Kategoria: Matalapalkkatyö

Vasemmistolainen strategia?

Otto Köngäs, demari, opiske­li­ja, duu­nari ja jär­jestöjyrä Vallilas­ta, kir­joit­ti vap­puaat­tona blogilleen vap­put­er­veisiä vasem­mis­tolle. Siinä hän surkut­teli vasem­mis­ton tilaa ja ennen kaikkea etsi ulospääsyä.

Minäkin olen sitä mieltä, että suun­taa pitäisi kään­tää mon­ta piirua vasem­malle. Vasem­mis­to­laisu­udel­la tarkoi­tan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan (Big Gov­ern­ment) ja pien­ten tulo­ero­jen puo­lus­tamista sekä kaikkien oikeut­ta meri­it­ti­hyödykkeisi­in (asum­i­nen, koulu­tus, ter­vey­den­hoito ja kult­tuuri). Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta mure­nee, yhteiskun­nal­liset erot kas­va­vat. Ei hyvä asia lainkaan!

Könkään viesti­in voi mon­elta osin yhtyä. ”Tiede” on vasem­mis­to­lais­ten arvo­jen, hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan ja pien­ten tulo­ero­jen puolel­la. Näi­den asioiden puo­lus­ta­jien, demarien, vihrei­den ja vasem­mis­toli­iton ei kan­nat­taisi keskit­tyä kalastele­maan tois­t­en­sa vesil­lä. Ei myöskään liit­toutua yhdek­si vasem­mis­to­blokik­si ja pro­filoitua kukin oma­lle taholleen. Vihreille hän antoi, aivan oikein, tehtäväk­si kil­pail­la kokoomuk­sen ja RKP:n kanssa kaupunkien lib­er­aaleista äänestäjistä.

Demareille hän antoi mie­lenki­in­toisen tehtävän, kun ottaa huomioon, että tek­sti on syn­tynyt Helsin­gin Vallilas­sa: pitää ään­tä ruuh­ka-Suomen ulkop­uolis­ten aluei­den palveluista ja työ­paikoista. Tot­ta, sik­si­hän demar­it ovat menet­täneet kan­na­tus­taan perus­suo­ma­laisille ja osin Keskustallekin. Me sit­ten jaamme kokoomuk­sen ja vasem­mis­toli­iton kanssa Helsingin.

Kovin ove­laa poli­it­tista tak­ti­ik­ka ei luulisi tarvit­ta­van, että yllä luet­telemil­leni ”vasem­mis­to­laisille” tavoit­teille saisi taak­seen äänestäjien enem­mistön. Niin ylivoimainen enem­mistö suo­ma­lai­sista tukee tasa-arvoista yhteiskun­taa. Jat­ka lukemista “Vasem­mis­to­lainen strategia?”

Terveisiä Smolnaan (2/2): tilaa työllisyyden kasvulle

Jot­ta talous saataisi­in tas­apain­oon, pitäisi työl­lis­ten määrän nous­ta noin 200 000 hen­gel­lä. Sil­loin työl­lisyys olisi Ruotsin tasoa. Ongel­mamme on, että työ­markki­namme ei ole sel­l­aises­sa kun­nos­sa, että työl­lisyys voisi nous­ta 200 000 hen­gel­lä, vaik­ka Tilas­tokeskuk­sen laskemien työt­tömien määrä on liki 300 000, piilo­työt­tömät mukaan luet­tuna 400 000. Tilas­tokeskuk­sen laske­ma työt­tömyysaste on nyt noin 10 % ja se voi laskea alim­mil­laan noin seit­semään pros­ent­ti­in. Tämä tarkoit­taa, että työl­lisyys voisi nous­ta korkein­taan 80 000 hengellä.

Mis­tä tämä johtuu? Kun työt­tömyys las­kee alle tas­apain­o­työt­tömyy­den (NAIRU), työ­nan­ta­jat eivät löy­dä halu­a­maansa työvoimaa työt­tömien kesku­ud­es­ta, vaan alka­vat ostaa sitä toisil­taan. Palkkata­so nousee tuot­tavu­ut­ta nopeam­min, maan kil­pailukyky heikke­nee, vien­ti hidas­tuu ja työt­tömyys ponkaisee uud­estaan ylös.

Vuon­na 2008 työt­tömyys las­ki het­kel­lis­es­ti alle kuu­den pros­entin. Seu­rauk­se­na oli palkko­jen nousu tasolle, joka nyt yleis­es­ti tun­nuste­taan liian suurek­si ja jon­ka syytä pitkälti on laman jatku­mi­nen. Katas­trofia vauhdit­ti kokoomuk­sen Sari Sairaan­hoita­ja ja EK:n halu päästä eroon keskite­ty­istä palkkasopimuksista.

Jos halu­amme vält­tyä aivan kohtu­ut­tomil­ta hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan heiken­nyk­siltä, on tehtävä tilaa työl­lisyy­den parane­miselle. Olisi pitänyt tehdä jo edel­lisel­lä vaa­likaudel­la. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Smol­naan (2/2): tilaa työl­lisyy­den kasvulle”

Vihreä kaupunginhallitusryhmä saneli hyvän ratkaisun Palmiaan

Yksi­tyiset palvelun­tuot­ta­jat haas­toi­vat Helsin­gin kaupun­gin omis­ta­man liike­laitok­sen Palmi­an oikeu­teen siitä, että se osal­lis­tuu markki­noille epäreiluin perustein. Oikeus aset­tui valit­ta­jien kan­nalle. Helsin­gin on tehtävä jotain, joko muutet­ta­va Palmia osakey­htiök­si tai vetäy­dyt­tävä kil­pail­luil­ta markki­noil­ta, mikä olisi merkin­nyt merkit­tävää työn vähen­e­mistä Palmi­alle. Jat­ka lukemista “Vihreä kaupung­in­hal­li­tus­ryh­mä saneli hyvän ratkaisun Palmiaan”

Työajan pidentäminen on huono keino

Työ­janan piden­nys on huono keino paran­taa kil­pailukykyä, kos­ka jatkos­sa ratio­naal­ista on pyrk­iä kohti lyhyem­pää työaikaa. Sopimus työt­tömyys­tavoit­teesta on parempi.

Kokoomuk­sen Arto Sato­nen esit­tää, että Suomes­sa pitäisi viikko­työaikaa piden­tää nykyis­es­tä 37,5 tun­nista 40 tun­ti­in eli 6,7 pros­en­til­la. Päivä pitenisi siis puolel­la tun­nil­la. Satosen mukaan näin tor­jut­taisi­in työttömyyttä.

Ensiku­ule­mas­ta voisi ajatel­la, että työa­jan piden­nys lisää työt­tömyyt­tä, kun saman työmäärän pystyy tekemään pienem­pi määrä ihmisiä. Sato­nen tähtää tun­tipakan alen­tamiseen 6,7 pros­en­til­la, minkä hän uskoo paran­ta­van kil­pailukykyä niin paljon, että työl­lisyys kuitenkin paranisi. Jat­ka lukemista “Työa­jan piden­tämi­nen on huono keino”

Esseitä tuloeroista (8/8) Tulonsiirtojen tehostaminen

Tulo­erot eivät ole Suomes­sa vielä kohtu­ut­to­mia. Val­taosas­sa maail­man mai­ta ne ovat suurem­pia ja silti nois­sa mais­sa eletään aivan kun­nol­lista elämää. Vaara piilee kehi­tyk­sen suun­nas­sa, joka näyt­täisi lisäävän tulo­ero­ja pahim­mal­la mah­dol­lisel­la taval­la polar­isoimal­la palkko­ja niin, että kansa jakau­tuu hyvä­palkkaisi­in ja huonopalkkaisi­in, ja keskipalkkaisten osu­us las­kee. His­to­ri­alli­nen koke­mus osoit­taa, että yhteiskun­nista parhai­ta ovat keskilu­okan johta­mat, paljon parem­pia kuin rikkaiden tai köy­hien johta­mat. Näin sanoi jo Aris­tote­les kir­jas­saan Poli­ti­ik­ka[1]. Tulo­jaon polar­isoi­tu­miseen on syytä puut­tua ennen kuin se pääsee liian pahak­si. Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­eroista (8/8) Tulon­si­ir­to­jen tehostaminen”

300 euroa vai 400?

Julk­isu­udessa on ihme­tel­ty, pitikö työt­tömän suo­jao­su­u­den olla 300 euroa vai 400 euroa. Neljäsa­taa euroa on pieni­PALKKAISEN suo­jao­su­us asum­istues­sa, mut­ta jostain min­ulle tun­tem­at­tomas­ta syys­tä vain kuusi kuukaut­ta sen jäl­keen, kun on ollut viimek­si työtön. Esitimme tuo­ta pieni­palkkaisten suosimista asum­istues­sa 400 euron Juhana Var­ti­aisen kanssa, kos­ka se on kus­tan­nuste­hokkain tapa helpot­taa pieni­palkkaisen työn vas­taan­ot­tamiseen liit­tyvää kan­nusti­non­gel­maa. Koko ongel­maa ei ole niil­lä ‚joiden asumiskus­tan­nuk­set eivät ole suuria. Pidän vähän ongel­mallise­na, että tämä typ­istyi siir­tymäkau­den tuek­si, kos­ka siitä ei oikeas­t­aan pitäisi palk­in­ta, että on ollut aiem­min työtön. Jat­ka lukemista “300 euroa vai 400?”

Sosiaaliturvasta vastikkeellisempaa?

Iltale­hden mukaan olen tyr­män­nyt MTV3:n haas­tat­telus­sa sosi­aali- ja ter­veysmin­is­teri Paula Risikon esi­tyk­sen vastik­keel­lisem­mas­ta sosi­aal­i­tur­vas­ta. En tyr­mää, mut­ta asi­aan liit­tyy ongelmia.

Pohjo­is­mais­sa sosi­aal­i­tur­va, eri­tyis­es­ti nuorten sosi­aal­i­tur­va on täysin vastik­keel­lista. Se on toimin­ut kohta­laisen hyvin, parem­min ainakin kuin suo­ma­lainen rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä ylläpitävä käytän­tö. Vastik­keel­lisu­ut­ta perustel­laan nuorten aktivoin­nil­la ja totut­tau­tu­misel­la työelämään, mut­ta vastik­keel­lisu­u­den talous­te­o­reet­ti­nen perustelu on ihan muual­la. Tätä talous­te­o­reet­tista perustelua pohjo­is­maiset asiantun­ti­jat pain­ot­ta­vat sem­i­naareis­sa, vaan eivät julk­isu­udessa. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­vas­ta vastikkeellisempaa?”

Mikä olisi paras keino nuorisotyöttömyyden torjumisen tehostamiseksi?

(Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen)

Lisätään oppisopimusjär­jeste­ly­jen pain­oar­voa koulutuksessa 

Oppisopimusk­oulu­tus paran­taisi tehokkaim­min juuri niiden nuorten töi­hin pääsyä, joille se nyt on vaikein­ta. Sen ehto­ja pitää muut­taa, kos­ka nyt työ­nan­ta­jat eivät uskalla tätä mah­dol­lisu­ut­ta käyttää.

= = = =
Joku voi pitää yllät­tävänä, etten pidä parhaana Juhana Var­ti­aisen ja min­un nimi­i­ni pan­tua nuorisopalkkaa. Esitimme myös muu­tok­sia oppisopimusk­oulu­tuk­seen, ja tämä on esi­tyk­sistämme tärkeämpi. Nyt oppisopimusk­oulu­tuk­sen suurin este on se, ettei sopimus­ta voi purkaa, vaik­ka kaik­ki syyt työ­suh­teen purkamiseen oli­si­vat ole­mas­sa. Työan­ta­jat pitävät riskiä liian suure­na, kun on kyse huonoin arvosanoin perusk­oulus­ta valmis­tuneesta, vail­la työkoke­mus­ta olev­as­ta nuores­ta. Jat­ka lukemista “Mikä olisi paras keino nuoriso­työt­tömyy­den tor­ju­misen tehostamiseksi?”

Juhana ja Ode: Laajempia uudistussuuntia

Tämä viimeinen luku on pääasi­as­sa Juhana Var­ti­aisen kir­joit­ta­ma, mut­ta julkaisen sen silti oma­l­la blogillani, kos­ka onhan se osa yhteistä raport­ti­amme. Oma jän­nit­teen­sä sisäl­tyy tässä kan­natet­tavaan akti­iviseen työvoimapoli­ti­ikkaan ja peri­aat­teeseen, että työt­tömyys­tur­va on vastik­keel­lista – siihen siis kuu­luu velvol­lisu­us osal­lis­tua työvoimapoli­it­tiseen koulu­tuk­seen ja ottaa vas­taan työtä, jos sitä tar­jo­taan joko avoimil­la työ­markki­noil­la –sekä min­un muis­sa yhteyk­sis­sä aja­maani perus­tu­loa­jat­telu­un, jos­sa työn vas­taan­ot­ta­mi­nen on tehty niin kan­nat­tavak­si, ettei siihen tarvitse erik­seen pakot­taa.  Tästä tulee var­maankin uusi postaus. Itse halusin lisätä suosi­tuk­si­in selvi­tyk­sen toimen­pitei­den vaikut­tavu­ud­es­ta, kos­ka siitä on kovin vähän kun­nol­lista tutkimusti­etoa saatavis­sa, vaik­ka rahaa palaa paljon. 

Vaik­ka meitä on syytet­ty mata­la­palkkay­hteiskun­nan ajamis­es­ta, tässä luvus­sa sanoudu­taan selkeästi irti sak­salai­sista Harz-reformeista, jot­ka ovat kyl­lä siisti­neet työt­tömyys­luku­ja, mut­ta luoneet suuret työssä käyvien köy­hien pysyvän tun­tuisen alalu­okan. Tämä saat­taa ennen pitkää heiken­tää kansan­talout­ta, kos­ka kovin paljon ihmisiä jää loukku­un läh­es tuot­ta­mat­tomaan työhön. Pohjo­is­mainen –  tai pitäisikö sanoa skan­d­i­naavi­nen – malli on parem­pi, kos­ka siinä nos­te­taan ihmisiä suurem­mal­la toden­näköisyy­del­lä työt­tömyy­destä korkea­tuot­toiseen työhön, jos­ta saa kun­nol­lista palkkaa. 

Suo­raan raportista:

Laa­jem­pia uud­is­tus­su­un­tia Jat­ka lukemista “Juhana ja Ode: Laa­jem­pia uudistussuuntia”

Irtisanomissuoja pienyrityksissä

Sopi­va irti­sanomis­suo­ja on tas­apain­oilua kah­den tavoit­teen välil­lä. Työn­tek­i­jän kannal­ta irti­sanomis­suo­ja on ymmär­ret­tävästi hyvä asia, mut­ta työt­tömän kannal­ta huono asia, kos­ka se nos­taa kyn­nys­tä palkata työvoimaa. On ilmeistä, että päädyt­täisi­in eri tulok­seen, jos asi­aa kat­sot­taisi­in vain suurten tai vain pien­ten yri­tys­ten kannal­ta. Pienelle yri­tyk­selle irti­sanomisen vaikeus merk­it­see suh­teessa suurem­paa riskiä, kos­ka epäon­nis­tuneen rekry­toin­nin jäl­keen palkat­ulle henkilölle on pienen yri­tyk­sen sisältä vaikea löytää hänelle sopi­vaa tehtävää. Niin­pä irti­sanomis­suo­jan hai­tat työl­listymisen estäjänä ovat pienis­sä yri­tyk­sis­sä suurem­mat kuin pienis­sä. Tämä on monis­sa mais­sa johtanut siihen, että irti­sanomis­suo­ja on pienis­sä yri­tyk­sis­sä säädet­ty heikom­mak­si kuin suuris­sa.     

Suo­raan raportis­tamme: Jat­ka lukemista “Irti­sanomis­suo­ja pienyrityksissä”