Kuukausi: syyskuu 2012

Raken­nus­li­ik­keet syyt­tävät Helsin­gin kaavoit­ta­jia liian yksi­tyisko­htai­sista kaavoista. He voisi­vat tehdä aivan yhtä laadukkai­ta ja ulospäinkin hyvän näköisiä talo­ja, jos saisi­vat suun­nitel­la ne itse. Kaavoit­ta­ja on huono talo­su­un­nit­teli­ja. Liian tarkat kaa­vat lisäävät raken­nuskus­tan­nuk­sia ja joko nos­ta­vat asun­to­jen hin­taa (Hitas) tai alen­ta­vat ton­tin arvoa (kovan rahan tuotanto).

Kaik­ki käyt­tävät val­taa, jos sitä on tar­jol­la, niin kaavoit­ta­jakin. Mut­ta on liian yksi­tyisko­htaisi­in toinenkin syy. Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 4: Ovatko kaa­vat liian tarkkoja?”

Jos saman­lainen talo mak­saa Helsin­gin satamil­ta vapau­tuvil­la alueil­la 6000 euroa ja Turus­sa 3000 euroa neliöltä, mihin tuo ero­tus menee?

Sen pitäisi teo­ri­as­sa men­nä lyhen­tymät­tömänä ton­tin hin­taan, mut­ta ei mene kuin osit­tain. Rahal­la on mon­ta ottajaa.

Vaik­ka Helsin­ki kil­pailut­taa kovan rahan tont­te­ja, jotenkin asun­to­jen hin­tata­so ei väl­i­ty tont­tien hin­toi­hin. Hitas-tont­tien osalta asun­to­jen myyn­ti­hin­nan tulisi vas­ta­ta raken­nuskus­tan­nuk­sia, joi­hin on lisät­ty kohtu­ulli­nen voit­to. Aivan käsit­tämät­tömän kalli­ita ne silti ovat. Raken­nus mak­saa rak­en­tamisku­luina ja yri­tyk­sen voit­tona selvästi enem­män kuin muual­la maas­sa tai muualle Euroopan Unionis­sa. Kovasti ihme­tyt­tää, mik­si kul­taa vuole­maan ei tule raken­nusy­htiöitä muual­ta Suomes­ta. Mikä kil­pailua rajoit­taa? Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 3: Mihin rahat menevät?”

(Pyyn­nöstä palaste­len blogi­i­ni per­jan­taisen luen­toni pien­inä palasina)

Mik­si asum­i­nen on Helsin­gin seudul­la niin kallista?

Asun­not ovat kalli­ita sik­si, että niin moni halu­aisi muut­taa Helsin­gin seudulle. Muut­topaineen suu­ru­ud­es­ta ker­too, että jos myy asun­ton­sa vaik­ka Tam­pereel­la ja ostaa samankokoisen Helsingistä, joutuu mak­samaan ”muut­toveroa” noin 200 000 euroa. Neu­vos­toli­itossa muut­tamista Mosko­vaan sään­nöstelti­in sisäisil­lä pas­seil­la. Kyl­lä sel­l­aisen halvem­mal­la sai. Jat­ka lukemista “Asun­topoli­ti­ikkalu­en­to, osa 1: Mik­si asun­not ovat kalliita?”

Anteek­si, että jatkan jankut­tamista pysäköin­tipoli­ti­ikas­ta. Se johtuu siitä, että Helsingis­sä kaavail­laan pysäköin­ti­in investoin­tia, joka vas­taa suu­ru­us­lu­okaltaan län­simetron rak­en­tamista. Siitä pitäisi siis keskustel­la yhtä paljon kuin länsimetrosta.

Keskustelus­sa usein käytet­ty argu­ment­ti on, että pysäköin­tipaikko­ja pitää rak­en­taa nyt kysyn­tää enem­män, kos­ka kysyn­tä oletet­tavasti kas­vaa tule­vaisu­udessa. Myös tämä argu­ment­ti edel­lyt­tää pysäköin­tipoli­ti­ikan muutosta.

Olete­taan, että pysäköin­tipaikat mak­sa­vat 30 000 euroa kap­pale. Talos­sa on 100 asun­toa. Mon­tako paikkaa pitää rak­en­taa? For­maali taloustiede ratkaisee asian niin, että paikko­ja raken­netaan niin mon­ta kuin menee kau­pak­si tuo­hon hin­taan tai siitä johdet­tuun vuokraan. Sil­lä, joka tämän kiistää, on harteil­laan aika iso todis­tus­taak­ka, sil­lä hänen tulisi kumo­ta koko talousjär­jestelmämme poh­jal­la ole­va teo­ria. Tai sit­ten pitäisi tur­vau­tua pysäköin­nin ulkoisi­in hyö­ty­i­hin, mikä sekään ei ole ihan help­poa, kos­ka yleen­sä auton käytöstä tiheästi raken­ne­tuis­sa kaupungeis­sa olete­taan tule­van ulkoista hait­taa eikä hyö­tyä. Autoil­i­jalle itselleen koitu­va hyö­ty ilme­nee jo halukku­udessa mak­saa pysäköin­tipaikas­ta. Jat­ka lukemista “Autopaikat ja myöhempään kysyn­tään varautuminen”

Sanal­lis­es­ti on vaikea esit­tää, mik­si kaupun­gin rak­en­t­a­mi­nen auton ehdoin tekee siitä mit­takaaval­taan tym­peän. Sik­si esitän kak­si kuvaa samankokoi­sista taa­jamista yhtä kaukana maansa pääkaupungista. Nämä ovat tietysti lajis­saan ääries­imerkke­jä. Ylem­män kuvan taa­ja­mas­ta olisi pienel­lä vaivan­näöl­lä saanut parem­mankin. Alem­man kuvan esimerk­istä kan­nat­taa omak­sua ainakin mit­takaa­va. Aluete­hokku­us on paljon suurem­pi kuin ylem­män kuvan kerrostalokaavassa.