Asuntoluento osa 2: Miksi Helsinkiin muutetaan?

Uudet työ­paikat syn­tyvät osaamisa­loille ja osaamisalat keskit­tyvät suuri­in kaupunkei­hin. Kan­sain­välis­es­ti ajatellen miljoo­nan asukkaan Helsin­ki on jopa liian pieni. Työ­paikko­jen lisäys 1990-luvun laman jäl­keen on tapah­tunut jok­seenkin kokon­aan osaamiskeskit­tymis­sä, Helsingis­sä, Jyväskylässä, Oulus­sa, Turus­sa ja Tam­pereel­la. Näil­lä kaupunkiseuduil­la asuu liki puo­let suo­ma­lai­sista, mut­ta noin 75 pros­ent­tia aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­taneista nuorista aikui­sista – opiske­li­jat eivät siis ole luvus­sa mukana. Helsin­gin seudul­la noista on 43 pros­ent­tia. Koko muulle Suomelle nuo­ria aka­teemis­es­ti koulutet­tu­ja jää aika vähän; hyvin vähän, kun luvus­ta erote­taan opet­ta­jat, lääkärit, apteekkar­it ja kun­tien johta­vat virkamiehet. On help­po ennus­taa, että muu­ta väkeä seu­raa aikanaan nuorten osaa­jien perässä paljon. 

Kan­sain­välisen kir­jal­lisu­u­den mukaan tämä kehi­tys vain kiihtyy Inter­netin ansios­ta.  Minä en ole var­ma, vaan toivon, että Inter­net muo­vaa aikanaan käyt­täy­tymistä niin, että pienem­mätkin paikkakun­nat voivat men­estyä osaamisa­loil­la. Olen kir­joit­tanut tästä aiem­min muual­la. Vaik­ka näin ei ole käynyt vielä, me emme tiedä, miten käy tule­vaisu­udessa, sil­lä uudet keksin­nöt alka­vat muoka­ta käyt­täy­tymistä vas­ta tietyn viipeen jäl­keen. Todel­lise­na riskinä kuitenkin on, että koko Suo­mi pikkuhil­jaa tyh­je­nee Helsinki­in – vähän samaan tapaan kuin Kana­da on tyh­jen­tynyt muu­ta­maan miljoon­akaupunki­in ja muu maa on jok­seenkin autio.

Huo­matkaa, etteivät asun­to­jen reaal­i­hin­nat ole nousseet Oulus­sa lainkaan viimeisen kuu­den vuo­den aikana. Oulus­sa on har­joitet­tu eri­no­maista maapoli­ti­ikkaa, minkä ansios­ta kaupungis­sa on voitu tar­jo­ta edullista asum­ista, mut­ta on tuos­sa edullises­sa hin­take­hi­tyk­sessä huolestut­tavi­akin piirteitä.

Maakun­tali­it­to on varautunut 430 000 uuteen asukkaaseen vuo­teen 2035 men­nessä. Uusia asukkai­ta tulee juuri niin paljon kuin asun­tokan­taan mahtuu.

 

15 vastausta artikkeliin “Asuntoluento osa 2: Miksi Helsinkiin muutetaan?”

  1. Hyvä kir­joi­tus.

    Lisäisin vielä tärkeänä ihmis­ten välisen kom­mu­nikaa­tion joka on helpom­paa kun ollaa fyy­sis­es­ti lähellä.
    Ideat kehit­tyvät nopeam­min, ajatuk­set eivät kier­rä kehää.

    Kom­mu­nikaa­tio eri maista ja kult­tuuri­es­ta tule­vien ammat­ti­lais­ten kesken aut­taa sit­ten kun palvelui­ta tai tuot­tei­ta myy­dään ulko­mail­la. Siitähän me tämän elin­ta­son lop­ul­ta saamme.

    Olen asunut Lon­toos­sa ja nämä ovat eväät jol­la se kaupun­ki pysyy jatkos­sakin yht­enä maail­man johta­vana paikkana.
    Siel­lä on aivan tietoista poli­ti­ikkaa että näitä asioi­ta käytetään hyväk­si, mukaan otet­tuna blo­gis­sa esitet­ty korkeak­oulu­tus ja koulutet­tu väki.

    Enkä tiedä mik­si Suomes­sa men­estys resep­ti ei olisi ihan sama. 

    Itse asi­as­sa Suo­ma­lainen Pisa-voit­ta­ja kieli­taito­nen koulutet­tu sukupolvi saat­ta suun­na­ta muualle jos men­estys­re­sep­tiä ei ymmär­retä käyt­tää mah­dol­lisuuk­sien mukaan tääl­lä Suomes­sa. Koke­vat että tämä maa ei enään tar­joa hyvää elämää. 

    Ei jar­rute­ta keinotekois­es­ti kehi­tys­tä, mut­ta pide­tään kuitenkin huoli että koko maas­sa voi kohtu­udel­la asua.

  2. Johdon­mukainen maapoli­ti­ik­ka on aivan keskeinen tek­i­jä asun­to­jen hin­to­jen säätelyssä. Kes­ki-Euroopan met­ro­pol­it, jois­sa asumisen hin­ta on pysynyt kohtu­ullisem­pana kuin Helsingis­sä, ovat hoi­ta­neet asian juuri maapoli­ti­ikalla, jota on täy­den­tänyt akti­ivi­nen asun­topoli­ti­ik­ka. Mik­si Helsingis­sä ei tähän ole halut­tu men­nä? Kyse on poli­it­tis­es­ta tahdosta.

  3. Alku­lause on ilmeis­es­ti sci­fimäi­nen lähtöo­let­ta­mus – jos olete­taan, että ” Uudet työ­paikat syn­tyvät osaamisa­loille ja osaamisalat keskit­tyvät suuri­in kaupunkei­hin”, niin mitä siitä sit­ten seuraa?

    Suomes­sa Met­allili­it­to ja Pro (ei-tukip­iste) ovat tuoreessa rapor­tis­saan ”Pirstaleisu­ut­ta ja eri­ar­voisu­ut­ta” tarkastelleet hap­pa­masti Sak­san työl­lisyysih­mettä, ”Beschäf­ti­gungswun­der”:

    ”Kah­denkymme­nen viime vuo­den aikana Sak­san työvoima on kas­vanut run­saal­la kolmel­la miljoon­al­la hen­gel­lä, noin 8 %. Sitä vas­toin suoritet­tu­jen työ­tun­tien määrä ei olekaan kas­vanut, vaan se on laskenut noin 3 %:lla. Seli­tys on yksinker­tainen. Kokoaikaisten työn­tek­i­jöi­den määrä on 20 vuodessa vähen­tynyt yli viidel­lä miljoon­al­la hen­gel­lä… Noin kol­mannes maan työvoimas­ta työsken­telee tänään prekaarin työn piiris­sä… Vuosien 1996–2004 välil­lä palvelusek­torin palkkakus­tan­nuk­set puto­si­vat 83 %:sta 78 %:iin teolli¬suuden palkkoi­hin ver­rat­tuna … Vuon­na 2010 jo läh­es 2 miljoon­aa, eli neljä pros­ent­tia sak­salais­es­ta työvoimas­ta ansait­si alle 5 euroa tunnissa!”
    http://www.metalliliitto.fi/c/document_library/get_file?uuid=e4d3e525-67b4-492e-b584-7d44a68cff57&groupId=10137

    Uudet työ­paikat syn­tyvät tässä palvelu­aloille ja pienel­lä pal­ka­lla, mitä ammat­tiy­hdis­tys­li­ike tietysti vas­tus­taa. Ihmisiä voi palvel­la siel­lä, mis­sä on enem­män ihmisiä. Jos näin on, sit­ten pitäisi jär­jestää kohtu­uhin­taisia asun­to­ja sinne, mis­sä on työpaikkoja.

  4. “Huo­matkaa, etteivät asun­to­jen reaal­i­hin­nat ole nousseet Oulus­sa lainkaan viimeisen kuu­den vuo­den aikana. Oulus­sa on har­joitet­tu eri­no­maista maapoli­ti­ikkaa, minkä ansios­ta kaupungis­sa on voitu tar­jo­ta edullista asum­ista, mut­ta on tuos­sa edullises­sa hin­take­hi­tyk­sessä huolestut­tavi­akin piirteitä.”

    Tuo on tot­ta, mut­ta tuo­ta on kyl­lä osin avit­tanut kun­tali­itoskin. Vuon­na 2009 siihen liitet­ti­in Yliki­imin­ki, minkä myötä kun­nan pin­ta-ala nelink­er­tais­tui. Yliki­imingis­sä asun­to­jen hin­tata­so on ollut selvästi muu­ta Oulua alem­pi, mikä on vaikut­tanut hie­man tilas­toi­hin. Ensi vuon­na Oulun asun­to­jen hin­nat tule­vat tilas­tois­sa jopa laske­maan selvästi, kun Oulun tilas­tois­sa ale­taan huomioi­da myös nyky­is­ten Haikuputaan, Kiimin­gin, Oulun­sa­lon ja Yli-Iin asun­to­jen hin­tata­so­ja, kun niistä tulee osa yhä suurem­mak­si kas­vavaa Oulun kaupunkia. Samal­la Oulun pin­ta-ala vielä tuplaantuu.

    1990-luvun alun laman jäl­keen etenkin val­tio on sijoit­tanut toim­into­ja yhä enem­män ns. kasvukeskuk­si­in. Esimerkik­si hyvinkin pienis­sä kun­nis­sa vielä 1990-luvul­la toim­i­neen ja monia paikkakun­tia työl­listäneen Kelan toimip­is­teet on sit­tem­min monin paikoin sul­jet­tu, ja työ­paikat siir­ret­ty kasvukeskuk­si­in. Sama on käynyt mm. poli­isi­laitok­sen osalta: työ­paikat on siir­ret­ty keskuk­si­in. Mon­es­sa kun­nas­sa ei ole enää yhtään val­tion työn­paikkaa. Mikä osu­us tuos­sa työ­paikko­jen siir­tymi­sis­sä ns. kasvukeskuk­si­in on ollut val­tion toimilla?

  5. JouniL: Ei jar­rute­ta keinotekois­es­ti kehi­tys­tä, mut­ta pide­tään kuitenkin huoli että koko maas­sa voi kohtu­udel­la asua. 

    Tätä “koko maas­sa voi kohtu­udel­la asua” ‑peri­aatet­ta pitäisi mielestäni tarkastel­la kri­it­tis­es­ti ja tarken­taa mitä sil­lä tarkoite­taan. Tarkoite­taanko sil­lä sitä, että jokaises­ta maakun­nas­ta löy­tyy keskus joka on riit­tävän elin­voimainen, vai sitä, että kuin­ka kor­peen tahansa raken­netus­ta tor­pas­ta pitää yhteiskun­nan jär­jestää koulukul­je­tus tarvit­taes­sa vaik­ka helikopterilla.

    Nykyi­nen malli tun­tuu ole­van enem­män tuo­ta jälkim­mäistä tyyp­piä, ja osit­tain sen vuok­si ne poten­ti­aalis­es­ti elin­voimaiset keskuk­setkin kuolevat.

    Koko Suomen tunkem­i­nen Helsinki­in ei ole järkevää, mut­ta ei täl­lä nyky­menol­lakaan mitään hyvää saa­da aikaisek­si. Nykyi­nen kaupunki­vas­tainen kun­tapoli­ti­ik­ka ain­oas­taan lisää muut­toli­iket­ta Helsinki­in ja nos­taa asun­to­jen hin­to­ja pääkaupunkiseudul­la kun elinkei­noelämä ruuhka­suomen ulkop­uolel­la kär­sii rak­en­tei­den tehottomuudesta.

  6. Keskit­tymisel­lä on liike­taloudel­lisia etu­ja. Agglom­er­aa­tio tehostaa pait­si kaupunkialueen tom­intaa, myös sen sisäl­lä esim. tietyn alan toim­i­joiden kan­nat­taa hakeu­tua lähelle toisi­aan. Kun samal­la kadul­la on mon­ta rav­in­to­laa tai erikois­tavar­ali­iket­tä, kokon­aisuute­na ne kaik­ki hyö­tyvät ver­rat­tuna siihen, että sijait­si­si­vat hujan hajan eri puo­lil­la kaupunkia. Tai kun saman alan yri­tyk­siä on paljon samal­la alueel­la, niiden tarvit­semia palvelui­ta syn­tyy toden­näköis­es­ti lähelle. Jne.
    Asiantun­ti­ja-aloil­la fyysi­nen läs­näo­lo työ­paikalla syn­nyt­tää enem­män tietoa, jos­sa sanat­toma­l­la viestin­näl­lä, käytävä- tai kahvipöytäkeskusteluil­la on tärkeä osansa. On vaikea nähdä, että inter­netin väl­i­tyk­sel­lä tätä voisi korvata.
    Jonkin ver­ran töitä ja työte­htäviä on, jot­ka voi tehdä kaukana kaupungeista tai etä­työnä. Osit­tain ne ovat sit­ten ulkois­tet­tavis­sa esim. Inti­aan tai Kiinaan asti — tämä on var­masti tärkeä syy, mik­si “luo­van luokan” houkut­telemis­es­ta on tul­lut läh­es ain­oa keino, joka on kek­sit­ty län­si­mais­ten kaupunkialuei­den talouden pelastukseksi.

  7. Ila I:
    Suomes­sa Met­allili­it­to ja Pro (ei-tukip­iste) ovat tuoreessa rapor­tis­saan ”Pirstaleisu­ut­ta ja eri­ar­voisu­ut­ta” tarkastelleet hap­pa­masti Sak­san työl­lisyysih­mettä, ”Beschäf­ti­gungswun­der”:

    ”Kah­denkymme­nen viime vuo­den aikana Sak­san työvoima on kas­vanut run­saal­la kolmel­la miljoon­al­la hen­gel­lä, noin 8 %. Sitä vas­toin suoritet­tu­jen työ­tun­tien määrä ei olekaan kas­vanut, vaan se on laskenut noin 3 %:lla. Seli­tys on yksinker­tainen. Kokoaikaisten työn­tek­i­jöi­den määrä on 20 vuodessa vähen­tynyt yli viidel­lä miljoon­al­la hengellä…”

    Kumpi on parem­pi, 80 % väestä töis­sä 100 %:n työa­jal­la vai 100 % väestä töis­sä 80 %:n työa­jal­la? On ymmär­ret­tävää, että kokoaikaisi­in työn­tek­i­jöi­hin toim­intansa perus­tavaa ammat­tili­it­toa pelot­taa työn jakami­nen. Se olisi jäsenistön edun vas­taista. Sen sijaan se saat­taisi kyl­lä olla yhteiskun­nan edun mukaista.

    Ila I: Ihmisiä voi palvel­la siel­lä, mis­sä on enem­män ihmisiä. Jos näin on, sit­ten pitäisi jär­jestää kohtu­uhin­taisia asun­to­ja sinne, mis­sä on työpaikkoja.

    Markki­na­t­alous huole­htii asian sil­lä taval­la, että niiden palvelu­alo­jen työ­paikko­jen palkat nou­se­vat elinkus­tan­nusten mukana. Uskaltaisin jopa väit­tää, että näin on jo käynytkin. Mikä on siivoustyön hin­ta Helsingis­sä vs. vaikka­pa Kou­volas­sa? Entä Pihtiputaal­la? Tai onko Lon­toos­sa tar­jol­la palvelua?

    Helsin­gin osalta pitäisi muis­taa, että kyseessä on syr­jäisen — joskin ihan kohtu­ullisen hyvin toimeen­tule­van — maakun­nan pääkaupun­ki. Kovin akti­iviset muut­toli­iket­tä vas­tus­ta­vat toimen­piteet heiken­tävät pääkaupunkiseudun kil­pailukykyä mui­ta Euroopan kaupunkialuei­ta ja EU:n ulkop­uolista maail­maa vastaan.

    Ja toisaal­ta jos kasvukeskusten ja muun maan palkkata­so­jen annetaan eriy­tyä toi­sis­taan, myös syr­jäisem­pi­en aluei­den kil­pailukyky kas­vaa. Tuotan­to hakeu­tuu sil­loin sinne, mis­sä se toimii edullisimmin.

  8. kom­ment­ti: 1990-luvun alun laman jäl­keen etenkin val­tio on sijoit­tanut toim­into­ja yhä enem­män ns. kasvukeskuk­si­in. Esimerkik­si hyvinkin pienis­sä kun­nis­sa vielä 1990-luvul­la toim­i­neen ja monia paikkakun­tia työl­listäneen Kelan toimip­is­teet on sit­tem­min monin paikoin sul­jet­tu, ja työ­paikat siir­ret­ty kasvukeskuk­si­in. Sama on käynyt mm. poli­isi­laitok­sen osalta: työ­paikat on siir­ret­ty keskuk­si­in. Mon­es­sa kun­nas­sa ei ole enää yhtään val­tion työn­paikkaa. Mikä osu­us tuos­sa työ­paikko­jen siir­tymi­sis­sä ns. kasvukeskuk­si­in on ollut val­tion toimilla?

    Tuos­sa kysymyk­sessä on totu­u­den siemen sikäli, että pitäisi mielel­lään tarkastel­la markki­nae­htoisia yksi­ty­isiä työ­paikko­ja. Tuos­ta pitää raja­ta pois tuen varas­sa toimi­vat elinkeinot (suurim­pana maat­alous, mukana jonkin ver­ran alue­tu­il­la toimi­vaa teol­lisu­ut­ta) ja yhteiskun­nan osta­mat palve­lut (esimerkik­si hyvinvointipalvelut).

    Mitä jää jäl­jelle? Lähin­nä mieleen tulee luon­non­va­ra­te­ol­lisu­us (kai­vok­set, met­sä­te­ol­lisu­us) ja matkailu.

    Tästä tulee (tilas­toi­hin kat­so­mat­ta) sel­l­ainen fiilis, että varsi­nais­es­ti markki­nae­htoiset työ­paikat eivät ole olen­nais­es­ti vähen­tyneet syr­jäseuduil­ta. Ne eivät ole vähen­tyneet, kos­ka niitä ei ole ihmeem­min ollutkaan.

    Tois­si­jaise­na mekanis­mi­na on se, että syr­jäseuduil­la on ollut edullista työvoimaa, jol­loin sinne on voin­ut tuo­da vähän koulu­tus­ta vaa­ti­vaa yksinker­taista kokoon­pan­ote­ol­lisu­ut­ta ja vas­taavaa. Nykyään kuitenkin yhä suurem­pi osa täl­lai­sista tuot­teista tehdään jos­sain ihan muual­la kuin Suomes­sa, jol­loin työtä on vuotanut toisaalle.

    Tässä tilanteessa syr­jäseu­tu­jen pitämi­nen elin­voimaise­na vaatii erit­täin rutkasti rahan siir­toa kasvukeskuk­sista syr­jäseuduille. Se on sinän­sä maan sisäi­nen poli­it­ti­nen asia, mut­ta jos sil­lä samal­la vähen­netään työn kokon­ais­tuot­tavu­ut­ta, maan ulkoinen kil­pailukyky kärsii.

    Sikäli tietysti Suomes­sa ollaan vähän pulas­sa, kun tääl­lä tilanne alkaa polar­isoitua kolmeen ryh­mään. Pääkaupunkiseu­tu on omas­sa ylhäisessä yksinäisyy­dessään, sen jäl­keen liu­ta kakkos­ketjun kaupunkiseu­tu­ja ja sit­ten muut. Kakkos­ketjus­sa on liikaa kaupunke­ja, jot­ta sieltä saataisi­in oikein elin­voimaista kil­pail­i­jaa pääkaupunkiseudulle. Itse kan­natan kasvuresurssien käyt­tämistä voimakkaasti Tam­pereel­la, kos­ka alueesta voisi tul­la hyvä kil­pail­i­ja pks:lle. Mut­ta ei Turkukaan ihan toiv­o­ton tapaus ole.

  9. Oulus­sa kak­si vuot­ta asuneena väitän, ettei Oulun har­joit­ta­ma kaavoitus­poli­ti­ik­ka ole mielestäni kestävän kehi­tyk­sen mukaista, kos­ka Oulus­sa on melko väljä yhdyskun­tarakenne. Edelli­nen suosii autoilua, jos­ta halut­taisi­in käsit­tääk­seni päästä asukaslu­vul­taan Suomen suurim­mas­sa kun­nis­sa hie­man jo eroon. Tosin tääl­lä Tam­pereel­la panos­te­taan melko paljon yksi­ty­isautoilua suo­sivi­in infrahankkeisiin.

  10. Lon­toos­ta voin ker­toa, että siel­lä on palvelu­ja paljon enem­män ja niitä käytetään. Birt­tiy­hteiskun­ta on palveluyhteiskunta. 

    Ikku­nat pesetetään, puu­tarhan hoitaa putarhuri, auto pestään käsin jne.

    Siivouk­sen hin­nas­ta en tiedä, mut­ta auton käs­in­pe­su mak­saa saman kuin tääl­lä koneel­la. Laatuhan on ihan toista luokkaa käsityönä.

    Ilkeästi voi sanoa että Suomes­sa jokainen tekee itse kaiken, mak­saa isot verot ja sit­ten on joukko joka elää mukavasti baarielämää tois­t­en rahoil­la. Eikä edes lapset häir­itse, kun ovat päivähoidossa.

    Viherinssi: Kumpi on parem­pi, 80 % väestä töis­sä 100 %:n työa­jal­la vai 100 % väestä töis­sä 80 %:n työa­jal­la? On ymmär­ret­tävää, että kokoaikaisi­in työn­tek­i­jöi­hin toim­intansa perus­tavaa ammat­tili­it­toa pelot­taa työn jakami­nen. Se olisi jäsenistön edun vas­taista. Sen sijaan se saat­taisi kyl­lä olla yhteiskun­nan edun mukaista.

    Markki­na­t­alous huole­htii asian sil­lä taval­la, että niiden palvelu­alo­jen työ­paikko­jen palkat nou­se­vat elinkus­tan­nusten mukana. Uskaltaisin jopa väit­tää, että näin on jo käynytkin. Mikä on siivoustyön hin­ta Helsingis­sä vs. vaikka­pa Kou­volas­sa? Entä Pihtiputaal­la? Tai onko Lon­toos­sa tar­jol­la palvelua?

    Helsin­gin osalta pitäisi muis­taa, että kyseessä on syr­jäisen – joskin ihan kohtu­ullisen hyvin toimeen­tule­van – maakun­nan pääkaupun­ki. Kovin akti­iviset muut­toli­iket­tä vas­tus­ta­vat toimen­piteet heiken­tävät pääkaupunkiseudun kil­pailukykyä mui­ta Euroopan kaupunkialuei­ta ja EU:n ulkop­uolista maail­maa vastaan.

    Ja toisaal­ta jos kasvukeskusten ja muun maan palkkata­so­jen annetaan eriy­tyä toi­sis­taan, myös syr­jäisem­pi­en aluei­den kil­pailukyky kas­vaa. Tuotan­to hakeu­tuu sil­loin sinne, mis­sä se toimii edullisimmin.

  11. JouniL:
    Lon­toos­ta voin ker­toa, että siel­lä on palvelu­ja paljon enem­män ja niitä käytetään. Birt­tiy­hteiskun­ta on palveluyhteiskunta.

    Tämä oli juuri se point­ti. Kalli­it asumiskus­tan­nuk­set eivät tarkoi­ta, etteikö palvelu­alo­jen työ­paikko­ja syn­ty­isi. Luon­nol­lis­es­ti kallis hin­tata­so nos­taa myös palvelu­iden hin­taa, mut­ta se ei estä palvelu­alan työ­paikko­jen syntymistä.

  12. Omako­htais­es­ta koke­muk­ses­ta voin sanoa, että peru­songel­ma asuin­paikan valin­nas­sa on kah­den uran per­he. Jos kumpikin van­hem­mista on vähääkään erikoisem­man alan aka­teemisia (pl. opet­ta­ja, lääkäri), niin toden­näköisyys saa­da samal­ta paikkakunnal­ta kum­mallekin töitä piene­nee hyvin nopeasti paikkakun­nan pienentyessä.

    Asun itse Oden luet­telos­sa mainit­se­mat­toma­l­la yliopistopaikkakun­nal­la, ja onhan tääl­lä etu­jakin: asun­not järk­i­hin­nois­sa ja käve­ly­mat­ka kaikki­in palvelui­hin sekä har­ras­tuk­si­in pur­je­len­toa luku­unot­ta­mat­ta. Pääkaupunkiseu­tu­un ver­rat­tuna aikaa kuluu päivit­täisi­in matkoi­hin ainakin puo­let vähem­män (ja asuin sen­tään aiem­min Pikku-Huopalah­den alueel­la). Jopa laat­u­rav­in­to­la ja ‑kahvi­latar­jon­ta (varsinkin käve­ly­matkan sisäl­lä) on eri­no­maista. Ja onhan sitä kiva että uimaran­nan vesi kel­paisi edes melkein juo­tavak­sikin (likaiseen ja suo­laiseen uimaveteen ei ikinä Hesas­sa tottunut).

    Mut­ta nuo työ­paikat. Kaveripi­iris­säni on usei­ta viimeisen 2 vuo­den aikana pääkaupunkiseudul­ta tänne muut­tanut­ta yksi­ty­is­ten erikoisa­lo­jen aka­teemista (TkT, ekono­mi, tms.) ja joka per­heel­lä tämä kum­mankin puoli­son työ­paikko­jen synkro­noitu han­kkimi­nen täältä on ollut ongel­mallista. Tosin, usein ratkaisu on ollut muut­taa jom­mankum­man puoli­son van­hempainva­paa­ta hyötykäyttäen.

    Mut­ta, tääl­lä sen­tään palve­lut pelaa­vat. Tuos­sa erään maakun­nan (yliopis­tot­toman) pikkukaupun­gin keskisu­uren teol­lisu­us­laitok­sen ulko­mail­ta värvät­ty toim­i­tusjo­hta­ja valit­ti suo­raan, miten ikävä on kun kyseisen kaupun­gin käytän­nössä ain­oa rav­in­to­la on Rosso. Huonot palve­lut paikkakun­nal­la ovat rekry­toin­tion­gel­ma mon­elle kehi­tysalueen firmalle.

    Ei tee mieli kuitenkaan takaisin Pääkaupunkiseudullekaan. Jos halu­aisi asua kaupunki­mais­es­ti, eli ratik­ka-alueel­la, pitäisi joko kaivaa järkevänkokoiseen per­hea­sun­toon puoli miljoon­aa euroa, tai sit­ten jonot­taa arpa­jaisvoit­toa (Hitas tai lot­to). Kumpikaan ei tun­nu järkevältä. Jos taas asuu jos­sain lähiössä niin siinä ne kaupunki­a­sumisen edut sit­ten menet­tääkin: palve­lut ovat bussi‑, juna- tai automatkan päässä, jos ei tyy­dy kebabiin.

  13. vai sitä, että kuin­ka kor­peen tahansa raken­netus­ta tor­pas­ta pitää yhteiskun­nan jär­jestää koulukul­je­tus tarvit­taes­sa vaik­ka helikopterilla.

    Jos ollaan ihan tarkko­ja, ei kun­nal­la ole velvol­lisu­ut­ta jär­jestää koulukul­je­tus­ta kaikille. Päin­vas­toin: kun­ta ei saa jär­jestää koulukul­je­tus­ta, jon­ka pitu­us on yli 120 minuuttia.

    Jos koulukul­je­tus on epä­tarkoituk­sen­mukaista jär­jestää, kun­nan on perustet­ta­va oppi­lasasun­to­la, kuten Lapis­sa 1970- ja 1980-luvuil­la yleis­es­ti tehti­in. Täl­löin oppi­laat asu­vat kun­nan oppi­lasasun­to­las­sa viikot oppi­lashuolta­jan valvon­nan alla, arki­askareisi­in osal­listuen, ja matkus­ta­vat viikon­lopuk­si koti­in. Käytän­nössä näistä on luovut­tu, sil­lä oppi­lasasun­to­lat ovat hirveän kalli­ita ylläpitää.

    Jos esimerkik­si Savukosken las­ten lähik­ouluk­si määritet­täisi­in Rovaniemen keskusk­oulu, olisi tämä se tapa, jol­la koulukul­je­tus tulisi lain mukaan järjestää.

  14. JouniL:
    Ilkeästi voi sanoa että Suomes­sa jokainen tekee itse kaiken, mak­saa isot verot ja sit­ten on joukko joka elää mukavasti baarielämää tois­t­en rahoil­la. Eikä edes lapset häir­itse, kun ovat päivähoidossa.

    Suomen palve­lut­to­muus on olen­nais­es­ti seu­raus­ta veroista; on järkeväm­pää tehdä itse ja jät­tää 50% verot ja sivuku­lut mak­samat­ta, oli kyse sit­ten ikku­nan­pe­sus­ta tai rav­in­to­laruoas­ta. Suo­raan san­ot­tuna on jopa vähän yllät­tävää että meil­lä on näinkin paljon palvelui­ta ottaen huomioon miten korkeaa niiden vero­tus on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.