Jos hal­li­tus aikoo tukea tuulivoiman rak­en­tamista korkeahkoil­la syöt­tö­tar­if­feil­la, tämä kan­nat­taisi tehdä välit­tömästi. Suo­ma­lainen konepa­ja­te­ol­lisu­us on pysähtymässä täy­del­lis­es­ti, kun nyt sisäl­lä ole­vat tilauk­set valmis­tu­vat. Se tietää val­tavasti konkursse­ja ja pysyviä työ­paikko­jen mene­tyk­siä. Nyt olisi kap­a­siteet­tia rak­en­taa tuulivoimaa ja paljon. Päätök­set siis jo tänä keväänä!

Suo­ma­lainen eläke­jär­jestelmä on pääasi­as­sa jako­jär­jestelmä. Nyt töis­sä ole­vat mak­sa­vat nyt eläk­keel­lä ole­vien eläk­keet. Jonkin ver­ran on kuitenkin myös rahas­toitu, lähin­nä tasoit­ta­maan ikälu­okkien koko­eroista johtu­via ongelmia. Vuosi siten eläk­er­a­has­tois­sa oli var­al­lisu­ut­ta run­saat sata mil­jar­dia euroa, siis vähän yli 40 000 euroa palka­nsaa­jaan kohden tai run­sas vuo­den palkka­sum­ma.  Osakekurssien rom­ah­dus leikkasi tuos­ta sum­mas­ta ainakin 15 mil­jar­dia euroa. Tämä ei ole eläkeläis­ten ongel­ma, kos­ka hei­dän eläk­keen­sä perus­tuu laki­in. Se on töis­sä ole­vien ongel­ma, joi­ta joutu­vat eläke­mak­suina kir­imään tuon vajauk­sen umpeen.  Karkeasti sanoen jokainen menet­ti kah­den kuukau­den palkkansa.  Mene­tyk­set eivät pää­ty tähän, kos­ka työt­tömyys merk­it­see mak­su­tu­lo­jen mene­tys­tä, mut­ta eläk­keet pitää kuitenkin maksaa.

Suomen Kuvale­hti ker­too keskel­lä lamaa ilouutisen. Ylöjärvel­lä kaup­pakeskus Elo aloit­ti toim­intansa ja 350 onnel­lista sai työ­paikan. Kyl­lä ylöjärveläisiä onnisti! Vai onnistiko?

Kaup­pa itse ker­too, että työn tuot­tavu­us kaup­pakeskuk­sis­sa on kaksinker­tainen taval­lisi­in kaup­poi­hin ver­rat­tuna. Pirkan­maal­la ei ole enem­pää rahaa ostok­si­in. Niin­pä jokainen euro, jok­ja kaup­pakeskus Eloon kan­netaan, on pois muista kaupoista. Ja kun Elo on tupo­lasti tehokkaampi, jokaista Elon työ­paikkaa kohden menetetään kak­si kau­pan työ­paikkaa lähistöl­lä. Ylöjärvel­lä  — tai ainakin Tam­pereen seudul­la — menetet­ti­in siis 350 työ­paikkaa eikä saatu niitä. Ehkä onnen­potku ajatellen tule­vaa työvoima­pu­laa ja matkalla kohden vau­raam­paa ja tehokkaam­paa yhteiskun­taa, mut­ta ei ehkä juuri siinä mielessä kuin Kuvale­hti ajatteli.

Olin tänään Sitran ener­giao­hjel­man johto­ryh­män kok­ouk­ses­sa. Jouduin kor­vat punaise­na kuun­tele­maan, kuin­ka siel­lä arvostelti­in Helsinkiä ja sen kaupunkisu­un­nit­telua ener­giate­hokku­u­den sivu­ut­tamis­es­ta. Suo­mi on kan­sain­välis­es­ti asi­as­sa aivan taka­pa­ju­la. Yksi pieni tont­tiko­htainen kokeilu on tulos­sa Jätkäsaa­reen — Sitran aloit­teesta — mut­ta muuten jatke­taan entiseen malli­in. Jat­ka lukemista “Helsin­ki, ener­giate­hokku­u­den takapajula”

Lääke­laitok­sen henkilökun­ta on laskenut alueel­lis­tamisen hin­naksi 60 miljoon­aa euroa, sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iö viisi miljoon­aa. Luvut pöytään vain! Molem­mat julk­istakoot oman laskel­mansa, jot­ta pääsemme ver­taa­maan. Eiköhän se haaruk­ka siitä kapene.

Edus­tuk­sel­lisen demokra­t­ian kri­itikot esit­tävät jär­jestelmän heikkoute­na muun muas­sa sen, että vaaleis­sa men­estyy val­lan main­iosti ehdokas ja /tai puolue, joka lupaa ottaa kympin kaik­il­ta neljältä miljoon­al­ta aikuiselta suo­ma­laisil­ta ja jakaa tämä raha neljän tuhan­nen euron shekkeinä kymmenelle tuhan­nelle  äänestäjälle. Kymp­pi kaik­il­ta on niin vähän, etteivät ne siitä paljon parah­da — varsinkin kun tämä pois otta­mi­nen tehdään abstrak­tisti ­- mut­ta neljä ton­nia tuo kymme­nen tuhat­ta uskol­lista äänestäjää.

 Nim­by­ilyssä on usein kyse siitä, että pienen joukon suuri ja konkreet­ti­nen etu ylit­tää suuren joukon pienen ja abstrak­tin edun. Kun jokainen on vuorol­laan saa­jan ja menet­täjän ase­mas­sa, lop­ul­ta kaik­ki kär­sivät, kos­ka noista suuren joukon pienistä menete­ty­istä eduista kas­vaa lop­ul­ta mas­si­ivi­nen. Jat­ka lukemista “Nim­by­il­läänkö Vallilan laaksossa?”

Olen saanut sähkö­posti­i­ni jonkin ver­ran pos­tia, mis­sä ihme­tel­lään, mik­si hyväksyn 11 vuo­ti­aiden avi­o­li­itot. Ensin ihmettelin, mis­tä tuol­lainen tieto voi olla peräisin, kunnes löysin tämän itseäni koske­van väärän väit­teen Jus­si Hal­la-ahon blo­gista. Olen vähän tyr­mistynyt. Olen sanonut, että on aika luon­nol­lista, että Suomes­sa sek­si on sal­lit­tua avi­o­li­itossa ole­vien kesken, mut­ta avi­o­li­iton alaikära­ja on 18 vuot­ta, jos­ta voidaan myön­tää poikkeus. Ei tietenkään 11-vuo­ti­aille, minkä Jus­si Hal­la-aho aivan hyvin tietää. Sel­l­aista avi­o­li­it­tolu­paa ei voi myön­tää, jos­sa sek­si olisi kiel­let­tyä alaikäisyy­den vuoksi.

Kor­jataan nyt toinenkin väärä väite. Blogillaan hän väit­tää, että jos­sain islami­laises­sa maas­sa laki sal­lisi avi­o­li­iton 11-vuo­ti­aiden kesken. Olisi vähin­täänkin kohtu­ullista, että hän voisi osoit­taa tuol­laisen maan, kos­ka joku voi vielä kuvitel­la Hal­la-ahon puhu­van jostain olev­as­ta tilanteesta eikä omas­ta vihaku­vitel­mas­taan. Min­un tietääk­seni maail­man alhaisin lailli­nen avi­o­li­iton solmimisikä on Iranis­sa, ja siel­läkin se on 13 vuot­ta.  Sekin on minus­ta järkyt­tävän alhainen, mut­tas en ymmär­rä, mik­si kiihot­taa mieliä vääräl­lä tiedol­la. Jos Hal­la-aho olisi rehelli­nen, hän kor­jaisi blogiltaan väärät tiedot.

Sen ver­ran täy­tyy min­unkin omia tieto­jani tark­istaa, että Sau­di-Ara­bi­as­ta todel­lakin puut­tuu avi­o­li­iton alaikära­ja kokon­aan. Tämä maa uno­htuu herkästi, kos­ka sxe on ostanut itsen­sä öljyl­lä län­si­maid­en arvostelun yläpuolelle.

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta kokoon­tui vajaamiehisenä puheen­jo­hta­ja Ris­to Rauta­van sairas­tut­tua. Esil­lä oli liiken­nesu­un­nitel­ma Pietari Kalmin kadun joukkoli­iken­nekadus­ta, jon­ka kaupung­in­hal­li­tus oli määrän­nyt lau­takun­nan toteut­ta­maan. Pää­timme kuitenkin äänin 7–1 (Lasse Män­nistö, kok) hylätä ehdo­tuk­sen seu­raaval­la päätösesityksellä:

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta hylkää esi­tyk­sen. Samal­la lau­takun­ta kehot­taa selvit­tämään Kumpu­lan kam­puk­sen liiken­ney­hteyk­sien jär­jestämistä ja poikit­tais­li­iken­teen tehostamista. Selvi­tyk­sessä tulee tarkastel­la ainakin seu­raavia toimia.

• Raitio­vaunuy­hteyt­tä Munkkiniemestä Ara­bi­an­ran­taan ja/tai Kalasa­ta­maan, myöhem­min ehkä Otaniemestä Viikkiin
• Joukkoli­iken­net­tä palvel­e­vaa yhteyt­tä (raitio­vaunu ja/tai bus­si) käyt­täen Vallilan­laak­son käytöstä pois­tet­tua ratapohjaa.
• Eril­listä Pasi­la-Kumpu­la bus­siy­hteyt­tä käyt­täen ole­mas­sa ole­vaa katuverkkoa
• Koneel­lista taso­vai­h­toa Kus­taa Vaasan tieltä Kumpu­lan­mäelle eril­lisenä han­kkeena tai alueel­la toteutet­tavaan rak­en­tamiseen liit­tyen. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta hylkäsi Pietari Kalmin kadun jatkeen”

Pääsin viime vuon­na val­it­se­maan Inno­vaa­tiokide-palk­in­toa parhaas­ta inno­vaa­tioar­tikke­lista. Val­itse Tar­ja Hal­lan Maaseudun tule­vaisu­udessa olleen artikke­lin “Huomisen lihaa kas­vate­taan lab­o­ra­to­rios­sa”(Julka­istu 16.3. 2007) .Tuos­sa jutus­sa oli mm. tieto, että Kiinas­sa on lihanku­lu­tus henkeä kohden kas­vanut 15 kilo­sta henkeä kohden  vuodessa 50 kilo­on vuodessa. Tämä kasvu on määräl­lis­es­ti suurem­pi kuin koko lihanku­lu­tus EU:ssa. Suomes­sa tämä taso saavutet­ti­in 1970-luvun alus­sa. Artikke­lis­sa oli myös eri­no­mainen graafi lihan kulu­tuk­ses­ta Suomes­sa, jon­ka omaval­tais­es­ti näytän tässä. Jat­ka lukemista “Lihan kulu­tus Kiinas­sa ja Suomessa”

Euroopan ydi­nalue on on pitkään ollut sir­pin­muo­toisel­la alueel­la Benelux-mais­sa, ja Pohjois-Sak­sas­sa ja Pohjois-Ranskassa.

Mis­sä se on kah­denkymme­nen vuo­den päästä?

Van­hois­sa EU-mais­sa pain­opiste näyt­tää menevän kohti Etelää. Jos kuu­luisit­ta kan­sain­väliseen ryh­mään, jon­ka pitäisi perus­taa tutkimus­laitos johonkin päin Euroop­paa, mihin lähtisitte? Düs­sel­dor­fi­in? Minä menisin Riv­ier­alle, enkä näytä ole­van ainoa.

Tämä Euroopan ydin on koke­mas­sa Suomen ruostevyöhyk­keen kohtalon. Van­haa, pystyyn kuol­e­vaa savupi­ip­pute­ol­lisu­ut­ta. Jat­ka lukemista “Mihin pain­opiste Euroopassa?”