Kategoria: _

Olin vähän huolis­sani kesäl­lä, kun kun­t­a­min­is­terik­si ei valit­tukaan ketään hal­li­tus­neu­vot­telu­jen kun­tatyöryh­mästä; molem­mista kan­di­daateista tuli tosin ryh­män­jo­hta­jia. Val­uuko työryh­män hyvä hen­ki hukkaan, kun min­is­teri ei kuu­lunut joukkoon.

Huoli osoit­tau­tui aiheet­tomak­si. Min­is­teri Hen­na Virkkunen oli kut­sunut täk­si aamuk­si kun­tatyöryh­män tapaamiseen. Hän piti eri­no­maisen alus­tus­puheen­vuoron, joka osoit­ti, että sanoma oli men­nyt täy­del­lis­es­ti per­ille. Min­is­teri oli hah­mot­tanut eri­no­mais­es­ti, mitä ollaan tekemässä ja mik­si – ja vaikut­ti hyvin päät­täväiseltä. Hen­na Virkkusel­la on hal­li­tuk­sen haas­tavin salkku, mut­ta hän ei näytä haastei­ta pelkäävän.

Kehuimme ensin kil­van hal­li­tu­so­hjel­man kun­takir­jauk­sia. Ne ovatkin koko hal­li­tu­so­hjel­man paras­ta ja jämäk­in­tä tekstiä. 

Virkkunen tote­si, että ohjel­mas­sa lukee, että hal­li­tus toteut­taa kun­tau­ud­is­tuk­sen koko maas­sa. Siinä ei lue, että hal­li­tus käyn­nistää. Tämä on otet­ta­va huomioon han­kkeen aikataulussa. 

Nyt alkaa tapahtua.

Olen vähän ymmäl­lä mielin kat­sel­lut EK:n halua vält­tää kaikkia Tupo-sopimuksia. 

Ymmär­rän EK:n kan­taa siltä osin, että palkkarak­en­teen pitäisi elää niin kuin hin­to­jenkin, jot­ta ne ohjaisi­vat talout­ta. Ihmisiä pitäisi voi­da houkutel­la työt­tömyysa­loil­ta työvoima­pu­la-aloille palkkaeroil­la. Jos palkkarakenne ei elä, houkutin on vain työt­tömyys. Oma­l­ta alal­taan työt­tömik­si valikoidut eivät kuitenkaan ole otol­lis­in­ta joukkoa oppi­maan uut­ta ammattia. 

Kansan­val­lan kan­nat­ta­jana olen tyy­tyväi­nen myös siitä, etteivät työ­markki­na­jär­jestöt tupo-sovun hin­tana päätä eduskun­nalle kuu­lu­vas­ta lain­säädän­nöstä. Jat­ka lukemista “Tupokaudel­la paikalli­nen sopimi­nen jylläsi”

Kap­i­tal­is­min alkuaikoina ammat­tiy­hdis­tys­toim­inta ja lakko-oikeus oli­vat vält­tämät­tömiä, kos­ka muu­toin kansan­talouden kakus­ta aivan liian suuri osa olisi men­nyt pääo­mat­u­loi­hin ja pro­le­tari­aat­ti olisi jäänyt sin­nit­telemään eksistenssiminimille.
Peri­aat­teessa palkko­jen sääte­ly yleis­si­tovin sopimuksin lisää työt­tömyyt­tä, mut­ta tämä on kat­sot­tu hyväksyt­täväk­si hin­naksi siitä yhteiskun­nal­lis­es­ta oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta ja tasais­es­ta tulon­jaos­ta, jon­ka se tuot­taa. Vai tuot­taako? Jat­ka lukemista “Voisiko perus­tu­lo kor­va­ta palkkasopimukset?”

Miten perus­tu­lon kaltaiset ratkaisut voisi­vat aut­taa Euroopan sosi­aalipoli­ti­ikan uudistamisessa.
Aloite­taan tuloveros­ta. Suh­teelli­nen vero
T = tY,
missä
T = vero
t = veroprosentti
Y = verotet­ta­vat tulot 

olisi hyvin epäedulli­nen pien­i­t­u­loisille. Sen sijaan lin­eaari­nen veroasteikko,
T = t(Y – Yo),
missä
Yo on verotet­ta­van tulon alkaraja, 

olisi pieni­palkkaisille huo­mat­tavasti nyky­istä edullisem­pi. Jat­ka lukemista “Lin­eaari­nen pro­gres­si­ivi­nen tulovero ja negati­ivi­nen tulovero”

Euroop­palainen hyv­in­voin­ti­val­tio läh­estyy ainakin vaikeuk­sia ellei suo­ras­taan umpiku­jaa. Se johtuu tehdas­te­ol­lisu­u­den alasajos­ta ja hyvä­palkkaisten duu­nar­i­ammat­tien katoamis­es­ta. Sosi­aalipoli­ti­ik­ka on aiem­min keskit­tynyt lähin­nä aut­ta­maan työelämän ulkop­uolelle joutunei­ta. Nyt sen pitäisi keskit­tyä palkkaero­jen seu­rausten tasoittamiseen.

Sel­l­aiset super­hyvät työ­nan­ta­jat kuin paperite­htaat, autote­htaat, kansal­liset monop­o­liase­mas­sa ole­vat lentoy­htiöt ja muu vas­taa­va alkaa olla men­nyt­tä. kulu­tus­tavaroiden valmis­tus alkaa olla työl­listäjänä men­nyt­tä. Krääsän tuot­ta­mi­nen on niin help­po automa­ti­soi­da, ettei niiden valmis­t­a­mi­nen koh­ta työl­listä kuin mar­gin­aalis­es­ti. Samal­la valmis­ta­va teol­lisu­us palaa Euroop­paan, kos­ka logis­ti­ikan osu­us kas­vaa suh­teessa valmis­tuskus­tan­nuk­si­in. Toinen suh­teessa kas­va­va erä ovat raa­ka-aine- ja ener­giakus­tan­nuk­set. Jat­ka lukemista “Miten käy Euroopan: sosiaalipolitiikka”

Talouskri­isin hoi­dos­sa siir­ryt­ti­in setelira­hoituk­seen, kun EKP alkoi ostaa Espan­jan ja Ital­ian val­tion lain­o­ja. EKP ei ilmeis­es­ti ole itse pal­jas­tanut sum­mia, mut­ta ulkop­uoliset arviot puhu­vat 850 mil­jardista eurosta. Jos tieto pitää paikkansa, toimen­pide on mas­si­ivi­nen. Tuol­lainen määrä rahaa luoti­in noin vain tyhjästä. Euro­mais­sa asuu noin 320 miljoon­aa ihmistä. Jos EKP olisi painanut tuon määrän seteleitä oikein konkreet­tis­es­ti ja jakanut sen jäsen­maid­en­sa asukkaille, siitä olisi tul­lut jokaista asukas­ta kohden 2600 euroa. Jos se olisi annet­tu Suomen kun­nille, niiden ei olisi tarvin­nut kerätä vero­ja läh­es kymme­neen kuukau­teen. Jat­ka lukemista “EKP:lta melkoinen jyty”

En tunne rahoi­tus­maail­man kaikkia kiemuroi­ta riit­tävän hyvin, mut­ta uskaltaudun silti kir­joit­ta­maan siitä. Var­maankin väärät käsi­tyk­seni oikaistaan ja opin taas lisää. 

Rahamarkki­nois­sa peru­songel­ma on, että speku­lati­ivista sinne tänne ryn­täilevää rahaa on liian paljon. Edel­lisessä ketjus­sa Sep­po Korp­poo arvioi sen määräk­si 10 ker­taa maa­pal­lon BKT. En pysty tätä tark­ista­maan, mut­ta olen­naista on, että sitä on liikaa. Jos ei olisi, val­tiot, yri­tyk­set ja kulut­ta­jat eivät voisi velka­an­tua niin paljon kuino­vat velkaantuneet.

Speku­lati­ivisel­la rahal­la on ainakin kolme merkit­tävää lähdet­tä: uusien teol­lisu­us­maid­en, ennen kaikkea Kiinan vai­h­to­taseen yli­jäämä, öljyn hin­nan­nousun tuot­ta­mat voitot ja eläk­er­a­has­tot. Jat­ka lukemista “Mik­si rahamarkki­noista on tul­lut epävakaita”