On monessa mielessä tyhmää, että meillä korkeakouluopiskelijat synnyttävät niin myöhään. Terveydelliset syyt puoltaisivat nuorempana synnyttämistä, eikä pitkään lykätty äitiys sitten aina onnistukaan. Äitiydestä on haittaa opiskelulle, mutta vielä enemmän siitä on haittaa työssä käymiselle.
Opiskelijat eivät synnytä, koska siihen ei ole varaa. Suomessa ei ole opintotuessa minkäänlaista lapsikorotusta toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa.
Vanhempainpäiväraha katsotaan aiemmista tuloista – yleensä siis opintotuesta tai kesätöistä (minulle tuntemattomasta syystä ei niiden summasta vaan maksimista) Äitiyspäiväraha määrätään yleensä minimipäivärahan suuruiseksi, joka nyt nousee sentään työmarkkinatuen tasalle. Opistojen ollessa kesken ei äitiyteen oikein ole varaa, mutta ei myöskään heti opintojen päätyttyä. Ensin on oltava töissä niin kauan, että pääsee ansiopäivärahalle.
Entä jos opiskelijan äitiyspäivärahaan sovellettaisiin liikennevakuutuksen periaatetta: jos lääketieteen opiskelija joutuu auton ruhjomaksi ja vammautuu loppuiäkseen, korvausta ei makseta ikään kuin hän olisi lupon elämäänsä opintorahalle, vaan perusteena ovat lääkärin ansiot. Jos äitiys lykkää opiskelijan töihin menoa,eikä päivärahaa voisi maksaa näiden tulevaisuudessa menetettyjen ansioiden perusteella. Nehän hän saa lopulta kuitenkin, jos lykkää äitiyttä niin kauan että ehtii olemaan vuoden töissä.
”Opiskelijat eivät synnytä, koska siihen ei ole varaa.” – Niin, tai oikeanlaisia sukuelimiä. Jotkut opiskelijat eivät ryhdy äideiksi, koska eivät pysty.
Vakavasti puhuen, tämäkin ongelma olisi piirun verran pienempi joskin monisyisempi, jos vanhemmuuden ajateltaisiin koskevan pelkän yhden äidin lisäksi myös isiä tai muita lähivanhempia.
Itse kokeilen huomisesta tentistä alkaen, miten vanhemmuuden, töiden ja korkeakouluopiskelun yhteensovittaminen sujuu. Enkä ole vielä edes kolmeakymmentä.
Tuohon kun vielä lisätään se, että äiti ei voi saada opintorahaan kuuluvaa asumislisää vaan hänet siirretään yleisen asumislisän piiriin, ollaankin taas kivasssa tilanteessa.
Jos nimittäin kuvitellaan tälläistä täysin teoreettista tilannetta, että isä olisi myös opiskelija ja tekisi töiden lisäksi osa-aika töitä, nämä tulot vaikuttavat luonnolisesti myös tähän yleiseen asumislisään, joka tietenkin tippuu äidillä nollaan. Ja tämä täysin teoreettinen isäkään ei tietenkään saa opintotukea, koska hän saa niin suuret tulot (eli yli 700e/kk tms.) omista töistään, että niillä helposti elättääkin koko perheen.
Ja edelleen jos mennään tämän yllä esitetyn hypoteettisen tilanteen mukaan, on äidinkin pakko opiskella ja tehdä pätkätöitä koko raskauden ja äitiyden alkuajan, jos ei haluta lähteä kerjuulle.
Eli lopputuloksena on pariskunta, joista isä on ensin viikossa 20 tuntia töissä, sen jälkeen painaa kotiin hoitamaan muksua ja tekemään samalla koulujuttuja, että äitikin ehtisi luennoille. Ja jahka äiti pääsee kotiin tenavan luo, pääsee isäkin taas luennolle. Mutta kela säästää näppärästi kuussa 600(?) euroa, kun isälle ei tarvitse maksaa opintotukea eikä äidillekään mitään asumisesta.
Noh, onneksi kaikkia juttuja ei mitata rahassa.
Jos esim. Ruotsi, rakas naapurimme otetaan nyt äitiyden rahoituksen mallimaaksi, niin kaipa voisi olettaa, että siellä sitten synnytetään aikaisemmin.
Näin ei kuitenkaan ole. Ensisynnyttäjien keski-ikä on Ruotsissa jopa korkeampi. Eli mitä nyt haettiin?
Äitiys- ja vanhempairaha määräytyvät Suomessa ihan samoin perustein. En ymmärtänyt koko juttua yhtään… Selventäisitkö?
Ja viimeiseksi Osmolle 57 v.: Paraskin puhuja… Rahako sen tosiaan määrää milloin lapset tehdään. Eipä sitten 40-luvulla olisi synytnyt yhtään lasta. Hmmmm?
Lääkäri on poikkeuksellinen ja suojattu professio. Monilla muilla akateemisilla aloilla ei ole mitään yhtenäistä työnkuvaa, saati järjellistä mediaanipalkkaa.
Sain opiskeluaikana kaksi lasta ja kävin myös säännöllisesti töissä. Pienet lapset eivät juuri mitään kuluta, jos osaa hyödyntää kirpputoreja ja sukulaisia. Päinvastoin rahaa voi jopa säästyä kun turhat menot ja vapaa-aika jäävät pois.
Monelle opiskelijalle voisi rahaa tärkeämpää olla hoitoapu, palvelut ja aika. Edullinen lastenhoito luentojen ajaksi, kunnallinen kodinhoitaja, laina-auto tarvittaessa, palveluseteleitä esim. taksiin tai siivouspalvelulle tms. Tuollaisilla olisi myös työllistävä vaikutus.
Esimerkiksi Helsingin yliopiston kohdalla ylioppilaskunta järjestää lapsiparkin eli lyhytaikaista lastenhoitoa opiskelijavanhemmille vähäistä korvausta vastaan. Minusta vastaavan toiminnan pitäisi kuulua kaupungille, mutta se ei ole sitä ottanut lobbauksesta huolimatta, edes rahoitusta. Onneksi opiskelijayhteisö on vastuuntuntoinen (tai laaja jäsenistö ei tiedä tai ole kiinnostunut jäsenmaksunsa käytöstä).
No mikäpä siinä, jos lapsen selästään polkupyörämatkan jälkeen yliopistolla voisi paiskata ovimiehen narikkaan syötettäväksi ja juotettavaksi, niin mikäpä ei tässä sitten.
”Pienet lapset eivät juuri mitään kuluta, jos osaa hyödyntää kirpputoreja ja sukulaisia.”
Olen nyt samassa tilanteessa sinä olit. Eikä oikeastaan tee edes mitenkään hirveän tiukkaa. Mutta täytyy myöntää, että jos sukulaisia ei olisi niin aika liemessä sitä oltais. Autoa, sun muuta ollaan lainattu, mutta ei olla saatu/pyydetty yhtään rahaa. Autoon ei perheellisellä päätoimisella opiskelijalla ole mitenkään varaa, mutta eipä sitä nyt hirveämmin Helsingissä tarvitsekaan.
Onhan se vähän omituista, kun ei voi tehdä töitä kesällä niin paljon kuin haluaa, mutta ymmärrän, että joitain rajoja tuilla on pakko olla, koska eihän hyvin toimeentuleva tarvitse tukia. Englantilainen tuttu piti muuten aika uskomattomana meidän tukijärjestelmää sen jälkeen kun kerroin et meidän kämpän vuokra on 1000€, josta yhteiskunnan tukien jälkeen jää maksettavaa vähän yli parisataa.
Taloudellisin keinoin yhteiskunta voi muokata perheiden lapsimäärää (tai tekoaikaa) aika tehokkaasti kuten esim Kiinassa. Kymppi sinne tai tänne ei muuta varmaankaan kenenkään lapsentekoaikeita rikkaimmissa maissa. Köyhässä maassa taloudelliset kannustimet toimivat paremmin ja kulttuuritausta taitaa vaikuttaa vielä enemmän kuin talous.
En ihan ymmärrä mikä ongelma tässä on. On toki niin, että jos lapset tehdään vasta, kun äiti on työelämässä, niin työt katkeavat hetkeksi. Ja toki se, että sukupolven väli on pitkä, heikentää ceteris paribus huoltosuhdetta, mutta ovatko nämä riittäviä syitä puuttua asiaan?
Rahallisesta tilanteesta riippumatta luulisin, että opintojen keskellä lasten saanti ei ainakaan lisää todennäköisyyttä tehdä tutkinto valmiiksi, sen paremmin isällä kuin äidilläkään. Meillä tilanne oli niin, että minä olin ollut työelämässä jo muutaman vuoden ja vaimo oli valmistumassa, kun ensimmäinen lapsi syntyi (gradu valmistui kuukautta ennen syntymää). Minusta se oli jotakuinkin optimaalinen tilanne, vaikka rahallisesti ei nyt mikään jättipotti ollutkaan. Olisihan tuo sinun ehdotuksesi tehnyt elämästä ”makoisampaa”, kun käteen olisi jäänyt lähes 1000 euroa kuussa enemmän.
”En ihan ymmärrä mikä ongelma tässä on.”
Mitä myöhemmin äiti synnyttää niin sitä suuremmaksi kasvaa riski saada vammaisia lapsia. Tosin synnyttävän äidin ikä pitää olla aika korkea ennen kuin riski kasvaa todella suureksi verrattuna nuoriin synnyttäjiin.
Rahasta kai tässä puhutaan. Tai oikeastaan voisi kai puhua valtion kannalta investoinnista tulevaisuuteen. Pidän Osmo Soininvaaran ehdotusta hyvänä, mutta ehkä turhan monimutkaisena tapana siirtää rahaa yhteiskunnalta lasten vanhemmille. Voisiko yhteiskunta ihan reilusti maksaa lasten synnyttämisestä. Aluksi vaikkapa tuollainen 100 000 € pellavapäältä. Saattaisi intoa isyyteen ja äitiyteen löytyä huomattavasti nykyistä enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa.
Anna-Maria
Kyllähän opiskelijavanhemmat voivat laittaa lapsensa kunnalliseen päivähoitoon siinä missä muutkin vanhemmat, joten miksi kaupungin pitäisi vielä sen lisäksi pitää yllä tällaista täsmäparkkia? Kunnallisessa päivähoidossahan voi valita osapäivähoidon, mikäli ei tarvitse kokopäiväistä hoitoa. Maksukin muodostuu todnnäköisesti varsin kohtuulliseksi, jos kodissa on vain yhden ihmisen tulot.
Tiedemies,
Ongelma on se, että nainen on hedelmällisimmillään 20-25 -vuotiaana. Tämän jälkeen hedelmällisyys laskee hyvinkin jyrkästi, vaikka useimmat toki tulevatkin vaivatta raskaaksi vielä kolmen kympin korvilla. Kansakunnan tasolla tämä kuitenkin tarkoittaa jatkuvasti lisääntyneitä kalliita hedelmöityshoitoja ja tietysti lapsettomuudesta seuraavaa kärsimystä yksilöille. Silloin, kun lapsen on päättänyt hankkia ja tämä ei onnistukaan, on se useimmille suoranainen tragedia.
Jos esikoinen saadaan kovin myöhään, lapsiluku myös yleensä jää pienemmäksi. Se on tietysti arvomaailmasta kiinni, pitääkö sitä hyvänä vai huonona asiana globaalissa mielessä.
Kansantaloudellisesti on tietysti edullisempaa, että opiskelijat hoitavat lapset opiskelujen lomassa kuin jo valmistuneet, työelämässä olevat ihmiset. Asioilla on puolensa ja puolensa, mutta väittäisin että pääsääntöisesti lapsenkin kannalta nuori vanhempi on mukavampi varsinkin teini-iässä. Ja onhan itsellekin kivempi olla virkeä viisikymppinen mummi kuin palvelutalossa rollaattorin kanssa köpöttelevä 80-vuotias. Sukupolvien luonnollinen kanssakäyminen sujuu paremmin kun ikäerot eivät ole liialliset. Meillä on kohta parikymppisellä lapsella on isomummikin olemassa, joten jos luoja suo, niin näkee vielä lapsenlapsenlapsenlapsensa… En nyt tietenkään puhu teiniraskauksien puolesta eikä suvussa niitä ole.
Lapsi tosiaan tuo leivän taloon tullessaan. Kyllä se vieläkin pätee. Pienissä tuloissa kahden lapsen lapsilisät ihan tuntuva potti. Lapsiperhe kuuluu myös aina yleisen asumistuen piiriin ja sillä on oikeus saada toimeentulotukea. Pienet lapset eivät tosiaan kuluta käytännössä mitään. Normaalit verkostot omaava perhe pikemminkin hukkuu lahjoituksina tuleviin vaatteisiin, tarvikkeisiin ja leluihin.
Hyvin pienen lapsen voi myös opettaa vaipattomaksi, mutta ei siitä sen enempää, muuten saan taas pyyhkeitä asiasta poikkeamisesta ja syystäkin 🙂
Ari Aaltonen,
Hyvä, että otit tuon vammaisuusaspektin esiin. Minulta se unohtuikin. Downin syndroomassa riski nousee näin huimasti iän myötä:
Alle 25-vuotiaan naisen riski synnyttää Down-lapsi on 1:2000, 35-vuotiaan riski on 1:300 ja 40-vuotiaan 1:100. 45-vuotiaan naisen riski synnyttää Down-lapsi on jo yksi 25:sta.
Käytännössä ihan kaikki muutkin riskit nousevat niin äidillä kuin vauvalla, sektioita muun muassa tarvitaan enemmän.
Poikkeuksellisesti en ymmärrä vähääkään Osmon logiikasta. Lähestulkoon kaikki yhteiskunnalliset ja ympäristölliset ongelmat ovat vain oireita todellisesta ongelmasta, liiallisesta väestöstä, ja nyt vielä pitäisi syntyvyyttä saada lisää.
”Rahallisesta tilanteesta riippumatta luulisin, että opintojen keskellä lasten saanti ei ainakaan lisää todennäköisyyttä tehdä tutkinto valmiiksi, sen paremmin isällä kuin äidilläkään.”
Varmasti näin on. Mutta vielä ennemmin kysyisin sitä, kuinka paljon lasten saanti ennen työelämään siirtymistä ja työuran vakiintumista hankaloittaa äidin työpaikan saantia, ja ennen kaikkea työuralla etenemistä. Työuralla eteneminen tai julkisella puolella viran saaminen kun yleensä ainakin implisiittisesti edellyttää pidempiaikaista pysyvää ja määrätietoista työskentelyä sekä usein sitoutumisensa osoittamista pitkää päivää tekemällä. Äitiyslomien pätkimällä työuralla tuskin hirveästi edetään.
Itse rekrytointeja tehneenä tiedän, että vaikka potentiaalinen äitiys ei saisi eikä sen haluaisi antaa vaikuttaa rekrypäätöksiin, se kuitenkin tahtomattakin vaikuttaa. Kun rekrytoinnin onnistuminen on minullekin tärkeää ja rekrytoitavalta työssä onnistuminen edellyttää pitkäjänteistä työskentelyä ja kokemuksen kerryttämistä, on ihan selvää että nuori innokas mies todennäköisemmin pystyy toivottuun sitoutumiseen kuin synnytysikäinen nainen.
Niinpä jos työuralla etenemisellä tai sen työpaikan pysyvyydellä on mitään merkitystä, on rationaalisempaa tehdä joko lapset hyvissä ajoin ennen koko työuran aloittamista tai vasta sitten kun oma paikka työelämässä on riittävässä määrin vakiintunut.
Miten olisi tuntuvat veronalennukset naimisissa oleville lapsiperheille? Ts. ”vanhanpiian veron” palauttaminen.
Lapsen saanti opiskeluaikana on opiskelijan ”ongelma” (eli se siis vaikuttaa vain ja ainoastaan opiskelijan elämään ja opiskelija on ainoa joka tuntee sen nahoissaan). Lapsen saanti työelämässä on työnantajan ”ongelma”.
Ainiin, kokeilkaapa muuten olla ammattikorkeakoulusta vuosi poissaolevana. Minä kokeilin, kävin vuoden ulkomailla töissä ja tulin takaisin, niin melkein kaikki minun opintosuunnitelmaan kuuluneet opintojaksot olivat muuttunet/poistuneet, eli joudun kaikki opintoni miettimään yhdessä hallinnon kanssa että mikä nyt korvaa minkäkin ja mistä opintojaksosta suoritan vain puolet ja mistä toiset puolet jotta se korvaisi alkuperäisen opintojakson.
Niin kauan kuin opinto-oikeusaika on rajattu ja opintosuunnitelmat jatkavat muuttumistaan niin ei kannata edes puhua rahasta.
Sinivihreä:
Voisiko yhteiskunta ihan reilusti maksaa lasten synnyttämisestä. Aluksi vaikkapa tuollainen 100 000 € pellavapäältä.
Minun ehdotuksessani oli häivähdys eugeniikkaa. Lapsen tuleva menestys riippuu suuresti äidin koulutustasosta. Nykyjärjestelmämme vähentää juuri koulutettujen naisten synnytyksiä, mikä on kansakunnan tulevaisuutta ajatellen ikävä asia. Tuo Sinivihreän esitys houkuttelisi lasten synnyttämiseen ansaintamielessä ja toimisi aivan päinvastoin kuin minun esitykseni. Se olisi käänteistä eugeniikkaa.
tcrown:
”Poikkeuksellisesti en ymmärrä vähääkään Osmon logiikasta.”
Jos käsitin oikein niin pointti ei ole siinä, että syntyvyyttä nostetaan vaan että synnytyksiä aikaistettaisiin nykyisestä.
Tosin kait se nostaa todennäköisyyttä saada lapsia enemmän mitä aikaisemmin niitä saa.
Osmo,
Niin eugeniikkasi mukasesti siis humanistimaisteri-äideille lisää humanistimaisteri-tyttäriä….
Eikö täällä tarvita juuri bussikuskeja, lähihoitajia ja erilaisia luudan heiluttajia lisää?
Outoa muuten, että linja-autonkuljettajia rekrytoidaan nykyään Puolasta samanaikaisesti kun lähes kaikki Lähi-idän ja Afrikan moniosaajat ovat työttöminä Helsingissä. Kai bussia nyt oppii ajamaan tyhmempikin ja luulisi kielitaidonkin olevan parempi täällä vuosia asuneilla kuin Puolasta kylmiltään repäistyillä Piotreilla.
Maahanmuuttajissa on muuten merkittävän paljon bussikuskeja. Väkilukuun suhteutettuna varmaankin enemmän kuin kantaväestössä. Ovat myös käyttäytymiseltään oikein miellyttäviä.
Miksi Elinaa ei huolestuta, että Helsingissä on paljon suomalaisia työttömiä, jotka nostavat työttömyyskorvausta, vaikka bussikuskiksi pääsisi ilmoittautumalla?
Absoluuttisesti koulutettujen äitien lasten määrä todennäköisesti lisääntyisi, mikäli lapsenteosta maksettaisiin opiskelijavanhemmille(kin) kunnolla. Saattaisipa esim. moni ikiopiskelija saada elämälleen aivan uutta sisältöä pirttiviljelijänä 🙂
Itse olen tohtorivanhempien yliopistokoulutettu vesa. Vaimollani on samankaltainen koulutus ja tausta. Näistä lähtökohdista minua kyllä hiukan kammoksuttaa tämä perheiden eriarvoistaminen jonkin opiskelupaikan suhteen. Jos jonkun henkilön hyvä menestyminen on tilastollisesti ennustaen keskimääräistä todennäköisempää, ei kai tätä onnenmyyrää tarvitse enää erikseen palkita muita korkeammilla avustuksilla.
Mitä sitten, vaikka väkilukuun suhteutettuna olisi enemmän ulkomaalaisperäisiä kuljettajia? Suomalaiset ovat joka tapauksessa monikertaisesti töissä.
Somalitaustaisista 60-70 prosenttia työvoimasta on työttöminä.
Eli on minusta ihmeellistä, että jos täällä on jo ulkomaista työvoimaa ja suhteellisen kielitaitoistakin suurimmalta osin, niin sitä haalitaan Puolasta lisää.
Suomalaisissa työttömissä on paljon sellaisia, jotka eivät yksinkertaisesti pääse töihin haluistaan huolimatta, esim. ovat yli 50-vuotiaita. Se tietysti osoittaa, ettei mitään todellista työvoimapulaa ole. Sitten on tietysti työkyvytöntä porukkaa, joka pitäisikin siivota pois kortistosta.
Elina: Kaikki tuntemani humanistimaisteri-äidit ovat työelämässä mm. opettajina, toimittajina, hr-managereina, koordinaattoreina, maatalouslomittajana tms. Yhtään työtöntä humanistimaisteria en tunne. Valtion pätkätyöläisiä kyllä joukosta löytyy, saavat vuosittain kilpailla pienipalkkaisesta työpaikastaan. Ja noiden lapsetkin ovat poikkeuksetta iloisia nappuloita.
Liikaväestö on enemmän alueellinen ongelma. Ja nyt syntyvät lapset elävät työikäisinä taas aivan eri maailmassa. 20 vuoden kuluttua ei kenties enää tarvita päätoimisia bussikuskeja, kaupan kassoja tai lattian luuttuajia, tai mistä sitä tietää, olihan Suomessa jo 1988 kauhea huutava työvoimapula. Koulutetut todennäköisemmin pärjäävät paremmin yhteiskunnan muutoksissa.
En usko, että tuo hedelmällisyys tai edes vammaisuus on mikään ongelma. Kuinka iso kansantaloudellinen taakka ovat Down-lapset? En usko, että kovin iso.
Sukupolvenväli ei ole nykyisin mitenkään kauhean suuri, vaikka se onkin noussut viimeiset 40 vuotta. En muista tarkkaan, mutta käsittääkseni ensisynnyttäjien keski-ikä oli historiallisesti alimmillaan joskus 1950-luvulla ja että nykyinen tilanne ei paljoa poikkea sadan vuoden takaisesta. Jos ensimmäiset muksut tehdään 30-vuotiaina, niin 60-vuotiaana ollaan keskimäärin isovanhempia. Keskivertokansalaisen ei pitäisi silloin vielä olla vanhainkodissa. Nyt ollaan vielä noin 28 vuodessa, muistaakseni.
Äitiyslomat ovat käsittääkseni todellinen ongelma työnantajille. Tämän sanominen ääneen tosin on kokolailla kiellettyä Suomessa, koska se nähdään naisvihamielisenä. Mutta rekrytoijat tietävät tämän ja siksi tekevät kuten yllä kirjoitettiin. Tästä ei päästä edes kovemmilla rangaistuksilla. Osmon ehdotus voisi korjata tätä ongelmaa jonkin verran, mutta opiskeluaikana lapsia tehneen täytyisi silti vastata siihen kiellettyyn kysymykseen ja lapseton nainen joutuisi entistä heikompaan asemaan työmarkkinoilla.
Eugeeninen vaikutus lienee verraten heikko, koska Suomessa kuka tahansa saa käytännössä opiskelupaikan alalta, jossa on hyvät palkat (työtä ei saa, mutta se on eri asia). Tämä ehdotus toki loisi markkinamekanismin ja kilpailu opiskelupaikoista kovenisi. Vähän kuitenkin huijausherkältä vaikuttaa.
Ja synnyttämisestä rahan maksaminen vain pahentaisi sitä ilmiötä, joka jo nyt on olemassa. Olen kuullut kahdelta eri päihdeongelmaistan kanssa tekemisissä olleelta taholta väitteen, että nuoret huumeidenkäyttäjät tekevät lapsia päästäkseen hoitoon ja saadakseen raha-asiansa kuntoon.
”Jos käsitin oikein niin pointti ei ole siinä, että syntyvyyttä nostetaan vaan että synnytyksiä aikaistettaisiin nykyisestä.
Tosin kait se nostaa todennäköisyyttä saada lapsia enemmän mitä aikaisemmin niitä saa.”
Vaikka lapsien määrä per äiti pysyisi samana, syntyvyys kasvaa jos äidit synnyttävät nuorempina. Se seuraava kierros kun alkaa myös synnyttämään nopeammin.
Varmuuden vuoksi rautalankaa:
Case 1, äidit synnyttävät kaksi tytärtä 30 vuoden iässä. Jos tänään syntyy ensimmäinen pari, niin 30 vuoden kuluttua syntyvät lapset numero 3, 4, 5, ja 6. 60 vuoden kuluttua numerot 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13 ja 14.
Case 2, äidit synnyttävät 2 tytärtä 20 vuoden iässä.Jos tänään syntyy ensimmäinen pari, niin 20 vuoden kuluttua syntyvät lapset numero 3, 4, 5, ja 6. 40 vuoden kuluttua numerot 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13 ja 14. ja 60 vuoden kuluttua numerot 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29 ja 30.
(Tietysti oletuksella äiti synnyttää tyttären ja pojan ero on vähemmän dramaattinen)
Kun samaa kaavaa aletaan soveltamaan afrikkalaiseen äitiin, joka saa 10 lasta, niin luulisi tajuavan aika pian, että jos naisten koulutus edes lykkäisi lasten tekoa muutamalla vuodella, niin pelkästään tällä efektillä olisi rajuja vaikutuksia väestönkasvuun. Puhumattakaan siitä, että se naisten koulutus vähentää lasten lukumäärää.
Kaivakaapa jostain internetin syövereistä elokuva idiocracy. Ainakin youtubesta läytyy versio elokuvasta, tosin huonolla resoluutiolla. Ei koskaan päässyt teatterilevitykseen.
Elina: En erota mustia kansallisuuksia toisistaan, joten en osaa sanoa, kuka on somali ja kuka ei, mutta mustia bussikuskeja on Helsingissä erittäin paljon. Eli kyllä niitä afrikkalaisperäisiä maahanmuuttajia on rekrytoitu bussikuskeiksi. Ilmeisesti varanto vain alkaa loppua – siis niiden varanto, joista on kuskeiksi ja jotka haluavat kuskeiksi.
”Eli on minusta ihmeellistä, että jos täällä on jo ulkomaista työvoimaa ja suhteellisen kielitaitoistakin suurimmalta osin, niin sitä haalitaan Puolasta lisää.”
Enpä tiedä, kuinka kielitaitoisia ne monet afrikkalaisperäiset maahanmuuttajat ovat. Ainakin suomen kielen taso tuntuu monilla olevan melko heikko ja sehän on varsin tärkeä bussikuskina olemisessa. Tähän syypäitä ovat sekä suomalaiset että maahanmuuttajat; suomen kielen kursseja maahanmuuttajille on ihan liian vähän ja ylipäätään mitään pakkoa tai ulkoista kannustinta ei ole ja sitten toisaalta, jos ja kun maahanmuuttajat tulevat toimeen keskenään opettelematta kieltä, moni heistä ei jaksa eikä viitsi sitä tehdä.
Voi ei…
Kai nainen synnyttäisi mielellään (iästä riippumatta) niitä tenavia enemmänkin, jos rinnalla olisi vastuullinen, aikuinen puoliso joka hoitaisi oman osuutensa isänä.
Tässä siis oletusarvona heteronormatiivinen perussetti.
Pankaas katsomaan ihan oikean elämän loppusyksyistä aamua: äiti ruokkii ja pukee kersat goreteksiin ja roudaa karavaanin sitten lähi- tai kaukohoitopaikkaan julkisilla/kävellen/perheen kakkosautolla (ookoo, se on jo luksusta..) ja viuhuu monot kurassa huitsin nevadaan omaan duuniin urputtavan pomon alaisuuteen.
Sama rewindina noin klo 16.30, logistisen kauppapoikkeaman kautta.
Samaan aikaan Länsiväylällä ja muualla nurmijärvillä isukit istahtavat ratin taakse lämmitettyyn kaaraan sprigit kuosissa ja skraga suorina, kommunikaattori kainalossa.
Työajan ulkopuolella on vielä aikaa politikoida, urheilla ja filosofoida suuria herraporukalla.
Tämänaamuiset Hyssälät panivat taas adrenaliinit tapittamaan yläfrekvenssissä…..
Harvassa on se suomalaisjölli, joka oikeasti ottaa isyyslomaa enemmän kuin ne pari synnytyksenjälkeistä viikkoa.
Jos ”yhteiskunta” lue=työnantajat jakaisivat vanhemmuuden kustannukset oikeudenmukaisesti homma voisi jopa toimia.
Nyt a. synnytysikäistä naista ei palkata, koska ”se kuitenkin jää äitiyslomalle” ja b. jo synnyttäneitä ei pidetä yhtä ”joustavina” ja ”sopivina” kuin naimattomia,lapsettomia, nättejä ja sinisilmäisesti uraan uskovia.
Btw lapsia ei tehdä kansantaloudellisten tai muiden verosuunnitteluun perustuvien laskelmien ehdoilla, eikä varsinkaan siksi, että suuret ikäpolvet alkavat pelätä ettei persiitä pyyhkimään vanhainkotiin saada enää ketään….
Jo helpotti.
Ei mikään ihme että korkeasti koulutetut naiset kouluttavat (tyttö)lapsensa siten, että ne pärjäävät omillaan.
Hemmetti, katsokaa nyt jotain valtansa sokaisemia paavolipposia ja aarnolaitisia. Samanlaisia nämä kataiset ja vanhaset ovat muutaman vuoden kuluttua, sanon ma.
Ja kukas muuten ne Vanhasenkin pennut hoitaa jollei ex?
Se siitä tasa-arvosta…..
Kitkerille neitseille tiedoksi: jeps, olen mamma. Omat valintani ovat tosin olleet kaikkien oppikirjojen ja sosiaalisesti hyväksyttyjen normien ulkopuolelta, joten ei niistä sen enempää.
Sille (tällä hetkellä luultavasti marginaaliselle) ryhmälle nuoria opiskelijoita , jotka hankkisivat lapsia jos yhteiskunta tuki olisi
parempi, kannattaisi kyllä antaa tuo tuki. Heti se ei tulisi edes
kalliiksi, koska uskon ettei lapsentekobuumi ihan pelkällä rahalla käynnisty. Toisaalta muiden vastaavassa tilanteessa lapsia hankkineidenesimerkki voisi rohkaista ja pieni alkusysäys voisi kyllä toimia.
Eikös se yksi kristillisdemokraatti esittänyt, että opintotuen tulorajoja nostettaisiin lapsellisille opiskelijoille. Tämän lisäksi opintotuissa saisi olla tosiaan tuo lapsikorotus. Tämä tuntuisi yksinkertaisimmalta ratkaisulta.
Tosiaan syyt on moninaiset. Kyllähän moni varmaan ajattelee, että lapsen ollessa pieni pärjää aluksi vähän pienemmällä rahalla, mutta pelkää kuitenkin että nuorena lasten saaminen jotenkin huonontaa urakehitystä ja siihen elämäntilanteeseen (että ei ole rahaa, töitä ja opinnot on keken ja lapsetkin pitäisi hoitaa) jää pitkäksikin aikaa jumiin. Tai ei yksinkertaisesti haluta niitä lapsia vielä.
Itse palautin gradun ensimmäisen lapsen syntyessä. Näin ”jälkikäteen” (pari vuotta myöhemmin), toivoisin että olisin saanut lapsen jo aiemmin. Tämä ei kuitenkaan ollut
mahdollista kun puolisoa ei ollut vielä löytynyt. Johtuen surkeista minimipäivärahoista ja omista ambitioistani olen ollut töissä lähes lapsen syntymästä lähtien. Valmistumisen jälkeen, jos niin onnellisesti sattuu että töitä tarjotaan/on tarjolla, on hankala vastustaa töihin menoa. Ei vältäämättä siksi että
töiden teko olisi niin kivaa, vaan koska pelottaa olla hankkimatta työkokemusta nuorella iällä. Nyt olisi hauska hankkia myös sisaruksia esikoiselle, mutta en millään enää jaksaisi olla saman aikaisesti pienten lasten äiti ja olla työelämässä. Ymmärrän erittäin hyvin vaihtoehdon tehdä vähän aikaa töitä ja yrittää vasta sitten saada lapsia. Itse en kuitenkaan halunut mahdollisia vanhemmasta iästä johtuvia
riskejä.
Jos lapsia saa jo opiskeluaikana, opinnot saattavat toki venyä mutta nämä kaksi asiaa voi luontevasti yhdistää. Työelämäan siirryttyä yhdistämistä ei juur tapahdu: ollaan kotona 24/7 tai töissä (toivottavasti ei ihan 24/7). Ja voin sanoa että
molemmisaa on huonot puolensa (vaikken kotona ole itse ehtinyt ollakaan). Lisäksi oma kokemukseni opiskelusta on se, että joskus on vaikea rutistaa itsestään tarmoa. Ennen lasta tenttiinluku oli oikea ajan, fiiliksen, kahvilan ym. etsimistä. Lapsen myötä tilanne on se että tenttiin lukuun joutuu varaamaan etukäteen hyvinkin rajallisen ajan tiettynä hetkenä päivästä mitä ei aina edes itse pysty valitsemaan. Tämän ajan sitä käyttää mieluusti tehokkaasti hyväkseen. Eli voipa olla, että lasten myötä opiskeluajat eivät niin hurjasti pitenekään. Kaikkien kannalta tehokasta olisi siis tuo opiskelujen ja lastenhoidon yhdistäminen. Älytöntähän on, että työuransa
keskellä (tai alussa) olevat ihmiset viettävät jopa vuosia rakennellen legoja (vaikka varmasti kehittävää tuokin), eikä myöskään hauska ole vaihtoehto pitää pieniä lapsia pitkiä päiviä päiväkodissa, jonka jäljkeen väsyneet ja kiukuttelevat vanhemmat yrittävä olla innovatiivisia legoinsinöörejä.
Tiedemies,
Down-lapsia syntyy vuodessa Suomessa tällä hetkellä noin 80. Määrä on kaksikertaistunut muutamassa vuosikymmenessä. Nämä lapset ovat käytönnössä pois työelämästä, vaikkakin ”parhaimmat” yksilöt saattavat sijoittua joihinkin suojatyöpaikkoihin.
Down-lasten hoito vaatii tietysti erilaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä kymmenkertaisesti, ehkäpä satakertaisesti enemmän kuin terveen lapsen hoito. Useimmille Down-lapsille tehdään muun muassa sydänleikkaus jo alkumetreillä, monille useampiakin. Perheen elämä on yhtäkkiä erilaisten kuntoutusten ja eritysitoimenpiteiden sarja. Jos ihan puhtaasti kustannuspuolta ajatellaan, niin tietenkin vanhempien työnantajatkin tästä osansa saavat.
Lasten määrä vaikuttaa siis ehkä pieneltä ikäluokassa, heistä koostuvat kustannukset ovat monisataakertaiset. On myös muistettava, että Downin syndrooma on vain yksi, joskin näkyvin, synnytysiän kohonemisesta johtuva riski.
Vammaisen lapsen syntyminen on myös henkilökohtainen tragedia ja pelkästään kansantaloudellisia lukuja ei tule tuijottaa.
Vammainen lapsi on tietysti perheessään rakas ja ja jokainen vammainen saakoon sen hoidon mikä on tarvis, jos kirjoitukseni vaikutti varsin kylmältä ja epäempaattiselta.
Eli ajan takaa vain sitä, että kaikkien etu on, ettei synnytysikä kovin ole nousujohdanteinen. Se on lapsen, vanhempien ja yhteiskunnan etu.
Tämä Oden huoli luonnonvarojen liian vähäisestä kulutuksesta ja liian harvoista kuluttajista on kyllä käsittämätön.
Jos ihmiskunnalla olisi jonkin sortin itsesuojeluvaistoa ja ymmärrystä pallomme tilasta kokonaisuutena, laitettaisi lapsenteko Suomen kaltaisissa kerskakulutuksen maissa ylellisyysverolle ja korkeasti koulutetuilta ahneilta pyrkyreiltä se kiellettäisi eugeniikan nimissä kokonaan.
Luulen, että asiaan ei kovin paljon rahalla voi vaikuttaa. Ehkä useampi lapsisten perheiden kohdalla kyllä.
Ongelma taitaa juontua meidän yhteiskuntarakenteesta. Koska sosiaaliturva kaikkine hienouksineen on kehitetty ”hyvinvointivaltioksi”, ihmisille on perheen merkitys radikaalisti vähentynyt. Sen havaitsee kaikesta. Vanhuksia ei oma suku hoida, osa ei välitä heistä ollenkaan. Sama vaiva alkaa kohdistua jo hyvikin nuoriin lapsiin. Murrosikäisen kuvitellaan olevan itsenäinen jne.
Ehkä myös kansamme luonne tulee siinä osittain esiin. Olemme aika sulkeutuneita, jopa ahdistuneita, puhumattakaan että arvostaisimme ihmisiä kuten materiaa.
Perheen merkitys on vähentynyt monella tapaa. Perheeseen hankitaan lapsia, koska halutaan ihmisiä ympärille. Sukua tulisi arvostaa. Lapsia tulisi rakastaa. Se ei voi olla, eikä sen tulisi olla rahasta kiinni.
Entä parisuhde?
En usko, että kyse on vain rahasta, vaan myös siitä, että korkeastikoulutetut nuoret haluavat elää parisuhteessa pitkään ennen kuin hankkivat lapsen, jotta voisivat varmistua parisuhteen kestävyydestä. Ja kun se pysyvä parisuhde löydetään 24-vuotiaana ja sitä varmistellaan viisi vuotta…
Ehkä nykynuoret ovat nähneet, mitä siitä seuraa (vanhempien avioero), kun pamahdetaan paksuksi 20-vuotiaana ja lapsi syntyy kuusi kuukautta häiden jälkeen.
En tiedä, onko lapsenteko nyt niin tietoisesti lykättyä kuten Lintula arvelee.
Pikemminkin nuoruus on jotenkin pidentynyt, 25-vuotiaat pitävät itseään vielä nuorisona ja kolmikymppisetkin myöhäisnuorisona.
Naistenlehtienkannessa yli kolmikymppiset naikkoset selittävät: ”Vielä ei ole lasten aika”. Herää kyllä oikeutettu kysymys, että milloinhan sitten.
Linda Lampenius uhoaa, että lapsia tulee olemaan kolme. Hän saa siis kohta esikoisensa 39-vuotiaana. Ehkäpä se hänen kohdallaan onnistuukin, mutta trendinä ei.
Olen mielestäni lukenut, että nuorena solmitut liitot itse asiassa kestävät paremmin kuin kolmikymppisten liitot, mutta en nyt kyllä löytänyt siihen ainakaan pienellä katsauksella mitään lähdettä. Tämä voi olla kyllä jotain 60-luvun tietoa ja tietysti uskovaisten piireissä mennään tosi nuorena naimisiin eikä hevillä erota (esim. helluntailaiset ja lestadiolaiset), joten en nyt ota tästä jutusta sen enempää vastuuta.
Idan kirjoituksessa kiteytyy varmasti jutun ydin.
Lapsi on nykyään projekti muiden joukossa ja sitä punnitaan hyöty- ja haittasuhteen näkökulmasta. Mitä tapahtuu raha-asioille, mitä tapahtuu urakehitykselle, mitä tapahtuu vartalolle….
Pienen lapsen kanssa vietetty aika nähdään hukkaan menevänä palikkaleikkinä ja oikea elämä on jossain muualla.
Lainaus Idalta
”Älytöntähän on, että työuransa
keskellä (tai alussa) olevat ihmiset viettävät jopa vuosia rakennellen legoja”
Niinpä! Ehkäpä Pekka on hyvinkin oikeassa…
Elina: ”Pienen lapsen kanssa vietetty aika nähdään hukkaan menevänä palikkaleikkinä ja oikea elämä on jossain muualla. –”
Tarkoitin oikeastaan päinvastoin:
Nimenomaan yksilön kannalta on hyvä ratkaisu olla jonkin aikaa työelämässä ja sitten keskittyä rauhassa lapsiin. Lasten kanssa olemista pidetään niin keskeisenä asiana elämässä, ettei siihen haluta häiriötekiöitä. Kansantaloudellisesti kuitenkin vaikuttaisi järkevämmältä yhdistää näitä eri elämänalueita. Opiskelun ja lastenhoidon yhdistäminen on ehkä helpompaa kuin työn ja lastenhoidon.
Minusta näyttää kyllä siltä, että lasten hankkimiseen liittyvää problematiikkaa liiotellaan. Itse olen pitänyt isyyslomat täysimääräisenä ja sen lisäksi osittaista vanhempainvapaata, isäkuukauden ja hoitovapaatakin pari kuukautta. Nettotappio perheelle oli rahallisesti ehkä yhden (kahden hengen) etelänmatkan verran.
Rahallinen nettotappio on opiskelijalle pieni murto-osa tästä. Nuori saattaa toki pelätä vanhemmuutta muista syistä ja taloudellinen epävarmuus voi saada ihmiset tekemään lapsia myöhemmin; jos on työpaikka johon palata, jää äitiys- ja isyysvapaillekin mieluummin. Tätä ”ongelmaa” ei voi korjata muuten kuin rikkomalla asioita lisää, eli rajoittamalla oikeutta vanhempainlomiin. En pidä sitä kovin järkevänä.
Elinalla on taas moraalisessa paatoksessa päässyt mopo ihan käsistä. Koskaan ja missään ei lapsista ole niin paljon huolta pidetty kuin nykyään pidetään. ”Entisaikaan” lapsia tuli ja ne piti elättää, mutta ei niitä paapottu ja ”rakastettu” samalla lailla kuin nykyään. Julkisuudessa näkee tavan takaa kauhistelua siitä, kuinka nykyään ei ole lapsille aikaa. Koskaan ei ole ollut niin paljon aikaa lapsille kuin nykyään. Ja se näkyy tilastoissakin, lapset ja nuoret käyttäytyvät paremmin ja siivommin kuin vanhempansa aikanaan ja ovat kaikissa suhteissa fiksumpia.
Tämä alarmismi on mennyt jo ihan liian pitkälle, realiteetit käteen nyt.
”Koskaan ja missään ei lapsista ole niin paljon huolta pidetty kuin nykyään pidetään…”
En kai mitään päinvastaista varsinaisesti ole väittänyt? Mutta kyllä elämää kontrolloidaan ihan toisella tavalla ja esim. abortteja tehdään paljon parisuhteessa oleville jo yhden lapsen äideille. Onko tämä lapsesta huolehtimista?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Abortteja+tehd%C3%A4%C3%A4n+yh%C3%A4+enemm%C3%A4n+pikkulasten+%C3%A4ideille/1135237685519
Tällainen oli varmasti aivan tuntematon ilmiö pari vuosikymmentä sitten. Eli lapsi on muuttunut projektiksi, jota harkitaan ja punnitaan toisella tavalla ja siirretään hankintaa sopivaan ajankohtaan. Kesälapset ovat ”yleistyneet” huimasti, kun täsmälapsi halutaan vanhempien loma-aikaan. Ei tämä mikään minun keksintöni ole.
Minusta on sairasta abortoida jo olemassa olevan lapsen sisarus mukavuussyistä. Sen verran olen tosiaan moraalinen eikä yhtään hävetä.
Varmasti lapsia paapotaan ja ”rakastetaan” paljon enemmän. Osittain valitettavasti! Jokainen opettaja tuntee alati kasvavan pikkutyrannien ja minikeisarien joukon, joille ei normaali meno kelpaa eikä siis vanhemmillekaan.
Lasten hyvinvointi on vahvasti polarisoitunut, hyvinvoiva joukko voi entistä paremmin, huono-osaiset entistä huonommin. Lähteitä löytyy kyllä tähänkin. Eli ihan ei välttämättä voi allekirjoittaa tuota, että lapset voivat kokonaisuudessaan paremmin kuin esim. 70-80 -luvulla.
Tosiaan kuten Osmo sanoikin, ei juuri valmistuttua ole kovin hyvässä taloudellisessa tilanteessa lapsen kanssa. Itse asiassa vielä opiskeleva on jossakin mielessä paremmassa tilanteessa, hänen on sentään mahdollisuus saada tuo minimiäitiyspäiväraha sekä opintotuki, kun taas heti valmistumisen jälkeen jää pelkkä minimiäitiysraha. Sen kanssa saa kyllä tehdä töitä, mutta jopa osa-aikatyön teko voi olla äidille hankalaa pienen lapsen kanssa jos työ vaatii kotoa pois olemisen. Opintoja pystyy taas tekemään kotonakin.
Ja ettei Elina tulkitse tätä kauheana urakeskeisyytenä, sanotaan vielä selvennykseksi, ettei kaikilla nuorilla pareilla ole välttämättä niitä hyvätuloisia isovanhempia avustamassa. Toisen vanhemmista on yleensä käytävä töissä. Tyypillistä onkin, että toinen vanhemmista on kotona ja toinen töissä. Opiskelevan pariskunnan on kenties helpompi jakaa hoitovastuuta lapsesta mikä taas on lapsenkin kannalta hyvä juttu.
Threadin läpiluettuani ymmärrän paremmin raporttia, jossa kerrotaan että seksi vimpainten avulla ja sellaisen livetyypin kanssa, joka ei asu samana katon alla, on moninkertaistunut.
Ei tässä maassa enempää ainakaan fundeerajia tarvita 🙂
Elina:
”Eli lapsi on muuttunut projektiksi, jota harkitaan ja punnitaan toisella tavalla ja siirretään hankintaa sopivaan ajankohtaan.”
Sinivihreä:
Suunniteltu ja haluttu lapsi – onko siinä sitten jotain pahaa. Kai se on niin, että jos ihmisillä on keinot suunnitella ja jossain määrin hallita omaa elämäänsä, niin ihmiset myös niitä keinoja käyttävät.
Sinivihreä,
Ei varmasti monessa mielessä olekaan paha. Näkökulma oli kuitenkin synnytysiän nousu, joka ainakin lääketieteellisessä mielessä on ehdottoman huono asia.
Sitten on tietysti tukku muita näkökulmia.
Nina:
”Ei tässä maassa enempää ainakaan fundeerajia tarvita ..”
Öh, kohteliaisuusko palstan vakiporukalle vai päinvastoin..?
Tervetuloa joka tapauksessa, kirjoitat varsin vauhdikkaasti ja vitsikkäästi, siitä täällä on paha puutostila, mitä nyt tahaton komiikka kukkii…
Suurien ikäluokkien eläkeikä osuu seuraavalle noin 20 vuodelle.
Nyt syntyvät lapset eivät ole työikäisiä noin 20 vuoteen.
Kasvattamalla syntyvyyspiikkiä (tilapäisesti) juuri nyt itse asiassa heikennetään huoltosuhdetta tuon seuraavan 20 vuoden ajan ja luodaan seuraava uusi suuri ikäluokka jonka eläkepommi laukeaa 50-60 vuoden kuluttua.
Nykytilanteen välttämiseksi toimenpiteet ovat myöhässä. Olisiko parempi antaa väkiluvun vain hitaasti laskea nykyisen syntyvyyden määräämälle tasolle? Parissakymmenessä vuodessa ongelma korjaa itsensä.
Lapsi on nykypäivänä ”projekti”, sitä ei käy kiistäminen, mutta tämä on minusta lähes yksinomaan hyvä asia. Nuo abortit ovat kyllä minustakin kammottava ilmiö, on vähän vaikea päättää mitä ajatella siitä, joten ehkä parempi etten kommentoi.
Kun lapsi on toivottu, niin yleensä lapsen tuloon varaudutaan ja lapsesta myös huolehditaan. Lapsen saamiseen ei ole mitään ennakkovaatimuksia ja oikeutta tehdä lapsia pidetään meillä täysin pyhänä. Minusta näitä ”projektivanhempia” pahempi ongelma ovat ne, jotka eivät osaa tai välitä huolehtia ehkäisystä tai jotka tekevät lapsia hetken mielijohteesta miettimättä sen kummemmin.
En tiedä kuinka paljon tätä asiaa on tutkittu, mutta ennen kuin näen päinvastaisesta todisteita, pidän kiinni ennakkoluulosta, että nämä pahoinvoivat lapset eivät ole niitä, joita on toivottu ja suunniteltu ja pidetty ”projekteina”.
”Äitiydestä on haittaa opiskelulle, mutta vielä enemmän siitä on haittaa työssä käymiselle.”
Tämä on varsin totta, ainakin yliopistossa matematiikkaa opiskelleen näkökulmasta. Opiskeluaikana sitä oli itsensä herra: jos olisi ollut lapsi kipeänä, niin luennon väliin jättäminen ei olisi ollut mikään ongelma ja tentinkin pystyi aina uusimaan. Kahden opiskelijan perheessä tuskin molemmilla olisi edes ollut tenttiä samanaikaisesti. Osa-aikainen opiskelukin oli rajoittamattomien opiskeluaikojen maailmassa täysin mahdollista. Vei se toki pidempään kuin täysiaikainen opiskelu, mutta ei yhtä pitkään kuin jos olisi pistänyt samaksi ajaksi opinnot kokonaan tauolle.
Kaikkein isoin juttu, näin asiantuntijatyötä tekevän näkökulmasta, on kumminkin se, että opiskeluaikana ei jäänyt jälkeen, jos oli vuoden, pari poissa. Tai siis tokihan sitä jäi jälkeen opiskelukavereistaan, mutta opiskeltava asia ei nyt niin kovin kummoisesti muuttunut ja pystyi jatkamaan siitä mihin jäi. Nyt kun pitää pysyä alan terävimmän kärjen tahdissa, on pidemmän poissaolon jälkeen tosissaan kirimistä.
Noh, eipä ollut opiskeluaikana vielä tuota miestä, joten omalta kohdalta tämä on pelkkää ”akateemista pohdiskelua”.