Eurooppalainen hyvinvointivaltio lähestyy ainakin vaikeuksia ellei suorastaan umpikujaa. Se johtuu tehdasteollisuuden alasajosta ja hyväpalkkaisten duunariammattien katoamisesta. Sosiaalipolitiikka on aiemmin keskittynyt lähinnä auttamaan työelämän ulkopuolelle joutuneita. Nyt sen pitäisi keskittyä palkkaerojen seurausten tasoittamiseen.
Sellaiset superhyvät työnantajat kuin paperitehtaat, autotehtaat, kansalliset monopoliasemassa olevat lentoyhtiöt ja muu vastaava alkaa olla mennyttä. kulutustavaroiden valmistus alkaa olla työllistäjänä mennyttä. Krääsän tuottaminen on niin helppo automatisoida, ettei niiden valmistaminen kohta työllistä kuin marginaalisesti. Samalla valmistava teollisuus palaa Eurooppaan, koska logistiikan osuus kasvaa suhteessa valmistuskustannuksiin. Toinen suhteessa kasvava erä ovat raaka-aine- ja energiakustannukset.
Teollisuuden työpaikat ovat siirtymässä tuotekehitykseen. Siinä ihmisten väliset tuottavuuserot ovat aivan toista luokkaa kuin tehdassaleissa tai viljapelloilla. Osaaminen voidaan hinnoitella korkealle — toistaiseksi. Kiina tuottaa miljoona insinööriä vuodessa. Joukossa on tosi hyviä ja paljon.
Työ ei lopu, mutta jos pannaan kansantaloudessa tarjolla olevat työtunnit tuottavuuden mukaan jonoon, viimeisistä tunneista kuluttaja ei suostu paljonkaan maksamaan. Joko viimeisiä tunteja ei tehdä, jolloin seurauksena on kasvava rakenteellinen työttömyys, tai viimeisistä tunneista maksetaan kovin vähän, jolloin seurauksena ovat kasvavat palkkaerot.
Kun hyvinvointivaltiossa keskitytään vain suojaamaan työelämän ulkopuolelle joutuneita ja jätetään pienipalkkaiset kamppailemaan asemastaan työmarkkinoilla, päädymme korkean työttömyyden ja syrjäytymisen yhteiskuntaan. Se on huono valinta.
Uudet teollisuusmaat ovat voineet rakentaa sosiaalipolitiikkansa puhtaalta pöydältä. Monella pöytä on yhä puhdas, mutta on myös kehitetty kiinnostavalta tuntuvia innovatiivisia ratkaisuja. Olennaista on ihmisten omaa korkeampi vastuu ja samalla vapaus. Tällainen on vaikkapa Singaporen terveydenhuoltotili. Jokaisella on velvollisuus kartuttaa henkilökohtaista terveystiliä tietyllä osuudella tuloistaan. Kartuttamisen voi lopettaa, kun rahaa on tarpeeksi. Jos tiliä joudutaan käyttämään, maksaminen alkaa uudestaan. Jos tilillä olevat rahat eivät riitä, yhteiskunta maksaa loput. kannustimet ovat paljon paremmassa kunnossa kuin meillä. Keski-luokka maksaa pienet terveysmenonsa tosiasiassa itse, mutta kukaan ei jää varattomuuttaan vaille hoitoa.
Euroopan ansa on maksaa laajenevalle kelkasta putoavien joukolle kohtalaiset kurjia tulonsiirtoja tavalla, joka ei tarjoa mitään tietä ulos köyhyydestä. Mutta tästähän kirjoitin kokonaisen kirjan, SATA-komitea.
Euroopassa, myös Suomessa, on käynnistettävä, hyvinvointiyhteiskunnan reformi suuntaan, jossa lisätään ihmisten omaa vastuuta kuitenkin sosiaalinen turvallisuus säilyttäen. Meidän on vältettävä tilanne, jossa yhä suurempi osa ihmisistä elää ansiotyöstä syrjäytyneenä. Perustulo on tarkoitettu tällaiseksi ratkaisuksi. Se kannustaa, ellei jopa vähän pakota, kaikkia niitä, joilla on siihen edellytykset, hankkimaan omia ansiotuloja, mutta tasaa lopputulosta niin, että huonommin työmarkkinoilla pärjäävä välttää kuitenkin köyhyyden. Nyt pienimmät ansiotulot eivät turvaa köyhyydeltä eivätkä paranna taloudellista asemaa toimettomuuteen nähden.
Perustuloa vastustetaan, koska pelätään sen johtavan tarkoitukselliseen lorvimiseen yhteiskunnan varoin. Hassua kyllä, perustulon kannattajat syyttävät tästä samasta nykyjärjestelmää. Oli miten oli, perustulo on toteutettavissa myös niin, että siihen sisältyvät kaikki samat vaatimukset olla työmarkkinoiden käytettävissä kuin on nykyisessä syyperäisessä sosiaaliturvassa. Olennaista on, että köyhyydestä on oltava omaan aktiivisuuteen perustuva tie ulos.
Tällä tiellä edessä on laajeneva ja köyhtyvä ryysyköyhälistö ja kasvavat yhteiskunnalliset vastakkainasettelut.
.
Perustulo olisi ihan kaunis ajatus, mutta vaikea uskoa että byrokraatit luopuisivat leipäpuustaan.
Suoraviivainen ja läpinäkyvä kaikille jaettava riittävä perustulo-malli olisi yhteiskunnalle kannattava ainoastaan jos samalla purettaisiin nykyinen harkinnanvaraisen tukisysteemin byrokratiaviidakko, mutta lienee selvää että mikään poliittinen taho ei voi ilmoittaa tavoitteekseen irtisanoa 75% Kelan ja muiden vastaavien instanssien työntekijöistä.
Pahimmillaan perustulo toteutetaan torsona, eli rahaa jaetaan mutta siten että sitä edelleen jatketaan monimutkaisilla harkinnanvaraisilla lisillä.
Onko tuloerkeskustelussa ongelmana 1%:n väestöstä saamat tulot (Wahlroos, Herlinit, Olilla jne) vai onko ongelmana nykyisen perustulon (n 800 eur/kk sis asuminen) taso?
Keskituloiset toki maksavat aina viulut, koska rikkaita on vähän ja köyhillä ei ole mistä maksaa.
Rikkaista on toki helppo päästä eroon, menestyneet kilpaurheiljat ovat tästä esimerkki.
Vaikeampaa on saada lisää rikkaita ja lisää keskituloisia.
Tulotaso perustuu aina työn tuottavuuteen, Palvelualoilla työn tuottavuuden lisääminen on lähes mahdotonta, jolloin reaalipalkkatasoa ei voi juurikaan nostaa.
Jos halutaan eroon köyhyydestä, Suomessa on hyväksyttävä, että maassa voi olla matalapalkkaista palvelutyötä. Esimerkiksi vaikka sienien ja marjojen poiminta.
Tämän jälkeen on sitten itse kunkin asia pohtia omalla kohdallaan onko matalapalkkatyö itselle hyvä vaihtoehto ja mitä olisi itse tehtävä, jotta olisi tuottavampaa työvoimaa ja samalla paremmin palkatuissa hommissa.
Paradoksaalista kyllä köyhyttää vähentää työssä olevien surrempien tuloerojen mahdollistaminen. Tämä toki on kova paikka solidaarisuutta vannovalle perinteiselle ay-liikkeelle.
Globaalisti on myös olemassa väestönkasvun synnytämä työvoiman tarjonta. Esimerkiksi Filippiineille elinehto on saada omaa koulutettua työvoimaa töihin muualle maailmassa ja lähettämään rahaa kotimaahan. Sama ilmiö kuin Ruotsiin lähteneillä Suomalaisilla — muutamassa vuodessa saa tienattua sen verran, että kotimaassa on elämsien edellytyksiä aiempaa enemmän.
Alasajoon voi johtaa myös vihreidenkin piirissä yleinen ajatussuunta, jonka mukaan kuka tahansa voi halutessaan muuttaa haluamaansa maahan ja päästä osalliseksi kyseisen maan sosiaaliturvasta. Tätä perustellaan usein hyvin kauniisti ihmisten tasa-arvolla ja humanistisella yleisinhimillisyydellä. Asiaan liittyvät taloudelliset kysymykset on ajatussuunnan edustajien mielestä helppo ratkaista verotusta kiristämällä, erityisesti yritysten kohdalla.
Palvelualojen tuottavuutta voi nostaa lisäämällä asiakasmääriä per työntekijä, mikä taas yleensä edellyttää korkeampaa väestötiheyttä. Mannerheimintien McDonalds esimerkiksi lienee kannattavampi kuin Vihdintien McDonalds.
Tätä taustaa vasten voi miettiä mikä suomalaisessa palvelualassa mättää.
“Pahimmillaan perustulo toteutetaan torsona, eli rahaa jaetaan mutta siten että sitä edelleen jatketaan monimutkaisilla harkinnanvaraisilla lisillä.”
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että yksinkertaisuus olisi kauneinta, mutta summan mitoittaminen menee vaikeaksi esim. asuinkustannusten alueellisten erojen vuoksi. Sama tulo voi olla yltäkylläinen jossain muuttotappiokunnassa, mutta täysin riittämätön vaikkapa pk-seudulla. Tokihan voidaan ajatella että tämä on oikein — markkinat allokoi työpaikat ja työttömyyden, sekä halutut eli kalliit ja ei-halutut eli halvat asunnot tehokkaasti — mutta kyllä tuo ainakin hieman ampuu yhtä perimmäistä tarkoitusta (ihmisten saamista töihin) jalkaan.
Vähintään joku väliaikainen asumislisä olisi suotava, muuten kaupunkilaisen parin kuukauden kitkatyöttömyys muuttuu turhan helposti pitkäaikaistyöttömyydeksi syrjäkylässä kun rahat loppuu.
Osmo,
mitä tehdään yleissitovuudelle?
Perustulo ei auta, kun pitäisi työllistää keskimääräisen työntekijän tuntipalkalla.
jeejee:
Tarkalleen ottaen miksi ei? Nämähän tekevät tuottamatonta työtä palkalla, joka on takuulla työttömyyskorvausta suurempi. Yhteiskunta voittaisi taloudellisesti, vaikka koko porukka jäisi työttömiksi, ja todennäköisesti kuitenkin osa työllistyisi tuottaviin hommiin, jolloin voitto olisi sitä suurempi.
Kun huomioidaan vielä työttömien tekemä tuottamaton työ (hakemusten laatiminen, valitusten tekeminen ja muu virastoissa asiointi), perustulomallissa vapautuisi ihan järkyttävä määrä aikaa ja energiaa käytettäväksi järkevämmin. Jo saman ajan käyttäminen virkistäytymiseen olisi yhteiskunnallemme voitto terveydenhuoltokulujen vähenemisenä. Muutama oikeasti uutta luova yrityskin voisi syntyä, kun yhteiskunnassa vallitsisi perustulon tuoma vapauden ilmapiiri (vapauden tunnehan on yksi olennaisimmista luovan prosessin mahdollistavista tekijöistä). Silloin olisimme taas sen verran edellä kiinalaisia.
Ihmettelen, kenellä nykytilanteessa enää on pokkaa vastustaa perustuloa. Lopetetaan nyt ihmeessä hyvän sään aikana omien kansalaistemme tuottamaton kiusaaminen ja kyykytys.
Mielestäni on huolestuttavaa, että ihmiset usein unohtavat kvarttaalikapitalismin aikana kansamme historiallisen kehityksen. Käsittelen aihetta seuraavassa kirjoituksessani:
http://hermiitti.blogspot.com/2011/08/kansalaiset-unohtavat-usein.html
Köyhyysryhmien pitäisi kai selvittää puolestaan mikä on se rahamäärä tai minitoimeentulo, jonka voi arvopoliittisin päätöksin köyhimmälle tulokvarttaalille Suomessa antaa.
“Työ ei lopu, mutta jos pannaan kansantaloudessa tarjolla olevat työtunnit tuottavuuden mukaan jonoon, viimeisistä tunneista kuluttaja ei suostu paljonkaan maksamaan.”
Kansalaiset syövät joka tapauksessa yhteisestä kattilasta, joten niin kauan kuin vapaata työvoimaa on, yhteiskunnan kannattaisi teettää kaikki yhteiskunnalle vähänkin lisäarvoa tuottava työ. Joskus kannattaisi ehkä teettää mielenterveyssyistä hieman jopa negatiivisen tuottavuuden töitä. (Oletin tässä, että työttömyyttä ei haluta käyttää kansalaisiinkohdistuvana tarkoituksellisena uhkana ja kannustimena.)
Joka tapauksessa, yhteiskunnan tulonjakoyhtälö kannattaisi kirjoittaa uusiksi. Nykyinen malli ei tosiaan toimi uudessa globalisoituneessa tilanteessa enää riittävän hyvin.
Tämänhän voi lyhyesti sanoa, että emme tulevaisuudessa enää kuulu rikkaiden joukkoon, eikä meillä tule enää olemaan varaa nykyiseen julkiseen sektoriin.
Raskas teollisuus on suomalaisessa politiikassa otettu saavutettuna etuna ja lypsylehmänä (joka se toki onkin), mutta nykyään idealistit myös iskevät piikkejä teollisuuden kylkeen lisäämällä veroja ja maksuja energialle, jätteille, kuljetuksille jne. Onko itämeren rikkidirektiivi se isku, joka ratkaisevasti heikentää paperiteollisuuden elinvoimaa suomessa??
Veikkaan, että tulevaisuudessa venäjän kasvu tulee olemaan suomellekin ratkaiseva tekijä. Välittömästi siis pakkovenäjä kouluihin, että edes muutama kielitaitoinen myyntimies saadaan jalkeille.
@Syltty:
Nykyäänkin jokaiselle pitää maksaa työehtosopimusten mukaisia palkkoja, mutta tämän aiheuttamaa työttömyysongelmaa myös kierretään monin tavoin. On harjoittelijoita, oppisopimusta ja on palkkatukea.
Harjoittelijoita käytetään jonkin verran hyväksi, oppisopimus on käsittääkseni aika toimiva järjestelmä, mutta palkkatuki on suunniteltu jotenkin aivan väärin.
Palkkatukea voi saada vain määräajan sellainenkin henkilö, jolla on elinikäinen työkykyä alentava sairaus tai vamma. Näillä ihmisillä on toki usein mahdollisuus mennä sairauseläkkeelle, mutta se ei ole kansantaloudellisesti järkevää, koska silloin heidän työkykyään jää käyttämättä. Lisäksi tilapäisistäkin ongelmista kärsivät saavat palkkatukea liian lyhyen aikaa.
Kommentti Saaralle 11.8.2011 kello 17:24
Se työttömien tekemä tuottamaton työ aiheuttaa myös henkistä kärsimystä ja tylsistymistä. Juju onkin siinä, että tällaista kyykyttämisen aiheuttamaa huonoa oloa ei minkään lain nojalla korvata.
Todellakin olisi hyvän sään aikana syytä muuttaa näitä järjestelmiä. Pilviähän on jo nähty muualla Euroopassa.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
lienee selvää että mikään poliittinen taho ei voi ilmoittaa tavoitteekseen irtisanoa 75% Kelan ja muiden vastaavien instanssien työntekijöistä.
> Tarkalleen ottaen miksi ei?
[snip] syitä.
Samaa mieltä. Lisäisin vielä, että eivät Kelan ja muiden instanssien työntekijät usein työtään kovin ihanteellisena pidä (juurikaan asiakaspalvelua). Sattuu olemaan (ollut) tuttuja siellä työssä. Monet huokaisisivat oikeasti helpotuksesta.
> Ihmettelen, kenellä nykytilanteessa enää on pokkaa vastustaa perustuloa. Lopetetaan nyt ihmeessä hyvän sään aikana omien kansalaistemme tuottamaton kiusaaminen ja kyykytys.
Samaa mieltä, mutta tännekin kirjoitettujen kommenttien mukaan se kiusaaminen vaan on niin mukavaa, kunhan se kohdistuu niihin muihin (lorvijoihin, loisiin, alkoholia työmarkkinatuella ostaviin yms.).
Saara, mistä ihmeestä voit muka tietää, että KELAn työntekijät tekevät tuottamatonta työtä?
Monet tekevät varmasti huonosti tuottavaa työtä ja jotkut ehkä jopa ihan tuottamatonta varsinkin, kun otetaan vaihtoehtoiskustannukset huomioon.
Mutta kyllä siellä varmasti ihan tuottavaakin työtä tehdään siinä juurikin oleellisessa mielessä, että jos KELA ei noita töitä tekisi verorahoilla, vastaavaa työt tekisi joku muu yksityisellä rahalla esim. vakuutusyhtiössä samalla tai suuremmalla palkalla.
En tiedä miksi, mutta tulee mieleen eräskin korkeaan elinkeinoelämän virkaan valittu päätoimittaja, joka jakoi lausuntoja siitä, miten yksityinen puoli rahoittaa julkisen puolen työn, joka ei mitään tuota. Pöh!
Täysin tuottamatonta työtä sen sijaan tehdään paljon maaseudulla, jossa maanviljelijät nauttivat eräänlaista turvesidonnaista kansalaispalkkaa.
Jo suoraan matematiikasta seuraa, että keskituloisia on itse asiassa mahdotonta sen enempää saada lisää kuin vähentääkään. “Keskituloinen” tarkoittaa ihmistä, jonka tulot ovat enintään niin ja niin kaukana tulojakauman keskikohdasta, ja tulojakauman keskikohta on aina jossakin, jakautuivatpa tulot sitten aivan miten tahansa.
Mahdollisesti ilmaisulla “saada lisää keskituloisia” tarkoitettiin tässä keskituloisten tulojen saamista nousemaan?
Sanokaas nyt tyhmälle ketkä kaikki perustuloa saisi. Maassa syntyneet, maasta muuttaneet, maahan muuttaneet, maassa joskus käyneet…?
Olipa näiden “kelkasta putoavien” tai muuten vaan syrjäytyvien tukimuoto perustulo tai mikä ikinä, niin tärkeintä on huolehtia, ettei tuota tukea perusteta velkarahan varaan. Eurooppaa myllertävä kriisi kun on seurausta siitä, että erilaisia julkisia tukimuotoja sun muita menoja on niin paljon, ettei niiden rahoituskeen riitä valtioiden normmaali tulorahoitus.
Osmo on kehunut ranskan leppoistamismallia, jossa työaikoja on lyhennetty ja valtiollisia työapikkoja säilytetty vaikka työ itsessään on kadonnut. No, nyt Ranskankin kykyä maksaa velkansa on alettu epäillä ja maan hallitus istuu hätäkokouksissa.
Enemmän kuin perustuloa pitäisi miettiä miten tulot ja menot saadaan tasattua niin, ettei koko aikaa tarvitse lainata lisää, vaan esim. vuosikymmenen periodiossa tulot kattaa menot ja lainoja tarvitaan vain paikkaamaan tilapäisiä suhdannevaihteluista johtuvia tulojen alenemisia.
“Tämän jälkeen on sitten itse kunkin asia pohtia omalla kohdallaan onko matalapalkkatyö itselle hyvä vaihtoehto ja mitä olisi itse tehtävä, jotta olisi tuottavampaa työvoimaa ja samalla paremmin palkatuissa hommissa.”
Saas nähdä, kuinka näille paremmin palkatuille hommille käy. Niiden määrä näyttää koko ajan vähenevän. Ja mitä ankeammiksi käyvät ajat, sitä enemmän monenmoista tutkijaa ja muuta paperinpyörittäjää potkitaan ulos. Oikeasti tuottavaa työtä korkeakoulutetuista tekee vain pieni osa.
Valituissa duunariammateissa voi vielä hankkia kohtuullisesti, mutta tuskin niissäkään enää kauan. Sen verran vilkkaasti kurjistuva työvoima liikkuu maasta toiseen.
Voin kertoa miksi perustuloa vastustetaan reaktionomaisesti. Kysymys on tosiaan siitä ettei työntekoa arvosteta, mutta ongelma ei ole se etteikö joku laiskojen ihmisten alaryhmä arvosta työntekoa, kysymys on siitä ettei _kukaan_ arvosta työntekoa, eikä maailmanhistorian aikana ole koskaan arvostanutkaan. Antakaa kun selitän.
Oletetaan että pääministeri Katainen on antanut ajatustensa Tonavan virrata sen verran, että ilmoille on päässyt mietelauselma: “Työnteon arvostusta suomalaisessa yhteiskunnassa pitää lisätä”. Jos häneltä heti sen jälkeen kysyttäisiin: “Haluaisitko että tyttäresi menisi naimisiin siivoojan kanssa?”, hän ehkä nopeana kaverina ymmärtäisi asioiden yhteyden ja saisi änkytettyä, että toki, jos rakastaa, ym. höpöä, mutta kaikkihan me tiedämme että hän valehtelisi korvat heiluen, eikä tosiasiassa haluaisi tyttärensä naivan siivoojaa.
Miksi ei? Koska emme tosiasiassa arvosta työntekoa sinänsä, tästä näkökulmastahan siivooja ja lääkäri ovat samanarvoisia, molemmat tekevät työtä. Tosiasiassa arvostamme vain ja ainoastaan ammatin itsensä, siihen pääsemisen vaikeuden ja sillä saatujen tulojen ilmentämää sosiaalista statusta.
Asiat ovat olleet täsmälleen samalla tavalla läpi maailman historian. Kiinan konfutselaisoppineiden virkamiesluokka halveksi työn tekoa; kuten myös aateliset yleensä tuhannen vuoden ajan Euroopassa; samurait laittoivat vaimonsa hoitamaan raha-asioita koska niidenkään hoitaminen ei ollut heidän arvonsa mukaista; Intian kastijärjestelmä ja Japanin burakumin luokka olivat efektiivisesti sosiaalisia pakkokeinoja alempiarvoisten töiden saamiseksi tehdyksi; antiikin Kreikassa ja Roomassa vapaan, korkearvoisen miehen ei todellakaan sopinut liata käsiään työnteossa.
Nykyään länsimaissa olemme ainoastaan korvanneet synnynnäisen sosiaalisen aseman arvostamisen ammatillisen aseman arvostamisella. Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että työn tekemistä itsessään, sinänsä, ei arvosteta yhteiskunnallisesti, vaikka saatamme sitä sisäsyntyisistä syistä arvostaakin.
Työnteon arvostuksen puute voidaan selittää sillä yksinkertaisella tosiasialla, että evoluution näkökulmasta
katsoen työ on energian kuluttamista, ja näin ollen aina välttettävää, paitsi välttämättömyyden pakosta.
Ihmiset ymmärtävät tämän kaiken intuitiivisesti, ja ovat sen takia vakuutuneita, että ihmiset eivät tee sosiaaliselta statukseltaan matala-arvoisia töitä, paitsi pakotettuna. Näin ollen perustuloa vastustetaan.
Miksi pääministerin vaatimus työnteon arvostuksen lisäämistä sitten kuulostaa “jämäkältä ja uskottavalta”. Siksi, että kyseessä on toiseen sosiaalisten eläinten keskeiseen piirteeseen, eli petoksen tunnistamiseen liittyvä implisiittinen syytös. Sosiaaliset eläimet ovat vastavuoroisuuden vaatimuksissaan hyvin ehdottomia, koska muuten yhteistoiminnan hyödyt menisivät kaikki toisia hyväksi käyttävien eläimien ja heidän jälkeläistensä eduksi. Pääministeri yrittää saada lattiat siivotuksi lisäämällä työttömien kokemaa sosiaalista painetta, nostamatta kuitenkaan matalan statuksen töiden sosiaalista arvostusta, koska se edyllyttäisi korkeamman palkan maksamista niille. Ja tekee tämän kaiken _vaatimalla_ niille lisää arvostusta. Näppärää.
Katsokaa itse evoluutiobiologiaa käsittelevistä kirjoista, jos ette usko. Sosiaalinen status ja vastavuoroisuus ovat niitä pelimerkkejä, joilla näitä pelejä pelataan, työn tekeminen…not so much.
Tommi Uschanov: “Jo suoraan matematiikasta seuraa, että keskituloisia on itse asiassa mahdotonta sen enempää saada lisää kuin vähentääkään.”
Ei seuraa matematiikasta vaan käsitteenmäärittelystä. Jostain kumman syystä tulokeskiluokalla tunnutaan tarkoittavan tulojakauman keskelle sijoittuvia ihmisiä, joita siis ei voi saada lisää tai vähentää.
Tuloköyhä taas määritellään köyhyysrajan alapuolelle jäämisenä, ja köyhyysraja taas on jokin prosenttiosuus mediaanitulosta.
Vakiintuneessa terminologiassa tuloköyhyys siis voi vähentyä kun köyhä muuttuu keskituloiseksi mutta samanaikaisesti tulokeskiluokka ei kasva.
Toinen kummallisuus on että keskituloisen muuttuessa suurituloiseksi tuloköyhien määrä voi kasvaa.
Ylläolevasta voi päätellä että subjektiivinen köyhyys (mutuköyhyys) voisi sittenkin olla parempi köyhyyden mittari, erityisesti kun siitä siivoutuisivat pois köyhäilijät.
Vai olenko ymmärtänyt jotain aivan väärin ?
Perustulo on ratkaisu pysyvästi heikosti tuottavien ihmisten säädyllisen toimeentulon ja työhön kannustavuuden yhdistämisen ongelmaan. Se on pohjimmiltaan robin hood ‑vero, tulonsiirto hyväosaisilta huono-osaisille.
Suuri osa sosiaaliturvasta kuitenkin on tavallisten ihmisten elinkaaren sisällä tapahtuvia tulonsiirtoja. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Singaporen mallia pitäisi kokeilla paljon laajemmin kaikkiin tällaisiin tulonsiirtoihin, eli oikeastaan tulonsiirtojen sijaan ihmisille pitäisi antaa sosiaalisia lainoja. Jos elää pitkään tulonsiirroilla, joutuu maksamaan hieman korkeampaa veroa kun sitten pääsee takaisin töihin, ja lopulta saa hieman vähemmän eläkettä, jos ei pääse omilleen. Näin etuuksien taso voidaan pitää riittävän korkeana niinä hetkinä, kun ihminen on avun tarpeessa, mutta ihmisen ei kannata elää tulonsiirroilla yhtään enempää kuin on välttämätöntä.
Perustulo on ehdottoman hyvä idea, ja vielä kun se saadaan toteutettua sellaisessa muodossa johon kaikki puolueet demareita lukuunottamatta voivat tyytyä niin vielä parempi. Itse en oleta SDP:n milloinkaan kannattavan perustuloa koska se tekisi koko puolueen tarpeettomaksi.
Yksi helppo tapa vähentää köyhyyttä olisi tarpeettomien massatuotteiden minimointi. Tämä poistaa ylitarjonnan joka on varmaankin suurin syy palkkojen putoamiseen.
Täytynee taas vaihteeksi muistuttaa Otso Kivekkään suoraan kansantalouden tilinpitoaineistosta tekemistä laskelmista, joiden mukaan Suomen bruttokansantuotteesta syntyy raskaassa teollisuudessa noin yksi kahdeksasosa ja se työllistää työssäkäyvistä suomalaisista alle kymmenesosan.
Ja kuten Kivekäs huomauttaa tuon postauksensa kommenttiketjussa, “niistäkin alle puolet on varsinaisissa oikeissa töissä, eli paperiteollisuudessa. Ajatella, että tuo pieni joukko elättää meidät kaikki!”
Kyllä minullekin on jäänyt sellainen tuntu päällimmäiseksi, että poliitikot (Osmokin mukaan lukien) luovat kurjuutta tahallaan siten, että eivät välitä tai uskalla tehdä koneeseen tarvittavia muutoksia.
Hyvä esimerkki tästä on tuloloukut. Kun koneisto kasvoi, niiden poistamistamista ajettiin aina puheissa vuosi vuodelta kiivaammin ennen vaaleja.
Tänä päivänä tuloloukkuihin on turruttu. Niistä ei juurikaan keskustella, edes vaalien alla, vaikka ne yhä elävät ja voivat hyvin.
Tietenkin yksi syy tähän on, että näin saadaan tuottamatonta työtä virastoihin. Ei kai tätä kukaan rehellinen enää kiellä?
Tuottavuuserojen ja siksi myös markkinatalouden synnyttämien tuloerojen kasvu on pitkään ollut fakta ja Ode ansaitsee kiitosta siitä, että hän mietti tämän seurauksia ja fiksuja vastauksia jo silloin, kun useimmat muut eivät koko ilmiötä olleet huomanneetkaan.
Mutta onko tuottavuuserojen kasvu fakta vielä nyt? Entä lähitulevaisuudessa.
En olisi tästä varma. Toki uskon, että Ode on oikeassa sanoessaan, että tuottavuserot tuotekehittelyssä ovat suurempia kuin tuotannossa ja että teollisuudessa tuotekehittelijöiden osuus nuppiluvusta kasvaa. Mutta teollisuuden osuus koko työvoimasta jatkaa varmasti laskuaan kaikkialla muualla paitsi siellä, missä teollistuminen on vasta tulossa. Tulevaisuudessa valtaosa työväestä on työssä palveluissa ja niissä tuottavuuserot ovat usein varsin pieniä.
Automaatio ja Kiina-ilmiö on uhannut tähän asti enimmäkseen melko pienipalkkaista suorittavan työn duuneja. Nyt valtaosa pienipalkkaisista on palveluhommissa, joista isoa osaa ei voi helposti automatisoida tai siirtää halvan työvoiman maihin. Sen sijaan monet hyväpalkkaiset työt ovat sellaista tietotyötä, jonka kohta tekee tietokone tai koulutettu kiinalainen.
Sairaala-apulaisten ja nokianinsinöörien palkkaero ei varmaan katoa, mutta voisiko se alkaa vähän kaventua?
Voisiko käydä niin, että ne markkinavoimat, jotka viime vuosikymmenet ovat lisänneet tuloeroja, alkaisivatkin nyt niitä vähitellen supistaa? Meistä kaikista ei voi tulla hyviä tuotekehittelijöitä, mutta entä jos huomisen taloudessa olisikin niin paljon tarvetta muusta, että tuotekehittelyä tekisivätkin vain sinä todella hyvät ja muut tekisivät muuta.
@Bio i esti:
> Ja mitä ankeammiksi käyvät ajat, sitä enemmän monenmoista tutkijaa ja muuta paperinpyörittäjää potkitaan ulos. Oikeasti tuottavaa työtä korkeakoulutetuista tekee vain pieni osa.
Ja tämän asian merkitys Suomen mittakaavassa on mikä? Rahallisesti ja muuten?
Sitten mikä on se oikeasti tuottava työ? (arvelen jotain hiilikaivoksissa työskentelyä)
Mikä osa tutkijoista olisi oikeasti tuottavaa työtä tekeviä? Minkä alojen tutkijat? Sinulla näyttää sitä tietoa olevan. Kakista ulos vaan!
Lähteitä ja tutkimuksia kaivataan näistä asioista.
Täytyy kyllä arvostaa nimimerkin jlbl otetta asiaan! Kuin modernilla evoluutiobiologialla päivitettyä Thorstein Vebleniä. Tunnet varmaankin myös Jonathan Haidtin moraaliluokittelut? Huomioon kannattaa ottaa muuten myös työn arvostuksen retoriikan historia, joka johtaa juurensa työväenliikkeeseen. Siinä mielessä tosiaan aika “näppärää” Kataiselta.
Kommentti myös korostaa hyvin yhtä puolta siitä, miksi Osmon ehdottamien muutosten ajaminen on poliittisesti niin hankalaa. Itse asiassa tästä olisi hienoa lukea Osmolta lisää, vaikka tällainen poliittisen vaikuttamisen “teoria” vaikuttaisikin hänestä liian epämääräiseltä (eikä sopisi tiettyyn asiaosaajahabitukseen, joka Osmolla on).
Faktahan taitaa olla se, että Sata-komitean kaltaisessa etujärjestöväännössä kohdattiin kypsemmässä, institutionalisoituneessa ja jämähtäneessä muodossaan samat voimat, jotka aikoinaan ylipäänsä mahdollistivat ja rakensivat nykyisen sosiaaliturvamme. Minkälainen voima voisi ajaa perusturvaa nyt?
En jotenkin usko, että siihen päästään ehdottamalla “parhaimpia mahdollisia ratkaisuja”, joilla järjestelmää sitten yhteisymmärryksessä säädettäisiin tai viilattaisiin. Ihmiset pitävät sellaista liian teknokraattisena, ja etenkin ihmisyhteisöjä perinteisesti yhdessäpitäneet moraali-impulssit hankaavat vastaan, kuten jlbl huomauttikin. Työväenliikkeelle, demareille tai ammattiliitoillekaan ei löydy helposti korvaajaa poliittisessa painostuksessa, sillä solidaarisuutta on vaikea vaatia, mitä enemmän yksilöiden tuottavuus vaihtelee.
Mitä tehdä?
@Juho Laatu:
> Kansalaiset syövät joka tapauksessa yhteisestä kattilasta, joten niin kauan kuin vapaata työvoimaa on, yhteiskunnan kannattaisi teettää kaikki yhteiskunnalle vähänkin lisäarvoa tuottava työ. Joskus kannattaisi ehkä teettää mielenterveyssyistä hieman jopa negatiivisen tuottavuuden töitä.
Onko tässä tilaa keskustelulle käsitteestä yhteiskunnalle vähänkin lisäarvoa tuottava työ?
Jos yhteiskunnalle vähänkin lisäarvoa tuottava työ on esimerkiksi siivoamista, niin se uhkaa siivouksesta eläviä, ainakin jossain vaiheessa. Jos jossain siivotaan nyt 2 kertaa viikossa, sitten annetaan vapaan työvoiman hoitaa + 3 kertaa viikossa siivoamisen, niin jossain vaiheessa se 2 kertaa viikossa maksettu siivous voi jäädä pois. Sitä paitsi sitä ilmaiseksi tarjottua siivousta voidaan kanssa ihmetellä. Siivouksen käsitettä tässä voi laajentaa esim. kunnan puutarhatöihin (rehevöityneet palstat ja tienvierustat). Miten paljon näiden töiden teettäminen vapaalla työvoimalla on sitä yhteiskunnalle vähänkään lisäarvoa tuottavaa työtä? Ilmeisesti monelle tämä kelpaisi (ehkä ei niin paljon näitä töitä jo rahaa vastaan tekeville…), jotta ne lorvijat saataisiin töihin… Ehkä vapaa työvoima laitettaisiin talvella kulkuteitä hiekoittamaan ja suolaamaan. Sattuuhan sitä niin paljon liukastumisia, jotka jopa johtavat kuolemiin joskus. Taloyhtiöt voisi työttömyyden aikana vapauttaa niitä kiusaavasta velvollisuudesta pitää kulkutiet avoimina. Ja muuten jos liukastumisia sattuisi, niin sitten tietysti se lorvailijatyötön olisi ilmiselvä syyllinen, ja saisi maksaa viulut. Sitten seuraava keskustelu:
- Juu, me lähetetään sut nyt tällaseen ja tällaseen työttömyystyöhön näin mielenterveyssyistä.
- Ei mulla mitään…
- Juu, me tiedetään tämä asia sua paremmin. Ala laputtaa siitä!
Raha ja palkka ei monesta syystä ole oikein kunnon mittari, kuten jokainen asioita analyyttisesti ajatteleva tietää, mutta on niillä puolensa. Jos ei ole halua maksaa kunnon palkkaa, niin se työkään ei varmasti ole niin tekemisen arvoista (jlbl asian sanoi painavasti täällä). Työttömien armeijan käyttäminen voi hyvinkin johtaa huonoihin tuloksiin ensinnäkin työttömien itsensä kannalta (mikä asia pitäisi ottaa ensi sijassa huomioon, vaikka täällä monet kommentit ovat useinkin tämän asian sivuuttaneet epärelevanttina), samaa työtä jo tekevien kannalta, yhteiskunnan kannalta kokonaisuutena (esim. verotulojen väheneminen, kun ennen sai veroja työtätekevältä, niin nyt se entinen työtätekevä voi itse olla työtön).
‘Ihmettelen, kenellä nykytilanteessa enää on pokkaa vastustaa perustuloa.’ (Saara)
Wikipedian mukaan:
Kelan vuoden 2006 budjetti (maksetut avustukset) oli yhteensä 10 472 miljoonaa euroa, jakaantuen pääosin seuraavaan avustuksiin:
3 214 miljoonaa euroa sairausvakuutusetuuksia
2 784 miljoonaa euroa eläke-etuuksia
1 825 miljoonaa euroa äitiysavustusta, lapsilisää ja pienten lasten hoidon tukea
1 014 miljoonaa euroa työttömyysturvaa
737 miljoonaa euroa opintoetuuksia (sisältäen myös opiskelijoiden asumislisän)
439 miljoonaa euroa yleistä asumistukea
289 miljoonaa euroa kuntoutusta
108 miljoonaa euroa vammaisetuuksia
61 miljoonaa euroa muita etuuksia
Ei riitä, että luodaan perustulo, pitää lakkauttaa kaikki nuo.
IIRC Osmon ministerimuistelmissa oli kertomus siitä, miten kävi, kun hän ehdotti yhden tarpeettoman etuuden poistoa. Eduskunnasta tuli viesti, ettei onnistu, koska etuuden saajat nostavat kauhean äläkän ja kukaan muu ei välitä.
Onko OS sitä mieltä, että työpaikkoja palaa teollisuuteen, vai sitä mieltä, että ne vähenevät ennestään. Terveystili on kaunis ajatus, mutta onko todella niin, että ihmiset lopettavat juomasta, kun joutuvat kerryttämään terveystiliään. Terveydenhuollon kustannukset koituvat niin pienestä porukasta kerrallaan, että käytännössä kukaan ei kykene säästämään omia hoitomenojaan, jos epäonni iskee. Miksi juuri terveydenhuoltoon tulisi tehdä oma korvamerkitty vero?
Tommi U
Jo suoraan matematiikasta seuraa, että keskituloisia on itse asiassa mahdotonta sen enempää saada lisää kuin vähentääkään.
Ei pidä paikkaansa tai tarkemmin, riippuu tietenkin keskituloisen määritelmästä. Esimerkiksi mediaanituloilla mitattuna keskituloisen määrä voi hyvin lisääntyä tai vähentyä riippuen siitä mitä tapahtuu tulojen jakaumalle.
Olisiko niin, että tuottavuuden käsite toimii lähinnä vain teollisen työn arvioinnissa — tuottavuutta on valmistaa mahdollisimman paljon roinaa mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Tietotyön tulos on usein laadullista ja siksi tuottavuuslaskelmien luotettavuus riippuu liiaksi siitä, millainen mittari kunkin työn tuotolle keksitään. Minkä maan elokuvateollisuus on tuottavinta: USA:n, Intian vai Tanskan? Laatua ja sisältöä ei kai kokonaan vai ohittaa, eihän?
Perustulon voisi nimetä yrittäjyysapurahaksi. Voisi mennä paremmin läpi ja tämä nimi auttaisi ymmärtämään kaikki tämän systeemin mahdollisuudet. Terveisin kokoomuslainen.
“Palvelualojen tuottavuutta voi nostaa lisäämällä asiakasmääriä per työntekijä, mikä taas yleensä edellyttää korkeampaa väestötiheyttä. Mannerheimintien McDonalds esimerkiksi lienee kannattavampi kuin Vihdintien McDonalds.”
Palvelut voidaan myös automatisoida.Jos soita esi puhelinoperaattorin uhelinpalveluun nin pääset keskustelemaan automaatin kanssa.
Tai hoidat pankkiasiasi itse.
Eivät nuo pienipalkkaiset palvelutyötkään ole suojassa automaatiolta, ne häviävät aivan samalla tavalla kuin teollisuustyöpaikatkin
Kansalaispalkka on ajatuksena kaunis, mutta tuskin toimiva, koska silloin syntyisi uusi kurjallisto ihan siitä syystä, että kaikilla ei ole mahdollisuutta ansaita lisätienestäjä paskaduuneista.
Kansalaispalkka on mielestäni tyhmä ja epäoikeudenmukaista rahankierrättämistä valtion ja kansalaisten välillä. Kansalaispalkan keskeinen ajatus lienee juuri se, että mikä työ tahansa on kannattava ottaa millä tahansa työehdoilla vastaan. Viherporvaristo ja toiverikkaat ikiopiskelijat kannattavat kansalaispalkkaa paljolti omista toiveajatteluista ja mahdollisesta taloudellisesta hyötymisestä johtuen.
“mutta lienee selvää että mikään poliittinen taho ei voi ilmoittaa tavoitteekseen irtisanoa 75% Kelan ja muiden vastaavien instanssien työntekijöistä.”
Kelan henkilöstömäärä on n 5300 ja Kela maksaa n 22 % sosiaalimenoista. KUn julkisella sektorilla on töissä n 700000 henkeä niin valtavaa julkisten menojen säästöä ei synny, mutta olisihan tuo n 160 miljoonaakin säästöä vaikka se ei mitään rahoituskriisiä ratkaisekaan.
Mitä tulee perustuloon niin pieni perustulo ei poista juuri mitään em tuista eikä ketään köyhyydeltä pelasta
Tommi Uschanov & muut: vaikka esimerkiksi raskaassa ja muussa teollisuudessa ei suoraan synnykään kuin pieni osa Suomen BKT:stä, mahtaakohan olla tutkittu, mikä näiden alojen vaikutus esimerkiksi kaivattuun palveluliiketoimintaan, erityisesti tuotekehitykseen on?
Entisenä tuotekehitysyrityksen osakkaana (nykyisenä paperia pyörittävänä tutkijana) oma ja kieltämättä anekdotaalinen kokemukseni on, ettei Suomessa olisi juurikaan mm. teollista muotoilua tai tuotekehitystä, ellei täällä olisi valmistusta. Esimerkiksi meidän johonkin “Muut palvelut”-sarakkeen alle tuottamista euroistamme suurin osa oli seurausta melko perinteisen valmistavan teollisuuden tuotekehitystilauksista.
Olisi mielenkiintoista, jos aiheesta löytyisi tutkimusta. Joskus tutkin pintapuolisesti asiaa diplomityössäni, ja totesin, että valmistuksen kadottua kuluu alasta ja teknisen kehityksen ripeydestä riippuen vuodesta kymmeneen vuotta, ennen kuin tuotekehityskin siirtyy sinne missä tehtaat ovat.
Syynä on hieman yksinkertaistaen se, ettei huipputeknologisissa tuotteissa oikeastaan mikään voi vieläkään korvata syvällistä ja ajantasaista ymmärrystä valmistusprosesseista ja uusimman tekniikan nikseistä. Jos tuotekehittäjillä ei ole helppoa yhteyttä tuotantoon, tuotekehityksen laatu kärsii, ja ennen pitkää tuotekehityksen kilpailukyky katoaa. Tuotekehittäjät, joilla uusimman tekniikan niksit eivät ole tiedossa, joutuvat kehittämään tuotteita yleisesti tiedossa oleviin, kypsiin ja siten tarkasti “speksattuihin” teknologioihin luottaen. Tälläisessä “modulaarisiin” teknologioihin tukeutuvassa tuotekehityksessä ei ole paljonkaan kilpailuetua, sillä intialaisetkin osaavat tehdä speksin mukaista suunnittelua mutta murto-osalla hinnasta.
Jos tuotekehitykseltä katoavat kotimarkkinat, toinen todellinen huolenaihe on se, kuinka uusia tuotekehitystä tekeviä yrityksiä syntyy. Maailmanmarkkinoilla tämänkaltaisella palveluviennillä pärjääminen edellyttää kokemustemme mukaan vahvaa näyttöä aikaisemmasta osaamisesta ja henkilökohtaisia kontakteja. Minun on hyvin vaikea nähdä, miten näitä rakennettaisiin, jos aloittava tuotekehitys- tai muotoilufirma joutuisi heti kättelyssä kilpailemaan niistä kriittisen tärkeistä ensimmäisistä referenssiasiakkaista vaikkapa Lontoossa.
Ongelma on huomattavasti vähäisempi esim. softakehityksessä (uusimmat työkalut ja niksit ovat paljon laajemmin saatavissa) ja perinteisessä taideteollisessa muotoilussa (valmistus onnistuu pienpajoissa, ja suursarjojen tekniikka on speksattu tarkasti). Mutta integroidussa tuotesuunnittelussa hyvä kontakti tuotantoon on ihan ensiarvoisen tärkeää.
PS. kaino toive — voitaisiinko puhua tuoteKEHITYKSESTÄ eikä tuotekehittelystä? Eihän puhuta kirjan kirjoittelusta tai lehden toimittelustakaan… 😉
Osmo: “Euroopassa, myös Suomessa, on käynnistettävä, hyvinvointiyhteiskunnan reformi suuntaan, jossa lisätään ihmisten omaa vastuuta kuitenkin sosiaalinen turvallisuus säilyttäen.”
Näin on. Ja käytännössä se tarkoittaa Suomessa sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksujen korottamista — vaikka ne ovatkin kansainvälisessä vertailussa korkeat. Tämä koskee myös vanhustenhuoltoa.
Toimivan sosiaaliturvan on sitten pidettävä huolta siitä, että kukaan ei jää palvelujen ulkopuolelle — tämä on yhtä tärkeä kuin edellinen kohta eikä toimi nykyäänkään.
Perustuloon en ota kantaa.
Vihreät ovat ainoa puolue, joka kannattaa perustuloa. Miksi?
Järkisyyt puoltavat perustuloa. Se on ongelmallista muille puolueille, jotka eivät tätä mallia halua ottaa käyttöön ideologisista syistä. Kyse on kaiken lisäksi suurelta osin väärinkäsityksestä, sillä perustulo ei ole palkkatulon korvike! Sen sijaan se korvaa perusetuudet sosiaaliturvasta, opintotuen ja vanhempainpäivärahat ja sen sellaiset.
500 euron perustulo on kustannusneutraali ratkaisu moneen ongelmaan. Perustulo tekisi työn teosta aina kannattavaa. Aina.
Kannustinloukot häviäisivät tyystin. Ajatelkaa sitä. Kaikki muuttuisi, mutta jostain syystä tuota muutosta pelätään kuin ruttoa. Miksi?
Miksiköhän evoluutio on silti hylännyt nämä “ikiaikaiset” luokkajärjestelmät ja kehitys on kehittynyt nykyiseen työnteon malliin? Olisiko tästä jotain opittavaa. Kun vanhan mallin mukainen toiminta alkaa tökkiä, mihin päin kehittyviä yhteiskuntia evoluutio suosii?
>Kelan vuoden 2006 budjetti (maksetut avustukset) >oli yhteensä 10 472 miljoonaa euroa, jakaantuen
Tuohan tekee asukasta kohti
10472/5,1 = 2053,33e vuodessa, eli 171,11e kuussa.
Tästä on vielä matkaa 800e/kk tasolle.
Mistä tuo otetaan?
Mitäkö tapahtuu Euroopalle? Ehkä jotain sellaista kuin USA:n rust ja sun belteille.
Britanniassa keksiluokka kuulemma muuttaa maasta kiihtyvää vauhtia. Suosittu suunta on Välimeri. Siellä sitten eletään joko pääomatuloilla, eläkkeillä, etätyöllä tai jopa työttömyyskorvauksilla tai muilla tulonsiirroilla. Jotkut toiset sitten muuttavat perässä tarjoamaan palveluja. Varmaan sinne on jo syntynyt muutakin “englantilaista” liiketoimintaa.
TV:stä taitaa tulla parikin ohjelmaa, jotka mainostavat tätä samaa mahdollisuutta suomalaiselle.
No, eihän tämä voi olla ratkaisu EU:n (“Euroopan”) kasvaviin tuloeroihin ja sen aiheuttamiin haasteisiin sosiaalipolitiikalle. Mutta eipä voi olla mikään muukaan. EU:n maat ovat niin erilaisia.
Osassa on pitkälle kehitetty hyvinvointivaltio, kun taas toisissa sellaista ei edes yritetä pystyttää. Osa on maailman rikkaimpia, osa köyhempiä kuin monet afrikkalaiset maat. Osa rakentaa tulevaisuuttaan teollisuuden varaan, osa turismin tai muiden palvelujen.
Lisäksi kansat ovat liikkeellä Siksi maiden väliset erot tasaantuvat jossain ja kärjistyvät taas toisaalla. Osaan virtaa virallisia ja virattomia ihmisiä EU:n ulkopuolelta, osa taas saa olla tai joutuu olemaan suhteellisen rauhassa. Osa houkuttelee vaikkapa ilmastollaan, kulttuurillaan tai halvoilla hinnoillaan toisten EU-maiden keskiluokkaa ja osaajia, toisiin paljon kukaan ei muuta vaikka miten houkuteltaisiin.
Tämä kaiken keskellä kukaan ei voi tietää, mitä pitäisi tehdä EU:n sosiaalipolitiikalle. Sen sijaan helpompi on vastata siihen, mitä voi tehdä. Ei mitään. Ja hyvä niin. En usko, että on montakaan kysymystä, joka kannattaa tässä asiassa ratkaista “federaation tasolla”. Perustulo ei ainakaan kuulu niihin.
Kiinnostava taulukko lurkilta;
3 214 miljoonaa euroa sairausvakuutusetuuksia
2 784 miljoonaa euroa eläke-etuuksia
1 825 miljoonaa euroa äitiysavustusta, lapsilisää ja pienten lasten hoidon tukea
1 014 miljoonaa euroa työttömyysturvaa
737 miljoonaa euroa opintoetuuksia (sisältäen myös opiskelijoiden asumislisän)
439 miljoonaa euroa yleistä asumistukea
289 miljoonaa euroa kuntoutusta
108 miljoonaa euroa vammaisetuuksia
61 miljoonaa euroa muita etuuksia
Leijonanosa KELAn maksamista maksuista on siis sairasvakuutusmaksuja, eläke-etuuksia ja äityisavaustuksia. Näiden leikkaamisesta ei juuri ikinä keskustella.
Kansanterveyden kohentaminen ja eläkeiän nosta leikkaisi paljon KELAn menoja. Työttömät ja opiskelijat saavat kohtuuttomasti julkisuutta verorahojen syöjänä.
Eräs seuraus tapahtuneista muutoksista on myös, ettei finanssielvytys toimi kuten ennen.
Teollisessa ajassa oli helppoa elvyttää keynesiläisittäin, valtio ottaa lainaa ja rakentaa kilometrin moottoritietä tai tilaa uuden jäänmurtajan. Osa rahasta jäi työntekijöille, osa meni valmeteille.
Nykyään moottoritieurakan tulevat tekemään virolaiset tai puolalaiset ja koneet on valmistettu Koreassa. Jäänmurtajahankinta on ositettu niin, että 90 % “trickle-downista” varisee kansantalouden ulkopuolelle.
Miten finanssielvyttää jälkiteollisessa palvelutaloudessa? Lisää rahaa Tekesille? Tulokset valuvat ulkomaille. Ehkä se ravintolaruoan alvin lasku oli sittenkin paras elvytystemppu.
Minusta Suomessa keskituloisia ovat suurinpiirteen kaikki joilla on kokopäivätyö, desiilit 2–9. Köyhin desiili ei ole töissä ja rikkain saa pääomatuloja. Jos ulkomaalaiselle pitää briiffata suomalainen tulonjako ja sosiaalinen kerrostuneisuus tekstiviestin mitassa, se olisi tässä.
Lisätään nyt vielä että se teollisuus suhteessa melkein mihinkä tahansa muuhun alaan maksaa myös vähän veroja. Mikä johtuu työn verrattaen korkeasta verotuksesta.
Ei minulla mitään sitä vastaan ole että tuottavuutta kasvatetaan korvaamalla työvoimaa pääomalla, mutta miksi ihmeessä tuota pitää käytännössä subventoida?
Tommi U.
Täytynee taas vaihteeksi muistuttaa Otso Kivekkään suoraan kansantalouden tilinpitoaineistosta tekemistä laskelmista, joiden mukaan Suomen bruttokansantuotteesta syntyy raskaassa teollisuudessa noin yksi kahdeksasosa ja se työllistää työssäkäyvistä suomalaisista alle kymmenesosan.
Toki rajaamalla mahdollisimman paljon, saadaan mahdollisimman pieni siivu aikaiseksi.
Sitäpaitsi tuo ei edes kerro koko totuutta, koska insinööritoimistot, logistiikkapalvelut yms. vastaavat menevät palvelualojen alla.
Palveluviennistäkään ei jäisi kyllä mitään jäljelle ilman teollisuuden tuotteita, joille niitä palveluita voi myydä. Vai kuvitteleeko joku että Koneen palveluliiketoiminta olisi sillä tasolla kuin se nyt on, ellei Kone sattuisi kehittämään ja valmistamaan hissejä, joihin se voi sitten myydä sitä huoltopalvelua?
Jokatapauksessa teollisuuden vähättely, vähäteltiinpa sitten raskasta‑, kevyttä‑, energia- tai high-tech-teollisuutta, on tuhon tie.
Jos teollisuus lähtisi, niin 2/3 viennistä eli samantien 2/3 tuonnista loppuisi siihen. JOkainen voi katsella ympärilleen ja miettiä, mistä kaikesta ulkomailla tuotetusta voisi luopua kun ilman teollisuutta toimivassa Suomessa 2/3 ulkomailla tuotetuistä hyödykkeistä pitäisi jättää hankkimatta.
atomi:
Viittasin siihen osaan, joka jäisi työttömäksi perustulojärjestelmän tultua voimaan.
Ihmisten kyykyttäminen, aktivointikursseille lähettäminen, hakemusten tekemisessä ohjaaminen, niiden käsittely ja postittaminen jne. jne. on kaikki sellaista turhaa työtä, joka ei tuota yhtään mitään. Pahimmassa tapauksessa tällaisen työn tuottavuus on negatiivista, kuten Kalevi Kämäräinenkin mainitsi.
Joku voisi laskea, kuinka paljon tällaisen työn tekijöiden palkkamenot ovat yhteensä, ja arvioida kuinka paljon he tienaisivat yrityksissä työskennellessään (= summa, jonka nyt kansantaloutena menetämme kun varaamme tämän porukan tekemään tuottamatonta työtä). Sitten voisimme miettiä, onko työttömien kiusaaminen todellakin hintansa arvoista ja onko meillä siihen tässä tilanteessa varaa.
Lurkki,
Tuskin jengi jaksaa nostaa äläkkää tilanteessa, jossa kuitenkin saavat (suunnilleen) saman rahan toisella nimellä, suoraan tilille, ilman mitään hakemuksia tai muita kommervenkkejä.
Mitään sosiaaliturvan osa-aluetta perustulo ei korvaa. Joku 400 euron perustulo ei korvaa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, aktiivikorotuksilla täydennettyä peruspäivärahaa, vanhempainpäivärahaa, työeläkettä, osittaista hoitorahaa, asumistukea, toimeentulotukea, lapsilisää, työkyvyttömyyseläkettä, ryhmähenkivakuutusta, opintotukea, omaishoitajan tukea, ym.… Ei tietenkään korvaa. Pieni summa ei korvaa suurta summaa, eikä suurta summaa voida maksaa muuta kuin syyperusteisesti. Meillä on yhteiskuntana intressi kannustaa opiskeluun, lasten tekoon, lasten hoitoon, aktiiviseen työnhakuun, ym. Kuluttajina me haluamme kattavan turvaverkon. Sen takia me ostetaan yksityiseltä sektorilta niitä vakuutuksia joita me ei valtiolta saada. Jos me ei saataisi valtiolta kunnon sosiaalivakuutusta, me ostettaisiin se sitten yksityiseltä puolelta. Siellä sen tuottaminen ei muuttuisi maagisesti halvemmaksi, vaan edelleen tarvittaisiin palkattuja byrokraatteja syynaamaan vakuutettujen elämää.
Perustulo ei korvaa KELAa. Ei mitenkään. Eikä asiaan perehtyneet (esim. Ode) niin kai kuvittelekaan. Ainakin SATA-komitea kirjassa visioitiin erilaisia harkinnanvaraisia lisätukia työttömille yms. perustulon rinnalle, jolloin KELAn työmäärä ei juuri vähenisi.
Perustulo olisi yleinen matalapalkkatuki. Sellaisena siitä pitäisi keskustella. Se siis kannustaa tekemään ja teettämään matalan tuottavuuden työtä. Kannustin vaikuttaa niihin jotka olisivat muuten työttöminä ja niihin, jotka olisivat muuten jossain ikävässä korkean tuottavuuden työssä. Järjestelmän kannattavuus riippuu siitä, kumpaan porukkaan se vaikuttaa enemmän. Ei ole kansantalouden kannalta hyvä, jos perustulon ansiosta niskalimassa työtä tekevät insinöörit “uskaltavat hypätä oravanpyörästä” ja alkavat pyörittää jotain kivaa kukkakauppaa tai kahvilaa. Ei ole myöskään sosiaaliturvan poliittisen kannatuksen kannalta hyvä jos tällaisia esimerkkejä nähdään. Kukaan ei halua maksaa veroja jotta hyväosaiset voivat harrastaa työkseen. Toisaalta jos nämä insinöörit uskaltavat perustaa uusia Rovioita tai Nokioita, niin tilanne on toinen. Toki on myös mahdollista, että perustulo kannustaa lähinnä työttömiä ottamaan vastaan jotain pientä duunia. Toisaalta se voi myös kannustaa matalan tuottavuuden työntekijöitä leppoistamaan.
Ei ole yksiselitteistä mikä perustulon vaikutus työn tarjontaan olisi. Niin kauan kuin perustulon kannattajat yrittävät väittää toista, heitä on hyvin vaikea ottaa tosissaan. Joka tapauksessa on selvää, että perustulon kaltainen matalapalkkatuki ei voi korvata syyperusteista sosiaaliturvaa. Ei edes perusturvan osalta, ansiosidonnaisesta nyt puhumattakaan. Hyvinvointivaltiossa ei voi lähteä siitä, että äitiysvapaalla olevat täydentävät toimeentuloaan tekemällä jotain pientä ansiotyötä siinä sivussa.
antti:
Onko muuten Osmo vihreillä tämä jotenkin määriteltynä ohjelmassaan (olen liian laiska tarkistamaan ja liian valistumaton, jotta olisin valmiiksi perehtynyt asiaan)?
Osmon analyysi on hyvä, mutta synteesin teko pahasti kesken. Nykytalouden keskeinen ongelma on todellakin se, että ihmisten perustarpeita suoraan palvelevan tehdas- ym. työn arvo laskee verrattuna tuotekehityksen, sisällöntuottamisen, asioidenajamisen ja rahoituksen arvoon verrattuna. Tulo- ja varallisuuserojen kasvun aiheuttama ongelma on maailmanlaajuinen eikä siihen ole kansallisia ratkaisuja.
On huomattava, ettei kyseinen ongelma johdu siitä, että maailmantaloudessa vallitsisi vapaa markkinatalous. Se johtuu siitä, ettei näin ole, vaan että jälleen kerran – aivan niin kuin jlbl edellä kirjoitti – vallassa ja varakkuudessa johtavat pyrkivät turvaamaan asemansa. Se tapahtuu, niin kuin aina, pitämällä yllä mielikuvaa sen järjestelmän välttämättömyydestä, jossa heidän työnsä on erikoisen arvokasta. Kastijärjestelmän, säätyjärjestelmän, sosialistinen järjestelmän jne. valta perustuu siihen mielikuvaan, että koko yhteiskuntajärjestys romahtaa, ellei ylemmillä ole valtaa hallita ja ohjata alempia. Siksi tarvitaan etuoikeutettujen tehtävien muodostamia luokkia, bramiineita, aatelisia, keskuskomitelaisia jne.
Nykyisen talousjärjestelmän aatelisia ovat tiedon tuottajien kärjet, tuotekehittelijät, sisällöntuottajat ja rahanlainaajat, joiden asemaa ja työtä suojaavat tietyt etuoikeudet, patentit, tekijänoikeudet ja rahan liikkeitä koskevat liikesalaisuudet. Ne eivät kuulu aitoon markkinatalouteen vaan ne ovat yhteiskunnallista, laeilla vahvistettua ohjausta, joiden suomien oikeuksien ja rikkauksien turvin pieni joukko parempiosaisia voi painostaa muut siivoamaan jälkensä.
Tämä käy helposti. Kun kaikki totuutena toistavat, että kukaan ei viitsi keksiä mitään, ellei siihen saa yksinoikeutta; kukaan ei viitsi kirjoittaa, säveltää tai tehdä elokuvia, jos työnsä palkitaan vain kertasuorituksella vaikka kuinka suurella; kukaan ei lainaa rahaa kenellekään, jos pankkisalaisuudesta luovutaan, niin mikään ei muutu kuin suuren romahduksen myötä.
Tämä on harmillista kahdessakin mielessä. Ensinnäkin kyseinen väite ei pidä paikkaansa. Niin kuin lapsilla on luontainen kyky ja tarve leikkiä, niin aikuisilla on kyky ja tarve keksiä uusia asioita, taidetta, tiedettä ja tekniikkaa. Ei tulosten saamiseksi tarvita yksinoikeuksia vaan mahdollisuuksia. Toiseksi, vaikka nykyaatelisten etuoikeuksista luopumisella saataisiin vähemmän taidetta, tiedettä ja lainarahoja, niin entä sitten? Onko meillä todellakin puutetta kirjoista, musiikkiesityksistä, kännykkäpeleistä ja rahavuorista? Vai niiden laadusta? Eikö pahin puute kuitenkin koske tasapainoisempaa taloutta ja luokattomampaa yhteiskuntaa, jokaisen yhtäläisen ihmisarvon tunnustamista?
Mistä rahat sosiaalipolitiikkaan? Verotushan kielletään, ainakin rikkaiden osalta.
jlbl, “Katsokaa itse evoluutiobiologiaa käsittelevistä kirjoista, jos ette usko. Sosiaalinen status ja vastavuoroisuus ovat niitä pelimerkkejä, joilla näitä pelejä pelataan, työn tekeminen…not so much.”
Lainasin vain lopun. jlbl:n ajatukset ovat vain ajatuksia ajatusten valtameressä. Peukkuja tuli kuitenkin puolisataa. Ihan aiheesta.
On totta, kun mammutti saatiin nurin, sitä syötiin niin kauan kun sitä oli, viikko kausia lorvailtiin. Saalista ei voinut säilöä. Oli pakko syödä heti. Afrikassa lisäksi on ollut lämmintä eikä energiaa ole kulunut lämmön ylläpitämiseen. Joutenolo on ollut normaalia, kuten edelleenkin.
Meillä on edelleen mammuttiajan aivot, mutta uskonto, kulttuuri ja ahneuteen perustuva bisnes on sotkenut elämän. Me haluamme lorvailla, mutta ympäristö paheksuu sitä, ja markkiinat tarjoavat saaliiksi vielä suurempia mammutteja. Saalistusvietti tuhoaa kaiken saavutetun; Pyydettäviä mammutteja on liikaa ja ne on liian helppo säilöä.
“Eurooppalainen hyvinvointivaltio lähestyy ainakin vaikeuksia ellei suorastaan umpikujaa.”
No eiköhän ainakin suurin osa kreikkalaisista pärjää ja ole pärjännyt turismin parissa niin, että turha sieltä on verorahoja tulevaisuudessakaan EU:n rahakomissaarien havitella. Ellei sitten kynimällä kreikkalaisia ruokailupaikkoja kuten Suomessa baareja verottamalla olutta taivaaseen.
Siis sehän tässä naurattaa, että kreikkalaisille tulisi muka luoda verotus kolikoille ja pikku seteleille, mitä muut EU:n kansalaiset lomamatkoillaan pimeän rahan lähteinä kreikkalaisille tavarnoissaan syöttävät.
Onko joku kirjoittanut mahdollisesta käytännön projektista perustuloon siirtymisessä?
Osmo, et kai tosissasi voi väittää, että nykyisen kaltaisella hyvinvointiyhteiskunnalla on tulevaisuutta? Onhan se jo pitkään nähty, ettei meillä ole varaa tähän.
Purkamalla sosiaali- ja terveydenhuoltosektoria hallitusti voidaan pelastaa jotain. Se on mielestäni järkevämpää, kuin ajaa koko julkinen terveydenhoitojärjestelmä alas ja lopettaa sosiaaliturva kertaheitolla.
Jos Euroopassa tervehdytetään julkinen sektori konkurssin kautta, ovat suomalaiset ehkä aavistuksen muita paremmassa asemassa. Meillähän eläkkeet eivät olekuin osalta valtion bisnestä, joten jotain saattaa jäädä taskun pohjalle.
Mietin onko työelämä muuttunut oikeastaan niin radikaalisti, mitä joskus sanotaan. Sitä varsinaista “teollisuustyötähän” on aina tehnyt selvä vähemmistö palkansaajista.
Ja ihmisten tuottavuuden vertailua on toisaalta helppoa ja toisaalta vaikeaa. Siivoojien välistä tuottavuutta on helppoa verrata. Sama koskee jopa koodaajien välistä vertailua. Sen sijaan siivojan ja koodarin välinen tuottavuusvertailu on jo vähän kinkkisempää. Jossain paikoissa siivoojan (tai putkiasentajan) “tuottavuus” on matala ja joissain korkeampi, eikä se johdu ahkeruuden tai lahjakkuuden eroista vaan kysynnän ja tarjonnan laista.
Veijo julkisen sektorin kuluista: http://www.tekniikkatalous.fi/viihde/veijo/veijon+mielesta+nyt+repeytyy+rikki+talousvalhe/a666442?s=r&wtm=-12082011
“Täytynee taas vaihteeksi muistuttaa Otso Kivekkään suoraan kansantalouden tilinpitoaineistosta tekemistä laskelmista, joiden mukaan Suomen bruttokansantuotteesta syntyy raskaassa teollisuudessa noin yksi kahdeksasosa ja se työllistää työssäkäyvistä suomalaisista alle kymmenesosan.”
Semanttinen ero. Minä luen raskaaseen teollisuuteen suurimman osan teollisuudesta. Ja kuten Kivekäs huomauttaa, (raskaan) teollisuuden merkitys viennistä on erittäin merkittävä. Jos tämä alue ei suomessa kukoista, köyhyys odottaa viennin surkastuessa ja hyvinvointivaltiosta tulee muisto vain.
VIelä kerran (raskas) teollisuus ei ole saavutettu etu. Siitä kannattaa ´pitää kiinni. Suomalaiset ovat menestyneet aika heikosti kaupan ja palvelujen viennissä (tähän asti).
Ilkka:
Hyvätuloisen asiantuntijan nettopalkka on jotain 3 000 — 5 000 kuussa. Jollain 400 — 500 eurolla kuussa ei juuri hypätä oravanpyörästä ilman massivista nettotulojen tiputusta.
Varakkaiden leppoistamista subventoidaan jo nyt progressiivisella tuloverolla ja paljon, eikä tämä tuki jyrkkenisi perustulon ansiosta lainkaan.
“Varakkaiden leppoistamista subventoidaan jo nyt progressiivisella tuloverolla ja paljon”
Huoh, onneksi tuonkin joku jo uskaltaa sanoa.
Eurooppaan palatakseni:
ihmiset ovat kaikkialla maailmassa yhtä fiksuja.
Kun ensiksi siirtyy tuotanto, aivan varmasti perässä matkustavat myös tuotannon kehittäminen ja sen jälkeen jonkinlainen osa tyuotekehityksestä. Nopeasti erityisesti silloin, kun asiakkaat ovat lähellä tuotantoa.
Suomesta on teollisuutta lähtenyt pois 1800-luvulta saakka, kuten sitä on myös tänne siirtynyt. Sekään ei ole mikään uusi odottamaton ilmiö — pikemminkin hyvä ja toivottu.
Jos eteenkin ay-liikkeen toiveiden mukaan, Suomessa olisi varmasti edelleen vation tukemana maailman tehokkain tervan tuotantoteollisuus työllistämässä kymmeniä tuhansia henkiä. Suomessa on ollut ristelijäasuten tekemisen osaamista, mutta nyt niiden markkinat ovat hiipuneet ja tekeminen siirtynyt jonnekin muualle. Ei kannata jäädä sitä itkemään.
Poliittisesti ihan oikea ongelma on, että puheet, että “Suomi voi pärjätä maailmassa uudella, ympäristöystävällisellä teknologialla, cleantechilla, sekä uusilla innovaatioilla ja niiden tuotteistamisella” — ovat vähän kaukana teoista ja eivät tule uskottavasti.
Suomi voi pärjätä moniosaavalla ja joustavalla koulutetulla työvoimalla, joka tekee jotain muuta kuin loppuunsakka hiottua massatuotantoa massamarkkinoille.
Pakko on innovaation paras lähde — sodassa ne aseetkin kehittyvät nopeasti. Vedenkäyttötekniikkaa kehitetään siellä missävedestä on eniten pulaa kiivaasti. Ympäristötekniikkaa kehitetään siellä missä normit ovat kaikkein tiukimmat. Paperikoneita kehitetään siellä missä juuri muuta raaka-ainetta ei ole tarjola.
Ei silloin 1990 sitä Nokian nousua tiedetty — muta joitain asioita sen mahdollistamiseksi sentään oli alettu tekemään yliopistoissa ja VTT:llä. Työttömistä arkkitehdeista saatiin www-sivujen tekijöitä pikakoulutuksella.
Mutta nyt jotenkin Suomessa ollaan halvaannuttu “ennen oli paremmin” jupinaan. Enemmän vain pitäisi alkaa tehdä edes jotain — ja saada ihmisiä tänne yksityiselle sektorille, vaikka palkka tulisi sitten kiinan keisarilta.
Perustulo on selvästi oma aihepiirinsä.
Mutta lyhyesti: harkinnan varaisen sosiaaliturvan hyvä puoli on silti se, että siinä edes teoriassa voidaan löytää ihmisiä, jotak tarvitsevat elämäänsä joko life coachia tai muuta ohjausta.
Ode, miten eprustulomallissa omaa elämäänsä kotikasvatuksen suuntaan lepoistavat nuoret voisivat hokata, että elämä ihan arkisessa työssä voisi olal antoisamapaa kuin kotona pää sekaisin nuokkuessa?
Aika iso osa syrjäytyneistä alkaa olla ammattimaisia sosiaalietuuksien huippuosaajia, jotka osaavat vuolla itselleen kaiken mahdollisen yhteiskunnan jakovarasn.
Koettuun subjektiiviseen köyhyyteen toki kuuluu viinan ja huumeiden haluttu kultustaso ja hinta.
Valitettavasti ongelma eivät ole maahanmuuttajat vaan ihan nämä meidän kotoperäiset kansalliset sanoisinko ammattipummit.
Suomessa on myös oikeita, omasta tahdostaan ja valinnoistaan riippumatta köyhyyteen suistuneita. Heille perustulo olisi oikeudenmukainen ratkaisu ja mahdollisuus päästä pois turvaverkosta.
Saara kysyi kuka vielä vastustaa perustuloa, ja vastasi lurkille että “Tuskin jengi jaksaa nostaa äläkkää tilanteessa, jossa kuitenkin saavat (suunnilleen) saman rahan toisella nimellä”. Jaksaapa hyvinkin, koska ei kyse ole siitä että itse saa saman rahan, vaan siitä että joku toinen saa sen. Ja olen sitä mieltä että “kateutta” syytetään näissä tilanteissa aivan liian usein: kyse on epäoikeudenmukaisuuden tunteesta, ei kateudesta. Niska limassa työtä tekevän sekä ideologisesti porvarin — ja varmaan monen työntekoon uskovan perussuomalaisenkin — mielestä on yksinkertaisesti väärin, että rahaa saa ilmaiseksi.
Osmo varmaan osaa korjata, mutta en usko että kokoomuksessa, demareissa ja keskustassa on koskaan oikeasti otettu merkittävissä piireissä perustulolaskelmat pöydälle ja laskettu että ei tähän ole varaa. On vain selkäydinreaktio että eihän tähän voi olla varaa, ja sitäpaitsi se on väärin! (Ja lisäksi tulee etenkin demareilla ja keskustalla pelko saavutettujen etujen puolesta — oli se kuvitteellista tai ei.)
Ja mitä perustuloon tulee, laiskoille linkki (keskivaiheilla tiivistelmä): http://www.vihreat.fi/perustulo
Ja julkisiin menoihin:
http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/julkisetmenot/menottehtavittain/
Matalapalkka-alojen kannustinloukku on suuri ongelma, johon pinehkö kansalaispalkka tepsisi tehokkaasti — annettaisiin lupa töihin.
Voisi myös miettiä uusiksi tuottavuuden käsitettä. Useat matalapalkkaiset työt ovat täysin välttämättömiä. Vaikka eivät “tuota” juuri mitään. Mikä on mielekäs mittari siivouksen tuotolle? Jokin mittari vamasti on käytössä, mutta onko se toimiva?
Korkeakouluissakin lienee mittareita tuottavuudelle, jo olen ymmärtänyt, että joissakin kohdin, kiitos mittareiden, todellinen tuottavuus on heikentynyt.
Suomessa kilpailukykyä yhä enenevissä määrin syövä tekijä on sukupuolten koulutuksellinen epätasa-arvo. Suomen korkeakouluissa koulutetaan liikaa ihmisiä, joiden kognitiiviset kyvyt eivät riitä tieteellistasoiseen ajatteluun. Toisaalta korkeakoulujen ulkopuolelle jää paljon miespuolista älyllistä kapasiteettiä. Se on uskomattoman vakava asia, josta ei saa puhua. Ylipäätään ei ole järkevää/kustannustehokasta kouluttaa koko kansaa yliopistossa, jos tutkimusten mukaan vain murto-osa kykenee oikeasti soveltavaan ts. tuottavaan ajatteluun.
Ehkä joku syrjäytynyt mieskin saisi perustulosta kompensaatiota tai ainakin syyn yrittää.
Ps. Naisten ja miesten älykkyysjakauma on aika lailla identtinen aivan ääripäitä lukuunottamatta. Miehet tuplasti yliedustettuina kummassakin päässä…
Joo, vielä Jöställe tämä :
http://www.youtube.com/watch?v=YsI0-MFoGQQ
Matti H:
Jos vanhan mallin mukainen toiminta alkaa tökkiä, niin ihmisen käyttäytymisen biologinen pohja suuntaa kulttuurievoluutiota suuntaan, jossa ihminen voi paremmin toteuttaa biologisia imperatiivejaan (syöminen, seksi, yhteisön arvostus, vastavuoroisuus, yhteistoiminnaan tuottama hyöty eloonjäämisessä jne.).
Näin siis periaatteessa. Ymmärtääkseni konsensusnäkemys on, että kulttuuri/teknologia evoluutio on ollut niin räjähdysmäisen nopeaa, ettei biologinen evoluutio ole millään tavalla ehtinyt mukaan, ja toimimme nykyisessä ympäristössämme käytännössä aivan samalla geneettis-psykologisella varustuksella kuin kivikautiset metsästäjä-keräilijät omassaan, kuten esim. jouni lundberg esitti ylempänä.
Tästä seuraa, että esimerkiksi rasvaisen ruuan ja lihan helpon saatavuuden takia biologiset viettimme johtavat omien etujemme vastaiseen ylensyöntiin. Samaa voidaan kai odottaa tapahtuvan kun teemme kulttuurisia ja yhteiskunnallisia ratkaisuja, eli on täysin mahdollista että perustulojärjestelmä on rationaalisesti etujemme mukainen, vaikka petoksen tunnistamiseen liittyvät vaistomme heräävät sitä vastustamaan.
Täällä sitten käydään (onneksi) rationaalista keskustelua siitä, onko perustulo hyvä vai huono idea, eikä meillä tämän aloituksen ja kommenttiketjun debattia terävämpiä välineitä asian selvittämiseksi ole.
Asia mistä kai monet ovat samaa mieltä on se, että nimenomaan Suomen kaltaisissa maissa teknologian kehitys on johtanut tilanteeseen, missä suuri osa ihmisiä ei voi toteuttaa biologista imperatiiviaan olla hyväksytty yhteisön jäsen, koska kulttuurisesti määriteltyä roolia kokoaikaisena palkkatyöntekijänä ei löydy kaikille.
Jos tilanne tosiaan on pysyvästi tämä, eikä muutu esim. huoltosuhteen heikkenemisen takia, niin seurauksena on mielestäni joko kulttuurievoluutiota tai sitten itkua ja kulttuurievoluutiota.
Kulttuuriset ideat valitettavasti ovat aikamme teknologisen kehityksen nopeuteen verrattuna erittäin hitaasti muuttuvia. Ne muuttuvat pääasissa vain yhdet hautajaiset kerrallaan, joten näkyvissä oleva kulttuurinen kehitys tulee olemaan uskoakseni reaktiota edessämme olevien valtavien haasteiden aihauttamiin kriiseihin.
Varsinaiseen kysymykseen perustulon toivottavuudesta en muuten vieläkään osaa sanoa juuta enkä jaata.
Koska kuulun pieneen vähemmistöön, jonka mielestä Maon kulttuurivallankumous oli loistava menestys, sillä sen tuhkista löytyi selkeä suunta Kiinan modernisoitumiskehitykselle nimenomaan sen kaikenkattavan rikkirepivyyden takia, niin saattaisin olla valmis heittämään perustulon kaltaisen jakoavaiman vakiintuneiden toimintamalliemme rattaisiin pelkästään nähdäkseni mitä siitä sitten seuraa. Riskihän olisi loppujen lopuksi aika pieni, me voitaisiin aina pystyttää tukiviidakko uudestaan, mutta päästäisiin ainakin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Todennäköisesti me kuitenkin vain säätelemme indeksisidonnaisuusprosentteja kansituoleillamme ainakin seuraavat 20 vuotta;)
Ode
Varakkaiden leppoistamista subventoidaan jo nyt progressiivisella tuloverolla ja paljon
Minusta tuo on melko erikoinen näkemys subventiosta.
Jos esimerkiksi turkulaiset juristit rutiininomaisesti kidnappaisivat miljonäärejä lunnaiden toivossa, niin tämäkin olisi varmaan selkeä subventio keskituloisena pysymiselle…?
BTW Kun kuuntelee reilusti vasemmalla olevien henkilöiden teollisuuden vähättelyä, niin ei tarvitse enää ihmetellä miksi SAK-laiset liitot ovat kohta täysin perussuomalaisten hallussa.
kommentaattori kirjoitti:
> Onko tässä tilaa keskustelulle käsitteestä yhteiskunnalle vähänkin lisäarvoa tuottava työ?
Yksinkeratinen tapa voisi olla suorien kulujen vertaaminen suoriin hyötyihin. Jos teiden varsien siivous tuottaa maisemallista hyötyä enemmän kuin siivojan matkustus- ja työvaatekulut ovat, työ tuottaa lisäarvoa. Muitakin parametreja voi olla, mutta tätä noin karkeasti tavoittelin.
> Jos yhteiskunnalle vähänkin lisäarvoa tuottava työ on esimerkiksi siivoamista, niin se uhkaa siivouksesta eläviä, ainakin jossain vaiheessa.
Jos kansalaisille maksetaan perustuloa vaikkapa kolmannes minimipalkasta, tulee siivoojan palkkaus noin kolmannesta halvemmaksi kuin aiemmin. Näin siivoustyön kysyntä kasvaa. Nykyiset siivoojat ja uudet siivoojat ovat samassa asemassa. Vanhaa siivoojaa ei potkita pois, vaan kokeneisuutensa vuoksi hän on ehkä uutta hieman paremmassa asemasssa. Jos he ovat töissä minimipalkalla, valtio maksaa tavallaan kolmanneksen molempien palkasta.
Yhtälöstä jää pois uudelle siivoojalle aiemmin maksettu työttömyyskorvaus. Sillä voidaan ehkä kuitata nuo maksetut kansalaispalkat. Tarkoitus on, että liikkeelle lähdetään niin, että valtion kulut eivät kasva. Pitkällä tähtäimellä yleisen toimeliaisuuden lisääntymisen (työttömänä ja tuottamattomana oleilun sijaan) pitäisi hyödyttää taloutta kokonaisuudessaan.
> Siivouksen käsitettä tässä voi laajentaa esim. kunnan puutarhatöihin (rehevöityneet palstat ja tienvierustat).
Aivan. Toivottavasti järjestelmä houkuttelee myös “normaalia” elinkeinoelämää palkkaamaan lisää työntekijöitä. Uusien palkattavien ei siis tarvitse tehdä välttämättä vapaata yritystomintaa haittaamattomia “kukkaistutustöitä”, vaan tarkoitus on piristää kaikkia aloja, ja työllistää kaikki työkykyiset ja ‑halukkaat, useammin yksityiselle kuin julkiselle puolelle.
> Miten paljon näiden töiden teettäminen vapaalla työvoimalla on sitä yhteiskunnalle vähänkään lisäarvoa tuottavaa työtä?
Mielestäni kauniit kukkaistutuksetkin tuovat riittävän paljon lisäiloa riittävän monille kansalaisille. Samoin moni muu huolenpito ympäristöstämme (hiekotus jne.).
> jotta ne lorvijat saataisiin töihin…
Tuo on ehkä erillinen kysymys. Tarjotaan ensin töitä halukkaille, ja poistetaan halu jäädä työttömäksi negaitiivisten kannustimien vuoksi. SItten voidaan harkita kuinka “kannustava” järjestelmän pitäisi olla “lorvijoita” kohtaan. On selvää, että tarvitaan myös oikea tukitaso niille, jotka eivät halua tehdä töitä, vaikka niitä olisi tajoillakin ja kykyä periaatteessa olisi. Kirjoitin joskus blogissani kaksitasoisesta perustulomallista (linkki blogiin yllä nimeni kohdalla).
> — Juu, me lähetetään sut nyt tällaseen ja tällaseen työttömyystyöhön näin mielenterveyssyistä.
Useimmat eivät varmaankaan haluaisi tehdä työtä, joka luokitellaan negatiivisen tuottavuuden työksi, ja jota teetetään vain siksi, että olisi jotain tekemistä. Ehkä joku osaa ottaa työn terapianakin. Toisaalta jo nyt monella työpaikalla väki tietää olevansa tuottamattomia lyhyitä aikoja silloin, kun tilauksia ei oikein ole. Rajanveto on hankalaa, eikä leimaaminen ole toivottavaakaan. Ehkä lähestyn asiaa työnteon oikeuden näkökulmasta. Yhteiskunta voisi järjestää kaikille halukkaille töitä. Esimerkiksi minusta kaikilla työhalukkailla kehitysvammaisilla voisi olla oikeus työhön. On samantekevää vetävätkö vaikkapa työpaikan valvojien kustannukset työn tuottavuuden pakkasen puolelle. Tässä tapauksessa valvojia tarvittaisiin joka tapauksessa. Yhteiskunnan kokonaisetu on plussalla. Myös tuossa viittaamassani kaksitasoisessa perustulomallissa työ olisi kansalaisen perusoikeus, ja se taattaisiin kaikille halukkaille.
> Työttömien armeijan käyttäminen voi hyvinkin johtaa huonoihin tuloksiin ensinnäkin työttömien itsensä kannalta (mikä asia pitäisi ottaa ensi sijassa huomioon, vaikka täällä monet kommentit ovat useinkin tämän asian sivuuttaneet epärelevanttina), samaa työtä jo tekevien kannalta, yhteiskunnan kannalta kokonaisuutena (esim. verotulojen väheneminen, kun ennen sai veroja työtätekevältä, niin nyt se entinen työtätekevä voi itse olla työtön).
Pyrin rakentamaan mallin niin, että nyt työssäolevat eivät kärsisi, vaan tuloksena olisi vain sen tasoinen tuki (ja kannustinloukkujen poisto), että työtä kannattaisi teettää nykyistä enemmän. Vertulot pienenisivät hieman alimmissa palkkaluokissa, mutta toisaalta sosiaalikuluissa olisi tarkoitus säästää saman verran, ja yhteiskunnan lisääntyneen toimeliaisuuden kautta olisi lopulta tarkoitus saada lisää verotuloja.
Osmo: “…Varakkaiden leppoistamista subventoidaan jo nyt progressiivisella tuloverolla ja paljon…”
Ei kai meillä kovin kauaa ole enää progressiivista tuloveroa? Tasaveron hyvät puolet sekä alimmissa että ylimmissä tuloluokissa ovat niin yksiselitteisest, eikä sillä toisaalta ole merkitystä keskituloisille.
Tuskin keskituloiset perustulon takia jättäisivät päivätyönsä ja alkaisivat viljellä biodynaamista ruokaa pienissä yhteisöissä… 🙂
Varsinkin jos keskiluokka kuluttaa rikkaimpien tavoin ja pyrkii heidän kulutustottumuksiinsa.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijan Heikki Taimion mielestä keskiluokka pyrkii samalle kulutustasolle kuin ylempi luokka ja on alkanut vastustaa keskituloisten kohtaamaa melko korkeaa verotusta ja tulonsiirtoja köyhemmille koska se jättää heille itselleen vähemmän varoja omaan kulutukseen.
Siis keskiluokka on huomannut että kollektiivisesta kulutuksesta ei ole niin paljoa iloa kuin sellaisista varoista, joiden käyttö on heidän omassa päätösvallassaan.
Olen huomannut saman omissa kulutustottumuksissani: on hienoa matkustella muutaman kerran vuodessa ja tuntea itsensä rikkaaksi kun voi juoda shampanjaa Pariisin Ritzissä 300–500 eurolla illassa vaikka se veisikin kymmenesosan kuukauden nettopalkasta.
Olisiko valtiolla muka minun mielestäni näille rahoille hyödyllisempää käyttöä? 🙂
“Onko joku kirjoittanut mahdollisesta käytännön projektista perustuloon siirtymisessä?
”
Itse itseäni jatkaen, eli kuinka perustuloon siirryttäisiin käytännössä: Millaisella aikataululla, millaisin resurssein (ketkä päätöksentekijät jne), millaisessa laajuudessa?
Vai tarvitseeko Eurooppa ketterämmän päätöksentekoprosessin. Muutos-puolueen esitteessä Sveitsissä “Jos kansalaisaloite saa riittävän laajan kannatuksen, siitä on järjestettävä kansanäänestys, jonka tulos on päättäjiä sitova.” [http://www.muutos2011.fi/sd-dia05.html]
Btw, tuo Muutos-puolue on nostanut aiemmin esille perustuloa mm. ehdokas Aki Greus :n haastattelussa löyhkäävällä Hommaforumilla http://hommaforum.org/index.php/topic,29206.0.html ja mm. täällä
http://www.muutos2011.fi/vb/entry.php?99-Tukiviidakosta-perustuloon
No miä olen leppoistanut siten, että aamuvirkkuna tulen seitsemän jälkeen ja teen paperihommat silloin. Päiväohjelmasta olen karsinut kaikki turhat tauot ja paussit siirtämällä ne päivän loppuun. Näin on saatu se joskus loputtoman tuntuinen notkuminen pois. Kun hommat on tehty, lähden kotiin, esim. “tutkimaan ammattikirjallisuutta” tms, joille myös on omat tilansa päiväohjelmissa.
Mielenkiintoista on se, että tällä leppoistamisella absoluuttinen tehty työmäärä on jopa hieman lisääntynyt. Kaikki ovat tyytyväisiä.
No jos se kukkakauppa tai kahvila on oikeasti kiva niin ehkä se voikin olla?
Vakavasti puhuen yrittäjyydestä ja perustulosta. Yrittäjäksi ryhtymisen kynnys on Suomessa melkoisen korkea, sekä kulttuurillisesti että ihan tulotasollisesti. Jos perustulo lainkaan lisäisi esimerkiksi isojen teknologiafirmojen työntekijöiden haluja hypätä pois ja ryhtyä vaikka saman alan yrittäjiksi niin miten se voisi olla kansantaloudella mitään muuta kuin HYVÄ asia? Isot firmat kehittelee paljon mielenkiintoisia juttuja, jotka sittemmin hylätään kun ei sovi “ydinosaamiseen”. Jos nämä hylätyt ideat kuitenkin voisivat juuri uusien yritysten kautta päästä markkinoille niin hyvähän tämä olisi kansantaloudelle?
Eli Nokian insinööri ei välttämättä lähtisi perustulon takia pitämään kukkakauppaa vaan rakentamaan sitä seuraavaa Angry Birdsiä, ennemminkin.
Unohtamatta sitä että jos yrittäjyydestä tulisi varteenotettavampi uravaihtoehto niin yritykset joutuisivat panostamaan työntekijöidensä viihtyvyyteen ja palkkaukseen enemmän.
Syltty,
Osmo varmaankin tarkoitti sanoa, että parempituloisten työntekoa rankaistaan jo nyt korkealla progressiolla. Ehkä ei pitäisi valittaa, toisessa päässä jakaumaa ne marginaaliverot ovat vielä kovempia.
Kari
Olen lukenut läpi tämän palstan tekstit, joka suurimmalta osin on mielestäni hyvinkin fiksua dialogia.
Yksi asia kuitenkin hämmästyttää. Teemana on se, että miten käy Euroopan / Suomen sosiaalipolitiikan. Huonosti näyttää käyvän…
Yksi puoli tässä on se, että miten ne rahat parhaiten törsätään. Siis käydään tätä klassista rahanjako-keskustelua, mikä tietenkin sinänsä on hyvä asia.
Toinen, puoli on kuitenkin se, että mistä ne riivatun rahat sitten oikein saadaan kasaan.
Siitä ei käydä mitään järkeenkäyvää keskustelua.
Tässä tulee sellainen tunnelma, että ajatellaan euforisesti rahojen tippuvan ikäänkuin taivaasta, ilma hikeä ja kyyneleitä.
Kuulemma hallitus pohtii nyt hädissään jonkinlaista tupoa!
Yritetään siis kääntää kello takaisin Brezhnevin aikaan!
Koetetaan palata niihin aikoihin kun viinan voimalla ja tupakansavuisessa kabinetissa ja saunassa, kymmenen vuorineuvosta ja asevelisosialistia ratkoi sukkelasti tällaiset ongelmat.
Kaikkien pitäisi kuitenkin jo tunnustaa, että maailma on rajusti muuttunut noista ajoista.
Tällainen tupo-hanke lopullisesti paljastaa poliittisen eliittimme ja ammattiyhdistysliikkeen umpikujan ja konkurssitilan.
Päälle päätteksi Suomessa vallitsee nyt vakava investointilama ja käytännön myyntityötä tekevät tietävät, että ennusmerkit ovat nyt poikkeuksellisen surkeat.
Esimerkiksi pientalosektorilla ensi vuoden tilaukset ovat vähentyneet yli puolella…
Taksikuskit kertovat, että ajot ovat vähentyneet niin paljon, että uusien taksimiesten kurssit on pääkaupunkiseudulla peruttu…
Suurteollisuus on jo hylännyt Suomen ja ainoa todellinen tulevaisuuden toivomme on dynaaminen ja menestyvä PK-sektori. Vain se voi antaa merkittävää talouskasvua ja työllisyyttä.
Ratkaisu on siis se, että tehdään rajuja toimia sen eteen, että Suomessa kannattaa yrittää ja investloida.
Parasta sosiaalipolitiikkaa on nimittäin antaa hyvä työpaikka!
Seppo Korppoo
Yrittäjä, joka edes yrittää, ja tällä kertaa venäjäksi.
Tässä on useaan otteeseen kyselty että kuka olisi oikeutettu perustuloon. Itse näkisin ainoana järkevänä myöntöperusteena Suomen vakuutukseen kuulumista (asumisen tai työskentelyn perusteella).
Suurin osa Kelan etuuksista pyörisi ihan samalla tavalla vaikka meillä olisi perustulo. Hyvänä esimerkkinä kaikki ansiosidonnaiset etuudet (vanhempainpäivärahat, sairauspäivärahat ja toivon mukaan työttömyyspäivärahat, jotka voisi siirtää kokonaan Kelalle).
Myöskään kuntoutus, lääkekorvaukset, sairaanhoidonkorvaukset, perhe-eläkkeet, vakuuttamiset, vammaistuet tai esim. lapsilisät pysyisivät ennallaan, ja tarvitsivat vielä ratkaisutyötä.
Sitten on vielä asumistuki, joka tuskin poistuisi tarpeettomana, mutta toivoisin että siitä voisi tehdä verotuksessa tarkistettavan etuuden (vertaa opiskelijan asumislisä), jolloin senkään byrokratia ei haittaisi työn vastaanottamista.
Itse näkisin että perustulolla on kaksi suurta etua:
1) Jos siirryt etuudelta toiselle, niin et voi jäädä nollatuloille käsittelyaikoijen vuoksi.
2) Verrataan järjestelmää jossa vastassa on 400 euron perustulo ja 200 euron “työnhakulisä” sekä 600 euron normaali työttömyyspäiväraha.
Jos 1e palkkatuloa vähentää sekä työnhakulisää että työttömyyspäivärahaa 50c, niin ensimmäisestä systeemistä on omillaan, jos pystyy ansaitsemaan 400 e/kk palkka (ja vapaa vielä aikaisemmin jos esim. haluaa elää 400 euron perustulolla ja 200 euron palkalla, eikä käyttää energiaa lappujen lähettämiseen, koska kohdalle sattui parin kuukauden huonompi jakso).
Jos saan palkka 100 euroa, niin minulla on käytettävissä 400e + 100e (bruttona), ja etuuspäätöstä odottaa 150e.
Toisessa systeemissä pitää palauttaa lappuja ja odotella paivärahapäätöksiä vielä siinä vaiheessa kun palkka on vajaa 1200 e/kk (tietenkin tässä pätee sama, että 1000e saava voi skipata byrokratian).
Jos saan palkka tässä systeemissä 100 euroa, niin minulla on käytettävissä 100e (bruttona), ja etuuspäätöstä odottaa 550e.
Missä järjestelmässä sinä ottaisit mielummin vastaan jonkun tilapäisen työn? Huomaa että molemmissa tapauksissa palkasta jää käteen vain 50e.
Tätä malliahan voi sitten muokata miten haluaa, mutta perusidea tulee varmaan selväksi.
Perustulomallissa tietenkin verotus on kireämpi, koska tarkoituksena ei ole saada ihmisille perustulon verran lisää rahaa kuukaudessa. Tämä on kuitenkin jo oma asiansa, ja muistaakseni Osmo on käsitellyt tätä kirjassaan.
Austrian:
Tämä on näitä historiallisia vakoita, yläluokan kulutustottumuksia on aina pyritty emuloimaan.
Kunnes ne huomaavat laskea paljonko maksaa saada lapset koulutettua ja pidettyä yllä tervaysvakuutusta ameriikan malliin.
Mikä me todettiin äänihyökynä libertaani ehdokkaille ja puolueille viime vaaleissa…siis eihän näin käynyt. Itse asiassa keskiluokkahan vaikuttaa pikemminkin olevan enemmän huolissaan siitä, että kollektiiviseen kulutukseen ei enää olisi tulevaisuudessa varaa, varsinkin jos arvioi siltä kannalta että kokoomus perustelee poliitiikkaansaa usein hyvinvointivaltion pelastamisella, ts. kollektiivisen kulutuksen tason ylläpitämisellä.
Ottakaa joku asia selvittääksenne, perustakaa projektille seurantasivu mahdollisuuksin “donatoida” (minä ainakin kantaisin korteni kekoon). Halla-aholainen nöyristelemätön asenne purisi varmasti. Vaikka hallituksen hyvävelisosiaalipolitiikka ei tällaiseen oikein kannustane.
jlbl:
Näin siis periaatteessa. Yhteiskunnallisen evoluution kannalta olennainen kysymys on kuitenkin se, miten kyseiset imperatiivit yhteisössä toteutuvat ja miten niiden jakauma ajan mittaa kehittyy. Teoreettisina vastapareina ovat keskusjohtoinen, hierarkkinen järjestelmä ja kansanvaltainen, tasa-arvoinen järjestelmä. Edellisessä järjestelmässä huipulla olevat pystyvät toteuttamaan halujaan ylenpalttisesti, mutta alemmilla tasoilla olevat eivät. Jälkimmäisessä kaikki pystyvät toteuttamaan halujaan suunnilleen samalla tasolla, kukaan ei ylenpalttisesti, muttei kukaan jää mistään osattomaksikaan.
Käytännön kehitys näyttäisi kulkevan vuorotellen kumpaakin suuntaan poiketen, mutta kuitenkin niin, että pitkällä aikavälillä yhteisen arvomaailman muodostavat yhteisöt ovat laajentuneet ja voiton ovat vieneet tasa-arvoisemmin rakentuneet. Tälle on ilmeinen selitys. Kehitys on tiedon kehittymistä ja yhteiskunnallinen kehitys on yhteiskunnallisen tiedon, siis yhteisen, kaikkien samalla tavalla ymmärtämän tiedon kehittymistä. Tähän nähden seuraava kommenttisi on ymmärrettävä mutta outo.
Tällä logiikallahan voitaisiin useita suuria onnettomuuksia, vaikkapa toista maailmansotaa ja neuvostososialismia kutsua menestyksiksi, koska niiden tuhkasta on noussut entistä tasa-arvoisempi Eurooppa.
Ymmärrän kehityksen sillä tavalla, että tällaisista onnettomuuksista otetaan oppia ja niitä yritetään välttää. On pyrittävä ilman suuria onnettomuuksia siihen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, mikä niiden tuhkasta nousisi.
Monet merkit viittaavat siihen, että olemme jälleen kerran suuren onnettomuuden uhkaamia. Taloudet romahtelevat siellä täällä ja dominovaikutus saattaa kaataa koko systeemin. Olennainen kysymys kuuluu: jos maailmantalous romahtaisi suuria tuhoja aiheuttaen, millainen talous siitä nousisi, mikä ei enää romahtaisi samalla tavalla? Siihen olisi pyrittävä.
Jos näkemykseni on oikea, se tarkoittaa että meidän olisi jo nyt pyrittävä entistä tasa-arvoisempaan maailmantalouteen. Talouden (mahdollisuuksien) tasa-arvoisuus ei kuitenkaan tarkoita ylhäältä ohjattua, sosialistista tasa-arvoa vaan kuluttajien eli ostajien keskinäistä tasa-arvoa, jonka ominaispiirteistä olen tässäkin blogissa useasti kirjoittanut; kooste omassa blogissani.
Mitä tulee kansalaispalkkaan, niin se on selvästi linjassa talouden tasa-arvostumiskehityksen kanssa. Se ei kuitenkaan poista tarvetta erityisen suuriin ja tärkeisiin sosiaalisiin tukiin.
Vielä pieni lisäys. Talouden tasa-arvoisuus ei siis tarkoita ylhäältä ohjattua, sosialistista tasa-arvoa mutta ei myöskään tuottajien keskinäistä tasa-arvoa, mikä on kapitalismin ihanne, vaan kuluttajien eli ostajien keskinäistä tasa-arvoa.
Seppo Korppoo, jos antaisit jotain viitteitä väitteillesi pelkän pelottelun sijaan?
Ja kovastihan täällä käydään keskustelua siitä mistä ne rahat revitään: et kai kuvittele että huviksemme olisimme jakamassa perustuloa kaikille? Yritteliäisyyttä ja kannustinloukkujen purkuahan siinä ajetaan, eli juuri sitä rahan hankkimis‑, ei tuhlaamispuolta.
Voisit myös kertoa, mitä pahaa siinä tupossa (millaisena sitä nyt sitten yritetäänkään uusia) varsinaisesti on? Pelkkä “vanhuus” ei ole syy mihinkään — tarkalleen millä tavalla tämä vanhuus haittaa sen toimintaa?
kunpa olisit ottanut kantaa tähän lennonjohtajien lakkoon.
muistaakseni sanoit että jos junansuorittajat menevät lakkoon niin heidät on helppo korvata.
mutta asiaan:hullunkurista että Suomessa nostettiin perusturvaa 100e/kk kun muualla lasketaan palkkoja ja muita etuuksia.
elämme lintukodossa joita ei lama koske.
ja lopuksi kaikkein huolestuttavin tieto:vaihtotase on alijäämäinen koko vuoden osalta.
Austrian. “…Olisiko valtiolla muka minun mielestäni näille rahoille hyödyllisempää käyttöä?”
Todellisuudessahan sinä tuossa juuri pelastat Eurooppaa. Käytät palveluita, joita ei voi sanoa mitenkään riistohinnoitelluiksi. Tarjoilijalle maksetaan kunnolla ja todennäköisesti pokelle, kokille, ovimiehelle, siivoojalle ja pyykkärillekkin, joka pesee pöytäliinan jälkeesi, kun kuitenkin läikytät vähän liinalle. 😉
Olet luomassa työtä EU:ssa. Kun kaikki ymmärtävät tuon, niin meillä menee paremmin. (Perustuotantoa, joka luo vaurauden tarvitaan tietysti pohjalla.)
Valtio ei ole kovin tehokas tapa käyttää rahaa. Valtion tulee keskittyä vain edellytysten luomiseen. Keskeisiä edellytyksiä ovat infra ja turvallisuus. Nykyään osin myös koulutus ja terveydenhoito katsotaan tämänkaltaiseksi keskeiseksi menestystekijäksi.
En löytänyt yhtään postausta, missä olisi tarkasteltu asia euroalueen kannalta. Eikö vakausrahastot tarkoita ja edellytä sosiaalipolitiikan harmonisointia.
Esimerkiksi Ruotsi on perustellut jäämistään pois euroalueesta ja vakautusmekanismeista nimenomaan halulla säilyttää oma sosiaalipolitiikka ja päätöksenteko mm. eläkkeistä ja eläkeiästä.
Voiko Suomella olla vakausmekanismien käyttöönoton jälkeen missä määrin omaa sosiaalipolitiikkaa?
Olen samaa mieltä, mielestäni historian laajat linjat tulevat väitettä. Ehdotus kyseisen tendenssin syyksi on esitetty esim. kirjassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Verkottunut_ihmiskunta, jossa noin lyhyesti sanotaan jotain että: avoin, tasa-arvoinen yhteiskunta -> tehokas informaation ja innovaatioden leviäminen -> kulttuurinen menestys.
Ja näinhän on moni tehnytkin aina Herakleitoksesta lähtien, joka oli sitä mieltä että sota ja koflikti ovat historiassa luova voima, jonka kautta kaikki uudet asiat tulevat olemaan.
Tässä kuitenkin käsiteltiin sitä erikoistapausta, jossa yrittiin poliittisesti tietoisesti löytää uusi kulttuurinen synteesi, seurauksena oli katastrofi, mutta alkuperäinen tavoite uuden kulttuurisen suunnan löytämisestä toteutui (tosin eri suuntaan kuin pyrittiin).
Perustulojärjestelmän toteutus saattaisi olla pari kolme magnituudia lievempi versio kulttuurivallankumouksesta, koska se todellakin tietoisesti heiluttaisi kulttuurisia odotuksia, ja saattaisi olla vaikutuksiltaan negatiivinen.
J kysyy ja minä vastaan, pelottelematta.
Jo Paasikivi sanoi, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Minusta se on hyvä periaate.
Tässä reseptini, joka perustuu 30+ vuoden eturintamataisteluun vientirintamalla, kauppojen saamiseksi Suomeen:
1) Suomi voi säilyttää hyvinvointinsa vain merkittävää vientitoimintaa harrastamalla.
2) Suomalaisia vientituotteitä ei esim. täällä Venäjällä, niinkuin ei muuallakaan osteta siitä syystä, että meillä ovat siniset silmät tai punaiset posket.
Niitä ostetaan siksi, että tarjoamme huipputuotteita, kohtuuhintaan ja asiakas luottaa meihin.
Täällä, niinkuin muuallakin, on armoton kansainvälinen kilpailu päällä, ja jokaisen kaupan eteen tulee taistella 24/7. Tässä ei voi hyväksyä mitään leppoistamista.
3) Nyt pitää ottaa maksimaaliseen käyttöön suomalaiset koetut kilpailuvaltit: Uusien ideoiden tehokas hyväksikäyttö, maailman paras tiimityöskentely / management — taito, suomalainen sisu / rehellisyys ja erinomainen koulutus.
4) Suomalaiselle PK-yrittäjälle pitää antaa oikeudenmukainen mahdollisuus vaurastua yrittäjäriskin ottamisesta ja mahdollisesta menestymisestä. Yrittäjäverotuksen pitää olla kilpailukykyinen (ei tuplaverotusta niinkuin nyt) verrattuna pääkilpailijoihin, jotka usein tulevat jostain Aasiasta.
5) Suomesta pitää kehittää yrittäjä-yhteiskunta, jossa vähäosaisista huolehditaan ja yhteiskunnan välttämättömät palvelut toimivat tehokkaasti.
Niinkutsuttu “pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta” ‑malli pitää remontoida poistamalla siitä Hegel — marxilaiset, kalmanhajuiset elementit, ja jättämällä siinä olevat kehityskelpoiset osat jäljelle.
Seppo Korppoo
Joka tykkää tehdä töitä suomalaisessa huipputiimissä
Sauli kirjoitti:
“Vihreät ovat ainoa puolue, joka kannattaa perustuloa.”
Ei pidä paikkaansa. Myös Vasemmistoliitto kannattaa perustuloa, ja eduskunnan ulkopuolisista pienpuolueista ainakin Muutos2011 ja Piraattipuolue vaikuttaisivat kannattavan.
Evert The NeveRest:
Kyllä. Minulle on ollut vuosia selvää että globalisaatio ja EU tuhoavat Suomalaisen sosiaalituki-lintukodon. Tai siis en ole nähnyt mitään keinoa säilyttää korkeaa verotusta ja työpaikkoja Suomessa. Toivottavasti joku poliitikko kertoo konkreettisesti millä eväin Suomen talous lähtee nousuun.
http://euroetana.blogspot.com/2011/08/hullun-evaat-ensin-syodaan.html
Eurobondit ja EU:n liittovaltiokehitys vain nopeuttaisivat Suomen “hyvinvointiyhteiskunnan” alasajoa.
Seppo Korppoolle:
Ollenkaan väheksymättä ponnistelujasi vientitoiminnan parissa haluaisin muistuttaa, että kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan voi olla siellä etulinjassa taistelemassa 24/7 kauppojen saamiseksi kotiin. Ihmisiä ja yrityksiä on moneen lähtöön.
Esimerkiksi oma pienyritykseni toimii kotimarkkinoilla kilpaillen muiden saman alan kotimaisten yritysten kanssa. Tämä on pitkälti nollasummapeliä (yritysten markkinointi- ym. budjetit ovat rajalliset.) Jos ryhtyisin taistelemaan itselleni lisää asiakkaita, olisivat nämä saamani uudet toimeksiannot pois joltain muulta kotimaiselta yritykseltä. Tienaisin enemmän, mutta ei olisi aikaa nauttia työn hedelmistä. Niinpä jätän suosiolla töitä muillekin (mikä lienee hyvä alan työllisyyden kannalta) ja pidän jo valmiiksi leppoisahkon työtahdin ja tyydyn “vain” kohtuulliseen tulotasoon. Win-win jne.
Toisin sanoen: voi olla että kaikkien ei ole syytä leppoistaa, jotkut eivät voi tai edes halua leppoistaa, mutta toisaalta joillakin on sellainen tilanne, että leppoistamisesta olisi hyötyä sekä leppoistajalle itselleen että muulle yhteiskunnalle. Asiat eivät ole mustavalkoisia.
Seppo Korppoon mielestä tupo on peruja YYA-Suomen tunkkaisista kabineteista.
Varmasti näin, mutta onko sillä väliä jos keskitetty ratkaisu toimii? ETLAn pomo jo viisaasti muistutti, että pitää varoa jonkin asian dogmaattista vastustamista.
Deng Xiaopingiä lainaten ei ole väliä onko kissa musta vai valkoinen, kunhan se pyydystää hiiriä.
Työmarkkinajärjestöjen valta on liian suuri, mutta niitä ei pystytä sivuuttamaan ilman suunnattomia ongelmia työmarkkinoilla. Varoittavaa esimerkkiä voi käydä katsomassa vaikka Helsinki-Vantaalla.
Heh, OP, eikös tuossa ole jo vähän kartellin makua, kun kilpailijat eivät enää kilpaile keskenään.
Vaikka näinhän vanhaan hyvään aikaan leppoistettiin: sovitaan kilpailijoiden kesken markkinoista ja otetaan rennosti.
Juha: “Heh, OP, eikös tuossa ole jo vähän kartellin makua, kun kilpailijat eivät enää kilpaile keskenään.”
Heh, kilpaillaan toki, mutta ei verissä päin!
Pitäisi ottaa koko valtion budjetti kriittiseen tarkasteluun ja katsoa mihin meidän rahamme oikein häviävät (enkä nyt tarkoita yksinomaan mitään maahanmuuttokuluja). Tässä eri ministeriöt, laitokset ja virastot tietysti pistävät hanakasti vastaan koska kuka nyt haluaa budjettiosuuksiaan leikattavan tai peräti koko olemassoloaan arvioitavan?
Miten on mahdollista, että maamme on rikkaampi kuin koskaan, mutta kuitenkin niin hirveän paljon köyhempi kuin 30v sitten? Jotenkin tuntuu, että valtio on turhaa ja tyhjää täynnä. Jättiläismäinen byrokraattinen rahareikä joka on olemassa vain itseään, eikä tätä vaivaista runsaan viiden miljoonan porukkaa varten.
J kysyi mutta Seppo Korppoo ei vastannut, ainakaan minun kysymyksiini. En halunnut lisää anekdootteihin ja elämänkokemukseen pohjautuvia näkemyksiä, vaan faktoja jotka perustuvat johonkin mitattavaan. Ja vastauksen siihen, mitä vikaa tupossa on. Kuten a_l kysyi mitä väliä on sillä mistä tupo on peräisin jos se toimi? Ja jos se ei toiminut niin miten se ei toiminut, mikä siinä oli vikana?
Perustulosta puhuminen on poliittinen itsemurha. Rahan ilmaista jakamista ei hyväksytä. (Minulle ei tarvitse kertoa, että nykyäänkin jaetaan rahaa ilmaiseksi, mutta niille n. 5 miljoonalle suomalaiselle tuon asian selittäminen ei ole helppoa)
Perustulon sijaan keskustelu- ja vaaliteemaksi pitää ottaa se, että kaikista ansaituista euroista kaikissa tuloluokissa pitää jäädä käteen vähintään vaikkapa 55 senttiä. Käytännön toteutus pitää jättää julkisessa keskustelussa sivuosaan (se kun muistuttaa väkisin aivan liikaa perustuloa), mutta näin kehystettynä kenen tahansa on vaikea vastustaa ajatusta.
a_l
Varmasti näin, mutta onko sillä väliä jos keskitetty ratkaisu toimii?
Toimiiko se? Ei minun mielestäni voi toimia siten, että kaikilla aloilla maksetaan palkankorotukset keskimääräisen tuottavuuden mukaan ja sitten siihen päälle vielä pari hyväosaisten lakkoherkkaa liittoa TUPO:sta lakkoillakseen tuplakorotukset.
Osmo on (paria mitätöntä epätarkkuutta poislukien) mielestäni varsin oikeassa kirjoituksessaan.
Osmon argumentista paistaa kirkkaana kuitenkin eräs piirre, joka leimaa tämän tyylistä ajattelua yleensä. Vaikka tulevaisuuden laajanevan köyhälistön ahdinko tunnustetaan johtuvaksi ensisijaisesti tuotannollista, maailmankauppaan ja energialähteisiin liittyvistä ongelmista, niin ahdinkoa halutaan kuitenkin lääkitä “jakamalla rahaa” tavoilla A ja B. Materiaaliseen ongelmaan tarjotaan siis virtuaalista ratkaisua.
Osmon kirjoitus on toki otsikolla rajattu sosiaalipolitiikaksi, mutta onko enää mielekästä tarkastella sosiaalipolitiikkaa erillään Euroopan tai globaalista yleistilanteesta? Ongelmana eivät ole ne nykyiset neljännesmiljoona työelämästä jo lopullisesti pudonnutta työikäistä, vaan lähivuosien ehkä sadattuhannet uudet pudokkaat, joita talousjärjestelmämme ei enää kannattele.
Jonkinlainen kansalaispalkka voi hyvinkin olla toimiva osaratkaisu (kuten hammaslääkärin paikallispuudutuspiikki), mutta varsinaiseen ongelmaan (leukaluuhun edenneeseen hammasmätään) — Euroopan kansantalouksien sivuluisuun — sillä ei ole vaikutusta.
Nykyistä paljon laajempi, vastikkeeton tulonjako ei paljon eroa rahan painamisesta ja jakamisesta kadulla: se johtaa lopulta inflaatioon silloin, kun raha ei enää toimi materiaalisen hyvinvoinnin sekä palvelusten arvon mittana ja sitä kautta tuotantoresurssien allokaattorina. Eikö voida nähdä niin, että Neuvostoliitto oli olennaisesti kansalaispalkkaan perustuva yhteiskunta?
Osmo rajaa kirjoituksessaan rahan roolin lähes yksinomaan alimpien tuloluokkien pelastamis- tai motivointivälineenä heidän oman tilansa korjaamiseksi. Tämän väestönosan elämässä sosiaaliedut aiheuttavat ainoastaan yhden kannustinloukun monista: rahasta täysin riippumattomat kannustinloukut, jopa silkka kyvyttömyys tai sairaalloisuus estävät Jeppeä “yrittämästä yrittämistä” edes tuhannen taalan setelin voimin. Toki raha auttaa, mutta niin auttaisi kärjistäen myös kossuhana Alkon seinässä. Ei ole lainkaan selvää, mikä sosiaalipolitiikka on eettisesti ylivertainen, ihmisyyttä vähiten alentava, ja yhteiskunnan pelisääntöihin parhaiten integroiva.
Inhimillisesti ottaen perustuloajatuksessa on puolensa, mutta kansantaloudellisesti on vaikea nähdä rahanjakotavalla olevan suurta vaikutusta. Kannustinloukun korjaaminen on enemmän moraalinen kuin taloudellinen kysymys. Ehkä saisimme kauniimmat pensaat ja vähemmän roskia tienvarsillemme, jos pahnanpohjimmaiset saataisiin “työelämään”. Ehkä saisimme moraalista tyydytystä siitä, että kaikki edes yrittävät kantaa kortensa kekoon.
Verrattomasti tärkeämpää kuin tulonjakokeskustelu on huolehtia siitä, että meillä on edes jatkossa riittävät edellytykset materiaaliselle tuotannolle ja edes kohtuulliselle talouskasvulle. Tämä edellyttää aggressiivista kansallista energiapolitiikkaa öljyvetoisten taantumien muodostuessa maailmantalouden todennäköisesti pysyväksi olotilaksi. Tämä edellyttää niinikään omaa etua ajavaa ulko- ja kauppapolitiikkaa, julkisen sektorin karsintaa, sekä tolaltaan ajautuneen koulutuspolitiikan radikaalia oikaisuliikettä.
Viimeksi mainitsmani ovat megaongelmia, ja tulonsiirtokeskustelu olisi parasta käydä näiden haasteiden marginaalissa.
Ajatus siitä, että jokaiselle pitäisi jäädä ansaitusta eurosta vähintään 55 senttiä käteen on kaunis, mutta todellisuudessa mahdoton toteuttaa.
Esimerkiksi työtön kahden lapsen yksinhuoltaja saa nykyään käteen vähän vajaat 1900 euroa kuussa nettona (työmarkkinatuki, lapsikorotus, asumistuki, elatustuki–jos kotihoidontuella, niin sitten myös toimeentulotuki). Ja silti itketään yksinhuoltajien köyhyyttä. Tämä summa nouseekin nyt, kun perusturvaa parannetaan. Budjetissa kohdistetaan toimeentulotuen korotuksia nimenomaan yksinhuoltajille.
Jos pidettäisiin kiinni tuosta 45 % efektiivisestä marginaaliverosta, se tarkoittaisi sitä, että tämän yksinhuoltajan aloittaessa työt 3000 € palkalla nettotulot nousisivat yli 3500 euroon. Aikamoinen korotus nykytilaan verrattuna. Nykyään tämä yksinhuoltaja saisi 3000 € kuukausipalkasta käteen 2443 €. Onko meillä tosiaan yhteiskuntana varaa noin suuriin veronalennuksiin? Tuskinpa.
Toki homma toimisi, jos 1900 € sijasta tuolle työttömälle tai lapsiaan hoitavalle yksinhuoltajalle maksettaisiin vain 400 euron perustuloa. Silloin lineaarinen veroaste voisi olla pienempikin. Mutta silloin se työtön yksinhuoltaja elää absoluuttisessa köyhyydessä, lapsilla ei ole varaa harrastuksiin ja perhe asuu jossain pahvilaatikossa.
Ikävä totuus nyt vain on se, että pitää valita joko kurja sosiaaliturva tai korkeat efektiiviset marginaaliverot. Jos halutaan että työttömien tulotaso on edes jotenkuten lähellä työssäkäyvien tulotasoa, työttömien efektiivisen veroasteen on pakko olla todella korkea.
ilkka, esimerkissäsi yksinhuoltaja maksaa yhteiskunnalla 1 500 vähemmän kuussa jos nyt oikein tulkitsin. Ottamatta muuten kantaa korkeiden tukien ja työtulojen yhteensovittamiseen,joka ei todellakaan koske kaikkia, niin argumenttina tuota vastaan ettei yhteiskunnalle ole moiseen varaa on vähän hassu.
Siis häh? Totta kai yhteiskunta säästää, jos vaihdetaan 1900 € tuki 400 € tukeen. Se vaan ei sovi, koska me ei haluta köyhien lapsia kadulle kerjäämään.
Jos tarkoitat, että tulisi yhteiskunnalle 1500 euroa halvemmaksi jos yksinhuoltaja olisi töissä 3000 € töissä joista jää käteen 3500 € sen sijaan että hoitaisi lapsia kotona 1900 € tuella, niin olet tietysti oikeassa. Unohdat vaan sen, että iso osa yksinhuoltajista on jo nyt töissä. Jos jokainen työssäkäyvä yksinhuoltaja saisi reilun tonnin veronalennuksen, niin yhteiskunnan nettosäästöt muuttuvat hyvin nopeasti negatiivisiksi.
Samanlaisia tilanteita tulee tietysti myös muiden kohdalla, vaikkapa ansiosidonnaista saavalle työttömälle tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevalle.
Muutokset eivät vaikuta vain nykyisiin työttömiin, vaan myös työssäkäyviin. Kannustaminen muuttuu kalliiksi kun antaa kalliit kannustimet niille jotka ovat jo valmiiksi aktiivisia.
“Suomalaisia vientituotteitä ei esim. täällä Venäjällä, niinkuin ei muuallakaan osteta siitä syystä, että meillä ovat siniset silmät tai punaiset posket.”
Venäjällä voitta kilpailun se, joka maksaa eniten ostajan päättäjille. Hinnalla ja laadulla ei aina ole väliä.Ei kannata olla sinisilmäinen.