Iltalehden mukaan olen tyrmännyt MTV3:n haastattelussa sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon esityksen vastikkeellisemmasta sosiaaliturvasta. En tyrmää, mutta asiaan liittyy ongelmia.
Pohjoismaissa sosiaaliturva, erityisesti nuorten sosiaaliturva on täysin vastikkeellista. Se on toiminut kohtalaisen hyvin, paremmin ainakin kuin suomalainen rakenteellista työttömyyttä ylläpitävä käytäntö. Vastikkeellisuutta perustellaan nuorten aktivoinnilla ja totuttautumisella työelämään, mutta vastikkeellisuuden talousteoreettinen perustelu on ihan muualla. Tätä talousteoreettista perustelua pohjoismaiset asiantuntijat painottavat seminaareissa, vaan eivät julkisuudessa.
Jos sosiaaliturva tarjoaa kunnollisen toimeentulon, se muodostaa kohtuuttoman hyvän kilpailijan matalimmille palkoille. Kovin moni voisi sortua ajattelemaan, että yhdistelmä sosiaaliturva + jatkuva kesäloma on parempi yhdistelmä vähän korkeampi palkka ja 40-tuntinen työviikko. Asia saadaan kuntoon joko alentamalla sosiaaliturvaa, nostamalla alimpia palkkoja tai varastamalla työttömän vapaa-aika. Vastikkeellisuus tarkoittaa usein juuri vapaa-ajan varastamista ja vain sitä.
Kannustavuus on aivan rikki ainakin Helsingissä, jossa korkeat vuokrat johtavat siihen, että jo toimeentulotuki kilpailee hyvin palkan kanssa. Omaa rahaa 470 euroa kuussa, minkä lisäksi asumiseen 650 € eli yhteensä yli 1100 euroa kuussa parhaimmillaan. Asuntopolitiikassa pienipalkkaiset ovat häviäjiä, koska sosiaaliturva nostaa vuokratasoa toisesta päästä ja omistusasumisen verotuki toisesta päästä. Pienipalkkainen maksaa kaiken itse ilman mitään tukia. Tässä on ongelman ydin.
Palataan kysymykseen korkeammista palkoista myöhemmin. Jos vastakkain on sosiaaliturvan heikentäminen kannustavuuden nimissä tai vapaa-ajan varastaminen, voi vapaa-ajan varastaminen lopulta olla sosiaalisesti hyväksyttävämpi vaihtoehto. Kovin kaukana Pareto-optimista se silti on. Siinä hävitetään tahallaan työttömän hyvinvointia samalla, kun se tulee yhteiskunnalle kovin kalliiksi. Lähemmäs Pareto-optimia päästäisiin jo sillä, että työtön saisi valita joko sen alemman sosiaaliturvan tai vapaa-ajan varastamisen väliltä.
Aktivointi toimisi paljon paremmin, jos se edistäisi myös päämäärää, jota sen julkisissa puheissa sanotaan edistävän. Työtön oppisi hyödyllisiä taitoja ja saisi työkokemusta, minkä lisäksi työpanoksesta olisi jotain yhteiskunnallista hyötyä. Kun näitä aktivoitavia on laskentatavasta riippuen 200 000 – 400 000, järkevän tekemisen keksiminen kaikille on mahdotonta. Kunnista sitä nyt ei ainakaan kaikille löydy. Kahta kunnan työntekijää kohden olisi yksi aktivoitava.
Johtaa pelkkään vastaan haraamiseen, jos pakkoaktivointi on lähinnä simputusta: täysin hyödyttömäksi koettua tai henkilön ammattitaidon kannalta aivan toisarvoista työtä tai kurssittamista johonkin sellaiseen, jota ei aio koskaan soveltaa. Jossakin tutkimuksessa osoitettiin, että toimenpiteiden kohteeksi joutuminen heikensi mahdollisuuksia työllistymiseen, mutta en mene takuuseen siitä, että valikoitumisongelma on kyseisessä tutkimuksessa pystytty ottamaan huomioon.
No entä se alimpien palkkojen nostaminen? Solidaarisia työehtosopimuksia ja laki minimipalkasta? Työttömien suuri enemmistö on huonosti koulutettuja. Markkinataloudessa ei löydy työnantajaa, jonka kannattaisi maksaa noita korkeampia palkkoja. Vaikka huonosti koulutetusta työvoimasta työnantajalle koituvia kustannuksia ei kannata korottaa, alimmista palkoista käteen jäävää tuloa kannattaisi nostaa sekä oikeudenmukaisuuden että taloudellisen tehokkuuden nimissä.
Tämän takia kannatan perustuloa. Yllä olevasta selviää, että perustulo ei voi olla kovin korkea, ei mitenkään nykyistä perusturvaa korkeampi. Perustulo ei paranna täysin työttömän taloudellista asemaa, vaan pienipalkkaisen tilannetta ja tukee sellaista työtöntä, joka pyrkii hankkimaan keikkatöillä lisäansioita. Opintotuki toimii pienten lisäansioiden osalta perustulon tavoin. Opiskelijoiden kannattaa tehdä keikkatöitä, työttömät eivät koske niihin kepilläkään.
Kaikki eivät kuitenkaan pysty lisäansioita keikkatöillä hankkimaan. Voisiko tuo pakollinen vastikkeellisuus ollakin oikeutta vastikkeellisuuden avulla parantaa tilannettaan? Ne työt, joihin Risikko työttömät velvoittaisi, muutettaisiin töiksi, joihin työttömällä on oikeus päästä ansiotasoaan parantamaan. Tässä voisivat voittaa sekä kunta että työtön. Töihin suhtautuu aivan eri asenteella, jos on hakeutunut niihin itse eikä tullut pakotettuna.
Helsingin kaupunki tarjoaa töitä opiskelijoille, jotka hakevat toimeentulotukea kesäisin. Tämä on kaupungille lähes ilmaista, koska kaupunki joutuisi kuitenkin maksamaan toimeentulotukea noin tonnin kuussa.
Kyseessä on korostetusti pääkaupunkiseudun ongelma, johtuen vuokra-asumisen kustannuksista.
Palataan taas siihen miten saataisiin pk-seudulle kohtuullisen nopeasti kymmeniä tuhansia uusia asuntoja.
Kaavoittaminen ja rakentaminen kuntien ja yritysten aloitteesta ei toimi, vaikka valtion eri tukia olisi tarjolla. Tämä on nähty.
Vaikuttaa siltä että korkeasta asumisen kustannuksista on liian monta hyötyjää.
Kysymys kuuluu: miten valtio voisi pakottaa pk-seudun ja kehyskunnat kaavoittamaan ja rakennuttamaan riittävän määrän asuntoja.
Jos ”ylirakentamalla” saataisiin hinta- ja vuokratasoa alas 20-30%, niin tämän hyödyt olisivat moninaiset, myös sosiaaliturvan osalta.
Eli radikaaleja ehdotuksia ja malleja asuntotuotannon lisäämiseksi pk-seudulla (ja kehyskunnissa) tarvitaan.
Vapaa-ajan varastaminen on minulle ihan uusi käsite. Tarkoitetaanko sillä sitä, että yksilön perustila on vapaa-aika, jota uhrataan kun haluamme itsellemme hyödykkeitä ja palveluja (kauas on tultu agraariyhteiskunnasta, mikä lienee sinänsä hyvä). Olen samaa miletä Jari Ihosen kanssa, että ongelma on korostetusti pääkaupunkiseudun ongelma. Toisaalta jos haluamme Helsingistä metropolin, niin meidän pitää hyväksyä korkeat vuokrat, sosiaalinen ja etninen eriytyminen, ja spontaani eri ryhmien aiheuttama väkivalta (en tunne yhtään metropolia, joissa näitä ongelmia ei ole). Toisaalta kantakaupungista voitaisiin tehdä viihtyisä keskus kulttuurkahviloineen, teattereineen ja museoineen, kunhan huolehditaan eri ihmisryhmien tarpeelisesta eriyttämisestä, kuten esim Pariisissa.
Tarkoitetaan mahdollisesti etuuksien vastikkeellisuutta jota ei voida perustella liiketaloudellisesti. Kuulun eittämättä vähemmistöön mutta maksaisin hurjan paljon mieluummin työttömyyskorvausta henkilölle A joka on ahkera marjojen ja sienien (omatarvekin)kerääjä kuin henkilölle B joka osallistuu poliitikkojen organisoimaan työharjoitteluun. A:lle riittää se muutama satanen kuussa. B on loputon kaivo loputtomine organisaatioineen ja byrokratiakuluineen.
”Kovin moni voisi sortua ajattelemaan, että yhdistelmä sosiaaliturva + jatkuva kesäloma on parempi yhdistelmä vähän korkeampi palkka ja 40-tuntinen työviikko.”
Siinäpä se suomalainen passivoiva järjestelmä on kiteytettynä yhdessä lauseessa. 🙂
Toivottavasti kuulut. B:kin on ns. kunnon kansalainen osallistuessaan hänelle osoitettuihin työllistymisprojekteihin. Rahanhaaskuun kohdistuminen häneen tuskin tekee haaskaamisesta hänen vikansa. Hän on toiminnan kohde (uhri?), ei sitä aktiivisesti ajava. Minä en ainakaan rankaisisi häntä tästä.
Lisäksi tuosta yhdestä lauseesta saa tarvittessa aikaan lööppiotsikon johonkin nuorisovasemmistomediaan:
”Vihreiden Soininvaara syyllistää työttömät ja syrjäytyneet blogikirjoituksessaan.” 🙂
Niissä tapauksissa, joissa työttömien aktivointi olisi työn tekemistä (eikä siis esim. kurssitusta), tulisi tehdystä työstä sosiaalietuuksien sijaan maksaa palkkaa ja hoitaa normaaleihin työsuhteisiin kuuluvat sivukulut. Muuten luotaisiin malli, joka poikkeaisi harmaasta taloudesta vain siltä osin, että se olisi laillinen.
Vai olisiko työttömillä tarkoitus teettää leikkitöitä, joista ei oikeasti kannattaisi maksaa?
Ongelmana nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä on ainakin kaksi hyvin perusteellista asiaa.
Yksi on se, että lainsäädännön määrä on kasvanut ja sosiaaliturva on yhtä tilkkutäkkiä, jota kukaan ei hallitse. Moni työtön ei ota tilapäistä työtä vastaan, koska a) osa tuista menee kokonaan ja b) jäljelle jääneiden tukien tulo viivästyy monta viikkoa eikä c) lopullista nettovaikutusta osaa itse laskea. Järjestelmän pitäisi olla selkeä ja kannustava. Nyt se ei ole kumpaakaan.
Toinen on vielä perustavaa laatua oleva ongelma eli se, että nykyisin työmarkkinat ja globalisoituneet markkinat ovat aivan erilaiset kuin aikana jolloin hyvinvointivaltio luotiin. Erittäin hyväpalkkaisten työntekijöiden määrä kasvaa koko ajan, mutta vielä enemmän kasvaa erittäin vähän ansaitsevien osuus. Hyvinvointivaltion rahoituspohja vuotaa kuin seula. Jos liike-elämällä menee huonosti (kuten nyt), niin valtio tulee vastaan pienentämällä verotusta (yhteisöveron alennus ja ”tupon ostamiset” veronalannuksilla). Tämä on mekanismi, jolla yksityisen sektorin vaikeudet näkyvät julkisen sektorin velkaantumisena. Tämä koskee monia muitakin länsimaita. Keskimäärin reaalipalkka luultavasti laskee ajan mittaan. Kun perinteisestä vientiteollisuudesta jäädään työttömäksi, niin seuraava työpaikka on keskimäärin edellistä pienemmällä palkalla alhaisemman tuottavuuden palvelusektorilla. Osa työpaikoista ei korvaudu ollenkaan pitkälläkään aikavälillä?
Suuri osa runsaasti lisäarvoa yhteiskunnalle tuottaneesta tuotannosta on mennyt kolmansiin maihin ja sieltä tuleva pääomatulo tulee vain harvoille. Tuontitavaran hinta on tietysti alentunut, mutta asuminen ja ruoka eivät halpene, jolloin pienipalkkainen ei globalisaatiosta juurikaan hyödy?
Tulevaisuudessa pienipalkkainen työ saattaa lisääntyä entisestään, mikäli pitkäaikainen trendi, jossa ihmisen tekemää työtä on korvattu halpaan fossiiliseen energiaan perustuvilla koneilla, mahdollisesti päättyy. Teknologia- ja kehitysusko on meissä niin syvässä, että tätä mahdollisuutta on hankala kuvitella, koska on vaikea kuvitella ”taakse päin menoa”. Yleinen harhaluulo on, että työvoimaa on teollisissa prosesseissa korvattu pääomalla. Todellisuudessa ihmisen kuluttamaa pientä energiamäärää, mutta sitäkin kalliimpaa aikaa on korvattu koneilla, jotka kuluttavat usein valtavia määriä fossiilista energiaa. Työn tuottavuutta voitaisiin mitata myös sillä, että kuinka paljon energiaa on kulutettu per työtunti. Tuo käyrä menee käytännössä päällekkäin työn tuottavuuden perinteisen mittarin kanssa (katso kuva 4 tässä Science-julkaisusarjassa aikanaan julkaistussa artikkelissa http://www.hubbertpeak.com/netenergy/energyuseconomy.pdf)
Tuo pikään jatkunut automatisoinnin trendi saattaa siten kääntyä, niin vaikea kuin se onkin kuvitella, mikäli sähkön hinta moninkertaistuu tulevaisuudessa. Öljyn hinta on sen jo tehnyt, se on nelinkertaistunut pitkäaikaiseen keskiarvoonsa nähden. Mikäli sama käy sähköenergialle, niin automaation hyödyiltä putoaa pohja pois monen teollisen prosessin osalta. Hyvälaatuisten kivihiilivarojen riittävyys on tässä yksi avainkysymyksiä. Kuinka monta vuotta Kiina, joka kuluttaa nyt puolet maailman kivihiilen tuotannosta, voi kasvattaa 6 % hiilen kulutustaan vuosittain ilman että kivihiili kallistuu merkittävästi? Jos se ei enää voi, niin sähkön hinnassa on luultavasti nousupaineita. Voi olla, että siirtyminen uusiutuvaan energiaan käy varsin kivuttomasti, mutta en pitäisi sitä itsestään selvyytenä.
Kunz, Koppelaar ja kumppanit laskivat mainiossa raportissaan ”Low Carbon and Economic Growth – Key Challenges” (2011, löytyy netistä) erääseen todelliseen tuotantoprosessiin perustuen, että jos sähkön hinta kolminkertaistuu 5 dollarisentistä per kWh arvoon 15 dollarisenttiä/kWh, niin työntekijälle voidaan maksaa parempaa palkkaa mikäli palataan automaatiossa pienempään automatisointiasteeseen – automatisoinnin sijasta olisi edessä joissakin tapauksissa ”laborisaatio” eli koneita (ja fossiilista energiaa) korvattaisiin työvoimalla. Hyvää tässä on se, että työn kysyntä voi hyvinkin kasvaa fossiilisen energian kustannuksella tulevaisuudessa. Huono puoli tässä kalliin energian maailmassa on se, että palkka jota voidaan maksaa on siinä pienempi kuin halvan energian ja korkean automaation prosessissa, mikäli tuotteen hinta ja siitä saatava voitto pysyvät samoina.
”Vastikkeellisuus” ainakin estäisi sen, että
1. nostaa Suomen sosiaaliturvaa,
2. maksattaa asunnon vuokran kunnalla ja Kelalla,
3. laittaa ko. asunnon ”vuokralle” ja
4. itse asustelee kaukomailla.
Noinkin asian pystyy nykyisellään hoitamaan. Koettu ja osoitettu asia. Uskomatonta.
No jos niitä kannattaisi täydellä palkalla työllistää, niin minkä ihmeen takia ne kyseiset työttömät ovat työttöminä? Ja jos noin tehdään, niin mitenkähän se eroaa siitä että palkataan älyttömiä määriä ihmisiä julkiselle sektorille?
Järki hoi, älä jätä!
Ongelma ei ole niinkään vastikkeellinen vai vastikkeeton sosiaaliturva, vaan se että sosiaaliturvamme on tällä hetkellä reippaasti yli kansakunnan kantokyvyn. Reilusti yli 70% yhteiskunnan menoista on sosiaali- ja terveysmenoja. Kolmas merkittävä menoerä on koulutus. Millään muulla menoerällä ei ole todellista vaikutusta kokonaisuuteen.
Koulutus on satsaus tulevaisuuteen, joten siihen ei toivottavasti jouduta puuttumaan. Sen sijaan sosiaaliturvasta ja terveydenhoidosta joudutaan leikkaamaan. Joko niistä leikataan hallitusti tai sitten itketään ja leikataan pakon edessä hallitsemattomasti. Pidän ensimmäistä vaihtoehtoa parempana kuin jälkimmäistä, koska minusta hyvinvointiyhteiskunnassa on hyviä piirteitä, joita tulee pyrkiä säilyttämään.
Aika paljon sitten menee yli 100 prosentin. Yhteiskunnan menoista nimittäin suurempi osa tapahtuu yksityisellä sektorilla.
Sosiaaliturva noin kokonaisuutena on EU:n keskitason alareunalla.
Terveydenhuoltomenot ovat kansainvälisessä vertailussa niin halvat, että OECD otaksuu, että sillä ei kunnollista saa – ja epäluulo on varsin aiheellinen.
Ja näistä sitten pitäisi leikata?
Esimerkiksi sen takia, että pienyrittäjä ei aina voi ottaa riskiä työllistämisessä vaikka kalkyyli saattaisi näyttää vihreää valoa, sillä pieleen mennyt rekrytointi voi tehdä pahaa hallaa bisnekselle. Julkinen sektori sen sijaan ei kaadu yksittäisen rekrytoinnin pieleen menoon, ja sen riskinkantokyky on merkittävästi suurempi.
Kunpa markkinat olisivatkin noin täydelliset, että aina kun teoriassa kannattaisi jonkun tarjota työtä ja toisen ottaa vastaan niin näin myös tapahtuu. Valitettavasti markkinat epäonnistuvat varsin usein. Ja kohtaanto-ongelma työnantajan ja työntekijän välillä voi johtua monesta muustakin asiasta kuin siitä, että onko yksittäinen rekrytoitava tarpeeksi tuottava työnantajalleen. Tähän riittää se, että pienyrittäjä on Töölössä ja potentiaalinen työntekijä Kemijärvellä.
Toinen syy markkinoiden epäonnistumiseen työmarkkinoilla on informaation epäsymmetria eli työntekijä tietää työkykynsä paljon paremmin kuin rekrytoiva työnantaja.
Olet täysin oikeassa siitä, että korkeat asumiskustannukset pääkaupunkiseudulla ovat Helsingin kaupungin aiheuttamia. Hyötyykö tästä joku rahallisesti vai onko toiminta vain naivia, on vaikea sanoa. En usko suoranaiseen lahjontaan, mutta voihan sitäkin olla taustalla.
Ongelman ydin on, ettei Helsingissä rakenneta riittävästi pieniä kovanrahan asuntoja. Kunnallisen vuokratuotannonhan tiedetään vain nostavan hintoja eikä pieniä asuntoja ole järkeä sirotella pitkin kehyskuntia. On helppo osoittaa typerä keskikokovaatimus yhdeksi syyksi, mutta muuta turhaa sääntelyä ja kaavoitusmonopolia ei saa unohtaa. Suuri osa muusta turhasta sääntelystä on kaiken lisäksi valtakunnallista, ei niinkään Helsingin poliitikkojen ja virkamiesten syytä.
Olen jo pidemmän aikaa tarjonnut ratkaisuksi Uutta Kalliota. Helsinki tarvitsee uuden noin 20 000 asukkaan tiiviisti kuuteen kerrokseen rakennetun kaupunginosan lähelle keskustaa raideliikenteen varteen. Asuntojen koko tulee pääosin olla 15 – 30 neliömetriä. Ainakin pariin alimpaan kerrokseen saa tehdä muutakin kuin asuntoja, jotta alueen palvelut kehittyvät. Tontit pitää pilkkoa riittävän pieniksi, eikä kahta vierekkäistä tonttia saa myydä samalle isolle pelurille.
Ai niin, tuota ei voi tehdä, koska säännöt estävät (ja kaverit rakennusliikkeissä eivät pidä siitä, että sääntöjä muutettaisiin). 😉
Kela kirjoittaa alivuokralaisesta:
Olen varma, että sosiaalitoimistoakin kiinnostaa alivuokralaisen maksama vuokra, koska onhan se tuloa ja kaikki tulot täytyy ottaa huomioon tukea laskettaessa. Käsittääkseni toimeentulotukikaan ei laske ulkomailla vietettyä aikaa toimeentulotukea oikeutetuksi mikäli mikäli matka on viikkoa pidempi.
Jos jokin henkilö onnistuu tekemään tätä laillisesti, silloin tietenkin jossain mättää… Kertoisitko yksityiskohtia.
Mikäli epäilet hänen toimineen rikollisesti, laitapa noottia viranomaisille niin saadaan tämä vääryys korjattua…
Perustulon on oltava huomattavasti nykyistä perusturvaa matalampi, kuten laskutaitoisena tietänet. Miksi ylipäänsä kirjoitit tuon lainatun kohdan, kun tiedät asian niin olevan. Ensin näet ongelmallisena, että pk-seudulla tuet ovat lähes minimipalkan suuruiset, ja etteivät yritykset voi palkata tappiollisesti, mutta sitten antaisit vielä nykyisten tukien saajille mahdollisuuden tienata ylimääräistä. Sehän vain pahentaisi tuota kannustavuusongelmaa. Samoihin tuloihin pääsisi 4 tunnin ja 40 tunnin työviikolla. Lähtötason on siksi oltava hyvin merkittävästi alhaisempi.
Mutta koska omassa puolueessasi ja vasemmistoliitossa, ja myös muissa puolueissa vasemman suunnalla, on niin paljon laskutaidottomia haihattelijoita, jotka täysin virheellisesti kuvittelevat nykyisten tukien olevan nälkäpalkan tasoa, ja hoitavat poliittisen ajattelunsa eetteriin heitetyin rukouksin ”minimipalkkojakin on tuntuvasti korotettava”, niin tuon perustuloa koskevan väistämättömän tosiasian ääneen sanominen lienee hyvin vaikeaa?
Jos todella kannatat perustuloa, löydät potentiaaliset tukijat oikealta, et mitenkään vasemmalta.
Vaikka osa työttömyydestä on rakenteellista, niin eiköhän peruskysymys ole se, että suorittava työ on pakenemassa Suomesta pois eli töitä on koko ajan vähemmän. Lisäksi hyvin toimiva yritys on juuri sellainen, jossa toimii koko ajan vähemmän työntekijöitä (=tehokkuus) ja mahdollisimman vähän niitä, jotka nyt ovat työttömiä (=tietotaito). Pörssiyhtiöille ei riskinotto työntekijöissä ole hyve. Lisäksi osa keskustelun kohteena olevasta porukasta on sellaista, joka työpaikalla ”syö enemmän kuin tienaa”. Samaan aikaan kuntien ja valtion tulee säästää enemmän kuin palveluvelvollisuus edellyttäisi, koska rahaa ei enää ole. Tässä tilanteessa tämän ongelman ratkaisuyritys on hiiren täkin pidennystä ja näiden ihmisten syyllistäminen (tai kannustaminen -kuten sitä ovelasti kutsutaan) on vulgääriä (erityisesti omistavan luokan taholta). Se mitä tarvittaisiin olisi omaisuudesta, työstä ja innovaatioista syntyvän lisäarvon jakaminen uudelleen. Rahaa ja hyvinvointia on (jossain) enemmän kuin koskaan ennen!
Näin ehkä on, mutta en kiellä, etteikö ajatus terveydenhuollosta leikkaamisesta kylmäisi. Ihmiset kuolevat jonoihin jo tällä hetkellä, ja lääkäriajat ovat kortilla. Magneettikuvausta voi joutua odottamaan yli vuoden. Myös vanhusten tila laitoksissa on huono.
Mitä tulee sosiaaliturvaan, niin tässä Kelan menot vuodelta 2011 Wikipedian mukaan:
”Kelan vuoden 2011 kokonaismenot olivat 12,9 miljardia euroa. Näistä 12,5 miljardia euroa eli valtaosa oli etuusmenoja. Menot jakautuivat seuraaviin avustuksiin:
4 073 miljoonaa euroa sairausvakuutusetuuksia
2 550 miljoonaa euroa eläke-etuuksia
1 994 miljoonaa euroa lapsiperheiden etuuksia
1 133 miljoonaa euroa työttömyysturvaa
822 miljoonaa euroa opintoetuuksia (sisältäen myös opiskelijoiden asumislisän)
552 miljoonaa euroa yleistä asumistukea
420 miljoonaa euroa eläkkeensaajan asumistukea
339 miljoonaa euroa kuntoutusta
531 miljoonaa euroa vammaisetuuksia
54 miljoonaa euroa muita etuuksia”
Maksetun sossutuen määrä on muistaakseni noin 700 miljoonaa.
Mihin pitäisi puuttua?
Ja mitä tulee koulutukseen, niin onko siinä enää järjen hiventä? Koulutusta koulutuksen perään, tutkintoa tutkinnon perään. Koulutustehtailu ei johda kuin järjettömään kilpailuun, jossa koulutus muodostuu itsetarkoitukseksi.
ROI
Eikö ratkaisu ole sitten varsin ilmeinen? Muodostetaan kuntien vuorkatyöyhtiöitä, joihin puolipakolla rekrytoidaan kaikki osittainkin työkykyiset toimeentulotuen varassa eläjät.
Pienyrittäjät voisivat vähäisin riskein kokeilla uusia työntekijöitä kunnes sopiva yksilö löytyy ja/tai toiminan laajentaminen osoittautuu kannatavaksi. Työntekijät saisivat vähintäänkin työkokemusta ja mahdollisuuden kokeilla eri aloja kunnes kiinnostava – tai edes siedettävä ammatti löytyy.
(Eikös jotain vähän tämän suuntaista jo jossain päin Suomea kokeiltukin…?)
Reaalipalkat nousevat melkein joka vuosi, joten keskimääräisen tehokkuuden on noustava samassa tahdissa. Kaikkein parhaiten tehokkuus nousee kun lakkautetaan huonosti kannattavia yksiköitä eli suomeksi sanottuna laitetaan huonosti kannattavia tehtaita säppiin. Tämän jälkeen jäljellejääville voi taas maksaa enemmän palkkaa.
Kyllä se on kulkaa niin, että kapitalisti palkkaa jos se kannattaa. Jos kulut kasvavat koko ajan, tehokkuudenkin on kasvettava. Jos joku työntekijä taikka työntekijäryhmä (vaikkapa tehdas) ei kykene kasvattamaan omaa tehokkuuttaan, se saa mennä.
Kun liikevaihto suomessa tippuu ja palkkakustannukset suomessa nousevat, kuten viimeaikoina on tapahtunut, sen kyllä tietää mitä siitä seuraa. Väen vähennyksiä. Kyllä kiinalaiset ja puolalaiset tekevät, eivätkä välttämättä mitenkään huonosti. Itseasiassa puolalaiset hitsarit tuppaavat kentältä tulleiden tietojen mukaa tekemään parempaa jälkeä kuin suomalaiset, oletettavasti koska heillä on lukumääräedun takia enemmän aikaa käytettävissään yhtä hommaa kohden.
Osmo,
eikö Hkin kaupunki muka ensin velvoita opiskelijoita nostamaan opintolainaa jolla kesän menot katetaan? Käsittääkseni mahdollisuus nostaa opintolainaa katsotaan tuloksi opiskelijalle.
Olin itse kesät töissä, yhtenä kesänä otin parin kuukauden tuet joten en ole ihan varma miten kunta toimii.
Mutta opiskelijoiden perustulo on joustava työnteon ja tulonsiirtojen yhdistämisessä kunhan tulot eivät ylitä tulorajaa!! Ja opiskelijoilla on kohtuullisen suuri kannustin saada ylimääräisiä tuloja.
Siis opintotuet, en kunnan maksamia tulonsiirtoja… 🙂
Jep, ns. Paltamon malli
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paltamo#Paltamon_malli
http://helsinginvihreat.fi/blog/paltamon-malli/
http://yle.fi/uutiset/paltamon_kokeilusta_mallia_muillekin/5563404
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2013/07/25/paltamon-mallista-suomen-malliin/201310238/12
Hämmystyin Osmon kantaa siihen, että työtä ei kannata järjestää osalle työttömiä, jos sitä ei voida järjestää kaikille. Tuolla logiikalla kaikki on hyödytöntä. Miksi puhdistaa jätevesiä, kun kaikkea typpeä ei kuitenkaan saada pois jne.
Onko siis niin, että Helsingin kaupunkilla ei ole missään tehtävässä tarvetta lisätyövoimaan?
Perustulosajatustasi en ymmärrä ollenkaan. Mielestäsi 300 on OK perustulo. Jos tällaisella perustulolla oleva henkilö ei saa töitä, niin hän putoaa toimeentulotuelle. Ja varsin hyvin tiedät, että kannustinloukku syntyy nimenomaan toimeentulotuesta ja asumistuesta. Mikä on se mekanismi, jolla ihmiset alkavat työllistyä, kun heille maksetaan vähemmän rahaa?
Perustulon taustalla on ajatus, että kaikille työttömille on tarjolla töitä, mutta he eivät viitsi tehdä niitä. Siis työttömyys on työttömän oma valinta.
Osmo,
sanomasi toimeentulotuesta on osin harhaanjohtava.
Totta on, että sen elämiseen tarkoitettu osuus on 470 euroa kuussa.
(Vuokraan annettava tuki on sitten erikseen.)
Tätä summaa kuitenkin leikataan, jos toimeentulotuella oleilu jatkuu vähänkään pidempään. Siitä leikataan 20 prosenttia helposti, ja 40 prosentin leikkaaminenkaan ei ole harvinaista, vaikka siihen ei yleensä ihan heti mennä. Tämä 40 prosentin leikkaus on suurin mitä laki sallii, jolloin elämiseen jää kuussa vaivaiset 280 euroa, jolla ei todellakaan juhlita. On myös juttua, että ainakin pienemmissä kunnissa sossut yrittävät keksiä porsaanreikiä, jotta ei tarvitsisi antaa edes tuota 280 euroa kuussa, jos henkilö on oleillut toimeentulotuella vähänkään pidempään.
Toki vastikkeetonta rahaa tuokin on… Näin pienillä rahoilla olevat ovat kuitenkin niin vaikeassa asemassa, että heidän asemastaan pitää raportoida täysin totuudenmukaisesti ja tarkasti. Näin siksi, että netti kuhisee kaikenmaailman vihaajia, jotka suuntaavat vihakirjoittelunsa myös sosiaaliturvalla olevia ja esim. masentuneita vastaan. He saavat kirjoitteluunsa lisäpontta virheellisistä väitteistä sosiaaliturvan ylianteliaisuudesta.
toimeentukituella voi olla määrättömän kauan ilman, että sitä leikataan. Leikkaaminen perustuu työstä tai toimenpiteestä kieltäytymiseen, ja sen taas voi saada vaikka viikon sisällä tuen alkamisesta.
Utsjoki vaihtui Euroopan toiseen reunaan,pieneen Kreikan saareen. Jos ei Utsjoella näkynyt EU tuomaa vaurautta,niin ei sitä näy täälläkään.
EU samoin kuin monet muutkin hankkeet ovat pelkkiä eliitin hankkeita ja muruja tippuu tavallisellekin kansalle, jos sattuu.
Mutta maksumiehiksi tavikset kelpaavat kuten täälläkin huomaa
Vastikkeellisuus on keksitty jo aikoja sitten, sitä kutsutaan työsuhteeksi ja vastiketta palkaksi.
Eduskunnassa ja hallinnossa on liian vähän töitä,kun samaan tarkoitukseen pitää kehitellä kaikenlaisia uusia muotoja.
Ilmeisesti halutaan luoda uutta byrokratiaa !?
Ja jos halutaan organisoida työtä niin siihen tarvitaan organisoijia, työvälineitä ,koneita, tiloja ja materiaaleja.
Pitää siis löytää melkoinen määrä ammattihenkilökuntaa, että työllistäminen voi alkaa..
Useimmat esitykset ovat paluuta Impivaaraan eli lähetetään työtön pillin kanssa. Metsään kaitšeman karjaa. Tai pistetään vesurib kanssa tuhoaman metsää. Monikohan päästää ammttitaidottoman tuhoamaan taimikkonsa ? Uutta pitää kasvattaa vuosia.
Ja kun työttömiä on 430000 niin työttömillä voisi korvata koko julkin sektorib henkilöstön ja kun palkka olisi työttömyyskorvaus niin julkinen talous olisi ylijäämäinen luokkaa kymmenen miljardia.
Ja jos työttömillä ruvetaan tekemään töitä,jotka olisivat mielekkäitä ja hyödyllisiä niin niitä tehdään jo nyt palkkatyönä eli työllisyystöillä lähinnä syödään olevaa palkktyötä.
Meillä pienipalkkisen työn syövät jo nyt palkattomat harjoittelijat jatyöttömät.
Paltamon malli työllisti enemmän virkamiehiä kuin työttömiä oli.
Ja lopulta oli myönnettävä,että sitä tekemätöntä työtä ei löytynytkään kuin hetkeksi
Paltamon malli on ihan hyvä malli, mutta vain pienessä kunnassa. Kokeiltiinhan sitä meilläkin 90-luvun laman aikana ja toimihan se.
Ongelmaksi muodostuu vain se, että mitä niillä työttömillä teetetään. Kun kaupungin palveluksessa oli noin 1000 henkilöä ja 500 piti jatkuvasti työllistää, ongelmia tuli. Pitkäaikaiseksi ratkaisuksi se ei käynyt, hätäavuksi kyllä (kun piti pitää yksityisen sektorin työttömät anasiosidonnaisella myös 500 päivän jälkeen).
Jokin aika sitten tuli televisio-ohjelma tuollaisesta trendikkäästä downshiftaajasta. Kundille oli kyllä tarjottu työpaikkaa useampaankin kertaan, mutta hemmo ei halunnut ottaa niitä vastaan kun oli kivempaa viettää ikuista kesälomaa muiden kustannuksella. Toki selityksenä oli se, että hänestä oli ihmisarvoa alentavaa mennä duuniin pienellä palkalla rikastuttamaan firman johtajia. Kyseessä oli siis sos/terviraston paikka vanhusten palvelutalossa…
Kysyttiin sitten tältä loiselta että eikö siinä mene työttömyyskorvaukset jne. Ei kuulemma haittaa kun samat rahat saa sossusta ja asumistuki juoksee ihan hyvin. Toivottavasti tämä tyyppi osaa iloita kun itse makaa joskus vanhainkodissa eikä löydy halukasta vaipanvaihtajaa (paskaduuni?)
Näitä muuten riittää kantasuomalaisissa ja alkaa vähitellen v…tuttamaan.
Viimeinen näkemäni luku valtio ja kunnat yhdessä oli 72%. Se ei ainakaan ole laskenut tuosta.
”Kannustavuus on aivan rikki ainakin Helsingissä, jossa korkeat vuokrat johtavat siihen, että jo toimeentulotuki kilpailee hyvin palkan kanssa. Omaa rahaa 470 euroa kuussa, minkä lisäksi asumiseen 650 € eli yhteensä yli 1100 euroa kuussa parhaimmillaan. Asuntopolitiikassa pienipalkkaiset ovat häviäjiä, koska sosiaaliturva nostaa vuokratasoa toisesta päästä ja omistusasumisen verotuki toisesta päästä. Pienipalkkainen maksaa kaiken itse ilman mitään tukia. Tässä on ongelman ydin.”
Njaaah..tiputetaan asumistuki puoleen (-325€) ja annetaan työttömän tienata tukiaan menettämättä vaikkapa 650€, kaikki voittavat?
En nyt puhuisi viitsisimestä, vaan mikä on heille kannattavaa.
Tekemättömiä töitä on vaikka millä mitalla. Julkishallinto ei niitä kaikkia voi järjestää, mutta yritykset ja myös yksityiset voisivat tehdä osansa.
Työttömän ei nykysysteemissä näköjään kannata ottaa lyhytaikaisia töitä vastaan.
Teetin vanhaan talooni alkukesästä vajaan 10 miestyöviikon ulkoremontin. Pyysin tarjouksia 15 yrityksestä, 5 vastasi, 3 oli jatkokeskustelujen arvoisia.
Soittelin muutamalle ei-tarjonnelle yritykselle. Sanoivat, että vakioporukalle on liikaakin tilauksia. Ihmettelin eikö kannattaisi ottaa lisää väkeä? Lehdissähän oli valiteltu, että seudulla on ankara rakennuslan työttömyys. Vastaus oli, ettei kortistosta saa ammattimiehiä, ellei heille voi tarjota vähintään 6 kk työsopimusta.
Kansalaispalkka auttaisi ehkä tähän. Nopeampi vaikutus kuitenkin olisi nykyisen byrokratian karsimisella ja korvausten aikariippuvuuksien järkeistämisellä.
Mitäpä jos laitettaisiin vastikkeellisuus subjektiiviseksi oikeudeksi. Sehän on ollut 2000-luvulla kova juttu.
Otetaan esimerkiksi poroisännät, joille eduskunta myönsi lomitusoikeuden. Poroisännät ovat itse ilmoittaneet, että he eivät edes tiedä milloin heillä on loma, kun porot köhnivät vapaina laitumilla paitsi erotusaikana.
Kuka osaa paremmin lomittaa poroisäntää, kuin toinen poroisäntä. Silloin olisi järkevintä, että kun on poroerottelun aika, niin pororoisännät menevät joukolla lomille ja rupeavat toinen toistensa lomittajiksi, ja valtiokin saisi toteuttaa eduskunnan tahtoa ja maksaisi lomapalkat ja lomittajien palkat.
Ja yksityinen sektori olisi siis 28%. Kaikenlaisia lukuja sitä voidaan esittää.
BKT:stä julkinen sektori on kuitenkin vain noin 20%.
Osmo,
vastaansanomisesi on melko pitkälti teoreettinen.
Toimeentulotuella oleileva yleensä kohtaa nuo ehdotetut toimenpiteet ennemmin tai myöhemmin. Niistä kieltäytynyttä odottaa leikkaus, joka sitten on ja pysyy.
Toimenpiteenä voi olla esimerkiksi vaatimus siirtyä ensisijaisempien (TT-tuki kun on viimesijainen tuki) tukien kuten työmarkkinatuen piiriin. Työttömyystuiden piirissä taas odottaa toimenpiteet kuten pakkokurssitus tai pakkotyöharjoittelu. Jos näistä kieltäytyy, on taas siirtyminen toimeentulotuen piiriin, jossa työmarkkinatuen menettäminen (toimenpiteistä kieltäytymisen seurauksena) luetaan toimeentulotuen leikkaukseen oikeuttavaksi toimenpiteeksi.
Lyhyesti: Sossu kyllä löytää niitä toimenpiteitä, joista kieltäytyminen oikeuttaa sen TT-tuen leikkauksen.
Käytännössä leikkaamattomalla TT-tuella ei siis voi oleilla kovin pitkään. Toki tämä osin riippuu kunnan käytännöistä ja jopa käsittelevän sosiaalityöntekijän persoonasta.
Toimeentulotuen saamisen ehtona on AINA, että hakee ensisijaisia tukia. Se on suoraan laissa.
Tarjotusta työstä tuskin kukaan järkevä työtön kieltäytyy. Menee vaan työhastatteluun ja varmistaa, ettei häntä palkata. Ei kukaan normaali työnantaja ota motivoitumatonta kiviriippaa töihin.
Itsellenikin sattui aikoinaan, että työvoimatoimiston lähettämä työtön antoi ymmärtää, että turpiin tulee, jos hänet töihin otan. En ottanut.
”toimeentukituella voi olla määrättömän kauan ilman, että sitä leikataan”
Kun työtön saa 2 työmarkkinatukea samassa kuukaudessa pankkitililleen, niin sosiaaliviranomaisella on mahdollisuus alentaa toimeentulotukea n. 42 euroa kuukaudessa. Ja tämä alentaminen kestää maailman tappiin asti ellei pääse pois toimeentulotuen piiristä. 2 työmarkkinatukea tilille samassa kuukaudessa on mahdollista koska työmarkkinatuki maksetaan 28 vuorokauden välein.
Jos tahdotaan nopea piristys työmarkkinoille niin muuttakaa työmarkkinatuki sellaiseksi kuin opintotukikin on.
Yksinkertaisesti, antakaa työttömille samanlainen tuloraja kuin opiskelijoillakin on niin johan alkaa tapahtua.
Työtön, ei kannata tehdä pätkätöitä.
Opiskelija, kannattaa tehdä.
Erona näiden välillä on se, että opiskelijalla on 600 e/kk tuloraja, työttömällä 0e/kk.
Lisäksi opiskelijoiden tienestejä tarkastetaan vuositasolla, kun työttömien tienestejä tarkastetaan kuukausitasolla.
Jos kerran töitä on selvästi tarjolla enemmän kuin ehditään tehdä, miksei voida tarjota sitä 6kk sopimusta?
Toisaalta, silloin kultaisella 1970-luvulla, kun hyvinvointivaltio oli voimissaan, sitä saattoi joutua odottamaan 20 vuotta…
Ja tämä jo vähän kertookin meille siitä, miksi terveydenhuollon kustannukset kasvavat: uusia tutkimus- ja hoitomenetelmiä keksitään, ja ne maksavat. Rahkeet kustantaa niitä eivät kasva samaa tahtia.
On niin helppoa huudella, kun itsellä on turvattu työpaikka ja tuhansien eurojen kuukausiansiot.
Kannattaisi edes vähän pinnistellä ja miettiä, miten itse suhtautuisi tiukan paikan tullen tarjoukseen vanhusten vaippojen vaihdosta tai mansikkapellolla kyykkimisestä tai vastaavasta alipalkatusta työstä, tyyliin 1000 – 2000 e/kk. Varmaan alkaisi taas selityksiä löytymään.
Ja mikä lopulta passivoi eniten:
– perustoimeentulo alle 500e/kk
– ansiosidonnainen työttömyysturva, tuhansia e/kk
– turvattu (eläke)virka tai työsuhde, tuhansia e/kk
Downshiftaajat ovat todellisia edelläkäviöitä ja ennakkoluulottomia sopeutujia. He ovat oivaltaneet, että vähemmän onkin enemmän. Ja he ovat sopeuttaneet taloutensa menot vastaamaan kohtuullisia tuloja. Tämä täsmälleen sama on edessä myös Suomen valtiolla. Vastaan haraajia riittää, mutta mitä pikemmin, sen parempi ja helpompi.
Sitten ehditään taas keräämään omat mansikat ja vaihtamaan merkittävä osa vanhustenkin vaipoista omaisten voimin ilman, että tarvitsisi hakea siihen jostain Thaimaasta asti orjatyövoimaa minimipalkalla.
Osmo,
miksi tätä on niin vaikea selittää.
On oltava jokin syy siihen, että ensisijaisempia tukia ei saa, vaikka niitä olisi hakenutkin. Tätä syytä sossu voi sitten käyttää perusteena toimeentulotuen leikkaamiseen. Tämän lisäksi sossu voi vaatia TT-tuella olijaa tekemään itsensä uudelleen kelpoiseksi ensisijaisemmille tuille. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. sitä, että sossu vaatii TT-tuen saajaa hyväksymään työttömyystukiin liittyvän pakkotyöharjoittelun. Jos TT-tuen saaja ei tähän ryhdy, sossulla on taas yksi uusi peruste TT-tuen leikkaamiseen.
Oli yksityiskohdat niin tai näin, käytännössä suurimmalle osalle TT-tuella oleilijoista on sossu löytänyt perusteen TT-tuen leikkaamiseen ja tämän myös tehnyt. Tämä tarkoittaa, että 20 prosentin leikkaus koskee hyvin suurta osaa TT-tuella pitkään oleilleista. Tämän lisäksi myös suurinta lain sallimaa eli 40 prosentin leikkausta esiintyy myös, mutta siihen ei yleensä ihan heti mennä.
Toimeentulotuen varaan vuosiksi jättäytyvä henkilö suurella todennäköisyydellä kohtaa lopulta sen 40 prosentin leikkauksen. Tällöin hän saa elämiseensä enää vain 280 euroa kuussa, jolloin ei todellakaan enää juhlita. Sossu on tavalla tai toisella löytänyt ne perusteet TT-tuen leikkaamiselle.
Tämä on täysin selvä asia.
Täällä pohjoisessa kesä on lyhyt. Pientalojen kattoremonteissa sesonki kestää vain reilut 2 kuukautta, ulkovuoren remonteissa, esim maalauksissa vähän pidempään.
No, osa firmoista lupaa uusia katon ja seinät vaikka lokakuun sateissa. Toki vain sen voi tehdä laadukkaasti, jos talon ylle ja ympäri rakentaa teltan. Se maksaa ja vain harva pientalon omistaja sellaista remonttia tilaa.
Lisää linkkejä: http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2013/07/25/loppu-nuorisotyottomyydelle-tassako-on-ratkaisu/201310202/139
Odotellaan nyt rauhassa sitä loppuraporttia.
Jiihaa! Eli loisiminen on ihan jees kun jotkut vääntää duunia pienelläkin palkalla ja kustantavat loisimisen kaikkine palveluineen?
No onhan se ihmisarvoa alentavaa alkaa siivoojaksi taikka apuhoitajaksi. Antaa muiden tehdä ne hommat….
Minä olen ilmoittanut tapaukset työkkäriin, seurauksena on karenssi
Risikko syytti työttömiä passiivisuudesta ja etteivät he osallistu vapaaehtoistyöhön.
Työttömältä on pääsääntöisesti vapaaehtoistyökin kielletty ja jos jää kiinni niin seurauksena on karenssi.
Risikko onkin kehittänyt uuden pakkovapaaehtoistyön
Odotellaan vaan – mutta harvinaisen asiantuntematonta tekstiä ’talous’toimittajalta.
Kyllä Paltamon kanssa samantyypisistä systeemeistä on kokemusta aikasemmalta ajalta muualta ja lopulta ne kaatuvat omaan mahdottomuuteensa.
Ei ihmisiä noin vain työllistetä, tarvitaan koneita ja laitteita, raaka-aineita, työnsuunnittelua ja johtamista… ja sitten tarvittaisiin tuote, jota valmistettaisiin – vieläpä niin, että joku haluaisi sen ostaa, ei pelkästään varastoon. Ja esim. linnunpönttöjen (joita työttömillä nuorilla on teetetty) kysyntä on varsin rajallinen.
Ja Suomen ongelmana on juuri uusien tuotteiden puuttuminen – tutkimus ja tuotekehittely on Nokian jälkeen romahtanut.
Jos jotain elvytetään, elvytettäköön tutkimusta ja tuotekehittelyä!
Eli perustulo?
3 x 2 = 6. Mikä tässä on ongelmana?
Mikä niissä maksaa? Softahan on periaatteessa halpaa tai halvalla tuotettavaa eivätkä kuvaamisen työvoimakustannukset riipu suoraan kuvausten määrästä – yhteen menee varmaankin alle puoli tuntia keskimäärin.
Onko ongelmana radioaktiivisten aineiden hinta?
Mitä jos niitä tuotettaisiin tutkimusreaktorissa omakustannushintaan? Eikö se tulisi halvemmaksi?
Onko ongelma laitteissa? Kannattaisiko polkaista pystyyn kotimainen halpatuotanto? Hieman huonompikin kuva lienee parempi kuin ei kuvaa lainkaan. Lääkäri lähettäisi sitten tarkempaan kuvaan, jos sille on oikeasti tarvetta.
Tuossa on suoraan miljardi asumistukea, josta hyötyy korkeintaan grynderi jos hänkään. Asumistukien poistaminen saman tien ei vaikuta kenenkään elämään.
Muiden osa-alueiden leikkaukset pitää käydä läpi tarkemmin kuin otsikkotasolla, koska muissa osa-alueissa on tarpeellistakin mukana.
Jos ensimmäisen miljardin leikkaamiseen menee pari minuuttia, niin seuraavaan menee varmasti parikymmentä minuuttia ja sitäseuraavaan ainakin pari tuntia. Silti tuo työ on pakko tehdä, koska meilllä ei yksinkertaisesti ole varaa nykyisenkaltaiseen sosiaaliturvaan. Edellisessä lamassa Lipposen hallitus teki tuon työn, mikä mahdollisti nousun laman jälkeen.
Se huonompi vaihtoehto on, ettei tehdä mitään ja päädymme samaan tilanteeseen kiun Uusi-Seelanti. Yhdestä maailman vanhimmista hyvinvointiyhteiskunnista tuli ”yhdessä yössä” uuslibaralismin mallioppilas rahojen loputtua. Toki tehtävän jako on nyt selvä: yksilö hoitaa omat asiansa ja kirkko hoitaa sosiaaliturvan. Haluatko sinä sitä? Minusta se ei ole hyvä vaihtoehto.
Miksi tuote, miksei palvelu?
Työttömien tuskin kannattaa alkaa kilpailla kaukoidän manuaalisen valmistuksen kanssa koska sieltä tuodaan tänne tuotteita varsin halvalla. Ja suomalaisilla työttömillä ei ole sitä osaamista ja koulutusta jota edistyneempien tuotteiden valmistus edllyttäisi.
Sen sijaan palveluilla on kysyntää. Nekin toki vaativat osaamista – ja asennetta. Mutta onko helpompi sitten tuoda palvelutyöntekijätkin kaukoidästä kuin työllistää suomalaisia…?
Palvelu on tuete siinä missä tavarakin.
Tarvitaan niitä palvelujakin, esim remontteja, fixausta, siivousta, lumitöitä jne, ei pelkästään tavaraa.
Toki palveluissakin tarvitaan johtamista, suunnittelua, investointeja jne, mutta monesti palvelujen tilaaja voi hoitaa sen puolen.
Eihän tällaisilla toimilla koko työttömyyttä ratkaistaisi, mutta usealle kymmenelle tuhannelle ihmiselle syntyisi osapäivätöitä.
Samaa mieltä. Ottaa vain kymmenkunta vuotta, ennenkuin kassavirta on plussalla.
No, kun nuo ajat eivät ole yhteenlasketavia, kertomisesta puhumattakaan.
Sekä kattoremontti että ulkomaalaus on hyvä tehdä vähäsateisena kautena alkukesästä, eli aikalaskelman nollapiste on muutaman viikon tarkkuudella sama.
Sen lisäksi ne on eri miehet, jotka katto- tai seinäremontteja tekee. Koulutus ja ammattinimikeet ovat niin tarkkoja. Onneksi löytyy poikkeuksia.
Olisipa kiva selvittää mikä osa vastikkeellisuuden kaipuussa on puhdasta kateutta työttömän suurta vapaa-ajan määrää kohtaan. Tällaisen kateuden tyydyttämistä en haluaisi olla kustantamassa mitä monimutkaisemmin ja taloudellisesti kannattamattomin järjestelyin.
Radikaali ratkaisu vastikkeellisuuden ja vapaa-aika kateuden ongelmaan: vastike on elinluovutustestamentti. Testamenttiin voisi ensisijaiseksi edunsaajaksi osoittaa oman lähisukulaisensa (en tunne kaikkia sairauksia onko tällainen järjestely mielekäs). Olisivatko vapaa-aika kateelliset tämän jälkeen tyytyväisiä. Rahassa mitattu vastine voi olla isokin ja se on todellinen.
Softan tuottaminen vaativiin lääketieteellisiin sovelluksiin maksaa paljon. Todella paljon. Samoin erilaisten elektronisten tai mekaanisten kapistusten kehittäminen. Erilaiset vaadittavat standardit ja hyväksynnät ovat lievästi sanottuna tiukkoja.
Tämä tarkoittaa sitä, että uudenlaisen tutkimuslaitteen hinta sen tullessa markkinoille on erittäin korkea. Vuosien varrella hinta alenee. Sama koskee lääkkeitä.
Jos tyydymme 90-luvun lääketieteen tasoon, saamme paljon asioita halvalla. Jos haluamme vuoden 2013 lääketieteen tason, maksamme huomattavan paljon.
Hyvin karkeasti meillä on pari vaihtoehtoa:
1. 65 % työikäisistä raataa töissä ja tuottaa koko kansakunnan työpanoksen. Loput ovat eri syistä (opiskelu, perhevapaat, sairaudet, työttömyys) elätettävänä.
2. 65 % työikäisistä raataa töissä ja tuottaa koko kansakunnan työpanoksen. Tämän lisäksi 10 % työikäisistä raataa töissä ja tuottaa jotain hyvää tälle 65 %:lle. Loput ovat eri syistä (opiskelu, perhevapaat, sairaudet) elätettävänä.
Kummassakin tapauksessa kansakunnan ulkoinen työpanos on sama. Jälkimmäisessä tapauksessa kuitenkin se 65 % tekee huomattavasti mieluummin töitä, kun joku muu silittää ne paidat.
Emme tietenkään selviä toistemme paitoja silittämällä. On kuitenkin parempi, että nyt työttömänä olevat ovat silittämässä nyt töissäolevien paitoja kuin kotona tekemättä mitään. Nyt työssäolevat maksavat työttömien palkan saamatta itse mitään vastiketta sille. Ja työttömät ovat kotona usein ilman kovin hyvää mahdollisuutta parantaa omaa toimeentuloaan.
Ei meiltä työ ole lopussa. Sitä löytyy niin julkiselta sektorilta, yksityiseltä sektorilta, kolmannelta sektorilta kuin kotitalouksistakin. Ongelma on se, että meiltä on lopussa sellainen työ, jonka tuottavuus ylittää työllistämiskustannukset. Ja juuri tähän kohtaan tarvitaan jotain apua, että tilanne paranisi.
Palveluyhteiskunnaksi meidän veroasteemme on aivan liian korkea. Suomalainen työ vain yksinkertaisesti maksaa liikaa! 🙁 Ikävä puoli tässä on, että korkea veroaste rokottaa juuri niitä, joita varten sitä on rakennettu: köyhimpiä.
Toki, mutta ei se remonttimies ilman työkaluja ja tarvikkeita sitä remonttia tee – ja ehkä olisi hyvä, jos hänellä olisi vähän koulutustakin?
Ja minkä tilaaja hoitaa? Työkalut? Koulutuksen?
Ei edes parturiin mennä omien vehkeiden kanssa.
Ja tilaajissahan se toinen perusongelma on: kun niitä ei ole tarpeeksi.
Perustuloa varten tarvitaan hiukan järeämmät lainsäädännölliset toimet, kuin työmarkkinatuen tulorajan nostamiseen.
Tottakai perustulo olisi paras ratkaisu, mutta perustulo ei varmasti tällä hallituskaudella etene yhtään mihinkään.
Täälle on valitettavasti aika paljon mentaalisia esteitä: suomalainen on opetettu halveksimaan työtä jossa tuotetaan hyvää toisille ihmisille.
Sitä pidetään työntekijän hyväksikäyttönä, porvarien nöyristelemisenä …tai ”leikkityönä”. Työllistämiskustannuksia halutaan nimeomaan hilata koko ajan ylöspäin jotta tuollaisia töitä ei tarvitsisi tehdä.
Sen sijaan tilanne, jossa se 65% kustantaa kymmenelle prosentille näiden vapaaehtoisen tai tilanteen pakottaman joutenolon onkin hienosti yhteiskunnan tuloerojen tasaamista ja pohjoismaista hyvinvointia.
Omassa tilanteessa kaipailen vastikkeellisuutta puhtaasti siksi, että palkkakuitissa oleva veroprosentti sekä erinäisissä laskuissa ja kaupassa pulitettava arvonlisävero on suorastaan helvetillisissä sfääreissä. Jos Suomen kaikki verot ja maksut olisivat nollissa ja rahoitus tipahtaisi taivaasta, niin kyllä työttömyyskorvausten tasolla ei olisi minulle mitään merkitystä.
Tosissasiko kysyt? No jos nyt puhutaan esimerkkinä olleesta magneettikuvauksesta, niin: magneettikuvauslaitteelle pitää rakentaa omat erilliset tilat, jotka on suojattu ulkopuolisilta magneettikentiltä. Pitää hankkia laitteet, jotka eivät ole halpoja (koska tekniikka on monimutkaista ja mm. tuotevastuun jne. takia). Pitää palkata yksi hoitaja valmistelemaan kuvattavia, toinen hoitamaan kuvausta, sitten pitää kouluttaa spesialistilääkäri katsomaan ja tulkitsemaan niitä kuvia.
Verrattuna ihanan 1970-luvun prosessiin, jossa lääkäri koputteli polvea kumivasaralla ja määräsi sitten saikkua, tämä on kallista – siitä on ehdottomasti hyötyäkin mutta se syö kansantalouden ja yksittäisen potilaan kakusta palasen.
Perustulo on todellakin paras ratkaisu. Ainoa ongelma on oikeastaan perustulon sopiva, kultakutri, taso. Ei liian vähän. Ei liian paljon.
Jos tarkastellaan työllistymisen rajapinnassa keikkuvaa kansalaista analogiana kauppatorilla:
Nykytilanteessa Vastikkeellisten Tulonsiirtojen Viranomainen opastaa kansalaista mene kauppiaan X puheille ja tee hänelle puoli tuntia sovittua työtä jonka jälkeen voit palata kotiisi palkkana saadun kilon perunoita kanssa. Veroilmoituksen lisäksi ilmoita nämä työt erikseen Viranomaiselle. Totta, siinä ei ole pienintäkään järkeä ollut enää vuosikymmeniin mutta näin nyt vain toimitaan.
Sopivan Perustulon oloissa kansalainen kiertelee torilla neuvotellen eri kauppiaiden kanssa vapaana agenttina. Olisin erittäin hämmästynyt ellei tämä olisi tehokkain mahdollisin vastaus työllistymisen rajapintaan.
Eikö olisi oikeudenmukaisempaa jakaa ne työt, joita riittää 65%:lle, kaikkien työkykyisten (tässä oletus 75%) kesken? Sen sijaan että orjuutetaan ”luuserit” silittämään paitoja minimipalkalla.
Turhan helposti tuon 65%:n edustajat kuvittelevat olevansa täysin korvaamattomia yli-ihmisiä, mikä ei pidä alkuunkaan paikkansa, päinvastoin. Ihminen urautuu ja sen tuottavuus laskee, jos se hoitaa liian kauan samoja tehtäviä.
Keventäminen ja kohtuullistaminen = loisiminen?
Ei, vaan ylisuurten palkkojen nostaminen ja jatkuva liian suurista veroista valittaminen = loisiminen.
Nimimerkki AH on hyvä ja viettää nyt aluksi vaikka kuukauden siivoojana tai apuhoitajana. Tai jos on liian vaikeaa, niin sitten marjoja keräten.
Tuossa Paltamon mallia käsitelleessä artikkelissa muuten oli, että 10 euron tuntipalkalla kuluja tulisi 700 miljoonaa. Kuitenkin esim 7.5 euron tuntipalkkakaan ei olisi välttämättä liian pieni. Sillä saisi jo reilun 1000 EUR/kk, mikä on mielestäni riittävä taso. Tällöin homma ei edes tulisi juuri kalliimmaksi kuin työttömyys ja toimeentulotuet, joita maksetaan tällä hetkellä (500 milj.).
Esim Oulussa sillä 1000 eurolla voi asua yksin kaksiossa ja syödä terveellisesti ja rahaa jää vähän harrastuksiinkin.
7.5 euron tuntipalkassa olisi myös se hyvä puoli, että olisi intoa etsiä paremin palkattua työtä…
Vieläkin parempi voisi olla 10 euron tuntipalkka, mutta maksimissan 75% työaika. Työllinenhän voi haalia lisätuloja huomattavasti pienemmällä byrokratialla kuin työtön, toimeentulotuella elävästä puhumattakaan. Tämä mahdollistaisi oman yrityksen perustamisen ja niitä yhteiskunnan tukitöitä voisi jättää vähemmälle kun yritystoiminta alkaa lyödä leiville.
Ympäristön ylläpidossa olisi paljon töitä, jotka eivät vaadi paljoa koulutusta, mutta jäävät nykyisin tekemättä. Esimerkiksi kadunlakaisu, luonnon siivoaminen, ruohonleikkuu, kukkapenkkien hoito, pusikoiden raivaus, pienet korjaukset jne. Nykyiset puisto-osaston tyypit tarvittaisiin toki kaitsemaan tätä nuorten tukityölaisten armeijaa.
Täystyöllisyys ei kuulu nykyiseen vallalla olevaan libertaariseen talousoppiin. Friedmanin ja monen muun talousoppineen mukaan liian alhainen työttömyys johtaa inflaation.
Samoin Soininvaaran mainostamasta työn tarjonnasta tulee liian pieni.
Niinpä työttömyyden pitää olla pysyvästi 8-12 Prosentin luokkaa. Kun virallisiin työttömyystilastoihin rekisteröityy vain n puolet työttömistä niin todellisen työttömyyden pitää olla 16-24 prosentin luokkaa.
Eli jättityöttömys on vain virallisen politikan tulos eikä sille tehdä mitään.
Tai oikeeasti,lisätään,jos työttömien määrä laskee liikaa
Viherinssi: Softan tuottaminen vaativiin lääketieteellisiin sovelluksiin maksaa paljon.
Ja sinä oletkin asiantuntija? Mutta pidetään niitä toisenlaisia sovelluksia tässä sitten vaikka ei-vaativina lääketieteellisinä sovelluksina, ihan sinun mieliksesi. Näissä on selvästi osoitettavissa olevia kustannussäästöjä. Firmat jopa tarjoavat näitä sovelluksia pienellä rahalla. Vaan ei kelpaa. Demota voi ja pilkkahinnalla otetaan. Näitä sovelluksia tekeviä firmoja epäillään. Jos jostain syystä on saanut tällaisen sovelluksen myytyä, ja vaikkapa sairaala säästää riihikuivaa rahaa, niin jos yhteistyöstä vastaava henkilö vaihtuu, niin voi olla, että sopimuskin loppuu samalla… On nähty ja koettu…
Siinäpä se! Työt voisivat olla hyvinkin tarpeellisia, mutta eivät kannattavia.
Meillä on menossa sellainen pirullinen kehitys, että kannattavan työn (teettämisen) rima nousee koko ajan. Vähän osaamista vaatinut työ on jo ajat sitten muuttunut kannattamattomaksi.
Poliittisessa jargonissa rauhoitellaan, että jalostusketju vain muuttuu ja meillehän jää ne kaikista arvokkaimmat osat, kuten tutkimus ja tuotekehitys. Meistä kaikista vain ei ole tutkijoiksi tai tuotekehittäjiksi.
Länsimaissa on viimeisen 20 vuoden aikana luovuttu täystyöllisyyden tavoittelusta ja virallinen työttömyys on asettunut 10 prosentin tietämille. Todellinen työttömyys on paljon korkeampi.
Kun ennen pyrittiin täystyöllisyyteen,mikä tarkoitti n 4-5 prosentin työttömyyttä.
Työttömyyttä ei enää pidetä ongelmana, muut asiat ovat tärkeämpiä . Kreikan, Espanjan ets 25-30 prosentin työttömyys ei ole suuri ongelma EU :ssa eikä se ole aiheuttanut toimenpiteitä työttömyyden alentamiseksi.
Täällä Kreikassa ongelma näkyy selvästi, kun lapset kulkevat käsi ojossa kerjuulla.
Brysseliä tämä ei kiinnosta, sillä libertaarisen talouspolitiikan noudattaminen on tärkeämpää
Näin on, Leppäsen laki oli voimassa 1980 luvun lopussa. Olin silloin Posti-ja telelaitoksen palveluksessa pohjoisessa. PTL oli suurimpia valtion työvirastoja pohjoisessa ja niinpä työllitämisvelvoite kaatui senkin niskaan.
Aluksi tyydyimme Paltamon kaltaiseen näennäistyöllistämiseen, mutta poliittinen paine pakotti laajempaan.
Suurin kohde syntyi NMT kopien valmistuksesta, se oli sopivaa työtä vähemmän koulutetuillekin, mutta vaati hallit ja työkalut ja tietysti suunnittelijoita, sillä joka kunta halusi omanlaisensa ulkonäön ja muitakin peukalonjälkiä .
Materiaalia kului paljon joten oston ja logistiikankin oli oltava ammattitaitoista.
Koppeja oli useaa tyyppiä ja suurimmat vaativat erikoiskuljetuksen.
Koppeja tehtiin satoja vuodessa.
Suurimpia ongelmia oli vaihtuvuus: Kun palkkalistoilla ollut työtön sai työtä muualta nin hän häipyi ja toimitukset eivät olleet sen vuoksi aina ajoissa. Uuusien koulutuskin nieli resursseja.
Toinen esimerkki oli kaapelitehtaan perustaminen. Keskuksiin ja tietokoneisiin tarvittiin paljon välikaapeleita ja niitä tuherrettiin laiteasemien nurkissa tai ostettiin tolkuttomalla hinnalla .
Kaapelin tekeminen ei ole mitään raketitiedettä, mutta vaatii huolellisuutta,kunnon tilat, koulutukšen ja jonkin verran välineitä.
Ja ennenkaikkea kunnon logistiikan,sillä kaapelia kuluu ja toisaalta valmista toimitettavaa on suuria määriä ja usein yksilöllistä.
Loppujen lopuksi näitä työllistettyjä oli satoja vuodessa.
Vaikka joukko oli pitkään työttömänä ollutta, niin työmotivaatio oli suurimalla osalla hyvä ja työn jälki moitteetonta.
Pussikansa häipyi enimmäisen tilin jälkeen, poromiehet ja maatalon emännät eivät töiltään joutaneet työllistettäväksi
Noiden kertomieni esimerkkien perusteella täytyy kysyä,olivatko ne aitoja työllisyystöitä ?
Todellisuudessa ne olivat normaaleja avoimen sektorin töitä ja ne korvautuivat aikanaan tavallisten yritysten tuottamina palveluina.
Mitä Osmo tarkoitat kun puhut perustulosta? Olisiko se siis jokin veroton könttäsumma esim. 400e joka korvaisi työmarkkinatuen, mutta jonka lisäksi voisi vapaasti ansaita esim. keikkatöillä jonnekin 1000 euroon saakka? Sen rinnalla kai olisi silti olemassa nykyiset asumistukijärjestelmä ja toimeentulotuki? Eikö mahdollinen perustulomalli voisi toimia nykyisen syteemin rinnalla valinnaisena vaihtoehtona, joka hyödyttäisi nimenomaan itsensätyöllistäjiä, freelancereita yms. joiden on nykytilanteessa järjetöntä ottaa vastaa mitään palkallista keikkatyötä. Toisaalta en tiedä mikä osuus työttömistä on sellaisia, joilla olisi edellytykset työllistää itsensä joka kuukausi osa-aikaisesti. Perustulomallihan vaikuttaisi hyödyttävän nimenomaan osa-aikatyöllistymistä ja siksi se ei minusta sopisi kokonaan korvaamaan nykyjärjestelmää.
Koti-isukki unohtaa nyt sen, että palkalla pitää tulla toimeen ja Suomessa keskiluokka musertuu maksujensa alle. 3000 euron kk palkka on Suomessa todella vähän suhteessa menoihin.
Jos niiden 65 prosentin työt jaetaan 75 prosentille niin noiden 65 prosentin palkat putoaa aika kivasti. Menot tuskin putoaisivat samassa suhteessa.
Kuinka moni haluaa lahjoittaa osan palkastaan pois, jotta joku toinen työllistyisi? Varmaan moni, mutta kuinka monen henkilökohtainen talous sallii sen? Ei kovin monen.
Sitä paitsi mikä ihme se mekanismi olisi, jolla määriteltäisiin kenekä työtunneista vietäisiin? Tavallisen duunarin työtunneista jos viedään yksikin tunti per päivä niin se on luultavasti ongelmissa laskujensa kanssa.
Paljon töitä? Kuinka paljon, esim. henkilötyövuosina? Ja kuinka paljon jää nyt tekemättä?
Havaintojeni mukaan kaikkea tuota jo tehdään.
Se alhainen työttömyys tarkoittaa jotain alle 5% työttömyysastetta. Tämä nykyinen jättityöttömyys on kuin onkin politiikan tulosta, mutta ei liberaalin, vaan solidaarisen palkkapolitiikan ja muiden poliittisesti päätettyjen työmarkkinajäykkyyksien tulosta.
solidaarinen palkkapolitiikka johtaa keksimääräiseen tuottavuuden kasvuun, joka taas johtaa huonosti tuottavien työpaikkojen häviämiseen. Jos uusia hyvin tuottavia työpaikkoja ei syny samaan tahtiin kuin vanhoja palkankorotusten myötä tuhoutuu, seurauksena on rakenteellinen jättityöttömyys. Ja kun sossutuet ovat hyvät, se asettaa ei-niin-kovasti-säänneltyjenkin työpaikkojen palkalle aika tehokkaan alarajan.
Vasemmistolaiset eivät tätä tietenkään näe ja syyttävätkin liberaaleja kaikesta pahasta. Kaikkein huvittavinta on, kun syytetään liberaalia talouspolitiikkaa pääasiassa _oman_ _vasemmistolaisen_ talouspolitiikan tuloksista.
Aivan. Tähän viittaa myös se, että USA:ssa työttömyysaste on vaihdellut taloussyklien (vasta)tahdissa 5…10% tienoilla ilman mitään selvää pitkäaikaistrendiä. EU:ssa sen sijaan sekä maksimi- että minimityöttömyys ovat nousseet sykli sykliltä, siis trendi on ollut ylöspäin.
Viralliset politiikat ja toimintatavat USA:ssa ja EU-maissa ovat aika erilaiset.
Työvoimaviranomaiset heittävä ilmaan usein luvun 1/3.
Suomessa en tiedä kenenkään nauttivan ylisuurta palkkaa. Ongelmamme on, että täällä maksetaan suoritusportaan töistä aivan liian suuria palkkoja.
Se taas perimmiltään johtuu korkeasta kustannustasosta, joka on aiheutettu ihan itse korkealla veroasteellamme. Ylisuuri sosiaaliturvamme aiheuttaa siis koko ongelman ja siitä kärsivät eniten vähävaraiset. Kohta he kärsivät vielä enemmän, kun rahat loppuvat ja koko sosiaaliturva joudutaan purkamaan kertaheitolla.
Lauri Kumpulainen demonstroi oivallisesti ahneutta, jota kuvittelin Koti-isän liioitelleen. Minä en luovu palkastani, minä haluan pitää kaiken, ihan sama, jos joku pyörittelee kotona ahdistuneena peukaloitaan ja menettää työkykynsä. Minun rahat, minun elintaso!
Sinällään ymmärrän, että jos on asuntolainaa ja uusi auto ostettu juuri, ihan heti ei tietenkään pysty budjettiaan säätämään dramaattisesti. Mutta entä 5-10 vuoden kuluttua? Entä minkälaisen yhteiskunnan haluamme 25 vuoden päästä?
Joillakin on suurista tuloista huolimatta jatkuvia rahaongelmia kun taas toisilla jää pienistäkin summista hämmentävän paljon pahan päivän varalle.
Katselin eilen uutisia, niissä kerrottiin Kreikassa tehdystä verotarkastuksesta,jossa jopa puolet yrityksistä maksoi veroja.
Se on jo hyvin, täällä syrjäisellä Kreikan saarella olen saanut parin viikon aikana kassakuitin tai vastaavan vain parista yrityksestä.
Ilmeisesti käskyt eivät ole saapuneet vielä tänne saakka.
Toisaalta, sama tilanne oli Lapissakin 80-luvulla: Sammeli pisti kodan pystyyn 4-tien varteen,nokesi naaman ja alkoi myydä matkamuistoja. Kassa oli tasussa ja jos tarkastaja sattui paikalle niin porot olivat syöneet kirjanpidon
Aivan. Tuossa toisessa ketjussa meinataan tosissaan selvityä rauhanomaisesti oluttuoppeja keskenämme ja kansainvälisesti kilistellen selvitä öljyn loppumisesta. Vähän kunnianhimoa nyt. Ennen kuin työttömyysprosentti on alle viiden tulee hyväntahtoisesti ja ymmärtäväisesti mutta samalla määrätietoisesti alkaa jakamaan tuottavaa työtä eikä keksimällä keksiä tuottamattomia sellaisia. Alhainen työttömyys tulisi olla kunnia-asia. Suurten henkilökohtaisten työtuntimäärien arveluttavaa kyvyttömyyttä. Tällaiseen olotilaan täysin vastikkeeton perustulo ja se on siinä. Paras mahdollinen yhteiskunta?
Nuo prosentithan siis perustuvat tämän hetken sattumanvaraiseen tilanteeseen joka on täysin keinotekoinen. Ei ole mitään oikeaa mittaria jolla vedetään raja tuottavien ja tuottamattomien väliin. Jos niin halutaan, voidaan vaikka päättää että 10% elättää yhdeksääkymmentä prosenttia.
Tosin niitä kymmentä prosenttia saa sitten lähteä etsimään kissojen ja koirien kanssa ulkomailta jos päätöstä toimeen saatettaessa on erehdytty pitämään rajat auki eikä ehditty rakentaa imperialisminvastaista suojavallia…
Kaikella on kaksi puolta. Valtiomme talous ei kestä tätä sosiaalitukien paljoutta ja niistä olisi pystyttävä supistamaan, mutta miten?
Ehdotetaan vastikkeellisuutta. Elämänrytmin ja psyykkeen kannalta varmasti hyvä juttu, mutta eikö niitä tukia jouduttaisi silti maksamaan?
Ehkä kenties yritykset alkavat vähentämään varsinaisia työntekijöitään, jotta he saavat ilmaisia työntekijöitä. Jotkut sanovat, että laitettaisi työttömät vaihtamaan vaippoja vanhuksille. Loppujen lopuksi voisi kysyä, että kuinka moni haluaisi työttömän, jota ei vähääkään kiinnosta, oman sukulaisensa vaippoja vaihtamaan? Monessa muussakin työtehtävässä motivoitumaton työntekijä voi saada hallaa aikaseksi.
Kauheasti en ole ehtinyt tässä valtion taloutta miettiä, paitsi nyt kun olen ollut 2 kk työttömänä. Opiskeluun pääsystä saan tiedon ensi viikolla mutta jos en pääse, niin tämä alkaa koskettaa itseänikin.
Voipi olla naiivi ajatus, mutta sanonpa kuitenkin. Työnantajahan joutuu maksamaan työntekijästä muitakin maksuja kuin palkan. Eikö näitä maksuja voisi nyt polkea mahdollisimman alas, jos yritys palkkaa työttömän. Meillä olisi motivoitunutta työporukkaa, joka maksaa veroja palkastaan ja jolla olisi ostovoimaa, mutta ei kävisi liian kalliiksi työnantajalle?
Ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista saa alle 2000 euroa kuukaudessa nettona käteen. Useimmiten summa on siellä 1500 molemmin puolin, ja entistä useammalla työtä tekevällä 1000 euron kieppeillä.
Suomalaisilla on velkaa (kuluttajilla) yli 100 miljardia euroa (tilastokeskus).
Tyypillisesti sellaiset satatuhatta euroa asuntolainaa, josta maksetaan sellaiset 500-550 euroa lainan lyhennystä. Sen lisäksi yhtiövastike. Monella on autokin, siihen menee helposti 100 euroa kuukaudessa, ilman että ostetaan vielä litraakaan polttoainetta. Monella tuo auto on olosuhteiden pakosta.
Sitten vielä muut laskut, ruoka ja niin edelleen. Mutta ennen kaikkea se, että työssä käyminen maksaa! Sinne kulkeminen maksaa ja siellä elossa pysyminen maksaa, pitää syödäkin. Teit eväät tai söit lounasravintolassa, se maksaa silti.
Suomalainen työllinen elää kädestä suuhun ihan siinä missä työttömätkin elää.
Eikä suurituloisia työpaikkoja ole niin paljoa, että niitä jakamalla voitaisiin työllistää valtavasti ihmisiä. Ei toimitusjohtajan työtä voida siivuttaa vaikka viiden minuutin eriin ja maksaa jokaiselle tonnia kuussa!
Suuri osa suomalaisesta kulutuksesta on tapahtunut ja tapahtuu velkavivun vaikutuksella, ei minkään suurien tulojen avulla.
Jos suomalaiset alkavat tekemään vähemmän töitä on varmaa ettei eläkkeitä ja sosiaalitukia voida tulevaisuudessa maksaa, kun ei ole mistä maksaa.
On totta, että eroja ihmisten välillä on. Luopumalla alkoholista, autosta, tupakasta, kahviloista, ravintoloista, elokuvista jne jne kyllä säästää. Mutta miten käy kulutuksen?
On tietty raja, minkä jälkeen kuluttajilla jää ”ylimääräistä”, jonka he voivat käyttää vaikka elokuviin. Jos työmäärä jaetaan useammalle niin entistä useammalla ei ole tarpeeksi rahaa tähän. Jolloin itseasiassa työpaikkojen määrä vähenee, kun ei kuluteta.
Nyt kun vielä edelleenkin kaikki kallistuu vuoden alusta niin palkansaajien (ja kaikkien muidenkin) tilanne entisestään tiukkenee.
USA:n tiettyihin tilastolukuihin kannattaa suhtautua varauksella. Tilastoinillakin on poliittinen tarkoitus ja lukuja kaunistellaan.
Hyvä esimerkki on USA veroaste. Virallisesti USA ilmoittaa veroasteeksi 27,5 %, mutta julkiset menot ovat kuitenkin yli 40 % bkt:ta
Sama koskee työttömyyslukuja,nekin kaunistuvat, kun osa työttömistä pudotetaan tilastoista pois.
Tämä näkyy mm työvoiman ulkopuolisen väestön lisääntymisenä esim. 2012 Heitä oli 86 miljoonaa, 2013 90 miljoonaa.
ILO esitti arviokseen n 15 %
Kyllä palkkatyölle on, jos ei nyt oikea, ainakin järkevä mittari: Onko joku valmis maksamaan työn tuloksesta siitä vaaditun palkan (sivukuluineen)?
Yrityksen kohdalla kriteeri on vielä vaativampi: Ostaako asiakas työn tuloksen ja jää ainakin centti voittoa? Työn tuloksen pitää tällöin kattaa paitsi palkka, sen sivukulut, osuus yrityksen yleiskuluista ja ALV.
Ja kovasti hehkutettu Kokoomus haluaa korvata progressiiviset verot tasaverolla…
Eikös näillä maksuilla juuri rahoiteta myös tuota sosiaalisektoria? Eli tuolla ratkaisulla saatetaan hyvinkin pahentaa ongelmaa.
Harvassa taitaa olla semmoiset yrityksenvetäjät joille kelpaa 0,001% ROI..
Hienoa, jos kelpaa, mutta en oikein usko tuohon.
Kunnan on nytkin järjestettävä töitä 500 päivää työttömänä olleelle tai kunta maksaa sakkoja valtiolle.
Jokin aika sitten sattui silmiin uutinen,jossa todettiin kuntien maksaneen sakkoja 100 miljoonaa !!!!
Kun yli kaksi vuotta työttömänä olleita eli käytännössä 500 päivää ylittäneitä oli 32400.
Kun kunnat eivät kykene työllistämään edes näitä niin miten ne järjestävät töitä 400000 : lle työttömälle ???
Onkohan Eduskunnassaa enää ollenkaan tervettä järkeä jäljellä ?
En sinällään ole eri mieltä, mutta onko oikeudenmukaista, että toiset suusta suuhun eläjät keräävät itselleen samanaikaisesti omaisuutta – osa paljonkin – ja toisille ei jää juuri mitään? Jos ruoka tai puhdas vesi olisi epätasaisesti jakautunutta, sitä yritettäisiin saada kaikille ainakin vähimmäinen tarvittava määrä. (Globaalisti projekti on vielä valitettavasti kesken.)
Työmäärän ei olisi kaiketi tarkoitus vähentyä vaan jakaantua tasaisemmin. Käsittääkseni tällä hetkellä moni esimies tuhraa aikaansa sihteerin hommiin, koska ei ole varaa palkata edes osa-aikaista toimistohenkilökuntaa. Varsinkin, jos tuhraus aiheuttaa ylitöitä, se on esimerkki töiden huonosta jakautumisesta (ja Koti-isän esittämää ”ahneutta”, jos sivukulut ym. eivät olisi lisätyövoiman palkkauksen esteenä). (Uskoisin, että myös esim. sairaaloissa muutamien tietotekniikan hyvin hallitsevien toimistotyöntekijöiden palkkaaminen vapauttaisi hoitohenkilökuntaa tekemään omaa työtään. Mutu.)
Entä keiden vyötä kiristetään, kun sosiaaliturvasta puhutaan? Ja millä tavalla vyötä kiristetään – kiristämällä verotusta vai jakamalla työtä ja palkkaakin edes vähän tasaisemmin kaikille? Eikö olisi toisaalta mukavaa, että jos oma työpaikka menee alta ja putoaa silpputöihin, ettei se olisi totaalinen katastrofi ainakaan heti? Kenellä on oikeasti satavarma työpaikka ja riittävä eläke loppuelämäksi?
Minulle on yritetty kovasti selittää, että erityisesti pienituloiset ja jopa ne työttömät pitävät kovasti kulutusyhteiskunnan pyöriä pyörimässä ja että heillä menee suhteessä suurempi osuus tuloista perustarvikkeisiin/kulutukseen, kun varakkaat säästävät enemmän. Että riippuu varmaan paljon siitä, mitä ja minkälaisia tasaustoimenpiteitä ja palkanmaksu-uudistuksia sitten oltaisiin edes kuvitteellisesti tekemässä.
Kulujen kattaminen ja ROI ovat kaksi eri asiaa, mutta periaatteessa luettelooni olisi pitänyt lisätä vielä tuottovaatimus. Käytännössä se sisältyy yleiskuluihin.
Olen ollut vuosia sitä mieltä, että Suomi tarvitsee sellaisia todella ahneita yrittäjiä, jotka palkkaavat ihmisiä vielä siihen centin voittoon asti!
Mielenkiintoista olisi, jos Kokoomus haluaisi tasaveroa. Tasavero on edullinen kaikkein köyhimmille ja kaikkein rikkaimmille. Siitä ei ole suoranaista etua keskituloisille. Toki välillistä etua yhteiskunnan toimiessa paremmin.
Eniten tasaverosta hyötyvät juuri pienituloisimmat, koska tasaveoon liittyy aina veroton osuus. Kaiken järjen mukaan tasaveroa pitäisi kannattaa kommunistien perinnejärjestössä, Vasemmistoliitossa. Heidän pienituloiset äänestäjänsä hyötyisivät siitä.
Ei tasaveroon liity aina verotonta osuutta. Ei liity esimerkiksi arvonlisäveroon, ei energiaveroihin. Vain pieneen osaan verotuksesta, eli valtion tuloveroon liittyy veroton osuus, mnutta se ei toisaalta ole tasavero.
En ole sanan ”oikeudenmukainen” suurimpia faneja, kun se tuntuu poliittisessa kielenkäytössä tarkoittavan ”minun mielestäni kiva”.
Olen kuitenkin siitä samaa mieltä, että ideaalitapauksessa kaikilla olisi markkinaehtoisesti tuottavaa työtä, vaikka sitten työn jakamisen kautta. Suhtaudun kuitenkin hyvin skeptisesti siihen, kuinka helposti tämä onnistuu.
Työn jakaminen onnistuu parhaiten aloilla, joilla on vapaata työvoimaa (= työttömiä), ja jossa työntekijän perehdytyspanos ei ole kovin suuri. Näitä aloja tuntuu olevan kuitenkin aika vähän, ja tuollaisella alalla helposti palkkataso on markkinasyistä valmiiksi alhainen, jolloin työssäolevat mieluummin tekevät täyttä päivää täydellä palkalla.
Työnantajan kannalta työn jakamisen mielekkyys (= tuottavuus) riippuu kovasti työtehtävästä. Syvällisen asiantuntijatehtävän jakaminen on vaikeaa, koska perehdytys kestää pitkään, ja koska useimmiten niitä erityisasiantuntijoita on yksi kappale työpaikalla (jolloin yhden korvaaminen 1,33:lla on vähän vaikeaa). Tosin asiantuntijatehtäviäkin on erilaisia, esimerkiksi lääkärin tehtävä voi olla helppokin pilkkoa.
Toisessa päässä jatkumoa ovat vähän perehdytystä vaativat tehtävät, joissa käsitellään erillisiä tapauksia. Liukuhihnatyö lienee ääriesimerkki tästä. Tällaisessa työssä neljän kahdeksan tuntia päivässä tekevän työntekijän korvaaminen kahdeksalla neljä tuntia päivässä tekevällä saattaa olla työnantajalle tuottavuuden kannalta hyväkin asia, koska ihmisen kyky tehdä keskittyneesti asioita on aika rajoittunut.
Työtehtävästä riippumatta työntekijöiden määrän lisääntyminen on työnantajalle jossain määrin pulmallista. Erilaisen HR-pyörityksen (työterveyshuolto tai vaikka kehityskeskustelut) määrä on sidoksissa pikemmin työvoiman nuppilukuun kuin tehtyihin työtunteihin.
Näistä syistä en usko, että työajan lyhentämisellä tehdyn työn jakamisen kautta löytyy kovin paljon lisää töitä työttömille, vaikka jotain potentiaalia sielläkin voi hyvin olla. Käytännön tasolla usein näyttää olevan niin, että leppoistamisesta kiinnostuneimmat työntekijät ovat niitä, joiden kohdalla työnantaja nimenomaan ei ole kiinnostunut asiasta.
Toinen vaihtoehto on työn kierron lisääminen. Siinä voisi olla paljonkin pointtia, koska mitenkään välttämättä ei ole niin, että nykyisellään tuottamattomat työntekijät ovat työttömänä ja tuottavat töissä. Kierron lisääminen edellyttäisi kuitenkin lainsäädännöllisiä uudistuksia, koska töissä olevat tuottamattomat työntekijät eivät yleensä vapaaehtoisesti leppoista itseään työttömiksi antaakseen vireämmille tekijöille töitä.
Lisäksi ainakin teoriassa on niin, että jos kitkatekijät pienenevät, työttömiksi valikoituvat aina ne vähiten tuottavat. Tämä ainakin huolehtii siitä, ettei heille löydy markkinaehtoisia työpaikkoja nykysäännöillä.
Muistutan vielä siitä, että koko keskustelussa ei ole kyse siitä, miten ”luuserit” orjuutetaan silittämään paitoja minimipalkalla. Kyse on siitä, minkälaisella järjestelmällä saadaan nyt kannattamaton työ sellaiseksi, että sitä kannattaa tehdä ja teettää.
Aivan oikein ja näin sen tulisi jatkossakin mennä.
Nyt olikin kyse siitä että jotkut haluavat luoda ”leppoistamisen” nimissä epätasa-arvoisen tilanteen jossa osa tekee ne työt ja loput nauttivat muiden tekemän työn tuloksista (eräänlainen prekariaatin diktatuuri siis).
Office-ohjelmat ova kyllä tuhonneet aika tehokkaasti juuri semmoista työtä, jotka ennen tekivät sihteerit. Ei se nopeuta yhtään että pomo sanelee sihteerille, kun se voi samassa ajassa naputella itse sen muistion. Ennen oli vähän eri juttu, sillä konekirjoitus vaati aika paljon enemmän rutinoitumista kuin word-dokumettien tai excelin napsuttelu.
Eikä kenenkään tarvitse enää päivittäin kuorittaa ja kanniskella kirjeitä postitoimistoihin, kun melkein kaikki kulkee kumminkin sähköpostilla. Meidänkään firmassa ei ole minkäänlaista työtä pelkälle sihteerille.
Arkistotkin ovat digitaalisia, joten niitähään ei tarvitse enää kaivella kun search-nappula tekee senkin työn sihteerin poulesta.
Perustulo on jo ihan lähtökohtaisesti epäeettinen. Puhumattakaan massiivisista negatiivisista sivuvaikutuksista. Perustulopopulisteille se on ihmelääke kaikkeen.
Ei tuo ylipäätään ole mikään oikeudenmukaisuuskysymys.
Ja tuntuupa joillain syrjäytyneillä olevan rahaa alkoholiin, tupakkaan, sokeripitoisiin elintarvikkeisiin tai makeisiin, peliautomaatteihin ja urheiluvedonlyöntiinkin.
Kumpi onkaan sitten pahempaa yksilön ja yhteiskunnan kannalta, vaatimaton elämä ja säästäminen vai tuhlaaminen ja hetken nautinto.
(ilmeisesti jälkimmäisellä katsotaan nykyään olevan työllisyyttä, julkista sektoria ja yhteiskunnan rattaiden pyörimistä edistävä lisäävä vaikutus verotulojen kautta…)
Raimo K: toki niitä ympäristönkunnostustöitä esim tehdään nytkin. Mutta niitä voisi tehdä moninkertaisen määrän, eikä siitä olsi haittaa. Eikä se olisi välttämättä keltään pois.
Tarkoitus oli osoittaa että on olemassa työltä, jota ei tällä hetkellä tehdä kunnolla. Ainakin täällä Oulussa, jossa niitä nuorisotyöttömiä on yli oman tarpeen.
Itse olen tehnyt puistonhoitotyötä, ja näen kyllä ettei sitä nykyään tehdä kunnolla – puistot kasvaa voikukkaa ja nokkosta, etenkin sieltä mihin sillä 2 metrisellä leikkurilla ei mahdu, traktoriharjalla vedetään ruohikot monin paikoin mullattomiksi syksyisin, tupakantumppeja ja muuta roskaa on kaikki tienvarret täynnä.
Oulussa se olis jopa satoja henkilötyövuosia/vuosi, joskin työt toki painottuisivat kesään – mikä tuskin on ongelma, koska kesällä työttömiä nuoria on eniten.
Hyvä puoli vaikkapa ympäristön siistimisessä on että työ ei vaadi kovin suurta osaamista missään portaassa. Eli ei tarvita ihmeemmin työnjohtoa, mitä nyt jonkun pitää vähän katsoa perään.
No eihän se kunnallisvero niin pieni osa ole.
Veronmaksajat: ”Palkka- ja yrittäjätuloista saa ansiotulovähennyksen ja eläketulosta kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen. Perusvähennys lasketaan kaikkien ansiotulojen perusteella. Myös verosta tehtävä työtulovähennys pienentää pienempituloisten palkansaajien maksamaa kunnallisveron määrää.”
Jos tulonsiirtojen vastikkeellisuus katsotaan pakottavaksi niin siitä olen samaa mieltä, että luonto, eläimet ja ympäristö voidaan katsoa sellaisiksi mielekkäiksi yleisiksi ja yhteisiksi hyveiksi, että pakkotyö niiden piirissä on hyväksyttävintä.
Tosin roskien siivouksesta olen sitä mieltä, että pakkotyöläiset ainoastaan valvovat ja mahdollisesti sanktioivat roskaamista eivät itse siivoa.
Talvella on vastaavasti sitä valkoista ainetta jota tällä hetkellä ei kannata millään käsitellä ellei pienin yksikkö ole moottoroitu bobcatti.
”Ei talvikunnossapitoa” -kylttejä väistellessä kertyy toki mukavasti lisäkilometrejä jalankulkijoille mutta kyllä kaatumiset ja liukastumiset aiheuttavat oikeastikin sellaisia kansantaloudellisia ongelmia että käsityönä tapahtuvaan lumenluontin voisi jonkin verran sijoittaa.
Kannattaa kyllä suosiolla unohtaa haihattelut siitä, että työtä jotenkin näpsäkästi jaettaisiin isomman sakin kesken. Jos otetaan töihin kolme insinööriä kahden sijasta siten, että kokonaistyömäärä pysyy samana, niin kiinteät kustannukset pompsahtavat kerralla 50% ylöspäin. Eikä vuorotyö ole mikän ratkaisu, ei semmoista kukaa halua tehdä ja se se vasta tehotonta onkin, kun kollegat ovat merkittävän ajan päivästä tavoittamattomissa.
Palveluammatit ovat työn jakamista. Jos joku silittää ja pesee insinöörin paidat, insinöörin tarvitsee tehdä vähemmän työtä tai hän voi tehdä enemmän palkkatyötä.
Mutta jos tätä(kään) työtä ei saada enää ilman valtion tukia (Vartiaisen/Soininvaaran ehdotus) ja oman maan kansalaisia (joita on paljon työttöminä) tehdyksi, eikö markkinatalous ole rikki? Tai sitten jokin muu on rikki.
Valtion talouden alijäämä on noin 10%, työttömien määrä kasvaa ja Euroopassa on kuulemma ollut kriisi noin viisi vuotta. Ei näytä siltä, kun katsoo sitä uuttuuttaan kiiltävien autojen letkaa, joka taas lomien päätyttyä suuntaa työmaille. Alati suuremmista asunnoista, joille riittää hintojen jatkuvasta noususta huolimatta ostajia. Ei lama näiden ihmisten arjessa näy.
Kyllä rahaa on. Se vaan jaetaan vuosi vuodelta epätasaisemmin. Progressiiviset verot laskevat, tasaverot nousevat. Globaaliin kilpailuun vedoten perusteltu riittävän tuottavan työn rima nousee, yhä useampi jää sen alapuolelle, ”alemman tuottavuuden työt” jäävät tekemättä ja risikot huutavat korvausten vastikkeellisuuden perään.
Ratkaisuksi odotetaan tällä hetkellä riittävän ison working poor -luokan syntymistä. Suomalaiset vaan hitaasti taipuvat siihen, joten apuun huudetaan maahanmuuttajia.
Jos tästä velanottoyhteiskunnasta vielä halutaan palata hyvintointiyhteiskuntaan, ainut vaihtoehto on ottaa nykyistä enemmän ja rajulla progressiolla niiltä, joilla on. Ja siitä osuudesta, joka on tähän yhteiskuntaan sidottua. Tyyliin tulovero, kiinteistövero, autovero, perintövero jne. Ja jos ei verojen maksu maistu, niin ei kun maailmalle onnea etsimään. Täällä Pohjolassa pidetään huolta kaikkien kohtuullisesta hyvinvoinnista, ei ahneista?
Se taloustieteilijöiden ”luonnollinen työttömyysaste” eli NAIRU eli rakenteellinen työttömyys tarkoittaa tasoa, jonka alle ei pääse kuin kiihdyttämällä inflaatiota kestämättömästi.
NAIRU-työttömyys eli on Suomessa törkeän korkea. Sitä saa laskettua vapauttamalla työmarkkinoita kuten palkkausta, muita etuja ja irtisanomissuojaa, keventämällä sosiaaliturvaa ja verotusta, lopettamalla asuntomarkkinoiden sääntelyn, yksityisten vuokra-asuntojen syrjimisen ja pääkaupunkiseudun kaavoitusrajoitukset. Törkeän korkea se on monessa muussakin maassa.
Tai sitten insinööri silittää paitansa samalla kun katsoo televisiota. Insinöörillä on kiinteä kuukausipalkka, joten ei ole kannustimia tehdä enempää töitä. Palveluammatit ovat myös ensimmäisiä joista tingitään, kun reaalipalkka ei kasva? Insinööri ajeleekin tukkansa itse kun ruuan hinta nousee? Luulen, että monet palvelut siirtyvät markkinoilta kotiin. Kun reaalipalkka ei nouse, niin insinööri laittaa laminaattilattian iste paikalleen kotitalousvähennyksestä huolimatta jne.?
Ok, olet aivan oikeassa ja pitää pyrkiä käyttämään yksiselitteisiä termejä. 🙂 Eli kaikken köyhimmät hyötyvät eniten siitä, että valtion tulovero muutetaan tasaveroksi. 😉 Joten en veläkään ymmärrä, miksi virkamiespuolue Kokoomus kannattaisi sitä, mutta en myöskään ymmärrä, miksi Kommunistit eivät kannata sitä.
Onneksi voidaan aina lainata kommunismista pari jippoa ja vaikka poistaa kaikki tuet, yhteiskunta sitten lupaa järjestää työn kaikille.
Se työ voi olla insinöörin työtä tai puiden kaatamista utsjoella.
Tarvittaessa gulagissa.
Muuten omituinen asia miksi suomen kielenkäytössä sitä, joka tekee työtä ja haluaa pitää itse tekemänsä työn hedelmät, pidetään ahneena. Ja taas sitä, joka haluaa toisen ansaitsemat itselleen, ei.
Suomalainen ajattelee että eniten säästää kun kaiken tekee itse – näinhän se valitettavasti onkin kun laskee kuluja tarkemmin…
Ja palvelut ovat vain niille jotka ei itse osaa käytännön töitä (jolloin ne tarjotaan yhteiskunnan toimesta sosiaalilautakunnan määrittämän tarpeen perusteella) tai on liian laiskoja käytännön työhön (jos siitä huolimatta niillä on liikaa rahaa, se pitää verottaa pois jotta yhteiskunta voi tarjota niitä sosiaaliperusteisia palveluja).
Näihin asenteisiin kun saisi jotenkin ensin edes pienen muutoksen…
Huoli korkeasta veroasteesta ja suomalaisen työn korkeasta hinnasta taitaa olla peruja edellisen laman ajoilta. Paljon on ehtinyt tapahtua noiden aikojen jälkeen.
Palkat Suomessa ovat korkeintaan keskitasoa, samoin veroaste sekä sosiaaliturva ja julkisen sektorin koko.
90-luvulla systemaattisesti laskettiin veroastetta ja vapautettiin markkinoita, erinomaisin seurauksin. Tällä vuosituhannella veronlaskua on jatkettu, mutta kotimarkkinoiden vapauttaminen on pysähtynyt tai tehnyt u-käännöksen.
Meillä on monopoleja ja kartelleja mm. liikenteessä, rahapeleissä ja vähittäiskaupassa. Tiettyjä yritysluokkia suositaan verotuksessa suoraan tai erilaisin kilpailua vääristävin helpotuksin. Pk-seudun asuntomarkkinat ovat rakenteellisesti rikki ja ylipäätään kaupunkiseutujen paikallishallinnon rakenne on kehityksen jarru eikä moottori. Byrokratiaa ja sääntelyä ei olla purkamassa vaan sitä joka puolella lisätään.
Monopolit aiheuttavat tehottomuutta ja kilpailukykyongelmia sekä pysyvän rasitteen ostovoiman kehitykselle. Arvon ministerit voisivat keskittyä näihin oikeasti vaikeisiin kysymyksiin.
Kuulostaa kovasti siltä, että suurimpana syynä siihen, miksei työttömiä palkata, on pressujen puute.
Se on se jokin muu.
Aivan puhtaassa markkinataloudessa matalan tuottavuuden yksilöt etsivät itselleen töitä, joilla pysyvät hengissä. Tällainen tilanne vallitsee tietyissä kehitysmaissa, joissa itsensä työllistäjien osuus on yli puolet väestöstä, ja vähänkään rahaa omaavan yksilön ei tarvitse tehdä yhtään mitään sellaista, jonka pystyy ilman koulutusta tekemään.
Meillä ei kuitenkaan ole tässä suhteessa puhdas markkinatalous, koska yleinen sosiaaliturva asettaa tietyn minimitoimeentulon, jota vähemmän tuottavia töitä ei yksinkertaisesti kannata kenenkään tehdä. Asiaa jyrkennetään vielä sillä, että tämän sosiaaliturvan rahoittamiseksi verokiila on väistämättä leveä, mikä koskee erityisesti sitä, jos yksityinen ihminen työllistää toisen yksityisen ihmisen.
Ihan esimerkkinä voisi miettiä, mikä on yksityispihalla tehtävän yksinkertaisen pihanhoidon tuottavuus. Jotta työntekijän kannattaisi tehdä sitä, raja lienee noin 10 e/h. Tämä maksaa teettäjälle käytännössä noin 35 e/h. Jotta teettäjä saa tuon rahan tunnin työllään, hänen tuntipalkkansa pitää olla noin 80 e/h. (Tuohon 10 e/h:n ja 35 e/h:n väliin mahtuu toki verokiilan lisäksi myös muita kitkatekijöitä, joita voi olla hyvä pohtia.)
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos työssäoleva haluaa lisää vapaa-aikaa, siihen on lähes aina tehokkain tapa vähentää työntekoa (ja kansantuotteen tuottamista ja veronmaksua). Kansantalouden ja kokonaishyvinvoinnin kannalta tilanne on vähän toinen.
Markkinatalous ei siis ole rikki, haasteet tulevat markkinatalouden ja hyvinvointivaltion yhdistämisestä, siis tukijärjestelmästä ja sen rahoittamisesta.
Oman hyvinvoinnin parantamisen työnteolla pitäisi olla kaikkien oikeus. Tukijärjestelmien, verotuksen ja asenteiden pitäisi nimenomaan tukea tätä lähtökohtaa.
Ihan uteliaisuudesta: Minkälaisia prosentteja ajattelit näihin mainitsemiisi (tulovero, kiinteistövero, autovero, perintövero)? Mitä veroja olisit omalta kohdaltasi valmis maksamaan lisää?
Ainakin nykyisellä kustannustasolla käy juuri näin. Empiirisen kokemuksen mukaan insinöörit ottavat sapattivapaata rakentaakseen omaa taloaan.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että palvelujen kysyntä riippuu kovin paljon tarjonnasta ja hintatasosta. Reaalipalkkahan voi nousta sitäkin kautta, että ostettavien palveluiden tai tuotteiden hintataso laskee. Ja jos vielä käy niin, että palveluiden hintataso laskee ja plasmatelevisioiden nousee, niin palveluiden asema kilpailussa paranee.
Palveluiden osalta muuten reaalipalkan merkitys on sikälikin erilainen, että jos palkkoja yleisesti nostetaan 5 % tai 0 %, henkilön kyky ostaa toisen henkilön työtä säilyy samana.
Uuskielessä musta on ”valkoinen” ja päinvastoin.
Osalla saattaa ola muistissa aika jolloin kaikkeen mahdollisimman epäkansanvaltaiseen ”vallankumous”-toimintaan lisättiin aina varmuuden vuoksi sana ”demokraattinen”.
Lopputulos on näin jälkeenpäin katseltuna kovin koominen.
No, tätä voi ajatella näin. Jos remppaat pari huonetta talossa, niin vähemmän kokeneella maallikolla menee normi pintatöissä (lattia, seinä, kattojen maalaus jne) ehkä viikko tai pari. Ammattimies tekee työn parissa päivässä kunnon työkaluilla.
Tavallinen jamppa kuitenkin maksaa työstä enemmän kuin viikon palkan. Kotitalousvähennyksen kanssa pääsee ehkä nippa nappa omille tuntipalkoille.
Ja siis, vapaa-aika ei ole neutraalia. Ihminen laskee oman vapaa-ajalla tekemisen yleensä halvemmaksi kuin omalla työllä ansaitun rahan, koska tekeminen on monen mielestä kuitenkin suhteellisesti kivaa, ja toisaalta ihminen ei ole täysin rationaalinenkaan. Ja vielä on se, että työtuntien lisääminen marginaalitulojen nostamiseksi ei ole sekään kovin helppoa.
Hyvä käsite tuo vapaa-ajan varastaminen.
Vapaa-aikaa varastetaan myös siten että rakennellaan suurkuntia, jolloin ollaan linja-autossa entisen puolen tunnin sijaan 2 tuntia kun käydään asioilla. Tai polkupyörällä ei asiat enää hoidu, vaan pitää linja-autoilla.
Palvelut keskitetään joten ihmiset ovat enemmän aikaa linja-autoissa. Työpaikat keskitetään, ja varastetaan vapaa-aikaa.
Sitten kutsutaan jättikuntaa ”suuremmiksi harteiksi”, kun pakotetaan ihminen istumaan linja-autossa enemmän.
Tehdään työnteosta vastikkeellista. Tehdään keskipalkka, Suomen BKT per työtunti, sitten siihen plus miinus 10% … 30%
Joo liiketalous on se logiikka jolla politiikkaa on 20 vuotta tehty.
Aina ärsyttävä Katainen tänään kertoi –vaikea sanoa tätä Kataisesta mutta oli aika järkevä kirjoitus (oliko Himasen kirjoittama???) ainakin se Kokoomuksen nettisivujen pidempi versio– että poliitikkojen maine on mennyt koska ihmiset ovat yksilöllisiä, ei pidä paikkaansa, poliitikkojen maine on mennyt koska he liiketalousoppeja väärinkäyttivät 20 vuotta.
Kun Neuvostoliitto romahti, maailmassa alettiin edistämään liiketaloutta mutta sitä toimintaa kutsuttiin (väärin) markkinataloudeksi.
Jos jotain ei voi liiketaloudellisesti perustella, se pitää lopettaa turhana.
Tsemppiä Osmo! Tee käsitekarttoja tai jotain! Me ihmiset ollaan todella huonoja ymmärtämään toisiamme!
Ala pääministeriksi!
Tämä pitää paikkansa, ja tässä suhteessa ehkä nuo remonttiesimerkit ovat osittain huonoja (koska moni pitää rakentamisesta). Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö löytyisi aika monta ihmistä, jotka mielellään ulkoistaisivat imuroinnin, arkisen ruuanlaiton tai pyykinpesun.
Asiaahan voi mitata myös tekemisestä pitämisellä. Joku inhoaa siivoamista tai ruuanlaittoa yli kaiken, toinen taas kokee ne palkitsevana työntekona. Talouden pitäisi mahdollistaa se, että työpanoksia voisi tässäkin suhteessa vaihtaa keskenään.
Tuntien lisäämisen vaikeus riippuu ammatista. Joissakin ammateissa se on suhteellisen suoraviivaista (lääkärit, monet opetusalan ihmiset), toisissa taas ei. Tuntien vähentäminen kuitenkin on monesti helpompaa, jos sen haluaa tehdä (lomarahojen vaihto vapaaksi, pienten lasten vanhempien lyhennetty työpäivä, sapattivapaa), joten joustoa kuitenkin on.
Siinä mielessä tämä siis kuitenkin on aika akateemista, että nykyisellä verokiilalla tunti tunnista tai edes työsuorite työsuoritteesta ei ole kovin lähellä tavanomaisten ihmisten palkkatasoa ajatellen. Ostaminen kannattaa vain, jos ostaa jotain erikoistunutta tai aika vain yksinkertaisesti loppuu kesken.
Ja kun tekee itse, työn laatu on usein parempi.
Itse jätin juuri pienet kattokorjaukset ostamatta sekä hinnan, että laatuepäilyksien takia (arvio työmäärstä max 1 päivä). Kun teen itse, on varmaa että ne on tehty kunnolla. Voin samalla varmistua, että materiaalit ja työmenetelmät ovat oikeat. Sitä kun ei mitenkään pysty tarkastamaan enkä tiedä yhtään ”luotettavaa kattorakentajaa”. Jos tietäisin tällaisen, niin tilanne olisi taas eri.
Nykyään pyykinpesun,siivouksen jopa ruuanlaiton voi ulkoistaa ja ostaa palveluna.
Paluu sata vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen edellyttää, että asunnossasi on tilaa palveluväelle.
Keskeinen syy vuosisata sitten vallinneeseen palvelusväkikulttuuriin oli, että palkan päälle työnantaja järjesti asunnon, ruuan , terveydenhoidon etc
Näin oli esim Indonesiassa, jossa käytimme palvelijoita.
Kulu oli siis sata vuotta sittenkin muuta kuin pelkkä palkka
Meillä pyykinpesu, osin ruuanlaitto ja siivous on ulkoistettu. Pyykinpesua varten on pesula, minä suuntaan kohta paikalliseen lounaskuppilaan ja perjantaina tulee siivooja. Mikään näistä ei vaadi lisäneliöitä vaan vähentää neliöliden tarvetta (pyykinpesu). Tällainen on kuitenkin mahdollista vain kaupungissa, jossa pesula on naapurikorttelissa samoin kuin se lounaskuppilakin. Siivooja on suomalainen yrittäjä, pesula ja lounasravintoa maahanmuuttajien tarjoamia palveluja.
Kyllä voi, mutta niistä tuleva verokiila on sellainen, että tuntimäärällä mitattuna tavalliselle palkansaajalle ruuanlaittoa lukuunottamatta muut palvelut ovat luksustuotteita.
Ruuanlaitossa syntyy skaala- ja erikoistumisetua. Siivoamisessa sitä syntyy paljon vähemmän (ammattilainen ei siivoa kovin paljon nopeammin kuin tavallinen tallaaja, eikä ammattilaisella ole ihmeellisiä laitteita nopeuttamaan työtä). Pyykinpesussa pesula selviää vähemmällä ajankäytöllä, mutta sitten taas logistiikka vie lisäaikaa.
Palveluskunta tarvitsee tilaa ja muita resursseja, eikä se ole mikään realistinen suunta mennä. Mutta jos kotiapu saapuu kello 8 ja poistuu kello 11.30, niin ei kai siinä tarvita mitään lisätiloja?
Kysymys on myös siitä, mistä halutaan maksaa. Se, että kotona käy siivooja kaksi kertaa kuukaudessa kolme tuntia kerrallaan maksaa (kotitalousvähennyksen jälkeen) vähemmän kuin se, että kotona on yksi henkilö, joka polttaa askin tupakkaa päivässä. Kuitenkaan tupakkaa ei yleisesti pidetä luksustuotteena.
Oletko ylpeä itsestäsi esittäessäsi kunnioitettuna vaikuttajana ja kansanedustajana täysin perättömiä tietoja köyhien tulotasosta. Onko sinun ideologiasi mukaista vahingoittaa ja mustamaalata yleensä kantaväestöön kuuluvia syrjäytyneitä (sairaita, työttömiä, mielenterveysongelmaisia, työkyvyttömiä 90- luvun laman jälkihoidon uhreja) ihmisiä? Onko vihreän poliitikon perusominaisuus misantropia kantaväestöä kohtaan?. Esität täysin mielikuvituksellisia lukuja faktoina. Voitko ystävällisesti tarkistaa lähteesi jatkossa, tässä jutussa on linkki laskuriin (KELA) josta voit tarkistaa ettei kukaan kantaväestöön kuuluva saa yhdistelmää 477e /kk elinkustannuksiin + 650€ /kk vastikkeen maksamiseen (pois lukien monilapsiset perheet) , jos saisi pakottaisi viranomaiset välittömästi muuttamaan edullisempaan asuntoon. Lisäksi koskaan ei asumistuki ole kuin 80% tosiasiallisista asumiskustannuksista. Ainoastaan ruhtinaallisesta toimeentulotuesta pääsevät nauttimaan maahanmuuttajat joilta ei koskaan tarkisteta tiliotteita tai edes matkustusasiakirjoja perhesuhteista puhumattakaan. Kadulla seuratessani arkisin päivittäisostoksilla eri henkilöitä, huomaan usein kuinka maahanmuuttaja nainen (somali) kävelee 700€ arvoinen Samsung älypuhelin poskeen teipattuna ja saattaa puhua esim. ulkomaille sukulaisilleen 3 tuntia yhtä soittoa. Somalit kykenevät välittämään sukulaisilleen erittäin kalliiden elinkustannusten maassa (Suomi) 600.000€ / vuosi pelkkää tukea, siis saadessaan Suomessa toimeentulotukea. Siis kaikkien elinkustannusten jälkeen vielä lähettävät vuositasolla merkittävän määrän tukea kotimaahansa. Työssäkäyvät tavalliset veronmaksajat tämän kaiken, kuten kansanedustajien, poliitikoiden ja virkamiesten palkat kustantavat. Sosiaalialan ”kukkahattutätien” mantra on ollut julkilausuttu lähinnä vihervasemmiston (SDP, Vihr, Vas) vaikuttajien toimesta ”tarkoituksemme toimeentulotuella on korottaa maahanmuuttajien sosiekonomista asemaa keskimääräisen Suomalaisen palkansaajan tulotasolle” (2900€/KK) tässä vihrerstalinistit ovat kiistämättä onnistuneet. Eikö kansanedustajan perustaitaitoihin kuulu tuntea Suomen perustuslaki edes auttavasti vai onko puoluepoliittisen järjestelmän mielestä Perustuslaki nk.”kuollut kirjain” ettei sitä edes tarvitse noudattaa.
Lähdeluettelo: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013081217358214_uu.shtml http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013072517292468_uu.shtml
http://www.kela.fi/ajankohtaista-henkiloasiakkaat/-/asset_publisher/kg5xtoqDw6Wf/content/tulottomia-kotitalouksia-on-jo-yli-20-000?redirect=http%3A%2F%2Fwww.kela.fi%2Fajankohtaista-henkiloasiakkaat%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_bXQwrAFx2FGH%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-2%26p_p_col_pos%3D1%26p_p_col_count%3D3
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971412?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=Toimeentulotuki
Yhden uuden kansanauton hinnalla ostaa melko monta Lousy viuttonin väskyä, mutta silti sitä väskyä pidetään luksuksena.
Kohtuullista ja leppoista elämää viettävällä keskituloisella keskiluokkaisella suomen kansalaisella jää nykyverotuksella välttämättömien menojen jälkeen jäljelle noin puolet tuloista. Siitä voi kukin lähteä laskemaan sopivia korotuksia.
Tällä hetkellä se toinen puoli jää käytettäväksi kaikkeen vähemmän välttämättömään. Samalla kun yhteiskunta velkaantuu kymmenisen miljardia vuodessa, Lapinlahden sairaalaa ei ole varaa korjata vaan se rapistuu pystyyn, thaimaalaiset poimivat meille mustikat tai uuteen lastensairaalaan yritetään kerätä lahjoituksia.
Jos yksilö on tyytyväinen elämäänsa eikä halua kerätä enempää rahaa säästöön, voi vähentää työnteon puoleen normaalista 40 viikkotunnista. Jos verotus olisi hyvinvointiyhteiskunnan edellyttämällä tasolla, töitä pitäisi tehdä vastaavasti enemmän. Pelivaraa on runsaasti, kun ero riittävän hyvinvoinnin tuottavaan bkt:hen on niinkin suuri kuin se tänäkin päivänä vielä keskituloisella on.
Harva ajattelee talouttaan kohtuullisten menojen kautta. Sen sijaan kaikki se hankitaan, mihin suinkin on varaa. Ja sitten vertaillaan porukalla työpaikan kahvipöydässä, montako lomapäivää jäi kesäloman jälkeen vielä käyttämättä.
Sehän sopii näille Matti Vuorioille, joille rahan määrä on itseisarvo. Ja mukana seuraa kuuliaisesti lauma yksilökeskeisiä kykypuolueen jäseniä. Ja lopulta se keskituloinen perusinsinöörikin on tyytyväinen, kun pääsee taas turvallisesti koko päiväksi päivähoitoon työpaikalleen, siinä kuin perheen pienin tarhaan.
Mutta katsellaan nyt, kauanko se 10 miljardia vuodessa vielä lainamarkkinoilta irtoaa.
Ei mitään 1100€ saa kukaan. Vaan jos vuokra on 650€ niin asumistukea saa aina 80% vuokrasta eli 520€ jonka lopun osuuden 130€ joutuu maksamaan itse tuosta 470 eurosta. eli tällöin saisi vajaan tonnin. Josta melkein koko raha menee kalliiseen vuokraan ja elämiseen jää muutama satanen.
Tytöttömiä pakotetaan jo kaikenlaiseen 9€/päivä +työmarkkinatuki työhön karenssin uhalla. Joka on jo nyt johtanut siihen tilanteeseen, että on alettu ketjuttamaan työttömiä eikä ikinä palkata ketään kunnon palkalla.
Eli kun edellisen harjoittelijan sopimus päättyy. Otetaan taas työtön harjoittelija tilalle. Toimientuella työskentely johtaisi vielä pahempaan ilmaistyövoiman käyttöön eli firmoihin jotka ei koskakaan palkkaa ketään ja ottaa työttömän aina toimientuella ja työttömyystuella töihin. Tällä menolla kohta kaikki alaiset työskentelee toimentuella tai työttömyystuella ja vaan johtajat saa kunnon palkkaa? Tätäkö haluatte?
Jussi.
Sotket asumistuen ja tomeentulotuen. Toimeentulotuki maksaa asumiskustannukset sataprosenttisesti, elleivät ne ylitä kunnan sietorajaa, mikä on Helsingissä noin 650 euroa kuussa.
10 000 somalia ei ole aiheuttanut meidän ongelmiamme Suomessa.
10000 somalia on 0,2 % suomalaisista.
Sosiaalialan “kukkahattutätien” mantra on ollut julkilausuttu lähinnä vihervasemmiston (SDP, Vihr, Vas) vaikuttajien toimesta “tarkoituksemme toimeentulotuella on korottaa maahanmuuttajien sosiekonomista asemaa keskimääräisen Suomalaisen palkansaajan tulotasolle”
Tuskinpa vaan ”kukkahattutätien” tarkoituksena on korottaa toimeentulotuensaajan elintaso kokoaikaisen työssäkäyvän suomalaisen työntekijän tasolle. Suhteellista köyhyyttä tarkoittivat, varmaankin.
Suhteellista köyhyyttä on vähennettävä, koska ihminen on laumaeläin ja haluaa tulla kohdelluksi kuten muitakin kohdellaan.
Paremminvointivaltiossa, jossa Homo Kokoomuxicus (vrt. Homo Sovieticus) ei vertaile omia ansiotulojaan muiden ansiotuloihin (yksilö pelkästään vertailee että minulla menee Paremmin kuin ennen), siellä on suhteellinen köyhyys ratkaistu aivokirurgisin tms. menetelmin.
”Sotket asumistuen ja tomeentulotuen.”
Siis ennen toimentulotuen normin korotusta toimeentulotuki + asumistuki kattoi kokonaisuudessaan vuokran jos vuokra ei ylittänyt kunnan sietorajaa. Mutta nyt on toisin esim. yksinelävän työmarkkinatukilaisen tapauksessa, kun työmarkkinatuen netto on enemmän kuin toimeentulotukinormi, niin nyt maksaa vuokrasta myös toimeentulotuen saaja työmarkkinatuestaan.
Esim. minun vuokra-asunnon 45 m2 vuokra 460 € jakaantuu nyt suurinpiirtein näin :
1)työmarkkinatuesta maksan 42 € vuokran-antajalle
2)asumistuki 290 € vuokranantajalle
3)toimeentulotukena vuokrasta 125 € vuokranantajalle
Siis hyvin-hyvin harvoissa tapauksissa sossu maksaa vuokran 100%:sti.
Tavallinen teknikko. Sotket nyt kaksi asiaa. Toimeentulotuen normi takaa, että sinulle korvataan vuokra tulonsiirroilla sataprosenttisesti. , on se vuokra 460 tai 560 euroa. Koska toimeentulotuki on viimesijainen tuki, siitä vähennetään ensin kaikki muut tuet. Niinpä sinun kannaltasi on aivan saman tekevää, paljonko saat työmarkkiatukea, koska toimeentulotuki maksaa aina loput.
”Niinpä sinun kannaltasi on aivan saman tekevää, paljonko saat työmarkkiatukea, koska toimeentulotuki maksaa aina loput.”
No noinhan se on. Nollatuloilla voi saada täyden asumintuen mutta toimeentulotuen normia hyvin todennäköisesti alennetaan 40% jos on itse aiheuttanut työmarkkinatuen menetyksen.
Lisätäänpä vielä, että kantokyvyn ylittää myös ylisuuri julkinen sektori. Sosiaaliturva kestää vaikka samantien 100 000 työtöntä lisää, jos kyse on julkisen sektorin 2500-9000€/kk tienaavia, turhalla lainsäädännöllä ja pikkukylien hallintohimmeleillä tarpeelliseksi tehtyä väkeä. Tätä taustaa vasten esimerkiksi kuntauudistus olisi kansantalouden kannalta aivan älyttömän tärkeä asia saattaa tehokkaasti loppuun asti. Kunnantalo 10 kilometrin välein on pahinta haaskausta!
kuinka vieraantunut voikaan olla todellisesta elämästä…
Liittyy varmaan pitkälti siihen, mitä oman korvaavan tuotteen tekeminen tai ostaminen maksaa.
Eikös noin monen kunnantalon rakentaminen olisi elvytystä?
Asiaa !!!
Tuskinpa liittyy. Ainakin itse pystyn paistamaan lähes yhtä hyviä pihvejä kuin luksusravintoloissa paistetaan ihan murto-osalla ravintolahinnasta.
Luksusta on erittäin kallis tavara, joka ei ole mitenkään välttämätön jokapäiväisessä elämässä mutta joka on kumminkin kivaa olla olemassa. Eli sellainen tuote, mihin normikansalainen ei rahojaan käytä. Esimerkiksi 100e maksava päivällinen, 1000e maksava käsilaukku ja 100 000 euroa maksava auto.
Miksi negatiivinen tulovero ei nouse vaihtoehtona edes kunnolla keskusteluun? Siis oikea sellainen, ei kansalaispalkka. Ero ei ole vain semanttinen. Perusteluna käytetään (Osmokin on tainnut joskus käyttää?) että se edellyttäisi tasaveroa.
Tasaprosentti on varmaan tarpeen pienissä tuloluokissa, heti maksavalle puolelle siirryttäessä. Muuten tuloloukut ja motivaatio-ongelmat säilyisivät. Mutta kertokaa joku minulle, miksei veroprosentissa voi myöhemmin tulojen kasvaessa olla esimerkiksi kahta porrasta?
En aja NIT:tä kuin käärmettä pyssyyn, mutta haluaisin kuulla edes kunnollista, loppuun saakka ajateltua argumentointia asiasta. Taatun minimitulon suuruus ja se, mitä muita tukimuotoja säilytettäisiin, olisi sitten mietittävä myöhemmin, kunhan NIT otettaisiin edes vakavasti analysoitavaksi.
Yksi (ei ainoa) NIT:in plussa on tämä: jonkun ilmoittaessa verottajalle siirtyvänsä veronmaksajasta tulonsiirron saajaksi, saadaan samalla tieto muille viranomaisille. Ja ainakin nuorten henkilöiden kohdalla voidaan aloittaa aktivointitoimet. En tarkoita kyykytystä.
Kansalaispalkalla voi maata sohvalla vuosikaudet kenenkään huomaamatta, ellei jotain muuta kautta jää byrokraattien haaviin. Ja kerran vielä: siis en tarkoita, että NIT:in saamapuolelle siirtyneitä alettaisiin jotenkin simputtaa.
Sekin hyöty negatiivisesta tuloverosta olisi, että tiedettäisiin paremmin, kuinka paljon ihmisiä missäkin elämäntilanteessa on. Nyt heitä katoaa tilastoinnin tavoittamattomiin. Kansalaispalkan toteuttaminen sumentaisi kuvan totaalisesti, ellei siihen kytkettäisi joitain aivan uusia seurantamenetelmiä. Itse asiassa kansalaispalkka saattaisi tuoda enemmän kyttäyshenkeä kuin NIT, ellei ihmisiä sitten jätettäisi oman onnensa nojaan kansalaispalkan varaan.
Itselle ei tuota mitään ongelmaa tehdä koulutustani vastaavaa (olen FM) työtä ilman varsinaista palkkaa. Suomessa tämä on käytännössä muutamaa kuukautta lukuun ottamatta mahdotonta.
Olen todennut, että peruspäiväraha sekä asumistuki ovat yhdessä riittäviä ja valmistumisen jälkeen tämä on suorastaan juhlaa verrattuna opintotukeen (eikä minulla ole halua perheen perustamiseen, sosiaaliseen seurusteluun tmv). Työkokeiluihin ei minulla taida enää olla mahdollisuuksia…
Tästä tullaankin siihen, että TES sotkee yksilön vapautta olla ”alipalkattuna”, jos niin tahtoo. Yrittäminen on paljon riskialttiimpaa kuin olla työttömänä.
Olen ihan tosissani ja valmis kohdaltani täyteen vastikkeellisuuteen. Tietysti olen valmis vastaanottamaan oikeankin työpaikan, mutta sen etsiminen ei oikein motivoi sen enempää kuin vaikkapa työkokeilut.
Kannattaa kokeilla näitä työosuuskuntia, joissa osuuskunnan kautta laskuttamalla yrittäjä kiepautetaankin palkansaajaksi.
Niinpä. Luksusta.
Tässä yksi kaunis esimerkki hyvinvointivaltiomme ihanuudesta:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288591618299.html
”Työttömyysturva katkesi kahvinkeittoon kierrätyskeskuksen avajaisissa”
Noista kolmesta sanoisin imuroinnin olevan sellainen, jonka ulkoistamisessa minusta on mitään järkeä. Pyykinpesun ulkoistaminen niin, että vie pyykit pesulaan ja hakee ne sieltä, kun ne ovat valmiina, vie minusta enemmän vapaa-aikaa kuin se, että panee pyykit pesukoneeseen, ripustaa kuivumaan ja sitten viikkaa kaappiin.
Arkisen ruuanlaiton ulkoistaminen siten, että ostaa einesruokaa, on ehkä jotenkin perusteltua ajansäästöä, mutta tätä ei oikein voi kutsua palvelun kuluttamiseksi. Sen sijaan jos menee ravintolaan syömään, joutuu istumaan peukaloita pyöritellen sen ajan, kun joku kokkaa sen ruuan. Samassa ajassa olisi kotona pystynyt itse sen tekemään. Tämä siis koskien päivällistä. Lounas on tietenkin työssä käyvillä sellainen, jossa ei juuri ole vaihtoehtona omaa ruuanlaittoa. Ravintolassa käynti on toki perusteltua silloin, kun haluaa syödä sellaista ruokaa, johon omat taidot eivät riitä, mutta ammattikokin kylläkin. Tässä on kuitenkin minusta vähän eri asiasta kyse kuin ulkoistamisesta.
Noista kolmesta siis imuroinnin ulkoistaminen on sellainen, että siinä oikeasti jäisi itselle enemmän aikaa, jos saa ulkopuolisen sen rahalla tekemään.
Riippuu siitä, asuuko kaupungissa vai maalla.Kaupungissa pesula on yleensä lähellä. Meillä pesetetään vain lakanat, koska niiden
Pitää toki paikkansa vähän paremmassa ravintolassa, mutta jos hakee pikaruokaa, grilliruokaa, käy lounasravintolassa (on niissä joissakin lounasta viel kello 16 jälkeen) tai pitsan niin sen saa todella pikaisesti. Esimerkksi ABC:llä taitaa olla lounasruoka melko myöhäään tarjolla, sinne voi kävellä suoraan.
Lisäksi prismat ja cittarit taitavat nykyään jo myydä valmiita ruokia, eli ainakin grillikanaa ja lohta löytyy sekä myös perunamuusia ja muita perusruokia. Ei siis eineksiä vaan paikalla valmistettua.
Häh? Melkein jokaisessa toimistossa jossa olen työskennellyt, normitapa on omat eväät ja harvinaisempaa käydä lounaalla. Tällöin ruoka tietenkin laitetaan jo edellisenä päivänä.
Noin se yleensä on. Joistain suhteellisen hyvistäkin ravintoloista voi tilata ja nämä saa ainakin noudettua jos ei kuljetuksella, mutta eipä tuollakaan välttämättä paljon voita.
Tämä pitää paikkansa silloin kun ravintolasyöminen ajatellaan nimenomaan energian ja ravintoaineiden siirtämisenä omaan aineenvaihduntaan kulutettavaksi, jolloin pääpaino on kalorimäärillä, hintasuhteella ja tankkauksen nopeudella.
Usein ravintolaan mennään toki myös viettämään aikaa ja ruuan valmistumista odotellessa on joissain vieraissa rappiokulttureissa tapana nauttia mm. alkupaloja, aperitiiveja ja pöytäkumppanien seurasta.
Mutta se onkin sitä ylellisyyttä, pröystäilyä ja välimerellistä hömppää johon monilla ei Suomessa ole varaa.
Olisi syytä keskustella myös otsikolla ”Hyvinvointivaltiossa elämisestä/menestymisestä/rikastumisesta/olemisesta vastikkeellisempaa”.
Yhteiskuntamme nykyisen täysin kestämättömän kestämättömyysvajeen korjaamiseen pelkkä sosiaaliturvasta säästäminen ei riitä, saatikka ole oikeudenmukaista.
Toisaalta, kuten päivän Nyt-liitekin kannessaan osuvasti toteaa: rahaa on. Eli iso osa kansalaisista on saanut ilman riittävää vastiketta haukata turhan suuren osan yhteisestä kakusta.
Mutta jos se ulkoistaminen tarkoittaa sitä, että joku tulee kotiisi tekemään noita asioita… Kuinka monta euroa tunti olisit valmis maksamaan kotitöistä?
Jos vastaus ylittää työntekijän työhön liittyvät kustannukset (työmatkat, työvaatteet), niin silloin työllä on jokin euromääräisesti nollan ylittävä tuottavuus. Ja jos sitten työttömistä löytyy joku, joka kykenee näihin hommiin kohdullisella perehdytyksellä, kansantaloudellisesti hänen kannattaisi tulla luoksesi tekemään kyseisiä puuhia.
Voi toki olla, että kyseiselle työttömälle löytyisi vielä jotain tuottavampaakin puuhaa kuin viikata sinun vaatteitasi. Se on toki kaikki kotiinpäin, mutta jo tämä esimerkki riittää siihen, että kansantaloudessa olisi nollan yläpuolella olevaa työtä.
Ongelmahan tulee siitä, että jos esimerkiksi kotityön yleinen käypä nettohinta olisi maksajan kannalta 15 €/h ja saajan kannalta sama 15 €/h, niin sillä ei synny kauppoja sivukulujen vuoksi. Työttömän kannattaa pysyä kotona työttömänä.
Tähän kannattaakin vastata tietenkin sillä, että palvelusektoria ei syntyisi, jotteivät mokomat porvarispenskat saisi tuhlattua rahaansa kanssaihmisten työhön?
”Asuntopolitiikassa pienipalkkaiset ovat häviäjiä, koska sosiaaliturva nostaa vuokratasoa toisesta päästä ja omistusasumisen verotuki toisesta päästä.”
Omistumisasumisen verovähennysoikeus nostaa vuokria korkeintaan varsin vähän. Se nostaa asuntojen jälleenmyyntihintoja. Mutta vuokra-asuntoyhtiöt ja vuokra-asuntosäätiöt hankkivat talonsa yleensä uudismarkkinoilta, eivät käytettyinä. Moni vuokra-asuntoyhtiö ei ole myynyt ikinä yhtään taloa. Ne ovat ns. ”ikuisia omistajia”, jolloin välttävät myös varainsiirtoveron. Muut kuin yksityiset ihmiset omistavat yli puolet Suomen vuokra-asunnoista (eli kunnat, yhtiöt, säätiöt, yhdistykset yms.). Näillä on 100 prosenttinen verovähennysoikeus korkomenoistaan ja kaikista muista menoistaankin siinä missä yksityisihmisillä vähennysoikeudet ovat pienempiä.
Helsingissä ausntoja ostetaan hyvin paljon sijoitusasunnoksi ja sijoitusasunnon vuokra on ostohinnan funktio.
Jo puhuttaessa vastikkeellisesta sosiaaliturvasta siitä on tulossa liian byrokraattinen, jossa joidenkin sosiaaliturva evättäisiin sen vuoksi, että joku viranomainen katsoisi hänen kieltäytyneen tai olevan yhteistyökyvytön.
Sosiaaliturvan vastikkeellisuus itsessäänkin saisi aikaan vain entistä enemmän byrokratiaa ja kustannuksia.
Mikälii halutaan rakentaa järjestelmä, jossa työttömän pitäisi tehdä jotain ansaitakseen elantonsa, systeemi pitäisi rakentaa yksinkertaiseksi ja sellaiseksi, ettei viranomainen voi käyttää mielivaltaa työttömään.
Ratkaisu olisi seuraavanlainen:
Kuntien/valtion olisi lakisääteisesti osoitettava jokaisessa kunnassa konkreettinen paikka, jonne KUKA TAHANSA työkykyinen ja -ikäinen voi mennä, todistaa henkilöllisyytensä ja tehdä hänelle osoitettavaa työtä. Mikäli työkohde olisi muualla, paikasta olisi kuljetus työmaalle. Kunta/valtio olisi velvollinen tarjoamaan henkilölle hänen halutessaan 80 tuntia työtä kuukaudessa, vähintään 6 tunnin työpäivissä. Tästä työstä maksettaisiin palkkaa puolet keskipalkasta eli tällä hetkellä noin 10 euroa tunti. Työhön tulevan ei tarvitsisi olla työtön työnhakija, eikä selvittää, mitä hän muuten tekee, onko muualla töissä tai ei. Tämä byrokratian yksinkertaistamiseksi, koska vain hyvin harva menisi tekemään tuolla palkalla työtä, jos hänellä olisi kokopäivätyö muualla. Työstä maskettaisiin verkortin mukaisesti veroa, jos ihmisellä ei olisi muita tuloja niin käytännössähän hän tienaisi 80 tunnilla lähes 800 käteen, koska ei tuosta juuri palkkatulona veroa menisi. Tämä olisi säädetty laissa hätäaputyöksi, josta ei maksettaisi työnantajan sivukuluja, eikä se kerryttäisi eläkkeitä tms., vaan olisi sosiaaliturvaa. Viranomaisilla ei olisi valtaa millään keinoin evätä tätä etuutta, riittää että ihminen tulisi paikalle, todistaisi henkilöllisyytensä ja toimittaisi verokorttinsa sekä tekisi annettua työtä.
Järjestelmään pitäisi liittyä työkyvyttömien (vajaakuntoisten) työttömien osalta ehto, että lääkärintodistus riittäisi osoittamaan työkyvyttömyyden, jolloin henkilö saisi tämän saman 80 tunnin etuuden ilman osallistumista työhön. Riittäisi, että hän toimittaisi lääkärintodistuksen. Näin siis niiden kohdalla, jotka ovat vajaakuntoisia työnhakijoita, koska kela tai vakuutusyhtiö ovat evänneet heidän eläkehakemuksensa tai sairauspäivärahansa. Tässä järjestelmässä ei heitä enää pitäisi kiusata.
VALTIOLLE TYÖLLISTÄMISVELVOITE
Soinivaaran kolumnin jälkeen esille tullut ”sossu tatun” tapaus on kuohuttanut aikansa mediaa. Pelottavinta keskustelussa on se, että yksittäiset tapaukset ilman kunnollisia taustojen selvityksiä voivat pahimmoillaan johtaa jopa järjestelmän muutoksiin, ilman muutosten kokonaisvaltaisten vaikutusten arvioimista ja selvittämistä.
Kirjoitin ylempänä siitä, miten mielestäni mahdollinen työvelvoite sosiaaliturvan vastikkeeksi tulisi järjestää. Vaikka ehdottamani ratkaisu on teoreettisena työvelvoitemallina oikeastaan ainoa toimiva ja epäbyrokraattinen, ei se ole sen kummemmin realistinen, kuten ei muutkaan työvelvoitemallit ”sossu-tatujen” töihin saamiseksi.
Todellinen ongelma yhteiskunnassa on jo vuosikymmeniä epäonnistunut talouspolitiikka, joka ei ole kyennyt luomaan työtä tarpeeksi. Maasta puuttuu 300 tuhatta tuottavaa työpaikkaa. Jotkut poliitikot kääntävät mielellään syyttävän sormensa työttömiin, jotta huomio ei kiinnittyisi siihen, ettei talousjärjestelmämme kykene tarjoamaan työtä läheskään kaikille. Sen sijaan, että hallituksemme ja koko maan poliittinen johto virkamiehineen tunnustaisi, että he ovat epäonnistuneet tehtävissään, syytetään kaikkein heikoimmin menestyneitä.
Sillä, hakeeko ”tatu” aktiivisesti työtä vai ei, ei ole mitään merkitystä, koska työstä on huutava pula. Vaikka poliitikot eivät tätä myönnä, he eivät missään tapauksessa suostuisi säätämään lakia, jolla säädettäisiin esim. valtiolle velvollisuus tarjota työpaikka jokaiselle haluavalle, työehtojen mukaisella palkalla. Jos tekemätöntä työtä olisi oikeasti tarjota ”tatuille”, koko keinotteluongelma olisi kerralla pyyhkäisty pois ihmisiä huolestuttamasta. Vaan kun ei ole.
Jos tekemätöntä työtä on, työn teettäjä maksakoon työehtosopimusten mukaisen palkan tekijälle, olipa kyseessä sitten yksityinen tai julkinen sektori. Emme tarvitse markkinatalouden rinnalla toimivaa sosialistista suunnitelmataloutta, jossa minimiturvaa vastaan järjestetään jotain ylimääräisiä kustannuksia aiheuttavaa puuhastelua. Meillä on jo nyt pajat ja kuntouttavat toiminnat, joihin niihinkin on enemmän pyrkijöitä kuin tarjolla olevia paikkoja, koska niiden pyörittäminen maksaa enemmän kuin työttömän jouten pitäminen, eikä tuota juuri mitään.
Heitänkin tässä niin Soinivaaralle kuin kaikille Suomen poliitikoille ja virkamiehille haasteen vastaan. Jos sosiaaliturvan vastikkeettomuus kaikertaa mieltä, säätäkää valtiolle työllistämisvelvoite, laki joka velvoittaa valtion palkkaamaan jokaisen halukkaan työhön työehtosopimuksen mukaisella palkalla ja järjestämään näille työntekijöilleen muut lakisääteiset työsuhteeseen liittyvät asiat. Samaan aikaan lait työkyvyttömyydestä tulee muuttaa niin, että jokaisen laillistetun lääkärin kirjoittamat sairausloma ja -työkyvyttömyyseläkelausunnot tulee hyväksyä ja kyseiset etuudet myöntää lausuntojen mukaisesti. Muussa tapauksessa maahan synnytetään kymmenien tuhansien vailla tuloja jäävien työkyvyttömien joukko ihmisistä, jotka eivät kykene tekemään työtä, mutta joiden työkyvyttömyyttä ei tunnusteta, vaikka hoitavat lääkärit ovat asian vahvistaneet.
Kun nyt alatte miettimään, mitä valtion työllistämisvelvoite merkitsisi käytännössä, joudutte sen tosiasian eteen, ettei ongelma ole vastikkeeton sosiaaliturva, eikä ”sossu-tatut”, vaan ongelma ja sen ratkaisuvelvoite on maan poliittisella johdolla, tuottavan työn puute ja siitä johtuva satojen tuhansien työpaikkojen vaje.
Sinä pulloposkinen läskipomo, isin rahoilla opiskellut kermaperse piilohomo.
Tässä 10 vuotias tyttö köyhyydessä huudan, elämästä tiedät murto-osa tuuman, siksi sulle huudan.äiti syntyi perheeseen köyhään, hänelle velkaa teki vuonna80:tä oli nuorempi, kun minä, missä olit silloin sinä, tehtiin silloin sulle mittalla tupee, siksi en huutamaan rupee, isä lainalla kouluja kävi, omaishoitajan kurjanpuolen näki, enää eläkkeellä, ei silti huoliltaan lepää.On meille annettu asumistulojen enimmäis määrä sossu sinunlaittesi kanssa sen määrää. On mulla vielä kolme siskoo niistä on mulle iloo, vaan aina pahalla päällä, nälkä täällä määrää.Ei kunnasta asuntoo löydy ei oo nii halpaa ku se raja, ei edes siellä missä loppuu taajama. Nyt päivärahasta äitin ei oteta vaan pois sata vaan kolme sulle tumpelolle elämiseen ei riitä mikään määrä rahaa samalla meidän neljän raha työmarkkinatuki miinus kolmesataa tuottaa oloo pahaa sä virnuilet kun pelle mun dessä enää pussi missä yksi herne. Äiti, saako vaan rikkaat tehdä lapsia?