Betonibrutalismin aikaiset, suurta muuttoaaltoa vastaan nopeasti rakennetut talot rakennettiin aikanaan väliaikaisiksi. Niiden ajateltiin seisovan paikallaan kolmisenkymmentä vuotta. Siksi esimerkiksi putkistot laitettiin rakenteisiin sisään niin, että niiden vaihtaminen on hyvin hankalaa. Nyt nuo talot alkavat olla purku- tai peruskorjausiässä. Peruskorjata vai purkaa?
Purkaminen vaikuttaa luonnonvarojen haaskaukselta. Hyvää betonia kärrätään kaatopaikalle ja uutta tehdään suurin energiakustannuksin. Tätä haaskausta tulee kiihkottomasti verrata siihen haaskaukseen, joka aiheutuu noiden harakanpesien hyvin huonosta energiataloudesta, josta ei peruskorjaamallakaan saa kuin korkeintaan välttävän. Mitään passiivitaloja niistä ei saa.
Purkamisen puolesta puhuu se, ettei taloista tule korjaamallakaan kovin hyviä. Kuusikymmentäluvun lähiöiden kaavat ovat monin paikoin kelvottomia sen lisäksi, että asunnot ovat kooltaan ja huonejaoiltaan nykyaikaan huonosti soveltuvia. Talojen sijoittumisen toisiinsa saneli rakennusaikainen tehokkuus: yhden raanan piti palvella kahta taloa. Kolmikerroksisuus taas johtui siitä, ettei siihen aikaan kolmikerroksiseen taloon tarvinnut rakentaa hissiä. Nykyisellä kaavoituksella samoille alueille saisi paljon viihtyisämmin asutetuksi paljon enemmän asukkaita. Radanvarsilähiöissä tämä on merkittävä näkökohta, joka taas säästäisi energiaa liikenteen osalta. Jos kasvaneen rakennusoikeuden lahjoittaisi nykyisille asukkaille, nämä saisivat taloudellisen korvauksen purkamisen tuottamasta menetyksestä.
Peruskorjausvaihtoehtoon tässä on se hyvä puoli, että koko projekti voidaan toteuttaa siten, ettei kukaan joudu työn ajaksik muuttamaan muualle. Uusia taloja rakennetaan ensin ja asukkaat asuvat vanhoissa, myöhemmin purettavissa taloissa kunnes uusi on valmis. Täydellinen peruskorjaus edellyttää pitkää muuttoa jonnekin tilapäismajoitukseen.
Taloudelliset näkökohdat puoltavat purkamista. Vaikka korjaaminen tulee vähän halvemmaksi, uusi on niin paljon parempi kuin korjailtu vanha, että erotus kannattaa maksaa.
Rationaalisesti ajatellen monet lähiöistä kannattaisi purkaa; ei kaikkia, mutta monet. Vastassa on hyvin inhimillinen argumentti: arkkitehti ei ilmeisesti pysty suunnittelemaan niin surkeata lähiöitä, etteivät asukkaat siihen kiintyisi. Järki puoltaisi purkamista, tunne säilyttämistä.
Järkevin vaihtoehto on purkaa 60‑, 70- ja 80-luvun talot muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Poikkeuksia ovat paikallaan valetut rakennukset, joissa on kunnollinen runko.
Tuon ajan taloissa on yleensä paljon muitakin rakenteellisia, suunnittelullisia ja kaavallisia virheitä, joten kaavamuutoksilla kannattaa suosia alueiden rakentamista kokonaan uudestaan. Lähiöt ovat pahimillaan paikkoja, joissa kaavoittaja ja arkkitehti ovat kyenneet yhdistämään täydellisesti kaupungin ja maaseudun huonot puolet 😀
Helsinki tarvitsee selkeän suunitelman, jossa laajennetaan ruutukaavaaluetta ja sen ulkopuoliset lähiöt muutetaan tehokkaasti rakennetuiksi pientaloalueiksi. Viidessä kerroksessa, umpikortteleissa ja riittävän kapeissa talojen rungoissa on omat hyvät puolensa. Kuitenkin tuolla tavalla saadaan aikaiseksi tiivistä, edullista asumista.
Ihmiset rationalisoi jälkikäteen valintansa erinomaiseksi, on sitten kyse autosta tai asunnosta.
Eurot kuitenkin palauttaa maan pinnalle. Putket, sähköt ja hissit maksaa helposti tonnin neliö tuommoiseen 60-luvun taloon.
Yksi ongelma on se että nämä talot on kaupungin vuokratonteilla, eli asukkaat eivät hyödy yhtään mitään siitä että rakennetaan tehokkaammin. Tämän takia kaupungin pitäisi osallistua tällaiseen korvausrakentamiseen vastaavasti.
Mielestäni yksi mahdollinen kohde olisi Koirasaarentien pohjoispuoli Laajasalossa. Seutu on sinänsä hienoa merenrantaa, varsinkin Tullisaaren englatilaispuisto on upea. Linnuntietä keskustaan on suurinpiirtein sama matka kuin Munkkiniemestä.
Käytännössä liikenneyhteydet on kuitenkin yhtä hyvät kuin joissain Pohjois-Vantaalla. Palveluita ei ole kun asukkaita on niin vähän, olisiko yksi Siwa ja kapakka. Asukkaita on vähän kun rakentaminen on niin tehotonta, juuri niitä kolmikerroksia taloja ja vielä hehtaarikaavalla. Kävin katsomassa sieltä paria asuntoa taannoin, täysremontti tulossa, rakennusvuosi 60 jotain. Vuokratontit pääasiassa, muutama hyväkin talo tosin on ja omilla tonteilla.
Alueen liikenneyhteydet paranevat jatkossa huomattavasti joka tapauksessa. Kerrosalan triplaaminen ei olisi mikään temppu ihan normaalilla uudella kaavalla. Asukkaille voitaisiin tarjota uusi vastaava asunto suurin piirtein sille tonnin neliö hinnalla joka pitäisi maksaa joka tapauksessa korjauksista, loppurahoitus lisärakennusoikeudesta, lisäksi vastikkeet pienisivät eli tätäkin kautta voisi rahoittaa. Luulisi kelpaavan asukkaille, kaupungin pitäisi vaan olla aktiivinen.
Entäs betonielementtien uusiokäyttö?
Suuri osa betonilähiöasukkaista omistaa asuntonsa itse. Millainen korvaus purettavien talojen asukkaille maksettaisiin?
Äitini asuu turkulaisessa elementtilähiössä, jonka talot on lähes kaikki peruskorjattu. Elementit on saumattu, parvekkeet korjattu ja lasitettu, katto korjattu, hissi uusittu, ikkunat vaihdettu ja putkiremontti alkamassa parin vuoden sisällä.
Millä muulla tavalla taloyhtiö edes voisi toimia?
Kyseessä on kuitenkin useimpien asukkaiden elämän suurin hankinta. Harvalla heistä on mitään suurempaa varallisuutta.
Alueella on jo tapahtunut sukupolvenvaihdos, joten taloissa asuu paljon lapsiperheitä.
Huonoon kuntoon päässeiden vuokratalojen purku varmasti onnistuu suht helposti.
Osmo ei näemmä bonjaa mistä tässä on kyzymyz. Siis kyseessä sellainen tunnettu luonnonlaki, että lähiöt muuttuvat viihtyisiksi 30 vuodessa.
Siis näin:
vuodet 0–10: Lähiö on epäviihtyisä, koska sinne muuttaa jengiä, joka ei osaa asua kerrostalossa. Ennen etupäässä landepaukkuja ja nykyään mamuja.
Vuodet 10–20: Lähiö on vielä epäviihtyisämpi, koska yllämainitut landepaukut ja mamut eivät osanneet kasvattaa lapsiaan kaupunkiympäristöstöön.
Vuodet 20–30: Yllämainitut lähiönuoret ovat dokanneet aivonsa ja suolensa paskaksi, mutta hengailevat vielä kotikulmilla ennen loppusijoitusta laitoksiin ja hautuumaille. Melu on onneksi vähenemään pain, mutta veristä oksennusta löytyy rapusta.
Vuodet 30–100:
Siitä eteenpäin lähiö on mummojen ja vaarien hiljainen paratiisi. Mutta vain jos asukkaat on samoja, eikä ympäristöön rakenneta uusia taloja. Siksi kannattaa vastustaa pieniäkin muutoksia, millä tahansa tekosyyllä. Mieluummin sitä asuu hieman huonommassakin talossa, jos kaikki naapurit ovat kokeneita pahvitaloasujia.
Paljon auttaisi se että asunto-osakeyhtiössä pitäisi osana Pitkän Tähtäimen Korjaussuunnitelmaa olla “purkaa-vai-korjata” ‑laskelma sisältäen lisärakennusoikeuden myyntituotot. Laskelman tärkeimmät tunnusluvut olisivat pakollisia isännöitsijäntodistuksessa. Asunnonostajat oppisivat kyllä reagoimaan näihin lukuihin kuten poikkeukselliseen yhtiövastikkeeseenkin.
Saksassa on sekä korjattu että purettu Itä-Saksan aikuisia elementtitaloja (korjattu Berliinin ympäristössä, missä on kysyntää asunnoille, purettu muualla, mistä ihmiset — ja työpaikat — ovat muuttaneet pois). Korjaaminen ei ole paljon halvempaa kuin uuden tekeminen, kun juuri muuta kuin kantava runko ei jää vanhasta jäljelle (ehkä 20% asuintalon rakennuskustannuksista). Purettujen talojen elementtejä on kierrätetty ja niistä on rakennettu jopa varsin tyylikkäitä pientaloja.
Kannatan lähes varauksetta purkuvaihtoehtoa. Olen tästä brutalismista itse kärsinyt, joten en pysty olemaan millään täysin objektiivinen.
Blogissa asiaa pyöriteltiin kustannusten, ympäristön ja alueiden viihtyisyyden näkövinkkeleistä.
Lisäisin vielä älyttömän huonot äänieristykset, jolla on suuri merkitys ihan joka päiväiseen viihtyvyyteen sisätiloissa. Jokainen askel kuuluu yläkerrasta läpi, vessassa käynnin kuulee kolmen huoneiston päästä ja pihalla käynnistyvä auto tulee melkein sisälle moottorimeluna. Kaikkein pahinta on hifi-laitteiston matalat bassoäänet, jotka kuuluvat läpi kerrostalon.
Kunta-asunnot ‑konserni on tehnyt purkupäätöksen yhdelle vuokratalolle, koska peruskorjaus olisi ollut kalliimpaa kuin uuden rakentaminen. Luin aiemmin myös tapauksesta, jossa AsOy olisi tehnyt saman päätöksen, mutta tässä tapauksessa kaavoituksessa oli tultu vastaan lisäkerroksien muodossa ja se oli mahdollistanut päätöksen.
Luulisi valtion pikemminkin tukevan tämän kaltaisia suuria päätöksiä. Eikö näitä voida lukea päästövähennyksiksi? Joka tapauksessa kehitystä pitäisi edistää jo ihan terveydensuojelun nimissä.
Annappa jokin esimerkki… Mikä lähiö voisi olla sellainen, että se kannattaisi purkaa?
Henkilökohtainen järki
Vaikka yhteiskunnallisesti olisikin järkeä purkaa 70-luvun talo, monelle asukkaalle epäkäytännöllinen ja ruma talo tarjoaa mahdollisuuden asua mieluisalla paikalla mielekkääseen hintaan. Kolmio 70-luvun talosta maksaa 160 tuhatta Oulunkylässä — vastaava uusi kerrostaloasunto maksaa 260 tuhatta samalla aulueella. Erotuksesta ehkä 50 tuhatta on korjausvelkaa ja toiset 50 tuhatta epäkäytännöllisyyslisää. Jos perhe voi rahoittaa 160 tuhatta nyt ja myöhemmin korjausvelan konkretisoituessa tuon 50 tuhatta, niin juuri tuo epäkäytännöllisyys ja betonibrutalismi mahdollistaa asumisen kyseisessä kohtaa kaupunkia.
Sitä paitsi 70-luvun taloissa ei aina ole surkea pohja. Joskus ne ovat valoisia, huoneet suuria, yhteistilat mielekkäitä ja säilytystilaa on tarpeeksi. Monessa talossa on isot pihat, kunnon leikkipaikat, metsää ja luontoa ja muutenkin ne on rakennnettu oman alueensa parhaisiin kohtiin.
Asun vuonna 1967 rakennetussa talossa, jonka viereen on rakennettu tällä vuosituhannella moderneja kerrostaloja. Sellaiseen en muuttaisi, vaikka vähän maksettaisiinkin. Isot ikkunat, isot valoisat huoneet, avarat näkymät ja puistomainen ympäristö saavat jaksamaan tulossa olevien remonttien yli.
En ymmärrä miksi ne uudet talot on pitänyt rakentaa tiiviiksi ryppääksi mäen alle. Täällä mäen päällä asutaan väljästi ja on lapsillekin tilaa mennä 😉
Rakentaminen ei todellakaan ole noista päivistä parantunut, pikemminkin huonontunut.
Kun on tietyn arvovallan yhteiskunnallisessa keskustelussa saanut, niin tässä aloituksessa on siitä ilmiöstä malliesimerkki eli täydellistä asiantuntemattomuutta.
Asiantuntijan ääni tässä:
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2008/01/28/rakennusvirheista-on-tulossa-jattilasku/20082695/139
Toivon, että myös osmouskovaiset avaavat tämän linkin.
Osmolle kysymyksiä:
Missä lähiössä on huono kaava ja miksi se on huono?
Mitkä lähiöt pitäisi purkaa? (niinkuin Mikakin kysyi).
Ja linkkejä kiitos lähteisiin, joista voimme vakuuttua, että purettujen asuinalueden tilalle rakennetaan jotain parempaa…
Alan sisäpiirit ovat yksimielisesti sitä mieltä, että nykyinen rakentaminen on urakkaketjujen pirstaloituessa, harmaan talouden rehottaessa ja koko rakennuskulttuurin rappiossa olennaisesti huonompaa kuin esim. mainitulla 60-luvulla.
Pohjaratkaisut vaatisivat päivittämistä, se on totta. Mutta tärkeintä on ettei katto vuoda ruokapyödälle, kuten oli käynyt Arabian alueella.
Ja talo oli vuoden vanha.
Ehkä tässä on kyse siitä varmuudesta, jolla olemassaolevat asukkaat saisivat uudet asunnot käyttöönsä samoilla tai korkeintaan vain hiukan kohonneilla kustannuksilla. Entä jos suurennetut talot eivät menekään kaupaksi? Entä jos uudisrakentaminen on kalliimpaa kuin mainostettiin? Moni 30 vuotta talossa asunut ei ole valmis ottamaan riskiä. Taloyhtiö lienee aika itsenäinen päätöksentekoelin ainakin jos tontti ei ole kaupungin omistuksessa. Ja missä määrin kaupunki on valmis määräämään omistamiensa tonttien käytöstä?
Tätä ei voi tehdä tontti tontilta, koska alue pitäisi kaavoittaa kokonaan uudestaan. Juuri siksi se ei oikeastaan onnistu kuin kaupunginomistamien kiinteistöjhen kohdalla, ja ne taas on hajautettu ympäri, joten…
Tuossa Elinan linkkaamassa jutussa ei sanota että laatu olisi ollut parempaa 60-luvulla. Itseasiassa siinä ei sanota yhtään mitään vanhemmasta rakennuskannasta. Jutussa sen sijaan todetaan että nykyisten määräyksien ja standardien noudattamisessa on puutteita useimmilla rakennustyömailla. Käsittääkseni määräykset on nykyään niin tiukkoja nimenomaan siksi että aikoinaan on tehty sutta ja sekundaa..
Elina, 1960-luvulla rakennetut lähiöt ovat rakennusteknisesti huonompia kuin vaikka Arabianranta. Tämä on aivan selvää, vaikka yksittäisiä epäonnistumisia voi olla. “Rakennusteknisesti” tarkoittaa ainakin lämpöeristystä ja äänieristystä.
Pointti nyt olikin se, että saadaanko parempaa rakentamalla uutta vai peruskorjaamalla vanhaa.
Uudisrakennusten elinkaari on näillä näkymin vielä lyhyempi kuin muutama vuosikymmen sitten.
Edelleen pyydän Osmoa vastaamaan, missä nämä kammottavalla kaavalla suunnitellut purku-uhan alaiset slummit sijaitsevat. Vai asuuko joku vihreä tuttu alueilla ja näppäimistö jumittuu nyt pahasti..?
Vastauksesta saisimme konkreettisempaa pohjaa keskustelulle. Haluaisin tosiaan tietää, mitkä seudut ovat kyseessä. Ihan jo senkin takia, etten vain vahingossa muuta sinne päin.
En aio vastata Elinan kysymykseen, koska minulla ei ole kaupunginosakohtaista tietoa rakennusten kunnosta, ja olisi kobva juttu levittää jostain lähiöstä väärää tietoa. Sen tiedän, että rakennusalan ammattipiireissä tästä kysymyksestä on vahvoja purkamista puoltavia mielipiteitä, joita minusta voisi käsitellä julkisestikin. Tällaisen julkisen aloitteen teki runsas vuosi sitten ARA: ylijohtaja Hannu Rossilahti, joka esitti yhdeksi purettavaksi lähiöksi Tapulikaupunkia. Uutiseen voi tustustua tästä. Huomautan, että se ei ole minun esitykseni, koska minulla ei ole kompetenssia arvioida eri lähiöiden tilannetta. (Huomaan, että uutisessa on esitetty jokseenkin kaikki ne näkökohdat, joita aloituksessa esitin luulleen aidosti niitä omikseni.) Kävin tänään fillarilla katsomassa Tapulikaupunkia ja havaitsin peruskorjauksen olevan käynnissä.
mika: “…Mikä lähiö voisi olla sellainen, että se kannattaisi purkaa…”
Tapiolan uudemmat osat, Matinkylä, Olari, Kannelmäki, Varissuo, Ilpoinen, Hervannan pääosat… Riittääkö aluksi?
Tällaiset purkupäätökset pitäisi tehdä peruuttamattomina jo talon rakennusvaiheessa (niin että ne seuraavat koko talon historian läpi kaupan yhteydessä annettavassa isännöitsijäntodistuksessa). Täten kestoltaan määräaikaisen asunnon arvon lasku jakaantuisi tasaisesti jokaiselle omistajalle koko talon historian ajan.
Jos jotain hyvää haluaa sanoa 70-luvun elementtihirvityslähiöistä, niin se on se, että ne ovat rakennettu nykystandardien mukaan ihanan väljästi. Pihoilla on nurmikkoa, puita ja tilaa lasten leikkiä. Ehkä ympäristössä on jopa hiukan metsää. Jos katsoo esimerkiksi Herttoniemen- ja Arabianrantaa, niin ei voi kyllä sanoa samaa.
Ihmiset tuntuvat haluavan joko tiivistä kantakaupunkimaista asumista keskustoissa tai riittävän väljää ympäristöä. Tiiviin kerrostalolähiön jossain hornantuutissa en usko houkuttelevan juuri ketään paitsi silloin kun asunnot ovat vielä riittävän uusia.
Aikanakaan tällä ole mitään merkitystä, että asutaanko kunnan/kaupungin vuokra-asunnoissa
hyvin tai halvalla.
Jos nykyisen kunnan vuokra-asunnon romuttaminen maksaa x yksikköä, niin ainakin sillä on merkitystä, josko kunnan uuden vuokratalon kustannukset uuden rakentamisesta käyvät suuremmikisi kuin 1.0 * x.
Vai mistä joulupukkeja kuntalaisten vuokra-asuntojen kustantajiksi olisi luvassa.
Tosin on niin, että nykyisten rakennusten kanssa on niin, että tietyt desibelirajat äänieristysten suhteen rakennusten on täytettävä !
Kiva on täälläkin Vantaalla kaupungin vuokra-asunnossa asua, kun yläkerran pienet lapset leikkiessään leluillaa, aiheuttavat kamalan metelin yläpuolellani olevasta katosta.
Tosin lentokenttämeteli vuokra-asunnossani vaimentui, kun vuokranantaja teetti kerrostaloon julkisivuremontin.
Kaiken kaikkiaa kaikki ulkopuolelta asuntoon tullut meteli vaimentui, kun julkisivu uudestaan rapattiin ja murtumat kerrostalon seinissä tukittiin.
Nyt ei enää asunnossa tarvitse kuulla autojen pakoputkien ääniä eikä Helsinki-Vantaan lentokoneiden elämää.
Eli, pelkästään remontoimalla vanhoja asuntoja voidaan vuokralla-asujien elämää vuokra-asunnoissa parantaa jopa asumisviihtyvyydeltään liki täydelliseksi.
Asun Kirkkonummella vuonn 1972 rakennetussa talossa. Huoneistojen pohjaratkaisut ovat mielestäni hyvät. Omastani pidän erityisesti, siksi tämän ostinkin. Talo on viihtyisä. Ääänioeristys voisi olla parempi, mutta menettelee, kun talossa asuu hiljaisat väkeä, ainakin tässä portaassa. Parasta on näkymä metsään.
Lähiön idea on, että se antaa väljyyttä ja suoran yhteyden luontoon. — Putkiremontti maksaa noin 600 — 800 e/ asuntoneliö. Uuden rakentaminen n 2000 e / neliö. Minun on vaikea kuvitella, että talon kokonaan uudelleenrakentamisen kustannuksia korvaisi suurempi asuinpinta-ala, semminkin kun asuminen on muutakin kuin katto ja seinät.
Sosiaalisen struktuurin rakentaminen on yllättävä’n työlästä. Lähiöt ovat paljon mainettaan parempia.
60-luvulla puretiin vuosisadan alussa rakenentttuja, teknisesti ja pohjaratkaisuiltaan täysin kelvottomia taloja ja tilalle rakennettiin nykyajan vaatimukset täyttäviä. Tätä politiikkaa ei ole paljoa kiitetty.
Peruskorjaus saattaa maksaa 1500 €/neliö
Monella kirjoittajalla tuntuu olevan käsitys, että rakentamisen huono laatu johtuu jostain tahallisesta petoksen luontoisesta “perävalotakuu”-rakentamisesta. Ei se niin mene , vaan kyse on ihan lasketusta jutusta. Kun talot rakennetaan osa- ja sivu-urakoina palasissa syntyy rakentamistapa jossa joka työmaalla on eri tekijät tekemässä eri työvaiheita. Tämän vuoksi on oltava tietyt laatuvaatimuskriteerit, rakennuskielellä “toleranssit” eli minimivaatimukset mittapoikkeamille rakennettaessa ja asennettaessa elementtejä. Esim. julkisivuelementeille on sallittu yleensä luokkaa 20mm poikkeama sivusuunnassa, koska olisi aivan kohtuuttoman vaikeaa ja ennenkaikkea kallista rakentaa sen tarkemmin. Millintarkka lähiökolmio maksaa äkkiä tuplahinnan toleranssikolmioon verrattuna, ja ihmisille kuitenkin hinta ja asuntosijoituksen spekulaatiohorisontti on paljon tärkeämpää kuin rako seinässä.Tämä toleranssirakentaminen on kopioitunut vuosikymmenien aikana laajemmin rakennuskulttuuriksi, syy on yhtä paljon rakentajien kuin asuntojen ostajien.
Pörssirakennusyhtiöiden katteet ovat luokkaa 20–30%, joten löysää on , mutta se vaatisi luopumista suomalaiskansallisesta käänteisestä kilpailuttamisesta, jossa kokonaisuus annetaan ensin kartelliyhtiöllee joka sitten kilpailuttaa pienempiä aliurakoitsijoita omaksi hyödykseen. Lisäksi kaavoitusosmojen pitäisi sallia kerrostalojen moduulirakentaminen , jossa kokonaiset huoneet pinotaan nosturilla kerrostaloksi, tehtynä kierrätettävistä materiaaleista vuokratontille. Tällöin esim. opiskelija-asunnon hinnaksi muodostuu moduulin hinta, rakennus ja perustuskulut ja materiaalien kirrätysarvo.
Ennenkuin laadusta voidaan alkaa puhua asumiskulut pitäisi ensin pudottaa edes jotenkin ostovoiman mukaisiksi, mutta siitä lienee turha odottaa ainakaan poliittista päätöstä niin kauan kun lähes jokaisella kansanedustajalla on luopumiseläkettä vastaan otetulla asuntolainalla ostettu sijoitusasunto Helsingissä.
—
Olin jokin aika sitten urakoimassa kadunrakennustyömaalla jossa kadunpohjan täytteenä käytettiin “eko-mursketta” eli kaatopaikalle kerätystä betonijätteestä murskattua kalliomurskeen korviketta. Hyvä ajatus , mutta murskeen seassa näkyi olevan paljon muovisia sähköjohdon kuoria , alumiinia ja ruostumattoman teräksen palasia ym. maatumatonta. Sinänsä betonin murskaus vie kaikkiaan suunnilleen saman määrän energiaa kuin puhtaan murskeen teko,kun huomoidaan purkutyö ja tuplakuljetus, mutta ei jätä pysyviä arpia kallioperään, joista meidän sukupolvemme tullaan muistamaan.
Kannattaa purkaa. Kehitystä pitää vielä eteenpäin. Esimerkkinä vaikka Mallorca. Sielläkin rakennettiin rumia betonihotelleja ‑60 ja ‑70-luvulla. Nyt kaikki — paikalliset ja turistit — vihaavat noita rakennuksia. Mallorcalla onkin otettu lusikka kauniiseen käteen: vanhat rumat on purettu ja uusia parempia on rakennettu tilalle. Kaikki ovat tyytyväisiä.
Sama kannattaa tehdä hesassa.
Väljyyden kääntöpuoli on sitten se että lähimpään kauppaan, kouluun, terveyskeskukseen, kirjastoon, uimahalliin ja bussipysäkille on pitkä matka, ja oppilaitoksesta, isommmasta kaupasta tai raideyhteydestä, tms. on turha haaveillakaan.
Ai niin mitä purkaa: kontula, jakomäki, mellunmäki, matinkylä, hakunila, koivukylä jne. Surkeimmat paikat siis. Niissä riittääkin jo hommaa.
Tuntuu OS:n juttu aika vaikealta/hankalalta. En kyllä jaksa uskoa juuri minkään asuntooy:n päättävän omien talojensa purkamisesta. Toki kaupungin vuokratonteilla saattaa sitten olla eri juttu, muttei se sielläkään mikään iisi homma ole. Kaupunkihan voi tietysti omat talonsa räjäyttää koska vaan, kunhan nyt pikkasen varottelee asukkaitaan ennen. Musta esim. Katajanokan vanhat talot pitäis panna sileeks ja rakentaa niden paikoille korkeita hyviä uusia taloja!!!!!!
Ehkä OS:n ei kannattaisi puhua tommosia, vaikka kuinka oikeassa olisikin. Niissä asunnoissa lähiöissä asuu aika paljon äänestävää porukkaa ja jos OS:n juttujen takia vihreiden ajatukseksi tulee lähiöiden talojen purkaminen, niin veikkaan huonoa tulosta seuraavissa vaaleissa.
Asia sinänsä ihan keskustelun arvoinen. Itse nuoruuteni jo 50-luvulta lähiössä viettäneenä ja sen kasvun sittemmin nähneenä (Herttoniemi/Susitie) olen kyllä ihmetellyt sen aikaisia ratkaisuja (Esim. Siilitie osittain), mutta kai silloin oli tosi kiire saada asuntoja.
Sitten tuli ne Herttoniemestä itäänpäin olevat lähiöt. Voi hyvä tavaton! No, kai kaikilla on oikeus asua missä haluaa, enkä usko monenkaan toivovan/haluavan, että talot puretaan ja jotain uutta tilalle.
Kun tarvitaan maata tietä tai rautatietä varten, maat ja talot (pakko)lunastetaan omistajilta käypään hintaan. Sama pitäisi tietenkin tehdä omistusasuntojen kohdalla purettavissa kaupunkilähiöissä. Ei kunnan omistamien vuokra-asuntojen asukkaiden uudelleenasuttaminenkaan ilmaista ole. Kohtuullista olisi myös korvata muuttokustannukset, jotka nousevat korkeiksi jos ei itse jaksa jokaista pianoa kantaa eikä ilmaista työvoimaa ole saatavilla.
Varmaan voisi jonkun lähiön osalta arvioida paljonko tämä tulisi maksamaan. Se summa pitäisi lisätä purkamis- ja uudenrakentamiskustannuksiin. Jäisikö tämä alle 1500 e/m2, jonka Osmo mainitsee peruskorjauksen hinnaksi?
Helsingissä voisi esimerkkinä käyttää Laajasaloa ja Kontulaa. Tämä siitä syystä etten pidä 70-lukulaisesta rakennustyylistä (nauhaikkunatalot — hyi kauhistus), mikä ei varmaankaan ole validi syy lähiön purkamiseen. 😀
Miten olisi Merihaka purettavaksi lähiöksi? Pelastaisiko tiivis rakentaminen sen? Vai tehdäänkö betonibrutalismimiljöistä suojeltuja aikansa ilmentäjiä — nousihan makkaratalostakin varsinainen haloo?
(Haeskelemme paraikaa itsellemme uutta kämppää. Useita katseltuamme olemme tulleet siihen tulokseen, että sen pitää olla 50-lukulainen tai vanhempi, kunhan vain putkirempat on tehty.)
MIVa, siinä että As. Oy päättää vaikka parkkipaikkansa rakentamista ei ole mitään poikkeuksellista, tätä tehdään. Jos siihen parkkipaikkalla rakennettuun taloon tulisi uudet asunnot vanhoile asukkaille, niin mikä ongelma se vanha talo olisi purkaa ja korvata isommalla? Siis olettaen että säästyneet korjausvelka + lisärakennusoikeuden arvo kattaa uuden rakennuskustannukset.
Sinänsä se talojen purkaminen ei ole välttämätöntä tiivistämiselle. Esimerkiksi Tapulikaupungissa on leveä kaistale pusikkoa/parkkipaikkaa radan ja asuinalueen välissä johon mahtuisi talorivi.
Se ei paljon auta, että rakennustekniset ratkaisut ovat paperilla kehittyneet, kun itse työ on kelvotonta. Tämä on alan sisälläkin tunnustettu tosiasia.
Työmaiden kulttuuri on urakointiketjun pirstaloituessa itsenäisiksi aliurakoiksi muuttunut huonoon suuntaan. Kukaan ei vastaa kokonaisuudesta tai edes osakokonaisuuksista, vaan hyvin rajatuista työvaiheista.
Aihe on hankala, koska ihmiset eivät juurikaan tee numeroa oman asunto-osakeyhtiönsä rakennusvirheistä julkisuudessa. Tietäisihän tämä osakkeen arvon laskua. Kyse ei tosiaan ole yksittäistapauksista kuten Arto Tukiainen arvelee, vaan kokonaisista asuinalueista.
On varmasti niin rumia ja huonosti rakennettuja asuinalueita, että olisi parempi purkaa kuin korjata. Ydinkysymys kuuluu kuitenkin: mitä saamme tilalle näillä eväillä, joita rakennusteollisuus tällä hetkellä tarjoaa?
Rumia ja hengettömiä hiljattain rakennetut alueet ainakin ovat: Strömbergin ja Taimiston alue, Latokartano, Arabianranta.. joten ainakaan esteettisten arvojen takia ei kannata ihan tuosta vain tukeutua uuteen.
En vähättelisi myöskään Osmon esiin ottamaa ekologista puolta.
Tässä on asiaa. Vilkaiskaa kommenttiosiota myös:
http://vesahack.blogit.uusisuomi.fi/2008/11/08/helsinkiin-tarvitaan-kunnollista-kaupunkisuunnittelua/
Elina toi esiin uudisrakentamisen huonon laadun. Se on minustakin ongelma ja se myös pelottaa uuteen asuntoon halajavaa.
Kuitenkin, 60‑,70‑,80-luvut on ihan kamalia, niitä ei voi ostaa. Kunnon taloja on vain keskustassa; niihin ei luonnollisesti ole mitään taloudellista mahdollisuutta päästä.
Haluaisin äänestää asuntomarkkinoilla vähillä euroillani paremman rakentamisen puolesta kerrostalojen osalta, mutta tarjonta on täysin yhtenevää: tuotteissa ei ole eroja. Tehokas elementtirakentaminen on täydellisesti valjastettu tuloksentekoon, ei laadun parantamiseen.
Koska kerrostaloa ei voi em. syistä ostaa, jatketaan säästämistä kunnes voi rakentaa energiatehokkaan, hyvin äänieristetyn ja viihtyisän pientalon.
K‑Veikko: “… asunnon arvon lasku jakaantuisi tasaisesti jokaiselle omistajalle koko talon historian ajan.”
Jokainen rakennus on määräaikainen! Toiset, kuten keskiaikaiset kivilinnat, kestävät kauemmin, kuin toiset. Kaikilla rakennuksilla on kuitenkin laskennallinen ikänsä, jonka jälkeen niitä ei ole järkevää korjata. Suurin osa kekskiaikaisista linnoistakn on jo raunioina. Suomalainen asuntohinnoittelu ei ota ollenkaan huomioon elinkaarta.
Se ei ota kunnolla huomioon edes helpommin arvotettavia “mid life upgrade’ja”, kuten putkistosaneerauksia. Pääsääntönä voi sanoa, että pitkän elinkaaren omaavissa taloissa () olevat asunnot taas ovat ylihintaisia.
Tämän on huomannut hyvin, kun asuntokauppaa tehdessäni olen kysynyt piirustuksia. Yleensä tarjotaan pohjapiirustusta, ei rakennepiirustuksia, jotka ovat ne kiinostavat. Joku välittäjä on vielä kehdannut närkästyä, kun rakennepiirustukset nähtyäni olen ilmoittanut ettei kohde kiinosta 😀
Vanhojen talojen korjaaminen tarkoittaa ajan myötä miltei kaiken muun uudelleen rakentamista paitsi kantavan rungon — vanhimmat talot on prosentteina laskien rakennettu uudestaan jo monta kertaa.
Korjausten laadussa on samat ongelmat kuin uuden rakentamisessa, eli voi tulla sutta, jolloin edessä on uusi remontti. Jos talossa on edessä esim. julkisivu‑, katto‑, putki- ja hissiremontti, uuden rakentaminen voi olla laskennallisesti järkevää lyhyelläkin aikajänteellä. Todennäköisesti vanhan kunnostaminen on kuitenkin aina halvempaa, ellei jotain isompaa ongelmaa ole. Vanhan talon kohdalla remonttien kanssa voidaan lisäksi vetkutella, jolloin kustannukset eivät tule yhdellä kerralla maksettaviksi — ja esim. putkiremontinkin aikana on mahdollista asua asunnossaan, vaikkei se miellyttävää olekaan, jolloin tilapäisasumisen kustannus jää pois.
Aiempaa kehitystä katsoessa vanhat talot on purettu uusien tieltä yleensä siksi, että uusiin on saatu enemmän myytäviä neliöitä. Tämä lienee paras porkkana tulevaisuudessakin. Tehdään siis uusi kaava, jossa on reilusti lisää rakennusoikeutta. Kun riittävän suuri osuus uudesta kaavasta esim. 20 vuoden kuluttua on toteutunut, voidaan kaavan vastaisten talojen korjaaminen kieltää, eli aloittaa niiden saattohoito. Kun tämä on hyvissä ajoin tiedossa, kenellekään ei pitäisi tulla asia yllätyksenä.
Anna-Liisa
“Kohtuullista olisi myös korvata muuttokustannukset, jotka nousevat korkeiksi jos ei itse jaksa jokaista pianoa kantaa eikä ilmaista työvoimaa ole saatavilla.”
Paljonko on paljon muuttokustannuksissa? Muutin pari kk sitten ja muuttomiehet autoineen maksoi 250 e + muuttolaatikoiden vuokraus (45 kpl) ja muut muuttotarvikkeet (suojakelmut, pahvit teipit yms.) olisko noin 100 e.
Suosittelen lämpimästi kaikille muuttajille muuttomiesten ja kunnollisten apuvälineiden hankkimista. Kunnollinen muuttoauto, kunnolliset nokkakärryt ja muuttolaatikot ovat avain muuton sujuvuuteen. Mies ja auto maksaa jotain 50–60e/h, lisämiehet 25 e/h. Kun siihen ottaa vielä pari omaa kaveria mukaan, muutto sujuu todella rivakasti.
Muuttoauto tarkoittaa ettei ajeta eestakaisin pakun tai trailerin kanssa, pinoutuvat muuttolaatikot taas voi lykätä nokkakärryillä isoina kasoina autoon ja muuttomiehet nopeuttavat hommaa. Näillä keinoilla kolmen miehen pitäisi pystyä siirtämään kaikki kamat kaksion kokoisesta asunnosta kaupunginsisäisesti paikasta A paikkaan B kolmessa tunnissa.
PS pianon muuttaminen on iisi biisi, mikäli taloisa on hissit
No mutta mites tässä nyt näin kävi?
“Pientaloasuminen onkin mainettaan parempaa. Uusi tutkimus antaa sille jonkinlaisen ekosynninpäästön: kerrostalo tuhlaa nimittäin asuinneliötä kohti paljon enemmän lämpöä kuin moderni rivi- tai omakotitalo. Kerrostaloasukeilta holahtaa myös vettä enemmän hukkaan.”
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2009/09/20/kerrostalo-onkin-paha-lamposyoppo/200920346/139
Uusi pientalo on varmaan parempi kuin 70-luvun kerrostalo, mutta uutta pientaloa pitäisikin verata uuteen kerrostaloon. Sitten on tietysti vielä se lämmitysmuoto. Pientalon todennäköisyys käyttää kaukolämpöä on aika pieni. Erityisesti siellä Nurmijärvellä.
Kävin eilen fillaroimassa Viikin pohjoisosassa. Uusia persoonattomia taloja pellolla tiiviinä ryppäinä. Mitä tahansa 60-luvun lähiö voittaa tyylissä nämä modernit steriilit kantakaupunkimaisuutta ponnettomasti tavoittelevat paikat.
Huonoin äänieristys on oman asukaskokemukseni mukaan ollut 20-luvun taloissa.
Lähiöiden purkukeskustelu on samanlaista ylimielistä ihmisten kotimaisemien mestaroimispuhetta, jolla aikanaan “motivoitiin” kantakaupungin monen kauniin talon purkaminen “korjauskelvottomana”.
Ai niin,
Meillä (4‑henkinen perhe) on 220 kerrosneliöinen ok-talo; 2 kerrosta ja alakerran saunassa puukiuas. Puurunko, harjakatto, seinissä 175mm ja yläpohjassa 400mm puukuitueriste, 3‑lasiset selektiivi-ikkunat. Molemmista kerroksista löytyy myös reilun kahden tonnin painoiset modernit varaavat takat (joita ei tosin ole vielä tullut paljoa käytettyä).
Öljylämmitys, jossa seitsemän vuoden mittausten perusteella öljyä kuluu 1600–1700 litraa vuodessa; ei paha. Aurinkoinen rinnetontti, jossa metsä talon takana suojaa pohjoistuulilta. Lämmön talteenotto löytyy ilmanvaihdosta luonnollisesti. Sähköä kuluu n. 4000 ‑4500 kWh vuodessa, josta kohtalainen suuri osa auton lohkolämmittimeen pakkaskautena. Ruohonleikkuri on biosilppuava pieni Stiga Hondan koneella, ja koko kesän ajot vie n. 8 litraa puhtaasti käyvää 4‑tahti pienkonekobensaa.
Farmarivolvokin (diesel) toki löytyy ja kakkosautona Fiat Punto. Kultaisen noutajan söpöä narttupentua käytiin just katsomassa. Naapuritkin on mukavia.
Kuten Osmo kai yllä sanoo, tämä keskustelu purkamisesta/korjaamisesta taitaa olla aika teoreettista. Kaupunki ei voi mennä määräämään mitä ja missä puretaan muutoin kuin omistamiensa kiinteistöjen/tonttien kohdalla. Ja jos näidenkin talojen purkaminen ja uusien rakentaminen edellyttää kaavamuutoksia, ainoa tie eteenpäin olisi se, että kokonaiset alueet (joilla on sekaisin kaikenlaisia asumismuotoja kaupungin vuokra-asunnoista asunto-osakeyhtiöihin) ilmoittaisivat olevansa halukkaita rakentamaan itsensä uudelleen. Miten todennäköistä se mahtaa olla?
Kyllä tämä ajatus on ihan tutkimisen arvoinen asia. Mutta siinä helposti myös tuhoaa korvaaamattomia immateriaalsia arvoja.
Hankkeelle pitää löytyä todella hurja rahoitus. Tämä voisi olal piensijoittjien panoksiin perustuva asuntorahasto, mutta sellainen vaatii tiettyä “moraalista henkilöä” johtoon. Pelkkä voitontavoitteliu ei riitä ohjmaamaan pitkäjänteistyä hanketta. — moraalinen henkilöä ei tässä takroita ketään suurta johtajaa van sitä, mitä Herzl kirjoitti kirjassaan juutalaisvaltio — yritys juutalaiskysmyskeen nykyaikaiseksi ratkaisuksi.
Kontula on tullut esimerkiksi. Siellä on myös kivoja tlaoja. joissa asukkat voat voineet asua samassa huoneistossa jo 34 vuotta.
keroksein lisäämienn kuulostaa hyvältä keinolta lisätä ausinpinta-alaa. Muta korea talo myös vie tiettyä visuaalista tilaa, jota ihminen tarvitsee
Anteeksi floodaus, mutta oleellinen asia unohtui:
Koko rakentamisen ajan paitsi valvoin ja koordinoin rakentamisen eri vaiheita, myös tein osan hommista itse. Muutamat uhkaavat mokat laitatin tekovaiheessa lennossa uusiksi esim. vaihdatutin vajaalaatuiset viemäriputket, puutteelliset kaadot muutamissa viemäröinnin osuuksissa ja huonosti tehty osuus höyrynsulusta yläpohjassa tehtiin uusiksi ennen eristeiden asentamista.
Rakenne- tai rakennusvirheitä ei tästä talosta löydy.
(Typokorjaus aiempaan: pienkone-ekobensaa eikä “pienkonekobensaa”)
Ei ole mitään keinoa millä asukkaat saisi purkutaloista ulos minkään järkevän ajan kuluessa. Tästä on esimerkkinä Myllypuron kaatopaikkka, jossa sinnikkäästi muutama perhe asui vielä pitkään muiden jo muutettua pois. Sinänsä purkaminen sattui sopivaan paikkaan, koska ne talot olivat surkeita. Normaali puhe kuului seinistä läpi, kylpyhuoneessa haisi, ovenkarmit olivat muovia jne. jne.
Tästä päätellen
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2009/09/20/kerrostalo-onkin-paha-lamposyoppo/200920346/139
ehkä kaikkien kannattaisikin muuttaa kokonaan jonnekin muualle. Onko kaupunki niin paljon parempi kuin haja-asutus?
Uuden Taloussanomien uutisen
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2009/09/20/kerrostalo-onkin-paha-lamposyoppo/200920346/139
perusteella kerrostalot kannattaisi purkaa ja asukkaille rakentaa ympäristöystävälliset pientalot. 25% korkeampi energiankulutus on paha imagotappio kerrostaloasumiselle.
Omakotitalossa sähköä ja vettä käytetään harkiten, siinä ei rakennusvuosi meinaa mitään.
Paitsi että uutisen mukaan myös uusi kerrostalo on tuhlailevampi kuin uusi pientalo. Ja mikä ilmastoteko se on, jos kaukolämpö tuotetaan hiilivoimalla?
Markukselle:
Mistä luulet sen sähkön tulevan? Pistorasiasta. Pohjoismaissa on koko lämmityskauden se tilanne, että viimeiset megawatit tulevat hiililauhteesta. Tästä asiasta on blogilla kirjoitettu yhtenään.
Ihan samat rakennusfirmat sitä korjausrakentamista tekee kuin uudisrakentamistakin. Voi olla että mitään takeita siitä että uusi talo kestää 50 vuotta ei ole, mutta samaa kuulee myös vaikka uusituista putkista.
Ja minusta esim. Arabianranta vikoineenkin on parempi kuin mikään 60–70 luvun aluesuunnittelun tulos. Siellä on sentään esimerkiksi jonkinlainen järkevä jako katutilan ja puiston välillä, vaikka se katutila on edelleen parkkipaikka, eikä sellaista epämääräistä vyörätön korkuista pusikkoa jota kukaan ei jaksa hoitaa.
Uusi pientalo on varmaan parempi kuin 70-luvun kerrostalo, mutta uutta pientaloa pitäisikin verata uuteen kerrostaloon.
Toisaalta, ketjun aiheeseen liittyen, pientalokanta uusiutuu eli vanhaa puretaan. Eli vertailu voi olla aiheellinen. Lisäki pientaloalueet myös tiivistyvät ajan kanssa, Puistola toisella puolella rataa Tapulikaupungista on hyvä esimerkki. Rakennustehokkuus on luultavasti nykyään suurempi Puistolassa.
Pientaloista pitäisikin tehdä matala- tai passiivienergiataloja, vai miten ne luokitukset nyt menee. Joka tapauksessa, kun talo pysyy lämpimänä huomattavasti totuttua vähemmällä energialla, menettää kaukolämpö massiivisen infrastruktuurin takia merkitystään, eikä sähkölämmitys enää olekaan niin paha.
Pienenkin pientaloalueen lämmittäminen esim. pellettilämpökeskuksella voi myös puolustaa paikkaansa joissain tapauksissa.
Mitään ei nyt kumminkaan kannata purkaa ennen kuin ollaan varmoja siitä, että tialle rakennetaan jotakin selvästi entistä parempaa. Eli rakennusmääräykset pitää ensin saada kuntoon.
Luin Taloussanomien jutun ja ei siitä minusta käynyt ilmi, että tutkitut pientalot olisivat olleet uusia ja kerrostalot vanhoja.
Ostan kyllä lähes kaiken haukun mitä elmenttikerrostaloista ikinä on esitetty, mutta blokkaajan esittämää perusongelmaa en kyllä.
Tietenkään perusremonttikulut putkiremonttien ja muiden sisärakenteiden eivät juuri eroa saman aikakauden rakenteissa. Eli 60 ‑70 ‑lukujen paikallaan muurattujen talojen putkien ym. tilanne on sama: ei erityinen vika siis. Eli kannattaa verrata lähinnä kunnollisen julkisivuremontin ja uuden rakennuksen hintoja.
Vertailu on vähöän hankalaa, koska omakotiasumisen yksi idea on saada huokealla enemmän asumisväljyyttä. Käytävät ovat osa kerrostaloasumista. ‑ja osa asumisväljyyttä.
Viikin kerrostaloalueen yleisilme tuo mieleen Itä-Saksan tai Neuvostoliiton. Mellunmäen ym elementtitalot saattavat olla tekniikaltaan mitä sattuu, mutta alueilla on väljyyttä. Olen aika varma, jos joku elementtialue kaadetaan katerpillarilla, niin tilalle tulee joku saamarin tiheään rakennettu slummi.
Tiheään rakennettu slummi kuten Munkkiniemi, Eira, Kruununhaka tai Töölö?
Osmo,
Mikä 90-luvulla tai tällä vuosikymmenellä rakennettu alue muistuttaa edes vähän Eiraa, Kruununhakaa, Munkkiniemeä tai Töölöä?
Kaikki uudemmat alueet ovat samasta muotista valettuja, vailla ilmettä olevia elottomia slummeja. Teennäisesti yritettyjä “plazoja”, jotka kaikuvat tyhjyyttään.
Pikku Huopalahti on jonkinlainen poikkeus, siellä on ihan kivojakin kulmia. Johtunee pääosin isoista puistoalueista, mutta kyllä julkisivutkin ovat paikkapaikon vähintäänkin hauskoja.
(En nyt välttämättä edes pidä esim. Kruununhakaa minään ihannealueena: sumpussa isojen valtaväylien välissä. Ainoa mahdollisuus ulkoilla on Unioninkadun yli Töölönlahdella).
Mutta sinnekin nyt tarpeeksi moni haluaa hinnoista päätellen.
Ihan mitenkään asiaan liittymättä, huomasin uutisissa raportin bensiinin hinnan noususta. Näin etukäteen kun ilmoitetaan ja uutiset uutisoivat asiasta, niin varmasti nousu tapahtuukin. Hinta kuulemma nousee lähelle kahta euroa litra.
Foliohattuisimmat puhuisivat manipuloinnista ja salaliitosta.
Ei tarvitse julkaista. Kunhan mutisen.
Kyllä kerrostaloihin voidaan asentaa asuntokohtaiset vesi- ja sähkömittarit. Vanhoihinkin viimeistään putkiremontin yhteydessä.
Tämä on itsestäänselvyys, mutta tulkoon nyt sanottua. Kun maksat kiinteän maksun sijaan oman kulutuksesi mukaan, niin veden-ja sähkönkulutus laskee.
Mm. Luukko penää takeita siitä että uusi talo on parempi. En tiedä minkälaisia nuo olisivat, rakennukset ennen ja nyt on isoja ja monimutkaisia teknisiä rakennelmia, ja sellaisissa on lähes aina jotain ongelmia. Olennaisempaa on kuitenkin se että koko vertailu on hassu, kattava peruskorjaus on uuden rakentamista:
Jos siihen 60-jotain tehdylle talolle ei ole tähän mennessä tehty isompaa rempaa, niin uusiksi menee lähitulevaisuudessa putket ja niiden myötä keittiöt ja kylppärit, ikkunat, sähköt ja muu kaapelointi, lämmityslaite, parvekkeet ja julkisivut, katto… Lisäksi mahdollisesti tehdään hissi. Eli käytännössä koko talo rakennetaan uusiksi, ja sen takia se maksaa jopa 1500 neliö eli uuden talon luokkaa. Kokonaistaloudellisesti olisi järkevämpää tehdä saman tien samalla tontille enemmän neliöitä.
1960–70-lukujen taloissa on myös ominaisuuksia, jotka eivät korjaamalla parane. Kerroskorkeutta ei voi korottaa millään ilveellä; matala kerroskorkeus myös estää useimmiten välipohjien lisä-äänieristämisen ja vaikeuttaa vesi- ja viemäripisteiden siirtämistä. Betonielementtirakenteen vuoksi asuntoja on lähes mahdotonta muunnella tai yhdistää.
Talot on rakennettu oman aikansa miniminormien mukaan — ja nuo normit on koettu huonoiksi, koska niitä on muutettu. Jos talot pysyvät käytössä seuraavat 50–100 vuotta niihin tullaan helposti käyttämään elinkaaren aikana enemmän rahaa ja energiaa kuin nyt rakennettuihin. Ja silti niistä ei saada nykyisten normien mukaisia. Tietenkään mikään ei takaa sitä, että seuraava sukupolvi on taas viisaampia ja toteaa nykyisetkin normit onnettomiksi:)
Puretaan, mutta vasta sitten, kun on sitouduttu tekemään uudesta äärimmäisen ekotehokasta.
Munkkiniemi on aika väljästi rakennettu, samoin Töölö (suuret puistot)…
Munkkiniemi ja Töölö ovat paljon tiiviimmin rakennettu kuin Myllypuro. Niin on myös slummiutumisen nipin napin välttänyt Eira
Minusta kaikki vastenmieliset neuvostoliittolaisen näköiset betonilaatikot saisi räjäyttää pois maisemaa rumentamasta vaikka siitä aiheutuisi jonkin verran lisäkustannuksiakin.
Joku ketjussa ehdotti Olaria purettavaksi.
Tämän innoittamana pyöräilin tänään sinne sieneen. (kohtalaisesti suppilovahveroita, osin aika pieniä vielä kyllä)
Olarista piti tulla lähiöhelmi kaavaltaan ja se saikin jonkin arkkitehtoonisen suunnittelupalkinnon aikanaan.
Olarissa oli ideana keskusraitti kivijalkauppoineen, ja raitin keskuksena talvipuutarha asukkaiden viihdekeskuksena.
Vaan toisin on käynyt. Raitilta löytyi joku Kebab-Murhab.. ja ostarilla neljä karaokebaaria.
En tiedä, löytyykö enää niin tyhmää, joka hokisi “monikulttuurisuus on rikkautta”. Mutta sanottava on, että joka helvetin nurkan nämä pilaantuneen “lihan” myyjät ovat vallanneet.
Olisvatko liiketilat monipuolisemmassa käytössä ilman kebab-paikkoja… en tiedä.
Täältä kaukaa katsottuna Helsinkiä vaivaa asuntopula. Kämppien hinnat pilvissä.
Rakentakaa ensinnä niin paljon asuntoja että niitä riittää kaikille ja tarpeeksi tiheään. Yksiöitä ja kaksioita, vaikka sinne Sipoolta kaapatulle alueelle. Sitten kun näissä Blogissa mainituissa taloissa ei ole tarpeeksi asukkaita purkakaa ne ja rakentakaa tilalle nykyaikaisia asuntoja.
Ne putkiremontit maksaa nykyiset asukkaat omasta lompsasta, ei niistä muiden kannata huolta kantaa.
Suurin huoli on, mistä kohtuuhintaisia asuntoja, niitä tarvitseville.
Älkää unta nähkö väljästä asumisesta, siellä Metropolissa. Jos haluaa asua väljästi pitää muuttaa seurakuntaa.
Saarisen Munkkiniemi — Haaga kaavassa, joka on vanhan Munkkiniemen kohdalta pitkälti toteutettu, teholuku on yli kolme. Matalaelementtialueella se on ehkä 0,3. Edelliseen mahtuu isot puistot, jälkimmäisessä risteilee metrin levyisiä nurmikaistaleita parkkipaikkojen lomassa
Saarisen kaavoitustehokkuudella koko Helsingin, Espoon ja Vantaan asunnot, toimistot, kaupat ja julkiset rakennukset mahtuisivat ympyrään jonka säde on noin 2,5 kilometriä. Autoja sinne mahtuisi aika vähän, mutta toisaalta mitä väliä sillä olisi kun laitimmaisestakin korttelista vaikka kävelisi keskustaan puolessa tunnissa. Hitaallakin ratikalla tuo kestäisi alle kymmenen minuuttia.
Munkkiniemi on hyvä osoitus siitä, että tiiviissäkin kaavassa saadaan asumisolosuhteet houkutteleviksi. Munkkiniemi on kaukana keskustasta ja tiiviis kerrostalovaltainen asuinalue, mutta ei ole päässyt pahasti slummiutumaan. Kun haluan tiiviisti rakennettuja asuinalueita, halua enemmän munkkiniemejä, en merihakoja.
Olarissa oli sinänsä aikoinaan kiva asua. Puisto on vieressä ja kaupassa voi käydä omenassa. Sattui vielä olemaan lyhyt työmatka. Parkkipaikoista tosin oli joskus puutetta ja lentokoneet jyristävät matalalta yli.
Kerrostaloasunnot Olarissa ovat pääosin ‑70-luvulta tms. ja ovat jo jääneet ajastaan jälkeen. Pienkerrostaloissa ei aina ole hissejä. Parvekkeilta voi ollan näkymä vastakkaiseen kerrostalon korkeaan seinään. Asunnoissa on yksi (!) ainoa tv-pistoke ja riittämätön määrä sähkötöpseleitä. Saunaa ei välttämättä ole. Yleiskunto rapistuu pikkuhiljaa.
Kerrostalot tuovat huumeet ja varmaan Olarissakin oli huumeita ja rikollisuutta, mutta itse en joutunut näitä kohtaamaan. Nuoriso tosin kesäisin istui kallioilla ostarin takan oluella päiväkaudet, mikä joskus vähän häiritsi.
Olin keväällä Irlannissa ja edullinen hotelli löytyi Ballymun nimisestä lähiöstä. Sattumalta se oli myös Dublinin kuuluisin slummi.
Betonikerrostaloja purettiin hyvää vauhtia, saapuessani suuri kerrostalo oli pystyssä, kaksi päivää myöhemmin paikalla oli kasa betonia ja homma hoitui ilman räjäyttämistä.
Jos tuollaiseen Suomen mittakaavassa massiivisen betonikerrostalon purkamiseen menee kaksi päivää niin mitä täällä vielä arvotaan?
Osmo: Kaikki varmasti haluavat lisää Eiroja ja Munkkiniemiä, mutta valitettavasti pelkkä haluaminen ei riitä. Kannattaa mieluummin tarkastella toteutuneita kohteita kokonaisuutena kuin nostaa sieltä esille pelkästään onnistumiset ja niiden pohjalta väittää, että pitäisi rakentaa tiivistä.
Ei ole realistista olettaa, että nykyiset kaavoittajat, muut virkamiehet, poliitikot ja rakentajat onnistuisivat keskimääräistä paremmin.
Minusta tosin keskimääräinen tiivis rakentaminen on silti parempaa kuin harvaan rakennettu, eli siis Merihaka ja Itä-Pasila ovat parempia kuin nämä pahimmat lähiöt.
Myllypuro ei ole slummi sen takia, että se on rakennettu väljästi. Se on slummi sosiaalisen asuntotuotannon takia, joka on ajanut omistusasunnoistakin “paremman väen” pois.
Töölö on paikoitellen hyvinkin epätiiviisti rakennettu, talojen välissä on isoja puistoalueita ja talolla voi olla jonkinlainen pihakin. Ei voi rinnastaa Krunikkaan.
++++++++++
Minä en ymmärrä, miksi kolmi- ja nelikerroksissa taloissa pitäisi olla hissi. Ihmiset saavat muutenkin aivan liian vähän liikuntaa.
Jos eivät jalat kanna elämän ehtoopuolella, niin sitten voi muuttaa hissilliseen taloon. Kyllähän niitä riittää.
En ymmärrä tätä hisseistä vouhkaamista.
Munkkiniemi kaukana keskustasta? Noin neljä kilometriä. No tietysti vähän enemmän kuin Katajanokan rannasta, josta on kolme kilometriä kolmen sepän patsaalle.
Ihmettelen Osmon käsitystä Munkkiniemen tiiviydestä. Munkkiniemihän on täynnä erillistaloja isoilla tonteilla.
Muutama kortteli on vähän tiiviimmin rakennettu, kaupunkimaisesti, mutta kyllä puistomaisuus ja merenranta leimaavat tätä aluetta. Munkkiniemellä on oma bulevardinsa katukahviloineen. Se antaa yllättävän paljon kaupunkimaista ilmettä.
Elävämpi Munkkiniemi on kuin vaikkapa Taka-Töölö.
Artturi, vaikkapa Munkkiniemi tuodaan esimerkkinä nimenomaan vastaväitteenä siihen ininään että tiheä rakentaminen on jotenkin huonoa. Käyttää nyt sitten asuntojen hintoja tai yleistä mittarina, niin ne ongelmalliset lähiöt pääsääntöisesti nimenomaan ovat niitä väljimpiä, eikä toisinpäin.
Osmo:
“Munkkiniemi on hyvä osoitus siitä, että tiiviissäkin kaavassa saadaan asumisolosuhteet houkutteleviksi. Munkkiniemi on kaukana keskustasta ja tiiviis kerrostalovaltainen asuinalue, mutta ei ole päässyt pahasti slummiutumaan.”
Voi rähmän rähmä.. Munkkiniemihän oli lähiöslummin ja juurettoman jenginnuorison symboli 60-luvulla.
Mutta niinkuin jo sanoin, alue muuttuu 30 vuodessa viihtyisäksi, jos (ja vain jos) ympäristöön ei rakenneta uutta eivätkä asukkaat vaihdu turhan tiheesti.
Kaupungin asuntohankinta toki pystyy pilaamaan vanhankin asuntoalueen, esimerkiksi nyt vaikka Itä-Pasilan. Garmeita multikulttuurikohtaamisia siellä näkee, kun mustalaiset ja somalit tappelee keskenään.
Vähän hätäistä vetää syy-seuraussuhteita asuinalueiden väljyyden ja sosiaalisten ongelmien välille.
Tällä teoriallahan omakotialueet olisivat kaikkein ongelmallisimpia.
Väittääkö joku, ettei Kallio olisi tiiviisti rakennettu? Sosiaalisia ongelmia kyllä kuitenkin piisaa… Itä-Pasila on paljon rauhattomampi kuin Munkkivuori jne. En usko edes korrelaatioon tämän keskustelun eväillä.
Ongelmat eivät johdu siitä, että on puita ja kalliota talojen välissä, vaan ihan muista syistä.
tpyyluoma: Olen tasan samaa mieltä, mutta yritin vaan sanoa, että ei pidä antaa tiheästä rakentamisesta liian ruusuista kuvaa, kun se realistinenkin kuva on riittävän positiivinen verrattuna vaihtoehtoihin.
Elina: Samaa mieltä hisseistä, mutta useilla on sellainen käsitys, että jos ihminen on joskus johonkin asuntoon asettunut hänellä on pyhä oikeus pysyä siellä kuolemaansa asti. Nämä tyypit eivät ymmärrä, että se asunto on silloin joltakin muulta pois.
On myös periaate, että liikuntavammaisilla tlisi olla pääsy kaikkialle, myös kyläilemässä.
Onko asian käytännön yksityiskohtia tarpeen murehtia turhan tarkasti? Kaavoittajahan voisi vain kasvattaa rakennustehokkuutta ja kerrosmäärää hyvillä paikoilla ja katsoa, mitä taloyhtiöt päättävät ruveta tekemään ihan itse. Jos tarvittaisiin porkkanoita vuokratonteille, niin kaupunki voisi pitää vuokran ennallaan vaikka 20 vuotta.
Jotta rakennusten laatu tulisi varmistettua, niin voisiko kaavassa määrätä esimerkiksi, että runko olisi tehtävä paikallavaletusta betonista ja kieltää betonielementtijulkisivut? Rungon suunnitteluperusteena voisi ehkä vaatia 100 vuoden laskennallista käyttöikää?
Elinalle. Voisitko korjata tai tarkentaa?
“Se on slummi sosiaalisen asuntotuotannon takia, joka on ajanut omistusasunnoistakin “paremman väen” pois.”
15 vuotta täyttäneet asukkaat Myllypurossa, joilla on ylempi korkeakoulututkinto tai tutkijankoulutus.
6,1 % (v. 2000) -> 8,5 % (v.2009)
Lähde: http://www.aluesarjat.fi
Ei kai sellaista periaatetta ole, että liikuntavammaisten pitäisi päästä jokaiseen yksityisasuntoon ilman apua?
Tuolla periaattella sitten jokaiseen asuntoon tulee rakentaa inva-vessa ym. vammaisen välttämättömyydet.
Minusta koko maailmaa ei voi eikä pidä pyörittää marginaaliryhmien mukaan. Vähän liioittelulta tuntuu tämä hissi-innostus liikuntavammaisten määrään suhteutettuna. Se on selvä, että julkisiin tiloihin tulee olla liikuntavammaisillakin esteetön pääsy, mutta että jokaiseen yksityisasuntoon.…
Kovin suuri ongelma liikuntavammaiset vieraat eivät tunnu olevan. Olen nyt 13 vuotta asunut taloyhtiössä, joka on täynnä hissittömiä taloja, jopa nelikerroksisia sellaisia enkä ole kuullut kenenkään valittavan asiasta.
Yksi vanhempi pariskunta neljännestä etsiskelivät pihapiiristä ykköskerroksen asuntoa miehen kunnon heiketessä. Mies ehti nyt valitettavasti kuolla ennen ratkaisua, mutta tuskin hissittömyyden takia.
osmo: “Niin on myös slummiutumisen nipin napin välttänyt Eira”
Taisi olla jonkun lähiöprojektin tms. ansiota…
TL: “Sattumalta se oli myös Dublinin kuuluisin slummi. Betonikerrostaloja purettiin hyvää vauhtia,”
Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa betonielementtitaloja on purettu paljon, mutta ne ovat tainneet ainakin enimmäkseen olla julkisten tahojen omistamia vuokrataloja. Siellä on kyllä rakentamisen laatu ollut aikanaan vielä pykälän heikompaa kuin täällä ja suunnittelu sosiaalisessa mielessä pahemmin epäonnistunutta (portaikkojen asemesta on säästösyistä tehty sisäänkäynneiksi pitkiä ulkokäytäviä, jotka muodostuvat ei-kenenkään maaksi jne.). Englannissa on ollut muutama kuuluisa tapaus, joissa elementeistä tehty tornitalo on osin romahtanut kesken asumisen. Lisäksi maankäyttö on noissa maissa aika erilaista Suomeen verrattuna ja väljä metsälähiö tuntematon käsite.
En tällä tarkoita puolustaa suomalaisia betoniviritelmiä. Arkkitehtuuriltaan epäonnistuneimmat joutasi mielestäni hyvin purkaa.
Böndeltä lisää ajatuksia.
Pankaa ne autot maan alle, siis maanalaiset parkit joista pääsee suoraan taloihin, Jos jonkun siellä pitää pitää autoa, täytyy sillä olla varaa lunastaa tällaisesta pirssipaikka. Jokainen auto varastaa nyt toistakymmentä neliötä kallista maata niistä talojen väleistä joissa pitäisi olla viheralueita ja lasten leikkipaikkoja. syövät sitä viihtyvyyttä.
Minun käsittääkseni sosiaaliset ongelmat ei synny asunnoista vaan asukkaista. Lähinnä lasten unohtamisessa koko kaupunkijärjestelmässä.
Eikös Kallio olut aikoinaan Suomen tiheimmin asuttu kaupunginosa, Nythän siellä on paljon vähempi ihmisiä. Asukkaina lähinnä sinkut, dinkut ja muut pieniperheiset. Ei varmaankaan Helsingin synkintä seutua. Mutta varmaan vaatii suvaitsevuutta ja väljää mieltä asua Kalliossa.
Osmo:“On myös periaate, että liikuntavammaisilla tlisi olla pääsy kaikkialle, myös kyläilemässä.”
Niin ja monet pitävät tätä periaatetta suuremmassa arvossa kuin periaatetta, että jokaisen tulee saada määrätä omasta elämästään, kunhan ei haittaa muiden oikeutta samaan.
Jos ihminen haluaa asua kodissa, johon liikuntavammaisella ei ole pääsyä, niin ei kai se nyt ole kenenkään muun asia? Jos taas arvostaa liikuntavammaisten pääsyä kotiinsa niin paljon, että on valmis asumaan hissillisessä talossa ja maksamaan siitä etuoikeudesta niin siitä vaan.
“Järkevin vaihtoehto on purkaa 60‑, 70- ja 80-luvun talot muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Poikkeuksia ovat paikallaan valetut rakennukset, joissa on kunnollinen runko”
Ei tuolla rakenneustavalla ole suurta merkitystä laadun näkökulmasta. Silloin myös paikallavaletuissa rakenteissa raudat jätettiin myös usein pintaan ja ne ovat yhtä ruostuneita ja kantavina rakenteina ne ovat yhtä tuhoutuneita.
Kun kantava rakenne on menetetty niin rakennus on hanlasti korjattava.
Kun rakennukset ovat vuokratonteilla niin asukkaat jäisivät purkuvaihtoehdossa tyhjän päälle eli joutuisivat konkurssiin ja/tai taivasalle .
Kaupungin rahat tuskin riittävät minkäänlaisiin korvauksiin.
Tuskinpa löytyy poliittista tahtoa lähiöiden purkuun.
MikkoH, tiedän Pohjois-Haagasta yhden tornitalon joka on jo pari kertaa evakuoitu romahdusvaaran vuoksi ja korjauksien ajaksi. Ilmeisesti kyseessä ei ole yksittäistapaus.
Markkinavoimat on täysin oikeassa, sillä pääsisi jo pitkälle että kaupunki vaan myöntäisi lisärakennusoikeutta. Siis tonttikohtaisesti ja periaatepäätöksenä, toki tarkan kaavamuutoksen täytyy mennä normaalia reittiä.
Vuokratonttien osalta ehdottaisin että niillä tonteilla (monet 60-luvun tontit) missä vuokra on nyt matala se sidotaan asuinnelöiden määrään. Eli jos rakennetaan lisää niin kaupunki hyötyy lisävuokratuloina, toisaalta tonttivuokran ja markkinavuokran erotus toimii taloyhtiölle porkkanana lisärakentaa. Välilliset hyödyt kaupungille tiiviimmän asuinrakenteen muodosssa (palvelut, liikenne) tekee tuollaisen subvention minusta siedettäväksi, ja markkinhintaiset tonttivuokrat ei ylipäänsä ole poliittisesti realistisia joka tapauksessa.
OS:”On myös periaate, että liikuntavammaisilla tulisi olla pääsy kaikkialle, myös kyläilemässä.”
Artturi: “Niin ja monet pitävät tätä periaatetta suuremmassa arvossa kuin periaatetta, että jokaisen tulee saada määrätä omasta elämästään, kunhan ei haittaa muiden oikeutta samaan.”
Naulan kantaan. Liiallisesta esteettömyysajattelusta kumpuava rakennusohjeisto sulkee nyt uudisrakentamisesta pois sellaisia asioita, jotka tekisivät sisätiloista arkkitehtonisesti laadukkaampia. Pyörätuoliympyrän mukaan mitoitetut vessat ovat yksiöihin järkyttävän isoja ja syövät neliöitä järkevämmältä käytöltä. Asunnon sisäiset korkeuserot on poistettu arkkitehtuurin arsenaalista käytännössä kokonaan.
Jos unohdetaan varsinaiset invavessat vimpaimineen, niin vaikeasti mutta omilla jaloilla liikkuvallehan parhain oikeasti on pieni vessa, jossa aina saa seinästä tukea, ei pyörätuolille mitoitettu hehtaarihalli. Sama koskee muuten myös porraskäytäviä — vanhat ahtaat krunikkalaiset palvelijainportaikot ovat jotakuinkin ideaaleja, tukea saa molemmilta puolilta.
Ja pieni päivittäinen hyötyliikunta esim. kolmen kerroksen portaiden kiipeämisen muodossa voi olla aika merkittäväkin tekijä liikuntakyvyn ylläpitämisessä kun ikä lähenee kahdeksaakymppiä. Ainakin lähipiirissä tuntuvat hissittömissä taloissa jatkuvasti asuneet pärjäävän hyvin. Onkohan asiaa oikeasti tutkittu?
“Jokainen auto varastaa nyt toistakymmentä neliötä kallista maata niistä talojen väleistä”
Niinku esim. kadunvarresta?
Vuokratonttien osalta ehdottaisin että niillä tonteilla (monet 60-luvun tontit) missä vuokra on nyt matala se sidotaan asuinnelöiden määrään.
Öö, eikös tuo nimenomaan kannusta olemaan rakentamatta? Siis verrattuna tilanteeseen että vuokra määräytyy rakennusoikeusneliöiden mukaan, kuten kai nykyään on.
Rakennusoikeusneliöiden mukaan hinnoiteltaessa taloyhtiö hyötyy suoraan lisärakentamisestaan, kun taas rakennettujen neliöiden mukaan vuokrattaessa kaupunki “verottaa” hyötyä pois. Tai toisin päin ajateltuna: rakennettujen neliöiden mukaan vuokria hinnoittelemalla kaupunki subventoisi rakentamattomuutta. Se tuskin on järkevää.
Mitä tulee tontinvuokriin, niin minusta olisi kohtuutonta, että kun jo uusituissa sopimuksissa vuokra on korotettu markkinatasolle, se jätettäisiinkin korottamatta sopimuksissa jotka umpeutuvat vasta tulevaisuudessa. Tontinvuokrien pitää kaikkien perustua samaan periaatteeseen; loogisin olisi markkinahinta, mutta voi sitä subventoidakin (disclaimer: itse asun vuokratontilla).
“Naulan kantaan. Liiallisesta esteettömyysajattelusta kumpuava rakennusohjeisto sulkee nyt uudisrakentamisesta pois sellaisia asioita, jotka tekisivät sisätiloista arkkitehtonisesti laadukkaampia. ”
Tuo edustaa taas enemmistön harjoittamaa vähemmistön syrjintää. Samlal tavalla ajeteltiin Saksassakin 30-luvulla oli helppo pistää uuniin vähemmistöjä kuten romaaneja, rikollisia , vajaamielisia ja ajaa heitä gettoihin.
Sama analogia lytyy tuostakin ajattelusta, vammamiset pysyköön omissa getoissaan.
“Jokainen auto varastaa nyt toistakymmentä neliötä kallista maata niistä talojen väleistä”
Niinku esim. kadunvarresta?
Kadunvarressa voisi olla esimerkiksi puita autojen sijaan; kadut voisivat olla kapeampia, jos ei tarvittaisi niin paljon tilaa autoille.
Purkamisen motivaattorit asunnon omistajan kannalta ovat jotain aivan muuta kuin yhteiskunnan kannalta. Jos arvostaisin metsä-asumista hyvien liikenneyhteyksien varrella, voisin hyvinkin muuttaa juurikin tuonne Koirasaarentien pohjoispuolelle. Purkamisen lisäarvo olisi kannaltani negatiivinen jos väljyys häviää.
Samanlainen tilanne on esimerkiksi Torkkelinmäellä; aito uusklassismi ja 1920-luvun höttö on mielestäni Kalliossa subjektiivisesti parempi kuin uusuusklassismi vaikka laadullisesti parannus olisi huima.
Purettavaksi kannattaa etsiä alueita joissa ei subjektiivisesti ottaen menetetä mitään. Jos vaikka asuisin Laajasalon Yliskyläntiellä (yksi kraana, kolme taloa keskelle vanhaa peltoa ‑aluetta 1970-luvun alusta), vaihtaisin oitis vaikka Kartanonkosken tyyliseen tiiviimpään uusuusklassismiin kohtuullisella välirahalla. Vanhaa Yliskylän ostaria ollaan tietääkseni jollain aikataululla purkamassa joten tässä suunnitelmassa voisi olla jopa realismia.
Liian vanha: Joo se, että haluaisi antaa ihmisille oikeuden päättää siitä asuvatko he liikuntarajoitteisille soveltuvissa asunnoissa vai eivät on suunnilleen sama asia kuin, että vihaisi ihmisiä rodun tai muun geneettisen ominaisuuden perusteella, pitäisi ihmisiä eriarvoisina ja suunnittelisi juutalaisten joukkotuhoa.
Minä en ainakaan pysty tekemään eroa näiden kahden arvojärjestelmän välillä…
Kivistö, asuinneliöön sidottu vuokra ei kasva asukkaan kannalta jos rakennetaan lisää. Uudet vuokrasopimukset taloille joidenka sopimukset umpeutuivat ei ole lähelläkään markkinahintaa.
Elina: “Munkkiniemi kaukana keskustasta? Noin neljä kilometriä. No tietysti vähän enemmän kuin Katajanokan rannasta, josta on kolme kilometriä kolmen sepän patsaalle.”
Google mapsin mukaan kävellen: Aleksanterinkatu 52 — Munkkiniemenranta 6,0 km, Aleksanterinkatu 52 — Katajanokanranta 2,2 km, Aleksanterinkatu 52 — Katajanokanlaituri 1,0 km, Aleksanterinkatu 52 — Munkkiniemen Puistotie 1 4,9 km.
“Tietenkään mikään ei takaa sitä, että seuraava sukupolvi on taas viisaampia ja toteaa nykyisetkin normit onnettomiksi:)”
Tämä juuri harmittaa: parempi voidaan saavuttaa vain normein. Miksi ei voi äänestää euroilla parempia uudiskohteita, siis kerrostalojen osalta? On niitä kalliitakin, mutta niissä maksaa tontti — ei rakennus. Ai niin, saahan niissä yleensä pakko-ostaa parkkipaikan ja saunan yksiöön.
Ketjussa keskustellaan jo eri alueiden viihtyisyydestä lähemminkin. Oma suosikkini siitä, miten ulkoilu- ja virkistysalueet tulee toteuttaa, on Paloheinä. Missään muualla ei kulje tavallisen näköisiä, luonnollisia metsä“suonia” ristiin rastiin. Siellä talojen välissä, jonne voi lähteä takapihalta.
On se erinomaisen hienoa, että viisaat ihmiset harkitsevat lähiöiden purkua yms. Jotenkin tää ei tunnu ihan oikealta. Sellaisen ihmisen, joka asuu Krunikassa ja on purkamassa Hesan lähiöitä, ei taida elää ihan tätä päivää. On tietysti aika helppo tuolla tuolla tavalla mutkan kautta aiheuttaa monelle ihmiselle tosi murheita. Ymmärrän toki, jos talot meinaavat romahtaa tai jotain, mutta tämmönen juttu etukäteen ei ehkä kuitenkaan ole ihan viisasta. On se tietysti suuri murhe, että osa taloista on ruman näköisiä OS:n mielestä ja vielä ehkä eivät kovin energiataloudellisia. Jos tolla perusteella ruvetaan purkamaan rakennuksia, niin musta koko Suomi voisi olla täysi tommosia juttuja. Miksi vain Hesassa pitäisi taloja purkaa? Olen pikkasen kulkenut Suomea ja katsellut noita eri kylien keskustoja. Ehkä tää riittää.
“Tuo edustaa taas enemmistön harjoittamaa vähemmistön syrjintää. Samlal tavalla ajeteltiin Saksassakin 30-luvulla oli helppo pistää uuniin…”
Sorry Antti M. mutta hävisit keskustelun koska natsikorttia ei voita mikään, se on pakan korkein kortti.
Jossain Varissuolla (Turku, vertautuu esim. Hervantaan, ym.) mikään laajamittainen purku ei liene mahdollista. Ongelmat eivät lopulta ole rakennusteknisiä vaan sosiaalisia ja yhdyskuntasunnitelmallisia. Peruskorjauksiin ym. pitää vaan panostaa vaikka se tietää verta, hikeä ja kyyneleitä. Asunnnoista isosta osasta vastaa kunnan omistama Oy. Mitä se merkitsee, se tontti on vielä avaamatta.
Esim. Turussa kunta ei ole vastuussa vaikkapa päihdeongelmaisen asuttamisessa, koska kunnalla ei ole asuntoja. Kunnan Oy valitsee asukkaansa yhtä tiukasti kuin yksityinen. No, onhan yksi alkoholistien ensisuoja. Se on yleispätevä vastaus kaikkeen joilla on asumishäiriöitä, menkää sinne (jos on vuokrarästejä tai maksuhäiriöitä, aika monella on). Menin Osmo vähän aiheen viereen, mutta tämä voisi olla oman erityiskysymyksensä aihe. (Olen osana pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa yrittännyt vaikuttaa asiaan, kovakuuloisia ovat Turussa.)
Aikaisemmin kunta (Turku) oli suunnitelmissa myydä kaikki kunnan omistamat asuntonsa (TVT+Lehtolaaso Oy). Kunnalle ei olisi jäänyt mitään. Turussa Raid ajaa liat nurkista pois ja köyhät saavat telttansa halvalla kauppakeskuksista (jos on varaa bussilippuun).
Palatakseni aiheeseen. Turussa joitakin kunnan (Oy) taloista voisi hyvin purkaa, koska ne ovat myynnissä. Ja Turussa purkamisen tradito kulkee isältä pojalle…
Mutta ihan tosissaan. Turku on iso kaupunki, päästä päähän, Tortinmäeltä Kakskertaan about 50 km, on yläluokan ja vaikka mitä tontteja ja alueita, vaikka kuinka mahdollisia kaavoja ym. toteuttaa. Mikä Turussa mättää? Minä tiedän. Tietääkö joku muu?
“Sorry Antti M. mutta hävisit keskustelun koska natsikorttia ei voita mikään, se on pakan korkein kortti.”
Äärimmilleen vietynä markkinatalous vastaa 30-luvun rodunjalostusta tai ainakin vähemmistöjen sortoa.
Marrkinatlosu ei ole mikään Jumalan luoma järjestelmä vaan ihmisten keksimä työkalu, jota käytetään silloin kun se palvelee yhteisön yhteisiä tarpeita.
Jos se ie palve yhteisön tarpeita niin sen käyttöä rajoitetaan.
Heh, heh…
Merikasarminkatu 16- asema-aukio, 2,6 km
Munkkiniemen Puistotie 1 — asema-aukio, 4,6 km
Tarkoitus ei nyt ollut olla reilu ja lähteä kummassakin kaupunginosasta tasavertaisesta pisteestä. Munkkiniemi on paljon laajempi kuin Skatta.
Lähinnä oli tarkoitus vain kritisoida tuollaista yliurbaania asennetta, jossa muutama kilometri johonkin suuntaan on “kaukana”. Mutta Osmoa stadilaisempaa mieleltään tuskin on. Jo Espoon puolella naureskellaan tällaisille jutuille…
Munkkiniemen olemassaolon Osmo sentään tunnustaa, pääseehän sinne ratikalla. 🙂
Munkkiniemi on Kolmen Sepän patsaalta suunnilleen samalla etäisyydellä kuin Haaga, Koskela ja Herttoniemi ja selvästi kauempana kuin esimerkiksi Länsi-Pasila.
Herttoniemestä on yli kahdeksan kilometriä ydinkeskustaan, elle ui.
Mutta ei nyt jankata tätä enää. Mä vaan takerruin tohon “kaukana” ‑ilmaisuun.
Liian vanha:“Äärimmilleen vietynä markkinatalous vastaa 30-luvun rodunjalostusta tai ainakin vähemmistöjen sortoa.”
öööö… ja tämä äärimmäisyys oli nyt se, että annettaisiin ihmisille oikeus päättää itse haluavatko he asua pyörätuolille mitoitetuissa asunnoissa. Jos sinä saisit päättää määräisitkö kaikki ajamaan invatakseilla?
Hissien rakentaminen on mittava kansantaloudellinen investointi. Suomessa on n. 50 000 hissitöntä kerrostalorappua.
Ympäristöministeriön alainen Ara maksaa 50 prosenttia hissin rakentamiskustannuksista asunto-osakeyhtiölle. Hissi maksaa n. 100 000 euroa.
Minusta järjettömiä hankkeita aikana, jolloin arkiliikunnan vähentymisestä ollaan huolissaan. Kun hissi on olemassa, niin sitä käyttävät tervejalkaisetkin.
Kone Oy mainostaa sivuillaan, että hissi lisää vanhuksen itsenäisiä asumisvuosia keskimäärin yli viisi vuotta. Mitään linkkiä tällaiseen selvitykseen kuitenkaan Kone ei anna.
Ehkäpä näin onkin siinä vaiheessa, kun kunto on jo menetetty, mutta kunto menetetään varmasti mainitut viisi vuotta aiemmin, jos portaiden sijaan käytetään aina hissiä.
Ja jos on niin huolissaan liikuntakyvyttömistä ystävistään kylässä tai pelkää itse sairastuvansa, niin aina voi asua hissillisessä talossa tai muuttaa esim. rivitaloon.
Mitää avustusta ei hissiin tulisi myöntää verovaroista.
Elina saattaa olla tuossa pohdinnassaan oikeassa. Sitä tukevat omat kommenttini hissittömistä taloista, joissa vanhukset viihtyvät pitkään ja hyväkuntoisina.
Mutta periaatteesta, pitäisikö verorahoin rakentaa kerrostaloihin sekä portaat että ne hissit?
Jos kerrokset leikataan irti toisistaan ja sijoitetaan pellolle sadan metrin välein ja kutsutaan lopputulosta pienasuntorakentamiseksi, yhteisin rahoin rakennettaan peräti tie noiden kerrosten väliin. Ja vesijohdot, viemärit ja sähköjohdot.
Plussia, miinuksia ja mietteitä lopulta mukaan ehtineeltä.
Kuten täällä on sanottu, kaikki 60–70-lukuiset huoneistot eivät ole epäkäytännöllisiä vaan seassa on todella hyviä pohjaratkaisuja.
Äänieristys on surkea jopa aikakauden kovan rahan taloissakin.
Mutta monet arvostavat kantakaupungin 20–30-luvun taloja joissa ainakin pienten asuntojen väliseinät ovat Lugino- eli kansanomaisemmin kananpaskaseiniä. Naapurin touhut näkee melkein varjokuvina seinän läpi (jos nyt kiinnostaa:P)
Useimmat 60–70-lukujen lähiötalot ja alueet ovat rumia. Pihat sen sijaan ovat esimerkiksi vanhassa Matinkylässä viihtyisiä.
Aivan toivoton en olisi noiden harakanpesien saamisesta energiataloudelliseksi. Konstit on nykyisin monet. Kannattavuus on eri asia.
Vuokratalo on helmpompi purkaa mutta toisaalta myös helpompi päättää järeistäkin korjauksista jos omistajayhtiöllä vain fyrk finns.
As Oy tuskittelee ymmärrettävästi kummankin vaihtoehdon kanssa. Purkaminen on varmaan tulevaisuudessakin todella harvinaista.
Tiedän ainakin kaksi tapausta (Laajasalossa ja Tampereen Kalevassa) joissa as oý on vakavasti harkinnut oman parkkitalolättänänsä korvaamista asuinrakennuksella. En ole seurannut, toteutuiko. Kummassakin tapauksessa autot mahtuisivat muuallekin. Ne vain olivat aikoinaan niin pyhiä että niille tehtiin oma talo.
Vaikeimpaan asemaan joutuvat supistuvissa taajamissa sekä vuokra- että omistustalot. Jälkimmäiset eivät pahimmassa tapauksessa saa enää tulevaisuudessa edes remonttilainaa pankista.
Ja jos tontille/vintille voisi rakentaa lisää, kuka sen siellä ostaisi?
Att testaa talon korotusideaa Laajasalossa. Yksi korotettu talo valmistui viime talvena ja lisää tulee.
Entisessä Itä-Saksassa on moniin kolmi-nelikerroksisiin taloihin rakennettu valmiista elementeistä yksi lisäkerros. Se on usein jyrkän mansardikaton mallinen, jolloin ulkonäkö paranee huomattavasti (muun julkisivuremontin ohella).
Näiden asuntojen myynnillä rahoitetaan talon muuta remonttia. Hankkeissa on säpeltänyt mukana myös jokin tanskalainen firma — olisiko markkinarakoa suomalaisillekin…?
Artturi pohdiskeli elementtien kierrätystä. Ainakin Ruotsissa ja itäisessä Saksassa niitä on käytetty rivitalojen ja jopa pientalojen tekemiseen. Tulokset ovat vähän kantikkaita, mutta joka tykkää funkiksesta.…
Elina ja Artturi: “Hisseistä vouhkaaminen” johtuu siitä, että neljännessä kerroksessa ilman hissiä on vaikea asua vauvan kanssa, ison koiran kanssa, nilkkansa nyrjäyttäneenä, iäkkäiden sukulaisten vieraillessa.…
Vauva ja koira ovat tietysti omia valintoja mutta jos kaikki nuo muuttavat pois ja loputkin ikääntyessään niin aika ruljanssi syntyy.
Sitäpaitsi muuttaessakin kaipaa hissiä:)
PS Itse en sitä läheskään aina käytä. Koti kolmannessa ja duuni (eri talossa) neljännessä. Mutta moni oikeasti kaipaa…
Hisseistä ei kannata vouhkata mutta niiden jälkiasennus on toisinaan — riippuu talosta — yllättävän helppoa ja edullista nykytekniikalla.
Mikko H jo sanoikin että britit ovat purkaneet paljon elementtitorneja jotka ovat olleet suomalaisia vastineitaan surkeampia. Eritoten nuo valtavat luhtitalot, balkony access flatit, murtovarkaan unelmat.
Lisäksi (mutua) keskivertobritti asuu mieluummin vaikka kuinka tiiviillä rivarialueella kuin isossa kerrostalossa. Siellähän olivat varhaiset slummitkin rivarialueita:/
Pitääkö hajallaan seisovista taloista vai umpikortteleista, on makuasia. Olkoon tarjontaa molemmille. Monissa vanhoissa lähiöissä on kuitenkin varaa tiivistää viihtyisyyden kärsimättä. Vahinko ettei Saarisen Munkkiniemi-suunnitelma toteutunut. Sisälsi myös duunareille tarkoitettuja, todella hyvän näköisiä noin 50–60-m2 rivareita.
“öööö… ja tämä äärimmäisyys oli nyt se, että annettaisiin ihmisille oikeus päättää itse haluavatko he asua pyörätuolille mitoitetuissa asunnoissa. Jos sinä saisit päättää määräisitkö kaikki ajamaan invatakseilla?”
Suomessa muutetaan eniten OECD maista. Periaatteessa joka kuudes vuosi jokainen on vaihtanut asuntoa. Jotta asunnot sopisivat mahdollisimman monelle niin keskeinen ongelma eli kulku pitäsi olla mahdollsimman esteetön.
Portaaton kulku hissille, leveä ovi ja pari neliötä lisää wc-pesutiloihin ei ole mahdoton vaatimus.
Eihän alle metrisestä ovesta saa nykyään sissän/ulos edes normaaleja huonekaluja/kodinkoneita ?
Yksi suurimmista vammautumisen aiheuttajista on kaatuminen kotona ja eritasoisuus, ahtaat väylät etec edesauttavat sitä.
Kyllä ne kaikki kulut näistä jakaantuvat muille vakuutusten tai verojen kautta ellei ihmsiä aleta viemään tallin taakse
Osmo: Jos ainoa peruste hissien rakentamisen tukemiseen on se, että sillä korjataan jotain typerää poliittista päätöstä niin eikö olisi järkevämpää kritisoida sitä typerää päätöstä ja pyrkiä muuttamaan sitä ennemmin kuin kasata lisää säädöksiä rajoittamaan ihmisten vapautta valita oma elämäntapansa?
os kerrokset leikataan irti toisistaan ja sijoitetaan pellolle sadan metrin välein ja kutsutaan lopputulosta pienasuntorakentamiseksi, yhteisin rahoin rakennettaan peräti tie noiden kerrosten väliin. Ja vesijohdot, viemärit ja sähköjohdot.
Tätäkin on tutkittu. Ei tuollaisen tiukkan kaavoitetun omakotialueen kunnallistekniikan hinta poikkea kerrostaloalueen hinnasta.
Se edellyttää tietysti, että talojen väli ei ole 100 metriä vaan vähemmän. Tuollaisella 5–700 m² tonttikoolla ja 0,4–0,5 tehokkuudella saadaan tehokasta omakotirakentamista.
Jos Helsinkikin toisi markkinoille 4–5000 omakotitonttia vuodessa 2–40000 euron hintaan kepulandian tapaan niin se murtaisi noiden suurten toimijoiden kartellit ja kohtuullistaisi maan hinnan ja yleisestikin asumisen hintaa.
Tosin puolueet menettäisivät korruptiotulonsa
Liian vanha:“Jotta asunnot sopisivat mahdollisimman monelle niin keskeinen ongelma eli kulku pitäsi olla mahdollsimman esteetön.”
No asuntojen ei tarvitse sopia mahdollisimman monelle. Niiden on sovittava riittävän monelle, että niistä saadaan hyvä hinta kun ne myydään. Markkinat huolehtivat tästä paremmin kuin byrokraatit.
“Portaaton kulku hissille, leveä ovi ja pari neliötä lisää wc-pesutiloihin ei ole mahdoton vaatimus”
No ei se toki ole mahdoton vaatimus samalla tavalla kuin ei ole mahdotonta, että jokaista huoneistoa varten velvoitetaan rakentamaan kaksi autopaikkaa. Kalliiksi se tietysti tulee ja olemme sen seurauksena köyhempiä.
“Eihän alle metrisestä ovesta saa nykyään sissän/ulos edes normaaleja huonekaluja/kodinkoneita ?”
Se, että huonekalut eivät mahdu sisään ei ole kenenkään muun kuin kuluttajan ongelma.
“Yksi suurimmista vammautumisen aiheuttajista on kaatuminen kotona ja eritasoisuus, ahtaat väylät etec edesauttavat sitä.”
En usko ilman todisteita, että ahtaat väylät aiheuttavat kaatumisia. Epäilen päinvastaista.
Voitaisiinko sinun mielestä tehdä niin, että jos haluaa asua asunnossa, jossa on tasoeroja, niin saisi vapautuksen terveydenhuollon kustannuksiin osallistumisesta ja joutuisi itse maksamaan oman terveydenhuollon kustannuksensa vai haluatko kontrolloida ihmisten elämää ihan vaan periaatteesta?
Minusta on ihan älytöntä, että ensin eduskunta päättä, että hei eristetään kuluttajat terveydenhuollon / koulutuksen / turvallisuuspalveluiden / jne. kustannuksista ja sitten tällä oikeutetaan kaiken maailman holhoavien lakien säätämistä.
Homman pitäisi mennä juuri päin vastoin, eli että jos huomataan, että tämän eristyksen seurauksena me joudutaan holhoamaan ihmisiä, niin eristykset on purettava ja ihmisille jätettävä vapaus elää niin kuin haluavat kunhan eivät haittaa muitten oikeutta samaan.
Siren:
Purkaminen on varmaan tulevaisuudessakin todella harvinaista.
Olen luultavasti väärässä eli täytyy niitä olla enmmän, mutta tietääkseni Helsingissä on viimeisen kymmenen vuoden aikana purettu kolme (3!) kerrostaloa. Ne pari Myllypurossa kaatopaikan päältä ja yksi 60-luvun nauhatoimisto Kalliossa. Talo kolmessa vuodessa tahdilla Helsingin kerrostalokanta ei uudistuu ennen seuraavaa jääkautta.
Tiedän ainakin kaksi tapausta (Laajasalossa ja Tampereen Kalevassa) joissa as oý on vakavasti harkinnut oman parkkitalolättänänsä korvaamista asuinrakennuksella. En ole seurannut, toteutuiko. Kummassakin tapauksessa autot mahtuisivat muuallekin. Ne vain olivat aikoinaan niin pyhiä että niille tehtiin oma talo.
Tiedän Martinlaaksosta ainakin yhden taloyhtiön jossa parkkipaikka on korvattu rakennuksella, ja sillä tulolla maksettiin remontteja, tämä on kai aika yleistä. Tuollainen kuvio vaan taitaa edellyttää että tontti on oma?
“Homman pitäisi mennä juuri päin vastoin, eli että jos huomataan, että tämän eristyksen seurauksena me joudutaan holhoamaan ihmisiä, niin eristykset on purettava ja ihmisille jätettävä vapaus elää niin kuin haluavat kunhan eivät haittaa muitten oikeutta samaan.
”
Somalia on hyvä esimerkki holhouksen täydellisetsä purkamisesta
Se, että huonekalut eivät mahdu sisään ei ole kenenkään muun kuin kuluttajan ongelma.
Jokainenhan voisi alka käyttä omia pituus-paino-ja vetomittoja. On pelkästään kuluttajan ongelma jos jokaisella bensa-asemalla on omat vetomitat ja kuluttaja joutuu selvittämään sen suhten kuluttajan omaan mittajärjestelmään. Samoin jos jokaisella kaupalla on oma mittajärjestelmänsä niin voi olla, että kulutajalla on vaikeuksia ymmärtää miten paljon hän on ostanut. Ainakin pitää olla omat mittavälineet matkassa
Tai jos tilaat sohvan omilla mitoillasi ja toimittaja toimittaa sen oman mitajärjestelmänsä mukaan.
Edellyttääkö kaavan muuttaminen välttämättä sitä, että koko alue rakennetaan kerralla uusiksi?
Vanhoissa keskustoissa saattaa olla samassa korttelissa matala puutalo ja korkeat kivitalot muilla sivuilla. Tonttijaon muutoksiakin voi tehdä vaiheittain. Onko estettä sille, että yhdellä tontilla on vanha 60-luvun pistetalo ja viereisellä uuden umpikorttelin puolikas? Puolikkaan voi sitten tulevaisuudessa täydentää kortteliksi, kun vieressä oleva talo on purettu.
Tekemällä muutokset vaiheittain alueelle ei tule kerralla liikaa uusia asukkaita, joten alueen väestörakenne säilyy tasaisempana. Vaiheittain tekemällä myös rakennuskannasta tulee todennäköisesti monipuolisempaa.
Liian vanha: “Jokainenhan voisi alka käyttä omia pituus-paino-ja vetomittoja. ”
Niin voisikin, mutta juuri kenenkään ei kannata. Pituus- ja painomittojen yhtenäisyys ei säily siksi, että niitä säädellään kansainvälisillä sopimuksilla.
Oviaukkojen leveyttäkään ei tarvitse säädellä sopimuksilla, koska rakennuttajien ei kannata rakentaa sellaisia ovia joista kuluttajat eivät saa huonekaluja sisään.
Kukaan ei ole ehdottanut tässä keskustelussa holhouksen täydellisestä purkamisesta. On ehdotettu, että jokainen ihminen saisi päättää itse onko valmis maksamaan invamitoitetusta asunnosta vai ei. Historiassa on lukuisia esimerkkejä, että tämän kaltaisen säätelyn puuttuminen ei johda sisällissotaan. (+Somalia ei ole esimerkki säätelyn purkamisesta, vaan siitä miten valtiovalta voi sortaa kansaansa niin paljon, että seurauksena on sota.)
Jussi: Ei edellytä. Kaavan voi muuttaa (mieluiten kokonaan luopua siitä) ja antaa markkinoiden päättää mitä puretaan tai rakennetaan ja millä aikataululla.
“Tiedän Martinlaaksosta ainakin yhden taloyhtiön jossa parkkipaikka on korvattu rakennuksella, ja sillä tulolla maksettiin remontteja, tämä on kai aika yleistä. Tuollainen kuvio vaan taitaa edellyttää että tontti on oma?”
Itse asiassa kaupunki maksaa täydennysrakentamiskorvausta vuokratontilla olevalle asunto-osakeyhtiölle, joka sallii lisärakentamisen tontilleen. Esim. Myllypurossa tällä hetkellä rakennetaan senioritaloa tällaisena täydennysrakentamishankkeena.
Ylipäänsä keskustelu puretaanko vai korjataanko on hiukan turhaa ainakin Helsingissä, kun on jo esimerkkejä mittavista peruskorjauksista. Linja on ilmeisesti siis jo valittu. Tämä keskustelu olisi pitänyt käydä 10 vuotta sitten.
Esim. Keski-Vuosaaressa kolmessa asunto-osakeyhtiössä, jotka ovat Pohjoismaiden suurimpia(yhteensä lähes 70 kerrostaloa) on jo tehty peruskorjaus tai tehdään parhaillaan peruskorjauksen viimeistä vaihetta eli putkiremonttia.
Toinen hyvä esimerkki on Jakomäki, jossa kaupungin kiinteistöjä on rempattu viimeiset kymmenen vuotta lähes 100 miljoonalla eurolla. Rempatut talot ovat aivan uuden näköisiä, siistejä tiiliverhoiltuja. Tässä vielä hesarin juttua urakasta.
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Jakom%C3%A4ki+ei+n%C3%A4yt%C3%A4+en%C3%A4%C3%A4+itselt%C3%A4%C3%A4n+-+eik%C3%A4+haluakaan/HS20080524SI3KA054d9
Artturi: Kaavan voi muuttaa (mieluiten kokonaan luopua siitä) ja antaa markkinoiden päättää mitä puretaan tai rakennetaan ja millä aikataululla.
Lähiöt näyttävät lähiöiltä, koska kaikki talot näyttävät samassa muotissa valetuilta. Jos kaavoituksella jätettäisiin uudistaminen markkinoiden huoleksi, saataisiin tätä lähiömäisyyttä rikottua. Kukin as oy uudistuisi itsensä näköiseksi — toki kaupunkisuunnittelun ja rakennusvalvonnan ohjaamana. Aluerakentamisesta siirryttäisiin lähemmäs as oy:n alkuperäistä ajatusta, josssa osakkaat rakentavat itselleen yhdessä talon.
Ei kai tämä vaatisi muuta, kuin linjauksen, että kaavan rak.oikeuden ja kerrosluvun ylittämistä alle 50%:lla pidetään vähäisenä, edellyttäen että talon runko on suunniteltu vähintään 100 vuoden käyttöiälle. 🙂
Kaavan puitteissa purkaa saa ja rakentaa samanlaisen tilalle. Siis jos ei ole suojelumerkintää.
“Elina ja Artturi: “Hisseistä vouhkaaminen” johtuu siitä, että neljännessä kerroksessa ilman hissiä on vaikea asua vauvan kanssa, ison koiran kanssa, nilkkansa nyrjäyttäneenä, iäkkäiden sukulaisten vieraillessa….”
Olen asunut vauvan kanssa kolmannessa kerroksessa ilman hissiä. Ei se vauva nyt niin paljon paina, että se nyt niin hankalaa olisi. Hankalampi on tahtoikäinen, joka haluaa kävellä raput itse, muttei oikein vielä osaa (Tosin tässä juuri nyt eräskin tahtoikäinen haluaa mennä alas seitsemännestä kerroksesta rappuja pitkin vaikka hissikin löytyisi) ja kaikkein hankalin tahtoikäinen, joka ei halua tulla ollenkaan sisään.
Oikeastaan ongelmallisinta on, jos terveys menee yllättäen, niin kuin tuonaikaiselle seinänaapurille oli käynyt. Kaiken muun lisäksi pitäisi vielä alkaa uutta asuntoa katsomaan, se voi olla turhan rankkaa.
Asun viidennessä kerroksessa ilman hissiä. Hissittömyys on harmittanut kun tulee väsyneenä matkoilta ja raahaa 20 kilon matkalaukkua. Silloin olisi kiva kun olisi hissi. Mutta kun kysyn itseltäni, maksaisiko 30 000 euroa siitä, että olisi hissi, virkistyn kummasti.
Isovanhemmat eivät oikein enää tule mielellään kylään. Joskus ajattelin kutsua valtuustoryhmän meille illan viettoon, mutta Kalle Könkkölän lähes sata kiloa painavan sähköpyörätuolin kantaminen muodosti esteen. Kalle ei ole enää valtuustoryhmässä, mutta ryhmän koko on kasvanut suhteessa asuntoomme liian suureksi.Ymmärrän pitkälle Kallen kantaa, että on väärin rakentaa maailmaa, johon hänellä ei ole pääsyä.
Jokaiseen uuteen asuntoon pitää nykyisin rakentaa invavessa. Minä en ole tämän määräyksen järkevyydestä ihan varma. Isossa asunnossa siitä ei ole haittaa, mutta yksiössä se tuntuu vähän kohtuuttomalta, koskja suuressa osassa noita vessoja ei koskaan käy pyörätuolipotilasta.
“Niin voisikin, mutta juuri kenenkään ei kannata. Pituus- ja painomittojen yhtenäisyys ei säily siksi, että niitä säädellään kansainvälisillä sopimuksilla”
Ilman sopimuksella vahvistettua metrin mittaa meillä olisi käytännsööä tuhansia metrin mittoja,jotka perustuisivat moneliseen määritelmään ja siten metrin pituus vaihetelisi suuresti .
Kannattaisi tutustua asioiden merkitysten erilaisuuteen ihmisten välillä niin ymmärtäisit ongelman
“(+Somalia ei ole esimerkki säätelyn
purkamisesta, vaan siitä miten valtiovalta voi sortaa kansaansa niin paljon, että seurauksena on sota.)”
Somaliassa ei ole valtiovaltaa ‚ei hallintoa , ei myöskään toimivaa lainsäädäntä, tuomioistuinta järjestyksenpitoa .
Siellä vallitse vapaa markkinatalous, jokainen voi järjestää elinolonsa sellaisiksi kuin haluaa
Ymmärrän pitkälle Kallen kantaa, että on väärin rakentaa maailmaa, johon hänellä ei ole pääsyä.
Voi jestas tätä humanismin määrää.. Pitääkö siis Kalle Könkkölän päästä Linnanmäellä vuoristorataankin? Inva-vaunu?
Kas, maailmaa ei voi rakentaan jokaiselle erityisryhmälle sopivaksi, ei esimerkiksi Elinan erityisryhmälle.
Elinallakin on omat erityistoiveensa ihan joka asian suhteen, mutta Elina on sopeutunut siihen, että ne eivät vain toteudu.
Aika pieni valtuustoryhmä muuten oli silloin, jos yhtä Kallea nyt ei ylös saada. Ehkä se olisi ollut Kallelle nöyryyttävää, mutta joskus täytyy nöyrtyä. Yhden Kalle Könkkölän takia tuskin Katajanokan taloihin tarvitsee rakentaan hissiä.
Holm, kiitos tiedosta, tuo täydennysrakentamiskorvaus oli minulle uutinen. Hyvä järjestely. Mitä suuruusluokkaa tuo on?
Olen huomannut, että täällä on saanut valtaa ajatussuunta, että rakennuttajilta ei saisi vaatia yleistä tason nousua. Tämä on väärin. Uuden kerrostaloasunnon perusominaisuuksiin pitää mielestäni kuulua
-lasitettu parveke, josta näkymä kauas ei lähitalon seinään
‑sauna (ikkunalla) ja kodinhoitotilat
‑paikka pesutornille ja astianpesukoneelle
‑joka seinällä sähköpistokkeita
‑useita tv-pistokkeita olohuoneessa, yksi tv-pistoke joka huoneessa
‑toimiva äänieristys
‑hissi
‑säilytystiloja ja kaappeja
‑avara pohja — ei pitkulainen
‑mielellään eteinen
‑pohja-ala min. 100 m² (kahdelle)
Lähinnä olisi kiva, jos löytyisi uusia asuntoja, joissa ei olisi:
- saunaa
— esteettömyyttä (eli metrin levyisiä keilaratoja joka nurkkaan)
— edellisestä johtuen vain yhtä mahdollista tapaa sijoitella asunnon huonekalut
“esteettömyyttä (eli metrin levyisiä keilaratoja joka nurkkaan)
— edellisestä johtuen vain yhtä mahdollista tapaa sijoitella asunnon huonekalut”
Tuota metrin esteetöntä kulkuväylää vaatii myös paloviranomainen aivan liikuntakykyisille tarkoitetuissa asunnoissa, joten ei väljyys suoraan liity vammaisuutenkaan.
Ongelma Suomessa on asuntojen pieni koko, suomalisethan asuvat tunnetusti ahtaasti, erityisesti Helsingissä
Osmo:“Ymmärrän pitkälle Kallen kantaa, että on väärin rakentaa maailmaa, johon hänellä ei ole pääsyä.”
Niin kyllä minäkin ymmärrän Kallen kannan, että hän haluaa muokata maailmasta omanlaisensa muiden rahoilla. En vaan voi hyväksyä hänen kantaansa, koska ei siitä tule mitään, että jokainen saa pakottaa muut ihmiset elämään haluamallaan tavalla. Parempi on antaa kaikkien elää kuten haluavat, kunhan eivät haittaa muiden oikeutta samaan.
Kun on muutaman vuoden kulkenut lastenvaunujen kanssa, osaa kyllä arvostaa Könkkölän&co työtä esteettömyyden hyväksi.
Pesukoneliitäntä on ihan järkevä vaatimus, mutta pesutornit (tarkoitetaan vissiin pyykinpesukone+kuivuri) yhdistelmää pitäisi kieltää. Ovat laskeskelleet, että jos pyykin kuivaa kuivurilla, voisi ympäristömielessä melkein samoin tein käyttää esimerkiksi kertakäyttövaippoja. Ei ihmisellä voi olla niin kiire, etteikö voisi odottaa yön yli pyykin kuivumisen kanssa.
Riitalle:
Kun olet ilmeisesti insinööri, laskepa sähkölämmitteisessä talossa talvella, kumpi kuluttaa enemmän sähköä, pyykin kuivaaminen narulla (vesi haihtuu ilmaan ja jäähdyttää asuntoa haihtumislämmön verran) pyykinkuivaajaan, jossa vesi tulee ulos kuumana vetenä. Asetelma tietysti muuttuu, jos toisaalta päädytään käyttämään ilmankostuttajaa.
pyykin kuivaamisesta:
Eikös kuivuri vaihtoehdossa puhalleta lämmitetty kostea ilma pihalle ja narulla kuivattaessa viilentynyt kostea ilma pihalle (siis jos kuivataan narulla kylppärissä)
edelliseen vielä… jos ilmanvaihdossa on lämmönvaihdin, tilanne on ei.
Riitta: Meillä pyykinkuivaus rumpukuivaimella on suoraan pois talon suorasta sähkölämmittämisestä. Annatko lähteen, jossa sanotaan rumpukuivauksen olevan energiasyöppöä?
Itse asiassa olen pohjakoulutukseltani matemaatikko (tekniikan alalle tuli ajauduttua jatko-opintovaiheessa, muttei niistä tiedoista ole tässä apua), mutta nuo laskelmat taitavat kääntyä narukuivatuksen hyväksi ihan sillä, että pyykkiä pestään ja kuivatetaan myös lämmityskauden ulkopuolella.
Kuivuri myös kuluttaa pyykkiä. Lasteni vaippaharsot ovat vielä melkein kuin uusia, mutta kaverilta tulleet ja kuivurilla kuivatut ovat niin kuluneita, että se vaikuttaa imukykyynkin. Varsinkin lastenvaatteiden ja ‑vaippojen kohdalla sekin on ympäristökysymys, kuinka monta pesukertaa ne kestävät.
“Holm, kiitos tiedosta, tuo täydennysrakentamiskorvaus oli minulle uutinen. Hyvä järjestely. Mitä suuruusluokkaa tuo on?”
Täydennysrakentamiskorvausta maksetaan vuokratonttien osalta nykyisin seuraavien periaatteiden perusteella.
Kiinteistölautakunnan 13.12.2005 (770 §) hyväksymien kaupungin vuokratonttien lisärakentamiselle asetettujen soveltamisohjeiden
mukaan kaupunki maksaa vuokralaiselle 1/3 kaavoituksen vuokratontilla tuomasta kohtuullisesta nettoarvonnoususta.
Lisärakennusoikeuden arvosta vähennetään ensin ns. korvausinvestointikustannukset. Rakennusoikeuden hinnan määrittelyn
lähtökohdaksi otetaan kunkin alueen kohtuullinen hintataso.
Myllypuron tapauksessa maksettu korvaus oli hiukan yli 200.000 euroa. Mielestäni ihan hyvä korvaus ottaen huomioon, että naapuriin tulee asumisoikeusasuntoja senioreille. Eli rauhallisia naapureita olettaisin.
Ups, luin huolimattomasti, kysymyksessä luki jo se “talvella”.
Elina, en epäile yhtään etteikö satakiloista sähköpyörätuolia tarvittaessa kannettaisi vaikka mihin. En kumminkaan ehdoin tahdoin haluaisi olla sellaista viidenteen kerrokseen raahaamassa. Vielä vähemmän haluaisin päästää äijäporukan kantamaan arvokasta laitetta rappukäytävässä kostean illan jälkeen.
Riitta, yksi syy niihin kuivausrumpuihin on rajallinen tila pyykin kuivaukseen. Myönnän omistavani, ja tunnen tästä syyllisyyttä. Eräälle insinöörikaverille puolustauduin että ostin semmoisen mallin jossa on erinomainen hyötysuhde, johon hän tokaisi purevasti että miten hyödyttömällä laitteella voi olla hyötysuhde?
Jotenkin noi pesulaitteet olisi hyvä saada yhdistettyä kaukolämpöön Pyykinpesukoneelle tuota on kuulemme joskus jopa tehty, mutta koneet on suunniteltu sillä oletuksella että sisään tuleva vesi on kylmää. Joku UPO voisi kehittää sellaisen Helsinki-mallin.
Toisaalta, jos ei ole isoa liutaa kakaroita, niin semmoinen keksintö kuin kodinhoitohuone on taloudellisesti absurdi. Oletetaan kuuden neliön tila Helsingissä. Ostohinta noi 20 000 euroa, sanotaan 1 000 vuosikuluna, vastikkeet noin 250 euroa vuodessa. Koneet ehkä 200 vuodessa. Remontoidaan 10 — 20 vuoden välein, 300 vuodessa. Sähköt noin 150. Vuosikustannus siis 1 900 euroa. Pesula pesee tuohon hintaan esimerkiksi puoli tonnia kilopyykkiä (vuodevaatteet, alusvaatteet, tms.)
Samulille:
Minulla ei ole sen kummempaa lähdettä kuin näkemäni laskelmat kestovaippojen ympäristökuormituksesta ja siitä käyty (netti)keskustelu: joidenkin tutkimusten mukaan eivät olisi ympäristölle kertakäyttövaippoja parempia, mutta niissä laskelmissa on oletettu pesu 90 asteessa ja rumpukuivaus.
Eikö moderneissa taloyhtiöissä ole enää pyykinkuivatustilaa alakerrassa tai vintillä?
Rumpukuivain on hyödytön ja typerä laite, jos sitä käyttää kaiken pyykin kuivaamiseen, mutta erittäin hyödyllinen, jos jokin tekstiili pitää saada nopeasti kuivaksi. Tilanteita, joissa näin käy, kyllä syntyy toisinaan.
Lisäksi talvisaikaan on vähän vaikeaa kuivata isoja lakanoita missään narulla. Ainakaan omakotitalossa.
Ei tarvitse olla insinööri: kuivuri vie moninkertaisesti sähköä verrattuna narukuivatukseen.
Riitan esiin ottama näkökulma on ekologisesti relevantti. Kuivuri kuluttaa vaatteet käyttökelvottomiksi hyvinkin nopeasti. Tavallisen puuvillapaidan elinikä näppituntumalla puolittuu.
Ehkä vähän asian vierestä, mutta havaintoni on, että vaatteita, pyyhkeitä, lakanoita ym. pestään perheissä aivan järjettömän usein. Täysin hikoamattomienkin pikkulasten puserot heitetään pyykkiin rutiininomaisesti päivän päätteksi. Minä laitoin lapsen vaatteen pesuun vasta kun se oli näkyvästi likainen.
Lasten lakanoita on aivan turha vaihdella viikon tai edes parin viikon välein. Samaa kylpypyyhettä voi myös aivan hyvin käyttää kolme, neljä päivää.
Ihmeellinen ylihygienisyys on saanut vallan. En ihmettele, että allergiat ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet.
Elinan ei tarvitse olla insinööri, mutta lukion fysiikkaa kannattaisi osata. Sisätiloissa kuivatettuna haihtumisenergia otetaan talon pattereista. Kun kuivain palauttaa veden nesteenä, se käyttää periaatteessa energiaa paljon vähemmän, mutta käytännössä asia voi olla toisin, jos rumpukuivaimen taloon puhaltama lämpö menetetään jotenkin.
Riitalle,
En minäkään halua olla raahaamassa Kalle Könkkölää pyörätuolineen viidenteen kerrokseen jugendtalon korkeassa portaikossa. Tässä kohden samaa mieltä.
Mutta jos kovasti haluaisin, että anoppini ja Kalle Könkkölä vierailisivat luonani, niin muuttaisin näille toiminnoille edullisempaan huoneistoon.
Osmo on aivan vapaaehtoisesti ostanut asunnon hissittömän talon viidennestä kerroksesta tietäen, etteivät hänen ja vaimonsa vanhemmat siitä ajankohdasta ainakaan nuorru ja Könkkölänkin ihmeparanutuminen on verraten epätodennäköinen.
Osmolla oli mahdollisuus valita myös hissillinen talo Helsingissä.
Edelleen olen sitä mieltä, että yhtään verosenttiä ei tule laittaa hissien rakentamiseen yksityisiin asunto-osakeyhtiöihin. Jos joku taloyhtiö sen ihan omilla rahoillaan tekee, niin mitäs minulla on siihen nokan koputtamista.
Ei mitään muuta kuin, että uskon sen vaikuttavan kansanterveyteen epäedullisesti.
Sillä lukion fysiikalla ton just laskinkin. Ei muita fysiikan opintoja sen jälkeen.
Mut laske sit itse, kun noin fiksu olet.
(perskule…)
Työtehoseuran selvitys:
Energiaa kului eniten, kun pyykki kuivattiin kuivauskaapissa: 2,2–3 kWh sähköä. Kuivausrummun energiankulutus oli 2,1 kWh. Narulla kuivattamisen laskettiin kuluttavan 1,4 kWh lämpöenergiaa. Laskelmissa oletettiin pyykin jäännöskosteudeksi 65 prosenttia.
Näitä lukemia tietysti muuttaa paljon pyykinkuivatuspaikka. Omakotitaloissa ainakin pyykki kuivataan pihalla suuren osan vuodesta. Kerrostaloissakin esikaupunkialueilla on pyykkinarut taloyhtiön puolesta ja parvekettakin voi käyttää. Kuivausrumpukin voi sijaita hyvin tai huonosti.
Mutta entäpä minun tapani kuivattaa lempihousut hiustenkuivaajalla? Mitähän se mahtaa kuluttaa?
Asumme uudehkossa talossa, ei tosin missään matalaenergiatalossa. Kumminkin, lämpöpatterit ovat viileinä melkein vuoden ympäri, aivan tiukimpia pakkaspäiviä lukuunottamatta. Lämpöä tulee riittävästi kodinkoneista, valaistuksesta, asukkaista, rättipattereista, ilmanvaihto ottaa lämpöä talteen. Mitenkäs Osmo-insinööri laskee vaatekuivurin energiataseen koko vuodelle?
Kysymys koski siis sähkölämmitteistä taloa talvella. Se ei päde lainkaan esimerkiksi kaukolämpöalueella.
Hissimarkkina on kartelli ja hissin huolto on monopoli. Ei kiitos.
Jos tuo “kuivuri lämmittää” ‑argumentti on validi, niin siinä on taas yksi syy käyttää kestovaippoja, vaikka kuivaisikin vaipat kuivurilla. Siis ainakin kylmällä sadekaudella, jolloin narukuivatus kestää ja ilmankostutinta ei tarvita.
Yksi kerrostalojen turha energiasyöppö on muuten kylmäkellari. Hurjasti tilaa pidetään kylmänä, vaikka nykyään enää harva syksyn sadon oman talon kellariin varastoi. Eräänkin naapurin hillopurkeissa näkyy olevan päiväys 90-luvun puolelta. Itse talvehditan siellä pelargoniani, joiden taimet maksoivat aikoinaan huomat 2,50 euroa kappaleelta.
Työtehoseura on näitä pyykin kuivauksia tutkinut. Rumpukuivaus vie enemmän energiaa kuin narukuivaus sisällä, mutta ero ei ole dramaattinen.
Esimerkiksi 3 kg pyykkiä, jolloin narukuivaus kuluttaa 1,4 kWh ja rumpukuivaus 2,1 kWh.
Lähde: http://www.tts.fi/kodinenergiaopas/pyykkays/kuivaus.htm
käytännössä asia voi olla toisin, jos rumpukuivaimen taloon puhaltama lämpö menetetään jotenkin.
Käytännössä käy niin että kuivain lämmittää pienen kylppärin saunaksi. Eli ongelma tässä, kuten muidenkin laitteiden hukkalämmössä, on kohdentuminen.
“En vaan voi hyväksyä hänen kantaansa, koska ei siitä tule mitään, että jokainen saa pakottaa muut ihmiset elämään haluamallaan tavalla. Parempi on antaa kaikkien elää kuten haluavat, kunhan eivät haittaa muiden oikeutta samaan.”
Ei noita kerrostaloja ole suunniteltu kenellekään henkilökohtaisesti eli eli hyvin harva voi aidosti valita sopivaa asuntoa.
Kun talo on käytössä monta sukupolvea, muuttoliikkeen vuoksi yhdessä asunnossa on sadan vuoden kuluessa kymmeniä asukkaita niin ei voida puhua yksilöllisestä valinnasta.
Kun asuntorakentaminen on keskittynyt muutamalle suurelle toimijalle, jotka tekeveät samanlaisia standardiasuntoja vaihtoehtomahdollisuuksista huolimatta niin missä se todellinen valinanvapaus on ?
Kun muutin Helsinkiin kiersin n 1000 asuntoa ja kyllä ne Kepulandiaan verrattuna ovat aika surkeita kopperoita ja samanlaisia, ei mitään yksilöllistä
Voi vitsi kun lukee näitä kommentteja niin ei voi kuin ihmetellä, miten vähän mukavuuksia kerrostaloihin halutaan. Monille täällä sopisi hyvin joku kerrostaloasunto ilman mitään mukavuuksia. Eikö sillä elintasolla ole mitään merkitystä.
Olen mielessäni pyöritellyt tuota Elinan kansanterveys&arkiliikunta ‑argumenttia. Olen periaatteessa samaa mieltä: vaikka raput olisivat, niin kummasti sitä tulee mentyä hissillä, jos sellainen on.
Oman asunnon voi ostaa hissittömän talon yläkerrassa sillä riskillä, että joutuu joskus sen myymään pois, mutta entä asunnon vuokraaminen vapailta markkinoilta. Onko esteettömiä vuokra-asuntoja kysyntään nähden tarpeeksi markkinoilla. Voisivatko esteettömyysvaatimukset olla siinä mielessä perusteltuja, että näin esteettömien asuntojen vuokrat eivät nouse kohtuuttomiksi?
“Mutta entäpä minun tapani kuivattaa lempihousut hiustenkuivaajalla? Mitähän se mahtaa kuluttaa?”
Ai tätä tekevät muutkin…? Tosin aika harvoin täytyy tähän turvautua.
Mites muuten, hiustenkuivaajan käyttö vs. antaa hiusten kuivua itsekseen? Kalju taitaa olla ympäristöystävällisin valinta. 😉
Ja asunnon valintaan vaikuttavat muutkin seikat kuin asunnon wc:n oven leveys. Hintaankin vaikuttaa enemmän sen sijainti kuin wc:n koko ja sen ovi .
Ihminen valitsee asunnon myös sijaintinsa suhteessa työpaikkaan , palveluihin, harrastuksiin ‚kulkuväyliin, parkkipaikkoihin.
Kun nämä kaikki ostopäätökseen vaikuttavat tekijät huomioidaan niin tuolla wc:n koolla ja wc:n ovella ei ole mitään väliä.
Juha,
Haittaako se jotenkin sinua, jos minä en halua asuuntooni saunaa?
Miksi “elintason” pitäisi merkitä jotain samaa minulle kuin sinulle.
Luettelemasta listastasi minä en kaipaa kuin hyvää äänieristystä ja säilytystiloja. En todellakaan halua sataa neliömetriä siivottavaa kahdelle ihmiselle.
Minä kaipaan kunnon pihoja ja hyvät ulkoilualueet. Se on minulle elintasoa.
Minä en vaadi sinua niitä kaipaamaan. Hanki mieleisesi asunto, nuo mainitsemasi kriteerit aivan varmasti täyttyvät monessakin yhtiössä.
Minäkin olen hankkinut mieleiseni… ei saunaa!
Riitta:“Onko esteettömiä vuokra-asuntoja kysyntään nähden tarpeeksi markkinoilla. ”
On, koska hinta muuttuu siten, että kysyntä ja tarjonta ovat suunnilleen tasapainossa.
“Voisivatko esteettömyysvaatimukset olla siinä mielessä perusteltuja, että näin esteettömien asuntojen vuokrat eivät nouse kohtuuttomiksi?”
Eivät, koska esteettömyysvaatimukset nostavat kaikkien asuntojen hinnat kohtuuttomiksi.
Kuuntelen juuri Kauppakorkeakoulun kouluttajan luentoa, Hänen tasutansa on kiinteistövälityksessä.
Kiinteistökaupassa 70 % on tunnetta ja se loppu on pankin sanelemaa järkeä.
Sama koskee autokauppaa ja montaa muuta ulkoisen arvonmitan tunnuksen täyttävää statuksen
Voe voe näitä elintasojuttuja. Kerronpa että lakanat kuivuvat oikein hyvästi taiteltuina niin, että ne mahtuvat metrin levyiselle pyykinkuivaustelineelle, joka on suht korkea niin ettei enää pituussuuntaan tarvitse taitella.
Muutenkin luen silmät pyöreinä, miten sähköllä käyvät asumiskoneet (=uudet omakotitalot) ja sähköllä käyvät kodinhoitokoneet ovat hävittäneet mielikuvat koneettomasta elämästä. Me ei omassa elämässämme edes huomata että kärsittäis puutteista kun ei ole vaikkapa sitä pyykinkuivuria. (Makkariin on vauvansänkyä varten arkkitehti piirtänyt alkovin, johon tuo korkea kokoontaitettava pyykinkuivausteline hyvin mahtuu ja on poissa näkösältä. Kuumien lämpöpattereiden kuivattamaan vuodenaikaan (eli talvisin) pyykit toimivat erinomaisina ilmankostuttajina — eivätkä ne kesälläkään ole meidän huomaamiamme haittoja aiheuttaneet.)
Minusta on turvallista tuntea että elämä ei heti tule mahdottomaksi vaikka tulisi sähkökatko. Mutta turvallisuudentunteensa kullakin, tietysti.
Toisaalta en minäkään rupeaisi kakkua vatkaamaan muulla kuin sähkövatkaimella. On siinä kuitenkin se ero, että kakun vatkaaminen käsin on hikistä ja voimaa vaativaa hommaa, mutta pyykin kuivumisen odottelu ei. 😀
Anna-Liisa:
“Minusta on turvallista tuntea että elämä ei heti tule mahdottomaksi vaikka tulisi sähkökatko. Mutta turvallisuudentunteensa kullakin, tietysti.”
Kyllä se ainakin talviaikaan Suomessa (kerrostalossa) elämä aika vaikeaksi käy jos sähkö pitemmäksi aikaa katkeaa. Käytännöllisesti katsoen kaikki kerrostaloasuntojen lämmitys nimittäin pysähtyy jos sähköä ei ole. Hassua on, että tällä palstalla paljon parjatut uudet suorasähkölämmitteiset omakotitalot varmaan selviäisivät parhaiten pitkäaikaisesta sähkökatkosta. Niissä kun yleensä on hyvä lämmöneristys ja täydennyslämmityksenä varaava takka tai vastaava.
Pekka, joo tiedän että kaupunkielämä tulisi sähköttä mahdottomaksi. Joku sanoi että pahin ongelma olisi jätevesi, jota ei saataisi mihinkään. Tarkoitinkin asian periaatteellista puolta, sitä että ihmiset pitävät itsestään selvänä sitä että kaikki, siis KAIKKI, hoidetaan sähköllä toimivalla koneella, jopa pyykin kuivaaminen (tuntuu että se symboloi minulle koko homman hulluutta).
Liian vanha: “Somalia on hyvä esimerkki holhouksen täydellisetsä purkamisesta”
Pohjois-Korea lienee esimerkki täydellisestä holhouksesta. Optimi löytynee jostain niiden välistä. Jos Suomi ei ole vielä ihan optimin kohdalla, onk0 syytä liikahtaa vähän Somaliaan päin vai pohjois-Koreaan päin?
Aiemmasta kerrostalon vaatimuslistasta unohtuivat
1- huonekohtaiset termostaatit ja lämpötilan säätö
2- kesällä ilmastointi
3- lasitettu parveke jossa infrapunalämmitin
4- riittävät parkkipaikat. Joskus yhteisparkkimisessa on ollut ongelmia, kun jotkut hylkäävät autojaan sinne.
Huomaan kyllä, että tätä palstaa lukevat tykkäävät kerrostaloasumisesta ilman mukavuuksia. Karvalakkimalli miellyttää näemmä enemmän. Mutta minulle kaikki mukavuudet, kiitos, sähköllä tai ilman.
Mikko Kiviranta: Somalia ei ole hyvä esimerkki holhouksen puutteesta, koska sieltä puuttuvat ilman holhousta länsimaissa syntyneet instituutiot, jotka pitävät yllä sosiaalista järjestystä.
” Somalia ei ole hyvä esimerkki holhouksen puutteesta, koska sieltä puuttuvat ilman holhousta länsimaissa syntyneet instituutiot, jotka pitävät yllä sosiaalista järjestystä”
Eivät ne instituutiot ole tyhjästä syntyneet vaan jonkun intressiä ajaamaan .
Ei täydellisessäö markkinataloudessa mitään instituutioita tarvita. Turvallisuusongelman vpalveluita, omistusoikeuden voi turvata omistuspalveluilla.
Somalsiaa tämä on mahdollsiat, Suomessa valtiolla on näihin monopoli
Kokonainen lähiöalueen rakentaminen uudelleen voitaisiin aloittaa Siltamäestä. Empiirisesti havainnoiden aivan uskomattoman alhaisella tehokkuudella rakennettu lähiö: 2–3 kerroksisia, halvan oloisia elementtikerrostaloja kaukana toisistaan.
Uudelleen rakentamista puoltaa ainakin: Siltamäki on tulossa peruskorjausikään, kaavassa voidaan mahdollistaa lisäkerrokset ja rakentamista voidaan tiivistää huomattavasti. Korkeampaan tehokkuuteen päästäisiin luultavasti jo paritaloilla.