Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on sanonut kantanaan, ettei Helsinki enää tarvitse Santahaminaa asuntokäyttöön, koska on tuo Östersundom. Kokoomuksen suunnasta on sanottu samaa myös Malmin virkistyslentokentästä. Myös sinne aiottu rakentaminen mahtuu Sipooseen. Tällaista logiikkaa on yleensä kuultu kommunistien Yrjö Hakaselta.
Santahaminaa ei tarvita rakentamiseen välittömästi, eikä se olisi välittömästi saatavissakaan. Sen vuoro olisi joskus vuonna 2025.
Tällaiset asiat ovat kaupunkirakenteen ja liikenteen kannalta olennaisia. Jos 20 000 asuntoa jätetään Santahaminaan rakentamatta, ne eivät toteudu toiseksi parhaalle alueelle, koska se rakennetaan joka tapauksessa. Nettomääräisesti tuo rakentaminen sirottuu kehyskuntiin kahden auton kulttuuriin. Jos se tuottaa viisituhatta noin 40 kilometrin automatkaa päivässä ja 250 päivänä vuodessa, sotilaiden mukavuudenhalu maksaa meille 50 miljoonaa ajoneuvokilometriä vuodessa.
Östersundomin alueelle mahtuu minun mielestäni noin 20 000 asukasta. Tämä ei vastaa edes yhden vuoden kaavailtua asuntotuotantoa Helsingin seudulla. Voimme tietysti esittää mielipiteitä siitä, pitääkö niin monen saada muuttaa Helsingin seudulle, mutta toistaiseksi ei ole näkyvissä muuttohalujen tyrehtymistä. Jos väkeä pakkautuu näille main, minusta olisi hyvä, että he tulisivat mieluummin lähelle ja joukkoliikenteen varteen kuin kauas ja tunkisivat sitten autoineen Helsinkiin.
Helsinki kaavaili aikanaan esittäessään Lounais-Sipoon liittämistä Helsinkiin isompaa aluetta aina Sipoonjoelle asti. Kun tästä sitten saatiinkin vain puolet, aluksi arvioitiin, että alueelle mahtuisi noin 20 000 asukasta. Nyt suunnittelijoille on kuitenkin annettu ohje mahduttaa alueelle 30 000 asukasta. Tämä on huono juttu, koska silloin joudutaan uhraamaan merkittäviä luontoarvoja. Samalla rakennettava alue muuttuu kapeasta nauhakaupungista leveäksi, jolloin se ei enää ole joukkoliikenteellä kunnolla hoidettavissa. Rakennetaankin siis autokaupunkia.
Minusta kunnanrajoista riippumatta pitäisi toteuttaa alkuperäinen kapea nauhakaupunki metron varassa Östersundomiin yhteistyössä Sipoon kanssa ja jättää Natura-alueet ja Sipoonkorpi rauhaan. Asukkaista pienempi osa tulee Helsingin alueelle, mutta tällä ei ole niin suurta merkitystä.
Puolustusvoimat ovat ryhtyneet invaasioon säilyttääkseen mukavat työpaikkansa muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustasta. On myönnettävä, että minäkin puolustaisin tuollaista mukavuutta, jos kyse olisi minun työpaikkani sijainnista. Mutta Santahamina on nyt skandaalimaisen huonossa käytössä, sillä ei sillä enää maanpuolustuksellista merkitystä ole.
Nyt on pantu peliin saaren luontoarvot. Kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu, everstiluutnantti Jarmo Nieminen, on tehnyt todella upean kirjan Santahaminasta, jota suosittelen lämpimästi. Amatöörivalokuvaajana olen erityisen kateellinen hänen loistavista heinäsirkka-kuvistaan, mutta niin hienoja kuin nuo kuvat ovatkin, ne eivät riitä perusteeksi karkottaa 20 000 potentiaalista asukasta jonnekin Jumalanselän taakse.
On suorastaan söpöä, että kokoomus on nyt herännyt näin innokkaasti varjelemaan luonto-arvoja, mutta eikä niitä pitäisi varjella myös Sipoonkorvessa, joka aiotaan panna matalaksi? Mistä tällainen valikoivuus innostumisessa luontoarvoihin?
Santahaminassa on paljon arvokasta rakennuskantaa ja sen eteläosat ovat myös todella hienoa luontoa. Juuri siksi siitä saa hienon asuinalueen. Vanhaa kantaa voi yhdistellä uuteen samaan tapaan kuin Katajanokalla. Eteläkärki jätetään tietysti rakentamatta. Sotilaat ovat jo pilanneet niin suuren osan saaresta, ettei rakennettaessa jouduta pilaamaan enää enempää.
Vaikka rakentaminen ei luontoa uhkaa, kuluminen tietysti uhkaa. Nythän saari on helsinkiläisiltä suljettu. Kun se rakennetaan – taikka muutettaisiin sellaisenaan virkistysalueeksi – tietysti suurempi kävijämäärä häiritsee joitakin arkoja lajeja. Luonnon säilyttämiseksi tarvitaan myös jokamiehen oikeuden ulkopuolelle jätettyjä luonnonpuistoja, mutta niiden paikka ei minusta ole ydinkeskustan tuntumassa.
Siispä:
Östersundom on rakennettava kapeampana, vaikka sinne mahtuukin vähemmän ja ulotettava nauhakaupunki pitkälle Sipoon puolelle yhdessä Sipoon kunnan kanssa.
Santahamina on saatava asuinkäyttöön joskus vuoden 2025 tienoilla. Sen liikenne hoidetaan raitiovaunulla Kruunuvuorenrannan kautta.
Matkalla niin Santikseen kuin Östersundomiin voi matkan varrelle osua Viikin peltoaukeat. Olen jotensakin ymmärtänyt nämä vihreiden leikkikentäksi, miksei näitä rakenneta ennen invaasioita itään?
Veikkaan, että Helsingissä tehokkaan rakentamisen suurin yksittäinen este on talojen korkeutta ohjaavat määräykset. Sitä paitsi pilvenpiirtäjät ovat tyylikkäitä ja viestivät elinvoimaisesta kaupungista — kunhan eivät ole juntisti rakennettu ihan rantaan tai yksittäisinä taloina sinne tänne.
”Mutta Santahamina on nyt skandaalimaisen huonossa käytössä, sillä ei sillä enää maanpuolustuksellista merkitystä ole. ”
En ole mikään suuri sotastrategi, mutta käsittääkseni Santahaminan varuskunta on lähin varuskunta Helsingin keskustasta katsoen. Lisäksi tietääkseni siellä koulutetaan ennen kaikkea kaupunkisodankäyntiin erikoistuneita sotilaita, jotka tietenkin ovat Helsingin puolustukseen kaikkein soveltuvimpia.
Kun nyt maanpuolustukselliset uhkakuvat ovat muuttuneet itärajan yli vyöryvistä massiivisista neuvostotankkilaumoista strategisiin iskuihin, niin ainakin maallikosta tuntuisi tyhmältä poistaa juuri tällaisten iskujen torjunnan kannalta tärkein varuskunta. Santahaminan varusmiehet ovat ne, jotka ensimmäisinä olisivat paikalla, jos joku yrittäisi jollain maahanlaskujoukolla tai vastaavalla lamauttaa Suomen poliittisen johdon.
Mutta kuten alussa sanoin, en ole sotastrategi, joten asioita paremmin tietävät korjatkoon sen, onko noin lähellä pääkaupungin keskustaa sijaitsevalla varuskunnalla mitään sotilaallista merkitystä.
”Rakennetaankin siis autokaupunkia.” Ha! Myönsihän Osmo tämän lopulta. Nauhakaupungille varmasti löytyy kannatusta Sipoon puolelta, ja kunhan aikaa vielä vähän kuluu ja KSV:n ankeuttajat pysyvät poissa, Sipoon aikakapselit nousevat arvossa ja arvostuksessa. Muuten saadaan uusi klaukkalamäntsälä jossa on myös muutama ökyalue.
Santahaminasta: mukavuus on keskeinen pointti, mutta kyllä puolustuksenkin pitäisi jossain täälläpäin olla. Hyrylässä olisi muuten tähän tarkoitukseen erinomaisen hyvin sopiva valmis kohtuullisen hyväkuntoinen infra valmiina ja vapaana, ja taitaa olla vielä peräti toimenpidekiellossa. Ei ole enää vuonna 2025.
Sotastrategioista en tiedä mitään, mutta ihan maalaisjärjellä ajateltuna voisi luulla, että sodan syttyessä Helsingin puolustajien kannattaisi olla jossain ihan muualla kuin pikkuisella saarella, josta täytyy tulla pois kapeaa siltaa pitkin.
Entäpä jos Santahamina rakennettaisiin siten että liikenteellisesti sinne pääsee vain julkisilla kulkuvälineillä. Parkkipaikat mantereella.
Kenenkään ei ole pakko muuttaa saareen tai ostaa sieltä kiinteistöä.
Vaikka pääkaupunkiseudun työpaikkamäärä on kasvanut, niin Helsingissä se on hissukseen vähentynyt. Myöskään Helsingin rajan ylittävien autojen määrä ei ole lisääntynyt pitkään aikaan.
Miksi siis pääkaupunkiseudulle tai kehyskuntiin muuttavat ihmiset tulisivat sankoin joukoin autoillaan juuri Helsinkiin töihin? Eikö todennäköisempää ole, että he menevät esimerkiksi Espooseen tai Vantaalle, joissa molemmissa työpaikkoja on koko ajan enemmän ja enemmän.
Jokaiselle tätä blogia säännöllisesti seuranneelle on tullut selväksi, että Osmolla ei ole mitään henkilökohtaista kosketusta luontoon.
Hyväksytään tämä… hän voisi silti vihreänä poliitikkona ymmärtää ja arvostaa luonnon säilyttämiseen tähtääviä puheenvuoroja. Mutta ei! Hän ei selvästikään ymmärrä lainkaan maailmankatsomusta, jossa luonnolla on arvo — jopa itseisarvo.
Jossain määrin surullista minusta, kun kyseessä on kiistattomasti arvojohtajien joukkoon kuuluva henkilö.
Yksi kysymys nyt alkuksi Osmolle (lisääkin saattaa tulla):
Keitä ovat nämä jumalanselän taakse karkoitetut pontentiaaliset Santahaminan asukit?
Karkoittaminen on mielestäni vähän vahva sana tässä yhteydessä. Ketään ei voine karkoittaa paikasta, jossa hän ei koskaan ole ollutkaan?
Epäilenpä vahvasti, että ei Kainuun rivitalon pätkistä muuteta Santahaminan 8 000 euron neliöhintaisiin asuntoihin. Eiköhän asujamisto aika paljon lähempää löydy? Eli missä on tämä Jumalanselkä?
Voisi jopa kuvitella kirjoitusasusta päätellen sen olevan jokin olemassa oleva paikka.
Helsingin työpaikkamäärä ei ole vähentynyt.
Elina, kuten arvaan sinun hyvin tietävän, niin pelkkä trendin mukainen asumisväljyyden kasvu tarkoittaa pelkästään Helsingissä tuollaista 6000 asuntoa vuodesta. Plus syntyvyys, varsinkin koko Pääkaupunkiseudulla. Plus maahanmuutto. Plus maan sisäinen muutto. Nuo siis tärkeysjärjestyksessä. Jos noita asuntoja ei rakenneta lähemmäksi niin ne rakennetaan kauemmaksi.
Se on myös mielenkiintoista, että luonto vaikkapa Tuusulassa on lähtökohtaisesti jotenkin vähemmän arvokasta kuin vaikkapa Santahaminassa, tai ylipäänsä missään missä tuolla keppihevosella ratsastava ei haluta rakennettavan. Ihmettelen edelleen kuinka kaikki luontokohteet Helsingissä tuntuvat olevan keskimääräistä arvokkaampia. Hyvä ratkaisu olisi vaikka että SYKE rankkaisi ne. Ja ei, minulla ei ole mitään hinkuja latoa betonia joka niemen notkoon ja saarelmaan, päinvastoin, kaupunkirakenteellisesti järkeviin paikkoihin rakentamalla sitä betonia ladotan vähemmän.
Puuttumatta sen enempää Santahaminaan, jonka yleensä niin tarkka Osmo on laskenut väärin, toteaisin Malmin olevan paljon muutakin, kuin virkistyslentokenttä. Siellä on paljon viranomaistoimintoja ja lentokoulutusta. Itse asiassa oletan, että ennemmin tai myöhemmin pääosa harrasteilmailusta joutuu väistymään Malmilta kaupallisen ja viranomaisilmailun tieltä.
Muualla Euroopassa raivataan uusia keskustakenttiä kaupunkeihin. Ei tunnu kovin järkevältä hävittää olemassa olevaa kenttää. Jos kenttä tulee raideliikenteen piiriin, on aivan varmaa, että paineet syöttöliikenteen siirtämiseksi osittain Vantaan kentältä Malmille kasvavat.
Kyllä Osmo on Santahaminen suhteen oikeassa. Sen lisäksi pitäisi nuo Helsingissä tyhjillään olevat tontit saada hyötykäyttöön. En ymmärrä, miksi asian suhteen ei tehdä riittävän järeitä toimenpiteitä.
En millään ymmärrä OS:n huolta Santahaminasta. Tietosi noin 20000 asukkaan tilasta on tietysti sinun ja varmaan virkamiesten varmentama. Miten olisi Seurasaari? Kuka niitä vanhoja taloja haluaa katella? Laita Marjaniemi, Laajasalo yms tarkkaan syyniin. Eiköhän niihin Sinun ajatustesi mukaan mahdu aika paljon lisää asukkaita. Miksi tänne hinkuavat ihmiset on saatava Hesan alueelle? Vantaalla ja Espoossa näyttää vielä tilaa olevan. Olisiko firmojen jo lopetettava porukan rekrytointi täällä ja ehkä vaihdettava sijaintiaan? Miksi ylipäätään jonkun kunnan on koko ajan kasvettava?
Tietysti luontokohteet ovat arvokkaampia paikoissa, joissa luontokohde on niukka hyödyke..
Mitäs ihmeellistä tuossa nyt on?
Isot uudisasunnot nyt eivät kyllä Helsingissä ole menneet kaupaksi, vaan edelleen yksiöt ja kaksiot sekä pienet perheasunnot.
Eli tiedä nyt tästä asumisväljyyden trendistä. Yleensäkin puhuminen ihmisten valinnoista kuin jonain luonnonvoimana on minusta kummallista. Mehän sen itse päätämme mikä kulloinenkin ”trendi” aina on.
Jos ihmiset tosiaan haluavat asua väljästi, niin Suomessa kyllä on siihen hyvät mahdollisuudet. Meidän ei kaikkien tarvitse pakkautua tännne niemen nokkaan, jossa väljyys on vaikea toteuttaa.
Kalle Pyöräniemeltä tulee uutta tietoa. Minä olen luullut, että supernopeat junat ovat trendi muualla Euroopassa ja ilmailu on vähenemässä. Voitko Kalle luetella kaupunkeja, joiden keskustoihin raivataan tilaa lentokentille?
tpyyluoma kirjoitti:
”Se on myös mielenkiintoista, että luonto vaikkapa Tuusulassa on lähtökohtaisesti jotenkin vähemmän arvokasta kuin vaikkapa Santahaminassa,”
Lähtökohtaisesti noin ei tietysti ole, mutta todellisuudessa usein on.
Ollaan puolustusvoimista muuten mitä mieltä tahansa, niin luonnon kannalta tämä tuhoamiseen erikoistunut organisaatio on hyvin usein positiivinen ilmiö.
Pitämällä ne todelliset ”kulkusirkkalaumat”, eli ihmismassat, poissa tietyiltä alueilta, on säästetty ympäri Suomea hienoja keitaita luonnonvaraisille kasveille ja eläimille. Santahamina on niistä yksi.
Muutenkin on valitettavasti niin, että luontoarvoiltaa parhaat kohteet alkavat olla pieninä sirpaleina taajamien sisällä ja reunoilla. Ns. haja-asutusalue on motoja käyttäen raiskattu huomattavasti suuremmalla huolellisuudella ja ”pieteetillä”.
Jos se on jollekin vielä epäselvää niin Santahaminan sotilaallinen merkitys muissa kuin edustustehtävissä on nolla. Malmin lentokentälläkin on enemmän merkitystä.
Jos joku taho oikeasti valmistelisi hyökkäystä Euroopan Unionia vastaan, isku ei varmasti tulisi kenellekään enää parin tunnin yllätyksenä. Mahdollisen strategisen iskun torjunnassa avainasemassa on ilmatorjunta, ja Helsingin ilmatorjuntarykmentti siirrettiin Parolaan.
Santahaminan yksiköt siirrettäneen ennenpitkää Upinniemeen, jos siis Santahamina siirtyy siviileille.
Mihin laskelmiin tämä hillitön rakentaminen itse asiassa perustuu?
Suuret ikäluokat ovat pääosin jo yli 60-vuotiaita. Kohortit v. 1946-1949 ovat yli 100 000 ihmistä. Heidän synnyttämänsä ikäluokat ovat liki puolet pienempiä.
Suurilta ikäluokilta on jäämässä pilvin pimein tilavia perheasuntoja uusien perheiden tarpeisiin. Miksi Suomi pitää rakentaa kahteen kertaan?
Helsinki ei myöskään ole muuttovoittoisimpia kuntia Suomessa. Imu vetää suuriin kaupunkeihin tällä hetkellä, mutta kärjessä keikkuvat Oulu ja Tampere.
Maahanmuutolla ei Santahaminan kaltaisia arvoasuntoja täytetä, se on varma. Ei ole mitään merkkejä siitä, että Suomeen olisi muuttamassa varakasta ja koulutettua väkeä. Ei kai ole tarkoitus täyttää Santahaminaa kaupungin vuokrataloilla?
Asiat voivat myös hyvin äkkiä taas muuttua. Tuleekin muodikkaaksi asua jossain muualla. Tällainen buumihan tässä jo nähtiinkin 90-luvulla, kun lapsiperheet rynnivät sankoin joukoin kehyskuntiin. Arvot ja asenteet vaihtelevat yllättävästikin sukupolvesta toiseen. Monet ennustukset ovat menneet pieleen.
Ja vaikka olisikin niin, että kaikki haluavat Helsinkiin nyt ja aina.. niin siinähän minun puolestani haluavat. Mikä jokamiehen oikeus Helsingissä asuminen on?
Elina:
”Ja vaikka olisikin niin, että kaikki haluavat Helsinkiin nyt ja aina.. niin siinähän minun puolestani haluavat. Mikä jokamiehen oikeus Helsingissä asuminen on?”
Olettaen, ettet halua kriminalisoida pyrkimystä muuttaa Helsinkiin, ei vaihtoehtoja ole hirveästi. Joko rakennetaan tai sitten todetaan, että asuntojen hintataso karkaa käsistä. Vai pitäisikö perustaa komitea päättämään siitä, ketkä saavat asua Helsingissä…
”Mihin laskelmiin tämä hillitön rakentaminen itse asiassa perustuu?”
Väestön kasvu on aliarvioitu systemaattisesti kutakuinkin kaikissa Tilastokeskuksen viimeisten 40-50 vuoden kuluessa julkaisemissa väestöennusteissa. Tilastokeskus on tämän itsekin todennut muun muassa julkaisussaan Väestöennuste kunnittain 2007-2040 (Suomen virallinen tilasto, Väestö 2007). (
lähde)
Suomen väkiluvun peakkaamista siirretään jatkuvasti eteenpäin, vuoden 2000 osalta Tilastollinen päätoimisto osui nappiin joskus 60-luvun lopulla, 1971 arviot heittivät jo 700000 hengellä alaspäin.
Helsingin väkiluku kasvoi viime vuonna 6038 hengellä jos Sipoon liitosalueita ei huomioida. Edellisen laman jälkeen käynnistynyt muuttoliike riitti juuri ja juuri vetämään väestönkasvun negatiiviseksi kolmeksi vuodeksi 2003-2005. Tilastoja voi ihmetellä täältä.
Asuntorakentamisen tarve on lukujen valossa kiistaton. Kasvun syihin vaikuttaminen onkin sitten kovin kiistanalaista.
Spottu katsoo väärää tilastoa. Pitäisi katsoa Helsingin seudun väkilukua, eikä Helsingin. Se, että Helsingin seudun väkiluvun kasvu on suuntautunut pääasiassa naapurikuntiin kertoo, että Helsingissä on rakennettu vähemmän kuin pelkkä asumisväljyydenkasvu edellyttäisi. Taudin nimi on yhdyskuntarakenteen hajaantuminen.
Miva: Miten olisi Seurasaari?
Seurasaari on 46 hehtaaria, Santahamina 435 hehtaaria.
Elina: Tietysti luontokohteet ovat arvokkaampia paikoissa, joissa luontokohde on niukka hyödyke..
Mitä tuo nyt sitten tarkoittaa? Esimerkiksi Haltialan pelto on arvokkaampi kuin peltopläntti Pihtipuhtaalla siksi että se on ensisijaisesti ihan muuta kuin pelto, se on osa puistoa jota käyttävät sadat tuhannet ihmiset. Helsingin kokoomus muuten haluaa gryndata ne pellot.
Mutta Santahaminan luontoarvoja ylistettäessä vedotaan nimenomaan siihen että ne ovat ”koskemattomia”, kuten Raukko kirjoittaa: Pitämällä ne todelliset “kulkusirkkalaumat”, eli ihmismassat, poissa tietyiltä alueilta, on säästetty ympäri Suomea hienoja keitaita luonnonvaraisille kasveille ja eläimille. Eli niillä ilmeisesti on itseisarvoa nimenomaan siksi että ihmiset eivät käy siellä. Jos näin, niin mitä väliä sillä onko ne tiheästi asutulla seudulla.
Mahdollinen rakentaminen Santahaminaan toteutettaisiin niin että Etelä- ja Itä-osa jäisi koskemattomaksi. Rakentamisen voisi myös visiokilpailumalliin toteuttaa pitkälti veden päälle, niin kuin puoli kantakaupunkia on tehty mereltä valtaamalla, mitä Helsingin kokoomus muuten vastustaa periaatteessa.
Kysyn, taas, että kun ei tunnu olevan mikään ongelma rakentaa esim. Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen ympärille, niin miksi tämä olisi ongelma Santahaminassa?
Yleisemmin, suhtaudun ristiriitaisen tuntein kaupunkimetsäporukkaan. Esimerkiksi Haltialan peltoja ei missään nimessä tule rakentaa, mutta jos kaupunkiluonnon suojelijat antavat itsestään sellaisen kuvan että mihinkä luontokohteen lähellekään ei saa rakentaa, niin koko homma voidaan marginalisoida epärealistiseksi nimbyilyksi. Tämä efektiivisesti haittaa mm. Haltialan suojelua. Ymmärrän hyvin esim. Laajasalon luontoarvot, mutta minun on täysin mahdotonta ymmärtää miksei nykyisten öljysäiliöiden tilalle saisi rakentaa.
Isot uudisasunnot nyt eivät kyllä Helsingissä ole menneet kaupaksi, vaan edelleen yksiöt ja kaksiot sekä pienet perheasunnot.
Tietyn hintaluokan asunnot, ovat ne sitten omakotitaloja tai isoja kerrostaloasuntoja, ovat menneet vähän huonosti kaupaksi joka puolella seutua. Tämä on asumisväljyyden kannalta kuitenkin irrelevanttia:
Jos keskiverto helsinkiläinen ostaa itselleen ”pienen” uuden yksiön, eli sellaiset 40 – 50 neliötä, niin hänen asumisväljyytensä on 5 – 15 neliötä enemmän kuin Helsingissä keskimäärin (34,2/2007). Perheasunnoissa on itseasiassa huomattavasti vähemmän neliöitä per asukas, esimerkiksi nelihenkiseen perheen kodissa ei yleensä ole neljää eteistä, keittiötä, kylpyhuonetta ja vessaa. Jos asuntokunnat pienenevät niin se nostaa eikä laske asumisväljyyttä.
Mehän sen itse päätämme mikä kulloinenkin “trendi” aina on.
Asumisväljyyden kasvu Helsingissä muttei niinkään seudulla on pienentynyt 2000-luvulla, osittain tämä johtunee siitä että asuntokuntien pieneminen on taittunut, mutta kumpi sinusta on tälle uskottavampi selitys: (a) ihmiset eivät vaan halua isompia asuntoja, vai (b) kasvu on purkautunut asuinrakentamisen hajautumiseen?
Kuten Santahaminan tapauksessa puolustajat, myös Malmin lentokentän puolustajat ovat liikuttavalla tavalla löytäneet lintulajeja pesimästä kenttäalueella. Suora lainaus pelastamalmi-sivuston 6. syystä säilyttää malmin kenttä:
”Kentällä tavataan useita EU:n lintudirektiivin liitteessä 1 mainittuja lajeja. Siellä pesivät kansainvälisen IUCN-uhanalaisluokituksen mukaan silmälläpidettäviin lajeihin kuuluvat ruisrääkkä, pensastasku, pensaskerttu ja pikkulepinkäinen.”
Ilmailijoiden yleisin kiinnostus lintuihin liittynee kuitenkin heidän käyttämäänsä termiin: bird strike. Eli tilanne, jossa kasa lintuja menee moottorista läpi ja lopputuloksena on vaikkapa pensaskerttu-jauhelihaa ja ilmailijalle harmillinen tilanne korjauslaskun muodossa. Siksi tämä Malmin kentän yhteydessä ilmennyt suojeluvimma onkin niin liikuttavaa.
Elina:”Yleensäkin puhuminen ihmisten valinnoista kuin jonain luonnonvoimana on minusta kummallista. Mehän sen itse päätämme mikä kulloinenkin “trendi” aina on.”
Nimen omaan me ei voida päättää siitä mitä muut ihmiset haluavat. Siksi on hyödyllistä ajatella muiden ihmisten haluja luonnonvoimana, johon ei voi vaikuttaa.
Helsingin uusimman yleiskaavan uljaimpia kaupunkirakennenäkyjä on lähellä keskustaa olevan Laajasalo-Santahamina-alueen kehittäminen kantakaupungin laajentumaksi moni-ilmeisenä ja tiiviinä merellisenä kaupunkina.
Nyt tätä kaupunkirakenteellista innovaatiota romutetaan nopeasti. Toivottavasti ei kuitenkaan lopullisesti.
Ensimmäinen romutusoperaatio on ollut Kruunuvuoranrannan kaavoitus kiireellisenä. Öljysäiliöt olisivat saaneet kököttää kallioilla vielä 10 vuoden lisäajan. Silloin olisi ehditty ennen asemakaavoitusta tekemään koko aluesta tarkoin tutkittu osayleiskaava, jolla olisi varmistettu, että koko alue saadaan tehokkaaseen käyttöön.
Saattaa siitä Kruunuvuorenrannasta tulla aikaa myöten paremman luokan lähiö. Tosin toteutus tulee olemaan pitkä ja raideinvestoinnille saadaan hyöty hyvin hitaasti, jolloin kustannukset syntyvät etuajassa.
Artturi,
Halutahan saa ihan mitä tahansa. Vaikka kuun taivaalta kulunutta sanontaa lainatakseni.
Mutta Helsingillä ei ole mitään velvollisuutta toteuttaa jokaisen savolaisen jampan mielihaluja asua täällä.
Ymmärtänet eron: haluta saa, mutta siitä ei synny velvollisuutta kenellekään muulle täyttää tätä halua.
Tämän olen jo nuorena tyttönä oppinut 😉
Tpyyluoma kyselee:
”[…]mutta kumpi sinusta on tälle uskottavampi selitys: (a) ihmiset eivät vaan halua isompia asuntoja, vai (b) kasvu on purkautunut asuinrakentamisen hajautumiseen?”
Tietysti ihmiset haluavat isompia asuntoja, mutta heillä ei ole niihin varaa. Kysymyksen asettelu on samaa luokkaa kuin että haluatko hyvän vai huonon auton?
Kysyn vuorostani sinulta.
Miten näillä isompaa asuntoa halajavilla olisi niihin paremmin varaa Santahaminan rakennuttamisen jälkeen? Santahaminan asunnoille tulisi hintaa tällä hetkellä n. 8000 euroa per neliö.
Kukaan ei nyt siihen avaukseeni ota kantaa, että suuret ikäluokat asuvat paljolti perheasunnoissa. Pariskunta sadassa neliössä on varsin tavallista Helsingissä.
Nämä asunnot tulevat suurimmaksi osaksi vapautumaan kahdenkymmenen vuoden sisällä. Kymmenenkin vuoden sisällä jo suuressa määrin. Niitä on loppujen lopuksi yli tarpeen, koska ikäluokat ovat niistä ajoista pienentyneet ja nykyperheilläkin 2000-luvun puolenvälin vauvaboomista huolimatta on yleensä korkeintaan kolme lasta.
Yksi- tai kaksilapsinen perhe on tavallisempi eli noin sata neliömetriä riittänee vaativammallekin maulle perheasunnoksi 3-4 hengelle.
Miten näillä isompaa asuntoa halajavilla olisi niihin paremmin varaa Santahaminan rakennuttamisen jälkeen?
Hinnat määräytyvät markkinoilla kysynnän ja tarjonnan suhteen, jos rakennetaan enemmän niin ceteris paribus asunnot maksaa vähemmän. Rakentamiskustannuksissa Helsingillä tai Etelä-Hämeellä ei ole juuri mitään eroa, itseasiassa Helsingissä infra tulee keskimäärin halvemmaksi. Pointti on että kannattaa mieluummin rakentaa keskimäärin lyhyempien kuin pitempien matkojen päähän, mm. ympäristösyistä.
Nämä asunnot tulevat suurimmaksi osaksi vapautumaan kahdenkymmenen vuoden sisällä.
Niín ja samaan aikaan toiset lapset muuttaa pois nuorempien ikäluokkien kodeista, jolloin niihin taas jää yksi pariskunta isoon asuntoon. Tämä on osa asuntorakennetta, asuntojen käyttö ei ole koskaan optimaalista, Helsingissä tätä ilmiötä tosin edesauttaa HITAS-rajoitukset. Vaikka ikäluokkien koossa on eroja niin en usko vaikutuksen isojen asuntojen tarjontaan olevan kovin suuri.
Muuten, isossa maailmassa asumisväljyyttä nostaa ja toisaalta väestötiheyttä laskee sellainen ilmiö että hyvätuloiset sinkut asustavat isoissa keskustasunnoissa joissa aiemmin asui kokonainen perhe.
Elina: älä lähde a m-b:n kelkkaan tuossa savolaisvihassa… 😛
”Miten näillä isompaa asuntoa halajavilla olisi niihin paremmin varaa Santahaminan rakennuttamisen jälkeen?”
Mitä enemmän isoja asuntoja on sitä halvempia ne ovat.
Paljonkohan rakennuskanta on lisääntynyt Helsingissä parin vuosikymmenen aikana?
Vastaus: paljon!
Ovatko hinnat kovinkin laskeneet tämän kasvaneen tarjonnan myötä?
Eivät ole! Niukka pysyy niukkana, vaikka lisääntyisikin. Itse asiassa 60-70 -luvulla ihan tavallisen työläisperheen, jolla ei ollut mitään apuja oli helpompi päästä asunto-osakkeen syrjään kiinni Helsingissä kuin nyt.
Hyvä tuote voidaan myös tuhota. Helsingissä kalliisti asuvat arvostavat viheralueiden ja palveluiden tasapainoista kombinaatioita. Vihreän politiikan tuhotessa viheralueet tuhotaan myös Helsingin haluttavuus; kuka nyt parkkipaikalle haluaisi muuttaa?
Ja oletteko ottaneet huomioon mahdollisen ilmastonmuutoksen? Rannikkoalueiden ilmasto voi muuttua sietämättömäksi muutaman vuosikymmenen sisällä. Kesät sataa ja tuulee, talvet sataa ja tuulee — ja on lisäksi pimeä.
Silloin Jyväskylä voi olla paljon vetovoimaisempi paikka.
Rakennuksen elinkaari on arvioitu noin sadaksi vuodeksi. Eli aika suuria päätöksiä tehdään kovin lyhytnäköisesti laittamalla sileäksi Santahamina ja tietysti monet muutkin erityisesti vihreiden tuhoamisvimmaisten silmätikuikseen ottamat alueet.
Eivät ole! Niukka pysyy niukkana, vaikka lisääntyisikin. Itse asiassa 60-70 -luvulla ihan tavallisen työläisperheen, jolla ei ollut mitään apuja oli helpompi päästä asunto-osakkeen syrjään kiinni Helsingissä kuin nyt.
60-luvulla keskimääräinen asumisväljyys Helsingissä oli 15 neliötä naama. Vessa, vesiposti, keittokomero ja huone… Nyt se on 35 neliötä. Tästä voimme epäsuorasti päätellä että helsinkiläisellä on keskimäärin varaa yli kaksi kertaa isompaan asuntoon nyt kuin 60-luvulla.
Paljonkohan rakennuskanta on lisääntynyt Helsingissä parin vuosikymmenen aikana?
Vastaus: paljon!
No ei se kyllä paljoa ole lisääntynyt suhteessa väestöön. 1980-2007 asuninneliömetrit Helsingissä kasvoivat 40 % – tai itse asiassa vähemmän, koska tämä on laskettu nykyisestä asuntokannasta, kun todellisuudessa osa rakennuksista jotka ovat olleet pystyssä 1979 on purettu sittemmin – kun asukasluku on kasvanut 18 %.
Markolle: Lontoo muistuu heti, mutta muitakin on. Nopeiden junienkin osalta olet täysin oikeassa. Syöttöliikenteen kasvusta osa suuntautuu raiteille, koska ilmatila alkaa käydä ahtaaksi. Junaliikenne Euroopassa lisääntyy koko ajan ja Suomelle on tulevaisuudessa haaste liittyä Euroopan rataverkkoon. Muuten mm. Helsinki-Vantaan asema Aasian liikenteen solmukohtana on uhattu.
Seudun kerrosala on kasvanut vuodessa noin prosentin keskimäärin viimeisten 30 vuoden aikana
eli kolmannes on tullut lisää. Siitä suurempi puolisko on asuntovarannon kasvua.
Jos rakentaminen seudulla päätettäisiin lopettaa savolaisten ja muiden epäilyttävää sanallista viestintää harjoittavien tulon hillitsemiseksi, vuokrataso ainakin kiipeäisi jopa paikallisen väestön sietorajan yli.
Mitä tehottomammin rakennetaan sitä kalliimmaksi tulee asuminen. Jos asunnot siirretään ”jumalan selän” taakse nousevat hinnat hyvillä asuinalueilla. Lisäksi infrastruktuurin rakentaminen etäälle ja mutkien taakse lisää yhä kustannuksia.
Jos luontoa halutaan suojella, täytyy maata ja luontoa käyttää tehokkaasti. Esim. Hong Kongissa asuu pääkaupunkiseudun kokoisella alueella 7 miljoonaa ihmistä. Ja yhä on vielä luontoa alueella jäljellä.
Kysymys. Tietääkö joku, kuinka monelle asukkaalle Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa on yhteensä kaavoitettua ja myytävää asuinpintaa.
Soininvaaran ajatusten takana on sama logiikka kuin muillakin punavihreillä: ”Koska en arvosta maanpuolustusta ja pidän sitä sotahullujen oikeistomilitaristien puuhailuna, pitää Santahamina muuttaa lähiöksi”.
Kyse on vain ja ainoastaan puolustusvoimien tarkoituksen ja toiminnan väheksymisestä.
Naturat
Tiedät Osmo varmaankin, että Sipoo miinoitti aikanaan läntisimmät osansa naturoilla estääksen Helsingin kasvupaineiden suuntautumisen alueelleen. Mukana oli erityisesti kielipoliittisia syitä.
Näin toisen polven Östersundomilaisena on minullakin mielepide alueen naturoista, noista ruovikoituneista merenlahdista.
Olet varmaankin pyöräillyt Uutta Porvoontietä pitkin ja ehkä pysähtynytkin vaikkapa Östersundomin kartanon kohdalla. Siitä kun katsoo etelään päin, edessä on läpitunkematon ruovikko. Vielä 20-30-luvuilla paikalla oli avoin merenlahti ja kartanon rantaan pääsi veneellä. Sama juttu kappelin tienoilla, kirkko rakennettiin aikanaan nimenomaan merenlahden ääreen niin, että kirkkoon pääsi veneillä. Nyt hautausmaan edusta on mutaista ruovikkoa, avovettä ei näy missään. Korvaamaton kulttuurimaisema on pilalla.
Alueella on asuttu vuosisatoja ja nämä naturalahtien ruovikot ovat käytännösää ihmisen aikaansanoksia. Maa- ja karjatalouden päästöt on laskettu sellaisenaan mereen ja vuosikymmente ovat tehneet tehtävänsä. lannoitteet, typpi ja fosfori, sikojen, lehmien hevosten ja ihmisten ulosteet ovat valuneet rehevöittäneet aiemmin auki olevat merenlahdet ja ruovikoituminen kasvien maatumisen myötä on kiihtynyt. Nykyisin tämäntapaista toimintaa pidettäisiin ympäristörikoksena, mutta koska tapahtumat ovat menneessä, aluetta ylistetään luontoihmisten toimesta arvookkaksi suojelukohteeksi. Niitä varsinaisia natura-suojeklukohteita eli lintuja on alueella ollut avovednkin aikoina ja sen lisäksi myös kaloja.
Näitä ”arvokkaita” ihmisten valmistamia ruovikoita on Suomenlahti pullollaan, samoin sisäjärvillä.
Kaikkein parasta olisi palauttaa nämä merenlahdet luonnontilaisiksi ja perata p..kat pois. Viihtyisivät linnut ja kalatkin paremmin, puhumattakaan kulttuuri- ja virkistysarvoista.
Lundkvist, jotain vajaa 40 miljoonaa neliötä.
Kehottaisin tpyyluomaa kiinnittämään huomiota desimaalipilkun sijaintiin. 40 miljoonassa kerrosneliössä asuisi miljoona ihmistä. Suostuisitko ottamaan yhden nollan pois?
”Hinnat määräytyvät markkinoilla kysynnän ja tarjonnan suhteen, jos rakennetaan enemmän niin ceteris paribus asunnot maksaa vähemmän.”
Suurin syypää tolkuttomiin hintoihin tällä hetkellä on todella matala korkotaso. Suomessa ollaan totuttu siihen että asunnosta maksetaan niin paljon kuin mihin on varaa.
Eikä poliittisilla päättäjillä ole intresseissä romauttaa asuntojen hintatasoa ylitarjonnalla. Tämän varmaan huomaat jos luet blogi-merkinnän ensimmäisen virkkeen.
Tai vaikkapa funtsit että pääministerillä on puoli miljoonaa velkaa ja kämppä 800k€:lla myynnissä. Eipä siinä varmaan kovin helposti ala ajamaan asuntojen hintojen puolittamista. Asuntovelkaisia asunnonomistajia taitaa päättäjistä olla suurin osa.
Helsingissä on Tilastokeskuksen tietojen mukaan asuintaloissa kerrosneliöitä 26 miljoonaa (mutta kaikki eivät taida olla asuinneliöitä vaan luvussa on mukana myös kerrostalojen yleiset tilat ullakkoja ja kellareita lukuunottamatta sekä liiketilat) ja asuntoja lukumääräisesti 324 000 kpl mukaanlukien vapaa-ajan asunnot. En tiedä mikä on tyypillinen asuinpinta-alan suhde kerrosalaan, mutta jos oletetaan vaikka että 75 %, tästä tulisi keskimääräiseksi asumiväljyydeksi asukasta kohden 33,7 neliötä ja keskimäärin 1,8 asukasta asuntoa kohti.
Pääkaupunkiseudulla on siis kaavoitettua rakennusmaata vähintään 100 000 uudelle asukkaalle. Miksi vielä lisää rakennusmaata, eikö tämä riitä. Vai ovatko nuo neliöt Helsingin vinkkelistä väärissä paikoissa. Minusta 100 000 asukasta on aika paljon.
Eräs asuntojen hintoja tukeva tekijä on varmaankin kaupungistumisaste. Länsimaissa se on asettunut sinne 90 prosentin tietämille.
Suomen kaupungistumisaste on alhaisempi kuin useimmissa länsimaissa. Suomessa se oli vuonna 2006 vain 67 prosenttia.
Normaalin kehityksen mukaisesti kasvukeskuksiin on tulijoita noin 10 prosenttia Suomen väestöstä. Tämä on yksi tekijä, monen muun joukossa, joka tukee asuntojen hintatasoa vielä muutaman vuosikymmenen. Tämä on myös oikku, jota ei monessa muussa länsimaassa enää tapahdu.
”Pääkaupunkiseudulla on siis kaavoitettua rakennusmaata vähintään 100 000 uudelle asukkaalle. Miksi vielä lisää rakennusmaata, eikö tämä riitä.”
– laitetaanko ne vajaasti rakennetut pientalo/rintamamiestontit pakkorakennettavaksi.
Varmaa tietoa minulla ei ole, mutta onko näin, että Helsingin väkiluku oli jo 60-luvulla suurinpiirtein nykyisen suuruinen.
Kaikki rakentaminen on mennyt asumisväljyyden kasvattamiseen ja sinkkuiluun?
Minusta vaikuttaa siltä, että Helsingin päättäjien hinku uusiin rakennusalueisiin liittyy kilpailuun pääkaupunkiseudun asukkaista. Tämä on tyypillistä kuntakilpailua koko maassa.
Jokainen kuntapäättäjä katsoo silmät tapillaan kuntansa väestökehitystä ja jos huonolta näyttää, kaavoitetaan parasta rantaa tai pakkolunastetaan naapurin maat. Rakennusmaasta ei Helsingin seudulla ole pula. Jos ei Helsinkiin mahdu, niin Vantaalle ja Espooseen mahtuu.
Helsinki ei tarvitse enempää asukkaita. Niistä on vain kuluja. Saisivat hyvin mennä asumaan naapurikuntiin, jos sitoutuisivat olemaan koskaan tulematta autolla Helsinkiin. Me kärsimme tavattomasti näistä kehyskuntien asukkaiden aiheuttamista liikenteestä. Tietysti siitä kärsii myös ilmasto. Jos ajattelemme, että satatuhatta ihmistä muuttaa jonnekin nurmijärvelle kahden auton kulttuuriin sen sijaan, että he muuttaisivat ratikan äärelle Helsinkiin, ja ajavat päivittäin 60 kilometriä aikuista kohti citymaastureillaan, tulee tästä kolme miljoonaa ajoneuvokilometriä päivässä. Nuo 50 000 turthaa autoa muodostavat 500 kilometriä pitkän jonon, olettaen, että auto vie ruuhkassa madellessaan 10 metriä kaistaa.
Osmo, oletin Lundqvistin kysyvän paljonko Pääkaupunkiseudulla on asuinneliöitä rakennettu, kerroin yksinkertaisesti miljoona asukasta 40 neliöllä. Mutta tarkemmin lukien, Lundqvist siis kysyy paljonko on kaavoitettua mutta rakentamatonta maata? Pari vuotta sitten luin semmoisen luvun kuin 2 – 3 miljoonaa kerrosneliötä. Suurin osa tästä on käsittääkseni olemassa olevien tonttien käyttämätöntä rakennusoikeutta, kuten MillaP kirjoittaa.
”Helsinki ei tarvitse enempää asukkaita. Niistä on vain kuluja.”
Eikös Suomessa ole sairaita vanhuksia lukuun ottamatta ihan vapaa asumis- ja muutto-oikeus? Kyllä Helsinki tarvitsee lisää veronmaksajia ja hyviä sellaisia, koska kuntatalous on kovilla jo nyt. Vai vihjaatko että tänne tulee väestöä, josta on vain ja ainoastaan kuluja?
Minä en maininnut Nurmijärveä, se oli sinun heittosi. Puhuin vain Espoosta ja Vantaasta. Niistä on joukkoliikenneyhteydet Helsinkiin, etenkin sitten, kun Espoon metro valmistuu. Ja siellä on myös tonttitarjontaa.
Uskallatko sanoa myös kaupunginvaltuustossa, että Helsinki ei tarvitse enempää asukkaita. Ja peräkaneettina vielä, että asukoon vaikka Espoossa tai Vantaalla. Tämä loppulause oli minun oma heittoni.
MillaP, pikagooglaus antaa Helsingin asukasluvuksi 1960 470 000, nyt se on (ulkomuistista) noin 100 000 enemmän. Eli kyllä se lisärakentaminen on pitkälti käyetty asumisväljyyden kasvattamiseen. Lisääntynyt väljyys on muuten yksi selitys sille miksi lähiöiden palvelut kuihtuvat.
Korpinen pohdiskeli ”testamentissaan” jatkuuko väljyyden kasvu ikuisesti, hauska esimerkki oli että maailman rikkaimmalla miehellä (Gates) on 10 000 neliön talo. Henk. koht. arvaisin kasvun taittuvan lähempänä 50 neliötä per henkilö. Uusien asuinaluiden palvelut tulisi mitoittaa tuon mukaan.
Osmolle! Kirjoitat, että me kärsimme tavattomasti kehyskuntien asukkaiden aiheuttamasta liikenteestä.
Ketkä me? Itse en ainakaan kärsi. Kuinkahan muut? Tänäänkin Helsingin keskustassa oli tosi rauhallista. Mitä nyt parituhatta risteilymatkustajaa maleksi Espalla ja Kauppatorilla.
Edelleen jatkat samaa mantraa, jonka mukaan pahat ”nurmijärveläiset” tulevat Helsinkiin kahdella citymaasturillaan. Kuitenkin tilastot kertovat, että Helsinginniemelle autolla saapuvien määrä ei ole kasvanut yli kahteenkymmeneen vuoteen, eivätkä Helsingin työpaikat ole lisääntyneet.
Ja se ollennainen kysymys – missähän ne nurmijärveläisten kuvitellut citymaasturit luuravat työpäivän ajan? Olisi hauska tietää!
Leenalle:
Helsingin keskusta on onnistuttu pitämään siedettävänä tiukalla pysäköintipolitiikalla, mutta käypä katsomassa Kehä I:n aamuruuhkaa tai sitä hirvitystä, mitä kutsutaan Hakamäentieksi. Liikenteen kasvu nakertaa kaupungin viihtyvyyttä lähinnä liitosalueilla.
Vielä lyhyesti. Kysyin kuinka monelle uudelle asukkaalle pääkaupunkiseudulla on kaavoitettuna maata. Siis jos nyt on asumassa esim miljoona, niin kuinka monelle uudelle tulijalle on tilaa kaavoituksessa. Olen aika varma, että jos Espoo, Vantaa ja Helsinki lasketaan yhteen, niin uusia alueita ei tarvitse kaavoittaa uusien asukkaiden tarpeisiin.
Jouni Lundqvistille: Rakennusoikeutta on, mutta se on suurelta osin vajaasti rakennetuilla omakotitonteilla. Niihin ei ole oikein raaskittu puuttua. On spekulatiivista tonttikeinotteluakin. Siihen tehoaisi 3 prosentin kiinteistöverto, mutta kokoomukselle taas tämä keino ei kelpaa.
Kenenkään meistä ei täydy olla esim. Soininvaaran kanssa samaa mieltä. Olen ollut ns. samahenkinen, mutta Santahaminan asiassa hän ajoi niin karille, että kolisi. En myöskään hyväksy enkä ymmärrä Soininvaaran ivallista ja muita halveksivaa tyyliä.
Täällä on jo joku kirjoittanut, että Soininvaara kaikessa cityvihreydessään ja itsetyytyväisyydessään ei ymmärrä luonnon arvoja ollenkaan. Tältä tuntuu minustakin. Soininvaara on poliittinen eläin. Muuten ei tule ymmärretyksi hänen heittonsa kokoomuslaissta. Uskomatonta kyllä ne voivat olla joskus ihan oikeassakin.
Vihreiden ”aktivistien”(mikä sana) esimerkkiä noudattaen Santahaminan luontoarvoja puolustavat voisivat tilata netin välityksellä muutaman minigrippussillisen liito-oravan papanoita ja ripotella ne Santahaminaan. Silloin kaikki hankkeet jäädytettäisiin ad. infinitum.
Osmo: ”Helsingin keskusta on onnistuttu pitämään siedettävänä tiukalla pysäköintipolitiikalla,…”
Tai toisinpäin. Huonostisuunnitellulla pysäköintipolitiikalla on sekoitettu uusienkin asuinalueiden viihtyisyys. Arabianranta ja Ruoholahti ovat tyyppiesimerkkejä siitä, miten pysäköintiä ei tule järjestää. Autot on sysätty kadulle ihmisten tielle. Syynä on ilmeisesti virheellisesti laadittu kaava, jossa on liian vähän autotalleja ja -halleja.
Käydessäni ensimmäistä kertaa Arabianrannassa kauhistuin muutenkin suunnittelun tasoa. Käsittämättömiä virheitä, joita ei muualla Pohjoismaissa ole tehty enää 70-luvun ja tanskalaisten tutkimusten jälkeen.
Harkitsin aikoinaan Ruoholahteen muuttamista, mutta se kaatui ennen kaikkea pysäköintiongelmaan, sekä polkupyörien että autojen pysäköintiongelmaan. Siellä oli jo rakennusvaiheessa näähtävissä, että tuloksena on täydellinen katastrofi.
Viittaan aiempaan kommenttiini 5.9 15.05, minulle ei ole vieläkään selvinnyt mitä erityisen arvokasta luontoarvoa on lannoittein rehevöitetyillä ja pilatuilla merenlahdilla?
vain vähän asian vierestä:
Olipa harvinaista herkkua tänä aamuna kun Hesarissa oli kaksi hyvää mielipidekirjoitusta. Toisesta niistä nostan hattua Kalle Pyöräniemelle.
Jatkan vielä jankutusta uusista asuinalueista sillä, että yksistään kehäradan eli marjaradan alueelle Vantaalle on mahdollista asuttaa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Se jos mikä on joukkoliikenteen äärellä.
Helsingin seudulle kaavaillaan 13 000 asunnon rakentamista vuosittain. Siis 130 000 asuntoa kymmenessä vuodessa. Se on enemmän kuin tampereellinen asuntoja. Kaikki hyvät paikat tullaan käyttämään. Marjarata vastaa kahdcen tai kolmen vuoden tarvetta, Östersundom vajaata vuotta ja niin edelleen. Yhä valuu rakentamista tonttipulan vuoksi kehyskuntiin.
MillaP:n kysymys on osittain aiheellinen näiden ruovikoiden kohdalla. Niissä viihtyvät toki hyvinkin monet hienot lajit, kuten ruskosuohaukka, kaulushaikara, viiksitimali jnpp.
Mutta tämä:
”Kaikkein parasta olisi palauttaa nämä merenlahdet luonnontilaisiksi ja perata p..kat pois. Viihtyisivät linnut ja kalatkin paremmin, puhumattakaan kulttuuri- ja virkistysarvoista.”
on virheellinen johtopäätös. Sen paskan poistaminen ei onnistu perkaamalla ruovikko pois. Ruovikko kun eivät ole syy, vaan seuraus. Ruovikko katoaa kyllä kun syy katoaa – tosin varsin pitkällä viiveellä.
Ruovikot ovat luonnon muovaamia vedenpuhdistamoja. Ns. denitrifikaation seurauksena ne poistavat valtavat määrät typpeä siitä vedestä, jota maalta valuu Itämereen. Kun typpi on Itämeressä minimiravinne, ei ruovikoiden perkaus ole kovinkaan kannatettava ajatus Itämeren hyvinvoinnin näkökulmasta.
Pyöräniemi, rakennettujat Helsingissä valittaa jo nykyisissä kaavamääryksissä vaadittujen autotallien, hallipaikkojen, jne. määrää. Niitä ei meinaa saada kaupaksi edes kustannuksia vastaavin hinnoin. Minusta siitä että kaupunki ei osaa tai halua hinnoitella pysäköintiä on turha syyttää kaavoittajia.
”Minusta siitä että kaupunki ei osaa tai halua hinnoitella pysäköintiä on turha syyttää kaavoittajia.”
Josta tuli mieleeni että bloginpitäjä mielestäni lupasi taannoin ehdottaa asukaspysäköintimaksun kymmenkertaistamista jotta saataisiin turhat romut pois katujen varsilta. Mitä tälle asialle kuuluu ?
Sille kuuluu oikein hyvää. Kokoomuksen Lasse Männistö on tehnyt tätä tarkoittavan valtuustoaloitteen. Kokoomuslaisen tekemänä se voi menestyä paremmin kuin vihreän tekemänä. Vihreät joka tapauksessa kannattavat.
Uskokaa jo, että Santahaminalla on yhtä paljon tekemistä tehokkaan maanpuolustuksen kanssa kuin sokerijuurikkaalla ja huoltovarmuudella.
Pekka Raukko:
”MillaP:n kysymys on osittain aiheellinen näiden ruovikoiden kohdalla. Niissä viihtyvät toki hyvinkin monet hienot lajit, kuten ruskosuohaukka, kaulushaikara, viiksitimali jnpp.”
– sehän on hienoa, että linnut viihtyvät ihmisen pilaamissa merenlahdissa. Hassua, että luonnontilainen merenranta olisi huonompi vaihtoehto…
Naturoita lintuja ja varsinkin lintubongareita varten on ilmeisesti helppo rakentaa, Töölönlahtikin voitaisiin muuttaa lintuparatiisiksi pumppaamalla veteen ravinteita ja lantaa?
”Ruovikko kun eivät ole syy, vaan seuraus. Ruovikko katoaa kyllä kun syy katoaa – tosin varsin pitkällä viiveellä.”
– ikävä kyllä ruovikot maatuvat mudaksi ja seuraavana vuonna kasvaa uusi ruovikko, joka maatuu mudaksi…
Östersundomin kulttuurimaisemat palautuvat, kun sinne palautetaan karja. Samalla vähenee ruovikko ja uhanalainen lajisto saa mahdollisuuden runsastumiseen ja rantaluonto monipuolistuu.
Oli hyvä, että Vuosaaren satama rakennettiin juuri siihen missä se on nyt ja minun mielestäni karkea virhearviointi luonnonsuojeluväeltä vängätä kalliilla rahalla satamasta. Parempi tulos olisi saatu neuvotteluilla ja kehittämällä lähiympäristöä uhanalaisten lajien kannalta parempaan suuntaan.
Vuosaaren arvokkaimmat alueet uhanalaisten lajien kannalta on Pierumäki eli entinen kaatopaikka, joka toivottavasti säilyy liialta rakentamiselta ja avoimena. Siellä viihtyy kymmeniä uhanalaisia hyönteislajeja ja monet harvinaiset linnut kerääntyvät alueelle. Vuosaaren hiekkakuopat olivat aiemmin se arvokkain alue, mutta se on menetetty…
”Östersundomin kulttuurimaisemat palautuvat, kun sinne palautetaan karja.”
– ei palaudu avovesi karjan avulla.
Ja sitten tämä Santahamina. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, joiden perusteella meidän sitten niinku tarttis suojella uhanalaista lajistoamme.
Santahaminasta on tavattu pelkästään uhanalaisia ja silmälläpidettäviä perhosia kymmeniä lajeja. Osa on harhautuneita, osa vastikään levinneitä ja osalle se on viimeinen turvapaikka laajalla alueella. Santahamina on suurien avoimien hiekkapohjaisten elinympäristöjensä puolesta poikkeuksellisen suuri alue ja juuri sen takia monet harvinaiset lajit pärjäävät siellä. Liito-orava on useimpiin niistä verrattuna uhanalaisuusluokassa tiskirätit (välikevennys).
Homma on selvä, jos katsotaan Santahaminaa pelkästään uhanalaisen lajiston, avoimien ja metsäisten biotooppien kannalta Suomen mittakaavassa. Lähes koko alue pitää pistää rakentamiselta suojeluun lähes kokonaisuudessaan, Kuninkaansaari ja Vallisaari mukaan lukien – piste.
Luonnonsuojelussa ja uhanalaisten lajien suojelussa pitäisi pikkuhiljaa siirtyä hieman dynaamisempaan ajatteluun. Yhä useampi laji on uhanalainen ja kuten tiedämme niiden huomioon ottaminen on kallista. Kannattaa laajemmin miettiä, miten voisimme rakentamisessa ottaa avomaiden uhanalaisten lajien tarpeet paremmin huomioon. Jopa samalla tehdä olosuhteet niille soveliaammaksi. Tässä on paljon tehtävää tienvarsien, ratavarsien, hiekkakuoppien, sähkölinjojen maisemointien suhteen.
Uhanalaisten lajien keskittyminen harvinaistuville biotoopeille ei ole yllätys. Näiden alueiden säilyttäminen ja järkevä hoito, varsinkin jos yhteiskunnan toiminnot niitä jo valmiiksi tukevat, on järkevää. Säästää yhteiskunnan rahoja toisaalla.
Tällä hetkellä Santahamina on mainiosti toimiva kokonaisuus elävää uhanalaista luontoa ja kulttuurihistoriaa, joka ei tarvitse suuria hoitotoimenpiteitä – pientä säätöä nyt aina voidaan toki tehdä. Se on ilmaista luonnonsuojelun kannalta. Kaupungin rakentaa 50-100 vuodessa, jopa pääkaupungin, mutta ainakin 300 vuotiaan ylispuuston valmistamiseen luulisi menevän pidempään:)
Meillä on Suomessa yksi edistyksellisimmistä ympäristöhallinnoista, joka muuten on juuri nyt jossain määrin uhanalainen tiettyjen poliittisten voimien takia. Se on kansainvälisen mittapuun mukaan huippuluokkaa, edistykselliseksi ulkomailla haukuttu enkä ihan kevyesti menisi ensimmäisenä epäilemään sen asiantuntemusta. Toivottavasti Osmo ei tuuperru saamansa palautteen alle, kun näyttää lukevan tätä palstaansa yllättävän aktiivisesti…
Että näin, Jaska
SANTAHAMINA ON AIKA SIVUSSA
Olen hieman seurannut tätä keskustelua Santahaminan ottamisesta rakennuskäyttöön. Asiaa ei onneksi tarvitse päättää heti; ei saari siitä minnekään karkaa.
Mutta miettikääpä, mikä erinomainen tiivis asuinalue meillä voisi olla Suomenlinnassa. Edes kaikkia bastioneja ei tarvitsisi purkaa… Itse asiassa viime vuosisadan alussa vakavasti harkittiin Suomenlinnan vanhentuneen linnoituksen purkamista.
1) Saarella, kuten myös esim. Mustavuoren lehdolla definiitisti on luontoarvoja, jotka ovat ehkä paljon korkeampia kuin mitä me nyt pystymme arvostamaan. Ne voivat vaatia paljon enemmän tilaa kuin mitä rakennettu alue voisi tarjota, vaikka siitä säästettäisiinkin osa luonnonsuojelualueeksi.
2) Saarella on historiallista rakennuskantaa, jollaista tässä maassa on vähän. Tähän museovirasto on puuttunut. – Välttämättä 20.000 asuntoa eli lähes 40.000 asukasta alueelle ei mahdu.
3) Osa, mutta vain osa saaresta on alavaa maata. Mutta saari on suoraan avomerta vasten, kuten suurin osa Helsingin nientä. Helsinkihän on rakennettu ulkosaaristoon. Vaikka merenrannalla onkin kiva asua kesällä, se ei välttämättä ole niin kivaa talvella.
4) Saari on aika kaukana. Näennäisesti se on lähellä. Santahaminan kärjestä Kaivopuistoon on 4 kilometriä, mutta ratikkamatka Santahaminan keskustasta Rautatientorille on 10 km (Munkkiniemeen 4 km). Herttoniemeen ja Itäkeskukseen tosin on lyhyempi matka. Saarelta on vain yksi suunta pois eli Hevossalmi.
Vertailun vuoksi: Lauttasaari on paljon lähempänä, ja sieltä on kevyen liikenteen väylät mukaan lukien 3 suuntaa ulos. – Helsingin työpaikkapainopiste on siirtymässä pois keskustasta kehäväylien varteen.
Santahamina-ratkaisu ei siis välttämättä paranna julkisen liikenteen varassa kulkevaa työmatkaliikennettä verrattuna johonkin muuhun alueeseen, esim. Sipoossa
Militäärisiin seikkoihin en reserviin siviilipalvelusmiehenä ota kantaa.
Ylipäätänsä toivoisin Oden tasoisen kirjoittajan välttävän sellaista Nurmijärvi-citymaasturi-argumentointia. Ehkä senkin takia, että citymaasturi on täsmälleen yhtä energiataloudellinen kuin vastaavankokoinen henkilöauto (n 7-9 l/100 km)
MALMIN LENTOKENTTÄ ON MYÖS KULTTUURIALUETTA
Malmin lentokentän alueelle voitaisiin sijoittaa noin 10.000 asukasta. Sillä ratkaisee maapulan vuodeksi. Mutta 1) Lentoharrastus on yksi kulttuurin muoto. Minun ei tarvitse omistaa lentolupakirjaa tai edes ostaa lentotunteja nauttiakseni siitä. Riittää että katselen nousevia ja laskevia koneita ja sieluni silmillä liidän pilvien yläpuolella 2) Lentokenttä aiheuttaa meluhaittaa, mutta nykyisellä sijaintipaikalla tämä hukkuu muuhun, erityisesti Lahdentien liikennemeluun. Muualla Uudellamaalla se toisi selvää meluhaittaa. 3) Ihminen tarvitsee myös visuaalista tilaa. Vaikka lentokenttä onkin yleisöltä suljettu alue, se luo avaruutta ympärilleen.
Joka tapauksessa tarvitsemme tiettyä viranomaislentokenttää Helsingin lähellä. samoin lentokoulutusta. Se, että jotkut saavat samalla lentää vain huvikseen ei sekään ole peruste. Suuri osa siitä , mitä kelpo helsinkiläiset tekevät nimittäin on omaksi huviksi, muiden huviksi tai oman huvin kustantamiseksi.
Vähän olen havaitsevinani tiettyä kateutta argumentoinnissa. Ja ymmärrän hyvin. Kyllä minuakin harmittaa, että lentolupakirjaa ei voi ostaa. Se pitää ansaita, eikä minusta ole eikä koskaan ole ollut sellaisen ansaitsijaksi.
Terve Ode, puhut soopaa. Kyse ei ole intin invaasiosta, vaan vuosia Santahamina-seurassa käynnissä olleesta prosessista. Sillä on myös yhtä vähän tekemistä kokoomuksen kanssa. Kaikki on lähtenyt saaren asukkaista. Ihan kaikki.
Toine juttu on intin pilaamat alueet. Mitä tarkoitat niillä? Tarkoitatko pilattuja kasarmialueita, pilattua Saharan paahdealuetta vai pilattua taisteluampumaradan aluetta.
Ilmeisesti et tarkoita kansainvälisesti kuuluisaa funkkiskasarmialuetta etkä museoviraston silmäterää punatiilikasarmialuetta. Et myöskään voine tarkoittaa Saharaa, koska se on kaikilla mittareilla kovan luokan harjualue, 1. luokan pohjavesineen ja paahdealueen perhosineen. Eli jäljelle jää taisteluampumarata. No sen luontoarvot ovatkin jo valmiiksi luonnonsuojelulain määrittämän luonnonsuojelualueen mitoissa. Lisäksi rarien määrä menee kyseisellä alueella toiselle sadalle.
Kolmanneksi 20 000 ihmisen lähivirkistyalueen luontoarvot ovat entiset ilman saaren läpäisevää sähköaitaa. Esität suojeltavaksi etelärantaa. Miten sen teet. Siis millä estät asukkaiden pääsyn merenrannalle, jotteivat merikaalit,ketunsarat, liuskamaltsat,jäkäliköt, konnanliekot, yms. tuhoutuisi. Et millään, paitsi sähköaidalla.
20 000 asukkaan kaupunginosa tarkoittaa järjestelmällistä Santahaminan mukaan lukien 10 lintuluodon luontoarvojen tuhoamista.
Neljänneksi ratikkalinjalla liikenteen hoitaminen on pelkkää bluffia. Todellisena liikennevaihtoehtona on edelleenkin autot. Sitä varten on Hevossalmen tien varrelta poistettava kymmeniä asuntoja tien leventämisen takia. En pidä esittämiäsi seikkoja realistisina, idealistina kylläkin.
Siis millä estät asukkaiden pääsyn merenrannalle, jotteivat merikaalit,ketunsarat, liuskamaltsat,jäkäliköt, konnanliekot, yms. tuhoutuisi. Et millään, paitsi sähköaidalla.
Helsingin luonnonsuojelualueilla tämä hoituu kylteillä, merkityillä poluilla, pitkospuilla, jne. Ja jos ei muu auta, niin pannaan sotilashenkisesti miinavaara-kyltti.
Uhrataanko Östersundomin luontoarvot kaavoituksessa? (HS 17.1.2020)
Kaiken kaikkiaan surullisen kuuluisan Helsingin aluevaltausprosessin keskeinen perustelu olivat huikeasti ylimitoitetut rakentamisennusteet. Alueella ei voida onnistuneesti saavuttaa esitettyjä väestötavoitteita, koska soveltuvaa rakennusmaata on liian vähän.
Joudutaanko nyt seuraamaan, kuinka luontoarvot, viihtyvyys ja hyvä yhteiskuntasuunnittelu uhrataan yrityksessä todistella aluevaltauksen poliittinen argumentaatio – pitäen kiinni näistä epärealistisista tavoitteista? Jatkuvatko huonosti perustellut päätökset ja kansalaisia harhaan johtava tiedotus?
Helsingin kaupunginsuunnitteluviraston ja Matti Visantin halu rakentaa Natura-alueiden ruovikoihin (HS 17.1.2020) ei ole uskottava! Tällaisen ajatuksen esille tuominen lienee osa strategiaa, jossa tiedetään jo Natura-ruovikoiden rakentamisen kaatuvan mahdottomuuteensa. Varsinaisena tavoitteena on rakentaminen Sipoon korpeen – kuin pakon sanelemana vaihtoehtona!
Eikö olisi jo aika tunnustaa poliittiset virheet ja epärealistiset väestötavoitteet ja ruveta rakentamaan aluetta hyvän yhteiskuntasuunnittelun mukaisesti? Ihan riippumatta siitä mihin kuntaan alue luetaan.
Martti Hildén
filosofian kandidaatti, museomestari
Sipoo