Bitit pääsivät loppumaan

Poi­ka­ni ei voi­nut osal­lis­tua erää­seen tent­tiin, kos­ka ei saa­nut lai­na­tuk­si kurs­si­kir­ja­lai­naa­mos­ta e‑kirjaa. Bitit oli­vat pääs­seet loppumaan.

Kir­jas­tot lai­naa­vat e‑kirjoja samaan tapaan kuin pape­ri­sia. Ne osta­vat nii­tä tie­tyn mää­rän ja vain tuo mää­rä saa olla ker­ral­laan lai­nas­sa. Ei siis tiet­tyä lai­naus­ker­to­jen mää­rää. Niin­pä pape­ris­ten kir­jo­jen ohel­la myös e‑kirjat lop­pu­vat tent­tien alla ja muul­loin e‑kirjoja lojuu elekt­ro­ni­ses­sa kir­ja­hyl­lys­sä toimettomina.

Puu­te oppi­kir­jois­ta on eräs syy sii­hen, että opin­not vii­väs­ty­vät. Syy­nä se on nau­ret­ta­va. Pape­ris­ten kir­jo­jen lop­pu­min lai­naa­mos­ta on aivan yhtä nau­ret­ta­vaa, vaik­ka pape­rin val­mis­tus onkin kal­liim­paa kuin bit­tien val­mis­tus. Pape­ri­kir­jan pai­na­mi­nen (mar­gi­naa­li­kus­tan­nus) mak­saa euron tai kak­si, siis pal­jon vähem­män kuin menee rahaa sen lai­naa­mi­seen. Koko­nais­kus­tan­nuk­sia aja­tel­len oli­si hal­vem­paa jakaa kir­jaa ilmai­sek­si kuin yllä­pi­tää lainaamoja.

Imma­te­ri­aa­lioi­keuk­sien las­kut­ta­mi­nen on han­ka­laa, kos­ka nyky­käy­tän­tö  joh­taa type­riin hyvin­voin­ti­tap­pioi­hin mut­ta kir­jo­jen jaka­mi­nen ilmai­sek­si saat­tai­si joh­taa sii­hen, ettei nii­tä kir­joi­te­ta jaet­ta­vak­si. en läh­de nyt rat­ko­maan asi­aa ylei­ses­ti. Oppi­kir­joi­hin on mie­les­tä­ni ole­mas­sa rat­kai­su, joka on nykyis­tä edul­li­sem­pi kaik­kien osa­puol­ten kannalta.

Jos yli­opis­to ottaa jon­kin kir­jan tut­kin­to­vaa­ti­muk­siin, se mak­saa täs­tä kir­jan teki­jöil­le ker­ta­kor­vauk­sen, joka voi­si olla yhtä suu­ri kuin se tuli, jon­ka k teki­jät saa­vat nyky­käy­tän­nös­sä. Teki­jät eivät siis aina­kaan häviäi­si mitään. Tämän jäl­keen yli­opis­to (kurs­si­kir­ja­lai­naa­mo) voi­si jakaa e‑kirjaa ilmai­sek­si jokai­sel­le läs­nä ole­vak­si kir­joit­tau­tu­neel­le opis­ke­li­jal­le tai myy­dä pape­ris­ta ver­sio­ta mar­gi­naa­li­kus­tan­nus­ten hin­nal­la (maks. kak­si euroa/kpl). Itse suo­si­sin tätä jäl­kim­mäis­tä aina­kin tois­tei­sek­si, kos­ka arvok­kain kir­ja hyl­lys­sä on tent­ti­kir­ja, jon­ka on luke­nut ja jos­ta sen takia osaa etsiä unoh­tu­nut­ta tietoa.

PS.

Samas­ta syys­tä kan­san­ta­lou­del­li­ses­ti hyö­dy­tön­tä on  “sääs­tä­mi­nen” perus­kou­luis­sa oppi­kir­jo­ja kier­rät­tä­mäl­lä.  Oppi­kir­jan teki­jöil­le pitäi­si mak­saa sen mukaan, kuin­ka moni kou­lu­lai­nen käyt­tää nii­tä eikä myy­ty­jen kir­jo­jen mukaan.

79 vastausta artikkeliin “Bitit pääsivät loppumaan”

  1. Lii­an vähäi­nen mää­rä tar­jol­la ole­via pakol­li­sia kurs­si­kir­jo­ja on yksi pahim­pia yli­opis­to­ja vai­vaa­via ongel­mia. Omat opin­to­ni myö­häs­tyi­vät arviol­ta vuo­del­la vain sen takia, että jou­duin peruut­ta­maan tent­te­jä, kun en saa­nut kir­jo­ja käsiini.

    Usein kävi myös niin, että kurs­si­kir­jo­jen pai­nok­set oli myy­ty lop­puun, jol­loin vaa­dit­tu­ja teok­sia ei voi­nut edes ostaa kaupasta. 

    Ja kun kir­jas­tos­sa ei riit­tä­nyt kap­pa­lei­ta kai­kil­le haluk­kail­le, ainoa vaih­toeh­to oli joko a) kokeil­la onne­aan ten­tis­sä luke­mat­ta kir­jaa tai b) siir­tää tent­tiä kuu­kau­del­la tai kah­del­la eteen­päin ja toi­voa, että varat­tu kir­ja ilmes­tyi­si käsii­ni seu­raa­vaan tent­tiin mennessä.

  2. Vaih­toeh­toi­ses­ti hyvän oppi­kir­jan teki­jäl­le voi­tai­siin mak­saa riit­tä­vä ker­ta­palk­kio ja teh­dä sopi­mus, jos­sa oppi­kir­ja jul­kais­taan vaik­ka­pa sopi­val­la Crea­ti­ve Com­mons lisens­sil­lä, joka sal­lii uudel­leen jul­kai­se­mi­sen ja muok­kaa­mi­sen samaa lisens­siä käyttäen.

  3. Tar­ken­taak­se­ni vie­lä: kir­joi­tuk­ses­sa­si vai­kut­tai­si ole­van taus­tal­la ole­tus, että teok­sen teke­mi­ses­tä pitäi­si mak­saa suh­tees­sa sii­tä koi­tu­vaan koko­nais­hyö­tyyn. Tämä­hän ei talous­tie­teel­li­ses­ti ottaen pidä paik­kan­sa. On riit­tä­vää, että teok­ses­ta mak­se­taan jon­kin ver­ran enem­män kuin sii­tä, mikä on teok­sen teki­jän muu paras vaih­toeh­to rahan ansaitsemiseen. 

    Tämä vaih­toeh­tois­hyö­ty on se hin­ta, joka teki­jäl­le pitää vähin­tään mak­saa, jot­ta teos tulee tuo­te­tuk­si. Sen ja yhteis­kun­nal­le koi­tu­van koko­nais­hyö­dyn ero­tus on sit­ten teok­sen tuot­ta­ma net­to­hyö­ty yhteis­kun­nal­le. Ei ole miten­kään sanot­tua, että teok­sen tuot­ta­jan pitäi­si saa­da mer­kit­tä­vä osa täs­tä hyö­dys­tä — pikem­min­kin päinvastoin. 

    Teki­jän pitää saa­da työs­tään kun­nol­li­nen kor­vaus, mut­ta oikeus ulos­mi­ta­ta suu­ri osa koko­nais­hyö­dys­tä yli raja­hyö­dyn joh­taa kär­jis­ty­viin tuloe­roi­hin ja “voit­ta­ja vie kai­ken” talouteen.

  4. Aika hal­pa ja toi­mi­va rat­kai­su voi­si olla selai­nen, että val­tio keräi­si tilas­tot käy­te­tyis­tä pai­no­kus­tan­nus­ten hin­tai­sis­ta ja elekt­ro­ni­sis­ta kou­lu­kir­jois­ta ja mak­sai­si vuo­sit­tain nii­den tuot­ta­jil­le käy­tös­tä sopi­van kan­nus­ta­van summan.

  5. Minä aina­kin aikoi­naan ostin itse ne kir­jat joi­ta ei kir­jas­tos­ta vaan saanut. 

    Onko kukaan muu kuul­lut osta­mi­ses­ta mitään? Pitää­kö nyky­ään yhteis­kun­nan antaa kaik­ki ihmi­sil­le mak­sut­ta? Onko kaik­ki aina jon­kuin muun syy?

  6. @juho

    Eikö­hän myy­jä kui­ten­kin ker­ro hin­tan­sa vie­lä tois­tai­sek­si ihan itse jopa Suomessa.

  7. Mik­ko Säre­lä kirjoitti:

    Teki­jän pitää saa­da työs­tään kun­nol­li­nen kor­vaus, mut­ta oikeus ulos­mi­ta­ta suu­ri osa koko­nais­hyö­dys­tä yli raja­hyö­dyn joh­taa kär­jis­ty­viin tuloe­roi­hin ja “voit­ta­ja vie kai­ken” talouteen.

    Tämä Mik­ko tus­kin lie­nee oppi­kir­jo­jen koh­dal­la paha uhka. Vai onko Espoo­seen syn­ty­mäs­sä tent­ti­kir­ja­kir­jai­li­joi­den aidat­tu kul­ta­ran­ta? Kir­joi­te­taan­ko oppi­kir­jo­ja Ber­mu­dan vero­pa­ra­tii­seis­sa aurin­ko­var­jo­jen alla Pina Cola­da kädessä?

    Mal­li­si perus­on­gel­ma, Mik­ko, on se, että hyvän (suo­si­tun) ja huo­non (epä­suo­si­tun) oppi­kir­jan kir­joit­ta­mi­ses­ta sai­si saman ver­ran rahaa. Mie­les­tä­ni on sel­vää, että jon­kin­nä­köi­nen kan­nus­te kir­joit­taa mah­dol­li­sim­man suo­sit­tu­ja tent­ti­kir­jo­ja tulee olla olemassa.

    Oden mal­li­han on taval­laan käy­tös­sä ohjel­mis­to­li­sens­seis­sä: Hel­sin­ki mak­saa vuo­sit­tain noin vii­si mil­joo­naa euroa Office-pake­tin käyt­tö­oi­keuk­sia. Samaan tapaan Hel­sin­gin Yli­opis­to voi­si mak­saa vuo­sit­tai­sen könt­tä­sum­man jon­kun tie­tyn kir­jan tenttikäytöstä.

  8. Eikö voi­tai­si aja­tel­la, että oppi­ma­te­ri­aa­lien tuot­ta­mi­nen voi­tai­siin kil­pai­lut­taa kuten mui­ta­kin jul­ki­sia han­kin­to­ja kil­pai­lu­te­taan? Kil­pai­lu­tuk­sen tulok­se­na tuli­si olla saa­ta­vis­sa sekä pai­ne­tut että säh­köi­ses­sä muo­dos­sa vapaas­ti saaa­ta­vis­sa ole­vat ver­siot. Nou­da­tet­tai­siin sitä yksin­ker­tais­ta peri­aa­tet­ta, että jul­ki­sin varoin teh­dyn tai tee­te­tyn työn tulok­set pitäi­si olla vapaas­ti käy­tet­tä­vis­sä. Tätä samaa peri­aa­tet­ta­han pitäi­si nou­da­taa myös tie­to­jär­jes­tel­mien tekemisessä.

    Mark­ki­noil­la voi­si olla sekä “kovan rahan” että yhteis­kun­nan varoin luo­tua mate­ri­aa­lia. Oppi­lai­tok­sil­ta voi­tai­siin mah­dol­li­ses­ti edel­lyt­tää, että aina­kin tiet­ty osa oppi­ma­te­ri­aa­lis­ta oli­si vapaas­ti saa­ta­vil­la ole­vaa. Opis­ke­li­jat ja kou­lu­lais­ten van­hem­mat voi­si­vat tämän perus­teel­la teh­dä omia valintojaan.

    Tar­vit­taes­sa voi­tai­siin, kuten jo on ehdo­tet­tu­kin, antaa lisä­kan­nus­tus­ta oppi­ma­te­ri­aa­lin tuot­ta­mi­seen kerää­mäl­lä oppi­lai­tok­sis­ta tie­dot mate­ri­aa­lin käy­tös­tä (lukios­sa se voi­si perus­tua nime­no­maan suo­ri­tet­tui­hin kurs­sei­hin) ja mak­sa­mal­la täten toden­ne­tus­ta käy­tös­tä sopi­vaa lisä­kor­vaus­ta tekijöille.

  9. Mik­ko Säre­lä kirjoitti:
    Teki­jän pitää saa­da työs­tään kun­nol­li­nen kor­vaus, mut­ta oikeus ulos­mi­ta­ta suu­ri osa koko­nais­hyö­dys­tä yli raja­hyö­dyn joh­taa kär­jis­ty­viin tuloe­roi­hin ja “voit­ta­ja vie kai­ken” talouteen.
    Tämä Mik­ko tus­kin lie­nee oppi­kir­jo­jen koh­dal­la paha uhka. Vai onko Espoo­seen syn­ty­mäs­sä tent­ti­kir­ja­kir­jai­li­joi­den aidat­tu kul­ta­ran­ta? Kir­joi­te­taan­ko oppi­kir­jo­ja Ber­mu­dan vero­pa­ra­tii­seis­sa aurin­ko­var­jo­jen alla Pina Cola­da kädessä?

    Mal­li­si perus­on­gel­ma, Mik­ko, on se, että hyvän (suo­si­tun) ja huo­non (epä­suo­si­tun) oppi­kir­jan kir­joit­ta­mi­ses­ta sai­si saman ver­ran rahaa. Mie­les­tä­ni on sel­vää, että jon­kin­nä­köi­nen kan­nus­te kir­joit­taa mah­dol­li­sim­man suo­sit­tu­ja tent­ti­kir­jo­ja tulee olla olemassa.

    Oden mal­li­han on taval­laan käy­tös­sä ohjel­mis­to­li­sens­seis­sä: Hel­sin­ki mak­saa vuo­sit­tain noin vii­si mil­joo­naa euroa Office-pake­tin käyt­tö­oi­keuk­sia. Samaan tapaan Hel­sin­gin Yli­opis­to voi­si mak­saa vuo­sit­tai­sen könt­tä­sum­man jon­kun tie­tyn kir­jan tenttikäytöstä.

  10. Jokos nii­tä e‑kirjoja voi lai­na­ta kir­jas­tos­ta vapaa­va­lin­tai­seen lait­tee­seen, kuten esi­mer­kik­si Linux-tie­to­ko­nei­siin? Vai teh­dään­kö tämän­laa­tui­set pää­tök­set ame­rik­ka­lai­sis­sa suu­ry­ri­tyk­sis­sä suo­ma­lais­ten kir­jas­to­lau­ta­kun­tien sijaan?

  11. Tent­ti­kir­joil­la rahas­te­taan var­sin härs­kis­ti. Kas­va­tus­tie­teen kurs­seil­la oli kir­jo­ja, joi­den kir­joit­ta­jat oli­vat kurs­se­ja pitä­vät prof­fat. Kir­jas­tos­ta lii­ke­ni ehkä­pä muu­ta­ma kym­men­tä näi­tä kir­jo­ja, kun kurs­sil­la oli yli 300 osal­lis­tu­jaa. Kir­jo­jen hin­nat pyö­ri­vät 30–40e tie­noil­la ja moni pää­tyi sit­ten osta­maan, kun ei muu­ten saanut.

    Var­sin tihe­ään tun­tui myös uusia pai­nok­sia ilme­ne­vän ja uusi pai­nos oli aina olen­nai­nen ja suo­si­tel­tu tenttiin.

  12. Oman tul­kin­ta­ni mukaan innok­kaim­mat imma­te­ri­aa­lioi­keuk­sien puo­lus­ta­jat juu­ri aja­vat hyvin­voin­ti­tap­pioi­den syntymistä.

    Prii­mo­ja kult­tuu­ri­tuot­tei­ta (vrt. diva­ri­ta­va­ra) ei saa olla kir­jas­tos­sa “lii­kaa”, tai muu­ten nii­den lai­naa­mi­nen on lii­an vai­va­ton­ta, eli lai­naa­jal­le ei syn­ny “tar­peek­si” kus­tan­nuk­sia huka­tun ajan yms. muo­dos­sa ver­rat­tu­na sii­hen, että hän ostai­si kir­jan kau­pas­ta omak­seen. Kir­jas­tot on siis tar­koi­tet­tu armo­pa­lak­si niil­le ihmi­sil­le, joil­la on enem­män niuk­kuut­ta rahas­ta kuin ajas­ta. Useim­mat opis­ke­li­jat kuu­lu­vat luon­nol­li­ses­ti juu­ri tähän ihmis­ryh­mään, ja sii­nä­pä sit­ten sitä taas jonotellaan.

    Esi­mer­kik­si Inter­net-kopion­ti pois­taa tar­peen jonot­taa suo­sit­tua kir­jaa (tai levyä), ja on sik­si “vää­rin”. Kai­ken sen mitä olen iki­nä lait­to­mas­ti kopioi­nut Inter­ne­tis­tä oli­sin ihan yhtä hyvin voi­nut hakea itse kopioi­ta­vak­si koti­kau­pun­ki­ni pääkirjastosta.

    Kurs­si­kir­jo­jen koh­dal­la tahal­li­ses­ti aiheu­tet­tu niuk­kuus on tie­ten­kin täy­sin anteek­sian­ta­ma­ton­ta type­ryyt­tä. Onpa­han taas yksi hyvä esi­merk­ki sii­tä, miten poliit­ti­ses­sa litur­gias­sa “opin­to­jen jou­dut­ta­mi­nen” on kama­lan tär­ke­ää, mut­ta kaik­ki tehos­ta­mi­nen pitäi­si repiä juu­ri opis­ke­li­joi­den seläs­tä. Hit­toon vaan kir­jas­to­jen resurs­soin­ti ja tehos­ta­mi­nen, ja kyl­lä nuo­ret mie­het­kin hyvin jou­ta­vat teh­dä vuo­den ver­ran tur­hia hant­ti­hom­mia sivarissa.

    Myös minä kan­na­tan pape­ri­kir­jo­jen pai­na­mis­ta opis­ke­li­joil­le mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­sin, kos­ka luke­mis­ta­ni säh­köi­sis­tä tent­ti­kir­jois­ta ainoas­taan kopio­suo­jaa­mat­to­mat pdf-tie­dos­tot ovat käy­tet­tä­vyy­del­tään edes lähes pape­ri­kir­jaa vas­taa­vat. Sii­hen en kat­so ole­va­ni oikea ihmi­nen vas­taa­maan, mil­lai­nen kor­vaus­jär­jes­tel­mä oli­si teki­jöi­den kan­nal­ta koh­tuul­li­nen tai “oikeu­den­mu­kai­nen”.

    Onnek­si myös aivan älyt­tö­män käte­vä ja jous­ta­va säh­köi­nen tent­ti­mi­nen on yleis­ty­mäs­sä, mikä lie­ven­tää sitä ongel­maa, että kaik­ki tar­vit­se­vat tent­ti­kir­jat juu­ri samaan aikaan kuukaudessa.

  13. Lope­te­taan mykyi­nen oppi­kir­ja­kar­tel­li, mak­se­taan kir­jain­te­ki­jäl­le ker­ta­palk­kiot ja tila­taan kir­jat Kiinasta.

  14. Niuk­kuus kir­jois­ta on onnek­si pian katoa­vaa kan­san­pe­rin­net­tä kun Google skan­naa ne kaik­ki ja myy kir­ja­kau­pas­saan ja/tai print-on-demand ‑toi­mi­joi­den kaut­ta. Käsit­teet kuten “lop­puun­myy­ty pai­nos” tai “toi­mi­tusai­ka” saa­vat­kin kadota.

    Se ettei kurs­si­kir­jo­jen osal­ta ole pääs­ty saman­kal­tai­siin könt­tä­so­pi­muk­siin kuin tie­teel­lis­ten jul­kai­su­jen ja aika­kausi­leh­tien osal­ta on kus­tan­ta­jien itse aiheut­ta­ma ongel­ma. Voi vain ihme­tel­lä mikä­li kir­jan­kus­tan­ta­jat eivät itse tar­joa oppi­lai­tok­sil­le Osmon ehdot­ta­maa hinnoittelumallia.

  15. Samat ongel­mat kos­ke­vat tie­teel­lis­ten artik­ke­lei­den mak­sul­li­suut­ta. Pait­si, että nii­den kir­joit­ta­jal­le ei mak­se­taan kir­joit­ta­mi­ses­ta mitään, vaan he(tai hei­dän edus­ta­man­sa lai­tok­set) mak­sa­vat sii­tä, että saa­vat artik­ke­lin julkaistua…

  16. juge kir­joit­ti: “Eikö­hän myy­jä kui­ten­kin ker­ro hin­tan­sa vie­lä tois­tai­sek­si ihan itse jopa Suomessa.”

    En suo­si­tel­lut sosia­li­soin­tia enkä pak­ko­hin­noit­te­lua. Oppi­kir­jan teki­jä vain voi­si tuot­taa kir­jo­ja vapaa­eh­toi­ses­ti hal­val­la, kos­ka voi luot­taa sii­hen, että val­tio tulee mak­sa­maan mak­su­ja hänel­le kir­jo­jen tuot­ta­man hyö­dyn mukaan (ja val­tio mak­sai­si vain ilmai­sis­ta ja pai­no­kus­tan­nus­pe­ri­aat­teel­la tuo­te­tuis­ta kirjoista).

    Myös mak­sul­li­sia kir­jo­ja voi olla (tämän ansain­ta­mal­lin lisäksi).

    Point­ti on sii­nä, että yksi­tyis­ten kan­sa­lais­ten pay­pal-mak­sut ilmais­ka­man tuot­ta­jil­le ovat var­sin epä­var­mo­ja ja unoh­tu­vat hel­pos­ti, mut­ta val­tio mak­saa sään­nöl­li­ses­ti. Ja toi­nen point­ti on sii­nä, että täl­lai­nen käy­tän­tö oli­si yksi rat­kai­su digi­ma­te­ri­aa­lin han­ka­laan kopioin­ti- ja maksatusongelmaan.

    Peri­aat­tees­sa hom­man voi­si laa­jen­taa myös kau­no­kir­jal­li­suu­teen ja muu­hun tie­to­kir­jal­li­suu­teen (ja muu­hun infor­maa­tioon, ehkä kut­tuu­riin­kin), sil­lä aina­kin suo­men­kie­li­sen kir­jal­li­suu­den kulu­tus ja tuo­tan­to tapah­tuu pää­osin Suomessa.

    Tilas­to­jen keruun lisäk­si mak­su­ja voi­si ohjail­la jos­sain mää­rin myös kan­sa­lais­ten anta­man palaut­teen mukaan (=“mak­sa­kaa minun osuu­te­ni täl­le (minus­ta riip­pu­mat­to­mal­le) taholle” ).

  17. Han­nu: Myös esit­tä­mä­ni mal­li on käy­tös­sä ohjel­mis­to­käy­tös­sä. Esi­mer­kik­si oikeus­mi­nis­te­riö on siir­ty­nyt avoi­men ohjel­ma­koo­din Office ‑jär­jes­tel­mään ja vas­taa­vaa vaih­toa suun­ni­tel­laan käsit­tääk­se­ni myös Helsingissä. 

    Olet oikeas­sa sii­nä, että ei ole täy­sin sel­vää miten moi­seen tilan­tee­seen pääs­täi­sin siten, että saa­daan hyvä­laa­tui­sia oppi­kir­jo­ja. Ei tar­koi­ta, ettei­kö sii­hen voi­tai­si pääs­tä tai ettei­kö se oli­si oikeas­ti tavoit­te­le­mi­sen arvoi­nen määränpää. 

    Viit­tauk­se­ni “voit­ta­ja vie kai­ken” talou­teen oli viit­taus Osmon käyt­tä­mään ana­lyy­siin, jota nykyi­sel­lään käy­te­tään hyvin ylei­ses­ti tie­don ja kult­tuu­rin tuot­ta­mi­seen liit­ty­väs­sä kes­kus­te­lus­sa. Huo­mio on siis pal­jon ylei­sem­pi ja kos­ket­taa laa­jem­paa osaa talou­des­ta kuin pel­käs­tään tämä yksit­täi­nen asia.

  18. Jat­kan jo aiem­min aloit­ta­maa­ni asi­aa, kos­ka se liit­tyy myös tähän kou­lu­kir­ja­ky­sy­myk­seen ja kos­ka asia näyt­tää ole­van muu­ten­kin vai­kea. Alku­pe­räi­sen aiheen läh­tö­koh­ta oli se, että ole­te­taan musii­kin täy­del­li­nen hin­noit­te­lu. Ja kat­so­taan, onko täl­lai­ses­ta teo­re­ti­soin­nis­ta apua musiikin/kirjallisuuden hin­noit­te­lun kehit­tä­mi­sel­le. Vas­tak­kain ovat täy­del­li­nen hin­noit­te­lu teki­jä­noi­keuk­sil­la ja täy­del­li­nen hin­noit­te­lu ilman tekijänoikeuksia. 

    Siis miten aikaan­saa­daan yhden biteik­si saa­tet­ta­van teok­sen täy­del­li­nen hin­noit­te­lu, jos täy­del­li­syy­del­lä tar­koi­te­taan sitä, että hin­ta muo­dos­tuu ilman sekä kulut­ta­jan että tuot­ta­jan yli­jää­mää eli 1) jokai­nen jou­tuu mak­sa­maan teok­ses­ta juu­ri sen ver­ran kuin on sii­tä val­mis­kin mak­sa­maan, 2) eikä kukaan, joka ei teok­ses­ta mitään mak­sai­si, jou­du sii­tä mitään maksamaan.

    Teki­jä­noi­keuk­sil­la varus­te­tun teok­sen täy­del­li­nen hin­noit­te­lu mer­kit­si­si siten jär­jes­tel­mää, jos­sa teki­jä neu­vot­te­li­si hin­nan jokai­sen kans­sa erik­seen eikä kukaan osta­ja voi­si antaa teos­ta kenen­kään muun kuunneltavaksi/luettavaksi tai kopioitavaksi.

    Teki­jä­noi­keuk­sit­ta täy­del­li­ses­sä hin­noit­te­lus­sa teki­jä aset­tai­si teok­sen hin­nak­si tasan sen, min­kä edel­li­ses­sä­kin tapauk­ses­sa, mut­ta kaik­ki sai­si­vat teok­sen käyt­töön­sä vas­ta, kun vii­mei­nen­kin mak­su on suo­ri­tet­tu, jon­ka jäl­keen teos vapau­tuu aivan kaikille.

    Kum­mal­la­kin on hyvät ja huo­not puolensa. 

    Teki­jä­noi­keuk­sis­sa hyvää on se, että tämä jär­jes­tel­mä on jo ole­mas­sa. Huo­no puo­li on hin­noit­te­lun epä­täy­del­li­syys ja kopioi­mis­kiel­lon val­von­nan työ­läys. Yksi­löl­li­nen hin­noit­te­lu on lähes mah­do­ton suo­ri­tus, kun osta­jia saat­taa olla mil­joo­nia. Kun teki­jä­noi­keus on kau­pal­lis­ta omai­suut­ta, sitä oste­taan eri­lai­sis­sa pala­sis­sa, eri­lai­sil­la ehdoil­la ja eri hin­noil­la, ja siten myös osta­jat jou­tu­vat sen koh­tee­na ole­vis­ta biteis­tä mak­sa­maan eri hin­to­ja eri­lai­sis­sa tuot­teis­sa. Nämä erot joh­tu­vat kui­ten­kin tuot­ta­ja­puo­len tar­peis­ta, eivät niin­kään osta­jan mak­su­ha­luk­kuu­des­ta. Ei tie­toa­kaan täy­del­li­ses­tä hinnoittelusta.

    Kopioi­mis­kiel­lon val­von­ta on sil­ti vaka­vam­pi ongel­ma, useas­sa­kin mie­les­sä. Ensin­nä­kin, val­von­taa on mah­do­ton­ta teh­dä täy­del­li­sek­si, kos­ka val­von­ta­me­ne­tel­mien kehit­tyes­sä myös nii­den kier­tä­mis­tek­nii­kat kehit­ty­vät. Toi­sek­si, teki­jä­noi­keuk­sia ei voi­da koh­den­taa tar­kas­ti vaan niil­lä suo­ja­tul­la teok­sel­la on enem­män tai vähem­män epä­mää­räi­set ja kiis­to­ja syn­nyt­tä­vät raja­pin­nat mm. pla­gioin­tiin ja vapaa­seen käyt­töön nähden. 

    Teki­jä­noi­keus­pe­rus­tai­nen talous on peri­aat­tees­sa val­tion ohjaa­maa, sosia­lis­tis­ta talout­ta. Tie­to­tek­nii­kan ja tai­tei­den kehi­tyk­sen myö­tä sen pys­tys­sä pitä­mi­nen tuot­taa sik­si yhä uusia ongel­mia (mm. kuvaa­ma­si oppi­kir­jaon­gel­ma), jot­ka vaa­ti­vat yhä uusien poik­keus­ta­po­jen kek­si­mis­tä, yhä moni­mut­kai­sem­paa lain­sää­dän­töä, yhä enem­män polii­se­ja, laki­mie­hiä ja tuo­ma­rei­ta, uusia panos­tuk­sia bit­ti­var­kai­den kiin­ni­saa­mi­sek­si ja pelo­tus­tuo­mioi­ta lain­rik­ko­jil­le; kaik­kea sitä kont­rol­lia, jota aito tai­de ja tie­de vieroksuvat. 

    Teki­jä­noi­keuk­sit­ta toi­mit­taes­sa huo­noa on se, ettei täl­lai­nen jär­jes­tel­mä ole vie­lä käy­tös­sä – tus­kin edes aja­tel­tu mah­dol­li­sek­si. Hyviä puo­lia on mon­ta. Ensin­nä­kin, täl­lai­nen kau­pan­käyn­ti­ta­pa (sii­nä muo­dos­sa kuin esi­tin sen otsi­kon ”Ole­te­taan musii­kin täy­del­li­nen hin­noit­te­lu” alla 27.12.2010 kel­lo 19:53) pyr­kii mini­moi­maan sekä tuot­ta­jan että kulut­ta­jan yli­jää­mät. Teok­sen myy­jä pyr­kii aset­ta­maan hin­tan­sa tasan sen suu­rui­sek­si, mitä kulut­ta­jat ovat kor­kein­taan val­miit mak­sa­maan ja mikä­li tämä onnis­tuu, kaup­pa on täy­del­li­nen. Toi­sek­si, kun teki­jä­noi­keuk­sia ei ole, kaik­ki ne resurs­sit sääs­ty­vät, jot­ka nykyi­sin kulu­vat teki­jä­noi­keus­la­kien sää­tä­mi­seen ja val­von­taan, oikeuk­sien hal­lin­taan, ris­ti­rii­to­jen rat­kai­se­mi­seen ym. kont­rol­liin. Kol­man­nek­si, kysei­nen taide/tiede vapau­tuu heti kau­pan syn­nyt­tyä edel­leen vapaas­ti jalos­tet­ta­vak­si eikä teki­jä­noi­keus­rii­to­ja syn­ny. Nel­jän­nek­si, tämä kau­pan­te­ko­ta­pa tar­jo­aa edul­li­sen tavan myös yhteis­kun­nal­le ostaa ja tukea sel­lai­sia teki­jöi­tä ja teok­sia, joi­ta se pitää tär­kei­nä. Esi­mer­kik­si, kun oppi­kir­jo­jen teki­jät aset­ta­vat teok­sen­sa myyn­tiin, mikä tahan­sa yhteis­kun­nal­li­nen ins­tans­si, kou­lu, yli­opis­to tai muu yhtei­sö voi vali­ta siel­tä mie­lei­sen­sä teok­set ja aset­taa niil­le oman osto­hin­tan­sa oman arvioin­tin­sa mukaan. Jos jokin teos saa riit­tä­väs­ti osto­tar­jouk­sia, se oste­taan kai­kil­le vapaak­si. Vii­den­nek­si, kun teok­sen bitit ovat kaik­kien vapaas­ti käy­tet­tä­vis­sä, nii­den jalos­ta­mi­nen fyy­si­sek­si tuot­teek­si, kir­jak­si, ääni­le­vyk­si, teat­te­rie­si­tyk­sek­si tms. vapau­tuu aitoon mark­ki­na­kil­pai­luun. Teki­jä­noi­keus­ta­lou­des­sa­han näin ei ole vaan teki­jä­noi­keuk­sien hal­ti­ja voi mää­rä­tä myös teok­sen fyy­si­ses­tä toteu­tuk­ses­ta, mikä tämän kou­lu­kir­jaon­gel­man­kin osal­taan aiheuttaa.

  19. Cls: “Tent­ti­kir­joil­la rahas­te­taan var­sin härs­kis­ti. Kas­va­tus­tie­teen kurs­seil­la oli kir­jo­ja, joi­den kir­joit­ta­jat oli­vat kurs­se­ja pitä­vät prof­fat. Kir­jas­tos­ta lii­ke­ni ehkä­pä muu­ta­ma kym­men­tä näi­tä kir­jo­ja, kun kurs­sil­la oli yli 300 osal­lis­tu­jaa. Kir­jo­jen hin­nat pyö­ri­vät 30–40e tie­noil­la ja moni pää­tyi sit­ten osta­maan, kun ei muu­ten saanut.”

    Tör­ke­ää rahas­tus­ta tosi­aan, tuos­ta­han saat­taa pro­fes­so­ri­ta­son asian­tun­ti­jal­le jää­dä käteen jopa usei­ta tuhan­sia euro­ja. Vero­kii­loi­neen ei mene kah­ta­kym­men­tä­kään vuot­ta vaik­ka­pa kyl­py­huo­ne­re­mon­tin rahoittamiseen.

  20. Perus­kou­lun ja lukion oppi­kir­jan käsi­kir­joi­tus on vie­lä hal­pa: sii­tä mak­se­taan teki­jöil­le n. 16% kir­jan verot­to­mas­ta hin­nas­ta — eli jos kir­ja mak­saa 20€, sen vero­ton hin­ta on 18,50€ (8% alv) ja teki­jöi­den osuus n.3€/ kir­ja. Ja teki­jöi­tä on yleen­sä 3 — 6.

    Jos jol­la­kul­la oli­si tar­jo­ta teki­jöil­le parem­pi dii­li, he var­maan sii­hen tart­tui­si­vat. Iso­jen kus­tan­ta­mo­jen hal­lin­ta on kui­ten­kin sitä luok­kaa, että ei sitä hel­pol­la mur­re­ta. Mark­ki­noin­ti nääs. 

    Tou­ko Mettinen
    alaa seurannut

  21. Tar­tuit todel­la­kin oike­aan ongel­maan! E‑kirjakeskustelu on ollut välil­lä var­sin tus­kais­ta seu­rat­ta­vaa Suo­mes­sa. Paniik­kia ja muu­tos­vas­ta­rin­taa on ilmas­sa. Digi­taa­lis­ten teos­kap­pa­lei­den lai­naus­mää­rien kei­no­te­koi­nen rajoit­ta­mi­nen on hul­luin idea vähään aikaan.

    Vei­sin tämän vie­lä aske­leen pidem­mäl­le. Koko kir­jas­to­lai­tok­ses­ta yli­pään­sä pitäi­si muoo­dos­taa kan­sa­lai­sil­le lail­li­nen teos­ten lataus­pal­ve­lu, eli kir­jas­to­jen yllä­pi­tä­mäs­tä verk­ko­pal­ve­lus­ta voi­si lada­ta teok­sia lail­li­ses­ti itsel­leen. Kir­jas­tot neu­vot­te­li­si­vat täs­tä sopi­muk­set oikeu­den­hal­ti­joi­den kans­sa etu­kä­teen, jol­loin raha­vir­rat oli­si­vat tur­va­tut. Muu­tok­sen hyvin­voin­tia lisää­vä vai­ku­tus oli­si ilmeinen.

    Täl­lai­sen jär­jes­tel­män toteut­ta­mi­nen ei edel­lyt­täi­si edes mitään laki­muu­tos­ta. Estee­nä ovat ainoas­taan kus­tan­ta­jat, jot­ka var­maan­kin yrit­tä­vät repiä täl­lai­sis­ta lisens­seis­tä mah­dot­to­man suu­ria sum­mia. Ole­tan, että tämä on syy sii­hen, mik­sei täl­lai­nen jär­jes­tel­mä ole jo toteutunut.

    Joten­kin kus­tan­ta­jat ja kun­nat pitäi­si saa­da läh­te­mään tähän mukaan. En ole vie­lä kek­si­nyt, miten se onnistuisi.

    Kir­joi­tin asias­ta taan­noin blo­gii­ni: http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/37173-kirjastot-piraattipalveluiksi

  22. Osmon kuvaa­mas­sa tilan­tees­sa suo­sit­te­li­sin aktii­vi­sia opis­ke­li­joi­ta sär­ke­mään e‑kirjan DRM-jär­jes­tel­män ja kopioi­maan kir­jaa niin pal­jon kuin ehti­vät. Kan­sa­lais­tot­te­le­mat­to­muus kun­ni­aan. Noin type­rän kus­tan­ta­jan pitäi­si­kin olla konkurssissa.

  23. Jos yli­opis­to ottaa jon­kin kir­jan tut­kin­to­vaa­ti­muk­siin, se mak­saa täs­tä kir­jan teki­jöil­le ker­ta­kor­vauk­sen, joka voi­si olla yhtä suu­ri kuin se tuli, jon­ka k teki­jät saa­vat nykykäytännössä.”

    Mik­si ker­ta­kor­vaus? Mak­su­te­le­vi­sios­sa on mak­su­ta­pa Pay per View eli samaa voi sovel­taa e‑kirjaan:

    Yli­opis­to mak­saa sovi­tun mak­sun per lai­na­ker­ta. Voi­si olla jokin mak­su opis­ke­li­jal­le­kin, jot­tei oli­si tur­hia lainakertoja.

  24. Käy­tän­nös­sä­hän monet opis­ke­li­jat esi­mer­kik­si kuvaa­vat lukusa­li­kap­pa­lei­ta itsel­leen digi­taa­li­seen muo­toon, kos­ka kir­jo­ja ei kai­kil­le rii­tä, ja kuvaa­mal­la digi­toin­tiin­kin mene­vä aika on alle tun­nin luok­kaa. Sanoi­sin, että aika hyvä tun­ti­palk­ka monen­kym­pin kir­jas­ta, var­sin­kin opiskelijalle.

    Eihän tuos­sa mitään jär­keä ole, kun kun­non digi­taa­li­set kap­pa­leet voi­si­vat olla suo­raan kir­jas­tol­la jaos­sa, jol­loin ne eivät tosi­aan lop­pui­si kes­ken, jos hom­ma oli­si toteu­tet­tu fiksusti.

    Itse olen kyl­lä ehdot­to­mas­ti myös avoi­men oppi­ma­te­ri­aa­lin kan­nal­la, ja kir­joi­tin­kin sii­tä Opettaja-lehteenkin(joka iha­naa kyl­lä on saa­ta­vis­sa myös verk­ko­muo­dos­sa): http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2010_48/153068.htm

    -Eetu Ran­ta­kan­gas, Piraat­ti­puo­lu­een kan­san­edus­ta­jaeh­do­kas, Keski-Suomi

  25. Tent­ti­kir­joil­la rahas­te­taan var­sin härs­kis­ti. Kas­va­tus­tie­teen kurs­seil­la oli kir­jo­ja, joi­den kir­joit­ta­jat oli­vat kurs­se­ja pitä­vät proffat.

    Ole­tan noi­den kui­ten­kin ole­van parem­pia kuin amerikkalaiset..?

    Ame­rik­ka­lai­sil­la on (aina­kin nyky­ään) paha tapa kir­joit­taa suju­vaa pin­nal­lis­ta teks­tiä, jon­ka luke­mi­seen kuluu pal­jon aikaa, mut­ta joka ei lain­kaan vaa­di tai edes tue var­si­nai­sen asian ajat­te­lua tai ymmärtämistä.

    Lisäk­si sot­ke­taan asiat siten, ettei kul­le­kin yksit­täi­sel­le asial­le jää sel­ke­ää omaa koh­taan­sa. Tämä yhdis­tet­ty­nä tar­peet­to­maan moni­sa­nai­suu­teen tekee teok­ses­ta myös sovel­tu­mat­to­man hakuteokseksi.

    Kan­san­ta­jui­suus on pahim­mil­laan aika­mois­ta myrk­kyä oppikirjalle.

  26. Mik­ko H: “Osmon kuvaa­mas­sa tilan­tees­sa suo­sit­te­li­sin aktii­vi­sia opis­ke­li­joi­ta sär­ke­mään e‑kirjan DRM-jär­jes­tel­män ja kopioi­maan kir­jaa niin pal­jon kuin ehtivät.”

    Tämä on juu­ri se käyt­täy­ty­mis­mal­li jon­ka takia kus­tan­ta­jien ei kan­na­ta muut­taa kulut­ta­ja­tar­jon­taa säh­köi­sek­si, eli kun kopioin­ti teh­dään riit­tä­vän hel­pok­si (esim. suo­ja­taan vain jol­lain DRM:llä), tuo­te pää­tyy pian lait­to­maan levi­tyk­seen. Ins­ti­tuu­tiot oli­si­vat luo­tet­ta­vam­pia sopi­mus­kump­pa­nei­ta, ja luul­ta­vas­ti ostai­si­vat teok­sen sii­tä huo­li­mat­ta että se oli­si vapaas­ti mut­ta lait­to­mas­ti ladattavissa. 

    Googlen sen sijaan kan­nat­taa kir­ja skan­na­ta kos­ka tulon­me­ne­tys­ris­ki on joka tapauk­ses­sa ulkois­tet­tu kus­tan­ta­jal­le ja teki­jäl­le. Skan­naus on äkkiä maksettu.

  27. Onhan se huvit­ta­vaa, prof­fat, joi­den kes­ki­palk­ka on 5700€/kk http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/article77353.ece
    jou­tu­vat kerää­mään lisä­tie­nes­te­jä opis­ke­li­joil­ta, jot­ka jou­tu­vat käy­mään opin­to­jen ohel­la töis­sä jot­ta voi­si­vat mak­saa edes kurssikirjat.

    Mik­ko H kirjoitti:

    Osmon kuvaa­mas­sa tilan­tees­sa suo­sit­te­li­sin aktii­vi­sia opis­ke­li­joi­ta sär­ke­mään e‑kirjan DRM-jär­jes­tel­män ja kopioi­maan kir­jaa niin pal­jon kuin ehtivät.
    /blockquote>

    Tuo­han on type­rää, yksit­täi­sen opis­ke­li­jan ei kan­na­ta luo­vut­taa tie­to­ja muil­le opis­ke­li­joil­le. Esim, jos kurs­sin repu­tus­pro­sent­ti on luok­kaa 30%, kir­jan lai­nak­si saa­neen opis­ke­li­jan kan­nat­taa omia kir­jaa kun­nes tent­ti on läpi. 

    Oli­si­ko­han ehkä hal­vem­paa jär­jes­tää tent­te­jä sen ver­ran useam­min että ne vähät kir­jat riit­täi­si­vät vuo­ron­pe­rään käy­tet­ty­nä. Toi­saal­ta, eikö­hän Suo­mes­sa nopeu­te­ta opin­to­ja tule­vai­suu­des­sa­kin van­hoin tutuin kons­tein. Opin­to-oikeut­ta leik­kaa­mal­la ja opin­to­tu­kia takaisinperimällä.

  28. Ongel­ma ei rat­ke­ai­si pel­käs­tään Suo­mes­sa teh­tä­vil­lä tempuilla.

    Kun olen kat­so­nut edis­ty­neem­pien opis­kel­joi­den tent­ti­kir­jo­ja ja muis­te­len omaa nuo­ruut­ta­ni niin kir­jois­ta oli ulko­maan­kie­li­siä ja muu­al­la jul­kais­tu­ja mel­koi­nen mää­rä ja oli­vat muu­ten aika kal­liit­ta­kin ostaa. Riip­puu var­maan opis­ke­lu­vai­heen lisäk­si myös opiskelualueesta.

    Oden ehdo­tuk­set voi­si­vat toi­mia koti­mais­ten jul­kai­su­jen kans­sa mut­ta kan­sain­vä­li­ses­ti ongel­man rat­kai­su oli­si mon­ta ker­ta­luok­kaa monimutkaisempaa.

  29. Mik­ko Särelä:
    [Quote]Tekijän pitää saa­da työs­tään kun­nol­li­nen kor­vaus, mut­ta oikeus ulos­mi­ta­ta suu­ri osa koko­nais­hyö­dys­tä yli raja­hyö­dyn joh­taa kär­jis­ty­viin tuloe­roi­hin ja “voit­ta­ja vie kai­ken” talouteen.[/Quote]

    Mut­ta juu­ri tämä­hän on pelin hen­ki nyky­ään kai­kes­sa. Lisäk­si suu­rin osa ihmi­sis­tä tun­tuu ajat­te­le­van, että näin onkin oikein.

  30. Vuo­des­sa kes­ki­ver­to­kou­lu­lai­nen lukee noin 25 kir­jaa, joka tekee opin­toas­tees­ta riip­puen 50–100 pape­ri­si­vua per kir­ja (sivu­lu­vun mää­rä jaet­tu­na kah­del­la). Yhteen­sä pääs­tään 1250–2500 pape­riark­kiin. Kou­lu-uran aika­na (12 vuot­ta) se tekee yli 20 000 ark­kia. No ker­ro­taan­pa se vaik­ka mil­joo­nal­la näin ollen 20 mil­jar­dia ark­kia. A4- ark­ki pai­naa 5 gram­maa. Näin sääs­tyi­si pape­ria noin 100 000 ton­nia parin vuo­si­kym­me­nen aika­na pel­käs­tään kou­lu­kir­jois­sa. Ja las­ke­taan muu kir­jal­li­suus pääl­le. Sit­ten voi­daan kysei­nen luku monin­ker­tais­taa. Euroo­pan mit­ta­kaa­vas­sa voi­daan puhua kaik­ki­aan jo hiu­kan suu­rem­mis­ta luvuista.

    Ipa­dit ja vas­taa­vat ovat nyky­ään jo muka­vam­pia räplät­tä­viä kuin papru­kir­jat. Käsi­va­rai­sen kir­joi­tuk­sen tun­nis­ta­va näyt­tö oli­si kans­sa muka­va (kehi­tet­ty jo aikaa sitten).

    Säh­köi­sen oppi­kir­jan hin­ta voi­si olla esi­mer­kik­si 30 % alem­pi kuin pape­ri­sen, kun ote­taan huo­mioon pai­no­ku­lut, kul­je­tuk­set ja kir­ja­kaup­po­jen kaut­ta tapah­tu­va myyn­ti. Väli­kä­det­tö­myys paran­tai­si kus­tan­to­mo­jen katetta.

  31. Lisäk­si voi­tai­siin opet­taa opis­ke­li­joi­ta aktii­vi­ses­ti hake­maan tie­toa inter­ne­tis­tä. Tie­to­yh­teis­kun­ta vaa­tii sovel­ta­maan tie­toa ja itse­näi­seen tie­don­ha­kuun. Näin saa­tai­siin ehkä hou­ku­tel­tua poi­kia myös aka­tee­mi­seen opis­ke­luun. Aka­tee­mi­sen opis­ke­lun kes­kei­sim­piä asioi­ta on kyky sovel­ta­mi­seen ja itse­näi­seen tie­don­han­kin­taan. Tablet­tiin yhdis­tet­ty lan­ga­ton perin­tei­nen näp­päi­mis­tö voi­si sopia joillekin.

  32. juge,

    Kurs­si­kir­jo­jen osta­mi­sen mie­lek­kyys vaih­te­lee voi­mak­kaas­ti riip­puen alas­ta. Meil­lä, jot­ka olem­me opis­kel­leet tek­nil­li­sis­sä yli­opis­tois­sa, kir­jo­jen osta­mi­nen oli ihan rea­lis­ti­nen vaih­toeh­to: kir­jo­ja on kor­kein­taan yksi kurs­sia koh­den, mones­ti samaa kir­jaa tar­vi­taan useal­la kurs­sil­la ja käy­te­tyil­lä kir­joil­la on toi­mi­vat jäl­ki­mark­ki­nat. Käy­tän­nös­sä 50 euron kir­jas­ta saa myy­des­sä aina­kin 25 euroa ja samal­la kurs­si­kir­jal­la suo­rit­taa par­haim­mil­laan kym­men­kun­nan opin­to­pis­teen ver­ran kurs­se­ja. Kai­kil­la kurs­seil­la ei edes tar­vit­se kir­jaa, kun tekee hyvät luentomuistiinpanot.

    Huma­nis­teil­la” tilan­ne on ihan toi­nen. Jos­sain kah­den opin­to­pis­teen kurs­sis­sa voi olla luet­ta­va­na jopa kol­me kir­jaa, joil­la ei tee kurs­sin pää­tyt­tyä mitään. Lisäk­si ne sisäl­tä­vät mate­ri­aa­lia, jota ei ole luen­noil­la käy­ty läpi. Tilan­ne on ihan toi­nen kuin tek­nil­lis­tie­teel­li­sel­lä alal­la. Surul­lis­ta kyl­lä, huma­nis­tis­ten tai yhteis­kun­nal­lis­ten alo­jen luke­mi­nen on pal­jon kal­liim­paa kuin DI:ksi opis­ke­lu, mut­ta sii­tä saa huo­nom­man palkan.

  33. Tam­pe­reen Yli­opis­tos­sa oli vie­lä 2000-luvun alus­sa vapaa tulos­tusoi­keus, joka sit­ten pois­tet­tiin kun jot­kut ilmei­ses­ti teh­tai­li­vat kir­jo­ja ja tulos­ti­vat kym­me­niä tuhan­sia ark­ke­ja vuodessa.

    Joil­lain kurs­seil­la oli myös kurs­si­kan­sio jos­ta aineis­ton sai kopioi­da kopio­ko­neel­la itsel­leen, tai ostaa sen val­mii­na n. 2–5€ monistenippuna.

    Mitä jos val­tio teki­si dii­lin kus­tan­ta­jien kans­sa, ja tar­joai­si opis­ke­li­joil­le esim. 100€ (vapaa­eh­toi­sel­la) luku­kausi­mak­sul­la vapaan käyt­tö­oi­keu­den kaik­keen kurssimateriaaliin. 

    Sama pitäi­si toteut­taa lukio­kir­joil­la, jot­ka nyt ovat lähin­nä mel­kois­ta rahas­tus­ta ja eriar­vois­ta­vat perheitä.

  34. Tuo säh­köi­nen kurs­si­kir­jas­to (ellibs) on aivan hir­vit­tä­vää son­taa. Kus­tan­ta­jat ovat vetä­neet pal­ve­lun tilaa­jaa kuin päs­siä narus­sa. Mitä tuos­ta jär­jes­tel­mäs­tä iki­nä onkin mak­set­tu, se on ollut liikaa.

    Yli­opis­to­jen kurs­si­kir­jat pitäi­si kaik­ki OA-jul­kais­ta (Open Access, vähän niin kuin Open Source). Monet­kaan teki­jät eivät tuos­ta pahas­tui­si, kus­tan­nus­yh­tiöt sii­tä lähin­nä vetäi­si­vät her­neen nenään. Teki­jäl­le jää käteen joka tapauk­ses­sa hädin tus­kin mitään.

  35. Kurs­si­kir­jan teki­jä käyt­tää kir­jan kir­joit­ta­mi­seen ehkä yhden hen­ki­lö­työ­vuo­den. Jos kysees­sä on kes­ki­mää­räi­nen nor­ja­lai­nen, tämä oli­si pyö­reäs­ti €50k arvoi­nen plä­jäys, brut­to, jos hen­ki­lö sai­si sii­tä palk­kaa nor­maa­li­na palk­ka­työ­nä. Tupla­taan tämä, jot­ta kir­jan kir­joit­ta­ja voi hui­la­ta vie­lä vuo­den sen päälle.

    Jos jokai­ses­sa yli­opis­tos­sa, joka kurs­si­kir­jaa käyt­tää, joka vuo­si kah­den opis­ke­li­jan opin­not vii­väs­ty­vät puo­lel­la vuo­del­la jär­jes­tel­män vuok­si, niin jo yhdes­sä yli­opis­tos­sa opis­ke­le­vien jou­kos­sa hyvin­voin­ti­tap­pion odo­tusar­vo kir­jaa koh­den on val­mis­tu­neen vuo­tui­sen tuot­ta­vuuspree­mion suu­rui­nen. Ole­te­taan, Stet­son-Har­ri­son-mene­tel­män nojal­la, että tämä on noin €10k.

    Jos kurs­si­kir­ja on käy­tös­sä kah­des­sa­kym­me­nes­sä yli­opis­tos­sa, tämä tar­koit­taa, että jär­jes­tel­mä tuot­taa kak­sin­ker­tai­sen hyvin­voin­ti­tap­pion ver­rat­tu­na koh­tuul­li­seen kor­vauk­seen koko sii­tä työs­tä, joka kir­jan teke­mi­seen on mennyt.

    Tämä on vähän saman­lai­nen jut­tu kuin bio­polt­toai­neet. Kun teki­jä­noi­keus on nimet­ty oikeu­dek­si, sii­tä tulee maa­gi­ses­ti jotain hyvää. Vähän niin­kuin bio­polt­toai­neen on ihan pak­ko olla ympä­ris­töys­tä­väl­lis­tä, kun sen nimes­sä­kin on “bio” ja se on niin luon­nol­lis­ta. Vaik­ka sit­ten pri­mää­rie­ner­gi­aa kului­si­kin kak­sin­ker­tai­ses­ti hyö­tyyn verrattuna.

  36. Oden mal­li toi­mi­si vie­lä joten­kin koti­mais­ten tent­ti­kir­jo­jen koh­dal­la jos kaik­ki alan yli­opis­tot Suo­mes­sa saa­daan mukaan. Ulko­mais­ten kir­jo­jen koh­dal­la täl­lai­nen ei onnis­tui­si miten­kään. Ongel­mak­si muo­dos­tuu kir­jo­jen kan­sain­vä­li­nen jäl­leen­myyn­ti. Ei ole kes­tä­vää, että samaa kir­jaa myy­dään Suo­mes­sa eurol­la ja Tans­kas­sa vii­del­lä­kym­me­nel­lä eurol­la. Nyky­ään­kin jenk­kei­hin “sala­kul­je­te­taan” pal­jon hal­po­ja “Inter­na­tio­nal Edi­tion” kir­jo­ja Euroo­pas­ta ja Aasias­ta, vaik­ka hin­tae­rot ovat­kin “vain” 50% luokkaa.

    Kir­jo­jen ilmais­ja­ke­lun rajoit­ta­mi­nen läs­nä­ole­viin ja kurs­sil­le ilmoit­tau­tu­nei­siin ei aut­tai­si pal­joa. Suo­mes­sa­han on opis­ke­lu mak­su­ton­ta ja kurs­si-ilmoit­tau­tu­mi­sia ei rajoi­te­ta käy­tän­nös­sä mitenkään.

    Rea­lis­ti­sem­paa oli­si, että kir­jas­tot neu­vot­te­li­si­vat kus­tan­ta­jien kans­sa mas­sa-alen­nuk­sia. Näin ne toi­vot­ta­vas­ti jo tekevätkin.

  37. Tuli vii­me vuon­na ostet­tua yksi todel­la inhot­ta­val­la DRM:llä suo­jat­tu kurs­si­kir­ja. Kir­jaa ei voi­nut tulos­taa — mikä oli­si hel­pot­ta­nut muis­tiin­pa­no­ja. Kir­jaa ei voi­nut myös­kään lukea kuin Win­dows-tie­to­ko­neel­la, _pääkäyttäjäoikeuksin_, _in­ter­net-yhtey­den olles­sa avoinna_. Ei lie­ne ihme, että pää­tin käyt­tää hie­man aikaa, ja mur­sin suo­jauk­sen saa­dak­se­ni käyt­tö­kel­poi­sen ver­sion: tulos­tet­ta­van ja nor­maa­lis­ti tie­to­ko­neel­ta­kin luet­ta­van. Ei muu­ten ollut edes vai­ke­aa — kuva­kaap­pauk­set on kek­sit­ty jo aika päi­vää sitten.

    Ei jos DRM-tuo­te on teh­ty asiak­kaal­le todel­la epä­miel­lyt­tä­väk­si käyt­tää, on tur­ha itkeä asiak­ka­den mur­ta­van suo­jauk­sen tai hank­ki­van help­po­käyt­töi­sen piraattituotteen.

  38. Tent­ti­kir­jan skan­naa­mi­nen kes­tää noin yhden Incep­tion-lef­fan ver­ran eli vähän tois­ta tun­tia. Skan­nat­tu­ja tent­ti­kir­joa ei ole ver­kos­sa vaik­ka skan­naa­mis­ta har­ras­te­taan. Miksi? 

    Väi­te, että hen­gen­tuot­teen arvo oli­si mitat­ta­vis­sa vaih­toeh­tois­kus­tan­nuk­sel­la, on hiu­kan höl­mö. Kuten mikä tahan­sa sel­lai­nen mal­li, jos­sa luo­mi­ses­ta pois­te­taan kapi­ta­lis­ti­nen kannustin.

  39. Osmon ehdo­tuk­ses­sa hyvää on se, että sii­nä kus­tan­ta­jat on ohi­tet­tu ja kaup­pa tapah­tui­si teki­jöi­den ja val­tion tai yli­opis­ton välil­lä. Se tuli­si lähel­le omaa ehdo­tus­ta­ni ja voi­tai­siin itse asias­sa toteut­taa samal­la menetelmällä. 

    Ongel­mak­si jäi­si­vät oppi­kir­jat, joi­den oikeu­det ovat kus­tan­ta­jil­la tai muil­la oikeu­den­hal­ti­joil­la, usein ulkomaalaisilla. 

    Mitä jos val­tio teki­si dii­lin kus­tan­ta­jien kans­sa, ja tar­joai­si opis­ke­li­joil­le esim. 100€ (vapaa­eh­toi­sel­la) luku­kausi­mak­sul­la vapaan käyt­tö­oi­keu­den kaik­keen kurssimateriaaliin.

    Kan­na­tet­ta­va aja­tus tämä­kin, mut­ta täy­tyy muis­taa kak­si rea­li­teet­tia. Teki­jä­noi­keus on nime­no­maan oikeus rahas­taa tie­don pant­taa­mi­sel­la, ja toi­sek­si, kus­tan­ta­jat ovat pää­sään­töi­ses­ti osa­keyh­tiöi­tä, joi­den vel­vol­li­suus on tuot­taa voit­toa omistajilleen. 

    Ei kus­tan­ta­jil­la ole tah­toa eikä mah­dol­li­suut­ta luo­pua kan­nat­ta­vas­ta tie­don pant­taa­mi­ses­ta vain jot­ta opis­ke­li­jat sai­si­vat tie­toa hal­vem­mal­la. Niin­pä, jos täs­sä tapauk­ses­sa johon­kin sopi­muk­seen pääs­täi­siin­kin, se voi­si olla vain sel­lai­nen, jos­sa kus­tan­ta­jat voit­ta­vat joi­den­kin tois­ten tie­to­jen pant­taa­mi­sel­la, joko kir­jai­li­joi­den tai veron­mak­sa­jien kustannuksella.

  40. Kuto­ja

    Tuo­han on type­rää, yksit­täi­sen opis­ke­li­jan ei kan­na­ta luo­vut­taa tie­to­ja muil­le opis­ke­li­joil­le. Esim, jos kurs­sin repu­tus­pro­sent­ti on luok­kaa 30%, kir­jan lai­nak­si saa­neen opis­ke­li­jan kan­nat­taa omia kir­jaa kun­nes tent­ti on läpi. 

    No niin, täs­sä on siis kor­kea­kou­lu­tuk­sen todel­li­nen sano­ma: kave­ril­le ei jäte­tä. Antii­kin Krei­kan Aka­te­mian leh­dos­ta on vis­siin tul­tu jon­kin sor­tin täy­si kier­ros. Suo­mi nousuun inno­vaa­tioil­la ja silleen 🙂

  41. Alum­ni­ter­vei­set TKK:lta…err Aal­to yliopistosta…whatever ***kou­lu nyky­ään onkaan. Iha­nas­sa enti­ses­sä opi­nah­jos­sa­ni oli kans­sa käy­tös­sä säh­köi­nen lai­naa­mi­nen joil­le­kin mate­ri­aa­leil­le kir­jas­tos­sa. Jär­jes­tel­mään voi tutus­tua osoitteessa:

    http://lib.tkk.fi/fi/ohjeet/oppaat/e_aineistot/ebrary_ellibs.html

    Ebra­ryn käyt­tö vaa­tii Ebra­ry Rea­der ‑lukuoh­jel­man asen­ta­mi­sen omal­le (tai esim. kir­jas­ton) koneel­le. Win­dows Vis­taa käy­tet­täes­sä ohjel­ma toi­mii ainoas­taan Inter­net Explo­re­rin avul­la eikä sen käyt­tö ole mah­dol­lis­ta LINUX ja UNIX ‑ympä­ris­töis­sä.”

    Jos täs­tä pää­see yli, niin kir­jo­ja voi lukea Acro­bat Rea­de­ril­lä. Itse en kos­kaan pääs­syt niin pit­käl­le Mac OS X ‑käyt­tä­jä­nä.

  42. spot­tu kir­joit­ti 2.1.2011 kel­lo 18:23 vas­tauk­se­na Cls:n viestiin
    “Tör­ke­ää rahas­tus­ta tosi­aan, tuos­ta­han saat­taa pro­fes­so­ri­ta­son asian­tun­ti­jal­le jää­dä käteen jopa usei­ta tuhan­sia euro­ja. Vero­kii­loi­neen ei mene kah­ta­kym­men­tä­kään vuot­ta vaik­ka­pa kyl­py­huo­ne­re­mon­tin rahoittamiseen.”

    Ei pro­fes­so­rin työ ole arvo­kas­ta sen takia, että pro­fes­so­ri tie­tää pal­jon asioi­ta. Se muut­tuu arvok­kaak­si sen kaut­ta, että tie­toa hyödynnetään. 

    Jos aja­tel­laan, että kapi­ta­lis­mil­la on jokin yhteis­kun­taa hyö­dyt­tä­vä tar­koi­tus, mikä oikeut­taa sen ole­mas­sao­lon, se ei ole rahan tuot­ta­mi­nen, vaan arvon tuot­ta­mi­nen. Tuo­te­tun arvon voi sit­ten vaih­taa rahaan. (Pre­mis­sin saa vapaas­ti haastaa.) 

    Cls:n esi­mer­kis­sä rahas­tuk­seen oikeut­ti asema(n vää­rin­käyt­tö?) kurs­si­vaa­ti­muk­sien päät­tä­jä­nä, mel­ko ole­mat­to­mal­la arvon luo­mi­sel­la, ‑pai­nos­ten päi­vit­tä­mi­sen muodossa. 

    Sys­tee­mi vai­kut­taa hie­man oudol­ta: ope­tuk­sen tuot­ta­mi­sel­la on sel­keät mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­set luen­noit­si­joi­den ja opet­ta­jien työ­pa­nok­sen, käy­tet­tä­vien tilo­jen ja mui­den tar­vik­kei­den kuten atk-lait­tei­den takia. Taas val­miik­si tuo­te­tun tie­don opis­ke­li­joil­le siir­tä­mi­sen mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­set kopioin­nin ja print­taa­mi­sen osal­ta oli­si­vat ole­mat­to­mat. Kui­ten­kin näis­tä ensim­mäi­nen on ilmais­ta ja toi­nen maksullista. 

    Mie­les­tä­ni täs­tä mak­sus­ta mel­ko suu­ri osa on tur­haa sen values­sa kus­tan­ta­jan ja kau­pan väli­kä­sil­le, jot­ka eivät tuo­ta mai­nit­ta­vaa lisä­ar­voa netis­tä luet­ta­vaan tai prin­tat­ta­vaan ver­sioon näh­den. Suun­nit­te­li­sim­me­ko täl­lai­sen sys­tee­min puh­taal­ta pöydältä?

    Ja sit­ten vie­lä yksi jut­tu: mik­si vain opis­ke­li­jas­ta­tuk­sen omaa­vil­le? Onko jokin eri­tyi­nen syy mik­si mui­den suo­mea ymmär­tä­vien ei pitäi­si tie­tää jotain mitä opis­ke­li­joi­den kuu­lui­si tietää?

  43. Kir­jas­tois­sa on e‑aineistoja aika­moi­nen kir­jo, eikä nidea­jat­te­luun perus­tu­va onnek­si ole se ylei­sin. Koti­mai­nen ellibs toi­mii noin, eikä ellib­sin edus­ta­jan mukaan ole muut­ta­mas­sa toi­min­ta­ta­po­jaan. Vali­tet­ta­vas­ti. On sää­li, että vaik­ka uusi tek­no­lo­gia mah­dol­lis­tai­si aivan uuden­lai­sia toi­min­ta­mal­le­ja, vali­taan sel­lai­nen, joka jäl­jit­te­lee vanhaa.

    E‑aineistot ovat sii­nä­kin mie­les­sä eri­lai­sia kuin pai­ne­tut, että kir­jas­to ei yleen­sä osta kir­jan kap­pa­let­ta, vaan käyt­tö­oi­keu­den. Käyt­tö­oi­keu­det ovat aika rajoi­te­tut, ja kir­jas­tot toi­mi­vat kustantajien/palveluntarjoajien ehdoil­la. Kir­jas­to toi­mii välit­tä­jä­nä, ei var­si­nai­se­na pal­ve­lun­tar­joa­ja­na, joten jos pal­ve­lu on tek­ni­ses­ti huo­no (tai äärim­mäi­sen kal­lis), mut­ta sisäl­tää esim. tär­kei­tä kurs­si­kir­jo­ja, on kir­jas­ton ns. puun ja kuo­ren välis­sä. Toi­vo­taan, että tilan­ne muut­tuu ajan kans­sa paremmaksi.

  44. Aina­kin tie­to­tek­niik­kaa opis­ke­le­vat voi­vat olla tyy­ty­väi­siä sii­tä, että net­ti on pul­lol­laan alan tent­ti­kir­jo­ja pdf-for­maaa­tis­sa (tai chm-for­maa­tis­sa). Viruk­sia­kaan en ole havain­nut pdf-kir­jo­jen “liit­tee­nä”.

    Mut­ta miten lie sit­ten esim. sosi­aa­lia­laa opis­ke­le­vat, kun sosi­aa­lia­la tun­tuu ole­van aina­kin Suo­mes­sa sel­lais­ta, että tääl­lä jyl­lää­vät sel­lai­set opin­to­vaa­ti­muk­set, mit­kä eivät käy yksiin ulko­mai­sis­ta kir­jois­ta opittuina.

  45. Ihmet­te­len,
    Oden tilan­tees­sa oli­sin lai­nann­nut jol­ta­kul­ta kir­jan tovik­si ja kopioin­nut sen. En ymmär­rä, oli­sin­ko iso rikol­li­nen? Tie­tys­ti kopioin­ti­kin mak­saa, mut­ta aina­kaan kir­jan puut­tees­ta ei pojan luvut jää kiin­ni. Itse jou­duin aika kal­liit kir­jat osta­maan 60-luvul­la, mut­ta poi­ka sit­ten 90–20 vaih­tees­sa osa­si asioi­ta hoidella.
    Minus­ta Osmon tapai­ses­sa per­hees­sä seli­tys kir­jan puut­tees­ta ten­tin lyk­kää­mi­seen on, no aina­kin omi­tui­nen. Ok, lisää kaik­kia hie­no­ja jut­tu­ja opis­ke­li­joil­le, sehän on vaan hyvä. Mehän ne maksamme.

  46. Antti:“Ei pro­fes­so­rin työ ole arvo­kas­ta sen takia, että pro­fes­so­ri tie­tää pal­jon asioi­ta. Se muut­tuu arvok­kaak­si sen kaut­ta, että tie­toa hyödynnetään.”

    Täs­tä arvos­ta ei vaan olla val­mii­ta mak­sa­maan, vaan käy­tän­nös­sä ainoas­taan sel­lai­sis­ta imma­te­ri­aa­li­tuot­teis­ta jot­ka onnis­tu­taan suo­jaa­maan tai muu­ten pitä­mään salas­sa. Köy­hä opis­ke­li­ja saat­taa sil­mää räpäyt­tä­mät­tä ostaa vaik­ka parin ton­nin Macin jon­ka arvo perus­tuu suun­nit­te­lu- ja val­mis­tus­pro­ses­sien patent­ti­suo­jauk­seen ja salas­sa­pi­toon, mut­ta muu­ta­ma kym­me­nen euroa kurs­si­ma­te­ri­aa­lis­ta on yli­voi­mais­ta jon­kin ad hoc moraa­li­sen prin­sii­pin perusteella.

    Media­teol­li­suus on men­nyt vii­me aikoi­na nime­no­maan sii­hen suun­taan että sisäl­lön­tuot­ta­jat mah­dol­lis­ta­vat lai­te­lii­ke­toi­min­nan (kor­vauk­set­ta), Osmon ehdo­tus on sii­tä hyvä että se ui täs­sä suh­tees­sa vastavirtaan.

    Mie­les­tä­ni täs­tä mak­sus­ta mel­ko suu­ri osa on tur­haa sen values­sa kus­tan­ta­jan ja kau­pan väli­kä­sil­le, jot­ka eivät tuo­ta mai­nit­ta­vaa lisä­ar­voa netis­tä luet­ta­vaan tai prin­tat­ta­vaan ver­sioon nähden.”

    Aka­tee­mi­sen kir­ja­kau­pan kas­sa tuot­taa minul­le pelk­kää nega­tii­vis­ta lisä­ar­voa, mer­kit­tä­väs­ti hel­pom­paa ja nopeam­paa oli­si kävel­lä ohi kir­ja kai­na­los­sa. Ammat­ti­kir­jal­li­suus­kin oli­si vai­vat­to­mam­pi etsiä vaan jos­tain kuin ostaa pdf:nä pdf-kirjakaupasta.

  47. Ebra­ryn käyt­tö vaa­tii Ebra­ry Rea­der ‑lukuoh­jel­man asen­ta­mi­sen omal­le (tai esim. kir­jas­ton) koneel­le. Win­dows Vis­taa käy­tet­täes­sä ohjel­ma toi­mii ainoas­taan Inter­net Explo­re­rin avul­la eikä sen käyt­tö ole mah­dol­lis­ta LINUX ja UNIX ‑ympä­ris­töis­sä.”

    Ebra­ryl­la aina­kin on ole­mas­sa myös java-poh­jai­nen luki­ja, joka toi­mii kyl­lä Linuxis­sa, Macis­sa ja kai­kis­sa muis­sa­kin javal­la varus­te­tuis­sa järjestelmissä.

    Ebra­ry on muu­ten­kin jo läh­tö­koh­tai­ses­ti pal­jon jär­ke­väm­pi sys­tee­mi kuin Ellibs, sii­nä ei ole tuol­lai­sia kei­no­te­koi­sia rajoi­tuk­sia (tosin käyt­tä­jä­kun­ta on rajat­tu tun­nuk­sen hal­ti­joi­hin, ts. yli­opis­to­jen opis­ke­li­joi­hin ja henkilökuntaan).

  48. Media­teol­li­suus on men­nyt vii­me aikoi­na nime­no­maan sii­hen suun­taan että sisäl­lön­tuot­ta­jat mah­dol­lis­ta­vat lai­te­lii­ke­toi­min­nan (kor­vauk­set­ta), Osmon ehdo­tus on sii­tä hyvä että se ui täs­sä suh­tees­sa vas­ta­vir­taan.

    Lait­teet­kin ovat hal­po­ja, jos ostaa com­mo­di­ty-tuot­tei­ta, eikä jotain ome­na­lo­gol­li­sia. Applen tuot­tei­den hin­tapree­mios­ta suu­rin osa ei tule patent­ti­suo­jis­ta, vaan tava­ra­mer­kis­tä. Parin­ton­nin macin kans­sa yhtä tehok­kaan rau­dan saa kol­mel­la sataa gigan­tis­ta. Se, mitä ei saa, on hie­not logot ja “look and feel”. 

    Ei sil­lä, patent­ti­se­koi­lu tuo sii­hen toki sil­ti pari­kin kym­men­tä pro­sent­tia. Mäk­kien koleus-pree­miot ovat kui­ten­kin sadan pro­sen­tin luokkaa.

  49. tie­de­mies: “Lait­teet­kin ovat hal­po­ja, jos ostaa com­mo­di­ty-tuot­tei­ta, eikä jotain omenalogollisia.”

    OS X ei ole lisen­soi­ta­vis­sa com­mo­di­ty-rau­taan, ja käyt­tik­sen kun­nol­li­nen BSD-run­ko erin­omai­seen käyt­tö­liit­ty­mään yhdis­tet­ty­nä on aina­kin näin kehit­tä­jäl­le Macin var­si­nai­nen lisä­ar­vo. Eipä sil­ti, erin­omai­nen laite.

    Epä­loo­gi­suus on sii­nä että teki­jä­noi­keuk­sien moraa­li­set ongel­mat näh­dään yleen­sä suu­rim­pi­na siel­lä mis­sä oikeu­den­hal­ti­ja ei nii­tä pys­ty tehok­kaas­ti puo­lus­ta­maan. Joku Mac-rau­dan pak­ko­myyn­ti käyt­tik­sen kyl­jes­sä ei herä­tä min­kään­lai­sia into­hi­mo­ja (ja mik­si pitäi­si, mark­ki­nat rat­kai­se­vat sen aikanaan).

  50. Epä­loo­gi­suus on sii­nä että teki­jä­noi­keuk­sien moraa­li­set ongel­mat näh­dään yleen­sä suu­rim­pi­na siel­lä mis­sä oikeu­den­hal­ti­ja ei nii­tä pys­ty tehok­kaas­ti puo­lus­ta­maan.

    Ei täs­sä ole mitään epä­loo­gi­suut­ta. Teki­jä­noi­keuk­sien moraa­li­set ongel­mat näh­dään suu­rim­pi­na siel­lä, mis­sä ne ovat ilmei­sim­mät, ja se, että teki­jä­noi­keu­den val­vo­mi­nen on vai­ke­aa, joh­taa sii­hen että ihmi­set tule­vat tie­toi­sek­si sen mie­let­tö­myy­des­tä. Lisäk­si se, että oikeuk­sien puo­lus­ta­mi­nen on vai­ke­aa, joh­taa vaa­ti­muk­siin ala­ti ran­kem­mis­ta keinoista. 

    Vih­reät ja muut teki­jä­noi­keus­jant­te­rit ovat val­mii­ta pis­tä­mään pys­tyyn polii­si­val­tion, jos­sa polii­siin ver­rat­ta­via val­tuuk­sia on lisäk­si siir­ret­ty yksi­tyi­sil­le tahoil­le, kaik­ki teki­jä­noi­keuk­sien puo­lus­ta­mi­sen nimis­sä. Useim­pien ihmis­ten mie­les­tä se nyt vaan on ilmeis­tä, että jos jon­kun teki­jä­noi­keu­den puo­lus­ta­mi­sek­si täy­tyy lak­kaut­taa lail­li­suus­pe­ri­aa­te, oikeus­val­tio, ja yksi­tyi­syy­den­suo­ja, niin ko. oikeus jou­taa romukoppaan. 

    Joku Mac-rau­dan pak­ko­myyn­ti käyt­tik­sen kyl­jes­sä ei herä­tä min­kään­lai­sia into­hi­mo­ja (ja mik­si pitäi­si, mark­ki­nat rat­kai­se­vat sen aika­naan).

    Mäk­ki­käyt­tis ja ‑sof­ta ovat saman­lais­ta ros­vous­ta kuin M$:kin, sil­lä ero­tuk­sel­la, että val­tio ja kun­nat eivät sen­tään käy­tä mäk­kiä yhtä laa­jal­ti eli kaa­da veron­mak­sa­jien rahaa ros­vo­jen tas­kuun. Lisäk­si rau­dan ja sof­tan pak­ko­myyn­ti ei ole niin paha rikos, jos ainoa syy hank­kia se on päte­mi­sen­tar­ve. Applen pree­miot katoa­vat, kun koko kar­va­lak­ki­kan­sal­la alkaa olla varaa sen tuot­tei­siin, se kun on sta­tus­tuo­te, jon­ka arvo puto­aa, jos sii­tä tulee tar­peek­si suosittu.

  51. Jos kurs­si­kir­ja on käy­tös­sä kah­des­sa­kym­me­nes­sä yli­opis­tos­sa, tämä tar­koit­taa, että jär­jes­tel­mä tuot­taa kak­sin­ker­tai­sen hyvin­voin­ti­tap­pion ver­rat­tu­na koh­tuul­li­seen kor­vauk­seen koko sii­tä työs­tä, joka kir­jan teke­mi­seen on mennyt.

    Entäs hyvin­voin­ti­tap­pio jos koko kir­ja oli­si jää­nyt kir­joit­ta­mat­ta kun ei oli­si meka­nis­mia, jol­la teki­jä sai­si kor­vauk­sen työstään? 

    En vaa­di, että pitää kyn­sin ham­pain pitää kiin­ni nykyi­ses­tä sys­tee­mis­tä, joka on kaik­kea muu­ta kuin opti­maa­li­nen, mut­ta haluai­sin kuul­la ehdo­tuk­sia sii­tä, miten pide­tään hyö­dyl­lis­ten sisäl­tö­jen tuot­ta­mi­nen teki­jöil­le talou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­va­na jos teki­jä­noi­keuk­sis­ta luovuttaisiin. 

    Täs­sä oppi­kir­jae­si­mer­kis­sä asia on hel­poh­ko rat­kais­ta ja mie­les­tä­ni avaus­pos­tauk­ses­sa ollaan ihan oikeil­la jäl­jil­lä. Yli­opis­to joka tapauk­ses­sa mää­rää käy­tet­tä­vät kurs­si­kir­jat joten se voi­si yhtä hyvin myös mak­saa nii­den teki­jöil­le könt­tä­kor­vauk­sen, jol­la kap­pa­lei­ta saa­daan val­mis­taa niin pal­jon kuin tar­ve on. Tai sit­ten oppi­ma­te­ri­aa­lien tuo­tan­to voi­daan siir­tää jul­ki­ses­ti rahoi­tet­ta­vak­si. Kuvit­te­li­sin, että ei oli­si ollen­kaan huo­no tai vai­kea idea vaik­ka­pa perus­kou­lun oppi­kir­jo­ja tuot­taa wiki­poh­jai­ses­ti niin että opet­ta­jat ja kas­va­tus­tie­tei­li­jät eri puo­lil­ta maa­ta pää­se­vät muok­kaa­maan sisäl­töä vapaas­ti ja pro­ses­sia mode­roi­vat ope­tus­hal­li­tuk­sen asiantuntijat.

    Sen sijaan ihmis­ten hen­ki­lö­koh­tai­seen kulu­tuk­seen tule­vien sisäl­tö­tuot­tei­den kans­sa hom­ma ei toi­mi näin jou­he­vas­ti. En aina­kaan haluai­si, että val­tio kil­pai­lut­tai­si puo­les­ta­ni kir­jai­li­jat ja hank­ki­si sit­ten lisens­sin koko kan­sal­le muu­ta­maan Rei­jo Mäen dek­ka­riin ja Juba Tuo­mo­lan koot­tui­hin teoksiin…

  52. Juuso Kopo­nen kirjoitti:
    miten pide­tään hyö­dyl­lis­ten sisäl­tö­jen tuot­ta­mi­nen teki­jöil­le talou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­va­na jos teki­jä­noi­keuk­sis­ta luovuttaisiin.

    No entä miten pide­tään “hyö­dyl­lis­ten sisäl­tö­jen tuot­ta­mi­nen teki­jöil­le talou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­va­na” nyky­sys­tee­mis­sä, mis­sä teki­jä­noi­keuk­sis­ta ei luo­vu­ta? Mut­ta kaik­ki kui­ten­kin käy­tän­nös­sä kopioivat.

    Kysy­mys ei ole sii­tä, että muu­tos oli­si joten­kin valin­nai­nen. Meil­lä ei ole sitä vaih­toeh­toa että kiel­le­tään tek­nii­kan ja inter­ne­tin ja ihmis­ten väli­sen tie­don­vä­li­tyk­sen kehit­ty­mi­nen, ja pysy­tään van­has­sa. Vaik­ka hyp­pi­sim­me vihai­ses­ti tasa­jal­kaa, niin tek­niik­ka kehit­tyi jo, inter­net kehit­tyi jo, tie­don­vä­li­tys kehit­tyi jo. Sii­hen pitää joka tapauk­ses­sa sopeu­tua, jotenkin.

  53. Jat­kan­pa edellisestä:

    Kaset­ti­mak­su on sel­väs­ti van­haan pitäy­ty­mis­tä. Kaset­ti­mak­su­tu­lot tip­pu­vat aina kun ihmi­set eivät enää käy­tä van­haa tek­niik­kaa. Nyt kun CD ja DVD-levy­jen­kin polt­ta­mi­nen on jää­mäs­sä his­to­ri­aan, kaset­ti­mak­sua pää­tet­tiin laa­jen­taa ulkoi­siin kova­le­vyi­hin. Muusik­ko­jär­jes­töt oli­si­vat halun­neet laa­jen­taa sen myös kän­ny­köi­hin. Ehkä myös sisäi­siin kova­le­vyi­hin tai kaik­kiin tietokoneisiin?

    Ehkä lähi­tu­le­vai­suu­des­sa SSD-muis­tien [1] tek­niik­ka kehit­tyy ja hin­ta las­kee niin, että kova­le­vyt (niin ulkoi­set kuin sisäi­set­kin) jää­vät his­to­ri­aan. Sit­ten on taas kaset­ti­mak­su hupe­ne­mas­sa, ja taas muusik­ko­jär­jes­töt jou­tu­vat lob­baa­maan kaset­ti­mak­sun laajentamista.

    Ehkä tule­vai­suu­des­sa kaik­ki lait­teet käyt­tä­vät vain pie­niä SSD-muis­ti­kort­te­ja, ja saman­lai­sia muis­te­ja menee niin musiik­ki­soit­ti­miin, tie­to­ko­nei­siin, kän­ny­köi­hin, autoi­hin ja espres­so­keit­ti­miin. Muusik­ko­jär­jes­töt var­mas­ti haluai­si­vat laa­jen­taa kaset­ti­mak­sun muis­ti­kort­tei­hin. Täs­sä vai­hees­sa muusik­ko­jär­jes­töil­lä taval­laan oli­si yli­mää­räi­nen veron­kan­to-oikeus kai­kes­ta infor­maa­tion käsit­te­lyyn liit­ty­vis­tä elekt­ro­ni­sis­ta laitteista.
    Suo­mes­sa oli­si kol­me tahoa joil­la on veron­kan­to-oikeus: val­tio, kirk­ko ja muusikkojärjestöt.

    Sii­nä vai­hees­sa kun kaset­ti­mak­sua menee uudes­ta autos­ta ja uudes­ta kah­vin­keit­ti­mes­tä, ollaan var­maan jo aika kau­ka­na kan­san oikeus­ta­jus­ta. Lisäk­si, kuten Osmo on selit­tä­nyt, täl­lai­set pis­te­ve­rot vie­vät talout­ta epä­te­hok­kaa­seen suun­taan. Mut­ta tähän pää­dym­me, jos jat­kam­me kaset­ti­mak­sun laa­jen­ta­mi­sen tiel­lä aina kun uusi tek­niik­ka syr­jäyt­tää vanhan.

    Jos taas emme laa­jen­na kaset­ti­mak­sua, se kuih­tuu ennen pit­kää pois. Sit­ten pitää poh­tia tar­vi­taan­ko uusia tapo­ja joil­la yhteis­kun­ta tukee tai­teen tekemistä.

    [1] http://fi.wikipedia.org/wiki/SSD

  54. spot­tu kir­joit­ti 3.1.2011 kel­lo 23:22
    “Täs­tä arvos­ta ei vaan olla val­mii­ta mak­sa­maan, vaan käy­tän­nös­sä ainoas­taan sel­lai­sis­ta imma­te­ri­aa­li­tuot­teis­ta jot­ka onnis­tu­taan suo­jaa­maan tai muu­ten pitä­mään salas­sa. Köy­hä opis­ke­li­ja saat­taa sil­mää räpäyt­tä­mät­tä ostaa vaik­ka parin ton­nin Macin jon­ka arvo perus­tuu suun­nit­te­lu- ja val­mis­tus­pro­ses­sien patent­ti­suo­jauk­seen ja salas­sa­pi­toon, mut­ta muu­ta­ma kym­me­nen euroa kurs­si­ma­te­ri­aa­lis­ta on yli­voi­mais­ta jon­kin ad hoc moraa­li­sen prin­sii­pin perusteella.”

    Mie­les­tä­ni yhden huo­non sys­tee­min ole­mas­sao­loa ei pitäi­si käyt­tää toi­sen huo­non oikeu­tuk­se­na. Kaik­ki opis­ke­li­jat eivät osta kal­lis­ta konet­ta, eikä mie­les­tä­ni niin teke­vien­kään pitäi­si kär­siä huo­nos­ta mate­ri­aa­lin han­kin­ta­sys­tee­mis­tä. Mik­si pitäisi?

    Mak­sa­koot pro­fes­so­reil­le suo­raan hei­dän mate­ri­aa­leis­taan, mak­sa­koot kuu­kausi­palk­ka­na, tai vaik­ka mui­den pro­fes­so­rien teke­mien viit­tauk­sien perus­teel­la. Sys­tee­mi, jos­sa opis­ke­li­jat jou­tu­vat osta­maan 20–30€ ‑kir­jo­ja, jois­ta saa­daan muu­ta­ma euro rahaa pro­fes­so­ril­le on vain huo­no sys­tee­mi. Sii­nä mak­se­taan lii­an pal­jon lii­an pie­nes­tä kan­nus­ti­mes­ta. Tämä on nii­tä asioi­ta, jot­ka voi­tai­siin toteut­taa parem­min. Mah­dol­li­suus parem­paan sys­tee­miin ei ole tule­vai­suut­ta, se on tätä päivää.

    Mitä tulee Aplen, Nokian ja kump­pa­nien patent­tei­hin, voi­sin har­ki­ta koko patent­ti­jär­jes­tel­män hyl­kää­mis­tä, tai aina­kin patent­tien rei­pas­ta lyhentämistä.

  55. Ant­ti: “Mie­les­tä­ni yhden huo­non sys­tee­min ole­mas­sao­loa ei pitäi­si käyt­tää toi­sen huo­non oikeutuksena.”

    Jär­jes­tel­mä joka on joh­ta­nut tran­sis­to­ris­ta sekä Von Neu­man­nin ja Choms­kyn höpi­nöis­tä vaik­ka nykyi­sen­kal­tai­seen Maciin vain kuu­des­sa­kym­me­nes­sä vuo­des­sa ei ole ihan huono.

    Se että nykyi­sin sisäl­lön tuo­tan­toon sijoi­te­tut inves­toin­nit valu­vat tuot­toi­na aloil­le jois­sa salas­sa­pi­to ja paten­tit ovat toi­mi­via työ­ka­lu­ja, on vää­ris­ty­mä joka on syy­tä taval­la tai toi­sel­la kor­ja­ta. Nykyi­nen tilan­ne muis­tut­taa lii­kaa vah­vem­man oikeut­ta eli anarkiaa.

  56. No entä miten pide­tään “hyö­dyl­lis­ten sisäl­tö­jen tuot­ta­mi­nen teki­jöil­le talou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­va­na” nyky­sys­tee­mis­sä, mis­sä teki­jä­noi­keuk­sis­ta ei luo­vu­ta? Mut­ta kaik­ki kui­ten­kin käy­tän­nös­sä kopioivat.

    Niin, on sel­vää että nyky­mal­li tulee vähi­tel­len tien­sä pää­hän, ilman Tie­de­mie­hen mai­nit­se­maa polii­si­val­tio­jär­jes­te­lyä aina­kin. En usko, että edes useim­mat ”Vih­reät ja muut teki­jä­noi­keus­jant­te­rit” sel­lais­ta halua­vat, en minä aina­kaan, joten pitää kään­tää kat­se muu­al­le. Samaa voi sanoa hyvi­tys­mak­suis­ta, jot­ka eivät ole enää vuo­siin pal­vel­leet tar­koi­tus­taan mil­lään tavalla.

    Vaik­ka hyväk­syt­täi­siin se tosia­sia, ettei yksi­tyis­tä kopioin­tia enää saa kuriin ilman polii­si­val­tio­ta, ei se ole vie­lä sama asia kuin teki­jä­noi­keuk­sis­ta luo­pu­mi­nen koko­naan. Jul­ki­nen sek­to­ri ja yri­tyk­set uskoak­se­ni voi­daan pitää teki­jä­noi­keus­ruo­dus­sa pal­jon vähem­män kysee­na­lai­sin­kin kei­noin. Mut­ta tot­ta on, että joku koko­naan toi­sen­lai­nen rat­kai­su oli­si hyvä löy­tää, perin­tei­nen teki­jä­noi­keus­mal­li tus­kin kovin pit­kään enää toimii.

    1. Jos teki­jä­noi­keuk­sia ei oli­si, joku perus­tai­si piraat­ti­kir­ja­pai­non ja ottai­sin kopioi­ta suo­si­tuim­mis­ta kir­jois­ta ja myi­sin nii­tä hyvin hal­val­la. Sii­hen lop­pui­si ammat­ti­mai­nen kir­jai­li­jan työ.

  57. Onko täs­sä mitään miel­tä, että kun luen­noit­si­ja jos­kus mui­noin opis­kel­les­saan on saa­nut ten­tis­tä täy­den arvo­sa­nan lukies­saan ja oppies­saan jos­ta­kin tent­ti­kir­jas­ta jotain, mitä sit­ten myö­hem­min vaa­tii ten­teis­sä opet­ta­mil­taan oppi­lail­taan saman kurs­si­kir­jan muodossa.

    Itse oli­sin sitä miel­tä, että pro­fes­so­rei­den ja mui­den­kin opet­ta­vien tuli­si tuot­taa sel­lais­ta oppi­ma­te­ri­aa­lia, että aina­kin yrit­täi­si­vät siir­tää oppi­maan­sa uusil­le tule­vil­le osaa­jil­le omin käsin kir­joit­ta­mil­laan kurssimateriaaleilla. 

    Ja kyl­lä oikeas­ta opis­ta ja oikean pro­fes­so­rin tuot­ta­mas­ta oppi­ma­te­ri­aa­lis­ta var­maan­kin mak­set­tai­siin — jos­ko vaan oppi­ma­te­ri­aa­li oli­si sel­lais­ta, että sitä ei voi­tai­si kopioi­da edes kol­lee­goi­den toimesta.

    Muu­ten Kii­nas­sa olles­sa­ni oli kiva tava­ta paik­kal­li­sia opis­ke­li­joi­ta ja hei­dän oppi­mi­sym­pä­ris­töön, kun van­hem­mat opis­ke­li­jat opet­ti­vat nuo­rem­pi­aan kam­puk­sel­laan. Mut­ta nuo tapaa­ma­ni kii­na­lai­set oli­vat­kin sel­lai­sia opis­kell­joi­ta, joil­le­ka ei ilmeis­ti tar­vin­nut takoa oppia pää­hän ennal­ta­mää­rät­ty­jen oppi­kir­jo­jen avulla.

    Ongel­ma lop­pu­jen lopuk­si opis­ke­luis­sa ei ole oppi­kir­jo­jen puu­te, vaan sel­lai­nen puu­te, että kene­lek­kä voi­daan asioi­ta opet­taa niin, että oppi menee myös perille.

  58. Osmo: juu­ri täs­sä nimen­omai­ses­sa tapauk­ses­sa kir­joit­ta­jan työ ei lop­pui­si. Val­tion tai yli­opis­ton (tai yli­opis­to­jen yhtei­sön) kan­nat­tai­si sil­ti ostaa jol­ta­kul­ta oppikirja. 

    Ver­taa: jos maja­kan valos­ta ei ole mah­dol­lis­ta las­kut­taa, niin majak­kaa ei raken­ne­ta. Todel­li­suu­des­sa maja­koi­ta raken­net­tiin yksi­tyi­sil­lä­kin rahoil­la jo ennen antii­kin aikaa.

  59. Täy­den­ne­tään vie­lä Eras­to­te­nes alek­sandria­lai­sen kom­ment­tia tek­ni­sis­tä opi­nah­jois­ta: monas­ti tek­nis­ten alo­jen kurs­seil­la ei ollut kurs­si­kir­jo­ja, kos­ka mitään sopi­vaa kir­jaa ei ollut edes olemassa.
    Täl­löin kurs­seil­la oli pru­ju (http://urbaanisanakirja.com/word/pruju/), joka hin­ta oli käy­tän­nös­sä sen kopioin­ti­kus­tan­nuk­set plus 1–2% lisä­kus­tan­nus jol­la hoi­det­tiin pru­jun junail­leel­le ilmais­ko­pio. Jos ei sat­tu­nut ole­maan ensim­mäi­sel­lä kah­del­la luen­nol­la muka­na, jos­sa kerät­tiin nimet pru­ju­lis­taan, yleen­sä pru­jun sai jol­ta­kin kave­ril­ta lai­naan kopioi­ta­vak­si ja kopio­ko­ne lauloi.

    Tätä taus­taa vas­ten oudok­sun aja­tus­ta, että opin­not vii­väs­tyi­si­vät kir­jan­puut­ten vuok­si. Itse kävin kopioi­mas­sa käsi­kir­jas­to­kap­pa­leen kurs­si­kir­jas­ta tent­tiä var­ten, jos sitä ei saa­nut lai­nak­si. Sii­hen sai vie­lä teh­dä omat mer­kin­tä­sä­kin hyväl­lä omallatunnolla.

    ja kyl­lä ne digi­ku­va­tut kir­jat kier­tä­vät opis­ke­li­ja­po­ru­kois­sa, aina­kin kädes­tä käteen.

  60. Vaik­ka­pa fysii­kan moder­ni oppi­kir­ja syn­tyy pie­nem­mis­tä koko­nai­suuk­sis­ta siten, että ensin hyvin pie­niä pala­sia hie­ro­taan vuo­si­kym­men eri­kois­tu­neis­sa ver­tai­sar­vioi­duis­sa leh­dis­sä. Kun tie­don pala­set vakiin­tu­vat, kat­sausar­tik­ke­lit ja tähän tar­koi­tuk­seen suun­na­tut sar­jat jul­kai­se­vat ver­tai­sar­vioi­tu­ja isom­pia koko­nai­suuk­sia, jois­ta voi jo hah­mot­taa oppi­kir­jan kappaleen. 

    Näis­tä raken­net­tu peda­go­gi­ses­ti toi­mi­va koko­nai­suus edus­taa tuhan­sien ammat­ti­lais­ten työpanosta. 

    Käy­tän­nön tut­ki­jan työs­sä pie­nen palan muo­dos­ta­mi­nen vaa­tii olen­nai­sen seu­lo­mis­ta sato­jen tuhan­sien vuo­des­sa jul­kais­tu­jen sivu­jen jou­kos­ta. Kiel­lot indek­soin­nis­sa, esi­mer­kik­si näky­vyys scholar.google.com:issa, sekä paywal­lit hidas­ta­vat tai jopa koko­naan kadot­ta­vat jo teh­tyä työ­tä. Kun sivu­jen mää­rä kas­vaa eks­po­nen­ti­aa­li­ses­ti ja jos digi­taa­li­nen suo­jaus tiu­ken­tuu, niin jär­jes­tel­mäs­tä tulee niin kal­lis ja han­ka­la, että teho­kas tut­ki­jan työ tulee mah­dot­to­mak­si. Hyvät osu­mat e‑kirjoihin ovat täl­lä het­kel­lä sat­tu­man kaup­paa ja arxiv.com sekä scho­lar ja his­to­rial­li­se­na arkis­to­na books.google ovat elintärkeitä. 

    Jär­jes­tel­män imma­te­ri­aa­lis­ten oikeuk­sien jaka­jiin pitää vie­lä lisä­tä sen infra­struk­tuu­rin mah­dol­lis­ta­nut tie­dol­li­nen pää­oma. Jokai­nen haku ja jär­jes­tel­män kehit­ty­mi­nen tie­don mää­rän kas­vaes­sa riip­puu mil­joo­nis­ta koo­di­ri­veis­tä, jot­ka ovat täl­lä het­kel­lä käy­tet­tä­vis­sä ilman kor­vauk­sia tekijöille. 

    Täs­sä link­ki Donald Knut­hin näkemykseen:
    www-cs-faculty.stanford.edu/~uno/joalet.pdf

    Ja hie­man värit­ty­neem­pää mie­li­pi­de­teks­tiä Stallmanilta:
    http://www.gnu.org/philosophy/right-to-read.html

  61. Jos teki­jä­noi­keuk­sia ei oli­si, joku perus­tai­si piraat­ti­kir­ja­pai­non ja ottai­sin kopioi­ta suo­si­tuim­mis­ta kir­jois­ta ja myi­sin nii­tä hyvin hal­val­la. Sii­hen lop­pui­si ammat­ti­mai­nen kir­jai­li­jan työ.

    Tämä argu­ment­ti on kumot­tu niin moneen ker­taan jo aiem­mil­la ker­roil­la, että en oikein pidä asial­li­se­na sitä, että tois­te­let sitä uudes­taan. Suo­si­tuim­pien kir­jo­jen kopioi­mi­nen, siis skan­naa­mi­nen ja pai­na­mi­nen, on mel­ko kal­lis­ta. On tot­ta, että sil­lä saa kil­pail­tua ulos nel­jän­kym­pin kir­jat, mut­ta ei vito­sen pok­ka­rei­ta. Wordswort­hin ja Pen­gui­nin klas­si­koi­ta myy­dään nyky­ään hal­vim­mil­laan ehkä kol­mel­la eurol­la kir­ja­kaup­po­jen alen­nus­myyn­neis­sä. Kir­ja­kaup­pa itse mak­sa­nee niis­tä jotain sen ver­ran, joten tämä lie­nee aika hyvä arvio sii­tä hin­nas­ta, jol­la piraat­ti­kir­ja­pai­non kan­nat­taa kir­jaa myydä. 

    Teki­jä­noi­keu­des­ta luo­pu­mi­nen myös­kään tus­kin tar­koit­tai­si luo­pu­mis­ta sii­tä, että teki­jän nimeä saa käyt­tää kau­pal­li­siin tar­koi­tuk­siin vapaas­ti. Tämän estää jo moni muu­kin syy kuin teki­jä­noi­keus. Itse en voi esi­mer­kik­si alkaa myy­dä itse kir­joit­ta­maa­ni kir­jaa Osmo Soi­nin­vaa­ran kir­joit­ta­ma­na, vaik­ka se myi­si­kin var­mas­ti parem­min. Ihmi­sil­le voi­daan myy­dä Osmon ser­ti­fioi­mia tai jopa perä­ti omis­tus­kir­joit­ta­mia kir­jo­ja, ja täs­tä­kin ihmi­set ovat val­mii­ta mak­sa­maan. Piraa­til­la ei lie­ne oikeut­ta myy­dä Osmon alle­kir­joi­tuk­sia sen enem­pää kuin kir­joi­tel­la sek­ke­jä­kään Osmon nimis­sä, ja täs­sä­kään ei ole kyse tekijänoikeudesta. 

    Kopioi­ta kir­jois­ta var­maan tuli­si mark­ki­noil­le, eri asia on sit­ten, mitä tämä teki­si kus­tan­nus­bis­nek­sel­le. Sel­vää on, että kir­jo­jen hin­nat las­ki­si­vat, mut­ta edes se ei ole sel­vää, että tulot vähe­ni­si­vät. Tai no, ollak­se­ni rehel­li­nen, onhan se mel­kein var­maa. Mut­ta mitä sen on väliä? Ammat­ti­mai­ses­ta kir­joit­ta­mi­ses­ta mak­set­tai­siin edel­leen, täl­lä ker­taa vaan vähemmän.

    Kus­tan­ta­mon kan­nat­tai­si ilman muu­ta mak­saa kir­jai­li­jal­le jokin mer­kit­tä­vä ker­ta­kor­vaus teok­ses­ta, jon­ka se uskoi­si myy­vän hyvin. Tämä toki lisäi­si jou­lun, isän­päi­vän ja äitien­päi­vän alla teh­tä­viä kir­ja­jul­kai­su­ja, kos­ka seu­raa­val­le seson­gil­le kopiot ehti­si­vät jo mark­ki­noil­le. Uskon lisäk­si, että ihmi­set oli­si­vat val­mii­ta mak­sa­maan pari euroa yli­mää­räis­tä niin, että rahat var­mas­ti meni­si­vät kir­jai­li­jal­le. Tämä­kin on help­po var­mis­taa niin, että on ser­ti­fioi­tu­ja kir­ja­kaup­po­ja, jot­ka tilit­tä­vät tie­tyn mää­rä­sum­man kirjailijalle. 

    Hyvä kir­jai­li­ja voi saa­da myös saman­lai­sia spon­so­ri­so­pi­muk­sia kuin urhei­li­jat nykyi­sin. Eri­lai­set up-front mak­sui­hin ja “jul­kai­sen kun saan rahoi­tuk­sen” jne. mal­lit eivät nykyil­mas­tos­sa kehi­ty lainkaan. 

    En sikä­li epäi­le, ettei­kö ammat­ti­mai­nen kir­jai­li­jan työ vähe­ni­si jos kopioin­ti­ra­joi­tuk­sis­ta luo­vut­tai­siin, mut­ta väi­te, että se lop­pui­si on aivan sel­väs­ti täy­sin vää­rä. Case in point, Boldrin ja Levi­ne teki­vät aika hyvin rahaa kir­jal­laan, joka on vapaas­ti ladat­ta­vis­sa pdf-muo­dos­sa netistä.

    1. tie­de­mies:
      jos uskot Ilk­ka Remek­sen tie­naa­van yhtä hyvin, vaik­ka sal­li­si kil­pai­le­van kus­tan­ta­mon ottaa piraat­ti­pai­nok­sen tun­ti kir­jan ilmes­ty­mi­sen jäl­keen ilman teki­jän­palk­kioi­ta tai uskot tuo­hon että kir­joi­tan kun te ensin mak­sat­te mal­liin, eihän mikään estä kir­jai­li­jaa toi­mi­mas­ta näin jo nyt.

  62. spot­tu kir­joit­ti 4.1.2011 kel­lo 22:05
    “Jär­jes­tel­mä joka on joh­ta­nut tran­sis­to­ris­ta sekä Von Neu­man­nin ja Choms­kyn höpi­nöis­tä vaik­ka nykyi­sen­kal­tai­seen Maciin vain kuu­des­sa­kym­me­nes­sä vuo­des­sa ei ole ihan huono.
    Se että nykyi­sin sisäl­lön tuo­tan­toon sijoi­te­tut inves­toin­nit valu­vat tuot­toi­na aloil­le jois­sa salas­sa­pi­to ja paten­tit ovat toi­mi­via työ­ka­lu­ja, on vää­ris­ty­mä joka on syy­tä taval­la tai toi­sel­la kor­ja­ta. Nykyi­nen tilan­ne muis­tut­taa lii­kaa vah­vem­man oikeut­ta eli anarkiaa.”

    Tai sit­ten oli­sim­me saa­neet naut­tia Macin kal­tai­sis­ta ohjel­mis­ta jo aiem­min, eikä kaik­kien oli­si täy­ty­nyt hank­kia Win­dow­sia. Jos siis kai­kil­la maa­il­man tut­ki­joil­la ja kehit­te­li­jöil­lä oli­si ollut vapaat kädet ja hei­dän pie­net lisäyk­sen­sä koko­nai­suu­teen oli­si­vat olleet avoin­na toi­sil­le. Lyhyem­mil­lä paten­teil­la tuot­teen ensik­si jul­kai­se­va kui­ten­kin sai­si rahat pois par­hai­ten mak­sa­vil­ta seg­men­teil­tä, ja kaik­ki suun­nit­te­lu­työ­hön kun­nol­la panos­ta­vat sai­si­vat vetoa­pua toi­sil­taan suh­tees­sa pelk­kiin val­mis­ta­jiin ja patent­te­ja lait­to­mas­ti kopioiviin. 

    Osmo Soi­nin­vaa­ra kir­joit­ti 5.1.2011 kel­lo 9:39
    “Jos teki­jä­noi­keuk­sia ei oli­si, joku perus­tai­si piraat­ti­kir­ja­pai­non ja ottai­sin kopioi­ta suo­si­tuim­mis­ta kir­jois­ta ja myi­sin nii­tä hyvin hal­val­la. Sii­hen lop­pui­si ammat­ti­mai­nen kir­jai­li­jan työ.”
    Ei tar­vit­se men­nä kovin kau­as Suo­men rajo­jen ulko­puo­lel­le, että näin teh­dään. http://tallinn.allcapitals.com/d/35230/Kumalo/ . ‑Kir­jas­ta kuin kir­jas­ta kopio (tai use­ma­pi) rei­lus­sa var­tis­sa 1Eek/sivu leh­tiö­kan­siin sidot­tu­na. Asi­aa hel­pot­taa jos prof­fat lai­naa­vat kir­jat liik­keel­le ja neu­vo­vat opis­ke­li­joi­ta hake­maan kopiot. 

    Käy­nyt mie­les­sä, voi­si­ko joku kir­ja­kaup­pa perus­taa tuol­lai­sen Suo­meen ja välit­tää teki­jä­noi­keus­mak­sut sitä mukaa kun luo­muk­sia tulos­te­taan. Varas­toon ei pal­joa pää­omaa sitoutuisi.

  63. Suo­si­tuim­pien kir­jo­jen kopioi­mi­nen, siis skan­naa­mi­nen ja pai­na­mi­nen, on mel­ko kal­lis­ta. On tot­ta, että sil­lä saa kil­pail­tua ulos nel­jän­kym­pin kir­jat, mut­ta ei vito­sen pok­ka­rei­ta. Wordswort­hin ja Pen­gui­nin klas­si­koi­ta myy­dään nyky­ään hal­vim­mil­laan ehkä kol­mel­la eurol­la kir­ja­kaup­po­jen alennusmyynneissä.

    Kal­lis­ta? Jos kysees­sä ei ole joku his­to­rial­li­nen har­vi­nai­suus joka täy­tyy säi­lyt­tää eheä­nä, kir­jan skan­naus onnis­tuu täy­sin auto­ma­ti­soi­dus­ti lait­teis­tol­la jon­ka han­kin­ta­hin­ta on muu­ta­ma ton­ni. Sel­kä lei­ka­taan auki ja sivut syö­te­tään pape­ri­nip­pu­na auto­maat­tis­kan­ne­riin. Romaa­nei­hin ja mui­hin teks­ti­pai­not­tei­siin kir­joi­hin riit­tä­väl­lä digi­pai­no­laa­dul­la pai­no­kus­tan­nus on ehkä pari euroa per muu­ta­man sadan sivun mus­ta­val­koi­nen kir­ja kun pai­nos on muu­ta­mia sato­ja kappaleita.

    Pen­gui­nin klas­si­kot ovat kir­jo­ja, jois­sa alkuin­ves­toin­ti on katet­tu jo aiko­ja sit­ten. Koti­mai­sen esi­kois­kir­jai­li­jan kes­ki­mää­räi­nen myyn­ti on ehkä 500 kpl, eta­bloi­tu­neel­la kir­jai­li­jal­la muu­ta­ma tuhat kpl. Jo nykyi­sil­lä kir­jo­jen hin­noil­la ja myyn­ti­mää­ril­lä kir­jai­li­joi­den tulot ovat aika lai­hat. ”Alku­pe­räis­tuot­tei­den” myyn­ti tus­kin lisään­tyi­si jos mark­ki­noil­le tul­vi­si lail­li­sia piraat­te­ja, joten pal­jon­ko kir­jai­li­ja sai­si jos pai­no- ja jake­lu­kus­tan­nus­ten jäl­keen jäi­si vain pari euroa kus­tan­ta­mon ja kir­jai­li­jan kes­ken jaettavaksi?

  64. Tie­de­mies: Sel­vää on, että kir­jo­jen hin­nat las­ki­si­vat, mut­ta edes se ei ole sel­vää, että tulot vähe­ni­si­vät. Tai no, ollak­se­ni rehel­li­nen, onhan se mel­kein var­maa. Mut­ta mitä sen on väliä? 

    Kir­jan kir­joit­ta­mi­nen, var­sin­kin teki­jän ensim­mäi­sen, on kuin yri­tyk­sen perus­ta­mis­ta. Pal­jon työ­tä ja suu­ri mah­dol­li­suus epä­on­nis­tua. Jos menes­ty­mi­nen on erit­täin epä­to­den­nä­köis­tä niin mik­si haas­ka­ta lah­jo­ja sel­lai­seen. Tämä ajat­te­lu ei päde tie­ten­kään kaik­kiin mut­ta uskoi­sin useim­pien kir­joit­ta­jien halua­van tie­na­ta sil­lä elan­to ennem­min tai myöhemmin.

  65. Miten Remek­sen tie­nis­tit liit­ty­vät tähän? Kysees­sä oli kui­ten­kin *tie­deyh­tei­sön* 99-pro­sent­ti­ses­ti teke­mä oppikirja.

    Kun kir­joit­taa jul­kai­sun, niin alle­kir­joit­taa sopi­muk­sen, jos­sa luo­puu kai­kes­ta oikeu­des­ta teke­mään­sä ja sen jäl­keen ane­lee lupia jul­kais­ta omia teks­te­jään. Muun muas­sa uudel­leen­jul­kai­su käy­tän­nös­sä hom­man toi­mi­va­na pitä­väs­sä arX­vis­sa on pahim­mil­laan epä­mää­räis­tä ja armo­pa­la. Ja siel­lä jul­kais­tut teks­tit pitää tar­kem­min luet­taes­sa hakea alku­pe­räis­läh­tees­tä, kos­ka lopul­lis­ta ver­sio­ta ei siel­lä saa sel­lai­se­naan julkaista.

    Kun lii­ke­vaih­toa per jul­kai­su tulee kus­tan­ta­jal­le noin 4000$ (Knuth 2003), lii­ke­voit­toa näpä­käs­ti 40 pin­naa, niin Suo­men panos­tus kus­tan­ta­jan älyl­li­ses­ti mel­ko köy­häl­lä työl­lä saa­vu­tet­tuun liike*voittoon* on 13M$. EU:n tasol­la sama luku on noin 300M$. Tek­ni­sen pal­ve­lun laa­tu (esim. APS) on usein huo­nom­pi kuin arXi­vis­sa. Vaik­ka tuo raha lie­nee pen­no­sia ollen vain kaset­ti­mak­sun suu­rui­nen, niin kui­ten­kin se on jär­jes­tel­mäs­tä, joka tuot­taa enem­män hait­taa kuin hyötyä.

  66. Pen­gui­nin klas­sik­ko mak­saa kak­si euroa, uusi kir­ja 25–30 euroa. Olet­taen, että hin­ta on “oikea”, niin se mak­si­moi jol­lain aika­vä­lil­lä tulot kir­jas­ta, so. hin­nan nos­ta­mi­nen kar­kot­tai­si lii­kaa asiak­kai­ta ja las­ke­mi­nen pudot­tai­si tuloja.

    Kopioin­ti on “kal­lis­ta” sii­nä mie­les­sä, että jon­kun täy­tyy ottaa kir­ja, teh­dä sii­tä ne kopiot ja lait­taa ne myyn­tiin. Se kan­nat­taa vain, jos nii­tä saa todel­la myy­tyä sil­lä kah­del­la eurol­la, ei se logis­tiik­ka­kaan ilmais­ta ole. Kopio­ko­neen omis­ta­ja ei tie­dä a prio­ri, mikä kir­ja myy hyvin ja mikä ei.

  67. Vaik­ka­pa fysii­kan moder­ni oppi­kir­ja syn­tyy pie­nem­mis­tä koko­nai­suuk­sis­ta siten, että ensin hyvin pie­niä pala­sia hie­ro­taan vuo­si­kym­men eri­kois­tu­neis­sa ver­tai­sar­vioi­duis­sa leh­dis­sä. Kun tie­don pala­set vakiin­tu­vat, kat­sausar­tik­ke­lit ja tähän tar­koi­tuk­seen suun­na­tut sar­jat jul­kai­se­vat ver­tai­sar­vioi­tu­ja isom­pia koko­nai­suuk­sia, jois­ta voi jo hah­mot­taa oppi­kir­jan kappaleen. 

    Näis­tä raken­net­tu peda­go­gi­ses­ti toi­mi­va koko­nai­suus edus­taa tuhan­sien ammat­ti­lais­ten työpanosta.

    Esi­mer­kis­sä­si nämä tuhan­net ammat­ti­lai­set ovat tosin pää­sään­töi­ses­ti kuol­leet jo vii­me tai tois­sa vuosisadalla..

  68. Olen käsit­tä­nyt, että tie­teel­lis­ten kir­jas­to­jen han­kin­ta­ra­hois­ta 75 — 80 % kuluu nykyi­sin tie­teel­lis­ten aika­kaus­leh­tien han­kin­taan. Kus­tan­ta­mot ovat mono­po­lia­se­mas­sa hin­noi­tel­les­saan jul­kai­su­jaan, joi­den aineis­tot ne saa­vat tie­deyh­tei­söl­tä ilmai­sek­si. Kun kir­jas­to­jen hnkin­ta­ra­hat eivät ole kas­va­neet, jää mel­ko vähän rahaa muun aineis­ton hankintaan.

    En usko, että bit­ti­muo­tois­ten kir­jo­jen hin­noit­te­lu on ongel­ma. Kir­jas­tot var­mas­ti voi­si­vat ostaa lisens­se­jä enem­män, jos niil­lä oli­si rahaa. Samoin ne voi­si­vat ostaa pai­net­tu­ja­kin kir­jo­ja enem­män. Näin kir­jas­tot voi­si­vat pal­vel­la moni­puo­li­sem­mil­la aineis­toil­laan parem­min niin tut­ki­joi­ta kuin opis­ke­li­joi­ta. Jo vuo­sia on puhut­tu sii­tä, että aineis­to­jen vähyy­den takia opin­not viivästyvät.

    Rahaa kir­jas­toil­la oli­si, jos tut­ki­jat meni­si­vät avoi­miin jul­kai­su­ym­pä­ris­töi­hin ja onnis­tui­si­vat mur­ta­maan suur­ten tie­teel­lis­ten kus­tan­ta­mo­jen yksin­val­tiu­den tie­teel­lis­ten jul­kai­su­jen hinnoittelussa.

  69. Jos teki­jä­noi­keuk­sia ei oli­si, joku perus­tai­si piraat­ti­kir­ja­pai­non ja ottai­sin kopioi­ta suo­si­tuim­mis­ta kir­jois­ta ja myi­sin nii­tä hyvin hal­val­la. Sii­hen lop­pui­si ammat­ti­mai­nen kir­jai­li­jan työ.

    Osmo,
    Et ole lukenut/ymmärtänyt kir­joi­tuk­sia­ni, jois­sa, vii­mek­si 2.1.2011 kel­lo 18:20, olen esit­tä­nyt, kuin­ka kir­jai­li­ja tai kuka tahan­sa luo­van työn teki­jä, jon­ka teos on saa­tet­ta­vis­sa biteik­si, voi saa­da työs­tään mark­ki­naeh­toi­sen hin­nan ilman teki­jä­noi­keuk­sia, siis saman­lai­sel­la omis­tusoi­keu­del­la kuin suu­ta­ril­la on val­mis­ta­miin­sa ken­kiin. En ymmär­rä, mihin pyrit tämän kiistämällä.

    Voit tie­tys­ti väit­tää, ettei­vät teok­ses­ta kiin­nos­tu­neet viit­si tila­ta teos­ta, kos­ka he odot­ta­vat saa­van­sa sen muu­ten­kin. Näin ei kui­ten­kaan tapah­du. Ellei osta­jien yhtei­nen hin­ta­lu­paus vas­taa teki­jän hin­ta­pyyn­töä, kukaan ei saa teos­ta eikä raho­ja. Tilan­ne vas­taa nykyis­tä kus­tan­ta­jan suo­rit­ta­maa kar­sin­taa, johon tys­sää arviol­ta 95% kai­kis­ta käsi­kir­joi­tuk­sis­ta ja demo­le­vyis­tä. Mal­lis­sa­ni kar­sin­nan suo­rit­tai­si­vat suo­raan kulut­ta­jat eivät­kä kus­tan­ta­jat. Jos todel­lis­ta kiin­nos­tus­ta on tar­peek­si, myös mak­su­ha­luk­kuut­ta on tar­peek­si ja kaup­pa syn­tyy tasan sil­lä hin­nal­la, min­kä teki­jä itse kat­soo itsel­leen riit­tä­väk­si ansiok­si. Mikä täs­sä on mah­do­ton­ta tai väärin?

    Toi­nen asia on, että kus­tan­ta­jat teke­vät sinän­sä arvo­kas­ta työ­tä, neu­vo­vat, oiko­lu­ke­vat, äänit­tä­vät, mai­nos­ta­vat, saat­ta­vat bitit kir­joik­si jne. Kaik­ki nämä työt voi­daan kui­ten­kin teh­dä myös ilman teki­jä­noi­keuk­sia, mark­ki­naeh­toi­ses­ti. Tai­tei­li­ja voi ostaa halua­man­sa työt ja sisäl­lyt­tää ne hin­taan­sa. Ja jos teok­sen bitit oste­taan ja ne vapau­tu­vat ylei­seen käyt­töön, jokai­nen on vapaa jat­ko­ja­los­ta­maan nii­tä kir­joik­si, äänit­teik­si tms. ja myös parem­mik­si teok­sik­si mark­ki­noi­den ehdoil­la. Eikö se ole oikein ja kohtuullista?

    Mut­ta eihän mikään estä tai­tei­li­jaa toi­mi­mas­ta näin jo nyt? Sitä vai­keut­taa suu­res­ti se, että teki­jä­noi­keu­det ovat syn­nyt­tä­neet maa­il­man­laa­jui­sen tuo­tan­to­y­ri­tys­ten, kus­tan­ta­jien, teki­jä­noi­keus­jär­jes­tö­jen ja mui­den oikeuk­sis­ta hyö­ty­jien jär­jes­tel­män, joka tie­tys­ti vas­tus­taa muu­tok­sia. Muka­na täs­sä ovat myös koko rul­jans­sin omis­ta­jat ja rahoit­ta­jat ja tie­tys­ti kaik­ki ne tai­tei­li­jat, jot­ka ovat teki­jä­noi­keuk­sien avul­la menes­ty­neet. Mik­si he luo­pui­si­vat heil­le edul­li­ses­ta jär­jes­tel­mäs­tä, aina­kaan ennen kuin uuteen tar­vit­ta­va net­ti­si­vus­to on laa­dit­tu, kehi­tet­ty ja kas­va­tet­tu kriit­tis­tä mas­saa suu­rem­mak­si ja houkuttelevammaksi.

    1. Ei se, että muut otta­vat kir­jois­taan hin­nan estä ketään tois­ta jaka­mas­ta omi­aan ilmai­sek­si eikä se estä myös­kään sitä, että kuka tahan­sa tun­net­tu tai tuntemat5on kir­jai­li­ja ilmoit­taa jaka­van­sa kir­jo­ja ilmai­sek­si, kun­han kan­sa on ensin kerän­nyt hänel­le koleh­tia hänen ilmoit­ta­man­sa mää­rän. Jos tuo järje3stelmä toi­mii ja on nykyist6ä parem­pi, se toi­mii jo rin­nan huo­nom­pien vaih­toeh­to­jen rinnalla.

  70. @anonyymi Esi­mer­kis­sä­si nämä tuhan­net ammat­ti­lai­set ovat tosin pää­sään­töi­ses­ti kuol­leet jo vii­me tai tois­sa vuosisadalla..

    Yli­opis­tois­sa käy­te­tään oppi­ma­te­ri­aa­li­na näi­nä vuo­si­kym­me­ni­nä tuo­tet­tua aineis­toa jo perus­tut­kin­non lop­pu­vai­hei­den kurs­seiss­sa fysiikassakin. 

    Toi­saal­ta, jos haluat käyt­tää sata vuot­ta van­haa mate­ri­aa­lia tänä päi­vä­nä niin kysyt lupaa sii­hen kus­tan­ta­jal­ta. Ei-kau­pal­li­siin pie­niin pai­no­mää­riin (ei vält­tä­mät­tä verk­ko­jul­kai­suun) saat­taa saa­da ilmai­sek­si esi­mer­kik­si luvan uudel­leen­jul­kais­ta kuvan koejärjestelystä. 

    Edes omia artik­ke­lei­taan ei saa uudel­leen­jul­kais­ta esi­mer­kik­si väi­tös­kir­jan verkkoversiossa. 

    Kan­di­vai­heen jäl­keis­ten oppi­kir­jo­jen ja vaik­ka­pa “Advances in Phy­sics” ‑sar­jan jul­kai­su­jen ero on häi­ly­vä. Minun mie­li­pi­tee­ni on, että tätä tie­toa ei pitäi­si edes voi­da olla mah­dol­lis­ta sulkea.

  71. Ilmei­ses­ti perus­on­gel­ma on sii­nä että koko aka­tee­mi­nen maa­il­ma pelaa sekä sosia­lis­min että kap­ti­ta­lis­min peli­sään­nöil­lä yhtä aikaa. 

    Kos­ka Euroo­pas­sa yli­opis­tot ovat enim­mäk­seen val­tiol­li­sia ja opis­ke­li­joil­le ilmai­sia tai lähes, niin sik­si ne kil­pai­le­vat niis­tä teki­jöis­tä joi­hin sään­te­ly ei ulo­tu, ja oppi­ma­te­ri­aa­li on yksi niis­tä. Siis kyse ei ole yli­opis­to­jen väli­ses­tä kil­pai­lus­ta joka koi­tui­si opis­ke­li­joi­den eduk­si, vaan sii­tä mikä yli­opis­to takaa par­haat edut pro­fes­so­ri­kun­nal­le. Prof­fat­han kir­joit­ta­vat itse ne kir­jat ja hei­dän kes­ken val­lit­see tiet­ty nok­ki­mis­jär­jes­tys. Arvos­te­tun prof­fan kir­ja on kal­liim­pi kuin vähem­män arvos­te­tun prof­fan ja sik­si yli­opis­to jon­ka vakio­ka­lus­toon kuu­luu enem­män nii­tä arvos­tet­tu­ja prof­fia ja jot­ka sisäl­lyt­tää opin­toi­hin hei­dän kir­joit­ta­mi­aan kal­lii­ta kir­jo­ja on arvos­te­tum­pi sekä tie­de­maa­il­mas­sa että val­mis­tu­nei­den joukossa. 

    En tie­dä oikeas­taan mitään rat­kai­sua ongel­maan kos­ka tie­de­maa­il­ma on glo­baa­li. Opis­ke­li­jat itse tie­tä­vät sen, että alem­man tason oppi­lai­tok­sis­sa voi lukea saman alan tut­kin­to­ja kuin yli­opis­tos­sa, ja joi­den oppi­ma­te­ri­aa­li on hal­vem­paa tai yhteis­kun­nan tuke­maa mut­ta nii­tä tut­kin­to­ja ei arvos­te­ta yhtä kor­keal­le työ­elä­mäs­sä, ja yli­pis­to­tut­kin­non puut­tu­mi­nen voi joh­taa sii­hen että tör­mää ural­laan lasi­kat­toon, ja joi­hin­kin jul­ki­sen sek­to­rin vir­koi­hin­han ei pää­se ilman yli­opis­to­tut­kin­toa ollankaan. 

    Itse hif­fa­sin aikoi­naan (n 30 v sit­ten) kun opis­ke­lin tek­nil­li­ses­sä kor­kea­kou­lus­sa, että jos jotain kir­jaa ei saa­nut kir­jas­tos­ta niin tek­nil­lis­ten oppi­lai­tos­ten samo­ja ainei­ta käsit­te­le­vät kir­jat oli­vat yhtä hyviä ja usein jopa sel­keäm­min kir­joi­tet­tu­ja kuin kor­kea­kou­lu­puo­len, ja nii­den perus­teel­la pys­tyi vas­taa­maan tent­tei­hin aina­kin niin hyvin että pää­si kurs­sil­ta läpi. En tie­dä miten nykyi­sin on. Sii­hen aikaan ei myös­kään val­vot­tu juu­ri miten­kään oppi­ma­te­ri­aa­lin kopioi­ni­ta. Jos oli mah­dol­li­suus käyt­tää joko oman tai van­hem­pien työ­pai­kan kopio­ko­net­ta niin ne kävi­vät iltai­sin kuumana.

  72. eikä se estä myös­kään sitä, että kuka tahan­sa tun­net­tu tai tun­te­ma­ton kir­jai­li­ja ilmoit­taa jaka­van­sa kir­jo­ja ilmai­sek­si, kun­han kan­sa on ensin kerän­nyt hänel­le koleh­tia hänen ilmoit­ta­man­sa mää­rän. Jos tuo jär­jes­tel­mä [bit­tien myy­mi­nen könt­tä­sum­mal­la kai­kil­le vapaak­si] toi­mii ja on nykyis­tä parem­pi, se toi­mii jo rin­nan huo­nom­pien vaih­toeh­to­jen rinnalla.

    Kysei­sen jär­jes­tel­män eräs sovel­lus on todel­la jo toi­min­nas­sa, mut­ta ikä­vä kyl­lä, se on heik­ke­ne­mäs­sä. Yhteis­kun­ta ostaa tie­teel­lis­tä tie­toa kai­kil­le vapaak­si, yleen­sä tut­ki­joi­den kuu­kausi­pal­kois­ta muo­dos­tu­neel­la sum­mal­la – ei suin­kaan koleh­ti­va­roin. Nyt on kui­ten­kin rin­nal­le syn­ty­nyt yksi­tyi­siä toi­mi­joi­ta, joil­le teki­jä­noi­keu­det anta­vat mah­dol­li­suu­den teh­dä rahaa ja ostaa arvo­val­taa luo­mal­la kei­no­te­kois­ta niuk­kuut­ta tie­teen tulos­ten saa­ta­vuu­teen. Asia, jos­ta täs­sä edel­lä nimi­merk­ki side­mie­te jo kirjoittikin. 

    Kysy­mys ei ole vain teki­jä­noi­keuk­sis­ta vaan koko kapi­ta­lis­ti­sen ideo­lo­gian voi­mis­tu­mi­ses­ta. Jot­ta koko­nais­ku­va sel­ve­ni­si, on ymmär­ret­tä­vä miten sosia­lis­mi, kapi­ta­lis­mi ja mark­ki­na­ta­lous eroa­vat toisistaan. 

    Sosia­lis­ti­sen seli­tyk­sen mukaan yhteis­kun­ta vau­ras­tuu, kun tuo­tan­to­vä­li­neet ovat poliit­ti­ses­sa kont­rol­lis­sa. Kun kan­sa­lais­ten paras­ta aja­val­la val­tio­val­lal­la on hal­lus­saan kaik­ki tär­keät voi­ma­va­rat, se pys­tyy suun­nit­te­le­maan ja toteut­ta­maan sel­lai­sen tuo­tan­non, jos­ta kaik­ki hyö­ty­vät. Myös kaik­ki infor­maa­tio, tie­teet ja tai­teet ovat val­tio­val­lan ohjauk­ses­sa: se ja se tie­to on vapaas­ti kaik­kien käy­tös­sä, sitä ja sitä tie­toa jae­taan vain niil­le ja niil­le, sitä ja sitä tie­toa ei sal­li­ta ylei­seen levitykseen.

    Kapi­ta­lis­tien tar­koi­tuk­se­na on yhtei­sen talou­den kas­vat­ta­mi­nen yksi­tyis­ten yrit­tä­jien omis­tuk­ses­sa ja ohjauk­ses­sa. Jot­ta pää­omien kerää­mi­nen ja tuo­tan­non kehit­tä­mi­nen tapah­tui­si mah­dol­li­sim­man tehok­kaas­ti, val­tio­val­ta antaa omis­ta­jil­le ja tuot­ta­jil­le tiet­ty­jä etu­ja ja oikeuk­sia, mm. osa­keyh­tiö­jär­jes­tel­män ja IP-oikeu­det. Yri­tyk­set voi­vat myös eri kei­noin ohja­ta kau­pan­te­koa. Täs­sä mie­les­sä kes­kei­nen on yri­tyk­sen oikeus sää­del­lä pää­syä hal­lin­nas­saan ole­vaan infor­maa­tioon: se ja se tie­to on vapaas­ti kaik­kien käy­tös­sä, sitä ja sitä tie­toa jae­taan vain niil­le ja niil­le, sitä ja sitä tie­toa ei sal­li­ta ylei­seen levitykseen. 

    Mark­ki­na­ta­lou­den sisäl­tö ja tar­koi­tus ei ole talou­den kas­vat­ta­mi­nen eikä mikään muu­kaan yhtei­ses­ti mää­ri­tel­ty hyvä, vaan yksi­löi­den välil­lä tasa-arvoi­sen, alhaal­ta ohjau­tu­van talou­den luo­mi­nen. Mark­ki­na­ta­lou­des­sa val­tio­val­ta ei ohjaa talout­ta eri­tyi­sil­lä rajoi­tuk­sil­la tai oikeuk­sil­la kuten IP-oikeuk­sil­la. Tuot­ta­jat­kaan eivät ohjaa kulu­tus­ta koh­te­le­mal­la eri asiak­kai­ta eri tavoin mm. hal­lus­saan ole­vien tie­to­jen suh­teen. Mark­ki­na­ta­lous ohjau­tuu vain kuluttajien/ostajien valin­to­jen tulok­se­na, kun jokai­sel­la osta­jal­la on yhtä­läi­nen pää­sy kaik­kiin tie­toi­hin ja tuotteisiin.

    Pää­piir­teis­sään siis: Sosia­lis­mis­sa val­tio omis­taa kaik­ki talou­del­li­set tie­dot. Kapi­ta­lis­mis­sa tuot­ta­jat omis­ta­vat oikeu­det nii­hin. Mark­ki­na­ta­lou­des­sa kukaan ei omis­ta oikeuk­sia mihin­kään tietoihin/bitteihin.

    Sosia­lis­min koh­ta­lo on jo tie­dos­sa. Kapi­ta­lis­min koh­ta­lo on vie­lä vaa­ka­lau­dal­la. Nii­den vai­keuk­sil­la on yhtä­läi­syyk­siä. Kun sosia­lis­mis­sa kaik­ki ken­täl­tä tule­vat tie­dot ihmis­ten joka­päi­väi­sis­tä ongel­mis­ta, kos­ki­vat­pa ne toi­meen­tu­loa, ter­veyt­tä, ihmis­suh­tei­ta tai ympä­ris­töä, vää­ris­ty­vät mat­kal­la ylös vaa­ti­muk­sek­si tehok­kaam­mas­ta sää­te­lys­tä, niin kapi­ta­lis­mis­sa ne vää­ris­ty­vät vaa­ti­muk­sek­si enem­mäs­tä rahas­ta. Rahaa on luo­ta­va ja vel­kaa kas­va­tet­ta­va. Niin­pä tänään ”kapi­ta­lis­tis­ten” vel­ko­jen koko­nais­mää­rä uhkaa ylit­tää kriit­ti­sen pis­teen, jon­ka jäl­keen tile­jä ei enää saa­da tasa­pai­noon kuin tili­kir­jat polt­ta­mal­la, kaik­ki­ne ikä­vi­ne oheistoimintoineen.

    Teki­jä­noi­keuk­sis­sa tär­kein kysy­mys ei todel­la­kaan ole se, miten jot­kut kir­jai­li­jat ja muusi­kot pär­jää­vät vaan se, miten rat­kais­ta ne ongel­mat, mihin se ideo­lo­gia on maa­il­man­ta­lou­den joh­ta­nut, johon teki­jä­noi­keu­det­kin perustuvat. 

    Minun mie­les­tä­ni tähän ei ole kuin yksi kel­vol­li­nen vas­taus. On luo­vut­ta­va kapi­ta­lis­min opeis­ta ja ope­tel­ta­va mark­ki­na­ta­lout­ta, vaik­ka teki­jä­noi­keu­det mene­vät sii­nä samalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.