Työryhmän pohdinta asumisen verottamisesta muistutti kovin paljon tällä blogillakin käytyä pohdintaa. On epäloogista, että asuntolainan korko on verotuksessa vähennyskelpoista, jos kerran asuntotulo ei ole verotettavaa. Asuntotulon verottomuus tuottaa eriarvoisuutta vuokra-asumisen kanssa, koska vuokratulo on verotettavaa.
Selvästi parhaana vaihtoehtona perusteluissa esitettiin asian korjaamista saattamalla asuntotulo uudestaan verotettavaksi. Asuntotulo on (lievästi) verotettavaa aina vuoteen 1993, jolloin siitä luovuttiin. Euroopan maista oikeastaan vain Sveitsissä asuntotulo on verotettavaa siinä missä muukin pääomatulo. Työryhmä kuitenkin toteaa, että ajatus on epärealistinen, koska enemmistöllä on omistusasunto eivätkä ihmiset hyväksy asuntotulon verotusta eivätkä kaikki kykene edes ymmärtämään, mistä on kyse.
Britanniassa optimaalista verotusta selvittänyt Mirleess Review suositti neutraalisuuden palauttamista sillä, ettei vuokratulokaan olisi verotettavaa. Tämän arvioitiin laskevan vuokria, mutta vasta pitkällä aikavälillä kun vuokra-asuntoja tulee lisää markkinoille. Hyödykkeiden välillä se ei olisi neutraalia, mutta ei sitä ole asuntotulon verottomuuskaan. Tätä ei menty suosittamaan, varmaankin siksi, että se olisi tullut valtiolle kalliiksi.
Asuntojen myyntitulonakaan ei haluttu alkaa verottaa sen lukitusvaikutuksen takia: ihmiset jatkaisivat asumista väärissä asunnoissa, jotta eivät joutuisi maksamaan veroa. Sama lukitusvaikutus on varainsiirtoverolla. Mietinnössä oikeastaan perusteltiin, miksi varainsiirtoverosta pitäisi luopua, mutta ei esitetty sitä.
Niinpä päädyttiin esittämään asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudesta luopumista asteittain 20 vuodessa viisi prosenttiyksikköä vuotta kohden. Nyt kun korot ovat näin alhaalla kannattaisi edetä nopeammin – ihan vain jotta ei synnytettäisi asuntokuplaa. Entä jos omavastuuta koroista alettaisiin nostaa alhaalta päin vaikkapa 0,25 prosenttiyksikköä vuodessa. Aluksi korot ovat vähennyskelpoisia siltä osalta, kun korot ylittävät 0,25 prosenttia, seuraavana vuonna 0,5 prosenttia ylittävältä osalta ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua viisi prosenttia ylittävältä osalta, jolloin koko vähennysoikeus voitaisiin katsoa päättyneeksi.
Yksi mielenkiintoinen tieto mietinnöstä löytyi. Britanniassa asuntojen rakentaminen on arvonlisäverotonta. ai ei edes arvonlisäverotonta vaan peräti nollaverokannalla, jolloin rakennusliike saa kyllä vähentää rakennusaineisiin sisältyvät verot. Järkevin tapa tukea asumista on tukea uusien asuntojen rakentamista, koska se alentaa kaikkia hintoja ja vuokria. Paljon tehokkaampaa kuin muut asumistuet.
Yleisarvosana: perustelut olivat parempia kuin lopputulos. parempi tämäkin kuin ei mitään.
Soininvaara:
Sisältää oletuksen, että meillä ei ole nyt asuntokuplaa? (Myönnän, oma lehmä ojassa. Melko äskettäin asunnon ostaneena (jossakin sitä on asuttava jne…) ajatus korkovähennysten nollaamisesta hyvin lyhyessä ajassa ei innosta. Väliinputoajana ei ole kiva olla)
Sisältää oletuksen, että merkittävästi 5% ylittävä korkotaso kahdenkymmenen vuoden kuluttua on mahdottomuus? Toki asuntoja osatavat voivat varautua tuleviin tunnettuihin veromuutoksiin olivat muutokset mitä tahansa, mutta merkittävästi nykyistä korkeammalla korkotasolla verovähennyksen poisto tällä mallilla ei olisi nopeutettu vaan vahvan takapainotteinen.
Jos osattaisiin ja haluttaisiin hifistellä niin tuota voisi käyttää keinona asuntojen hintojen hallintaan. Osaan arvata vasta-argumentit, mutta minusta on kuitenkin tavoiteltavaa vakaa asuntojen reaalihintataso. Jos se laskee paljon niin edessä on kansantaloudellisesti hyvin kallis vakavaraisuusongelma asuntolainojen vakuusarvojen kautta, jos se taas nousee kovasti niin seuraa inflaatiota. Eli korkovähennystä säädettäisiin alaspäin vaihtuvalla vauhdilla vaikkapa reaalitulojen kasvuun suhteutetun asuntojen hintaindeksin mukaan, eli niin että pyrittäisiin painamaan pitkällä aikavälillä se nollaan, mutta niin että se olisi käytettävissä keinona jos asuntojen hintoja haluttaisiin tukea.
“..vuokratulokaan olisi verotettavaa. Tämän arvioitiin laskevan vuokria, mutta vasta pitkällä aikavälillä kun vuokra-asuntoja tulee lisää markkinoille.”
Tämä on hölynpölyä. (Maa-)vuokrat ovat monopolihinta. Niiden verovapaus tarkoittaa vain, että vuokratulo pystyy kapitalisoimaan yhä korkeamman pääoman, pankkilainan, ja nostaa asuntojen hintoja. Se taas lisää vuokra-asuntojen kysyntää ja toisaalta omistusasujien velkaantumista. Kasvavat korot ja vuokralla asuminen taas nostavat kansantalouden talousvuokraa ja leikkaavat reaalitaloutta. Lisää työttömyyttä ja köyhyyttä.
Näiden uusliberaalien ja finanssikapitalistien pitäisi edes kerran elämässään lukea Adam Smithiä ja David Ricardoa.
“Järkevin tapa tukea asumista on tukea uusien asuntojen rakentamista, koska se alentaa kaikkia hintoja ja vuokria. Paljon tehokkaampaa kuin muut asumistuet.”
Asumisen tukemisessa ei tällä hetkellä ole ensisijaisesti olennaista pitkän aikavälin tehokkuus, vaan ihmisten selviäminenä hyvin lyhyellä aikavälillä. Arava-asuntojen vuokrataso on noussut muutamassa vuodessa 25 %. Pienituloisen perheen pienen asunnon vuokra on noussut 250 euroa. Ostovoiman romahdus on ilmeinen.
Asumisen verotusta tarkasteltaessa pitäisi ottaa huomioon asumisen välillisten kustannusten nousu. Energiaverotus on asumisverotusta jne.
Olen koulussa töissä ja on ilmeistä ettei huomattava osa nuorisosta enää tiedä mitä heidän tulisi tehdä. Tätäkin (tuloerojen kasvua) tulisi käsitellä osana asumisverotusta.
Mietittekö te näitä yli sektoreiden meneviä ristikkäisvaikutuksia ts. pystyykö niitä analysoimaan?
Kovin on kamreerimaista tämä pohdiskelu. Omistusasumiseen liittyy tiettyjä positiivisa sivuvaikutuksia, joten luulisi sitä myös valtiovallan suosivan.
Ensinnäkin ihmiset pitävät parempaa huolta omaksi kokemastaan kiinteistöstä. Muistaakseni tätä testattiin joskus Etelä-Amerikassa. Muuten vertailukelpoiset kaupunginosat järjestettiin kokeesi, joissa toisessa kiinteistöihin annettiin omistusoikeus ja toisessa ei. Osoittautui, että asunnonomistajat pitivät parempaa huolta sekä omasta omaisuudestaan, että käupunginosassa olevasta yhteisestä omaisuudestan.
Toisekseen, 20 vuoden asuntolaina takaa joukon ahkeria työntekijöitä raatamaan velkaikeensä alla. Tätä sakkia sopii sitten tuloverottaa, kun he uhraavat kaiken vapaa-aikansa töitten paiskimiseen.
Omistusasumista on syytä tukea, mutta se, onko oikea tukimuoto koron verovähennysoikeus, on eri asia. En pidä asuntotulon verottamista mielekkäänä, koska siitä huolimatta, että asunto on “pääomahyödyke”, se on myös ihmisten koti.
Samalla logiikalla pitäisi kaikkia autoja verottaa “tulosta”, jonka saa siitä, että voisi matkustaa taksilla jne.
Asuntotulon verottaminen on mielekästä vain siinä tapauksessa, että asuntoja ei oikeasti tule markkinoille lisää, eikä mitään kannustinvaikutusta ole. Suomessa edelleen kuitenkin rakennetaan. Omakotirakentaminen vähenisi radikaalisti, jos niistä saatava “asuntotulo” menisi verolle.
Tämä voi tietenkin olla vihreiden päämäärä. Ilkeämielinen sanoisi, että Osmo haluaisi kaikkien asuvan ahtaassa vuokrakämpässä, ja että tämä ehdotus on vain tämän halun ilmentymä. Itse en tällaiseen pyrkimykseen usko, mutta asuntotulon verottamisen kannustinvaikutus kyllä ohjaa yhteiskuntaa siihen suuntaan.
Asuntotulon verottaminen olisi yhtä huonosti perusteltua kuin minkään ihmisen omistuksessa olevan hänen itsensä käyttämän asian verottaminen. Ei ole järkevää, että minua verotettaisiin oman lumilapion käyttämisestä vain siksi, että en sen sijaan vuokraa jonkun toisen lapiota ja maksa siitä vuokrasta veroa.
Toiseksi, eikö vuokrassa makseta veroa vain siitä korkomenojen yli menevästä osuudesta, eli vuokra-asunnon omistaja vähentää korkomenot (ja yhtiövastikkeet) vuokratuloista ja maksaa verot tästä? Jos näin, niin silloin vuokra-asumisen verotus kohdistuu vain siihen riskipreemioon, jonka vuokralla asuessa joutuu maksamaan ylihintana siitä, ettei joudu omistamaan kallista asuntoa.
Minustakin omistusasunnon korkovähennyksistä luopuminen olisi se oikea tapa päästä eroon eri asumismuotojen eriarvoisuudesta. Jari Mustonen esitti tuossa joitain sivuvaikutuksia, joiden vuoksi omistusasumista pitäisi suosia. Minusta vastakkaisiakin on, esimerkkinä vaikkapa se, että vuokra-asunnon vaihtaminen on paljon vaivattomampaa ja sen vuoksi vuokra-asuva työvoima on liikkuvampaa kuin sellainen, jolla on isot rahat kiinni omassa asunnossa. Jos asuntomarkkinat toimisivat hyvin ja jos ei olisi varainsiirtoveroa ja kiinteistövälittäjille maksettavia korvauksia, voisi omistusasuminenkin päästä samaan. Nyt kuitenkin nuo tekijät jarruttavat ihmisten muuttohaluja.
Asuntojen rakentamisen verottomuus ei minusta ole oikea tapa tukea asumista. Tämä siksi, että tällöin tuetaan periaatteessa kaikkien asumista suhteessa kaikkien muuhuun tekemiseen. Asumisessa ei minusta ole sinällään kuitenkaan mitään erityistä tuettavaa muuhun kulutukseen verrattuna. Tuki on perusteltua vain niille, joilla ei olisi varaa asua missään siedettävässä asunnossa ilman tukea. Tähän taas kaiken asuntorakentamisen verottomuus on aika kallis tapa. Suurin osa valtiolta jäämättä saamista verotuloista menee ihan muihin taskuihin kuin niille, joilla ei ilman tukea olisi varaa asua siedettävästi.
Asuntotulo kummittelee taas…
Se on kyllä puhtaasti suomalainen kummallisuus, esim. löytyy vain Suomen Wikipediasta. Yritin myös googlata englanniksi — ei löytynyt mitään.
Jos poliitikot suuressa viisaudessaan (???) päättävät verottaa omistusasumista, pyydän edes pientä rehellisyyttä — ei hämääviä termejä.
Asuntotulon vero on esimerkiksi Sveitsissä.
Näinä matalan koron aikoina voisi asuntokuplaa hillitä myös leikkaamalla verovähennyksen ylärajaa. Nythän se mahdollistaa aikamoisen “palatsin” hankkimisen kahden aikuisen ja kahden lapsen perheelle.
Siinä on yläraja. Vähennyksen saa tehdä pääomatulosta rajatta ja kun pääomatulo loppuu, alijäämähyvityksenä muusta verosta, mutta tälle on varsin matala yläraja. Jos on paljon pääomatuloja saa vähentää paljon omistusasunnon korkomenoja.
Eikö sen vuokra- ja omistusasujan välisen neutraliteetin voisi saavuttaa myös antamalla vuokralaiselle oikeuden vähentää vuokramenot verotuksessa yhtiövastikkeen ylittävältä osalta? Muistaakseni Osmo kirjoitit näin joskus.
Tämä lienee helpompi hyväksyä, kuin vuokratulon verottomuus, koska vuokratulon vapauttaminen pääomatuloverosta olisi vuokranantajalle vähän lottovoittoa muistuttava tilanne. Vuokralaisen vuokramenojen verovähennys puolestaan parantaisi vuokranmaksukykyä myös kertarysäyksellä, mutta tämä siirtyisi vuokriin hiukan maltillisemmin. Molempien tapojen luulisi johtavan vuokra-asuntojen lisärakentamiseen.
Tuo 20 vuoden asteittainen lainakorkojen vähennyksen poisto on aivan liian hidas aikataulu. Näissä asumisen tukiaisissa olisi valtava säästöpotentiaali ja ne olisivat minusta hyviä vaihtoehtoja tuleville leikkauksille. Aikaa ei ole kuitenkaan 20 vuotta.
Jari Mustonen:
“20 vuoden asuntolaina takaa joukon ahkeria työntekijöitä raatamaan velkaikeensä alla”
20 vuoden asuntolaina lukitsee ihmiset väärille paikkakunnille velkaikeensä alle ja estää ihmisiä muuttamasta työn perässä. Tätä sitten yritetään paikkailla taas joillain byrokratiaa lisäävillä kakkosasuntojen verovähennysoikeuksilla tms.
Asuntotulon verotuksesta ei ole luovuttu, se ja muutama kunnallinen veroluonteinen maksu, mm. katumaksu, yhdistettiin ja korvattiin kiinteistöverolla. Onko muistisi noin heikko, olithan tuolloin jo mukana yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.
Asuntolainojen korkojen verovähennyksen poistaminen on oikea toimenpide, turhaa tuollaista tukea on jakaa. Muutos on tehtävä varovaisesti jottei sotketa yliherkkiä asuntomarkkinoita, etenkin Helsingin hintataso on jo nyt lähes kestämättömällä tasolla. Kiitos siitä myös Vihreiden lyhytnäköisen politikoinnin aikanaan Vuosaaren satamahankkeen tiimoilla.
Jari Mustonen: “Omistusasumiseen liittyy tiettyjä positiivisa sivuvaikutuksia, joten luulisi sitä myös valtiovallan suosivan.”
Niin, jos samoissa kovan rahan asunnoissa asuttaisiin vuokralla, poliittinen paine ajaisi vuokrasäännöstelyyn ja sitten ihmeteltäisiin millä rahalla asuntoja ylläpidettäisiin.
Asuntotulon verotus muistuttaa minua jotenkn Neuvostoliitosta, joten unohdetaan se. 😀
Sen sijaan korkovähennysoikeus on yhtä hölmö kuin vuokra-asumisen tukikin. Molemmista tiedetään, että ne valuvat suoraan hintoihin. Mitä pikemmin molemmista päästään eroon, sen parempi.
Osmo:
Työryhmähän toimii tässä päinvastoin, vuokratulon veroa esitetään nostettavaksi muun pääomaverotuksen myötä kahdella prosenttiyksiköllä kolmeenkymmeneen, joka tulee luonnollisesti asettamaan vuokriin korotuspainetta.
Heinäluomahan teki tänä syksynä ehdotuksen vuokratulojen muuttamisesta verottomiksi. Harvinaista herkkua tässä yhteiskuntailmastossamme, jossa kaikki puolueet kilvan potkivat päähän pääomatulojen saajia 🙂
Heinäluoman ehdotus vaiettiin kuoliaaksi.
Suomess asunnoista ja kaavoitetusta maasta kasvukunnissa on krooninen pula — Helsinginniemikään ei ole kasvamaan päin vaikka millainen erosysteemi keksittäisiin.
Omistusasuntotuloa on hieman vaikea ymmärtää muuna kuin instituutionaalisten asuntovuokraajien suurena puhalluksena. Jos asunnon maksamisen sijaan olisin ryypännyt rahani ja eläkkeellä mankunut asumistuetun vuokra-asunnon, bkt ehkä nousisi mutta tuskin yhteiskunta olisi onnellisempi.
Asuntolainojen vähennysoikeus (ehkä ensiasuntoa lukuunottamatta) on sääntelyajan jäänne, jolla tuettiin pääomien kartuttamista ja annettiin malttia varastumiseen. Sen aika on jo ohitse.
Pääomatulojen verottaminen toki muodikasasia, mutta joku kohtuus siinäkin. Kun ostan palkkaverojen jälkeen osakkeita, jokin kohtuullinen veroaste nillekin tuloille suotakoon. Esimerkiksi että kaikki tulot ovat samanarvoisia.
Sveitsissä on asuntotulon vero ja asunnonomistajien osuus(%) kotitalouksista 28; Suomessa se on peräti 78.
Voiko näillä asioilla olla joku yhteys?
Selittäkää minulle yksinkertaiselle, miten ihmeessä omassa omistusasunnossa asumista voi pitää tulona? Eikö vastaavasti minkä tahansa asian omistamista pitäisi pitää tulona, jos sen voisi vaihtoehtoisesti myös vuokrata? Aivan älyttömältä kuulostava idea. Luulisi, että kiinteistövero jo riittäisi.
Vastaavasti pitäisi tietysti verottaa sitten kotona syöjiä, jotka saavat “tuloa”, kun eivät käy ravintolassa syömässä samaa ruokaa kalliimmalla?
Risto:
Ymmärsin niin että 5% koroista saa vähentää.
Vähän ylimielistä Osmolta puhua aina asuntotulon kohdalla ihmisten kyvyttömyydestä ymmärtää asioita.
Se sotii ihmisten moraalia vastaan. Siksi sitä ei kannata ehdotella.
Se ihmisten kyvyttömyys hahmottaa asuntotulon käsitettä oli tällä kertaa siitä raportista.
Raportissa sanotaan, että
“TUJA-mallilla tehtyjen laskelmien mukaan vuonna 2010 asuntolainojen korkovähennyksen kokonaisarvo on noin 401 milj. euroa.”
Työryhmä on tehnyt äärimmäisen tarkkaa ja huolellista työtä. Huomatkaa! summa on noin 401 miljoonaa euroa, ei noin 400 miljoonaa euroa.
Suurimmat lainavolyymit ovat pääkaupunkiseudulla ja siellä moni puristaa nyrkkiä, että varallisuusveroa ei palautettu, kun se Kataisen on niin mitätön summa, että sitä ei kannata verottaa — omalla simulointimallillani tämä mitätön varallisusvero olisi noin 403,23 miljoonaa euroa.
Onko kyse verotuksesta vai retoriikasta? Asuntolainojen korkovähennyksille voitaisin saman tien laittaa kohtuullinen euromääräinen katto jo vuodeksi 2012. Kohtuullinen katto tarkoittaa sitä, että kenenkään talous ei sen takia kaadu vaan asioista voi tarvittaessa neuvotella pankin kanssa. Varmaan löytyy Excel-taulukko tämänkin rajan löytämiseen.
p.s. monella on tosiasiassa asuntolainassa “sisällä” esim. kesämökin tai auton osto, joista lainoista ei saa vähennyksiä. Nämä tapaukset pitäisi tai olisi pitänyt jo karsia pois asuntolainan korkovähennyksen piiristä.
Osmo,
eikös voitaisi laittaa vastaavasti myös erityisvero kaikille avo- ja aviopareille: nämähän saavat tuloa, kun ei mene rahaa sukupuolikumppanin etsintään (deitti-ilmoitukset, baari-illat, maksulliset palvelut). Tästä on jopa ennakkotapaus: keisari Caligula laittoi aviomiehille veron, jolla verotettiin heidän vaimoistaan saamaansa laskennallista tuloa. Asuntotulo on suunnilleen yhtä järkevä käsite.
Kuten sanottu, kyse on verotuksen neutraalisuudesta. Jos A ja B omistavat täsmälleen samanlaiset asunnot ja asuvat niissä ristiin 5toistnesa vuokralaisina ja maksavat markkinavuokraa, molemmilta menee vero vuokratuotosta, mut6t6a kumpikaan ei saa vähentää vuokramenoa verotuksessaan. Jos he ymmärtävät vaihtaa asunnot keskenään ja asuvat tämän jälkeen omistusasunnoissaan, kummaltakaan ei mene veroa mistään. Tilanne saadaan neutraaliksi joko niin, että
a) myös omassa asunnossa asumisesta verotetaan siitä vuokratuotosta jonka tavallaan maksaa itselleen.
b) vuokratulosta ei mene veroa tai
c) vuokratulosta menee veroa mutta vuokra on vastaavasti verotuksessa vähennyskelpoinen.
Koska omistusasumisen hyötyä ei veroteta mutta vuokratuloa verotetaan, ei kenenkään oikeastaan kannata asua vuokralla: Siksi Suomessa on niin vähän vuokra-asumista ja Sveitsissä niin vähän omistusasumista.
Kansantulolaskelmissa asuntotulo lasketaan tuloksi, vaikka asuu omassa asunnossa. Jokainen kai ymmärtää sentään sen, että näin on pakko tehdä. Ajatellaan, että meillä olisi kaksi muuten täsmälleen identtistä maata, mutta toisessa kaikki asuisivat omissa asunnoissaan ja toisessa kaikki vuokralla. Muutenhan tämä jälkimmäinen talous olisi kansantulomielessä rikkaampi, vaikka ne ovat identtisiä.
Yritetään vielä toisella esimerkillä.
Ajatellaan, että henkilöllä on talletettuna 300 000 euroa, josta hän saa korkotuloja 9000 euroa ja hän asuu vuokra-asunnossa, josta maksaa vuokraa 9000 euroa. Tämä menee muuten päittäin, mutta tuosta korkotuotosta menee veroa 28%. Sitten hän keksii myydä sijoituksensa ja ostaa sillä tuo asuntonsa sillä 300 000 eurolla. Sijoittamalla nuo talletetut rahat omaan asumiseensa, hän ei yhtäkkiä saakaan verotettavaa hyötyä pääomastaan.
Erastotenes … , joitain vuosia sitten oli Suomessa niin sanottu poikamiesvero, eli kannustettiin ihmisiä menemään naimisiin. Siihen tilanteeseen verrattuna vaimoista menee nykyisin veroa — kaikki riippuu aina näkökulmasta.
OS kirjoitti:
“Se ihmisten kyvyttömyys hahmottaa asuntotulon käsitettä oli tällä kertaa siitä raportista.”
Varmaan osa ei hahmotakaan sitä, mutta ehkä suuri osa niistäkin jotka sen hahmottavat eivät hyväksy sitä ettei omassa asunnossa asumisesta saisi millään tavalla hyötyä.
Mihin tuon ajatuksen raja vedetään?????
Tällaisessa kysymyksessä olisi hyvä tietää myös kommentoijien sidonnaisuudet (siis kuka asuu vuokralla, kuka on velaton ja maksanut omistusasuntonsa, kuka hyötyy tällä hetkellä asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudesta).
Koska kuulun viimeiseen ryhmään, olisi varmaan parempi jäävätä itsensä.
Se Rawlsin periaate, että ihmisten tulisi tehdä päätöksiä ‘tietämättömyyden hunnun takaa’, eli kun tekee yhteiskunnallisia päätöksiä, ei vielä tiedä, onko tulevassa elämässä kerjäläinen vai vaikkapa pankkiiri, olisi hyvä. Edes ajatuksen tasolla.
Minulla on vähän sellaisia Osku Pajamäen hahmottelemia ajatuksia, että isot päätökset tehdään suurten ikäluokkien ehdoilla, ja 60–70-luvun sukupolvet ovat maksumiehiä. Kun tämä näkyy niin monissa päätöksissä. Kun suuret (vallassa olevat) ikäluokat ovat hyödyntäneet jonkun etuuden, se poistetaan seuraavilta sukupolvilta. Viimeksi revitään 60–70-lukulaisilta myös se suurten ikäluokkien vanhustenhoito ja eläkkeet, niiden kustantaminen. Tosin demografisesti ym. ei taida olla muuta vahtoehtoa, kun jonkun tämä lysti kuitenkin pitää maksaa.
Tässä on menty talouden nousuhuumassa monta vuotta uusliberalistisesti asettamalla etuuksille ja saataville MINIMEJÄ (paitsi ns. köyhäituelle a la työmarkkinatuki).
Nyt kun nousuhuuma on loppu niin etuuksille pitäisi alkaa asettamaan KATTOJA. Verotustyöryhmän näperrykset ovat pikku juttu, kun muutaman “Fortumin miljonäärin” eläkekatoilla päästään samaan tulokseen.
Silti olen sitä mieltä, että asuntolainojen korkovähennyksillä ei pitäisi etelänmatkoja tehdä, kuten edellisessä postauksessani tarkoitin.
Ja oliko se Kekkonen, joka pani alulle projektin omistusasumisen lisäämiseksi? Sieltä nämä verotukselliset kannustimet juontavat juurensa.
” Sveitsissä on asuntotulon vero ja asunnonomistajien osuus (%) kotitalouksista 28; Suomessa se on peräti 78.
Voiko näillä asioilla olla joku yhteys? ”
Tulisi kyetä erottamaan älyllinen intrigi ja ihmisten kärsimys toisistaan. Edellinen ei valitettavasti aina ole suuntautunut jälkimmäisen poistamiseen.
Jos se nyt tällä palstalla ketään kiinnostaa.
Osmo: “Kuten sanottu, kyse on verotuksen neutraalisuudesta. Jos A ja B omistavat täsmälleen samanlaiset asunnot ja asuvat niissä ristiin 5toistnesa vuokralaisina ja maksavat markkinavuokraa, molemmilta menee vero vuokratuotosta, mut6t6a kumpikaan ei saa vähentää vuokramenoa verotuksessaan. Jos he ymmärtävät vaihtaa asunnot keskenään ja asuvat tämän jälkeen omistusasunnoissaan, kummaltakaan ei mene veroa mistään. Tilanne saadaan neutraaliksi joko niin, että
a) myös omassa asunnossa asumisesta verotetaan siitä vuokratuotosta jonka tavallaan maksaa itselleen.
b) vuokratulosta ei mene veroa tai
c) vuokratulosta menee veroa mutta vuokra on vastaavasti verotuksessa vähennyskelpoinen.”
Hyvä esimerkki — siinä mielessä, että se on täysin hanurista. “Omassa asunnossa asumisesta verotetaan siitä vuokratuotosta jonka tavallaan maksaa itselleen.” — nyrjähtänyttä logiikkaa.
Asuntotuloa voi toki verottaa, kunhan se maksaja, joka pidättää ennakon, löytyy.
Ja Sveitsin esimerkkiäkään ei löydy googlaamalla.
Osmo: “Sijoittamalla nuo talletetut rahat omaan asumiseensa, hän ei yhtäkkiä saakaan verotettavaa hyötyä pääomastaan.”
Suomessa ei ole mitään “hyöty“verotusta, on vain palkkaveroa ja pääomaveroa, jota maksetaan pääoman TUOTOSTA — jos asut itse omassa asunnossa, tuottoa ei tule. Jos vuokraat asunnon toiselle, tuottoa tulee.
Simple as that!
Jari Mustonen:
Kuten myös negatiivisia sivuvaikutuksia. Millä perusteella ne positiiviset olis suurempia kuin negatiiviset?
Millä perusteella niitä positiivisia sivuvaikutuksia tulee vaan niiltä joilla on asuntolainaa?
Tiedemies:
‘En pidä asuntotulon verottamista mielekkäänä, koska siitä huolimatta, että asunto on “pääomahyödyke”, se on myös ihmisten koti.’
Ei se pääomahyödyke ole, vaan koti. Välttämättömyyshyödyke. Sen verottaminen ei nosta asumiskustannuksia, koska ostettaessa asunto, vero leikkaa saman verran asunnon markkinahinnasta. Omistusasujat taas saavat k.o. verotulon alennuksena ansiotuloveroistaan. Ainoa jota tuo vero rasittaa ovat “finanssikapitalistit,” rent-seekerit.
‘Samalla logiikalla pitäisi kaikkia autoja verottaa “tulosta”, jonka saa siitä, että voisi matkustaa taksilla jne.’
Ei ollenkaan. Auto on tuotettu hyödyke, jonka tarjonta vahvistuu kysynnän mukana. Joten sen verovapaus ei kapitalisoidu hintaan. Päinvastoin, tarjonta vahvistuu ja hinta laskee. Asunnon hinta on taas sijaintimonopoli. Auton hinta ei myöskään ole maankorkoa, mikä nousee tuottavuuden kasvaessa ja antaa myyjille ansiotonta tuloa.
Minkä vuoksi tilanne pitäisi saada neutraaliksi? Voisitko Osmo kertoa vielä sen? 😉
Eikö paras ratkaisu siis olisi tehdä vuokrasta verovähennyskelpoista? Vähennys todennäköisesti kohdistuisi enemmän pienituloisiin, ja toisaalta se voisi jopa kannustaa ihmisiä muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle vuokra-asuntoon.
Omasta puolestani voisin myös poistaa asuntolainan koron verovähennyksen, vaikka minulla asuntolainaa onkin.
Jotenkin asuntotulon verotus ajatuksena tuntuu väkisin keksityltä. Jos ensin ansaitsee palkkaa, josta maksaa veroa ja sijoittaa sitten elämiseltä säästyneet rahat asuntoon, niin mielestäni siitä asunnosta on vero jo kertaalleen maksettu.
Eikös samalla periaatteella voisi verottaa syömistuloa. Jos omistaa maatilan, missä kasvattaa perunaa tai muita ruokatarvikkeita, niin silloinhan saa samalla logiikalla tuloa, koska ei tarvitse ostaa kaupasta arvonlisäverollisia perunoita.
Jos sijoittaa elämiseltä säästyneet rahat pankkiin, niin mielestäsi koroista saatavan tuoton vero on jo kertaalleen maksettu?
Kiinteistöverossa on enemmän järkeä kuin “asuntotulon” ja vuokratulon veroissa yhteensä. Vuokratulon veroa on suhteellisen helppo kiertää.
Erastotenes aleksandrialainen:
“eikös voitaisi laittaa vastaavasti myös erityisvero kaikille avo- ja aviopareille: nämähän saavat tuloa, kun ei mene rahaa sukupuolikumppanin etsintään (deitti-ilmoitukset, baari-illat, maksulliset palvelut)”
Verojen yleinen ominaisuus on ollut lisätä itsepalvelujen määrää ostopalvelujen kustannuksella. Enemmistö lienee sitä mieltä, että kiinteä parisuhde on noita maksullisia palveluita parempi yhteiskunnan kannalta, toisaalta kotitalousvähennyshän otettiin käyttöön (sen lisäksi, että töitä teetettiin pimeästi) tilanteessa, jossa kirurgin oli taloudellisesti kannattavaa ottaa palkatonta vapaata ja remontoida kämppänsä itse. (Ratkaisu tässä siis ei ollut pistää itse tehtyjä remontteja ja kotitaloustyötä verolle, vaan merkittävältä osin vapauttaa ne verolta myös silloin kun ne teki joku perheen ulkopuolinen)
Minusta on kummallita että asuntotulo nostetaan aina uudestaan ja uudestaan esille. Asuntotulon verotus leivotiin sisään kiinteistöveroon silloin kun kiinteistövero säädettiin.
Kiinteistövero sisältää jo katumaksun, manttaalimaksun ja asumistulon verotuksen.
Kiinteistöveron korottaminen on oikeastaan ihan sama asia kuin että alettaisiin perimään erillistä asumistulon veroa.
Ei leivottu. Verotuksen virhe on , että asumista verotetaan, jos asuu toisen omistamassa asunnossa eikä veroteta, jos asuu omassaan. Kiintreistövero kohdistuu vuokra-aswuntoon samalla tavalla kuin omistusasuntoon, joten se ei poista tätä eroa.
Itse asiassa yksi verotyöryhmässä käsitelty ehdotus oli, että poistetaan kiinteistövero vuokra-asumiselta, mutta tämä todettiin teknisesti mahdottomaksi, koska asunto-osakeyhtiöistä ei oikein ota selvää, paljonko niitä piätäisi minäkin vuonna verottaa ja miten tämä saadaan jyvitetyksi osakkeenomistajien kesken.
Minä väittäisin ymmärtäväni asuntotulon käsitettä ja sen verottamista ihan riittävän hyvin ja väittäisin, että jos talouspoliittisesti relevantti käsite on minun käsityskykyni tuolla puolen, niin se on sitä niin suurelle osalle ihmisiä, että voidaan kiistää sen legitimiteetti jo muutenkin.
Olennaisilta osin asuntotulo on sama asia kuin maankorko, eli tuotto joka ylittää normaalin pääomatulon. Jos asunto olisi normaalihyödyke, asunnosta saatava vuokra olisi suunnilleen asunnon rakentamisen pääomakustannus + hoitokustannukset + riskipreemio. Tämän vuokran pitäisi heijastella normaalia käyttöarvoa, ja vasta tämän ylittävä osa voidaan oikeastaan katsoa maankoroksi/asuntotuloksi.
Siksi Osmon esimerkki ei kerro, mistä on kysymys. Asumisen vaihtoehtoiskustannus Osmon esimerkissä on 9000 euron korkotulo. Mutta se on nyt vähän hassu esimerkki, koska aivan analoginen esimerkki saadaan henkilöstä, jolla on 30 000 talletus pankissa, ja hän saa tästä 900 euron vuosittaisen korkotulon, jolla hän ostaa bussilipun ja tekee tällä työmatkat. Hän ostaakin vähän paremman auton ja alkaa kulkea työmatkat sillä, hups, tästähän pitäisi alkaa maksaa veroa.
Todelisuudessa verotettavuuskäsitteessä on järkeä vasta, kun ajattelemme, että henkilöllä on se 300 000 euroa tallennettuna. Hän vuokraa kaupungilta tontin (oletetaan että vuokra on 0 euroa; se voisi yhtä hyvin olla, siksi halvalla tontteja usein vuokrataan), ja rakentaa omakotitalon. Naapurissa on identtinen omakotitalo, jonka asukas maksaa vuokraa 15 000 euroa. Oikeasti vain 4000 euroa on maankorkoa; sen pitäisi olla tontin vuokra, jos kunta olisi vuokrannut maan oikeaan hintaan. Tämä 4000 on oikeasti tuloa, jota voisikin verottaa. Mutta verottamisen sijaan itseasiassa olisi mielekkäämpää, että siitä peritään markkinahintainen vuokra.
Kunnat eivät halua tehdä näin, koska omakotiasujat ovat haluttuja kuntalaisia. He kun maksavat muutenkin veroa. Verokilpailua karsastetaan vasemmiston parissa juuri tästä syystä: jos julkinen valta joutuu asettamaan verotuksen “markkinahintaan”, verot putoavat hyvin alhaisiksi, ja vasemmistolainen politiikka muuttuu mahdottomaksi toteuttaa.
Plussapuoliakin kyllä on: Jos asuntotulo — tai edes se perimättä jätetty maankorko — tulisi verotettavaksi, vuokra-asuminen lisääntyisi, koska kysymys asumismuodosta olisi taloudellisesti neutraali. Tällä on yksi erittäin painava hyvä puoli. Nimittäin, nykyisen järjestelmän suosiessa omistusasumista, keskiluokka, erityisesti alempi keskiluokka, kantaa merkittävästi enemmän pääomariskiä kuin olisi oikeastaan mielekästä.
Omistusasuminen on keskimäärin kannattavaa taloudellisesti, mutta siihen liittyy tiettyjä suhdanneriskejä. Asuntojen hintojen reaaliset pudotukset ajoittuvat useimmiten suhdanteiden käänteisiin, tilanteisiin, joissa myös työttömyys ja vastaavat nousevat. Tämä tarkoittaa, että monet omistusasujat, joilla on isoja velkoja, joutuvat pakon edessä myymään asuntojaan tilanteissa, joissa niiden hinta on alhaisimmillaan.
Asuntotulon ollessa verolla, vuokra-asuminen on yleisempää. Vuokra-asukas ei joudu todennäköisesti kohtaamaan yhtä suurta riskiä. Jos vuokra-asuminen on yleisempää, riskin kantaa todennäköisemmin joku, jolla on enemmän riskinkantokykyä. Asuntojen hinnat ovat alhaisemmat ja asuntojen omistaminen vuokraamista varten muistuttaa enemmän muuta sijoittamista.
Tässä on siis kaksi puolta. Itse olen sitä mieltä, että neutraaliudessa on hyvät puolensa, mutta omistusasumisen suosiminen on kuitenkin perusteltua. En kannata kuitenkaan korkojen verovähennystä; ne olisi syytä poistaa maltillisella tahdilla, esimerkiksi kymmenen vuoden aikana tms, jotta ei aiheutettaisi radikaalia epäjatkuvuutta asuntomarkkinoihin.
Tiedemies ymmärtää tämän kyllä väärin. Asuntotuloa on myös se pääoman normaalin tuoton mukainen tuotto. Tuottakoon se melkein mitä tahansa, se on verotettavaa, paitsi silloin kun se on omassa asunnossa.
Vuokratulo on reaalista tuloa, asuntotulo on laskennallista. Vuokranantaja kykenee maksamaan veron menojen jälkeisellä profitilla, omistusasuja joutuu repimään rahat jostain muualta. Kuten Kaldor aikoinaan sanoi, verojen yhteydessä maallikoiden käsitys tuloista (= raha) on täysin oikea. Toinen juttu on sitten asumisen tukeminen. Kyllä se nyt taitaa olla niin, että mitä vähemmän jotakin verotetaan, sitä enemmän sitä on. Kun ihmisten on aina asuttava jossain, voidaan keskustella lähinnä siitä, ovatko asunnot liian isoja tai liian hienoja ja oikeiden henkilöiden omistamia kiitos verotuen. Kansakunnan on kuitenkin joka tapauksessa uhrattava tietty määrä resursseja asumiseen. Jos ihmiset ovat sitä mieltä, että oma on ok, niin miksi tätä vastaan pitää niin kauheasti taistella, varsin kun on niitä positiivisiakin ulkoisvaikutuksia.
Osmo,
ymmärrän kyllä mielipiteesi, mutta miksi ihmeessä nimenomaan asunnon omistamisesta saatava laskennallinen tulo olisi verotettavaa? Eikö myös esimerkiksi auton, jääkaapin, polkupyörän tai veneen omistamisesta saatava laskennallinen tulo olisi silloin oltava veronalaista?
Eikö omistusasumisesta seuraava yhteiskunnallinen vakaus olekaan enää tavoiteltava ilmiö? Tunnettuahan on, etteivät omistusasujat kapinoi. On jotain menetettävää.
Asuntotuloveroa tungetaan niin sinnikkäästi joka välissä esiin, että tulossahan se on. Aina kun poliitikot rupeavat oikein kiivaasti kieltämään jotakin asiaa tai kun jonkin asian mahdottomuudesta ehtimiseen kirjoitetaan mediassa, se kohta säädetään.
Kunpa kansalaisia sentään lakattaisiin halveksimasta sillä tavoin, että yritetään selittää asuntotuloveroa niin kuin yritetään! Asunto“tulo” on vähäjärkinen käsite.
kirjoittaa Osmo asunto”tuloa” selittäessään.
Miksei sitä voi vain nimetä asuntoveroksi ja lätkäistä yhtenä verona muiden joukkoon? Niinhän on Suomessa ennenkin tehty. HS pääkirjoitus 11.3.2010:
Pääkirjoittaja vääntää tuolloisen asuntoveron suotta asunto”tulo”veroksi. Ei sitä sellaiseksi silloin mielletty, vaan ihan silkaksi omaisuusveroksi.
Mainitussa pääkirjoituksessa sanotaan yllättäen myös:
Niin aivan! Ja seuraavassa virkkeessä sitten puhutaan taas miten kauheasti menetetään valtion tuloja kun ei asunto”tuloa” veroteta.
Onko pakko suututtaa ihmiset jauhamalla sontaa?
On ihan tarpeeksi kestämistä siinä, että köyhät kurjistetaan siirtymällä progressiivisesta verotuksesta tasaverotukseen maksajan maksukykyyn katsomatta. Ei maksajaa tarvitsisi enää pilkata vähäjärkisillä selittelyillä (sota on rauhaa! orjuus on vapautta! tietämättömyys on valtaa!). (Hesarin etusivulla on tänään iso kuva miehestä, joka työntelee lunta uuden hulppean omakotitalonsa pihalla, ja teksti jonka mukaan mies voittaisi Hetemäen työryhmän esitysten toteutuessa 735e vuodessa – sellaiset kansalaiset voittaisivat köyhien maksaessa. Sillä lailla. )
Kerron lopuksi, että olen itse iloinen veronmaksaja — tuloveron. Kannatan myös perintöveroa tietyin varauksin. Kannatan hyvinvointivaltiota, ja siihen tarvitaan veroja.
No kylläpä vaan leivottiin:
HE 50/1992:
“Esityksessä ehdotetaan otettavaksi käyttöön kiinteistön arvoon perustuva kiinteistövero. Tämä uusi vero kannettaisiin vuosittain, ja se korvaisi kiinteistöjen harkintaverotuksen, asuntotulon verotuksen ja katumaksun. Samassa yhteydessä poistettaisiin manttaalimaksu.”
Se, että asuntotulon vero osana kiinteistöveroa kohdistuu kaikkiin ei muuta sitä, että asuntotulon vero on kiinteistöverossa sisällä.
Mielestäni asunnon myynnistä saatavat voitot pitäisi olla verollisia riippumatta siitä missä on asunut. Tämä tekisi sen, että jos asuntoon on säästetty ja siitä saadaan korkoa, niin se on verollista tuloa.
Lisäksi asuntolainan korot eivät pitäisi olla vähennettävissä ansiotulo verotuksessa. Tämä nyt on vaan tuki persaukisia kohtaan, joilla ei ole pääomatuloja. Oikeudenmukaisesti myös yhtiövastike pitäisi olla vähennettävissä pääomatulossa, saahan sen vähentää myös vuokran-antaja.
Varainsiirtovero tulisi poistaa, koska ei sitä ole pörssin osakekaupassakaan. (Tai sitten lisätä se myös sinne.)
Asuntotulosta taas. Jos omistan asunnon ja olen vuokrannut sen pois. Lisäksi asun itse vuokra-asunnossa. Sitten satun muuttamaan vuokra-asunnosta omistamaani asuntoon. Kyllä tässä mielstäni pääomatulot tippuvat vuokran verran. (Asuntotulo häviää) Yksi tapa olisi muuttaa vuokra menoksi, jonka voisi vähentää pääomatulo verotuksessa. Tämähän poistaisi verotus ongelman, ja auttaisi vain varakasta väkeä 🙂
Lisäksi jos asuntotuloa aletaan verottamaan, pitää muistaa verottaa myös kaikkia kunnan alihintaisissa vuokra-asunnoissa tai arava vuokralla asuvia.
Osmo: “Jos sijoittaa elämiseltä säästyneet rahat pankkiin, niin mielestäsi koroista saatavan tuoton vero on jo kertaalleen maksettu?”
Itse asiassa — kyllä.
Mutta pankkitilillä olevalle rahalle maksetaan (jokseenkin olematonta) korkoa, jota voidaan verottaa, mutta omalle asunnolle ei makseta mitään, jota voitaisiin verottaa. Pankkitilillä olevaa rahaahan ei veroteta.
On se kumma, että kun verotettavaa tuloa ei synny, pitää keksiä jokin absurdi abstrakti (oikeasti olematon) asia, jota sitten pitäisi verottaa.
Kun omaisuuden verottamisesta on luovuttu, miksi oma asunto on sitten sellainen veroparseli, että juuri sitä pitäisi verottaa?
Raimo: Jos omistat ruokatehtaan ja haet sen varastosta perheellesi ruuat kotipöytään, että maksa siitä mitään, sinua verotetaan silti. tästä ruokaedusta.
Pankista ei saa korkoa lähdeverottomana, joten kyllä — vero on kertaalleen maksettu. Voisihan ne korkotulot kyllä toiseenkin kertaan verottaa aivan samoin kuin vaikka osinkotulot. Outoa kun eivät verotyöryhmässä tuota huomanneet.
Samoin pankkitililtä tehdyistä nostoistahan voisi ottaa pikavippiveron. Persaukinenhan joutuu maksamaan samanlaisista nostoista isot korot ja toimitusmaksut pikavippifirmoille, joiden periaatteessa pitäisi maksaa niistä veroa.
Kannatan ehdottomasti työryhmän esitystä asuntolainan korkojen verovähennysoikeuden poistosta. Olen ollut ihan täsmälleen saman aikataulunkin kannalla jo pitkään. Toki Osmon esittämä malli kelpaisi myös, mutta en usko malleissa olevan pitkällä aikavälillä merkittävää eroa.
Suomessa asuminen on ylihintaista vain pääkaupunkiseudulla, muualla se on ostovoimaan verrattuna halpaa. Pääkaupunkiseudun ongelmat pitäisi ratkaista muilla keinoin esim kaavoittamalla enemmän ja lisäämällä kaupungin omaa HITAS-tyyppistä asuntotuotantoa ja ulottamalla systeemi myös Espooseen ja Vantaalle.
Mitään asuntotulon verottamista en kannata mutta korkovähennysoikeudesta voisi pikkuhiljaa luopua. Siitä voisi luopua kokonaan uusien lainojen kohdalla. Se aiheuttaisi pienen notkahduksen asuntojen hinnoissa mutta asunnonvaihtajilla rahoitustarve pysyisi samana. Samalla se tekisi kilpailukykisemmäksi vaihtoehdoksi ostaa kämppä jossa on yhtiölainaa paljon.
Ainoita häviäjiä olisivat pienempään asuntoon vaihtavat kuten eläkeläiset (lue heidän perilisensä) tai eroamaassa olevat pariskunnat, mutta se on heidän ongelmansa.
Ne vaihtavat kyllä pienempään asuntoon, mutta kahteen.
Kun sitä tuloa — niitä euroja — ei ole!
Samaa höpöä on yleensä poliisien käyttämä “katukauppa-arvo”. Voi olla, että kokaiinilasti maksaisi katukaupassa puoli miljoonaa, mutta siinä on rutkasti palveluja mukana siinä hinnassa: aineen punnintaa, jatkamista, hämyisiä kauppoja ja kiinnijäämisen pelkoa.
Tai vaikkapa verottajan itku saamatta jääneistä verotuloista, kun tehdään pimeää työtä. (Puhun nyt pienrakentajista, en mistään kuittikaupasta.) Sitä rahaa ei ole: pienrakentaja teettää pimeänä tai tekee itse, kun — jumalauta — sitä rahaa ei ole.
Minusta nyt vähän näyttää siltä, että kun tämä “asuntotulo” on vaikea käsittää ja kun jotkut sen siitä huolimatta käsittävät, niin he sitten euforiassaan sitä puolustavat. Tulee vähän Millenium-keskustelut mieleen. Yhä vieläkin keskuudessamme lienee ihmisiä, joiden mielestä uusi vuosituhat alkoi vuonna 2001.
Ihna pikkuisen muuten epäilyttää tuo ruokatehtaan johtajan ateriaedun verottaminen. Onkohan toisaan näin, että vaikkapa Atrian (pikku)pomo merkkaa veroilmoitukseensa henkilökunnan hengennostatustilaisuudessa kainaloon lykätyn ruokakorin?
Touko Mettinen
(neutraalisti verotettu= kaikki muutokset syövät toisensa)
Osmo:
No tätähän mä oon yrittäny saada menee sun päähän jo pitkään. Noh parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Hiukan uudelleen pohdiskeltuna: Verovähennyksen poisto Osmon esittämällä tavalla johtaisi siihen, että ihmisillä olisi alentunut insentiivi kilpailuttaa asuntolainojaan korkotason ollessa alle omavastuurajan, ja toisaalta pankkien markkina-asema olisi parempi. En ole ollenkaan varma, mitä tämä tarkkaan ottaen implikoi, mutta tämä kääntää minut kuitenkin työryhmän esittämän aikataulun kannalle, sillä sen vaikutukset insentiiveihin ovat paremmin ennustettavissa. Asuntolainat ovat kuitenkin varsin suuri osuus luottokannasta.
Asuntotulon verotus saisi varmasti aikaan hyvin riisuttuja asuntoja. Ts myytäisiin pelkät seinät halvalla, ja suurempi raha laitettaisiin sitten sisutukseen, ei asuntoon. Kiva muuttaa kun pitää repiä aina tapetit, parketit ja kaapit mukaansa uuteen kämppään. Mistäs tänä kuulostaa tutulta, olisko tuolla itänaapurissa jo näin hieno systeemi käytössä?
Rainer Silfverberg,
kyllä tuossa korkovähennyksen poistossa olisi myös kolmas häviäjä: kasvukeskusten ulkopuolella omistusasunnoissa asuvat. Kasvukeskusten ulkopuolella asuntojen arvo on varsin pitkälti verrannollinen niitten rakennuskustannuksiin. Näin on laita erityisesti omakotitaloissa; hartiapankkirakentajia on niin paljon, ettei valmiiden omakotitalojen hinnassa ole oikeastaan huomioituna edes rakennustyön osuutta. Oikein syrässä olevan talon hinassa on lisäksi vielä syrjäisestä sijainnista johtuva vähennys.
Tällaisella alueella asunnon omistaminen on a) lähes ainoa tapa asua (ei todellisia vuokra-asuntomarkkinoita) b) enintään todellisten rakennuskustannusten hintaista. Näissä olosuhteissa asuntolainan korkovähennys tulee suoraan asunnonomistajan hyödyksi. Tämän vuoksi myös sen poisto johtaa suoraan taloudellisiin menetyksiin.
“Pääkaupunkiseudun ongelmat pitäisi ratkaista muilla keinoin esim kaavoittamalla enemmän ja lisäämällä kaupungin omaa HITAS-tyyppistä asuntotuotantoa ja ulottamalla systeemi myös Espooseen ja Vantaalle. ”
Helsinki ei halua halpaa asumista, pitämällä asuntojen ja maanhinta korkeana kunta kerää suuret verotulot asumisesta.
Vuokratonteilla kun asuu lähes 300000 ihmistä eli 60 % väestöstä
Asumisen verotus on myös regressiivistä, joten hesalaiselle eliitille tämä sopii hyvin.
Asunojen neliöhinta kun kasvaa asunnon pienentyessä
Osmo, tiedän kyllä, että asuntotuloksi määritellään koko vuokra. Kirjoitin kiireessä epäselvästi: Maankorko on pääomakustannuksen yms. tulon ja vuokran erotus, ja mielestäni se on legitiimi verotuksen kohde, mutta asuntotulo, joka on siis koko bruttotulo, ei ole.
Asuntotulon verotukseen kohdistuvan kritiikkini oli tarkoitus tulla esiin autoesimerkistäni. Autosta, kuten asunnon omistamisestakin, on myös kuluja, joita et esimerkissäsi mitenkään käsitellyt. Aivan kuten bussilipun hinnan suuruista “autotuloa” ei voi jyvittää kokonaisuudessaan auton omistamiseen, ei vuokramenoa voi jyvittää kokonaisuudessaan asunnon omistamiseen. Vuokrasta maksetaan muutakin kuin pääomatuloa omistajalle, ja kaikenlisäksi omistettu asunto on myös ja ennenkaikkea kulutushyödyke, josta nautitaan asumalla siinä. Ei ole myöskään mielekästä verottaa yksityiskäytössä olevien huonekalujen, soitinten, kodinkoneiden jne. omistamista, vaikka nekin voitaisiin vuokrata. Aivan tarkalleen sama laskennallinen veromalli on täysin validi kaikissa sellaisissa pitkäikäisissä hyödykkeissä, joita voisi periaatteessa vuokrata. Jos näitä ei aseteta verolle, niin asuntotulon vero on itseasiassa pistemäinen vero, joka kohdistuu yhteen elintason kannalta olennaiseen omaisuuden lajiin toisten kustannuksella. Ihmiset käyttäisivät vähemmän resursseja asumiseen ja enemmän kaikenlaiseen romuun.
Optimaalisessa — siis mahdollisimman vähän vääristävässä — verotuksessa on erilaisia ongelmia muutenkin. Asuntotulo on esimerkki verosta, joka näyttää ei-vääristävältä, mutta koska asuntotulo koostuu kahdesta osasta, eli maankorosta ja pääomatulosta, näiden kohteleminen yhtenä ja samana “tulona” ei ole välttämättä mielekästä.
Esimerkkinä optimaalisesta verosta voidaan esittää ns. ansaintapotentiaalivero. Se tiedetään optimaaliseksi, koska se ei vääristä kannustimia. Siinä siis veroprosentti määräytyy henkilön realistisesti suurimmasta saavutettavissa olevasta ansiotulosta. Tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi minun veroprosenttini pitäisi määräytyä yli tuhat euroa suuremman tulon mukaan, koska siirtymällä akateemisista hommista yksistyiselle sektorille voisin tienata enemmän. Puoliksi kieli poskessa on esitetty myös pituusveroa, koska tiedetään, että pidemmät ihmiset tienaavat samasta työstä enemmän. Pointtina kaikissa näissä on, että ne ovat neutraaleja, eli eivät vaikuta kannustimiin.
Aivan kuten asuntotulon verottaminenkin, useimmat neutraalit verot sotivat sitä vastaan, minkä ihmiset kokevat kohtuulliseksi ja mielekkääksi. Tämä ei ole täysin mieletöntä, tai ihmisten “ymmärtämättömyydestä” kumpuavaa, koska muita esimerkkejä neutraaleista veroista ovat satunnaiset henkilökohtaiset verot ja henkilökohtainen könttäsummavero.
Tämä kyllä nivoutuu kysymyksiin asuntojen “ylihinnasta”. Äkkiseltään näyttää — ja pitkälti varmaan onkin totta — että olisi vain tehokasta verottaa tämä ylihinta pois. Tämä onnistuu kuitenkin paljon paremmin kiinteistöveron ja maavuokrien kaltaisilla instrumenteilla.
onnea vaan vaaleihin!
-tämän asuntotulon kun otat pääteemaksi niin kyllä ääniä ropisee…
-rikkailta poistettiin varallisuusvero ja se sälytettiin pien ja keskituloisten niskaan->kiinteistövero->
ja taas mentiin kohti tasaveroa
odottelen mielenkiinnolla vaaleja,että kuka ottaa puolueista tämän poskettoman kiinteistöveron käsittelyyn ja sen suuruuden.
varsinkin täällä pk-seudulla(+14kehyskuntaa) ei taida toteutua kansalaisten yhdenveroisuus suhteessa vaikkapa keski-suomessa asuvaan.
ja kyllä,maksan veroja mielelläni kunhan verot maksetaan tuloista eikä mistään laskennallisista(ilma)leikkituloista.
-rauhallista joulua kaikille
Joku jo vihjasi tähän suuntaan, mutta kirjoitetaanpa tämä auki. Asuntotulon verottaminen vertautuisi siihen, että ryhdyttäisiin verottamaan kaikkea työtä, mitä ihmiset tekevät oman hyvinvointinsa eteen, mutta jossa raha ei vaihda omistajaa. Jos pesen autoni, saan auton puhtaustuloa, jota pitäisi verottaa samalla tavoin kuin jos veisin autoni pestäväksi. Jos teen itselleni ongen omalta maalta kaatamastani pajusta, vältän ALV:n, jonka joutuisin maksamaan, jos ostaisin jonkun muun tekemän ongen kaupasta.
Kaikki tajuavat, että oikea tie tässä ei ole tuon oman työn (tai asuntotulon) verotus, vaan jos asioita halutaan yhdenvertaistaa (esim. saada se kirurgi leikkaamaan nikkaroinnin sijaan), laskea verotusta asioissa, joissa raha vaihtaa omistajaa. Ongelmana tässä taas on se, että melkein koko verotussysteemimme rakentuu juuri sen varaan, että verotetaan asioita, joissa ihmiset maksavat toisilleen. Jos siis tulovero ja ALV poistettaisiin, tästä tulisi aikamoinen lovi julkiseen talouteen.
Joka tapauksessa vielä typerämpää olisi koittaa verottaa siitä, että ihmiset tekevät jotain tai käyttävät omistamiaan asioita niin, ettei raha vaihda omistajaa.
Mitä taas sitten siihen ristiinomistusesimerkkiin tulee, niin jos kaksi ihmistä omistaa ristiin vaikkapa 100 000 euron asunnon ja vuokraavat ne toisilleen ja kumpikin maksaa vuokraa sen verran kuin asuntolainojen korkomenot ovat, ei tässä tipu verottajalle mitään. Epäreilua nykysysteemissä on se oman asuntolainan verovähennys, josta nuo kaksi asujaa jäävät paitsi, ei itse asumistulo.
Jos tuo oman asunnon verovähennysoikeus poistettaisiin, voitaisiin perustaa seuraavan laisia osuuskuntia. Osuuskunnasta saisi ostaa osuuden, joka oikeuttaisi asumaan jossain osuuskunnan omistamassa (halutun hintaluokan) asunnossa. Käytännössä oltaisiin vuokralla siinä mielessä, ettei asuntoa vaihtaessa koskaan joutuisi maksamaan varainsiirtoveroa, koska asunnon omistus säilyisi osuuskunnalla, mutta asumiskustannukset olisivat samat kuin omistusasujalla. Se ulkoisvaikutus oman asunnon hyvässä kunnossa pidosta voitaisiin hyödyntää jotenkin niin, että asuntoa vaihdettaessa tai osuudesta luovuttaessa asunnon hinta määriteltäisiin ja sitä myöten sitten se, minkälaiseen asuntoon olisi oikeus muuttaa seuraavaksi. Jos osuuskunnat olisivat tarpeeksi suuria, olisi todennäköisesti suhteellisen helppoa löytää uusi asunto osuuskunnan sisältä etenkin jos osuuskunta lisäksi pyörittäisi vuokra-asuntoja ja vielä ottaisi vastaan sijoituksia, joita käytettäisiin niiden vuokra-asuntojen hankintaan ja sijoittajille maksettaisiin tästä sitten pääomatuloa.
Minä vaadin edelleen:
- kävelytulon verotusta!
— pyöräilytulon verotusta!
— joukkoliikennetulon verotusta!
— oman auton käyttötulon verotusta!
Kun yllä olevista liikkumisen muodoista syntyviä kuluja verrataan taksilla ajamisen hintaan, havaitaan että säästöä (=verotettava etuus) syntyy.
Esim.
* Kävely keskustaan 5 km = 0,01 € kenkien ja vaatteiden kulumaa
* Taksi keskustaan 5 km = 15 €
-> Kävelijälle syntyi laskennallista kävelytuloa 14,99 €, jota verotetaan marginaaliprosentilla 58 % -> veroa maksuun 8,69 €.
Sitä jäin nyt pohtimaan, että miten paljon uusien asuntojen rakentamista täytyisi oikein tukea, jotta hinnat ja vuokrat alkaisivat laskea?
Ainakin Helsingissä kun nuo uudet näyttävät maksavan jotakuinkin tuplasti käytettyihin verrattuna.
Seuraavassa linkissä on erittäin mielenkiintoista analyysia ja kommentteja asuntokuplasta. Kor Valitettavasti Suomi ei ole mukana:
http://www.newsmill.se/print/31170
Suomalaisilla asuntolainaa on 75 miljardia eli n. 45 % bkt:a, mikä on edm. linkin vertailussa hyvä sijoitus.
Muitakin keinoja asumiskustannusten hillintään eikä vain rokottaa ja kerätä kerätä asumisesta verotuloja, kuten kiinteistöveron katon poistolla aiotaan tehdä.
“rikkailta poistettiin varallisuusvero ja se sälytettiin pien ja keskituloisten niskaan->kiinteistövero->
ja taas mentiin kohti tasaveroa”
Näin on, varallisuusvero oli progressiivinen, mutta kiinteistövero on regressiivinen.
Osmo: “Raimo: Jos omistat ruokatehtaan ja haet sen varastosta perheellesi ruuat kotipöytään, että maksa siitä mitään, sinua verotetaan silti. tästä ruokaedusta.”
Toki luontaiseduista verotetaan, vaikka ei omistaisikaan tehdasta (tosin tehtaan omistaja ei ehkä ilmoita kaikkea verotuksessa) — tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin asuntotulon verotus.
Osmo kirjoittaa:
Onko kuitenkin niin, että jos vuokranantaja on elinkeinonharjoittaja, hän voi vähentää keräämistään vuokratuloista maksamansa yhtiövastikkeen. Tällöin kiinteistövero sisältyy yhtiövastikkeeseen, mutta vuokranantaja maksaa pääomatuloveroa vain saamansa vuokran ja tulonhankkimiskulun erotuksesta. Mielestäni tämä kyllä tasaa asumismuotojen eriarvoisuutta.
Tiedemies kirjoittaa:
Olen samaa mieltä. Mitä jos asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudesta asteittain luopumisen lisäksi myös vähitellen nostettaisiin kiinteistöveroa?
Erastotenes aleksandrialainen:
Kasvukeskusten ulkopuolella on paljon tyhjillään olevia halpoja taloja, ei ole pakko rakentaa aina uutta. Jos on pakko esim maatalouden tms elinkeinon harjoittamisen vuoksi asua kasvukeskuksen ulkopuolella, eikä vanhaa taloa ole saatavilla sieltä minne haluaa muuttaa, pitäisi se korkojen verovähennyksen poistumisen kompensaatio pystyä hoitua jotain muuta kautta.
Samuli Saarelma:
Tuo kuvaamasi osuuskuntajärjestely vastaa Ruotsin mallin mukaista asumisoikeusasumista tai Suomen muutamaa harvaa asukkaiden perustamien yhdistysten omistamia asumisoikeustaloja.
Suomalaisten isojen firmojen kuten ASO, Asuntosäätiö, TA ja YH ym asumisoikeustoiminta taas on raakaa bisnestä ja niissä saa asukas aina näppeihinsä. nimim. “kokemusta on”.
Tiedemies:
Saisinko tälle jotain järkeviä perusteluita?
Kari
Tiedemies, Samuli Saarelma ja muutamat muut jo sanoivat olennaisen. Olisin melkein yhtä hyvin voinut vain painaa ”komppaa” ‑nappia. Pari kommenttia kumminkin:
Osmo sanoi ketjun alkupuolella, että kansantulolaskelmissa asuntotulo lasketaan tuloksi, vaikka asuu omassa asunnossa. Kansantulolaskelmissa on paljon muutakin eleganttia ja raffinoitua, jolla ei ole paljonkaan tekemistä todellisen hyvinvoinnin tms. kanssa. Etten entisenä tilastonikkarina suorastaan sanoisi todellisuuden kanssa. Vihreiden uskoisi tämän tietävän, ja Oden nyt varsinkin. Aito ympäristötilinpito sentään jo ottaa ensi askeleitaan. Kai. En ole seurannut tarkasti.
Jos asunnon hinnannousua halutaan pitää verotettavana pääomatulona, se on sitten eri asia. Kuten Hellberg sanoo Pohjantähdessä, ”löytys siittä jotakin järkee”. Hyvitetäänkö sitten myös asunnon hinnan lasku, osaketappioiden tavoin?
Osmon kommentti Raimo K:lle ruokatehtailijasta ja tuotteiden syömisestä kotona hipoi absurdia. Jos yrittäjillä on tuollaisia verotuksellisia porsaanreikiä ja ne oikeasti ovat ongelma, voi ne toki tukkia. Oman asunnon ”asuntotulon” verottamisen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä muualla kuin hyvin abstraktissa teoretisoinnissa.
Verotusta suunnataan vanhan viisauden mukaan sinne missä on veronmaksukykyä. Asuntotulon verottaminen ei IRL tuohon kategoriaan kuulu. Tai jonkun kohdalla varmaan, mutta silloin voisi yhtä hyvin ottaa käyttöön varallisuusveron joka alkaisi – katsotaanpa stetsoniin – vaikka miljoonan euron arvoisesta kämpästä. Kunhan inflaatiotarkistus tehtäisiin silloin tällöin.
En aja tuollaista, mutta uskon että se olisi useimmille sentään helpommin tajuttavissa kuin asuntotulon verotus. Jopa niille hiljaa mielessään, joilla miljoonakämppä on ja jotka siis ääneen vastustaisivat.
“-> Kävelijälle syntyi laskennallista kävelytuloa 14,99 €, jota verotetaan marginaaliprosentilla 58 % -> veroa maksuun 8,69 €.”
Voisi sen ajatella niinkin, että kävelijä saastuttaa vähemmän, jolla on positiivinen vaikutus omaan ja muidenkin terveyteen. Kävelijän ansiosta tehdään enemmän työtä ja käytetään vähemmän sairaanhoitopalveluita. Siksi kävelijällä pitäisi olla negatiivinen haittavero, voisi olla vaikka 3 euroa / km…
Oletko nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että Suomi rikastuisi, jos kaikki myisivät asutonsa naapureilleen ja alkaisivat periä vuokraa toisiltaan?
Jos ei asuntotulon filosofiaa ymmärrä, niin on tollo? Siis nuo esimerkit mitä Odekin heittää ovat täysin kuvitteellisia.
Omistusasunnossa tuo “vuokra” on vastike. Jos omistat asunnon, omistat osakkeita ja olet joko niihin tai neliöihin sidottu taloyhtiötä koskevissa laskuissa ja maksuissa. Jos siis tuohon kuvitteelliseen asuntotuloon päädytään, niin putkiremontti maksaa kuvitteellisessa 70 neliön ja 300000 euron kämpässä ehkä n. 40000 euroa. Tämän kai saisi asuntotuloa verotettaessa vähentää verotuksessa? Vastaavasti vuokraa tuo voisi nostaa kuukaudessa satasen eli reilun tonnin vuodessa ja silloinkin summan kuolettamiseen menisi yli kolmekymmentä vuotta.
Asumisessa kysymys kai lienee siitä, että sijoitatko asuntoosi ja maksat siitä (useimmiten) lainaa sekä sitoudut mahdollisiin lisämaksuihin erilaisten taloyhtiöremonttien yms. toimien muuodossa vai asutko vuokralla ja annat vuokranantajan maksaa nuo maksut. Asumisen kannalta aika nollasummapeliltä tuntuu. Jos asumiset haluttaisiin samalle viivalle, niin kaikista asumisen tuista pitäisi luopua.
Sitten taas sijoittajan näkökulmasta… se on kiinni siitä, minkälaisen tuoton tuolle 300000 tuhannelle haluat. Voit pitää sen tilillä, sijoittaa asunto-osakkeisiin tai ostaa vaikka Noksua tm. firmaa. Ensimmäisessä “tuotto” on vakaata, eikä sitä juuri veroteta. Toisessa tuotta on vähän riskaabelimbaa, mutta kolmannessa vaihtoehdossa voi menettää kaiken (tokassa vaihtoehdossa sulla on edelleen se asunto, jonka voit pitää vuokralla) jos huono tuuri on.
Lopuksi, mikä on omistusasumisen hyöty. Se, että säästät omaan pussiin? [tai miten se nyt lienee, pankkihan saa korkoina melkoisen leijonan osan]
Jos vastikkeen yli menevä vuokraosuus olisi verovähennettävää, niin kaippa se voisi olla sitten myös omistusasunnon lainan kuukausierän suuruus myös? Siis, mitä nopeammin maksaa lainan pois, sitä enemmän saa vähentää… niin kauan kuin lainaa on. Sitten kun ei ole lainaa, niin ei ole enää vähennettävääkään ja sitten maksetaan tuloveroa kovemman mukaan.
Osmon esimerkki:
Yritetään vielä toisella esimerkillä.
Ajatellaan, että henkilöllä on talletettuna 300 000 euroa, josta hän saa korkotuloja 9000 euroa ja hän asuu vuokra-asunnossa, josta maksaa vuokraa 9000 euroa. Tämä menee muuten päittäin, mutta tuosta korkotuotosta menee veroa 28%. Sitten hän keksii myydä sijoituksensa ja ostaa sillä tuo asuntonsa sillä 300 000 eurolla. Sijoittamalla nuo talletetut rahat omaan asumiseensa, hän ei yhtäkkiä saakaan verotettavaa hyötyä pääomastaan.
Eli ensimmäisessä tapauksessa hän korkotuloilla kustantaa 72 % (6500 euroa) asumisestaan. Ja sitten sijoitettuaan omaan asuntoon, hän ei saa enää korkotuloja, mutta toisaalta vuokran sijasta maksaa vastiketta. 70 neliön kämpästä tuo olisi keskimäärin (3 euroa/neliö) vuodessa 2500 euroa. Eli lopputulos olisi molemmissa tapauksissa sama? Mutta ostamalla asunnon hän sitoutuu osallistumaan taloyhtiötä koskeviin remontteihin eli tässä esimerkissä hän mitä ilmeisimmin häviää omistamalla asuntonsa… tämäkö on sitä omistusasumisen asuntotuloa, jota halutaan vielä erikseen verottaa? Joo, en ole tajunnut tätä asuntotulon käsitettä, joten lienen aika tollo:)
Pyritäänkö muuten tällä asuntotulo-ajatuksella parantamaa asukkaiden asemaa vai sijoittajien? Äkkiseltään tätä asuntotulo-ajatusta voisi tulkita kehoitukseksi siirtyä vuokra-asumiseen, mikä mitä ilmeisimminkin nostaisi vuokria… lopputulos olisi, että vuokranantajat hyötyisivät ja tavallisen kansalaiset (joista kai aika harvalla on useampia asuntoja) maksaisivat hyödyn. Vai onko tässä tarkoitus laittaa omistusasujat ja vuokralla asujat vastakkain tappelemaan asiasta, josta kummallakaan ei ole mitään käsitystä. Kuka tästä hyötyisi?
Omistusasumista on ihan yhtä paljon syitä tukea kuin vuokralla asumista, mutta onko oikea väylä tukea korkokulujen kautta vai voisiko tuki olla vielä paremmin ohjattu asumisen perusparannushankkeisiin tai yleiseen asumisviihtyvyyteen (esim. kotitalousvähennystyyppisten etujen kautta)?
Asuntotulo on laskennallinen käsite. Sen avulla voidaan tehdä kansantulolaskelmat vertailukelpoisiksi sellaisissa maissa, joissa vuokra-asujien osuus on erilainen.
Mikäli kansantalouden kirjanpidossa ei tehtäisi näin, BKT luvut asukasta kohti näyttäisivät erilaisilta. Eivät ne toki sen oikeampia tai väärempiä olisi — mutta erilaisia.
SNA 93:sta selitys löytyy kohdasta 2.89:
http://unstats.un.org/unsd/sna1993/tocLev8.asp?L1=6&L2=5
Se, miksi juuri asuntotulo on mukana keskusteluissa — ja esimerkiksi autotulo ei — johtunee siitä, että kansantalouden tilinpito hyväksyy ainoastaan asunnonoston kotitalouden investoinniksi. Autonosto ja kaikki muutkin hankinnat ovat kulutusta, eikä niitä aktivoida.
Siksipä korkeat tai matalat asuntojen hinnat eivät näy BKT-luvuissa muuten kuin vuokrien kautta.
Asia voisi olla toisinkin, mutta se nyt vain sattuu olemaan näin. Asiasta on päästy sopimukseen YK:n tilastokokouksissa ja sillä sipuli.
Se, että verottaja hamuaa asuntotulon suuntaan onkin jo toinen juttu.
Suomenkin BKT:sta aika iso osa tuotantoa muodostuu asuntotulosta, joka omistusasujien osalta lasketaan markkinavuokrien perusteella. Vanhojen omistusasuntojen osalta tulo on tavallaan ylimitoitettua — ainakaan eurot eivät vaihda omistajaa (asuntotulo kirjataan samansuuruisena tuotantoon ja kulutukseen).
Asuntojen omistus ja vuokraus on tuottanut “arvonlisää” Nokia-kuplan parhaimpinakin vuosina enemmän kuin “sähköteknisten tuotteiden ja optisten laitteiden valmistus”, vuonna 2009 lähes kolminkertaisesti. (Lähde: http://pxweb2.stat.fi/database/StatFin/kan/vtp/vtp_fi.asp taulukko “Toimialojen arvonlisäykset 1975–2009”)
Auton vuotuisissa kuluissa on aika vähän korkoa verrattuna vaikkapa poistoon. Se ei vertaudu asuntoon. Ennen autostakin kuitenkin maksettiin omaisuusveroa. Toki muukin varallisuus kuin asuntovarallisuus vaikuttaa hyvinvointiin, mutta asunnon osuus on ratkaisevan suuri muihin asioihin verrattuna.
Mörökölli, kyllä useimmat vuokranantajat osaavat laskea ja nostavat vuokraa, kun asunnon tai talon remontteihin menee rahaa. Isommat kiinteistösijoitusfirmat osaavat ehkä jyvittää remonttikulut ja aktivoivat remontit taseeseen etukäteen, mutta muutaman asunnon omistajilta tai asunto-oy:iltä se ei onnistu.
Asuntotuloa on vaikea hahmottaa, jos asunto on hankittu pitkällä ja tuloihin nähden liian isolla lainalla. Sellaisesta kai pitäisi päästä pois muutenkin. Ei talouspolitiikan perusteena voi olla se, että niin moni on tehnyt niin tyhmiä päätöksiä. Se kannustaa vain isompaan tyhmyyteen jatkossa.
Jos asuntotuloa aletaan verottamaan, niin olisivatko sitten esimerkiksi taloyhtiöön tehtävän putkiremontin kulut verovähennyskelpoisia, koska nehän olisivat silloin tulonhankkimisesta aiheutuneita kuluja?
Osmo kirjoittikin jo kokonaisen jutun niistä syistä, joiden vuoksi omistusasumista on syytä tukea. Kyse on siis kannustinvaikutuksista, eli siitä, että omistajalla ja asukkaalla on samansuuntaisia, mutta hieman erilaisia kannustimia asunnon kunnossapidon suhteen.
Kun asukas ja omistaja ovat eri henkilö, niin sellaiset tekijät, jotka a) ovat asumismukavuuden kannalta olennaisia, mutta jälleenmyynti/vuokrausarvon kannalta vähäisiä, ja jotka ovat omistajan kontrollissa, tai b) ovat asumismukavuuden kannalta vähämerkityksisiä mutta jälleenmyyntiarvon kannalta olennaisia ja asukkaan kontrollissa, jäävät alihoidetuksi.
Lisäksi näyttäisi olevan joitain tällaisten suoraviivaisten kannustinvaikutusten ulkopuolisia seikkoja, kuten esimerkiksi identiteettiin (omistusasuja “kokee” olevansa enemmän osallinen) liittyviä tekijöitä. Yleisestiottaen omistusasuja kantaa enemmän riskiä asumismuotoonsa ja asunnon kuntoon liittyen, ja tämän ainakin pitäisi pakottaa tiettyyn vastuullisuuteen myös henkilökohtaisessa taloudenpidossa. (Kannustinvaikutus vaikuttaa pidemmälle myös sillä partikulaarisella tavalla, että taloudellisen riskin vuoksi omistusasujalle työttömyys on suurempi riski, ja työttömyyskaudet jäävät lyhyemmiksi. Tämä ei tosin ole mikään yleinen syy, vaan seuraus asumistukijärjestelmästä, joka, kuten Osmo toisessa kirjoituksessa jo kerkesi sanomaankin, tukee omistusasumista vähän parempituloisilla ja vuokra-asumista köyhemmillä)
Mörökölli
Jos ei asuntotulon filosofiaa ymmärrä, niin on tollo?
Kyllä.
Mutta miksi kaikki jauhavat tästä asuntotulosta, etenkin jos ei ymmärrä sitä? Eihän sitä kyseinen työryhmä oleedes ehdottanut.
Osmo kysyi 16.24:
“Oletko nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että Suomi rikastuisi, jos kaikki myisivät asutonsa naapureilleen ja alkaisivat periä vuokraa toisiltaan?”
Kenlie vastasi 17.27 paremmin kuin olisin osannut. Painoin jo tykkää-nappia:)
Just my point: kansantulolaskelmilla ja sillä, mikä ihmiset arjessa mieltävät tuloksi on eroa. Ensinmainittua ei kannata ottaa verotusperusteeksi.
Veroja rakastavat tai ainakin sietävät hyvinvointivaltion kannattajatkaan — kuten yllekirjoittanut — eivät koe mielekkääksi maksaa asuntotulosta veroa yhtään sen enempää kuin autotulosta tai lumilapiotulosta.
Jos asia joitakin niin kovasti rassaa — en tarkoita Osmoa — niin sen voi hoitaa varallisuusverolla tai ehkä mieluummin asunnon myyntivoiton verotuksella. Kunhan myös myyntitappiot huomioidaan.
Tiedemies
Vaan sepä ei vastannut siihen minun kysymykseeni. Mitkä ovat ne kannustinvaikutukset, jotka tässä eivät välity markkinoilla? Ja erinnäisellä lainsäätäjien kikkailulla ne sitten kuitenkin välittyvät?
Jumalan terve! Eikö tuo päde aivan täysin yhtäläisesti mihin tahansa hyödykkeeseen, minkä voin kaupasta ostaa? Ja jos kaikessa muussa markkinat toimivat, niin sitten sinä tulet tänne vakavalla naamalla sanomaan, että “juu no tässä jutussa, jossa minä kerään valtion avustuksia, ne eivät nyt vaan toimikaan”? Eiku se on niinqu eri asia tämä asuminen.…
Vastenmielistä.
Kari
Ainakin yksi järkevä syy tukea omistusasumista on se, että omassa talossa asuva ihminen ei todennäköisesti ala kommunistiksi 😉
Samuli Saarelma:
“Minustakin omistusasunnon korkovähennyksistä luopuminen olisi se oikea tapa päästä eroon eri asumismuotojen eriarvoisuudesta.”
Minusta tämä ei poista asumismuotojen välistä eriarvoisuutta lainkaan. Korkovähennyksen poistaminen koskee asunnon hankkimista velkarahalla eikä asumista itseään. Minusta kysymys on siitä, että vuokra-asumista verotetaan ja omistusasumista ei.
Korkovähennys on enemmän verrannollinen muuhun sijoittamiseen velkarahalla. Olisi epäneutraalia, jos sijoituslainan korkoja ei saisi vähentää, jos asunnon ostamiseen otetun lainan korot saisi vähentää.
Mitkä ovat ne kannustinvaikutukset, jotka tässä eivät välity markkinoilla?
Kuule, en tiedä, mutta tilastollisen tarkastelun pohjalta on niin, että omistusasujat sotkevat paikkoja vähemmän, osallistuvat yhteisön toimintaan enemmän, ja tekevät vähemmän kaikenlaisia kupruja.
Tehokkaassa verotuksessa ja subventiossa on kaksi periaatetta, jotka kilpailevat: DWL:n minimointi eli Ramseyn sääntö ja Pigou-verotus.
Eli yhtäältä optimaalisessa verotuksessa pyritään minimoimaan vääristymä, eli sen vaikutus käyttäytymiseen markkinoilla (koska markkinan oletetaan hoitavan asian). Tässä suhteessa asuntotulon veron pitäisi olla sama kuin vuokran.
Toisaalta asumiseen liittyy ulkoisvaikutusta, joka voidaan havaita tilastollisessa tarkastelussa. Tämä on siis ihan empiirinen tosiasia. Ainakin yhden tutkimuksen (en nyt jaksa etsiä; tänne sen olen joskus linkittänyt) mukaan omistusasujat tuottavat vähemmän jätettä. Voidaan siis ajatella, että vuokralla-asumisen verottaminen on jätteentuottamisen ja muun yleisen paikkojen sotkemisen Pigou-vero.
Tähänhän raportissa viitattiinkin. Sama pätee moniin muihin asioihin, joilla katsotaan olevan jokin negatiivinen ulkoisvaikutus, joka ei hinnassa näy. Yhtä lailla tupakka- ja alkoholiveroja pitäisi paheksua. Tämä on etupäässä empiirinen kysymys, ei periaatteellinen. Se, että siitä tehdään periaatteellinen kysymys kertoo joko halusta rikkoa ja sotkea paikkoja, tai äärimmäisyyksiin menevästä uskosta markkinoiden kaikkivoipaisuuteen.
Ehkä nyt joulurauhan jälkeen sopii jo vastata.
Minä kysyin:
Tiedemies:
En tiedä minäkään, ja siksi kytyin.
Ja minä en saa tätä asiaa järkevästi kirjoitettua vastaukseksi, niin kirjoitan tähän argumenttini:
1) näyttöä omistusasumisen hyödyistä ei tosiasiallisesti ole, ja
2) Mahdollinen hyöty siitä joka tapauksessa välittyy markkinoilla.
On minulla pari muutakin argumenttia, mutta jätän ne käyttämättä — ei ole tarvetta. No joo, näennäisesti kohdan yksi validiteetti ei enää vaatisi kohtaa kaksi, mutta siihenkin on syyt…
Ja joka ikinen, joka on asiaa vähänkään funtsinut, tietää, että omistusasujat ovat täysin erilainen joukko kuin vuokrilla asujat.
Voihan tuon teoriassa vakioida, mutta väitän, että sellaista superneroa ei ole olemassakaan, joka tuon osaisi tehdä. Ei onnistu (kohta 1)
Ja tässä on ihan järkyttävä ero siihen viittaamaasi alkoholi- tai tupakkaveroihin: niistä on _tilastotiedon lisäksi_ saatavissa ihan oikeaa kliinistä tutkimusmateriaalia. Me tiedämme ne syyt ja seuraukset.
Miksi Pigou pitää asiaan sotkea, jos suomeksi asia on haittavero. Ja tiedät itse ihan yhtä hyvin kuin minäkin, että minä en ole tuosta asiasta eri mieltä.
Ja kohtaan 2, jota et käsitellyt. On _vahvoja_ perusteita, että tämä “ongelma” välittyy markkinoilla. Ns. “hyvillä” alueilla kämpät maksavat enemmän, samoin “hyvissä” taloyhtiöissä. Markkinat välittävät näitä mainitsemisasi “ulkoishaittoja” ihan parakelpoisesti. Eivät ne ole mitään ulkoishaittoja, jos ne kerran näkyvät hinnoissa!
Jos nyt siis unohdetaan se, mikä ei toimi markkinoilla: eli kaikenlaiset muut kaupunkien häröilyt, opiskelija-asunnot tms.
Tämä taisi kyllä olla asiallinen piikki. Minähän itse (epäreilusti) viittailin sinun etuusi.
Puolustuksena sanoisin, että minä kyllä itse hyödyn tuosta tukemisesta hyvinkin paljon, minä perin niitä asuntoja.
Kari
Tiedemies,
Ja vielä, asia toisin päin. Jos meillä olisi hypoteettinen yhteiskunta, jossa veroja yms. ei olisi ja sinulle ja minulle ennettaisiin tehtäväksi ilmeisten kulujen kattamiseksi säätää veroja, niin tulisitko sinä oikeasti vakavalla naamalla minulle selittämään, että “kyllä vuokralla asumisesta pitäisi maksaa haittaveroa”?
Kari
Vastaan hypoteettisen yhteiskunnan kysymykseesi: jos meillä olisi tarve alkaa kerätä veroa, ja päätös olisi, jonka mukaan sitä kerätään pääomatuloista, niin asunnon vaihtoehtoiskustannuksen verottaminen ei olisi minusta samalla viivalla vuokran verottamisen kanssa.
Kun veropohjaa laajennetaan eli suomeksi, kun laaditaan uusia veroja, niin pigou-argumentti pitää olla mukana. Ei se mene pelkästään niin kuin väität, että haittoja verotetaan, aina tehdään myös valinta siitä, mitä ei veroteta, tai verotetaan vähemmän.
Se, että esimerkiksi eri tuotteisiin sovelletaan eri arvonlisäveroa, on osin perusteltu pigou-argumentilla, mutta perustelu ei ole se, että 23% normaali verokanta on haittavero, vaan se, että esimerkiksi lääkkeiden alhaisempi vero perustuu siihen, että lääkkeet ovat hyväksi.
Omistusasumisen tukeminen voi olla perusteltua, koska omistusasuja tuottaa ulkoishyötyjä. Perustelut on monen kertaan esitetty. Jos haluat tämän vääntää muotoon, että vuokralla asumisesta pitäisi maksaa haittaveroa, niin en taistele vastaan. Olen vuokra-asunnossa joskus asunut, ja kyllä se silloin tuntui perustellultakin.
Mitä tulee siihen, että “välittyvät markkinoilla”, niin yksilön toiminta vaikuttaa paitsi omaan, myös naapureiden asuntojen hintaan. Korostan, että tämä on empiirinen kysymys, ja kuten kirjoitin, jonkinlainen identiteettikysymys.
Kerrostalon pihapiiri ja rappukäytävät muodostavat kerrostalon asukkaiden “yhteismaan”. Vuokra-asujan ja omistusasujan kannustimet pitää tästä yhteismaasta ovat osittain erilaiset, osin samanlaiset. Vuokra-asujalla kannustin liittyy yksinomaan asumisviihtyvyyteen, omistusasujalla tämän lisäksi myös jälleenmyyntiarvoon.
Kummankin toiminnassa on kuitenkin myös ulkoisvaikutus muiden asukkaiden suhteen. Jos asukas haravoi lehdet ja kerää pihasta roskat, tällä on vaikutus paitsi asukkaan omaan viihtyvyyteen ja jälleenmyyntiarvoon. Tämä on se ulkoisvaikutus, ja mikä tahansa heikennys tämän kannustimiin vähentää tätä ulkoisvaikutusta.
Ei ole lainkaan sattumaa, että taloyhtiöiden yhtiökokouksissa omistajia, jotka ovat vuokranneet asuntonsa eteenpäin, pääsääntöisesti hieman paheksutaan. He ikäänkuin vapaamatkustavat omistusasujien panostuksella. Se, onko tämä kokemus validi, on edelleen empiirinen kysymys, jonka “oikeaa” vastausta en tunne.
Tiedemies:
Et voi olla tosissas. Lääkkeiden alhaisempi vero voi ehkä perustua siihen, että jos ei käytä lääkkeitä saa yhteiskunnalta tuettua terveydenhoitoa, mutta tuskin nyt sentään siihen, että lääkkeet ovat hyväksi. Tällä perusteellahan alennettu alvi pitäisi olla suunnilleen kaikessa mitä ihmiset vapaaehtoisesti ostavat.
Ja niin kauan kuin yhteiskunta tukee työttömiä niin siitä on myös “ulkoishaittoja”. Pitäskö sitä sittenkin verottaa? Kumpi näistä vaikutuksista on suurempi ja millä perusteella?
Alennettuja arvonlisäveroja perustellaan toisaalta pigou-argumentilla (kannattaa verottaa sitä, mistä on haittaa eikä sitä, mistä on hyötyä) mutta vielä enemmän tulonjakoargumentilla, joskin se argumentti on usein falski, mutta se ei estä käyttämästä sitä. Ruuan alempaa arvonlisäveroa esimerkiksi ei perustella sillä, että ihmisiä pitäisi kannustaa syömään enemmän.
Eihän se näin mene. Toiselle vuokraaminen ja asuminen ovat aivan eri kategorian asioita, joita ei millään tempuilla saada samalle viivalle. Vääristymien ehkäisemiseksi asuntojen vuokratuloja on verotettava samoilla periaatteilla kuin muitakin vuokratuloja ja oman asunnon käyttöön on suhtauduttava samalla tavalla kuin muunkin oman omaisuuden käyttöön.
Ja niin kauan kuin yhteiskunta tukee työttömiä niin siitä on myös “ulkoishaittoja”. Pitäskö sitä sittenkin verottaa? Kumpi näistä vaikutuksista on suurempi ja millä perusteella?
Itse olen sitä mieltä, että yhteiskunnan tuki työttömyysvakuutuksille on työttömyyden subventointia ja siten tuottaa työttömyyttä. Kannatan perustulomallia vain ja ainoastaan siinä mielessä, että se on neutraalimpi työttömyyden suhteen.
On selvää, että työttömyydessä on paljon haittoja. Työttömyyttä voisi yhtä hyvin mielestäni verottaa esimerkiksi asettamalla sille intertemporaalisen veron, mutta tämä ei ole ongelmatonta. Ongelmat ovat itseasiassa kokolailla samanlaiset kuin asuntotulon verossa: tosiasiassa ne eivät ole neutraaleja muille kuin niille, joiden henkilökohtaisen aikapreferenssin laskennallinen korkokanta on sama kuin vuokratuotto. (Tai mahdollinen tuleva veronkorotus työttömälle)
Tuo pigou-argumentti “lääkkeet ovat hyväksi” tarkoitti siis, että uskotaan, että on ulkoisvaikutusten mielessä parempi, että lääkärin määräämät lääkkeet syödään kuin että ne jätettäisiin syömättä, tai että satunnaisesta päänsärystä kärsivä hoitaa sitä (kohtuuden rajoissa) buranalla kuin jättää hoitamatta.
Asuntotulon vero on mielestäni Ramsey-mielessä perusteltu, mutta ei Pigou-mielessä. Nämä ovat kuitenkin teoreettisia argumentteja. Huomattavasti tärkeämpi on, että jokaisen pitää asua jossain, joten (melkein) jokaisella on oltava ainakin yksi asunto, josta ei tosiasiassa saa mitään tuloja. Ihmiset eivät yksinkertaisesti koe oikeudenmukaiseksi sitä, että menojen pienentäminen katsotaan verotettavaksi tuloksi, se koetaan samankaltaiseksi oikeudenmukaisuuskysymykseksi kuin se, että ihmisten pitäisi maksaa joka kuukausi käyttämättäjääneestä tulosta “vaihtoehtoiskustannusveroa”.
äh… mä kirjoitin epäselvästi. Omistusasuminen aiheuttaa työttömyyttä, josta on ulkoishaittoja. Pitäskö omistusasumista verottaa vai tukee? Kumpi ulkoisvaikutus on suurempi?
Tiedemies,
En siis ole eri mieltä siitä, etteikö verotusta olisi järkevää tarkastella neutraaliuden lisäksi esimerkiksi (ulkois-)haittojen (tai hyötyjen) näkökulmasta. Mutta olen sitä mieltä, että tässä kyseisessä tapauksessa — omistusasuminen vs. vuokralla asuminen — se ei ole järkevää.
Sanoit, että asian tarkastelu on sinällään empiirisesti tutkittavissa oleva tosiasia. Minä väitän, että se ei sitä _käytännössä_ ole. Mainitsin jo, että tuo muiden tekijöiden vakiointi on erittäin hankalaa. Tämän lisäksi tilanne luultavimmin muuttuu jatkuvasti, koska yhteiskunnan ja talouden rakenteet muuttuvat. Ja minusta se, että asiaa ei tosiasiassa voi yksiselitteisesti (tai edes lähelle sitä) tutkia, on jo vahva peruste siihen, että tässä asiassa kannattaisi pitäytyä mahdollisimman neutraalissa verotuskäytännössä (=jättää ne hyötyjen ja haittojen punninta ihmisille itselleen).
Otetaan esimerkki, jossa haittaverotus on järkevä ja hyödyllinen tapa määrätä veroja.
Meillä on tehdas, joka tuottamiensa hyödykkeiden ohessa tuottaa ilmansaasteita lähiympäristöönsä. (1) tilastollisesti nähdään, että lähiseudun asukkaat esimerkiksi sairastuvat tiettyihin tauteihin muita useammin,
(2) meillä on vahvaa lääketieteellistä evidenssiä siitä, että nimenomaan tehtaan tuottamat saasteet aiheuttavat ko. tauteja ja ne aiheuttavat koko yhteiskunnalle kuluja (sairaanhoito),
(3) me tiedämme saasteiden olevan luonteeltaan ulkoisvaikutus, koska niiden haitat eivät välity markkinamekanismin kautta (eli sen tehtaan asiakkaat esimerkiksi ovat eri porukka kuin lähiseudun asukkaat)
(4) jos me verotamme mainittuja saastepäästöjä, on ilmeistä, että verotus kohdentuu oikeammin (haitan aiheuttajille, eli ko. tehtaan asiakkaille) ja toisaalta päästöt luultavasti vähenevät, koska tehtaalla on insentiivi välttää veroja.
Jos me nyt sitten vastaavasti tuemme esimerkiksi omistusasumista (eli verotamme vuokralla asumista), niin tuo päättely ei oikein toimi. Kohta 1 ilmeisesti pitää paikkansa täällä esitetyin argumentein, eli omistusasujat esimerkiksi pitävät parempaa huolta asuinympäristöstään.
Kohdassa 2 ollaan jo todellisissa ongelmissa, koska meillä ei ole yhtä vahvaa kausaliteettia näköpiirissä tässä asiassa. Omistusasujalla on tietenkin (osin) erilaiset insentiivit kuin vuokralla asuvalla, mutta onko se sitten yhteiskunnan kannalta kokonaisuudessaan hyvä vai huono asia onkin kysymys, joka jää vastaamatta. Vuokralla asujilla saattaa esimerkiksi olla suuremmat insentiivit hankkiutua tarkoituksenmukaisempiin töihin tai sijoittaa rahansa paremmin tuottaviin kohteisiin, mikä eittämättä on myös yhteiskunnan etu.
Ainakaan minusta ei ole mitenkään itsestäänselvää, että hyödyt ja haitat eivät välittyisi markkinoilla (kohta 3), esimerkiksi juuri tuolla “nyreilyllä” yhtiökokouksissa ja esimerkiksi sillä, että asiallisemmat vuokralaiset yleensä saavat paremmat ehdot (vapailla markkinoilla, en nyt puutu erilaisiin muihin sosiaalisiin tulonsiirtoihin).
Kohta neljä onkin jo mielenkiintoisempi. Jos omistusasumista tuetaan, meillä tietenkin on enemmän omistusasumista, mutta ei ole mitenkään itsestäänselvää, että nämä “uudet” omistusasujat käyttäytyisivät samoin kuin “vanhat”, eli esimerkiksi olisivat kiinnostuneempia ympäristöstään. Lisäksi vaikutukset menevät tässä massiivisessa määrin ihan muihin taskuihin: eli niille, jotka omistavat tällä hetkellä asuntoja ja kiinteistöjä (tuet menevät hintoihin). Korkeammilla asuntojen hinnoilla taas sitten on yhtä ja toista muuta ulkoisvaikutusta koko yhteiskuntaan — ei ole helppoa arvioida, mitä ne ovat.
Eli summa summarum: minusta tässä tuo haittaverottaminen ei toimi ollenkaan niin hyvin kuin edellä mainitussa tehdasesimerkissä.
Minua nyppii tuon asian puolivillainen perustelu, koska nyt kuitenkin puhutaan vuositasolla miljardiluokan tulonsiirroista, mikä ei ole vähäinen summa esimerkiksi BKT:hen verrattuna. Kyllä tuon perustelemiseen Pigou-nkökulmasta vaadittaisiin minusta ihan oikeasti todella kovia näyttöjä hyödyistä ja haitoista.
Tuohon verrattuna esimerkiksi nämä kasettimaksut ovat puuhastelua merkityksettömien pikkuasioiden kanssa.
—
Mitä taas tulee tuohon asumistulon verotukseen, niin ymmärrän kyllä näkökantasi tuosta “oikeudenmukaisuudesta” ja sen kokemisesta. Vaikka olenkin sitä mieltä, että kaikkia pääomatuloja pitäisi lähtökohtaisesti verottaa yhtäläisesti, en pidä tuota asiaa keskeisimpänä ongelmana. Tai sanotaan näin, että jos nyt korjaisimme aluksi nämä kaikkein räikeimmät ongelmat asuntomarkkinoilta (esim. korkovähennys, ylimitoitettu sääntely ja asumistukien yms. aiheuttamat markkinavireet), ja mietitään sitä sen jälkeen.
Kari
Sveitsissä on vähän muutakin eroa. Suomessa veroaste on 42 ja rapiat , Sveitsissä 27 % (Economist World in Figures 2011)
Hieno juttu, jos Soininvaara ottaa enemmänkin verotuksen mallia Sveitsistä.
Me voimme ihan hyvin katsoa, kolaako omistusasuja useammin myös muiden käyttämän pihatien, tekeekö hän enemmän jätettä jne, kun koulutus, tulotaso jne. on otettu huomioon. Tämä on empiirinen kysymys, joka ratkeaa.
Erillinen kysymys on sitten se, onko tämä riittävä peruste korkovähennysten tms. kaltaisten selkeästi vääristävien toimenpiteiden toteuttamiselle. En usko, että on.
Tämä on toisaalta sivuseikka, koska kuten totesin, pääpointti on, että laskennallisen asuntotulon verottaminen on sen verran järeä toimenpide, että siinä tarvitaan jo muutakin perustetta kuin se, että asumisen pitää olla “neutraalia”. Teoreettinen neutraaliusargumentti menee niin, että asuntotuloa pitäisi verottaa siinä missä vuokraa niin, että ihminen olisi (verovaikutuksen suhteen) indifferentti vuokralla asumisen ja omistusasumisen välillä.
Kuten yllä todettiin, tämä teoreettinen neutraaliusargumentti on kuitenkin aika hutera käytännössä, koska asunnon omistaminen sinänsä ei tuota veronmaksukykyä muuten kuin siinä triviaalissa merkityksessä, että asunnon myyminen toisi rahaa. Mutta jos tämä hyväksytään argumentiksi, niin ihan kaikkea omistamista, taiteesta pöytähopeisiin pitäisi verottaa laskennallisesta “tulosta”, joka tulee siitä, että sitä ei vuokraa.
Tiedemies. Kyllä asunnon omistaminen tuottaa veronmaksukykyä. Jos meillä on kaksi samanalisessa asunnossa asuvaa henkilöä, joiden palkka verojen jälkeen on 1200 euroa kuussa ja toinen maksaa tästä 600 euroa vuokraa ja toinen 60 euroa yhtiövastiketta, kyvyssä maksaa erotuksesta veroa on eroa.
Kuinka paljon valtio menettää verotuloja jättämällä verottamatta laskennallista siivoustuloa, mikä aiheuttaa suunnattomasti työttömyyttä. Neutraalisuus, neutraalisuus, neutraalisuus…kuinka hyvältä se kuulostaa. Se ikään kuin erottaa asiantuntijan maallikosta.
Se, että ostettuja palveluja verotetaan ja itsepalvelu on verotonta, johtaa todellakin taloudelliseen tehottomuuteen, minkä seurauksena esimerkiksi ahtaasti asuvat suomalaiset käyttävät huomattavasti kotien pinta-alasta pyykkihuoltoon, kun toisenlaisen verotuksen maissa käytetään pesuloita. Yhdysvalloissa palveluilla ei ole arvonlisäveroa, mikä selittää palveluammattien huomattavan runsauden Suomeen verrattuna. Koska verokarhu ei voi tulla kotiin, asia on hoidettava muuten. Arvonlisävero alas itsepalvelun kanssa kilpailevilta palveluilta (USA) tai kotitalousvähennys (Suomi)
Täällä on vaadittu esimerkiksi lumilapioveroa, jos asunnot pannaan asuntotuloverolle. Lumilapion hinta lienee noin 20 euroa uutena eli elinkaarensa puolivälissä noin 10 e3uroa. Neljän prosentin vero tästä on 40 senttiä ja siitä pääomatulovero olisi noin 11 senttiä. Asunnon osalta puhutaan vähän isommista summista. Auton osalta veroa perittäisiin keskimäärin 10 000 euron arvosta 400 euroa vuodessa ja peritäänkin käyttömaksuna.
Yhdysvalloissa ei ole arvonlisäveroa tavaroilla eikä palveluilla. Sitä on kyllä ehdotettu vuosia korjaamaan taloutta, mutta se ei ikinä tule menemään läpi. Osavaltioilla taas on nippu erilaisia sales taxeja ja ne kaikki eroavat toisistaan.
Tuolta voi katsoa tarkemmin:
http://retirementliving.com/RLtaxes.html
Jos jaksaa käydä läpi kaikki 50 osavaltiota, niin saa aika hyvä käsityksen USA:n verotuksesta.
Koko keskustelu vaan tuntuu jumiutuneen siihen, että yritetään löytää joku, miltä voidaan kerätä lisää veroja ilman kaatumista. Voisi olla välillä aiheellista perata myös menopuoli kunnolla. En tarkoita juustohöylää, vaan kirvestä. Se että julkisenpuolen menot ovat 50% BKT:sta on vain kestämätön tilanne ja sitä ei verotusta hienosäätämällä voi korjata.
2008 tilastoja:
http://www.stat.fi/til/jmete/2008/jmete_2008_2010-01–29_tau_001_fi.html
“G0103 Yleiset hallintopalvelut” 4,9 miljardia 2,7% BKT:sta.
Osmo, tämä juuri on argumenttisi ongelma. En ole laisinkaan eri mieltä neutraliusargumentista, mutta veronmaksukyvyn argumenttisi on väärä. Ei veronmaksukykyä synny siitä, että ei ole menoja, jos ei ole tulojakaan. Omistusasunnossa asuva voi olla eläkeläinen, joka on hankkinut asunnon siksi, että ei tarvitsisi maksaa vuokraa.
Ymmärrän kyllä, että puhtaan taloustieteellisen argumentin nojalla tämä on ihan sama kuin että tämä eläkeläinen olisi asuntonsa maksamisen sijaan säästänyt palkastaan maksaakseen myöhemmin vuokraa.
Palvelusektorin argumentti on myös tukee tätä näkökulmaa. Suomessa pesulat ovat verrattain kalliita. Tämä johtuu tosin vain osaksi veroista, en tiedä miksi. Parin maton pesettäminen maksaa melkein sata euroa (tein niin jouluksi). Tavallinen pyykinpesu maksaa ehkä pari kymppiä. Meillä joudutaan pesemään pari koneellista pyykkiä päivässä, sanotaan reiluuden nimissä 10 koneellista viikossa. Tämän veronmaksukyvyn argumentin mukaan tästä tulisi meille “pesutuloa” 800 euroa kuussa, ja sen pitäisi olla verotettavaa — onhan meidän veronmaksukykymme verrattomasti suurempi kuin sellaisen, joka pesettää mattonsa pesulassa.
Neutraaliusargumentti sanoisi, että pesukoneen omistamisesta pitäisi periä pesulatuloveroa. Itseasiassa, neutraaliusargumentti sanoisi, että ihmisten pitäisi maksaa veroa siitä tuntipalkasta, jonka he voisivat tienata tekemällä 16 tuntisia työpäiviä, jotta vero ei vaikuttaisi heidän valintaansa vapaa-ajan ja työn välillä.
Ihmiset nyt eivät yksinkertaisesti miellä tällaista teoreettista tuloa tuloksi, ja mielestäni hyvästä syystä.
Tiedemies,
Pesula-argumenttini idea oli siinä, että korkean verotuyksen maissa, erityisesti jos vero perustuu arvonlisäveroon, palvelusektori alikehittyy verrattuna maihin, jossa palveluja verotetaan vähemmän.
Menee jo jankkaamisen puolelle, mutta kuitenkin. Ihmiset laajalti tuskin ymmärtävät veronmaksukykynsä parantuneen sillä perusteella, että joku toinen heidän naapurissa asuu vuokralla. Tästä nyt ei enää ole pitkä matka siihen, että lasketaan vaikka perimän perusteella ihmisten laskennallinen tulontekokyky. Olisi jälleen varmasti neutraali ja jopa kannustava, mutta olisiko kyse todellisesta veronmaksukyvystä.
“Yhdysvalloissa palveluilla ei ole arvonlisäveroa, mikä selittää palveluammattien huomattavan runsauden Suomeen verrattuna. ”
USA verottaakin työtä ja kerää verotuloistaan n 47 % tuloverona, Suomi 39 %.Kulutusveroina USA kerää vain 17 % ja Suomi 30 %
Näyttää siltä, että Suomen ja USA:n verotusstrategiat ovat aivan päinvastaiset
“Yhdysvalloissa palveluilla ei ole arvonlisäveroa, mikä selittää palveluammattien huomattavan runsauden Suomeen verrattuna. ”
USA:n pesulabusineksesta 50 % hallitsevat ns coin laundry:t eli itsepalvelupesulat.
Toiseta puolesta valtaosa on ns laitospesulatoimintaa, joten kotitalouksille suunnattu palvelupesulatoiminta ei ole niin laajaa kuin annat ymmärtää
Entäs sitten väite, että palveluja syntyy enemmän kuin verotetaan vähemmän. Tulonsiirrot vähäisempiä, niin kannustaa keksimään hommia, joistaa tienaa edes jotain.
Kyse on siitä, että esim. Intiassa hyvin toimeen tuleva ihminen palkkaa suoraan autonkuljettajan ja kodinhoitajan. Suomessa taas raha siirretään ensin julkishallinnolle, joka sitten jakaa nämä eteenpäin erilaisina vastikkeettomina avustuksina.
Menee nyt vähän vänkäämiseksi…
Tiedemies:
Teoriassa ehkä, käytännössä tuo vain on paljon, paljon monimutkaisempaa kuin mitä annat ymmärtää. Ihan jo lähtien siitä, että millä kyselytutkimuksilla ja millaisilla otoksilla tuota pitäisi lähteä avaamaan — työlästä hankalaa, ja tuloksista ei ole mitään häikäisevää odotettavissa. Ja minä sitäpaitsi luulen, että yleisemmin altruistinen käyttäytyminen/vastuuntunto selittyy jollakin sellaisella tekijällä, joka ei palaudu yleisiin sosioekonoomisiin luokkiin.
Mutta tämä ei ole edes se suurin ongelma. Suurempi ongelma on, että ei ole mitään yksiselitteistä tapaa määrittää niitä vuokralla vs. omistusasunnossa asumisen ulkoishaittoja ja hyötyjä kokonaisuudessaan. Ja tästä _kokonaisuudestahan_ pitäisi olla kiinnostuneita, jos me haluamme erilaisia tulonsiirtoja esittää Pigou-argumentein.
Tavallaanhan näin tapahtuukin, kyllähän myyntivoitoista veroja maksetaan, samoin kuin perinnöistä ja hyödykkeiden ostamisesta.
Mutta kun tämä meidän verojärjestelmämme on kaikkinensa niin monimutkainen, että sitä ei osaa erkkikään sanoa, kuinka “neutraali” se on, puhumattakaan siitä, kannustaako se oikeisiin asioihin.
Minä kannattaisin sellaista politiikkaa, että pyrimme verojärjestelmän yksinkertaistamiseen. Siihen tavoitteeseen tämä asuntotulon verottaminen sopii huonosti, vaikka se ehkä tuota neutraaliutta eri sijoitusmuotojen välillä vähän parantaisikin.
Kari
Asunnon myyntivoittoa ei kylläkään veroteta, jos asunnossa on asunut kaksi vuotta. Tämä vähennys olisi syytä poistaa ihan ensimmäiseksi.
Mutta yksi tapa lähentää asuntojen verotusta suhteesssa muihin ja mahdollistaa muuttaminen helpommin, olisi poistaa varainsiirtovero ja tuo 2v asumisen perusteella tapahtuva myyntivoiton verovähennys. Tällä muutoksella valtion verotulot kasvaisivat ja työn perässä muuttaminen ja asunnon ostaminen helpottuisi.
Varainsiirtovero on siinä mielessä ongelmallinen, että jos paperi myydään pörssissä se on nolla muuten 1,6%. Toinen vaihtoehto olisi myös pörssiin kohdistuva pieni varainsiirtovero. Lisäksi kiinteistöissä se on 4%. Lontoon pörssissä on 0,5% vero, mikä olisi luultavasti Suomeen liikaa. Tuo pörssivero pitäisi vain saada EU.n laajuisena, mikä saattaa olla haastavaa.
Kari Koskinen on aivan oikeassa, mutta mistä tämä turha myönnytys. Miten ihmeessä ”asuntotulon” verottaminen parantaisi neutraaliutta vuokra-asuntoon sijoittamisen ja vaikkapa osakkeisiin tai lainapapereihin sijoittamisen välillä?
Asuminen omassa asunnossa ei nyt kerta kaikkiaan ole sijoittamista sen enempää kuin lumen luominen omalla lapiolla tai purjehtiminen omalla purjeveneellä, vaikka vene olisi kuinka kallis ”sijoitus”. Se on omistajalleen kulutusta niin kauan kuin asunto, lumilapio tai purjevene myydään, jolloin mahdollisesta hinnannoususta maksetaan vero. Eikä kulutusta ole syytä verottaa kuin silloin, kun tiettyä kulutusta halutaan jostain syystä vähentää, esimerkiksi verottamalla alkoholin ja tupakan käyttöä. Asumisen ei pitäisi tähän joukkoon kuulua.
“Kyse on siitä, että esim. Intiassa hyvin toimeen tuleva ihminen palkkaa suoraan autonkuljettajan ja kodinhoitajan. Suomessa taas raha siirretään ensin julkishallinnolle, joka sitten jakaa nämä eteenpäin erilaisina vastikkeettomina avustuksina.”
Intiassa tuloerot ovat niin suuret ja pienimmämt palkat niin mitättömiä, että palkanmaksjan ei kannata miettiä työvoiman käytön tehokuutta.
Lisäksi palvelija on käytännössä käytettävissä lähes 24/7/365, joten työnjohtotehtävätkään eivät rasita.
Matti H:
En tiedä, mutta tuskin mitenkään, koska se ei kohdistu osakkeisiin eikä vuokraamiseen, on vaikeaa nähdä, että mitenkään
Minusta sijoittamisen määritelmä on, että käytetään pääomaa sillä tavoin, että se tuottaa hyötyä.
No, oletetaan minulla olevan sata tuhatta euroa sijoitettavaksi.
Vaihtoehto A:
Annan rahani yritystoiminnan käyttöön. Luonnollisesti oletan saavani siitä tuottoa (en muuten sijoittaisi), esimerkisi osinkotuloja. Lisäksi mahdollisesti, jos firma on hyvä, saan etua vielä siitä, että myyn osakkuuteni myöhemmin voitolla.
Vaihtoehto B:
Ostan asunnon omaan käyttööni. Saan siitä jatkuvaa tuottoa, kosken maksa vuokraa (vastaa osinkotuloa). Lisäksi mahdollisesti saan rahaa myydessäni joskus sen hökkelin voitolla (vastaa myyntivoittoa).
Vaihtoehdossa A maksan veroja, vaihtoehdossa B “not so much”. Tietenkin B on enemmän houkutteleva tässä tapauksessa. No minä sijoitan vaihtoehtoon B, joten meillä on enemmän kiinteistöjen arvon nousua ja vähemmän järkevää yritystoimintaa. Kansantaloudellisesti tämä vastaa sitä, että poltetaan rahoja kaminassa ainoastaan sillä erotuksella, että kamina sentään lämmittää.
Miksi sitten ollaan tässä järjettömässä omistusasumisen tukemisessa? Osmo esitti oman vastauksensa, minä esitän omani:
http://www.youtube.com/watch?v=MOPZFMuHetM
Niille, jotka eivät Youtubea käytä: “SE ON SUURI JA MAHTAVA KOMMUNISMIN PELKO”
Ei ole ihme, että Sveitsissä asiat on tehty toisin.
Kari
Liian vanha:
Niin juuri tästä on kyse, jos työvoiman tuottavuus eroaa 100x niin myös palkkojen pitää olla 100x vaihteluvälillä maksajalle. Jos sillä taas ei voi elää, niin tehdään tulonsiirtoja. Suomessa taas jos tuottavuus ei ole riittävä kaveri pistetään Kallioon juomaan kaljaa sossun rahoilla, ja se mahdollisesti pieni työpanos jää tekemättä.
Tämä määritelmä johtaa yhä synkempään metsään, sillä sen mukaanhan kaikki kulutus olisi sijoittamista. Kaikille hyödyllisille tuotteille tulisi määritellä oma “tulonsa”, jota sitten verotettaisiin, ettei omistamista “tuettaisi” vuokraamiseen nähden. Se, ettei oman lumilapion käyttöä vielä veroteta, johtuisi vain verotustekniikan puutteista, joten sitä olisi edelleen kehitettävä.
Tietenkin olisi myös jokaisen tuotteen tuoman “tulon” verotuksessa hyväksyttävä tulonhankintavähennykset. Kenties lumilapion hankkimiseen käytetyt kauppamatkat ja ostetut lapiovertailut kelpaisivat.
Yksinkertaista ja kansantaloudellisesti järkevää verotusta?
Jos joku sattuu näin pitkälle lukemaan niin vielä kommentti tuohon “asuntotulohan lasketaan kansantuloon”. Entäs sitten? On ehdotettu, että esim. kotityöt laskettaisiin kansantuloon, jotta saataisiin niillekin selkeä arvo ja esim. kotiäitien kodeissaan (tai vanhempiensa/lastensa kodeissa) tekemä uusintava ja ylläpitävä työ näkyväksi ja mitattavaksi.
Kansantuloon laskeminen ei kuitenkaan lisää pätkääkään todellisia, ihmisten välillä liikkuvia euroja. Tarkoitatko Osmo tosiaan, että jos kotityö laskettaisiin kansantuloon, siitäkin tulisi verottaa kodinylläpitoveroa, koska ihminen säästää, kun ei osta kodinhoitoa markkinoilta? Eli onko kansantuloon laskeminen peruste millekään, ollenkaan?
Matti H:
Näinhän siinä näyttäisi käyvän 🙂
Periaatteessa kyllä, käytännössä on tehty erinäisiä kompromisseja. Kulutustuotteista yleensä peritään lähinnä ALV.
Käytännössä verotus lähes aina vääristää markkinoita/ihmisten kannustimia. Toiset verotukset vain vähentävät niitä enemmän ja toiset vähemmän. Lisäksi toiset verotustavat ovat merkityksellisempiä kuin toiset.
Kari
Kysymys Kari Koskiselle:
Sulla oli ylhäällä tällainen teoreettinen malli:
“Vaihtoehto A:
Annan rahani yritystoiminnan käyttöön. Luonnollisesti oletan saavani siitä tuottoa (en muuten sijoittaisi), esimerkisi osinkotuloja. Lisäksi mahdollisesti, jos firma on hyvä, saan etua vielä siitä, että myyn osakkuuteni myöhemmin voitolla.
Vaihtoehto B:
Ostan asunnon omaan käyttööni. Saan siitä jatkuvaa tuottoa, kosken maksa vuokraa (vastaa osinkotuloa). Lisäksi mahdollisesti saan rahaa myydessäni joskus sen hökkelin voitolla (vastaa myyntivoittoa).”
Kysymys 1. Missä sä asuisit vaihtoehto A:ssa?
Kysymys 2. Missä sä asuisit, jos sä vaihtoehto B:ssä päättäisit myydä asunnon?
Touko Mettinen
veroprosentti 34,5
lisätulosta 52
Tiedemies: Me voimme ihan hyvin katsoa, kolaako omistusasuja useammin myös muiden käyttämän pihatien, tekeekö hän enemmän jätettä jne, kun koulutus, tulotaso jne. on otettu huomioon. Tämä on empiirinen kysymys, joka ratkeaa.
Kumpi ensin, muna vai kana: esim jos karrikoidusti 50% olisi siistejä omistusasujia ja toiset 50% sottaavia vuokralaisia niin jos yhteiskunnan tukirahoilla siirrämme tilanteeksi 60/40 niin siistivätkö ne 10% sillä tapansa?
Touko Mettinen:
No eikö sitä ollut tuossa jo kerrottu? Jonkun muun omistamassa asunnossa tietenkin.
Kari
Touko Mettinen:
Ja turha tulla tänne leveilemään. Meillä pyritään siihen että lisätuloprosentti ja veroprosentti ovat sama! 🙂
Kari
Kari, ei sen pitänyt olla levelyä, vaan parahdus siihen suuntaan, että kun me keskiluokkaiset tai vähän paremmin tienaavat maksamme kaikki verot tässä maassa, kustannamme suurten ikäluokkien itselleen säätämät edut ja ostamme ja maksamme itse asuntomme, niin sitten tulee joku kansantalousviisas ihmettelemään, että tuossako se saatana heiluu ja nauttii verottomasta asuntotulosta.
Touko Mettinen
vihainen