Edustuksellisen demokratian kriitikot esittävät järjestelmän heikkoutena muun muassa sen, että vaaleissa menestyy vallan mainiosti ehdokas ja /tai puolue, joka lupaa ottaa kympin kaikilta neljältä miljoonalta aikuiselta suomalaisilta ja jakaa tämä raha neljän tuhannen euron shekkeinä kymmenelle tuhannelle äänestäjälle. Kymppi kaikilta on niin vähän, etteivät ne siitä paljon parahda – varsinkin kun tämä pois ottaminen tehdään abstraktisti - mutta neljä tonnia tuo kymmenen tuhatta uskollista äänestäjää.
Nimbyilyssä on usein kyse siitä, että pienen joukon suuri ja konkreettinen etu ylittää suuren joukon pienen ja abstraktin edun. Kun jokainen on vuorollaan saajan ja menettäjän asemassa, lopulta kaikki kärsivät, koska noista suuren joukon pienistä menetetyistä eduista kasvaa lopulta massiivinen.
Hyvä päätöksenteko edellyttäisi, että pystyisimme määrällistämään edut ja haitat. Jos suuren joukon pieni etu yhteen laskettuna on suurempi kuin pienen joukon suuri etu, suuren joukon edun pitäisi ohittaa pienen joukon edun ja päinvastoin.
Joskus 1990-luvulla Helsinki pani Pohjoisrannan pyörätien ja kävelyreitin kerralla kuntaan. Remontti maksoi paljon, nykyrahassa ehkä noin kymmenen miljoonaa euroa. Samalla katajanokkalaiset ja kruununhakalaiset saivat olennaisesti paremmat ulkoilumahdollisuudet pitkin rantaa. Hyötyjiä oli ehkä parikymmentä tuhatta. Remontti maksoi hyötyjää kohden siis noin 500 euroa. Ehkä paremman kuvan asiasta saa, jos muuttaa investointikulun pääomamenoksi euroina /kk: noin neljä euroa. Minä ainakin olisin maksanut. Tämä siis kannatti; tai ainakin niin on mielekästä väittää.
Entä nimbyilläänkö Vallilanlaaksossa, kun ei haluta joukkoliikennekatua ratalinjausta pitkin? Jos perusteena olisi vain, että ohi ajavat bussit häiritsevät muutamaa lähimpänä olevaa siirtolapuutarha-asukasta ja tämän takia tuhat ihmistä viettää ahtaassa bussissa päivittäin kymmenen minuutta, eli yhden työviikon vuodessa, on selvä, että tuhannen bussissa ajajan etu menee muutaman siirtolapuutarha-asukkaan edun edelle. Sorry vain. Tämä argumentti ei toimi.
Mutta kun ajattelemme, että tuo puisto on tuhansien vallilalaisten ja myös kalliolaisten henkireikä, laskelma muuttaa mielenkiintoisemmaksi. Vastakkain ei ole joukkoliikenne tai ei joukkoliikennettä, vaan bussi ja ratikka; ratikanhan asukkaat hyväksyisivät laaksoon. Ratikka on kuitenkin kalliimpi. Kun suunnitelmia ei ole, en tiedä, paljonko kalliimpi. Tämä rahasumma pitäisi jakaa puistosta hyötyvien lukumäärällä. Tarkkaa lukua ei kannata laskea, mutta kun tietäisimme edes desimaalipilkun paikan, tietäisimme, mistä puhumme.
Siitä joukkoliikennekadusta pitäisi myös olla selkeä suunnitelma, jotta osaisimme arvioida, paljonko se vaurioittaisi puiston käyttöarvoa.
Minusta laaksossa joka tapauksessa nimbyillään, kun ei haluta lisää omalle alueelle. Not in my backyard. Totta sekin varmasti on, että aika ajoin (tuskin yleensä) nimbyilykin on hyvästä, tuottaen perustellumpia ja loppuun asti mietitympiä tuloksia. Sitä en pidä hyvänä, jos lopputulos on lässähtänyt kompromissi, jossa kumpikaan osapuoli ei saanut mitä halusi.
Outoa muuten, että Helsinkiin ei ole vielä saatu kunnon vastavoimia nimbyilyyn. Ruotsissa ollaan tässäkin edelläkävijöitä (http://www.yimby.se/).
Tuohon laskelmaan pitäisi varmaan vielä ainakin lisätä missä aikatalulussa kumpikin vaihtoehto valmistuisi, mitkä olisivat ylläpitö- ja käyttökustannukset, sekä mitkä ovat mahdollisuudet mukauttaa vaihtoehtojen käyttöä, kun olosuhteet muuttuvat. Toisaalta käsittääkseni vaikka suunniteltu tie vähentäisi puiston virkistyskäyttöarvoa, se ei suinkaan estäisi tai lopettaisi puiston käyttöä.
Tietenkin ymmärrettävää, että asioita on vaikea päättää jos kuranttia tietoja eri vaihtoehtojen vaikutuksista ja kustannuksista ei ole käytettävissä. Silloin lienee asian valmistelussa ollut jotain pielessä.
Minkä takia ratikka olisi parempi? Kyllähän sekin ääntä päästää ja häiritsee. Eikai bussit edes ole kovin äänekkäitä jos eivät joudu pysähtymään ja kiihdyttämään, ja tuskin siinä keskellä puistoa kovin montaa liikennevaloa tai pysäkkiä tarvitsee olla? Hybridibussilla sekin ääni on aika vaatimaton.
En ymmärrä miten ratikka olisi puiston kannalta parempi. Muuta kuin ehkä siten, että se on ehkä niin kallis ettei sitä toteuteta kumminkaan. Tai ainakin sillä saa pelattua aikaa.
Osmo,
Olen muuten pitkälle samaa mieltä postituksesi kanssa, mutta yhdestä asiasta en ole. Ja se on hinta. Arvelet raitiolinjaa kalliimmaksi kuin katua. Olen lähes varma siitä, että katu tulisi tässä kohteesssa kalliimmaksi kuin raitiolinja. Se johtuu siitä, että raitiolinja voisi käyttää jo olemassa olevaa junatunnelia matkalla Vallilanlaaksosta Pasilaan, mutta bussit eivät kapeaan tunneliin mahdu.
Katua varten sen sijaan olisi välttämätöntä rakentaa kallis uusi tunneli Mäkelänrinteen uintikeskuksen ja Vallilanlaakson väliltä Mäkelänkadulle. Tällainen tunneli sisältyi Vallilanlaakson joukkoliikennekadunkin suunnitelmaan, ja juuri sen vuoksi se linjaus olisi tullut niin kalliiksi (noin 10 miljoonaa euroa).
Moni syy siis puoltaa hyvin maisemoitua raitiolinjaa kadun sijaan. Ottakaamme oppia Keski-Euroopasta. Siellä on monia pieteetillä toteutettuja ja arvokkaan kaupunkiympäristön huomioon ottavia raitiolinjoja. Samanlaista suunnittelun laatua tarvitsemme enemmän tännekin.
Kieltämättä hieman huvitti, kun Kumpulan varmastikin hyvin
joukkoliikennemyönteinen yhteisö niinkin voimakkaasti yhteisrintamassa lähti vastustamaan sujuvaa joukkoliikennettä. Sinänsä en tunne asian faktoja kovin tarkasti, mutta hieman vaikutti siltä, että oman idyllin koskemattomana säilyttäminen oli tärkeämpää kuin tuhansien ihmisten päivittäinen työmatkaliikenne puhumattakaan päästöistä ja yksityisautoilusta, jota tällainen kiertäminen lisää.
Ratikan kustannuksista: Kiskot ja virroittimet valmiille ratapohjalle ei maksa juuri mitään, satoja tuhansia eikä miljoonia. Jos täytyy tehdä sellainen väylä että sitä voi ajaa autolla (huolto- ja hälytysajoneuvot, bussit) niin sitten puhutaan miljoonista. Keskeinen kustannustekijä on yhteys Mäkelänkadulle. Jos uimahallin voi kiertää, niin tämä ei paljoa maksa, jos tehdään tunneli niin puhutaan taas miljoonista. HKL ja KSV voisi tehdä sellaisen yleissuunnitelman siitä kuinka ratikkaa tehdään herkkään ympäristöön, ei tämä ole ainoa paikka jossa tähän törmätään. Nyt ollaan liikaa mielikuvien varassa. Vaunutkin maksaa, mutta katsoisin tätä liikennöintikustannuksena enkä investointina.
Valmiin tunnelin käyttö on mielenkiintoinen ajatus, ilmeisesti edelleen Nordenkjiöldinkadulle ratapihaa pitkin. Tämä olisi nopea metromainen yhteys, Pasila-Kumpula jotain 5 minuuttia, todennäköisesti myös verrattaen halpa. Arvataan 20 miljoonaa, isoin kustanuserä yhteys ratapihalta asemalaitureilla. Haittapuoli olisi sitten sama kuin metrolla, se kiertää asuinalueet Itä- ja Länsi-Pasilassa.
Upean puistoalueen säilyttäminen on suuren joukon suuri etu. Puiston pilaaminen on nimenomaan pienen joukon pieni etu. Kävelen muuten usein Pohjois-Rannassa vaikka asun Lohjalla. Suomen pääkaupungin viihtyisyys ei suinkaan ole vain kyseisen kaupungiosan asukkaiden asia, vaan se on kansallinen kysymys.
Tpyyluoma kirjoitti: ”Haittapuoli olisi sitten sama kuin metrolla, se kiertää asuinalueet Itä- ja Länsi-Pasilassa.”
Eipä oikeastaan. Raitiolinja tulisi Itä-Pasilassa tunnelista ulos aika lähellä kohtaa, josta on hyvä yhteys Itä-Pasilaan. Liukuportailla on helppo järjestää yhteys alhaalta ratakuilusta Vislauskujan suuntaan, jolloin myös Itä-Pasilan asuinalueilta pääsisi helposti raitiovaunupysäkille.
Mirkalle: Olet täysin oikeassa. Kumpulan kartanon arvokkaan ympäristön suojelulla on myös kansallista merkitystä. Kartano liittyy vahvasti autonomian ajan vaiheisiin ja erityisesti vuoteen 1848, jolloin kartanon mailla esitettiin ensi kertaa Maamme-laulu. Floran päivän juhlassa ko. vuonna oli myös käytössä ensi kerta Suomea varten tehty lippu. Näin nämä kansalliset symbolut olivat käytössä ensi kertaa Kumpulan kartanon mailla.
Kaupunki olisi järkevintä jakaa erillisiin nimby- ja yimby-sektoreihin. Nimby-sektoreille ei koskaan vietäisi ainuttakaan nimby-projektia. Sektorit voitaisiin erottaa toisistaan ei-kenenkään-maalla nimbyjen rauhan takaamiseksi. Asukkaat voisivat vapaasti valita kummalla sektorilla haluavat asua (paitsi silloin jos he sattuvat itse kuulumaan nimbyilyä aiheuttavaan kansanryhmään).
En oikein ymmärrä, miten tuo joukkoliikennekatu voisi pilata puistoalueen. Käsittääkseni siinä kulkisi yksi bussilinja, jonka vuoroväli lienee suurimman osan aikaa harva, eli kadun ylittäminen ei liene ylivoimainen tehtävä. Muutenkin kiista tuntuu ylimitoitetulta suhteessa siihen, että kyseessä on muutama sata metriä kapeaa tienpätkää (viheralueen pinta-alasta häviävän pieni osa) keskellä kaupunkia. Nimbyilyllehän on tyypillistä asioiden näkeminen hyvin mustavalkoisina: Helvetillinen tie maanpäällisessä paratiisissa.
Mielestäni tarve yhdistää Pasila ja Kumpulan kampus on huomattavan selkeä Pasilan raideliikenteen vuoksi. On aivan selvää, että toimimattomat poikittaisyhteydet lisäävät yksityisautoilua puhumattakaan ajanhukasta yms.
Tietysti muitakin vaihtoehtoja voi selvittää, mutta mielestäni esim. raitioliikenteen haikailu kertoo lähinnä henkilökohtaisista mieltymyksistä.
Parasta ehdotuksessani on se, että se poistaisi lopullisesti nimbyilyn tarpeen. Aktiivisten kansalaisten aika ja voimavarat kohdentuisivat muihin asioihin.
tpyyluoma kirjoitti ”Valmiin tunnelin käyttö on mielenkiintoinen ajatus”
Pasilan päässä junatunneli näyttäisi olevan silmämääräisesti arvioiden reilun 5m leveä. Nykyinen spårakalusto (leveys 2,3m) saattaisi mahtua tunneliin sellaisenaan.
Tosin lienee mahdollista ettei turvallisuus syistä tunneliin voisi kuitenkaan päästää kuin yhden spåran kerrallaan. Silloin voisi olla mahdollista limittää kiskot Mikonkadun tyyliin ja nykyinen tunneli riittää vaikka länsimetron vaatimille pelastautumisteille.
Toisaalta luulisi että Helsingillä olisi joku propelihattuporukka, jonka tehtävä olisi tehdä tällaisia ehdotuksia ja laskea niiden kustannukset?
”Kumpulan kartanon arvokkaan ympäristön suojelulla on myös kansallista merkitystä. Kartano liittyy vahvasti autonomian ajan vaiheisiin ja erityisesti vuoteen 1848.”
Mielikuvilla on helppo yritää vaikuttaa.
Kumpulan kartano on kieltämättä arvokas ja sen rakennuksia ylläpidetään ja kunnostetaan yliopiston toimesta. Kartanon maille on sittemmin rakennettu mm. Hämeentie/Kustaa Vaasan tie, siirtolapuutarha, satamarata, jalkapallokenttä, lukuisia kerrostaloja, sairaala jne… Kartanon rakennusten vieressä kulkee jo nyt asvaltoitu tie, joka on yhtä leveä kuin suunniteltu joukkoliikennekatu.
Kumtähden kenttä, jossa Maamme-laulu ensimmäistä kertaa esitettiin, on kuusikaistaisen Hämeentien/Kustaa Vaasan tien toisella puolella kartanosta katsottuna. Joukkoliikennekadun tai spåralinjan rakentaminen eivät vähäisimmässäkään määrin vaikuta kyseiseen paikkaan. Tervetuloa juhlimaan Maamme-laulua / Flooran päivää Kumtähden kentälle ylioppilaiden kanssa toukokuussa!
B.Wisser kirjoitti: ”En oikein ymmärrä, miten tuo joukkoliikennekatu voisi pilata puistoalueen.”
On aivan selvää, että ruohotetulla pohjalla kulkeva raidelinja häviäisi puistomaiseen ympäristöön hyvin, kun taas vähintään kymmenisen metriä leveä asfaltoitu katu ei sitä tekisi. Kadun viereltä kävelyreitin varrelta Vallilanlaaksosta jouduttaisiin myös kaatamaan satojen metrien matkalta puita, jotta katu mahtuisi maastoon.
Jos Vallilanlaaksoon rakennettaisiin raitiotielinjan sijaan (tai lisäksi) joukkoliikennekatu, sinne ei tulisi vain yksi bussilinja, vaan kolme bussilinjaa. Näin oli arvoitu Vallilanlaakson joukkoliikennekatusuunnitelmassa, joka oli kaupunkisuunnittelulautakunnassa esillä viime vuoden lopulla. Kolme bussilinjaa merkitsisi 300:a meluista, saastuttavaa ja pölyä nostattavaa bussia vuorokaudessa.
Lisäksi joukkoliikennekadulle päästettäin myös taksit, huolto- ja hälytysajoneuvot sekä täysin vapaa ajo tonteille kaikille ajoneuvoille (tällaiset oikeudet on myös Pietari Kalmin kadun suunnitelmissa). Muutakaan yksityisautoilua ei pystyttäisi myöskään estämään eikä valvomaan mitenkään, vaan joukkoliikennekatua voisivat käyttää käytännössä myös kurittomat yksityisautoilijat ja öiset moporallin ajajat.
Siinäkin tapauksessa, että joukkoliikennekatu ohjattaisiin tunneliin lähellä Mäkelänrinnettä, tarvittavat tiet tunnelin sisään- ja ulostuloaukoille pilaisivat pahasti viheraluetta. Katua kun ei voi johtaa yht’äkkiä tunneliin.
Kaiken kukkuraksi todennäköisenä kehityskulkuna on se, että joukkoliikennekatu muutettaisiin ennen pitkää tavalliseksi kaduksi. Tämän ovat Helsingin liikennesuunnittelijatkin myöntäneet.
Näiden kaikkien syiden vuoksi joukkoliikennekadun hyväksyminen olisi varsinainen Pandoran lipas, joka toisi alueelle monia vitsauksia.
Raitiovaunun eräs suurin etu on se, että se on paikallisesti saasteeton. Se ei levitä katupölyä (varsinkaan jos se kulkee ruohotettua raitiolinjaa) eikä pöllytä pakokaasuja Vallilan siirtolapuutarhaan tai Kumpulanlaakson palstaviljelmille.
Offtopic-huomautuksena: Pohjoisrannan pyörätie on myös osa laajempaa pyörätieverkostoa ja hyödyttää kaikkia jotka haluavat liikkua pyörällä Etelä-Helsingin ja Itä-Helsingin tai Arabianrannan/Viikin suunnan väliä. Itse kuljin Ullanlinnassa asuessani aikanaan työmatkani päivittäin Arabianrantaan juuri tuota kautta, suurin osa pyöräilijöistä tuntui kulkevan kyllä toiseen suuntaan eli Kulosaaresta, Viikistä, Toukolasta ym. Helsinginniemelle töihin.
YIMBY-ajattelun soisi rantautuvan Suomeenkin. Itse voin tässä omalta osaltani toivottaa pakolaisten vastaanottokeskuksen tervetulleeksi tuohon nykyisen asuntoni lähinaapurustoon entisen hotelli Fennon tiloihin. Ottaen huomioon että tässä on jo Pelastusarmeijan yömaja, jota luultavasti vastustettaisiin kynsin hampain jos sitä vasta nyt oltaisiin perustamassa, eikä se juuri häiriötä tuota, on vaikea nähdä mitä kauheita seurauksia vastaanottokeskuksen tulolla tänne voisi olla. Oma tuttavapiiriin ja johonkin Hesarista spotattuun katugalluppiin perustuva näppituntuma on, että paikalliset asukkaat kyllä ovat olleetkin ihan myönteisiä pakolaiskeskukselle ja NIMBYjä (tai ehkä NITBYjä?) ovat olleet ihan muualla asuvat ihmiset joille on periaatteellinen ongelma ettei turvapaikanhakijoille anneta riittävästi keppiä.
JoukkoL:lle: Kysmys ei ole vain mielikuvista. Helsingin kaupunginmuseo, joka lausunnonantajana edusti asiassa Museovirastoa, antoi Vallilanlaakson joukkoliikennekadusta lausunnon, jossa tunnustettiin selvästi alueen kulttuurihistoriallinen arvo. Lisäksi kaupunginmuseo katsoi, että raitiolinja laaksoon olisi hyväksyttävissä, mutta ei joukkoliikennekatu.
Joskus aikaisempina vuosina ja vuosikymmeninä Museoviraston lausunnoilla oli paljon painoarvoa, mutta mihin se on nykyisin kadonnut? Onko meistä tullut kansakuntana niin sivistymättömiä, että ajattelemme vain tehokkuutta ja rahaa, mutta kultuurihistorialliset arvot eivät merkitse mitään?
Kirjoitan aiheesta Raitiolinja vs. bussikatu myös blogissani, jota pääsee lukemaan nimeäni klikkaamalla.
Mielestäni olennaista tässä ei ole viherpinta-ala tai historialliset tapahtumatkaan, vaan maisema ja sen tyylin säilyttäminen niin pitkälle kuin mahdollista.
Minä asun kaukana Vallilan laaksosta, mutta pidän sitä siltä omana takapihanani, joten ehkä sitten nimby-kriteerit täyttyvät.
Oli mielenkiintoista huomata, miten monta kättä mielenosoituksessa nousi kun kysyttiin, ketkä eivät ole paikallisia asukkaita. Minusta olettamus, että vain lähiseudun asukkailla voisi olla joku mielipide maisemaa pilaavasta hankkeesta, on outo. Koko Helsinki on takapihaani, ja sillä siisti. Samasta syystä vastustan Mustavuoren tärvelemistä. En usko olevani yksin tämän ajattelutapani kanssa?
Kaupunkiosakohtaiset asukasyhdistykset eivät pysty tarjomaan riittävän voimakasta vastavoimaa kaupunkisuunnittelulle. Tarvittaisiin ilmeisesti joku kaupunginosien rajat ylittävä ”kaupunkisuojeluyhdistys” tai joku vastaava organisaatio, jotta kaupunkilaisten ääni kuuluisi.
Uskallan väittää, että suurin osa helsinkiläisistä ei koskaan käy Vallilanlaaksossa, ja suurin osa helsinkiläisistä ei tulisi käyttämään laakson halki kulkevaa bussi- tai ratikkayhteyttä. Kyseessä ei siten ole vastakkainasettelu suuren joukon pienen edun ja pienen joukon suuren edun välillä, vaan kahden (koko Helsingin mittakaavassa) pienen joukon etujen ristiriita. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mikä olisi tässä tapauksessa paras ratkaisu. Yliopiston rakennuksia ei koskaan olisi pitänyt rakentaa mäen päälle, kun joukkoliikenteen järjestäminen sinne on niin vaikeaa.
Minä en näe joukkoliikennekadun vastustamista NIMBY:ilynä. Mielestäni kysymys pitäisi asettaa siten, että paljonko etua se tuottaa niille, jotka linjaa käyttäisivät ja onko se oikeassa suhteessa niihin kustannuksiin, jotka siitä aiheutuvat. Lisäksi pitäisi verrata muiden mahdollisten vaihtoehtojen hintoja ja etuja.
Olen kuullut kerrottavan, että LÄMMITETTY joukkoliikennekatu lyhentäisi matkaa Pasilasta Kumpulan kampukselle vain VIISI MINUUTTIA. Ja kustannukset ovat epäilemättä miljoonaluokkaa. Käyttökustannukset olisivat varmasti myös suuret, sillä kadun jatkuva lämmittäminen olisi varmasti todella kallista Helsingin leveysasteilla talvisin.
Onko kulkua kampusalueelle pohdittu muista suunnista tai muilla tavoilla? Eikö kampusaluetta voisi lähestyä myös idän suunnalta, josta voisi olla bussiyhteys Kalasataman metroasemalle? Tällöin voitaisiin matka-aikaa mahdollisesti lyhentää, mutta puisto säilyisi rauhallisena ja liikenteettömänä alueena.
Todetaan nyt vielä yksi asia, vaikka se nyt ei suoranaisesti liity tähän:
Kuten fiksumpi monikulttuurikritiikko on todennut, se että patasovinisti Hassan toki muuten kohtelisi vaimoaan tai tyttäriään asiallisesti ja kunnioittavasti, mutta on koraania luettuaan tullut siihen tulokseen ettei näin voi tehdä, ei ole kovin uskottavaa. Hassan yksinkertaisesti pitää siitä että hänellä on oma kotiorja, perustelut revitään sitten mistä saadaan. Ihan samalla tavalla kuin suomalainen pahoinpitelijä selittää, että ei hän muuten riehuisi mutta kun on tämä suomalainen viinakulttuuri.
Nimbyily on kaupunkilaisen luontevin ja odotetuin tapa reagoida esitettyihin muutoksiin lähiympäristössä. Kaupunkisuunnittelussa sen kanssa joutuu elämään.
Yleisen ja yksityisen edun ristiriitaa jatkuvasti ratkottaessa on kaupungeissa muovautunut poliittisten ryhmien kesken päätöksentekokulttuuri, jossa kullekin ryhmälle vuorollaan annetaan jotain. Yleisemmin eri painostusryhmien ryhmäkohtaiset edut saavat painoarvoa myös ryhmän aktiivisuuden ja argumentointikyvyn mukaan.
Vallilan laakson rinteillä äänestetään paljon vihreitä. Niinpä muilla ryhmillä on nyt oiva tilaisuus ymmärtää näiden paikallisten asukkaiden huolta siitä, että puistoaluetta uhkaa bussi.
Vihreiden vuoro tulee aikanaan ymmärtää jotain toisen poliittisen ryhmän aitoa huolta jostain lähiympäristön uhkasta, jota on vaikea hahmottaa yleisemmin uhka-suuruusluokkaan kuuluvaksi.
Raitiolinjasta Arabia-Munkkiniem on olemassa suunnitelmaluonnos. Kaupunkisuunnittelulautakunnan esittämien vaihtoehtojen laskennallinen arvottaminen on tehtävissä. Asian ympärillä on pyöritty jo runsaasti kauemmin, kuin järkevän resurssien käytön kannalta on tarpeen. Ennustan, että kumpulalaisten Pasila-yhteys pysyy nykyisen kehnona.
Juhana: ”Kysmys ei ole vain mielikuvista. Helsingin kaupunginmuseo, joka lausunnonantajana edusti asiassa Museovirastoa..”
Varmaan sinäkin Juhana myönnät, että Kumpulan/Vallilanlaakson joukkoliikenneratkaisut eivät vaikuta Maamme-laulusta kuuluisaan Kumtähden kenttään? Aikaisemmasta kirjoituksestasi saattoi saada toisenlaisen käsityksen.
Kartanon pihapiiri tulee jättää rauhaan, muu ympäristö onkin jo melkoisen myllerretty. Museovirastolta olisi kiva kuulla, kuinka joukkoliikenneväylä (varsinkin raitiotieyhteys) olisi kartanomiljöölle haitallisempi kuin satamarata? Keskellä pääkaupunkia? Luulisi dieselvetureiden ja painavien tavarajunien sopivan aika paljon huonommin maisemaan?
JoukkoL:lle: Asiassa on kysymys kulttuurimaiseman suojelemisesta. Se seikka, että paikka liittyy myös kansalliseen historiaan, vain vahvistaa syytä pitää huolta Kumpulan kartanon ympäristöstä. Mielestäni sen maisemaa olisi tärkeää suojella hieman laajemminkin kuin vain pihapiirin osalta.
Ei muuten ole lainkaan varmaa, että Kumtähden kenttä oli se paikka, jossa Maamme-laulu esitettiin. Juhlapaikka oli nimittäin nimeltään Majängen (Toukoniitty), ja se paikka, joka nykyään tunnetaan Kumtähden kenttänä, saattaa olla valittu muistopaikaksi vain sen vuoksi, että se on säästynyt rakentamiselta.
Satamarata kulkee vain parin metrin levyisen sorakannaksen päällä (kävin sen vierellä kävelemässä viimeksi tänään). Siihen verrattuna katu silpoisi puistoa paljon pahemmin.
Jos helsinkiläiset kotiensa ja muitten ympäristöjen puolesta vaikuttamaan yrittävät onnistutaan vaientamaan nimbyiksi haukkumalla, voidaan saman tien alkaa sekoittaa vesijohtoveteen antidepressiiveja.
Meillä Suomessa lähdetään todella heikosti liikkeelle minkään asian puolesta parkkipaikkoja, tietullien vastustamista ym. vastaavaa lukuuoottamatta, että ei nyt tuhota tätä vähäistäkin asukasaktiivisuuden osoitusta.
Minusta paikallisia kannattaa kuunnella, he tuntevat ympäristönsä päinvastoin kuin turistina paikalla vierailevat päättäjät tai hankkeen puolesta puhujat, joilla ei ehkä ole konkreettista tuntumaa hankkeeseen muuta kuin lintuperspektiivistä.
Olin hämmästynyt nopeudesta, jolla Tokoin-rannan kaavasuunnitelma oli kyhätty. Ko. kaava toteutettuna merkitsee sitä, että tavallinen seudun puistonkäyttäjä ei tule mahtumaan alueelle kesäaikaan. Nimbyilin siinäkin suhteessa, että ehdotin puiston pohjaa vahvistettavaksi, se kun pettää ja pahimmillaan meri lainehtii kuopan pohjalta.
Pitää kuulemma soittaa jollekin viranomaiselle ym. ym., mutta mun ”nimbyilytarpeeni” ovat nujertuneet siinä määrin, että antaa olla. Tähän asukasaktiivisuuden nujertaminen loppupeleissä johtaa ja myös siihen, että ihmiset lakkaavat äänestämästä.
Minä osoittaisin sormellani päättäjiä ja virkamiehiä ja näitä todennäköisesti nuoria nimbytermin viljeilijöitä kohti, joilla on tarve tuhota demokratia.
Mikä Helsingin demokratian tila mahtaa olla? Vaikuttaa siltä, että se on henkitoreissaan.
Juttelin muutama päivä sitten erään kaupunginarkkitehdin kanssa, ei vakuuttanut. Kaupunginisien asukasilta ei vakuuttanut sekään. Erään korkean virkamiehen suulla kommentti paikallisten joukkomielipidettä vähätellen: ei sitä nyt kaikkia kuunnella, samana päivänäkin oli joku soittanut ko. virkamiehelle vastustetun hankkeen puolesta ym. ym.
Minusta naapurustojen kannalta ikävät hankkeet pitää jakaa tassapuolisesti ympäri kaupunkia, hulluja hankkeita ei kannata edes esittää asukkaiden kiusaksi, niitähän on nousun huumassa esitetty turhan usein. Valtuutetuilla on unelmia, tämänhenkiset valtuutetut ovat unohtaneet roolinsa velvoitukset verovarojen järkevästä käytöstä. Omat hullut unelmat on partasta hoitaa omilla varoilla, ei yhteisestä kassasta.
Jos asukkaiden joukkotahdon yli joudutaan ajamaan, hankkeen tulee olla perusteltu ja hyvin valmisteltu niin, että se voidaan niellä, koska perustelut ovat kestävällä pohjalla ja ymmärrettäviä.
Anne on aivan oikeassa siinä, että poliitikot että suunnittelijat voisivat omaksua hieman kuuntelevamman asenteen päätöksenteossa. Onneksi Osmo Soininvaara näyttää tällä blogillaankin mallia.
Kansalaiset ja kuntalaiset pitäisi ottaa valmistelemaan hankkeita paljon aiemmin. Parasta olisi, jos he voisivat myös käytännössä olla aloitteellisia hankkeiden käynnistäjinä, eikä aina niin, että aloite tulee ylätasolta poliitikoilta.
Edustuksellisen demokratian lisäksi tarvittaisiin osallistavien päätöksentekomenetelmien käyttöönottoa. Jo toimivia menetelmiä on olemassa; niitä on kehitetty esimerkiksi Teknillisen korkeakoulun piirissä. Kysymys on vain niiden käyttöönotosta.
Olen itse esimerkiksi osallistunut muutamaan tulevaisuusverstaaseeen. Se on innovatiivinen ja hauska keino onkia selville, mitä mieltä asukkaat oikeasti ovat ja miten he haluasivat lähiympäristöään kehitettävän. Siinä myös hiljaisemmat ja ujommat yhteisön jäsenet saavat sanansa esille.
Jo toimivia kuulemismenetelmiä siis on olemassa. Puuttuu vain virkamiesten ja poliitikkojen tahto kehittää demokratiaa. Sitä odoteltaessa on hyvä, että on edes Osmon blogi.
Juhan Harju kirjoittaa: ”Kansalaiset ja kuntalaiset pitäisi ottaa valmistelemaan hankkeita paljon aiemmin.”
Minusta kaupunkilaiset, ja lehdistö, voisi vähän katsoa peiliinkiin. Hankkeista tiedotaan nykyään mielestäni ihan hyvin jo valmisteluvaiheessa, erillaisia yleisötilaisuuksia järjestetään, jne. Kaupunkilaiset vaan usein älähtää siinä vaiheessa kun suunnitelmat on jo tehty ja Hesari uutisoi aiheesta, jolloin niiden muuttaminen on vaikeampaa. On se jotenkin surkuhupaisaa että ihan satunnaiselta harrastepohjalta tuntuu olevan paremmin perillä asioista kuin palkkaa niiden seuraamisesta saavat lehtimiehet.
Muutamia hankkeita tulee kummemmin miettimättä mieleeni liikennepuolelta joidenkan mahdollisista ongelmista kannattaisi puhua nyt eikä sitten kun ruvetaan valamaan betonia:
– Jokeri 2 Paloheinässä (minusta ei ongelma, mutta kuitenkin suht vilkas bussiliikenne omakotitaloalueen laitaa ja Haltialan peltojen läpi).
– Hakaniemen torin parkkihalli, mahdollisen ratikkavarikon mahdolliset räjäytystyöt saa kokonaisen kaupunginosana varpailleen, mutta tämä ei tunnu herättävän juuri minkäänlaista mielenkiintoa. Kts. esim. http://kaarintaipale.blogspot.com/2008_07_01_archive.html
– Keski-Pasilan liikennesuunnitelmat. Teollisuuskatu menee kaavailuissa sitä vanhaa ratatunnelia Keski-Pasilaan missä se yhtyy Hakemäentieltä tulevaan muistaakseni kuusikaistaiseen autoväylään. Vaikutus esim. Teollisuuskadun liikenteeseen tuskin on ainakaan alentava.
– Kehä II Hämeenlinnanväylälle. Tarkoitus viedä tunnelissa Malminkartanon ali (hyvä), se mikä sen sijaan suoraan sanoen ihmetyttää on että miksi se nousee maanpinnalle ennen uutta liittymää? Eli eikö sitä liittymää ja samalla osaa Hämeenlinnaväylästä voisi saman tien viedä maan alle?
Tpyyluoma kirjoitti: ”Kaupunkilaiset vaan usein älähtää siinä vaiheessa kun suunnitelmat on jo tehty”
Näin on, mutta on epärealistista odottaa, että kansalaiset joukolla muuttaisivat käyttäytymistään. Pikemminkin on syytä kysyä, miksi kansalaiset eivät osallistu riittävän aikaisessa vaiheessa. Merkittävä syy lienee se, että vaikuttaminen ajoissa vaatii aktiivista perehtymistä, jonka kansalaiset luultavasti kokevat vaivalloiseksi ja aikaa vieväksi.
Voisi olla syytä miettiä, pitäisikö esimerkiksi kaava-asioista tiedottamista parantaa sillä tavoin, että tietyn alueen hankkeista tiedotettaisiin kohdennetusti sille alueelle, jota päätökset koskevat. Tällöin kansalaisten ei tarvitsisi käyttää aikaa oman alueen tietojen seulomiseen epärelevantin tiedon seasta. Palautteen antaminen tulisi myös tehdä mahdollisimman helpoksi: esimerkiksi kaavoituskatsauksissa voisi olla liitteenä kannanottokaavakkeita palautuskirjeineen.
Vaikka kaava-asioista tiedotettaisiinkin paremmin, se ei silti poista osallistavan suunnittelun tarvetta. Ennen kunnallisvaaleja Facebookissa oli ehdokkaille tehty vaalikysely, jossa eräänä kysymyksenä oli muun muassa se, pitäisikö kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia parantaa esimerkiksi siten, että osallistavan suunnittelun menetelmiä otettaisiin käyttöön. Oli mielenkiintoista, että ennen vaaleja suurin osa ehdokkaista oli sen kannalla. Mutta nyt vaalien jälkeen asia näyttää valtuutetuilta unohtuneen. 😉
Vastustaminen ja mielenosoittaminen liittyy kyllä kulttuuriinkin..
Käpylä-Kumpula -alue on Helsingin ranskaa, jossa pienimmästäkin muutoksesta noustaan barrikadeille. Toisaalta onhan se reiluakin? Jos huudat kovaa, saat paremmat palvelut kuin silloin kun olet hiljaa.. Koulu-, terveydenhoito-, kirjasto-, raitioitie yms. verkkotarkistuksissa säästöt on otettu sieltä missä on valitettu vähemmän. Käpylä-Kumpula-alue on säästynyt monelta.
Toisaalta onko nimbyilyä se, että vastustaa omien aluidensa epäkohtien korjaamista niin voimakkaasti, että toisaalla tapahtuu samaan aikaan pahempia mokia, jotka jäävät ilman julkisuutta..
On hieman epäreilua, jos hallinto kutsuu alamaistensa vikurointia nimbyilyksi.
Helsingissä kyllä tiedotetaan hyvin kaikista hankkeista. Mutta asiat on yleensä valmisteltu jo niin pitkälle julkistusvaiheessa, ettei niihin voi tehdä enää muutoksia. Tällöin kansalle jää ainoaksi mahdollisuudeksi purnaaminen tai yrittää torpata koko hanke.
Pietari Kalmin katu on tuosta loistava esimerkki.
Ehkä vastustus olisi kevyempää jos kansaa kuunneltaisiin etukäteen, mahdollisesti jopa oikeasti?
Hauskaahan tästä tulee nyt kun valtuutetutkin sotkeutuvat asioihin joita eivät ymmärrä ja virkamiehet alkavat nimbyilemään estämällä Vallilan alueen joukkoliikenteen kehityksen seuraavaksi vuosikymmeneksi.
Lukekaa jokus ”Linnunradan käsikirja liftareille” . Siinähän maapallon tuhoaminen oli hyvissä ajoissa ilmoitettu jossain ilmoitustaulussa hevon kuusessa, minne ihmisten oli silloin mahdoton päästä. Kun ei valitettu, niin homma hoidettiin. Nää tämmöset Vallilanlaakson ym jutut ovat vähän samat. Tietysti nykyään jokainen voi ottaa selvää asioista, jos haluaa/älyää. Kuka ihmeen tavis jatkuvasti seuraa kaikkia mahdollisia juttuja, jotka saattavat koskea omaa nurkkaa? Eikös ne valtuutetut siellä valtuustossa ole juuri niitä päällekatsojia?? Pitäisikö siis jokaiselle kaupunginosalle määrätä ainakin yksi edustaja valtuustoon? Ymmärrän hyvin, ettei Töölön edustajaa paljon kiinnosta joku Vallilan juttu jne. Tietysti kustannukset kyllä, mutta itse asia ei ole samalla tavalla tärkeä. Vai onko? Vihreille tietysti luonto/puistot jne tärkeitä, vaikka olisivat miltä alueelta tahansa.
MIVa kirjoitti: ”Lukekaa jokus “Linnunradan käsikirja liftareille”. Siinähän maapallon tuhoaminen oli hyvissä ajoissa ilmoitettu jossain ilmoitustaulussa hevon kuusessa, minne ihmisten oli silloin mahdoton päästä.”
Juuri näin kävi minun kohdallani oman rantapuistoni suhteen. Yritin seurata hankkeen edistymistä käymällä kaupungin sivuilla, sitten tuli muutamaksi viikoksi jotakin, joka vei kaiken huomion ja voimatkin. Ja hupsista, kommentointiaika oli muutaman päivän päässä. Otin yhteyttä useampaankin kaupnginarkkitehtiin, kohdalleni osui joku ilmeisesti vaihdevuosista tai huonosta päivästä kärsivä naishenkilö, jolla taisi olla kuuma aalto menneillään. Hän pälätti kuin papupata asiaan kuulumatonta asiaa ja kummallisia perusteluita. Tulin siinä määrin henkisesti tyrmätyksi, että en jaksanut reagoida virallista tietä lainkaan. — Jos Helsingin kaupuhnki irtisanoo väkeä, nämä Helsingin-omistajat pitäisi irtisanoia ensimmäisenä.
Onko virkamiesvalta Helsingissä karannut käsistä ja voivatko virkamiehet perustella hankkeita millaisilla argumenteilla sattuu.
”Kun ei valitettu, niin homma hoidettiin. [–]Tietysti nykyään jokainen voi ottaa selvää asioista, jos haluaa/älyää. Kuka ihmeen tavis jatkuvasti seuraa kaikkia mahdollisia juttuja, jotka saattavat koskea omaa nurkkaa?”
Tässä on ongelman ydin.
Olihan Nokian vesiongelmistakin asianmukaisesti laitettu ilmoitus kaupungin internet-sivuille.
Jostain syystä kansa ei sitä sieltä älynnyt käydä lukemassa, vaan joi vettä jä sai mahanpuruja, kunnes tiedotusvälineet kiinnostuivat.
Anonyymi kirjoitti: ”Helsingissä kyllä tiedotetaan hyvin kaikista hankkeista. Mutta asiat on yleensä valmisteltu jo niin pitkälle julkistusvaiheessa, ettei niihin voi tehdä enää muutoksia. Tällöin kansalle jää ainoaksi mahdollisuudeksi purnaaminen tai yrittää torpata koko hanke.”
Tämä kritiikki on ehkä hiukan kohtuuton. Helsingin kaupunki tiedottaa todella aktiivisesti suunnittelusta ja keskeneräisistä hankkeista ja asukkaita pyritään aktivoimaan mukaan ottamaan kantaa:
– Kaavoituskatsaus tulee joka vuosi kaikille asukkaille.
– Hankekartassa näkyvät myös kaikki keskeneräiset kaavoitus- ja suunnitteluhankkeet ja kaikki niihin liittyvä dokumentaatio
– Kevyen liikenteen palautepalveluun voi huomauttaa jos jossain pyörätiellä on puutteita. Olen jopa nähnyt muutamia paikkoja joista huomautin myöhemmin korjattavan.
– Lautakuntien kaikki esityslistat ja päätökset ovat netissä saatavilla. Eihän niitä jaksa normaali ihminen lukea, mutta blogaavat lautakuntien jäsenet kuten Osmo kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja Haltia-Holberg joukkoliikennelautakunnassa kiitettävästi referoivat kaikkien kokousten oleellisiksi kokemiaan asioita.
Tässä on myös vähän sudenhuuteluongelmaa: on tullut tavaksi aina valittaa että päätökset on tehty jo, vaikka tilanne olisi mikä. Sitten kun joku kerta jotain ajetaan oikeasti sammutetuin lyhdyin (vaikkapa Lounais-Sipoon liittämistä) niin ei se tunnu peittelyltä koska kaikki ovat jo tottuneet ajatukseen että kaunkihan pimittää aina hankkeita.
Esimerkiksi Vallilan ratikkahallihankkeen kohdalla valitettiin että tietoja ei ollut saatavilla. Syy tähän oli että niitä tietoja ei yksinkertaisesti ollut, koska hanke oli niin alussa ettei mitään suunnitelmaa ollut olemassa.
Kannatan tottakai asukasdemokratian kaikenlaista lisäämistä ja kehittämistä. Mutta minun alkaa olla oikeasti vaikea keksiä tapoja vielä oleellisesti parantaa sitä. Likimain kaikki merkittävä kun on tehty jo.
Hyviä parannusideoita varmasti saa esittää. Itsekin keksin muutaman:
– kaupungin sivut voisivat olla selkeämmät
– geodata voisi olla vapaalla lisenssillä jaossa
– kevyen liikenteen palautteet voisivat olla näkyvillä ja niihin voitaisiin vastata
– jne
Erityisesti toivoisin lautakuntien jäsenten bloggaavan säännöllisesti lautakuntien työstä. Tätä vaan ei voi kaupunki tarjota, vaan se on poliittisesti naktiivisten kansalaisten vastuulla. Jos tiedätte muita blogeja kuin Osmo ja Mirva Haltia-Holmberg, niin pistäkää tähän linkkiä.
ps. Osmo, jos tähän blogialustaan saisi kommenttien esikatselun niin uskaltaisi käyttää html:ää vähän vapaammin, esimerkiksi listoja.
MIVa, on esimerkiksi http://ptp.hel.fi/hanke/ bugeineenkin aavistuksen parempi kuin portaattoman ja valottaman kellarin nurkassa oleva käytöstä poistetty vessa, jonka ovessa lukee ”Varokaa leopardia”, ja sieltä löytyvä lukittu arkistokaappi.
Tietysti, kun tunteella vastustetaan ja mietitään, miksi kaupunkilaisten ääntä ei kuulla, saattaa unohtua se tosiasia, etteivät välttämättä kaikki kaupunkilaiset ole automaattisesti samaa mieltä aktiivien kanssa.
Ihmettelen edelleenkin tunteikasta liioittelua ja disinformaation levittämistä. Tien leveydeksi kaupungin suunnitelmissa on mainittu 4,5m (nopeasti googlettamalla) eikä tällä palstalla esitetty 10m. Kadun vertaaminen maapallon hävittämiseen intergalaktisen moottoritien alta kuulostaa myös hieman kaukaa haetulta. Puistoa halkovaan rataan vertaamisesta myös sen verran, että rata kulkee penkereellä, tie käsittääkseni ei, joten kumpikohan osuu paremmin silmiin? Tässä voi myös miettiä kolmiulotteista havainnointia: tarkastelemalla esim. 160cm korkeudesta 50 metrin etäisyydeltä 4,5m leveää tietä, joka on samassa tasossa maan kanssa, ei siitä tiestä oikeasti juuri mitään näy.
Vaikkapa muuten väitetty 300 bussivuoroa (, mikä lienee sinänsä vahvasti liioiteltu määrä matkustajamäärien vuoksi) pitäisi paikkansa, tarkoittaisi se kuitenkin sitä, että kiistellyllä tienpätkällä olisi bussi keskimäärin vain 12 minuutin ajan tunnista (laskettu yhden bussin puistossa viettämän ajan perusteella).
Tuossa kyllä mietin poikkeuksellisesti bussissa istuessani, että oikeastaan raitiovaunu on huomattavasti mukavampi matkustusmuoto, joten minun puolestani Vallilanlaakson läpi saa rakentaa myös raitiolinjan.
B.Wisser kirjoitti: ”Ihmettelen edelleenkin tunteikasta liioittelua ja disinformaation levittämistä. Tien leveydeksi kaupungin suunnitelmissa on mainittu 4,5m (nopeasti googlettamalla) eikä tällä palstalla esitetty 10m.”
Sekoitat nyt asioita. Kapeimmalta kohdaltaan, ilman kevyen liikenteen asfaltoituja väyliä, Pietari Kalmin kadun jatkeen 1-kaistainen osuus olisi 4,5 metriä leveä. Nyt oli kuitenkin puhe Vallilanlaaksoon mahdollisesti tulevan joukkoliikennekadun leveydestä (jota siis vastustan). Se on niin pitkä, että sitä ei voi edes teoriassa rakentaa 1-kaistaiseksi. Siksi se olisi 2-kaistaisena vähintään noin 10 metriä leveä, kuten kirjoitinkin.
Myöskään 300 bussia ei ole liioiteltu määrä, koska luku perustuu kaupunkisuunnittelulautakunnassa esillä olleisiin tietoihin Vallilanlaakson joukkoliikennekadun aiemmin tyrmätyn suunnitelman osalta. Eli et ole tarkistanut väitteitäsi.
Helsingissä asukasvaikuttamisen mahdollisuudet ovat kyllä varsin hyvät ja hyvä niin. Virastojen tiedottamispolitiikka on muuttunut niin asukas- kuin mediasuuntautuneeksi. Paljon asiaan kaavoitusasioissa on vaikuttanut säädöstason kehitys.
Tässä Pietari Kalminkadun tapauksessa – sen käsittelyä mielenkiinnolla seuranneena vielä näin eläkeläisenä – en ole huomannut kaupungin taholta huonoa hallintoa asukaskuulemisten suhteen. Voiko joku väittää, että asukkaiden ja muiden ko hankkeesta hyötyjä tai haittoja mahdollisesti saavien mielipide on jäänyt ilmaisematta ja että päätöksentekijöille ei tätä viestiä ole välitetty.
Hankkeesta päättäminen tuntuu olevan kovin vaikeata. Päättäjät joutuvat arvioimaan kaikkien eri perustelujen painon. Demokratian hinta on tässäkin se, että käsittely vie aikaa vuosikausia ja kiistanalaisilla hankkeilla kohtalona on usein niiden viivästyminen vielä periaatepäätösten jälkeen.
”Hankkeesta päättäminen tuntuu olevan kovin vaikeata. Päättäjät joutuvat arvioimaan kaikkien eri perustelujen painon.”
Minun kokemukseni mukaan riittää, kun perustellaan halulla elävöittää ja valtuutetut ovat halunneet tätä. Mitään järkevää ei ole sanottu. Netistä huomasin, että aloite oli kuitenkin tullut virkamiehiltä.
Niihin oikeisiin konkreettisiin perusteluihin ei joko vastata mitään tai villein perustelu oli, että merenlahdenpohjaa on iätä ja ajat kaivettu ilmeisesti lähes käsipelillä työttömyystyönä ja kun näin on ollut ennen, kuuluu näin olla vastakin ja että tällainen pohjamutiin puuttuminen ei ole vaarallista eliöstölle.
Samaa epämääräistä perustelua kertoo tapa tehdä laskelmia. Kun kyse on hankkeesta, jota kannatetaan itse, laskelmat ovat toisenlaisia ja veronmaksajaille sälytetään isoja summia för ingenting verrattuna moniin elintärkeisiin kustannuksiin.
Lisäksi kun jäädään kiinni valehtelusta kerta toisensa jälkeen, usko demokratiaan horjuu vääjäämättä. Huono moraali hallinnossa leviää alaspäin ja suomalainen helmasynti välinpitämättömyys, joka kuulemma on vihan vastakohta, lisääntyy. Ei vain enää jaksa ylläpitää omia ideaalejaan.
Tuoreimmassa kaupunginsuunnittelulautakunnan esityslistassa lukee Liikennesuunnitelma-otsakkeen alla seuraavasti:
”Joukkoliikennekadun leveys on sekä länsi- että itäpäässä seitsemän metriä. Katuosuuden keskellä on noin 350 metrin pituinen yksikaistainen, vaihtuvasuuntainen katuosuus, joka on liikennevaloohjattu ja varustettu puomilaitteilla. Yksikaistaisen katuosuuden
ajoradan leveys on 4,5 metriä. Isonniitynkadun liittymän itäpuolella on linja-autopysäkit ja linja-autojen odotuspaikka liikenteen vuorottelulle. Joukkoliikennekadun pohjoispuolella on yhdistetty jalankulku- ja
pyörätie, jonka leveys on 3,5 metriä. Kadulla on kaksi suojatietä, joista pääraitin kohdalla oleva suojatie tehdään korotettuna. Suojatiet palvelevat puistossa sijaitsevia ulkoilureittejä.”
Tien kokonaispituus on 530 metriä, joten tie on puistoa halkovalta osalta 4,5m leveä, kuten jo aiemmin kirjoitin. Päistään se on 7 metriä leveä (aktiivit ovat näemmä pistäneet tuohon vielä 50% kauhisteluvaraa päälle). Älkää nyt vain sanoko, että vastustatte vielä tien pohjoispuolelle tulevaa pyörätietäkin.
Tässä vielä linkit (alemmasta kartasta näkee selvästi, miltä osin harmaalla merkitty tie on kapea):
http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Suomi/Esitys/2009/Ksv_2009-04-02_Kslk_11_El/76E7C458-41D0-4D85-96BA-C38146C4EBB4/Pietari_Kalmin_kadun_joukkoliikennekadun_liikennes.pdf
http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Suomi/Esitys/2009/Ksv_2009-04-02_Kslk_11_El/9537CEFE-C47A-4843-BF54-7D32D5AA4DAB/5738_A.pdf
Ihan oikeasti nimimerkkisi on todella harhaanjohtava, B.Wisser, koeta selvittää asiat ennenkuin olet jotain mieltä. Puhut väärästä kadusta.
B.Wisser: Miksi on niin vaikeata tajuta, että Pietari Kalmin kadun jatke ja Vallilanlaakson mahdollinen joukkoliikennekatu ovat eri asioita? Tekniset tiedot, jotka koskevat ensimmäistä, eivät sovi toiseen.
Öh, olenko väärässä? Siis jos ymmärsin oikein Vallilanlaaksoon ollaan puuhamassa ratkaisua, jolla saadaan yhdistettyä joukkoliikenteen keinoin Pasila ja Kumpulan kampus toisiinsa. Käsitin, että vastustus kilpistyisi siihen, että mitään, mikä halkoo Vallilanlaaksoa ei saa toteuttaa. Mitä te siis vastustatte? (Kun saadaan maali kohdalleen, voin jatkaa täältä puskasta ampumista 🙂
Vallilanlaakson halki on suunniteltu katua. Asiasta on esitetty melkoisen jyräävä KH:n ja apulaiskaupunginjohtajan kanta. Seutukunnan asukkaat ovat ottaneet kantaa ja niin myös ne, jotka haluavat parempia yhteyksiä.
Kaupunginsuunnittelulautakunta on vastustanut Pietari Kalmin kadun rakentamista.
Kaupunki on kaavoittanut alueen kaupunkipuistoksi. Näissä kaavoissa autoliikenne Kalasatamasta ja Lahden tieltä on suunniteltu vietäväksi maan alle.
Valtuusto on myös päättnyt, että kantakaupungissa tuetaan kaikin tavoin raitiovaunuliikennettä. Näin luodaan viihtyisää ja saasteetonta, ihmisläheistä ja modernia kaupunkiympäristöä.
Yliopiston liikenneongelmat on mahdollista ratkaista väliaikaisesti ja edullisesti olemassaolevia teitä pitkin ja kevyen liikenteen väyliä parantamalla.
Lopullinen ja kaikkien kannalta edullisin ja esteettisin, kulttuuri- ja virkistysarvot säilyttävä ratkaisu on raitiovaunulinja pitkin vapautuvaa satamaradan tunnelia. Raitiovaunu kulkekoon mäelle asti. Se ei voi olla mitenkään vaikeaa. Kulkeehan ”Viettelysten vaunu” San Fransiscon jyrkissä mäissäkin.
Yliopisto voisi ehkä luovuttaa Kasvitieteellisestä puutarhasta yhden kulman radan oikaisuun ja näin tukea joukkoliikennettä. Ratikalla puutarhan omalle pysäkille!
Jees raitiovaunun puolesta!
YIMBY Markku Toikka
ps. Tiedelinjan suunnittelu ei ehkä ollut parhainta mahdollista tasoa kun sen alta olisi jyrättävä puistoja, mutta ei se mitään, tekevälle sattuu!
Markku Toikka: ”Yliopisto voisi ehkä luovuttaa Kasvitieteellisestä puutarhasta yhden kulman radan oikaisuun ja näin tukea joukkoliikennettä.”
Jos tarkoitat Kaisaniemessä olevaa Kasvitieteellistä puutarhaa, voi sanoa tämän seutukunnan ns. kehittämisestä ja ns. kantakaupungin elävöittämisestä että KAIKKENSA ANTANEENA. EI, EI JA JÄLLEEN EI!
Muuten kirjoittaja kirjoitti asiaa.
Toikka, muuten samaa mieltä mutta, ratikkalinja Desire (http://en.wikipedia.org/wiki/A_Streetcar_Named_Desire_(play)#The_real_streetcar_named_Desire) kulki New Orleansissa, San Franciscon mäkiä taas kipeää köysivaunu. Itseasiassa kovin mäkisissä oloissa käytetään busseja ja kumipyöräratikoita nimenomaan siksi että niissä on parempi pito, tasaisella taas ratikan pienempi liukukitka on etu koska se pienentää energiankulutusta.
Ratikkalinjan vieminen Kumpulan mäelle olisi hankalaa. Eli ratikkaratkaisu kytkeytyy siihen, että saadaan parempi kevyeen liikenteen väylä Kustaa Vaasan tielle, mikä toki hyödyttää myös kaikista muista suunnista tulijoita.
Vastustamme katuja sekä Kumpulanlaaksoon että Vallilanlaaksoon. Silti monet asukkaat molemmin puolin laaksoa ovat valmiit hyväksymään hyvin maisemoidun ja ruohotetun raitiolinjan Vallilanlaakson poikki Pasilasta Verkkosaareen ja Kalasatamaan.
Markku Toikan ajatus raitiolinjasta ylös Kumpulanmäelle on sen sijaan vähän eri juttu. Se edellyttäisi linjausta Vallilanlaakson vanhalta junaradalta ensin Kumpulantaipaleen vieritse ja Kumpulanlaakson poikki ja sitten ns. Nylanderin puiston poikki. Ehdotus merkitsisi itse asiassa sitä, että olisi tarve toteuttaa kaksi uutta raitiolinjaa, koska alunperinhän raitiolinjaa on ajateltu Kalasataman ja Pasilan välistä liikennettä varten, ja sitä ylös Kumpulanmäelle liikennöivä raitiolinja ei palvelisi.
Suhtaudun ylös Kumpulanmäelle Vallilanlaaksosta liikennöivään raitiolinjaan vähän varauksellisesti, sillä se toisi rauhattomuutta idyllisen ja paikoin aika ahtaan Kumpulantaipapeen tienoille. Sen sijaan Vallilanlaaksossa, kokonaan pitkin vanhaa junarataa liikennöivänä raitiolinja häiritsisi huomattavasti vähemmän.
”Yksikaistaisen katuosuuden
ajoradan leveys on 4,5 metriä.”
Mittasimpa tänään Jyrängöntien asvaltoidun osuuden leveyden, joka on yli 5 metriä. Jyrängöntie kulkee juuri saman Kumpulanlaakson poikki kuin Pietarin Kalmin joukkoliikennekadun piti kulkea.
Jyrängöntie yhdistyy Limingantiehen Kumpulan puoleisessa päässä ja toisessa päässä menee Kumpulan kartanon ohitse Hämeentielle.
Siinäpä loistava valmis tieyhteys 506-tiedelinjalle. Yhtään nurmikkoa ei peity pic nic -paikoilta tai frisbeen heittelijöiltä, yhtään puuta ei tarvitse kaataa, kulttuurimaisemaa ei pilata, bussit eivät seiso päiväkodin vieressä, ei maksa paljoa. Risteys Jyrängöntieltä Limingantielle on kapahko, mutta kyllä siitä bussi mahtuu kääntymään. Joukkoliikenne-puomit Jyrängöntielle molempiin päihin ohjaamaan liikennettä ja estämään muun liikenteen.
Jos Kumpulanmäen rinteeseen ei haluta rakentaa tietä ylös, laitetaan pysäkki mäen alle Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan kohdalle Jyrängöntielle ja siitä kunnollinen, loiva kevyenliikenteen väylä kampukselle.
Hämeentieltä alas Jyrängöntielle johtavaa tieluiskaa voisi pienin risteysmuutoksin käyttää myös Tiedelinjan nousussa Hämeentielle ja Arabianrannan suuntaan.
Hymm, taisin viimein ymmärtää, eli siis nyt keskusteliin ratalinjan käyttämisestä (, eikä kaupunginhallituksen sanelemasta ratkaisusta). Sinänsä se ei muuttanut allekirjoittaneen näkemyksiä linjan tarpeellisuudesta (yllätys 😉
Kaikkia toteuttamiskelpoisia suunnitelmia vastustetaan enemmän tai vähemmän, joten olemassa olevan kaavan käyttö lienee nopein ja varmin tapa saada asia eteenpäin ilman loputonta veivausta valittamisen seurauksena. Tässä suhteessa kaupunginhallitus kantaa suoraselkäisesti vastuuta lautakunnan vältellessä epämiellyttävän, mutta tarpeellisen päätöksen tekemistä, koska tästä asiasta ei ole luvassa poliittisia irtopisteitä. Kaupunkiasumiseen liittyy myös muiden ihmisten tarpeiden huomioiminen.
Tuli tuosta mieleen, että kun kaupunginhallitus määräsi lautakunnan pistämään homman eteenpäin, niin miten Osmo lautakunnan asettuminen poikkiteloin on mahdollista ja miten asia käytännössä etenee tämän jälkeen?
Markkinat tekevàt tàllaisia laskelmia jatkuvasti. Parasta olisi siis jàttàà joukkoliikenteen (sekà maan kàyton) jàrjestàminen yksityiselle sektorille.
Meillä Suomessa toimii ’demokratia’ puoluekannasta riippumatta!? Vai onko se ’mielissä luovutettu’ joillekin vaikutusvaltaisemmille? Kuten Vihreitten päätäntään?
Ja käsitän että demokraattiseti valitut kunnallispäättäjät eli valtuusto jne. Jopa kaupungin johto (puolue mandaatein) eivät voi puhua ja toimia vain ja ainoastaan omien mieltymystensä ja etujensa näkökulmasta, vaan edustavat kansaa ja tässä tapauksessa kaupungin asukkaita ja heidän etujaan, sekä hyvinvointia.
(Mukana näitä edellisen kirjoittajan ’vaikutusvaltaisia’ ihan omilla nimillään.)
Minä en ymmärrä onko joku julkisempi nimi tai ammatti, vaikka taiteijija tai näyttelijä yms. jotenkin arvokkaampi lausumaan jotain asioista? EI TODELLA!
Alueen asukkaana ja kaupunkilaisena muutenkin näen välttämättömänä vanhan satamaradan uusiokäytön raitiolinjana sekä samalla myös kampus-bussilinjana tällä muuten vain pitkien mutkien kautta saavutettavalla noin 0.5km osuudella! Kiitos.
Lapinlahden lintu M. Toikka taisi vitsailla kommentissaan, kun ehdotti, että kasvitieteellinen puutarha voisi luovuttaa puutarhastaan yhden nurkan raitsikkaradan oikaisulle!
JoukkoL, kirjoitat, että ”Kumtähden kenttä, jossa Maamme-laulu ensimmäistä kertaa esitettiin, on kuusikaistaisen Hämeentien/Kustaa Vaasan tien toisella puolella kartanosta katsottuna. Joukkoliikennekadun tai spåralinjan rakentaminen eivät vähäisimmässäkään määrin vaikuta kyseiseen paikkaan – – -”
Et ilmeisesti juuri pyöräile ja kuljeksi Vallilanlaaksossa ja Kumtähden kentillä.
Kyllä kahteen suuntaan kulkevat kiskot tai kaksisuuntainen bussikatu vaikuttaisi siellä helkutisti! Meidän perheen ulkoilut laaksossa loppuisivat varmaan siihen. Koiran ja lasten kanssa on mukava kulkea laakso ympäri, aivan kuin olisi maalla, vaikka Hämeentie jyllää lähellä. Poimimme vanhan junatunnelin luona villivadelmia ja intiaanimustikoita sekä pietaryrttiä vaatekomeroihin pitämään tuhohyönteiset loitolla.
Hämeentieltä tulee muuten uskomattoman paljon saastetta. Valkoinen polkupyöräni oli kerran parkissa viikon uuden kasvitieteellisen aitaa vasten ja oli hiukkasten nokeama.
Ei siis enää yhtään lisää liikennettä tähän ainokaiseen keitaaseemme.
”Hämeentieltä tulee muuten uskomattoman paljon saastetta. Valkoinen polkupyöräni oli kerran parkissa viikon uuden kasvitieteellisen aitaa vasten ja oli hiukkasten nokeama.
Ei siis enää yhtään lisää liikennettä tähän ainokaiseen keitaaseemme.”
Toimivan joukkoliikenteen lisääminen ja kuukausilippujen hintojen puolittaminen on tehokkain keino vähentää saasteita.