Kus­tan­nu­sosakey­htiö Tam­mi panee pihalle kol­man­nek­sen henkilökun­nas­taan. Suure­na syynä tähän on se, että koulut ovat alka­neet säästää oppikir­ja­menois­saan ja kier­rät­tävät kir­jo­ja. Niin­pä Pikku Liisa saa luet­tavak­seen Kallen edel­lisenä vuona alle­vi­ivaa­man ja töhrimän kir­jan, jos­ta puut­tuu pari sivua.

Paljonko kansan­talous säästää resursse­ja, kun kir­jaa kier­rätetään? Euron tai kak­si. Ei kir­jan painami­nen sen kalli­im­paa ole kuin Ilta Sanomien painami­nen. Koulun kuitenkin kan­nat­taa kier­rät­tää kir­jo­ja vält­tyäk­seen mak­samas­ta kus­tan­ta­molle oppikir­ja­ma­te­ri­aalin tuot­tamis­es­ta. Kir­jan hin­nas­ta ehkä viisi pros­ent­tia on pain­okus­tan­nuk­sia ja 95 pros­ent­tia kor­vaus­ta sisäl­lön tuot­tamis­es­ta. Niin­pä kus­tan­ta­mot toisaal­ta yrit­tävät tehdä kir­joi­hin joka vuosi sen ver­ran muu­tok­sia, ettei van­ho­ja kir­jo­ja voi vai­vat­ta käyt­tää. Tämä peli ei joh­da järkevään käyt­täy­tymiseen. Voisim­meko kuvitel­la toisen­laiset sään­nöt? Jat­ka lukemista “Oppikir­japeli”

Blogilla meni miljoo­nan käyn­nin raja rik­ki myöhään eilen illal­la. Kiitän luk­i­joi­ta mie­lenki­in­nos­ta, enkä edes ihan nöyränä!

Lehti­ti­eto­jen mukaan ihmiskaap­pauk­ses­ta syytet­ty Turunen kieltäy­tyi ker­tomas­ta, mihin on lun­nas­ra­hat piilot­tanut. Ajatuk­se­na oli, että kun hän tuomion kär­sit­tyään pääse vanki­las­ta vapaana miehenä rikok­sen­sa sovit­ta­neena, lop­puiän voi elää äver­iästä elämää. Vanki­las­sa vietetylle ajalle olisi tul­lut hyvä kuukausi­palk­ka, parem­pi kuin hän sivi­il­i­työstä sai. Ei onnis­tunut, kos­ka poli­isi löysi kätköt, mut­ta ei olisi pitänyt onnis­tua, vaik­ka poli­isi ei olisi löytänytkään.

Jos raho­ja ei olisi löy­tynyt, Turunen olisi pitänyt tuomi­ta myös varaste­tun tavaran kätkemis­es­tä. Kun tuomio aikanaan olisi istut­tu, olisi pitänyt kysyä uud­estaan, mis­sä rahat ovat. Jos vas­taus­ta ei edelleenkään olisi tul­lut, olisi pitänyt tuomi­ta uud­estaan varaste­tun tavaran kätkemis­es­tä ja niin edelleen.  Vanki­las­ta ei pitäisi päästä lainkaan ennen kuin mieli muut­tuu. Jat­ka lukemista “Rikos ei saisi kannattaa”

Pekingis­sä ihailin aikanaan, mitä kaikkea fil­lar­il­la voi kul­jet­taa. Peräkär­ryyn saa rah­datuk­si vaik­ka kokon­aisen sohvakalus­ton, siis sohvan ja kak­si nojatuo­lia. Pyörään voi las­ta­ta huo­mat­ta­van painavi­akin laste­ja, kun­han ylämäkeä varten on kun­non vaihteet.

Kan­nat­taa kuitenkin muis­taa, että Suomes­sa myyn­nis­sä ole­vis­sa peräkär­ryis­sä ei yleen­sä ole jar­ru­ja. Jos siis las­taa peräkär­ryyn liki sadan kilon edestä sadan euron seteleitä, ajoneu­voa voi olla han­kala ohja­ta jyrkässä alamäessä, varsinkin jos siinä on mutka.

Kun Keskus­tan puheen­jo­hta­ja Mat­ti Van­hanen sanoo vähän epäuskot­tavasti, ettei hän tien­nyt puolueen­sa saa­mas­ta merkit­tävästä vaali­ra­hoituk­ses­ta mitään ja puolue­si­h­teeri ilmoit­taa oman asiansa pelas­tamisek­si esimiehen­sä vale­htel­e­van, vaikutel­mak­si tulee etsimät­tä, että molem­pi­en mielestä on jotenkin epäi­lyt­tävää tietää tästä vaali­ra­hoituk­ses­ta.  Se taas tarkoit­taisin, että avus­tuk­ses­sa ei olisi kaik­ki aivan kunnossa.

Olen aika var­ma, että jut­tu kehit­tyy suun­taan, jos­sa etsitään yhteyt­tä tuon Nova Groupin rahkeis­sa melko suuren avus­tuk­sen ja tämän Helsin­gin Sanomis­sa 30.5.2008 julka­istun uutisen välil­lä: Jat­ka lukemista “Selviääkö Vanhanen?”

Uuden­maan maakun­tali­it­to pitää sem­i­naaria Tallinnas­sa. Uuden­maan­li­it­to on vähän syr­jässä päätök­sen­teosta, kun kun­tien välistä yhteistyötä kehitetään YTV:n, YTV:n + Kirkkon­um­men ja Ker­a­van, Helsin­gin seudun kun­tien Kuumakun­tien ja niin edelleen kesken. Vält­tämätön kun­tata­soa ylem­pi päätök­sen­teko ei ole keskit­tynyt maakun­tali­it­toon, kuten oli tarkoi­tus, vaan kun­tien väliseen vapaae­htoiseen yhteistyöhön. Kun noi­ta yhteistyöpi­ire­jä on vaik­ka kuin­ka, päätök­sen­teko on lähin­nä sekavaa ja hyvin työllistävää.

Vapaae­htoises­sa yhteistyössä on se vika, että se edel­lyt­tää kun­tien välistä yksimielisyyt­tä. Val­tu­us­toil­la on siinä vähän tilaa. Niiden on hyväksyt­tävä yhteiset päätök­sen saman­sisältöis­inä. Paha siinä on men­nä sil­loin äänestämään, kos­ka muu­tos kaataa koko han­kkeen. Oike­as­sa demokra­ti­as­sa voi olla eri mieltä, äänestää ja voit­taa tai hävitä. Vapaae­htoinen yhteistyö ilman kun­non päätök­sen­tekomenet­te­lyä on demokra­t­ian kanal­ta arve­lut­tavaa, eikä se päätök­sen­teko­ta­pana myöskään ole järin tehokas­ta. Jar­rut­ta­jan val­ta on liian suuri suh­teessa uud­is­ta­jan val­taan. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Uuden­maan­li­iton seminaarista”

Kovasti on blogilla keskustel­tu siitä, miten Helsin­ki pitäisi läm­mit­tää hiilid­iok­sidipäästöjä tuot­ta­mat­ta ja mikä on vihrei­den kan­ta asi­aan. Olen vähän huono vas­taa­maan tähän, kos­ka oma kan­tani poikkeaa ainakin pain­o­tuk­sil­taan Helsin­gin vihrei­den kannasta.

Ensin pitää vas­ta­ta kysymyk­seen, pyrim­mekö vähen­tämään Helsin­gin päästöjä vai globaale­ja päästöjä. Jos pyrimme vähen­tämään Helsin­gin päästöjä, hel­poin­ta olisi, että Helsin­gin ener­gia ostaisi For­tu­min vesivoimal­la tuote­tun sähkön, sulk­isi omat voimalansa ja läm­mit­täisi kaukoläm­pön­sä päästöt­tömäl­lä vesisähköl­lä. Nopeas­sa aikataulus­sa kaukoläm­pöverkos­tos­ta tietysti luovut­taisi­in ja siir­ryt­täisi­in taloko­htaiseen sähköläm­mi­tyk­seen. Helsin­gin päästöt putoaisi­vat nol­laan, mut­ta globaalit päästöt kas­vaisi­vat tun­tu­vasti, kos­ka Helsin­gin kaap­paa­ma vesisähkö pitäisi kor­va­ta kivi­hi­ililauh­teel­la jos­sain muual­la, kuten pitäisi Helsin­gin voimaloiden nykyi­nen sähkön­tuotan­to. Ennen kuin leimaat­te esimerkin nau­ret­tavak­si, totean että Oslo tekee juuri näin ja kehuu maail­mal­la päästöt­tömyy­del­lään. Jat­ka lukemista “Miten Helsin­ki pitäisi lämmittää”

 Jätän pois asi­at, jot­ka menivät esi­tyk­sen mukaan ilman sen ihmeel­lisem­piä pohdintoja

 Län­siväylän kat­ta­mi­nen Laut­tasaa­res­sa. Lis­tan mukaan pait­si, että lau­takun­ta hyväksyi yksimielis­es­ti ohjeen, ettei puis­ton kokon­ais­määrä alueel­la saa pienen­tyä. Tässä yhtey­dessä on esitet­ty, että täl­laista “pos­timerkkikaavaa” ei pitäisi hyväksyä, vaan pitäisi tehdä suun­nitel­ma Län­siväylästä aina Koivusaa­reen saak­ka. Täl­lainen suun­nitel­ma on luon­nos­ta­sol­la ole­mas­sa, eikä tämä kaa­va ole sen kanssa ris­tiri­idas­sa. Tun­nelia voi jatkaa Koivusaa­reen, ja kan­nat­taisi jatkaakin. Jostain vain pitäisi löytää siihen rahaa. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 11.6.2009”

(Kir­joi­tus on julka­istu kolumni­ni Vihreässä langassa)
Eurovaalien merkit­tävin tulos oli per­in­teisen vasem­mis­ton alamä­ki ja vihrei­den nousu monin paikoin kon­ser­vati­ivien vas­tavoimak­si.  Sak­sas­sa ja Ran­skas­sa vasem­mis­to on hajoa­mas­sa sir­palepuolueek­si ja menet­tämässä näin mah­dol­lisuuten­sa valtaan.

Tom­mi Uschanov on kysynyt, mik­si vasem­mis­tol­la menee huonos­ti, vaik­ka vasem­mis­to­laiselle arvoille on laa­jenevaa kan­na­tus­ta.  Eivät ihmiset halua kas­vavia tulo­ero­ja eivätkä epä­var­muut­ta työ­paikoista. “Sanoma ei men­nyt per­ille”, selit­ti demarien puolue­si­h­teeri. Mikä sanoma? Vasem­mistop­uolueil­la ei ole uskot­tavaa vas­taus­ta siihen, mitä tehdä.

Pop­ulistien men­estyt­tyä mon­es­sa maas­sa katkeroitunut demari voi kysyä, onko näil­lä tim­o­soineil­la sen uskot­tavam­paa ratkaisua ongelmi­imme. Ei ole. He vain esit­tävät tyy­tymät­tömyyten­sä uskot­tavam­min. Jat­ka lukemista “Euroop­pa demarei­den jälkeen”

Tuo­mo Lap­palainen kir­joit­taa viime viikon Suomen Kuvale­hdessä, että Seiskan pal­jas­tus Inkisen rikosepäilystä oli lähdesuo­jan väärinkäyt­töä ja että täl­lainen vaaran­taa lähdesuo­jan kan­natuk­sen ja aut­taa sen murentamises­sa. Lap­palaisen mukaan lehdis­tön on kan­net­ta­va itse vas­tu­un­sa siitä, ettei lähdesuo­jaa käytetä väärin. Hyvin kir­joitet­tu, pait­si, että on jok­seenkin epäre­al­is­tista pan­na toivon­sa siihen, että roskale­hdis­tö muut­tuisi laat­ule­hdis­tök­si.  Sik­si intimi­teet­tisuo­jan ja lähdesuo­jan ris­tiri­ita asia on ratkaista­va lain­ta­sol­la. Lap­palaisen mukaan Seiskan pal­jas­tuk­sel­la ei ollut jour­nal­is­tisia perustei­ta vaan kyse oli ain­oas­taan sen­saa­ti­ol­la rahastamisesta.

Minus­ta raja voidaan vetää siihen, että lähdesuo­jan ulkop­uolelle jäisi sel­l­aisen tiedon vuo­t­a­mi­nen, jon­ka julkaisem­i­nen rikkoisi intimi­teet­tisuo­jalakia. Inkisen rikosepäi­lyn vuo­tamisel­la ei sil­loin olisi lähdesuo­jaa, mut­ta Alpo Rusin tapauk­ses­sa olisi. Ja olisi Nova Groupin tapauk­ses­sakin. Jat­ka lukemista “Lähdesuo­ja ja intimiteettisuoja”