Kuukausi: elokuu 2008

Kun Helsin­ki päät­ti laa­jen­taa ratikkalin­jas­toa ysir­atikalla, tämän piti ajaa Merikadul­ta Itä-Pasi­laan. Etelä-Helsin­gin asukkaat ilmoit­ti­vat kaikkien häm­mästyk­sek­si, etteivät ne halua ratikkaa,koska se vie parkkipaikko­ja. Kyse on jois­takin kym­menistä pysäköin­tipaikoista. Nyt kun ysi on kor­van­nut bussin 17, valite­taan, että alua on liikennemotissa.

Aamun Hesaris­sa Eteläis­ten kaupungi­nosien puheen­jo­hta­ja Pia Aal­to­nen sanoo, että, jos Helsin­ki halu­aa per­hei­den pysyvän Etelä-Helsingis­sä, kaupunkisu­un­nit­telijoiden on huomioita­va myös näi­den auton­tarve. Jat­ka lukemista “Asun­not jäämässä tyhjilleen Korkeavuorenkadulla?”

On mon­es­sa mielessä tyh­mää, että meil­lä korkeak­oulu­opiske­li­jat syn­nyt­tävät niin myöhään. Ter­vey­del­liset syyt puoltaisi­vat nuorem­pana syn­nyt­tämistä, eikä pitkään lykät­ty äitiys sit­ten aina onnis­tukaan. Äitiy­destä on hait­taa opiskelulle, mut­ta vielä enem­män siitä on hait­taa työssä käymiselle. Jat­ka lukemista “Opiske­li­jat syn­nyt­tämään aikaisemmin”

Ylen aamu­ra­dios­sa puhut­ti­in tänään aivan puu­ta heinää ilmas­toa­sioista. Eri­tyisen haus­ka oli van­ha tut­tavamme mat­ti Putko­nen. — mies joka yksin kaa­toi ydin­voimalan vuon­na 1993. Nyt hän ei hyväksynyt sitä mikro­taloudel­lista tosi­asi­aa, että markki­noil­la sähkön hin­ta määräy­tyy kalleim­man käytössä ole­van voimalan mukaan. Jos ei määräy­ty­isi, tuo voimala kan­nat­taisi sulkea. Hän ehdot­ti tilalle jär­jestelmää, jos­sa jokainen saisi ostaa sähköä siitä läh­teestä, jos­ta halu­aa ja hin­ta määräy­ty­isi hallinnol­lis­es­ti tuon ener­gialäh­teen tuotan­tokus­tan­nusten mukaan. Jat­ka lukemista “Putko­nen jak­saa hauskuuttaa”

Suomes­sa on se onnelli­nen tilanne, että hoidon taso on korkein julk­i­sis­sa sairaalois­sa. Jos leikkauk­ses­sa tulee kom­p­likaa­tioi­ta, poti­las siir­retään yksi­tyis­sairaalas­ta julkiseen sairaalaan tehostet­tua hoitoa varten, ei koskaan toisin päin. Tämä kan­nat­taa aina muis­taa, kun ver­rataan julk­ista ja yksi­ty­istä hoitoa. Moni todel­la kuvit­telee hoidon yksi­tyis­sairaalas­sa ole­van parem­paa. Jat­ka lukemista “Hoidon mak­sa­jal­la on merkitystä”

Keskustelu niukku­u­den jakamis­es­ta on poik­in­ut niin mon­ta haaraa, että perus­tan yhdestä aiheesta uuden.

Taas ker­ran on ehdotet­tu verora­hoit­teisen ter­vey­den­huol­lon kor­vaamista vakuutusmuotoisella.Vakuutusyhtiöt kil­pailut­taisi­vat sairaalat ja kehi­tys kehittyisi.

Jos jotain ter­veystalous­tutkimus on saanut selvite­tyk­si niin sen, että ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä, joka perus­tuu vaku­u­tuk­si­in ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin tulee erit­täin kalli­ik­si suh­teessa saavutet­tuun hoidon tasoon. Jopa Maail­man­pank­ki, jota ei ole järin syytet­ty vasem­mis­to­laisu­ud­es­ta, on varoit­tanut siitä ja suositel­lut itseasi­as­sa tätä mei­dän “sosial­is­tista” jär­jestelmäämme. Jat­ka lukemista “Vaku­u­tus­ra­hoit­teinen ter­vey­den­huolto tulee kalliiksi”

Van­taan kokoomus näyt­tää ehdot­ta­van Helsin­gin ja Van­taan yhdis­tämistä. Tai siis,että asia selvitetään. Kan­natan jyrkästi! Olen tätä ehdot­tanut aiem­minkin ja itse asi­as­sa min­un piti kir­joit­taa tästä tälle blogilleni ensi viikolla.

Yleen­sä kun­tali­itok­sia perustel­laan palvelu­jen jär­jestämisel­lä. Van­taa ja Helsin­ki ovat molem­mat riit­tävän iso­ja ‑jopa liian iso­ja — yksiköitä jär­jestämään palve­lut, joten tästä ei syn­ny mainit­tavaa hyö­tyä. Hyö­ty syn­tyy maankäytöstä. Jat­ka lukemista “Helsin­ki ja Van­taa yhteen!”

Nao­mi Kleinin Tuhokap­i­tal­is­min nousu näyt­tää taas n ouse­van keskustelu­un ikään kuin totu­ut­ta kuvaa­vana kir­jana. Olen julkaissut arvostelun Kleinin kir­jas­ta blo­gis­sani 30.3.2008. Kir­ja kan­nat­taa lukea, kos­ka se ker­too hyvin, miltä maail­ma näyt­tää huono-osais­ten kannal­ta. Tapah­tu­mien syistä tuo kir­ja ei kyl­lä ker­ro mitään järkevää. Minä kir­joit­taisin yhtä hyviä oop­pera-arvostelu­ja. Sik­si Maail­man­pankkia ei oikein voi arvostel­la Kleinin kir­jan perus­teel­la. Jat­ka lukemista “Taas Kleinista”

Kovasti rön­sy­illeessä keskustelus­sa niukku­u­den jakamis­es­ta syytet­ti­in Maail­man­pankkia siitä, että se on estänyt lainae­hdoil­laan Afrikan mai­ta suo­jaa­mas­ta maat­alout­taan samal­la taval­la kuin Euroop­pa suo­jaa omaansa. Nyt kir­joi­tan asi­as­ta, jos­ta en tiedä juuri mitään, mut­ta tämähän on vain blogi.

Maail­man­pank­ki jou­tui 1990-luvul­la kovin nai­ivin lib­er­al­is­tisen talous­teo­ri­an pauloi­hin. Se sai – ymmärtääk­seni hyvässä uskos­sa toimien – paljon pahaa aikaan, ja on sen jäl­keen kyl­lä ryhtynyt katu­mushar­joituk­si­in. Kaikesta ajateltavis­sa olev­as­ta pahas­ta Maail­man­pankkia ei kuitenkaan voi syyt­tää. Jat­ka lukemista “Maail­man­pankin pahat teot ja Afrikan maatalous”

Ei kai kukaan kuvit­tele, että kysymys Eif­fel-tornin jonoista olisi kovin merkit­tävä yhteiskun­nalli­nen kysymys. Se oli tarkoitet­tu oppikir­jaes­imerkik­si osoit­ta­maan, että hin­ta on parem­pi tapa jakaa niukku­ut­ta kuin pref­er­ensse­jä huomioima­ton arpomi­nen tai jokin ruoskimisen tai jono­tut­tamisen kaltainen kiu­san­teko. Val­itsin yhden­tekevän asian, jot­ta kukaan ei pää­sisi sanomaan, että kyse on peru­soikeud­es­ta, johon jokaisel­la on yhtäläiset oikeudet. Jat­ka lukemista “Niukku­u­den jakamisesta”

Min­ul­ta jäi Eif­fel-torni­in kiipeämät­tä, kos­ka sinne oli niin val­ta­vat jonot, että en kat­sonut koke­mus­ta sen arvoisek­si. Niin­pä tein tilaa jollekin toiselle, joka halusi torni­in niin paljon enem­män, että kat­soi jonot­tamisen kannattavan.

Jos 30 000 ihmistä päivässä halu­aisi men­nä Eif­fel-torni­in, mut­ta vain 10 000 mah­tuu, onko jonot­ta­mi­nen järkevä tapa kar­sia ylimääräiset 20 000 henkeä pois? Jat­ka lukemista “Jonot­tamisen järkevyydestä”