Jonottamisen järkevyydestä

Min­ul­ta jäi Eif­fel-torni­in kiipeämät­tä, kos­ka sinne oli niin val­ta­vat jonot, että en kat­sonut koke­mus­ta sen arvoisek­si. Niin­pä tein tilaa jollekin toiselle, joka halusi torni­in niin paljon enem­män, että kat­soi jonot­tamisen kannattavan.

Jos 30 000 ihmistä päivässä halu­aisi men­nä Eif­fel-torni­in, mut­ta vain 10 000 mah­tuu, onko jonot­ta­mi­nen järkevä tapa kar­sia ylimääräiset 20 000 henkeä pois?

Tarkastel­laan vai­h­toe­hto­ja kar­simisen perustaksi

a) jonot­ta­mi­nen;

b) raipaniskut – päästäk­seen torni­in, on suos­tut­ta­va niin mon­een raipanisku­un, että vain 10 000 päivässä suostuu;

c) hin­ta;

d) arvon­ta.

Aloite­taan puolueet­tomasti arvon­nas­ta. En ota kan­taa siihen, onko arvon­ta ylipään­sä jär­jestet­tävis­sä, enkä toi­vo kom­men­toi­jienkaan otta­van. Olen­naista on peri­aate: olisiko se hyvä, jos se olisi mahdollinen.

Arvon­nan huono puoli on se, että minä, jol­la oli jok­seenkin yhden­tekevää päästä torni­in, olisi joukos­sa samoil­la mah­dol­lisuuk­sis­sa kuin ne, joille koko Pari­isin käyn­ti on turha ilman torni­in pääsemistä. Se ei mit­taa mitenkään preferenssejä.

Hin­ta vai jono? Jos kaik­ki oli­si­vat yhtä varakkai­ta, hin­ta olisi kiis­tat­ta paras tapa kar­sia pois ylimääräiset 20 000 torni­in halu­a­jaa. Torni­in pää­si­sivät ne, jot­ka sinne eniten halu­a­vat, ja kaikil­la on lähtöko­htais­es­ti samat mah­dol­lisu­udet. Kun toiset ovat rikkaampia kuin toiset, hin­ta kar­sii ennen kaikkea pois köy­hät – sen lisäk­si että se kar­sii pois min­un­laiseni, jot­ka eivät koko asi­aa arvosta.

Jono­tus kar­sii pois kiireiset. Onko tas­a­puolisem­paa kar­sia pois ne, joil­la ei ole aikaa kuin ne, joil­la ei rahaa?

Olete­taan, että kaikil­la on yhtä herkkä kipuaisti. Edelleen toivon, ettei tämän ole­tuk­sen kimp­pu­un käytäisi, kos­ka nytkin on kyse peri­aat­teesta. Sil­loin­han raipaniskut oli­si­vat tas­a­puolisin tapa tes­ta­ta, kuka halu­aa torni­in eniten!?

Jokainen ymmärtää, ettei tarpeet­toman kivun aiheut­tamises­sa torni­in pääsyn hin­tana ole mitään järkeä. Tämä vai­h­toe­hto oli mukana vain sen osoit­tamisek­si, kuin­ka jär­jetön on jonot­ta­mi­nen. Se ei aiheuta fyy­sistä kipua, mut­ta muun­laista hait­taa, harmia ja henkistä kär­simys­tä, joka on aivan yhtä jär­jetön­tä kuin nuo raipaniskutkin.

Niistä kymmen­estä­tuhannes­ta sisään päässeestä viimeiset – ne jot­ka oli­vat sil­lä rajal­la jonot­taako vai eikö jono­ta – eivät hyö­tyneet tästä torni­in pääsemis­es­tä juuri mitään, kos­ka jonot­tamisen har­mi suurin piirtein vas­tasi torni­in pääsemisen iloa.

Näin käy tietysti myös sil­loin, kun niukku­ut­ta säädel­lään rahal­la. Viimeiset mukaan lähti­jät hyö­tyvät tor­nista jok­seenkin yhtä paljon kuin menet­tävät hyv­in­voin­tia rahan menet­tämisen muo­dos­sa. Jonot­tamis­es­ta ei kuitenkaan koidu mitään hyö­tyä kenellekään muullekaan – eikä niistä raipaniskuista – mut­ta pää­sylip­putu­lo­ja ei upote­ta kaivoon. Se menee ymmärtääk­seni Pari­isin kaupungille, joka voi hyödyt­tää täl­lä rahal­la kaupunki­laisia eri tavoin.

Jos nuo kymme­nen­tuhat­ta torni­in pääsi­jää jonot­ti­vat keskimäärin kak­si tun­tia ja jos he arvos­ti­vat aikaansa 10 euron hin­taisek­si tun­nil­ta tuo jonot­ta­mi­nen haaskasi hyv­in­voin­tia 200 000 euron edestä päivässä.

Mitä tästä opimme: jonois­sa ei ole järkeä. Ei ole kovin merkit­tävä asia, miten niukku­ut­ta säädel­lään Eif­fel-tor­nissa. Maail­ma on täyn­nä paljon tärkeämpiä niukkuusongelmia.

Kuvitel­laan vielä yksi teo­reet­ti­nen mah­dol­lisu­us, joka on tosin käytän­nössä vielä mah­dot­tomampi kuin se arpomi­nen. Kaik­ki 30 000 torni­in pyrk­i­jää osal­lis­tu­isi­vat huu­tokaup­paan. Eniten mak­sa­vat pää­si­sivät torni­in, mut­ta mak­su tasat­taisi­in niiden kesken, jot­ka eivät torni­in päässeet. Tämä ei toi­mi, kos­ka jokainen Pari­isin sil­to­jen alla majail­e­va olisi päivit­täin mukana huu­tokau­pas­sa, mut­ta mon­es­sa muus­sa asi­as­sa se toimii. Sil­loin, kun yhteiskun­ta jakaa niukku­ut­ta, mak­su tulee kaikkien hyödyk­si, jol­loin ”torni­in pää­sevät” mak­saisi­vat muille. Täl­lä perustel­laan esimerkik­si ruuhka­mak­su­ja ruuhkan sijaan.

38 vastausta artikkeliin “Jonottamisen järkevyydestä”

  1. Kuala Lumpurin Petronas Tow­eris­sa hom­ma menee (ainakin) niin, että soite­taan tak­si ja pan­naan kus­ki jonot­ta­maan aamul­la lip­pua. Sit­ten hän ennen pää­sylip­pu­un merkit­tyä aikaa hakee tur­istin halu­tus­ta paikas­ta ja vie per­ille. Siel­lä tak­si odot­taa ja vie sit­ten vierailun jäl­keen taas halut­tuun paikkaan.

    Olisiko tuo sit­ten se varakkaiden ver­sio sisään­pääsys­tä? Niin kai, mak­saa noin 10 euroa koko lysti.

    En men­nyt. Ei niin paljon kiinnostanut.

  2. Rav­in­to­lat pitävät mon­esti tarkoituk­sel­la edessään ainakin pien­tä jonoa, jot­ta mah­dol­liset asi­akkaat pitäi­sivät paikkaa suosit­tuna ja tuli­si­vat. Ts. jos pääsy Eif­fel-torni­in olisi helpom­paa, voi olla että harvem­pi halu­aisi mennä.

    Eif­fel-torni­han on esimerk­ki kohteesta, joka on suosit­tu ja kuu­luisa siitä syys­tä, että se on suosit­tu ja kuuluisa. 

    Moni val­it­see opiskelu­paikkansakin sen perus­teel­la minne on vaikein­ta päästä. Kun pääsy on vaikeaa, paikan täy­tyy olla hyvä, kul­kee ajatus.

  3. Ei var­masti tule yllä­tyk­senä, mut­ta minu mielestä selvästi paras tapa on käyt­tää hin­taa. (heti huu­tokau­pan jäl­keen.) Toisaal­ta sekä jonot­tamista, että raipanisku­ja voi myös pitää hin­tana. Hin­naksi sanomme vain rahan muo­dos­sa tule­vaa kus­tan­nus­ta. Kun meil­lä nyt kuitenkin on täl­lainen yhteinen mit­ta kaikelle, niin tot­takai mei­dän kan­nat­taa sitä käyttää.

    Arvon­ta on kaik­ista huonoin tapa, kos­ka siinä tämä hyödyke jakau­tuu mieli­v­al­tais­es­ti, eli ei niille, jot­ka ovat valmi­ita mak­samaan siitä suurim­man kus­tan­nuk­sen, eli niille joille siitä on eniten hyö­tyä. (Ihmi­nen pun­nit­see mielestäni kus­tan­nus­ta ja hyö­tyä tehdessään päätöksiä.)

    äh… ei ollut mitään uut­ta sanottavaa…

  4. Odie dar­ling, kysymyk­se­naset­telusi on hiuk­ka vinossa.
    Se menee jon­nekin kysyn­tä/­tar­jon­ta-tuo­to­s/­panos-loogis­ra­tionaaliselle osastolle.

    Itä­mais­sa ja/tai van­han­pi­ian hurmion­jälkei­sis­sä höyryis­sä Eif­fel­torni­jono­tus­ta voi kat­soa human­is­tis-filosofise­na ei-ongelmana:

    Sil­lä ei ole merk­i­tys­tä pääseekö tornin huip­ulle vai ei. Tärkein­tä on elää jonos­sa sei­somisen het­ket täy­desti, kaik­ki ais­tit auki.

    Teol­o­gis-ekon­o­misti­nen minäni peesaa: jono­tuk­sen voi ottaa myös henkilöko­htaise­na puhdis­tau­tu­mis­ri­it­tinä ja vaik­ka taiva­s­paikan ennus­teena: jos pääsen huip­ulle, syn­ti­ni on annet­tu anteek­si ja kar­malli­nen kir­jan­pito taas balanssissa.

    Marx­i­lais­ter­ror­is­tim­inäni räjäyt­täisi koko tornin pois (“kap­i­tal­isti­nen riistoPari­isi on perseestä, Sarkozy on perseestä, roman­ti­ik­ka on perseestä”), dol­lar­i­hui­jarim­inäni möisi sen (mon­een ker­taan 🙂 romumet­al­li­na kreikkalaisille/intialaisille laivan­purka­jille (“se on vain hyvin korkea nos­turi, ei muu­ta”) ja pieni fun­da­men­tal­isti-psykopaat­ti sisäl­läni hihit­teli­sisi kun lask­isin tarvit­tavaa ani­it­timäärää kan­tavi­in rak­en­teisi­in samal­la kun taustal­la soisi Kwai-joen sil­lan tun­nari ran­skalaise­na punk-versiona.

    Mik­sikö näin?

    Kävin siel­lä ylhääl­lä vuon­na 1979.

    Kun jotain ei himoitse/tarvitse, niin sen ole­mas­sao­lo tai ‑olemat­to­muus ei myöskään hetkauta.

    Next ques­tion?

    🙂

  5. Voi olla hyväkin, että jono kar­sii ne, joille aika on rahaa — heil­lä on tähdel­lisem­pääkin tekemistä. Ja toisaal­ta, kun rahan arvo ei ole sama kaikille, ei ole mil­lään muo­toa vält­tämät­tä hyvä, että tornin täyt­tävät mak­su­jär­jestelmässä ihmiset, joi­ta tor­nissakäyn­ti ei liiem­min innos­ta. Mak­su­jär­jestelmässä siis tyl­sistyneet tor­nissakävi­jät kor­vaa­vat tornin ulkop­uolelle jääneille tyl­sistyneille ihmisille.

  6. Ratio­naaliselle ihmiselle, joka voi päät­tää, kuin­ka paljon tekee työtä, vapaa-ajan rajahyö­ty on rahas­sa mitat­tuna tarkalleen työstä saata­van palkan suu­ru­inen. Jos ihmi­nen voisi sekun­nin tarkku­udel­la päät­tää työn­teon määrän, niin sekun­ti vapaa-aikaa olisi (läh­es) tarkalleen sen arvoinen kuin sekun­nin työstä saata­va palk­ka. Toki kukaan ei näin voi tehdä, mut­ta isoina pop­u­laa­tioina ja pitkil­lä aikaväleil­lä teo­ria on aika hyvä likiarvo.

    Jono­tus toimii siten erään­laise­na pro­gres­si­ivise­na verona, kos­ka jono­tuk­sen kus­tan­nus on riip­pu­vainen jonot­ta­jan tuloista. Jono­tus kuitenkin hävit­tää hyv­in­voin­tia, kos­ka jonot­tamisen aikana ihmiset eivät pääse naut­ti­maan muista asioista tai tekemään työtä (jos nämä ihmiset ovat ratio­naal­isia, he ovat indif­fer­ent­te­jä sen suh­teen kumpaa tekisivät). 

    Huu­tokaup­pa olisi paras, ei sil­lä mitään väliä ole, että ne puliukot tuli­si­vat sinne huu­tokaup­paan mukaan. Jos torni koetaan todel­la julkisek­si ja yhteisek­si omaisu­udek­si, niin hei­dän kuu­luisikin päästä mukaan. Toisaal­ta, mik­si poisjääneille pitäisi kom­pen­soi­da enem­män kuin torni­in pääs­seille? Torni­in päässeet ovat mak­sa­neet pääsys­tään jo. Tehokkain­ta olisi, että lip­putu­lot jaet­taisi­in tornin omis­ta­jien kesken omis­tus­suhtei­den mukaan. Jos torni on “kansan”, niin tulot jaet­taisi­in kansalais­ten kesken.

  7. Vai­h­toe­hto e) Matka­toimis­tot myyvät etukä­teen lip­pu­ja joi­hin on merkat­tu kel­lon­ai­ka jol­loin torni­in pääsee, siis peri­aat­teessa ihan sama sys­tee­mi kuin kon­serteis­sa. Ne joille asia on tärkeä hom­maa liput etukä­teen, ja ne joille asia on yhden­tekevä menee norkoile­maan por­tille peruutuspaikkoja.

    Sama pätee ruuhka­mak­sui­hin: Autoa ehdot­tomasti päivit­täin työssä tarvit­seville se annetaan ilmaisek­si (esim. tak­sit) tai myy­dään kohtu­uhin­taan (esim. lähet­ti­fir­mat). Yksi­ty­isauto voi lunas­taa etukä­teen vuosilu­van kohtu­uhin­taan ja sat­un­nainen autoil­i­ja pulit­taa suh­teessa isom­man kertamaksun.

  8. Vielä mukaan insinöörinäkökul­ma: tornin net­ti­sivuille web­cam jos­ta jokainen voi tark­istaa hienol­la 3G puhe­limel­laan jonon sen­hetkisen pitu­u­den ja päät­tää kan­nat­taako men­nä. Moni var­maan olisi jät­tänyt tulemat­ta jonoon jos olisi ajois­sa tien­nyt mihin joutuu, mut­ta jos sinne on jo raa­hau­tunut ei enää viit­si kään­tyä pois. Lisäk­si sivuille käp­pyrä jos­sa näkyy jonon pitu­u­den his­to­ri­ati­eto, lomail­i­ja voi tark­istaa minä viikon­päiv­inä ja mihin kel­lon­aikoi­hin jono on lyhimmillään.

    Eli tar­jo­taan jonot­ta­jille lisää infor­maa­tio­ta kuin­ka vält­tää jonot/ruuhkat.

  9. Onko köy­hien eif­fe­lin torni­in pääsem­i­nen tai pääsemät­tä jäämi­nen todel­la asia, jos­ta pitää välittää? 

    Jos jostain kum­man syys­tä näin on, niin silti ei kan­na­ta tin­kiä hin­tamekanis­min tai huu­tokau­pan tehokku­ud­es­ta, vaan vaik­ka sit­ten lisäk­si rak­en­taa köy­him­mille jokin eif­fel-kupon­ki-sys­tee­mi, jos­sa jol­lakin mit­tar­il­la rajataan kuponkien jono­tu­soikeus vain köy­hille. Jaet­tavien kuponkien määrä pitää opti­moi­da niin, että ne köy­hät, jot­ka todel­la halu­a­vat torni­in, mut­ta joil­la ei ole varaa ostaa lip­pua, ja jot­ka lipun saadessaan eivät myisi lip­pua mus­tas­sa pörssis­sä, saisi­vat lipun, mut­ta mus­tan pörssin kaup­pi­aiden osu­us jäisi vähäiseksi. 

    Epäil­isin, että noi­ta köy­hiä eif­fel-fane­ja on sen ver­ran vähän, että opti­maa­li­nen kuponkien määrä on pyöreä nolla.

  10. Lisään vielä edel­liseen, että tuol­lainen voisi toimia vain tapauk­sis­sa, jos­sa erit­täin pieni osa köy­histä halu­aa hyödyket­tä paljon. Jos merkit­tävä osa köy­histä halu­aa hyödyket­tä ja mah­dol­lisu­us siihen halu­taan taa­ta, niin pitää paran­taa sosi­aal­i­tur­vaa, ei rak­en­taa taas lisää kannustinloukkuja.

  11. Onko rikkaiden torni­in pääsem­i­nen tai pääsemät­tä jäämi­nen todel­la asia, jos­ta pitää välittää?

  12. Entäpä sit­ten jos liput huu­tokau­pat­taisi­in, mut­ta hin­ta nor­mal­isoitaisi­in huu­ta­jan tulo­jen mukaan? 200000eur/vuosi tien­aa­van 20eur huu­to olisi yhtä arvokas kuin 10000eur/vuosi tien­aa­van 1eur huuto.

  13. ns: No siis, mik­si niukkaa resurssia (Eif­fe­lin tor­nissa käyn­ti) pitäisi ylipäätään mitenkään hal­li­ta. Laite­taan sisään­pääsy ilmaisek­si eikä kon­trol­loi­da mitenkään, antaa ihmis­ten tapel­la siinä ovel­la, kuka pääsee ja kuka ei. 

    Lop­ul­ta siihen luukulle tulee joku poruk­ka, joka väki­val­lan uhal­la estää mui­ta pääsemästä sisään ja alkaa vaa­tia mak­su­ja. Mak­sut se aset­taa niin, että rahamäärä mak­si­moituu lyhyel­lä aikavälil­lä. Köy­hät eivät pääse sisään ollenkaan.

  14. Niin kauan kuin on niukku­ut­ta, on hyvä olla jokin keino, jol­la säädel­lään sitä, kuka saa käyt­tää hyväk­seen niukkaa resurssia. Jono­tus on yksi keino täl­laiseen, eikä siis sen takia turha. Ei ehkä opti­maal­isin läh­eskään kaikissa tapauk­sis­sa, mut­ta ei mis­sään nimessä täysin turha.

    Jonot­tamises­sa kyse on siitä, kuka viit­sii olla kauim­min jonos­sa, eli kenelle aika on halv­in­ta suh­teessa jonot­tamis­es­ta saatu­un hyö­tyyn. Ihmis­ten pref­er­enssit voivat ero­ta ajan suh­teen paljonkin, jotkut ovat sen ver­ran kiireetön­tä ja lep­poisaa luon­net­ta, ettei heille tuo­ta mitään ongelmia hen­gail­la jonos­sa koko päivää, kun taas toiset saa­vat her­morom­ah­duk­sen jo pelkästä jonon näkemisestä.

    Ruoskin­ta taas val­it­see niukan resurssin hyväk­sikäyt­täjät sen perus­teel­la, kuin­ka paljon he ovat valmi­ita kestämään kipua saadak­seen halu­a­mansa. Tämäkin on epä­tasa-arvoinen tapa, sil­lä vaik­ka kipuaisti oletet­taisi­inkin yhtä herkäk­si kaikille, jotkut ovat enem­män tai vähem­män masok­istisia ja tykkäävät kivus­ta. Toisin sanoen, jotkut voisi­vat jopa tavoitel­la kyseessä ole­vaa niukkaa resurssia ihan vain siitä ilosta, että tuli­si­vat ruoskituksi.

    Jot­ta arvon­nas­sa olisi jotain järkeä, se tulisi jär­jestää niin, että siihen osal­lis­tu­mi­nen mak­saa. Toisin sanoen, pitäisi ostaa arpalip­pu. Täl­löin kat­sot­taisi­in osal­lis­tu­jien riskipref­er­ensse­jä — kuin­ka paljon rahaa he ovat valmi­ita riskeer­aa­maan suh­teessa voittamismahdollisuuteen.

    Hin­ta olisi var­maankin yllä­mainit­tui­hin ver­rat­tuna kaik­ista paras tapa päästä jonos­ta eroon. Nos­te­taan sitä niin korkealle, että niukan resurssin halu­a­jat kar­si­u­tu­vat niin pienek­si joukok­si, että kaik­ki voivat käyt­tää kyseistä resurssia suo­raan. Tässä toki tulee ongel­mak­si jo maini­tut var­al­lisu­userot — rikkaat voivat käyt­tää resurssia enem­män kuin köy­hät. Tämä on kuitenkin nähdäk­seni mui­hin ver­rat­tuna kaik­ista siedet­tävin epä­tasa-arvoisu­us, kos­ka jokainen voi itse ansai­ta rahaa ja sitä kaut­ta päästä var­masti ja yksinker­tais­es­ti osal­lisek­si niukas­ta resurssista.

    Tässäkin tulee tiet­ty käytän­nössä vielä sel­l­aisia ongelmia, että hin­taa ei ole vält­tämät­tä help­po arvioi­da etukä­teen oikein, ja sil­loin voi hyvinkin syn­tyä epä­tas­apain­oa kysyn­nässä ja tar­jon­nas­sa. Joskus niukkaa resurssia käyt­tää pienem­pi kuin mak­si­mi-ihmis­määrä, ja joskus taas jonoa pääsee syn­tymään, kun halukkai­ta onkin enem­män. Kysyn­tä ja tar­jon­ta pääsee kuitenkin tas­apain­ot­tumaan ainakin jälkim­mäisessä tapauk­ses­sa, jos ihmis­ten annetaan myy­dä omat pää­sylip­pun­sa sel­l­aisille, jot­ka ovat valmi­ita mak­samaan niistä enem­män kuin alun­perin pyy­de­tyn hin­nan. Ja tästä taas onkin käytän­nössä hyvä esimerk­ki usein keikko­jen ja festarei­den osalta: jos pää­syliput myy­dään lop­pu­un nopeasti, syn­tyy suuri kan­nustin myy­dä omat liput paljon kalli­im­mal­la muille. Ja pahim­mas­sa tapauk­ses­sa ostaa niitä iso pino ja ansai­ta suuret sum­mat. Tästä sit­ten keik­ka- ja fes­tar­i­jär­jestäjät valit­ta­vat, kuin­ka välikäsille menee rahaa, jon­ka pitäisi men­nä artis­teille. Itse olen pitänyt tätä kum­mallise­na ongel­mana, kos­ka asi­aan on ole­mas­sa näp­pärä ratkaisu: huu­tokaup­pa. Se heti tuli mieleen kun aloin luke­maan tätäkin kir­joi­tus­ta, ja ihmettelinkin kovasti, mik­sei sitä oltu laitet­tu mukaan alus­sa esitel­ty­i­hin vaihtoehtoihin.

    Huu­tokaup­pa takaa sen, että niukan resurssin hyväk­sikäyt­töoikeu­den han­kkimi­nen on yksinker­taista: yksilö päät­tää, kuin­ka paljon on valmis mak­samaan resurssista, aset­taa sen suu­ruisen huudon ja odot­taa, saako sen vai ei. Ei tarvitse esimerkik­si tuh­la­ta aikaa tai kär­siä kipua. Myöskin huu­tokau­pan jär­jestäjä saa itselleen kaik­ki rahat, mitä resurssista mak­se­taan, eikä osa niistä mene esimerkik­si välikäsille, jot­ka myyvät eteen­päin muil­la tavoin han­kkimi­aan resursseja/käyttöoikeuksia. Menee siis nähdäk­seni aika opti­maalisek­si — vai olenko mis­san­nut jotain?

    Ja tästä sit­ten päästään siihen, mikä kai oli koko kir­joituk­sen point­ti: ruuhka­mak­sut. En vain onnis­tu näkemään, mitä tekemistä huu­tokau­pal­la on niiden kanssa. Nehän ovat nimen­sä mukaises­ti mak­su. Mak­sun määräl­lä voidaan säädel­lä sitä, kuin­ka rikkaat saa­vat käyt­tää tietä, aivan kuten mak­sun määräl­lä voidaan säädel­lä sitä, kuin­ka rikkaat pää­sevät Eiffel-torniin.

    Jos huu­tokaup­paa sovel­let­taisi­in autoilu­un, niin joko ajoko­r­tit tai autot oli­si­vat huu­tokau­pan kohteena. Tai ehkä myös oikeus käyt­tää jotain tiet­tyä tietä, tai ajaa tietyssä kaupungissa/kaupunginosassa.

  15. Kuala Lumpurin Petronas Tow­eris­sa hom­ma menee (ainakin) niin, että soite­taan tak­si ja pan­naan kus­ki jonot­ta­maan aamul­la lippua. 

    Euroop­palainen, siis sosial­is­tisem­pi ver­sio tästä voisi olla kun­nal­liset jonos­sa seiso­jat / jonot­ta­jat ts. heil­lä ei olisi yhtä raskas­ta tulostavoitet­ta kuin sil­lä Kuala Lumpurin tak­simiehel­lä, joka joutuu todel­lakin han­kki­maan sen paikan saadak­seen palkan. Meille euroop­palaisille tämä ei sovi vaan jonot­ta­jal­la pitää olla sairaus­vaku­u­tus, eläke, kesä- ja talvilo­ma, lak­isääteiset tauot jne jne. eikä asi­akkaal­la tietenkään olisi oikeut­ta valit­taa mikäli jono­tus ei olisi onnis­tunut kos­ka kun­nan työn­tek­i­jä on aina oikeassa.

    Valt­ti­namme on kuitenkin Euroopan lähialuei­den val­taisat resurssit jonot­tamisen värikkäitä huip­pu­osaa­jia joista taitaa olla jo hiuk­ka huu­tavaa pul­laakin, nyky­isiä huip­pu­osaa­jia tähänkään työhön ei luul­tavasti voisi käyt­tää, kos­ka kuka sit­ten pitäisi ostoskeskusten tuolit lat­tiois­sa kiin­ni ja asemien seinät pystyssä, tai tym­pem­män väris­inä ver­sioina töhrisi val­lat­tu­ja talo­ja, rikkoisi bus­sipysäkke­jä ja muu­ta yhteistä omaisu­ut­ta tai muuten estäisi ihmis­ten pääsyä töi­hin esim. “val­taa­mal­la katu­ti­laa” tai sabotoimal­la lukkoja? 

    Uskon vil­pit­tömästi että juuri tämäkaltainen toim­inta, siis oikean työn puut­teessa jär­jestet­ty täy­delli­nen pseudo­työ, on EU:n (lähi)tulevaisuutta.

  16. “Onko rikkaiden torni­in pääsem­i­nen tai pääsemät­tä jäämi­nen todel­la asia, jos­ta pitää välittää?”

    Kun tuo ilmeis­es­ti on tulon lähde Pari­isin kaupungille, niin kyl­lähän Pari­isin pitäisi mak­si­moi­da tulon­sa tuos­ta. Voisi vähen­tää mui­ta, haitallisem­pia vero­ja. Siis tuos­ta pitää välit­tää, jot­ta köy­hät (ja rikkaat) voisi­vat mak­saa vähemän veroja. 

    Ylipäätään yhteiskun­nan pitäisi myy­dä tuol­laisia “turhakkei­ta” akti­ivisem­min, en näe yhtään syytä mik­si esimerkik­si Suomes­sa ei voitaisi myy­dä taysin vapaa­ta rek­isterik­il­pitek­stiä moninker­taiseen hin­taan stan­dard­ifr­maat­ti­in näh­den. (siis kun “äit‑1” taitaa mak­saa tuhat euroa, niin eiköhän joku olisi valmis mak­samaan “bling-bling” kyltistä 10 000 euroa.) Toise­na esimerkkinä näistä kaiken­laisia makkara­neu­vos-tit­teleistä pitäisi lait­taa main­os­toimis­to rak­en­ta­maan kun­non kam­pan­jaa ja antaa tit­teleitä niille jot­ka halu­a­vat mak­saa. Kun hin­nas­ta vielä luvataan puo­let verovähen­nyskelpoisek­si, niin kehit­tyvien maakun­tien liikemiehet eivät enää mah­du jonoon ilman kyynärpäitä.

  17. Minä mak­san mielel­läni jonot­tamis­es­ta. Jonot­taes­sa kaikki­nainen asioiden tekem­i­nen on käytän­nössä varsin vaikeaa. Siitä seu­raa se, että jonot­taes­sa on tilaisu­us antaa aja­tusten vael­lel­la sel­l­ai­sis­sa asiois­sa, joi­hin yleen­sä ei ole aikaa. Jonot­taes­sa voi vaikka­pa miet­tiä jonot­tamisen mielekkyyt­tä. Lisäk­si jonot­taes­sa tör­mää usein mie­lenki­in­toisi­in ihmisiin.

    Eniten jonot­tamis­es­ta saa siis lisäar­voa se, jol­la on vilkkain mieliku­vi­tus. Nyt kun jonot­ta­mi­nen on osoit­tutu­mas­sa näinkin hyödyl­lisek­si toimin­nok­si, pitäisiköhän se lait­taa verolle.

  18. Veikkaan että jos asi­as­ta äänestet­täisi­in, niin arvon­ta voitaisi. Näin sik­si että ihmiset halu­a­vat uskoa voit­ta­vansa. Ekonop­uheel­la, arpa koetaan arvokkaam­mak­si kuin sen voit­to­to­den­näköisyys, käsit­tääk­seni tästä on myös tutkimusnäyttöä.

    Tämä on toki epära­tionaal­ista, mut­ta toisaal­ta kokon­aisu­u­den kannal­ta usein hyvä asia, kos­ka se toimii vas­tavoimana taipumuk­sel­la vält­tää riske­jä. Täl­lä on kuitenkin tiet­tyjä out­o­ja ja epä­toiv­ot­tavia vaiku­tuk­sia kyseessä ole­vi­in tapauk­si­in, esimerkik­si ruuhkamaksut.

    Ruuhka­mak­sut tas­apäistävät autoil­i­jat, autoil­i­jalle jää toimi­vas­sa ruuhka­mak­su­jär­jestelmässä joko vai­h­toe­hto mak­saa ja ajaa kohtu­ullisen hyvin vetävää tietä, tai jät­tää aja­mat­ta ruuh­ka-aikaan. Mikä on keskiver­toau­toil­i­jas­ta luo­taan työn­tävä idea, kos­ka keskiver­toau­toil­ja on toki keskiver­toa parem­pi kus­ki, niin juuri hän löytää ne nopeat tak­sire­itit ruuhkien ohi, eli ruuh­ka ei koske häntä.

  19. En ole mis­sään vai­heessa väit­tänyt etteikö maa­pal­lo olisi rajalli­nen, mut­ta kiitos oppitun­nista. Uno­hdin, että eihän varakkai­ta saa lait­taa jonot­ta­maan, sehän olisi teho­ton­ta — teoriassa.

  20. Eif­fel-tor­nissa ei voine tehdä samaa kuin esim. Alham­bran palat­sis­sa. Liput tilataan ennakkoon (käsit­tääk­seni viimeistään edellsienä päivänä) ja käyn­ti­ai­ka on sit­ten tiuk­ka. Hyvin tehokkaasti opastet­tu. Kuvit­telee täysin ole­vansa ain­oa 30 hen­gen tur­i­s­tiryh­mä koko suures­sa palatsissa.
    37 vuot­ta sit­ten , jol­loin kävin Eif­fel-tor­nisa viimek­si, ongel­maa ei ollut. Jono­tu­si­ak­tasi olla ½ tuntia.

    M.H.

  21. Suo­ma­lainen malli:

    Ensin kaik­ki mak­sa­vat kulut tasan halu­si­vat­pa torni­in tai eivät. Sit­ten arvotaan ne, jot­ka pää­sevät jonot­ta­maan tai vai­h­toe­htois­es­ti jonote­taan arvontaan.

    Lopuk­si kaik­ki ruoski­taan ihan var­muu­den vuoksi.

  22. Nört­ti googlaa panoraa­maku­vat netistä ja/tai pyytää rikas­ta, pitkäpin­naista Eif­fe­li­in kivun­nut­ta kave­ri­aan live-broad­cas­taa­maan fiilik­set web­streaming­i­na kän­nykam­er­an ja ilmais­palve­li­men kautta.

    Tiedemiehelle: Dar­win­is­mi rulettaa 🙂

  23. Tyyp­illi­nen län­si­mainen ihmi­nen ilmoit­taisi poli­isille, jos joku rikol­lisporuk­ka yrit­täisi rahas­taa ilmaisko­hteesta. Jos luotet­tavaa poli­isia ei olisi, se perus­taisi sel­l­aisen. Elämme korkeakult­tuuris­sa, jon­ka sivistysar­vo­ja kan­nat­taa puolustaa.

  24. Olli:
    Kuala Lumpurin Petronas Tow­eris­sa hom­ma menee (ainakin) niin, että soite­taan tak­si ja pan­naan kus­ki jonot­ta­maan aamul­la lippua. 

    Trav­eller:
    Euroop­palainen, siis sosial­is­tisem­pi ver­sio tästä voisi olla kun­nal­liset jonos­sa seiso­jat / jonot­ta­jat ts. heil­lä ei olisi yhtä raskas­ta tulostavoitet­ta kuin sil­lä Kuala Lumpurin tak­simiehel­lä, joka joutuu todel­lakin han­kki­maan sen paikan saadak­seen palkan. Meille euroop­palaisille tämä ei sovi vaan jonot­ta­jal­la pitää olla sairaus­vaku­u­tus, eläke, kesä- ja talvilo­ma, lak­isääteiset tauot jne jne. eikä asi­akkaal­la tietenkään olisi oikeut­ta valit­taa mikäli jono­tus ei olisi onnis­tunut kos­ka kun­nan työn­tek­i­jä on aina oikeassa.

    Tämähän on tyyp­illi­nen ulkois­tus­sopimus. Minä palvelunos­ta­jana (en ostanut) en ole mil­lään lail­la velvolli­nen selvit­tämään onko tak­sikuskil­la ja hänen työ­nan­ta­jal­laan kaik­ki sopimuk­set kun­nos­sa. Minähän läh­den siitä, että joku myy min­ulle palvelu­ja ja minä ostan ne vil­pit­tömäl­lä mielel­lä. Eihän min­ul­la ole mitään keino­ja tarkaistaa hei­dän keskinäisiä sopimuksiaan.

  25. Ratkaisu esi­in­tyy harvem­min yksiselit­teisenä. Mielestäni paras vai­h­toe­hto on yhdis­telmä yo. malleista, joka itseasi­as­sa on se sys­tee­mi mikä on emer­gen­tisti jo muo­dos­tunut. Pääsy­mak­sul­la ihmiset osoit­ta­vat kiin­nos­tuk­sen­sa tavoitet­ta kohtaan ja sen jäl­keen var­al­lisu­usero­jen takia on kohtu­ullista ratkaista asia jonot­ta­mal­la. Jos jonot­ta­mi­nen ei houkut­tele, aina voi tehdä jotain tähdellisempää.

    Kos­ka autoilu ei ole ilmaista, jokainen mak­saa pääsys­tä liiken­teeseen. Näi­den mak­sanei­den oikeus on päästä käyt­tämään teitä.

  26. Tämä oli min­un mielestäni vähän ontu­va talous­filosofinen mallint­a­mi­nen, kos­ka luokit­telus­sa niin ruoskimi­nen, rahako­r­vaus ja jonot­ta­mi­nen edus­ta­vat hin­taa eli uhraus­ta. (Uno­hdan nyt tietois­es­ti Max Mosleyn..)

    Ain­oas­taan arvon­ta poikkeaa joukosta. 

    Aika ihmisiä erot­ta­vana resurssi­na on minus­ta kum­malli­nen. Jos jokin tääl­lä on syn­tymästä läh­tien demokraat­tis­es­ti jaet­tu, niin aika. Vai voiko joku väit­tää omaa­vansa vuorokaudessa 26 tun­tia tai 22.

  27. Ei min­un kom­men­tis­sani ollut mitään dar­win­is­mia. Oikeusval­tios­sa poli­isi estää rikol­lisia pistämästä omia “tietulle­ja” tms. pystyyn, mut­ta ns. isos­sa maail­mas­sa, mis­sä oikeusval­tio ei aina oikein ole voimis­saan, täl­laiset resurssit houkut­tel­e­vat kyl­lä jonkun niitä hallinnoimaan.

    Se, että jos­sain on (paljon) jonoa, on merk­ki siitä, että hin­ta on taval­laan liian alhainen. Jonot­ta­mi­nen on vain yksi tapa mak­saa ja ihan ver­rat­tavis­sa siihen raippaamiseen. 

    Jonot­tamisen ongel­ma on siinä, että sen kus­tan­nus menee hukkaan. Jos hin­ta asete­taan riit­tävän korkeak­si, ihmiset kyl­lä mak­sa­vat edelleen korkeaa hin­taa, mut­ta siinä ei syn­ny hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta, vaan kus­tan­nus siir­tyy sille, joka rahas­taa. Jopa se rikol­lisporuk­ka, joka alkaa kerätä mak­su­ja, syn­nyt­tää näin hyö­tyä. Tämä ei ole heti intu­iti­ivis­es­ti selvää kaikille.

  28. Jonot­tamisen kus­tan­nus on odotu­sai­ka, jol­loin olet­ta­ma on, että jono­tu­sai­ka on aina tehot­tomam­paa aikaa kuin mikä tahansa muu aika. Ongel­ma on vain siinä, että jonot­ta­jal­la reaalielämässä on niin hirvit­tävä tarve päästä esim. torni­in, että jonot­ta­mat­ta jät­tämis­es­tä säästyvä aika ei kykene tornikik­se­jä kom­pen­soimaan. Kun jät­tää olet­ta­man pois, että ihmi­nen automaat­tis­es­ti tekee jonot­tamisen sijas­ta hin­ta­jär­jestelmässä mielekästä hom­maa, niin tehokku­uskin argu­ment­ti on heikohko. Se, että potkii tornin alla kiviä vitu­tus pääl­lä tuskin on mielekästä aikaa kenellekään.

  29. OS voisi tehdä pienen ihmisko­keen. (Siir­rän vas­tu­un lukijalle)

    Mitä ihmiset ovat valmi­it mak­samaan oikeud­es­ta kir­joit­taa tälle palstalle?

    a) jono­tus­vai­h­toe­hto (OS julkaisee joka päivä vain viisi kommettia)
    b) kiin­teä mak­su (Tuke­mal­la OS:n vaa­likas­sa sent­ti per sana pääset kom­ment­ti­jonon ohi)
    c) huu­tokaup­pa ( Suurim­mat vaal­i­tuk­i­jat pää­sevät lop­pu­vuo­den VIP-kor­tilla koment­ti­jonon kär­keen. VIP-kort­te­ja on vain viisi kappaletta)
    d) raip­pa­rangais­tus (Polke­mal­la vihreäl­lä kaupunkipyöräl­lä kaupungi­nosakier­roksen, siir­ryt jonos­sa pari pykälää eteenpäin)

    Julk­isu­us kun on tun­netusti myös niuk­ka hyödyke.

  30. Ilman muu­ta oletin, että ihmiset tietävät hin­nan ennen kuin menevät tornille ja sik­si jono­ja ei syn­ny. Moni potkii harmis­tuk­sis­saan kiviä jono­jenkin takia. 

    Ei ihmisen tarvitse tehdä hin­ta­jär­jestelmässä mielekästä hom­maa. Jos jono­tusa­jalle on joku sub­sti­tu­ut­ti, vaik­ka sit­ten Seinen ran­nal­la käve­ly ja maisemien dig­gailu, niin tämä hyv­in­voin­ti on hävitet­ty sil­lä, että on jonotet­tu. Korkeam­man mak­sun mak­sami­nen ei har­mi­ta sitä jonot­ta­jaa sen vähempää (ei har­mi­ta, jos hin­ta on tehokas) kuin jonot­ta­mi­nenkaan, mut­ta nyt­pä hyv­in­voin­ti ei mene hukkaan, vaan siir­tyy mak­sun perijälle. 

    Yhden rikkinäisen ole­tuk­sen kyl­lä tein ja se oli se, että jonot­taes­sa aika menee hukkaan. Monel­la ei mene, jonois­sa voi lukea kir­jaa, jutel­la ihmis­ten kanssa, puhua puhe­limes­sa, pela­ta kän­nykkäpeliä, med­i­toi­da, rukoil­la jne kaikkea sel­l­aista, mitä ihmiset noin yleen­säkin mielel­lään tekevät.

    Kuten toisaal­la sanoin, aikaa ei voi säästää.

  31. Siis löy­tyykö sille jonot­tamiselle parem­paa vai­h­toe­htoa vai ei. Meil­lä on vain ole­tus, että jonot­tamisen vai­h­toe­htona on aina parem­pi ajan käyt­tö, vaik­ka nyt sit­ten kas­tan­joit­ten imeske­ly haitarimusi­ikin tahdis­sa. Ja hin­ta­jär­jestelmä ei ole todel­li­nen vai­h­toe­hto jonot­tamiselle, kos­ka jär­jestelmil­lä on eri­lainen tavoite resurssien jakamises­sa. Ymmär­rän kyl­lä hin­ta­jär­jestelmän tehokku­u­den idean, mut­ta se joka tapauk­ses­sa vaatii tietyt lähtöo­let­ta­mat sekä ihmis­ten käyt­täy­tymisen että tavoit­teista val­u­vien hyö­ty­jen arvostamisessa/arvioinnissa.

  32. Ei siihen tarvi­ta “hin­ta­jär­jestelmää”. Yksilö tekee päätök­sen sen perus­teel­la, mitä kokee kul­loinkin mielekkääk­si tehdä. Kyse on pal­jaste­tu­ista preferensseistä.

  33. Siis joku sanoo, että älä kuule jätkä vali­ta kun et päässyt torni­in, kun sun ei tarvitse jonot­taa. Sul­la on aina parem­paa tekemistä kun jonot­taa, joten kat­so, kokon­ais­te­hokku­us nousi. Ryöstä vaik­ka autostereot tornin viereen jäte­tys­tä autos­ta, sekin on kato ratio­naal­ista. Tai älä sit­tenkään, meil­lä on kato tehokas sään­te­ly. Näin sitä asetel­laan pref­er­enssi­parem­muuk­sia tois­t­en puoles­ta tuos­ta vain.

  34. Ns: Sinne torni­in pääsee tasan niin mon­ta ihmistä kuin sinne pääsee. Sama pätee kaik­keen niukku­u­teen, jos on vähem­män jaet­tavaa kuin jaka­jia, niin joku jää ilman. 

    Jonot­ta­mi­nen on yksi tapa mak­saa kus­tan­nus, mut­ta siinä mak­su menee hukkaan, kukaan ei hyödy mitään siitä, että ihmiset jonot­ta­vat. Tot­takai ihmiset mielu­um­min jonot­ta­vat kuin jäävät ilman, sehän sen koko jonot­tamisen idea on! Mut­ta se jonot­ta­mi­nen on silti HINTA siinä mis­sä rahal­la maksaminenkin.

    Jos mak­sua nos­te­taan jonkin ver­ran niin, että jonot lyhenevät merkit­tävästi, mut­teivät täysin katoa tor­nissa käy ihan yhtä paljon ihmisiä. Nyt siel­lä käyvät hiukan eri ihmiset. Hissin kul­je­tuska­p­a­siteet­ti ei vähene tai kas­va sen mukaan kuin­ka moni päät­tää jonottaa.

    Tot­takai se har­mit­taa, kun joku saa jotain hyvää mihin itsel­lä ei ole varaa. Mut­ta kuten osmo kir­joit­ti, se, että hin­ta on korkeampi, tarkoit­taa, että niil­lä rikkail­la on sit­ten vähän vähem­män rahaa johonkin muuhun, eli maail­ma on muil­ta osin muut­tunut tasa-arvoisem­mak­si. Mik­si tämä muu tasa-arvon lisään­tymi­nen ei ole mielestäsi minkään arvoista?

    Tosi­a­sioi­ta vas­taan kiukut­telu voi olla tietysti jotenkin emo­tion­aalis­es­ti tyy­dyt­tävää, mut­ta se on valitet­ta­van hyödytöntä.

  35. Kuin­ka mon­ta ker­taa tää nyt on todet­ta­va: en kiistä sitä, että jono­tus on kus­tan­nus, joka voidaan vält­tää. Väitän vain, että var­al­lisu­userot voidaan ottaa huomioon tehokku­u­den käsit­teessä. Näin mm. ter­vey­den­huol­los­sa on asian lai­ta: kyse ei ole pelkästään tasa-arvos­ta, vaan siitä, kuka hyö­tyy enem­män hyödyk­keestä. Ja sitä pait­si, kyl­lä se tornin omis­ta­ja hyödykkeitä saat­taa kuluttaa.

  36. ns: miks se joka halu­aa mak­saa jostain hyödyk­keestä eniten ei hyö­ty­isi siitä eniten? Jos joku hyö­ty­isi siitä enem­män, niin hän­hän mak­saisi korkeam­man hinnan.

  37. Todel­li­nen jonot­tamisen älyt­tömyys näkyy taksijonoina.

    Sata­maan saa­puu lai­va, jos­ta purkau­tuu suuri joukko matkus­ta­jia. Ter­mi­naalin edessa on tak­si­tolp­pa, jon­ka kohdal­la on kak­si jonoa. Yksi jono matkalaisia ja toinen jono tak­se­ja. Näi­den par­i­tus tapah­tuu vetoketju­mais­es­ti vain tol­pan kohdal­la, sil­lä tak­sia ei saa (saisi) ottaa kuin jonon kär­jestä ilmeis­es­ti tak­sien välisen sol­i­daarisu­u­den takia.

    Hom­man pöljyys on siinä, että asi­akkai­ta on niin paljon, että jokaiselle tak­sille riit­tää, mut­ta osa asi­akkaista myöhästyy esimerkik­si junas­ta jono­tuk­sen takia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.