Päätös valinnanvapaudesta perusterveydenhuollossa tehtiin tavalla, jolla sitä ei pitäisi tehdä – ilman mitään kunnollista valmistelua. On tätä tietysti pohdittu pitkään, koska Ruotsin esimerkkiähän tässä on tarkoitus noudattaa.
Aloitetaan siitä, mitä tämä ei merkitse
Jos minun tarvitsee käväistä lääkärillä hakemassa itsestään selvä resepti, en varaa aikaa terveyskeskukseen vaan valitsen työpaikan vieressä olevalta lääkäriasemalta ajan. Niitä nimittäin on siellä yllin kyllin niin, että voi valita sopivan ajoitettuna niin, että matkalla lautakunnan kokoukseen voin hakea tämän lääkäriltä. Se vie minulta 15 minuuttia. Pelkkä matkustaminen Viiskulman terveysasemalle ja takaisin vie enemmän. Se, että Terveystalosta löytyy samana päivänä kymmeniä vapaita lääkärinaikoja ja terveyskeskuksessa vasta viikkojen päästä, kertoo jotain epätasapainosta ja resurssien haaskauksesta, mutta tämä on toinen tarina.
Tällaista palvelutasoa oikeus valita terveysasema ei tarkoita eikä voi tarkoittaa, koska terveydenhuollon kustannukset nousisivat räjähdysmäisesti. Menoja piti vähentää kolmella miljardilla eikä lisätä kolmella miljardilla. Jos haluan säästää omaa aikaani, on oikein, että maksan siitä itse.
Ruotsissa valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että terveysasema pitää valita vuodeksi kerrallaan ja sitä sen osapuilleen pitää tarkoittaa Suomessakin.
Olin joskus katajanokkalaisena Kelan järjestämässä kokeilussa, jossa omalääkärimme toimi yksityisessä lääkäriasemassa. Palvelutaso oli ihan tyydyttyvä, mutta parasta siinä oli keskeinen sijainti Mannerheimintiellä. Aikoja joutui jonottamaan samalla tavalla kuin siellä kunnan terveyskeskuksessakin. Jos haluan reseptin 15 minuutissa itse valitsemallani kellonajalla, minun on edelleen käytettävä kokonaan yksityistä tietä.
Kustannusten karkaaminen –mistä maksetaan
Valinnanvapaudessa olennaista on, mistä yksityiselle terveysasemalle maksetaan. Jos sille maksetaan jokaisesta käynnistä samaan tapaan kuin yksityislääkärille nyt, jonoja ei todellakaan ole, mutta kustannukset karkaavat mahdottomiksi. Yksityisen terveysaseman ansaintalogiikan kannalta ei turhaa lääkärissä käyntiä nimittäin ole, jos vain maksaja löytyy.
Ruotsissa yksityiset lääkäriasemat saavat maksun osittain kapitaation (kirjautuneiden potilaiden lukumäärän) ja osittain suoritteiden mukaan. Näiden keskinäistä painotusta kokeillaan. Jokaisella 20 landstingetillä on tästä omat sääntönsä. Kokemuksen kautta oikea suhde varmaankin löytyy. Olennaista on, että jokaisen toimenpiteen pitää tuottaa marginaalikustannusmielessä lääkäriasemalle vähän tappiota, jotta ylihoidon insentiivi poistuisi.
Terveiden hoitaminen on halvempaa kuin sairaiden
Lääkärikeskus, joka onnistuu saamaan asiakkaikseen vain tervettä keskiluokkaa, pärjää paremmin kuin huono-osaisilla alueille toimiva. Tätä ongelmaa voi yrittää korjata pisteyttämällä asiakaskunta –ja maksamalla osa korvauksesta suoritteiden perusteella. Helppoa se ei ole. Tässä on koko järjestelmän ehkä vaikein kohta taklattavaksi.
Julkisille terveyskeskuksille samat säännöt
Mistä sitten julkisille terveyskeskuksille maksetaan? Toistaiseksi niille maksetaan tavallaan kapitaation perusteella. Budjetti on kiinteä, eikä potilaskäynneistä tule mitään lisätuloa. Jos halutaan reilu kilpailu, pitää myös terveyskeskuksille maksaa saman kaavan mukaan kuin yksityisille lääkärikeskuksille. Silloin nekin voivat laajentaa toimintaansa, jos käyntejä on paljon. Tässä on ilmeinen budjettiriski, mutta ei se sen suurempi ole kuin noiden yksityisten lääkäriasemien kanssa.
Olisi kannattanut seurata Ruotsin kokeilua vielä vähän aikaa ennen kuin ryntää ottamaan sen keskeneräisenä käyttöönsä.
Tasa-arvo unohdettuna?
On herätty sanomaan, että Ruotsissa kokeilu on johtanut terveyserojen kasvuun, koska vain isoissa kaupungeissa on valinnanvaraa ja koska vain hyväosaiset käyttävät sitä.
Kutsun tällaista ratikka-argumentiksi. Koska suurimmassa osassa Suomea ratikka ei sovellu kulkuvälineeksi, ei ratikoita saa tasa-arvon nimissä olla Helsingissäkään. Jos ei voida osoittaa, että hoito kaupunkien ulkopuolella on huonontunut sen takia, että kaupungeissa on valinnanvaraa, ei valinnanvaran mahdottomuus maalla voi olla argumentti valinnanvaraa vastaan kaupungeissa.
Jos otamme vakavasti argumentin, ettei valinnanvapautta saa toteuttaa, koska se parantaa hyväosaisten hoitoa huonontamatta huono-osaisten, pitäisi meidän ensimmäiseksi kieltää terveysvalistus, koska se uppoaa hyväosaiseen väestöön paljon paremmin kuin huono-osaisiin.
On toki ihan oikea tasa-arvoargumenttikin. Jos hyväosaiset siirtyvät veronmaksajien tukemina yksityisten palvelujen käyttäjiksi, heidän kiinnostuksena pitää kunnan palvelujen tasosta huolta katoaa. Tältä osin asiat eivät voi mennä enää nykyistä huonommin. Nythän hyväosaiset eivät ainakaan Helsingissä edes tiedä, missä heidän terveysasemansa sijaitsee, koska kolmikannan lobbauksen tuloksena meillä on valtion avokätisesti kustantama työterveyshoito työssä käyville. (Ei tarvitse viisastella, että työantajat ja työntekijät maksavat tämänkin, niin kuin jokseenkin kaikki verot Suomessa.) Tämä olisi ollut argumentti 20 vuotta sitten, mutta ei ole sitä enää, koska kaikki mahdollinen tuho on jo aiheutettu.
En sinänsä usko, että yksityisillä lääkäriasemilla saa lääketieteellisesti parempaa hoitoa – niiden ansaintalogiikka kannustaa ylimalkaisuuteen. Helpoimmin saavutettavia ne kyllä ovat, joten sitä tulevat käyttämään ihmiset, jotka laskevat normaalia suuremman hinnan ajalleen.
Ja sitten on vielä se integrointi sosiaalitoimeen. Miten se Mehiläisen vastaanotolla toteutuu?
Ei surkean terveysaseman vangiksi
Tärkein argumentti valinnanvapauden puolesta on sen muodostama laatutakuu. Jos julkinen organisaatio toimii huonosti, se ei pysty korjaamaan itseään kuin epäpätevän pomon eläköitymisen kautta. Suurin osa terveydenhuollon toteutuneista yksityistämisistä on johtunut siitä, että kunnan palvelu on mennyt jotenkin solmuun, eikä epäpätevää johtoa voi irtisanoa kuin lopettamalla koko toiminta. Kun asiakkaille annetaan mahdollisuus äänestää jaloillaan, on potilaskadon kohteeksi joutuneen pakko jotenkin parantaa toimintaansa. Tämä on paljon tehokkaampaa kuin nykyjärjestelmän kelvottomasta palvelusta kärsiville potilaille tarjoama mahdollisuus kirjelmöidä kaupunginvaltuutetuille ja jatkossa jonnekin vielä kauemmas 1,6 miljoonan asukkaan sote-piirin päättäjille.
Mutta se talous
Jäljelle jää se argumentti, että kustannukset saattavat nousta ja todella paljon. Tässä minua huolestuttaa lähinnä se, että sopimuksia yksityisten kanssa on valmistelemassa kokoomus, jonka edustajista ei aina tiedä, kummalla puolella neuvottelupöytää he istuvat.
Täytyy aivan ensiksi kiittää sinua blogistasi, joka on ansiokkaasti käsitellyt asian eri puolia. Kiitos!
Eli menen työterveyslääkärille, koska työnantajan aikaahan minä tuhlaan lähtemällä jonottamaan — en omaani.
Isompi ongelma on lasten terveydenhoito. Joko vietän puoli päivää työnantajan aikaa vieden lasta ensin lääkärille ja sitten takaisin päiväkotiin, tai sitten valitsen yksityiseltä lääkäriltä vakuutuksen turvin ajan illaksi päiväkodin jälkeen. Jälkimmäinen on kyllä työnantajan etu, mutta työntekijä maksaa lapsivakuutuksensa itse.
“Jos halutaan reilu kilpailu, pitää myös terveyskeskuksille maksaa saman kaavan mukaan kuin yksityisille lääkärikeskuksille.”
Jos sekä yksityinen että julkinen keskittyy jatkossa samaan ryhmään, niin luodaanko sitten joku kolmas malli, jossa hoidetaan potilaat?
Jos muistelee sitä vajaa vuosi sitten perustuslakivaliokunnassa kaatunutta soten “kuntayhtymämallia” niin on vaikea perustella itselleen miten tämä uusi sote-häkkyrä olisi yhtään sen tasapuolisempi kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Jään mielenkiinnolla odottamaan valiokunnan ratkaisua.
“Ja sitten on vielä se integrointi sosiaalitoimeen. Miten se Mehiläisen vastaanotolla toteutuu?”
Kaiken kaikkiaan valinnan vapautta koskevan näkökulman ja integraatioista haettavien hyötyjen välistä problematiikkaa ei kokoomuslaisten hahmotelmissa ole lainkaan pohdittu.
Kuitenkin integraatio on ollut koko sote-uudistuksen keskeisin lähtökohta.
“Tässä minua huolestuttaa lähinnä se, että sopimuksia yksityisten kanssa on valmistelemassa kokoomus, jonka edustajista ei aina tiedä, kummalla puolella neuvottelupöytää he istuvat.”
Höh?
Tähän mennessä kuultujen opposition edustajien kommentteista päätellen tärkeintä on olla hallitusta vastaan, ovathan vaalit jo kolmen ja puolen vuoden päästä…
Mikä on oleellinen muutos nykytilanteeseen verrattuna? Onhan kunnallisten terveysasemien joukosta saanut tähänkin asti valita parhaiten sopivan. Terveysasemalle on voinut soittaa ja pyytää uusimaan reseptin, ja sen on voinut hakea vastaanotosta ohi kulkiessaan. Ainakin edellisessä kotikaupungissani — jossa olen joutunut käyttämään terveyspalveluita — päivystysajat on saanut ihan näppärästi samalle päivälle. Vähemmän kiireellisissä tapauksissa on toki joutunut odottamaan, mutta se on mielestäni ihan ymmärrettävää. Jos rahaa on kerran tuhlattavaksi asti, eikö sitä olisi voitu antaa suoraan terveyskeskuksille tämän palvelutason turvaamiseksi?
Terveydenhuoltonsa Pihlalinnalle (tai jolekin muulle) ulkoistaneet kunnat/kuntayhtymät ovat toisaalta hyvä referenssi julkiselle puolelle. Hyvässä ja pahassa.
Huonoimillaan homma tarkoittaa jatkuvaa kilpailuttamista, halvin hinta voittaa.
Mikä olisi mekanismi jolla hyviä menetelmiä ja onnistuneita kokeiluja saadaan siirrettyä käytäntöön koko maan alueilla?
Työterveys ja ysityinen puoli on ollut joustavampi ja innokkaampi oppimaan uutta, kunnissa tas on tehty helposti kuten ennenkin (koska se ei muuta mitäänsaavutetua ja saavuttamatta jäävää).
STM:n tiukka ohjaus tuskin auttaa. OKM yliopistojen autonomian kohdalla on lähinnä söhrinyt mikromanageerauksellaan.
Tavoitteellinen kultuuri?
Hoitovirheestä johtunut kolema poistaa koko shp:n johdon bonukset ja tulospalkkiot nollaan? Asiakastyytyväisyyden ja jonojen pituus vaikuttaa merkittävästi rahoitukseen?
Uusin tilanne on sairaanhoitopiirien kilpavarustelu rakennushankkeillaan ja suoralla velkaantumisella ennen muutoksia. Mikähän kunta taas ennen sote:n maksumallia investoi mihinkään terveyskeskukseen lannttiakaan?
Paljon liikkuvia osia. Ainoa visio tulevasta on teoreettisen vallan jakaminen omille joukoille. Sillä ei hyvinvointia nosteta.
Lisäys: Sosiaalipuolen ideoiden puuttuminen on huolestuttavaa. Tarkoittaako tämä nyt kotisiivoukselle mitä? Hoitaako postinkantaja lumen luonnin ja kodinhoitajan hommat, jolloin reitin loppupuolella kirjeitä saa odotella aika paljon pidempään?
Aivan liian mahdottomana pidetään marssijärjestystä, että palvelujen digitalisaatio toteutetaan julkiseen palvelukonseptiin ensin ja vasta sen jälkeen päästetään privaattisektori mellastamaan.
Sitäkään ei hyväksytä, että potilaalle asetettaisiin velvoite käyttää julkista ensimmäisenä vaihtoehto ja vasta jos palvelua ei ole tarjolla, napsahtaisi oikeus hakea palvelu mistä haluaa.
“Palvelusetelistä” tunnutaan puhuvan jonain uutena innovaationa joka ratkaisee julkisen puolen palvelutarjonnan vähyyden. Valitan, palveluseteli on vain uudelleen nimetty Kelan yksityisten lääkärikäyntien korvausjärjestelmä, mutta ilman automatisaatiota. Miten sote-alueen hoitamana järjestelmä toimisi paremmin kuin Kelan hoidossa, jos valinnanvapaus jätetään potilaalle?
Se että lisätään jatkuvasti yksityistä sektorin osuutta, ei lisää lääkärinaikoja vaan vähentää julkisen sektorin tarjontaa. Lääkärien määrä ratkaisee paljonko lääkärinaikoja on tarjolla.
Kun tälläiset asiat loistavat julkisesta keskustelusta poissaolollaan, pistää epäilyttämään ettei ihmiset virkamiehet, poliitikot ja kaikki muut aikuiset ole ollenkaan viisaita vaikka 10 vuotiaan lapsi ehkä niin oppii kuvittelemaan.
Pääasia että 3 miljardia säästyy, joten privatisointi pitää tehdä säästöjen syntymisen näkökulma edellä.
Tätä oikeastaan hain eilen mutta sitten totesin miettiväni olenko puolesta vai vastaan. Lähtökohtaisesti olen valinnanvapauden puolesta. “Valinnanvapaus” vaan tosiaan runtattiin valmistelematta aamuyön väännöllä mukaan ja se oli surkea esitys.
Sen sijaan IMO Osmo olet väärässä visioidessasi terveydenhuollon tulevaisuuden kuvaa — et taida tietää, mitä pinnan alla on menossa?
Jos arvioidaan, että tulevaisuudessakin lääkärin/vastaanoton tehtävä on toimia Kerberoksena joka lyö tai evää lupalappuihin leimoja “pääset tutkittavaksi/hoitoon eteenpäin”, niin ajatusta voi kehittää kuten visioit. On kuitenkin paljon mahdollista, että tämä puolivuosisatainen tapa toimia muuttuu paljon. Sanotaan vaikka, että olen päässyt piipahtamaan pöydissä joissa näitä mietitään ja hämmästynyt.
Take my words: tiedon on kuljettava paljon enemmän kuin potilaan.
Touhun rahoittaja saa ja kykenee päättämään, millä tavalla se kustantaa ja mitä. Ruotsin mallia ei ole mikään pakko eikä edes järkeä seurata sellaisenaan. Toki on niin, että todetuilla poliittisen ohjaamisen taidoilla päästään kyllä ryssimään asia hienosti, mutta jos nyt pääsisi ammatti-ihmiset sitten kunnolla osallistumaan.
Ja niille jotka sanovat että “hoitakoot yksityiset ne heikosti kannattavat palvelut ja vastatkoot sitten myös tehohoidosta ..kele”, voi sanoa, että valtaosa ihmisistä kuluttaa pääasiassa muuta kuin erikoissairaanhoitoa eikä kukaan irvistele terveyskeskuksille että “hoitakaa ne komplikaatiot”.
-Työnjakoa ja tehokkuutta voi parantaa hyödyntämällä kaikkia palveluntarjoajia ja maksaja, jolla on rahapussin nyörit, voi aivan vapaasti säädellä, mitä se maksaa, miten se maksaa, jne.
Hyvää on, että nyt voidaan viimeinkin lähteä katsomaan asiaa aivan toisella tavalla potilaan näkökulmasta kuin tähän asti.
Osmo: “Jos halutaan reilu kilpailu, pitää myös terveyskeskuksille maksaa saman kaavan mukaan kuin yksityisille lääkärikeskuksille.”
Näinhän sen täytyy mennä eli ‘raha seuraa potilasta’ — mutta tärkeää olisi pohtia sitä, mistä se raha tulee.
Jos rahoitus tulee valtiolta (kuten on esitetty, mutta mistä sitä tietää, mitä lopulta päätetään) niin voisi ajatella eräänlaista vakuutusmallia, jossa valtio toimisi vakuutusyhtiönä — ilman mitään kapitaatiota — ja sama sairaaloille, vanhusten hoitoon jne. eli suoriteperusteinen rahoitus.
Raimo K
Tuossa vaihtoehdossa terveydenhuollon kustannukset vähintäänkin kaksinkertaistuisivat. Vakuutusmuotoisessa terveydenhuollossa maksajan on aoitava valvoa rahankäyttöä. Yksityiset yritykset voivat keksiä suorittaita rajatta, jos valtion piikki on auki. Tervettä ihmistä voidaan hoitaa kymmenillä tuhansilla euroilla — tai siis ainakin tutkia.
Kuntayhtymämalli ei olisi ollut (eikä ole) demokraattine.
Eikö voisi toimia myös niin, että yksityisellä käydessä sote-alue korvaa vastaavan, ta lähes vastaavan, summan, mitä käynti julkisella olisi aiheuttanut sote-alueelle.
Rolle.
Sote-alue toimisi siis vakuutusyhtiönä, joka maksaa ihan mitä tahansa. Yksikään vakuutusyhtiö ei ole noin hölmö. Suomalaiset vakuutusyhtiöt hairahtuivat tuohon ja vakuuttivat maailman terveimmät ihmiset, eli suomalaiset lapset ilman mitään kontrollia siitä, onko hoito tarpeellista. Kustannukset ylittivät arvioidut yli kymmenkertaisesti. Vaikka kuinka tervettä ihmistä voidaan tutkia ja hoitaa rajattomasti, jos joku kahjo suostuu maksamaan.
kuka tekee ennaltaehkäisevää työtä? Yksityisellä ei liene motiivia tähän, koska sillehän sama miten maan talous lepää ja paljonko sote vie kansakunnan varoja. Mitä enemmän heidän ylläpitämillä vastaanotoilla on käyntejä, hoitotoimenpiteitä niin sen parempi/sitä suurempi liikevaihto. Kansan ja yhteiskunnan taholla taas parempi olisi jos kukaan ei koskaan sairastaisi mitään.
Aika hyvä idea!
Ennen vanhaan maitoauto oli myös aura-auto, ja jos ei se selvinnyt mäistä ja mutkista nuoskalumen satamisen jälkeen, koko kylä lähti lapiotalkoisiin.
Postin kanto ja auraaminen voitaisiin hyvin yhdistää maaseudulla.
Sotea se on sekin, kun tarkemmin mietitään.
Eduskunnan kuuluisi hankkia työterveyshuoltonsa normaalisti julkiselta puolelta, jotta poliitikot ja eduskunnan virkamiehet olisivat samassa asemassa kuin muukin rahvas. Jos haluavat parempaa palvelua niin maksavat itse, eikä suinkaan veronmaksaja.
Oletan, että eduskunta ostaa palvelunsa joltain privaatilta ulkomaalaisomisteiselta firmalta.
Minkä laista mallia Japanista saisi? Ystäväni on asettunut sinne ja saanut kansalaisuuden. Ei ole pahaa sanaa sanonut sikäläisestä systeemistä.
E‑reseptiä ei tarvitse hakea. Tarvitsee vain mennä apteekkiin.
Reseptin uusiminen on eri asia ja itsestään selvän reseptin hakeminen toinen asia.
Itse olisin toivonut aivan päinvastaista sote-uudistusta kuin mitä nyt luotiin. Mahdollisimman vähän ja suuria alueita jotka ottavat kokonaisvastuun, ja joilla on yhtä hyvät edellytykset kaikilla toteuttaa tasapuolisesti palveluja, ja joilla olisi ollut ostovoimaa kilpailuttaa, ja ei mitään valinnanvapautta.
Nyt päätetty 15–18 alueen “itsehallinto” yhdistettynä valinnanvapauden kanssa tulee tarkoittamaan että heikompia alueita tulevat yksityiset terveyspalvelutuottajat viemään kuin litran mittaa ja valtio (lue Etelä-Suomi) maksaa lystin.
Kuitenkin nykyjärjestelmässä kunta on juurikin noin tyhmä, mutta jonotuttamalla vaikeuttaa hoitoon pääsyä…
Noita terveitä, tutkimuksia kerjääviä sosiopaatteja pitää kaitsea jotenkin muuten kuin kiusaamalla ja hankkaloittamalla kaikkien muiden hoidonsaantia. Ei kai “ilmaista” työterveyshoitoakaan käytetä kuin tarpeessa? Miten paljon “turhia” työterveyskäyntejä tehdään (muuten kuin työnantajan sairaustodistuksen saannin vuoksi)?
Ja vielä, eikös sieltä se tk-kiritys juuri tulisi, että asiakkaat menevät yksityiselle, jos sote-alue ei saa omia hoitopaikkojansa toimimaan?
Postinkanto ja mm vanhusten ruokahuolto ja jotkut hoivahommat on jo kuule yhdistelty.
No ainakin Saksassa vakuutusyhtiöt (3 kpl) valvovat rahankäyttöä, jopa rakentamista.
Ja Suomeen ehdotetussa systeemissä tullee olemaan valtion ohjaus ja jos (niinkuin on esitetty) rahat tulevat valtiolta, valtiollakin on mahdollisuus säännellä, mitä maksetaan, eihän se tarkoita, että “piikki on auki” — toivottavasti ei.
Valtio ei kirjoittele avoimia shekkejä, paitsi tietotekniikkaa hankkiessaan.
Eipä se välttämättä niin mene — vrt. Ahvenanmaan malli. Palveluita voidaan ostaa myös julkiselta sektorilta kuten nykyisinkin tehdään.
Ja jos jotain erikoista leikkausta tehdään Suomessa 1 kpl vuodessa, ei se mitenkään tarkoita sitä, että koko Suomen pitää olla samaa aluetta.
Mitä isommat alueet, sitä isompi byrokratia!
Tuo integrointihan on heidän aika helppo järjestää, esim. näin:
Perustetaan Uudellemaalle ne (ao. sote-alueen) myös sosiaaliasioita hoitamaan tarvittavat sote-toimipisteet vaikkapa Karkkilan ja/tai Pukkilan perukoille. (Pitkiä etäisyyksiä on myös Lapin sote-alueella, joten tuo edistää tasa-arvon toteutumista sote-alueiden välillä.) Kumpaankin voitaneen palkata yksi (esim. osa-aikainen) sosiaalityöntekijä. Terveyttä hoitamaan valitaan vuosittain koko sote-alueen terveysasemista vähiten asiakkaiden tyytyväisyyspisteitä saaneet ja eniten hoitovirheitä tehneet. (Sama periaate sopii ehkä myös sen sosiaalityöntekijän valinnassa, riippuen toki siitä, mihin suuntaan ne edellisvuoden virheet sosiaalitukien myöntämisessä on tyypillisesti tehty!)
Vapaus valita em. vaihtoehtojen väliltä (jos asiakas siihen itse kykenee) jää asiakkaalle. Kun samaa periaatetta käytetään kaikilla sote-alueilla, ja asiakkuuden edellytykseksi palautetaan päihteetön olotila, saadaan kyllä aikaan mahtavat säästöt!
Kyllä vakuutus(yhtiö)muotoinenkin järjestelmä toimii, jos sen omistajat ovat tarpeeksi ahneita ja heidän valitsemansa hallitus pitää toimivan johdon kurissa.
Demokraattisesti valittu hallitus ei tähän pysty kuin satunnaisesti ja demokraattisesti valittu “yhtiökokous” vielä harvemmin. On vaikeaa sekä vaatia että miellyttää.
En osaa myöskään ihailla valinnanvapautta. Jos perusterve perussuomalainen käy kerran viidessä vuodessa lääkärissä on aivan sama vaikka tämä laitos osoitetaan. Ja jos täytyy käydä tiuhemmin niin mietitään kuinka sellaisia prosesseja yksinkertaistetaan esimerkiksi asioinniksi pelkästään apteekin tai muun hoitotarvikkeita jakelevan tahon kanssa. Ei rampata lääkärissä.
Toivon vielä, että absoluuttinen valinnanvapaus nyt kuitenkin tarkoittaisi vanhusväestön vapautta valita (jotka siis asuvat palvelun armoilla 24/7/365, ei kerran viidessä vuodessa) hennessyn tai martellin sponsoroiman sikari- ja konjakkiklubin l. palvelutalon välillä. Tarkoittaahan.
En osaa olla huolissani meistä hyväosaisista.
Pitäisin järkevänä, että aina ennen antibioottikuurin määräämistä otettaisiin verikoe tai ainakin tarjottaisiin potilaalle siihen mahdollisuutta. On älytöntä syöttää potilaalle antibiootteja, jos ei ole kyse bakteeritulehduksesta.
Itse olen jo vuosia pyytänyt verikokeen asian varmistamiseksi. Puolella kerroista on jäänyt (turha ja siksi haitallinen) antibioottikuuri syömättä.
Osmo kun olet huolissasi kustannuksista, oletko tarkastellut asiaa siltä kantilta, että suoritteiden hinta on sama jokaisella alueella. Kun valtio alkaa ohjailla. Vain määrä vaihtelee(kapitaatio). Eli sote-vero olisikin kaikille sama, kuin yle-vero? Johtaisiko tämä jopa siihen, että noin puolet nykyisestä kunnallisverosta (jos sote on noin puolet?) tasaantuisi kaikille samksi? Ja näin kuntalaisten yhdenvertaisuus toteutuisi? Miksi nykyisin kunnallisveroäyri vaihtelee niin kovin paljon? Mitä jos jotkut alueet ovatkin liian pieniä ja yksikkömaksu alkaisi nousta, kun yhtälö ei mene tasan? Yhdistetäänkö alueita, jotta ns suuruuden ekonomia alkaisi taas toimia? Kait tällaisesta on jo jokin lausuma?
Vai toteuteaanko verojen keruu jotenkin palkkatulon tapaisesti? Ei kait? Kun on ääneen lausuttu, ettei verotus kiristy!
Nyt odottaisin avaustasi rahoitusmallista?
Keskustelu on ollut vähän turhankin innostunutta.
Valinnanvapaus tullee koskemaan nokn 10 — 20 % sotesta, ei enempää eilä vähempää.
Kirjausten merkitys selviää vasta jatkotyössä. Minimissään kyse on siitä valinnavapaudesta, jota Suomen hallinnon kauhuksi EU on meiltä joka tapauksessa edellyttämässä vuoteen 2019 mennessä. On hienoa, jos tämä on voinut olla kauppatavarana ratkaisussa.
Todellinen hyöty saadaan, jos pystytään toteuttamaan Obamacare Suomessa, eli irrottamaan terveyspalveluiden tarjonta ja laatu työsuhteesta. Se oli radikaali vaatimus USAssa, Euroopassahan tällaista eriarvoisuutta ei onneksi ole ollut juuri muualla kuin Suomessa.
Tämä avaisi aidosti yksityisen ja julkisen palvelun välisen rajan. Ilman tätä operaatiota julkinen perterveydenhuolto marginalisoituu ja on väkisin vaikeuksissa, kun pitää olla kustannustehokas ja samalla vetovoimainen työnantaja, vaikka asiakaskunta ja hoidon tarve ovat keskimäärin niin erilaisia kuin yksityisellä puolella.
Helsingillä on käytössään e‑asiointi, mutta lääkärit ja hoitajat käyttävät tätä heikosti .Erityisesti vastaaminen kysymyksiin on mahdotonta.
Ja lekuri mieluummin soittaa kuin keskustelee sähköpostin kautta, koska siitä jää vaarallinen dokumentti
Reseptin uusinnan voi tilata apteekki eli kun olet ostamassa lääkkeitä, farmaseutti kyllä ilmoittaa reseptin loppuvan ja samala hän voi pyynnöstäsi lähettää uusimispyynnön ja e‑resepti löytyy max viikon kuluttua tietokannasta
Sähköistä viestintää hyödynnetään heikosti vaikka siihen on uhrattu miljoonia
Ja siihenkin keksitään uutta byrokratiaa: INR arvon sai kun kävi labrassa ja labra pisti muutaman tunnin kuluttua tekstarin ja lääkitystä saattoi säätää oitis
Nyt systeemi muuttui ja labra lähettääkin tuloksen ensin terkkariin ja hoitaja lähettää tuloksen 3–7 päivän kuluessa.
Se on leikkaukseen menevälle aivan liian hidasta ja niinpä sitten pitää ottaa kaksi koetta n 10 päivää aiemmin ja leikkauspäivää edeltävänä päivänä sairaalassa
Näin niitä kuluja kerätään, mitään lisäarvoa ei terkkarissa synny tässä prosessissa
Kiitos artikkelistasi. Aivan mahtava esitys.Esimerkitkin sopivat täysin. Aika on tärkeä tekijä palveluita valittaessa.
Minua harmittaa eniten, että sote päätökset ajautuvat jotenkin aina kauas siitä yksinkertaisesta päätavoitteesta: terve ihminen!
Terveydenhuolto kääntyy yleensä jo toisessa lauseessa oikeasti sairauksien hoitoon. Sairaus kasvattaa yhteiskunnan menoja ja yritykset yrittävät siitä siksi hyötyä.
Terveydenhuollossa pitäisi oikeasti palkita ihmisten terveydestä. Siis siitä, että ei tarvita hoitoa. Tämä tutkitusti syntyy riittävästä liikunnasta ja sopivasta ravinnon ja nautintoaineiden kulutuksesta. Eli terveydenhuollossa pitää maksaa potilaiden terveestä ajasta ei sairauksien hoidosta. Voittojen toimijoille pitää syntyä sairauksien välttämisestä. Silloin palkkaisimme sote palveluina liikunnanohjaajia ja ravinto-oppaita ja amerikkalaisen tutkimuksen pohjalta säästöä voi syntyä 40% kun liikumme tarpeeksi ja olemme terveempiä.
Ei taida nyt syntynyt sote uudistus onnistua tässä, vai?
Helsingin Sanomien haastattelemat asiantuntijat ovat vastakkaista mieltä tasa-arvovaikuksesta.
http://www.hs.fi/politiikka/a1446992435472?jako=942fc03420718c4be3e9e2e37aa66bf3&ref=fb-share
Kiireestä puhuminenkin on hiukan kyseenalaista.
Päätökset tehdään kuten Soininvaara itsekin tietää lehmänkauppojen kautta. Tämä oli periaatepäätös, joka saatiin aikaan lehmänkaupalla — ja toteutuksen suunnitteluun käytetään vielä paljon aikaa.
Jos Vihreiden ja SDP:n hallitus tulee niin varmaan voitte vielä tuhota tämän uudistuksen tai napata omiin nimiinne. Ihmetyttää muutenkin Vihreiden veljeily Suomen antiliberaaleimman puolueen SDP:n kanssa.
Itse kirjoitin samasta huolesta parisen päivää sitten.
Kirjoituksessani on tilasto eri maiden terveydenhuoltomenoista osuutena BKT:stä. Suunta on selvästi se, että mitä enemmän systeemi perustuu yksityisiin toimijoihin, sitä enemmän siitä maksetaan.
Vahvasti epäilen luvatun kolmen miljardin säästön syntymistä.
http://kyseenalaistava.blogspot.fi/2015/11/sote-syo-sinunkin-poydassasi.html
Niin kauan kuin olen Japanissa asunut (yli 20 vuotta), olen ihmetellyt, miksei Suomessa ole Japanin mallin mukaista terveyspalvelua.
Japanissa pakollinen terveysvakuutus maksetaan verotuksen yhteydessä siten että valtio verottaa tuloista ja omaisuudesta progressiivisesti ensin oman osuutensa. Sen jälkeen kunnat verottavat oman osuutensa JA terveysvakuutusmaksun progressiivisesti. Yhteensä veroa kerätään esim. keskituloisilta noin 15 %, josta terveysvakuutus on noin 4–5 %. Lisäksi maksetaan enimmillään noin 100 euroa vanhuusvakuutusta, jonka kunnat keräävät rahastoonsa tulevia tarpeita varten.
Progressiivisuudesta johtuen rikkaat maksavat (paljon) enemmän kuin köyhät terveydenhoidostaan.
Terveys vakuutus korvaa 70% ja yli 70-vuotiaille 80% kaikista terveyspalveluista, kuten sairaalakuluista, lääkkeistä, lääkärissä käynneistä (myös hammashoidosta). Vähätuloisilla oma vastuun yläraja on noin 50 euroa kuukaudessa. Sen ylimenevä osa palautetaan.
Esimerkiksi asuinkaupungissani Tokion Hinossa (noin 200.000 asukasta) on julkinen täyden palvelun kaupungin sairaala ja kymmeniä yksityisiä klinikoita (joissa on lääkäri,sairaanhoitaja, laborantti ja pari toimistovirkailijaa). Matka asunnostani lääkärille on noin 500 m ja hammaslääkärille 100 m. Yksityisessä klinikassa ei voi varata aikaa, mutta jonotus kestää korkeintaan puoli tuntia. Jos potilas tarvitsee kiireellistä jatkotutkimusta ja ‑toimenpiteitä (kaikututkimusta perusteellisempia), klinikka tilaa heti ajan erikoislääkärille (jonne pääsee siis välittömästi joko omin neuvoin tai ambulanssilla).
Hinnat julkisella ja yksityisellä puolella ovat samat ja korvaukset samat (maksu on vain omavastuuosuus…ei tarvitse anoa palautusta). Sopivalla lisävakuutuksella voi rahoittaa omavastuuosuutta ja sairaalamaksun (ruoka ja vuode)sekä saada kipurahaa. Sappileikauksessani jäin reilusti plussan puolelle.
Noin 800 euroa ylittävä osuus vuodessa on valtionverotuksessa vähennyskelpoinen.
Voi tietysti mennä suoraan sairaalaankin jonottamaan, mutta nopeammin pääsee klinikan kautta myös erikoislääkärille.
Hei Osmo Soininvaara
Olen aina arvostanut tapaasi kritisoida politiikojen tekemiä ratkaisuja. Nyt tehty SOTE ratkaisu tehtiin KEPU:n ehdoilla. Maakuntamalli tuo KEPU:lle valtaa ‚melkein rajattomasti, ja hunajapurkin, koska verorahat valtion pussista turvaa tulot. KEPU:n tehtävät häviää, kerätä verorahat omilta kannattajilta kunnallisveroina loppuu. Nyt varat tulevat kuin manulle illallinen, siitä yhteisestä pohjattomasta kukkarosta. Täältä lypsämisen KEPU on aina osannut.
Kokoomus sai kerättyä rahat yksityiselle puolelle. Tämän potin suuruus on määrittelemättä. Potilaan maksun pitää olla suurempi, kuin yleisellä puolella. Tasavertaisuus ei tässä voi toteutua.
Vaarana on, että turhat käynnit lisääntyvät. Tämän estäminen on todella vaativa tehtävä, eikä missään nimessä helppo. Tätä valitettavasti tapahtuu nyt. Tämä maksaa, vie paikan todella avun tarvitsevilta, ja ruuhkauttaa. Tässä pitää rajata sitä summa ja todellista lääkärin tarvetta, mitä käynti siellä maksaa. On luulotautisia, joilla todellista lääkärin tarvetta ei ole, jos näillä on piikki auki, siitä maksetaan aivan turhaan. Eikä täällä puolella saa tilanne mennä siihen, että yliopisto sairaalan palvelun saa helpommilla perusteilla, joka rakentaa sinne turhia tutkimuskäyntejä.
Osmo: “Jos ei voida osoittaa, että hoito kaupunkien ulkopuolella on huonontunut sen takia, että kaupungeissa on valinnanvaraa, ei valinnanvaran mahdottomuus maalla voi olla argumentti valinnanvaraa vastaan kaupungeissa.”
Olen tasan ja täysin samaa mieltä, tämä on tehokkuusperiaate toisin lausuttuna. Voitaisiinko perustuslakiin saada sellainen pykälä, että sellainen ihminen joka ei tätä periaatetta hyväksy, on automaattisesti henkipatto, eikä nauti lain suojaa missään asioissa?
Ulkomaisia terveyspalveluja tarjoavia sijoitusyhtiöitä, “Mehiläisiä”, en ole tavannut edes Tokiossa. Niitä saattaa olla, mutta veronsa ne joutuvat maksamaan Japanissa ja pääosin siihen kaupunkiin, missä klinikka toimii.
Sen sijaan ulkomaisia vakuutusyhtiöitä sekä USA:sta että Euroopasta ym. toimii runsaasti. Ne tarjoavat lisäturvaa Japanin kaikille Japanissa asuville pakollisen terveysvakuutuksen omavastuuosuuteen.
Pieni, yhden lääkärin yksityisklinikka mahdollistaa omalääkärin, joka tuntee hyvin asiakkaansa koko terveyshistorian käyttämättä vastaanottoaikaa tietokoneelta lukemiseen. Minun lääkärilläni (joka on koko kaupungin johtava lääkäri) ei ole edes tietokonetta, vaan paksu ruutuvihko, jossa on merkinnät jokaisesta käynnistäni ja toimenpiteistä tähän asti 15 vuoden ajalta. Pääasiassa käynnit ovat reseptien uusimisia. Ne on uusittava kerran kuussa. Joka toinen kuukausi otetaan verenkuva ja kerran vuodessa tehdään täydellinen terveystarkastus (jonka kaupunki maksaa kaikille yli 65-vuotiaille).
Mitä ovat nämä “itsestään selvät reseptit”? Eikö niiden pitäisi olla käsikaupassa? Vai onko niin, että lääkeviranomaiset arvioivat asian huonommin kuin Soininvaara?
Uudistuksessa kannattaisi miettiä myös niitä sosiaali- ja terveyspalvelujen suurkuluttajia, jotka tuottavat kymmenien tuhansien eurojen kuluja vuosi toisensa jälkeen. Kokonaiskustannusten kannalta on varsin yhdentekevää missä perusterve ihminen asioi kerran kahdessa vuodessa yleislääkärillä.
Väärin jos menet lääkärille asiassa joka ei edellytä sairauslomaa on se sinun omaa aikaasi
Ei kai siihen muuta syytä liene kuin että Osmo ja kumppanit pitävät vakuutusmuotoista järjestelmää liian kalliina — ja pakottavat kaikki muutkin tahtomaan jotain muuta.
Miten kerran viidessä vuodessa lääkärissä käyvä perusterve perussuomalainen pystyy valitsemaan parhaan hoitopaikan ja hoitajan?
Saadaanko terveyspuolen Tripadvisor, jossa saa tehtyä haun vaikkapa Uudenmaan tuhansista lääkäreistä ja tarvittaessa laitettua ne järjestykseen joko hinnan tai asiakasarvion perusteella.
Rinnakkainen toimija nykyisen julkisen palvelun rinnalle tarkoittaa lisää normeja, sääntelyä, mittausta, määrittelyjä ja valvontaa. Eli ko koneiston pyörittämiseen valtavat määrät kovapalkkaisia “asiantuntijoita”, jotka tekevät kansalaisten terveyden kannalta täysin turhaa työtä.
Yhteisestä pussista maksettavien terveyspalveluiden yksityistämiseen lähdettäessä on tehty valtava virhe eikä paluuta ole. Kuten on todettu, terveenkin ihmisen “hoitamiseen” voidaan käyttää loputon määrä rahaa ja resursseja. Ja kun kyseessä on ihmisen terveys, kukaan ei pysty lähimainkaan kattavasti määrittelemään, mikä on turhaa ja mikä vähemmän turhaa.
HS:n sanomien haastattelema asiantuntija totesi valinnanvarasta lisäksi näin:
“Ainoa keino turvata esimerkiksi laadukkaat sosiaalipalvelut kuten vanhustenhoito pienillä, syrjäisillä paikkakunnilla on juuri valinnanvapaus.”
Täsmälleen.
Pitkässä juoksussa suurimmat säästöt saadaan siitä, että terveys- ja sosiaalitoimet ovat saman operatiivisen johdon alaisena. Nythän kunnat ja kuntayhtymät pompottelevat eräitä asiakasryhmiä, mm. vanhuksia, sosiaalipuolelta terveyspuolelle ja päinvastoin.
Uudistus on tervetullut. Suomessa on ollut liian kauan liian halpa, tehokas ja oikeudenmukainen terveydenhuolto.
Pääseekö työterveyslääkärille ihan yleisesti hoidattamaan asioita, jotka eivät varsinaisesti liity työtehtäviin (esim. työssä syntyneen rasitusvamman hoito, sairasloman hakeminen)? Ainakin meillä on kielletty kävijälle osoitettavan laskun uhalla käyttämästä työterveyshuoltoa esim. vapaa-ajalla tapahtuneen kohun tutkittamiseen, ja aika harva reseptikään varmaan juontaa työssä syntyneistä vaivoista.
Ei niitä lääkärissä vain harrastuksen vuoksi käyviä ihmisiä kovin paljon ole — ja kuka sinä (tai Osmo) olet päättämään, mikä kenellekin on turhaa?
Voisi olettaa, että Saksasta löytyisi asiasta tutkimustietoa (ehkä Suomestakin), mutta eipä täällä kukaan mitään konkreettista ole esittänyt.
Vähän googlailin noita turhia lääkrissäkäyntejä, mutta eipä niitä niin vain löydy.
USA:ssa lääkärissäkäyntien syitä on tutkittu, esim: “study included data from 14,000 people in Olmsted County, Minn., who were part of the Rochester Epidemiology Project and who visited a doctor or other health care provider sometime between Jan. 1, 2005 and Dec. 31, 2009” — 10 kärjessä lista ei sisällä turhia käyntejä.
http://www.huffingtonpost.com/2013/01/17/common-reasons-see-a-doctor-skin-disease_n_2497424.html
Vapaus valita missä jonossa seisoo?
Ihmettelen kyllä vähän tuota valinnanvapauden käsitettä — itse olen ainakin aika huono arvioimaan missä joku hoito pitäisi tehdä ja vlelä huonompi olen ennustamaan tulevaisuutta, eli mikä tulevaisuuden hoidontarpeeni pitäisi olla.
Koska en todennäköisesti voi valita Sveitsiläistä klinikkaa Alppimaisemilla, niin mieluusti jättäisin nämä akuutit valinnat ammattilaisten käsiin. Vai mistä tässä nyt oikein on kyse?
Poliitikot tekisivät ison palveluksen, kun puhuisivat ymmärrettävästi. Tähän astisen potilashistoriani valossa valinnanvapaus ei ollut se suurin terveydenhuollollinen ongelma.
> Julkisille terveyskeskuksille samat säännöt
Ensimmäisen säännön pitäisi olla julkisen sote-piirin konkurssin salliminen. Vasta tästä lähtökohdasta alkaen voidaan puhua samoista säännöistä. – Tällöin myös sote-piirien määrä olisi epärelevantti kysymys.
Nyt symmetriaa yritetään luoda valitsemalla yksityisiksi toimijoiksi vain poliittisesti sopivia firmoja. – Jos on väärin lobannut tai tukenut väärää puoluetta, voi syyttää vain itseään. – Sote-piiri sen kun porskuttaa, kyllä joku sen puuttuvan rahan lähettää, niin kuin aina ennenkin.
> Ruotsin kokeilua vielä vähän aikaa ennen
> kuin ryntää ottamaan sen keskeneräisenä
> käyttöönsä.
Valmista maailmaa ei ole eikä tule. Meidän on itse se tehtävä. Tässä ja nyt. Päivä päivältä paremmaksi.
Eikö tosiaan ole muita keinoja hillitä turhien terveyskeskusasiointien määrää kuin jono? Yksittäisen 20 minuutin yleislääkäriajan tuotantokustannukset tuskin poikkeavat terveyskeskuksessa ja yksityisellä lääkäriasemalla juuri toisistaan. Tai jos niin ehkä yksityisen eduksi, koska yksityisillä monia käytännön asioita kuten tietojärjestelmiä pidetään paremmassa kunnossa eikä lääkärin aika mene jumittaviin ohjelmiin.
Noin muuten kuvittelisin, että säästöjen kannalta tärkeää olisi keskittyä ratkaisemaan niiden 20 prosentin terveyspalvelujen tuotanto, jotka käyttävät 80 prosenttia resursseista, vai olisikohan se tässä jakauma jyrkempikin. Enemmistö poliittiseen keskusteluun osallistuvista kuuluu kuitenkin siihen 80 prosenttiin joka käyttää 20 prosenttia resursseista — ja he tietysti keskustelevat siitä, mikä heidän arjessaan on tuttua. Siitä tuskin voi kauheasti säästää.
Jotkut uusavuttomkat vanhemmat raijaavat muksunsa lääkäriin joka kerran, kun tämä saa nuhan. On arvostuskysymys, onko käynti turha, mutta jos tätä helpotetaan, kustannukset kyllä kasvavat.
Ehkä niitä turhia ensikäyntejä on vähän, mutta yksityisellä lääkärillä on turhan suuri kiusaus määrätä varmistavia tutkimuksia ja seurantakäyntejä.
Jotkut antavat, jotkut ei. Jotkut työterveysasemat taas ei anna sairaslomaa käynnin ajaksi, jolloin tehtävä sisään aika vaikka on joutunut matkustamaan kaupungin toiselle puolelle sen vuoksi. Siksi vähän hankalammat asiat hoidatan julkisella puolella koska antavat sairaslomaa koko päiväksi.
“Nythän hyväosaiset eivät ainakaan Helsingissä edes tiedä, missä heidän terveysasemansa sijaitsee”
Helsingissä on saanut muutaman viime vuoden aikana harrastaa jonkin verran tarkkaavaisuutta kenen tahansa tietääkseen missä terveysasema kulloinkin sijaitsee. Asuessamme Kruununhaassa oma terveysasema lakkautettiin ja piti siirtyä Viiskulman ta:n asiakkaaksi. Käpylään muutettuamme ei tainnut mennä kuin noin vuosi, kun jälleen oma Koskelan ta lakkautettiin ja pitikin siirtyä Oulunkylän ta:n asiakkaaksi. Eli ovat nuo terveyasemat ainakin omalla kohdalla olleet aina vain kauemmas pakenevaa laatua.
Miten julkinen palvelu nykyään määrittää minkälaista hoitoa kenellekin annetaan niin että ihmiset ovat tasa-arvoisessa asemassa eri puolilla maata? Osaako julkinen palvelu toteuttaa tuon nykyisin ihan automaattisesti ilman mitään erityisempää ohjeistusta, mutta yksityispuolen tolloille pitää joka ikinen toimenpideohje kirjata johonkin toimenpideohjeistukseen että varmasti osaavat allergialääkereseptin viidessä minuutissa kirjoittaa?
Yksityiselle puolelle pitää kirjoittaa määräykset siitä, mikä hoito katsotaan taropeelliseksi, koska yksityisen ansaintalogiikan kannalta kaikki hoito ja tutkimus on kannattavaa.
> jokaisen toimenpiteen pitää tuottaa
> marginaalikustannusmielessä lääkäriasemalle
> vähän tappiota
Tämä saavutetaan siten, että sote-alueen lääkärikäynti maksaa halvimman tarjouksen tehneellä toimijalla nolla euroa (tai muu poliittisesti päätetty maksu) ja muut perivät käynnistä sen mitä sielu sietää. – En menisi tuon nollan alle – ettäkö potilaalle vielä maksettaisiin käynnistä.
Toiminnan tehokkuuden kannalta on olennaisen tärkeää, että tuo marginaalinen tappio aiheutetaan potilaalle! – Vasta tällöin potilaasta tulee palvelun asiakas eikä tuote, niin kuin nykymeno taitaa olla.
Uskoisin, että tullaan toimimaan niin, että sotepiiri julkistaa hinnaston, jonka perusteella lääkäriasemille maksetaan. Pääosa maksusta perustuu kirjautunieden potilaiden määrään ja riittävfän pieni osa tehdyistä toimenpitistä. Tällä vältetään se, ettei korvatuloehdusta potevalta tehdä malariatestiä.
Turhien lääkärikäyntien estäminen (jo nykyisinkin) onnistuu vain sillä, että hoitaja kysyy oireet tai tutkii potilaan ja tekee diagnoosin joko puhelimessa tai vastaanotossa. Duodecimin “Etsi diagnoosi” ‑palvelun voisi avata julkiseen käyttöön, niin ihmiset voisivat ensin selvittää asiaa itse, niin ei tarvittaisi niin paljon hoitajiakaan…
Entä julkinen puoli? Mikä takaa sen että oireista A tehdään tutkimus B, eikä tehdä tutkimuksia C ja D? Onko tässä joku ohjeistus jo olemassa, vai osaako julkisen puolen lääkärit tuon jo peruskoulupohjalta?
Julkisen puolen lääkäri ei hyödy mitään siitä, että teettä laboratoriolla paljon tutkimuksia, päin vastoin, oman organisaation budjetti hupenee,m kun yksityisellä puolella jokainen tutkimus tuottaa voittoa. Siksi yksityisen puolen laboratoriolähetteitä kannattaa vähän seurata. Vakuutusmuotoisessa terveydenhuollossa vakuutusyhtiöt valvovat niitä tarkasti.
Yhtälailla yksityiselle puolelle pitää asettaa myös velvoite korjata hoitovirheet ja komplikaatiot omalla kustannuksellaan.
Nykyinen malli, jossa yksityinen lähettää virheensä verovaroin julkiselle puolelle korjattavaksi, on kestämätön. Hyvää bisnestä se toki on.
Käytäntöjä on monenlaisia, minulla on laaja ja vapaa työterveys.
Koko työurani ajan (yli 10 vuotta) olen saanut sairaslomaa aina halutessani omalla ilmoituksella, päässyt aina haluamalleni erikoislääkärille koska haluan, varata aikoja vaikka fysioterapeutille tai saanut halutessani vaikka magneettikuvauttaa itseäni.
Julkisesta terveydenhuollosta en tiedä mitään, koska en ole tainnut sellaisessa tällä vuosituhannella käydä.
Tilastoja kiitos. Olen siinä käsityksessä että terveydenhuoltoa kuormittavat yli 60-vuotiaat ja alkoholistit.
tasa-arvoinen kohtelu tervydenhoidossa ole edes tavoite vaan kunnallisen itsehallinnon puitteissa joka kunnassa on erilainen palvelutaso ja erikoissairaanhitoon pääsee vain paikallisen isä-aurinkoisen päätöksellä.
Jos et kuulu suosikkeihin niin olet priorisoinnissa hännillä
Kokoomus on ihastunut palveuseteihin,sko-Seljavaaran mukaan Helsinkikin jakaa palveluseteleitä, mutta kun kyselin terkkarista , mistä niitä saa niin eivät tienneet !!
Ilmeisesti niitä jakelavt poliitikot tiskin alta tuttaville ?
Sama ongelma varmaan laajenee valtakunnan tasolle.
Uudistuksen tavoitehan on pienentää kustannuksia, mutta Ruotsin kokemusten mukaan jonojen tuomien rajoitteiden poistaminen on johtanut kustannusten nousuun eli aivan päinvastaiseen tulokseen.
Niinpä Kokoomus jo ilmoitti, ettei malli voi olla Ruotsin malli eli vapaata valintaa ei sallita
Niinpä palvelun saatavuutta halutaan edelleen rajoittaa säästöjen vuoksi
Yksi ratkaisu ovat nuo palvelusetelit, joita voi pyytää yksityistä hoitoa varten.
Setelin omavastuu voi olla esim 30 % luokkaa ja se rajaa käyttäjiä vain ns parempaa väkeen.
Tai kuten Aki Linden juuri esittää, potilaalla ei voi antaa valinnanvapautta vaan valinnanvapaus koskee vain lähetteen antajaa eli isä aurinkoinen päättää edelleen kuka hoidetaan ja missä
Mä taas olisin halunnut maksaa normikäytännön mukaan kuten lastenkin kanssa käydessä (vaikka vakuutuksesta osa kuluista takaisin), mutta sinne johonkin mystiseen piikkiin meni. Oli vähän outo olo. Ei ihme, että maan talous ei ole kunnossa. Hyväkuntoisen, aikuisen, perussuomalaisen elämää oikein imelletään. Voisin taas kerran äänestää ainoaa mahdollista puoluevaihtoehtoa eli Vihreitä jos he edes peräänkuuluttaisivat vähän karumpaa ja säästeliästä menoa. Laitettaisin paukut ja konjakit vanhuksille ja huono-osaisille.
Se on vanhemmuutta, eikä uusavuttomuutta. Ammattilaisetkin ovat usein sokeita, kun on omasta lapsesta kyse.
Mikä estää, etteivät uudet sote-alueet valvoisi asioita yhtälailla.
Tavalliset laboratoriokokeet eivät ole oikein hyvä esimerkki, sillä labra-analyyseissä toimii suuruuden ekonomia, t.s. että on varaa automatisoida ja on riittävästi kuormaa pyörittää laitteita 24/7. Ainakin jotkut julkisomisteiset laboratoriot ovat hyvin kilpailukykyisiä. Perinteinen kimalaisten ansaintamalli on murroksessa.
Tämä olisi ollut hyvin helppoa korjata yksityisen toimijan pakollisella virhevastuuvakuutuksella. Käsittämätöntä, ettei sitä ole tehty. Toivottavasti nyt tehdään.
Niin markkina vastaa kuin sinne huudetaan.
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/porssi-pihlajalinna-kiitaa-11–7‑prosentin-nousussa-sote-ratkaisun-ansiosta/gPQ2EWCz?ref=twitter:dabc
OS:
“Terveiden hoitaminen on halvempaa kuin sairaiden
Lääkärikeskus, joka onnistuu saamaan asiakkaikseen vain tervettä keskiluokkaa, pärjää paremmin kuin huono-osaisilla alueille toimiva. Tätä ongelmaa voi yrittää korjata pisteyttämällä asiakaskunta –ja maksamalla osa korvauksesta suoritteiden perusteella. Helppoa se ei ole. Tässä on koko järjestelmän ehkä vaikein kohta taklattavaksi.”
Ensimmäinen askel on se, että lainsäädännöllä kielletään sote-hyväksyttyjä lääkärikeskuksia valikoimasta asiakkaitaan. Valikointitavat voivat olla varsin “hienostuneita”.
Pelkkä sijainti valikoi asiakkaita. Tervesuasema Munkkiniedmessä saa erilaisia asiakkaita kuin Itäkeskuksessa tai Vallilassa.
Epäilemättä — ja samat säännöt julkiseen perusterveydenhuoltoon, koska siellä taas kaikki maksaa eikä raha seuraa potilasta.
Tällä hetkellä meilläpäin kiertää huhu, että terveyskeskuslääkärien irtisanoutumisen taustalla olisi määräys välttää kaikkien lähetteiden kirjoittamista olivatpa ne tarpeellisia tai eivät.
Markkinatalous epäonnistuu hyvin usein silloin, kun transaktion (terveydenhoito) osapuolilla on epäsymmetrinen informaatio sovittavasta palvelusta. Tässä tapauksessa potilas ei pysty arvioimaan lääkärin toimenpiteiden hyödyllisyyttä saatikka sotealueen virkamies. Tämän takia julkisen sektorin toteuttama terveydenhoito on taloudellisesti tehokkaampi tapa tuottaa palvelut.
Jenkeissä on yksityiseen palveluntarjontaan perustuva terveydenhoito, jossa ihmiset ottavat vakuutuksen, joka maksaa palveluntarjoajille kulut. Siellä terveydenhoitomenot ovat n. 16% bkt:stä. Suomessa n. 8%.
Julkisen terveydenhoidon tuottavuutta voitaisiin parantaa paljon tehokkaammin tehostamalla sen organisointia ja poistamalla yksityisen terveydenhuollon kela-korvaukset.
> Olennaista on, että jokaisen toimenpiteen pitää tuottaa marginaalikustannusmielessä lääkäriasemalle vähän tappiota, jotta ylihoidon insentiivi poistuisi.
Ja tuohan tarkoittaa tietenkin alihoidon insentiiviä. Minusta perinteiset lääketieteelliset kriteerit ovat luontevin tapa ohjata hoitopäätöksiä. Rahalliset insentiivit erilaisten kehiteltyjen korvaussäännösten kautta ovat huono approksimaatio, joka vääretää hoitoa aina joissain kohdissa yhteen tai toiseen suuntaan. Mieluummin lääkärit päättämään siitä, mitä hoitoa kenellekin kannattaa antaa, kuin antaa ekonomien ja poliitikkojen ohjata potilaskohtaisia hoitovalintoja.
Lääkärille voi antaa tulospalkkauksen. Lääkäriasemien lääkärit saavat huomattavan osan tuloistaan osinkoina, jotyen niiden kannattaa teettää tutkimuksia mahdollisimman paljon. Muista, miten kävi, kun vakuutusyhtiöt toivat lapsivakuutukset, joissa lupasivat maksaa kaiken. Täysin tervettä ihmistä voi tutkia loputtomiin.
Tämä ei tule koskaan toteutumaan, koska se kaatuu maakuntien kepukapinaan. Oma “aluesairaala” lähtee ja sehän ei kunnon kepuloiselle kelepaa!
Jos kerran Ruotsin keskeneräinen malli ei kelpaa, niin miten olisi kanadalainen British Columbia-malli. Työterveys on sielläkin suurten yritysten oma asia. Normaali systeemi on hyvä ja yksinkertainen. Oma lääkäri on AINOA kunnon ratkaisu!
Lääkäreillä on siellä yleensä kimpassa terveysasemat (keskimäärin 4–6 lääkäriä), joissa on sairaanhoitajat myös. Laboratoriopalvelut ostetaan ulkopuolelta. Jokainen
potilas valitsee itselleen lääkärin, josta tulee todellinen perhelääkäri vauvasta vaariin.
Tarvittaessa hän määrää erikoislääkärille. Mutta vain oman lääkärin kautta.
Lyhykäisyydessään provinssi määrää taksat jokaiselle toimenpiteelle. Jokainen potilas maksaa tulojensa mukaista terveysmaksua kuukausittain ja pienituloiselle se on ilmaista.
Päivystys hoituu sairaaloiden päivystyksessä, mutta myös ns. walking-klinikoilla, joihin voi mennä, jos esim sairaala on kaukana. Taksat on kaikilla samat, joita provinssi säätelee.
BC on Suomen kokoinen ‘maa’, jossa provinssi hallinnoi terveydenhoitoa mukaanluettuna taksat. Ehkä sillä on paremmin narut hallinnassa ja poliittiset muutokset eivät horjuta systeemiä. Kannattaisi tutustua vakavasti. Jos täällä tätä sote-uudistusta synnytetään 15 vuotta, en ymmärrä, miksi pyörä on keksittävä uudelleen ja uudelleen, mutta ei ole varaa ottaa mallia toimivista ratkaisuista, vaikka Ruotsista ja tehdä korjauksia eikä antaa yksityisten lääkäriasemien kasvaa holtittomasti ja periä suuria maksuja. Kansanedustajat matkustavat paljon ja ymmärrän esim. Etelä-Amerikan houkuttelevuuden, mutta eikö matkoihin voitaisi sisällyttää myös hyödyllisiä opintomatkoja?
Ihmisen kolme-viisi viimeistä elinvuotta ovat kalleimmat. Mutta ne ovat kallimpia myös sinun kohdallasi.
Alkoholisti ei juurikaan työllistä terveydenhoitoa enempää kuin muutkaan, kolme-viisi viimeistä vuotta ovat ne kalleimmat
Eikä alakoholisti nykyään ole mikään entisaikojen korvikkeita juova pultsari.
Nykyään n 85 % alkoholin suurkuluttajista on töissä ja käyttää työterveyshuollon palveluita.
Yli 75-vuotiaitten käy lääkärissä yhtä paljon kuin alle 2 vuotiaat, joten elon molemmissa päissä käydään yhtä useasti lääkärille
Lääkärissäkäynnit nousevat jo 35-ikävuoden jälkeen merkittävästi eivätkä poikkea olennaisesti +65-vuotiaitten määristä
http://www.stat.fi/artikkelit/2014/art_2014-12–08_002.html?s=0#6
Lääkäriasemille maksetun korvauksen täytyisi olla oleellisesti sotepiirin omakustannushintaa pienempi jotta jarrutusmekanismin (jonotus) poistumisen aiheuttama tutkimusten lisääntyminen ei aiheuttaisi budjettiylityksiä.
Realismia on että uudessakin maailmanjärjestyksessä pitää olla tapa jolla hyvätuloiset saadaan maksamaan palvelustaan enemmän. Tämä tapa lienee vakuutusvetoisuus, jossa maksamalla preemio oheispalvelu paranee. Omasairaalan esimerkki osoittaa että vakuutusala on Suomessa oppinut kustannustietoiseksi. Käytännössä isännättömän rahan ongelma poistuu kun vakuutusyhtiö omistaa asiakkuuden ja ammatinharjoittajat toimivat vakuutusyhtiön alihankkijoina.
Yksityissektorilla on siis jatkossa korkean ja matalan katteen potilaita. Vähän sama kuin takavuosien erikoismaksuluokka julkisessa sairaanhoidossa.
Saattaisi toimiakin, siis terveidenhoitopuolella. Harva jaksaa närkästyä siitä että ostamalla triplahintaisen business-lipun pääsee lentokoneeseen nopeammin, istuimet ovat mukavampia, ruoka parempaa ja lentohenkilökunta esteettisesti korkeatasoisempaa kun substanssi, siis siirtyminen paikasta A paikkaan B on kuitenkin sama. Miksei siis terveydenhuollossa?
Usko siirtää vaikka vuoria, niinpä niin. Mutta hyvin harvoin poliittinen tai ideologinen usko auttaa ihmistä, joka tarvitsee sairaanhoitopalveluja.
Kun puhumme terveydestä, puhumme ihmisen koko elämästä. Noin 80- 100 vuodesta. Me emme tiedä, kukaan ei tiedä mitä sairauksia on edessämme seuraavan sadan vuoden aikana. Voimme tietää vain väestöpohjan, sen iän ja mahdollisen terveydentilan noin kutakuinkin, mutta emme mitenkään sataprosenttisella varmuudella.
Olkaamme realisteja ja pelätkäämme pahinta ja toivokaamme parasta kanssaihmistemme kanssa. Se mikä tapahtuu voi olla myös yllättävää. Terveys tai sairaus on jotain sellaista mitä ei voi ennustaa, ei koskaan ihan varmasti.
Olen hyvin pahoillani, että sinä Osmo S annat niin kovin yksipuolisen kuvan näennäisen hyvinvoivasta keskiluokasta. Uskon siihen vasta sitten kun keskiluokkaisessa perheessä kasvanut nuori ei räjäytyä ostoskekuksissa pommeja tai uhkaile kouluissa toisia tai mene sinne aseistautuneena, vasta silloin uskon hyvinvoivaan ja terveeseen keskiluokkaan, kun keskiluokkaiset eivät toteuta yhtään itsemurhaa tai surmaa perhettään tai eivät sairastu alkoholisimiin tai tarvitse mielialalääkkeitä tai eläköidy mielenterveydellisistä syistä.
Illuusio terveestä ja hyvinvoivasta keskiluokasta on hyvin hauras, sekin.
Mielenkiintoista asiassa on, että kaikkien kiinnostus tuntuu olevan hallintohimmelissä, kun todelliset säästöt saadaan vasta palvelun tasoa laskemalla. Kysymys onkin, mikä oikeasti on julkista palvelua ja mikä on turhaa rahan hukkaa?
Jos on outoja oireita, esim. yllättävää päänsärkyä tai muita oireita, miten voi asiantilaan selvyyttä saadakseen tietää etukäteen, onko sitä selvittävä yhteydenotto terveysasemalle, ja mahdollisesti erikoislääkärille sekä tarvittavat tutkimukset turhia? Oireisiin on kai kuitenkin aina jokin syy …
Pitääkö poissulkevien tutkimusten teosta luopua nyt sitten kokonaan? Entä jos niiden ansiosta on löydettävissä, jotain progressiivisesti kehittyvää, mutta vielä varhaisessa vaiheessa parannettavissa olevaa? Ilmeisesti lääkärien diagnoosien tulee jatkossa tuottaa joka kerta napakymppi, jopa sellaisissa, ei ehkä edes kovin tavanomaisissa tapauksissa, joissa varteenotettavia vaihtoehtoja on monia.
Siteeraan professori Juhani Lehdon mielipidekirjoitusta:
“Noin kymmenen prosenttia sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaista tarvitsee niin paljon tai kalliita palveluita, että heidän hoitoonsa käytetään vuositasolla noin 80 prosenttia kaikista terveydenhuollon resursseista. Onko siis tarkoitus antaa kymmenelle prosentille asiakkaista valta valita, missä 80 prosenttia rahoituksesta käytetään? Näitä potentiaalisesti vaikutusvaltaisia asiakkaita on erityisesti vanhuksissa, lastensuojelun tarpeessa olevissa perheissä, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivissä ja vammaisissa.”
Olen usein miettinyt että monille potilaille kannattaisi palkata palvelukoordinaattori, joka hoitaisi vaikka viiden potilaan asiaa päätyökseen. Palvelujen suurkuluttaja voi aiheuttaa helposti yli sadan tuhannen euron kulut vuodessa. Nämä olisi usein mahdollista vähintään puolittaa jos joku ottaisi sen asiakseen.
Hamilo: Noin muuten kuvittelisin, että säästöjen kannalta tärkeää olisi keskittyä ratkaisemaan niiden 20 prosentin terveyspalvelujen tuotanto, jotka käyttävät 80 prosenttia resursseista, vai olisikohan se tässä jakauma jyrkempikin. Enemmistö poliittiseen keskusteluun osallistuvista kuuluu kuitenkin siihen 80 prosenttiin joka käyttää 20 prosenttia resursseista – ja he tietysti keskustelevat siitä, mikä heidän arjessaan on tuttua.”
Hamilo osuu naulankantaan!
Tässä on jonkunmoinen “egosentrinen” näkökulma: asioita pohditaan vain omasta kokemusmaailmasta käsin, eikä koko systeemin näkökulmasta.
Toisaalta “valinnanvapaus” retoriikka on kovin myyvää.
On todella hämmentävää huomata, että jopa monien Kokoomuksen sote-asiantuntijoiden ajattelussa vain kilpailun edistäminen uskotaan tuovan säästöjä. He eivät näytä edes vielä ymmärtävän integraatioon liittyviä mahdollisuuksia, eivätkä lainkaan ole pohtineet kilpailun korostamisen synyttävän haasteita integraation ja hoitoketjujen toimivuuden näkökulmasta.
Toisaalta ennaltaehkäisyn väitetään olevan kustannustehokkaampaa kuin sairauksien hoidon. Eli pitäisi panostaa terveisiin, että pysyvät terveinä.
Semmoista julkista juttua ei olekaan, mihin panostamalla ei kuulemma syntyisi pidemmällä tähtäimellä paljon säästöjä (en viittaa nyt Odeen, vaan epämääräisiin “euro asiassa X on kahde euron säästö äasiassa Y”). Jännä juttu kun tämä ikiaikainen “panostat mihin tahansa julkiseen palveluun kuinka paljon tahansa, niin aina vaan tulee säästöä”-ajattelumalli ei kuitenkaan toimi yksityisten kanssa.
Tai sitten tuossa lauseenparressa on jotain pahasti pielessä. Muutenhan koko kestävysvaje saataisiin ratkaistua sijoitamalla jokunen miljardi polkupyöräilyyn.
Totta, tätä tuo esittämäsi pisteitys tasoittaa.
Tarkoitin itse valikoinnilla sitä, ettei lääkärikeskus saa torjua sinne pyrkivää ihmistä. Käytännössä tämän voi tehdä esim. antamalla aikoja tietyn profiilin tai historian omaaville ihmisille vain kuukausien päähän.
Tulevaisuudessa tämä on mahdollista, sillä sekä sosiaali- että terveyspuoli ammentavat samasta rahapussista. Nyt tämä ei onnistu, sillä sosiaalipuoli on (pääasiassa) kuntien, mutta sairaanhoito (pääasiassa) kuntayhtymien vastuulla. Kumpikin haluaa minimoida kustannuksiaan ja sysii asiakkaitaan naapurin kustannukseksi.
Jaa, että Attendo, Pihlajalinna ym. ovat lääkärien omistamia???
Kaikkea sitä väitetään… en ole vielä tähän ikään (67 v.) mennessä joutunut ennaltaehkäisyn kanssa tekemisiin enkä usko, että ikinä joudunkaan — ergo: ei sitä ennaltaehkäisyä ole Suomessa.
Lääkäreiden määrä ei lisäänny, joten jonot pysyvät jatkossakin. Viimeinen elinvuosisi on kallein, niitä minulla ja Markolla on yksi — tosin suurten ikäluokkien mukana niitä tulee aika monelle ja lyhyessä ajassa.
Suuret ikäluokat tulevat hoivaikään 2025–2030 (80 v mittarissa). Se olisi syytä alkaa muistaa. Nykyiset eläkeläisaktivistit ja puuhakkaat seniorit ovat tuolloin kotipalvelun ja vanhainkotien asiakkaita.
Lisäksi hintaa tuovat kalliit tehokkaat hoidot. Ne tuplaavat yleistymisen syöpäsairauksien hoitokulut!
Tässä ei olisi tarvetta maskuntahengellle ja muulle pelleilylle. Ei enää tekoniveliä tarvitse leikata huonosti 30 paikassa ja hyvin viidessä vaan hyvin kymmenellä työllistetyllä tiimillä.
Silmiä leikataan liian monessa paikassa ja liian huonosti — se pn yksityistä bisnestä huonoimmillaan. Ongelmia on siis niin bisneksessä kuin maakintamenossa.
Katso diacor.fi. Miten ajattelit profiloinnin toimivan?
Eräs keino on säädellä yhteiskunnan toimesta niin, että esim. lääkärikäynnillä ja eri toimenpiteillä on vakio/kattohinta. Näinhän on tehty mm. laboratoriotutkimuksissa. Käsittääkseni jotakin tällaista on suunnitteillakin.
Periaatteessa yksityissektorin valinnan mahdollisuus lisää tasa-arvoa toisin kuin tavallinen demari luulee. Myös köyhät voivat valita yksityissektorin. Alueellista tasa-arvoa tämä kyllä taas heikentää, koska yksityissektori keskittyy suurempiin keskuksiin.
Sote-uudistuksessa olisi hyvä muistaa, ettei sillä tavoitella pelkästään säästöjä vaan hyvää hoitoa/hoitomahdollisuuksia.
On kummallista lukea ja kuulla mediasta kuinka alueita tulee ensin liikaa, mutta jo seuraavana päivänä surraan sairaaloiden häviämistä (ehdotetulla 15 sote-alueella). Juuri tätähän se merkitsee.
Ylidiagnostiikka, ylihoito ja yliseulonta eivät ole korkeatasoista palvelua. Ne eivät edistä terveyttä, mutta vievät potilaaltakin aikaa ja aiheuttavat turhaan ahdistusta.
Myöskään ihmisten jonotuttaminen ei sinänsä säästä yhtään sen enempää kuin alihinnoiteltujen parkkipaikkaresurssien allokointi siten, että autoilijat ajavat korttelin ympäri niin kauan, ettälöytävät vapautuvan tienvarsipaikan.
Hallintohimmelit ratkaisevat eri toimijoiden insentiivit ja insentiivit ratkaisevat, saavatko oikeat ihmiset oikeaa hoitoa oikeaan aikaan, vai tuhlataanko resurssit epäolennaiseen.
Jos joku muu maksaa lääkärikäynnin ja tutkimukset, yllättävän monelle tulee kiusaus käydä varmuuden vuoksi tutkituttamassa pieniäkin vaivoja, jotka voisi hyvin hoitaa kotikonstein (laastari, tulehduskipulääkettä, lepoa), etenkin jos on kyse lapsista.
Tämän todisti hyvin se, mitä tapahtui lasten sairausvakuutuksille joskus muinoin. Systeemi toimi ilmeisesti niin, että vakuutysyhtiön korttia näyttämällä lasku lähti suoraan vakuutusyhtiöön, eikä vanhempien tarvinnut maksaa mitään itse. Tuloksena oli vakuutuskorvausten räjähtäminen ja vakuutusmaksujen nopea nousu.
Nykyään systeemi on toisenlainen. Ainakin meidän vakuutuksemme toimivat niin, että kulut maksetaan ensin itse ja sitten haetaan vakuutusyhtiöltä korvausta ja saadaan osa rahasta takaisin.
Meillä on kaikilla lapsilla sairauskuluvakuutus. Neuvolapalvelut ja vastaavat on haettu julkiselta puolelta, mutta jos lääkäriä on tarvittu, olemme käyttäneet lähes pelkästään yksityistä, koska jopa Helsingissä matkat ovat pitkiä. Autottomalle perheelle matka Itä-Helsingistä lasten viikonloppupäivystykseen on liian pitkä (julkisilla sairaan lapsen kanssa tunti suuntaansa on paljon) tai kallis (taksi maksaisi 2x30 euroa), kun vertaa siihen, että yksityinen lastenlääkäri päivystää noin kilometrin päässä iltakahdeksaan asti.
Tuossa asiassa ympärivuorokautinen neuvontapuhelinnumero (kuten se entinen helposti muistettava 10023 ja nykyinen helsinkiläisten 09 310 10023) on tarpeellinen. Vaikka potilasta näkemättä ei voi varmasti sanoa, onko tarvetta kiireelliselle hoidolle, ammatti-ihmisen mielipide siitä, että korvatulehdusta tai nuhaa ei tarvitse hoidattaa päivystyksessä keskellä yötä, voi estää monta tarpeetonta lääkärikäyntiä tai ainakin siirtää ne halvempaan ajankohtaan.
Ammatti-ihminen osaa kertoa myös sen, millaiset oireiden muutokset ovat vakavia ja vaativat välitöntä hoitoonlähtöä tai jopa hätänumeroon soittamista. Se on hyvä, koska potilas itse tai hänen vanhempansa eivät aina tunnista vakavia oireita. Toisaalta neuvontanumeron olemassaolo saattaa siirtää osan perusteettomista hätänumeroon soittamisista neuvontanumeron puolelle ja sekin on hyvä.
Ei välttämättä.Ruotsissa on päädytty kasvavaan eriarvoisuuteen:Hoidetaan terveitä ja hyljeksitään sairaita.
Tämä johtu siitä, että puolet laskutuksesta tulee lääkärikäynneistä eli kun terkkari imee tehokkaasti kävijöitä niin laskutus kasvaa.
Mutta tulijoiden pitää olla helppoja tapauksia , joista selviää viidessä minuutissa.Heitä myös kohdellaan kuin kuningasta
Sen sijaan vaikeita tapauksia kohdellaan hyljeksisen ja he eivät tula kuin taudin pakottamina
Niinpä havainto Ruotsissa on, että terveiden käynnit ovat lisääntyneet ja sairaiden vähentyneet
Jos lääkäriasemien tulot muodostuvat jatkossa merkittävältä osin kapitaation perusteella, niille syntyy insentiivi saada mahdollisimman paljon terveitä ihmisiä asiakkaikseen. Nyt tätä insentiiviä ei ole.
Kyllä profilointiin keinot löytyy. Se on kovin helppoa, jos jatkossa myös yksityisellä puolella pitää kirjautua jonkin lääkäriaseman asiakkaaksi, kuten nyt on laita julkisessa TH:ssa. Tässä yhteydessä ilmoittautuja antaa mm. sotu-tunnuksensa.
Tuo kapitaatioperiaate on sinänsä mielenkiintoinen, sillä se antaa insentiivin asiakaskunnan terveyden ja hyvinvoinniin parantamiseen. Ymmärtääkseni Obamacaressa on tällaisia elementtejä.
Minun mielestä kalliissa ja hyvässä ei ole mitään vikaa. Mutta arvaisin että vähävaraisilla ei ole varoja käyttää hyvää ja kallista. Että mikä tässä nykyisessä järjestelmässä on vikana, kun varakkaat saavat rahoillaan jo nyt kallista ja hyvää. Kun taas varattomat saavat ovella kuukauden päästä lämmintä kättä ja laastarilappuja.
Tämä ei ole yksinkertaista mutta ei se mahdotontakaan ole ratkaista. Tässä on päämies-agentti ongelma, koska päämies (potilas) haluaa olla terve, agentti (palveluntuottaja) haluaa rahaa, jota se saa jos potilas on sairas. Ei ole väliä kuka maksaa ja missä tilanteessa, asymmetrinen informaatio, valta-asema, jne, kaikki tuottavat poikkeaman siitä, mikä takaa tehokkaan markkinaratkaisun olemassaolon.
Mutta jos ongelma on ylidiagnostiikka, niin maksetaan asiallisista diagnooseista ja laskutetaan turhista testeistä. Julkinen puoli kattaa kustannukset. Jakoon tuleva raha tulee potilasta kohden, korjattuna sillä, kuinka todennäköistä on että hän sairastuu. Potilas maksaa henkilökohtaisella ajallaan ja voi kompensoida sitä rahalla. Jos potilaan aika on tärkeää jollekulle muulle kuin potilaalle, niin tämä joku muu voi maksaa sen ajallisen kompensaation.
Näin saadaan insentiivit kohdalleen. Jos potilas kokee että hoitoon hakeutuminen on turhaa, niin hän ei hakeudu. Jos taas kokee tarpeelliseksi, niin jonottaa tai maksaa rahalla. Näiden parametrien suuruus on vapausaste, josta voidaan poliittisesti päättää maakuntatasolla. Nyt, joku väittää, että valtion pitää päättää tämä asia koska muuten perustuslakia rikotaan, mutta tämä on hölynpölyä.
Jossain määrin raha seuraa potilasta sinne ensimmäiselle vastaanotolle, mutta sen jälkeen rahan pitäisi mennä sinne, mistä tulee toivottua outcomia ja sinne missä aiheutuu kustannuksia, ja rahan pitäisi lähteä sen pussista joka kustannuksesta päättää.
Jotenkin niin, että minä menen lääkäriin ja mulla on maha kipeä. Lääkäri painelee mahaa ja toteaa, että umpisuoli pitäisi leikata ja lähettää sairaalaan. Sairaalassa kirugi toteaa, että joo niin pitää ja leikkaa. Tai toteaa, että ei pidäkään leikata, tarkkaillaan iltapäivä ja lähetetään kotiin.
Jos umpisuoli kuuluu leikata, niin kirurgin leikkauspäätös on oikea, samoin TK-lääkärin päätös lähettää minut. Tällöin TK-lääkärille ja kirurgin sairaalalle kuuluu jäädä pikkuisen voittoa. Jos leikkauspäätös on väärä, TK-lääkäri ei saa mitään, mutta koska kirurgi oli samaa mieltä ja leikkasi silti, niin leikkauksen kuuluu olla sairaalalle tappiollinen.
Jos kirurgi lähetti minut kotiin ja paranin, niin TK-lääkärille kuuluu tulla pikkuisen tappiota ja sairaalalle pikkuisen voittoa. Jos kirurgi lähetti minut kotiin ja kuolen akuuttiin vatsakalvontulehdukseen, niin sairaalan kuuluu tehdä iso tappio, ja TK-lääkärin kuuluu saada pikkuisen voittoa.
Jos TK-lääkäri lähettää minut kotiin ja paranen, niin TK-lääkärin kuuluu tehdä voittoa. Jos kuolen TK-lääkärin kotiin lähettämänä, niin TK-lääkärin kuuluu saada iso tappio.
Tämä ei ole helppoa, erityisen vaikea on tunnistaa tilanne, jossa kirurgi leikkasi turhaan. Mutta ei sitä tarvitse tehdä yksilötasolla. Jos sairaala leikkelee potilaita enemmän kuin keskimäärin ja silti potilaita ei kuole vähempää, niin tämä näkyy tilastossa, sairaala saa voittonsa siitä, että potilaita kuolee vähemmän, ja kustannustason määrää leikkausten määrä, joista ei erikseen makseta, vaan siitä että potilaat eivät kuole.
“En sinänsä usko, että yksityisillä lääkäriasemilla saa lääketieteellisesti parempaa hoitoa – niiden ansaintalogiikka kannustaa ylimalkaisuuteen. ”
Samalla logiikalla julkinen puoli kannustaa jättämään hoitamatta; jonot lyhenee ja kustannuksia säästyy, kun asiakas päätetään jättää hoitamatta.
Eiköhän ole aika lopettaa yksityisen puolen demonisointi.
Poliitikkoja ei kannata ottaa kovin vakavasti ennenkuin he kertovat uudistusten yhteydessä aina häviäjät. Jopa uinuva (eli vähemmän valistunut?) äänestäjä tietää, että kaikki eivät voi voittaa.
Lisäksi aika paljon tästä uudistuksesta kertoisi se, että odotetaanko yksityisten terveysvakuutusten käyvän tarpeettomiksi. Ja jos eivät käy niin miksi ihmeessä eivät. Ja toisaalta voiko omalla ostovoimalla parantaa jatkossakin asemaansa. Uutisointi lukemalla se olisi loppu nyt tai ainakin tarpeetonta koska huippulaatu kaikilla tarpeen mukaan. Tuntuu vain uskomattomalta kun meillä ei ole johdossa kimilsung.
Terveysasemien sijoittumista (resurssien allokointia) pitää tietenkin ohjailla rahalla. Syrjäseudulle tai alhaisen sosioekonomisen statuksen alueelle sijoittuvaa palveluntuottajaa hyvitetään korkeammalla suhteellisella rahoituksella. Alkaa palveluntuottajia kiinnostamaan.
24/7‑päivystyksiä ollaan jo ehkä lakkauttamassa. Parin lääkärin yötyökorvausten säästämisen lisäksi (paitsi jos nuo virat siirretään keskussairaalaan) vältytään muiltakin hoitokuluilta, kun sairaimpien hoitotarve loppuu jo ambulanssissa 🙂 .
Säästöjä pitäisi tulla terveydenhoidon ja sosiaalipuolen integraatiosta jonkin verran. Tältä vaikuttaa ainakin EKSOTE:n kulujen perusteella. Sen tarvekorjatut kulut/henki ovat lähes Suomen pienimmät, vaikka alue ei ole suuri (Etelä-Karjala). Samoin säästöjä pitäisi tulla perus- ja erikoissairaanhoidon integraatiosta (vältetään joitakin lääkärissäkäyntejä ja uusia laboratoriotutkimuksia). Aika näyttää miten käy. Kulut tuskin juurikaan vähenevät koska väestö vanhenee ja tuuli uusia kalliimpia hoitoja. Mutta säästöjä tulee kyllä melko varmasti siihen nähden, että jatkettaisiin tällä kunnallisella pohjalla ja 180 järjestävällä taholla.
Eikö tuo kehitys juurikin ole ns. luonnonlaki ja ns. oikea ratkaisu?
Olen nyt varakas, terve ja käyn töissä. Pääsen tarvittaessa lääkärille välittömästi, ja kaikki hoidetaan. Mutta en ole tarvinnut lääkäriä vuosikausiin yhtään mihinkään. Olen siis puhdas nettomaksaja, ja “ykkösluokan kansalainen”.
Jos/kun muutun sairaaksi ja raihinaiseksi, eli muutun nettosaajaksi, muutun samalla myös kakkosluokan kansalaiseksi. Erityisesti jos olen pitkäaikaissairas ja eläkeiässä, minuun ei kannata enää paljoa panostaa terveydenhuollon resursseja.
Jos siis resursseja on rajallisesti, on luonnollista että “sairaat ja varattomat” “kakkosluokan kansalaiset” joutavat odottamaan.
Eksotea on tosiaan ilmeisesti pidetty onnistuneena kokeiluna. Tämä ei välttämättä takaa sitä, että sote-toistaisi saman. Päinvastaiseen suuntaan puhuu mm. se, että kaikkein taloudellisimmat terveydenhoidon toteutukset löytyvät pienistä kunnista (ref. THL:n tilastot tarvevakioidusita menoista). Suuret yksiköt ovat olleet pääsääntöisesti tehottoman puoleisia. Voisit siis sanoa yhtä hyvin “Sen tarvekorjatut kulut/henki ovat lähes Suomen pienimmät, vaikka alue ei ole PIENI (Etelä-Karjala).”
Perus- ja erikoissairaanhoidon integraatiosta voi periaatteessa tulla joitain säästöjä, koska olen ymmärtänyt, että nykyään kunnat joutuvat usein maksamaan aika paljon erikoisssairaanhoidon palveluista. Tätä jotkut kunnat ovat korjailleet ostamalla palveluita (erikois- tai kaikki) yksityisiltä. Tällainen erikoissairaanhoidon kilpailuttaminen voisi pudottaa hintoja. Mutta suunnitelluilla suuralueilla tämä kilpailukomponenti putoaa pois, kun maa jaetaan pysyviksi megahallinnoiksi. Ehkä sovittu kilpailutus yksityisten kautta palauttaa tähän vaihtoehdottomaan byrokratiaan jotain hintatietoisuutta.
En voi ostaa väitettäsi siitä, että uusi järjestelmä olisi halvempi kuin nykyinen kuntapohjainen, ennen kuin näen noita tuloksia. Monet pienet kunnat ovat jo viilanneet järjestelmänsä hyvin taloudellisiksi. Ja jos tähän lisäisi vähän kilpailutusta erikoissairaanhoitoon, tulokset voisivat parantua nykyisestäkin. Toisaalta keskittäminen voisi käytännössä tarkoittaa vaikkapa sitä, että Uudenmaan uusi sote rakennettaisiin Helsingin nykyisen järjestelmän pojalle, ja sen nykyinen tuhlailu leviäisi koko maakuntaan.
Jos uudistus toteutetaan hyvin, joitain kalkkeumia saadaan ehkä poistettua (helppo sauma tehdä jotain järkevää), ja tulokset paranevatkin. Mutta koko ei siis mitään automaattista edullisuutta tuo, vaikka siihen näyttävät monet (ministereitä myöten) uskovan. Hallitus puhuu kolmen miljardin säästöistä. En näe mitään automaattisia säästöjä. Pienistä puroista ja pienistä järkeistämisistä pitää yrittää koostaa.
(Tietenkin Kallen mainitsemat palveluiden leikkaukset on yksi mahdollisuus.Nuo säästöt toteutuisivat kai lähinnä syrjäseuduilla.)
Hyvä pointti!
Ja käytännön perustelu sille, miksi THL:n ym. asiantuntijalääkärien kuorossa hokema 5 alueen malli ei ole ainoa oikea — tuskin edes oikea.
Mitä suurempi alue, sitä suurempi byrokratia!
Ensinnäkin, mikä tässä on hyöty verrattuna siihen systeemiin, että TK-lääkäri koittaa tehdä parasta mahdollista lääkärityötä ja saa siitä normaalia kuukausipalkkaa? Ja tähän parhaaseen mahdolliseen lääkärityöhön liittyy se, että hän koittaa lähettää epäilemänsä umpisuolitapaukset sairaalaan ja olla lähettämättä niitä, joissa ei usko olevan kyse umpisuolitulehduksesta.
Eihän hän hyödy nykytilanteessa henkilökohtaisesti sen puoleen siitä, että lähettää potilaan sairaalaan eikä siitä, ettei lähetä, joten hänellä ei siinä mielessä ole insentiiviä tehdä kumpaakaan enempää kuin omasta mielestään on tarpeen.
Yleensähän asia lääketieteessä on niin, että kyse on todennäköisyyksistä. Etenkään, kun puhutaan siitä diagnostiikkatasosta, jota TK-lääkärillä on käytössään, on epätodennäköistä, että oli hän kuinka hyvä tahansa, hän pystyisi tekemään aina oikean valinnan. Hyvin paljon terveydenhuollossa mennään kuitenkin varman päälle (ja niin minusta kuuluukin), minkä vuoksi hän nykyisin lähettää kirurgille sellaisiakin tapauksia, joissa mahdollisuus umpisuolitulehdukseen on selvästi alle 50%.
Jos siis on mahdollista muuttaa oikeasti numeroarvoiksi se, mitä yksi väärä positiivinen on verrattuna väärään negatiiviseen, niin tämä numeroarvo on myös mahdollista kertoa tk-lääkärille eksplisiittisesti ja sanoa, että lähettää sairaalaan potilaan, jos uskoo yli X%:n todennäköisyydellä hänellä olevan umpisuolitulehdus. Hänellä ei ole mitään erityistä syytä lähettää sen enempää tai vähempää. Jos ajan kuluessa jonkun tk-lääkärin nähdään lähettävän liian usein tai harvoin umpisuoliepäilyjä sairaalaan, niin hänelle voidaan tästä eksplisiittisesti kertoa. Minusta tämä on paljon paremmin oikeaan tulokseen johtava kuin se, että koitetaan kikkailla noilla maksuilla, koska tässä jää välistä se pykälä, että tk-lääkäri koittaa muuttaa maksuinformaation jonkinlaiseksi lisäinformaatioksi siitä, miten hänen tulisi muuttaa toimintaansa.
Jos kyse on jostain hyvin harvinaisesta asiasta, niin yksi väärä negatiivinen voi sitten johtaa ihan liian ylilyöntiin, kun lääkäri reagoi saamaansa maksuinformaatioon. Jos hänelle seuraa kymmenien tuhansien lasku jonkun umpisuolitulehdukseen kuolleen vuoksi (mikä on siis täysin mahdollista ns. “täydelliselle lääkärille” puhtaasti touhuun liittyvän satunnaisuuden vuoksi), niin hän reivaa omaa sairaalaan lähettämiskynnystään reilusti siihen suuntaan, että lähettää sinne huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä.
Ei sitäkään ole välttämättä helppoa tunnistaa, että tk-lääkäri lähetti kotiin turhaan. Siis lopputulos toki havaitaan (kun potilas kuolee), mutta koska lääketieteellisessä diagnostiikassa ei koskaan olla millään binääritasolla, niin ei ole mitenkään yksiselitteistä, että tuossa tapauksessa lääkäri toimi väärin, eikä kyse ole siitä, että oireet nyt vain sattuivat siinä nimenomaisessa tapauksessa olemaan sellaiset, ettei umpisuolentulehdus vaikuttanut todennäköiseltä.
Lääkäriliiton tulospalkkiosuositus (sitova?) on esim. reumapolilla työskentelevälle lääkärille 86,32 / vastaanottokerta siten, että ensikäynnistä saa vielä 21,58 lisän ja jälkikäynniltä 10,80 lisän. Kumma juttu, että tulospalkalla saa niitä käyntikertoja. Jos maksetaan “päivää” sanomisesta, niin se ehditään kyllä sanomaan aika monelle. Kohtuutonta? Erittäin.
Palkan maksajan kannattaisi pitää mielessä se, että sitä saa mitä tilaa.
Kokonaan toinen kysymys on se, että maksetaanko palkkaa ollenkaan työn tekijälle, vai maksetaanko se kokonaan toiselle henkilölle. Esim. osastoilla tehtävät lausunnot. Monessa paikassa hoitajat tekevät lausunnot kokonaan ja lääkäri saa lausuntopalkkion. Tai että lääkäri, jolla on 2 opintopistettä kuntoutuksen opintoja linjaa kuntoutusta, josta ei omaa edes perustietämystä. Epäkohtia on useita ja ne kärjistyvät edelleen entisestään. Lääkäreiden ja osastonhoitajien palkat olivat samalla tasolla, kun minä aloitin työurani. Nyt oh saa sh:n palkan (shlla lisät, ohlla päivätyö) ja lääkärin palkka senkuin kasvaa samalla kun työaika vähenee. Aiemmin molemmat tekivät saman verran tunteja, nykyisin lääkärit viettävät aika vähän aikaa työpaikoillaan.
Lienee kaikille kuitenkin selvää, että jos halutut 3Mrd:n säästöt syntyvät ajan mittaan, niin se tarkoittaa tuotannon tehostamista= Sairaaloita ja terveyskeskuksia lakkautetaan, hallintoa leikataan(senkun näkisi..).
Eli palkkakustannuksista se valtaosin muodostuu tuo säästö ja se ei onnistu muuten kuin poistamalla (esimerkki) vaikkapa 20 terveyskeskusta ja satsaamalla näiden sijasta YHTEEN isoon terveyskeskustyyppiseen “sairaalaan”.
Ei tarvita 20 ayl:iä tai 20:ntä ylilääkäriä, ei tarvita 20:ntä toimistosihteeriä ja jne jne…
Sama se on kuntienkin kanssa. Onneksi 5:n vuoden järjetön irtisanomissuoja poistuu.
Ei noita yksittäisiä tapauksia voikaan tunnistaa. Mutta tilastoista kyllä nähdään varsin hyvin. Jos terveysaseman — oli se sitten yksityinen tai julkinen — potilaita kuolee, vammautuu, jää kroonisesti sairaaksi jne, enemmän kuin tilastollisesti katsoen pitäisi, niin potilaan pitää voida valita joku toinen palveluntarjoaja. Yksinkertaisimmillaan tämä toteutuu jos raha seuraa potilasta, kunhan potilaille on tästä riittävästi tietoa. Mutta ei silloin kun erikoissairaanhoito on erikseen.
Kun tehtäviä on eri tasoilla, pelisääntöjen siitä, miten raha seuraa potilasta, pitäisi olla sellaiset että aina se joka seuraavasta kustannuksesta päättää, ottaa osan riskistä. Eli jos lähettää potilaan oikeaan paikkaan, rahaa jää ja jos lähettää väärään paikkaan, raha menee potilaan mukana kokonaan.
Ajatus että tutkimus tuottaa aina vähän tappiota, on ongelma ellei tutkimatta jättämisen riskistä myös osa kaadu sille joka päättää ettei tutkita. Tämä on jo nyt ongelma julkisella puolella kun tiedetään että on todennäköisempää että masennuspotilasta tutkittaisiin turhaan useammin ceteris paribus. Joten depressiodiagnoosi lisää syöpäkuolleisuutta ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin sitä enemmän, mitä pahempi rahapula sairaanhoitopiirillä on, ja mitä tiukemmat kriteerit turhien tutkimusten osalta on.
Tämä on sillä lailla tarkoituksenmukaisuusongelma että lääkäri on ihminen ja aina aivan varmasti tekee parhaansa. Mutta paineet ovat siihen suuntaan että kustannuksia pitää karsia. Ja siihen reagoidaan niin hyvin kuin osataan, mutta ihmisten hahmotus ei oletäydellisen bayesilaista, on biasta ja on myös toki väärää informaatiota.
Muutut jo 35 vuotiaana II-luokan kansalaiseksi, tuon iän jälkeen käydään suurin piirtein yhtä monta kertaa lääkärillä iästä riippumatta .Jos olet terve niin silloinhan sairaat pääsevät hoitoon.Nyt lääkärissä käyvät terveet nuhanenät, ei siinäkään mitään järkeä ole ?
Ja 80 % yksilön hoitokuluista syntyy kahden viimeisen elinvuoden aikana, eli aktiivinen eutanasia käyttöön ?
Soininvaara toi hyvin esille tuon vaaran kustannusten hallitsemattomaan kohoamiseen, jos yksityisille toimijoille laitetaan piikki auki ilman mitään rajoituksia.
Huonompiosaisten ja hyväosaisten alueiden palvelut ovat vastakkain, jos ja kun valtio pitää rahasäkin nyörit tiukalla. Ei riitä resursseja joka paikkaan. Pitää valita turvataanko köyhempien palvelut vai runsas valinnanvara ja turhat lääkärikäynnit varakkaille. Resurssit pitää suunnata riskiryhmiin, terveyspommien purkamiseen sieltä. Ei ole yhteiskunnan asia huolehtia, että hyväosaisten alueella on terveysasemia vieri vieressä.
Vähät, kallisarvoiset veroeurot pitää suunnata tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti pääasiassa julkisen sektorin sote-tuotantoon. Kun paukut laitetaan sinne ja hyvää hoitoa saa kohtuullisessa ajassa, suurin osa kansasta on aivan tyytyväistä ja valinnanvarahöpötys ei tule edes mieleenkään. Yksityiset toimijat ovat niitä varten, jotka haluavat maksaa ekstraa välittömästä hoitoon pääsystä tai toimenpiteistä ja ylimääräisestä palvelusta, joita ei saa julkisella puolella.
Voittoa tavoittelevat, veroparatiiseja hyväksikäyttävät rahastusautomaattiyritykset eivät kuulu peruspalvelujen hiekkalaatikolle ollenkaan. Jos ostetaan palveluja, etusijalle pitää laittaa pienet, paikalliset yritykset. Palvelujen osto voitaisiin kieltää vaikka yrityksen ulkomaisen omistuksen ja veroparatiisikytkösten perusteella.
Ahneiden sote-firmojen pulleina pitäminen on kallista puuhaa. Yhteisiä veroeuroja uppoaa osingonjakoon ja kallispalkkaisiin lakimiehiin, jotka miettivät veroketkuiluja ja sitä miten palvelulupauksista luistetaan mahdollisimman taitavasti.
Kustannusten karsiminen tiedonkulkua parantamalla onnistuu varmaan parhaiten, jos kaikesta huolehtii pääasiassa yksi julkinen toimija saman hallinnon alaisuudessa, eikö? Jos pitää päästää yksityiset firmat sotkemaan mukaan, tiedonkulku takkuaa ja kustannukset kohoavat.
Ehdotan tähän lääkkeeksi sote-piireille mahdollisuutta sosialisoida itselleen hallinnollisella päätöksellä koska tahansa minkä tahansa yksityisen toimijan omaisuuksineen. Säilyy edes joku roti toiminnassa. Firman omistajat sitten hakevat oikeudessa omaisuuttaan johdolta, joka on julkisen puolen kuppaamisen sallinut..
Kipulääkkeissä muuten voisi säästää aika paljon sallimalla ainakin lääkinnällinen käyttö eräälle rikkakasville.
Tässä ketjussa kehuttu Japanin terveydenhuoltojärjestelmä on mielenkiintoinen. Siellä keskusjohto järjestää vakuutukset ja määrää hoitosuoritteiden hinnat, mutta tuottajina on pääasiassa yksityisiä klinikoita, joista potilas saa valita vapaasti. Systeemi on progressiivinen: pienituloisen vakuutuksessa on matala omavastuuosuus ja maksukatto.
Lopputuloksena systeemi tuntuu pääsevän paljon paremmin Suomen demarien tavoitteisiin kuin Suomen oma. ISSP:n kyselyssä 2011, Suomessa 10% potilaista ei saanut edellisen vuoden aikana haluamaansa hoitoa liian kovan hinnan takia, 7% koska hoitoa ei ollut saatavilla lähialueella, ja 17% hoitojonon pituuden takia. Japanissa luvut olivat puolta pienemmät: 4%, 4%, 7%. Kustannustaso osuutena BKT:sta on samaa luokkaa kuin Suomessa. Suomalaisen kastijaon sijaan kaikki saavat pitkälti samanlaista hoitoa.
Toisaalta japanilaiset ovat selvästi vähemmän tyytyväisiä järjestelmäänsä, mene ja tiedä. (https://www.nhk.or.jp/bunken/english/reports/pdf/report_15070801.pdf)
Netissä mainitaan systeemin ongelmiksi, että tuottajilla on insentiivejä lähinnä hoidon määrällä kilpailuun, koska hinnat on fiksattu. Kun potilailla ei ole pohjaa vertailla yksityisten klinikoiden laatua, parempaa hoitoa yritetään etsiä julkisista yliopistosairaaloista, joihin syntyy jonoa. Nykyaikana systeemiä luulisi parantavan selvästi Yelp:n tai eat.fi:n tyyppinen web-softa johon potilaat kirjaisivat hoitokokemuksensa.
Näyttää menevän vieläkin mutkikkaammaksi. Piia Elosen (HS 15.11.15 s A4) mukaan myös ruotsalaiset terveyskeskukset ovat ruvenneet valikoimaan potilaitaan.
Ne insentiivit, ne insentiivit…
Tänään oli lehdissä, että If… irtisanoo 30000 hoitovakuutusta. Taisi tulla erittain kalliiksi, mutta muuten hoito oli varmaan hyvää.
Julkisillakin on budjettiraamit, jne. Oletettavasti Ruotsissa(kin) lääkäripalveluja tarjoava saa jotain etua siitä, että potilas on rikas. Jos ei muuten niin siten, että köyhä on heikommassa kunnossa ja hoitaminen tulee myös kalliimmaksi. Tai sitten yritetään päästä leikkausten edelle, kun ei ole pelkkiä köyhiä asiakaskunnassa..
Osmo, täsmentäisitkö tätä kohtaa: “Tätä ongelmaa voi yrittää korjata pisteyttämällä asiakaskunta –ja maksamalla osa korvauksesta suoritteiden perusteella. Helppoa se ei ole. Tässä on koko järjestelmän ehkä vaikein kohta taklattavaksi.”
Tarkoitatko että CNI-indeksiin tai vastaavaan perustuva ikä- ja sairastavuuspainotettu alueittainen rahoitus olisi liian vaikea laskuharjoitus Suomessa muuttoliikkeen/jonkin muun takia? Englannissahan kai perusterveydenhuolto rahoitetaan alueittain näin, ainakin teoriassa kuulostaisi fiksulta.
Jos minä saisin valita saman SCI-indeksin potilaista haluamani, pystyisin valitsemaan halvat. Tuollainen indeksi selittää osan varianssista, mutta vain osan. Vähän niin kuin jos tietäisit ihmisen pituuden, osaisit ennustaa hänen painonsa paremmin kuin jos et tietäisi edes pituutta, mutta et kovin hyvin kuitenkaan. Henkilökohtaisen tapaamisen perusteella osaisit ennustaa painon paremmin kuin pelkän pituuden perusteella.
Apteekin reseptin uusiminen on huijausta. Kuka täysijärkinen maksaa 5 euroa per resepti jostain resepstin uusimisesta?
Minä olen yhteydessä lääkäriini sähköpostilla ja hän uusii reseptin. Monesti hän uusii sen jo viikonloppuna vaikka pyytäisin uusimista lauantaina. Ei maksa mitään ja vie erittäin vähän resursseja myös lääkäriltä. Hän myös AINA laittaa reseptille ajan ja sen maksimille (jos puhutaan lääkkeistä mitä syödään pysyvästi).
Eli ei tarvitse jatkuvasti olla uusimassa reseptejä.