Kaik­ki hyväksyt­ti­in esi­tyk­sen mukaan. Eniten puhut­ti­in Munkkivuoren ostarin asemakaavasta.

Alueelle tulee pysäköin­tipaikko­ja lisää yli kolme­sa­taa. Se tietää myös lisää liiken­net­tä. Ostaria kehitetään palele­maan selvästi Munkkivuor­ta isom­paa asu­jaimis­toa; tulee­han 2000 neliön ruokakaup­po­ja kaksi.

Liiken­teen takkuami­nen on Munkkivuoren pahin ongel­ma. Ennen kuin kaik­ki menee lop­ullis­es­ti tukkoon, pitäisi Tar­von­tie (Turun väylä) vetää tun­nelis­sa Hakamäen­tielle. Tuol­lainen liiken­nemäärä on asuinalueel­la kohtu­u­ton. Aika paljon siel­lä tapah­tuu myös kevyen liiken­teen onnet­to­muuk­sia. Jos Tar­von­tie pan­taisi­in tun­neli­in ennen Pro­fes­sor­in­tien sil­taa, voitaisi­in nykyisen moot­toriten kohdalle rak­en­taa asun­to­ja (tai toimis­to­ja) , mikä yhdis­täisi Munkkivuoren ja Munkkiniemen toisiinsa.

Ratikkaakin Munkkivuoreen suun­nitel­laan, mut­ta vielä ei Eli­nan kan­na­ta men­nä pysäkille sitä odot­ta­maan. Joskus 2020-luvul­la. Nyky­is­ten suun­nitelmien mukaan Munkkivuoren ratik­ka kulk­isi Huopalah­den­ti­etä ja menisi Ostar­il­ta Ulvi­lanti­etä vastapäivää Tal­in asuin­läm­päreelle. Eikö kympin jatkami­nen Munkkivuoreen olisi parem­pi idea? Tai ratikan jatkami­nen Munkkivuor­ta sivuten Huopalah­den asemalle?

Kos­ka blo­gin kom­men­taat­tor­eis­takin moni näyt­tää kuvit­tel­e­van, että maapo­h­jan kiin­teistövero siir­ty­isi asun­to­jen hin­toi­hin ja vuokri­in, ker­rataan, mik­si ei siirry.

Aloite­taan yksinker­tais­ta­mal­la, että kyse on raja­tus­ta kaupungista, jos­sa on kiin­teämäärä saman­laisia asun­to­ja, joi­ta ei voi rak­en­taa enää lisää. Ne huu­tokau­pataan eniten tar­joav­ille. Huu­tokaup­paan osal­lis­tu­vat miet­tivät, kuin­ka suuri­in pääo­ma­meno­ja hei­dän kan­nat­taa asumis­es­ta mak­saa. Olkoon se vuo­tu­inen asum­is­meno, joka tas­apain­ot­taa kysyn­nän Y ja reaa­liko­rko r. Asun­to­jen hin­naksi muodostuu

P = Y/r,

kos­ka tämä hin­ta tuot­taa pääomamenoksi

rP = Y Jat­ka lukemista “Kiin­teistövero ja asumisen hinta”

Helsin­gin kaupun­gin val­tu­us­to korot­ti yleistä kiin­teistöveroa (maapo­h­ja ja liik­er­aken­nuk­set, ei asuin­raken­nuk­set, mut­ta kyl­läkin asuin­ton­tit) 0,8:aan. Koro­tus liit­tyi bud­jet­ti­sop­u­un ja tapah­tui vihrei­den vaa­timuk­ses­ta. Yksikään muu puolue ei ainakaan julkises­ti sitä kan­nat­tanut. Siis val­tu­us­to vihrei­den pant­ti­vank­i­na. Jat­ka lukemista “Kiin­teistövero — pitäisikö talousti­etei­den ope­tus­ta lisätä?”

Uuden­maan­li­iton tule­vaisu­u­den­näkymien mukaan Uudelle­maalle kokon­aisu­udessaan tulee 25 vuodessa 400 000 asukas­ta lisää. Lisäys tulee jok­seenkin kokon­aan Helsin­gin työssäkäyn­tialueelle. Minä pienem­pi osa tästä väestön­lisäyk­ses­tä suun­tau­tuu YTV-kun­ti­in, sitä suurem­pi osa siitä näyt­tää menevän hajau­tuneeseen yhdyskuntarakenteeseen.

Aina sil­loin täl­löin kuulee san­ot­ta­van, että älkää kaavoit­tako niin paljon. Eri­tyis­es­ti, kun jotain kiis­tanalaista aluet­ta kaavoite­taan Helsingis­sä, ratkaisuk­si alueen suo­jelemisek­si esitetään, että muual­ta muut­ta­vat pysykööt muual­la.  Helsin­gin seudulle ja eri­tyis­es­ti tääl­lä jo asuville olisi minus­takin parem­pi, jos seu­tu saisi kas­vaa vähän hitaammin.

Rajoit­ta­mal­la kaavoitus­ta Helsingis­sä ei voi­da ymmärtääk­seni vaikut­taa juuri lainkaan siihen, paljonko väkeä tulee Uudelle­maalle; ei vaik­ka Helsin­ki julis­taisi koko kaupun­gin raken­nuskiel­toon 20 vuodek­si. Rak­en­t­a­mi­nen vain siir­ty­isi mui­hin seudun kun­ti­in ja lop­putu­lok­se­na olisi yhdyskun­tarak­en­teen vaar­alli­nen hajoami­nen. Asi­as­ta pitäisi sopia koko Uuden­maan kun­tien kesken.

En usko, että tuol­laista sopimus­ta saataisi­in aikaan, eikä se olisi hyvä. Asun­top­u­la on huono keino rajoit­taa muut­toli­iket­tä. Se kyl­lä sinän­sä toimii, mut­ta keinona se on epä­sosi­aa­li­nen ja raa­ka. Tarvit­seeko perustel­la? San­o­taan nyt vaik­ka, että muu­ta maa­ta kohtaan ei olisi reilua lähet­tää kaikkia Uuden­maan köy­hiä hei­dän niskoilleen. Pääasi­as­sa täl­lä blogilla Helsinkiä onkin kri­ti­soitu siitä, että se kaavoit­taa liian vähän.

Sik­si kysymys kuu­luukin, mik­si työ­paikat eivät viihdy muual­la maas­sa; mik­si pienet ja keskisu­uret kaupun­git ovat melkein kaik­ki kri­isikun­tia? Sil­lä kaupunkien välis­es­tä alueke­hi­tyk­ses­tä tässä on kyse. Maaseudun työ­paikat eivät san­ot­tavasti kil­paile Helsin­gin kanssa.

Munkkivuoren ostarin­seudun asemakaava

Ostaria laa­jen­netaan Naan­talin­tielle päin parhaat osat suo­jellen, rakan­netaan viisik­er­roksi­nen toimis­to­torni (ilmeis­es­ti Dex­tralle?), laa­jen­netaan pysäköin­tiä puis­toon Ran­skalaisen koulun luona ja Ulvi­lantien ja Huopalah­den­tien välis­sä, siir­retään Naan­talin­ti­etä ja suo­jel­laan Ulvi­lantie 29:n talot.

Ostarin laa­jen­nuk­ses­ta ja toimis­to­tor­nista (huikeat viisi ker­rosta) on tul­lut paljon palautet­ta. Päämäärä vahvis­taa ostaria on sinän­sä hyvä, kos­ka se on kau­pan kannal­ta hyväl­lä paikalla. Sitä en ymmär­rä, mihin koulu tarvit­see pysäköintipaikkoja.

Ulvi­lantie 29:ltä nap­sas­taan pysäköin­tipaikko­ja Naan­talin­tien siir­rolle. Kor­vauk­sek­si he saa­vat 40 pysäköin­tipaikkaa ostarin katol­ta. Yhtiölle tar­jot­ti­in myös lisäraken­nu­soikeut­ta, mut­ta ei kel­van­nut; autokatosten rak­en­t­a­mi­nen pihoille sen sijaan kel­pasi. Eivät tai­da yhtiössä tietää, mitä van­ho­jen beto­ni­aikakau­den har­joitel­mat­alo­jen perusko­r­jaus tulee mak­samaan. En tiedä, mihin viras­to ajat­teli raken­nu­soikeu­den sijoit­taa, mut­ta maal­likos­ta tun­tu­isi siltä, että ton­tin ostoskeskuk­sen puoleiselle sivulle sopi­si­vat pihat suo­jaa­vat raken­nuk­set (4 kpl) varsin hyvin, joskin ne tuli­si­vat sil­loin piho­jen eteläpuolelle. Kat­so tästä.

Ulvi­lantie 29:n maan­vuokra­sopimus on voimas­sa vuo­teen 2020. Sen jäl­keen vuokra nousee ja paljon sopi­vasti samaan aikaan, kun perusko­r­jaus iskee päälle.

Tar­von saa­res­sa suo­jel­laan pari van­haa puu­taloa ja sal­li­taan vähän lisää rak­en­tamista niiden tuek­si. Tyhjil­lään ole­vat talot on myy­ty yksityiselle.

 

Kun keskuskaupun­git kaavoit­ta­vat liian hitaasti, rak­en­tamisen paine siir­tyy kehyskun­ti­in. Nämä eivät ole kyp­siä otta­maan painet­ta vas­taan. Päätök­sen­tekokoneis­to ei osaamiseltaan ja vahvu­udeltaan ole siinä kun­nos­sa, että se pysty­isi käsit­telemään ratio­naalis­es­ti kym­me­nien miljoonien euro­jen kaavoitushyö­tyjä. Nuo kun­nat ovat paljolti siinä tilas­sa, jos­sa Espoo oli kohtalokkaal­la 1970-luvul­la. Maan­omis­ta­jien etu ohit­taa tärkey­dessä toimi­van yhdyskun­tarak­en­teen. Syn­tyy pieniä elinkelvot­to­mia läm­päre­itä ihan minne sat­tuu. Hyvä esimerk­ki tästä on Sipoo, jos­sa tas­a­puolisu­ut­ta nou­dat­taen kaikille kar­tanoille on luvat­tu raken­nu­soikeut­ta. Näin syn­tyivät Land­bon ja Erik­snäsin asuin­läm­päreet ja lisää on kuulem­ma tulossa.

Jos kehyskun­ti­in raken­netaan, rak­en­t­a­mi­nen pitäisi ehdot­tomasti keskit­tää taa­jami­in. Huo­mat­takoon, että tästä olen samaa mieltä Mat­ti Van­hasen kanssa, joka ilmoit­ti kan­nat­ta­vansa hajaKESKIT­TÄMISEN mallia.

Syyl­lisiä eivät ole vain kun­tien kaavoit­ta­jat. Kir­joitin ker­ran  Tuusu­las­ta kun­tana, jos­sa on yhtä paljon asukkai­ta kuin Laut­tasaa­res­sa, mut­ta jota varten on pitänyt rak­en­taa oikein oma moot­tori­tie, kun hajau­tunut yhdyskun­tarakenne tuot­taa niin paljon autoli­iken­net­tä. Kaavoit­ta­ja kir­joit­ti min­ulle katk­erasti, ettei hän vaan KHO, joka myön­tää kaik­ki ne poikkeamis­lu­vat, jotkakun­ta epää. Moni yhdyskun­ta­su­un­nit­teli­ja on vaat­in­ut lakia perus­rak­en­tamisoikeud­es­ta kumot­tavak­si, mut­ta ei sitä voi kumo­ta, kos­ka sitä ei ole koskaan säädet­tykään. Se on oikeu­sis­tu­in­ten oma luomus.

Myös kun­tat­alous tulee vas­taan. Kehyskun­ti­in ei pitäisi kaavoit­taa tasais­es­ti, vaan hyville paikoille paljon enem­män. Olen jo ennenkin main­in­nut Mäntsälän, jon­ka pitäisi rak­en­taa kokon­aan uusi kaupun­ki ase­man luo. Kun­nal­la ei ole tähän taloudel­lisia, poli­it­tisia eikä henkisiä edellytyksiä.

Seu­raa­van 40 vuo­den aikana Helsinki­in voitaisi­in rak­en­taa kak­sisa­taatuhat­ta asun­toa, mis­tä noin puo­let menisi asum­isväljyy­den kasvu­un ja toinen puoli nos­taisi asukaslukua sadal­la tuhan­nel­la. Kun Helsin­gin seudul­la suun­nitel­laan 13 000 asun­non vuosi­tuotan­toa, Helsin­ki voisi vas­ta­ta asun­torak­en­tamis­es­ta noin 16 vuo­den ajan, jon­ka jäl­keen rak­en­tamisen pitäisi siir­tyä Espooseen ja Van­taalle. Kun nämä on joskus (?) raken­net­tu täy­teen, vuorossa oli­si­vat kehyskun­nat. Näin rak­en­t­a­mi­nen ei etene, vaan Helsin­ki jar­rut­taa omaa rak­en­tamis­taan siinä mis­sä Espoo ja Van­taakin, jol­loin huo­mat­ta­va osa seudun rak­en­tamis­es­ta val­uu kehyskun­ti­in. Mik­si? Jat­ka lukemista “Yhdyskun­tarak­en­teen hajoami­nen (2) — kun­tarakenne estää tiivästymisen”

Kir­joituk­seni Espoolaisu­ud­es­ta ja siitä, kenen pitäisi mak­saa hajarak­en­tamisen kulut, on herät­tänyt niin paljon vääriä käsi­tyk­siä, että ajat­telin kir­joit­taa use­am­man kir­joituk­sen sar­jan yhdyskun­tarak­en­teen hajoamisen syistä.  Kun on muu­takin tekemistä, nämä tule­vat vähän tipoittain

===
Ei olisi mitään järkeä syyl­listää kaupunki­rak­en­teen hajaan­tu­mis­es­ta niitä, jot­ka per­hei­neen muut­ta­vat kauas kah­den auton elämän­muo­toon. Kauas muute­taan, kos­ka lähel­lä ei ole riit­tävästi asun­to­ja. Jos Lahti­nen ei muut­taisi, Vir­tasen pitäisi muut­taa. Kaupunki­rak­en­teen hyvil­lä kohdil­la ei ole tyhjik­si jääneitä asuntoja.

Jat­ka lukemista “Yhdyskun­tarak­en­teen hajoami­nen (1) — ihmiset halu­a­vat asua lähellä”

Kata­janokan hotel­likaa­va Läpäisi lau­takun­nan äänin 5–3. Puoles­ta kok+sdp, vas­taan vihr+vas. RKP:n Ste­fan Johans­son äänesti tyhjää.  Seu­raa­va erä kaupunginhallituksessa.

Peri­aat­teet ajonopeuk­sien hillit­semisek­si Helsingis­sä.  Aika hyvin nopeuk­sia on saatu alas. Kaik­ista tehokkain­ta on ase­manseudun kam­er­avalvon­ta, jos­sa käytetään varsin edis­tynyt­tä tekni­ikkaa. Uute­na keinona on tulos­sa suo­jatei­den kohdalle awete3ttavia tolp­pia, jot­ka alka­vat vilkkua, kun jalankulk­i­ja pyrkii suojatielle.

Itse esitin, että Helsingis­sä käytet­täisi­in enem­män ajo­radan kaven­tamista suo­ja­tien kohdal­la. Näin tulisi myös lisää kadun­var­si­paikko­ja, kos­ka syn­tyvään pysäköin­ti­tasku­un saa pysäköidä suojat5ien eteenkin – ainakin, jos se liiken­nemerkil­lä sallitaan.

Ratikkalau­tas­ta Kru­unuvuoren­ran­nas­tasil­lan sijas­ta eivät virkamiehet oikein innos­tuneet, eikä innos­tunut lautakuntakaan.

Kaik­ki muu esi­tyk­sen mukaan yksimielisesti.

Moot­toripyörät eivät saa­neet lupaa joukkoli­iken­nekaistoille.

(Tek­sti on julka­istu kolumn­i­na Suomen Kuvalehdessä)
Kun aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä jär­jestin avoimen sem­i­naarin geen­i­ma­nip­u­loin­nista, val­tioneu­vos­ton tur­vayk­sikkö han­k­ki min­ulle paikalle tur­vamiehet. Niin tule­htunut oli kysymys geen­i­ma­nip­u­loin­nista, ja on sitä yhä. Yleinen mielipi­de hyväksyy geen­i­ma­nip­u­loin­nin lääke­te­ol­lisu­udessa, mut­ta vil­je­ly­taloudessa se kohtaa rai­vokas­ta vas­tus­tus­ta. Toisaal­ta ilmas­ton­muu­tok­sen tuo­ma vil­je­ly­olo­suhtei­den nopea muu­tos tekee geen­i­ma­nip­u­loin­nin ajanko­htaisek­si ja aset­taa painei­ta per­in­teiselle kasv­in­jalostuk­selle. Uusien lajikkei­den kehit­tämi­nen onnis­tuu myös entisin keinoin, mut­ta se voi olla liian hidasta.
GMO-tuot­tei­ta vas­tuste­taan hyvin eri­lai­sista syistä. Keskustelus­ta olen poimin­ut seu­raa­vat neljä keskeistä argumenttiryhmää:

Uskon­nolli­nen argu­ment­ti: geen­i­ma­nip­u­loin­ti on eet­tis­es­ti väärin, kos­ka ihmisen ei pidä sormeil­la Luo­jan luo­maa. Täl­lä peri­aat­teel­lisel­la kan­nal­la ovat myös mon­et, jot­ka eivät pidä itseään lainkaan uskonnollisina.

Ter­veysar­gu­ment­ti: geen­i­ma­nip­u­loitu ruo­ka voi sisältää ennal­ta arvaa­mat­to­mia terveysriskejä.

Ympäristöar­gu­ment­ti: GMO-kasvien vil­je­lyn pelätään tuot­ta­van suo­raan tai välil­lis­es­ti hait­taa ympäristölle.

Omis­tusar­gu­ment­ti: GMO-lajikkei­den paten­toin­ti tuot­taa kohtu­ut­tom­i­na pidet­tyjä taloudel­lisia seu­rauk­sia. Jat­ka lukemista “Kiis­tel­ty geeniruoka”