Hetemäen työryhmä esittää parin miljardin euron rakennemuutosta verotukseen alentamalla tuloveroja ja nostamalla arvonlisäveroa. Tämä pitäisi työryhmän mukaan edistää talouskasvua ja siten tuottaa lisää verotuloja. Professori Matti Tuomaala esitti Helsingin Sanomissa, ettei perustelu pidä paikkaansa. Hetemäen työryhmän kannalta on kiusallista, että Matti Tuomaala ei ole kuka hyvänsä, vaan kansainvälisesti arvostetuin verotusta tutkinut kansantaloustieteilijä Suomessa. Jatka lukemista “Verotyöryhmän kommentointia 6: palkkaveroja vai arvonlisäveroa?”
Kategoria: _
Verotyöryhmän kommentointia 5: rikkaiden välinen tulontasaus
Verotyöryhmä esittää että
1) Ylin marginaalivero alennetaan noin 50 prosenttiin (nyt noin 54 %)
2) Pääomatulojen vero nostetaan 28 prosentista 30 prosenttiin
3) Yritysten tuloksestaan maksama vero lasketaan 22 prosenttiin
4) Listaamattomien yritysten 90 000 euron verovapaasta osingosta luovutaan ja se korvataan oikeudella jakaa noin neljä prosenttia ( =normaali tuotto) omasta pääomasta noin 30 prosentin kokonaisverotuksella.
5) Osinkojen tavanomainen kokonaisverotus nousee 40,5 prosentista 45,4 prosenttiin.
Kuuluu asiaan sanoutua jyrkästi irti ylimmän marginaaliveron alentamisesta. Minusta on hyvä verottaa ansiotuloja (ja samalla osaamista) vähemmän ja pääomatuloja enemmän. Viimeaikainen tuloerojen kasvu on ollut lähimmä pelkkää pääomatulojen kasvua, joten verotyöryhmä on oikealla asialla. Jatka lukemista “Verotyöryhmän kommentointia 5: rikkaiden välinen tulontasaus”
Bitit pääsivät loppumaan
Poikani ei voinut osallistua erääseen tenttiin, koska ei saanut lainatuksi kurssikirjalainaamosta e‑kirjaa. Bitit olivat päässeet loppumaan.
Kirjastot lainaavat e‑kirjoja samaan tapaan kuin paperisia. Ne ostavat niitä tietyn määrän ja vain tuo määrä saa olla kerrallaan lainassa. Ei siis tiettyä lainauskertojen määrää. Niinpä paperisten kirjojen ohella myös e‑kirjat loppuvat tenttien alla ja muulloin e‑kirjoja lojuu elektronisessa kirjahyllyssä toimettomina.
Puute oppikirjoista on eräs syy siihen, että opinnot viivästyvät. Syynä se on naurettava. Paperisten kirjojen loppumin lainaamosta on aivan yhtä naurettavaa, vaikka paperin valmistus onkin kalliimpaa kuin bittien valmistus. Paperikirjan painaminen (marginaalikustannus) maksaa euron tai kaksi, siis paljon vähemmän kuin menee rahaa sen lainaamiseen. Kokonaiskustannuksia ajatellen olisi halvempaa jakaa kirjaa ilmaiseksi kuin ylläpitää lainaamoja. Jatka lukemista “Bitit pääsivät loppumaan”
Verotyöryhmnän kommentointia 4: vuokrasta verovähennys
Käydyn keskustelun tuloksena olen päätynyt siihen, että paras tapa saattaa verotus likipitäen neutraaliksi asumisessa on saattaa vakituisesta asunnosta maksettava vuokra verotuksessa vähennyskelpoiseksi. Tietääkseni Eero Heinäluoma on päätynyt samalle kannalle. Vähennys tehtäisiin pääomatuloverokannan mukaan (nyt 28 %) samoista syistä kuin korkojen verovähennyskin. Vähentää voisi 70 prosenttia vuokrasta tai vaihtoehtoisesti vähennyskelvotonta omavastuuta olisi noin kolme euroa neliöltä. Tämä siksi, että hoitokulut eivät olisi vähennyskelpoisia, vaan pelkästään koron osuus vuokrassa. Verovähennysoikeus otettaisiin huomioon asumistue3ssa, koska muuten nämä kaksi tukimuotoa nousisivat yhdessä sataan prosenttiin vuokramenoista. Jatka lukemista “Verotyöryhmnän kommentointia 4: vuokrasta verovähennys”
Verotyöryhmän kommentointia 3: kotitalousvähennys
Verotyöryhmä esittää kotitalousvähennyksen alentamista 50 prosenttiin ja sen määrän alentamista 2300 euroon vuodessa veronmaksajaa kohden. Ehdotuksen taustalla on Elina Pylkkäsen tekemä selvitys, johon tutustuu nopeiten tästä.
Jotain on kotitalousvähennykselle tehtävä, koska verotukena se on jo nyt ilmeisesti suurempi kuin yleinen asumistuki ja samaa suuruusluokkaa opintorahan kanssa. Vuonna 2009 siihen solahti noin 400 miljoonaa ja tänä vuonna varmaankin taas paljon enemmän. Jatka lukemista “Verotyöryhmän kommentointia 3: kotitalousvähennys”
Verotyöryhmän kommentointia 2: kiinteistövero
Työryhmä toistaa sen, että suurin osa ekonomisteista pitää maapohjan kiinteistöveroa hyvänä verona, koska se ei vaikuta käyttäytymiseen eikä nosta maanvuokria. Rakennusten kiinteistövero sen sijaan alentaa kannustinta rakentaa ja siten nostaa rakennusten hintoja/vuokria. En pysty väittämään vastaan: juuri näin olen itsekin kirjoittanut.
Työryhmä esittää, että maapohjalle tulee oma liike-rakennuksia korkeampi kiinteistöveroprosentti. Nyt molempien kohdalla alaraja on 0,6 prosenttia, tästä eteenpäin maapohjan alaraja olisi 0,8 prosenttia. Rakentamattomien asumiseen kaavoitettujen tonttien kiinteistöveron tulee Helsingin seudulla vähintään prosenttiyksikön verran korkeampi kuin muun maapohjan, minimissään siis 1,8. Mietinnöstä ei käynyt ilmi, tarkoitetaanko tällä Helsingin seudun 14 kuntaa kuten nyt vai koko maata. Nurmeksessa tämä voisi olla kohtuutonta. Muuten kiinteistöveroihin ei esitetä muutoksia. Jatka lukemista “Verotyöryhmän kommentointia 2: kiinteistövero”
Oletetaan musiikin täydellinen hinnoittelu
Musiikin tuottamisen rahoitus on kriisissä, koska vapaa kopioiminen ja suoranainen varastaminen on vienyt muusikoiden leivän. Tosin alan liikevaihto taitaa olla aika suurta edelleen.
Tehkäämme ajatuskoe: mitä musiikintekijöiden tulonmuodostukselle tapahtuisi, jos olisi mahdollista hinnoitella kaikki musiikin kuuntelu markkinaehtoisesti juuri niin kuin musikantti ja säveltäjä itse haluavat. Tekijänoikeuden vanhenisivat kuitenkin kuten nytkin niin, etteivät Beethovenin perilliset kuitenkaan voisi esittää vaatimuksia esi-isänsä sävellysten esittämisestä. Kartellit olisivat tietysti kiellettyjä.
Muusikko voisi esimerkiksi myydä CD-levyn joko niin, että siitä on kertakorvaus ja ostaja saa kuunnella sitä niin paljon kuin haluaa – tai niin, että jokainen kuuntelukerta maksaa kiinteän summan. Kaikki netistä kuunneltava olisi myös hinnoiteltu. Radiolähetyksistä maksettaisiin yksilöllisesti jokaisen artistin vaatimusten mukaan ja jokaisesta koulubileissä soitetuista kappaleesta tulisi sellainen hinta kuin artisti on juuri tähän tilaisuuteen määrännyt. Tämä kaikki on tietysti teknisesti mahdotonta ja vaatisi mielettömän määrän informaatiota, mutta kuvitellaan, että kaikki on mahdollista. Kuvittelevathan taloustieteilijätkin täydellisen kilpailun. Kuluttaja voisi myös kitkattomasti etsiä edullisinta musiikkia. Jatka lukemista “Oletetaan musiikin täydellinen hinnoittelu”
Miksi omistusasumista suositaan lähes kaikkialla?
Tarkoitukseni ei edellisessä postauksessa ollut puhua asuntotulon verotuksen puolesta vaan vain kertoa, mitä verotyöryhmä esittää. Koska asia näyttää kiinnostavan, käydään tätäkin pohdintaa läpi.
Siitä on minusta turha käydä väittelyä, suosiiko vai syrjiikö vuokralla asumista se, että omistusasumisen asuntotulo on verotonta, verottomasta tulosta saa tehdä tulonhankkimisvähennyksen, vuokra-asunnon tuoma tulo on verotettavaa eikä vuokrakulua saa vähentää verotuksessa ja lisäksi periaatteessa kaikkien muiden sijoitusten tuottoa verotetaan, jopa pankkitalletuksia nimelliskorosta. Sitä, ettei tämä syrjisi vuokralla asumista, ei voi kestävästi perustella. Jatka lukemista “Miksi omistusasumista suositaan lähes kaikkialla?”
Verotyöryhmän kommentointia 1: Asumisen verotus
Työryhmän pohdinta asumisen verottamisesta muistutti kovin paljon tällä blogillakin käytyä pohdintaa. On epäloogista, että asuntolainan korko on verotuksessa vähennyskelpoista, jos kerran asuntotulo ei ole verotettavaa. Asuntotulon verottomuus tuottaa eriarvoisuutta vuokra-asumisen kanssa, koska vuokratulo on verotettavaa.
Selvästi parhaana vaihtoehtona perusteluissa esitettiin asian korjaamista saattamalla asuntotulo uudestaan verotettavaksi. Asuntotulo on (lievästi) verotettavaa aina vuoteen 1993, jolloin siitä luovuttiin. Euroopan maista oikeastaan vain Sveitsissä asuntotulo on verotettavaa siinä missä muukin pääomatulo. Työryhmä kuitenkin toteaa, että ajatus on epärealistinen, koska enemmistöllä on omistusasunto eivätkä ihmiset hyväksy asuntotulon verotusta eivätkä kaikki kykene edes ymmärtämään, mistä on kyse. Jatka lukemista “Verotyöryhmän kommentointia 1: Asumisen verotus”
Kasettimaksu menköön C‑kasetin mukana
Lähtökohta: sisällöntuottajien tulee saada korvaus työstään ja niiden, jotka nauttivat heidän tekojensa hedelmistä kuuluisi siitä maksaa. Niitä sisällöntuottajia, jotka polttavat päreensä jäljessä tulevan tekstin johdosta, kehotan lukemaan tämän lähtökohdan uudestaan.
Kun C‑kasetit tulivat ja kun niiden pelättiin romauttavan iskelmäntekijöiden tulot, tuli C‑kasettimaksu. Se osui aika hyvin kohteeseensa vaikka esimerkiksi minä jouduin maksamaan musiikintekijöille luentojen nauhoittamisesta.
Tekniikka kulki C‑kasettien ohi ja niinpä kasettimaksutuloja yritetään haalia kohteista, joilla on yhä vain vähemmän tekemistä musiikin kanssa. Musiikintekijät pyrkivät sitkeästi ulottamaan verotusoikeutensa myös esimerkiksi valokuvausta tai videokuvausta harrastaviin ja iskeä pienyritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien työvälineisiin. Isot yritykset voivat hakea teostomaksuista palautusta työvälineiden osalta, mutta tämä on tehty niin vaikeaksi, ettei pienyrittäjän kannatta uhrata siihen aikaa. Siksi tutkittaessa sitä, mihin ulkoisia kovalevyjä käytetään, olisi pitänyt tutkia myös niiden ammattimainen käyttö pienyrityksissä. Yritykseni omistaa kolme ulkoista kovalevyä, eikä niissä yhdessäkään ole musiikkia tai muita kuin itse kuvaamiani videoita. Jatka lukemista “Kasettimaksu menköön C‑kasetin mukana”