Maapallon kestokyky, työllisyys ja hyvinvointi

(Kir­joi­tus on julka­istu Hesaris­sa vieraskynä-pal­stal­la. Tästä tek­stistä puut­tuvat toim­i­tuk­sen tekemät muutokset. )

Maa­pal­lon kestokykyä, talout­ta, työtä, hyv­in­voin­tia ja sosi­aal­i­tur­vaa koske­vat tavoit­teet ovat pahasti sol­mus­sa. Maa­pal­lo ei kestä jatku­vaa talouskasvua. Val­tion­talous taas ei kestä kasvun pysähtymistä. Työn­tekoa kan­nat­taisi oikeas­t­aan vähen­tää, kos­ka talouskasvu ei teol­lisu­us­mais­sa tee enää ihmis­ten elämästä parem­paa, mut­ta lisään­tyvä vapaa-aika tek­isi, mut­ta kuka sil­loin mak­saa verot? Rak­en­teelli­nen työt­tömyys kalvaa yhteiskun­nal­lista hyv­in­voin­tia ja uhkaa julkisen talouden tasapainoa.

Tim Jack­son osoit­taa kir­jas­saan Hyv­in­voin­tia ilman kasvua vääjäämät­tömästi, ettei luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­seen perus­tu­va talouskasvu voi eikä tule jatku­maan nykyisel­lään. Jos maail­man kaik­ki seit­semän mil­jar­dia asukas­ta eläi­sivät kuin amerikkalaiset, mon­et vält­tämät­tömät luon­non­va­rat kävi­sivät vähi­in muu­ta­mas­sa vuosikymme­nessä eikä tuhoisan ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tämisek­si olisi tehtävis­sä mitään. Paine maa­pal­lon kestävyyt­tä kohtaan kas­vaa, kun Aasian väkirikkaat maat saavut­ta­vat teol­lisu­us­maid­en kulu­tus­ta­son. Tilanne vain vaikeu­tuu, jos teol­lisu­us­maid­en elin­ta­so yrit­tää juos­ta edel­lä karku­un. Mon­et ennus­ta­vat, että talouskasvu tulee tör­määmään met­al­lien ja öljyn hin­nan raju­un kasvuun.

Pitäisikö teol­lisu­us­maid­en hidas­taa kasvuaan vai yrit­tää suun­na­ta sitä vähem­män luon­non­va­ro­ja kulut­tavaan suun­taan?  On tehtävä molem­pia. Talouskasvu pitäisi saa­da kytketyk­si irti luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­ses­ta. Viime vuosikym­meninä luon­non­va­ro­jen kulu­tus on kas­vanut talouskasvua hitaam­min – jonkin­laista irtikytken­tää on siis havait­tavis­sa, mut­ta se ei riitä. Muu­ta­mas­sa vuosikymme­nessä tuotan­non keskimääräisen hiil­i­jalan­jäl­jen euroa kohden pitäisi laskea mur­to-osaan nykyis­es­tä. Sama kos­kee raaka-ainepanoksia.

Ei olisi teol­lisu­us­mail­ta kohtu­u­ton uhraus, vaik­ka elin­ta­so ei tästä juuri nousisi. Lukuis­ten tutkimusten mukaan kas­va­va kulu­tus­ta­so rikkaissa mais­sa paran­taa tyy­tyväisyyt­tä elämään korkein­taan mar­gin­aalis­es­ti. Kiireetön elämä ja lisään­tyvä vapaa-aikaa sen sijaan paran­taisi hyv­in­voin­tia selvästi.

Monia aja­tuskin talouskasvun pysähtymis­es­tä hirvit­tää. Suh­dan­nelu­on­toinen pakotet­tu talouskasvun pysähtymi­nen merk­it­see työt­tömyyt­tä ja sosi­aal­isia onnet­to­muuk­sia. Tilanne on kuitenkin toinen, jos talouskasvu hiipuu yhä use­am­man lyhen­täessä työvi­ikkoaan tai piden­täessä vuosilo­mi­aan. Merkke­jä lep­pois­tamisen kas­vavas­ta suo­sios­ta on nähtävis­sä Suomessakin.

Kuka mak­saa verot, jos kansalaiset alka­vat suosia vapaa-aikaa rahan sijas­ta? Per­itään­hän melkein kaik­ki verot työn­teosta tai kulu­tuk­ses­ta. On avu­ton aja­tus, että elämän tarkoi­tus olisi tehdä mah­dol­lisim­man paljon työtä ja ostaa paljon krääsää vain, jot­ta tulisi siinä sivus­sa mak­sa­neek­si vero­ja. Vero­tus on kitket­tävä asteit­tain irti työnteosta.

Öljyn, met­al­lien ja pel­toalan käymi­nen vähi­in tulee aikanaan nos­ta­maan luon­non­va­ro­jen hin­taa todel­la paljon. Tätä ei kan­na­ta jäädä odot­ta­maan, kos­ka äkkirysäyk­sel­lä olisi tuhoisat seu­rauk­set. Korotet­takoon näi­den panos­ten hin­taa pikkuhil­jaa verot­ta­mal­la enem­män raa­ka-ainei­den ja ener­gian käyt­töä ja vähem­män työn­tekoa. Näin tulisi tehdä teol­lisu­us­maid­en yhteisel­lä sopimuk­sel­la. Veroista tulot jäävät koti­maa­han, maail­man­markki­nahin­to­jen nousus­ta ne menevät tuot­ta­ja­mai­hin. Kohdis­ta­mal­la vero­tus luon­non­va­ro­jen käyt­töön suo­jataan vero­tu­lot kansalais­ten ahkeru­u­den hiipumiselta samal­la kun ohjataan kulu­tus­ta pois raa­ka-ainei­ta ja ener­giaa haaskaav­ista tuot­teista. Tämä ei tek­isi elämää kalli­im­mak­si, mut­ta muut­taisi tuot­tei­den suh­teel­lisia hin­to­ja voimakkaasti. Ker­takäyt­tökrääsän suh­teelli­nen hin­ta nousisi ja laatu­tuot­tei­den ja palvelu­jen hin­ta laskisi.

Vaik­ka työaikaa kan­nat­taa lyhen­tää, työuria kan­nat­taa piden­tää ja työt­tömyyt­tä vähen­tää. Ruot­sis­sa työl­lis­ten osu­us on selvästi suurem­pi kuin Suomes­sa. Tämän seu­rauk­se­na julki­nen talous on vah­va eikä leikkaus­lis­to­ja tarvi­ta. Asukas­ta kohden työtä tehdään Suomes­sa ja Ruot­sis­sa kuitenkin yhtä paljon. Korkeam­paa työl­lisyyt­tä vas­taa Ruot­sis­sa lyhyem­pi keskimääräi­nen työai­ka. Ruotsin ratkaisu on sosi­aalis­es­ti, taloudel­lis­es­ti ja ihmis­ten hyv­in­voin­tia ajatellen parem­pi kuin mei­dän alhaisen työl­lisyy­den ja pitkän työa­jan mallimme. Eri­tyisen lyhyt­tä vuos­i­työaikaa tehdään Sak­sas­sa, Hol­lan­nis­sa ja Nor­jas­sa. Nor­jal­la on öljyn­sä, mut­ta Sak­sa ja Hol­lan­ti ovat parhait­en men­estyneitä mai­ta Euroopassa.

Työaikaa ei kan­na­ta yleis­es­ti ja pakol­lis­es­ti lyhen­tää, vaan suosia oma-aloit­teista osa-aikatyötä ja itse mak­set­tu­ja vuosilo­man piden­nyk­siä. Toiset arvosta­vat tai tarvit­se­vat enem­män rahaa, toiset vapaa-aikaa. Näin se on tehty Sak­sas­sa ja Hollannissa.

Meil­lä rak­en­teelli­nen työt­tömyys heiken­tää julkisen talouden tas­apain­oa. Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmämme on raken­net­tu toisen­laisi­in oloi­hin. Kun tuemme työt­tömiä, mut­ta emme pieniä ansio­tu­lo­ja saavia, ei töi­hin meno pienel­lä pal­ka­lla kan­na­ta. Eri­tyisen pahasti kan­nus­timet ovat rik­ki Helsin­gin seudul­la korkei­den vuokrien vuok­si. Toimeen­tu­lo­tu­ki mak­saa vuokran kokon­aan, mut­ta pieni­palkkainen joutuu mak­samaan sen kokon­aan itse. Pieni­palkkaisen työn tekem­i­nen ei kan­na­ta juuri siel­lä, mis­sä työti­laisuuk­sia olisi tar­jol­la. Ammat­tiy­hdis­tys­li­ike esit­tää alimpi­en palkko­jen nos­tamista. Näin on tehtykin, mut­ta sen seu­rauk­se­na yhä suurem­pi osa työvoimas­ta hin­noitel­laan kokon­aan työ­markki­noiden ulkop­uolelle. Olisi parem­pi että tukea voi saa­da myös pelkän pieni­palkkaisu­u­den vuok­si. Jos tulon­si­ir­rot tuli­si­vat pieni­palkkaista vas­taan, olisi sosi­aalis­es­ti hyväksyt­täväm­pää myös mak­saa nyky­istä pienem­piä palkko­ja niille, joiden eri syistä on nyt vaikea päästä töi­hin. Nyt hei­dät siir­retään syr­jään työttömiksi.

73 vastausta artikkeliin “Maapallon kestokyky, työllisyys ja hyvinvointi”

  1. Hyvä kir­joi­tus Osmolta! 

    Erk­ki Tuomio­ja kri­ti­soi blo­gis­saan ilmeis­es­ti juuri tätä Osmon kir­joi­tus­ta, mut­ta nyt alku­peräisen kir­joituk­sen luet­tuani minus­ta vaikut­taa siltä, että Tuomio­jan kri­ti­ik­ki ei täysin osu maali­in­sa. Muutenkin Tuomio­jan blogikir­joi­tus tästä aiheesta on ihmeel­lisen negati­ivi­nen, ja tulee vaikutel­ma, että hänkin on jämähtänyt men­neeseen maail­maan eikä osaa ennakkolu­u­lot­tomasti miet­tiä uusia keino­ja työväen­li­ik­keen van­ho­jen hyvien tavoit­tei­den saavut­tamisek­si. Osmon esit­tämä pien­i­t­u­lois­t­en työssäkäyvien tukem­i­nen­han toimii saman tavoit­teen hyväk­si kuin Tuomio­jan kaipaa­ma entistä pro­gres­si­ivisem­pi vero­tus, mut­ta mah­dol­lis­es­ti vielä parem­min, ja toiv­ot­tavasti ilman kan­nustin­loukku­ja. Eli itse en näe kyl­lä tässä Osmon kir­joituk­ses­sa mitään sel­l­aista, joka väistämät­tä romut­taisi vero­tuk­sen tulo­ja tasaa­van vaikutuksen.

  2. Lain­säätäjä voisi helpot­taa työa­jan yksilöl­listä lyhen­tämistä yksinker­tais­ta­mal­la vuosilo­ma­lakia ja mui­ta asi­aan liit­tyviä säädök­siä. Ainakin oma koke­muk­seni ajal­ta ennen yrit­täjäk­si ryhtymistä oli, että taval­lisu­ud­es­ta poikkea­vat työai­ka- ja loma­jär­jeste­lyt tuot­ti­vat suun­nat­to­mia vaikeuk­sia palkan­lask­i­joille kaikissa työ­paikois­sa. Vaik­ka jär­jestelystä olisi oman esimiehen kanssa sovit­tu, palkan­lasken­nan kanssa sai joka ker­ta vään­tää peistä vaik­ka edel­lisenä kesänä olisi ollut käytössä täs­mälleen sama jär­jeste­ly, puhu­mat­takaan jos palkan­lasken­nas­sa oli henkilöstövaihdoksia.

    Eikä ihme, onhan tuo sys­tee­mi, jos­sa per­jan­tait kulut­ta­vat tuplamäärän lomapäiviä jne. ker­ta kaikki­aan seka­va ja kaik­ki yksilöl­liset poikkeuk­set tekevät siitä vielä sekavam­man. Ehdotan tilalle lomapäiväk­er­roin­ta: Kul­lakin työn­tek­i­jäl­lä on laista, TES­sistä tai yksilöl­lis­es­tä työ­sopimuk­ses­ta johtu­va ker­roin, jol­la tehty­jen työpäivien perus­teel­la las­ke­taan lomapäivien määrä. Esimerkik­si neljän viikon (20 työpäivää) vuosilo­ma ker­ty­isi ker­toimel­la 11,7 mikäli arkipy­hät eivät kar­ru­ta vuosilo­maa. Kuusi viikkoa tulisi ker­toimel­la 7,5. Eli jae­taan viime lomien jäl­keen tehty­jen työpäivien (+ sairaspois­saolo­jen, yli­työ­va­paiden ym. sel­l­ais­ten pois­saolo­jen joiden sovi­taan ker­ryt­tävän lomapäiviä siinä mis­sä varsi­nais­ten työpäivienkin) määrä 11,7:llä/7,5:llä/millä ikinä ja lisätään mah­dol­lis­es­ti entu­ud­estaan säästössä olleet lomapäivät niin saadaan selville käytet­tävis­sä ole­van loman pituus.

    Tun­ti­työn­tek­i­jöil­lä voidaan vas­taavasti laskea rahalli­nen lomako­r­vaus jaka­mal­la tehty­jen työ­tun­tien määrä täl­lä ker­toimel­la ja ker­toma­l­la tun­tipal­ka­lla. Kaiken kaikki­aan täl­lais­es­ta yksit­täis­es­tä, yksilöl­lis­es­tä ker­toimes­ta sopimi­nen olisi help­poa ja olisi myös help­po antaa mah­dol­lisu­us palkanko­ro­tuk­sen sijaan vali­ta lomapäiväk­er­toimen pienennys.

  3. Niin se jäi vielä sanomat­ta, että tämä jär­jeste­ly olisi kätevä myös sil­loin jos työpäivien/-tun­tien määrä olisi nor­maal­ista poikkea­va ja/tai vaihteleva.

  4. > Talouskasvu pitäisi saa­da kytketyk­si irti luon­non­va­ro­jen kulutuksesta.

    Tämä on ehdo­ton avain­point­ti. Talouskasvua ei vält­tämät­tä tarvitse lopet­taa, kun­han lopete­taan luon­non­va­ro­jen kohtu­u­ton kulut­ta­mi­nen. Tosin suuri osa talouskasvus­ta on valitet­tavasti perus­tunut juuri luon­non­va­ro­jen aiem­paa kat­tavam­paan hyödyntämiseen.

    Lep­pois­t­a­mi­nen ei ole edel­ly­tys uudelle vähem­män luon­toa kulut­tavalle talouden toimin­nalle. Täystyöl­lisyys toimisi parem­min. Mut­ta kyl­lä meil­lä lep­pois­tamiseenkin varaa on.

    Val­tion­talouden tulee kestää kasvun pysähtymi­nen. Jos ei kestä, toden­näköis­es­ti velkaa on otet­tu tyh­mästi liikaa siinä toivos­sa, että mah­dolli­nen saa­pu­va nousukausi kuit­taisi ote­tut velat (ja siinä toivos­sa, että luon­non­va­ro­jen kulu­tus­ta ei koskaan rajoitettaisi).

    > Kuka mak­saa verot, jos kansalaiset alka­vat suosia vapaa-aikaa rahan sijasta?

    Yksinker­taisin yhtälö on kai se, että kansalaiset mak­sa­vat edelleen. Jos kansalaiset mak­saisi­vat veroa nyt 25%, ja he halu­aisi­vat vähen­tää työaikansa puoleen ja pitää nykyiset palve­lut, hei­dän vero­pros­ent­tin­sa olisi uudessa tilanteessa 50%. Osa veroista voi siir­tyä mui­hin vero­muo­toi­hin kuin työn vero­tuk­seen, mut­ta kansalaiset mak­sa­vat nekin.

  5. Juho Laatu
    Yksinker­taisin yhtälö on kai se, että kansalaiset mak­sa­vat edelleen. Jos kansalaiset mak­saisi­vat veroa nyt 25%, ja he halu­aisi­vat vähen­tää työaikansa puoleen ja pitää nykyiset palve­lut, hei­dän vero­pros­ent­tin­sa olisi uudessa tilanteessa 50%. 

    Jos tämä on tarkoi­tus tehdä tulo­jen mukaan, kuvaat regres­si­ivisen vero­pros­entin. Jos taas teh­dyn työa­jan mukaan, niin työl­lis­ten halukku­us vähen­tää työaikaansa rom­ah­taa entis­es­tään, jos se näky­isi suo­raan kas­va­vana vero­pros­ent­ti­na (nykyään pro­gres­si­ivi­nen vero­tushan lask­isi tuol­loin veroprosenttia)

  6. Joskus olen lukenut (luonol­lis­es­ti toden) esi­tyk­sen, että ihmis­ten aiheut­ta­man rasituk­sen määrän saa ker­to­lasku­na kolmes­ta tek­i­jästä: väk­ilu­vus­ta, nup­piko­htais­es­ta kulu­tus­ta­sos­ta ja teknolo­gias­ta riip­pu­vas­ta ker­toimes­ta kuin­ka paljon kunkin hyödyk­keen tuot­ta­mi­nen ympäristöä rasit­taa. Kuten arva­ta saat­toi, lop­putule­m­ana oli, että kaikkia kolmea pitäisi yrit­tää rajoittaa. 

    Ensim­mäistä ei Osmon kir­joituk­ses­sa maini­ta sanal­lakaan, mut­ta niin­hän ne vihreät ovatkin tässä suh­teessa hypän­neet jatku­van kasvun kan­nat­ta­jien kelkkaan.

  7. Eikö nyt kaikkein ensisi­jais­in­ta olisi aset­taa tavoit­teek­si maa­pal­lon väk­ilu­vun palaut­ta­mi­nen vaikka­pa 50:n vuo­den takaiseen tilanteeseen?

  8. Olen kai ide­ol­o­gis­es­ti suht saman­mieli­nen tässä asi­as­sa kuin Soin­in­vaara, mut­ta kaiken­laisia kysymyk­siä näitä asioi­ta pohties­sa heräilee.

    Kun jae­taan työtä työt­tömien ja työssä käyvien kesken, saadaan selviä taloudel­lisia etu­ja jonkin aikaa. Mut­ta kun lep­pois­tamista jatke­taan tarpeek­si, päädytään pis­teeseen, jos­sa kansan­talouden kokon­aiskysyn­tä vähenee.

    Täl­löin vero­ja pitää nos­taa. Kun vero­ja pitää nos­taa merkit­tävässä määrin, eikö se aina lop­ul­ta iske kulu­tuk­seen (jos tuotan­toa verote­taan, se nos­taa hin­to­ja vähen­täen kysyn­tää) heiken­täen näin kokon­aiskysyn­tää entis­es­tään? Päädytäänkö tässä kuitenkin johonkin mukavaan tasapainotilaan?

    Minus­ta ei voi­da a pri­ori olet­taa, että kulu­tus siir­tyy (riit­tävän ekol­o­gisi­in) palvelui­hin ja kom­pen­soi tilanteen. Palvelun kulu­tuk­sel­lakin on var­maan joku sat­u­raa­tiopiste. Mis­säköhän se menee… Itse en ainakaan tai­da tun­tea tarvet­ta, että halu­aisin ruve­ta kulut­ta­maan nyky­istä enem­pää palveluita.

    Olisiko siis ekol­o­gisen elämän­ta­van markki­na­t­aloudessa vero­tuk­sen suhde kokon­ais­tuotan­toon (ja kulu­tuk­seen) nyky­istä selvästi suurem­pi (jos tuotan­toa ja kulu­tus­ta on vähem­män, mut­ta sosi­aali­palve­lut tarvi­taan edelleen)? Vaikea hah­mot­taa äkkiseltään, seu­raako tästä jotain makro­talouden ongelmia vai ei. Vero­tuk­sen kat­so­taan hait­ta­van eri­laisia insen­ti­ive­jä (viime kädessä insen­ti­ive­jä tuot­taa ja kuluttaa).

    Soin­in­vaara antaa ymmärtää, että talouden suh­dan­nelu­onne ei ole ongel­ma lep­pois­tamisske­naar­ios­sa. Täl­löin ei ilmeis­es­ti tarvitse ottaa nopeasti julk­ista velkaa, jos kasvu hiipuu hitaasti toisin kuin varsi­naises­sa laskusuh­dan­teessa. Mut­ta eikö se laskusuh­danne kuitenkin aina lop­ul­ta jos­sain muo­dos­sa iske ja sil­loin pitää ottaa velkaa ja sil­loin tarvi­taan talouskasvua? Itsel­läni ei ainakaan ole täyt­tä ymmär­rystä siitä, että mikä on talouskasvun rooli lop­ul­ta laskusuh­dan­teista selviämisessä, mut­ta tähän asti se on vaikut­tanut suurelta. Tun­tuu, että kansan­taloudessamme on jatku­vaa painet­ta saa­da lisää rahaa julkiselle sek­to­rille ja talouskasvu puolestaan helpot­taa tätä. Mikäköhän talouskasvun todel­li­nen rooli lop­ul­ta onkaan?

    Yksi kysymys on myös siinä, että jos “elin­ta­sos­ta tin­gitään”, hait­taako se merkit­tävästi ihmis­ten insen­ti­iviä ryhtyä yrit­täjik­si? Vaik­ka varsinkin pienyrit­täjil­lä moti­vaa­tio ei ole aina rikas­tu­mi­nen, eikö mah­dol­lisu­us akku­mu­loi­da mate­ri­aal­ista vau­raut­ta ole aika keskeinen moti­ivi siinä, että kansan­talous toimii?

    Soin­in­vaara kiin­nit­tää kolum­nis­sa huomio­ta krääsän kulu­tuk­seen ja puhuu hiil­i­jalan­jäl­jestä, mut­ta ilmas­ton kannal­ta asum­i­nen, syömi­nen ja matkus­t­a­mi­nen on merkit­tävämpiä. Sen takia tun­tuu oudol­ta, että hän tun­tuu edel­lisessä blo­gauk­ses­sa suosit­tel­e­van pyöräi­lyn har­ras­ta­jille lentämistä.

  9. Pent­ti Linko­la käsit­teli jo maa­pal­lon väk­ilu­vun vähen­tämistä. Se ei ole poli­it­tis­es­ti kor­rek­ti aihe, vaik­ka se tapah­tuu joka tapauk­ses­sa taval­la tai toisella.

  10. Ris­to: Jos tämä on tarkoi­tus tehdä tulo­jen mukaan, kuvaat regres­si­ivisen vero­pros­entin. Jos taas teh­dyn työa­jan mukaan, niin työl­lis­ten halukku­us vähen­tää työaikaansa rom­ah­taa entis­es­tään, jos se näky­isi suo­raan kas­va­vana vero­pros­ent­ti­na (nykyään pro­gres­si­ivi­nen vero­tushan lask­isi tuol­loin veroprosenttia) 

    Yksinker­taistin paljon, ja taisin likip­itäen olet­taa samat tulot kaikille kansalaisille. Niin­hän asia on, että jos halu­taan samat palve­lut vähem­mäl­lä työl­lä, pitää vähen­tää muu­ta kulutusta.

    Yksit­täi­nen kansalainen las­kee (aivan oikein) oman lep­pois­tamisen­sa tulok­set olet­taen, että muut tekevät yhtä paljon työtä kuin ennenkin. Jos taas val­tio las­kee yleisen lep­poisamisen tason nousun vaiku­tuk­sia, pitää ottaa huomioon se, että perus­palvelui­hin tarvi­taan nyt suurem­pi pros­ent­tio­su­us koko talouden tuotosta.

  11. AH:
    Eikö nyt kaikkein ensisi­jais­in­ta olisi aset­taa tavoit­teek­si maa­pal­lon väk­ilu­vun palaut­ta­mi­nen vaikka­pa 50:n vuo­den takaiseen tilanteeseen? 

    Josko nyt joku väk­ilu­vun vähen­nys­tä kaipaa­va esit­täisi ensin edes jonkin­laisen rauta­lankaver­sion siitä, miten tämä väk­ilu­vun vähen­nys käytän­nössä tapah­tu­isi niin keskustelulle olisi parem­mat lähtöko­h­dat. Nykyisel­lään se kun tun­tuu ole­van vähän saman tasoinen vai­h­toe­hto kuin toisen maa­pal­lon hankkiminen…

    Teol­lis­es­ta joukko­murhaamis­es­ta meil­lä on huono­ja koke­muk­sia (eivätkä edes nat­sit sak­salaisel­la tehokku­udel­laan päässeet kuin pari­in kymme­neen miljoon­aan, joka on kär­päsen pas­ka val­tamer­essä jos ylikan­soituk­ses­ta puhutaan), ja suun­nitel­malli­nen nälkään nään­nyt­tämi­nen kuu­lostaa vielä epähu­maan­im­mal­ta. Jo väk­ilu­vun kasvun rajoit­ta­mi­nen val­is­tuk­sen kaut­ta on käytän­nössä mah­do­ton­ta, kun samaan aikaan elinikä kas­vaa parem­man ter­vey­den­huol­lon ansiosta.

  12. Minus­ta pitäisi kat­soa mitä ihmi­nen tarvit­see, eikä mitä ihmiselle tarjotaan. 

    Ihmi­nen­hän tun­netusti syö, paskoo ja har­ras­taa sosi­aal­isu­ut­taan. Pitääkö yhteiskun­nan tar­jo­ta tätä enem­pää tai pitääkö ihmisen pon­nis­tel­la tältä tasol­ta johonkin yleväm­pään? Varsinkin kun tuo yleväm­mäk­si väitet­ty johtaa todis­te­tusti umpiku­jaan. Yleväähän on nykyään omis­taa use­ampi talo kuin voi asut­taa ja ajaa ympyrää moottorilla.

    Ruokaa ja vesik­los­et­te­ja olisi tarpeek­si jo nyt. Läm­mitet­tyä asum­isti­laa olisi Helsingis­säkin jo miljoonille. Kuitenkin esimerkik­si Keskus­puis­tossa tör­mää asumuk­si­in, jois­sa on toki per­soon­al­lisu­ut­ta enem­män kuin nyk­yarkkite­htu­uris­sa, mut­ta vesi kul­kee omin luvin sisään ja ulos, ja se vesik­los­et­ti puut­tuu. Tämä kaik­ki siitä syys­tä, että pitää pitää ihmiset ulkona met­sis­sä ja tyhjät tilat lukit­tuina, jot­ta säi­lyy kasvu. Samal­la syn­tyy turhaa tarvet­ta uusille energiahankkeille.

    Onko työkään nykyään muu­ta kuin tuon sosi­aal­isu­u­den tyy­dyt­tämistä, ennenkuin koit­taa vapaa-aika, jos­sa taasen on usein harmil­lisen vähän sosi­aal­isu­ut­ta. Maa­jussin työ on tärkeää samoin ter­vey­den­hoita­jan, mut­ta kuka tarvit­see paper­in­pyörit­täjää tai main­os­mi­estä? Haa­vat voisi vain sitoa ja tuo­da perunat kaupunkiin.

    Kasvua kasvun päälle tuot­taa ainakin min­ulle akuutin turhau­man. Ämpäri­in ei mah­du kuin se mikä siihen mah­tuu ja sit­ten ryöp­pyää yli. Kuitenkaan tätä ei näytetä ymmärrettävän.

    Mik­si ei pyris­tel­lä irti nou­se­vista maail­man­markki­nahin­noista? Öljy ja ruo­ka kallis­tuu vuosi vuodelta. Turhien väli­matko­jen kaavoit­ta­mi­nen pois, pakolli­nen liikenne raiteille ja talot itsessään tuot­ta­maan ruokaa. Nyt sit­ten tuho­taan met­sät polt­toaineek­si, jot­ta voidaan kulkea tarpeet­to­mia väli­matko­ja ja autokaup­pi­aat saa­vat myyn­tiä. Ydin­voimakin has­sa­taan uusi­in saas­tut­tamisen tapoi­hin ja kaupun­git raken­netaan toim­i­maan tarpeet­toman monel­la eri kulkupelillä. 

    Mik­si ker­rosta­lo ei ole kuin sieni, joka nos­taa noustes­saan ruoka­mul­lan katolleen ja mik­si parvek­keet eivät ole vil­je­lykäytössä? Seinät voisi­vat sil­loin olla yhtä suur­ta eri­ta­sos­sa ole­vaa pel­toa. Koko hom­ma pyörimään kom­pos­til­la, niin talo tuot­taa enem­män ruokaa kuin sen viemäl­lä tilal­la olisi voitu tuot­taa. Kanala pihaan ja talkkari palkataaan pyörit­tämään koko show­ta. Siinähän sitä olisi hom­maa niille, joil­ta sisäl­lä istu­mi­nen ei luon­nis­tu. Meri puh­taak­si ja joet tuot­ta­maan kalaa ruuak­si ihan omillaan.

    Rom­ah­taako mikään, jos ravin­non ja sosi­aal­isu­u­den tarve tyy­dytetään ja uno­hde­taan kil­pa­juok­su siitä ettei näytetä köy­hem­miltä, kuin joku idän nou­se­va talousmahti? 

    Panos­tuk­set tieteeseen, eikä mihinkään tyhjän­päiväis­ten hyödyt­tömien ostamiseen, joil­la koris­tel­laan elämää ympäril­lään ja kärtetään tois­t­en mokomien hyväksyn­tää ja ihailua. Ja sit­ten joku muu tuleekin jo keikaroimaan uuden­man ja kalli­im­man hyödyt­tömän kanssa kuin riikinkukko ikään ja entisen ihail­lun, nyt jo tois­t­en arvostelua pelkäävän, on juosta­va taas tämän rin­nalle. Minä ymmär­rän laadun niin, että esimerkik­si puusep­pä tekee pöy­dän, joka kestää isältä pojan­po­jan­po­jalle ja Ikean kuvas­to­ja käytetään vain sytyk­keenä. Har­mi vain, että täl­lä mallil­la nykyiseltä talous­mallil­ta katoaa poh­ja ja taas on joukko poli­itikko­ja panikoimas­sa kasvun perään.

    Ehkä pitäisi perus­taa kak­si kansalaisu­u­den lajia, toises­sa jous­taan aina vain kovem­paa uusien ostet­tavien perässä, jot­ta voidaan mak­saa velkaa ja toises­sa syödään oman maan man­sikoi­ta ja möl­lötel­lään paikoil­laan. Tai taitaa tämä jo olla Suomes­sa tapah­tunut, mut­ta puut­tuu vain ne omat maat ja man­sikat. Eli työn­jako mät­tää, kuten todettua. 

    Voisi­han kaupun­gin rak­en­taa toim­i­maan kuin van­han ajan maati­lan, jos­sa suku piti huol­ta van­hois­taan. Samal­la van­hat pysy­i­sivät ter­veemp­inä, kuin nykyään asues­saan yksinäisyy­dessä. Pienem­piä asun­to­ja korkeam­mis­sa talois­sa. Enem­män mah­dol­lisuuk­sia asut­taa ihmiset lähekkäin. Mikä muu asun­toon pan­ta­va edes kas­vat­taa enää kokoaan, kuin itse asukas? Samal­la tulisi mah­dol­lisuuk­sia elämän­ta­payrit­täjyy­teen, jos­sa ei haeta nyky­mallista talout­ta, jos­sa pari ottaa markki­nat hal­tu­un ja muiden on turha yrit­tää. Vielä kun tämä johtaa perus­tarpeis­sakin jo siihen, että tuot­ta­jat joutu­vat lopet­ta­maan tuotan­ton­sa, niin ei ole paljoa järkeä käytetty. 

    Ehkä sit­ten ehtisi lukea kir­jat joi­ta on saanut ja nähdä muun­laisen kasvun ympäril­lään, kuin vain val­tion­ve­lan. Mik­si ihmeessä tarpeet­tomasti velka­an­tua ulos ja sitoa itsen­sä kil­pa­juok­su­un, jois­sa muut määrää suun­nan ja vauhdin? Tuot­taisi itse ruokansa ja ei valka­an­nut­taisi itseään laisku­ut­taan aja­mal­la ulko­maista öljyä hiilid­iok­sidik­si, vain sen täh­den että asumus on kaavoitet­tu niin että öljyä joutuu aja­maan kaa­suina taivaalle.

    Vesik­los­etitkin voisi toki muut­taa kuiv­akäymälöik­si. Ei sit­ten menisi nuokaan rav­in­teet hukkaan. 

    No, eiköhän kohta­puoleen jo men­nä sotke­maan stratos­fääriä, jot­ta voidaan jatkaa samaa rataa. Lentokoneet lienevätkin jo viivyt­täneen maa­pal­lon läm­pen­e­mistä, joten ehkäpä täy­tyykin vai­h­taa fil­lari­matkailu etelän lentoi­hin. Tosin hit­to­jako sitä tois­t­en harmik­si etelään men­nä, kun voi maa­ta ran­nal­la jo täälläkin.

    Minkään sortin todel­lista muu­tos­ta on vaikea havai­ta main­os­telun takana. Johan tästä ker­too men­e­m­i­nen Jäämerelle öljyä hake­maan ja Kanadan öljy­hiekat. Koskako­han Schen­genistä luovu­taan? Intia jo rak­en­sikin aidan pitämään nälkäiset bangladeshi­laiset pois­sa mail­taan. Mitähän tääl­läpäin tehdään sinä aamu­na kun ilmoitel­laan Maledi­ivien jääneen meren alle? Jatke­taan samaa rataa? USA tekee läm­pöen­nä­tyk­siä, pel­lot kuiv­u­vat pystyyn, Jäämerel­lä tullee sulamisen­nä­tys, Grön­lan­nis­sa sulamisjo­ki vei sil­lan ja itse jäätiköl­lä paukkuu läm­pöen­nä­tyk­siä. Mut­ta mitäs näistä, ei koske meitä ja Suo­mi on pieni maa.

  13. Valitet­tavasti maa­pal­lon väk­ilu­vun kasvu tulee mielu­um­min nopeutumaan.
    Kun elin­ta­so para­nee ns. köy­hissä mais­sa yhä suurem­pi osa jää henki­in ja elävät entistä pidem­pään. Useim­miten uskon­nol­li­sista syistä syn­tyvyyt­tä ei saa­da vähenemään.
    Kuinka­han pitkään esimerkik­si Kiina pystyy pitämään kiin­ni yhden lapsen politiikasta.

    TL:
    Pent­ti Linko­la käsit­teli jo maa­pal­lon väk­ilu­vun vähen­tämistä. Se ei ole poli­it­tis­es­ti kor­rek­ti aihe, vaik­ka se tapah­tuu joka tapauk­ses­sa taval­la tai toisella.

  14. Osmon ongel­manaset­telu on täyt­tä asi­aa ja esit­tää nyky­talouden vaikeim­man ongel­man, jon­ka julk­i­lausum­ista niin mon­et poli­itikot vält­televät. Mut­ta ne ratkaisuehdotukset …

    Toi­vo siitä, että talouskasvu saataisi­in kytketyk­si irti luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­ses­ta, on epäre­al­isti­nen niin teo­ri­as­sa kuin käytän­nössä. Ihmiset nyt vain ovat ahnei­ta myös mate­ri­aaliselle kulu­tuk­selle. Vai onko joku kuul­lut talout­ta kas­vat­tavas­ta ammat­tiryh­mästä, joka aineet­toman tuotan­non myyn­nil­lä vauras­tut­tuaan olisi vähen­tänyt mate­ri­aalisen tuotan­non kulut­tamis­taan, muut­tanut pienem­pi­in asun­toi­hin, siir­tynyt halvem­pi­in ruoki­in, ostanut vaa­ti­mat­tomampia auto­ja, vähen­tänyt elek­tro­n­is­ten vem­painten han­k­in­taa ja luop­unut ulko­maan­matkoista – tai edes pitänyt ne entisel­lä tasol­la. Mainit­takoon, että tähän aineet­tomien palvelu­iden myyjien joukkoon kuu­lu­vat mm. pankki­ir­it, poli­itikot, johta­jat, lääkärit, virkamiehet, medi­avä­ki, kon­sul­tit ja taiteil­i­jat mut­ta tietysti myös sairaan­hoita­jat, las­ten­tarhanopet­ta­jat, hiero­jat ja siivoojat. 

    Aja­tus siitä, että siirtämäl­lä pain­opis­tet­tä työn vero­tuk­ses­ta kulu­tus- ja hait­taveroi­hin, voitaisi­in kyseinen ongel­ma ratkaista, on pait­si virheelli­nen niin vaar­alli­nen. Se johtaa aivan päin­vas­taiseen tulok­seen kuin on tarkoitettu.

    Niin kauan kuin tuotan­to on ylhäältä ohjat­tua ja palkit­tua – kap­i­tal­is­tista tai sosial­is­tista siinä mielessä kuin olen mm. kir­jas­sani, blo­gis­sani ja koti­sivul­lani esit­tänyt – ylhääl­lä ole­vat ryh­mät voivat pitkälti määritel­lä omat palkkansa niin, että ne ovat lin­jas­sa muiden rikkaiden ja tavoitel­lun ostovoiman kanssa hait­tavero­jen määrästä riip­pumat­ta. Jos vero­ja nos­te­taan, nos­te­taan myös palkkio­ta. Samaan ide­ol­o­giseen paket­ti­in kuu­luu tuotan­non tehost­a­mi­nen ”kan­nus­timil­la”. Ne kas­vat­ta­vat toimeen­tu­lo­ero­ja – rikkaita­han kan­nuste­taan mak­samal­la heille enem­män ja köy­hiä kan­nuste­taan pitämäl­lä hei­dän elin­ta­son­sa alhaal­la. Siten kasvun myötä laa­jenevil­la rikkaiden joukoil­la on aina varaa lisätä kulu­tus­taan ja sen ne myös tekevät. Kun ruoan, raa­ka-ainei­den ja ener­gian hin­nat nou­se­vat hait­tavero­jen tai luon­nol­lisen niukku­u­den takia, kokon­aisku­lu­tus voi kap­i­tal­is­tis-sosial­is­tises­sa taloudessa ale­ta vain siten, että keskilu­okan ja köy­hien kulu­tus vähenee. 

    Vaar­alli­nen tämä kehi­tys­su­un­ta on pait­si yhteiskun­tien myös luon­non kannal­ta, sil­lä yhteiskun­nan polar­isoi­tu­mi­nen johtaa aina kokon­aisu­u­den kannal­ta turhan kulu­tuk­sen kasvu­un. Vas­takkaisten pyrkimys­ten väli­sis­sä tais­teluis­sa, äärim­mil­lään val­lanku­mouk­sis­sa ja sodankäyn­neis­sä, luon­non hyv­in­voin­ti on viimeinen asia, jota ajatel­laan. Mitä tärkeäm­pää on kil­pailus­sa men­estymi­nen, niin poli­ti­ikas­sa kuin taloudessa, sitä surut­tomam­min voimavaro­ja kulutetaan.

    Tästä syys­tä ain­oa kestävä ratkaisu on taloudel­lisen kil­pailu­paineen alen­t­a­mi­nen. Se voi tapah­tua vain men­estymisen palk­in­to­ja pienen­tämäl­lä ja syr­jäy­tymisen katkeru­ut­ta loiven­ta­mal­la. Jälkim­mäiseen on jo ehdotet­tu ratkaisukin, perus­tu­lo. Edel­lisen suh­teen ratkaisue­hdo­tusten suun­ta osoit­taa edelleen kohti tuhoa, sil­lä per­in­teinen tulo­ero­jen tasaus pro­gres­si­ivisel­la tuloverol­la on menet­tänyt tehon­sa eikä muu­takaan ole keksitty. 

    Globaalis­sa taloudessa vero­tus on kaikki­aan huono tapa tasa­ta tulo­ero­ja, kos­ka juuri ne, joiden tulo­ja tulisi voimakkaim­min verot­taa, pystyvät hyö­dyn­tämään val­tioiden välistä verokil­pailua ja siirtämään tulo­jaan veroparati­i­sei­hin. Nyky­taloudessa ain­oa ja muutenkin paras tapa on puut­tua niihin globaalin talouden omi­naisuuk­si­in, jot­ka ovat tehneet rikkaiden rikas­tu­mis­es­ta läh­es automaat­tista. Eikä tähän tarvi­ta ylikansal­lista hallintoa eikä sääte­lyn lisäämistä vaan päin­vas­toin sel­l­ai­sista aitoon markki­na­t­alouteen kuu­lumat­tomista, ylikan­nus­tavista sääte­ly­toimista luop­umista, jot­ka aikanaan luoti­in teol­lisen kasvun edistämiseksi.

  15. AH:
    Eikö nyt kaikkein ensisi­jais­in­ta olisi aset­taa tavoit­teek­si maa­pal­lon väk­ilu­vun palaut­ta­mi­nen vaikka­pa 50:n vuo­den takaiseen tilanteeseen?

    Eri­no­mainen aja­tus, mut­ta miten se toteuttaisit…

  16. Eikös se ole tapah­tunut kris­til­lisen uskon­non maissa.

    Entäs mus­lim­i­maat?

    Se kuin­ka pitkälle menee naisel­la las­ten han­kimisen aloi­tus eli käytän­nössä nais­ten koulu­tus vaikut­taa syntyvyyteen.

    Tässä esimerkkinä tilas­toa Sau­di-Ara­bi­as­ta joka on hyvinkin vaurastunut:

    Kes­ki-ikä on alhainen ja syn­tyvyys suuri, mikä lisää lähivu­osi­na monien tuot­tei­den kysyntää.
    http://194.100.159.181/NR/rdonlyres/A70FFF0E-0072–4ABF-BE10-2EE63CFCBB7C/13544/FinproSaudiArabiaCountryreport_101118_JWI1.pdf

    Osmo Soin­in­vaara:
    Jouni L
    Väestön kasvunopeus on vauras­tu­misen myötä koko ajan laskenut.

  17. Tässä kyl­lä lähde­tään ratkaise­maan aivan vääriä ongelmia ja väärästä päästä. Oikeast­i­han köy­hyys on pahin ympäristöon­gel­ma — se pakot­taa kehi­tys­maid­en asukkaat maa­ta köy­hdyt­tävi­in tehot­tomi­in vil­je­ly­mentelemi­in, met­sien hävit­tämiseen polt­top­uuk­si, ylilaidun­nuk­seen, jät­tei­den ja lan­nan polt­toon ja muuhun luon­no­varo­jen tehot­tomaan käyt­töön. Lisäk­si — kuten Osmo juuri tuos­sa tote­sikin — köy­hyys on myös merkit­tävä tek­i­jä väestönkasvun taustalla.

    Jos siis ympäristöon­gelmia halut­taisi­in oikeasti ratkaista, niin mei­dän pitäisi keskit­tyä pohti­maan miten kiihdyt­tää kehi­tys­maid­en talouskasvua niin, että kaikil­la olisi mah­dol­lista käyt­tää tehokkaimpia keino­ja luon­non­va­ro­jen hyö­dyn­tämiseen ja että jokainen maa voisi tuot­taa riit­tävästi taloudel­lista yli­jäämää ympäristöon­gelmien hoitoon. Muuten näi­den maid­en ihmiset tule­vat heinäsirkkalau­mo­jen tapaahn hävit­tämään Afrikan ja suuren osan Aasi­aa ja Etelä-Amerikkaa.

    Luon­non­va­ro­jen riit­tävyy­destä ei sinän­sä kan­na­ta kan­taa turhaa huol­ta. Tekno­li­gian edis­tymi­nen paran­taa aina raa­ka-ainei­den hyö­dyn­tämisas­tet­ta ja mah­dol­lis­taa aiem­min hyö­dyn­tämät­töminä pidet­ty­jen resurssien käyt­tööno­ton. Lisäk­si ehtyvien raa­ka-ainei­den aiheut­ta­ma hin­nan nousu pitää kyl­lä siitä huolen, että ihmisille riit­tää moti­vaa­tio­ta kehit­tää kor­vaavia materiaaleja.

    Tietysti teknolo­gian kehi­tys paran­taa aina myös kier­rä­tysastet­ta ja jos hal­paa (ydin)energiaa olisi läh­es rajat­tomasti käytet­tävis­sä, niin suu­ri­ta osaa mate­ri­aaleista voisi kier­rät­tää läh­es­ra­jat­tomasti. Ei pidä myöskään uno­htaa sitä, että kaivos­toim­inta lähi­as­teroideil­la voi olla jo muu­ta­man vuosikymme­nen kulut­tua arkipäivää.

    Ei ole siis mitään syytä työn­tää päätä pen­saaseen vaan enem­min kan­nat­taa lähetä tuke­maan voimakas­ta talouskasvua kaikkial­la ja panos­taa entistä enem­män tieteen ja teknolo­gian kehi­tyk­seen. Ja jos jostain hiil­i­jalan­jäl­jestä halu­taan olla huolis­saan, niin luulisi turhien tuulipro­pel­lien ja aurinko­ken­no­jen sijaan kiinos­ta­van kun­non ydinvoimarenesanssi.

  18. Kasvua voisi määritel­lä myös hyödykkei­den kasvu­na, ja pahekkei­den vähen­tymisenä. Esimerkik­si älyl­lisel­lä kasvul­la ei ole mitään rajaa, vaik­ka pla­nee­tan raa­ka-aineet oli­si­vat kuin­ka tehokkaasti käytössä.

    Samal­la tapaa rikol­lisu­u­den vähen­tymiseen, ja val­tion­talouden paran­tu­miseen viit­taa tämän­päiväi­nen uuti­nen, jos­sa Ore­gon liit­tyi Wash­ing­tonin ja Col­oradon osaval­tio­den joukkoon jot­ka äänestävät kannabik­sen lail­lisu­ud­es­ta marraskuussa.

  19. Uskon­non merk­i­tys on paljon kuvitel­tua pienem­pi. Kun pel­lolle ja van­hu­u­den tur­vak­si ei tarvi­ta lap­si­lau­maa, ei sitä myöskään tehdä. Paavin sanomiset eivät pahem­min paina­neet, kun Italis­sa syn­tyvys las­ki alle sen, mitä Suomes­sa on nyt.

  20. Juho Laatu: Yksinker­taistin paljon, ja taisin likip­itäen olet­taa samat tulot kaikille kansalaisille. Niin­hän asia on, että jos halu­taan samat palve­lut vähem­mäl­lä työl­lä, pitää vähen­tää muu­ta kulutusta.

    Nimeno­maan näin. 

    Asia on ehkä helpom­pi hah­mot­taa, jos uno­hdamme rahan käsit­teen. Sen jäl­keen meil­lä on vain työtä ja tekijöitä.

    Jos hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan perusasioista ei halu­ta luop­ua, sieltä tulee merkit­tävä määrä työn tarvet­ta. Van­huk­sia pitää hoitaa, lap­sia pitää opet­taa, sairai­ta pitää paran­taa. Sen lisäk­si vielä täy­tyy tehdä jotain sel­l­aista, jon­ka muut osta­vat, että me voimme ostaa vaikka­pa lääkkeitä ulko­mail­ta. Lisäk­si tarvi­taan väk­isinkin jonkin­lainen byrokratiakoneisto.

    Hyvin suuri osa näistä on asioi­ta, joi­hin menevät resurssit ovat riip­pumat­to­mia siitä, kuin­ka paljon ihmiset lep­pois­ta­vat. Suurista yhteiskun­nal­li­sista palveluista kai lähin­nä päiväko­tien tarve pienenisi leppoistamisessa.

    Korkea kokon­aisvero­pros­ent­ti ker­too tietysti siitä, että täl­läkin het­kel­lä iso osa työstä menee näi­den yhteis­ten asioiden hoita­miseen. Jos me teemme vähem­män töitä, isom­pi osu­us menee näi­hin yhteisi­in asioihin.

    Yhteis­ten asioiden hoita­misen taakkaa voidaan sit­ten jakaa eri­lais­ten ryh­mien kesken. Käytän­nössä kuitenkin on niin, että ne ei-lep­pois­ta­neet mak­sa­vat huo­mat­tavasti enem­män. Diili ei ole töitä enem­män teke­vien mielestä kovin hyvä, kos­ka he alen­ta­vat elin­ta­soaan, jot­ta lep­pois­ta­jat voisi­vat lep­pois­taa. Tämä lisää tietysti lep­pois­tus­mo­ti­vaa­tio­ta, mikä johtaa kokon­aistyö­panok­sen pienenemiseen.

    Ja jos taas tehdään niin että lep­pois­ta­jat kan­ta­vat lep­pois­tamisen­sa vas­tu­un (ts. vero­tus on jopa regres­si­ivistä), kukaan ei vapaae­htois­es­ti leppoista.

    En väitä, että juuri nykyti­lanne olisi ain­oa tas­apain­opiste, mut­ta kovin paljon siitä alaspäin meil­lä ei ole varaa men­nä. Kestävyys­va­je, anyone?

    Lep­pois­tamises­sa on paljonkin järkeä sil­loin, kun se johtaa nyt työtä vail­la ole­van pääsemiseen työhön eikä vähen­nä kokon­aistyö­panos­ta. Siihen pää­sevät ratkaisut ovat ilman muu­ta vaiku­tuk­seltaan hyviä.

    Lep­pois­t­a­mi­nen voi olla yhteiskun­nan kannal­ta myös ihan ok, jos työtä vähen­tävä vaikka­pa toimii sit­ten omaishoita­jana tai tekee jotain yhteiskun­nan toim­into­ja tuke­vaa vapaae­htoistyötä. Mut­ta täl­löin ei oikeasti puhuta lep­pois­tamis­es­ta, työtä vaan lajitel­laan vähän eri taval­la pal­ka­lliseen ja palkattomaan.

    Yhteis­ten töi­den kovin suuren määrän vuok­si on aika vaikea nähdä, että mitään merkit­tävää lep­pois­tamista voisi saa­da aikaan.

    Sen sijaan Osmon ehdo­tus vero­tuk­sen siirtämi­nen hait­tavero­tuk­sek­si on ehdot­toman kan­natet­ta­va. Ei sekään ihan help­po ole toteut­taa käytännössä…

  21. JouniL

    Syn­tyvyy­den alen­e­m­i­nen vauras­tu­misen myötä ei todel­lakaan ole mikään kri­tit­ty­i­hin mai­hin rajoit­tunut ilmiö. Ihan samat lainalaisu­udet pätevät myös islami­lais­ten kesku­udessa. Vau­raim­mis­sa islami­lai­sis­sa yhteiskun­nis­sa syn­tyyvyys on jo selvästi alle uusi­u­tu­mis­ta­son. Muis­taak­seni Bosn­ian mus­lim­it on tästä yksi esimerk­ki. Ja Kiinan lisäk­si erit­täin nopeaa syn­tyvyy­den alen­e­mista on nähty muis­sakin nopeasti vauras­tuneis­sa mais­sa Inti­as­ta Viet­nami­in jne.

  22. Eli siis työn tekemisen vero­tus lopete­taan, mut­ta tulon­si­ir­rot köy­hille säi­lytetään tulosidonnaisena?
    Eli toisin­sa­noen työ­tulovero­pros­ent­ti olisi rikkaille nol­la ja siitä sit­ten negati­iviseen suun­taan köy­hyy­den kas­vaes­sa eli työ­tu­lo­jen vähetessä?

  23. Mat­ti H: Toi­vo siitä, että talouskasvu saataisi­in kytketyk­si irti luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­ses­ta, on epäre­al­isti­nen niin teo­ri­as­sa kuin käytän­nössä. Ihmiset nyt vain ovat ahnei­ta myös mate­ri­aaliselle kulutukselle.

    Käytän­nöstä en tiedä, kos­ka en ole mikään ennus­ta­jaeukko tms, mut­ta teo­ri­as­sa ei ole mitään ongel­maa. Yhtäältä, kuten Osmo sanoo, talouden “an sich” ei tarvitse edes kas­vaa, tuot­tavu­u­den kasvu ei hait­taa jos ihmiset tyy­tyvät osa­puilleen samaan ja ihmis­ten annetaan päät­tää itse työn­tekon­sa määrä. 

    Se, mik­si nykyisel­lään “tarvi­taan” kasvua, ei liity elin­ta­son kohoamisen tarpeeseen (eli ahneu­teen) sinän­sä, vaan 1) siihen että ihmiset ovat kateel­lisia naa­pureille jo siitä, että näil­lä menee melkein yhtä hyvin kuin itsel­lä ja 2) siihen että työ­nan­ta­jat eivät oikein tykkää siitä että joku halu­aa tehdä vähem­män työtä. Eikä siitä tykkää myöskään työkaver­it aina. 

    Kasvun pitää jatkua, kos­ka teknolo­gia ja työ­tapo­jen tehos­tu­mi­nen paran­ta­vat tuot­tavu­ut­ta muu­ta­man pros­entin vuo­si­vauh­tia. Talouskasvun sijaan pitäisikin puhua kehi­tyk­ses­tä. Sen nyt voi määritel­lä yksinker­tais­taen vaikka­pa tuotan­topääo­man määränä työvoimayk­sikköä kohden, merk­itään sitä sym­bo­l­il­la “k”. Pääo­ma pitää ymmärtää laveasti osaamisen, teknolo­gian, logis­ti­ikan jne nettovaikutuksena. 

    Ote­taan yksinker­tais­taen vähän Solowin mallin kaltainen malli jos­sa talouden volyy­mi riip­puu luon­non­va­ro­jen käytöstä l, tehdy­istä työ­tun­neista t, ja tästä k:n arvos­ta. Siis BKT = f(k,l,t)
    Mallis­sa kaik­ki osit­tais­derivaatat ovat posi­ti­ivisia mut­ta toiset derivaatat jokaisen para­metrin suh­teen negati­ivisia (laske­va rajahyö­ty), sekä osit­tais­derivaat­ta kaikkien kol­men suh­teen yhdessä positiivinen. 

    Ole­tan nyt, että k:n muu­tos on jotenkin ekso­geeni­nen, se kas­vaa jostain kum­man syys­tä koko ajan tietyl­lä tahdil­la. Kos­ka rajahyö­ty on vähenevä, kehi­tys kyl­lä pysähtyy jos­sain vai­heessa, jos luon­non­va­ro­jen käyt­tö tai työn­teon määrä ei lisään­ny. Työn­teon määrälle on joka tapauk­ses­sa yläraja. 

    Minus­ta ongel­ma on yksinker­tais­in­ta ratkaista pyrkimäl­lä määrit­tämään luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­sen kestävä taso (ts. jokaisen luon­non­va­ran kohdal­la tietenkin erik­seen), ja pistää kaik­ki poli­it­tiset panok­set suo­raan siihen, että tämä kestävä taso ei yli­ty, sen­si­jaan että yritet­täisi­in puut­tua mallin mui­hin para­me­trei­hin suoraan. 

    Kil­pailun­tarpeelle me emme voi mitään. Ahneudelle me emme voi mitään myöskään. Luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­sen pysäyt­tämi­nen tekee luon­non­va­roista posi­tion­aal­isia hyödykkeitä, mikä tarkoit­taa että ne tule­vat jakau­tu­maan erit­täin epä­ta­sais­es­ti. Sik­si tarvit­see keskit­tyä myös siihen, että ne luon­non­va­rat, joi­ta oikeasti on varaa kulut­taa enem­män (eikä vain mieliku­vi­tuk­ses­sa), niitä täy­tyy myös voi­da kulut­taa ainakin siir­tymä­vai­heessa enemmän. 

    Meil­lä on aika hyvä teknolo­gia ja infra, ja teknolo­gian kehi­tys ei ihan heti lopu. Joskus tulee markki­noille myös sel­l­aista dis­rup­ti­ivista teknolo­giaa, joka muut­taa tuotanto­funk­tio­ta ker­ta­heitol­la, ja on ns. game chang­er. Täl­laisia on tapah­tunut muu­ta­man ker­ran. Kivi­hi­ili 1700-luvun lop­ul­la, öljy 1900-luvun alus­sa. Ydin­voimas­ta meinasi tul­la 1900-luvun lop­pupuoliskol­la sel­l­ainen, mut­ta vielä ei ole tul­lut. USA:ssa ainakin nyt näyt­tää kaa­su nou­se­van kovak­si tek­i­jäk­si. (Sivu­men­nen sanoen, niiltä osin kun metaani pää­ty­isi ilmake­hään, on ihan hyvä idea polt­taa se ja käyt­tää hyödyk­si, ennem­min kuin päästää se ilmaan sellaisenaan) 

    Sum­ma sum­marum: Kokon­ais­ratkaisut eivät ole minus­ta hyvä idea. Kulu­tuskri­it­tisyys ja antikap­i­tal­is­mi nyt vaan eivät ole asioi­ta, joil­la on poli­it­tis­es­ti mitään mah­dol­lisu­ut­ta ede­tä. Ratkaisut, joi­hin Kiina ei esimerkik­si suos­tu, ovat melkein merkityksettömiä.

  24. Iran ei oikein ole samal­la tasol­la Sau­di Arbian kanssa. Se on sisäis­ten muu­tosten takia köyhtynyt.

    Esitän riskipaikat maa­pal­lon väestön kasvus­sa. Minus­ta on suuri vaara että väestö tulee vielä kas­va­maan use­am­man vuoden. 

    Varsinkin mus­lim­ien yhteiskun­ta saat­taa tuo­da vielä yllä­tyk­sen. Siel­lä naisen tehtävä on useim­miten tehdä lapsia.

    Kiinas­sa on ollut pitkään yhden lapsen poli­ti­ik­ka. Pystyvätkö pitämään siitä kiin­ni kos­ka aika moinen myller­rys on tapah­tu­mas­sa ja tapah­tuu siinä yhteiskunnassa.

    Län­si­mais­sa alku­peräisväestössä tapah­tuu supis­tu­mista, mut­ta ainakin Euroop­pa on putoa­mas­sa muutenkin alaspäin koko maail­man mit­takaavas­sa. USA on myös vaarassa.

    Jos kat­soo tätä ennustet­ta ei lasku ole näköpi­iris­sä, ehkä pien­tä hidastumista.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailman_v%C3%A4est%C3%B6

    Osmo Soin­in­vaara:
    JouniL
    Kat­sopa Iranin luku­ja syntyvyydestä.

  25. Osmo Soin­in­vaara:
    Jouni L
    Väestön kasvunopeus on vauras­tu­misen myötä koko ajan laskenut.

    Voihan se olla, että lap­sia tehdään vauras­tuneis­sa mais­sa pariskun­taa kohti vähem­män. Vauras­tu­misen ja hyv­in­voin­nin myötä kuitenkin käy niin, että samaan aikaan on elos­sa ja kulut­ta­mas­sa hyvinkin kolme, jos ei jopa nel­ja sukupolvea. Ja odotet­tavis­sa ole­va elinikä kas­vaa vauras­tu­misen myötä koko ajan. Tavoit­teena lie­nee vähin­täänkin 90-kymp­pisek­si elämi­nen? Riit­täneekö sekään.
    Jaa, se ratkaisu väestönkasvuun:
    Eloku­vas­sa “In Time” ihmisi­in on asen­net­tu aikakel­lo ylipop­u­laa­tion välttämiseksi:
    “By 2161, genet­ic alter­ation has allowed human­i­ty to stop aging at 25. ‘Liv­ing time’, which can be trans­ferred among indi­vid­u­als on body-con­tact, is dis­played on a clock implant­ed in peo­ple’s fore­arms. When that clock reach­es zero, one dies instantly”
    …no oli huono vit­si. Eloku­va on toki mainio.

    Ener­gia: mitä enem­män ihmiskun­nal­la on käytössään saas­tee­ton­ta, hal­paa ja lop­puma­ton­ta ener­giaa, sitä parem­min porukalla on mah­dol­lisu­us vauras­tua, kulut­taa, ja elää lop­ut­toman pitkään.
    Eli huono­ja ovat nämä aurinko‑, tuuli ym. ekoen­er­giat. Ennus­tan pikaista lop­pua maa­pal­lolle kun fuu­siore­ak­tio saadaan käyttökelpoiseksi…

  26. Ennuste on aika pes­simisti­nen. 9 mil­jar­dia vuon­na 2050 ei kuu­losta uskot­taval­ta. Iranis­sa hedelmäl­lisyys putosi sukupolves­sa alle uusi­u­tu­mis­ta­son, sama on tapah­tunut käytän­nössä kaikkial­la. Syn­tyvyys on pudon­nut huo­mat­ta­van nopeasti. 2000-luvul­la syn­tyneet naiset eivät toden­näköis­es­ti mis­sään päin maail­maa tule syn­nyt­tämään keskimäärin yli kah­ta las­ta, aivan Afrikan köy­himpiä aluei­ta lukuunottamatta.

  27. Ihmi­nen ei tarvitse kovin paljoa luon­non­va­ro­ja, jos hal­paa ener­giaa on saatavil­la. Jos nestemäisiä polt­toainei­ta tarvi­taan, ne kaik­ki voi tehdä vedestä ja hiilid­iok­sidista. Kaik­ki petrokemi­an tuot­teet voi sit­ten tehdä niistä raaka-aineista. 

    Alu­mi­inia on myös käytän­nössä rajat­tomasti, jos ener­giaa on paljon, sitä on 8 pros­ent­tia maankuoren mas­sas­ta. Jos ener­gia on ilmaista, alu­mi­i­ni on myös käytän­nössä ilmaista. Sama pätee moni­in mui­hinkin maankuores­sa yleisi­in mut­ta kalli­il­la eroteltavi­in raaka-aineisiin. 

    Raa­ka-ainei­den kier­rä­tys on myös etupäässä ener­giain­ten­si­ivistä. Jos ener­gia on hal­paa, niin kier­rät­tämi­nen on myös hal­paa ja help­poa. En näe mitä ne ihmiset lop­ul­ta oikein kulut­taisi­vat mate­ri­aalis­es­ti sit­ten niin paljon? Nykyiset kaatopaikat sisältävät jo val­ta­vat määrät luon­non­va­ro­ja, joiden hyö­dyn­tämisen esteenä on vain se että se ei ole ener­giat­aloudel­lis­es­ti kannattavaa.

  28. So, hal­pa ener­gia ei ole ongel­ma, vaan ratkaisu useimpi­in luon­non­va­roi­hin liit­tyi­in ongelmiin.

  29. JouniL: Iran ei oikein ole samal­la tasol­la Sau­di Arbian kanssa. Se on sisäis­ten muu­tosten takia köyhtynyt.Esitän riskipaikat maa­pal­lon väestön kasvus­sa. Minus­ta on suuri vaara että väestö tulee vielä kas­va­maan use­am­man vuo­den. Varsinkin mus­lim­ien yhteiskun­ta saat­taa tuo­da vielä yllä­tyk­sen. Siel­lä naisen tehtävä on useim­miten tehdä lapsia.Kiinassa on ollut pitkään yhden lapsen poli­ti­ik­ka. Pystyvätkö pitämään siitä kiin­ni kos­ka aika moinen myller­rys on tapah­tu­mas­sa ja tapah­tuu siinä yhteiskunnassa.Länsimaissa alku­peräisväestössä tapah­tuu supis­tu­mista, mut­ta ainakin Euroop­pa on putoa­mas­sa muutenkin alaspäin koko maail­man mit­takaavas­sa. USA on myös vaarassa.Jos kat­soo tätä ennustet­ta ei lasku ole näköpi­iris­sä, ehkä pien­tä hidas­tu­mista.http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailman_v%C3%A4est%C3%B6

    Japanin ja käytän­nössä koko Euroopan syn­tyvyys on alle uusi­u­tu­mis­ra­jan. Samat­en BRIC-maista Venäjän, Kiinan ja Brasil­ian, Intia on hyvin lähel­lä ja alit­ta­nee rajan lähi­t­ule­vaisu­udessa. Syn­tyvyys on korkea oikeas­t­aan enää Afrikas­sa ja siel­läkin laskus­sa. Myös maa­han­muut­ta­jien syn­tyvyys putoaa nopeasti kohti val­taväestön syntyvyyttä. 

    Syn­tyvyy­den lasku ei ole ei-mus­lim­ien omi­naisu­us. Maail­man väkirikkaim­man mus­lim­i­maan Indone­sian syn­tyvyys lie­nee jo alle uusiutumisrajan.

    Väestö­muu­tok­set ovat kuitenkin hitai­ta, sil­lä nyt syn­tyvä ikälu­ok­ka tulee syn­ny­tysikään vas­ta parinkymme­nen vuo­den kulut­tua. Sik­si väestö kas­vaa vielä syn­tyvyy­den laskun jäl­keen. Sama vipu­vaiku­tus toimii kuitenkin toiseenkin suun­taan, jon­ka vuok­si uskallan ennus­taa, että viimeistään ensi vuosikymmenel­lä Kiinas­sa yritetään kuumeis­es­ti saa­da syn­tyvyyt­tä nousuun.

    http://www.gapminder.org/news/children-per-women-since-1800-in-gapminder-world/

  30. Viherinssi:
    En väitä, että juuri nykyti­lanne olisi ain­oa tas­apain­opiste, mut­ta kovin paljon siitä alaspäin meil­lä ei ole varaa men­nä. Kestävyys­va­je, anyone? 

    Julk­isia palvelui­ta meil­lä on tosi­aan aika run­saasti, ja niistä mon­et var­masti halu­a­vat pitää kiin­ni. Mut­ta per­he, jol­la on kak­si kallista autoa ja joka tekee kak­si ulko­maan­matkaa vuodessa, voisi halutes­saan hyvinkin luop­ua tois­es­ta kalli­ista autos­ta ja tois­es­ta ulko­maan­matkas­ta, ja naut­tia niiden sijaan vaikka­pa lisään­tyneestä yhteis­es­tä ajas­ta, romut­ta­mat­ta silti muu­ta yhteiskun­taa. Lisään­tynyt vapaa-aika antaa usein myös mah­dol­lisu­u­den kon­tribuoi­da johonkin yleishyödyl­liseen han­kkeeseen, ja lisätä näin muiden hyvinvointia.

    Tästä pääseekin vielä toiseen aiheeseen. Nykyään maan tarpeet mitataan aika hel­posti talouselämän tarpeina tai BKT:n kasvun vaa­timuk­se­na. Ajat­te­len asioi­ta mielu­um­min niin päin, että yhteiskun­ta ja talous ovat ihmistä varten. Lep­pois­t­a­mi­nen on tämän mukaan eduk­si sil­loin, kun lep­poisu­u­den ja rahal­lisen ja rahat­toman kulu­tuk­sen yhteen­las­ket­tu arvo ihmisille kasvaa.

  31. Jos halu­taan lep­pois­taa, niin sehän käy hel­posti ilman kun ale­taan vaan aja­maan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa alas. Sen jäl­keen voidaankin siir­tyä tästä taloudel­lisen kasvun pakos­ta lep­pois­tamiseen, kos­ka julki­nen talous romu­tu kun velvol­lisuuk­sia on aikaisem­paa vähemmän.

    Jostain kum­man syys­tä suu­urin osa lep­pois­tamista kan­nat­tavista halu­aa kuitenkin vuodes­ta toiseen vain lisätä julk­isia menoja.

  32. Tiedemies: Minus­ta ongel­ma on yksinker­tais­in­ta ratkaista pyrkimäl­lä määrit­tämään luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­sen kestävä taso (ts. jokaisen luon­non­va­ran kohdal­la tietenkin erik­seen), ja pistää kaik­ki poli­it­tiset panok­set suo­raan siihen, että tämä kestävä taso ei yli­ty, sen­si­jaan että yritet­täisi­in puut­tua mallin mui­hin para­me­trei­hin suoraan. 

    Täl­lä ratkaisul­la on pari heikkout­ta. Ensik­si se on luon­teeltaan sosial­isti­nen, sääte­lyä lisäävä ja toteu­tu­ak­seen se vaatisi kan­sain­välisen eli­men, joka määrit­telisi kunkin luon­non­va­ran kulu­tuk­sen kestävän tason. Täl­laisen eli­men työsken­te­ly olisi kuitenkin kovaa kil­pailua siitä, miten minkin kohteen kestävä taso määritel­lään ja ketkä pää­sevät hyö­dyn­tämään ja kuin­ka paljon kenenkin maal­la ole­via luon­non­va­ro­ja. Mah­do­ton tehtävä. Toisek­si tämä ratkaisu vain kär­jistäisi – kuten edel­lä esitin – yhteiskun­tien polar­isoi­tu­misen ongel­maa ja sitä kaut­ta lisäisi turhan kulu­tuk­sen määrää, jos muuten taloudessa toimit­taisi­in niin kuin nykyisin.

    Siitä olen samaa mieltä kanssasi, ettei ihmis­ten ahneudelle ja kil­pailu­taipumuk­selle voi­da mitään – eikä edes pitäisi voi­da. En puhunutkaan kil­pailun rajoit­tamis­es­ta vaan kil­pailu­paineen alen­tamis­es­ta. Voimavaro­jen kulu­tushan on ver­ran­nolli­nen voiton ja tap­pi­on ero­tuk­seen. Mitä suurem­pi on voit­to, sitä enem­män voimavaro­ja kil­pailu­un kan­nat­taa sijoit­taa. Mes­taru­us­sar­jan pyörit­tämisessä kulute­taan mon­ta ker­talukua enem­män ener­giaa kuin har­rasteli­ja­fu­tik­ses­sa. Silti kum­mas­sakin kil­pail­laan täysil­lä ja nau­ti­taan pelistä.

    Ain­oa tietämäni ratkaisu, jos­sa yhdis­tyy sekä alem­pi kulu­tuk­sen taso että tasaisem­pi tulon­jako ja sitä kaut­ta myös vähäisem­pi sosi­aalisen tasauk­sen eli vero­tuk­sen tarve, on talouden insti­tu­tion­aal­is­ten palk­in­to­jen pienen­tämi­nen. Olen­naista on myös se, ettei tämä ratkaisu vaa­di sääte­lyn lisäämistä vaan sen purkamista.

    Olen ymmärtänyt, että kan­natat lail­lani tek­i­jänoikeuk­sista ja paten­teista luop­umista sil­lä perus­teel­la, että päin­vas­toin kuin yleis­es­ti ajatel­laan, ne pikem­minkin estävät kuin edis­tävät taitei­den ja tekni­ikan kehi­tys­tä. Niistä luop­umi­nen on myös lin­jas­sa esit­tämäni ratkaisun kanssa, sil­lä näi­den sisältämät yksi­noikeudet ovat juuri tarkoit­tami­ani insti­tu­tion­aal­isia palk­in­to­ja. Paten­tit ja tek­i­jänoikeudet ovat erit­täin arvokkai­ta. Sik­si niistä kil­pailu­un ja niiden hallinnoin­ti­in käytetään val­ta­vat määrät varo­ja ja sik­si näis­sä kil­pailuis­sa men­estyneet rikas­tu­vat tolkut­tomasti ja sik­si näin muo­dos­tuu itseään voimis­ta­va kulu­tuk­sen kasvukierre.

    Täl­laisia insti­tu­tion­aal­isia palk­in­to­ja on muitakin. Yhteistä niille on se, että ne ovat alku­jaan kansal­lisin säädöksin viral­lis­tet­tu­ja tapo­ja oman tuotan­non tehostamisek­si. Sit­ten muiden maid­en on ollut seu­rat­ta­va perässä ja sit­ten niistä on tul­lut WTO:n säätelemää talout­ta, kan­sain­välistä kap­i­tal­is­mia, ”reaal­i­markki­na­t­alout­ta”.

    Tuhan­net tutk­i­jat ja insinöörit tekevät töitä sen eteen, että löy­det­täisi­in aivan uusi ener­giantuotan­to­ta­pa, joka tehostaisi niin hyödykkei­den kuin haitakkei­denkin tuotan­toa. Itse pitäisin kuitenkin tärkeäm­pänä sitä, että löy­det­täisi­in uudet omis­tamisen ja kau­pan sään­nöt, jot­ka paran­taisi­vat tuotan­non hyö­ty­suhdet­ta vähen­tämäl­lä haitakkei­den tarvet­ta. Mielestäni esit­tämäni ratkaisu on tähän varsin hyvä ehdokas.

  33. Tiedemies:
    So, hal­pa ener­gia ei ole ongel­ma, vaan ratkaisu useimpi­in luon­non­va­roi­hin liit­tyi­in ongelmiin.

    Hieno aja­tus. Maail­man val­tameris­sä meil­lä on peri­aa­teessa ehtymätön ener­giavaras­to. valitet­tavasti se samal­la on käytän­nössä käyt­tökelvo­ton. Kirot­tu Carnot, joka näin päätti.

    Mis­täköhän löy­ty­isi ehtymätön uusi­u­tu­va hel­posti ja pienin kus­tan­nuksin hyö­denyn­net­tävis­sä ole­va ener­gia­muo­to? Nyth­hän olemme vuo­sisato­ja syöneet pääomaa.

    Fuu­sioen­er­gia on viimeiset viisikym­men­tä vuot­ta ollut hyö­dyn­net­tävis­sä lähim­män 20 vuo­den kuluessa.

  34. Aurinko‑, tuuli‑, ja ydinen­er­gia ovat kaik­ki luon­non­va­ro­jen kannal­ta aika hyviä. Pöäo­makus­tan­nuk­set tietysti ovat melko isot ja aurinkovoiman hyö­ty­suh­teen osalta on toivomisenvaraa. 

    Ja onhan siel­lä mer­essä hyvin ener­giaa, uraa­nia saa sieltä ja kus­tan­nuskin on aika maltill­i­nen. Vähän parem­mat bur­nupit ja kalli­impi malmin hin­ta, ja se kannattaisi.

  35. TALOUDEN PAKKO KASVAA
    Maail­man­laa­juises­sa kil­pailus­sa pär­jää parhail­la tuotan­topanok­sil­la. Se ajaa yhä uusien inno­vaa­tioiden käyt­töönot­toon, mikä on luonut jatku­van talouskasvun. Tiede kehit­tää koko ajan uut­ta ja sik­si uusil­la sovel­lu­tuk­sil­la työn tuot­tavu­ut­ta voidaan peri­aat­teessa paran­taa loputtomiin.
    Hyvän kysyn­nän aikana työn­tek­i­jätkin ovat kan­nat­ta­va sijoi­tus niin kauan kunnes kyetään investoimaan uut­ta, mikä kor­vaa myös työn­tek­i­jöitä. Talouskasvun pitää olla jatku­vaa, jot­ta työl­lisyys säi­ly­isi. Työl­lisyy­den rom­ah­dus vie alenevaan sää­tykier­toon: moni putoaa siitä yhteiskun­talu­okas­ta, mihin on samais­tunut kuu­lu­vansa. Eri­ar­voisu­u­den kasvu saa ihmiset reagoimaan taval­la, joka on vaarak­si itselle ja yhteiskuntarauhalle.
    Talouskasvu ei koskaan voi olla riit­tävä, sil­lä pääosin markki­noiden manip­u­loim­i­na ihmis­ten tarpeet kas­va­vat vielä nopeam­min kuin talous. Sik­si talouskasvun hyväk­si ”täy­tyy” tin­kiä vas­tu­ullis­es­ta tuotan­nos­ta. Jos maa on varakas, val­lit­se­val­la elämän­taval­lamme se väk­isin tulee kuor­mit­ta­neek­si ympäristöä ja lisän­neek­si jos­sain velan­ot­toa. Mihin tämä johtaa, his­to­ri­as­ta löy­tyy kam­mot­tavia esimerkkejä.
    Paras­ta olisi käyt­tää vält­tämät­tömiltä tarpeil­ta yli jäävät resurssit tasa-arvon paran­tamiseen, yhteisi­in palvelui­hin ja eri­lais­ten rästien paikkaamiseen. Sel­l­ainen on kuitenkin ylivoimaisen vaikeaa, sil­lä ihmi­nen on hier­arkki­nen lau­masielu. Hän halu­aa kiihkeästi elää aikansa tren­de­jä nou­dat­taen. Tätä käyt­täy­tymistä markki­nat käyt­tävät hyväk­seen lisätäk­seen kulu­tus­ta. Samal­la ihmiset myös kil­pail­e­vat ase­mas­ta yhteisöis­sään, mikä sekin nykykult­tuuris­samme useimpi­en kohdal­la toteutetaan markki­noiden kulu­tus­tuot­teil­la. Sen täh­den har­va kokee, että häneltä enää riit­tää varo­ja sel­l­aiseen, mis­tä toisetkin hyötyisivät.
    Real­istin on lähdet­tävä siitä, että kulut­tamista on pakko jatkaa, kos­ka se on niin oleelli­nen osa nykykult­tuuri­amme. Kult­tuurin muut­ta­mi­nen on sitä pait­si äärim­mäisen vaikeaa, mut­ta kulu­tuk­sen sisältöä on sen sijaan ollut mah­dol­lista uud­is­taa. Kulut­tamista on jo voitu ohja­ta sel­l­aiseen, minkä tuot­ta­mi­nen ei tuh­laa ener­giaa, saas­tut­taa vähän, säästää luon­non­va­ro­ja ja tapah­tuu eet­tis­es­ti oikein. Siihen kuitenkaan ei ole riit­tävästi kiin­nitet­ty huomio­ta, että vas­tu­ulliseen kulut­tamiseen ei saisi kuu­lua velkavetoisuus.
    Vas­tu­unkan­tamisen viet­ti on myös osa ihmis­lu­on­toa. Mon­elle huoli nyky­menon tuhoisu­ud­es­ta on aito ja se saa kil­paile­maan elämän­ta­van ekol­o­gisu­udel­la. Ratkai­se­va kehi­tysaskel on jo otet­tu, kun on syn­tynyt markki­noi­ta, jot­ka hyö­tyvät vas­tu­ullis­es­ta kulu­tuk­ses­ta, ja päämäärä on saavutet­tavis­sa, jos vas­tu­ulli­nen kulu­tus kaikkial­la syr­jäyt­tää vas­tu­ut­toman. Talouskasvua ylläpitää vas­tu­ulli­nenkin kulutus.

    Tarkem­mat peruste­lut: http://jyrkipatomaki.blogspot.fi/search/label/Talouden%20pakko%20kasvaa%3F

  36. Fuu­sioen­er­gia on viimeiset viisikym­men­tä vuot­ta ollut hyö­dyn­net­tävis­sälähim­män 20 vuo­den kuluessa. 

    Ja fuu­sionen­er­giakaan ei sit­ten “kah­denkym­men vuo­den” kulut­tua ole lähel­läkään ilmaista, vaan pääo­maku­lut laitosten perus­tamis­es­ta ja huoltamis­es­ta tule­vat ole­maan niin korkei­ta, että nyky­isil­lä sähkön hin­noil­la ei luul­tavasti ole vielä kannattavaa.

    Lisäk­si jos kuvatun­laiseen ääret­tömän ener­gian yhteiskun­taan (“polt­toaineet ja petrokemi­an tuot­teet vedestä ja hiilid­iok­sidista”) pyrit­täsi­in fuu­siovoimal­la, luul­tavasti laitosten vaa­ti­mat eriko­is­ma­te­ri­aalit lop­puisi­vat kesken ennen kuin niitä saataisi­in pystyyn läh­eskään tarpeeksi.

    Ääret­tömän ener­gian yhteiskun­taan saate­taan hyväl­lä tuuril­la päästä joskus tuhan­nen vuo­den kulues­sa, mut­ta nyt käsil­lä ole­vi­in ongelmi­in ener­gian säästö ja rak­en­tei­den kehit­tämi­nen on parem­pi ratkaisu. Joskus pitää men­nä taak­sepäin jot­ta päästäisi­in eteenpäin.

  37. Työ­nan­ta­jat eivät käsit­tääk­seni kauheasti rakas­ta näitä lep­pois­tamisia, kun resurssit on viritet­ty min­imi­in. Omas­sa työ­paikas­sani lomara­hat saa vai­h­taa lomak­si minkä mielel­läni teenkin mut­ta arvaat­te var­maan, että en voi kovinkaan helpol­la pitää 7 viikon lomaa yhteen putkeen…

    Itseasi­as­sa on vähän ongel­mallista saa­da ne kaik­ki edes pidet­tyä järkevään aikaan, kun kol­le­gat halu­aisi­vat myös lomailla 🙁

  38. Juho Laatu: Julk­isia palvelui­ta meil­lä on tosi­aan aika run­saasti, ja niistä mon­et var­masti halu­a­vat pitää kiin­ni. Mut­ta per­he, jol­la on kak­si kallista autoa ja joka tekee kak­si ulko­maan­matkaa vuodessa, voisi halutes­saan hyvinkin luop­ua tois­es­ta kalli­ista autos­ta ja tois­es­ta ulko­maan­matkas­ta, ja naut­tia niiden sijaan vaikka­pa lisään­tyneestä yhteis­es­tä ajas­ta, romut­ta­mat­ta silti muu­ta yhteiskuntaa.

    Tjaa…

    Kos­ka per­heessä on kak­si kallista autoa, per­heen pitää olla hyvä­tu­loinen, brut­to­tu­lot lienevät jos­sain 150 000 euron nurkil­la. Kumpikin tulon­saa­ja on korkeim­mas­sa mar­gin­aaliv­erossa, mar­gin­aaliv­ero­pros­ent­ti karkeasti 50 (riip­puu kovin siitä, mitä kaikkea veroi­hin lasketaan).

    Per­he jät­tää toisen auton pois, jol­loin rahaa säästyy noin 10 000 euroa vuodessa. Samoin toinen ulko­maan­mat­ka jää väli­in, matkas­ta ja per­heestä riip­puen ehkä 5 000 euroa. Kulu­tus piene­nee 15 000 eurolla.

    Kos­ka vero­pros­ent­ti on kova, tämä mah­dol­lis­taa lep­pois­tamisen noin 30 000 eurol­la brut­to­tu­lo­ja. Per­he tin­kii kulu­tuk­ses­taan 15 000 eurol­la, van­hem­mat siir­tyvät nelipäiväiseen työvi­ikkoon (joskin pieni osa edus­ta menee autos­ta luop­umisen aiheut­ta­maan mat­ka-aiko­jen pitenemiseen).

    Yhteiskunnal­ta jää noin 15 000 euroa tulovero­tu­lo­ja saa­mat­ta. Sen lisäk­si jää iso kasa eläke­mak­su­ja saa­mat­ta, mikä on ongel­ma nyt (mut­ta ehkä siu­naus tule­vaisu­udessa). Arvon­lisävero­ja ja valmis­tevero­ja jää auton osalta saa­mat­ta tuhan­sil­la euroil­la, samoin työl­listävä vaiku­tus jää tulematta.

    Van­hempi­en työ­nan­ta­jilleen anta­man lisäar­von kohdal­la viivan alle jää kysymys­merk­ki. Keskimäärin se oletet­tavasti vähe­nee, mis­tä voi sit­ten tul­la seu­ran­nais­vaiku­tuk­sia. Niitä on kuitenkin vaikea arvioida.

    Kansan­talouden kannal­ta plus­puolelle taas tulee se, että toinen auto ei ole kulut­ta­mas­sa tietä (joskin kor­vaa­va julki­nen voi vaikut­taa asi­aan). Samoin auton tai polt­toaineen han­k­in­ta eivät riivaa kaup­pataset­ta. Per­he ei myöskään kan­na rahaa ulko­maille matkailun muo­dos­sa. Kaup­pa- ja vai­h­to­tase kiit­tävät. (Mut­ta jos van­hem­mat työsken­televät vien­tisek­to­ril­la, sinne jää toden­näköis­es­ti vas­taavasti rahaa tulematta.)

    Minus­ta tämä case vaikut­taa yhteiskun­nan kannal­ta erit­täin huonol­ta lep­pois­tamiselta. Nimeno­maan hyvä­tu­lois­t­en lep­pois­t­a­mi­nen on kallista yhteiskunnalle.

    Lisäk­si eri­tyisen huo­mat­tavaa on se, että ihmiset eivät keskimäärin ole kovin kiin­nos­tunei­ta asi­as­ta. Lomara­ho­ja ei kovinkaan usein vai­hde­ta vapaik­si, vaik­ka saisi. Verot­ta­ja tulee lep­pois­tamises­sa rajusti vas­taan eri­tyis­es­ti hyvä­tu­loisil­la. Omaa työmäärään­sä säätelevät ihmiset (vaikka­pa opet­ta­jat, jot­ka voivat vaikut­taa tun­timääri­in­sä) eivät suinkaan aina halua min­i­moi­da työmääränsä.

    Sekin kyl­lä pitää paikkansa, etteivät kaik­ki työ­nan­ta­jat rakas­ta lep­pois­ta­jia. Jos kyse on kalli­isti koulute­tus­ta ja erikois­tuneesta ihmis­es­tä, lep­pois­t­a­mi­nen on kallista työnantajallekin.

  39. Ei ener­giaa tarvitse olla ääret­tömän paljon eikä sen hin­nan olla nol­la. Riit­tää että se on suh­teessa raa­ka-ainei­den hin­taan riit­tävän hal­paa, että kan­nat­taa käyt­tää ener­giaa tehokkaam­paan kierrätykseen.

  40. No min­un on help­po lep­pois­taa kun sanon, että minä nyt vaan en tee enem­pää. Jos ei kel­paa, niin ette saa edes tätä.

  41. hta:
    Työ­nan­ta­jat eivät käsit­tääk­seni kauheasti rakas­ta näitä lep­pois­tamisia, kun resurssit on viritet­ty min­imi­in. Omas­sa työ­paikas­sani lomara­hat saa vai­h­taa lomak­si minkä mielel­läni teenkin mut­ta arvaat­te var­maan, että en voi kovinkaan helpol­la pitää 7 viikon lomaa yhteen putkeen…

    Kuu­lostaa kovasti siltä, että resurssit on viritet­ty min­imin alle.

  42. teekkari: Ja fuu­sionen­er­giakaan ei sit­ten “kah­denkym­men vuo­den” kulut­tua ole lähel­läkään ilmaista, vaan pääo­maku­lut laitosten perus­tamis­es­ta ja huoltamis­es­ta tule­vat ole­maan niin korkei­ta, että nyky­isil­lä sähkön hin­noil­la ei luul­tavasti ole vielä kannattavaa.

    Lisäk­si jos kuvatun­laiseen ääret­tömän ener­gian yhteiskun­taan (“polt­toaineet ja petrokemi­an tuot­teet vedestä ja hiilid­iok­sidista”) pyrit­täsi­in fuu­siovoimal­la, luul­tavasti laitosten vaa­ti­mat eriko­is­ma­te­ri­aalit lop­puisi­vat kesken ennen kuin niitä saataisi­in pystyyn läh­eskään tarpeeksi.

    Ääret­tömän ener­gian yhteiskun­taan saate­taan hyväl­lä tuuril­la päästä joskus tuhan­nen vuo­den kulues­sa, mut­ta nyt käsil­lä ole­vi­in ongelmi­in ener­gian säästö ja rak­en­tei­den kehit­tämi­nen on parem­pi ratkaisu. Joskus pitää men­nä taak­sepäin jot­ta päästäisi­in eteenpäin.

    Olet aivan oike­as­sa siitä, että pääo­makus­tan­nuk­set tule­vat ole­maan suuret ainakin alku­un. Se, että fis­siovoimalat ovat taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavia antaa kuitenkin hyvän syyn uskoa, että fuu­si­ol­lakin on mah­dol­lisu­us. Olen mon­esti ihme­tel­lyt, että kuin­ka fis­sio voi olla kan­nat­tavaa uraanin louhimisen ja rikas­tamisen, sekä laitosten korkean hin­nan takia. Polt­toaineen ener­giati­heys taitaa olla tässä se avain­sana. Ja toki run­sail­la julk­isil­la rahoil­la edesautet­tu fos­si­ilis­ten polt­toainei­den alhainen hin­takin on tehnyt kaivos­toimin­nas­ta ja uraanin rikas­tamis­es­ta ja kul­jet­tamis­es­ta kannattavampaa. 

    Huoltamisen hin­tavu­ut­ta epäilen. Toka­makin seinien vai­h­t­a­mi­nen tuskin on yhtä suuri spek­taakke­li kuin fis­siovoimalan huolt­a­mi­nen. Olet­taen, että huolto­toimen­piteis­sä tarvit­see men­nä lähelle paikkaa jos­sa ydin­reak­tiot tapah­tu­vat. Muil­ta osin laitok­set tuskin kovin paljoa eroa­vat toi­sis­taan. En ole mikään fuu­sioen­er­gian asiantun­ti­ja, mut­ta mate­ri­aalipuolelta löy­tyy jotain tietämys­tä. Mitä nyt pikaises­ti tark­istin, niin eivät nämä vaa­dit­ta­vat eriko­is­ma­te­ri­aalit nyt niin erikoisia ole. Varsin yleisiä ja edullisia alkuainei­ta niis­sä käytetään. Valmis­tustekni­ikat tosin tuskin ovat vielä yhtä hiot­tu­ja kuin jo laa­jamit­taises­sa kau­pal­lises­sa käytössä ole­vien mate­ri­aalien tapauksessa.

    Ener­gian säästämi­nen ja yhteiskun­nan rak­en­tei­den muokkaami­nen pien­tä ener­giankäyt­töä edis­täviksi ovat järke­viä teko­ja ener­giantuotan­to­tavas­ta riippumatta. 

    Aini­in, tärkein meinasi uno­htua, se vit­si fuu­sios­ta muuten meni vuosilu­vuil­taan niin, että “ollut 50 vuot­ta tulos­sa 50:n vuo­den päästä”.

  43. Viherinssi:
    Yhteiskunnal­ta jää noin 15 000 euroa tulovero­tu­lo­ja saamatta. 

    Van­hempi­en työ­nan­ta­jilleen anta­man lisäar­von kohdal­la viivan alle jää kysymysmerkki. 

    Minus­ta tämä case vaikut­taa yhteiskun­nan kannal­ta erit­täin huonol­ta lep­pois­tamiselta. Nimeno­maan hyvä­tu­lois­t­en lep­pois­t­a­mi­nen on kallista yhteiskunnalle. 

    Kaiken­lainen lep­pois­t­a­mi­nen vähen­tää tosi­aan myös työtä ja sen tulok­sia — pait­si jos työ siir­tyy vapaae­htois­puolelle. Myös puu­tarhan­hoito ja las­ten kas­vat­ta­mi­nen on yhteiskun­taa hyödyt­tävää työtä. Pyrin mit­taa­maan yhteiskun­nan kokon­aishyö­tyä ihmis­ten tyy­tyväisyy­den sum­mana, enkä esimerkik­si BKT:na tai yri­tys­ten intresseinä.

    Tuo kyseessä ole­va per­he ilmeis­es­ti muut­tui myös tyy­tyväisem­mäk­si. Muu yhteiskun­ta menet­ti hei­dän vero­tu­lo­jaan, joil­la voisi han­kkia muille jotain tyy­tyväisyyt­tä lisäävää. Mut­ta ehkä ystävät saa­vat lisää tyy­tyväisyyt­tä lisääviä kut­su­ja puutarhajuhliin.

    Kos­ka ulko­maan­matkat ja ulko­mais­ten auto­jen ost­a­mi­nen hyödyt­tää pikälti ulko­maisia taho­ja, suo­ma­laiset selvi­sivät ehkä vähäl­lä tämän per­heen lep­pois­tamises­sa. Ehkä puo­let noista säästöistä menee lähipalveluihin.

    Yhteen­ve­t­ona toteaisin, että yhteiskun­nan edun mit­taami­nen ei ole help­poa. Sitä ei kuitenkaan pitäisi mita­ta kokon­aisvero­tu­lok­er­tymänä, vaan kansalais­ten kokon­aistyy­tyväisyytenä. Siinäkin tapauk­ses­sa, että halu­aisimme mak­si­moi­da yhteiskun­nan tehol­lisen työn­teon määrän, palkaton työ on yhtä arvokas­ta kuin pal­ka­lli­nen. Suomen nykyisel­lä kulu­tus- / elin­ta­sol­la lep­pois­tamiseen on varaa. Eli kyse on vain siitä, mitä kansa halu­aa. Han­kalin käytän­nön kysymys on ehkä se, miten vero­tus­ta kan­nat­taisi viila­ta, jos palkkaveron osu­us alenee.

  44. Fuu­siovoiman ohel­la kan­nat­taa ihan vakavasti ottaa selvää kehit­tyneem­mästä fis­siovoimas­ta. Esimerkik­si IFR-tyyp­piset nopeat reak­torit ja tho­ri­u­mia polt­ta­vat LFTR-tyyp­piset sula­suo­lareak­torit voisi­vat hyvin olla sitä, mitä fuu­sion piti olla. Kum­matkin oli­si­vat raken­nus­valmi­ina 5–20 vuodessa; IFR-laitok­sen voi jo nyt ostaa GE-Hitachil­ta, ja sel­l­ainen on vah­vana kil­pail­i­jana Ison-Bri­tann­ian kaavailuis­sa plu­to­ni­um­varas­ton tuhoamisessa. 

    IFR:stä hyvä tietopaket­ti löy­tyy vaik­ka täältä:

    http://bravenewclimate.com/category/ifr-fad/

  45. Juho Laatu: Kaiken­lainen lep­pois­t­a­mi­nen vähen­tää tosi­aan myös työtä ja sen tulok­sia – pait­si jos työ siir­tyy vapaae­htois­puolelle. Myös puu­tarhan­hoito ja las­ten kas­vat­ta­mi­nen on yhteiskun­taa hyödyt­tävää työtä. Pyrin mit­taa­maan yhteiskun­nan kokon­aishyö­tyä ihmis­ten tyy­tyväisyy­den sum­mana, enkä esimerkik­si BKT:na tai yri­tys­ten intresseinä.

    Tuo kyseessä ole­va per­he ilmeis­es­ti muut­tui myös tyy­tyväisem­mäk­si. Muu yhteiskun­ta menet­ti hei­dän vero­tu­lo­jaan, joil­la voisi han­kkia muille jotain tyy­tyväisyyt­tä lisäävää. Mut­ta ehkä ystävät saa­vat lisää tyy­tyväisyyt­tä lisääviä kut­su­ja puutarhajuhliin.
    Kos­ka ulko­maan­matkat ja ulko­mais­ten auto­jen ost­a­mi­nen hyödyt­tää pikälti ulko­maisia taho­ja, suo­ma­laiset selvi­sivät ehkä vähäl­lä tämän per­heen lep­pois­tamises­sa. Ehkä puo­let noista säästöistä menee lähipalveluihin.

    Tulee kallista hyv­in­voin­tia puu­tarhas­sa. Äkkiä laske­mal­la madal­tuneesta brut­topalka­s­ta noin kak­si kol­mannes­ta on pois veron­mak­sajil­ta ja vain neljännes ulko­maisil­ta toim­i­joil­ta. Pelkät yhteiskun­nan suo­rat tap­pi­ot ovat noin 20 000 euroa vuodessa tässä tapauk­ses­sa. On hyvin vaikea uskoa, että tuol­lainen raha­sum­ma säästyy puu­tarha­juh­lien ansios­ta jostain yhteiskun­nan menoista…

    Siinäkin tapauk­ses­sa, että halu­aisimme mak­si­moi­da yhteiskun­nan tehol­lisen työn­teon määrän, palkaton työ on yhtä arvokas­ta kuin pal­ka­lli­nen. Suomen nykyisel­lä kulu­tus- / elin­ta­sol­la lep­pois­tamiseen on varaa. Eli kyse on vain siitä, mitä kansa halu­aa. Han­kalin käytän­nön kysymys on ehkä se, miten vero­tus­ta kan­nat­taisi viila­ta, jos palkkaveron osu­us alenee.

    Tuos­ta palkat­toman työn arvos­ta olen samaa mieltä. Siinä vain hel­posti käy niin, että sum­ma ei mene tasan eri vaihtoehdoissa.

    Raha on mon­een asi­aan huono mit­tari, mut­ta tässä kohdas­sa se toimii kahdessa asi­as­sa. Hyv­in­voin­tipalve­lut huonom­pio­saisille tuote­taan rahal­la. Lisäk­si palk­ka mit­taa henkilön tuottavuutta.

    Kun hyvä­palkkainen henkilö lep­pois­taa, jää tuot­tavaa työtä tekemät­tä. Siihen ei hel­posti saa toista tek­i­jää, kos­ka hyvä palk­ka ker­too tuot­tavu­u­den lisäk­si tek­i­jöi­den vähyy­destä. Lep­pois­tus voi paran­taa hyvä­palkkaisen lep­pois­ta­jan hyv­in­voin­tia, mut­ta samal­la se heiken­tää muiden hyv­in­voin­tia huomattavasti.

    Toisaal­ta mata­la­palkkaisen henkilön lep­pois­tamises­sa voi olla paljonkin järkeä yhteiskun­nan kannal­ta. Vero­tu­lomene­tyk­set jäävät kohtu­ullisik­si, ja mata­la­palk­ka-aloil­la yleen­sä seu­raa­va työn­tek­i­jä löy­tyy hel­posti. Kol­men täysipäiväisen tilalle voidaan ottaa neljä lep­pois­ta­jaa, jol­loin yhteiskun­nan kannal­ta sal­do on ehdot­tomasti positiivinen.

    Tässä on kuitenkin se har­mi, että mata­la­palkkaisen insen­ti­ivi lep­pois­taa on hyvin vähäi­nen. Rahat elämiseen ovat muutenkin tiukalla, ja lep­pois­t­a­mi­nen sat­tuu elämiseen jäävään osu­u­teen kovin pahasti.

    Hyvä­tu­lois­t­en lep­pois­t­a­mi­nen on yhteiskun­nan kannal­ta huono asia. Se paran­taa jo ennen­stään hyv­in­voivien ihmis­ten hyv­in­voin­tia jonkin ver­ran mut­ta heiken­tää heikom­pi­en toimeen­tule­vien yksilöiden/alueiden hyv­in­voin­tia merkit­tävästi. Mata­lam­man tuot­tavu­u­den työn­tek­i­jöi­den lep­pois­t­a­mi­nen olisi yhteiskun­nalle hyvä, mut­ta se taas heiken­täisi hei­dän hyv­in­voin­ti­aan merkittävästi.

    Lep­pois­tamisen sijas­ta pitäisikin puhua työn tasa­jaos­ta, siinä on paljonkin järkeä. Se sisältää myös työurien pidentämisen.

  46. Viherinssi:
    Tulee kallista hyv­in­voin­tia puu­tarhas­sa. Äkkiä laske­mal­la madal­tuneesta brut­topalka­s­ta noin kak­si kol­mannes­ta on pois veron­mak­sajil­ta ja vain neljännes ulko­maisil­ta toimijoilta. 

    Lep­pois­tamisen kuu­luukin vähen­tää rahave­toista hyv­in­voin­tia. Vero­pros­ent­ti nousee, jos moni lep­pois­taa. Myös mui­ta vero­ja voi nostaa.

    Kohtu­ullisen lep­pois­tamisen voi kui­tata rahave­toista kulu­tus­ta vähen­tämäl­lä. Vas­ta suuri lep­pois­t­a­mi­nen leikkaisi pakos­ta myös peruspalveluja.

    Raha on mon­een asi­aan huono mit­tari, mut­ta tässä kohdas­sa se toimii kahdessa asi­as­sa. Hyv­in­voin­tipalve­lut huonom­pio­saisille tuote­taan rahal­la. Lisäk­si palk­ka mit­taa henkilön tuottavuutta. 

    Hyv­in­voin­tipalve­lut tosi­aan tuote­taan rahal­la, ja aika vakiokus­tan­nuksin. Mut­ta kaik­ki tuot­tavu­us ei tule raha­palkkatyöstä, eikä raha­palkkatyössäkään palk­ka aina kor­reloi hyvin tuot­tavu­u­den kanssa.

    Kun hyvä­palkkainen henkilö lep­pois­taa, jää tuot­tavaa työtä tekemättä. 

    Keskimäärin näin ehkä käy. Mut­ta toisaal­ta, jos vaik­ka lep­pois­tanut ohjel­moi­ja tekee open sourcea tai jakaa tut­taville taito­jaan, tuot­ta­van työn määrä voi nous­takin (sil­lä turhaa hallintoa ei tarvi­ta, ja hallintoon käyte­tyn ajan voi tässä mielessä laskea tuot­ta­mat­tomak­si työksi).

    Kol­men täysipäiväisen tilalle voidaan ottaa neljä lep­pois­ta­jaa, jol­loin yhteiskun­nan kannal­ta sal­do on ehdot­tomasti positiivinen. 

    Mut­ta ei kai vero­ker­tymän kannal­ta. (hyv­in­voin­ti voi lisääntyäkin)

    Hyvä­tu­lois­t­en lep­pois­t­a­mi­nen on yhteiskun­nan kannal­ta huono asia. 

    Mata­lam­man tuot­tavu­u­den työn­tek­i­jöi­den lep­pois­t­a­mi­nen olisi yhteiskun­nalle hyvä 

    Minus­ta lep­pois­t­a­mi­nen sopii molem­pi­in ryh­mi­in. Suomes­sa myös “mata­lam­man tuot­tavu­u­den työn­tek­i­jöil­lä” voi olla korkeahko elin­ta­so. (Eikä rikkai­ta voi velvoit­taa toim­i­maan vero-orjina.)

    Lep­pois­tamisen sijas­ta pitäisikin puhua työn tasa­jaos­ta, siinä on paljonkin järkeä. Se sisältää myös työurien pidentämisen. 

    Tasa­jako on mielestäni vähän eri jut­tu (palkkatyön määrä pysyy samana), vaik­ka yhden lep­pois­t­a­mi­nen voikin jät­tää työtä toiselle sitä kaipaavalle. Puhutaan molem­mista erikseen.

  47. Hyv­in­voin­tipalve­lut tuote­taan rahal­la? No ei tuote­ta, kun työl­lä. Työstä mak­se­taan rahaa, mut­ta jos nyt ver­taa vaik­ka 1980-luku­un, nykypäivänä suo­mi on moninker­tais­es­ti rikkaampi kuin 80-luvul­la ja sil­loin oli ihan hyvin varkaa kaikenlaiseen. 

    Nyky­isin kun on kalli­ita­va vim­paimia ja vielä kalli­impia lääkäre­itä, psykolo­ge­ja jne. 80-luvul­la oli halpo­ja kadun­lakaisi­joi­ta, uimavahte­ja, puis­to­vahte­ja, talon­miehiä jne, mihinkään näistä ei ole enää varaa.

  48. Tiedemies:
    Hyv­in­voin­tipalve­lut tuote­taan rahal­la? No ei tuote­ta, kun työl­lä. Työstä mak­se­taan rahaa, mut­ta jos nyt ver­taa vaik­ka 1980-luku­un, nykypäivänä suo­mi on moninker­tais­es­ti rikkaampi kuin 80-luvul­la ja sil­loin oli ihan hyvin varkaa kaikenlaiseen. 

    Nyky­isin kun on kalli­ita­va vim­paimia ja vielä kalli­impia lääkäre­itä, psykolo­ge­ja jne. 80-luvul­la oli halpo­ja kadun­lakaisi­joi­ta, uimavahte­ja, puis­to­vahte­ja, talon­miehiä jne, mihinkään näistä ei ole enää varaa.

    Olet tietysti aivan oike­as­sa puhues­sasi mielu­um­min työ­suorit­teesta kuin rahasta.

    Mikä on hyv­in­voin­tia? Täl­lä het­kel­lä ter­vey­den­huol­los­sa tehdään tuplamäärä toimen­piteitä ver­rat­tuna vuo­teen 1980 ja kus­tan­nuk­set ovat reaal­i­hin­taise­na noin tuplat. Halu­am­meko pala­ta ter­vey­den­huol­los­sa vuo­den 1980 lääketi­eteen tasoon? Itse asi­as­sa alem­maskin, kun hoidet­tavia on nyt paljon enemmän.

    Iän tuo­mat sosi­aa­likus­tan­nuk­set vuo­den 2008 hin­noin oli­vat noin 5 mrd euroa vuodessa vuon­na 1980, nyt yli kolminker­taiset. Jos ihan työn­tekona tarkastel­laan, sosi­aal­i­meno­jen osu­us BKT:sta on vuodes­ta 1980 nous­sut alle 20 %:sta yli 25 %:iin.

    Koulu­tus on yksi suuri meno­erä. Koulu­tusas­teen raju nos­t­a­mi­nen ei ole syn­tynyt ilman panos­tuk­sia koulutukseen.

    Meil­lä oli vuon­na 1980 varaa mon­en­laiseen luk­suk­sek­si kat­sot­tavaan asi­aan, joi­hin ei ole varaa nyt. Kuitenkin har­va julk­isten palvelu­iden käyt­täjä halu­aisi oikeasti pala­ta vuo­den 1980 tasoon, tai har­va palka­nsaa­ja oikeasti halu­aisi vuo­den 1980 elin­ta­son­sa takaisin.

  49. Tietenkään ei voi­da pala­ta 80-luvun elin­ta­soon, eikä kukaan halu­akaan. Mut­ta point­ti oli että kun rahaa on lisää ja talous kas­vaa, niin julk­isten palvelu­jen tuot­ta­mi­nen ei muu­tu helpom­mak­si. Samal­la rahal­la saa vähemmän. 

    Siis, jos rahaa tulee lisää, niin luulen että julk­isten palvelu­jen jär­jestämi­nen ei ainakaan helpo­tu tai halpene. Vas­taavasti luulen, että jos sitä tulee vähem­män, niin ei se var­maankaan vaikeudu. Tai sit­ten vaikeutuu.

  50. Samuli Saarel­ma: Tämä ei pidä paikkaansa, ellei jotain ihmeel­listä muu­tos­ta tule tapah­tu­maan. Ks:http://en.wikipedia.org/wiki/File:World_population_growth_rate_1950%E2%80%932050.svg

    Pros­ent­ti­lasku on mie­lenki­in­toista. Tuos­ta linkit­tämästäsi taulukos­ta voi äkisti päätel­lä, että v 1961 väestö kasvoi 42.000.000:lla (3 mrd, kasvu 1,4%) ja v. 2011 se kasvoi 77.000.000:lla (7 mrd, kasvu 1,1%).

    Vaik­ka kasvupros­ent­ti oli pienen­tynyt, niin absolu­ut­tis­es­ti väestömäärä oli kasvanut.

    Jotakin tart­tis tehrä siis, ennen kuin tämä väestöponzi pok­sah­taa. Onnek­si jotkut ovat jo tart­tuneet toimeen, kuten Bill ja Melin­da Gates säätiöi­neen. Ja tietysti Kiina myös. Meil­lä Suomes­sa sen sijaan kan­nuste­taan tekemään lisää lap­sia: mm vau­vara­haa jois­sakin kun­nis­sa ja tietysti lap­sil­isän määrä (mitä use­ampi lap­si, sitä isom­pi lap­sil­isä las­ta kohden).

    “Lisään­tykää ja täyt­täkää maa”. Jos olisin se, joka näin on sanonut, niin antaisin jo uudet ohjeet.

    1. Tässä asi­as­sa pros­en­tit ovat olen­naisem­pia kuin absolu­ut­tiset luvut. Vielä olen­naisem­pia ovat syn­tyvyys­lu­vut, jos halu­aa tietää, mitä tapah­tuu tulevaisuudessa.

  51. Samuli Saarel­ma: Tämä ei pidä paikkaansa, ellei jotain ihmeel­listä muu­tos­ta tule tapah­tu­maan. Ks:
    http://en.wikipedia.org/wiki/File:World_population_growth_rate_1950%E2%80%932050.svg

    Evoluu­tion luulisi nyky­olois­sa lähivu­o­sisatoina suo­si­van geene­jä jot­ka saa­vat ihmiset tekemään lap­sia, ilme­ten varsinkin halu­na tehdä niitä, mut­ta myös muil­la tavoin jot­ka aiheut­ta­vat lap­simäärän kasvua. Äkkiseltään tulee mieleen uskon­nol­lisu­us ja tietyn­lainen lyhytjän­teisyys päätök­sen­teossa, eli ei käytetä ehkäisyä kun se ei tun­nu kival­ta nyt, tehdään lap­sia kos­ka tekee mieli vaikkei elämäntilanne/kumppani niin sopi­va olisikaan.

  52. Tiedemies: mik­si ei voi­da pala­ta 80 ‑luvun elin­ta­soon? Kukaan ei ehkä halua elin­ta­son laskua, mut­ta ei sil­loin nyt niin kamalan kauhea­ta ollut. Eikä ollut sietämätön­tä edes 70-luvulla. 

    Viherinssi: En ole var­ma, että hyvin tien­aavien työn määrä kor­reloisi suo­raan edes brut­tokansan­tuot­teeseen (jol­lain on var­maan tästä tutkit­tuakin tietoa). Luo­vas­sa työssä lev­än­nyt mieli on toisi­naan tehokkaampi kuin ahk­era. Sitä pait­si tämä blo­gi käy esimerk­istä siitä, että älyl­lis­es­ti vireät rikas­ta­vat mieltään, vaik­ka siitä ei mak­set­taisi. Vapaa-ajal­la tapah­tunut lukem­i­nen ja ajat­telu saat­taa olla jopa tehokkaam­paa kuin töis­sä tapah­tunut — ole luo­va kel­lo 8.15–16.30 ‑ajat­telu ei toimi.

  53. Jos syn­tyvyys nou­dat­taa tämän­hetk­istä trendiä, niin väk­iluku ei enää 35 vuo­den päästä kas­va. Sil­loin 60–70 luvun tait­teessa syn­tynei­den kuolleisu­us alkaa olla jo korkeal­la, län­si­mais­sa tosin vas­ta ehkä 15 vuot­ta myöhem­min. Näi­den lapsen­lap­sia on jo melkein­pä joka maail­mankolka­s­sa vähem­män kuin mui­ta elos­saole­via ikäpolvia ja jos näi­den lap­siluku on trendil­lä, niin globaal­isti lap­sia on vain vähän yli 1 per per­he. Siis, jokainen maail­man maa on kuin Japani.

    Tämä tarkoit­taisi että koko pla­neet­ta kävisi läpi ns demografisen tran­si­tion. Jos huolto­suh­teen ongel­mat ratkaistaan, esim jol­lakin sopi­val­la teknolo­gial­la ja työ­panok­sen jous­tavam­mal­la siir­tymisel­lä maas­ta toiseen, niin ne tule­vat sukupol­vet ovat myös tavat­toman vau­rai­ta. Vuo­den 2100 tietävil­lä 7 mil­jar­dia ihmistä elää pääo­mavaran­nol­la joka elät­ti liki 10 mil­jar­dia ihmistä.

    Mei­dän sulupolvemme velvol­lisu­us on investoi­da puh­taaseen ener­giaan jot­ta ne seu­raa­vat eivät jou­tu­isi polt­ta­maan hiiltä ja öljyä. Siis, ydin­voima vapaaksi!

  54. Osmo Soin­in­vaara: Tässä asi­as­sa pros­en­tit ovat olen­naisem­pia kuin absolu­ut­tiset luvut. Vielä olen­naisem­pia ovat syn­tyvyys­lu­vut, jos halu­aa tietää, mitä tapah­tuu tulevaisuudessa.

    Nyt menee maal­likol­la ns yli hilseen. Ymmär­rän, että suun­ta on oikea, kun kasvu-% piene­nee, mut­ta riit­tääkö se?

    Jos nyt 7 mrd on sopi­va määrä, niin kasvu-% pitäisi olla nol­la. Vai onko tiedos­sa, että tietyn ikälu­okan (Suomes­sa suuret ikälu­okat) poistues­sa väestömäärä rojah­taa? Tai mikä olisi sopi­va väestömäärä, 5 mrd?

  55. Kehi­tys­a­pu olsi lopetet­ta­va. Jos hie­man yli 40 vuteen ei ole saatu parem­paa tulosta aikaan niin olsi hyvä ymmärtää, että näin se ei ker­takaikki­aan onnis­tu. Tosin ei niistä nytkään oikeille köy­hille mene juuri mitään, vaan kehi­tys­maid­en kor­rup­toitunut poli­it­ti­nen, virkamies ja soti­las johta­jat vievät läh­es kaiken — YK ja jär­jestöt vievät osansa.
    Kehi­tys­maid­en ihmis­ten on opit­ta­va tuot­ta­maan liäar­voa, jol­loin he voivat hyö­dyn­tää suuria raa­ka-ainer­ikkauk­sia, joi­ta Saha­ran eteläpuo­li­nen Afrik­ka on täynnä

  56. tiedemies:
    Tietenkään ei voi­da pala­ta 80-luvun elin­ta­soon, eikä kukaan halu­akaan. Mut­ta point­ti oli että kun rahaa on lisää ja talous kas­vaa, niin julk­isten palvelu­jen tuot­ta­mi­nen ei muu­tu helpom­mak­si. Samal­la rahal­la saa vähemmän. 

    Siis, jos rahaa tulee lisää, niin luulen että julk­isten palvelu­jen jär­jestämi­nen ei ainakaan helpo­tu tai halpene. Vas­taavasti luulen, että jos sitä tulee vähem­män, niin ei se var­maankaan vaikeudu. Tai sit­ten vaikeutuu.

    Nyt puhumme taas samaa kieltä! Kos­ka hyv­in­voin­tipalve­lut tuote­taan ensisi­jais­es­ti ihan ihmis­ten työnä, ja kos­ka niis­sä ei kovin ihmeel­listä tehostamis­mah­dol­lisu­ut­ta näytä ole­van laadun kär­simät­tä, niitä todel­la mitataan tunneissa.

    Asia tun­tuu intu­iti­ivis­es­ti yksinker­taiselta, mut­ta työn tuot­tavu­u­den parane­m­i­nen ei tosi­aan mitenkään vält­tämät­tä lisää mah­dol­lisuuk­sia hyv­in­voin­ti­työhön. Työn tuot­tavu­u­den parane­m­i­nen yleen­sä tarkoit­taa reaali­palkko­jen nousua, ja samaa tah­tia nou­se­vat hyv­in­voin­ti­työn­tek­i­jöi­denkin palkat, vaik­ka sinän­sä hei­dän työl­lään ei ole vas­taavaa tuottavuuslisää.

    Jos oikaistaan pari mutkaa, niin osa työn­tek­i­jöistä han­kkii rahaa, osa tuot­taa hyv­in­voin­tia. Hyv­in­voin­ti­työn kus­tan­nus on silloin:

    h = (c_h * t_h) / (p_t * t_t),

    jos­sa
    c_h: hyv­in­voin­ti­työn­tek­i­jän tuntihinta,
    t_h: hyv­in­voin­ti­työn määrä tunteina,
    p_t: rahaa han­kki­van työn­tek­i­jän tuot­tavu­us tun­tia kohden,
    t_t: rahaa han­kki­van työn­tek­i­jän tekemä tun­timäärä ja
    h: hyv­in­voin­ti­työn hin­ta (osu­us han­ki­tus­ta rahasta).

    Tuot­tavu­us (p_t) ei käytän­nössä ole meistä kiin­ni, se kehit­tyy maail­man kehit­tyessä. Mui­hin me voimme vaikuttaa.

    Jos lep­pois­t­a­mi­nen pudot­taa teh­dyn tuot­ta­van työn määrää (t_t), palet­ti saadaan pysymään kasas­sa seuraavilla:

    - sal­li­taan pienem­pi julkises­ti ylläpi­det­ty hyv­in­voin­ti­työn määrä (t_h pienenee)

    - sal­li­taan korkeampi veroaste (h kasvaa)

    - las­ke­taan hyv­in­voin­ti­työn­tek­i­jöi­den palkkaa suh­teessa yleiseen tuot­tavu­u­teen eli karkeasti muiden palkkaan (c_h laskee)

    Eli jos puhuu lep­pois­tamisen puoles­ta, niin sil­loin pitää pystyä myös ker­tomaan, mitä ylläole­vista muista muu­tok­sista kan­nat­taa. Yksikään ei ole poli­it­tis­es­ti ihan help­po. Itse kan­natan päin­vas­taista suun­taa, jos­sa kansakun­nan tekemä työn kokon­ais­määrä nousee. Ei henkilö­ta­sol­la päiväko­htais­es­ti, mut­ta koko työu­ran tasol­la kyllä.

    1. Huo­mat­ta­va osa verora­hoin kus­tan­net­tavista asioista liit­tyy sosi­aali­vaku­u­tuk­seen. Joka pien­tää tulo­jaan, pienen­tää myös eläket­tään ja työttömyyskorvaustaan.
      Vapaa-ajan lisään­tymi­nen paran­taa kansalaisy­hteiskun­nan toim­intaa, mikä taas vähen­tää ammat­ti­aut­ta­jien tarvet­ta. Mut­ta tämänkin jäl­keen lep­pois­t­a­mi­nen luo painei­ta vero­pros­ent­te­ja kohtaan.

  57. Juho Laatu: Lep­pois­tamisen kuu­luukin vähen­tää rahave­toista hyv­in­voin­tia. Vero­pros­ent­ti nousee, jos moni lep­pois­taa. Myös mui­ta vero­ja voi nostaa.

    Veroaste nousee pienel­läkin lep­pois­tuk­sel­la aika rajusti, kos­ka hyv­in­voin­tipalve­lut vievät ison osan kansakun­nan keräämästä hyvästä. Jos meil­lä nyt mak­se­taan 50 % yhteiseen kas­saan, niin 20 %:n lep­pois­tamisen jäl­keen pros­ent­ti onkin ilois­es­ti 63 %.

    Mitä vero­ja ajat­telit nos­taa? Arvon­lisävero ja kiin­teistövero lienevät ain­oi­ta, joil­la ei ole kovin suur­ta vero­ker­tymän kannal­ta huonos­ti ohjaavaa vaikutusta.

    Kohtu­ullisen lep­pois­tamisen voi kui­tata rahave­toista kulu­tus­ta vähen­tämäl­lä. Vas­ta suuri lep­pois­t­a­mi­nen leikkaisi pakos­ta myös peruspalveluja.

    Point­ti vain on se, että mak­sa­jana ovat ne, jot­ka eivät lep­poista. Tämä voi olla poli­it­tis­es­ti han­kalaa — tai sit­ten kan­nus­timet johta­vat siihen, että niitä ei-lep­pois­ta­jia ei enää ole.

    Mut­ta kaik­ki tuot­tavu­us ei tule raha­palkkatyöstä, eikä raha­palkkatyössäkään palk­ka aina kor­reloi hyvin tuot­tavu­u­den kanssa.

    Keskimäärin näin ehkä käy.

    Poikkeuk­sia aina on. Mut­ta tässä laskel­mas­sa “yleen­sä” ja eri­tyis­es­ti “keskimäärin” riit­tää. Kuten aiem­minkin totesin, osa porukas­ta voisi lep­pois­taa, ja osan pitäisikin leppoistaa.

    Mut­ta ei kai vero­ker­tymän kannal­ta. (hyv­in­voin­ti voi lisääntyäkin)

    Jos meil­lä on kolme kahdek­san tun­nin päivää tekevää ja yksi työtön, se on yhteiskun­nalle kalli­im­paa kuin neljä kuu­den tun­nin päivää tekevää ja nol­la työtön­tä. Vero­ker­tymä on pienem­pi, mut­ta kulut laske­vat enemmän.

    Ja tässä tuleekin se, että lep­pois­t­a­mi­nen on lois­to­jut­tu huonos­ti työl­listävil­lä aloilla.

    Minus­ta lep­pois­t­a­mi­nen sopii molem­pi­in ryh­mi­in. Suomes­sa myös “mata­lam­man tuot­tavu­u­den työn­tek­i­jöil­lä” voi olla korkeahko elin­ta­so. (Eikä rikkai­ta voi velvoit­taa toim­i­maan vero-orjina.)

    Keskimäärin hyvä­palkkaiset ihmiset ovat hyvin tuot­tavis­sa töis­sä. Näkyvim­pänä poikkeuk­se­na ovat lääkärit, mut­ta hei­dänkään kohdal­la lep­pois­t­a­mi­nen ei ole työvoima­pu­lan takia toiv­ot­tavaa. (Okei, oikeasti näkyvim­pänä ovat eräät poli­it­ti­sis­sa tehtävis­sä toimi­vat henkilöt, joiden kohdal­la 100 %:n lep­pois­t­a­mi­nen olisi win-win. Mut­ta ei siitä enempää.)

    Tasa­jako on mielestäni vähän eri jut­tu (palkkatyön määrä pysyy samana), vaik­ka yhden lep­pois­t­a­mi­nen voikin jät­tää työtä toiselle sitä kaipaavalle. Puhutaan molem­mista erikseen.

    Kek­sitkö jonkin yleisen ske­naar­i­on, jos­sa lep­pois­t­a­mi­nen tek­isi hyvää yhteiskun­nan taloudelle ilman, että siihen lep­pois­tamiseen siinä tapauk­ses­sa liit­tyy tasajako?

  58. Lep­pois­tamis­es­ta en tiedä, mut­ta ainakin itsel­läni elämä on kivem­paa, kun teen hom­mia vain sen ver­ran, että saan mak­set­tua lainat + vuokran + fil­lar­in huol­lon + ruu­at + loma­matkan + kir­jo­ja sen ver­ran kuin jak­san lukea. 

    Voisin tehdä hel­postikin 50% enem­mänkin duu­nia ja saa­da 50% enem­män palkkaa, mut­ta se lask­isi elämäni laat­ua niin paljon, etten viit­si. Kaik­ki aika menisi duu­ni­hom­mi­in enkä ehtisi tava­ta ystäviä, lukea, kir­joit­taa, käy­dä teatterissa/baarissa, fil­laroi­da luon­nos­sa ja kaupungis­sa, etc. Mitä elämää min­ulle jäisi? 

    Olenko täysin vas­tu­u­ton kansalainen kun pyrin mak­si­moimaan elämäni laadun + mukavu­u­den + sosi­aal­isu­u­den enkä tulojani?

  59. Viherinssi:Mitä vero­ja ajat­telit nos­taa? Arvon­lisävero ja kiin­teistövero lienevät ain­oi­ta, joil­la ei ole kovin suur­ta vero­ker­tymän kannal­ta huonos­ti ohjaavaa vaikutusta. 

    Min­ul­la ei ole tähän valmista ehdo­tus­ta. Ehkä kaikkia mah­dol­lisia nos­te­taan vai­htel­e­va määrä. Korkea vero­pros­ent­ti jar­rut­telee talout­ta joka tapauk­ses­sa jonkin ver­ran, joten tässäkin pieni lisä­jar­ru (nykyisen jo korkean vero­ta­son lisäk­si) pitää hyväksyä.

    Yksi ehdo­ton korotet­ta­va on saastevero. Sekin jar­rut­taa talout­ta, mut­ta selvä enem­mistö ajatellee jo, että talouden kas­vat­ta­mi­nen saas­tut­ta­mal­la ei ole suotavaa.

    Point­ti vain on se, että mak­sa­jana ovat ne, jot­ka eivät leppoista. 

    Työtä teke­vien kova vero­tus on tosi­aan aina pieni ongelma.

    Jos meil­lä on kolme kahdek­san tun­nin päivää tekevää ja yksi työtön, se on yhteiskun­nalle kalli­im­paa kuin neljä kuu­den tun­nin päivää tekevää ja nol­la työtöntä. 

    Ok, jos olete­taan vai­h­toe­hdok­si työt­tömyys, myös “puolipäiväistämi­nen” kannattaa.

    (Olen sitä mieltä, että työt­tömyy­den vai­h­t­a­mi­nen työk­si on yhteiskun­nan taloudelle ensiar­voisen tärkeää (lep­pois­tamisas­teesta riippumatta).)

    Ja tässä tuleekin se, että lep­pois­t­a­mi­nen on lois­to­jut­tu huonos­ti työl­listävil­lä aloilla. 

    Kom­men­toinkin jo, että pidän työn jakamista ja lep­pois­tamista eri kysymyksinä. Lep­pois­tamises­sa ole­tan, että palkkatyön kokon­ais­määrä laskee.

    Kek­sitkö jonkin yleisen ske­naar­i­on, jos­sa lep­pois­t­a­mi­nen tek­isi hyvää yhteiskun­nan taloudelle ilman, että siihen lep­pois­tamiseen siinä tapauk­ses­sa liit­tyy tasajako? 

    Ei lep­pois­t­a­mi­nen sinän­sä rahat­alout­ta buus­taa, eikä sen pitäisikään. Mainit­se­mani open source ‑ohjel­moi­ja voi tosin olla poikkeus, jos hänen tekemän­sä ohjel­mat hyödyt­tävät Suomea ja Suomen talout­ta. Tässä esimerkissä yksi hyvin pätevä ihmi­nen vapau­tuu palkkatyön rajoituk­sista, ja pystyy näin kon­tribuoimaan parem­min yhteiskun­nan hyväksi.

    Yleisem­pi ske­naario, jos­sa lep­poisami­nen vahvis­taisi talout­ta, voisi perus­tua suureen määrään (vähäby­rokraat­tista) vapaae­htoistyötä ja omavaraisu­ut­ta (vält­täen turhaa kau­pankäyn­tiä). Ihmiset ovat tosin myös perus­laisko­ja, joten mallin men­estys­tä ei voi taata.

    Malleis­sa jois­sa palkkatyön osu­us on vähäi­nen, päävero voisi olla yksi merkit­tävä vero (kiin­teistövero on jo vähän tähän suun­taan menevä vero).

  60. Viherinssi: Itse kan­natan päin­vas­taista suun­taa, jos­sa kansakun­nan tekemä työn kokon­ais­määrä nousee. 

    Mik­si näin? Onko aja­tus ehkä se, että työ ja sen tuo­ma raha tekee onnel­lisek­si? Vai ole­tatko, että lep­pois­t­a­mi­nen tai paikallaan pysymi­nen tek­isi yhteiskun­nan toim­i­mat­tomak­si? Onko lep­pois­tamisen tyy­tyväisyyt­tä lisäävä vaiku­tus olema­ton, vain pitääkö ihmiset ohja­ta työhön siitä huolimatta?

    Työt­tö­men työl­listämis­es­tä ja kokon­aistyömäärän lisäämis­es­tä tätä kaut­ta lienemme samaa mieltä. Mut­ta koskiko tuo lausun­to jo nyt run­saasti vero­ja mak­savia kansalaisia?

  61. Viherinssi: Itse kan­natan päin­vas­taista suun­taa, jos­sa kansakun­nan tekemä työn kokon­ais­määrä nousee. Ei henkilö­ta­sol­la päiväko­htais­es­ti, mut­ta koko työu­ran tasol­la kyllä. 

    Kan­sain­välisessä ver­tailus­sa pitkät kansal­liset työa­jat ker­to­vat lähin­nä työn huonos­ta tuot­tavu­ud­es­ta ja muus­ta taloudel­lis­es­ta alike­hit­tyneisyy­destä. Euroop­palais­ten keskimääräi­nen vuos­i­työai­ka supis­tui vuosi­na 1830–1990 läh­es puoleen, noin 3000 tun­nista noin 1700 tun­ti­in. Samaan aikaan on tapah­tunut ihmiskun­nan his­to­ri­an suurin vauras­tu­mi­nen — BKT:n kasvukäyrä on ollut pitkäl­lä aikavälil­lä melkein pysty­suo­ra. Mik­si? Kos­ka työn tuot­tavu­us on kas­vanut samaan aikaan noin 25-ker­taisek­si. Mis­sä talous kehit­tyy ja aineelli­nen elin­ta­so nousee, siel­lä työai­ka nimeno­maan lyhe­nee eikä pitene.

    Ihmisil­lä tun­tuu ole­van luon­tainen taipumus tulki­ta pitkät työa­jat jotenkin automaat­tis­es­ti myön­teisek­si merkik­si — ilmeis­es­ti sik­si, että ne yhdis­tyvät mieliku­vis­sa ahkeru­u­teen ja muuhun van­hanaikaiseen hyveel­lisyy­teen. Joskus esi­te­ol­lises­sa maat­alousy­hteiskun­nas­sa näin mah­dol­lis­es­ti olikin. Mut­ta mod­ernissa teol­lisu­usy­hteiskun­nas­sa työa­jan pitu­us ker­too enim­mäk­seen turhas­ta ahkeroin­nista. Hul­lu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

    (Hie­man samaan tapaan muuten “yrit­täjähenkisyy­den” mit­ta­ri­na pide­tään usein uusien perustet­tavien yri­tys­ten määrää. Täl­löin ei lainkaan ajatel­la sitä, mitä edel­lisille yri­tyk­sille sit­ten on tapah­tunut. Jos yri­tyk­siä peruste­taan paljon, se ker­too mm. siitä, että ole­mas­saole­via yri­tyk­siä menee koko ajan konkurssi­in heti ensim­mäis­ten toim­intavu­osien­sa aikana ja tilalle on perustet­ta­va uusia, jot­ta yri­tys­ten määrä pysyy edes ennal­laan eikä vähene. “Yrit­täjähenkisyyt­tä” voitaisi­in siis paran­taa aja­mal­la mah­dol­lisim­man paljon yri­tyk­siä konkurssi­in tekemäl­lä tahal­laan huonoa talous­poli­ti­ikkaa. Mut­ta näyt­täisipä tilas­tois­sa moraalis­es­ti hyveelliseltä!)

  62. Ihan turha kuvitel­la mitään lep­pois­tamisia ja puo­likom­mu­nis­tisia 60+% veroast­ei­ta. Eivät ihmiset yksinker­tais­es­ti suos­tu siihen, mak­sa­jat kaikkoa­vat tai lopet­ta­vat vero­jen mak­sun (kuten Kreikassa).

    Esimerkik­si itse en yrit­täjänä mak­sa itsel­leni kovinkaan suur­ta palkkaa ihan vain kos­ka en halua mak­saa yli puo­lia tulois­tani veroina vaan säästän mielum­min ison kas­san ja otan sit­ten sen 9% osinkoina. Jos nyt vero­ja ale­taan korot­ta­maan että joudun jokat­a­pauk­ses­sa mak­samaan kovem­pia vero­ja niin on aivan selvää että minä en tule niitä mak­samaan, vaan kier­rän vero­tuk­sen taval­la tai toisel­la. Ihan sama, keino­ja kyl­lä löy­tyy ja ellei vero­tarkas­tuk­seen laite­ta 10x nyky­istä enem­män resursse­ja, niistä ei jää kiinni.

  63. Jos ajatel­laan kokon­aisu­ut­ta, niin työvoima allokoituu hyv­in­voin­tipalvelu­jen ja muun tuotan­non välil­lä. Val­tio­han voi oma­l­la päätök­sel­lään lep­pois­taa hyv­in­voin­tipalvelui­ta mak­samal­la niistä vähem­män per tun­ti ja lisäämäl­lä jous­toa. Sovi­taan vaan, että kiin­teä määrä rahaa käytetään hyv­in­voin­tipalvelui­hin ja palkataan niihin ihmisiä vain pätkätöi­hin jous­tavil­la tun­neil­la, siis vuosi/puolivuotta ja viikko­työmäärän saa itse päättää. 

    Ai niin, mut­ta se ei toi­mi, kos­ka hoita­jat, bus­sikuskit jne meni­sivät lakkoon. Huo­maako kukaan muu mil­lainen sys­tee­mi tässä on luo­tu? Me halu­aisimme kovasti ajatel­la, että yksilöille voidaan antaa päätän­tä­val­taa ja jee jee hom­ma toimii, mut­ta jos yksilöille annetaan päätän­tä­val­taa, ammatili­it­to pistää hom­malle stopin. Osa-aikaisuuk­sia ei hyväksytä jne. 

    Ei tässä mikään paha kap­i­tal­isti ole lep­pois­tamista estämässä, eikä oikeas­t­aan edes val­tio­val­ta tms, vaan kyl­lä se on korporativismi.

  64. Tom­mi Uschanov: Kan­sain­välisessä ver­tailus­sa pitkät kansal­liset työa­jat ker­to­vat lähin­nä työn huonos­ta tuot­tavu­ud­es­ta ja muus­ta taloudel­lis­es­ta alikehittyneisyydestä.

    Tyyp­il­lis­es­ti kehit­tneis­sä mais­sa on myös hyvät työt­tömyysko­r­vauk­set, läh­teekö kehi­tys entistä kovem­paan nousu­un jos vaik­ka tuplat­taisi­in kor­vauk­set? Samat­en maail­man rikkaimpi­en maid­en TOP10:ssä on val­tauskon­tona kristi­nusko joten pitäisikö Suomen val­tionkin panos­taa vähän siihenkin? Maail­man rikkaim­mas­sa maas­sa puhutaan ran­skaa, sak­saa ja lux­em­bur­gia, joten nämä kielet kan­nat­ta­neekin sit­ten ottaa pakol­lisik­si kielik­si englan­nin sijasta.

    Olisiko sit­ten yhtä hyvä aja­tus potkaista työt­tömyys kun­nol­liselle nousu-uralle, jol­loin päästään nopeasti turhista työ­tun­neista sekä alike­hit­tyneistä mata­lan tuot­tavu­u­den töistä lop­ullis­es­ti eroon? 

    Kuten jo aikaisem­min ollaan todet­tu, tekemäl­lä yhden henkilön par­turi-kam­paamoista kan­nat­ta­mat­to­mia saadaan talouden kehit­tyneisyy­den kanssa kor­reloi­va yksinyrit­täjien määrä laskuun. 

    Jostain kum­man syys­tä min­un on hyvin vaikea uskoa, että noi­ta kehit­tyneisy­den mittare­i­ta vään­telemäl­lä saadaan suo­ma­lais­ten tilanne kokon­aisu­udessa paranemaan.

    Miten kehtaat käyt­tää juuri saman­laista tilas­toil­la kikkailua mitä omis­sa kir­jois­sasi kritisoit?

  65. Sylt­ty: Tyyp­il­lis­es­ti kehit­tneis­sä mais­sa on myös hyvät työt­tömyysko­r­vauk­set, läh­teekö kehi­tys entistä kovem­paan nousu­un jos vaik­ka tuplat­taisi­in korvaukset? 

    Nyt ei puhut­tu siitä, tuot­taako hyvien asioiden lisäämi­nen (työt­tömyysko­r­vausten korot­ta­mi­nen) hyv­in­voin­tivoit­to­ja, vaan siitä, tuot­taako hyvien asioiden vähen­tämi­nen (työa­jan piden­tämi­nen, työt­tömyysko­r­vausten leikkaami­nen) hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta. Nämä kak­si akselia ovat toi­sis­taan riippumattomat.

    Olisiko sit­ten yhtä hyvä aja­tus potkaista työt­tömyys kun­nol­liselle nousu-uralle, jol­loin päästään nopeasti turhista työ­tun­neista sekä alike­hit­tyneistä mata­lan tuot­tavu­u­den töistä lop­ullis­es­ti eroon? 

    Mik­si kon­di­tion­aali? Näin­hän pitkälti on juuri tehty. (Asia, jos­ta sekä tässä blo­gis­sa että sen pitäjän omis­sa kir­jois­sa on käy­ty keskustelua vuosikaudet.)

    Kuten jo aikaisem­min ollaan todet­tu, tekemäl­lä yhden henkilön par­turi-kam­paamoista kan­nat­ta­mat­to­mia saadaan talouden kehit­tyneisyy­den kanssa kor­reloi­va yksinyrit­täjien määrä laskuun. 

    Nimeno­maan yksinyrit­täjien määrä kor­reloi talouden kehit­tyneisyy­den kanssa negati­ivis­es­ti. Mitä kehit­tyneem­pi talous on, sitä parem­mat edel­ly­tyk­set yri­tyk­sil­lä on kas­vaa yhden työn­tek­i­jän yri­tyk­sistä suurem­mik­si. Euroopan yksinyrit­täjä­maa numero yksi on numeroil­la mitat­en Kreik­ka, jos­sa ollaan jämähdet­ty van­hanaikaiseen tehot­tomaan torikauppiastalouteen.

    Tämä on oikeas­t­aan vielä omi­tuisem­pi piirre suo­ma­laises­sa yhteiskun­nal­lises­sa keskustelus­sa kuin yllä analysoimani piirre. Usein täs­mälleen samat tahot vaa­ti­vat sekä yri­tys­ten määrän lisäämistä että yri­tys­ten kasvuedel­ly­tys­ten paran­tamista. Mitä suurem­mik­si yri­tyk­set kas­va­vat, sitä pienem­mäk­si niiden määrä kuitenkin muo­dos­tuu. Niille on kasvun­sa ansios­ta varaa ostaa ja fuu­sioi­da itseen­sä kil­paile­via yri­tyk­siä sekä pes­ta­ta yhä enem­män palkkatyön tek­i­jöitä, joiden ei täl­löin tarvitse itse toimia yrittäjinä.

    Miten kehtaat käyt­tää juuri saman­laista tilas­toil­la kikkailua mitä omis­sa kir­jois­sasi kritisoit? 

    Kri­ti­soin tässä sel­l­aista maag­ista ajat­telua, jos­sa indikaat­torin (teh­dyn työn määrän) kasvus­ta johde­taan asioi­ta (hyv­in­voin­tivoit­to­ja), jot­ka stereo­tyyp­pi­sis­sä mieliku­vis­sa liit­tyvät yhteen tämän muu­tok­sen kanssa — tark­ista­mat­ta, liit­tyvätkö ne samal­la taval­la yhteen myös reaal­i­maail­mas­sa. Tämä on täs­mälleen sitä samaa tilas­toil­la kikkailua, jota olen kir­jois­sani kritisoinut.

  66. Tom­mi Uschanov:
    Kri­ti­soin tässä sel­l­aista maag­ista ajat­telua, jos­sa indikaat­torin (teh­dyn työn määrän) kasvus­ta johde­taan asioi­ta (hyv­in­voin­tivoit­to­ja), jot­ka stereo­tyyp­pi­sis­sä mieliku­vis­sa liit­tyvät yhteen tämän muu­tok­sen kanssa – tark­ista­mat­ta, liit­tyvätkö ne samal­la taval­la yhteen myös reaal­i­maail­mas­sa. Tämä on täs­mälleen sitä samaa tilas­toil­la kikkailua, jota olen kir­jois­sani kritisoinut.

    Kyl­lä se ainakin minus­ta vaikut­taa siltä, että kri­ti­soit ehdotet­tu­ja toimen­piteitä tilas­tokikkailul­la sik­si, etteivät ne sovi sin­un ide­ol­o­giseen maailmankuvaan.

    Mitenkään muuten en voi tulki­ta kri­ti­ikkiäsi viherinssin ehdo­tuk­seen työurien piden­tämiseen alus­ta, lopus­ta ja keskeltä. Kyl­lä se on kaikkien etu että ihmiset pää­sevät nopeam­min koului­hin ja valmis­tu­vat nopeam­min sieltä. Välivuodet ovat oikeasti stres­saavia, ehkä se ensim­mäi­nen vielä menee mut­ta sen jäl­keen koulu­jen välil­lä haahuilu ja oman suun­tauk­sen etsimi­nen ei ole sem­moista ihanaa vapau­den aikaa, jok­si sitä mon­esti main­os­te­taan (sekä itsel­läni että vaimol­lani on koke­mus­ta täl­lais­es­ta haahuilus­ta, ei ole herkkua ei, kyl­lä siinä yöunet menee kun opinot tun­tu­vat ter­van­juon­nil­ta väärän alan takia). 

    Myöskään työt­tömyys ei ole herkkua, itsel­läni on siitäkin koke­mus­ta. Hel­posti menee yöunet tässäkin, vaik­ka pitäisi yrit­tää ottaa rennosti.

    Samat­en työurien piden­tämi­nen lopus­ta tarkoit­taa käytän­nössä sitä, että van­ho­ja ihmisiä ei potki­ta kortis­toon, heitäkin palkataan ja ihmisille etsitään vähem­män kuor­mit­tavaa työtä, jol­loin he eivät joudu työkyvyttömyyseläkkeelle.

    Sinä kri­ti­soit työurien poiden­tämistä, joten kaipa vas­tu­s­tat näitäkin toimen­piteitä? En ymmär­rä mitä hienoa on työt­tömyy­dessä, siinä ettei pääse halu­a­maansa koulu­tu­s­paikkaan, ei löy­dä itselleen sopi­vaa alaa tai sit­ten joutuu työu­ran lopus­sa kortis­toon niin ettei kukaan enää palkkaa tai vai­h­toe­htois­es­ti ter­veys menee ennen eläkeikää. Karre mitä kri­tois­tavaa työurien piden­tämisessä on? Mik­si on hyvä että meil­lä on paljon työt­tömiä, työkyvyt­tömyy­seläkeläisiä ja ihmisiä, oiden opin­not eivät etene tai jot­ka eivät pääse opiskele­maan? Ehkä täm­möi­nen prekari­aat­ti sit­ten äänestää suurem­mal­la pros­en­til­la vasem­mis­toa? Se on se hyvä asia?

  67. Viherinssi: Mikä on hyv­in­voin­tia? Täl­lä het­kel­lä ter­vey­den­huol­los­sa tehdään tuplamäärä toimen­piteitä ver­rat­tuna vuo­teen 1980 ja kus­tan­nuk­set ovat reaal­i­hin­taise­na noin tuplat.

    Onko kel­lään tilas­toti­etoa, mikä on kunkin toimen­piteen vaikutus?
    Kuin­ka paljolti on kyseessä hölmö säästämi­nen, jos­sa toimen­piteet jae­taan pienem­pi­in osi­in ja näin moninker­tais­te­taan sivuku­lut tai jos­sa tehdään absolu­ut­ti­nen minim­i­toimen­pide, jol­loin jäl­jelle jäävät ongel­mat ehtivät kas­vaa suurik­si ennen kuin niitä kalli­isti hoidetaan?

    1. Ter­vey­den­huol­los­sa hoide­taan oikeasti enem­män sairauk­sia, joi­ta ennen vain seu­rat­ti­in. Esimerkik­si pal­lo­laa­jen­nuk­sia ei tehty 1980-luvul­la lainkaan. Lis­taa lisään­tyneestä hoi­dos­ta on hyvbin pitkä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.