Van­taan kokoomus näyt­tää ehdot­ta­van Helsin­gin ja Van­taan yhdis­tämistä. Tai siis,että asia selvitetään. Kan­natan jyrkästi! Olen tätä ehdot­tanut aiem­minkin ja itse asi­as­sa min­un piti kir­joit­taa tästä tälle blogilleni ensi viikolla.

Yleen­sä kun­tali­itok­sia perustel­laan palvelu­jen jär­jestämisel­lä. Van­taa ja Helsin­ki ovat molem­mat riit­tävän iso­ja ‑jopa liian iso­ja — yksiköitä jär­jestämään palve­lut, joten tästä ei syn­ny mainit­tavaa hyö­tyä. Hyö­ty syn­tyy maankäytöstä. Jat­ka lukemista “Helsin­ki ja Van­taa yhteen!”

Nao­mi Kleinin Tuhokap­i­tal­is­min nousu näyt­tää taas n ouse­van keskustelu­un ikään kuin totu­ut­ta kuvaa­vana kir­jana. Olen julkaissut arvostelun Kleinin kir­jas­ta blo­gis­sani 30.3.2008. Kir­ja kan­nat­taa lukea, kos­ka se ker­too hyvin, miltä maail­ma näyt­tää huono-osais­ten kannal­ta. Tapah­tu­mien syistä tuo kir­ja ei kyl­lä ker­ro mitään järkevää. Minä kir­joit­taisin yhtä hyviä oop­pera-arvostelu­ja. Sik­si Maail­man­pankkia ei oikein voi arvostel­la Kleinin kir­jan perus­teel­la. Jat­ka lukemista “Taas Kleinista”

Kovasti rön­sy­illeessä keskustelus­sa niukku­u­den jakamis­es­ta syytet­ti­in Maail­man­pankkia siitä, että se on estänyt lainae­hdoil­laan Afrikan mai­ta suo­jaa­mas­ta maat­alout­taan samal­la taval­la kuin Euroop­pa suo­jaa omaansa. Nyt kir­joi­tan asi­as­ta, jos­ta en tiedä juuri mitään, mut­ta tämähän on vain blogi.

Maail­man­pank­ki jou­tui 1990-luvul­la kovin nai­ivin lib­er­al­is­tisen talous­teo­ri­an pauloi­hin. Se sai – ymmärtääk­seni hyvässä uskos­sa toimien – paljon pahaa aikaan, ja on sen jäl­keen kyl­lä ryhtynyt katu­mushar­joituk­si­in. Kaikesta ajateltavis­sa olev­as­ta pahas­ta Maail­man­pankkia ei kuitenkaan voi syyt­tää. Jat­ka lukemista “Maail­man­pankin pahat teot ja Afrikan maatalous”

Ei kai kukaan kuvit­tele, että kysymys Eif­fel-tornin jonoista olisi kovin merkit­tävä yhteiskun­nalli­nen kysymys. Se oli tarkoitet­tu oppikir­jaes­imerkik­si osoit­ta­maan, että hin­ta on parem­pi tapa jakaa niukku­ut­ta kuin pref­er­ensse­jä huomioima­ton arpomi­nen tai jokin ruoskimisen tai jono­tut­tamisen kaltainen kiu­san­teko. Val­itsin yhden­tekevän asian, jot­ta kukaan ei pää­sisi sanomaan, että kyse on peru­soikeud­es­ta, johon jokaisel­la on yhtäläiset oikeudet. Jat­ka lukemista “Niukku­u­den jakamisesta”

Min­ul­ta jäi Eif­fel-torni­in kiipeämät­tä, kos­ka sinne oli niin val­ta­vat jonot, että en kat­sonut koke­mus­ta sen arvoisek­si. Niin­pä tein tilaa jollekin toiselle, joka halusi torni­in niin paljon enem­män, että kat­soi jonot­tamisen kannattavan.

Jos 30 000 ihmistä päivässä halu­aisi men­nä Eif­fel-torni­in, mut­ta vain 10 000 mah­tuu, onko jonot­ta­mi­nen järkevä tapa kar­sia ylimääräiset 20 000 henkeä pois? Jat­ka lukemista “Jonot­tamisen järkevyydestä”

Etelä-Ossea­t­ian sota on jok­seenkin tarpee­ton ja näköjään äärim­mäisen ver­i­nen. Pääkaupungis­sa Tshin­valis­sa kuolleik­si ilmoitet­tu­jen määrä 2000 henkeä on paljon, kun kaupungis­sa on run­saat 30 000 asukasta.

Jotenkin tun­tu­isi loogiselta ratkaista kansanäänestyksellä,haluavatko alueen asukkaat kuu­lua Venäjään vai Geor­giaan. Tämä on tietysti naiivia,koska moista ratkaisua ei ehdo­ta Geor­gia, joka pelkää häviävän­sä äänestyk­sen, eikä Venäjä, joka pelkää häviävän­sä mon­ta saman­laista äänestys­tä, jos tämä peri­aate hyväksytään. Silti tätä nai­ivia peri­aatet­ta pitäisi pitää esil­lä, kos­ka se on peri­aat­teessa oikein.

Jos pres­i­dent­ti sairas­tuu, perus­tus­laista löy­tyy keinot hänen virkakaut­en­sa päät­tämiseen. Entä, jos pres­i­dent­ti hurah­taa johonkin ääri­lahkoon ja alkaa nimit­tää korkeimpi­in virkoi­hin vain uskon­veljiään? Uskon­toa ei ole luokitel­tu sairaudeksi.

Tek­sti on julka­istu vähän lyhen­net­tynä Suomen Kuvale­hdessä nro 31/2008 otsikol­la Suo­mi kul­kee kulut­taen. Olen liit­tänyt tek­sti­in pari kom­ment­tia Kuvale­hden sivuil­la käy­dyn keskustelun pohjalta. 

Läm­mi­tys ja liikenne ovat Suomen ongel­ma, kun kan­sain­vä­li­nen yhteisö alkaa tosis­saan hillit­semään ilmas­ton­muu­tos­ta. Teol­lisu­u­den päästöt ovat asi­akkaiden ongel­ma, sil­lä ratio­naa­li­nen ilmastopoli­ti­ik­ka pyrkii hillit­semään ener­giaval­tais­ten tuot­tei­den kysyn­tää eikä siirtämään tuotan­toa maas­ta toiseen. Ilmastopoli­ti­ikan vaikeus pakot­taa ratio­naal­isu­u­teen. Jat­ka lukemista “Liikenne ja ilmastonmuutos”

Har­rastin aikanaan nuore­na paljon mus­tavalkoista val­oku­vaus­ta. Suurensin kuvat itse kylp­päris­sä. Väriku­via en pystynyt käsit­telemään, kos­ka se olisi vaat­in­ut kun­non laboratoriota.

Sit­ten siir­ryin dioi­hin, jois­sa oli se raivos­tut­ta­va piirre, ettei niille voin­ut tehdä mitään.

Dig­i­taalisen jär­jestelmäkam­er­an ostin kolmisen vuot­ta sitten.Digikuvaus on mut­tanut val­oku­vauk­sen sikälikin,että kuvan mar­gin­aal­i­hin­ta on liki nol­la. Filmille kuvat­taes­sa jokainen kuva mak­soi noin 20 sent­tiä. Jat­ka lukemista “Oodi dig­i­taalisel­la valokuvaukselle”

Kovin moni on tulkin­nut kir­joituk­siani “Kah­teen ker­taan kah­tia jaet­tu Suo­mi” ja “Pien­taloaluei­den ei tarvitse olla huono­ja” siitä, että syyl­listän maalle muut­tavia. Tämä tulk­in­ta on yksinker­tais­es­ti väärä, kos­ka siinä ei olisi logi­ikkaa. Meil­lä ei jää kaupunkien keskus­tois­sa asun­to­ja tyhjilleen kysyn­nän puut­teen takia, eikä yhdel­läkään YTV-kun­nil­la ole vaikeuk­sia saa­da kun­nan tar­joamia kaavoitet­tu­ja tont­te­ja kau­pak­si. Niin­pä, jos Lahti­nen päät­tää sin­netel­lä korkean asun­to­lainan turvin Töölössä, Lah­tisen on muutet­ta­va Nur­mi­järvelle. Kaupunki­a­sum­ista arvosta­vana toivoisin, että mah­dol­lisim­man moni muut­taisi pois vapaae­htois­es­ti, ettei kaltais­teni tarvitse tehdä sitä pakos­ta. Jat­ka lukemista “Maalle muut­ta­jien syyllistämisestä”