minusta on härskiä ja suorastaan törkeää väittää ilman mitään tietoa asiasta, että Inkinen tuli huijatuksi. Hän ei ole täällä puolustamassa itseään moisilta alentavilta väitteiltä. Osmo ei tiedä tästä asiasta mitään, kunhan kouhkaa edelleen moraalisen tuohtumuksen vallassa…
Minusta väärin laittaa omia ajatuksiaan kuolleen suuhun totuutena.
Osmon salaliittoteoriota osa 12:
Kun uutinen oli lavastettu haastattelun muotoon, laittomasta intimiteettisuojan rikkomisesta tulikin laillinen – tai niin Seiskan päätoimittaja sen varmaankin näki.
Oikeushenkilö ei voi olla kunnianloukkauksen kohteena, mutta jos voisi, niin alkaisi pikku hiljaa täyttyä Osmon jutuissa tunnusmerkistö…
Miten niin ”lavastettu haastattelun muotoon”? Minä näin kyllä ihan tavallisen haastattelun lehden sivuilla.
”Intimiteettisuojalain mukaan ei ole sallittua kertoa kaikkea sellaistakaan, joka on totta.”
Eipä niin. Inkisen tapauksessa ongelma oli se, että asia tuli julki jo esitutkintavaihessa, jolloin se ei ollut julkinen vaan olisi kuulunut yksityisyyden pariin – jos Inkinen olisi ollut yksityinen kansalainen.
Julkisuuden suhteen ei kahta statusta voi olla mutta perättömänä Seiskan väite olisi toki rikollinen. Kaikissa tapauksissa mauton ja ilkeämielinen. Kaikkea mitä kammoan nykymediassa.
Inkisen tapausta voisi kyllä katsoa siinä valossa, että vaikka hän ei ollut ihan yksityinen kansalainen, hän tarvitsi sairautensa vuoksi suojaa julkisuudelta. Mutta mistä toimittaja saisi tämän tiedon?
Pitäisikö ex-julkkisten ym., jotka haluavat yksityisyytensä takaisin, perustaa julkinen passiivilista, jossa voisi ilmoittaa, että
a) ei (enää) toimi ammatissa tai ole asemassa, jossa julkisuudella on merkitystä
b) ei toivo yhteydenottoja, artikkeleita ja anna haastatteluja
c) eikä pidä mediaan omastakaan puolestaan yhteyttä (kuin kenties oikaisun, vastineen ja tutkintapyynnön muodossa tai lakimiehen välityksellä).
Päätös olisi lopullinen, sillä statuksellahan voisi muuten veksalata: suoja päälle heti kun ajaisi ylinopeutta tutkaan. Lopullinen se olisi siksikin, että medialle pitkät antanut julkkis saisi kyllä turhamaisilta toimittajilta hiljaisuutensa – mutta vain hyvässä.
Media tietenkin testaisi ja yrittäisi romuttaa tuon suojakeinon ja etenkin jos jotain ikävää olisi tiedossaan: Jos joku listalla oleva kansanlaulaja X ajaisi ”ratin”, puhelu tulisi varmasti.
Ja sitten vain listalaisilta esitutkintapyyntöjä häirinnästä niin lista alkaisi purra.
Sen jälkeen alkaisi kirjoittelu huhujen ja itse keksittyjen tarinoiden pohjalta. Poliisit perään heti jos aihetta olisi. Julkisella kieltolistalla olo – mitä pidempään sen parempi – osoittaisi oikeudelle, että ”julkkispykälää” ei ehkä pitäisi enää soveltaa.
Listaa voisi pitää yhdistys, joka pitäisi myös mustaa listaa niistä medioista ja toimittajista, jotka eivät kunnioita yksityisyystoiveita.
Esiintyvät taiteilijat ym. voisivat sitten jo uransa aikana kieltäytyä yhteistyöstä mustan listan toimittajien kanssa ja näin tukea ex-julkkisten nykyistä yksityisyyttä ja omaa tulevaansa.
Olisipa kiva tietää, riittäisikö jarisillanpäillä ym. rohkeutta moiseen.
Noh, mitään listaa ei synny ja asiassa olisi varmasti paljon hiomista mutta tulinpahan esittäneeksi tällaisenkin idean.
Tuo käsitys, ettei julkisuudessa toimivalla ihmisellä olisi intimiteettisuojaa, ei saa tukea rikoslaista. On totta, että tirksitelylehdistö ylläpitää tuota väitettä, mutta laista ei löydy sille tukea.
Katsotaanpa mitä asiasta sanoo rikoslaki. Pykälä on vuodelta 2000, joten sitä ei voi pitää vanhentuneena siten, ettei tarvitse enää noudattaa:
8 § (9.6.2000/531)
Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
Joka oikeudettomasti
1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville
esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.
Tällä perusteella on vaike väittää, ettei seiskan uutisointi tuottanut inkiselle vahinkoa tai kärsimystä. On vaikea väittää, että inkinen toimisi politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä ja että tuo uutinen vaikuttaisi hänen toiminnan arvioimiseen kyseisessä tehtävässä ja että tämän lisäksi vielä tiedon esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. En voi ymmärtää, miten voisi väittää, ettei Seiskan päästö julkistaa Inkisen rikosepäily, olisi rikkonut rikoslakia.
Tätä rikoslain rajausta ei tule sotkea lehdistön sisäiseen normistoon, hyvään lehtimiestapaan, jossa pyritään määrittelemään, mikä on eettisesti oikein. On eettisesti enemmän oikein käsitellä ihmisten yksityisasioita, jos nämä ovat itse julkisuutta käyttäneet, mutta siihen, mikä on rikollista, eivät lehdistön sisäiset ohjeet vaikuta mitään. Kaikki, mikä on lain mukaan sallittua, ei ole eettisesti oikein. Hyvä lehtimiestapa käsittelee tätä laillista, mutta väärin -aluetta.
R.J.:
Julkisuuden suhteen ei kahta statusta voi olla…
Minusta ammatillinen julkisuus ja henkilökohtainen julkisuus ovat kaksi eri asiaa. Jos esim. meteorologin työhön kuuluu sääennusteiden laatimisen lisäksi lukea säätiedotuksia TV:ssä kaikelle kansalle, niin siitä ei voi johtaa, että myös hänen yksityiselämänsä tulisi olla julkista. Laulaja ’Lordi’ on tästä hyvä esimerkki. Lordi on kaikkien tuntema julkkis, kun hän on lavalla tai antaa haastattelua keikan jälkeen. Jos Lordi mokaa lavalla, hän on vapaata riistaa medialle. Mutta kun hän ottaa työvaatteet ja maskin pois päältä, hän muuttuu julkkis-Lordista yksityishenkilöksi nimeltään Tomi, jonka tekemiset eivät kuulu lehdille, ellei hän niitä itse päätä paljastaa. Samanlainen oikeus kuuluu minusta myös omalla nimellään ja omilla kasvoillaan julkisuudessa toimiville ammattilaisille, elleivät he ole yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa. Kuten Osmo jo totesikin, rikoslaki tukee tätä oikeutta täysin yksiselitteisesti.
Tämä on muuten siinä mielessä tosi huvittavaa, että Osmo ilmeisesti aikoo kieltää ihmisiä paljastamasta haastattelussa omaa intimiteettisuojaansa loukkaavia asioita. Eihän näitä Seiskan orkestroimia huijauksia saada mitenkään muuten aisoihin.
Rotwang:”Tomi, jonka tekemiset eivät kuulu lehdille, ellei hän niitä itse päätä paljastaa. ”
Osmo haluaa ilmeisesti puuttua juuri tähän.
Minulle jäi sellainen vaikutelma, ettei Inkinen itse ottanut yhteyttä Seiskaan ja sanonut, että olisi tällainen kohtu-uutinen, myyn sen teille 500 eurolla. Jos joku haluaa itse paljastaa itsestään asioita – opetusministeri esimerkiksi kutsuu lehtikuvaajan paikalle kertoakseen sairauslomastaan – sitä ei tietenkään voi estää eikä pidäkään.
Kunnallisvaalien alla Osmosta oli iso juttu aanelosen kuvan kera Hesarin sunnuntaisivuilla.
Osmo sympaattisena pyöräilymiehenä Kauppatorin liepeillä kypärä päässä jorisemassa joutavia… Mitään asiasisältöä en havainnut.
Kyllä silloin kelpasi mahdollinen toimittajan yhteydenotto?
Entä jos Osmo ajaa kännissä lasten leikkitelinettä päin? Silloin ei yhteydenotto Hesarista olekaan ehkä mieluinen.
Eli Osmolle kelpaa julksuus silloin, kun se on kivaa ja siitä on hyötyä. Ja näin tietysti on varmasti kaikkein meidän — niin tavisten kuin julkkistenkin kohdalla.
Lex Osmo menee siis niin, että julkisuudessa saa kirjoittaa ihmisestä vain silloin, kun se hänelle parhaiten sopii.. on vaikka laihtunut tai muuten vain mukavaa.
Vai?
Kansanedustajuus on laissa tarkoitettu julkinen tehtävä, kiistatta. Turhajulkkius ei ole. Todettakoon, että nykyiset toilailuni eivät kuuluisi julkistettaviin, koska en ole kansanedustaja enää, eikä tietoa siten tarvita arviomaan kykyä hoitamaan kansanedustajan tehtävää.,
Minulle jäi sellainen vaikutelma, ettei Inkinen itse ottanut yhteyttä Seiskaan ja sanonut, että olisi tällainen kohtu-uutinen, myyn sen teille 500 eurolla.
Tarkoitatko Osmo tällä, että toimittajat eivät saa ottaa yhteyttä ihmisiin? Vai mitä tässä nyt tarkoitat?
Se onkin mielenkiintoinen median tulevaisuudenkuva, että toimittajat vain odottelevat toimituksessa ihmisten yhteydenottja peukaloita pyöritellen…
Tätä aihetta melko läheltä sivuaa mediavaikuttaja Niklas Herlinin toive, että media uutisoisi vastuullisesti sukua koskettanutta kidnappaus-draamaa.
Saa nähdä, millaisen muodon vastuullisuus ottaa tällä kertaa.
Niin no..
Sen verran ihan yhteiskunnallisesti merkittävältä asialta kyllä vaikuttaa, jos Suomessa aletaan ihmisiä kidnapata rahan takia, että jotain uutisointiakin on hyvä tulla. Monestakin syystä!
”Vastuullisuuden” vaatimus meinannee suvun likasangon rauhaan jättämistä. Raha ei aina tuo sivistystä, vaan Herlinit ovat tunnettuja (sanan voi valita itse, jos asiasta tietää. Olen vastuullinen ja en omaa valintaani tähän laita)
Minusta on härskiä ja suorastaan törkeää väittää ilman mitään tietoa asiasta, että Inkinen tuli huijatuksi
Minustakin on törkeää, että sinusta Inkisen rikosepäilyn sopi vuotaa julkisuuteen keinolla millä hyvänsä, ilmeisesti siksi, että sinusta Inkinen on syyllinen.
Useimmilta meistä ei löydy sellaista reaktiokykyä, että tietäisi mitä vastata, kun toimittaja soittaa ja jorisee jotain sellaista kuin ”Miten selität rikosepäilysi” tilanteessa, jossa olettaa, ettei kukaan tiedä epäilystä. Retorisena keinona tuo on suunnilleen samaa luokkaa sofistien rakastaman ”oletko jo lakannut hakkaamasta isääsi?” -tyyppisen utelun kanssa. Voit käytännössä vain hävitä.
Mikä siinä on niin vaikeaa, että Seiskan päätös julkaista Inkisen rikosepäily esitutkintavaiheessa oli vähintäänkin nykyisen lain hengen vastainen, oli Inkinen sitten syytön tai syyllinen?
Miten niin “lavastettu haastattelun muotoon”? Minä näin kyllä ihan tavallisen haastattelun lehden sivuilla
Ihailtavan naiivia!
Mitenhän se nyt oikeastaan on lähdesuojan ja sen puuttimisen kanssa.
Käsittääkseni Briteissä on lähdesuoja sen verran kova, että keltainen lehdistö ei poliitikkoja/ministereitä paljoa pääse nälvimään. Mutta kuitenkin siellä on niin, että ministerit eroavat omasta ”vapaasta” tahdostaan paljon usemmin kuin lähdesuojasta nauttimattomat suomalaiset poliitikot/ministerit.
Tavallinen teknikko kirjoitti:
Itse itseäni korjaan :
”Käsittääkseni Briteissä on lähdesuoja sen verran kova…”
Tavallinen teknikko kun olen, niin olisikohan edellisessä kannanotossani pitänyt ottaa kantaa Britannian poliitikkojen yksityisyyden suojaan ennemminkin kuin heidän lähdesuojaansa
Enkä monestikkaan ymmärrä kun puhutaan prosessioikeuden ja vakuutusoikeuden välisistä eroista. Ihmettyttää vaan se, kun rahattomana oikeutta haen, niin oikeutta saankin vasta 2 vuoden päästä. Näin kait se on, että jos itsellä ei ole varoja, niin tulee odottaa oikeutta, kuten rahattomat kerjäläiset kerjäämässä rahaa kesäisillä kaduilla helsinkiläilsiltä/turisteilta että permpiosaisiltaan.
Pasi,
Väität siis, ettei Inkistä ole haastateltu vai mitä tarkoitatte Osmon kanssa haastattelun lavastamisella?
Minä väitän, että Seiskalla on jopa haastattelunauha tallessa. Mitähän naiivia tässä on?
Et ole tainnut koko haastattelua nähdäkään, kunhan huudat kuoron mukana? Ihailtavaa itsenäistä ajattelua!
Jos toimittaja kysyy henkilöltä lehtijuttua varten kysymyksiä ja tämä vastaa niihin, niin kyseessä on HAASTATTELU.
Onko jotain epäselvää vielä?
Tarkoitan, että jutun tarkoituksena oli julkistaa tieto siitä, että Inkinen on epäiltynä rikoksesta ja tämä julkistaminen naamioitiin haastatteluksi. Jutun tarkoituksena ei ollut haastatella Inkistä vaan julkistaa tuo tieto. Muista miten tämä ”haastattelu” oli otsikoitu lööpissä. Lööppi muuten on itsenäinen julkaisu, jota on oikeus arvioida lehtikirjoituksesta riippumatta, koska sen näkee vaikka ei lukisi itse juttua.
Jos kirjoittaa lööppiin ”Elina on lapsenraiskaaja” ja sitten lehdessä kertoo, että väite ei pidä paikkaansa, syyllistyy rikokseen.
Varmaankin todella tavallista varmistaa tieto haastattelulla ennen kuin se julkistetaan lehdessä.
Mitä tehtiin väärin?
Pitäisikö haastattelut kieltää lailla vai mitä tässä nyt haetaan?
Minusta kyseessä on nyt Osmon moraalinen puuskutus siitä, että on olemassa kauhea, paheksuttava ROSKAlehti Seiska, joka nyt on sattunut julkaisemaan Inkisen kuolinpäivänä tämän rikosepäilyä koskevan haastattelun.
Iljettävä Seiska on julkaissut haastettattelun jopa niin täysin arveluttavassa tarkoituksessa kuin lehden myynnin edistäminen.
Toista ovat ne Osmon arvostamat laatulehdet, jotka ihan pyyteettömästä hyvästä tahdosta maailmanrauhan edistämiseen julkaisevat juttujaan..
En muista, Osmo, lööpin sanamutoja kyseiseltä viikolta, mutta voin kuvitella, että jotain varsin raflaavaa. Sisäsivuilla ei kuitenkaan varmasti kumottu lööpin sisältöä, kuten Elina lapsenraiskaaja -esimerkissä?
Rotwang: ”Minusta ammatillinen julkisuus ja henkilökohtainen julkisuus ovat kaksi eri asiaa.”
Riippuu ammatista. TV-meteorologilla on ammatin luonteen mukanaan tuoma velvollisuus sietää vähän enemmän yksityisyyteensä kohdistuvaa mielenkiintoa kuin muilla. Laissa hänen yksityisyytensä on toki suojattu kuten muidenkin.
Mutta kyse on samasta asiasta kuin poliisihenkilön velvollisuus ammatissaan sietää voimankäyttönsä kohteelta sanailua. Haistattelevia spurguja ei viedä kunnianloukkauksesta käräjille. Tänä vuonna muuatta poliisia jopa rangaistiin, kun hän oli provosoitunut voimankäyttöön huutelusta. Tuomiolauselmassa mainittiin tuo ammattiin kuuluva ”oikeus” sietää työhönsä pakosti kuuluvaa ääntelyä.
OS: ”Todettakoon, että nykyiset toilailuni eivät kuuluisi julkistettaviin, koska en ole kansanedustaja enää (…)”
Olet muissa julkisissa tehtävissä ja jopa keskeisissä, joten et pääse karkuun sanojesi taakse. Sitä paitsi yhteiskunnallisiin ja poliittisperäisiin tarkoituksiisi käytät ja itsekin edustat ”painokirjoituksia” eli mediaa kirjailijana, kolumnistina ja bloggarinakin, joten taidat olla julkisuuden suhteen vapaata riistaa siihen tietyyn rajaan saakka.
OS: ”En voi ymmärtää, miten voisi väittää, ettei Seiskan päästö julkistaa Inkisen rikosepäily, olisi rikkonut rikoslakia.”
Se muuten riippuu siitäkin, oliko väite kuulustelusta perätön ja oliko väitteen takana olevaa tekoa olemassa. Jos Inkistä oli kuultu ja väitetty tekokin oli aineellisesti olemassa – jota en oikein hevillä usko – tosiasioiden kertomisesta olisi aika hankala rangaista lehteä? Tämä siis yleisellä tasolla Inkisen tapausta tuntematta.
”Hyvä lehtimiestapa käsittelee tätä laillista, mutta väärin -aluetta”
Positiivista kumminkin se, että sillä pyritään myös rajaamaan lain laveaksi jättämää polkua. Jos toki tilkitsemään laitoja jotta lain aluetta ei laajennettaisi.
Ja kyllä, kaikesta pohdiskelustani huolimatta seiskat ym. ovat sellaisia törkykasoja, että en surisi niiden katoamista.
On kumminkin hillittömän ongelmallista se, että mikä tahansa media voi itse tekaista jutun, kuten HS:n pöyristyttävä seksuaalista häirintää koskeva tarinointi, ja tuhota elämän tai uran ja selvitä muutaman roposen korvauksella tai rangaistuksetta.
Professori Jukka Kemppinen kirjoittaa blogissaan,
http://kemppinen.blogspot.com/2009/06/sana-sanaa-vastassa.html :
”Ainakin ennen luultiin, että poliisitutkinta melkein todistaa, että lakia on rikottu ja rajusti. Näin ei ole. Poliisi selvittää, onko rikosta tapahtunut. Syyttäjä selvittää, onko rikos ja rangaistavuuden mahdollisesti edellyttämä tahallisuus todistettavissa.”
—
Jo pelkästään tuosta syystä poliisitutkinnasta uutisoiminen on jossakin tapauksissa moraalitonta. Tuomiot saattavat sitten olla asia täysin erikseen. Rehellisesti sanoen en ymmärrä, miksi tästä ylipäänsä jankutetaan, vaikka kaikki moraaliton ei laitonta olekkaan.
On myös täysin selvää, että taitavat lehtimiehet saavat aikaiseksi myös sellaisia vapaaehtoisia lausuntoja, joita lausuja ei hetken harkinnan jälkeen allekirjoittaisi. Syystä tai toisesta.
Tässä sieppausjutussa tuli taas esiin tuo poliisin syvä kurkku -toiminta. Se on t o d e l l a sellainen asia, joka pitää saada kitkettyä pois. Ihan kokonaan ja ehdoitta. Jos poliisi ei noudata lakia, voiko medialta odottaa enempää?
Tuota kröhöm, Elina.
Kävin äskettäin eräässä baarissa, jossa oli tuo paljonpuhuttu Seiska. Ihan ilmesesti haastattelu on kutakuinkin suoraan purettu nauhalta.
Inkisen ensimmäinen repliikki alkaa näin: ”En minä halua tästä jutusta tietenkään mitään julkisuuteen kertoa, mutta…”
Minun mielestäni tässä heti ensimmäisessä virkkeessään Inkinen näyttää kieltäytyvän haastattelusta, mutta ehkä sinä osaat kertoa, millä konstilla tuosta saa sen käsityksen, että ”Juttu on tehty Inkisen kanssa yhteisymmärryksessä”.
Siitäkö, että Inkinen tämän jälkeen – kun on ensin kieltänyt jutun käsittelyn julkisuudessa, muutamalla lauseella selittää omaa näkemystään?
Sitäkö tässä nyt haetaan: enää ei voi lehden toimittajalle kertoa mitään ilman että se vääjäämättä päätyy lehtiin (elinapastissi).
Toukkis
Inkinen ja lähdesuoja liittyvät toisiinsa vain sikäli, että lähdesuojaan vedoten toimittaja voi kieltäytyä kertomasta keneltä (poliisilta) sai tiedon keskeneräisestä esitutkinnasta. Pykälät on sellaiset, että jutun vuotanut poliisimies (pitää sisällään myös -naiset) on varmuudella syyllistynyt laittomuuteen. Esitutkintaa koskevat tietolurahdukset ovat kuitenkin kotoisen poliisimme vakiintunut toimintatapa, johon on jo (melkein) turruttu. Asialle pitäisi tehdä jotain ja juuri tähän liittyy ehdotus lähdesuojasäännöksen muuttamisesta.
Lähdesuojan kaventaminen lisää siis yksityisyyden suojaa vain välillisesti, eli vähentämällä lähdesuojan katveesta tapahtuvaa poliisien lörpöttelyä keskeneräisistä asioista.
”Sitäkö tässä nyt haetaan: enää ei voi lehden toimittajalle kertoa mitään ilman että se vääjäämättä päätyy lehtiin (elinapastissi)”
Eikös se aina ole ollut noin? Ainahan lehdissä on ollut näitä ”älä pistä tätä lehteen, mutta” -kommentteja. Kai sitä kokenutkin menee joskus vipuun, kun juttelee tutuksi käyneen toimittajan kanssa. Tai jotain.
Toukkis siteeraa Seiskaa:
Inkisen ensimmäinen repliikki alkaa näin: “En minä halua tästä jutusta tietenkään mitään julkisuuteen kertoa, mutta…”
Mihin nyt katosi se periaate, että roskalehteä ei Osmon blogilla siteerata? Niin mihin, Osmo?
Senhän perusteella minun kommenttini sensuroitiin? Osmo tietty julkaisee mitä julkaisee, mutta keskustelua kyllä häiritsee, jos kaikille keskustelijoille säännöt eivät ole samat.
++++++++++
Minusta Inkisen em. aloitus on aivan luonnollinen reaktio haastattelun alkuun. Kukapa haluaisi äkkipäätä jutustella kovan luokan lapsipornon hallussapidostaan.
Sittemmin haastattelun kulusta päätellen Inkisen sävy kielii minusta siitä, että hän on jopa jossain määrin tyytyväinen päästyään puolustautumaan ja selittämään oman näkemyksensä asiasta.
Seiskahan olisi voinut jättää tämän aloituslauseen julkaisematta, mutta haastattelu vaikuttaa lähes suoralta litteroinnilta nauhalta. Toisin kuin kuvittelette juuri ”roskalehdistön” tulee olla todella tarkka sanomisten autenttisuudesta. Hesari sen sijaan voi ”laatulehtenä” suoltaa oikeastaan ihan mitä vain toisten suuhun laitettuna.
Elina, valitettavasti ymmärsit Osmoa väärin.
Hän tarkoitti tietysti sanoa, että ei salli jutun siteeraamista niiltä osin, joka estää täysijärkistä ihmistä hyväksymästä hänen perusteluitaan lähdesuojasta, haastattelun lavastamisesta, Inkisen huijaamisesta yms. Kaikki siteeraaminen, joka sen sijaan auttaa täysijärkistä ihmistä näiden hyväksymisessä on sallittua, jopa suotavaa.
Koska olen asiasta sanonut jo toisaalla kaiken mielestäni olennaisen, en haluaisi lisää tätä asiaa kommentoida. Tässä tuli mukaan kuitenkin pieni, mutta tärkeä tiedonjyvänen lisää, joten haluaisin lisätä vielä tämän:
Ei hyvää päivää.
Täti-mies,
Olet kovin arvoituksellinen ja niin olen nyt minäkin.
Katso Seiskan juttu ja sen jälkeen perehdy operaation Viking…
Artturi…
heh, en tiedä puriko sarkasmi oikeaan kohteeseen, mutta minä koppasin kyllä.
Jos joku ei vaivaudu googlettamaan, niin tässä:
http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/arkistot/rikos/2009/06/900105
Niin, jankkaamiseksiahan tämä menee, mutta pari asiaa vielä Elinaseni, ennen kuin päästän sinut nostamaan kissan pöydälle jostakin muusta epäkohdasta:
Suhteesi totuuteen oli aika relativistinen tässä lauseessa: ”Mihin nyt katosi se periaate, että roskalehteä ei Osmon blogilla siteerata?” Osmohan vain sanoi sinun sitaattisi sensuroituaan näin:
”Poistin Elinan tekstistä Seiskasta noukitun tiedon siitä, mistä Inkistä epäiltiin. Olisi epäloogista levittää blogilla jotain sellaista, jonka levittämistä olen pitänyt moraalittomana ellei suorastaan lainvastaisena.”
Eli missä muualla kuin sinun päässäsi on se peruste: roskalehtiä ei siteerata? Se minun esiinnostamani sitaatti taas yksiselitteisesti osoittaa, että ”haastattelu” oli juuri sitä pahimmanlaatuista roskajournalismia, mitä täällä epäiltiinkin.
On hyvin hyvin kummallista Elina, että sinun mielestäsi selvä kieltäytyminen ”on aivan luonnollinen reaktio haastattelun alkuun”.
Otetaanpa analogia: raiskauksesta syytetty mies perustelee sinun käyttämilläsi argumenteilla raiskaustaan. Et varmaan hyväksyisi? Se, että lopussa uhri vaikutti ”jossain määrin tyytyväiseltä”.
Ja Elinalle ja Artturille vielä yhteisesti: sarkasmi on hirmu vikea tyylilaji ja aika noloa, on jos sarkasmiin pyrkien kommentoi itse keksimiään lauseita. Ja vähän kehuu toinen toista.
Tuouko-Pouko
Touko Mettinen:
Oletan, että kun Elina kirjoitti, että ”roskalehteä ei Osmon blogilla siteerata” niin hän ei tarkoittanut yleisesti Seiskaa vaan nimen omaan tuota Inkistä käsittelevää juttua. JOS Osmo olisi sensuroinut pelkästään tuon infon mistä Inkistä syytetään niin hän olisi voinut poistaa pelkästään sen osan sitaattia. (On tietysti myös aika todennäköistä, että Osmo poisti sitaatin kokonaan, koska se oli helpompaa, mutta sitten johdonmukaisuuden nimissä olisi kyllä syytä sensuroida kaikki muutkin lainaukset kyseisestä jutusta.)
Kuten Elinakin jo sanoi: Osmolla on toki oikeus tehdä blogillaan mitä lystää.
Mitä tulee Inkisen vastahankaisuuteen, niin oletan, että niissä Elinan lainaamissa pätkissä kävisi jotenkin ilmi, että Inkisen suhtautuminen haastatteluun lievenee sen kuluessa. Jos hän ei oikeasti haluaisi tulla haastatelluksi, niin hän ei varmaankaan olisi jatkanut haastattelua.
Pidän siis Inkisen todellista toimintaa merkitsevämpänä, kuin hänen sanomisiaan. Kuten englannissa sanotaan: Talk is cheap.
”itse keksimiään lauseita” mihin tämä muuten viittaa?
Touko,
tekisi mieli olla kanssasi samaa mieltä, mutta ei haastattelun tekeminen sentään ole rikos (raiskaus on). Toimittajan mielestä kaikki mitä hänelle kerrotaan on haastattelua tehdessä on haastattelua ja julkaistavissa. Varmasti moni vänkää aluksi, ettei halua kommentoida, mutta toimittajan työhön kuuluu puhua haastateltavia ympäri ja saada se kommentti.
Inkisen tapaus rinnastuu siihen, kun onnettomuuspaikoilla toimittajat parveilevat järkyttyneiden ihmisten ympärillä keräämässä kommentteja ja moni puhuu enemmän kuin pitäisi. Järkyttyneenä kun on kova tarve puhua ja puhuu sitten vaikka toimittajalle.
Minä en pidä yhtään siitä, että kohtuu tervejärkisinäkin pitämäni poliitikot alkavat vakavissaan harkita lähdesuojan kaventamista. Siksi toivon tuon Kuvalehden mediapalstan toimittajan tapaan, että toimittajat tiedostavat tämän ongelman eivätkä ihan kaikkea kuulemaansa julkaise.
Elina, Osmo on tämän julkaisun päätoimittajana vastuussa siitä, mitä täällä julkaistaan. Jos hän ei halua sitä retosteltavan, mistä Inkistä tarkkaan ottaen epäiltiin, niin yritetään elää sen kanssa. Ei Seiskan tai edes tuon pahamaineisen haastattelun siteeraaminen muilta osin ole kiellettyä.
Lehtijuttu on yksi kokonaisuus — tässä tapauksessa Inkisen haastattelu rikosepäilystä.
Keskusteltaessa yhdestä tietystä lehtijutusta asetelma on varsin epäsymmetrinen, jos toinen saa käyttää lainauksia jutusta argumentoidessaan kantaansa ja toinen ei.
Mutta Osmo tekee kuten haluaa, siitä vallinnee nyt yksimielisyys. Eli ei tästä sen enempää enää.
++++++++
Kovasti täällä tiedetään ,mm. Riitta edes ko. juttua lukematta, että Inkinen oli järkyttynyt ja kyvytön vastaamaan siitä mitä suustaan päästää.. Mistä oikein tiedätte asiasta? Oletteko olleet rannalla juttelemassa Inkisen kanssa ennen viimeistä uintia? Lehtijutussa mikään ei viittaa muuhun kuin vitutukseen.
Minusta ei ole mitään syytä luulla ihmistä vajavaiseksi ja holhouksen tarpeessa olevaksi sen takia, että epäillään lapsipornon hallussapidosta ja levityksestä ja saa puhelinsoiton toimittajalta.
Vertaus onnettomuustilanteisiin, joissa ihmiset ovat usein täydessä shokissa on minusta irvokas.
Pouko jankuttaa:
On hyvin hyvin kummallista Elina, että sinun mielestäsi selvä kieltäytyminen “on aivan luonnollinen reaktio haastattelun alkuun”.
Elina jankuttaa:
Minusta olisi lähinnä kummallista, jos joku riemusta hihkuen haluaisi antaa syvähaastattelun lapsipornoepäilyistään. Nimenomaan pidän luonnollisena, että Inkinen puhelun aluksi epäröi.
Sitten hän mahdollisesti teki nopean tilannearvioin siitä, että asia päätyy joka tapauksessa julkisuuteen eli ehkä on parempi, että Seiskan kautta, jossa hänellä on luottotoimittaja kuin jotain muuta tietä.
Seiskan tyylihän on, että joka seiskajulkulla on oma kaveritoimittajansa.
Inkinen on ollut julkisuuden henkilö jo 80-luvulta. En usko, että hänellä oli mitään harhakäsityksiä lehdistön — sen keltaisenkaan — toiminnasta. Turhaan pidätte häntä lapsen asemassa olevana reppanana, joka ei olisi osannut toimia kuten haluaa.
Alkaa tehdä jo itsellenikin mieli sanoa vanha fraasi, että annetaan Inkisen levätä nyt rauhassa…
Riitta:
Siksi toivon tuon Kuvalehden mediapalstan toimittajan tapaan, että toimittajat tiedostavat tämän ongelman eivätkä ihan kaikkea kuulemaansa julkaise.
Ongelmana tassa on se, etta ’toimittajat’ ei ole mikaan homogeeninen monoliitti. Veikkaisin, etta ne toimittajat, jotka ovat huolissaan ja ne jotka tata huolestumista aiheuttavat ovat liikkeella varsin eri filosofialla. Vastuullisilla toimittajilla ei ole mitaan keinoja saada niita vastuuttomia kuriin. On vahan naiivia ajatella, etta tuon SK:n kirjoituksen seurauksena kaikkien Suomen juorutoimittajien paassa olisi syttynyt lamppu ja he olisivat hoksanneet, etta heidan toiminnassaan on jotain pielessa.
Olen antanut itselleni kertoa, että Inkinen oli juuri käynyt läpi vakavan leikkauksen. Silloin ei ihminen välttämättä ole ihan täysissä hengenvoimissa. Eikä terve ihminen hukuttaudu.
Siitä siis rinnastus onnettomuuden jälkitunnelmiin. Ei se ainakaan huonompi ole kuin haastattelun rinnastaminen raiskaukseen.