Lehtitietojen mukaan ihmiskaappauksesta syytetty Turunen kieltäytyi kertomasta, mihin on lunnasrahat piilottanut. Ajatuksena oli, että kun hän tuomion kärsittyään pääse vankilasta vapaana miehenä rikoksensa sovittaneena, loppuiän voi elää äveriästä elämää. Vankilassa vietetylle ajalle olisi tullut hyvä kuukausipalkka, parempi kuin hän siviilityöstä sai. Ei onnistunut, koska poliisi löysi kätköt, mutta ei olisi pitänyt onnistua, vaikka poliisi ei olisi löytänytkään.
Jos rahoja ei olisi löytynyt, Turunen olisi pitänyt tuomita myös varastetun tavaran kätkemisestä. Kun tuomio aikanaan olisi istuttu, olisi pitänyt kysyä uudestaan, missä rahat ovat. Jos vastausta ei edelleenkään olisi tullut, olisi pitänyt tuomita uudestaan varastetun tavaran kätkemisestä ja niin edelleen. Vankilasta ei pitäisi päästä lainkaan ennen kuin mieli muuttuu.
Nykykäytäntö tekee rikoksesta vuoren varmasti kannattavan. On henkilöistä, joilla on käyttöoikeus työnantajansa huomattavan suuriin pankkitileihin. Aika kannattava rikos on siirtää vaikka kymmenen miljoonaa euroa omalle tililleen. Tästä jää vuoren varmasti kiinni, mutta sen verran minuutteja kuluu, että ehtii piilottaa omaisuuden johonkin varastetun tavaran kätkemisellä elävään parasiittivaltioon. Kavalluksesta saa parin vuoden kakun. Sen istuu mielellään jos vankilassa löhömisestä tienaa kymmenen tuhatta euroa päivässä. Näin helppoa ei kannattava rikos saa olla!
Yllä oleva kavallusesimerkki ei ole mielikuvitukseni tuote, vaan sillä on vastine todellisuudesta.
Viiden vuoden istumisen jälkeen roisto tunnustaa rahakätkön olevan Korpikuusenkatu 1:ssä kannon alla. Jos rahoja ei kuitenkaan kätköstä löydy, niin mitäs sitten tehdään?
Rikollinen voisi toki neuvoa paikan, josta rahaa ei löydy ja valtio joutuisi kai todistamaan, että rahat eivät koskaan olleet siellä?
Onko kyse laista vai sen tulkinnasta? Siis, voitaisiinko kätkentärikoksesta tuomita vielä muutaman vuoden päästäkin?
Olen tietenkin sinänsä samaa mieltä asiasta, noin sen pitäisi mennä.
En tiedä voiko nykylain mukaan, todennäköisesti ei voi, mutta Suomessa on 200 henkilöä, jotka saavat palkkaa lakien muuttamisesta.
Kuvitellaanpa, että sieppaaja olisi onnistunut pitämään rahat kätkössä ja istunut kakkunsa. Mitä hän sitten voi niillä rahoilla tehdä? Ne on siinä vaiheessa jo epäilemättä tuomittu valtiolle menetettäväksi ja ulosotto on jatkuvasti päällä. Jos sieppaaja alkaa elämään kyseisillä rahoilla yhtään minimitoimeentuloa leveämpää elämää ja ostaa vaikkapa auton, niin ulosottaja ottaa sen pois.
Tämän voi toki välttää muuttamalla jonnekin roistovaltioon, mutta valtio voinnee evätä passin.
Olis rahat saatu takaisin joka tapauksessa, vaikka niitä ei olisikaan heti löydetty. Miten ihmeessä yksityishenkilö voisi tuomionsa jälkeen elellä 10 miljoonalla eurolla. Rahojen numerot ovat poliisilla tiedossa. Suomi on niin pieni maa, ettei onnistuisi ainakaan täällä elellä äveriästä elemää. Jos sitten lähtisi ulkomaille, pitäisi rahat salakuljettaa mukana, koska ei niitä voi pankkiinkaan tallettaa, siitähän jäisi heti kiinni. Tollasen rikoksen tehnyt joutuisi heti tehostettuun tarkastukseen rajalla ja jäisi siinä kiinni. Joka kerta kun yrittää lähtetä maasta joutuisi tehoratsiaan.
Aika vaikeeta olisi lunnasrahoilla elellä.
Oikeusvaltiossa ei voi ihmistä tuomita useaan kertaan samasta rikoksesta. Muutenhan voitaisiin vaikka totaalikieltäytyjiltä kysyä vankilan porteilla että joko se asepalvelus alkaa maistumaan.
En oikein pidä ajatuksesta jakaa käytännössä elinkautista vankeusrangaistusta kavalluksesta. Ennemmin pitäisi kehittää tapoja estää parasiittivaltioita kätkemästä rahaa tai ainakin jakamasta sitä eteenpäin. Luulisi onnistuvan, onhan Sveitsissäkin murrettu pankkisalaisuus.
Käsitykseni mukaan menee näin:
Kyllä Turunen tulee saamaan syytteen myös kätkemisrikoksesta.
Eli hän istuu yhdistetyn tuomion ihmisryöstöstä, kätkemisestäja muista asiaan liittyvistä rikoksista (laiton uhkaus, törkeä vapaudenriisto ym.)
Turunen ei ottanut ilmeisesti huomioon sitä, että Herlinit tuskin katselisivat vierestä Turusen lähtöä naurusaarille. Neljällä miljoonalla pyörittää jo aikamoista etsiväoperaatiota.
Vaikuttaa jotenkin aivan lapsen tasolle jääneeltä ihmiseltä tämä Turunen fantasioittensa kanssa. Ja ilmeisesti täysin välinpitämätön edes omien lastensa kärsimyksille kaikesta päätellen. Ilmeisesti kyseessä on narsistisen persoonallisuushäiriön äärimuoto.
Sekään ei Turusta liikuttanut nähtävästi tippaakaan, että Minna Nurminen olisi kuollut kopperoonsa kuin elävältä haudattuna, jos Turuselle olisi sattunut jotain.
Kammottava juttu kaiken kaikkiaan, mutta tuomio tulee olemaan mitätön. Istuu maksimissaan neljä vuotta, mikäli käyttäytyy kunnolla vankilassa.
> Joka kerta kun yrittää lähtetä maasta joutuisi tehoratsiaan.
Kyllähän kaikenkarvaiset rikolliset ovat ennenkin pörränneet rajan yli onnistuneesti. Esimerkiksi maanteitse pääsee melko tuskattomasti ruotsiin vaikka olisi kovinkin etsitty mies. Varsinkin jos ei ole mikään eilen karannut murhamies, vaan jokin kiristyshuijari vuosien takaa.
“Jos rahoja ei olisi löytynyt, Turunen olisi pitänyt tuomita myös varastetun tavaran kätkemisestä. Kun tuomio aikanaan olisi istuttu, olisi pitänyt kysyä uudestaan, missä rahat ovat. Jos vastausta ei edelleenkään olisi tullut, olisi pitänyt tuomita uudestaan varastetun tavaran kätkemisestä ja niin edelleen. Vankilasta ei pitäisi päästä lainkaan ennen kuin mieli muuttuu.”
Oikeusvaltion periaatteisiin eivät kovinkaan hyvin kuulu
a) kaksi tai useampia tuomiota yhdestä ja samasta rikoksesta
b) koskaan päättymättömät rangaistukset (vankeuden jälkeen jatkuva pakkohoito TEO:n lausunnon jälkeen oikeuden päätöksellä tästä poikkeuksena). Elinkautinenkaan ei istu elinikäänsä, jos ei satu kuolemaan ennen keskimääräistä n. 22 vuoden kakkua.
c) Painostusvankeudella voisi yritellä? Sen maksimi on muistaakseni 6 kk. Mutta laissa ei taida olla perustetta tähän tapaukseen. Eikä pidä ollakaan: se joku 8–10 miljoonaa on jo “kostettu” tuomiolla, vaikka asia harmittaisi sinua ja muita pikkuvarakkaiksi sanottuja.
Korjaanpa ajatusvirheeni: toki ne rahat tuomittaisiin vahingonkorvauksena lunnaat maksaneille.
Eli siis T‑miehelle ja Osmolle.
Ei mistään rikoksesta voida tuomita kahta kertaa. Kun kerran lusii kätkennästä, niin se on siinä.
Eikä se mitään tässä meinaa, että rahat löytyivät, kyllä hän silti syyllistyi kätkentään.
Jos kätkentää jatketaan lusimisen jälkeen ja kieltäytyy uudestaan kertomaan missä se on, se on hyvällä tahdolla tulkittavissa uudeksi rikokseksi. Näin siis pitäisi olla. Esimerkiksi uhkasakon voi saada samasta laiminlyönnistä kuinka monta kertaa tahansa.
Autoa, kännykkää, asuntoa ja ehkä venettäkin voi pitää firman nimissä. Yksityishenkilöltäkään ammatinharjoittamiseen tarvittavia välineitä ei voida ulosmitata. Jotkut vaan tarvitsevat urheiluautoa ja hienoja pukuja “työssään”.
Jos tuuri ja onni jätetään laskuista, niin harva sitä on rikastunut eettisesti ja moraalisesti hyväksyttävällä tavalla. Itse olen yrittänyt rikastua mm. Kiinan ja Intian sijoituksilla ja olen siten osallisena niin lapsityövoiman käyttöön, kun lukuisiin kuolemantapauksiin.
Rikastuttaessa on yleensä käynyt niin, että “rikos” on kannattanut.
Tässä tapauksessa kyse on rahasta. Ehkä sitä on minulle kuitenkin kertynyt niin paljon, että se ei herätä riittävää intohimoa, jotta se peittäisi ihmiskohtalon hälinän taustalla. Rikos on kidnappaus, joka on uhrilleen varmasti rankka tapahtuma.
Rahallinen puoli tapahtumassa on kokoluokassaan pienempi kuin eräs hevosiin liittyvä verohuijaus, jota tuotantotalouden kurssilla pidettiin esimerkkinä. Arvatkaapa ketkä ryöstivät hevoskaupoilla kansan rahat?
Toinen mielenkiintoinnen asia on ns. “sieppausvakuutus”, joka on ilmeisesti melko suosittu joissain maissa. Kyseisen vakuutuksen yleistyminenhän tekee sieppaamisesta äärimmäisen kannattavaa puuhaa, etenkin jos vakuutuksen omistajien henkilöllisyys on suhteellisen helppo selvittää.
Olisi tietysti yleisen edun kannalta järkevää kieltää kyseiset vakuutukset lailla, mutta en tiedä onko se tällä hetkellä mahdollista.
Osmo,
Mutta kun epäillyllä ei ole mitään velvollisuutta kertoa totuutta kuulusteluissa.…
Eli aika hurjia muutoksia epäillyn asemaan toisi tuo kaavalemasi lainmuutos.
Ketjurangaistus sucks.
“Jos kätkentää jatketaan lusimisen jälkeen ja kieltäytyy uudestaan kertomaan missä se on, se on hyvällä tahdolla tulkittavissa uudeksi rikokseksi. Näin siis pitäisi olla. Esimerkiksi uhkasakon voi saada samasta laiminlyönnistä kuinka monta kertaa tahansa.”
Jos ei paljasta kätköään, ei osallistu rikoksensa selvittämiseen ja saa kovemman tuomion. Siitä kätkemisestä siis on jo rangaistu edeltä.
Mielestäni rahnat pitäisi saada pois — rikos ei saa kannattaa — mutta sekään ei käy laatuun, että konnakaan pannaan löysään hirteen iäkseen. Tuomio on voitava suorittaa johonkin loppuunsa. Se on nyt vaan niin.
Osmon oikeudenmukaisuusajattelu noudattaa suomalaista, jonka mukaisesti etenkin rikkaiden rahat on suojattu konnilta jo edeltä omaisuusrikoksista annettujen rangaistusten kovuuden ja toivotun ennaltaehkäisevän vaikutuksen kautta.
Mielestäni ajattelet tietämättäsi erittäin syvällisen oikeistolaisesti tässä asiassa.
Kaijanaho,
Ei anastetun omaisuuden palauttaminen ole mitään “vahingonkorvausta”…
Henkisestä kärsimyksestä tässä tapauksessa tulee varmasti Suomen mittapuulla iso korvaus M. Nurmiselle.
Tuollaisen lainsäädännön vallitessa eiköhän Turunen olisi viimeistään asianajajan kanssa keskusteltuaan muistanut että antoi rahat arskalle, mutta ei yhtään tiedä tarkemmin kuka arska on ja mistä arskan tavoittaa. Tuomioistuin saa sitten tuomita arskan poissaolevana.
Voidaanko muuten epärehellisin keinoin hankittuja varoja karhuta takaisin kolmannelta osapuolelta, jos niillä on jo ehtinyt ostaa jotain tai lahjoittaa ne eteenpäin?
Eli jos kavaltaa miljoonan, ja ennen kiinnijäämistään lahjoittaa virallista tietä sen sukulaiselleen, joutuuko sukulainen palauttamaan lahjan?
Mitäköhän ihmisoikeussopimukset sanoisivat epäillyn/syytetyn velvollisuudesta selvittää rikosta, josta epäillään/syytetään? Periaatehan on oikeusvaltioissa täysin päinvastainen. Saataisiin ainakin maailmanlaajuista julkisuutta… Mitä jos anastaja/kätkijä ehtinyt käyttää rahat? Osmon idea sekä teorian että käytännön tasolla täysin mahdoton. Laitetaan samantien linnaan kaikki maan vahongonkorvausvelvolliset, kunnes ovat korvanneet aiheuttamansa vahingon? Ja tiedoksi, kätkemisrikokseen syyllistyy se, joka ottaa haltuunsa anastettua varallisuutta, ei anastaja itse. Käytännössä esitys tarkoittaisi sitä, että vahingonkorvausvelvollinen istuu vankilassa lopun ikänsä sen vuoksi ettei ole korvannut aiheuttamaansa vahinkoa. Todellista velkavankeutta. Olisi aika vaikea alkaa erottelemaan niitä ‚jotka ovat jo kuluttaneet saamansa hyödyn niistä, joilla täytyy olla sitä tallella. Ja miten ihmeessä kontrolloida sitä, puhuuko henkilö totta varojen sijainnista ja niiden tallella olemisesta?
Muutenhan voitaisiin vaikka totaalikieltäytyjiltä kysyä vankilan porteilla että joko se asepalvelus alkaa maistumaan.
Eikö ennen tehty juuri näin? Nykyään ei varmaan tehdä, mutta minusta totaalit nimenomaan vielä muutama vuosikymmen sitten saattoivat istua linnassa pitkiäkin aikoja uudestaan ja uudestaan.
Mutta siis: Samasta rikoksesta ei voi tietenkään tuomita kahdesti ja tässä tosiaan on se ongelma, että mitäs jos joku on vienyt ne rahat sillä välin.
Mutta kyllä ne rahat silti voidaan ottaa pois, koska linnasta päästyään kaverilla ei oikein voi olla omaisuutta kun kaikki on pistetty takavarikkoon. Tai ainakin näin sen pitäisi mennä. Ja tosiaan, jos laki ei sitä mahdollista, niin laki pitää muuttaa.
Minustakin tässä on se vaara, että tuomitaan useamman kerran samasta rikoksesta, mutta eikö vahingonkorvausvelvollisuus aja saman asian? Eli jos kätkijällä on mitään varallisuutta, siitä sitten niistetään leijonanosa. Elämän loppuun.
Ehkä se ei estä uutta elämää Liechtensteinissa, mutta estääkö mikään muukaan? Miten valtio voi todistaa, että rahat ovat kätkössä eikä esimerkiksi lentäneet tuulen mukana paetessa?
“Jos kätkentää jatketaan lusimisen jälkeen ja kieltäytyy uudestaan kertomaan missä se on…”
Entäs jos on alun perinkin kertonut kuulusteluissa, että matkalla sattui vahinko ja osa rahoista hävisi matkalla ja sitten kertoo vain muutaman kätköpaikan. Silloin ei enää voida väittää että olisi kieltäytynyt.
Jo muinaiset roomalaiset lähtivät siitä, ettei samasta asiasta voi tuomita yhtä kertaa enemmän:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ne_bis_in_idem
Jos luette huolella alkuperäisen postauksen, sen todellisena aiheena ei olleet Turusen kätketyt setelit, vaan aivan oikeasti tapahtunut miljoonaluokan kavallus, jossa tekijä aikoo tienata vankilassa istumalla 20 000 euroa päivässä. Tähän esimerkkiin eivät oikein päde tuulen viemät setelit tai Arska, joka vei ne pois, koska homma on kyllä hoidettu elektronisesti.
Tuohon pitäisi keksiä jokin tapa tuohota tämä liikeidea, koska kovin moni voi olla halukasw istumaan vankilassa tuolla päiväpalkalla. On paljon ihmisiä, joilla on mahdollisuus kavaltaa tuollaisia summia yrityksiltä tai valtiolta, jos he hyväksyvät sen, että kiinni jäädään ja lusitaan.
“Tuohon pitäisi keksiä jokin tapa tuohota tämä liikeidea, koska kovin moni voi olla halukasw istumaan vankilassa tuolla päiväpalkalla. On paljon ihmisiä, joilla on mahdollisuus kavaltaa tuollaisia summia yrityksiltä tai valtiolta, jos he hyväksyvät sen, että kiinni jäädään ja lusitaan.”
Eikös se ole parempi päästää tietyn rangaistusajan jälkeen vapaaksi, jotta päästäisiin seuraamaan rikollisen rahankäyttöä ja sitä kautta varastetun rahasaaliin jäljille.
Jos tekijä laskee että kiinnijäämisestä huolimatta rikos kannattaa, rangaistus on liian lievä.
Toimiva rangaistusmuoto täytyisi siksi olla jokin sellainen rangaistus, jota ei voi kompensoida saalisrahalla, esimerkiksi pysyvän ruumiinvamman tuottaminen.
Ei ole oikein muuta keinoa vähentää kannattavuutta kuin muuttaa rangaistusasteikkoa ja tuomita sitten suoraan 50 vuotta, jolloin kannattavuus heikkenee. Silloin varmaankin “kannattavuutta” tulee vähentää myös esim. väkivaltarikoksissa ja rangaista niistäkin jenkkityyliin. Jos sitä haluaa ja katsoo sen olevan oikea suunta.
Vaihteeksi Elinan kanssa samaa mieltä.
Toki rikoksen ei tulisi kannattaa, mutta aika monia aukkoja tuon tyyppisestä lainsäädännöstä löytyy. Totaalikieltäytyjä-esimerkki on hyvä.
Lisäksi kaikessa kylmyydessään kidnappaus ja siitä saatu huomattava rahallinen hyöty (tai mahdolisuus sellaiseen) ei ole maailman kauhein rikos. On häiritsevää ajatella, että kavallusta seuranneesta kieltäytymisestä tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa saattaisi saada pahemman ranagistuksen kuin murhasta, “edes” raiskauksesta tai muusta suoraan henkilöön käyvästä rikoksesta, jolla on peruuttamattomia seurauksia. Raha kun on kuitenkin vain rahaa.
Sinänsä ajatus, että rikoksesta ei saisi hyötyä missään oloissa, on kaunis. Ongelmia vain seuraa määritelmistä, ja tilanteista, joissa määritelmiä saatettaisiin käyttää tarkoituksellisesti väärin, mikä ei ole niin kovin utopistinen ajatus demokratian lyhyessä historiassa.
Toki, jos kavallukseksi ja rikolliseksi hyödyksi saataisiin määriteltyä muutamat optio-ohjelmat, niin antaa palaa sitten vaan.
Samaa mieltä Soininvaaran kanssa. Ei saisi olla.
Ei saisi myöskään olla kannattavaa näpistellä myymälöistä tavaraa. Tästäkin pitäisi säätää sellainen sakko, että kiinnijäännyt, joutuisi korvaamaan myös niitä kertoja, joista ei ole jäänyt kiinni. Tai vahingonkorvausta kauppiaalle, jotta me muut emme joudu maksamaan tuotteiden hinnoissa näpistelijöidenkin osuutta.
Ja tähän Turusen tapaukseen on lisättävä. Toivottavasti häneltä karhutaan myös menetetyt korkotulot. 10 miljoonalle saa esim. viidellä prosentilla reilusti yli 1000 euroa per päivä korkoa. Rahanmenetys on tuollaiselle ahneelle miehelle paras rangaistus.
“Tuohon pitäisi keksiä jokin tapa tuohota tämä liikeidea, koska kovin moni voi olla halukasw istumaan vankilassa tuolla päiväpalkalla.”
Poliisi voi tietenkin harrastaa rikostiedustelua jälkikäteenkin, kunhan keksii syyn. Ja keksii kyllä. Ja sitten jos kaveri on hillopurkilla, voi voudin kanssa iskeä. Ulosotossahan tuolla konnalla on enemmän kuin anastettu summa, joten hallussa olevat varat saadaan aina pois suojaosuutta lukuun ottamatta.
Muita rahnoja ei voida kiristää irti vankeudella. Voisi aidosti olla, että joku mahdollinen tekijäkumappani — rosvo kun on — olisi vaikka ne vienyt. Johtaisi kenties kohtuuttomuuksiin yhden tekijän kohdalla.
” On paljon ihmisiä, joilla on mahdollisuus kavaltaa tuollaisia summia yrityksiltä tai valtiolta, jos he hyväksyvät sen, että kiinni jäädään ja lusitaan.”
Ihmiset pitää valita oikein. Yrityksethän ovat etenkin nyt taitavia, korkeamoraalisia ja nami nami nami ja hellanduudelis sentään mitä ne ovatkaan. Miten ne tuossa valinnassa voisivat sinunkaan mielestäsi erehtyä? Valtio on taas viisas ja jalo, joten valinnassa vain voi ja pitääkin onnistua.
Ja valvontaa kehiin: yli x xxx xxx — summat saavat liikkua vain kahden luvalla jne. Jos protokollaa rikotaan, valvonnan laiminlyöjää rangaistaan kuten yllytyksestä ja viedään talo ja tavarat alta. Alkaa maistua maksuliikenteen seuraaminen kamreerillekin.
Ja toisaalta; kysehän on vain porvarillisesta ahneudesta jota pitäisi rakastaa enemmän kuin mitään. Eikös pitäisi luoda Kauppakamarin ansiomitalijärjestelmä tuollaiselle puhtaaksi viljellyn ja suoranaisen kapitalismin edustajille?
Suoranaisen, koska välissä ei ole edes verottajaa, jota on aina syytä inhota.
Varmaan jotkut ovat valmiita heittämään kaiken pois muutamaksi vuodeksi saadakseen paikan auringossa, ja tekemään elämänsä kavalluksen. Useimmat eivät.
Vapaan yhteiskunnan “ongelma” on siinä, ettei se koskaan ole absoluuttisen turvallinen, sillä aina löytyy yksilöitä, jotka toimivat kuitenkin tavoin, jotka sotivat raskaasti enemmistön etuja vastaan. Tuollaisen toiminnanehdoton kieltäminen ja vapauden säilyttäminen on yleensä määritelty mahdottomaksi, jo siksikin, että kaikki äärimmäisen itsekäs toiminta ei ole laitonta. Esimerkiksi yhteisöjen tuhoaminen tehtaita sulkemalla on melko hyväksyttyä toimintaa, jota harjoittavat usein arvostetut yksilöt eturyhmiensä nimissä.
Veroparatiisien vastaista kansainvälistä lainsäädäntöä on varmaankin mielekästä ajaa. Mutta voi sen tehä muutoinkin kuin hyökkäämällä yksilöitä vastaan. Kai?
Rääsyrannan Jooseppi:“Osmon oikeudenmukaisuusajattelu noudattaa suomalaista, jonka mukaisesti etenkin rikkaiden rahat on suojattu konnilta jo edeltä omaisuusrikoksista annettujen rangaistusten kovuuden ja toivotun ennaltaehkäisevän vaikutuksen kautta.
Mielestäni ajattelet tietämättäsi erittäin syvällisen oikeistolaisesti tässä asiassa.”
No ei yhtään sen enemmän oikeistolaisesti kuin nyt yleensä ihmiset, jotka puollustavat omistusoikeutta, joka on itsemääräämisoikeuden (ym. oikeuksien) edellytys.
Ja alkuperäiseen postaukseen, Jari V on oikeilla jäljillä. Jos kiinnijäämisen riskiä ei voi vähentää, niin on pakko koventaa rangaistusta. Kavalluksessa voisi ehkä tulla kyseeseen rangaistus, joka riippuu kavalletusta summasta tyyliin päivä vankilassa per 20 € kavallettua omaisuutta, jota ei saada takaisin. (Normaalin rangaistuksen lisäksi…)
Enta jos kokonaan unohtaa, etta on katkenyt jotain rahoja? Tai muistaa ehka katkeneensa, mutta muistaa paikan vaarin. Tai jos ei omasta mielestaan ole katkenyt, vaan ennemminkin piilottanut, tai jotain.
Rangaistuksia voi koventaa, mutta tähän vaikuttaa ne keinot joita tehtiin kun saatiin pankkiryöstöt vähentymään viime lama-aikana.
Estetään rahaliikenne sellaisen maan tileiltä muihin maihin ja takaisin, jotka suosivat rikollisten talletuksia, eivätkä ole yhteistyökykyisiä rikollisen rahan liikkumisen estämisessä. Näissä pitäisi toimia samaan tapaan kuin terrorismin rahoittamisen estämisessä. Eli valvotaan rahaliikennettä ja sitä kautta estetään rikollisen rahan liikkuminen.
Epämääräiset valtiot kansainvälisillä sopimuksilla kuriin.
Kieltämättä Turusen katuvuus sai hieman outoja piirteitä sen jälkeen, kun hän oli kieltäytynyt paljastamasta ryöstösaaliin kätköpaikkaa. Mieleen tulee, onko Turunen kenties pitänyt saaliin kätkemistä ja tuomion kärsimistä ainakin varasuunnitelmana. Onneksi poliisin hyvän toiminnan ansiosta juttu on saatu selvitettyä ja rahat takaisin.
Osmon huomio tällaisesta elektronisen rikollisuuden mahdollisuudesta, jossa epärehellinen työntekijä kätkee firman rahoja miljoonia ja sen jälkeen istuu tuomionsa, on erittäin mielenkiintoinen. Tämä pitäisi voida estää, muutoin näitä tapauksia tulee varmasti. Tietenkin paras keino näitten estoon olisi yksinkertaisesti vero/kätkemisparatiiseista eroon hankkiutuminen kansainvälisillä sopimuksilla.
Mitä tulee itse Turusen tapaukseen, niin uskoisin kuitenkin, että kymmenen vuoden päästä setelirahalla eläminen olisi ollut vaikeaa. Ensinnäkin rahojen sarjanumerot olivat varmasti muistissa. Toiseksi, kymmenen vuoden päästä kaikki rahat olisivat olleet yli kymmenen vuotta vanhoja. Varmasti jo setelimallitkin olisivat saattaneet muuttua. Rahoilla eläminen kymmenen vuoden päästä saattaisi osoittautua erittäin hastavaksi.
Samasta rikoksesta ei tietenkään voi saada peräkkäisiä rangaistuksia. Jos samaa rikosta jatkaa rangaistuksen kärsittyään, saa yleensä rikoksen uusijana entistä isomman rangaistuksen.
Jos säädetään, että rikoksesta tuomitulla on velvollisuus rangaistuksen uhalla auttaa viranomaisia rikoksella saadun omaisuuden löytämisessä, ja kerran kieltätymisestä rangaistuksen kärsinyt jatkaa tätä rikosta , ei se poikkea siitä, että jos jatkaa varastelua kärsittyään rangaistuksen edellisistä varkauksista.
Uhkasakko voidaan määrätä samasta tottelemattomuudesta kuinka monta kertaa hyvänsä, jos käyttäytyminen ei muutu.
Useissa tapauksissa tällainen laki olisi tehoton, koska todistustaakka “kätkön unohtanutta” vastaan on syyttäjällä, mutta kyllä se ilmiselvissä tapauksissa toimisi. Rangaistus voisi olla riippuvainen piilotetun omaisuuden suuruudesta, jolloin keino toimisi tehokkaasti ja sitä käytettäisiin vain niitä vastaan, jotka laskevat, että kannattaa istua pari vuotta, jos sen jälkeen voi elää upporikkaana lopun elämäänsä.
Ylellistä elämää voi elää myös Suomessa, kunhan omaisuus on parasiittivaltiossa. Hankkii luotollisen pankkitilin ja pitää huolen, että se on aina miinuksella, niin ettei ulosotettavaa ole. Kallista avoautoa ei voi ostaa, vaan se pitää vuokrata. Kuukausittain siirtää pankkisalaisuuden suojassa rahaa parasiittivaltiosta tilille niin, ettei luottolimittiä tarvitse ylittää. Koska rikoksesta on jo kärsinyt rangaistuksen, poliisi ei voi murtaa pankkisalaisuutta, jonka se voisi tehdä tutkiessaan rikosta. Ja vaikka voisikin murtaa, jos parasiittivaltio ei suostu yhteistyöhön, se ei suostu.
“No ei yhtään sen enemmän oikeistolaisesti kuin nyt yleensä ihmiset, jotka puollustavat omistusoikeutta, joka on itsemääräämisoikeuden (ym. oikeuksien) edellytys.”
Jaa, toinenkin poroporvari ilmoittautui 🙂
On erikoista, että katsot itsemääräämisoikeuden eli vapauden vaativan omistamista.
“Tai muistaa ehka katkeneensa, mutta muistaa paikan vaarin. ”
Tai uhri “muista” isomman (vakuutus)korvauksen toivossa varastetun omaisuuden arvon tai määrän väärin? Tämä lienee yleistä.
OS: “Jos säädetään, että rikoksesta tuomitulla on velvollisuus rangaistuksen uhalla auttaa viranomaisia rikoksella saadun omaisuuden löytämisessä, ja kerran kieltätymisestä rangaistuksen kärsinyt jatkaa tätä rikosta , ei se poikkea siitä, että jos jatkaa varastelua kärsittyään rangaistuksen edellisistä varkauksista.”
Olen jo maininnut, että tuosta on säädetty. Jos ei auta rikoksensa selvittämisessä, saa kovemman tuomion.
Ja vielä kerran: samasta rikoksesta ei pidä tuomita useaa rangaistusta. Homman pitää päättyä johonkin ja sinunkin tavallasi. Vai jatkuuko linna kunnes tekijä kuolee jos rahoja ei löydy?
Ja vielä; rangaistus on jo nykyäänkin riippuvainen anastetun omaisuuden määrästä. Näpistäjä pääsee vähällä.
“Ylellistä elämää voi elää myös Suomessa, kunhan omaisuus on parasiittivaltiossa. Hankkii luotollisen pankkitilin ja pitää huolen, että se on aina miinuksella, niin ettei ulosotettavaa ole.”
Millä hankkii luotollisen, kun on ollut x vuotta vankilassa ja korvaukset ulosotossa eli luottotiedot pilalla?
“Koska rikoksesta on jo kärsinyt rangaistuksen, poliisi ei voi murtaa pankkisalaisuutta, jonka se voisi tehdä tutkiessaan rikosta. ”
Niin, rahanpesupykälällä tuo saadaan rikki.
“Ylellistä elämää voi elää myös Suomessa, kunhan omaisuus on parasiittivaltiossa. Hankkii luotollisen pankkitilin ja pitää huolen, että se on aina miinuksella, niin ettei ulosotettavaa ole. Kallista avoautoa ei voi ostaa, vaan se pitää vuokrata. Kuukausittain siirtää pankkisalaisuuden suojassa rahaa parasiittivaltiosta tilille niin, ettei luottolimittiä tarvitse ylittää.”
EU-tasolla Suomen pitäisi toimia paljon aktiivisemmin jotta saataisiin rikolliset rahavirrat kuriin. Jos kerran rahoja ei ole saatu takaisin, niin miksi sitten ihmiselle palautuu kansalaisoikeudet kun se pääsee vankilasta, tämä on järjetöntä touhua. Eli luotollisten tilien ym. hankkiminen pitäisi olla kiellettyä ja samoin kaikki muukin toiminta jolla pystyisi rikollisesti hankitusta rahasta hyötymään. Itseasiassa aika erikoista että tilin avaamista ei voi nykyään estää, tällaisissa tapauksissa, kun tiliä käytetään sellaisen omaisuuden käyttämiseksi joka on toisen omaisuutta eli siis sekin on rikollista toimintaa. Tili on siis rikollisen toiminnan väline.
On vähän vaikeaa ymmärtää Suomen valtion ja EU:n saamattomuutta rikollisen rahan liikkumisen estämiseksi. Ensin pitäisi kieltää tällaisilta rikollisilta luotolliset tilit, toiseksi pitäisi estää rahaliikenne niiden maiden kanssa jotka ovat näitä ns. “parasiittivaltioita”.
Sen verran vielä tästä, että rahaliikenteestä suurin osa on sähköistä ja edelleen kovan rahan osuus pienenee kokoajan. Tästä seuraa, että tekniset keinot omaisuusrikollisuuden torjuntaan ovat tehokkaita. Kyse on tietojärjestelmistä ja tietoverkoista joissa varsinkin rahaliikenteen seuraaminen, kontrolointi ja estäminen on varsin tehokkaasti toteutettavissa.
Tämä parasiittivaltio on huomattavasti parempi termi, kuin veroparatiisi, koska valtio, jossa on ihan normaali pankkisalaisuus ja joka tekee yhteistyötä muiden valtioiden kanssa veronkiertäjiä vastaan voi myös olla veroparatiisi, eli maa, jossa on matala verotus.
😉
“Ylellistä elämää voi elää myös Suomessa, kunhan omaisuus on parasiittivaltiossa. Hankkii luotollisen pankkitilin ja pitää huolen, että se on aina miinuksella, niin ettei ulosotettavaa ole. Kallista avoautoa ei voi ostaa, vaan se pitää vuokrata. Kuukausittain siirtää pankkisalaisuuden suojassa rahaa parasiittivaltiosta tilille niin, ettei luottolimittiä tarvitse ylittää.”
Eikös Ulf Sundqvist sentään saanut tuomion vastaavasta (‘Velallisen epärehellisyys’ ‑vahingonkorvauksen peruste tosin ei ollut tahallinen rikos ja demariveljet ja ‑siskot sitten armahtivat)?
“Elinkautinenkaan ei istu elinikäänsä, jos ei satu kuolemaan ennen keskimääräistä n. 22 vuoden kakkua.”
Valjakkalaa ainakin lehdistössä tituleerattiin pisimpään Suomessa (silloisista vangeista) istuneena, eikä hänelläkään edes ollut ihan 20 vuotta täynnä.
Passin epääminen ja maastapoistumiskielto ainakin hieman haittaisivat Osmon mainitsemassa ongelmassa, vaikka ei kai niilläkään riittävän varakasta rikollista EU-alueelta poistumasta voisi estää.
Huomaan ystäväni Ode Tse Tungin saaneen paljon myönteisiä vaikutteita Kiinasta. — Tämä rikollisen mahdollisuus nauttia ylellisestä elämästä saattaa risoa, mutta yksilönvapaudella on hintansa. Tämä on kuitenkin pienempi paha kuin antaa tilaisuus viranomaismielivallalle.
Sen lisäksi tässä maassa on vain yksi laki säädetty taannehtivasti (täydellisessä perustuslain säätämisjärjestyksessä),ja sen oikeutuksesta ollaan edelleen kiistelty. Joten Turusen tapauksessa sitä ei voi soveltaa.
Caesar lausui vastustaessaan Catilinan salalittolaisten tuomitsemista (lainvastaisesti ilman kansankokouksen päätöstä): “Mitä me tänään teemme pahoille, voimem huomenna tehdä hyville.”
Tästä keskustelusta saa välillä sellaisen kuvan, että haaveillaan onnistuneesta kätkennästä, mutta ei haluta suoda vastaavaa iloa muille.
Rikoslaissahan sanotaan, että “rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi” (RL 10 luku 2 §). Ei siis edes, että voidaan tuomita, vaan yksiselitteisesti, että “on tuomittava”. Jos tämä kuvailtu kavallustapaus on todellinen, miksei siinä ole toimittu näin, ja jos Turusen lunnasrahat olisivat jääneet löytymättä, miksei hänen tapauksessaan olisi myös menetelty niin?
Tähän varmaan on jokin vastaus, mutta en todellakaan tiedä, mikä se on.
Kyllä, ei niitä saa pitää, mutta jos ei kerro, missä ne ovat, niitä on vaikea valtiolle ottaa.
Osmo: Mutta sittenhän ne otetaan muista henkilön tuloista/omaisuudesta?
Henkilöllä ei ole tuloja, joita ulosmitata, hänen urheiluautonsa on vuokrattu, samoin kuin loistoasunto Eirassa. Ei ole mitään ulosmitattavaa. Jostain vain tipahtaa tilille satatonnia kuussa ylelliseen elämään, mutta koska luotollinen pankkitilikin on koko ajan miinuksella, ei sitäkään voi ulosmitata.
Eikös joku jo sanonut, että luottotiedot menee jos joutuu vankilassa istumaan (tai kuitenkin, että tällaisessa tilanteessa luottotiedot olisi menneet)?
Ja en nyt itse keksi tuohon vuokraus-asiaan mitään hyvää vasta-argumenttia, mutta eikö tuolle asialle oikeasti voisi tehdä mitään?
Se, että luottotiedot menee, ei tarkoita, ettei henkilölle saa antaa pankkitiliä. Jos omistaa parasiittimaassa usean miljoonan euron pankkitilin. kyllä sellaisen saa avatuksi Suomessakin. Ulf Sundqvistilla ainakin sellainen oli, vaikka paljon oli valtiolla saatavia.
OS: “Henkilöllä ei ole tuloja, joita ulosmitata, hänen urheiluautonsa on vuokrattu, samoin kuin loistoasunto Eirassa. Ei ole mitään ulosmitattavaa. Jostain vain tipahtaa tilille satatonnia kuussa ylelliseen elämään, mutta koska luotollinen pankkitilikin on koko ajan miinuksella, ei sitäkään voi ulosmitata.”
Ja uskot, ettei tuohon päästä käsiksi? Pankki ohjeistetaan lopettamaan tilin luotollisuus — ei edes tiliä — ja jokainen plusmerkkinen saldo viedään voudille.
Vouti pannaan myös fyysisesti perään ja hän voi jokaisessa kadunkulmassa laillisesti tehdä ruumiintarkastuksen ja viedä rahat lompakosta ja ulosmitata Rolexin ranteesta.
Noita keinoja vain ei ole käytetty, sillä niiden kohteena olisivat olleet henkilöt, jotka kuuluvat viiteryhmääsi: Ulf Sundvist, tri Uoti jne.
Nyt kun huomasit, että joku eliitin ulkopuolinenkin voi päästä nauttimaan ihan raa’alla “kilinkalin-keikalla” — lainaus Aromaalta* — ylärakenteen rikolliseliitin aiemmin saamia etuja, koet asian ongelmana?
Vai miten selität mielenkiintosi aiheeseen, jota et edes kovin hyvin tunne ja johon siksi olet tähän mennessä tuonut ratkaisunasi pyövelinkirveen?
*) Kauko Aromaa, Rikollisammatti ja sen tukiorganisaatiot; Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
On kyllä sanottava, että koen Joosepin tekstin hyvin loukkaavaksi.
Yleensäkin taitaa olla niin, että henkilö. jolla on tilaisuus puhaltaa yrityksen tai valtion rahoja miljoonatolkulla, on lähempänä Uotin viiteryhmää kuin omaani.
“Se, että luottotiedot menee, ei tarkoita, ettei henkilölle saa antaa pankkitiliä. Jos omistaa parasiittimaassa usean miljoonan euron pankkitilin. kyllä sellaisen saa avatuksi Suomessakin. Ulf Sundqvistilla ainakin sellainen oli, vaikka paljon oli valtiolla saatavia.”
Missä sfääreissä — kaikella kohteliaisuudella — Osmo elää?
Tuo hypoteettinen luotollinen pankkitilisi on peräti tarpeeton jos vain saat hillot parasiittivaltion pankkiin. Saanet silloin talletuksellasi parasiittipankista jonkun Suomessa käyvän kansainvälisen luottokortin ellet peräti Visan, ainakin Electronin, jota vinguttaa.
Tai sitten menet parasiittimaassa lakitoimistoon Siwan kassi seteliä pullollaan. Pyydät korvausta vastaan, että lakitoimisto Hannes Sandels & Adolf Goebbels Co Suomessa saa suorituksen kuukausittain ja hipsit voutia pakoon juosten hakemaan setelit — toimituspalkkioilla laihtuneena. Tarvittaessa ota joku kameli mukaan, jota vouti ei saa tapautella edes seurassasi. Tai anna valtakirja toiselle jne jne.
Ps. Jos onnistut neuvoillani, Osmo, olet oluen velkaa.
Minulla ei ole neuvoille käyttöä. Sitä paitsi Ulf Sundqvist näytti jo konkreettisesti miten se tapahtuu. En ole asiaan niin hyvin perehtynyt, mutta minulle tuli lehtitiedoista käsitys,m että hänellä oli luotollinen pankkitili suomalaisessa pankissa.
Oli miten oli. Muutaman miljoonan kavallettuaan ja istuttuaan rahan puhtaaksi vankilassa, voi elää ylellisesti myös Suomessa.
Eikö näissä tapauksissa olisi parasta päivittää “velallisen epärehellisyyden” määritelmää? Kuten useammassa OS:n esimerkissä?
Ei sillä, etteikö tämä olisi aito epäkohta, mutta inhimillisen kärsimyksen mittarilla silti löytyy enemmän kärsineitä, joiden syliin on kaatunut syystä tai toisesta velkaa, jonka hoito on sitten saattanut olla rehellistä tai ei. Ja perintä on saattannut olla ymmärtävää eli ei.
Tästä syystä arveluttaa tavat, joilla velkaa saatetaan varattomilta periä. Takausvelkaa, kehnosti menneet pienet firmat yms — ne eivät ansaitse vähääkään raskaampaa menettelyä osakseen, enkä voitä Osmon sitä esittäneenkään, mutta edelleen määritelmät ja rajaukset, joissa on vähääkään tulkintaa, tuppaavaat valumaan korporatiivisten juristien eduksi.
Minua hämmästyttää tässä Turusessa hänen taustansa. Kolmen lapsen isä, jolla oli keskipalkkainen perusvirkaduuni ja kohtuullisesti varallisuutta(useita asuntoja). Lisäksi SDP:n kunnallisvaaliehdokkuus vähän ennen tuota sieppausta. Outo profiili ihmiselle, joka on vain rahanahne. Kuka juristi hakeutuu virkamiesuralle jos raha kiinnostaa? Enemmänkin tuntuu, että takana voisi olla joku henkilökohtainen takaisku, esimerkiksi nöyryytys tai ammatillinen pettymys. Demariehdokkuuskin sopisi kuvaan. Toki rahan, vallan ja seksin epäpyhä kolmiyhteys synnyttää monimutkaisempiakin motiiveja. Puhumattakaan mielenterveyden häiriöistä.
Siis… eihän rikollisin keinoin haltuun saatu toisen omaisuus ole mikään “rikoksen tuottama taloudellinen hyöyty” , joka valtiolle menisi.
Se luonnollisesti palautetaan omistajalle.
Rikoksella saatu taloudellinen hyöty on vaikkapa huumediilerin tulot. Tai minkä tahansa varastetun tavaran myyminen jne.
Rikoksella saatu taloudellinen hyöty on vaikkapa huumediilerin tulot. Tai minkä tahansa varastetun tavaran myyminen jne.
Ei tämä muuta mitään, kun keskustellaan tästä Osmon bloggauksesta; siinähän hän esitti, että rahat palauttamatta jättävä rikollinen tulisi tuomita nimenomaan varastetun tavaran kätkemisestä.
Olipa tässä sopankeittäjät asialla: juristi sieppaa miljonäärintytön jonka poikaystävä rientää Norjasta paikalle — sopivasti juuri kun ”uhri” on ottanut lopputilin työpaikaltaan!
Ettei vaan yritetty kunnon puhallusta palmujen katveeseen etelän auringon alle?
Jotenkin tästä on nyt tehty vaikeampaa, kun tää oikeasti edes onkaan. Ei ole merkitystä minkälaisia tilejä, tai muoviläpysköjä (Visat sun muut) onkaan. Oleellista on, että estetään niiden käyttö jos henkilö on pöllinyt hynää jostakin.
Jos henkilö ei ole palauttanut rahoja vaan ne on jemmassa jossakin parasiittivaltiossa, niin silloinhan henkilöllä on korvaukset päällä. Sehän tarkoittaa, että jos se on linnatuomion kärsinyt niin vouti ottaa työtuloistaan siten että suojaosuus jää. Jos ei ole töissä saa työkkäristä tai fattasta rahaa.
Eiköhän alkaisi kiinnostamaan rahojen palautus, kun niiden käyttö olisi teknisesti estetty ja elää kituuttaa pienillä tuloillaan.
Edelleen korostan, että nykyään tekniset mahdollisuudet rikollisen rahan käyttämisen estämiseen on erittäin hyvät.
Todellisuudessa valtiota ei ole vaan kiinnostanut tämmösen toiminnan estäminen.
Menee hiukan ohi asian ytimestä, mutta kuitenkin:
Miten muuten poliisi löysi aivan yhtäkkiä useita maastokätköjä, joista se ei aikaisemmin tiennyt mitään? Luulen, että tähän on kaksi vaihtoehtoa:
1)Poliisi oli seurannut Turusta sillon, kun Turunen piilotti rahat. 2) Turunen oli kertonut kätköt poliisille.
Molemmissa vaihtoehdoissa julkisuuteen kerrottiin, ettei kätköjä ole löytynyt ja jäätiin passiin odottamaan mahdollista rikostoveria tai ‑tovereita.
Mitä tulee ulkomaisiin pankkitileihin, niille voi hankkia automaattikortteja, jotka toimivat Suomessa. Provisiot ovat kovia, etenkin sellaisilla pankeilla, jotka suostuvat varsinaisten hämärämiesten kanssa mihinkään bisneksiin, mutta kyllä valvontaa voi aina kiertää. Tietysti varjostamalla epäiltyä voidaan tarkkailla sitä, kuinka paljon hän ramppaa pankkiautomaatilla hakemassa käteistä.
Kokonaisuudessaan olen sitä mieltä, ettei tässä ole kyse mistään erityisen suuresta ongelmasta. Tämän tyyppinen rikollisuus on niin riskialtista (etenkin Suomen kaltaisessa maassa) etteivät sitä yritä kuin kahjot tai epätoivoiset. Ja kahjot tai epätoivoiset rikolliset tuppaavat jäämään kiinni.
Fiksut rikolliset tekevät rauhassa bisnestä huumeilla, varastetun tavaran kaupalla, veronkierrolla (etenkin rakennusalalla) jne. Näissä on mahdollista ansaita hitaasti miljoonia ilman että kukaan alkaa edes epäillä. Riski on aina silti olemassa, ja tästä syystä fiksumpi väki yrittää aina päästä hieman erilleen hämäräpiireistä ja mahdollisimman suurelta osin laillisen bisneksen pariin.
Kirjoitin: “Noita keinoja vain ei ole käytetty, sillä niiden kohteena olisivat olleet henkilöt, jotka kuuluvat viiteryhmääsi: Ulf Sundvist, tri Uoti jne.
Nyt kun huomasit, että joku eliitin ulkopuolinenkin voi päästä nauttimaan ihan raa’alla “kilinkalin-keikalla” — lainaus Aromaalta* — ylärakenteen rikolliseliitin aiemmin saamia etuja, koet asian ongelmana?”
OS piti em. tekstiäni loukkaavana ja julkaisi sen. Hyvin reilua hänen puoleltaan.
Omalta puoleltani liian huolimattomasti kirjoitettua, sillä tarkoitin viiteryhmällä — mainitsemallani eliitillä — poliitikkoja, (pikku)varakkaita ja korkeasti koulutettuja, joihin kaikki OS mukaan lukien kuuluvat. OS aivan oikeutetusti luki, että olisin tarkoittanut kohdalleen muutakin sellaista taustaa, joka on Uotilla ja Uffella. Mitenpä muuten tekstini voisikaan lukea ja varsinkin tässä keskusteluyhteydessä.
Virhe on minun ja pahoittelen sitä.
Joka tapauksessa halusin nostaa esiin sen seikan, että poliittisen oikeiston joukosta — jonka liberaaleimpaan laitaan OS kieltämättä kuuluu — nostetaan aina huonojen aikojen tullessa puheenvuoroja, joissa vaaditaan omaisuuden suojan pararantamista rikollisuudelta rangaistuksia koventamalla.
Myös OS oli tehnyt näin. Yllätyin, sillä uskoisinpa, että hän tietää kuinka vaikeaa omaisuusrikollisuutta on kitkeä rangaistuksia koventamalla.
Ja edelleen; olisin odottanut OS:ltä ehdotuksenaan edes muunlaista “kovennettua” tai toimia kuin lisävankeudella painostamista anastetun omaisuuden takaisinsaamiseksi. Olin myös maininnut, että “lisävankeus” on jo käytössä mutta tämä argumenttini ohitettiin.
Jos OS ehdottaisi yksittäisiksi jäävien valkokaulusköyhien tekemien rahansiirtoon liittyvien rikosten rangaistusten koventamisen sijaan sisäpiiririkosten ja muiden talousrikosten rangaistusten koventamista, olisin hänen puolellaan.
Pidän nimittäin mahdollisena, että kannattaa nostaa riskiä niiden parissa joilla on menettävää. Ei niiden, joilla ei ole juurikaan menettettävää.
“Minulla ei ole neuvoille käyttöä. Sitä paitsi Ulf Sundqvist näytti jo konkreettisesti miten se tapahtuu. ”
Mutta Sundqvisthan sentään sai tuomion velallisen epärehellisyydestä. Jos puoluetoverit eivät olisi olleet auttamassa valtion puolella, käytännön seurauksetkin olisivat voineet olla vakavammat.
Jos henkilö anastaa rahaa, hän syyllistyy varkauteen (kavallukseen jos anastaa hallussaan olevia varoja). Kyseessä on nimikkeeltään ihan sama rikos saadaanko rahat takaisin vai ei. Lievennystä voi saada rangaistukseen jos auttaa rikoksen selvittämisessä, esim. rahojen löytymisessä. Jos anastaja tuomitaan erikseen myöhemmin kätkemisrikoksesta samojen anastettujen rahojen osalta, on täysin selvästi tuomittu kahteen otteeseen samasta teosta. Anastusrikos jo kun sisältää sen että anastaja saanut varat itsellensä. Se siis sisältää varojen piilottamisen tai käyttämisen tai mitä anastaja sitten niillä tekeekin. Varat hänen tulee palauttaa tilanteesta riippuen vanhingonkorvauksena uhrille tai rikoshyötynä valtiolle. Tosiasiassa esitys tarkoittaisi rangaistusta vahingonkorvausvelvollisuuden laiminlyönnistä. Sen säätäminen rikokseksi kai aika kaukainen/erikoinen asia, mutta muistettakoon että ison rahasumman anastaja tai hänen lähipiirinsä saattaa helposti syyllistyä uuteen rikokseen, esim. rahanpesuun. Anastetun ison rahasumman onnistunut piilottelu ilman uutta rikosta ei nykyaikana maailman helpoin asia ole, vaikka monet tuntuvat niin luulevankin.
Puheenaolleen rikoksen kohdalla tulisi varmaan melkoisia tulkintavaikeuksia sen suhteen, onko syytetty yhteistyöhaluinen kateissa olevien rahojen löytämisessä.
Onhan joku saattanut jo osua kätkölle ja puhdistaa sen- etsijöitä tuntui Vahdolla riittävän uutisten mukaan.
Syytetty voi myös ilmoittaa väärän kätköpaikan ja väittää sen tyhjennetyksi!
Kiireessä voi tulla lisäksi orientointivaikeuksia tai suunnistustaito osoittautuu puutteelliseksi.
Toki on moraalisesti väärin, että joku hyötyy rikoksesta, mutta pätkittäin lankeava elinkautinen
ei ole suomalaisen oikeuskäytännön mukaista. Ehkäpä Osmo heitti koepallon?
Risto kirjoitti:
“Minulla ei ole neuvoille käyttöä. Sitä paitsi Ulf Sundqvist näytti jo konkreettisesti miten se tapahtuu. ”
Mutta Sundqvisthan sentään sai tuomion velallisen epärehellisyydestä. Jos puoluetoverit eivät olisi olleet auttamassa valtion puolella, käytännön seurauksetkin olisivat voineet olla vakavammat.
Käsittääkseni Sundqvistiao ei tuomittu velallsien epärehellisydyestä vaan huolimattomuudesta ja vhingon tuottamisesta. Akordi — joka isnänsä ei ollut kohtuuton — ei ollut kovin suurella tyylillä tehty.
Minä en ole Sundqvistin oikeudenkäyntejä niin intensiivisesti seurannut, mutta muistelen tuomion tulleen tuosta akordista, ei tulojen tai käyttövarojen ulosottomiehen ulottumattomilta.
Olin muutaman viikon matkoilla ja jäi vähän kaivelemaan Osmon ajatukset julkisten hankintojen avoimuudesta , sellaista kun ei todellisuudessa ole .
Osmo kiusaa tuo Voutilaisen hankinnat ja hän haluaisi paljastaa kuka vuosi asian ja ajaa siksi sanvapautta alas.Lähdesuojan murtamislakiinhan n ollaan uittamassa yrityssalaisuuspykälää eli lähdesuoja voitaisiinkin paljon vaivattomamin purkaa yritysalisuuden rikkomiseen vedoten.
Esim Jos Voutilaisen hankinnan olisi yritys julistanut yrityssalisuudeksi ja Voutilainen ei olisi sitä muuttanut niin lähdesuoja voitaisiin murtaa uuden lain mukaan
Julkisien hankintojen avoimuus ei ole automaattinen vaan yritys määrittelee sen
“Hankintayksikön voi olla vaikea määritellä, sisältävätkö tarjoajien ja ehdokkaiden toimittamat asiakirjat liikesalaisuuksia. Tämän vuoksi hankintayksikön tulee jo tarjouspyynnössä edellyttää tarjoajia merkitsemään tarjousasiakirjoihin, mitä tarjoaja itse katsoo julkisuuslain mukaisiksi liike- ja ammattisalaisuuksiksi”
Eli jos ostaja ja toimittaja sopivat “sopivasta” yrityssalisuuden rajauksesta niiin vuotaja voidaan selvittää yrityssalaisuuten vedoten.
Elio tällaista oikeusvaltiota Osmo ajaa
Liian vanha puhuu aivan lööperiä. En ole koskaan esittänyt mitään sellaista, joka olisi estänyt Voutilaisen kalustehankintojen tuloa julkisuuteen.
Hyvin kannattaa jos tekijänä ovat poliitikot ja “liikemiehet”.
Hyvä esimerkki on Novan, Kevan ja Kepun kolmikanta.
Kepu lupaa Novalle rahaa, jos saa “vaaliavustusta”
Kepu junailee rahat Kevan kassasta´.
Kun Nova menee konkurssiin, on rahat on ehditty pestä veroparatiisiin.
Ainoita häviäjiä ovat kuntien eläkeläiset , mutta sekin korjaantuu kun tekevät töitä pitempään ja maksavat tappiot kuten Vanhanen totesi
Aika kulkee: Wikipedia.
“STS-pankki Oy (nyk. Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-Silta Oy) vaati vuonna 1993 Sundqvistiltä ja seitsemältä muulta STS-pankin Oy:n johtokunnan jäseneltä ja varajäseneltä vahingonkorvauksia yhteensä 68,5 miljoonaa markkaa siitä, että nämä olivat johtaneet pankkia kahdessa tapauksessa huolimattomasti. Sundqvist joutui eroamaan puolueen puheenjohtajuudesta. Sittemmin Korkein oikeus velvoitti ks tuomioissaan 4.7.1997 Sundqvistin maksamaan vahingonkorvausta alentaen sen määrää kuitenkin 17 miljoonalla markalla alioikeuden tuomitsemasta määrästä. Sundqvist velvoitettiin maksamaan STS-pankki Oy:lle lievästä huolimattomuudesta työssä yhteensä 16,4 miljoonaa markkaa (KKO 1997/110 ja KKO 1997/111), ks myös Pankkioikeudenkäynnit 1990-luvulla. Sundqvist maksoi lopulta vain 1,2 miljoonaa.
Sundqvist oli valittanut tuomioista, ensin hovi- ja sittemmin korkeimpaan oikeuteen eikä siis ollut maksanut alioikeuden päätöksen perusteella. Tämä aiheutti sittemmin 1990-luvun loppupuolella Sundqvistin uskottavuutta koetelleen ns. Sundqvist-jupakan. Hänet tuomittiin Helsingin hovioikeudessa 22.6.2000 törkeästä velallisen epärehellisyydestä kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Korkein oikeus pysytti hovioikeuden päätöksen hylkäämällä Sundqvistin valituslupahakemuksen. Hovioikeuden päätöksen johdosta “roskapankki” Arsenal-Sillan toimintaa ohjannut eduskunnan tarkastusvaliokunta otti vuonna 1997 tehdyn ja valtiovarainministeri Arja Alhon eroon johtaneen sovittelusopimuksen uuteen harkintaan. Valtion vakuusrahaston toimiohjelautakunta kuitenkin päätti 8.6.2001, ettei valtio ryhdy hakemaan sovittelusopimukseen muutoksia. [7]
Sundqvist oli veljensä Björnin kanssa syytettynä myös toisessa oikeusjutussa. Syytenimikkeinä olivat törkeä kavallus, törkeä petos ja avunanto törkeään petokseen. Syytteet kuitenkin hylättiin 23.6.1999 ja valtionsyyttäjä tyytyi käräjäoikeuden päätökseen. ”
“Toisena valtiovarainministerinä toimiessaan Alho vastasi verotuksesta, rahoitusmarkkinoista ja valtioneuvoston tulevaisuusselontekojen valmistelusta. Vuonna 1997 valtiovarainministeri Arja Alho hyväksyi STS-pankin entisen pääjohtajan Ulf Sundqvistin (sd) vahingonkorvausvelvoitteen sovitteluesityksen. SDP:n entisen puoluejohtajan (Sundqvist) kanssa tehty sopimus osaltaan johti ministeri Alhon eroon, mutta ei antanut aihetta oikeudellisiin seuraamuksiin.”
Ts. Jupakka koski akordia vahingonkorvauksesta, jota UF ei “pystynyt” maksmaaan. Jotakin kautta velka oli siirtynyt valtiolle / vltion omistamalle pankille ja Arja Alho suostui tarjottuun sovintoon — ilman että mitään sitä enen UF olisi vapaaehtoisetsi maksanut ja piti tulonsa ulosoton ulottumattomissa. Akordilla on aina moraalinen edellytys: se, että velainen on pyrkinyt velkansa hoitamaan (tai että siltä ketkulta ei kuitenkaan mitään saa ja voi un0htaa asian)
“Liian vanha puhuu aivan lööperiä. En ole koskaan esittänyt mitään sellaista, joka olisi estänyt Voutilaisen kalustehankintojen tuloa julkisuuteen.”
En puhu, lähdesuojan murtamislaki johtaa epäselvään tilanteeseen monella tavalla . En usko, että olet niin sinisilmäinen ‚ettet ole tunnistanut ongelmaa.
Lopputulema ei olekaan laki itsesään vaan usean lain ja oikeuskäytännön tuottama kokonaisuus ja jos kannattaa tuota lähdesuojan muramista niin käytännössä ajaa juuri noita Kepun/ Voutilaisen tapausten salaamista.
Jo yksistään se, että tavallisen kansalaisen on vaikea hahmottaa, mikä on lähdesuojaan alaista tietoa, mikä ei nostaa asioiden esiin tuomisen kynnystä.
Omo on käyttänyt esimerkkinä Inkisen itsemurhaa,mutta kun potkujen seurauksena ovat tuhannet tehneet itsemurhan, mutta kun suuret määrätkään eivät ole nostaneet vihreitä ajamaan potkuje etolakia niin taustalla ovat muut motivaatiot kuin tuo Inkisen itsemurha, jonka yhteys vuotoon on epämääräinen.
Yleensäkin Lex Nokiat ja lähdesuojan murtaminen ovat mitu-menetelmiin peustuvia lakeja , joiden lähde on EK ja tavoitteet ovat aivan muut kuin esille tuodut
“Joka tapauksessa halusin nostaa esiin sen seikan, että poliittisen oikeiston joukosta — jonka liberaaleimpaan laitaan OS kieltämättä kuuluu — nostetaan aina huonojen aikojen tullessa puheenvuoroja, joissa vaaditaan omaisuuden suojan pararantamista rikollisuudelta rangaistuksia koventamalla.”
Pitää muistaa, että näissäkin vaatimuksissa rajataan eliitin omat talousrikokset aina ulos.
Osmokin vaatii nakkivarkaille elinkautisia tuomiota, mutta Novan kaltaiset kuppaukset ovat OK.
Olin viikon Rovaniemellä auttelemassa vanhempiani ja parin kaljaillan jälkeen aukeni tuo Novakin eli aivan perinteinen korruptiojuttu.
Tuo Uotin tapaus on oiva esimerkki siitä, miten ihminen voitaisiin tuomita Horodkovskin tapaan toistuvilla oikeudenkäynneillä eliniäksi vankilaan.
Viranomaisllahan ei ole tarkaa käsitystä, paljonko Uoti pimitti joten mikä tahansa summa voidaan esittää puuttuvaksi .
Suomalaiset vihreät ovat kummajainen Euroopassa, lähinnä he ovat ajatuksiltaan äärioikeistoa ja kuuluisivat konservatiiviuen joukkoon.
Ehkä se johtuu siitä että Suomessa he ovat eliitin lapsia ja heille on löydetty sopiva päivähoitopaikka .Vielä 70-luvulla he olivat taistolaisia, jota oikeat kommunistitkin kavahtivat
Lähdesuojan murtaminen avaa poliislle uusia mahdollisuuksia. Tunnetusti poliis voi kokeilla lakien rajoja ilman suuria seurauksia esim jos poliis murtaa lähdesuojan persiutettomasti niin kysessä on halliontorike, josta voi parhaimmillaankin saada vain huomautuksen eli jos palkintona on hyvä virka suuryrityksessä tai poliisissa niin lain rikkominen on kannattavaa.
Muutenkin poliis on jengiytymässä ja kietoutumassa rikollisiin kuten huumetutkijoiden rikosepäilyt paljastivat. Eli toinen poliisijengi sabotoi toisten työtä, jotta omat rikollisten sidosryhmät välttyisivät kiinnijäämiseltä.
Kun poliisi on saamassa oikeuden tehdä rikoksiakin niin pitää miettiä , onko poliislla ja rikollisella enää suurta eroa.
Hyvä esimerkki kehityksestä on Englanti, jossa soluttautuminen teroristiryhmiin on johtanut siihen, että poliisit kiduttavat. ja tappavat toisiaan.
Lähdesuojan murtamiseen tarvittaisiin tietysti oikeuden päätös, kuten salakuunteluunkin. Salaa voi kuitenkin kuunnella salaa, vaikka oikeuden päätöstä ei olisikaan. Lähdesuojaa ei voi murtaa salaa.
“Kun poliisi on saamassa oikeuden tehdä rikoksiakin niin pitää miettiä , onko poliislla ja rikollisella enää suurta eroa.”
Poliisista tulee pitää mielessä se, että kaikki poliisit eivät todellakaan ole rikollisia. Vaikka joukko helposti leimaantuu muutaman mädän omenan takia, niin silti poliisista löytyy myös moraalin omaavia ihmisiä.
“Lähdesuojan murtamiseen tarvittaisiin tietysti oikeuden päätös, kuten salakuunteluunkin. Salaa voi kuitenkin kuunnella salaa, vaikka oikeuden päätöstä ei olisikaan. Lähdesuojaa ei voi murtaa salaa.”
Esityksessähän lähdetään siitä, että oikeuden päätöstä ei tarvita, poliisi voisi itsenäisesti päättää.
Hyvä esimerkki yrityssalisuudesta on Kataisen lausunnot vaalirahoituksesta, niit ei voi paljatsaa kun yritykset eivät halua eli se kuluu silloin yrtyssalaisuuden piiriin.
Mistähän esityksestä Liian vanha puhuu? Minun esityksessäni lähdetään siitä, että murtamiseen tarvitaan oikeuden päätös. Minä vastaan vain omista esityksistäni, en muiden.
“Vaikka joukko helposti leimaantuu muutaman mädän omenan takia, niin silti poliisista löytyy myös moraalin omaavia ihmisiä.”
Miten voit tietää etukäteen, ettet joudu mädän omenan käsittelyyn ? Ainoa tapa varmistaa asia on olla hiljaa.
Täällä tuntuu olevan vähän naivia porukkaa. Jos rahat on saatu parasiittivaltioon suojaan, voidaan luottokortti ottaa sieltä parasiittivaltiosta. Ihan samoin toimii Visa parasiittivaltion pankista kuin Nordean Aleksin konttorista saatu Visa vaikka Briteissä. Ei tähän ole suomalaisilla viranomaisilla mahdollisuuksia puuttua.
Estetään rahojen käyttö ja vouti ottaa rahat pois ‑argumentointi on silkkaa lapsellisuutta. Ei se nyt vaan noin mene. Sori.
Esimerkki: Henkilö perustaa tilit vaikka Monacoon, Andorraan, USA:n, Kanadaan ja Venäjälle. Rahansiirtoketju M‑A-U-K‑V on tehty parissa minuutissa. Kun Suomalainen viranomainen saa murrettua pankkisuojan Monacossa (vuoden päästä) vain todetakseen, että rahat ovat lähteneetkin jo Andorraan saa se suomalainen viranomainen taas hakea Andorrasta pankkisalaisuuden murtamista… …vaikka rahat ovat paljon aikaisemmin kiertäneet useammassakin maassa.
Lisäksi toinen huomio: jos rahat on parasiittisaarella, voi henkilö tuomion kärsittyään muuttaa about ihan minne vaan. Pakkoko hänen on Suomessa asua? Tämä Suomessa asuminen tuntuu olevan varsin monella lähtöoletuksena. Toki Suomessa asuminenkin onnistuu, esim. vuokraamalla kämpän, kuten Osmo on todennut.
Mistähän esityksestä Liian vanha puhuu? Minun esityksessäni lähdetään siitä, että murtamiseen tarvitaan oikeuden päätös. Minä vastaan vain omista esityksistäni, en muiden.
Lämpimikseen voi puhua mitä tahansa mutta kun laki on jotain muuta eikä vastustavia puheenvuoroja ole vihreiden taholta näkynyt niin täytyy päätellä , että he kannattavat kyttäyksen lisäämistä. Kannattihan Osmo Lex Nokiaakin.
On vain populismia olla muodollisesti olla jotakin vastaan.
Arvelin aluksi, että vihreät ovat juuri niitä joille sananvapaus ja ihmisoikeudet ovat korkea-arvoisia, mutta todellisuus näyttää muulta.
En kyllä kannattanut Lex Nokiaa. Se käy bloggauksestani selvästi ilmi.
Vahvoja mielipiteitä tästä aiheesta, mutta hataralta pohjalta.
Hommahan menee näin: (1) Jos rikoksella saatu hyöty on jonkun muun vahinko, rikoksen tekijä velvoitetaan korvaamaan vahinko. Näin olisi käynyt juuri tässä, kun Turusen kätkemät miljuunat olivat Herlinien pussista. (2) Jos varsinaista vahingonkärsijää ei ole tai tämä ei vaadi korvausta, tuomitaan hyöty valtiolle menetetyksi (tyypillistä esim. huumausainerikoksissa). Rahoja yritetään sitten periä ulosottoteitse, jos niitä ei suosiolla maksa. Jos konna on sitkeä ei paljasta kätköjään, niin sitten täyttyy vaan yrittää paikallistaa saalis muilla konsteilla. Vielä sata vuotta sitten lainsäädännössä oli monenlaisia “painostusvankeuksia” eri tarkoituksiin. Jos niihin halutaan palata, niin kotoisen lainsäädännön muuttamisen lisäksi pitäisi erota ainakin Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksesta ja YK:n vastaavasta ns. KP-sopimuksesta. Mene ja tiedä miten tarkkaan blogisti on asiaa tällä kertaa harkinnut.
“Jos niihin halutaan palata, niin kotoisen lainsäädännön muuttamisen lisäksi pitäisi erota ainakin Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksesta ja YK:n vastaavasta ns. KP-sopimuksesta. ”
Tällainen uutinen sattui silmään eli Suomen pitäisi todellakin erota EIT:ta ja YK:n ihmisoikeussopimuksesta.
Pitää ihmetellä joskus vihreitä , he ovat useasti samoilla linjoilla kuin venäläiset oikeuskysymyksissä ??
“16.6.2009
EIT:lta ensimmäinen tuomio Suomelle kahdesti rankaisemisen kiellosta
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on tänään antamassaan tuomiossaan ensimmäistä kertaa katsonut, että Suomi on rikkonut ihmisoikeussopimuksen 7 lisäpöytäkirjan 4 artiklaa, joka kieltää syyttämästä ja rankaisemasta kahdesti”
Mitenkäs menetellään kun vanhemmat ovat lastensa omaisuuden varastaneet ja tehneet sillä kauppaa hyötyäkseen itse siitä taloudellisesti ?
Tulisiko omaisuus palauttaa tuottoineen omistajilleen ?
Aivan idioottimainen ehdotus. Ellei paljastaisi minne on piilottanut varastamansa nakkipaketin tai sitä ei enää löytyisi, joutuisi istumaan vankilassa ikuisesti. Rikoksesta annetaan yksi tuomio ja sillä hyvä.
Paljon parempi ehdotus olisi, että turhia lupauksia antavat poliitikot (98% kansanedustajista), laitettaisiin lusimaan, kunnes lupaisivat noudattaa lupauksiaan myös sen jälkeen kun heidät on valittu eduskuntaan.