Lähtökohta: sisällöntuottajien tulee saada korvaus työstään ja niiden, jotka nauttivat heidän tekojensa hedelmistä kuuluisi siitä maksaa. Niitä sisällöntuottajia, jotka polttavat päreensä jäljessä tulevan tekstin johdosta, kehotan lukemaan tämän lähtökohdan uudestaan.
Kun C-kasetit tulivat ja kun niiden pelättiin romauttavan iskelmäntekijöiden tulot, tuli C-kasettimaksu. Se osui aika hyvin kohteeseensa vaikka esimerkiksi minä jouduin maksamaan musiikintekijöille luentojen nauhoittamisesta.
Tekniikka kulki C-kasettien ohi ja niinpä kasettimaksutuloja yritetään haalia kohteista, joilla on yhä vain vähemmän tekemistä musiikin kanssa. Musiikintekijät pyrkivät sitkeästi ulottamaan verotusoikeutensa myös esimerkiksi valokuvausta tai videokuvausta harrastaviin ja iskeä pienyritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien työvälineisiin. Isot yritykset voivat hakea teostomaksuista palautusta työvälineiden osalta, mutta tämä on tehty niin vaikeaksi, ettei pienyrittäjän kannatta uhrata siihen aikaa. Siksi tutkittaessa sitä, mihin ulkoisia kovalevyjä käytetään, olisi pitänyt tutkia myös niiden ammattimainen käyttö pienyrityksissä. Yritykseni omistaa kolme ulkoista kovalevyä, eikä niissä yhdessäkään ole musiikkia tai muita kuin itse kuvaamiani videoita.
Minun päreeni paloivat ensimmäisen kerran, kun havaitsin kotikäyttöön hankittavasta hankittavasta videokamerasta menevän huomattavan suuren maksun Teostolle, koska laitetta voi teoriassa käyttää myös magnetofonina.
Teostomaksusta on tullut vero, jolla on korkeintaan teoreettinen yhteys kotimaisen musiikin tai kotimaisten videotallenteiden kopiointiin. Ostamalla varmuuskopiointia varten ulkoisen kovalevyn tukee muun muassa kotimaista dokumenttielokuvaa. Kannatan kotimaisen dokumenttielokuvan tukemista, mutta ei kai kukaan naama vakavana yritä väittää, että nämä verotettavat tallenteet täyttyisivät kotimaisista dokumenttielokuvista. Kyse on siis ainakin tältä osin veroista eikä mistään hyvitysmaksusta.
Nuo ulkoiset kovalevyt ovat aivan asiaton verotuskohde. Voi olla, että joku on laittanut niihin myös musiikkia, mutta perin harva ostaa laitetta musiikkia varten, koska kyllä se musiikki mahtuu sille sisäiselle kovalevyllekin. Jos olisi mahdollista laittaa ulkoiselle kovalevylle musiikin ja kotimaisten videotallenteiden esto ja tämä esto toisi siihen viidentoista euron alennuksen (teostovero 10 euroa, alv 23% ja myyjän kate 30 % = noin 16 euroa), uskoisin, että valtaosa ostaisi sen halvemman ilman musiikintallennusmahdollisuutta.
Veroon viittaa sekin, että teostomaksun perusteena käytetään sitä, että levyille tallennetaan videomateriaalia. Ei edes yritetä selvittää tuo materiaalin alkuperämaata. Mukaan pitäisi tietysti ottaa vain kaupallinen kotimainen materiaali, koska sillä, että joku tallettaa koneelleen vaikkapa amerikkalaisia televisio-ohjelmia, ei voi perustella veron kantoa kotimaisten artistien hyväksi.
Teostomaksut ovat romahtaneet, koska niiden merkittävä lähde olivat tallettavat digiboksit. Näitä ostettiin aluksi paljon mutta vuonna 2010 enää vähän, koska kaikilla jo on. Kuka nyt enää tallettaa mitään CD-levyille?
Teostomaksu ei ole enää mikään hyvitysmaksu niin kuin se oli C-kasettien aikana. Siitä on tullut kulttuurivero joka lätkitään melko sattumanvaraisena pisteverona sinne tänne. Tarkoituksena on ilmeisesti saada aikaan valtion budjetin ulkopuolinen mikroelektroniikkavero, joka kohdistetaan kaikkeen elektroniikkaan, ilman että verotettavalla kohteella olisi mitään yhteyttä rahoitettavaan kohteeseen. Esimerkiksi vanhoissa videokameroissa käytettävää miniDV-nauhaa ei varmasti käytetä mihinkään muuhun kuin videokuvaukseen, mutta silti siitä pitää maksaa hyvitysmaksua musiikintekijöille 46 senttiä/tunti.
Satunnaiset pisteverot ovat talousteoreettisesti erittäin huono verotusmuoto. Ajatelkaamme, että sotainvalidit saisivat oikeuden verottaa sinisiä villatakkeja, partiolaiset kumisaappaita ja suksivoiteista kerättäisiin erityisverolla rahaa syöpälapsille. Kuka näitä voisi vastustaa, siis sotainvalideja, partiolaisia ja syöpälapsia? Pisteverot kuitenkin vinouttavat käyttäytymistä. Vähemmän sinisiä villapuseroita ja enemmän sinisiä puuvillaisia puseroita tai punaisia villapuseroita. Enemmän kitkapohjasuksia voideltavien sijaan ja vähemmän kumisaappaita.
Yllä mainittu videokameravero pakotti sabotoimaan kameroita ohjelmallisesti niin, ettei editoitua videota voinut palauttaa tietokoneelta kameran nauhalle näytettäväksi vaikkapa television ruudulta.
Varmuuskopiointiveron tuotoksi on arvioitu alle kaksi miljoonaa euroa. Valtiolle tulisi ilmeisesti halvemmaksi antaa Teostolle tuo kaksi miljoonaa. Valtio saattaa menettää tavanomaisina verotuloina enemmän kuin mitä tuo varmuuskopiointivero tuottaa ohjatessaan merkittävän osan kovalevyjen kaupasta ulkomaisiin nettikauppoihin.
Ymmärrän kulttuurintekijöiden huolen rahoituksestaan, mutta heidän pitäisi ymmärtää, että tämä tie johtaa suohon. Sillä ei ole kansalaisten silmissä legitimiteettiä ja siksi sen ennuste ylipäänsä on heikko ja siksi moni kokee oikeutetuksi kiertää sitä vaikka juuri ulkomaisten nettikauppojen kautta.
Täysin kuolleena syntynyt on musiikin tuottajien ajatus, että kun he myyvät asiakkaalle cd-levyn ja tämä haluaakin kuunnelle sitä mp3-soittimeltaan, tästä pitäisi saada eri korvaus.
Teostoveron tuotto, kuusi miljoonaa, on niin pieni, ettei moisen takia kannattaisi pitää yllä koko järjestelmää. Kulttuuri on rahansa ansainnut, mutta hoidettakoon asia yleisten verojen kautta.
Jos teostovero kerättäisiin vaikka arvonlisäveron kautta, silloinhan maksamaan joutuisi mökin mummo, jolla ei edes ole tietokonetta. Mökin mummo kuuntelee musiikkia radiosta. Hän on maksanut siitä televisioluvassa, joten miksi hän maksaisi vielä nörttien tietokoneelta kuuntelemasta musiikista? Myös nörtti on (ehkä?) maksanut televisiolupansa, mutta kuunnellessaan musiikkia muualta, hän ei kuuntele sitä radiosta, vaikka on radion musiikista maksanut yhtä paljon kuin mökin mummo.
Eikö siis voisi ajatella, että koska musiikkia voi kuunnella kaikkialla, kaikki osallistuvat sen rahoitukseen yhtäläisten periaatteiden mukaan siitä riippumatta, kuuntelevatko he sitä radiosta, mp3-soittimeltaan tai puhelimestaan?
Ne dokumenttielokuvat rahoitettakoon omalta momentiltaan.
Kasettimaksu menköön sinne minne C-kasettikin.
Toinen vaihtoehto tietysti olisi se, että kun teostomaksu on irronnut käytännössä lähes kokonaan kopiointiperustasta, irrotetaan se lopullisesti. Voisin kyllä lahjoittaa yritykseni tuotosta kymmenen euroa kulttuurille ostaessani kovalevyn varmuuskopiointia varten, jos sama velvoite koskisi myös suuria yrityksiä. On väärin, että suuret yritykset voivat hakea maksusta palautusta myös käytännössä, pienet vain teoriassa. Jos tuo kulttuurivero koskisi kaikkia talletustapoja samalla senttimäärällä teratavua kohden, maksusta tulisi niin pieni, ettei se sanottavasti pännisi. Ilmatieteenlaitos tietysti joutuisi maksamaan aika suuren osan
Kunhan taiteilijat vaan saisivat jostakin rahaa. Olisi elämä aika kurjaa ilman taidetta. Kieltämättä itse vero on aika korni ja risoo niin monia ihmisiä, että se kääntyy taiteilijaa vastaan.
Niko H.
http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/55335-musaa-kelalla
Touche!
Alan jo henkisesti väsyä tähän, mutta minä kyseenalaistaisin edelleen tuon lähtökohdan.
Jokaisella on oikeus saada korvaus siitä, mitä on etukäteen sovittu. Pelkkä hyötyminen ei voi jälkikäteen synnyttää maksuvelvoitetta.
Tässä on myös toinen iso ongelma. Musiiki, kuten muukin kulttuuri, on ala, jossa tulojakauma on yleensä potenssijakauma. Nykyinen järjestelmä maailmanlaajuisesti vain vahvistaa tätä luonnetta, ja mitä tehokkaammaksi maksujen kerääminen tms. saataisiin, sitä jyrkempi jakaumasta tulee. Homma menee siis jotenkin niin, että hyvin pieni osa musiikin tekijöistä (tarkoitan säveltäjiä ja sanoittajia, lähinnä) tahkoaa melkein kaiken rahan, jota alalla liikkuu, ja valtava murskaenemmistö tekee musiikin täysin pro bono (jos tällainen pieni sanaleikki sallitaan).
Väitän, että yhtään mikään ei muuttuisi, vaikka mitään tällaisia kymmenyksiä ei tarvitsisi näille muusikoille maksaa. Ne hyvitykset ovat pikkiriikkinen osa näiden tekijöiden tuloja, ja koko järjestelmä tuhoaa koko ajan nuorten luottamusta järjestäytyneeseen yhteiskuntaan.
Nämä argumentit vessan rakentamisesta puoltavat työnantajien ja levy-yhtiöiden väitettä siitä, että riittää jos toimittaja/muusikko saa itselleen kiinteän palkan ja tekijänoikeudet siirtyvät sen jälkeen kokonaisuudessaan työnantajalle/levfy-yhtiölle.
@ NH
“If there is a will, there is a way”
On absurdi ajatuksenakin, etteivät saisi! Jos taiteelle ja kulttuurille on kysyntää (kuten on), niin vanhojen ja aikansa eläneiden ansaintamallien tilalle syntyy uusia.
Musiikin tekijöiden on keksittävä uusi tulonlähde.
Tätäkin kirjoittaessani kuuntelen virtauksella juutuupista musiikkia. En siis osta mitään, en tallenna mitään, bitit vain hetkiseksi virtaavat koneelleni.
Ei tälle kukaan mitään mahda. Kaikki sisältö tulee olemaan kaikkien ihmisten vapaasti ja ilmaiseksi käytettävissä vaikka tällä virtauksella.
Internethän on toisaalta mainostusliiketoimintaa. Google kerää miljardinsa mainoksista. Googlella ja muilla vastaavilla on siten tarve pitää ihmiset kuuntelemassa vaikka juutuupia. Google siis voisi maksaa sisälllöntuottajille. Esim. per lärvi. Suoralla kaupalla uusista tuotteista.
Osmo:
Voisi varmaan. Onko ideaa, miten ei hävitetä sitä markkinoilla syntyvää infoosiitä mikä musiikki tuottaa hyvinvointia muille ja mikä kasvattaa lähinnä vaan tekijänsä hyvinvointia?
Ei kulttuuria tarvitse rahoittaa yhteisistä verovaroista. Jos se on riittävän hyvää, siitä maksetaan muutenkin. 😉 Kun ooppera joskus maksaa itse kulunsa, niin voi olla, ettei tarvita nykyisen suuruista oopperataloa.
Jos kulttuuri taas on huonoa, ei sitä varsinkaan silloin kannata rahoittaa yhteisistä varoista. 😀 Silloin se saa jäädäkin ilman rahoja.
Niinpä niin. Aika moni tyykkä musiikista, kirjoista ja elokuvista. Mutta maksaa niistä vain ei haluttaisi. Ei sitten millään kuten hyvitysmaksun vastainen kiukuttelu hyvin osoittaa. Se on kuitenkin valtion budjettia rasittamaton ja sen myötä myös populistiselta kulttuurivihamielisyydeltä turvattu kulttuurin rahoittamisen muoto. Onko se tosiaan niin hirveä asia, pikkuisen tuotteen hinnassa suoda leivänsyrjää kulttuurin tekijöille?
http://www.vihrealanka.fi/blogi/tekij%C3%A4noikeusanarkisti-on-uusi-linkola
Jarkko, minäkin kannatan sitä, että kulttuurin tekijät saavat rahansa, mutta tuollaisia mielivaltaisia veroja videokameroille tai varmuuskopioinnille en ymmärrä. Siksi olisi parempi käyttää yleisiä veroja. Sitä paitsi tämä tulo loppuu, kun musiikin tallentaminen loppuu ja sitä aletaan kuunnella netistä suoraan.
Kirjoittelin omaa näkemystäni hyvitysmaksun tosiasiallisesta luonteesta kollektiivisena rangaistuksena (koska todellakaan _laillisella_ yksityisellä kopioinnilla ei ole enää suunnilleen mitään tekemistä näiden verotuskohteiden kanssa) mm. Effin blogiin: http://effi.org/blog/2010-12-17-Mikko-Rauhala.html
Muuten olen samaa mieltä Osmon kanssa, että rehellisempi, oikeudenmukaisempi ja käytännön taloudellisestikin kaikin puolin parempi tapa tukea taidetta olisi juurikin budjetointi normaalista verokertymästä.
Kiitos asian pitämisestä esillä.
Osmo: Jos teostovero kerättäisiin vaikka arvonlisäveron kautta, silloinhan maksamaan joutuisi mökin mummo, jolla ei edes ole tietokonetta. Mökin mummo kuuntelee musiikkia radiosta. Hän on maksanut siitä televisioluvassa, joten miksi hän maksaisi vielä nörttien tietokoneelta kuuntelemasta musiikista?
Mummo siis kuuntelee musiikkia radiosta (eikä ole maksanut siitä tv-luvassa) ja teostomaksun on maksanut Yle – miksi siitä vielä jonkun pitäisi maksaa jotakin?
Tuossa edessäni on Tommin kirja, josta olen maksanut – jos luen sen vielä toiseen kertaan, miksi minun pitäisi vielä maksaa jokin maksu? Jospa luen sitä ääneen jollekin toiselle, pitäisikö siinä tapauksessa maksaa jokin teostomaksu? No ei tietenkään, kun se ei ole musiikkia – vain musiikin tekijöillä on ajatus, että koko ajan jonkun pitää maksaa – ja jotenkin se on saanut yleisen hyväksynnän.
@Jarkko Tontti:
”Niinpä niin. Aika moni tyykkä musiikista, kirjoista ja elokuvista. Mutta maksaa niistä vain ei haluttaisi. Ei sitten millään kuten hyvitysmaksun vastainen kiukuttelu hyvin osoittaa.”
Voi, miten väärässä oletkaan. Ymmäräthän, että musiikin suurkuluttajana koen suurena loukkauksena sen, että noin vahvasti yleistät sen, ettei kukaan halua maksaa musiikista. Minä haluan, ja siksi olenkin hankkinut levyjä sadoittain, maksan Spotifystä ja käyn keikoilla. Haluan siis maksaa musiikista. En vain halua maksaa taiteilijoille ostaessani kovalevyä tai mitään muutakaan ATK-tarviketta.
Taiteilijat ja ”taiteilijat”, sinä etunenässä, olette muistuttamassa siitä, että laillinen kopiointi on sallittua hyvitysmaksun nimissä. Auotte päätänne niille, jotka oikeasti maksavat palkkanne, ja haluatte saada rahat kaikilta. Mitä helvettiä? Tämä taiteilijoiden äänekäs ryhmä, joka ei suinkaan koostu kaikista taiteilijoista, ajaa minut ainoaan jäljelle jäävään ratkaisuun: lopetan taiteen rahallisen kuluttamisen. Kopioin kaiken. Hyvitysmaksuahan te halusitte, sen saatte. Tuleeko tästä järjestelystä parempi mieli? En tosin tarvitse sitä varten uutta ulkoista kovalevyä.
Kohta vaaditaan teostomaksua nettiliittymistä, kun kaikki striimaavat musiikkinsa!
Käytännössä joo samaa mieltä, mutta yleisemmällä tasolla minusta ”mikroelektroniikkavero” ei ole välttämättä ihan huono idea. Ensinnäkin mikroelektroniikka on verrattaen kevyesti verotettua ja toiseksi jos tuottoa kohdistetaan sisällön rahoitukseen niin tuo on verrattaen vähän haitallinen tapa kerätä rahaa.
Jälkimmäinen kaipaa perusteluita. Vaikka näin: teoksella on käyttöarvo ja tuotantokustannus. Käyttöarvo on tietenkin osittain subjektiivinen asia, teinitytölle poikabändin biisi voi olla syy uskoa ihmiseen ja vanhemmille sietämätöntä melua. Käyttöarvoa kuitenkin laskee aina erillaiset käyttörajoitukset, kuten se että maksetaan käytön mukaan, mikä on ihan järkevää vain silloin jos se mistä maksetaan kuluu käytössä vastaavasti. Toisaalta jotenkin pitäisi kattaa tuotantokustannukset, jos näin ei ole niin tuotetta ei ole eli käyttöarvo on nolla. Toimiva rahoitusjärjestelmä sisällölle maksimoi käyttöarvon eli ei laskuta käytön mukaan, mutta myös kattaa tuotantokustannukset. Tällainen laskutusmekanimi on yleinen vero tai jonkinlainen verkostomaksu kuten TV-lupa.
Suurin ongelma on se, että musiikin kuunteluun kelpaavat puhelimet jäivät ulkopuolelle. Herää epäilys, ovatko erään jättifirman lobbarit olleet asialla?
Se, että vihreät tukevat miljardivoittoja jo nyt tekevän firman voitonmaksimointia luovan työn tekijöiden kustannuksella on lievästi sanottuna outoa. Ainakin siihen nähden, minkälaista maailmaa Vihreät noin yleensä ovat olleet ylösrakentamassa.
Luovuttakoon hyvitysmaksusta sitten jos tosiaankin käy niin, että joskus kaikki menee streamingin kautta. Nyt tämä on vielä scifiä ja päinvastoin yhä uusia yksityiseen kopiointiin kelpaavia laitteita tulee markkinoille. Esimerkiksi sähkökirjan ja lukulaitteiden myötä hyvitysmaksu näyttäisi pysyvän ajankohtaisena vielä pitkään.
@Tiedemies ”Ne hyvitykset ovat pikkiriikkinen osa näiden tekijöiden tuloja, ja koko järjestelmä tuhoaa koko ajan nuorten luottamusta järjestäytyneeseen yhteiskuntaan.”
Minulle tekijänä hyvitysmaksujen oikeutus on siinä millaisin toiminta-apurahoina ne jaetaan, eli sellaisten marginaalisten projektien mahdollistajana joille on perinteisesti vaikea löytää rahoitusta. Näillä alueilla tehdään kaikki kulttuuriset innovaatiot, jotka sitten kupolivat valtavirtaan, jos ovat kupliakseen. Hyvitysmaksun merkitys esimerkiksi minun henkilökohtaiseen toimeentulooni on pyöreä nolla.
Olen samaa mieltä että järjestelmä on äärimmäisen epätyydyttävä ja toivon hartaasti, että se voidaan pian lakkauttaa. Tällä kertaa ei vaan mitään korvaavaa järjestelmää ollut edes horisontissa, joten annoin paskalle pikkusormen (toisin kuin esim sen prkleen Lex Karpelan kohdalla) ja allekirjoitin addressin. Toivon etteivät sen aiheuttamat imagohaitat pure alaa kovin pahasti perseelle. Pieni näykkäisy toivottavasti riittää kannustimena paremman tukijärjestelmän rakentamiseen.
@juha ”Google kerää miljardinsa mainoksista. Googlella ja muilla vastaavilla on siten tarve pitää ihmiset kuuntelemassa vaikka juutuupia. Google siis voisi maksaa sisälllöntuottajille. Esim. per lärvi. Suoralla kaupalla uusista tuotteista.”
ISP:t, teleoperaattorit ja sisältöaggregaattorit kuten Google tahkoavat luokattoman paljon rahaa ilmaisen sisällön harhalla… Ilmainen on tässä tapauksessa välikäsille hyvä bisnes.
Taiteilijat, opetusministeriön johtavat virkamiehet, poliitikot ja levyfirmat ”ihan vähän” kimpassa ja roolit sekaisin ajaneet näitä maksuja:
http://www.boy.fi/pdf/gramex.pdf
Karua tekstiä mielestäni.
On ylipäätänsä huonosti perusteltua vaatia taiteentekijöille toimeentuloa. Kuka huolehtii tänään kirjoituskoneen valmistajista, kirjoituskonepooleihin koulutetuista, hevosrattaiden valmistajista?
Sitä tehdään mitä kannattaa. Jos ei se oma mieliharrastus kannata, niin TOO BAD. En minäkään odota että joku maksaisi minulle fantasiakirjallisuuden lukemisesta tai pitsojen syömisestä. Sitä varten tehdään epämieluisia tai tylsiä töitä että vapaa-ajalla voisi sitten harrastaa.
Mä vaadin heti bruun-maksua maidolle. 10c/litra, että voisin jatkaa täyspäiväsesti intenetkeskustelujen käymistä, eikä tarttis tehdä muita töitä. Tai ehkä valtion kuuluisi rahoittaa harrastustani. Silloin en ois riippuvainen maidosta.. Sehän sentään on hyödyllistä luoda yhteisöllisyyttä nettiin joka tapahtuu vain jos osallistutaan. Katos, perustelinkin asian. Kannattajia?
Paistakoot hampurilaisia, varastoduuneihin tai vartioina kärräämään pummeja ja varkaita. Harrastus on harrastus. Mitään moisia ei pitäisi tukea verovaroin, koskee oopperasta lähtien myös kellaribändejä ja tuulienergia”yrittäjiä” tai böndejä.
Koska itse olin nuoruudessani levyttävä artisti, voin paljastaa, että raha ei ole musiikin tekemisen motiivi. Ainakaan ensisijainen. Musiikki tehdään, koska luominen on kivaa. Lisäksi voi elvistellä kavereille ja vienti naismarkkinoilla paranee. Mutta kyllä se luomisen ja oppimisen ilo on tärkein motiivi.
Siksi, ja koska paras musiikki on yleensä nuorten ja nälkäisten tekemää, uskon, että musiikin laatu ei pahoin kärsisi vaikka keinotekoisesta verotusoikeudesta luovuttaisiin.
Mutta tämä koskee vain rokkenrollia jostain kummasta syystä. Esimerkiksi dokumenttien taso romahtaisi, jos valtio ei tukisi niiden tekijöitä. Tieteestä puhumattakaan.
Totti: ”Luovuttakoon hyvitysmaksusta sitten jos tosiaankin käy niin, että joskus kaikki menee streamingin kautta. Nyt tämä on vielä scifiä ”
Minulla on tietskassa ja kännykässä kiinteä nettiyhteys ja Grooveshark, josta kuuntelen musiikkia. Lisäksi kuuntelen radioksi kutsuttu ihmeellistä streamausvehjettä. Elän scifissä!
Minusta taiteilijoille voisi maksaa autoverosta, koska sekään ei liity mitenkään asiaan mutta on aina suosittu kuppauskohde. Tai viinaverosta samoin perustein.
Jarkko Totti: Blogimerkintäsi perusteella sinä et ymmärrä mistä puhut. Scifiksi väittämäsi Kasvin kirjoitus sisältää vain kylmiä faktoja (http://www.vihrealanka.fi/blogi/tulossa-1).
Artistien tulot on TO-keskustelun natsikortti eli täysin sivuraiteilla kulkevaa argumentointia. Ei hyvitysmaksua kritisoida siksi, ettei artisteja haluta tukea. Kyse on siitä, miten se pitäisi toteuttaa. Tallennustilaan perustuva järjestelmä ei ole tästä maailmasta. Osmo käy tekstissä kaikki oleelliset asiat läpi.
Sitten on enää jäljellä kysymys, mitä tilalle? Totin ratkaisu, roikkuminen kuihtuvassa oksassa, ei ole kenenkään – vähiten artistien – edun mukaista. Yksinkertaisesti ne tulot loppuu teknisen kehityksen takia: tallennustilaa ostetaan lisää aina vaan harvemmin.
Niin, ja noin sivuhuomautuksena: Nokian puhelimista menee rahaa musiikin tekijöille. Musiikkipuhelimiin sisältyy Comes with Music -palvelu. Nokia maksaa markkinaehtoisesti korvauksia tekijöille.
Jarkko Tontti, selitä minulle miksi omistan useita satoja elokuvia dvd-levyinä, vaikka olisin voinut kopioida niistä luultavasti jokaisen Internetistä? Etkö yleensäkään lainkaan lue sinulle osoitettuja vasta-argumentteja? Miksi yksin kulttuuriväen ammatti on niin erityinen, että he ovat oikeutettuja perimään täysin absurdisti perusteltua pisteveroa?
Marginaalisen musiikin ystävänä minun täytyy myös todellakin ihmetellä, että eikö se Anssi Kela voi tehdä kamalia renkutuksiaan päivätyön ohessa, kun kerran sadat ja taas sadat muutkin ihmiset siihen pystyvät?
Soininvaaralta loistava kiteytys tästä uudesta järjettömyydestä.
Tuossa vieressä on neljä ulkoista kovalevyä, eikä yhdelläkään ole bittiäkään muuta kuin itse tuottamaani materiaalia.
Miksi ihmeessä minun pitäisi maksaa veroa joillekin musikanteille tästä tarvitsemastani tallennuskapasiteetista?
”Kuka huolehtii tänään kirjoituskoneen valmistajista, kirjoituskonepooleihin koulutetuista, hevosrattaiden valmistajista?”
Analogia ontuu, koska musiikin kuuntelu ei ole vähentynyt. Kirjoituskoneille ja hevosrattaille puolestaan ei juurikaan ole kysyntää.
En minä tosin silti mitään hyvitysmaksuja kannata. Täällä esitetyistä perusteista johtuen hyvitysmaksut ovat menneen maailman juttuja.
Itseltäni tosin löytyy n. 50 ulkoiselle kiintolevylle kopioitua kirjastosta lainattua levyä noin 500 kaupasta ostetun CD:n ja 50 tiedostoina ostetun albumin lisäksi. Kaikki nämä ovat samalla ulkoiselle kovalevyllä sekä lisäksi tiedostoina ostamani levyt kännykkäni erikseen ostetulla muistikortilla.
Valokuvaajien ja varmuuskopioijien tehtävä ei ole ”kustantaa” harrastustani. Addressin allekirjoittajien mielestä minunkin olisi pitänyt maksaa hyvityksiä vielä moneen otteeseen jo kerran ostamastani musiikista.
Keskustelu on hyvin vaikeaa, jos perustiedot hyvitysmaksujärjestelmästä ja yleensäkin tekijänoikeudesta ovat huteralla pohjalla. Ensimmäiseen apua löytyy täältä, lukekaa loppuun ajatuksella, rakkaat ihmiset:
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/Yksityisen_kopioinnin_hyvitysmaksujarjestelman_kehittamistarpeet.html
Saa provosoitua (jos Ode päästää tämän läpi, siis):
On mielenkiintoista historiaa vasten miettiä, miten ihmeessä tämä aiemmin kadunkulmissa ja hoveissa luutunsoitolla puurokuppinsa täyttänyt taiteilijoiden ammattikunta onkaan päätynyt lähes tulkoon kerjäläisistä tai ainakin elätistä suorastaan voutien asemaan.
Suomessa ei ollut merkittäviä hoveja, mutta niiden puuttuessa nämä jalot taiteilijat esiintyivät perhejuhlissa, savotoilla sekä yleensäkin kyläläisten riesana jos riemunakin lanttia ja kynttiläpätkää kinuten. Kyrsäkin kelpasi.
Nuo ”kyrsätaiteilijat” kohosivat meilläkin rengeiksi kelpaamattomasta aineksesta, peräti kupinnuolijoista, verotusoikeuden omaavaan eliittiin. Ei ihan omin avuin ilmeisesti, kuten tuo Suurtalous-juttu osoittaa. Tarvittiin kaupallinen koneisto, joka osallistui hengentuotoksen monistamiseen ja jakeluun, gyldyyrimyönteisen ilmapiirin valtava syveneminen, musiikin käyttöyhteyksien lisääntyminen tekniikan ja tottumusten myötä (kun totutettiin) ja pääomien kasautumista viihdeteollisuuteen niin, että sillä voitiin hankkia yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.
Näin saatiin aikaan sopimuksia, joiden tarkoituksena lienee ennemminkin taata levyfirmojen tulovirta kuin taiteilijoiden massin täyttyminen. Heitä toki käytetään pienen kiusaamisen jälkeen mankumaan lisää rahaa muka itselleen ja edustamalleen taiteelle, mutta levyfirmojen näkökulmasta he ovat – anteeksi vaan – hyödyllisiä pölvästejä, joista lähtee tunnetusti kova ääni kuten musiikin historiakin kykenee todistamaan.
Ja sillä ”taiteen äänellä” on tehty tosiaan ihmeitä: Lex Karpelakin.
Ainoa oikea tapa periä kuluttajalta maksu musiikin monistamisesta on pistää se lisähinnaksi sille fyysiselle tallennusvälineelle, jolla ralli ja renkutus myydään. Radiot ja muut kanavat, jotka jakavat musiikkia, maksakoot sitä myös. Noin se kohdistuu oikein.
Muusikot ja levyfirmat saavat itse lisähinnassa määrätä sen ”veron” juuri niin suureksi, kuin arvelevat sen olevan kannattavaa ja kohdistuvan oikein. Mikäs se oikeudenmukaisempaa?
Mitään valtion kautta kulkevia rahavirtoja ja sen koneiston avulla suoritettua pakkoverotusta ei siis tarvita. Musiikissahan kyse ei ole edes julkispalvelusta, jollaiseen verotus sopii, sillä pakkoperiaatteen lisäksi siihen kuuluu palvelujen ilmaisperiaate.
Musiikin kohdalla pakkoperiaate toimii sillä tavalla, että musiikkia työnnetään väkipakolla korviin joka tuutista ja siitä on pakko maksaa senkin, jolle asia vähimmin kuuluisi.
Palaan vielä alkuun: eivät muusikotkaan ole ketään muuta yhteiskunnan ryhmää suuremman erityissuojelun tarpeessa – enää. He ovat vain lukumääräisesti niin pöhöttynyt lauma, etteivät – varsinkin kun levyfirma napaa leijonanosan – kykene aina elämään ”taiteellaan”. Menkööt silloin muihin hommiin. Niin muillekin sanotaan.
Salskealla könsikkäälle ja sirkeäsilmäiselle sirkuttajalle on aina Hesen tai Mäkkärin parissa työtä – ihan lihapatojen ääressä ja rahaakin antavat. Sinne vaan. Jos laulattaa, kiekaisee sitten illalla tai käy karjumassa tuulikaapissa.
Se osa, joka kykenee jollottamaan niin viettelevästi, että joku siitä haluaa maksaa ihan erikseen, eläkööt sitten siitä touhustaan saamastaan hillopurkista niin kuin muutkin.
Arttu, hyvä, että tiedostat tällaisen lobbauksen imagohaitat, mutta oletkohan ajatellut silti asiaa ihan loppuun asti.
Eipä silti, hyvityshärdellin toimiminen valheellisin perustein ei ehkä ollut adressin aikoihin ihan niin selkeää kuin viimeistään nyt. Kuitenkin herää ikävä kysymys, haluavatko kotimaiset leipätaiteilijat sitten rahansa kansalta vaikka huijaten?
Koska se on tosiaan se imago, mitä tällä rakennetaan.
Music And Film Industry Association vauhdissa jälleen. Lieköhän nyt niin että Teosto sooloilee omiaan eikä ole saanut ÄKT:lta uusia lunttilappuja, koska normaalit keskustelun harhaanohjausargumentit (”räkänokat haluavat kaiken ilmaiseksi”) ovat samoja kuin aikanaan Lex Karpelaa lobattaessa. Eikö Teoston jäsenillä riitä luovuutta tekemään edes uusia perusteluja tälle täysin kyseenalaiselle ja mafiahenkiselle ”hyvitysmaksulle”? Luulisi että ”luovan työn” tekijöistä löytyisi edes muutama joka osaisi runoilla nykyiseen tilanteeseen sopivaa hevonp*skaretoriikkaa. Lieneekö niin että ellei suuna päänä kannata teoston mafiaveroa, ei tipu penniäkään suojelurahaosuuksista ensi vuonna?
Oli miten oli, tämän joulun suomalaiset DVD:t ja CD:t vaihtuivat ulkomaisiin, ja kiintolevyt tilataan tammikuusta lähtien ulkomailta. Hyvät uudet vuodet.
Minua siis vaivaa tämä tarve sekä syödä kakku että pitää se tallessa: Pelkka hyvitysmaksu tallennustilasta olisi ihan hyväksyttävissä, jos sisältö todella olisi helposti kopioitavissa. Nyt sitä kuitenkin pyritään suojaamaan kopiontiestoilla, joiden poistaminen on vieläpä kriminalisoitu. Miksi molemmat? Ja sitten on voitava ostaa tallennustilaa ilman hyvitysmaksua jos siihen tallennetaan vain omaa tuotantoa. Ihan totta, suurin osa puhelimien ja ulkoisten kovalevyjen sisällöstä on jotain aivan muuta kuin ”taiteilijoilta” (siis siällönhaltijoilta) ”varastettua” (siis usein ostettua ja sitten toiselle välineelle tallettua) tavaraa. Ne sisällöt ovat kyllä MP3 kannettavissa yms.
OS:
”Nämä argumentit vessan rakentamisesta puoltavat työnantajien ja levy-yhtiöiden väitettä siitä, että riittää jos toimittaja/muusikko saa itselleen kiinteän palkan ja tekijänoikeudet siirtyvät sen jälkeen kokonaisuudessaan työnantajalle/levfy-yhtiölle.”
Voisihan sitä vitsin vuoksi kuvitella myös putkimiehelle sellaisen ansaintalogiikan, että hän omistaisi oikeudet rakentamaansa vessaan ja saisi korvauksensa sen käytöstä perittävien lisenssimaksujen kautta. Putkimiehet tuskin kuitenkaan suostuisivat tähän…
”Suurin ongelma on se, että musiikin kuunteluun kelpaavat puhelimet jäivät ulkopuolelle. Herää epäilys, ovatko erään jättifirman lobbarit olleet asialla?”
Omassa puhelimessani ei ole musiikkia (muistikorttia tarvitsen ohjelmien, kuvien ja (itse kuvattujen) videoiden takia), mutta heillä joilla on, eikö se useimmissa tapauksissa ole peräisin Nokian, Applen tai jonkun muun musiikkikaupasta, eli ole jo kertaalleen maksettu? Miksi ihmeessä siitä pitäisi maksaa vielä toisen kerran?
Enkä ihan herkästi usko, että musiiki maailmasta tai edes tästä maasta loppuisi ilman kasettimaksua. Jos ”työnsä” lopettavat ovat siitä osasta muusikkoja, joille toisaalta raha on tärkeintä, mutta joiden tuotannosta kukaan ei myöskään ole valmis maksamaan, kulttuurillinen menetys jäänee siedettävän rajoihin.
”Täysin kuolleena syntynyt on musiikin tuottajien ajatus, että kun he myyvät asiakkaalle cd-levyn ja tämä haluaakin kuunnelle sitä mp3-soittimeltaan, tästä pitäisi saada eri korvaus.”
Tämä kuvastaa vain Teostomafian äärimmäistä ahneutta ja se on se, mihin kansalaiset ovat perinjuurin kyllästyneet. ”Korvaus” on eri asia kuin ”kaikki” ja kaikki on se mikä on Teostomafian päämäärä.
Samassa sarjassa kuin teostomaksu _Yleisradion_ kuuntelusta taksissa tai parturissa perimä moninkertainen maksu, siis materiaalin, josta on jo maksettu teoetomaksut _jokaiselle suomalaiselle_, YLEn maksamana.
Silkkaa varastamista, jolle epätoivoisesti etsitään moraalisia perusteita. ”Julkinen esitys” jo maksetusta materiaalista pitää olla myös ilmainen mikäli pääsymaksua ei peritä: Ei ole olemassa mitään syytä maksaa/maksattaa teostomaksuja moneen kertaan. Paitsi Teostomafian ahneus: Saunan taakse ja kuoppaan tällaiset varkaat kuuluvat.
Katsokaapa MTV Cribs:iä joskus, _niissä_ näette Teostomafian keräämät rahat. Ei niitä pikkutekijöille anneta edes Suomessa: 20 artistia kerää miljoonan päältä ja 10 000 muuta ei saa edes Teostomafian jäsenmaksua takaisin, siis tukee näitä Teoston juristeja, jotka hassaavat 20 ihmisen organisaatioon 30M euroa vuodessa. Sata tonnia per naama per kuukausi. Teoston henkilökunnasta _jokainen_ (keskimäärin) rikastuu musiikilla ennemmän kuin yksikään kotimainen artisti.
Ei siis ihme että Teostomafian varastamisella ei ole mitään rajaa.
Tontti:
”Esimerkiksi sähkökirjan ja lukulaitteiden myötä hyvitysmaksu näyttäisi pysyvän ajankohtaisena vielä pitkään.”
Kyseisiin kirjoihin ei voi tallettaa mitään maksamatta siitä että se ajankohtaisuduesta: niissä on laitetason DRM sillä tasolla että maksamattomia kirjoja ei voi lukea, ei tallettaa eikä saada laitteesta ulos.
Siis aivan suoraan valehtelet, joko tietoisesti tai siksi että et tiedä tekniikasta tuon taivaallista. Kumpi?
Miksi Teostomafia haluaa DRM-suojatusta aineistosta saman rahamäärän kuin vapaasti kopioitavasta materiaalista, ensinmainittua kun _ei voi kopioida_, joten mihin rahastaminen perustuu?
Minä kun väitän ettei yhtään mihinkään ja tämän tietäää jokainen: Vain huuto Teostomafian piirissä on kovaa. Sillä palkalla saa ollakin: puolet Teoston juristeille, puolet artisteille on jako.
Hyvitysmaksu ei ole mikään ”teostomaksu”. Suurin osa rahasta menee muille kuin Teoston asiakkaille. Hyvitysmaksu on korvaus laillisesta kopioinnista.
Osmo, ”Voi olla, että joku on laittanut niihin myös musiikkia, mutta perin harva ostaa laitetta musiikkia varten, koska kyllä se musiikki mahtuu sille sisäiselle kovalevyllekin.”
Mahtuuhan musiikki sisäiselleki kovalevylle, mutta sieltä sitä on kovin vaikea vaihtaa kavereiden kanssa ja myöskin verkkokovalevy on paljon helpompi jos haluaa kuunnella musiikkivarastoa kotiverkossa usealla eri koneella.
Saman (laillisesti) ripatun CD:n voi siis kuunnella yhtäaikaisesti monessa eri koneessa.
Uskoisin, että varmuuskopiointi ei ole ulkoisten kovalevyjen ykköskäyttökohde, saattaa tietysti olla että näin on, mutta varmuuskopiot otetaan varmaankin myös musiikista. Kyllä tuo teostomaksu varmaan kohdentuu aika oikein, ja toisaalta niiden osalta jotka eivät sitä käytä kuin kirjoittamiensa kirjojen varmuuskopioiden säilyttämiseen maksu on kovin mitätön suurelle älämölölle.
Sinänsä tietysti voisi olla paikallaan muuttaa järjestelmää. Kirjastojen kirjalainausten perusteella kai aikaisemmin maksettiin jotain maksua kotimaisille kirjailijoille (?), mutta siitä on kai luovuttu koska nyt sitä EU-aikana pitäisi maksaa kaikille kirjailijoille (en ole tarkistanut tätä asiaa mutta näin se muistaakseni on mennyt). Johonkin tuollaiseen suuntaan asiaa voisi tietysti kehittää. Toisaalta maksun pitäisi tulla nykyoloissa aina markkinoilta kuluttajilta, eikä verorahoista. En oikein tiedä, olisiko tuo vuodenvaihteessa tuleva muutos kovinkaan huono kohdennustapa.
Ihmettelen miksi juuri äänitaiteilijat asetetaan tällaiseen etuoikeutettuun asemaan. Mielestäni myös perinteinen kopiopaperi pitäisi asettaa hyvitysmaksun piiriin: Onhan hyvin mahdollista että kotimaisten kirjailijoiden teoksia kopioidaan omaan käyttöön…
Nimensä mukaisesti hyvitysmaksun pitäisi olla korvausta laillisesta kopioinnista. Jos laillinen kopiointi vähenee, maksun pitääkin vähentyä, eikä sitä voi lähteä korottamaan vain sen vuoksi, että entinen taso saataisiin takaisin. Miksi artistit katsovat, että hyvitysmaksu on saavutettu etu?
On hyvin luultavaa, että laillinen kopiointi on todellakin vähentynyt. Musiikkia ostetaan yhä enemmän iTunesista, Ovista ja kuunnellaan Spotifystä. Pakkohan näillä on olla vaikutusta musiikin kulutukseen. Myös piraattilevitys on todennäköisesti lisääntynyt ja sen vastustamisen pitäisi olla artistien tärkein tavoite – ei hyvitysmaksuun takertuminen.
Hyvitysmaksu ei ole varsinaista tekijänoikeutta. Kyseessä on lähinnä apurahajärjestelmä. Miksi juuri artisteilla olisi oikeus periä lisämaksua oman alansa edistämiseen tuotteiden hinnassa? Eihän urheilujärjestöjäkään tueta pallojen tai mailojen hintaan lisättävillä maksuilla.
Eiköhän noille tallennustiloille loppupeleissä kuitenkin tallenneta enempi pornoa kuin musiikkia. Miksi siis musiikintekijät ovat etusijalla tässä hyvitysmaksussa, eikö pornontekijöille pitäisi mennä ennen kaikkea?
On sovittu, että kotikopiointi on Suomessa sallittua ja sen takia säädettiin mm. C-kasettien hyvitysmaksu. Tätä perusperiaatetta on vain nyt venytetty äärimmilleen. Ihmettelen, että taas nyt tätä uusinta muutosta (ulkoisista kovalevyistä peritään hyvitysmaksua vuoden 2011 alusta vuoden 2011 loppuun) allekirjoitti 8000 taiteilijaa. Kun katsoo kenelle nämä kerätyt hyvitysmaksut jaetaan, niin niitä EI jaeta niille, joiden teoksia on kotona kopioitu. Noin 56 % menee henkilöille ja 42 % menee taitelijaseurojen jakamana yhteisiin tarkoituksiin (mm. jokun taiteilijan tuotantotukeen). Tämä, että kerätyt hyvitysmaksut jaetaan ”hallinnollisilla” päätöksillä johtaa pahasti pois oikeasta tekijänoikeus korvauksesta (jota sen piti palvella) yleiseksi taiteen tukemiseen Suomessa. Ulkomaille (taiteilijoille) ei hyvitysmaksuista makseta mítään.
Lisäksi kerättyjen varojen hyödyllisyyden taiteilijoiden valtaosalle kyseenalaistan vahvasti. Mahdollisesti kopiointiin käytettävien verojen tilitys kohdistetaan lähinnä suosituimmille artisteille jotka pärjäisivät muutenkin. Liian iso siivu menee Teosto-viraston pyörittämiseen ja uusien lakien lobbaukseen.
Kuluttajien luodessa enenevissä määrin omaa sisältöä he eivät tästä korvauksia saa. Ja Teostoon liittyminenkään ei ole optio, koska sen jälkeen teoksiaan ei saa julkaista kotisivuillaan maksamatta Teostolle asiasta lisäveroja, tai hyödyntää pienen budjetin kokoelmateoksissa joutumatta Teostomaksujen kanssa ongelmiin.
Järjestelmä siis estää monikeskisen tuotantomallin kehittymistä, ei tue nykyisiäkään tuottajia oikeassa suhteessa ja on suhteessa aivan liian raskaan byrokratiakoneiston pyörittämä.
Kaikkein ongelmallisimmaksi näen tässä teostomaksussa sen keräämisen vain yhdelle ryhmälle taiteilijoita. Onko oikein, että vain teoston tai muutaman muun oikeuksien hallintaan erikoistuneen yhdistyksen annetaan kerätä veroja ja jakaa ne jäsenilleen. On olemassa paljon taiteilijoita jotka eivät halua antaa teoston tai kenenkään muun hallita oikeuksiaan eivätkä ole oikeutettuja hyvitysmaksuihin vaikka samalla tavalla heidän tuotoksiaan säilötään näissä tallennuslaitteissa.
Pohjimmiltaan kyse ei ole universaalisti Suomalaisten taitelijoiden rahoituksesta vaan rahan keräämisestä pienen joukon etujärjestölle.
En voi mitenkään käsittää miten porvarihallitus voi olla säätämässä kansalaisille tällaisia satunnaisia lisäveroja.
Nämä eivät ole mitään maksuja, vaan veroja. Verojen säätö on sosialismia.
Voisi ehkä palata tämänkin asian pohjajuurille ennenkuin alkaa heittelemään huuhaaveroja pöydälle tai naapuripöytiin.
Teosto jossa työskentelee 90 henkilöä ajaa artistien ’etua’, ja jokainen voi tehdä itse laskelmansa esim. paljon palaa tämän organisaation pelkkiin palkkakuluihin – tuskinpa on kuukausiansiot ihan sieltä pienimmästä päästä, jos heitetään humoristisesti vaikka 5000 euroa /kk niin se kääntyisi nopeasti:
Palkka * (eläke- jne maksut) * kuukaudet (+lomaraha) * työntekijämäärä
5000 * 1.7 * 13 * 90
Josta saamme n. 10 miljoonaa euroa per vuosi pelkästään palkkakuluihin ko. organisaatiossa – ja ’teostovero’ jos heitellään notta olisi 8 miljoonaa niin eihän se kattaisi edes palkkakuluja saati sitten auttaisi riutuvaa artistia pätkääkään.
Tässä enemmänkin Teostolla lähtökohtana se, että saadaan ylläpidettyä organisaatiotaan ja sen etuisuuksien nauttimisesta – meillä on tällainen samanlainen jo joka on YLE, joka puolestaan on asteen verran rehellisempi eikä väitä rahojen menevän kärsivän artistin ruokarahastoon ja jos et maksa tv-lupaa niin artisti kuolee nälkään.
Ja tästä voisi sitten pieni lamppu syttyä taas niin ei treenatuissa aivomassassa, että ’hei tehdään teostosta virasto!’… ei ei ja ei, meillä muutenkin ihan tarpeeksi virastoja tässä maassa ja osa niistäkin tekee samaa asiaa, kuin toinen vieressä joten lisää ei tarvita ennenkuin edellisetkin yhdistetään.
Sitten voisi miettiä, ’työstä saatu korvaus’ periaatteella, miksei esimerkiksi liikkeenjohdon konsultti saa rahaa joka kerrasta, kun hänen heittelemiään lepposia jutusteluja on muut kopioineet ja käyttävät omissa ’opetuksissaan’?
Jos Teostolla olisi oikeasti artististien etu mielessä niin sitä pyörittäisivät artistit itse tai he maksaisivat ko. organisaatiolle etujensa huolehtimisesta – näinhän esimerkiksi yritykset – joita artistitkin pidemmän päälle ovat – toimivat maksamalla lakimiehilleen.
Jos joku kaupallisessa hyödyssä käyttää artistin tekemää materiaalia niin ehdottomasti täytyy saada siitä korvaus.
Ysityisellä puolella on naurettavaa nyky ’kasettimaksuilla’ ylläpitää kaksinaismoralismia jossa ensin on maksettu suojelurahat mafialle ja sitten mafia tuleekin sanomaan jotain, että x on laitonta ja näin ollen sitten repii pientä opiskelijaparkaa oikeuteen ja vaatii 500 miljoonaa euroa siitä, kun on jakanut Sepi Kumpulaisen, tämän laulavan talonmiehen, biisiä internetissä.
Tai, että ostan ulkoisen kovalevyn niin siitä teoriassa saisi rahaa Frederick.
Jos bisnes ei kannata niin kannattaisi myös miettiä vaihtoehtoisia tulonlähteitä, mutta taitaa se oikean työn tekeminen olla vähän turhan rankkaa. Tietystihän jos taiteensaralla haluaa välttämättä jatkaa vaikka menestystä ei tule niin voihan sitä kokeilla jotain toista taiteenalaa ja hakea taiteilija-apurahaa.
Jarkko Tontti: Nostan viittaamastasi tekstistä vain yhden kohdan:
”Oikeudenhaltija voi tahtoessaan ja käyttäjän (kaupallisen hyödyntäjän) kanssa sopimal- laan tavalla edellyttää teknisten suojakeinojen ja DRM-järjestelmien käyttöä estämään kopi- ointia tai muuta tekijänoikeudellisesti relevantteja toimia tai lisensioimaan käyttöoikeuksia teokseen. Järjestelmien ansiosta oikeudenhaltija voi siis kontrolloida aineiston käyttöä sekä oikeudellisessa että käytännöllisessä mielessä vielä senkin jälkeen, kun aineisto on saatettu markkinoille. Tällä on merkitystä tekijänoikeusjärjestelmän ja sen osana hyvitysmaksujär- jestelmän taustaoletuksia ajatellen. Jos oikeudenhaltijalla on oikeus ja mahdollisuus estää kopiointi herää kysymys hyvitysmaksujärjestelmän legitimiteetistä.”
On aika erikoista, että ministeriön selvitys esittää vain ”kysymyksen hyvitysmaksujärjestelmän legitimiteetistä” tilanteessa, jossa laillista oikeutta kopioimiseen ei ole. Toistan vielä: viittaamasi teksti ei näe mitään aihetta ilmaista ongelmaa siinä, että laki kieltää DVD/Blue Ray -julkaistujen elokuvien kopioimisen mutta silti näistä maksetaan hyvitysmaksua.
Tekstiä ei siis mitenkään voida pitää neutraalina, eikä täten erityisen hyvänä lähteenä.
Sori vaan, mutta kannattaisi tulla pois sieltä keskiajalta.
Vetoat turhaan yrityksesi tietokoneen varmuuskopiointiin, koska hyvitysmaksu ei yrityksesi varmuuskopiointiin käyttettäviä kovalevyjä koske.
http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/maksusta_vapautetut.html
Tarja:
Olen hyvin tietoinen siitä, että voin hankkia tunnuksen, jolla saan ostaa sen kovalevyn ilman kasettimaksua. En kuitenkaan mistä tahansa vaan jostain Teoston valitsemasta myymälästä. Kantakaupungissa näitä on tasan kaksi. Toinen on Kruunuradio, joka ei myy ulkoisia kovalevyjä. Toinen on jossain Fredrikinkadulla oleva myymälä. Halvin Teran ulkoinen kovalevy maksaa siellä 109 euroa, kun käyttämästäni kaupasta paljon helpoimman matkan päästä sellaisen saa 69 eurolla. Joutuisin siis maksamaan 40 euroa ylimääräistä siitä, että säästyn kymmenen euron varmuuskopiointiverolta ja päälle noin puolen tunnin ajanmenetys. Ei toimi. Ei ole edes tarkoitettu toimivaksi.
Toinen vaihtoehto on tehdä anomus Teostolle tuon kymmenen euron palauttamisesta jälkeen päin. Jotta näitä anomuksia ei tulisi liikaa, sitä on hankaloitettu siten, että anomusta ei voi tehdä netissä vaan on lähetettävä asiasta kirje. (Lomake voidaan täyttää tietokoneella, mutta sen tallettaminen on estetty. Skannerin omistaja voisi ehkä skannata printatun lomakkeen ja lähettää kuvan sähköpostilla) Ilmeisesti saisin takaisin tuon kymmenen euroa, mutta en sitä rasittavaa arvonlisäveroa. Minua tämä ei haittaisi, koska olen arvonlisäverovelvollinen, mutta esimerkiksi kirjailija ei ole, joten arvonlisäveron ja sen postimaksun hän ainakin häviäisi.
Vaikka lain mukaan hyvitysmaksua ei tarvitse maksaa ammatillisesti käytettävistä välineistä, Teosto on muuttanut tätä lakia niin, että työvälineitä voi olla vain yrityksillä, mutta ei freelanserilla, joka tekee töitä verokortilla. Kirjailijan pitäisi ensin yhtiöittää itsensä ja alkaa kirjoittaa yhtiömuodossa. Kymmenen euron välttämiseksi tämä on aika iso ponnistus.
Toisin sanoen tuo pykälä siitä, ettei veroa peritä ammattivälineistä, on silkkaa silmänlumetta.
Teosto muuten väittää sivuillaan hyvitysmaksun arvonlisäveroprosentiksi yhdeksän. Itse alustoille se on kyllä 23. Onko joku saanut joskus arvonlisäverolaskeman, jossa on erikseen arvonlisävero itse tuotteesta (23%) ja erikseen hyvitysmaksusta (9%)?
onko päättävillä elimillä päässeet aivot vallan homehtumaan vai onko ne vain marinoitu kosmoksessa? kun uusi vuosi saapuu, lienee heidän asiallista havaita että siinä lukee 2011 eikä 1981. ehkä sielläkin olisi aika tutustua internettiin ja muutoinkin tietotekniikkaan.
olen kyllä graafikkona taiteilijoiden puolella, mutta esimerkiksi valokuvani ovat jo ilmaiseksi netissä, koska niitä on hankala pihdata myymistä varten. maailma on median osalta merkittävästi muuttunut ja päättäjiin olisi saatava muutoksen ymmärtäviä persoonia.
Itse asiassa hyvitysmaksusta vapauttaminen koskee vain aihioita, ei laitteita. Aiemmin on katsottu, että laitteiden pääasiallinen käyttö on aina yksityistä (mp3-soittimet, tallentavat digiboksit).
Tuoreen laajennuksen myötä käytäntöä on pakko muuttaa, sillä yrityskäyttöön tulevia levyasemia ei voi pitää maksuvelvollisina, olivatpa ne minkäkokoisia tahansa. Ostajan on voitava kaupassa kertoa, tuleeko asema yksityiseen vai ammattimaiseen käyttöön, ja hinta määräytyy tämän mukaan.
Tämän asetuksen tulkinta tulee muutenkin aiheuttamaan harmaita hiuksia, kuten mikä oikein on ”ulkoinen levyasema”? Tähän asti päätökset asiasta on saanut tehdä hyvitysmaksuyksikkö itse, mutta jatkossa tätä käytäntöä on pakko harkita uudelleen.
Tiesittekö muuten, että Suomen hyvitysmaksut ovat maailman neljänneksi kalleimmat? Lisätietoja blogissani.
Jarkko Tontti:
Minulla on paljon myötätuntoa muusikoita kohtaan, itsekin harrastan musiikkia, mutta en voi kannattaa hyvitysmaksujärjestelmän laajentamista ulkoisiin kovalevyihin.
Itse asiassa, olen sitä mieltä, että koko hyvitysmaksujärjestelmä pitäisi arvioida kriittisesti uudelleen. Aivan kuten Osmokin.
Hyvitysmaksun puolustajat vetoavat kolmeen väittämään: (I) muusikoiden kuuluu saada korvaus työstään, (II) ulkoisia kovalevyjä käytetään yleisesti musiikin kopiointiin ja (III) hyvitysmaksu kohdentuu paremmin kuin vero.
Näistä (I) ja (III) ovat pääväittämiä, siinä kuin (II) on apuväittämä (III):lle. Kaikissa kolmessa väittämässä on ongelmia, erityisesti (I):ssä ja (III):ssa.
Vastine (I):een. Nyt menee iloisesti sekaisin kaksi eri muusikkoryhmää. Kuukausipalkkaiset muusikot, vaikkapa orkesterisoittajat saavat tietysti palkkaa ihan niinkuin muutkin palkkatyöläiset. Jos joku muusikko on valinnut yrittäjän uran, niin eikö hänen samoin kuin kaikkien muidenkin yrittäjien pitäisi saada ansionsa markkinoilla tehdyillä sopimuksilla? Emme kai me halua että musiikin alan yrittäjät ovat kuin maatalous”yrittäjät”, joiden toimeentulo pitää taata lainsäädännöllisin erityisjärjestelyin?
Vastine (II):een. Tässä keskustelussa on osoitettu jo moneen kertaan, kuinka se loukkaa kansalaisen oikeudentajua, että maksuperusteena käytetään mahdollista käyttöä toteutuneen käytön sijaan. Matkapuhelimien kytkykaupassa edellytetään, että liittymähinnoittelussa ilmoitetaan selvästi matkapuhelin”osamaksun” osuus. Ja että matkapuhelimen voi ostaa ilman kytkyä. Miksei tällaisia vaatimuksia ole koskaan esitetty hyvitysmaksun osalta? Se osoittaa, että pohjimmiltaan hyvitysmaksun halutaan toimivan kuin vero.
Vastine (III):een. Osmo totesi hyvin, että C-kasetissa hyvitysmaksu kohdentui melkein tarpeeksi hyvin, mutta ulkoisissa kovalevyissä kohdentumista ei mitenkään voi pitää tarpeeksi hyvänä.
Luin pääosia tuosta Jarkko Tontin osoittamasta dokumentistä. On täysin selvää, että dokumentin laatijoiden päähuolena on ollut tekijöiden saamien tulojen varmistaminen. Miten voidaan perustella sitä, että tietyn yrittäjäjoukon tuloja kasvatetaan julkishallinnon tuella veroluonteisella järjestelmällä markkinaehtoisen järjestelmän sijaan?
Toisaalta, olen myös sitä mieltä, että on alueita, joissa Teostomaksu toimii hyvin. Esimerkkinä TV- ja radiotoiminta. Anssi Kela kirjoittaa tästä:
Ostan haluamani albumin CD-formaatissa tai lataan sen suoraan koneelleni nettikaupasta. Maksan hyvitysmaksun. Ostaessani tallenteen, saan lain mukaan valmistaa tallenteesta kohtuullisen möärän kopioita omaan käyttöön. Siispä siirrän CD-levyn sisällön koneelleni, josta myöhemmin teen kopion MP3-soittimelleni, josta jälleen maksan hyvitysmaksun. Koneeni kaipaa huoltoa, ja varmuuskopioin tiedostoni ulkoiselle kovalevylle. Tahdon kuitenkin nämä laillisesti ostamani äänitteet ja muun AV-materiaalin myös varmuuskopioida joten tarvitsen kovalevyn, josta maksetaan hyvitysmaksu. Omaa Teostovapaata musiikkiani CD-formaatille siirtäessäni, joudun myös maksamaan hyvistysmaksun tyhjästä levystä mikäli ostan sen Suomesta. Koska kuvaan sille myös musiikkivideon, maksan hyvitysmaksun myös tallennusvälineestä eli videokamerasta ja muistikortista. Otan myös kuvia levyn kansilehteä ja nettisivujani varten, ja jälleen kerran maksan hyvistysmaksua jollekin aivan toiselle siitä hyvästä, että voin tehdä työni, edistää omaa taidettani. Kuinka monta hyvistysmaksua on kohtuullista taiteen tuottajan maksaa? Entä keskivertokuluttajan?
Hyvitysmaksu on vähän kuten monen himoitsema ruuhkamaksu. Täysin väärin kohdistuva, veron kaltainen maksu. Olematon tuotto, haittaa monia, järjestelmä on kallis ylläpitää, eikä auta pätkän vertaa asiaan, jota varten on säädetty.
Kyse on myös epäreilusta kilpailusta. Rahoja jaetaan nimittäin Petteri Järvisen mukaan vain kotimaisille musiikin tekijöille. On siis luotu järjestelmä, joka suosii epäreilusti suomalaisia muiden EU-kansalaisten kustannuksella. Eikö tilanne olisi sama, jos vaikka suomalaisille laivanrakentajille jaettaisiin verorahoista ylimääräinen maksu jokaisesta valmistuneesta laivasta? Eikö tästä kannattaisi valittaa komissiolle?
Onhan tilanne epäreilu myös suomalaisten tekijöiden kesken. Ensinnäkin rahaa jaetaan vain musiikintekijöille vaikka varmasti muunlaistakin materiaalia kopioidaan. Toiseksi raha jaetaan kuulemma kaupallisten radioisen soittomäärien suhteessa ei tekijöille (tämä menee kyllä jo niin absurdin puolelle, että epäilen, voiko se olla totta). Nyt suurin raha siis menee niille tekijöille, joita kaupallisten radioiden kuuntelijoita sattuu miellyttämään. Nuo tekijät eronnevat tyypillisen musiikinharrastajan suosikeista kuin yö päivästä. Miksi nämä syrjityt eivät nosta meteliä?
Kolmanneksi järjestelmä syrjii kotimaisia laitemyyjiä.
Sanottakoon vielä, että kyse on isommista asioista kuin muutamasta lisäeurosta tämän tai tuon vehkeen hinnassa. Nyt käydään nimittäin taistelua myös informaatiotalouden tulonjaosta. En tietenkään tiedä, miten homma kuuluisi järjestää. Luulisi kuitenkin, että meteli olisi suurempi, kun yhtä varsin mielivaltaisesti valikoitunut joukko kahmii itselleen varsin mielivaltaisin perustein verorahoja. Ehkä ajatuksena on, että erilaisia pisteveroja voidaan lisätä ja muuttaa tulevaisuudessa niin, että itsekin hyötyy.
Banana: ”Miksi siis musiikintekijät ovat etusijalla tässä hyvitysmaksussa, eikö pornontekijöille pitäisi mennä ennen kaikkea?”
Tarvitaan siis Teostoa ja Gramexia muistuttavat pornotaiteen edunvalvojat. Ehdotan henrysaarien edunvalvojiksi laitosta, jonka nimi voisi olla Panosto. Muille pornoviihteen oikeuksille, käsikirjoittajat ym., perustettakoon ”Jyystö”.
Gramexin slogania mukaillen: ”Jyystö – ja lakanat laulaa huomennakin.”
Kuulostaako kornilta? Sitä se onkin – melkein kuin ehdottaisin Teoston tai Gramexin perustamista…
Lukaisin muutaman uutisen aiheesta ja tuntuu tosiaankin siltä, että tässä järjestelmässä ei ole nyt johdonmukaisuuden häivääkään. Puhelinta, jossa on mp3-soitin, kutsutaan monitoimilaitteeksi, jolla voi tehdä muutakin kuin kopioida siihen musiikkia ja siksi sitä ei tuotu hyvitysjärjestelmän piiriin. Mutta ulkoiselle kovalevyllekö siis ei muuta tallenneta kuin musiikkia? Todella ontuva perustelu.
Jos hyvitysjärjestelmää ylipäätään edelleen pitää järkevänä järjestelmänä, tulee hyvitysmaksun koskea joko kaikkia sellaisia laitteita, joihin musiikkia voi tallentaa tai sitten luopua siitä kaikkien laitteiden osalta.
Edelleen jään ihmettelemään myös sitä, miten varmuuskopiointi on sellaista monistamista, josta tulisi maksaa tuotteen tekijälle. Aikanaan kun äänitin ostokasetistani kopion ystävälleni, C-kasetin hyvitysmaksu tuntui oikeudenmukaiselta (ja olisi oikeastaan voinut olla jopa vähän suurempi), sama asia kun tekniikan kehittyessä kopioin cd-levyn, mutta nyt en levitä ostamaani digitaalista musiikkimateriaalia, vaan säilytän digitaalisesta tuotteesta digitaalisen varmuuskopion tai soitan sen kopiota erilaisissa ostamissani laitteissa. Jos tekijästä tuntuu siltä, että pääsen liian halvalla pystyessäni soittamaan itselleni ja perheelleni samaa kappaletta kolmella, neljällä eri laitteella, miksei nosteta itse tuotteen hintaa?
Kuluttajavirasto.fi on tuoreimmassa julkaisussaan Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta (Verkkolehti 10/2010) ilmaissut perustellun kantansa ettei yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua ei pidä laajentaa. Virasto on antanut asiasta myös kaksi lausuntoa opetus- ja kulttuuriministeriölle, jotka näkyvät kaikuneen kuuroiksi lobatuille korville. Se ei tietysti yllätä ketään enempää kuin sekään ettei ministeri Wallin ole tehtäviensä tasalla. Hänhän vain toteuttaa johdonmukaisesti hallituksen rimanalituslinjaa.
Kovalevyjä, kannettavia soittimia ja tietokoneita käytetään valtavalla volyymillä nimenomaan musiikin kopiointiin.
Kiinnittäisin huomion olennaisempaan ongelmaan: Hyvitysmaksun jakoperusteet ontuvat.
Lainaus OPM:n raportista:
”Individuaalitilitykset perustuvat yleensä radio- ja TV-yhtiöiden tekijänoikeusjärjestöille toimittamaan ohjelma-tietoon. Gramexin tilityksestä 1/3-osa maksetaan levyjen myyntitietojen perusteella. Käyttötutkimusten mukaan yksityisen kopioinnin merkittävin lähde on edelleen radio ja TV, mutta kuluttajat käyttävät yhä enenevässä määrin internetistä saatavaa aineistoa, joiden tekijöistä ei ole nykymenetelmillä saatavissa tietoa”.
Raportissa siis todetaan että inviduaalitilitykset perustuvat _yleensä radio- ja tv-yhtiöiden ohjelmatietoon_. ??
Tosiasiassa mikään taho ei Suomessa valvo kaupallisten kanavien toteutuneita soittolistoja, internetistä puhumattakaan. Teostolla ja Gramexilla ei ole resursseja valvontaan. Kanavat voivat soittaa vuositolkulla mitä sattuu, ilman että kukaan tarkistaa soittolistojen paikkansapitävyyttä.
Kaupalliset kanavat tilittävät teostomaksuja noin 2% koko liikevaihdostaan, jolloin hyvitysmaksu jää leimallisesti YLEn hoidettavaksi- ja rasitteeksi.
Hyvitysmaksun keräys- ja jakoperusteet siis ontuvat, ja se jos mikä on ongelma koko järjestelmän uskottavuudelle.
Kovalevyjä käytetään valtavalla volyymilla myös varmuuskopiointiin, apljon enemmän kuin musiikin kopiointiin. Jos joku kopioi Teran kovalevyn täyteen musiikkia, mitä merkitystä sillä on? Häneltä menisi kaksi vuotta aikaa kuunnella se, ja silloinkin osa
menisi ohi korvien nukkumisen takia.
Mutta kertokaapa nyt kuka käyttää vanhoissa videokameroissa käytettäviä mini-DV.nauhoja musiikin kopioimiseen? Pelkästään niiden paneminen hyvitysmaksun piiriin osoittaa, että koko maksu on irronnut alkuperäisestä hyvitysperiaatteesta puhtaaksi veroksi. Ei tällä ole enää mitään tekemistä kopioinnin kanssa. Ymmärtääkseni asetus on tuolta osin lainvastainen.
Kimmo:
Mitä, mitä? Etkös sinä nyt sitten enää kannatakaan ruuhkamaksua, kuten aiemmin väitit?
Kari
Katsokaa nyt missä metsässä tämäkin keskustelu vaeltaa. Se on täynnä havaintoja siitä, kuinka joka puolella on puita, joilla on vakava sairaus, hyvitysmaksujen epäloogisuus, Teoston mafiamaisuus, laillisenkin tiedonsiirron verottaminen, byrokratian lisääntyminen, pienten taiteilijoiden jääminen suurten varjoon, maksujen päällekkäisyys jne.
Ja sitten yritetään hoitaa puuta kerrallaan: jotain epäkohtaa voitaisiin ehkä vähentää, jos kerättäisiin taiteilijoille entinen toimeentulo vähän toisella, mutta kuitenkin tekijänoikeuksia kunnioittavalla tavalla. Ei kyllä oikein tiedetä millä, eikä osata nähdä, että samalla syntyisi taas uusi ristiriitainen vesa tähän samaan synkkään metsään.
Sen metsän nimi on tekijänoikeus, kaupan oleva yksinoikeus hyötyä teoksesta ja rajoittaa sen käyttöä muilta. Puiden huono kunto ei johdu tämän metsän hoitajien pahasta tahdosta eikä taitojen puutteesta vaan puuston DNA:sta. On vain looginen välttämättömyys, että koko se metsä, joka on kasvanut tekijänoikeuden periaatteille, vähitellen rämettyy uudistuskelvottomaksi.
Yhtä välttämätöntä on, että tieteen ja tekniikan kehitys, mm. internet, tulee ennemmin tai myöhemmin hävittämään tämän metsän. Se voi tapahtua hallitsemattomasti tai hallitusti.
Hallitsemattomasti se tapahtuu, jos jatketaan nykyiseen tapaan, tekijänoikeuspuolella keksitään yhä uusia keinoja, joilla tiedonsiirtoa voitaisiin verottaa ja rajoittaa ja kuluttajienoikeuspuolella keksitään yhä uusia tapoja kiertää rajoituksia, ja aikaa ja rahaa kuluu ja ihmisten eripuraisuus voimistuu ja lainkuuliaisuus heikkenee. Myös ja erityisesti maailmanlaajuisesti.
Hallitusti se tapahtuu, jos hyödynnetään teknistä kehitystä ja internetiä ratkaistaessa perusongelmaa, joka on: miten taiteilija/tieteilijä voi saada markkinaehtoisesti palkan työstä, josta on joillekin arvoa/hyötyä, ilman että rajoitetaan tiedon vapaata liikkumista. Oman ratkaisuehdotukseni olen jo esittänyt edellisessä asiaa koskeneessa viestiketjussa, mutta toistan sen vielä tässä – ja tulen toistamaan niin kauan kuin joku osoittaa, ettei se täytä edellä esitettyä vaatimusta.
Tehdään sivusto, jossa on näytteitä tms. tekijöiden aikaisemmista, jo julkaistuista teoksista ja uusista myytävistä teoksista, ja jossa kutakin myytävää teosta kaupataan esimerkiksi niin, että myyjä asettaa hinnan ja päivämäärän, jona myynti viimeistään tapahtuu, ja jossa on mahdollisuus kunkin ostajan ilmaista sitovasti, millä summalla hän on valmis ostamaan tuotteen, siitä huolimatta, että muut saisivat sen ilmaiseksi. Kun näistä sitoumuksista summautuu vaadittu hinta, rahat vaihtavat omistajaa ja teos avautuu kaikille vapaaksi. Ellei hinta täyty, myyjän tehtäväksi jää arvioida hyväksyykö hän pienemmänkin suorituksen vai peruuntuuko kauppa.
Kimmo
”Hyvitysmaksu on vähän kuten monen himoitsema ruuhkamaksu. Täysin väärin kohdistuva, veron kaltainen maksu. ”
Joo ja neliö on vähän niinkuin pallo, siinä on kulmia.
Ehkä Osmon nyt kuitenkin pitäisi jonkinlaista aivopierusensuuria harrastaa näiden täysin järjettömien kommenttien osalta?
Syltty:
Jo Enemmistö ry:n aikoina opittiin, että jokaisen liikkeen parhaita tukijoita ovat typerät vastustajat. Panu Toivonen oli silloin aivan korvaamaton.
Muistakaa myös että tuon teostomaksun keräämisestä menee likimain neljännes maksun hallinnointiin. Eli kun kerätään 10 miljoonaa euroa, niin siitä häviää 2.5 miljoonaa pelkästään rahan pyörittämiseen!
Täysin absurdi, jälkeenjäänyt systeemi.
@Jarkko Tontti
”Suurin ongelma on se, että musiikin kuunteluun kelpaavat puhelimet jäivät ulkopuolelle. Herää epäilys, ovatko erään jättifirman lobbarit olleet asialla?
Se, että vihreät tukevat miljardivoittoja jo nyt tekevän firman voitonmaksimointia luovan työn tekijöiden kustannuksella on lievästi sanottuna outoa.”
Minne jatkuvasti unohdat kuluttajan? Kuluttajan, joka satunnaisesti kuluttaa musiikkia, mutta pääsääntöisesti kaikkea mahdollista. Ihmisen, joka ei elä taiteen ympärillä. Minä, samoin kuin Nokia, vastustan hyvitysmaksua. Minulla ja Nokialla on kuitenkin eri motiivi: minä koen maksun epäoikeudenmukaiseksi ja veroksi väärässä paikassa, Nokia nähnee sen markkinoitaan haittaavana tekijänä.
On käynyt niin harvinaisesti, että Nokian ja Applen etu on myös kuluttajan etu. Kuluttajan lompakostahan hyvitysmaksu kuitenkin loppujen lopuksi maksetaan.
Pitää muistaa, että uudet älypuhelimet ovat sellaisia, että niillä voi soittaa musiikkia ja niissä on tallennustilaa, mutta se ei ole poikkeuksetta syy, miksi näitä puhelimia hankitaan. Jos puhelimen hankkii esimerkiksi hyvien sähköpostiominaisuuksien vuoksi, se todennäköisesti on myös musiikinsoittokykyinen.
Mitä musiikkipuhelimiin muuten tulee, Apple ja Nokiahan tarjoavat molemmat omia laillisia kanaviaan hankkia musiikkia puhelimeen. Apple tarjoaa iTunesia, Nokia Comes with musicia. On oleellista huomata, että nämä pahat, pahat yritykset tekevät sitä, mihin hyvät, hyvät levy-yhtiöt eivät pysty: tarjoamaan vaivattoman tavan ostaa musiikkia puhelimeensa. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän vaikuttaa siltä, että se, jolle asia kuuluu, eli musiikkiteollisuus, ei ole tehnyt työtään kunnolla. Nyt taiteilijat luulevat, että kansa ja pahat korporaatiot ovat syyllisiä, kun oikeasti olisi syytä katsoa peiliin.
Nykyinen asenneilmapiiri hyvitysmaksuissa ja muissa tekijänoikeusasioissa johtuu mielestäni siitä, että tekijänoikeusjärjestöt ovat yrittäneet käyttää luonnolista monopoliaan väärin.
Musiikissa tekijänoikeuden haltijalla on tavallaan luonnollinen monopoli, sillä jos henkilö pitää esimerkiksi Beatlesin musiikista, hän ei voi hankkia sitä miltään muulta taholta, kuin siltä joka omistaa musiikkiin tekijänoikeuden. Ei välttämättä ole mitään muuta yhtyettä, joka tuottaisi sellaista musiikkia, joka miellyttäisi kuuntelijaa samalla tavalla.
Monopolia on käytetty toistuvasti tavalla, joka rikkoo kuluttajien oikeudentajua. Miksi esimerkiksi digitaalinen musiikki netistä ladattuna on kalliimpaa, kuin CD:llä ostettu, vaikka musiikkiin ei saa samoja oikeuksia? Miksi kuluttajaa saa pakottamaan käyttämään musiikkia vain tietyissa laitteissa?
Kuten yllä todettiin, ongelmana ei ole se, miten tekijänoikeuksia implementoidaan, vaan tekijänoikeudet itse. Niiden avulla yritetään toteuttaa jotain, mikä nyt vaan ei ole teknisesti kunnolla toteutettavissa. Tämä yritelmä ja viritelmät, jotka siitä on rakennettu, ovat syöneet järkyttävät määrät resursseja ilman, että ne olisivat onnistuneet siinä, mitä niillä yritetään.
Mielestäni olisi jo aika lakata yrittämästä saada hakattua neliön muotoista tappia pyöreään reikään, ja todeta, että musiikintekijöiden ja jakelijoiden täytyy hyväksyä tosiasiat ja keksiä uudenlaisia ansaintamalleja.
En voi olla ajattelematta luddiitteja ja muita historian saatossa esiintyneitä ryhmittymiä, jotka ovat käyttäneet tavattomat määrät resursseja muutosten vastustamiseen. Mieleeni tulee myös kolmevuotias poikani, joka toisinaan päättää, ettei häntä huvita kävellä.
Kun poika heittäytyy maahan ja vaatii, että häntä pitää kantaa, ja että on epäreilua että hän joutuu kävelemään, olen usein todennut, että samalla energiamäärällä, jonka hän käyttää kiukuttelemiseen, hän olisi jo kävellyt moneen kertaan sen matkan. Tekijänoikeusänkyröillä on samanlainen asenne, he ovat valmiita tuhoamaan hurjat määrät yhteiskunnallista pääomaa, paitsi ihan rahan muodossa, myös luottamusta, vaatimalla muita kustantamaan mersut ja linnat ranskassa kaiken maailman rock-muusikoille.
Olen itsekin levyttänyt musiikkia nuorena, kuten joku tuolla ylhäällä totesi, ja ansainnut pieniä määriä rahaa esittämällä sitä julkisesti. En ole musikaalisesti lahjakas tms. joten en koskaan pärjännyt eikä minusta olisi koskaan tullut minkäänlaista tähteä yhtään missään mielessä. Voin olla jotenkin outo, en kiellä sitä, mutta jos oma kokemukseni on edes vähän yleistettävissä, väittäisin, että musiikin tekemisessä ei ole juuri kenellekään missään merkittävissä määrin kyse rahasta. Ja niille joille on: jos vaihtoehtoista ansaintamallia ei löydy, joutaa mennä, sanon minä.
Jossain kohtaa sanoit että jos ulkoisille kovalevyille estettäisiin musiikin kopiointi. Mitä tapahtuisi niille jotka tekevät omaa musiikkia? Miksi heidän pitäisi maksaa teostolle tai miksi he eivät saisi kopioida ulkoiselle levylle. Tässä hyvitysmaksussa vaan ei ole mitään järkeä vaikka sitä kuinka väännettäisiin.
Teostomafia. LOL. Mistä se johtuu, että ne tyhmimmät meemit ovat aina elinvoimaisimpia?
En sano etteikö Teoston toiminnassa olisi kehittämisen varaa (järjestö tuntuu olevan konsistentisti vähintään muutaman vuoden myöhässä reaktioissaan kentän tapahtumiin), mutta tuo Teostomafia-juttu ei vastaa todellisuutta mitenkään eikä ole ikinä tuonut keskusteluun mitään sellaista pointtia josta kenenkään kannattaisi jatkaa kehittelyä.
Ainakaan niillä perusteilla, joilla eduskuntaa ”huijataan” laajentamaan Teoston oikeutta hyvitysmaksuun, ei ole yleiseen ratioon nojautuvaa perustetta. Kysymys on, kuten arvoisa bloggaaja on monessa yhteydessä todennut, pelkästään yritys kompensoida väheneviä tuloja. Ei tietysti ole aivan perusteetonta väittää, etteikö Internetillä tai sähköisillä tallennusvälineillä ole mitään yhteyttä asiaan. Merkitystö on jopa sellaisella seikalla, että aikaisemman ”albumin” tai kokonaisen CD/DVD-levyn sijaan voi verkosta ostaa vain ne 1-2 highlightia alennetulla maksulla.
Lähtökohta on siis verotusautomaatin luonti. Mutta jos hetken viivähtäisi edes teoreettisilla asiaperusteilla: Jos kopioin ostamani kappaleen käyttömukavuuden vuoksi levylle, olen maksanut sekä alumiinisesta DVD-levystä ja itse teoksesta. Miksi siitä, että en käytä alumiinilevyä, pitäisi maksaa toistamiseen? Vastaushan on päivänselvä, ei miksikään. Samoin jos ostan teoksen verkkokaupasta ja en saa alumiinilevyäkään, niin miksi silloin. No ei miksikään.
Entä jos olen kopioinut teoksen lainvastaisesti. Tekeekö Teosto-maksu sen lailliseksi? Meille kerrotun mukaan ei. Mistä siis maksetaan? Yleensä on vallinnut periaate, että rikollisesta teosta ei voi hyötyä. Eli levytilamaksu ei voi kohdistua rikollisella tavalla saadun aineiston talletukseen. Eihän Teosto? Ei autoilijoille in corpore voi länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan määrätä pysäköintivirhemaksua sillä perusteella, että joku varmaan tulevaisuudessa pysäköi väärin. Otettakoon todellisilta syyllisiltä sitten se maksu.
Koko maksun perinnällä ei ole loogista laillisuuteen nojaavaa perustaa. Mikä ei tarkoita, etteikö piraattien toimintaan tule ankarasti puuttua. Kansalaisten laillisten hankintojen ahdistelu ei sitä ole. Ansaitsemisautomaatti ei ole oikeustajun mukainen. Se vain yllyttää piratismiin, jos talletustilan käytöstä musiikki- ja videotallenteiden käyttöön on kerran jo siis maksettu.
Lue levysi mukana tulevat ehdot, niin huomaat vain ostaneesi hyvin rajoitetun käyttöoikeuden. Levyllä oleva sisältö pyritään aina määrittelemään toisen omaisuutena, johon sinulle annetaan jokin tarkkaan määritelty, rajallinen oikeus käyttää.
Suomalainen lainsäädäntö ja eduskunta tulee kuvaan siinä kohtaan, ettei lainvastaisia sopimuksia tai ehtoja saa tehdä ja esittää.
Tilanne musiikin kanssa on täysin saman kuin ostaessasi Adobe Photoshop -ohjelman tai Windows -käyttöjärjestelmän. Levyllä ja siinä olevilla biteillä on tasan sen muovin verran arvoa. Mistä sinä maksat on oikeus käyttää ohjelmaa jossain ja jollain tavalla, joka määritellään aina tarkkaan erikseen.
Edellinen yritys on hävinnyt joko matkalla tai sensuurin uhrina. Yritetään uusiksi.
Ymmärränkö nyt oikein, että tämän blogin lukijoilla on moraalinen velvollisuus maksaa esimerkiksi allekirjoittaneen kommenteista, vai mennäänkö vielä pidemmälle, ja minulla on moraalinen oikeus vaatia kaikilta kommenttieni lukijoilta maksua?
Minun on vaikea hyväksyä ajatusta että joku voisi omistaa kulttuurin aineettoman idean. Jokseenkin mahdotonta minun on hyväksyä ajatus, että tuollainen omistusoikeus annetaan vain niille, jotka tuottavat ”oikeaa” kulttuuria.
Voitaisiinko jonkinlainen perustulomalli aloittaa maanviljelijöistä ja ”oikean” kulttuurin luojista? Vajaa tonni kuukaudessa käteen, mutta minkäänlaista maataloustukea, taiteilija-apurahoja, tekijänoikeuksia tai muuta sosiaaliturvaa olisi turha odottaa.
Täysin off-topic:
Jos se on pdf-lomake, jonka tallentaminen on estetty, niin ainakin jotkut käyttöjärjestelmät/pdf-lukijat (linux) osaavat silti tulostaa tuon täytetyn lomakkeen uuteen pdf-tiedostoon.
tcrown;
Sen voi varmaan printata tiedostoon, jolloin lähettäminen sähköpostin liitteenä onnistuisi. En silti usko, että Teosto ottaa sähköpostilla lähetettyjä hakemuksia vastaan, koska jos ottaisi, varmuuskopioveron vastustajat varmaankin piruuttain tukkisivat järjestelmän 20 sentin hakemuksilla. Jos pelattaisiin reilua peliä, hakemuksen voisi tehdä täyttämällä nettilomakkeen ja palautettavalle määrälle olisi jokin järkevä alaraja.
Keskustelun tasossa on toivomisen varaa.
Tyyliseikat sikseen, mutta faktat olisi syytä jokaisen tarkistaa ennen puhkumisia. Valitettavasti tämä koskee myös Odea, jonka kirjoitus tällä kertaa ei ole ihan sitä tasoa, mitä häneltä on yleensä voitu odottaa.
Useimpiin täällä esitettyihin väitteisiin löytyy vastaus jo kerran linkkaamastani ministeriön selvityksestä. Oden kirjoituksen asiavirheiden (esim. ”teostomaksun” kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä) perusteella hänkään ei ole sitä lukenut, mitä voidaa pitää varsin outona, koska tämä taustaselvitys on koko nyt kyseenä olevan päätöksen taustalla.
Siis kerran vielä rakkaat kansalaiset, Ode etenkin. Lukekaa OKM:n selvitys tilastoineen, ihan alustaa loppuun asti. Monet täällä esitetyistä virheellisistä väitteistä kumoutuvat heti kättelyssä. Paljon jää toki tilaa myös erimielisyyksille, mutta sehän on vain hyvä.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/OKM_tr11.pdf?lang=fi
Jarkko hyvä.
Arvostan suuresti sitä, että puolustat taiteilijoiden oikeutta ansioihin. Minäkin puolustan. Yritän vain sanoa, että olisi parempi rahoittaa tuo alituisesti pienenevä kuusi miljoonaa verovaroin kuin hirttäytyä kasettimaksuun, joka ei kohdistu enää juuri lainkaan kohteeseensa. Myönnän, että en ole lukenut kaikkia selvityksiä, mutta otan tässä esille joitakin väitteitä, joiden mukaan kohditsuksessa on puutteita. Tietoni voivat olla vääriä tai vanhentuneita, sillä tästä asiasta on erittäin vaikea saada ajanmukaista tietoa.
1) Ainakin aiemmin teostoveroa perittiin videokameroista sillä perusteella, että niitä olisi mahdollista käyttää videonauhureina. Lain mukaan mahdollisuus ei kuitenkaan riitä, pitäisi osoittaa, että niitä käytetään merkittävässä määrin. Minulla on tästä omakohtainen vähän pidempi kertomus, jonka kerron joskus toiste. Jos joku haluaa ostaa videonauhurin, on vaikea uskoa, että hän hankkisi samalla 15-kertaisen zoom-objektiivin vain välttyäkseen teostomaksulta.
2) Ymmäertääkseni teostoveroa peritään yhä minidv-nauhoista. Ainakaan asetuksesta ei käy ilmi, että ne olisi vapautettu, vaikka aihetta olisi. Kyse on väistyvästä formaatista, jota käytettiin ensimmäisissä digitaalisissa videokameroissa. En ehtinyt lukea linkkaamaasi opusta, enkä siksi ole varma, sisältyykö siihen seikkaperäinen tutkimus sitä, kuinka paljon minidv-nauhoja oikeasti käytetään tekijänoikeussuojatun materiaalin kopiointiin. Hakusana mini-dv ei kuitenkaan tuottanut yhtään osumaa. Ministerillä on varmaankin varma tieto, että niitä käytetään yhä vuonna 2011 merkittävässä määrin kopiointiin, koska muutenhan hänen asetuksensa rikkoisi lakia. Olen tästä hyvin yllättänyt, koska kopiointiformaattina tällainen nauha on aika epäkäytännöllinen. Jos ei muuta tietoa tule, väitän, että jo tämän kohdan osalta asetus on lainvastainen. Rahassa tämä asia ei ole merkittävä, koska kyse on väistyvästä formaatista, mutta se osoittaa, ettei ministeriössä olla kovin kärkkäitä pitämään huolta siitä, etteivät syyttömät joudu maksumiehiksi. [TÄLTÄ OSIN KAMERAKAUPPIAALTA SAAMANI TIEDOT OVAT ILMEISESTI VÄÄRIÄ. SEN PAREMMIN MINIDV-NAUHOISTA KUIN KAMERASTA EI MENE HYVITYSMAKSUA]
1+2) Ellei muuta osoiteta, väitän, että Teosto on ottanut kotivideoiden kuvaajat oikeudettomasti verotuskohteekseen.
(Ministeriöllä näyttää olevan myös varma tieto siitä, että VHS-nauhoja käytetään vuonna 2011 merkittävässä määrin yksityiseen kopiointiin, koska nauhalle on lätkäisty hyvitysmaksuksi 5,05 euroa kilometriltä. Tällä ei liene sanottavaa taloudellista merkitystä, kertoo vain siitä, millä vuosituhannella ajatukset ovat)
3) Tutkimus siitä, mihin ulkoisia kovalevyjä käytetään, on kohdistettu vain viihdekäyttäjiin, mutta ei siihen suureen joukkoon, joka käyttää tietokoneita työkseen. Tätä perustellaan sillä, että työkseen käyttävät eivät joudu maksua maksamaan. He saavat lain mukaan saada rahat takaisin, tosin ilman jo maksettua arvonlisäveroa. Tämä on täysin harhaanjohtava väite. Näitä anomuksia on tuon raportin mukaan tehty SATA KAPPALETTA. Uskooko joku, että Suomessa on vain sata henkilöä/yritystä, jotka ovat vuoden aikana ostaneet vaikkapa CD-levyn käyttääkseen sitä työssään? Tuo takaisin saaminen on tehty tahallaan niin vaikeaksi, ettei siihen kannata ryhtyä. Tosiasiassa tuo verottomuus koskee vain suuria työnantajia. On myös mahdollisuus saada ostaa tallennusalustoja ilman teostoveroa, mutta Teosto haluaa määrätä mistä ne ostetaan. Kaikki Helsingin kantakaupungissa tarjolla olevat vaihtoehdot ovat niin hintavia, että on halvempaa ostaa tavallisesta kaupasta ja maksaa teostovero.
4) Musiikkia mahtuu 500 GT:n kovalevylle vuosi ja 1 T:n kovalevylle kaksi vuotta. Ilmeisesti ajatellaan, että kovin moni täyttää koko kapasiteetin, koska näiden kahden levyn välillä on tehty hintaero. Väitän, että melkein kaikki isot ulkoiset kovalevyt ostetaan varmuuskopiointia varten. Ministeriön selvityksen mukaan ulkoisilla kovalevyillä olisi noin 90 miljoonaa musiikkikappaletta. Nämä mahtuvan kolmeen sataan levyyn. Ulkoisia kovalevyjä on kai kuitenkin myyty kymmeniä ellei satoja tuhansia. Merkittävässä määrin musiikin kopiointiin?
Niinpä Jarkko,
Minäkin haluan rahoittaa kulttuuria, enkä minä kaadu siihen, jos yritykseni joutuu rahoittamaan sitä kympillä kovalevyn takia. Tämä on nyt menossa kiville.
Tuo varmuuskopiointivero on hirveä virhe, koska sitä on kenenkään vaikea kokea oikeudenmukaiseksi. Se on myös täysin typerä. Jo nyt tuollaiset tarvikkeet ostetaan nettikaupoista, koska muualta niitä ei oikein enää saa. Tuo vero ei tuota paljon mitään, koska useimmat ymmärtävät siirtää hankintansa ulkomaisiin nettikauppoihin.
Siirry siis sinäkin kannattamaan Nojan mallia, jossa tuo teostovero peritään muun verotuksen yhteydessä ilman syrjiviä ja mielivaltaisia pisteveroja.
Arttu Tolonen: ”ISP:t, teleoperaattorit ja sisältöaggregaattorit kuten Google tahkoavat luokattoman paljon rahaa ilmaisen sisällön harhalla… Ilmainen on tässä tapauksessa välikäsille hyvä bisnes.”
On hupaista seurata, kuinka vapaan informaation apostolit maksavat mukisematta hintaa yhä nopeammasta laajakaistasta ja intoilevat viimeisimmistä gadgeteista. Jos joillakin rokkareilla on joskus ollut linnoja Ranskassa, kyllä ne on nyt myyty tele- ja rautafirmojen pomoille.
Toki on selvää, kenen propagandakoneisto on toiminut ja kenen ei.
Teostomaksuista tuli mieleen tarina 90-luvulta:
Hoidin kuoromme Teosto-tilityksiä ja selasin läpi, mitä minkäkin ikäisestä esitetystä musiikista pitäisi maksaa. Yllätys oli suuri, kun selvisi, että teostolle olisi pitänyt maksaa maksu, vaikka koko konsertin musiikki olisi ollut 500 vuotta vanhaa. Emme kyllä maksaneet.
Päättäjät ja Teosto ovat taas ajasta jäljessä. Kuka tosiaan tallentaa musiikkia ulkoiselle kovalevylle. Jo nykyään ja vielä enemmän tulevaisuudessa musiikkia kuunnellaan striimattuna. Silloin se lähenee jo radiota tyyliin ”on demand”. Fyysisesti sitä ei ole kuuntelijalla. Mutta se ei toki tarkoita, että Teoston pitäisi saada verottaa vielä tietoliikennedataa. Täysin kestämättämöllä pohjalla on lainsäädäntö tässä asiassa. Ei varmasti musiikin taso laskisi teosto-maksujen poistuttua, ennemmin päinvastoin. Taide syntyy luovuudesta, ei rahasta. Kysynnän ja tarjonnan laki toimii myös tässä asiassa. Musiikintekijöiden tulisi sopeutua muuttuvaan maailmaan, eikä toistenpäin. Tekniikan kehitys on kuitenkin enemmän mahdollisuus eikä uhka musiikille ja muulle taiteelle. Joten sitä rahaakin on saatavissa, mutta ei se tule kuin Manulle illallinen!
Niin, mites jos musiikin tekijät alkaisivat vaan tekemään hyvää musiikkia? Se saattaisi mennä jopa kaupaksi ja taiteilija saisi rahansa juuri niin kuin hän on sen ansainnutkin!
Musiikki menisi myös paremmin kaupaksi mikäli musiikkiteollisuus ja lait eivät rajoittaisi sen käyttöä. Kaikenlaiset DRM-suojaukset ja rajoitukset Internet-jakelussa edesauttavat musiikin kopioimista – koska se on helpompaa, ei niinkään rahasta kyse. Kaikki eivät halua ostaa CD-levyjä pölyttymään nurkkiin kun ne pitää kuitenkin tietokoneelle siirtää (itse en edes omista CD-soitinta). Ostetut musiikit pitäisi olla myös ladattavissa uudestaan ja kaikille laitteille joita omistaa (ja jos tämä ei ole mahdollista, on luontevaa kopioida musiikki).
Ja mitä hinnoitteluun tulee, pitäisi verkosta ladattava musiikki olla halvempaa kuin CD:n, koska levityskustannukset ovat pienemmät.
Ja jos täällä on musiikkiteollisuuden ihmisiä lukemassa:
HERÄTYS! Maailma muuttuu, muuttukaa sen mukana! Sen sijaan, että tuhlaatte vaivaa ja rahaa kaikenlaisiin musiikin käytön rajoituksiin, antakaa se vapaasti käyttöön (maksua vastaan tietenkin). Muuten tuotettanne ei osteta, koska sen saa käyttökelpoisempana ja helpommin kopioituna.
Ja loppuu se moneen kertaan maksattaminen nyt heti! Ei ihmisiä kiinnosta laillisesta musiikista moneen kertaan maksaa –> se kopioidaan ja otetaan ilmaiseksi. On typerää rahastaa vielä välineen käytöstä, jolla musiikkia kuunnellaan saatika tehdä laittomaksi musiikin siirtämistä ko. välineeseen!
Ymmärtäkää, että kopiointi on vain seuraus vanhanaikaisuudestanne!
PS. Spotify on aivan loistava palvelu, ei ole tarvinnut sen jälkeen enää kopioida!
PPS. Muusikot, älkää valittako Spotifyn huonoista tilityksistä, levy-yhtiönne ne rahat siitä kuitenkin välistä vetää ja raiskaa teitä sinne.
Nettiin Kulttuuriportaali , johon osallistutaan
esim. kuukausimaksulla ja Musiikkilataukset , Kirjojen luku ja lataukset sekä Kuvataide erikseen hinnoiteltuna.
Simple as that !
”Ymmäertääkseni teostoveroa peritään yhä minidv-nauhoista. Ainakaan asetuksesta ei käy ilmi, että ne olisi vapautettu, vaikka aihetta olisi.”
MiniDV-nauhoista ei ole koskaan peritty maksua, ei liioin pienistä 8 cm dvd/blu-ray-levyistä, jotka on tarkoitettu videokameroihin (voi niitä silti polttaa pc:lläkin). Sen sijaan MiniDisc-levyistä on aina peritty maksua, mutta ne olivatkin musiikin tallentamiseen.
Tätä vähän epäilinkin. Mielenkiintoista on, ettei tuota voi mitenkään päätellä asetuksen tekstistä. Ymmärtääkseni noille nauhoille voi kuittenikin tallettaa tietoa myös analogisesti, mutta niitä ei mainita poikkeuksena asetuksessa toisin kuin nuo videokameroissa käytettävät pienet tallennuslevykkeet.
Osmo: Minusta DVD-R -levyt ovat vielä suurempi vääryys: 60 senttiä / myyty levy. Mikä siinä on niin väärin? No se, että Lex Karpelan eli tekijänoikeuslain uudistuksen jälkeen DVD:n kopioiminen on muuttunut laittomaksi, sillä oikeuskin kääntyi sille kannalle että DVD on kopiosuojattu. Hyvitysmaksun piti hyvittää laillista kopiointia ja nyt maksetaan, vaikka ei ole oikeutta kopioida!
Jarkko: Minä luin, jopa ennen sinun kommenttiasi tuon ministeriön muistion. Minusta etenkin loppupäässä on hyvää pohdintaa siitä, mihin ollaan menossa – ja se ei tue sinun näkökulmiasi niinkään paljon kuin minun. Maksun oikeutus ja kohdistumisen tarkkuus heikkenee koko ajan.
Sorry, en ole vielä päässyt ihan perille asiasta (muuta kuin siitä mitä Osmo yllä kirjoitti – selvää pässinlihaa).
Mutta miten on esimerkiksi erilaisen ’Yuo tube’ -materiaalin käyttö? Siitäkö ei tarvitse kenenkään maksaa mitään? Mutta laitteesta maksetaan? Mutta ei esimerkiksi yhdestä PC:stä, josta niitä videoita voidaan esittää videotykinkautta sadoille?
Sisällöntuontoa pitäisi sisällöntuottajan pystyä kontrolloimaan. Laite on laite, ei laitteessa pitäisi olla sisällä veroja/maksuja, jotka eivät toteudu. Tai sitten kaikki maksetaan nimenomaan veroina. Systeemi on jotenkin alkeellinen, jos sisällöntuottaja ei voi valvoa ja kontrolloida, kuka tuotetta ostaa. Niin kuin torikauppias ei voisi valvoa kuka käy pihistämässä perunaa, kun katse on toisaalla, tai että vapaasti saa tyhjentää pöydät, kun poliisi ei ole paikalla?
Myönnän, en ymmärrä asiaa.
Nimimerkillä: ’Yhden Teoston alaisen CD:n tehneenä, edelleen Teostomaksuja odotellen’.
Heh.
Otetaan tässä muutama ote keskustelusta:
sisällöntuottajien tulee saada korvaus työstään ja niiden, jotka nauttivat heidän tekojensa hedelmistä kuuluisi siitä maksaa.
On hupaista seurata, kuinka vapaan informaation apostolit maksavat mukisematta hintaa yhä nopeammasta laajakaistasta ja intoilevat viimeisimmistä gadgeteista.
Arvostan suuresti sitä, että puolustat taiteilijoiden oikeutta ansioihin. Minäkin puolustan.
Sisällöntuontoa pitäisi sisällöntuottajan pystyä kontrolloimaan.
Nämä ajatukset ovat kuin jostain rinnakkaisesta todellisuudesta, jossa informaation siirtäminen on jotain ihan muuta kuin nykypäivänä.
Sadan megabitin liittymää soittelemalla laikka punaisena kulkee noin teratavu kuukaudessa. Jos näistä maksettaisiin ulkomaisten teostoa vastaavien rikollisjärjestöjen suojelurahat, sillä kuitattaisiin tämän vuoden valtion budjettialijäämä. (RIAA:n vahingonkorvausvaatimus on jotain luokkaa $30 000 per musiikkikappale, you do the math)
Niin kauan kuin tilanne on tämä, jokainen joka sanoo ”puolustavansa artistien oikeuksia”, on jonkinlainen laillisen yhteiskunnan vihollinen.
Minulla on muuten sellainen mielikuva, että isoja ulkoisia levyjä käytetään aika paljon ei niinkään musiikin, vaan tv-sarjojen ja elokuvien sekä luvalliseen että luvattomaan yksityiseen kopiointiin ja tallennukseen. Korkearesoluutioisen videokuvan tilantarve on suuri.
(”Luvallista” yksityinen kopiointi lienee silloin kun lähde on jokin digi-tv-streami tai kopiosuojaamaton tallennusmedia.)
Mutta ei tämä poista sitä seikkaa, että hyvitysmaksun kohdentuvuus on onneton. Itse asiassa ne, jotka tarvitsevat paljon tallennustilaa, todennäköisesti osaavat välttää hyvitysmaksun ostamalla mediansa ulkomailta. Itse olen hyvitysmaksuja maksellut lähinnä hätätilanteissa, kun on pitänyt esim. asentaa johonkin vanhaan koneeseen Linux ja on tarvinnut CD:n asennusmediaksi; tällöin ei tietenkään ole aikaa odotella sitä että tilaus Virosta tai Saksasta saapuu.
Hyvitysmaksu kohdistuu siis täysin satunnaiseen käyttöön ja luultavasti suurimmaksi osaksi aivan muuhun käyttöön, kuin mihin sen olisi tarkoitus kohdistua. Esimerkiksi CD-R -levyjä en usko nykyisellään oikeastaan kenenkään käyttävän hyvitysmaksun alaiseen musiikin kopiointiin.
Vähän ihmettelen tätä sanan ”teostovero” käyttöä ja jatkuvasti vain musiikista, muusikoista ja levy-yhtiöistä puhumista, kun musiikkin oikeudenomistajille näyttäisi jaettavan vähän alle puolet hyvitysmaksuvaroista (ks. OKM:n päätös 10.9.2010 varojen jaosta, löytyy esim. osoitteesta http://www.hyvitysmaksu.fi).
@Jarkko Tontti:
tuo linkittämis taustaselvitys: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/OKM_tr11.pdf?lang=fi
Sen liite 11 käsittelee näitä ongelmia joista nyt puhutaan. Ja koko dokumentti loppuu seuraavasti:
”7. Vaihtoehtoinen järjestelmä – millainen se voisi olla?
Jos vaihtoehtoista järjestelmää nykyiselle järjestelmälle luotaisiin, voisi ratkaisuna olla esimerkiksi
a) hyvitysmaksun sisällyttäminen mahdolliseen tulevaan mediamaksuun
b) ALV-pohjainen ratkaisu tietyistä kulutusvälineistä
c) budjettivaroin maksettava korvaus.
Mitkä olisivat kunkin vaihtoehdon höydyt ja haitat verrattuna nykyiseen järjestelmään?”
Näyttää siltä herra Soininvaara omassa blogissaan käsittelee asiaa samasta tulokulmasta. Kyseenalaistaa nykyisen käytännö ja etsii vaihtoehtoa. Ja tuo selvitys itseasiassa kannustaa siihen…
Artikkeli vaikuttaa muuten hyvältä, mutta seuraavaa kommentoisin:
”Eikö siis voisi ajatella, että koska musiikkia voi kuunnella kaikkialla, kaikki osallistuvat sen rahoitukseen yhtäläisten periaatteiden mukaan siitä riippumatta, kuuntelevatko he sitä radiosta, mp3-soittimeltaan tai puhelimestaan?”
Se, että musiikkiia v o i kuunnella kaikkialla, ei tarkoita sitä, että kaikki kuuntelevat musiikkia.
Se, että telkkua v o i katsella kaikkialla, ei tarkoita sitä, että kaikki sitä katsovat.
Olen jyrkästi sitä vastaan, että mm. erittäin vähävaraisilta eläkeläisiltä perittäisiin automaattisesti televisiomaksuja, vaikka heillä ei edes olisi televisiota. Näillä ihmisillä voi jokainen euro olla iso raha (kiitos suomalaisen yhteiskuntapolitiikan). Muita vastaavia ryhmiä löytyy (onhan Suomessa satoja tuhansia ’virallisiakin’ köyhiä ja ruokajonot vain pitenevät.).
Timppa
Erilaiset (muka) kuvan ja äänen käyttöön liittyvät hyvitysmaksut ovat jo kauan sitten kadottaneet legitimiteettinsä ja rationaaliset perustelunsa. C-kasetin jälkeisessä maailmassa kasettimaksu on Oden kuvaamista syistä sattumanvarainen ja epäoikeudenmukainen järjestelmä. Tietokoneiden ulkoisten kovalevyjen kohdalla hanke tosin haukannee p***aa, koska kasettimaksuttoman kovalevyn voi jokainen lukutaitoinen tilata muutamalla klikkauksella Suomen rajojen ulkopuolelta. Tekisin niin itsekin, ellen uutisten kannustamana olisi ostanut sellaista jo toissapäivänä.
Teosto-Tontin keskustelustrategia näyttää varsin järkevältä. Kun asia-argumentteja ei ole, on parempi pysytellä keskustelun tason arvostelussa ja linkkien postailussa. Ainoaksi ihmetyksen aiheeksi jää, kannattiko poterosta tuon vuoksi nyt kohottautua tätäkään vähää. Vaikka voihan tuo jossain toimiakin – täällä ei.
Jarkko Tontti kirjoitti:
”Niinpä niin. Aika moni tyykkä musiikista, kirjoista ja elokuvista. Mutta maksaa niistä vain ei haluttaisi. Ei sitten millään kuten hyvitysmaksun vastainen kiukuttelu hyvin osoittaa. Se on kuitenkin valtion budjettia rasittamaton ja sen myötä myös populistiselta kulttuurivihamielisyydeltä turvattu kulttuurin rahoittamisen muoto. Onko se tosiaan niin hirveä asia, pikkuisen tuotteen hinnassa suoda leivänsyrjää kulttuurin tekijöille?”
Onko se nyt niin vaikea tajuta, ettei kasettimaksun vastustajat (välttämättä) vastusta sitä että kulttuurin tekijät saavat rahaa tekemästään työstä. Minä maksan kyllä elokuvalippuni, elokuva-DVD:t, musiikki-CD:t, kirjat yms. Mutta on ihan käsittämätöntä miksi minun pitäisi maksaa näille kulttuurin tuottajille digikamerani muistikortista tai ulkoisesta kovalevystä.
Kun ostan kirjan tai elokuvalipun, saan maksun vastineeksi juuri sitä mitä haluan. Kun maksan kasettimaksun, en saa edes elokuvalipusta alennusta. Oikeasti!
Milloinhan oma alani (ohjelmistoteollisuus) huomaa alkaa kiristämään rahaa myydyistä kovalevyistä, CD-aihioista, muistikorteista ja muista massamedioista. Näitä kuitenkin käytetään aika varmasti yhtä paljon ohjelmakoodin säilömiseen kuin kulttuurin säilömiseen. En kyllä silti kokisi ansaitsevani niitä pennosia jotka tuollaisesta järjestelmästä tililleni kilahtaisi…
Ode:
Tota, isoja ulkoisia kovelyjä käytettäneen paljon sen tyyppisen kuva- ja videomateriaalin säilyttämiseen joka ei tietääkseni kuulu suomalaisen korvausjärjestelmän piiriin. 🙂
Yritysjärjesten tallennusjärjestelmissä on muuten tyypillisesti noin kolmannes käyttäjien datasta erillaisia kuvia ja videoita. Toki osa näistä liittyy työhönkin.
Koko kasetti-/hyvitysmaksujärjestelmä on jotain ihan käsittämätöntä erikoisintressien kuppausta, joka hyväksytään ihan yhtä lakonisesti kuin maataloustuetekin. Ketään päättäjää ei kiinnosta vastustaa ja valtamedia puolustaa.
Minä en usko muutenkaan valtion subventoimaan kulttuuriin. Yksityiset markkinat ja vapaat ihmiset voivat tuottaa kaiken mitä valtiokin, varsinkin jos marginaaliveroaste ei olisi jotain 50% luokkaa.
Mikä tarkkaan ottaen on se ongelma, jonka käsittelemiseen tai ratkaisemiseen tämä keskustelu pyrkii?
Joillekin suurimpana ongelmana näyttää olevan puutteellinen tieto siitä, millaisille muistivälineille musiikkia ladataan ja kuinka paljon. Joillekin pääongelma on se, miten nykyinen kulttuuritarjonta voitaisiin turvata mitään olennaista muuttamatta. Useimmille ongelma on hyvitysmaksujärjestelmän järjettömyys, mutta ratkaisusta ei niin väliä, kunhan tekijänoikeuksiin ja taiteilijoiden oikeutettuihin tuloihin ei kajota. Yhden mielestä suurin ongelma on siinä, että niin harvat ovat lukeneet OPM:n mietinnön.
Eikö tässä kuitenkin ja kaiken kaikkiaan pyritä löytämään ratkaisu siihen, miten taiteilija/tieteilijä voi saada markkinaehtoisesti palkan työstä, josta on joillekin arvoa/hyötyä, ilman että rajoitetaan tiedon vapaata liikkumista.
Mikä tässä ongelmanasettelussa on vikana? Sekö, että se on niin yksinkertainen ja selvä? Vai se, että siihen löytyy looginen ratkaisu? Vai sekö, että kyseinen ratkaisu siirtää kaikki edellä mainitut ongelmat sinne minne ne kuuluukin, roskikseen – ja vähän vähentää niiden kanssa puuhastelijoiden arvovaltaa?
>Minun päreeni paloivat ensimmäisen kerran, kun
>havaitsin kotikäyttöön hankittavasta hankittavasta
>videokamerasta menevän huomattavan suuren maksun
>Teostolle, koska laitetta voi teoriassa käyttää
>myös magnetofonina.
Osmo, mahdatko sotkea videokameran maksun tulliin? Kameroista (edes kameranauhureista) ei ole tietääkseni koskaan maksettu hyvitys- eikä Teosto-maksuja.
Jaan nimimerkki tiedemiehen henkisen väsymyksen, enkä aio kunnella musiikkia virkistyäkseni, vaan paheksuttavasti haukkua keskustelun tason lisäksi sen sisältöä.
Maailmassa, jossa musiikin (ja enenevässä määrin kirjallisuuden) pääasiallinen ilmenemismuoto on digitaalinen, nykyisen kaltaisiin tekijänoikeuksiin takertuminen johtaa epätoivottuihin ilmiöihin.
Osmo Soininvaara argumentoi aiemmin, että laajamittaisen nettijakelun mahdollistavat sivustot tulevat poliisin tietoon eivätkä siksi ole ongelma, mutta tämä näkemys on kumottu jo moneen kertaan. Muistaakseni edellisellä kerralla asian ollessa täällä esillä muun muassa (kai siis kulttuurivihamielisen) Tommi Uschanovin oivallisilla esimerkeillä. Merkittävää julkisuutta kerännyt suoranaisen piratismin pää-äänenkannattaja PirateBay on aivan hengissä, erilaisista yleisluontoisista verkkotallennuspalveluista puhumattakaan.
Ja kaikki yksityinen viestiliikenne tulee vielä päälle.
Jos musiikin jakelun valvonnan halutaan olevan esimerkiksi edes puolta siitä tasosta kuin myymälävarkauksissa, tulee kansalaisten yksityisyydensuojaa rajoittaa todella rankasti valvomalla kaikkea tietoliikennettä – jokainen sähköposti, pikaviesti, blogikirjoitus, kotisivunnurkka. Rokkarikaan ei oikeasti hyväksy sitä, että isoveli valvoo kuinka monelle naiselle hän sähköposteissaan lirkuttelee ja lähettelee musiikinpätkiään, kysellen todisteita siitä kenen kappale ja millä oikeudella mukana liikkuu.
Jos haluaa tuhlata aikaansa ja keskittyä oireisiin eikä tautiin, voi toki käydä lämmikkeeksi tätä hyvitysmaksukeskustelua. Erilaisia laitteita onneksi piisaa, niin on mitä pohtia ja viilata.
Jokaisessa uudessa vuosimallin 2011 autossa on useita muistipiirejä tai kiintolevyjä, joille on teknisesti mahdollista tallentaa musiikkikappaleita. Koska haluamme toki olla johdonmukaisia, meidän ei tulisi keskustella siitä onko mitään järkeä että auton hankintaan pitäisi lisätä hyvitysmaksu, vaan se on itsestään selvää että pitäisi. Pitäähän sisällöntuottajan saada korvaus työstään, eikö? Muistutan vielä, että keskustelua tulee käydä toki muistitilan määrästä ja käytettävyydestä, mutta ei saa unohtaa myöskään sitä, kuinka iso osa auton ajokäytöstä on kopiontikelpoisen digitaalisen materiaalin tai kopioinnin mahdollistavien välineiden kuljetusta paikasta toiseen. Toki on myös relevanttia mikä osa on eläkeläisten ja opiskelijoiden ajosuoritteita ja ajoneuvoja. Odotan laadukkaita linkkejä prosenttiosuuksista.
Vai odotanko sittenkään, koska tämä juna meni jo.
On sääli, että nykyinen tekijänoikeusmalli murenee digitaalisen painovoiman vetämänä vain käytännössä ja aivan satunnaisella rangaistus- ja verotuskohtaannolla, eikä niin että lainsäädäntö ja asetukset tulisivat edes auttavasti reaalimaailman perässä.
Pasi:
Näinhän sitä voisi toivoa.
Onkohan se kuitenkaan ihan näin selvää, että ulkomailtakaan tehty tilaus on teostoverosta vapaa?
Joku viikko sittenhän tuli raastuvanoikeuden päätös, että virolainen verkkokauppa joutuu jälkikäteen suorittamaan teostoveron Suomeen myymistään CD- ja DVD-aihioista.
Tunteeko joku tarkemmin tämän oikeuden päätöksen perusteluita? Ei kai perusteena voi pelkästään olla, että ko. verkkokauppa oli suomalaisen yrityksen tytäryhtiö?
Eli miksi saksalainen Nierle voi jättää kasettimaksut maksamatta, mutta suomalaisomisteinen Arctecho OÜ joutuu ne jälkikäteen tilittämään?
http://img192.imageshack.us/img192/6667/teosto.jpg
Kumma juttu ettei samanlaista posmotusta ole syntynyt tv-lupamaksusta saatika mediamaksusta.
Eikös tv-lupa ole paljon epäoikeudenmukaisempi ja myös vaikuttavampi kuin joku 4 euron kovalevymaksu yli 250 GB levyistå?
Suurin osa katseleekuitenkin jotain muuta kuin yleä. Tuo jos mikä on epistä:))
toisaalta maailma on täynnä epis-asioita. Pitää vaan yrittää pärjätä kasikkien episten kanssa.
Jarkko Tontti: ”Suurin ongelma on se, että musiikin kuunteluun kelpaavat puhelimet jäivät ulkopuolelle. Herää epäilys, ovatko erään jättifirman lobbarit olleet asialla?”
Epäilys on valitettavasti aivan oikea: Nokia on mukana hyvitysmaksutoimikunnassa, joka mm. toteuttaa taksoituksen taustalla olevat vuotuiset käyttötutkimukset. Niihin kannattaisi myös Osmon ja kumppaneiden tutustua, osoite on luonnollisesti http://www.hyvitysmaksu.fi.
Itse en ihan ymmärtänyt mitä vaikeaa maksuvapautuksen hakemisessa on? Oman toiminimeni osalta hain maksuvapautuksen ensimmäisenä toimena rekisteröinnin jälkeen. Se ”valtava vaiva” oli yhden aanelosen täyttäminen ja postittaminen Teostoon. Lupapaperi tuli takaisin noin viikossa.
Timo Ruohnomäki: Mitä hyötyä on luvasta ostaa kovalevy ilman hyvistymaksua, jos Teosto määrää käyttämään kauppojha, jossa ne ovat paljon kalliimpia kuin muualla.
Windowsille löytyy PDFCreator.
Selostuksia käräjäoikeuden tuomiosta löytää vaikkapa tekemällä haun tuolla verkkokauppa.comin tytäryhtiön nimellä. En viitsi ratkaisun oikeudellista pitävyyttä sen enempää arvioida (hovioikeus sen aikanaan tekee) mutta käytännön merkitystä tuomiolla ei ole. Maailma on väärällään elektroniikan verkkokauppoja, eivätkä kotiludiittiemme rahkeet riitä käräjöimiseen kaikkien kanssa (kanteen nostamiselle ratkaisevaa oli varmasti liityntä suomalaiseen verkkokauppaan). Kuluttajalle on siten aina tarjolla kasettimaksuttomia kovalevyjä, jos vain kiinnostaa.
Teoston ja sen sisarjärjestöjen kohdalla täytyy ymmärtää, että ne taistelevat nyt olemassaolostaan. Hyvitysmaksuttomassa maailmassa teostolaiset ovat nääs kilometritehtaalla.
”Kumma juttu ettei samanlaista posmotusta ole syntynyt tv-lupamaksusta saatika mediamaksusta.”
Onhan niistä häly noussut, etenkin mediamaksusta. TV-maksu sen sijaan on helppo kiertää: ilmoittaa ettei omista TV:tä ja jättää maksun maksamatta.
Itse en TV-maksua maksa, koska TV:ni on vain ja ainoastaan tietokoneen näyttö. Viritintä en kuitenkaan ala poistattamaan, koska se maksaa ja pienentää jälleenmyyntiarvoa.
On helpompi esittää kärkeviä mielipiteitä 12 miljoonasta (TEOSTO) kuin 500 miljoonasta (YLE).
juge: ai ei vai? Missä pensaassa sinä olet elänyt kaikki nämä vuodet?
MikkoS: en muista OS:n keuhkonneen mediamaksusta tavullakaan. 4 euron kovalevymaksusta taasen on riittänyt asiaa jo viikon, ihan kuin tämä olisi joku isokin ongelma.
Roomassa 1600-luvun alussa: ”Vaikka tämä uusi keksintö, kaukoputki, on mahdollistanut kauemmaksi näkemisen ja joku on saanut taivaankantta tutkiessaan aiheen väittää, että olettamalla Maa liikkuvaksi ja Aurinko paikallaan pysyväksi, kaikki taivaan ilmiöt selittyvät paremmin kuin eksentrien ja episyklien teorian avulla, niin on ymmärrettävä, että sellainen puhe on vain hypoteettista, ex suppositione. Sille väitteelle ei ole mitään käytännön todistetta eikä meidän siten tule hylätä sitä oppia, mitä Raamattu opettaa ja johon kaikki tieteemme ja taiteemme perustuvat.”
Helsingissä 2000-luvun alussa: ”Vaikka tämä uusi keksintö, internet, on mahdollistanut informaation rajattoman levittämisen ja joku on saanut aiheen väittää, että sen avulla voitaisiin tieteilijöillemme ja taiteilijoillemme maksaa markkinaehtoinen palkkio heidän töistään ilman, että informaation kulkua tekijänoikeuksien ja hyvitysmaksujen teorian mukaan rajoitettaisiin, niin on ymmärrettävä, että sellainen puhe on vain hypoteettista. Sille väitteelle ei ole mitään käytännön todistetta eikä meidän siten tule hylätä sitä oppia, mitä Taloustiede ja IP-oikeussäädäntö opettaa ja mille kaikki tieteemme ja taiteemme perustuvat. Ja jos vielä löytyy kohteita, jotka mahdollistavat vastikkeettoman tieteestä ja taiteesta nauttimisen ja oikeutetulta rahastamiselta välttymisen, nämä vapaan luovuuden lähteet on mitä pikimmiten tukittava ja otettava osaksi pyhän Rahan valtakuntaa, jota kaikkien tieteiden ja taiteiden on kumarrettava – niin kuin menestyksellä olemme tähänkin asti toimineet.
Teratavun levyn hinta nousee noin 13 euroa, joten ei se ihan mitätön summa ole. Pohjimmiltaan ongelma on kuitenkin periaatteellinen ja liittyy oikeudenmukaisuuteen.
Juge:
KVG!
Pienemmällä vaivalla kuin mitä tänne kirjoittamiseen käytit, olisi löytynyt esimerkiksi sivu:
http://www.soininvaara.fi/2010/03/23/mediamaksu-ja-tuottavuusohjelma/
Kari
Mikä on 4 euron kovalevymaksu?
finlex kirjoitti:
btw, jos markkinoille tulee yli 3 teran ulkoisia kovoja, ovatko ne teostovapaita? Asetus ei määrää niistä mitään.
Petteri Järvinen:
Osmo, mahdatko sotkea videokameran maksun tulliin?
Todennäköisesti Järvinen on oikeassa. Olen saanut kauppiaalta väärää tietoa. Kertomus oli sinänsä hauska. Kahdesta aivan samanlaista videokamerasta toinen maksoi huomattavasti enemmän kuin toinen. Kun kysyin, mitä eroa niissä on, myyjä kertoi, että halvemmasta voi siirtää nauhan tietokoneelle editoitavaksi ja kalliimmalla voi siirtää editoiden videon takaisin nauhalla näytettäväksi vaikka television ruudulta. Tämä ominaisuus oli tuohon aikaan välttämätön, koska tunnin filmi vei noin 15 Gt eikä sen siirto siksi oikein onnistunut korppujen avulla.
Kun oli perin harmistunut asiasta, myyjä tarjoutui myymään minulle halvalla pienen punaisen vekottimen, joka korjaa halvemmassa kamerassa olevan ohjelmoidun sabotaasin. (Syyttäjälle tiedoksi, että kyseinen liike on jo lopettanut toimintansa ja teosta on yli kymmenen vuotta)
Joitakin vuosia tuon jälkeen videokamera särkyi ja tarvitsin nopeasti uuden. Päädyin testivoittajaan, jota ei kuitenkaan helsinkiläisistä kaupoista saanut kuin kahden kuukauden tilausajan jälkeen. Siksi ostin sen ranskalaisesta nettikaupasta. Toimitusaika oli kaksi päivää ja hinta 500 euroa halvempi. Helsinkiläisen kaupan selitys hintaerolle oli, että Suomessa siitä menee maksu ”videonauhurista”. Jos sitä ei mennyt Ranskassa, tulkitsin sen hyvitysmaksuksi, mutta toki kauppias saattoi turvautua hätävalheeseen peittääkseen huonon kilpailukykynsä.
@Kari
EIpä tuossa linkissä OS varsinaisesti kritisoinut mediamaksua, vaan piti sitä vain liian byrokraattisena, ja siksi huonona.
Ellen väärin muista, niin oli se nauhoittava videonauhuri hieman kalliimpi myös Ranskassa. Mutta vain hieman. Suomessa siihen lisättiin videonauhureihin liittyviä lisämaksuja, jotka olivat prosenttipohjaisia, jolloin hintaero oli tosiaan huima.
Alunperin eurooppalaiset maat alkoivat verottaa noita nauhoittavia videonauhureita noin vuonna 1987. Muistan tuiki selvästi, että ensimmäiset ei-nauhoittavat Sonyt olivat ihan tavallisia Sonyja, joissa IN-pistokkeiden sijalla oli musta muovilätkä, joka piti porata auki, jolloin ansaitsi 1000 markkaa.
Kun kamerat kehittyivät softapohjaiksi, niin nauhoitusmahdollisuuden sai päälle kaukosäätimen koodilla. Siksi myytiin erikseen tiskin alta puukotettuja kaukosäätimiä, jotka lähettivät nämä koodit. Niissä ei kyllä ollut mitään laitonta, sillä itse kameraanhan ei koskettu.
Ostin viimeisen nauhakameran vuonna 2004. Se oli nauhoittava, mutta vain Firewiren kautta. Jos siinä olisi ollut analogiset TV-in pistokkeet, se olisi tulkittu videonauhuriksi.
>Kun oli perin harmistunut asiasta, myyjä tarjoutui
>myymään minulle halvalla pienen punaisen
>vekottimen, joka korjaa halvemmassa kamerassa
>olevan ohjelmoidun sabotaasin.
Jep, tässä oli kyse MiniDV-kameroista, joiden Suomeen tuoduissa malleissa digitaalinen video in-liitäntä oli kytketty pois päältä, jottei niistä olisi peritty korkeampaa videonauhurin tullia. Out-liitäntä toimi, joten kuvan siirrettyä tietokoneelle editointia varten, mutta lopputulosta ei voinut tuoda enää takaisin kameraan 🙁
Kyseisen eston sai poistettua pienellä lisälaitteella tai lähettämällä laite huoltoon Jyväskylään, missä asetus kytkettiin takaisin käyttöön. Kirjoitin tästä Tietokone-lehden artikkelissa joskus 1990-luvun lopussa, koska tein omalle videokameralleni juuri tuollaisen ”huollon”.
Tietääkseni tulli oli korkeampi muissakin Euroopan maissa, joten kyse ei ollut yksin Suomesta.
Mutta tällä ei tosiaankaan ollut mitään tekemistä tekijänoikeuksien kanssa.
Teostolle vaan mitä se haluaa… aina on nimittäin olemassa parempi vaihtoehto:
http://www.facebook.com/pages/Osta-tallennusmediat-ulkomailta/161004460610282?v=wall
Tuolta voi onkia tulevaisuudessa ajettavia asioita ja Osmollekin löytyy viesti…
http://hannuoskala.fi/2010/12/22/hyvitysmaksuista-osa-3/
juge:
No mikähän sinusta täyttäisi ”kritisoinnin” määritelmän? Jos pitää esitystä byrokraattisena ja siksi huonona, ja lisäksi ehdottaa, ettei eduskunta ko. lakia säätäisi, niin ei siis ilmeisesti ole kriittinen? Mikä sitten olisi? Vedän ranteet auki, jos jotain näin dorkaa teette?
Kari
Se johtuu siitä, että kyseinen pulju perustettiin ilmeisesti juuri tuon maksun kiertämiseksi. Ymmärrän perustelun, mutta maksun vastustajana ratkaisu on mielestäni silti väärin.
Sitä paitsi saksalaista ei-suomalaisomisteista verkkokauppaa on aika vaikea tuoda Suomeen käräjille. Mahtaakohan Nierle kuitenkin maksaa mahdolliset saksalaiset maksut?
Eikös Arctecho maksanut virolaiset sikäli kun niitä edes oli? Ei mahdu oikeudentajuuni.
Toisaalta tiettyjä blogeja lukemalla (Virolainen, Niskasaari) Suomenmaassa on aika paljonkin mätää. Ja huomaahan sen väärinkäytösuutisoinnistakin, vaikka vallan vahtipuudeli nyt on mitä on.
Niissä rahalleen saa vastinetta.
Mitä saan vastineeksi kasettimaksuista? Antti Tuiskulle ja Abballe lisää rahaa? Heidän pitäisi maksaa aiheuttamistaan kärsimyksistä minulle!
Sitä paitsi laajakaistan hinta ei juurikaan nouse vaan päinvastoin samalla rahalla saadun kaistan leveys kasvaa tekniikan kehityksen myötä vuosittain.
Linnat ovat vetoisia asuttavia. Nykyrikkaat ostelevat ennemmin palatsinsa Hollywoodista. Kyllä basistitkin vähitellen oppivat.
Näitä ökyrikkaita muuten ovat juuri nuo kaikennäköiset mega-artistit.
@Kari
Etkö näe eroa sillä että tässä kohtaa OS kritisoi Teostomaksun huonoa kohdentumista mutta mediamaksun osalta hän pitää ongelmana vain sitä, että vähäväkisen verottomuuden selvittely on byrokraattista?
Kun taasen loogisesti tietysti olisi pitänyt pitää mediamaksua sellaisena, joka ei kohdennu oikein, kuten se ei tasantarkkeen tee. Eikä kohdistu oikein tv-lupamaksukaan. Loogista olisi ajaa ylen ohjelmia salauksen taakse kortille, eikä mitään veroa tai mediamaksua.
juge:
En näe. Minusta OS kritisoi molempia systeemejä yhtäläisin perustein. Ja minusta OS on myös molemmissa asioissa väärässä perusteluiden suhteen. Lopputuloksen (=vastustaa molempia) suhteen olen suhteellisen samaa mieltä, mutta se on eri asia.
Kari
Voisiko joku avata Teosto-veron jakautumisen näin kansantajuisesti. Itse kun ajattelen sen jakautuvan suurin piirtein siten kuin teoksia todistettavasti esitetään, kuten vaikkapa radioasemien soittolistojen perusteella, jotka taasen tulevat melkein sellaisenaan levy-yhtiöiltä.
Mikä siis todellisuudessa on tavan ”pientaiteilijan” hyöty Teosto-verosta? Onko kyseessä enemmänkin respektioikeudesta kuin konkreettisesta rahallisesta tuesta tehdystä työstä? Voisiko siis kulttuurintuotantoa tukea jotenkin kustannustehokkaammin ja kulttuuria paremmin tukien?
Ansiokas kirjoitus, jopa näin hyvitysmaksua periaatteessa kannattavan muusikon näkökulmasta. Parempaa systeemiä odotellessa ja sitä miettiessä pakko kuitenkin korjata yksi selkeä vääristymä: hyvitysmaksulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa jos joku haluaa kuunnella ostamaansa cd-levyä mp3-soittimella. Hyvitysmaksu on olemassa sitä tilannetta varten jolloin tapahtuu ns. luvallista kopiointia, elikkä että vaikkapa siskosi on ostanut cd-levyn jonka kopioit itsellesi mp3-soittimelle. Tällaista lähipiirissä tapahtuvaa kopiointia ei pidetä lainvastaisena, mutta tulonmenetys siitä silti syntyy, ja siksi hyvitysmaksu.
Hyvitysmaksu varmaan kuolee pikkuhiljaa pois, mutta sellaisesta keskustelusta pitäisi päästä eteenpäin missä vaaditaan tätä systeemiä pois mutta ainoaksi korvaavaksi systeemiksi esitetään että ”taiteilijat pärjätköön vähemmällä”. Kannattaisi hiukan perehtyä siihen mihin hyvitysmaksun tuotto itse asiassa menee.
Jaakko Kuusisto: esitän erityisesti, että tuosta kopiointioikeudesta hyvitettäisiin verovaroin.
Laiton kopiointi loppuu pian. Ei sitä estettyä saada, mutta turhaksi se tulee.
Musiikin kohdalla muutos on jo suurimmaksi osaksi tullut. Internetin kehitys tappaa kopioinnin.
Hyvitysmaksua puolustavat ovat käyttäneet samanlaista argumentointia kuin tv-lupamaksun puolustajat: kun on erillinen maksu (eli oikeastaan yksityinen verotusoikeus), ei rahan tulo ole valtion budjetista ja poliitikoista niin riippuvainen ja veroja ei tarvitse kerätä niin paljon. Samalla logiikalla kaikki julkisen sektorin toiminta pitäisi muuttaa kiinteillä maksuilla rahoitettavaksi. Ei olisi sairaanhoito tai kouluopetus riippuvaista poliitikkojen mielenmuutoksista eikä veroja tarvitsisi kerätä – ja oltaisiin turvassa suhdannevaihteluilta…
Ville, Terveydenhuoltoväki haluaisikin muuttaa terveydenhuollon rahoiotuksen erillisellä terveysmaksulla rahoitettavaksi.
>hyvitysmaksulla ei ole mitään tekemistä sen
>kanssa jos joku haluaa kuunnella ostamaansa
>cd-levyä mp3-soittimella
Ei pitäisi olla, mutta ministeriön mukaan on. Muutenhan mp3-soittimet olisi vapautettu maksusta. Ministeriön tulkinnan mukaan myös omien levyjen kopiointi (ns. format shifting) on hyvitysmaksun alaista.
Taas vähän väärää tietoa liikkeellä. Youtube, ja sitäkautta emoyhtiö Google, maksaa Youtube-sisällöstä katsojalukujen mukaan. Vaatimuksena kanavalle on tietty määrä tilaajia.
Suuri joukko ihmisiä tekee elantonsa youtube partnership ohjelman kautta. Ei olisi mikään ongelma suomalaisille artisteille / levy-yhtiöille lyöttäytyä kimppaan ja laittaa menestyvä Youtube kanava pystyyn.
Soininvaara oli oikeilla jäljillä kirjoituksessaan. Ongelman lähde on levyfirmat jotka taistelevat aina viimeiseen asti vanhentuneen ansaintamallin säilyttämiseksi. Kukaan ei levyfirmoissa uskaltanut sanoa että 20 sentin myovilätkien myynti 20 eurolla on aikansa elänyttä. Samoiten kovalevylle laillisesti lataaminen alkaa olla hölmöläisen hommaa. Spotifyt ja youtubet (eli streamaus) on paljon järkevämpää. Niissäkin on ansaintamahdollisuus.
Hyvitysmaksusta käytävässä keskustelussa on tarkoituksellisesti sekoitettu käsitteitä toisiinsa.
Maksua perustellaan muodollisesti eduskunnalle laillisella kotikopioinnilla ja sen aiheuttamalla taiteilijoiden tulonmenetyksillä. Siis samoin perustein kuin aikanaan kasettimaksua. Tämä olisi juridisesti hyväksyttävää.
Levy-ja elokuvayhtiöiden vaatimusten pohjalla on kuitenkin mahdollisen laittoman kopioinnin aiheuttamat kustannukset, kaiken lisäksi täysin epärealistiset arviot joiden mukaan jokainen laittomasti kopioitu tallenne on pois laillisesta myynnistä.
Kyseessä on siis eräänlainen vahingonkorvaus, joskin oikeusvaltioon sopimaton. Korvaus peritään kaikilta tiedon tallentajilta, eikä vain niiltä jotka laittomaan kopiointiin syyllistyvät. Kaiken lisäksi etukäteen, ennenkuin rikosta on edes tapahtunut.
Minun logiikkani mukaan tuontyyppinen (lähes)kaikille langetettava maksu suorastaan kannustaa ihmisiä laittomaan kopiointiin.
Ja kun keskustelu kerran on saatu käyntiin, niin muistuttaisin myös siitä epäkohdasta, että miksi esim. Roviolla Angry-Birds pelin ohjelmoinut nörtti saa kuukausipalkkaa ja työnantaja saa kaikki oikeudet tuotokseen. Jos taas joku Mr. Muusikko tekee jonkun biisin vaikkapa mainokseen, niin suoritteena se on ihan vastaava (Luultavasti tuon biisin saa tehtyä nopeammin) mutta hän saa siitä jatkossa jokaikisestä esityskerrasta palkkion ja hänen perillisensäkin vielä 70 vuotta Muusikon kuoleman jälkeen.
Samanlainen homma, mutta tekijänoikeudet aivan erilaiset – miksi?
Voisin kuvitella, että enemmän kuin musiikkia tietokoneen kovalevyille tallennetaan tietokoneohjelmia. Miksi siis esim. Microsoft (Tai sitten edes joku kotimainen ohjelmistotalo) ei saa osuutta hyvitysmaksuista?