Kuukausi: syyskuu 2009

Moni on kom­menteis­sa pur­nan­nut työt­tömien pakol­lista aktivoin­tia. Esimerkik­si nim­imerk­ki Liian van­ha kut­suu sitä orjatyök­si. Kahdek­sal­la eurol­la päivä pitää men­nä töihin.

Jär­jestelmän logi­ik­ka on, että työt­tömyysko­r­vaus­ta vas­taan pitää osal­lise­t­ua mah­dol­liseen työvoimapoli­it­tiseen koulu­tuk­seen tai kuntout­tavaan työ­toim­intaan.  Tästä mak­se­taan työ­markki­nat­uen päälle kahdek­san euroa päivässä eli siis 25,63 + 8  = 33,63 €/päivä.

Onko pakkoak­tivoin­ti aiheel­lista? Jat­ka lukemista “Aktivoin­tia ja orjatyötä”

En ole kovin paljon aikaa uhran­nut Itämeren kaa­suputkelle, kun en ole siitä miltään osin päättämässä.

Olen ymmärtänyt, että put­ki olisi paljon halvem­pi ja ympäristönäköko­h­tien osalta tur­val­lisem­pi vetää maitse Balt­ian maid­en kaut­ta. Latvi­as­sa tiet­tävästi olisi jo valmi­ik­si suuria luo­lia kaa­su­varas­toik­si, joi­ta voitaisi­in käyt­tää tasaa­maan kulu­tuk­sen vai­htelu­ja. Syy siihen, että val­i­taan kalli­impi vai­h­toe­hto meren­po­h­jaa pitkin, on puh­taasti poli­it­ti­nen. Ei halu­ta, että mikään val­tion pääsee väli­in säätelemään kaa­sun kulkua. Näin olen asian ymmärtänyt.

Mut­ta eikö meren poh­jas­sa kulke­va put­ki ole help­po katkaista? Sehän on kuin tar­jot­timel­la. Yksi tarkasti suun­nat­tu syvyyspom­mi ja se on siinä.Myös mal­la kulke­va put­ki on help­po räjäyt­tää poik­ki, mut­ta se on myös help­po kor­ja­ta.  Kaa­suput­ki suo­ras­taan imee ter­ror­is­te­ja Itämerelle.

Luet­tuani juuri Leena Lehto­laisen Henki­var­ti­jan, mieleen tulee sekin, että myös muiden ener­giakaup­pi­aiden kannal­ta voisi olla onnen­potku, jos put­ki vahin­gos­sa katkeaisi.

Mitenkä Venäjä aikoo putken­sa tur­val­lisu­ut­ta vartioida?

Kaupung­in­jo­hta­ja Jus­si Pajunen on sanonut kan­tanaan, ettei Helsin­ki enää tarvitse San­ta­ham­i­naa asun­tokäyt­töön, kos­ka on tuo Öster­sun­dom. Kokoomuk­sen suun­nas­ta on san­ot­tu samaa myös Malmin virk­istyslen­to­ken­tästä. Myös sinne aiot­tu rak­en­t­a­mi­nen mah­tuu Sipooseen.  Täl­laista logi­ikkaa on yleen­sä kuul­tu kom­mu­nistien Yrjö Hakaselta.

San­ta­ham­i­naa ei tarvi­ta rak­en­tamiseen välit­tömästi, eikä se olisi välit­tömästi saatavis­sakaan. Sen vuoro olisi joskus vuon­na 2025.

Täl­laiset asi­at ovat kaupunki­rak­en­teen ja liiken­teen kannal­ta olen­naisia. Jos 20 000 asun­toa jätetään San­ta­ham­i­naan rak­en­ta­mat­ta, ne eivät toteudu toisek­si parhaalle alueelle, kos­ka se raken­netaan joka tapauk­ses­sa. Net­tomääräis­es­ti tuo rak­en­t­a­mi­nen sirot­tuu kehyskun­ti­in kah­den auton kult­tuuri­in. Jos se tuot­taa viisi­tuhat­ta noin 40 kilo­metrin automatkaa päivässä ja 250 päivänä vuodessa, soti­laiden mukavu­u­den­halu mak­saa meille 50 miljoon­aa ajoneu­vok­ilo­metriä vuodessa.

Öster­sun­domin alueelle mah­tuu min­un mielestäni noin 20 000 asukas­ta. Tämä ei vas­taa edes yhden vuo­den kaavail­tua asun­to­tuotan­toa Helsin­gin seudul­la. Voimme tietysti esit­tää mielip­iteitä siitä, pitääkö niin mon­en saa­da muut­taa Helsin­gin seudulle, mut­ta tois­taisek­si ei ole näkyvis­sä muut­to­halu­jen tyre­htymistä. Jos väkeä pakkau­tuu näille main, minus­ta olisi hyvä, että he tuli­si­vat mielu­um­min lähelle ja joukkoli­iken­teen var­teen kuin kauas ja tunki­si­vat sit­ten autoi­neen Helsinki­in.   Jat­ka lukemista “San­ta­ham­i­na ja Östersundom”

(Kir­joi­tus on julka­istu K‑kauppiaiden Kehit­tyvä Kaup­pa ‑lehdessä)

Johdin ympäristömin­is­ter­iön suurmyymälä­työryh­mää run­saat kak­si­toista vuot­ta sit­ten. Sil­loin huole­namme oli hyper­mar­ket­tien kiihtyvä perus­t­a­mi­nen kaupunkien ulkop­uolelle. Vuon­na 1997 valmis­tuneessa mietinnössä koros­timme, että kau­pan mah­dol­lisim­man mon­en pitäisi päästä kaup­paan kävellen. Yli 2000 neliön suurmyymälöi­den perus­tamista esitet­ti­in vaikeutet­tavak­si. Jälkikä­teen ajatel­tuna kiis­te­ly 2500 neliön ja 2000 neliön välil­lä tun­tuu jopa huvit­taval­ta, kun nyt kiis­tel­lään sato­jen tuhan­sien ker­rosneliöi­den kauppakeskuksista.

Emme vas­tus­ta­neet suuria myymälöitä sinän­sä, vaik­ka sel­l­ais­takin henkeä ajas­sa liikkui. Vas­tus­timme niiden rak­en­tamista taa­jamien ulkop­uolelle. Emmekä vas­tus­ta­neet yksin Euroopas­sa. Samaan ongel­maan oli herät­ty monis­sa mais­sa ja niis­sä oli päädyt­ty huo­mat­tavasti ankarampi­in rajoituk­si­in kuin mitä me esitimme. Suomen oloi­hin ei ehkä olisi sopin­ut määräys, jon­ka mukaan kau­pan suuryk­siköitä saa perus­taa vain raideli­iken­teen äärelle. Jat­ka lukemista “Pelti­halle­ja pel­lol­la vai kaup­paku­jia keskustoissa?”