Hybridibus­si säästää polt­toainet­ta noin neljän­nek­sen ver­ran — keskus­tas­sa paljon enem­män, kos­ka siel­lä bus­si joutuu yht­enään jar­rut­ta­maan. Sen paras puoli on kuitenkin äänetön ja tärinätön liik­keelle lähtö.

Kävin torstaina puhu­mas­sa Lem­päälässä Pirkan­maan yrit­täjien ener­giapäivil­lä. Ase­mal­ta min­ut tuoti­in kok­ou­s­paikalle tilaisu­u­den spon­sorin maa­han­tuo­ma­l­la hybridi­au­tol­la. Auto oli hyvin miel­lyt­tävä, kos­ka se lähti liik­keelle aina sähkö­moot­to­ril­la, eikä moot­to­ria sik­si tarvin­nut ulvot­taa kiihdy­tyk­sessä. Jat­ka lukemista “Hybridibus­si on ihana parannus”

San­na Hell­strömin pon­si voi päästä his­to­ri­aan. Kaupung­in­jo­hta­ja Jus­si Pajunen esit­tää lisälistal­la kaupung­in­hal­li­tuk­selle, että ennen vas­taus­ta San­nan Hell­stro­min pon­teen, jos­sa San­na esit­tää selvitet­täväk­si kun­tien yhdis­tämisen edut ja hai­tat, Helsin­ki tiedustelee viral­lis­es­ti Van­taan kaupun­gin halukku­ut­ta tehdä Helsin­gin ja Van­taan kaupunkien mah­dol­lista yhdis­tämistä koske­va selvi­tystyö yhdessä. Kosin­nalle on määräai­ka: kaupung­in­hal­li­tus aikoo vas­ta­ta Hell­strömin pon­teen val­tu­us­tolle toukoku­us­sa. Tieto kaupung­in­jo­hta­jan esi­tyk­ses­tä jaet­ti­in kaupung­in­val­tu­ute­tu­ille sähkö­pos­til­la per­jan­taina illansuussa.

Kaupung­in­jo­hta­jan vas­tauk­ses­sa viitataan myös Pekka Haav­is­ton metropoli­hallinnon jär­jestämistä koske­vaan val­tu­us­toaloit­teeseen. Vihrei­den vika, kertakaikkisesti.

Kaupung­in­jo­hta­jan esi­tyk­sen mukaan Helsin­gin ja Van­taan kaupunkien yhdis­tämisen etu­ja ja hait­to­ja koske­val­la selvi­tyk­sel­lä on tarkoi­tus kerätä tieto­ja, joiden poh­jal­ta pystytään arvioimaan kun­tali­itok­sen perusedel­ly­tyk­set ja arvioi­da, tulisiko käyn­nistää kun­tali­itok­seen tähtäävän pros­essin valmis­telu­Arpa on heitetty.

Kun­tien väli­nen kil­pailu hyvien veron­mak­sajien saamisek­si ja huono­jen karkot­tamisek­si käy yhä vas­ten­mielisem­mäk­si. Val­tion on puu­tut­ta­va peli­in val­tiono­su­usjär­jestelmän kaut­ta niin, ettei dopin­gin käyt­tö kun­tien välisessä kil­pailus­sa lyö leiville.

Espoo on lopet­tanut kokon­aan vuokra-asun­to­jen tuotan­non. Se ei ole Helsin­gin seudun kun­nista ain­ut, joka on näin tehnyt. Espoon seli­tys on, ettei tämä huip­pute­knolo­giaa edus­ta­va kaupun­ki ole saanut vim­mai­sista pyrkimyk­sistä huoli­mat­ta rak­en­tamiskelpoisek­si yhtään vuokra-asumiseen sovel­tuvaa tont­tia. Kohtu­udel­la on myön­net­tävä, että myös Helsingillä on ollut yllät­tävän suuria vaikeuk­sia samas­sa asi­as­sa, vaik­ka kokon­aan vuokra-asun­to­tuotan­toa ei sen­tään ole kehdat­tu lopet­taa. Jat­ka lukemista “Val­tion on puhal­let­ta­va kun­tien epä­sosi­aal­isu­uskil­pailu poikki.”

Hal­li­tus puuhaa kun­tien osu­u­den lisäämistä yhteisöveron tuo­to­s­ta “tilapäis­es­ti” kos­ka yhteisöveron tuot­to on alen­tunut ja näistä vero­tu­loista riip­pu­vat kun­nat ovat joutuneet vaikeuk­si­in. Toisaal­ta tiede­tään, että yhteisövero sopii harv­inaisen huonos­ti rahoit­ta­maan kun­tien perus­palvelu­ja, kos­ka sen tuot­to on niin suh­dan­neherkkää. Yhteisövero palk­it­see kuitenkin kaupunkiseu­tu­jen sisäl­lä työssäkäyn­tikun­tia, mikä on elinkei­nop­o­li­it­tis­es­ti perustel­tua. Koko kun­tien rahoi­tusjär­jestelmässä on se val­u­vi­ka, että vero­mak­sa­jat käyvät nukku­mas­sa kehyskun­nis­sa ja mak­sa­vat sinne veron­sa, kun ydinkun­ta huole­htii seudun elin­voimaisu­ud­es­ta. Jat­ka lukemista “Val­tion kehys­ra­joi­tus on rak­en­teeltaan päätön”

Helsin­ki on siis supis­ta­mas­sa henkilökun­taansa kahdek­sal­la pros­en­til­la vero­tu­lo­jen rom­ah­duk­sen takia. Kivu­ton tapa tehdä tämä olisi suosia lomara­ho­jen vai­h­tamista vapaak­si. Ei se tietenkään aina ole mah­dol­lista, mut­ta usein kuitenkin. Tämä olisi tietysti vapaae­htoista niin, että molem­pi­en suos­tu­mus tarvit­taisi­in, työn­tek­i­jän ja työ­nan­ta­jan.   Moni tek­isi tämän mielel­lään, joten tuskalli­nen väen v ähen­nys muut­tuisikin iloksi.

Ei kuulem­ma käy. Virkamiehet väit­tävät, että vain lääkärei­den työe­htosopimus sal­lii täl­laisen työn­tek­i­jän oman tah­don kun­nioit­tamisen. Min­un on tätä vaikea uskoa. Taitaa olla työ­nan­ta­jan panet­telua. Olisi kiva kuul­la palka­nsaa­ja­jär­jestöjä edus­tavien käsi­tys asiasta.

Liiken­ne­m­i­nis­teri Anu Vehviläi­nen selit­tää raha­pu­lal­la sitä, ettei Konginkankaan onnet­to­muu­den johdo­ta suositel­tu­ja tur­val­lisu­us­paran­nuk­sia ole tehty. Kak­si tärkein­tä liian kalli­ina hylät­tyä lain­muu­tos­ta ovat laki kuor­ma-auto­jen nopeu­den­ra­joit­timien säästämis­es­tä 80 km/h:iin ja oikeus ran­gaista kul­jet­ta­jaa, jos ajopi­ir­turi osoit­taa hänen ylit­täneen ajoneu­voko­htaisen nopeusra­joituk­sen. Otta­mat­ta kan­taa näi­den uud­is­tusten sisältöön, seli­tys min­is­terin ihme­tyt­tää. Eikö min­is­ter­iössä ei ole varaa enää edes paperi­in ja painomusteeseen? 

Kiitos amerikkalais­ten rahamarkki­nakeinot­telu­jen, kun­tien talous­lu­vut näyt­tävät aivan hir­veiltä. Helsin­ki esimerkik­si aikoo leika­ta lähivu­osi­na henkilökun­nan määrää kahdek­sal­la pros­en­til­la. Tästä ei tule kivaa. Julki­nen talous on varsin kyvytön supis­ta­maan meno­jaan muu­toin kuin kaikkea huonontamalla.

Näkymätön rahankäyt­tö on eräs suurista julkisen talouden vuo­toko­hdista. Tarkoi­tan päätök­siä, jot­ka eivät muodol­lis­es­ti ole taloudel­lisia, mut­ta joiden seu­rauk­set ovat hyvin kalli­ita. Ehkä asia selviää parhait­en esimerkeil­lä. Jat­ka lukemista “Näkymätön raha”

 Verkkosaaren kaa­va on jälleen osoi­tus siitä, kuin­ka han­kala kysymys on pysäköin­nin jär­jestämi­nen tiheään asu­tu­il­la alueil­la. Jou ihmetteli alueen alhaista tehokku­ut­ta, vaik­ka raken­nuk­set ovat niin korkei­ta. Alueelle on jätet­tu — sinän­sä perustel­lusti — myös  rak­en­tam­a­ton­ta aluet­ta. On ollut pakko, kos­ka alue on kokon­aisu­udessaan maan alta pysäköin­ti­hal­lia. Jos olisi raken­net­tu tiheäm­min, pysäköin­ti olisi pitänyt lait­taa kah­teen tasoon ja siis meren pin­nan alle.

 En tiedä, paljonko nuo pysäköin­tipaikat mak­sa­vat, mut­ta arvatenkin hin­ta on taas haarukas­sa 30 000 — 50 000 euroa paikkaa kohden. Kun nor­mi on paikka/115 k‑m², tämä nos­taa asun­to­jen hin­taa 260–430 eurol­la neliöltä. Kos­ka asun­to­jen keskikook­si on määrät­ty 75 m², noin kahdel­la asun­nol­la kolmes­ta olete­taan ole­van auto, mut­ta kaik­ki mak­sa­vat paikas­ta. Jat­ka lukemista “Hah­motelmia pysäköin­tion­gel­man ratkaisuksi”

STTK:n Mikko Mäen­pää ehdot­taa pitkää maltil­lista tulo­ratkaisua ja väläyt­tää jopa nol­lako­ro­tuk­sia työl­lisyy­den ylläpitämisek­si. Kun­nioi­tan real­is­mia ja ennakkolu­u­lot­to­mia ehdo­tuk­sia, mut­ta mitenkähän päin tässä menevät syy- ja seuraussuhteet?

 Suomen ongel­mana ei ole hin­tak­il­pailukyky (pait­si suh­teessa rajusti devalvoineeseen Ruot­si­in) vaan kysyn­täla­ma sekä yleinen pelko talouden ajau­tu­mis­es­ta deflaa­tioon ja lik­vidi­teet­tiansaan; siis tilanteeseen, jos­sa nimel­lisko­rko­jen pitäisi laskea negati­ivisik­si, mikä on tietysti mah­do­ton­ta. En ole asi­as­ta var­ma, mut­ta kan­nat­taisi kuitenkin kysyä, paran­taako vain heiken­tääkö palkko­jen jäädy­tys työt­tömyyt­tä.   Deflaa­tion riskiä tuskin tor­ju­taan palkko­ja alentamalla.

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta hylkäsi syksyl­lä yksimielis­es­ti Vallilan laak­soon suun­nitel­lun joukkoli­iken­nekadun. Apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja Han­nu Pent­tilä alisti tämän kaupung­in­hal­li­tuk­selle, joka kokoomuk­sen, demarien ja RKP:n äänin kumosi lau­takun­nan päätök­sen. Kaupung­in­hal­li­tus löysi jostain pölyt­tyneestä kel­lar­i­varas­tos­ta voimas­sa ole­van kaa­van ja käs­ki toteut­taa yhtey­den sen avul­la. Tähän ei löy­dy muu­ta ratio­ta kuin että val­i­tuskier­roksia tulee vähem­män, kun kaavaa ei muute­ta, sil­lä tämä vai­h­toe­hto on vielä huonom­pi kuin se lau­takun­nan hylkäämä. Jat­ka lukemista “Pietari Kalmin katu”