Tarkoitukseni ei edellisessä postauksessa ollut puhua asuntotulon verotuksen puolesta vaan vain kertoa, mitä verotyöryhmä esittää. Koska asia näyttää kiinnostavan, käydään tätäkin pohdintaa läpi.
Siitä on minusta turha käydä väittelyä, suosiiko vai syrjiikö vuokralla asumista se, että omistusasumisen asuntotulo on verotonta, verottomasta tulosta saa tehdä tulonhankkimisvähennyksen, vuokra-asunnon tuoma tulo on verotettavaa eikä vuokrakulua saa vähentää verotuksessa ja lisäksi periaatteessa kaikkien muiden sijoitusten tuottoa verotetaan, jopa pankkitalletuksia nimelliskorosta. Sitä, ettei tämä syrjisi vuokralla asumista, ei voi kestävästi perustella.
Pienituloisimpien osalta asumistukijärjestelmä taas syrjii omistusasumista, koska se konfiskoi asuntotulon pois liki kokonaan. Jos saa työttömyyskorvausta 800 euroa kuussa, mutta asuu perityssä omistusasunnossa, ei hyödy asunnon omistamisesta käytännössä mitään, koska jos asuisi vuokralla, fatta ja Kela maksaisivat yhdessä vuokran kokonaan.
Sen sijaan voi esittää aivan päteviä argumentteja sen puolesta, että omistusasumista kannattaakin suosia. Jokin syyhän siihenkin on, että näin tehdään liki kaikkialla. Näitä argumentteja vuokralla-asumisen syrjimisen puolesta ja vastaan käydään mietinnössä läpi alkaen sivulta 169. Veromietinnön voi lukea tästä.
Ensimmäinen kysymys on, kannattaako asumista ylipäänsä suosia hyödykkeenä muuta kulutusta vastaan. Jos tuet poistettaisiin kokonaan, aika paljon voisi veroja alentaa. Kun asumisen suorat tuen ja verotuet maksavat noin neljä miljardia euroa vuodessa. Palkkaveroja voisi alentaa noin viidellä prosentilla, jos kaikki nämä tuet poistettaisiin. Ihan kaikkia ei voi poistaa, koska ainakin talvella köyhimpienkin pitää päästä sisälle, mutta tämä ei vie tuosta asumisen ylenpalttisesta tukemisesta kuin häviävän pienen murto-osan.
Asumistuista merkittävä osa menee ohi kohteen, koska ne vain nostavat asuntojen hintoja ja vuokria. Tässä mielessä kyse on varsin tehottomasta ”auttamisesta”. Vain kasvukeskusten maanomistajat kiittävät.
Yksi ongelma on, että kun asumistuki tukee pienituloisimpia ja vain heitä ja kun omistusasumisen verotuet tukevat parempituloisimpia. Pienipalkkaiselle jää tässä vain Musta Pekka käsiin. Hän maksaa pirun paljon enemmän veroja saamatta minkään tyyppistä asumisen tukea hyväkseen, mutta joutuu maksamaan niitä asumistukien kohottamia vuokria.
Sillä, että ihmiset omistavat asuntonsa itse, on monia hyviä puolia. Heillä on suurempi syy pitää yllä asunnon kuntoa ja suurempi syy vaatia myös sitä, että asunnon ympäristö pysyy kunnossa.
(Mietinnössä tämä sanottiin niin, että omistusasumisella on positiivisia vaikutuksia äänestyskäyttäytymiseen. Luulin ensin, että analyyttisyyteen taipuvainen sihteeristö pottuilee kokoomuslaisuuteen taipuvalle komitealle ja tsekkaa samalla, että lukevatko nämä ylipäänsä perusteluja. Tällä ei tarkoitettukaan kokoomuksen äänestämistä vaan päinvastoin sitä, että asukkaat äänestävät julkishyödykkeiden puolesta – sen puolesta, että asunnon ympäristö pidetään kunnossa.)
Suomalaisissa asunto-osakeyhtiöissä tämä kunnossa pitäminen ei ole toteutunut. Aina löytyy joku asukas, joka kaataa peruskorjaushankkeen. Vanhat asunto-osakeyhtiöt ovat peruskunnoltaan huonommassa kunnossa kuin vanhat kiinteistöyhtiöt. Tällä en tarkoita rappujen maalausta.
Yleensä argumenttina omistusasumista vastaan on pidetty, että tämä ehkäisee työn perässä muuttamista. Parempaa paikalleen juurtumista voi pitää toisista lähtökohdista käsin myös hyvänä asiana. En ole myöskään ihan varma, että tämä argumentti pätee isossa mittakaavassa. Ei kasvukeskuksiin voi muuttaa enempää väkeä kuin asuntokantaan mahtuu.
Minusta omistusasumisessa on se hyvä puoli, että se jakaa kansallisvarallisuuden huomattavan tasaisesti. Jos kaikki omistaisivat velattoman asunnon, merkitsisi se suunnilleen samaa kuin että jokainen saisi muutaman sadan euron verottoman perustulon. Minulla on Juhana Vartiaisen kauhuksi myös tiettyä sympatiaa leppoistumista kohtaan. Velattoman asuntovarallisuuden kulkeminen perintönä merkitsee, että yhä useampi voi valita hyvin epäkaupallisen elämänmuodon ja lyhyen viikoittaisen työajan. Oikeastaan ihmettelen vain sitä, että verotyöryhmässä eniten perijäsukupolven etuja puolsivat ne, jotka eniten pelkäävät kansan laiskistumista.
Toisaalta asuntoon sijoittamisen suosiminen merkitsee tuotantoon sijoittamisen syrjimistä. Tällä on jotain vaikutusta myös talouteen, kasvua vastustavien mukaan myönteisiä, kasvua halajavien mukaan kielteisiä.
…
Ratkaisuksi vuokralla-asumisen syrjintään on esitetty, että vuokralaisen tulisi voida vähentää vuokra veroistaan. Tämä on itse asiassa ihan helppoa nytkin. Ajatellaan, että Helsingin kaupunki vuokraa asunnon Kallelle vuokralla, joka ylittää hoitovastikkeen 400 eurolla. Toki voitaisiin tehdä niin, että kaupunki ”myy” asunnon kallelle ja lainoittaa sen sataprosenttisesti lainalla, jota ei tarvitse lyhentää. Kauppaan sisältyy molempia sitova ehto, että Kalle myy ja kaupunki ostaa asunnon takaisin, kun Kalle aikanaan muuttaa pois. Nyt Kalle ei siis maksakaan vuokraa vaan korkoa kaupungille ja koron saa vähentää verotuksessa. Mikään muu ei muutukaan.
Osmo,
Tuo linkki ei toiminut.
Eli kun yksilöiden itsemäärääminen on hyvä asia, niin siitä seuraa, että _valtiollisesti_ meidän sitten pitää luoda systeemi, jolla ohjataan/pakotetaan ihmiset itse ”määräämään” asioistaan!
Haloo, maa kutsuu!
Kari
Minusta ajatus että kohtuulliset asumiskulut voisi vähentää verotuksessa, ja vielä niin että jos ei vähennettävää ole niin menee negatiiviseksi, olisi kelvollinen järjestelmä ja poliittisesti toteuttamiskelpoinen. Muista yhteyksistä tuttu 400 euroa kuukaudessa olisi sopiva summa, edellyttäisi tosin vastaavasti noin 40% tasaveroa. 🙂
”Minusta omistusasumisessa on se hyvä puoli, että se jakaa kansallisvarallisuuden huomattavan tasaisesti. Jos kaikki omistaisivat velattoman asunnon, merkitsise se suunnilleen samaa kuin että jokainen saisi muutaman sadan euron verottoman perustulon.”
Mutta kun kaikki eivät omista velatonta asuntoa. Jos ihminen on onnistunut valitsemaan vanhempansa siten, että nämä omistavat pääkaupunkiseudulla asunnon, saa tämä (pienen perintöveron avittamana) lottovoiton ilman omaa työpanosta. Muualta tulleet joutuvat maksamaan asuntovelkaa 20 vuotta maksaakseen kerrostalokaksion tai kolmion.
En onnistu näkemään tässä mitään tasapuolisuutta. Onnekkaat leppoistuvat, muut jatkavat ahertamista.
Osmo: ”…koska jos asuisi vuokralla, fatta ja Kela maksaisivat yhdessä vuokran kokonaan…”
Tuo menee suoraan hintoihin, mikä rokottaa myös omistusasujia. Kaikkinainen asumisen tuki pitää kyetä lopettamaan.
”..että vuokralaisen tulisi voida vähentää vuokra veroistaan.”
Näin verotus toimiikin Hong Kongissa. Siellä verotettavasta tulosta saa vähentää maksetut vuokrat. Vastaavasti omistusasujat lisäävät ”rental value”:n verotettavaan tuloon. Käytännössä se lienee järjestetty, yksinkertaistetusti, jotenkin niin, että vuokralla asuja vähentää 10% verotettavasta tulosta ja omistusasuja taas lisää tuon 10% tuloihinsa.
Hong Kongissa kerätään ilmeisesti n.35% verotuloista vuokratuloista.
Hong Kong on pinta-alaltaan suurin piirtein saman kokoinen kuin pääkaupunkiseutu. siellä asuu 7 miljoonaa ihmistä.
Kyllä vuokravapaa omistusasumien lienee paras asumismuoto. Tuohon liikkuvuuteen voisi sanoa, että valtio voisi hyvin tuoda markkinoille tarvittavaa ”likviditeettiä,” ostamalla markkinoilta muuttajien asuntoja, jos ne eivät muuten mene tietyssä ajassa kaupaksi.
Yksi tärkeitä työnjohdollisia tehtäviä on houkutella vastapalkattu nuori työntekijä ottamaan 100000-200000 velkaa asuntoa varten.
Sen jälkeen kuuliaisuus on taattu ja kun velanmaksu pyörii ei ole enää raha harrastuksiin ja niinpä ylityöt ja lisätyöt kelpaavat hyvin ja itse asiassa niitä käydään pyytämässäkin
Läskikauppias toi juuri kinkun, pitänee alkaa ajoulun viettoon.
Hyvää Joulua kaikille !!!
Osmo: ”vuokra-asunnon tuoma tulo on verotettavaa eikä vuokrakulua saa vähentää verotuksessa”
On verotettavaa tuloa, mutta vuokrakulun (vastike) saa vähentää verotuksessa, samoin mahdolliset lainan korot ja muut kulut – jos vuokraustoiminta on ammattimaista – käytännössä 2 asuntoa riittää ammattimaisuuteen.
Ne, jotka raivokkaimmin halajavat asuntotuloverotuksen perään, eivät ole todennäköisesti perhe-elämää vuokrataloissa viettäneet: ulko-ovet särjettynä jatkuvasti, käytävät töhritään, tumpit ja isommat roskat parvekkeilta alas yms. Tiedän tiedän, kun on tutkittu, niin ei ole löydetty juurikaan yhteyttä asumiskäyttäytymisen ja omistuksen välillä – paskat on paskoja, asuivat sitten miten vaan. Mutta jos kuitenkin oma on aina oma???
Osmo: muuten ihan hyvin, mutta unohdat pienituloisilla vielä yhden lisäpykälän. Jos olen oikein ymmärtänyt, toimeentulotuelle putoava on velvoitettu ensin käyttämään omat säästönsä ennenkuin toimeentulotukea saa. Tämä ei kuitenkaan koske itse käytettyä omistusasuntoa.
Näin ollen ihminen, jolla on 20000 euroa asuntovarallisuutta alkaa saamaan toimeentulotukea heti, kun taas ihminen jolla on 20000 muuta varallisuutta joutuu ensin syömään omat säästönsä.
FAMILY MONEY MANAGEMENT
True Life Case Study; Paula and Pertti From Finland.
Paula ja Pertti olivat kumpikin eronneita ja asuivat omistusasunnoissaan. Lempi leiskahti ja he päättivät laittaa hynttyy yhteen.
Minne lusikat vietäisiin; Paulan vai Pertin asuntoon?
RESOLUTION:
Paula ja Pertti päättivät laittaa asuntonsa vuokralle. He ostivat juuri heille sopivan yhteisen lemmenpesän. Hankinta tehtiin velaksi.
Lainan lyhennykset ja korot he maksavat vuokratuloista. Ja kun velka on maksettu, he myyvät entiset asunnot pois ja elävät leveästi loppuelämänsä.
Lähde: Evert’s Household Money Consulting UnLTD
P.S. Alla olevaan vihreää peukaloa saa vapaasti paukuttaa.
Osmo :
#
Hän maksaa pirun paljon enemmän veroja saamatta minkään tyyppistä asumisen tukea hyväkseen, mutta joutuu maksamaan niitä asumistukien kohottamia vuokria.
#
Montako kappaletta arviolta Helsingin alueella on sellaista vuokra-asuntoa tai ruokakuntaa, joissa asuu vähävaraisia, joidenka asumistuet kohottavat yleistä vuokran tasoa Helsingissä.
Olisiko tuollainen tieto tai arvio jostain julkisista tiedoista löydettävissä. Ja missä olisi se tieto tai tutkimus löydettävissä, kuinka paljon asumistuki nostaa Helsingissä muiden kuin vähävaraisten asumiskustannuksia.
Osmo,
tuo kuvailemaasi kauppaan kuuluva takaisinmyyntiehto voi toimia, jos kyse on asunto-osakkeesta. Jos kyse olisi omakotitalosta omalla tontillaan, olisi ehto maakaaren vastaisena pätemätön.
Vuokralla asuminen on turvatonta. Asunto voi lähteä alta tai vuokra voi nousta. Kokemusta on…
Lisäksi ainakin nykyään tarjonta on pääkaupunkiseudella heikkoa.
Oma asunto on siis selvästi se parempi vaihtoehto.
Useimmille omistusasunto on elämän tärkein säästsmiskohde. Se antaa perusturvaa pahan päivän varaa. Jotkut ovat sijoitelleet erilaisiin rahastihin ja huonosti on käynyt. Ei säästämisestä kagaista pidä.
Taas virkamiehiltä tätä suomalaiskansallista luterilaista pyrkimystä päämäärään/päämäärällä ”johtamista”. Pitää touhukkaasti ”tukea” yhtä ja ”vastustaa” toisenlaista kansalaisen elämänvalintaa. Minusta pitäisi olla itsestäänselvästi markkinaneutraali asumisen verotus. Eli asumistuet ja sosiaalisen asumisen kulut kerätään leveästi asuvilta, keskikasti asuu +-nolla. Jos kansa muuttaa asumiskäytöstään , muutetaan myös verotuksen raja-arvoja tasapainotilaa kohti. Näin ei markkinoille pumpata rahaa mutta asuminen on(?) kansalaiselle optimaailsen kustannustehokasta.
Voi olla silti myös erillinen kiinteistövero kunnallisen tuloveron korvaajana. Mutta niin että kaikki kiinteistöveron tuotto käytetään asunnon kotikunnassa veronmaksuvuonna.
Soininvaara:
”Pienituloisimpien osalta asumistukijärjestelmä taas syrjii omistusasumista, koska se konfiskoi asuntotulon pois liki kokonaan.”
Tukijärjestelmät, mukaan lukien asumistuki, toki ”syrjivät” varakkaampia (mukaanlukien samalla tulotasoilla olevista säästäväisempiä) köyhempien kustannuksella, mutta omistusasumistahan nekin nimenomaan suosivat.
Pienituloinen, joka omistaa kämpän Kalliosta voi saada vastikkeiden maksuun asumistukea, sen sijaan tätä selvästi köyhempi, joka omistaa vain riittävästi ostaakseen Kaliosta vessan (ilman muita huoneita), mutta jonka omaisuus on pankkitalletuksena, on kaikkien tulo- ja omaisuussidonnaisten tukien ulkopuolella.
lasse: ”…Minusta pitäisi olla itsestäänselvästi markkinaneutraali asumisen verotus. Eli asumistuet ja sosiaalisen asumisen kulut kerätään leveästi asuvilta, keskikasti asuu +-nolla…”
Selittäisikö joku, mitä neutraalia tuossa muka on? Neutraalia on, kun ketään ei tueta ja kaikki saavat hoitaa omat asiansa.
Ajatuksesta tekee houkuttelevan markkinamekanismi, jonka tiedetään uittavan kaikki tuet asumisen hintaan. Eli asumisen tukemisessa ei yleisellä tasolla ole mitään järkeä. 😀 Järkeä ei ole omistusasumisen tukemisessa, mutta ei myöskään vuokra-asumisen tukemisessa.
Jos halutaan vähentää vuokra-asujien kuluja, on siihen kaksi yksikertaista ja varmasti tepsivää keinoa:
– poistetaan perintövero ja
– pienennetään pääomaverotusta.
Säätelemällä markkinoita, mitä Suomessa on valitettavasti yritetty koko sodan jälkeisen ajan, on jouduttu vain täydelliseen kaaokseen.
Suomalaisen asunto-osakeyhtiön kaltaista ei kai ole missään muualla. Ainakaan en ole kuullut, ja työni takia asiasta jotain tiedän. En tosin mene vaikkapa Uruguaysta tai Uudesta Seelannista takuuseen:/
Virolaisetkaan eivät ottaneet käyttöön meikäläistä systeemiä, vaan enemmän saksalaista muistuttavan – mutta oman sovelluksen – jossa jokainen kerrostalohuoneisto on kiinteistö. Taloa hallinnoi sitten jonkinlainen Yhtä köyttä -yhdistys. Joskus ei sekään…
Ruotsissa on varsinainen kerrostalossa omistusasuminen, meikäläisessä mielessä, tullut mahdolliseksi vasta 2000-luvulla.
Suomalaisella järjestelmällä on etunsa ja haittansa. Se on tavallaan yltiödemokraattinen. Muistuttaa Sveitsin pikkukantoneita joissa äänestetään pääkaupungin torilla kättä nostamalla.
Mielestäni se sopii meille tai ainakin olemme siihen tottuneet. Se aiheuttaa kuitenkin juuri Oden alkupostauksessa mainitsemia ongelmia.
Ainakin jos:
-ajat ovat heikot ja osakkaat pessimistisiä (tai realistisia) tulokehityksestään tai asunnon arvon kehityksestä. Erityisen ongelmalisia ovat ruostevyöhykkeen lähiötalot.
-ja/tai osakkaat ovat jo iäkkäitä eikä halua investoida taloon ymmärrettävästi enää oikein ole. Ja ei, kaikki ikäihmiset eivät ajattele näin.
Omistusasumista on suosittu historiallisista syistä. Koska Suomi alkoi kaupungistua myöhemmin kuin muut länsi-Euroopan maat niin haluttiin välttää niitä ongelmia joita vallitsi vanhojen teollisuusmaiden vuokrakasarmeissa. Punamultahallituspohja joka oli vallitseva lähes koko 1900-luvun suosi sitä ajatusta että asunto pitää ansaita kovalla työllä, ja että uurastus palkitaan sitten kun se on maksettu. Ilman valtiovallan, pankkien ja ammattiyhdistysliikkeen yhteisiä päämääriä ei oltaisi potkaistu pystyyn niin nopeasti uusia isoja lähiöitä kaupunkien ympärillä. Jos ne olisi rakennettu pääosin yhteiskunnan rahoittamiksi vuokratalo-alueiksi niin niiden taso olisi luultavasti ollut heikompi tai asuntoja ei olisi sodan jälkeisessä taloudellisten ongelmien kanssa kamppailevassa maassa syntynyt riittävästi.
Siitä voi taas keskustella että onko se enää 2000-luvulla tarkoituksenmukaista suosia omistusasumista pelkästään?
Kjr: ”…että valtio voisi hyvin tuoda markkinoille tarvittavaa “likviditeettiä,” ostamalla markkinoilta muuttajien asuntoja…”
Millä rahalla? 😀 Suomella on muutenkin rahat todellisuudessa loppu. Ylläpidämme ylisuurta sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmäämme velaksi. Näin ei voi jatkua kovin pitkään.
Yleensäkään valtion tai kuntien ei pidä sekaantua alueille, jotka eivät kuulu niille. Asuminen on yksi sellainen. Yhteiskunnan sekaantuminen aiheuttaa lopulta vain kustannusten nusua, jonka lopulta maksaa kuluttaja.
”Jos ihminen on onnistunut valitsemaan vanhempansa siten, että nämä omistavat pääkaupunkiseudulla asunnon, saa tämä (pienen perintöveron avittamana) lottovoiton ilman omaa työpanosta. Muualta tulleet joutuvat maksamaan asuntovelkaa 20 vuotta maksaakseen kerrostalokaksion tai kolmion.”
Ihmiset elävät nykyään niin pitkään, että lapsetkin ovat jo yli viisikymppisiä ennenkuin perivät vanhempansa. Joten käytännössä jokainen joutuu tuon velkavankeuden lusimaan, elleivät vanhemmat ole niin varakkaita että ostavat asunnon jälkikasvulleen.
Ennemminkin asuntovarallisuus hyppää yhden sukupolven yli lastenlapsille. Nykyiset nuoret tulevat olemaan melkoisen eriarvoisessa asemassa riippuen isovanhempien ja vanhempien asuntovarallisuudesta. Toiset elävät omassa velattomassa kämpässä, toiset kituvat pankkilainan tai ylettömän vuokran alla.
Tuo Osmon idea omistusasumisen tukemisesta varallisuuden kartuttamiseksi on ihan hieno, jos varallisuus todella karttuisi tasaisesti. Kuitenkin nyt tilanne on se, että varallisuuden arvo riippuu pitkälti siitä, mihin aikaan on tullut markkinoille. Pitkällä tähtäimellä erot tietenkin keskimääräisesti tasaantuu, mutta väärään aikaan ostettu asunto voi olla yksilölle melkoinen taloudellinen katastrofi ja määrää pitkälti loppuelämän käytettävissä olevia tuloja. Toiselle taas onnistuneet asuntokaupat voivat tarjota melko leppoisan elämän. Onko tämä sitten reilua ja oikein kun kyseessä on käytännössä perushyödyke?
Koko asumisen tukemisessa pitäisi ottaa ohjenuoraksi se, että asuntojen hinnat laatukorjatusti seuraisivat inflaatiota. Ja hallituksen pitäisi tehdä kaikkensa, että hinnat eivät tätä enempää nousisi/laskisi. Käytännössä tämä vaatisi nopeita muutoksia politiikassa.
Korkovähennyksen poisto olisi pitänyt tehdä jo kiivaan hintojen nousun aikana. Samalla olisi pitänyt varmistaa, että tyhjät tontit rakennetaan ja kaavoitus tuottaa riittävästi uusia tontteja.
Asuntojen hintojen pitäminen kohtuullisina tai jopa kulujen laskeminen on myös koko Suomen etu kansainvälisen kilpailun kannalta. Jos asuminen on edullista, paineet palkkojen nostamiseksi ovat pienemmät.
Kalle:
”Millä rahalla?”
Ei maakaupoilla voi suuria tappioita tehdä. Kunhan ei vain maksa kuplahintoja. Voittoa siitä tulisi paljon todennäköisemmin, pidemmän päälle.
”Yleensäkään valtion tai kuntien ei pidä sekaantua alueille, jotka eivät kuulu niille. Asuminen on yksi sellainen.”
Koko aluehan on Suomessa korporaatiososialismia!
Sitä paitsi kansansosialimi tässä tapauksessa kyllä toimisi. Kunnat voisivat aivan yhtä hyvin jakaa maat sen käyttäjille. Asukkaille, eikä välistävetäjille. Eikä tarvitsisi murehtia vuokrataloista, kotitalouksien velkaantumisesta tai finanssipääoman ryöstäjäparoneista.
Osmo: ”Asumistuista merkittävä osa menee ohi kohteen, koska ne vain nostavat asuntojen hintoja ja vuokria. Tässä mielessä kyse on varsin tehottomasta ”auttamisesta”. Vain kasvukeskusten maanomistajat kiittävät.”
Eikös myös pankit kiitä, kun asiakkailla on ”varaa” ottaa enemmän lainaa… Korkovähennys on toisin sanoen pankkituki.
Rainer: ”1900-luvun suosi sitä ajatusta että asunto pitää ansaita kovalla työllä, ja että uurastus palkitaan sitten kun se on maksettu.”
En tiedä, miten Suomessa, mutta USA:ssa haluttiin sotien jälkeen tukea omistusasumista kommunismin pelossa. Freddie ja Fannie perustettiin auttamaan ihmisiä rahoittamaan omaa asuntoa. Kun ihmisille kertyi omaisuutta asuntovarallisuuden muodossa, eivät he olleet kovinkaan innokkaita kommunismin ajatukseen. Hassua kyllä, tämän järjestelmän ansiosta kommunismi voi kaataa haudastakin USA:n ”kapitalismin”.
Kynäniska: ”…Nykyiset nuoret tulevat olemaan melkoisen eriarvoisessa asemassa riippuen isovanhempien ja vanhempien asuntovarallisuudesta…”
Jos tähän tarjotaan ratkaisuksi, että kaikilla on oltava yhtä huonot olot, en voi hyväksyä sitä. 🙁 Kyllä yhteiskunnan johtoajatuksena pitää olla ihmisten elintason parantaminen. 🙂
Yksi keskeinen tekijä on tukea suomalaista omistamista. On kyse sitten osakkeista tai asunto-osakkeista. Mitä enemmän suomalaisilla on pääomaa, sen parempi.
Osmo ”Suomalaisissa asunto-osakeyhtiöissä tämä kunnossa pitäminen ei ole toteutunut.”
– ei niin, pakollisetkin korjaukset vievät hillittömästi rahaa.
Kaupungin vuokra-asuntoja sen sijaan peruskorjataan hifstelytasoisilla rempoilla, jotka yhteiskunta maksaa. Asukkaat eivät pahemmin asumistapansa aiheuttamista vaurioista huolehdi…
Väite ei nyt vain pidä paikkaansa. Kaupungin vuokratalojen vuokra on kustannusperusteinen, eli vuokralaiset maksavat peruskorjaukset vuoksissaan. Kaupungin ainoa subventio on hieman muita edullisempi maanvuokra.
Kjr63,
”Korporaatiososialismi” on tässä suhteessa outo sana. Jos ajatellaan asuntorakentamista, niin sitä voisi kutsua korporatismiksi, sillä käytännössä asuntorakentamisen voitot menevät suurille rakennusliikkeille. Sosialismia kaupunkien kerros- ja rivitalotonttipolitiikassa ei ole.
Omakotirakentaminen on Suomessa useimmilla paikkakunnilla kunnan subventoimaa eikä tontteja jaeta markkinaperustein. Tätä kunnan omaisuuden yksityistämistä ei oikein sosialismiksi voi kutsua.
Omistusasuntojen hallinto on sitten täysin valtiosta riippumatonta: asunto-osakeyhtiöillä on hyvin vähän julkisia velvoitteita, omakotiasujilla vielä vähemmän. Asunto-osakeyhtiötä voisi oikeastaan pitää libertaarin toiveunena.
Jos sosialismin määritelmäksi otetaan Ele Aleniuksen (SKDL) käyttämä muotoilu ”yli puolet tuotannosta julkisen vallan omistuksessa”, en oikein näe, millä alalla sosialismi vallitsisi.
Jos vuokra-asumisen ja omistusasumisen verotus olisi neutraalimpaa, vuokra-asuminen varmasti yleistyisi mm. varakkaiden keskuudessa. Voi helposti argumentoida, että syntyisi vuokra-asuntoyhteisöjä, joissa asioista huolehditaan huomattavasti paremmin kuin monissa omistusasuntoyhtiöissä.
Osmo: ”…eli vuokralaiset maksavat peruskorjaukset vuoksissaan…”
Todellisuudessa mekanismi ei toimi noin, koska suuren osan korjauksista maksavat tuottavat ihmiset veroina ja tulonsiirtoina. Vain tulonsiirroilla mahdollistetaan sosiaalipumien asuminen Helsingissä, mikä siis rasittaa helsinkiläisiä veronmaksajia.
Minusta mekanismi ei ole järkevä. On halvempaa asuttaa sosiaalipummit Porissa tai Kemijärvellä kuin Helsingissä.
Rakennusvaiheessa voitaisiin tehdä taloista paljon helpommin peruskorjattavia, mutta uudisasunnon ostajaa ei kiinnosta sellaisesta maksaa. Tämä olisi asia, jota olisi verotuksellisesti syytä tukea.
OS: ”Kaupungin ainoa subventio on hieman muita edullisempi maanvuokra”
No tuohan ei pidä paikkaansa alkuunkaan.
Ensinnäkin nuo on arava-taloja -> subventio
Toiseksi Helsinki maksaa ison osan vuokran joko vuokratukena tai kokonaan sossutukena -> subventio
Keskiluokka sijoittaa asuntoonsa. Rikkaat taas haluavat parempaa. Konsulttien ja pankkien neuvosta sijoittavat rahastoihin. Hölmöläinen aikoinaan kuuluu ostaneen sian säkissä. Rahastosijoitus on sama juttu, et tiedä mitä siellä on takana. Kun kuplat alkoivatpuhkeilla, alkoi mustapekka peli, pankit halusivat roskapaperista eroon, niinpä ne siirrettiin rahastoosi. Isoille pankeille jäi kuitenkin roskapapereita kun esim Irlannin kriisin aikaan kukaan ei enää halunnut rahasto-osuuksia. Niinpä suomalaisiltakin halutaan solidaarisuutta riskisijoittajille ja suurpankkien omistajille.
Vailla parempaa otsikkoa, jonne postata, niin päätyköön tänne:
Oikein hyvää Joulua!
Kiitos myös tasokkaasta foorumista, jossa keskustella keskimääräistä älykkäämpien ihmisten kanssa kiinnostavista asioista.
Vaikka varmasti jatkan kommunistisena hölmönä kritisoimaan Enemmistöläistä aateperintöä, niin kunnioitan kuitenkin senkin aatteen osalta kykyä ilmaista mielipiteitään ja niiden perusteita, kuten niin moni täällä tekee.
Kaikkea hyvää!
”Kimmo ” @ Eerikinkatu
Kovasti me nyt ollaan oltu huolissamme siitä, että yhteiskunta tukee omistusasumista enemmän kuin vuokra-asumista. Osmo lienee oikeassa, tästä ei kannata riidellä. Mutta siellä täällä on jo pilkahdellut kysymyksiä, jotka voitaisiin pelkistää näin: tukeeko yhteiskunta omistusasujia enemmän kuin vuokralla-asujia.
Kun näyttäisi aika paljon siltä, että se 20%, joka taitaa olla vuokra-asujien osuus, saa aika mittavat tuet siihen asumisensa sosiaalisten tulonsiirtojen kautta (tai opiskelijan asumislisänä) ja se 80%, joka omistaa asuntonsa, tulee ylläpitäneeksi tämän yhteiskunnan hyvinvointia aika paljon ihan sillä, että hankkiutuu velkavankeuteen ja jättää leppoistamatta.
Onko tiedossa niitä tahoja jotka häviävät tässä nykysysteemissä? Onko heitä paljon?
Touko Mettinen
300 000€ asuntovelkaa
Asumisen tuet menevät näin:
(Miljoonaa euroa)
– Yleinen asumistuki 482
– Eläkkeensaajan asumistuki 370
– Opintotuen aswumislisä 267
Ray:n avustukset erityisasumiseen 37
Asuntolainojen korkovähennys 540
Myyntivoiton verovapaus 1200
Asuntotulon verovapaus 2000
Ensiasunnon ostajan vapautus
varainsiirtoverosta 95
En kyllä luokittelisi muiden tukien joukkoon laskennallista asuntotulon verovapautta.
Lisäisin Osmon listaan maatalouden asuntorakentamisen korkotukilainan, joka voi olla 70 prosenttia kustannuksista.
Valtion menot kaikkinensa maatalouden korkotukilainoihin vuonna 2011 on 372,7 miljoonaa euroa. Myönnettyjen korkotukilainojen pääoma oli vuoden 2009 lopussa yhteensä noin 1,417 mrd. euroa.
Maataloudessa muhii käsittämätön rahoituskupla ja kestävyysvaje, kun ottaa huomioon, että enemmän tai vähemmän päätoimisia maatalouden harjoittajia on vain 60.000.
Omistusasumisen olennainen ero on se että omistusasunnosta on vaikempi muuttaa pois kun se pitää ensin myydä. Saman tuloksen saa tosin subventoimalla vuokra-asumista, jos ne on markkihintaa halvempia niin ei niistäkään hevin muuteta pois. Se että onko tämä paikkasidonnaisuus hyvä asia ei ole minusta mitenkään itsestään selvää.
Ihmisillä on ylipäänsä keskimäärin rajusti ylimitoitettu käsitys omasta kyvystään vaikuttaa omaan elämäänsä, taikausko on tämän hassuimpia muotoja, ja asunnoissa tämä ilmenee pyrkimyksenä valita jotenkin hyvä asuinalue ja naapurit mikä yhdistyy omistusasuntoihin,. On täysin totta että yksikin kunnon häirikkö pystyy tekemään kokonaisen korttelin elämästä ikävää. Ratkaisuna tähän se että markkinat hinnoittelee tuon häiriön koko korttelin ja ympäröivän alueen hintaan on harvinaisen tehoton ja typerä. Ensinnäkin ne jolla ei ole varaa muuhun ei pääse pois. Toiseksi kaikki, oman kokemuksen varsinkin ne pahimmat, häiriköt eivät ole köyhiä. Kolmanneksi tuo nostaa asumisen hintaa niille pois haluville. Rationaalinen ratkaisu on että yhteiskunta hoitaa häiriköt sanktioilla, hoidolla tai valvotulla asumisella. En minä kaipaa mitään puistopoliiseja takaisin, mutta varsinkin kaupungissa jonkinlainen järjestyksenvalvonta on sama asia kuin valvonta luonnonsuojelualueella, eli välttämättömyys.
Tästäkin huolimatta, Hyvää Joulua minunkin puolestani.
Touko Mettinen:
”Onko tiedossa niitä tahoja jotka häviävät tässä nykysysteemissä”
Kuten jo todettu, ne jotka asuvat vuokralla, mutta joilla on liikaa tuloja tai (asunnnon hintaan verrattuna mittön määrä) muuta omaisuutta, jotta he olisivat oikeutettuja mihinkään tarveharkintaisiin tukiin. He maksavat asumiskulunsa itse ilman tukia ja vähennyksiä ja heidän maksamistaan vuokrista menee vastikkeen ja muiden vähennyskelpoisten menojen jälkeen vielä 28% valtion kassaan.
Toinen ryhmä sitten muodostuu niistä, jotka ovat hankkineet (juuri edellä kuvatusta syystä) omistusasunnon vaikka ainakin toistaiseksi heille (henkilökohtaisen liuikkuvuuden tai asuntojen hintatason vuoksi) vuokra-asuminen olisi muuten se sopivampi vaihtoehto.
Tämähän olikin ketjun aihe, onko mielekästä, että lainsäädäntö on sellainen, että omistusasuminen on pitkällä aikavälillä käytännössä ainoa järkevä vaihtoehto heille, joilla on varaa vaihtoehtoihin?
Paljon kertoo se, miten hyvä vuokralainen on kullan arvoinen.
Jos sijoittajalla on valittavana kaksi samanhintaista asuntoa, hän ostaa sen, jossa on valmiina vuokralaiset ja mitä kauemmin vuokralaiset ovat asunnossa asuneet sitä turvallisempi sijoitus on.
Olen sitä mieltä, että geneettisesti asuntomarkkinat ovat sukua pyramidihuijaukselle, joka on mahdollista tiettyjen ehtojen vallitessa.
Marxilaisittain sanoen, tästä syystä esimerkiksi Helsingissä asuntojen käyttöarvo ja vaihtoarvo ovat kaukana toisistaan ja kun mennään tarpeeksi pitkälle ja tulee realisoinnin aika, niin kupla puhkeaa ja järjestelmä romahtaa ja joutuu kriisiin, kuten olemme saaneet havaita.
nos:
”En kyllä luokittelisi muiden tukien joukkoon laskennallista asuntotulon verovapautta.”
Minusta laskennallisen asuntotulon luokitteleminen verotukiaisten joukkoon on ihan perusteltua niin kauan kuin vuokra-asuminen on verollista.
tpyyluoma:
Omistusasuminen kerrostalossa on itse asiassa harhaanjohtava ilmaisu. Osakkuus merkitsee vain oikeutta hallinnoida ko. osakkeita vastaavaa asuntoa.
Asunto-osakeyhtiölain mukaan häiriötä tuottava osakas voidaan varoituksen jälkeen pakottaa muuttamaan pois ottamalla ko. osakkeet taloyhtiön hallintaan.
Meidän taloyhtiössämme jouduttiin tähän turvautumaan, kun seinänaapuriin muutti joku joka päihtyneenä uhkaili naapureita ja piti juhlia läpi yön. Todistusaineistona oli mm. poliisin hälytykset ko. osoitteeseen.
Kyllä niistä häiriköistä eroon päästään, vaikka olisivat omistusasujia. Minusta on myös vastuulliste naapurien velvollisuus puuttua häiriköintiin. Pään puskaan työntävät pelkurit jotka eivät halua ottaa ilmiselviin asioihin kantaa ovat niitä jotka pahimmillaan pakottavat syyttömät muuttamaan.
Asuntotulon verovapauden lukeminen verotueksi mahdollistaa kaiken omistuksen ja oman työn lukemisen verotukien joukkoon.
Jos mietitään, mistä Oden listaamista asumisen tukimuodoista lähdetään karsimaan, korkojen verovähennys olisi kyllä listassani ekana. 500 miljoonaa valtion kassaan olisi tervetullut raha, ja asuntojen hintojenkin pitäisi tämän seurauksena laskea, ainakin jos asunnonostajat laskevat hankintaansa yhtään etukäteen.
Uskon verotyöryhmän tavoin, että oman asunnon omistaminen parantaa asuinympäristön laatua ja kannustaa kantamaan vastuuta. Varmaan silti suomalaiset hankkisivat asuntoja omaksi ilman korkovähennystäkin.
Rempoista voi myös kysyä, tehdäänkö omistustaloyhtiöissä kuitenkin tarpeelliset remontit, vaikkei tehtäisikään niin paljon kuin vuokrataloyhtiössä. Ainakin minulla on hyviä kokemuksia oman ja sijoitusasunnon remonttipäätöksistä. Energiansäästöinvestointeihin vain pitäisi kannustaa enemmän remonttien yhteydessä, niin kaikki säästäisivät. Useimmissa taloyhtiöissä esim. hassataan lämmintä vettä holtittomasti, kun ei ole asuntokohtaisia mittareita.
Miten mahtaisi toimia järjestelmä, jossa korvamerkityt tuet muutetaan korvamerkitsemättömiksi tulonsiirroiksi ja julkisten palveluiden rahoitus toimii kiinteillä maksuilla? Asumiseen menisi kaiketi pienempi osa kansantulosta.
Erastotenes,
Jos määritellään ”sosialismi” ensiksi siten, että se tarkoittaa sitä, että valtio päättää kansantalouden ylijääman jaosta markkinoiden sijaan?
Joten silloin, kun kunnat jakavat kansantalouden puhtaan ylijäämän, maankoron, korporaatioille, sitä voidaan hyvin kutsua ”korporaatiososialismiksi.”
’Omakotirakentaminen on Suomessa useimmilla paikkakunnilla kunnan subventoimaa eikä tontteja jaeta markkinaperustein. Tätä kunnan omaisuuden yksityistämistä ei oikein sosialismiksi voi kutsua.’
Se on poliittisen vallan jakamaa kansatalouden ylijäämää. Historiallisesti poliittinen eliitti on toiminut Suomessa ”kameralistisesti.” Ritarihuoneen ovi pidetään auki torppari- ja työväestön ”eliitille,” jakamalla heille etuoikeuksia.
’Omistusasuntojen hallinto on sitten täysin valtiosta riippumatonta: asunto-osakeyhtiöillä on hyvin vähän julkisia velvoitteita, omakotiasujilla vielä vähemmän. Asunto-osakeyhtiötä voisi oikeastaan pitää libertaarin toiveunena.’
Ne ovat sitä, mutta vain asuntojen omistajille, eli yleensä perinnön saajille, ja pankeille. Työllänsä elävälle, ne ovat vain verotusta. Niiden hinta, sijainnin kapitalisoinut vuokratuotto, ei sisällä mitään tuotantokustannuksia.
’Jos sosialismin määritelmäksi otetaan Ele Aleniuksen (SKDL) käyttämä muotoilu “yli puolet tuotannosta julkisen vallan omistuksessa”, en oikein näe, millä alalla sosialismi vallitsisi.’
Kiinteistömarkkinoilla. Kun julkinen valta omistaa maan ja kaavoitusoikeuden. Julkisen sektorin ei tarvitse omistaa tuotantovälineitä ”sosialismin” toteuttamiseksi. Riittää, että omistaa niiden tuotannon arvon ja päättää sen jaosta.
As Oy:
Näin voidaan lain mukaan tehdä, mutta tuossa pitää muistaa, että haltuunotto on aina määräaikainen, maksimissaan 3 vuotta ja siltä ajalta omistaja on oikeutettu saamaan kuluista vähennetty vuokratuotto asunnostaan. Asunto on viivyttelemättä haltuunoton jälkeen annettava vuokralle.
http://www.omataloyhtio.fi/index.asp?s=/artikkelit/4463/huoneiston+haltuunotto.htm
Asunnon haltuunotto on sen verran rankka toimenpide, että sitä ei niin hirveän yleisesti tehdä ja usein varoitus riittää saattamaan asukkaan rauhoittumaan. Joskus tietenkin on näitä elämänhallinnan menettäneitä, joilla ei oikein ole tajua kerrostaloyhteisössä asumisesta. Omaisuuden suoja on kuitenkin, niin vahva että osakkeiden omistus ja tuotto säilyy kaikissa tapauksissa omistajalla.
Kun unohdetaan tuo höpö höpö asuntotulo, niin tuosta näkee, että vajaan parin mijardin säästön saa ilman mitään vaikutusta! Vuokratuki ja asuntolainojen korkotuki pois, niin se on siinä. myyntivoiton verottomuus on kinkkisempi. Lähinnä mietityttää myyntitappion kohtelu ja aika moinen vähennysrumba.
Opiskelija-asumisen osalta koko järjestelmä täytyy miettiä uudelleen. Normaali länsimainen systeemihän on, että asuntolapaikka on edullinen (ja pakollinen) kandivaiheessa. Asuntolat sijaitsevat kampuksilla ja korkeakoulut omistavat ne.
Kallen asenteet ovat kyllä paljastavia. Otetaan pois köyhien pieii asuntotuki, mutta jätetään rikkaiden iso asuntotuki vain koska rikkaat ovat niin yksinkertaisia, että eivät ymmärrä saavansa tukea verottomuudesta. Miten luulet, että henkilöä, joka saa pelkkää kansaneläkettä voi elää Helsingvssä, jossa yhtään vuokra-asuntoa ei saa alle 600 euron.
Osmo, Kallen kommentti voi olla muuten höpsö, mutta Helsingin korkeat vuokrat eivät johdu omistusasumisen verottomuudesta, eivätkä oikeastaan (suoraan, ainakaan) edes vuokrien veroista, koska asuntojen hinnat eivät määräydy kustannuksista vaan kysynnästä ja tarjonnasta.
Tarjontaan tuet eivät vaikuta, kysyntään kylläkin.
onpa monmutkaista.
ainut sukkela on verorahan jako.
Jotkut todistelevat, kuinka rikkaiden veroalennukset tuottavat parhaiten hyvää koko yhteiskunnalle ja köyhillekin. Tuota on vaikea uskoa, esim perintöveron alentaminen lisää varallisuuden kertymistä joillekin suvuilla.
Asuntotulojuttua ei ymmärrä, jos on säästäväinen, ja ostaa itselleen asunnon, onhan siitä jo tuloverot maksanut.
Miksi omistusasumista suositaan? Voisiko olla siitä syystä, että Suomessa asutaan edelleen ahtaasti, ja verohoukuttimilla saadaan kuluttajia sijoittamaan asumiseensa enemmän kuin he muuten sijoittaisivat? Tämähän ruokkii rakennusteollisuutta, ja uudistaa Suomen asuntokantaa. Suomessa ei taida juurikaan olla yrittäjiä, jotka sijoittavat laajamittaisesti kiinteistöihin harrastaakseen vuokrausliiketoimintaa.
Kun asiaa ajattelee pidemmälle, törmää muutamaan mielenkiintoiseen skenaarioon.
Kun esimerkiksi nyt korkojen laskun myötä verovähennyksen nettomenetys valtiolle on kutistunut olemattomiin, onko lisääntyneet verotulot käytetty viisaammin? Ei ole , vaan menoautomaatit ovat hotkaisseet rahat. Jos vähennys poistettaisiin kertarysäyksellä, oltaisiin lähivuosina itseasiassa aika lähellä tämän vuoden tilannetta.Jos mitään ei tehdä tai lähdetääm ”vain” 5%/vuosi linjalle, valtio menettää korkojen noustessa verotuloja. Onko vähennyksen säilyttämiseen edes varaa?
Toinen ”uhkakuva” valtiosihteereille on se , että asuntojen hinnat lähtevät todella laskuun vähennyksen poiston myötä. Joo, asumisen laatu paranee>hyvinvointi kasvaa, jää ostovoimaa muuhun kulutukseen>työpaikkoja,asuntokanta uudistuu>talous virkistyy jne. Mutta kun rakentamisen verotus on yksi merkittävimpiä rahasampoja julkiselle sektorille, sen verotuotto pienenee välillisten alvien , yhteisöverojen ym. myötä. Jääkö nettoverotulot lopulta sen suuremmiksi? Koska kyseessä on kotimarkkinoiden verotus, arvaan ettei viivan alla summat juurikaan muutu.
Lisäksi kansalaisten asuntotulolompsan näpistystä suunnittelevien ekonomistien pitäisi selittää , mitä tehdään tilanteessa , jossa asunnon myy tappiolla? Jos kaikki tukimekanismit puretaan ja kunnallisveroa siirretään kiinteistöveroihin (itse kannatan tätä linjaa, koska peruselinkustannukset voisi kattaa pienemmällä työnteolla) , olisi lähivuosikymmenen päällimmäinen asuntojen hinnan lasku tai jääminen alle infllaationousun(=tappiota). Saisiko tässä tilanteessa kuplavuosina ostetun asunnon myynnistä roiman veronpalautuksen? Omaa oikeustajuani/-tyhmyyttäni korpeaa asuntotulossa se, että se kohdistuu myös pankin osuuteen. Pankki maksakoon oman osuutensa.
Mielestäni pääoman sijoittaminen asumiseen pitää olla samalla viivalla muun sijoitustoiminnan kanssa.
Pääomatuloissa voisi olla verovapaa alaraja, joka juuri ja juuri kattaisi mummonmökistä aiheutuvan asuntotulon.
Osmo:
Jos asuntotulo olisi verotettavaa tuloa, niin silloin asuntolainojen korot, yhtiövastike, korjauskulut, korvaus henkilötakauksesta (Jos pankki vaatii lainaan yleistakauksen), korjaukseen käytetty omatyö yms. tulisi sitten olla vähennettävissä verotuksessa asuntotulosta.
Samoin asunto tulisi ajatella tämän jälkeen investointina, joka verotettaisiin vastaavasti kuin olisi erillisen yhtiön omistuksessa, ja koko yhtiön voisi sitten myydä. Lisäksi osakeyhtiöltä pitäisi saada tuloutettua 9% ”korko” verottomasti taseesta. (pääomatuloveron joutuu maksamaan)
Jos asuntotuloa aletaan verottamaan, olisi hyvin loogista perustaa Villen sijoitusasunnot oy, joka pyörittäisi tuota asuntoa. Lisäksi kun asunto on maksetu olisi helpomaa myydä koko firma pois, joka vain omistaa tuon yhden osakkeen. Lisäksi verotuksessa pitäisi sallia asunnon hankintahinnan poistaminen.
Asuntotulon verottaminen, siten, että hankinnan yms. saisi poistaa olisi sinänsä järkevää, että kohdistuisi niihin joilla on velaton asunto ja ei kuluja siitä. (liian iso eläkemökki).
Ongelma on se, että osakkeet ovat aivan outo olio, jonka verotus riippuua aivan kaikesta ja on täynnä ihme sääntöjä.
Miksi esim. vuokrissa ei ole normaalia 23% alv, kun jos liisaan auton, niin siinä on.
Sitten tapaus kansaneläkkeellä elävä mummo, tai Kalliossa asuva elämäntapataiteilija (sosiaalipummi). Mielestäni toimeentulotuki tulisi olla riippumaton siitä missä asuu parin kuukauden sopeutumisajan jälkeen. Ehkä voitaisiin maksaa esim. kolme kuukautta korotettua, että voi maksaa vuokran ja hankkia halvemman kämpän.
Osmon mielestä sillä taas ei ole mitään osuutta vuokrahintoihin, kun sossu maksaa 600e vuokrat, niin aina niihin joku muuttaa ”ei itse maksetulla” vuokralla. Olisko tässä syytä miksi ei ole halpoja vuokra-asuntoja. Annettaisiin tietty määrä rahaa kouraan ja ei määriteltäisi, että 1000 eurosta on pakko käyttää 550e vuokraan.
Nyt jos otat halvemman asunnon, niin me annetaan sulle vähemmän rahaa. hää hää.
Lisäksi valitettavasti kaikki ei voi asua Helsingissa keskikaupungilla, vaan jotenkin pitää valita ne jotka siellä saa asua. Yleensä hyväksytty menetelmä on ne kuka maksaa eniten. Mutta nykyisessä sosiaalipummilandiassa parhailla paikoilla olevat asunnot kannattaa antaa sossun maksamille asiakkaille ja työtätekevien kannattaa muuttaa Espooseen (missä rahalla saa vastinetta).
Kuten yllä todetaan, omistusasumisen puolesta voi argumentoida (erittäin subjektiivisesti)mm. ’naapurustoefekteillä’:omistusasujat pitävät parempaa huolta ympäristöstään, koska heillä on pääomaa kiinni ja taas vuokra-asumista vaikkapa työvoiman liikkuvuuden lisääntymisellä ja potentiaaliseella säästöjen allokoitumisella yhteiskunnan kannalta järkevämpiin kohteisiin kuin seiniin (vaikkapa yritysten omistamiseen).
Verovähennyksen poisto tekee minusta omasta asunnosta entistäkin ”erikoisemman” sijoituskohteen verotusmielessä. Neutraliteetti vähenee entisestään. Verovähennys on ihan normaali proseduuri. Näinhän yrityksetkin tekevät vaikkapa investoidessaan velaksi esim varastotilaan (asuntohan on karrikoiden ihmisvarasto). Korko vähennetään tulosta ja muodostaa edun verotuksessa. Miksi yksityishenkilö ei voisi tätä tehdä?
Isompi ongelma on minusta asuntotulo. Velattomassa asunnossa asuva nauttii pääomatuloa (Asunto on ostettu omalla pääomalla ja ei tarvitse maksaa vuokraa. Asuttava on). Toisaalta (teoreettinen) seniori-ikäisenä osingolla vuokransa maksava pitkän linjan osakesäästäjä maksaa osinkotulostaan aina verot. Samoin, jos perhe A ja B vuokraavat samanlaiset asuntonsa toisilleen, molempien asumiskulut nousevat, koska verottaja tulee väliin. Kuten raportissakin todetaan, laskennallisen asuntotulon verottaminen olisi kuitenkin hankalaa ja epätarkkaa. Jää siis edelleen sama ongelma: vuokra-asuja on verotuksessa epäedullisemmassa asemassa kuin omistusasuja.
Ratkaisuksi on esitetty vuokranantajan vuokratulon verovapautta. Minusta tässä suurin ongelma on se, että ei voi olla täysin varma siitä, siirtyykö alennus vuokriin. Varsinkin Helsingissä vuokra-asunnoista on niukkuutta ja vuokratuotot ovat vuokranantajan kannalta historiallisesti heikkoja. On mahdollista että vuokratulon verovapaus olisi vain suora tuki vuokranantajalle ja saattaisi jopa nostaa hintoja.
Lähemmäs näiden kahden asumismuodon symmetristä verokohtelua päästäisiin mielestäni rakenteella, jossa vuokramenon voi vähentää pääomatulosta. Tällöin, kun henkilö on vuokranmaksun ohella säästänyt muuta tuottavaa omaisuutta, myös vuokralainen saisi asuntotulon kaltaista verotonta pääomatuloa. Tällöin asumisuransa alussa oleva henkilö voisi aidosti pohtia säästääkö teoreettisen omistusasunnon kulun ja vuokran erotuksen vaikkapa osinkoa maksaviin osakkeisiin tms. vai käyttääkö säästön oman asunnon pesämunana. Yli ajan, asuntojen dominanssi suomalaisten varallisuudessa pienenisi. Tulos: rahaa sitoutuu aikanaan vähemmän seiniin ja enemmän tuottavaan toimintaan. Lisäksi tällainen järjestely mahdollistaisi vaikkapa perheille väliaikaisen isomman asunnon vuokraamisen, tai työn perässä muuton toiselle paikkakunnalle kun väliaikaisen asunnon vuokran voisi vähentää oman asunnon vuokratulosta.
Tässä on 15 taloa Detroitista, jotka voi ostaa alle 400 euron:
http://www.businessinsider.com/houses-for-1-dollar-2010-12#500-1
Vaikka kiinteistöjen (real estate) arvoa pidetään todellisena suureena, niin hinnat voivat karata taivaisiin pyramidihuijauksen kaltaisen ilmiön seurauksena, tai sitten ne voivat romahtaa, kuten on tapahtunut Suomessakin joissakin kunnissa. Jopa kokonaisia kerrostaloja on myyty ylläpitokulujen takia pilkkahinnalla.
Ville_: ”Jos asuntotuloa aletaan verottamaan, olisi hyvin loogista perustaa Villen sijoitusasunnot oy, joka pyörittäisi tuota asuntoa.”
Tämä on oman asumisen osalta ihan järkevää jo nyt jos yrittäjä sattuu olemaan riskinsietokyvyltään konservatiivista tyyppiä. Eli käytännössä asunto ostetaan firman nimiin ja tehdään siitä oma työsuhdeasunto. Luontoisedusta maksetaan tietty normaalit verot, samoin myyntivoitosta, ja mahdollinen tappio on vähennyskelpoinen. Kohtuulliset poistotkin saattavat onnistua, tästä ei ole havaintoa.
Mitä asuntotulon verotukseen tulee, en sitä oikein täysin ymmärrä, koska sen mittaaminen on niin vaikeaa. Riittävällä tarkasteluvälillä (esimerkiksi peruskorjaussykli) asuntotulo käytännössä palautuu maan arvonnousuun, joka voidaan ihan yhtä hyvin verottaa kiinteistöverona.
Jos asuntotuloa haluttaisiin verottaa, pitäisi varmaan kohtuulliset poistotkin hyväksyä, jolloin omakotiasuminen muuttuu useimmiten tappiolliseksi toiminnaksi. Pitäisikö omakotiasujalle sitten maksaa asumisvalinnoistaan hyvitystä ?
Jos perustaa sijoitusyhtiön, jonka asuntoon menee itse asumaan, asiat menevät juuri niin kuin pitää mennäkin. Yhtiölle on maksettava käypää vuokraa (jos ei maksa, alennus katsotaan verotettavaksi tuloksi) ja yhtiö maksaa tuosta tulosta veroa. Se saa silloin tietysti vähentää korkomenot tuosta tulosta ja yhtiövastikkeen/hoitokulut. Asunto-osakkeesta ei saa tehdä poistoja, mutta as oy saa itse poistaa kiinteistöään. Jos yhtiö omistaa omakotitalon, siitä saa tehdä poistoja. Kun asunto joskus myydään, kirjanpitoarvon ja myyntiarvon erotus on verotettavaa tuloa/tappiota yhtiölle.
En näe tuota, että myös asunto-osakkeesta saisi tehdä poistoja ongelmaksi. Laskee kuitenkin yrityksen nettoarvoa ja siten verovapaata osinko-osuutta, joka myös pitää huomioida.
Mutta tuo 9% nettovarallisuudesta pitäisi olla verotonta, niinkuin muillakin listaamattomilla yhtiöillä.
Hetemäen ryhmä ehdottaa kyllä muutoksia tähän, mutta ne olisi oltavat molemmissa tapauksissa samat.
Se 9 % nettovarallisuudesta verottomana tarkoittaa, että kun tuo asunnonomistamisyhtiö on ensin maksanut voitostaan veroa 26 %, tuon verran saa jakaa verotonta osinkoa ilman saman tulon verottamista toiseen kertaan. Sen lopun osalta kokonaisveroksi muodostuu noin 40 %, mutta voitto tuskin ylittää tuota rajaa.
Ero on vaan siinä, että jos rahat ovat yhtiössä vai itsellä, niin siinä on yksi veroraja välissä.
Lisäksi yrityksen vero on 26% ei pääomaveron 28% verran ja nämä tulevat jopa päälekkäin.
Täällä puhutaan vieläkin, että omistusasumisella on positiivisia seurauksia kun pitävät parempaa huolta, mutta toisaalta Osmo sanoi että tämä ei ole toiminut. Miten asia oikeasti on? Onko kellään tiedossa tutkimuksia?
Lisäksi varmaan kannattavinta olisi perustaa tuo Villen Sijoitusasunnot oy Viroon, niin olisi verot kohtuullisempia. Lisäksi jos sitten joku päivä tarvitsee kotiuttaa suuremmat voitot voi kannattaa muuttaa asumaan Viroon yli puoleksi vuodeksi.
Ville, Ajattele, perustamalla tuo veronkier6oyritys Viroon pääsee lähes yhtä edulliseen tilante3eseen kuin omistamalla asunto suoraan itse.
Jos asumistuloa aletaan verottamaan tai/ja korkovähennykset poistuvat, niin tilanne on niin edullisempi. Eli jos omistusasumisen ”tukemista” vähennetään verotusta kiristämällä verotulot saattavat vähentyä.
Lisäksi tuohan on normaalia verosuunnittelua, mihin firma kannattaa perustaa. Ei kait se minun vika ole, jos Suomi verottaa niin paljon, ettei täällä kannata mitään tehdä.
Saattaa mennä vähän ohi aiheesta, mutta epäilen että sossun avokätinen ”kalliiden” vuokra-asuntojen tukeminen osin syynä vuokrien hinta-kuplaan. Kallis vuokra-asuminen muodostaa kannustinloukun jonka takia ei kannata mennä heikkopalkkaiseen työhön.
On omituista että sossun rajat mahdollistaa asumisen selvästi kalliimmissa asunnoissa kuin yleisen asumistuen varsin matalat rajat. Esimerkiksi yksinasuva voi elää Hesassa 600 euron asunnossa.
Jos ei kykene itseään elättämään niin olisi parempi muuttaa pois Helsingistä. Näin vapautuisi enemmän asuntoja niille jotka pyrkivät elättämään itsensä työllä. Vähentyvä kysyntä laskisi vuokratasoa, joka taas voisi estää kannustinloukkujen muodostumista. 1800 euron kuukausipalkalla ei Hesassa pääse edes toimeentulotuella elävän elintasoon jos ipana tai pari elätettävänä…Sosiaalitoimistojen ylläpitämä kohtuuton vuokrataso tekee työnteon kannattamattomaksi.
Mielestäni toimeentulotuen perusosaa tulisi nostaa satasella ja vuokrakattoa laskea vastaavasti. Näin kannustettaisiin vaihtamaan halvempaan asuntoon tai toiseen kuntaan.
Sossun avokätinen asumistuki nostaa pienten asuntojen hintaa ja lisää yksiöiden kysyntää, ei vain niiden vuokria, koska markkinat kyllä toimivat. Yksiöiden esittelyssä ei käy enää vain farkkuhousuisia puku päällä kulkevia salkkumiehiä. Tästä huolimatta vuokra-asunnosta saa yhä seitsemän prosentin reaalituoton helposti.
Monella ”köyhästä välittävällä” on aika erikoinen käsitys auttamisesta. Jos inhoaa huono-osaisia niin eikö sitä voisi sanoa suoraan, eikä kääntää asiaa kysynnän ja tarjonnan ongelmaksi. Parasta olisi kai kannustaa verotuksella asuntojen kysyntä nollaan, niin hinta olisi riittävän alhainen.
OS kun on pitkään ja hartaasti asuntotuloa harkinnut ja ehdottanut, voisi selventää miten hänen mielestään pitäisi hoitaa esim:
-Asumistulon laskentatapa
-Tontin arvo; joissain yhtiöissä tämän voi lunastaa erikseen
-Mitä kuuluu sisustukseen ja mitä asuntoon
-Verotetaanko asuntoautoissa tai matkailuautoissa tai laivoissa asuvia?
-Jos asun kerrostaloyksiössä Kuusamossa, ja käyn töissä Helsingissä, ei kait minua kaupunkikämpästä veroteta?
-Jos asun yksiössä Vantaalla, ja minulla on ”kesämökki” Nurmijärvellä (250 m2 omakotitalo), ei kait minua kesämökkiä veroteta?
-Jos kaupunkiasuminen kallistuu ja muutan halvempaan kämppään maaseudulla, eihän siitä syyllistetä?
Sitten kun tuon sossun tuen lisäksi huomioidaan se, että kaupunki estää rakentamasta uusia, erityisesti pieniä edullisia asuntoja. Keskikoko vaatimus 75m2 autopaikat yms. Voiko olla yllättynyt että olemassa olevat ovat kalliita ja niistä saa hyvän tuoton.
nos:
Valitettavasti jotkut huono-osaisista välittävistä haluavat myös parantaa huono-osaisten asemaa, eikä pelkästään osoittaa muille välittävänsä.
Ainakaan itse en vastusta tulonsiirtoja ja sitä kautta köyhien tukemista. Vastustan vain sitä, että valtio päättää mihin minä tai minun tukema köyhä saa rahansa käyttää.
Kansalaispalkka ja kiinteä veroprosentti. Lisäksi kaikki tuet, vähennykset, edut yms. pois. Mahdollisesti joitain vakuutuksia voisi olla pakollisina, ja tarpeelliset peruspalvelut tulisi sitten rahoittaa näiden kautta, mikäli käyttömaksuilla toimiva rahoitus olisi täysin kohtuutonta. Terveydenhuoltovakuutus, jos sattuu sairastumaan.
Artturille. Kirjoitin jos, en os.
Seuraa viesti, joka liittyy aiheeseen mutta laajenee siitä olemassaolomme perusteita koskevaksi.
Nimim. Kalle (23.12.2010 kello 12:06):
Tämä väite on hyvin perustavanlaatuinen. Monet uskovat siihen, ja siitä voi johtaa päätelmiä, jotka vaikuttavat lähes kaikkeen.
Väitteen arvioimiseksi on esitettävä ainakin seuraavat kaksi kysymystä:
(1) Elämmekö yhteiskunnassa, jossa aineellinen puute on merkittävä tai suorastaan ensisijainen ongelma?
(2) Elämmekö yhteiskunnassa, jossa tulo- ja varallisuuserot ovat merkittävä tai suorastaan ensisijainen ongelma?
Lyhyet vastaukseni:
(1) Ei.
(2) Kyllä.
Pitemmät, perustellut vastaukseni (vain asianharrastajille):
(1)
Emme ole. Menkää katsomaan jäteastioita ja hylättyjen tavaroiden röykkiöitä siellä täällä. Näyttääkö kurjuudelta?
Tiedättehän, miten rahan kiertoa pidetään yllä. Pane kalusto kerralla uusiksi! Vaihda autosi! Lennä etelään! Joulu on taas!
Kolmasosa kotitalouksien ostamista elintarvikkeista päätyy jätteiksi sivu suiden, jokin selvitys kertoi äsken. En tosin tiedä, mitattiinko määrää myyntiarvolla, kaloreilla vai kuivapainolla. Niin tai näin, en kovin helposti syty säälimään niitä jotka parkuvat elintarvikkeiden hintaa ja kertovat inhoavansa tähteitä. Minulta syntyy yksin asuessani elintarvikejätettä alle parikymmentä kiloa vuodessa, luulisin. Kuivapaino. Kuoria ja naatteja. Olen keskituloinen enkä ainakaan leivästä köyhdy.
Kenenkään ei tiedetä kuolleen täällä nälkään vähiin aikoihin. Jos joku tuupertuu hankeen, sekään ei suoranaisesti johdu varattomuudesta. Ei hänen itsensä eikä varsinkaan yhteiskuntamme.
Useimpien ihmisten kohdalla – myös minun – kysymys kulutustason riittävyydestä on naurettava. Toki voi elämän tylsyyttä väistelläkseen toivoa avaruuslentoa bisnesluokassa tai kopiota Draculan linnasta mökkitontille Kuhmoon. Mutta kun puolet kansaa on hankkinut saman jutun, näissä tai vastaavissa ”hyödykkeissä” ei ole enää mitään vitsiä. Ongelmana oli sittenkin se tylsyys. Tai loputon kilpailu kilpailun vuoksi.
Katsokaa mainoksia. Suurinta osaa niistä ei tarvittaisi, ellei ihmisille pitäisi luoda tarpeita tyhjästä. Naiivi totuus, mutta kumotkaa se.
Olen yllä puhunut kansakunnastamme yleensä, koska asetin kysymyksenkin siten. Olen silti paikoin viitannut myös kaikkein rikkaimpiin ja kaikkein köyhimpiin.
Monet tuntevat asemansa epävarmaksi ja elinolonsa uhatuiksi. Hyvin monet pelkäävät työttömyyttä, ei vähiten verottaja. Mistä tässä oikein on kysymys?
Ansiotyötä ei kansamme ruokkimiseksi ja muihin ymmärrettäviin tarpeisiin tarvita miten paljon tahansa. Ei edes niin paljon kuin nyt tehdään. Elämästä voitaisiin tehdä ihan kivaa kaikille vähemmälläkin. Tiellä on kolme ongelmaa:
(a) Perinteinen asenne jonka mukaan työstä mies tunnetaan. Tämä puree ennen kaikkea konttorikeskiluokkaan ja ammattityöväestöön. Itsetunto rapisee, ellei palkkanauha kerro että vakinaista työtä on tehty eikä kapakoissa luuhattu tai peukaloita pyöritelty.
(b) Vielä perinteisempi monituhatvuotinen asenne: ota mitä saat, sillä se kuuluu sinulle. Hyvin toimeen tulevat ihmiset pitävät innokkaasti yllä tätä asennetta. He eivät nykyään kehtaa esittää periaatettaan juuri tuossa yllä mainitussa muodossa, mutta se vääntyy moraaliseksi paheksunnaksi: joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä. Sekä kohtuuttomien etujen kahminen – niille joilta se onnistuu – että perustulon vastustaminen kumpuavat tästä.
(c) Sitten vielä melko tuore ja kiero, näennäisesti vastaansanomaton tapa saada köyhätkin hyväksymään huonompi asemansa: lupaus että kaikki kasvaa ja että lopulta kaikki hyötyvät. Muruja pöydältä. Myöhemmin vielä isompia muruja. Pullapitkoja suorastaan. Mutta kuitenkaan juuri kukaan ei koskaan ole tyytyväinen. Koskaan ei saa levätä, sillä on juostava yhä lujempaa jotta … tiedättehän. Pullanmuruja tippuu, mutta samanaikaisesti ”elämän välttämättömyydet” lisääntyvät: auto, monitoimikännykkä, taulutelkku, hiihtomaja, espanjan-huvila… Jätä jotain näistä pois, ja putoat ystäväpiiristäsi. Varsinkin lapset ovat loistavia työllisyyden ylläpitäjiä.
Jos ansiotyötä ei tarvita miten paljon tahansa, mitä pitäisi tehdä?
Ottaa iisimmin. Lyhentää työaikoja itse kullekin ja kuhunkin työhön sopivalla tavalla. Siirtää verotusta haitta-, kulutus-, pääoma- ja kiinteistöverojen suuntaan. Luopua ajatuksesta että ensi vuonna on kaikkea taas enemmän. Luoda talousjärjestelmä joka romahtamatta kestää tämän.
Hyväksyä se, että ahneimmat – vaikka olisivatkin teräväpäisiä – muuttavat Monacoon.
(2)
Jos emme vielä ole tosijyrkkien erojen yhteiskunnassa, sinne päin mennään. Mikäli joku väittää, ettei omaisuuden kasautumisessa perintöjen kautta ole mitään ongelmaa, toivon hänen selittävän joko sen (a) miksi ei kasautuisi (kerran alkuun päästyään) tai (b) miten suuriksi tulo- ja varallisuuserot saisivat kasvaa, jotta niistä alkaisi olla jotain haittaa. Onko taivas kattona?
Vastaukseksi (a)-kohtaan ei riitä se, että onhan kartanoitakin ryypätty kurkusta alas ja isojakin yrityksiä mennyt joskus nurin. Kysymykseni koskee tilastollisesti merkitseviä riippuvuuksia peräkkäisten sukupolvien lähtötason välillä.
Sitä paitsi kovin isoja yrityksiä (pankit mukaan luettuina) valtio ei uskalla päästää nurin. Lisäksi patruunat on pantu museoon ja tilalle on tullut paljon armottomampi kasvoton raha, jolta menestyjäluokka korjaa kelpo palkat, optiot ja osingot.
Että omaisuus tavalla tai toisella kasautuu, sen syynä on loputtoman ahkeruuden, rohkeuden ja viisauden ohella suureen omaisuuteen – tai sen edustamiseen – liittyvä monenlainen epävirallinen valta: mahdollisuus ostaa julkisuutta, ystäviä ja vaikutusvaltaa, mahdollisuus palkata hyviä juristeja, mahdollisuus käyttää merkittävää asemaa markkinoilla hyväksi pienempien toimijoiden kustannuksella sekä mahdollisuus kestää tilapäisiä tappioita. Feodaalisemmissa oloissa se johtuu myös mahdollisuudesta suoranaisesti voidella päättäjiä hyvällä hyötysuhteella sekä kiristää köyhiä kenenkään puuttumatta peliin.
Että suhteellinen tulotaso kasvaa sukupolvesta toiseen, johtuu osin myös tasokkaammasta koulutuksesta, jo varhain perhepiirissä opitusta uskalluksesta pelata isoin panoksin – sekä siitä yleisestä totuudesta, että raha tulee rahan luo.
Vastaus (b)-kohtaan (yllä) tarkoittaisi sen kertomista, millä tavoin suuret tulo- ja varallisuuserot vaikuttavat yhteiskuntaan.
Se, että ne olisivat tarpeen ihmisten – ja varsinkin lahjakkaiden – yllyttämiseksi ankariin työponnistuksiin, on menettänyt entisen merkityksensä, kun olemme jo aivan tarpeeksi vauraita jopa omasta mielestämme. Siis keskimäärin, kun verrataan lisätuloja sellaisiin arvoihin, joita ei voi ostaa lisärahalla.
Yllyttävätkö järjellisen tarpeen ylittävät tulot ja omaisuudet muita kuin niitä joille peli itsessään on päihdettä? Tätä voi epäillä.
Monia voikin yllyttää vilpitön velvollisuudentunne. Vaikkapa sitä aivokirurgia jonka ei pitäisikään olla tokkuraisena töissä. Ja jos potilasjono on paha ja on pakko venyä, en suostu uskomaan, että yksityissairaalan osakesalkku tai lääkefirman lahjukset paljonkaan vaikuttaisivat.
Lahjakkuus sinänsä voi olla yhteiskunnan kannalta myös miinusmerkkistä. Ihmiset voivat olla lahjakkaita keinottelemaan ja huijaamaan. Sen takia tarvitaan lahjomattomia oikeamielisiä vero- ja tilintarkastajia. En kaipaa orwellilaista ”kaukovarjostinta” joka nurkkaan, mutta huijareiden ja keinottelijoiden elämää voisi minun puolestani tehdä vähän hankalammaksi ilman että itkisin. Jopa liike- ja pankkisalaisuuksien kustannuksella.
Minulle kelpaisi yhteiskunta, jossa suuri valta – minkälainen tahansa – tuo mukanaan suuren valvonnan. Sanokoot pankkiirit ja liikejuristit mitä tahansa, yleisen edun nimessä mielestäni suuret omaisuudet – sekä henkilökohtaiset että kasvottomat – tarvitsevat läpinäkyvyyttä vielä kipeämmin kuin sosiaalipummin taskuraha.
Totta kyllä: kansa tykkää kuninkaallisista ja kilotähdistä. Megatähteistä puhumattakaan. Mutta tykkääkö se jokaisesta kyläkeisarista? Epäilen. Epäilen myös, että ihmisten ihaileminen vain siksi, että nämä ovat rikkaita, on historiallisesti hiipuva ilmiö.
Ymmärtääkseni rahakkaiden palvonta perustuu kenties tiedostamattomaan ajatukseen, että prinssi nai tuhkimon ja rikas puolijumala ehkä ottaa juuri minut kaverikseen.
Jos ihmisillä oikeasti on läheskään tasaveroiset mahdollisuudet ponnistaa elämässään siedettävälle etäisyydelle pintakerroksesta, tuota lastenkamarimyyttiä ei enää samassa määrin tarvittane. Toivon ainakin. Jos erehdyn, kertokaa minulle, miten monta parishiltonia tai mikaelliliusta maailmaan mahtuu.
Jos emme usko äskeiseen oletukseeni, on jokseenkin falskia väittää, että uskomme varauksetta kansanvaltaan. Ellei sitten uskota, että eriarvoinen yhteiskunta on juuri sitä mitä kansa haluaa. Onkohan tästä koskaan selväkielisesti äänestetty?
On vielä jokerikortti: kansainvälinen kilpailukyky. Sen takiahan meidän täytyy paapoa pääomaa ja estää aivovuoto, maksoi mitä maksoi. Uskaltaako kukaan ajatella tämän doktriinin vaikutusta viidenkymmenen tai sadan vuoden kuluessa?
Minkä kokoiseksi yhteiskunnallisen levottomuuden tai – jos oikein huonosti käy – väkivaltaisen vallankumouksen kustannukset on arvioitu? Onko ne diskontattu nykypäivään ja todettu että huihai hitot me siitä? Jos on, onkohan se ihan reilua?
Protektionismi on kirosana, tiedän kyllä. Onko se sitä kaikissa oloissa? Löyhkääkö suhteellinen sulkeutuminen? Esimerkiksi silloin kun elämme ihan kivasti ja muu maailma vain jatkaa pudotuspeliään. Olemmeko ikuisesti tuomittuja kilpailemaan raa’assa maailmassa häijyimpien laatimilla pelisäännöillä? Voitaisiinko oppia sanomaan ei?
Entäpä jos ajattelemme kysymystä vain ns. menestyjien kannalta. Onko ökyrikkaista kivaa elää piikkilankamuurien ja turvamiesten ympäröimissä enklaaveissa? Onko kivaa kun ihan oikeasti ei voi jättää lasta puistoon eikä mennä kadulle yksin? Totta helkutissa tällaisista ääri-ilmiöistä täytyy tässä yhteydessä puhua, jos hyväksytään jatkuva esteetön taloudellinen eriytyminen ja sitten katsotaan tulevaisuuteen.
Ja hei – en tarjonnut ratkaisuksi, että kaikilla pitäisi olla huonot olot. Sitä vastoin sanoin, että meillä on keskimäärin jo ihan riittävän hyvät olot. Jätin sanomatta, että nykyisten tulojemme ja varallisuutemme tasaaminen lisäisi keskimääräistä onnellisuuttamme; silti juuri niin oletan.
Samoin jätin sanomatta, että jokin varallisuushaitari saa minun puolestani olla, kunhan se ”pyrkii” mieluummin kutistumaan kuin revähtämään. Mutta tulkoon vielä sanotuksi.
Siedettävän haitarin määrittely on mielestäni enemmän sosiologien kuin ekonomistien työtä.
Odotan innolla sääliviä kommentteja.
Osmo:
Ei ainakaan pääkaupunkiseudulla saa (ainakaan ilman hurjaa velkavipua). Pikakatsomisella vuokratuotto pääkaupunkiseudulla vuonna 2009 vaihteli 3-5 prosentin haarukassa. Tietysti ottamalla ison velkavivun ja uskomalla, että asuntojen hinnat nousevat samaa vauhtia kuin viimeiset 10 vuotta ovat nousseet, saa laskelman, jossa on mukavia tuottolukuja. Mutta entäs sitten jos asuntojen hinnat laskevat ja vuokralaistakaan ei saa ja velkavipu räpsähtää käsille?
Nykyinen tietokonetekniikka mahdollistaa tuhansien erillisten muuttujien avulla esim.
analysoida lentokoneen siiven muotoa niin, että siipi valmistetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kenties matkustajakin siiven valmistamisen jälkeen hyötyy
lentolipun hinnassa, kun uudella siivellä paikasta toiseen matkalipun muodossa matkaa.
Mutta montako muuttujaa tarvittaisiin rakentamisen tehokkuuden analysoinnissa, että asuntorakentaminen olisi tehokasta yksittäisen kansalaisen, rakennuttajan, verottajan, kunnallispoliitikon, hallituspoliitikon, maanomistajan kannalta plus sum muut rakentamiseen, omistamiseen ja vuokraamiseen osallistuvien taholta, että tässä harvaan asutussa Suomessa olisi kansalaistenkin
hyvä elää suht koht halvasti omassa tai vuokraamassaan tai muussa valitsemassaan asumismuodossa.
Siis, miksi byrokraatit hengittävät tavallisen kansalaisen niskaan kuin ”hirvi” tässä asumiseen
liityvissä tapauksissa, kuin hirvi mikä ei tiedä oikeastaan mitä tekee, kunhan vaan paikasta toiseen vaeltaa ravintoa löytääkseen.
Ville Komsin kirjoitus (28.12.2010 kello 20:14) oli täyttä asiaa, ainoastaan yksi asia jätti mietityttämään. Jos muu maailma jatkaa oravanpyörässään ja haluaisimme siitä edes jossain määrin irti, tarvitaanko siihen – ei vain löyhää sulkeutumista – vaan tiukkaa protektionismia? Miten välttää se, että yhä vaurastuvat venäläiset ostavat yhä isomman palan Suomesta ja elävät keskuudessamme meitä kaiken aikaa yltäkylläisemmin (tai ehkä se ei haittaa)? Ainakin se vaatii melkoista mielenlujuutta – kansallisessa mittakaavassa. Vähän epäilen, onko kaikista suomalaisista sellaiseen…
nos:
Valitettavasti jotkut huono-osaisista välittävistä haluavat myös parantaa huono-osaisten asemaa, eikä pelkästään osoittaa muille välittävänsä.
OS: ”Sossun avokätinen asumistuki nostaa pienten asuntojen hintaa ja lisää yksiöiden kysyntää, ei vain niiden vuokria, koska markkinat kyllä toimivat.”
Olen täällä joskus napissut että potentiaalisen asunnonostajan veroeurot palaavat kummittelemaan sossun kautta kapitalisoituneena pienten asuntojen hintoihin.
Tähän yhdistettynä asuntotulo on jo suorastaan hupaisa ajatus jos omistusasuja/veronmaksaja maksaa sossun subventiot kolmanteen kertaan ja ”käyväksi vuokratasoksi” hyväksytään tuollainen seitsemän prosentin reaalituotto.
Komsin kolumniin liittyen olen samaa mieltä arvojen tasolla. Tärkeätä on kuitenkin myös huomata, että perinteiset töpinät kuten suhteellinen etu kv-kaupassa, verotuksen tehokkuustappiot, verojen kohtaannot kilpailullisilla markkinoilla, työn hinnoittelu marginaalien mukaan jne. ovat pääsääntöisesti oppikirjakamaa, jotka on tarkoitettu ajattelun apuvälineiksi, ei suoraan sovellettaviksi totuuksiksi. Ei oikeudenmukaisuus ja tehokkuus ole reaalielämässä niin vastakkaisia, kuin poliittisessa retoriikassa annetaan ymmärtää.
7 % tuotto vuokra-asunnoilla taitaa helpoimmin toteutua kun perustaa jonkun ”yleishyödyllisen” säätiön, mikä saa kaupungilta hyvän tontin alta torihintojen, Raha-automaattiyhdistykseltä miljoona-avustukset rakentamiseen, ja sen jälkeen täyttää vuokrakasarminsa markkinahintaan. Seitsemän prosentin tuoton saa lainaamalla rahaa tuolle säätiölle, ihan suoraan ei rahaa voi nostaa itselleen, enen kuin tuohon taas keinot keksitä.
vastaus kysymykseen:ehkä siksi että omistusasuminen on suurimman osan väestön haaveena tai unelmana.
ja ehkä siksi valtiovalta sitä tukee koska omistusasunnoissa asuvat ihmiset ovat n.100%:sti veronmaksajia(pl.eläkeläiset),eli valtiovalta on katsonut/laskenut että mahdollisimman moni kun asuu omistusasunnossa niin tulonsiirtoja ei tälle porukalle tarvitse antaa,päinvastoin:ovat veronmaksu kykyisiä.