Kuukausi: syyskuu 2009

Joskus 1990-luvul­la olin Helsin­gin asun­to-ohjel­mas­sa junaile­mas­sa jonkin ver­ran aravalain­oitet­tavia tont­te­ja yleishyödyl­lisille raken­nut­ta­jille. Ajatuk­se­na oli, että myös työssä käyvät pien­i­t­u­loiset voisi­vat asun­to­ja saa­da. Omia vuokra-asun­to­jaan Helsin­ki jakoi tuol­loin tiukasti sosi­aal­isin perustein, eikä perushoita­ja ollut riit­tävän hädä­nalainen. Tulin hui­jatuk­si, ja häpeän sin­isilmäisyyt­täni. Jat­ka lukemista “Helsin­gin ei ehkä pitäisi antaa ara­va­tont­te­ja muille”

Helsin­gin Sanomat esit­ti pääkir­joituk­ses­saan taas ker­ran ratkaisuk­si erikois­sairaan­hoidon kalleu­teen ja sat­tuman­varaisu­u­teen erikois­sairaan­hoidon siirtämistä val­tion mak­set­tavak­si. San­ot­takoon nyt taas ker­ran, että olisi tuhoisaa tehdä perus- ja erikois­sairaan­hoidolle eri mak­sa­jat, kos­ka noiden hoit­o­muo­to­jen raja on kovin veteen piir­ret­ty. Jos erikois­sairaan­hoito muut­tuisi kun­nalle ilmaisek­si, sen ei kan­nat­taisi jär­jestää peruster­vey­den­huoltoa mitenkään eri­tyisen hyvin vaan lähet­tää mah­dol­lisim­man mono poti­las sen enem­pää tutki­mat­ta keskus­sairaalaan. Tämä ei voi olla tulemat­ta hyvin kalli­ik­si. Nor­ja teki näin ja se tuli hyvin kalli­ik­si. Jat­ka lukemista “Koko ter­vey­den­huol­lol­la pitää olla yksi maksaja”

Kuu­vin kaup­pakeskuk­sen ase­makaa­van muutosehdotus

Myymälätilo­ja laa­jen­netaan kel­lari­in ja kol­man­teen ker­rokseen ja asi­akkai­ta houkutel­laan rak­en­ta­mal­la lasikat­teinen yleisen jalankulkukäytävä. Se tässä vain ihme­tyt­tää, että mitä siel­lä nyt sit­ten tehdään, kun talo on jo remon­tis­sa. Keskus­tan myymälöi­den kohen­t­a­mi­nen on sinän­sä paikallaan.

Her­ne­saaren osayleiskaavaluonnos

Laa­jat täytöt helikopteriken­tän ja ris­teily­lai­turin vuok­si hiertävät yhä. Ja sen vil­ja­makasi­inin kohta­lo. Muuten on tulos­sa hyvä merelli­nen kaupungi­nosa kan­takaupungis­sa. Onko kaa­va opti­moitu oikein, jos kore­alaiset kek­sivät sulkea telakan lop­ullis­es­ti. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 24.9.2009”

Betoni­bru­tal­is­min aikaiset, suur­ta muut­toaal­toa vas­taan nopeasti raken­netut talot raken­net­ti­in aikanaan väli­aikaisik­si. Niiden ajatelti­in seiso­van paikallaan kolmisenkym­men­tä vuot­ta. Sik­si esimerkik­si putk­istot laitet­ti­in rak­en­teisi­in sisään niin, että niiden vai­h­t­a­mi­nen on hyvin han­kalaa. Nyt nuo talot alka­vat olla purku- tai perusko­r­jausiässä. Perusko­r­ja­ta vai purkaa? Jat­ka lukemista “Purkaa vai korjata?”

Puhet­ta johti ensim­mäisen ker­ran Tatu Rauhamä­ki, joka seurasi kaupung­in­hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jak­si siir­tynyt­tä Ris­to Rautavaa.

Kok­ouk­sen pääa­sia oli Her­ne­saaren osayleiskaaval­u­on­nos Kun kyse on luon­nok­ses­ta, asi­aan voi vielä jopa vaikut­taa. Alue vapau­tuu rak­en­tam­niselta, kos­ka telakan toimin­not on suurelta osin lop­puneet. Vielä isoin hal­li jää. Väitetään, että telak­ka ei voi luop­ua vuokra­sopimuk­ses­ta, kos­ka sen pitäisi ennal­lis­taa tont­ti, eikä se ole aivan yksinker­taista, kos­ka kallioon on tehty vähän val­tamer­i­laivaa suurem­pi kuppa.

Kiis­taa on kär­keen sijoit­tuvas­ta helikopteriken­tästä ja ylimääräis­es­tä lai­tur­ista suurille ris­teilyaluk­sille, jot­ka eivät pääse Kus­taan­miekan läpi Kata­janokalle. Helsin­ki havit­telee paljon lisää ris­teily­matkus­ta­jia, kos­ka Pietari rak­en­taa suur­ta ris­teilyalus­sa­ta­maa. Kesäl­lä Tallinnas­sa tuli tunne, ettei Helsingillä ole tur­is­tipyy­dyk­senä oikein mil­lä kil­pail­la Tallinnan kanssa.

Helikopterikent­tää tarvi­taan ”vira­nomais­toim­into­ja” ja Tallinnan lento­ja varten. En oikein usko noi­hin vira­nomais­toim­intoi­hin, kos­ka ei niitä ihan yht­enään ole, ja tilapäis­es­ti voi laskeu­tua vaik­ka Meilah­den sairaalan ken­tälle. JOS  helikopter­ili­ikenne Tallinnaan joskus alkaa uud­estaan, ei kent­tä oikein muual­lakaan voi olla. Mut­ta JOS  raken­netaan se junatun­neli, helikopter­ili­ikenne Tallinnaan tyssää siihen. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 17.9.2009”

Her­ne­saaren osayleiskaavaluonnos

Iso päätös. Asukkaat eivät pidä ris­teilyalus­ten lai­turin sijoit­tamis­es­ta eivätkä varsinkaan helikopteriken­tästä. Tallinnan kopteri tosin ei nyt liiken­nöi eikä varsinkaan sit­ten, kun junatun­neli on valmis.

Olen ehkä myöhässä, mut­ta halu­aisin alu­jeesta autot­toman. Suomen­lin­na on auto­ton, eikä mitenkään asukkaiden hyl­jek­simä. Kun alue on kokon­aan auto­ton, se voidaan suun­nitel­la paljon miel­lyt­täväm­mäk­si. Lyön vaik­ka vetoa, etteivät asun­not jäisi tyhjilleen. Tämä menee pöydälle.

Annetaan myös vas­taus Kim­mo Helistön pon­teen, jos­sa toiv­otaan tun­nelia Her­ne­saares­ta Jätkäsaa­reen. Nythän yhtey­destä tulee varsin pitkä. Aja­tus tyr­mätään täysin, kos­ka sukelt­a­mi­nen kymme­nen metrin syvyy­teen toisi niin pitkän rampin, ettei yhteys olisi houkut­tel­e­va, ei halu­ta Her­ne­saaren asukkaiden käyt­tävän Jätkäsaaren palvelui­ta, kos­ka hei­dän ostovoimaansa tarvi­taan tuke­maan Etelä-Helsin­gin palvelui­ta ja kos­ka mat­ka metrolle tulisi kuitenkin liian pitkäk­si. Sen sijaan sata­ma suun­nit­telee köysirataa.

Noja jaa, liuku­por­tail­la ja vam­maisille tarkoite­tu­il­la his­seil­lä metroasemil­la men­nään paljon alem­mas ja jyrkem­min. Vaik­ka ei oltaisi menos­sa metroase­malle tai kaup­paan, joku voi men­nä tapaa­maan ystävään­sä. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 17.9.2009”

Hiilid­iok­sidipäästö­jen tor­jun­nas­sa päästään kus­tan­nuste­hokkaim­paan ratkaisu­un käyt­tämäl­lä samaa hin­takyn­nys­tä kaikille toimille. Juuri tähän päästöoikeuskaup­pa pyrkii. Jos tarkoituk­se­na on alen­taa päästöt tasolle X, las­ke­taan liik­keelle päästöoikeuk­sia määrä X. Markki­nat määräävät päästöikeu­den hin­nan ja ohjaa­vat kaik­ki tätä halvem­mal­la elim­i­noita­vat päästöt eliminoitaviksi.

Päästöoikeu­den hin­nat ovat nyt jos­sain 15 €/tonni tietämil­lä. Se on liian vähän, mut­ta päästöoikeuk­sia on liik­keel­lä aika paljon laman alen­ta­maan tarpeeseen ver­rat­tuna. Yleis­es­ti arvioidaan, että päästöoikeuk­sien tehokas taso olisi 30 €/tonni. Se käyn­nistäisi suuren määrän säästö­toimia. Hur­jim­mat ske­naar­i­ot puhu­vat sadas­ta eurosta ton­nil­ta, joka sit­ten alka­isikin mullis­taa käytäntöjä.

 Kat­so­taan­pa, mil­laisia hiilid­iok­sidipäästön hin­to­ja sovel­letaan autoilu­un. Laskel­mat on tehty olet­taen, että auton mak­saa 20 000 euroa, se kulut­taa ben­saa viisi litraa sadal­la, kilo­me­tre­ja tulee 20 000 vuot­ta kohden ja auto on käytössä kymme­nen vuot­ta. Autoveron ja tar­raveron hiilid­iok­sidi­hin­ta on las­ket­tu siitä, paljonko omi­nais­päästön kas­vami­nen lisää veroa.

 Tämän­hetkiset verot ja hal­li­tuk­sen esi­tys vuo­tuisen tar­raveron por­ras­tuk­ses­ta johta­vat seu­raavi­in veroi­hin päästö­ton­nia kohden: Jat­ka lukemista “Autoilun kallis hiilidioksidi”

Yritin erästä esitelmää varten löytää niin yksinker­taisen tiedon kuin maat­alousväestön suh­teel­lisen osu­u­den kehi­tyk­sen Suomes­sa 1900-luvul­la. Oli todel­la vaikea löytää. Avus­ta­jani löysi lop­ul­ta jonkin esitelmän, jos­ta se selvisi.

Tilas­tokeskuk­sen tärkeim­mät tiedot, esimerkik­si tilas­tolli­nen vuosikir­ja, ovat salasanan ja mak­sun takana. Näin määrää val­tion mak­su­pe­rustease­tus tai jokin muu pykälä. Tässä ei ole mitään järkeä. Julkises­ti kerät­ty­jen tieto­jen pitäisi olla ilmaisia. Mik­si val­tio laskut­taa ”omis­ta­ji­aan” ja tuot­taa näin selvää hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta tiedon alikäytön muodossa.

Paljon sel­l­aista tietoa, joka Suomes­sa on mak­sullista, löy­tyy täysin ilmaisek­siY­hdys­val­loista, esimerkik­si CIA:n julk­i­sista tilas­toista. Yhdys­val­lois­sa osa­taan edes markki­na­t­alouden perusteesit.

Julkises­ti kerä­tyt tiedot ilmaisik­si, mak­sullista olkoon edelleen se, jos pyytää Tilas­tokeskus­ta laa­ti­maan räätälöi­tyjä tilas­to­ja, mis­tä koituu selvää lisätyötä.

Viimeaikaiset tiedot van­hus­ten kaltoinko­htelus­ta jois­sakin van­hus­ten­hoito­laitok­sis­sa ker­to­vat lähin­nä siitä, miten voi käy­dä, kun asi­akas ei saa valita.

Tois­tan, mitä olen ehdot­tanut ennenkin. Aiem­paan artikke­li­in pääset tästä.

Min­is­ter­inä annoin van­hus­ten­hoidon laa­tusu­osi­tuk­set. Puhet­ta oli, että jos kun­nat eivät paran­na menoaan, suosi­tuk­set muut­tuvat ase­tuk­sek­si. Nyt voisi olla sen aika, mut­ta en silti ryhty­isi nor­mit­ta­maan van­hus­ten­hoitoa. Nyky­isin laitoshoitoon pääsee vain niin huonokun­toisia van­huk­sia, etteivät laa­tusu­osi­tusten henkilöstönor­mit oikein riitä. Niiden kiristämi­nen taas olisi epä­tarkoituk­sen­mukaista, kos­ka kaikissa kun­nis­sa laitok­si­in otet­ta­vat van­huk­set eivät ole yhtä vaikeahoitoisia.

Val­tion pitäisi ottaa selvästi suurem­pi taloudelli­nen vas­tuu van­hus­ten­hoi­dos­ta. Val­tio mak­saa kun­tien val­tiono­su­usker­toimis­sa sinän­sä van­husvoit­toisille kun­nille rahaa ja paljon, mut­ta tämä menee ohi kohteen. Lasken­nal­liset val­tiono­su­udet perus­tu­vat vain ikään eivätkä kat­soa kun­toa. Van­huk­selle tulisi tehdä toim­intakyvyn arvio ja val­tion mak­su­o­su­us pitäisi määrätä tämän perus­teel­la eikä iän. Vain pieni määrä ikäih­mi­sistä tarvit­see raskas­ta hoitoa, mut­ta he ovatkin sit­ten sitä kalli­impia. Jotkut kun­nat eivät ker­takaikkises­ti selviä suures­ta määrästä vaikea­hoitoisia vanhuksia.

Tuo­ta rahaa ei pitäisi antaa kun­nalle vaan hoitosetelinä van­huk­selle itselleen. Van­hus tai hänen omaisen­sa val­it­si­si­vat hoito­laitok­sen tai kehit­täi­sivät hoitokon­septin itse, esimerkik­si omaishoitona. Tar­jon­talähtöi­nen hoito muut­tuisi kysyn­tälähtöisek­si. Huonos­ti poti­lai­ta kohtel­e­va hoito­laitos tuskin tulisi ole­maan kovin suosittu.

On esitet­ty, että Suomes­sa niin kuin muis­sakin mais­sa, puolueet liit­tou­tu­isi­vat ennen vaale­ja keskenään ja vaaleis­sa enem­mistön saanut liit­tou­tu­ma muo­dostaisi hal­li­tuk­sen. Tämä kuu­lostaa loogiselta ja demokra­ti­aa vahvis­taval­ta, mut­ta se voisi johtaa vuosikym­meniksi saman hal­li­tus­po­h­jan jatkamiseen. Val­lan pitäisi aina sil­loin täl­löin vai­h­tua jot­ta ilma vähän raikas­tu­isi. Jat­ka lukemista “Blokki­ra­javaalit jäh­mettäi­sivät vallan”