Joskus 1990-luvulla olin Helsingin asunto-ohjelmassa junailemassa jonkin verran aravalainoitettavia tontteja yleishyödyllisille rakennuttajille. Ajatuksena oli, että myös työssä käyvät pienituloiset voisivat asuntoja saada. Omia vuokra-asuntojaan Helsinki jakoi tuolloin tiukasti sosiaalisin perustein, eikä perushoitaja ollut riittävän hädänalainen. Tulin huijatuksi, ja häpeän sinisilmäisyyttäni.
Nuo valtakunnalliset yleishyödylliset yhtiöt ottivat nimittäin aivan sikavuokraa, koska asunnot sai Helsingissä vuokratuksi kalliimmallakin. Ne harjoittivat valtakunnallista ”vuokrientasausta” ja käyttivät Helsingin ylivuokria alentamaan vuokria muuttotappioalueilla, joilla oli vaikea periä asukkailta edes kustannuksia vastaavia vuokria. Minusta noiden vuokratalojen pelastaminen kuului valtiolle, ei ainakaan helsinkiläiselle perushoitajalle.
Olen aina vähän epäillyt Helsingin kiinteistöyhtiöiden toiminnallista tehokkuutta; siis onko toiminta riittävän ammattitaitoista ja joustavaa, vai syntyykö jonnekin ylimääräisiä kuluja. Kuitenkin Helsinki saa neliövuokran paljon alemmaksi kuin kepulaisten Nuorisosäätiö, vaikka säätiön kohteita on tuettu valtion ja RAY:n avokätisillä investointiavustuksilla. Taloyhtiöt kuulemma maksavat säätiölle osinkoja, eli ylivuokraa on siis otettu. Minä haluan tietää tuosta rahasta enemmän ennen kuin hyväksyn yhdenkään tontin antamista säätiölle.
Ehkä keinottelu Helsingin asuntopulalla on liian houkuttelevaa siihen, että kaupunki ylipäänsä antaa sosiaaliseen asuntotuotantoon tarkoitettuja tontteja ulkopuolisten rakennettavaksi.
Jeps. Koko sosiaalisesta asuntotuotannosta on luovuttava, koska ei asuntojen välillä voi tehdä eroja, että hei tämä on sosiaalinen asunto ja tämä ei. Kaikki Helsinkiin rakennetut asunnot ovat asuntoja ja kaikki ne jotka haluavat asua Helsingissä kilpailevat niistä. Kenelläkään ei pitäisi olla sen suurempaa oikeutta asua Helsingissä kuin muillakaan.
Jos nyt jostain kumman syystä olemme huolissamme siitä, että Helsingissä ei asu riittävästi huono-osaisia, niin järkevintä on maksaa heille toimeentulotukeen Helsinkilisää kuin rakentaa heille tarkoitettuja asuntoja tai maksaa korkeampaa asumislisää.
”Olen aina vähän epäillyt Helsingin kiinteistöyhtiöiden toiminnallista tehokkuutta; siis onko toiminta riittävän ammattitaitoista ja joustavaa, vai syntyykö jonnekin ylimääräisiä kuluja.”
Miksi ei selvitetä vaikka valtuuston tai kaupunginhallituksen toimiesta kiinteistöyhtiöidden tehokkuutta ja sitäkautta puututa asiaan?
Jos Soininvaara epäilee, niin istuu oikein aitiopaikalla, jossa voi tätä epäilyä muuttaa tiedoksi.
Kummastuttaa Soinivaaran ja muiden hesalaisten kritiikitön suhtautuminen tuettuun asumiseen kaupungeissa.
Maaseudulle menevät tuet ovat epäterveitä, mutta kuapunkeihin tulevat ovat oikeutettuja tukia. Aina vouhkataan maaseudun saamista tuista, mutta kaupunkien lukemattomat eri tukimuodot vaietaan visusti.
Helsingin päättäjille on kaupungin hallittu johtaminen osoittautunut ylivoimaiseksi tehtäväksi. Siinä ei ole onnistuttu vaikka kaupunki saa veronmaksajien rahaa tolkuttomasti.
Onneksi Soinivaara löytää syyn Helsingin asuntojen korkeisiin vuokriin :kepu.
Kyläpolitiikkaa ????
Mites HOAS? Pitäisikö siltäkin ottaa kämpät pois 🙂
Antti: ”Mites HOAS? Pitäisikö siltäkin ottaa kämpät pois”
Julkinen asuntotuotanto on puhdas markkinahäiriö, joka vain nostaa hintoja. HOAS on itseaiheutettu päänsärky, joka on muodostunut heikon tonttipolitiikan ja yliopistojen köyhyyden takia.
Nyt kun puhutaan huippuyliopistosta, niin on samalla kyettävä ratkaisemaan asuntokysymys toimivalla tavalla. Tällä hetkellä kansainväliset mitat täyttäviä campuksia, joissa tutkimus, opetus ja asuminen on kyetty yhdistämään taitaa olla vain TKK:lla Otaniemessä ja MPKK:lla Santahaminassa. Viikkikään ei ole oikein onnistunut. Se on liikaa kaupunginosa, eikä aluetta ole kehitetty puhtaasti yliopiston tarpeista.
Eli vastauksena kysymykseen: kyllä, mutta edellytyksenä on korkeakoulujen asuntoloiden saaminen campuksille kansainvälisen mallin mukaan ja riittävä tonttimaa vapaarahoitteisille vuokra-asunnoille, joiden omistus vielä olisi toivottavaa hajauttaa useammalle kilpailevalle omistajalle. Nykyinen keskitetty vuokra-asuntojen omistamismalli ei ole kuluttajan kannalta hyvä ja asuntolat taas kuuluisivat yliopistojen omistukseen suoraan.
Väitän, ettei edellytyksiä HOAS’n purkamiseen kyetä saamaan aikaan ihan lähivuosikymmeninä 😀 Toivottavaa on kuitenkin saada opiskelija-asuntolat kansainväliselle tasolle ainakin Aalto-yliopiston osalta.
Vanha HOAS oli hyvä esimerkki siitä, mitenkä holtittomaksi opiskelijakämppien vuokraus meni. Silloin kun HOAS sai rahoitusta opiskelijoiden pääluvun mukaisesti, niin tuolloin HOASin edun mukaista oli pitää vuokralaisten pääluku maksimissaan.
Sitten kun HOAS ei enää saanut rahoitusta pääluvun mukaisesti, syntyikin kova säpinä ryhtyä kartoittamaan, että montako virallista vuokralla-asujaa HOASin kämpissä asui (virallinen HOASin kirjanpito oli ”sekaisin”). Eli talkkari kiersi kaikki asunnot, että kenellä on voimassa oleva vuokrasopimus, niin tällöin sai jäädä asuntoon.
Mutta tarkastuksestahan seurasi se, että esim. Vantaalla oleva iso HOASin vuokrayksikkö jäi liki ilman opiskelevia vuokralaisia. Sitten vuokralaisvajauden jälkeen vuokrayksikköön hommattiin laitapuolen eläjiä, että kerrankin laitapuolen eläjiä saatiin asutettua asumaan kohtalaisiin asumisolosuhteisiin. Toki tästä on aikaa, kun HOAS keinotteli vuokalaisten pääluvulla.
Aikoinaan VVO:lla asuessani meno pöyristytti, sosiaaliseen asuntotuotantoon rakennettuja vuokrakämppiä jaettiin jonon ohi työntekijöille, tutuille ja liikekumppaneille ja melko lepsut tulorajat tarkastettiin vain asumisen alussa. Sen jälkeen sai alkaa vaikka ministeriksi, eikä ulos lentänyt.
Yhteiskunnan ei toki pitäisi rangaista asukasta taloudellisesta menestyksestä, mutta joku parempi systeemi näissä soisi olevan.
Ilpo Pernaalle:
Voidaan aidosti kysyä, onko sosiaalisessa asuntotuotannossa mitään järkeä, vai riittäisikö, että meillä on asumistukijärjestelmä. Helsinki tukee sosiaalista asumista kuitenkin omilla rahoillaan antamalla maata alle torihintojen. Kun näin tehdään, tarkoitus on, että etu siirretään asukkaalle eikä sitä panna omiin taskuihin tai siirretä jonnekin muualle.
Osmo: ”…vai riittäisikö, että meillä on asumistukijärjestelmä…”
Miksi edes tukijärjestelmää? Tuki tunnetusti valuu suoraan hintoihin.
Ymmärrän erityisryhmien, kuten vammaisten tukemisen, mutta muu onkin sitten hyödyltään kyseenalaista.
Raivio:
”Aikoinaan VVO:lla asuessani meno pöyristytti, sosiaaliseen asuntotuotantoon rakennettuja vuokrakämppiä jaettiin jonon ohi työntekijöille, tutuille ja liikekumppaneille”
Tuliko mustan prössin syntyminen hintasäännöstellyille markkinoille muka yllätyksenä? Noinhan maailma toimii, ihan samalla tavalla korkosäännöstelyn aikaan lainaa sai helpommin, jos oli pankinjohtajan kaveri tai liiketuttu.
Eilen tuli viimeinen osa dokumentista ”Saksa sodan jälkeen”. Voittajien sotilashallinto tuhosi Saksaa riivanneen mustan pörssin yhdessä yössä yksinkertaisesti lakkauttamalla hintasäännöstelyn.
Soinivaara:”Helsinki tukee sosiaalista asumista kuitenkin omilla rahoillaan antamalla maata alle torihintojen. ”
Mitäs tämä sitten on ?
Asuntopoliittisesta ohjelmasta:”Kasvukeskusten erityisesti Helsingin seudun vuokra-asuntotuotantoa pyritään lisäämään sujuvoittamalla kaavoitusta ja lisäämällä muutenkin tonttimaan tarjontaa asuntotuotantoon. Vuokra-asuntuotantoa elvytetään uudella valtion täytetakausjärjestelmällä ja valtion korkotukeen liittyvällä käynnistysavustuksella. Yhteistoimintasopimuksessa allekirjoittajakunnat sitoutuvat 12 000-13 000 asunnon vuosittaiseen tuotantoon vuosina 2008-2017. Tuotannosta 20 prosenttia on valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa.”
Voidaan myös kysyä kuka maksaa ”sosiaaliperusteisten” vuokra-asuntojen vuokrat. Eiköhän suurin maksaja ole KELA ? Tätä kautta mm. Helsinki saa yhteiskunnan rahaa asuntotuotantoonsa valtion maksamien rakentamistukien lisäksi. Termit eivät ole 100 prosenttisesti oikein, mutta ajatus on.
Muutenkin Helsingin hallitsematon kasvu nostaa hintoja ja sen seurauksena valtion maksamia erilaisia toimeentulotukia tarvitaan laskematon määrä. Kaupungissa asuminen on niin kallista, että pienituloiset tarvitsevat jatkuvaa tukea.
Mutta niitä tukirahojahan ei kuuluteta turuilla eikä toreilla toisin kuin maaaseudun ja maatalouden saamia tukia.
Tuo kertaluonteinen vuokratalojen tukijärfjestelmä on suhdannepolitiikkaa. Köyhien vukrat maksaa fatta eli siis kunta. Valtion asumistuki ei Helsingissä riitä mihinkään.
Jos puolue saa jonkin järjestelyn kautta rahaa jostain bisneksestä, niin vahvasti ja suoraan poliittisiin päätöksiin sidoksissa oleva bisnes ei ole hyvä valinta. Kuten tämä. Vielä vähemmän, jos bisnestä hoiteleva taho saa RAY:n ym. rahaa.
Laittakaa hyvät puolueet ne massinne hajautetusti osakkeisiin tai ostakaa vaikka kivitaloja, mutta älkää alkako rakentelemaan, älkää varsinkaan aravatonteille.
Asumisoikeusasunnoissakin taitaa olla selvä ero asumiskustannusero kaupungin ATT:n ja toisaalta VVO:n ja SATO:n Asokotien välillä. Syyt ovat ehkä saman tyyppisiä kuin arava-asunnoissa. On kustannusten valtakunnallista tasausta yms.
Minusta Helsingin kaupungin kiinteistöyhtiöiden toiminnallista tehokkuutta ei tarvitse ihan liikaa pohtia, koska stadin vuokra-asunnot ovat muutenkin pääkaupunkiseudun halvimpia. Jos pientä toiminnallista ”tehottomuutta” ilmenee esimerkiksi siivoojien kokoaikaisina työsuhteina tai muuna pienipalkkaisten, kiinteistöyhtiöiden henkilöstön inhimillisenä kohteluna, on se vain ihan hyvä asia.
Ainakaan asukkaat eivät minun oikeustajuni mukaan ole oikeutettuja vaatimaan tämän kaltaista toiminnallista tehottomuutta pois ja ulosmittaamaan sitäkin hyötyä omiin taskuihinsa. Jos jotain järjettömyyttä esiintyy, se on eri asia.
Toki se laittaa ajattelemaan, että miten muut ”yleishyödylliset” toimijat ovatkaan saaneet asumisesta niin kallista kuin ovat. Verisesti kilpailetuista palveluista hyöty ei ole ainakaan valunut asukkaille asti. Minneköhän lienee: vaalitukiin?
Pitäsi varmaan olla kirjoittamatta, kun ei aiheesta mitään tiedä.
Jostakin olen saanut ajatuksen, jonka mukaan kaupungin kannattaisi jatkuvasti rakennuttaa ja myydä vuokra-asuntoja. Jonkin ajan päästä vuokralainen voisi lunastaa asunnon itselleen tai jos vuokralainen muuttaa, niin asunto menisi ikänsä perusteella joko vuokrattavaksi, myytäväksi tai molempia.
Käsittääkseni omistusasumisesta aiheutuu merkittävästi pienemmät asumiskulut, kuin vuokra-asumisesta.
Omissa pohdiskeluissani olen tulossa siihen johtopäätökseen että kaikki asuntorakentamiseen suunnattu tuki on yhteiskunnan kannalta loppupelissä negatiivista.
Haitalliset vaikutukset vähenisivät, jos vuokratalon rakentaminen annettaisiin avoimeen tarjouskilpailuun. – Näin esim varakkaat yksityiset tai henkilöiden muodostamat osakeyhtiöt voisivat pienellä rahalla turvata perillisilleen omaisuutensa kerrostalona kun vuokrasääntely / kunnallinen asukkaiden valinta vapautuu 30 vuoden päästä. (Moni voisi maksaa hintana moninkertaisesti sen peruspääoman mitä nyt vuokrataloyhtiöt laittavat uuden rakentamiseen.)
Kunnissa ja valtiolla ”sosiaalinen asuntotuotanto” pitää nähdä sijoitustoimintana.
Miksi nyt tätä sijoitustoimintaa säädellään siten että vain kolossien (kokonaisten vuokratalojen) rakentaminen on mahdollista; ehkä siksi että haluamme köyhät slummeihin.
Jos yleishyödyllinen yhteisö haluaa esim 100 uutta asuntoa niin sen on ostettava ne vapailta markkinoilta; sitä kautta raha ohjautuu uuteen tuotantoon. (Harvoinpa juuri asuntonsa myynyt on ensimmäisenä sosiaaliluukulla hakemassa tätä vapautuvaa asuntoa.) Tällä tavalla kunnallisesti omistetut asunnot sijoittuvat tasaisesti ympäri kaupunkia eikä slummi-ilmiötä tule. (Kova poru tulee siitä miksi köyhiä sijoitetaan meidän rikkaiden asuinalueelle.) – Hyvä sijoitus säilyttää arvonsa myös 30 vuoden jälkeen.
Kertaluontoinen hmmm… Käynnissä on jatkuvasti monenlaisia hankkeita , joiden osarahoittajana toimii valtio. Se on tukea kaupunkeihin, joihin rahavirrat suuntautuvat muutenkin. Jos jotakin tukea suunnataan takaisin maakuntiin, niin siitä nousee jatkuva haloo.
Esim. opskelu, kauppa, rahoitus, valtion virastot keskitetään suuriin kaupunkeihin , varsinkin Helsinkiin. Miksi niitä pitää vielä tukea ? Esimerkkinä erilaisista tukimuodoista on seuraava, yksi tuhansien joukossa:
”HOAS hankkii ja rakentaa omistamansa kohteet luotoin, joita se saa rahalaitoksilta ja pääosin Valtion asuntorahastolta. HOAS maksaa saamansa lainat korkoineen takaisin rahalaitoksille ja Valtion asuntorahastolle vuokratuotoistaan saamistaan varoista. HOAS on rahoittanut kysymyksessä olevan kohteen Valtion asuntorahaston myöntämällä luotolla.
Valtion tulo- ja menoarviossa on vuosittain ollut ns. omapääoma-avustusta opiskelija-asuntohankkeiden rahoitukseen. Tämä on valtion suoranaista avustusta, josta ei peritä korkoa ja jota ei tarvitse lyhentää. Tarkoituksena on pitää opiskelija-asuntojen vuokrat kohtuullisina. Avustuksen osuus on ollut 2-3 prosentin luokkaa. Valtion asuntorahaston 19.5.2003 antaman lausunnon mukaan asuntorahasto on 20.11.2001 tekemällään päätöksellä myöntänyt kysymyksessä olevan kohteen rakentamiseen opiskelija-asuntojen omapääomaosuuteen annettavaa avustusta 260.943,57 euroa.”
Opinto- asumis- ja muilla sosiaalisilla tukimuodoilla maksetaan Helsinginkin rakennuttamien asuntojen vuokrat. Näin pitääkin tehdä . Se on yhtä oikein kuin maaseudun kehittämiseen tarkoitettu tukirahakin.
On puhuttu siitä , että kahtiajaon aika olisi ohi. Minun mielestäni myös kaupunkilaisten olisi tunnustettava tosiasiat ja tultava asenteissaan tälle vuosituhannelle.
Tämä koskee vihreitä sen vuoksi, että juuri he vastustavat lähtökohtaisesti haja-asutusta ja maaseudun elinkeinoja demareiden ohella.
Helsingin kaupungin omistamien vuokrataloyhtiöiden hallintoa voidaan tehostaa yhtiöitä fuusioimalla ja yhtiöiden kokoa kasvattamalla. Kaiken kaikkiaan yhtiöt toimivat kohtuullisesti elleivät jopa hyvin.
Vuokrataloyhtiöt ovat täysin omavaraisia ja kaikki niiden toimintaan – myös uudisrakentamiseen – käytettävä raha tulee vuokralaisilta. Kaupunki ei rakenna ”omalla rahallaan” mitään, vaan rakentaminen rahoitetaan asukkaiden maksamista vuokrista – toki lainarahalla, joiden korkoja ja lyhennyksiä maksetaan vuosikymmenet ja sitten jatketaan peruskorjauslainalla. Ruotsissa vuokrataloyhtiöillä on omaa rahaa, jolloin ei ole suurta lainataakkaa ja siitä johtuvaa hintojen nousua.
En ota kantaa siihen, kuinka suuri osa vuokrista maksaa jonkun tuen kautta – näppituntuma on, ettei niin kauhean suurta osaa.
Suomessa ei ole kunnon asumispolitiikkaa, on vain rakennuttamispolitiikka, jota grynderit ohjaavat. Siksi kaikki asuminen on saatu niin peijakkaan kalliiksi.
Helsingin kaavoittaminen on hidasta ja pikkutarkkaa näpertelyä. Kaavoittaja haluaa määrätä tulevan alueen ulkoisen ilmeen viimeistä tiilenpäätä myöten. Tämän suunnitelman tekeminen vie kohtuuttomasti aikaa ja uuden rakentaminen viivästyy. Koska joka paikkaan halutaan rakentaa erilaisia omistusmuotoja, vääjäämättä kohteista tulee pieniä ja kustannukset jälleen nousee. Suurempien kokonaisuuksien aikaan saaminen ja synergiaedun saaminen rakentamiseen + huomattavasti nopeampi kaavoittaminen olisi ensimmäisiä tavoitteita. Ja sitten se asumispolitiikan luominen.
”Jos yleishyödyllinen yhteisö haluaa esim 100 uutta asuntoa niin sen on ostettava ne vapailta markkinoilta; sitä kautta raha ohjautuu uuteen tuotantoon.”
Kokonaisten kohteiden hallinnointi lienee niin paljon yksinkertaisempaa, että haulikolla ostelu ei ole taloudellisesti mielekästä.
Yksinkertaisempi tapa olisi, jos kokonaiset kohteet vapautuisivat vuokraustarkoituksesta n. 20-30 vuoden jälkeen rakentamisesta, joilloin ne myytäisiin. Vuokralaisella olisi luonnollisesti etuosto-oikeus. Jos vuokralainen ei kykene asuntoaan lunastamaan, hänelle tarjotaan kaupungin muusta vuokra-asuntokannasta toista asuntoa. Myynneistä saadut rahat ohjattaisiin uuteen vuokra-asuntotuotantoon.
Iri:”Helsingin kaupungin omistamien vuokrataloyhtiöiden hallintoa voidaan tehostaa yhtiöitä fuusioimalla ja yhtiöiden kokoa kasvattamalla.”
Onko tämä vaan sokeaa uskoa suuruuden ekonomiaan, vai onko sinulla joku peruste uskoa, että vuokrataloyhtiöt toimivat paremmin suurina kuin pieninä yksiköinä?
”Ruotsissa vuokrataloyhtiöillä on omaa rahaa, jolloin ei ole suurta lainataakkaa ja siitä johtuvaa hintojen nousua.”
Hinnat nousevat kun kysyntä kasvaa tai tarjonta pienenee, ei siksi, että joku päättää nostaa hintoja.
Iri:”En ota kantaa siihen, kuinka suuri osa vuokrista maksaa jonkun tuen kautta – näppituntuma on, ettei niin kauhean suurta osaa.”
Kaupunkien vuokra-asuntojen vuokrista suurin osa maksetaan erilaisten tukien avulla. Tämä ilmiö on piilotukea kaupungeille , rakennusyhtiöille ,pankeille jne. Ja tuki on niin avokätistä, että se on tuonut mukanaan keinottelun.
Ko. järjestelmässä olisi todella perkaamista, joka on aivan eri kokoluokkaa kuin puoluerahoitukset.
Taas eräs esimerkki kaupunkiseutujen saamista valtion tuista: ”SATO kasvatti vuokra-asuntokantaansa ostamalla Tapiolassa sijaitsevan asuinkerrostalon tontteineen. Rakennus on valmistunut vuonna 1958. Kohteeseen kuuluu 61 asuinhuoneistoa keskipinta-alaltaan 41 neliömetriä sekä 330 neliömetrin liikerakennus. SATO hankki kohteen pitkäaikaiseen vuokra-asuntokäyttöön. Myyjätaho oli Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry., Paperiliitto ry. ja Paperityöväen Työttömyyskassa.”
Miten ko. ry:llä voi olla omistuksessaan kiinteistöjä ? Ne saavat varansa työnantajien maksamista ammattiliittojen jäsenmaksuista, jotka ovat verovähennyskelpoisia. Siis verorahaa !
Samoin voidaan kysyä miten verorahoilla voidaan tukea vasemmiston edustajien vaalityötä ?
Tuo ylläoleva on vain yksittäinen esimerkki mittaamattomasta veronmaksajien tuesta kaupunkiseuduille.
Onko Helsingissä asuntopula? Kun hakee oikotieltä Helsingissä myytäviä asuntoja, näyttää ohjelma vain ”ensimmäiset 500 halvinta”. Jos olisi pula, eikö myytäviä olisi noin 0? Rahapula Helsingissä on. Ostajilla. Fantasiahintoja ei reaalitalous pysty maksamaan.
Yksittäisiä rakennuskohteita on hyödyntöntä subventoida. Kaikelle maankäytölle pitäisi laittaa 5% kiinteistövero ja alentaa kulutus-, ansiotulo- ja yhteisöveroja. Näin asuntojen hinnat laskisivat, kun asuntojen tarjonta lisääntyisi. Vuokra-asumista ei pitäisi tukea. Se johtaa vain tuloerojen kasvuun, uuteen torppariyhteiskuntaan ja köyhyyteen. Sitä tuskin kukaan haluaa.
Lisään edelliseen, että asumista pitää tietenkin tukea, koskaa maassa on niin paljon maattomia. Mutta varsinaista vuokrarakentamista ei siinä mielessä, että asuntopolitiikkaa alettaisiin ohjaamaan vuokra-asumisen suuntaan.
”Maa kuuluu kaikille!”, niin kuin Arvid Järnefelt aikoinaan kirjoitti.
Kun ei jaksa lukea kaikkea, on vain otettava kantaa.
Yllä K-Veikko sanoi fiksusti: enää ei pitäisi rakentaa (kunnan sosiaalisia) vuokra-asuntoja, vaan kaikki sosiaaliseen asumiseen tarkoitetut asunnot olisi ostettava vapailta markkinoilta – ja uudistuotanossa pitäisi olla rakennuslupaehto, että uuden kovanrahan kerrostalosta olisi asunto tai pari luovutettava kunnalle – osamaksuksi esim. kunnallistekniikasta.
Paitsi tietysti jos joku haluaa edelleen rakentaa Myllypuron tai Lausteen kaltaisia slummeja.
Touko Mettinen
Yllä K-Veikko sanoi fiksusti: enää ei pitäisi rakentaa (kunnan sosiaalisia) vuokra-asuntoja, vaan kaikki sosiaaliseen asumiseen tarkoitetut asunnot olisi ostettava vapailta markkinoilta – ja uudistuotanossa pitäisi olla rakennuslupaehto, että uuden kovanrahan kerrostalosta olisi asunto tai pari luovutettava kunnalle – osamaksuksi esim. kunnallistekniikasta.
Vähän tällaista on kai Jätkäsaaressa luvassa. Kaupunki on saamieni tietojen mukaan sopinut että rakennusliike maksaa tontista korvausta 30% (?) asuntojen myyntihinnasta, luonteva jatko tuolle olisi että kaupunki saisi 30% asunnoista. Erillisten sosiaalisesti tuettujen talojen tekeminen on kieltämättä hölmöä.