Euroopan ydinalue on on pitkään ollut sirpinmuotoisella alueella Benelux-maissa, ja Pohjois-Saksassa ja Pohjois-Ranskassa.
Missä se on kahdenkymmenen vuoden päästä?
Vanhoissa EU-maissa painopiste näyttää menevän kohti Etelää. Jos kuuluisitta kansainväliseen ryhmään, jonka pitäisi perustaa tutkimuslaitos johonkin päin Eurooppaa, mihin lähtisitte? Düsseldorfiin? Minä menisin Rivieralle, enkä näytä olevan ainoa.
Tämä Euroopan ydin on kokemassa Suomen ruostevyöhykkeen kohtalon. Vanhaa, pystyyn kuolevaa savupiipputeollisuutta.
Tuon Keski-Euroopan ruostevyöhykkeen ahdinkoa pahentaa vielä se, että vanhat sosialistimaat, Puola, Tšekki ja Slovakia alkavat päästä jaloilleen. Juuri nyt paljon konepajateollisuutta on siirtymässä Puolaan zlotyn rajun devalvoinnin tuloksena.
Saksan ja Ranskan vanhan teollisuuden ahdinkoa lisää vielä työmarkkinoiden jäykkyys, jolla työssä olevat pyrkivät lykkäämään vääjäämätöntä työpaikkojenmenetystä mutta samalla estää uusien syntymisen; varsinkin, kun ketterämpiä työmarkkinoita on tarjolla lähellä.
Eikös tämä ole ratkaistu ongelma EUn työväen vapaan liikkuvuuden kautta. Itseasiassa eikö viimeisen 50vuoden aikana juuri muutettu paljon esim etelä ranskasta pohjoiseen, ja onhan tämä nyt paljon kivampi muutto, takaisin aurinkoon.
Pohjoiseuroopasta voisi kehitellä sellaisen etelä-euroopan kaupunkien suuren erämaa luontoalueen, vähän kuin lappi nyt Suomessa.
Eli kannattaako tätä luontaista kehitystä turhaan mitenkään jarrutella?
VM: Ihmiset vaihtavat asuinpaikkaansa paljon vähemmän hanakasti kuin yritykset. Koska on viimeksi käynyt niin, että halpamaahan siirretyn tehtaan perässä ovat muuttaneet sen tehtaan työntekijät? Onko milloinkaan, ja mistähän syystä?
Olin Rivieralla jokunen vuosi sitten jonkin aikaa töitä tekemässä, ja omasta puolestani voin sanoa että minua se ei viehätä.
Valtavia alueita harvakseltaan rakennettuja toimistoja ja parkkipaikkoja niiden edustoilla. Sillä keskellä sitten oli mukava istuskella huoneistohotellissa iltaisin. Ainoa ruokamahdollisuus oli pyörillä liikkuva pitsakiska vieressä. Lähimpään oikeaan kaupunkiin 70km.
Amerikkalaistyylinen autohelvetti pahimmillaan siis. Ja merkittävä osa isäntäyrityksen työntekijöistä asui tuolla samalla alueella toimistojen seassa (välttää ruuhkat).
Joku Barcelona voisi sitten toisaalta olla todella mukava paikka asua, eli ehkä se uusi sirppi syntyy Barcasta Milanoon, sen sisältä sitten kukin mieltymystensä mukaan.
“Eli kannattaako tätä luontaista kehitystä turhaan mitenkään jarrutella?”
Tuskin, mutta sopetumistapoja on kyllä varmaan hyvä miettiä.
Olit varmaan Sophia_Antipolissessa? http://en.wikipedia.org/wiki/Sophia_Antipolis, eikös se ole aika sama kuin Espoo? Eli asuu mieluummin Helsingissä jos käy töissä Espoossa. Niin ja amerikkalainen autohelvetti kuten vaikka piilaaksoon lähellä oleva San Francisco.
Toisin sanoen joka alueella tuntuu olevan ne mukavat kaupungit ja sitten ne lähiö toimisto konttori helvetit, on kait kuitenkin kivampi olla aurinkoisessa helvetissä kuin sateisessa helvetissä jos noista pitää valita.
Sophia Antipoliksessapa hyvinkin. Ne alueet mitä näin eivät kyllä löydä Espoosta vertaansa (tai muissakaan paikoissa Euroopassa joissa olen ollut). Voi toki hyvin olla että jostain sivummalta olisi löytynyt paikallinen Leppävaara tai Tapiola.
Alueesta kertoo muuten myös J.G. Ballardin (scifi)kirja Super-Cannes , joskaan sitä ei kyllä kannata ihan matka-oppaana lukea.
Mielenkiintoinen kysymys.
Käsittääkseni sivilisaation kärki on kulkenut idästä länteen: Mesopotamia -> Foinikia -> Kreikka -> Rooma (Italia) -> Espanja (ja Portugalin) jonka jälkeen suunta kääntyi pohjoisemmas.
Samalla sivilisaation kärki on kulkenut raiskatuista ekologioista neitseellisiin — uusien innovaatioiden avittamana — kunnes periferisiltä Brittein saarilta se ei enää tiennyt minne hypätä ja muuttui teolliseksi vallankumoukseksi (maailmanhistoria alle minuutin tm.)
En tiedä, missä määrin Nyky-Euroopassa ekologialla tulee olemaan merkitystä. Ihan varmuuden vuoksi en kuitenkaan perustaisi Rivieralle yhtään mitään. Pullonkaula, joo, mutta myös osa Euroopan Saharaa, jos oikein huonosi käy.
Kannattaa mennä sinne, missä makeaa vettä riittää.
Kehitystä ei kovin paljoa voi jarrutella ja eikä varmaan kannatakkaan. Ennustaminen tässäkin tapauksessa on vaikeaa tai siis ennustusten osuvuus on huono.
Tuo aurinkoinen helvetti vs. sateinen helvetti on aika hyvä kuvaus. Autohelvetissäkin voi elää mukavasti. Ei tunnin ruuhka elämää helvetiksi tee.
Euroopassa kehityskulku voi muuttua yhtä nopeasti kuin poliittinen tahtokin.
Ehkä Välimeren alue menettelee vielä seuraavat 20 vuotta, mutta myöhemmin on odotettavissa kuivaa ja kuumaa.
Kävin viime vuonna Bremenissä ja Berliinissä, joissa oli hieman ankea tunnelma. Kaupungeista tuli mieleen jotenkin Turku ja lama-Helsinki. Silmiinpistävän paljon betonia ja laitapuolen kulkijoita.
Mutta Sveitsiä ympäröivät alueet, Etelä-Saksa ja Pohjois-Italia ovat yksi maailman hienoimmista alueista. Siellä tulvii joka mutkassa historia, kulttuuri ja upeat maisemat.
Saa nähdä mitä Sveitsille tapahtuu jos/kun Euroopan pankkikriisi laukeaa. UBS ja Deutsche Bank ovat käsittääkseni lainanneet rahaa joka suuntaan suurilla velkavivuilla.
Jos pitäisi määritellä Euroopan sydän, olisi Barcelona-Frankfurt-Wien kolmio aika vahvoilla.
Periaatteessa kai yliopistojen naapurustot ovat elinkeinon, innovaatioiden ja tulevaisuuden huoltosuhteen kannalta suotuisimpia. Mutta miksei Uusi Eurooppa löydykään virtuaalimaailmasta? 90-luvulla näin vielä kuviteltiin, mutta kiinteistöt ja liikenneyhteydet vielä tarvitaan.No, valitsisin siis perinteisesti kuvitteellisen tutkimusalani johtavan yliopistokaupungin.Maalla ei taida vanhassa Euroopassa olla niin väliä, pikemminkin juuri tällaisten houkuttelevuusseutujen laatu määrittelee ko valtion “arvon”.
Mutta tässä taas nähdään, että kysynnän luominen on elinkeinopolitiikassakin tärkeämpää kuin kuvitella tarjonnan luovan sitä itsestään.Täytyy ensin avata yhteiskunnan rakenteita ja mahdollistaa uusien ideoiden kokeilu ennenkuin perustellaan innovaatioyliopistoja.Nykysuomi on niin “järkevästi” rakennettu ettei uudet ideat sovi kokonaisuuteen purkamatta sitä. Vanhaslainen osaajayhteiskunta ei ole minkään arvoinen jos ei samalla ole kosketuspintaa ja koelaboratoriota todelliseen tulevaisuuden kaupunkiyhteiskuntaan.Siksi Suomessa kannattaisi keskittyä ihan vaan harvaanasutun kylmän maan ongelmiin eikä pyrkiä luomaan maapallon kokoisia innovaatioita. Tulevaisuudessa vaikka Venäjä tai köyhtynyt Ruotsi voi sitten ostaa niitä. “Asiakas” on aina oikeassa muuttoliikkeissäkin.
Henkilökohtaisesti valitsisin Basel/Lausanne-seudun tai Normandian.
TL kirjoitti: “Mutta Sveitsiä ympäröivät alueet, Etelä-Saksa ja Pohjois-Italia ovat yksi maailman hienoimmista alueista. Siellä tulvii joka mutkassa historia, kulttuuri ja upeat maisemat.”
Jollakin ihmeen konstilla historia, kulttuuri ja upeat maisemat on ko. alueella saatu mahtumaan luontevasti samaan tauluun, ei tule tunnetta, että ihminen vääntää rautalangasta jotakin, se jokin tuntuu kehittyvän vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa, luontevasti.
Timo K. kirjoitti: “Kehitystä ei kovin paljoa voi jarrutella ja eikä varmaan kannatakkaan. Ennustaminen tässäkin tapauksessa on vaikeaa tai siis ennustusten osuvuus on huono.”
Espanja on tästä hyvä esimerkki, maa on täynnä uusia ja rakenteilla olevia rakennuksia, joita ei kukaan halua, tiilitehtaat seisovat ja maa on lamassa. Ilmeisesti kaikki hyökkäsivät kilvan jakamaan samaa apajaa.
Ranskassa asuu ihmisiä leirintäalueilla asuntovaunuissa, jospa he muuttavat tyhjentyviin tehtaisiin ja ryhtyvät tekemään jotakin luovaa käsillään ja elelevät vaatimattomasti, kunhan on aikansa revitelty ranskalaisen komeasti vapaus, veljeys ja tasa-arvo hengessä. (Se voi ainakin mielenterveyden kannalta olla parempi vaihtoehto kuin suomalainen lamaantuminen ja lammasmainen alistuminen.)
“Euroopassa kehityskulku voi muuttua yhtä nopeasti kuin poliittinen tahtokin.”
Veikkaisin, että kannattaa olla hyvin varauksellinen pitkän tähtäimen suunnittelun suhteen, vaihtoehdot kaksi ja kolme kannattaisi olla olemassa.
En jaksa uskoa, että länsimaat voivat elää kovin pitkään nykykaavalla. Joudumme korjaamaan maailmankuvaamme todennäköisesti moneen kertaan kuten on tapahtunut historian kuluessa kerta toisensa jälkeen. Jos ei siinä onnistuta, käy kuin ikuiseksi ajatellussa Roomassa suhteen, joka kaatui lähinnä roomalaisten itsensä rappeutumiseen.
Ilmastotieteilijöiden skenaarioissa Välimeren seutu kuuluu aavikoituviin alueisiin. Ilmastonmuutos ja vesipula tulevat sanelemaan pitkälle tämänvuosisadan väestösuunnan. Eiköhän ne katseet käänny enemmän tänne pohjoiseen kuin etelään. Ellei sitten golfvirta käännä suuntaansa.
Suomessa lama realisoituu toden teilla vasta ensi syksynä. Vielä monilla ihmisillä on työpaikka (vaikka heidät olisikin jo irtisanottu) ja vielä on rahaa.
Syksyllä kuntien verotulot romahtavat, ja työttömyys nousee erittäin rajusti.
Hieman on aikanut ihmetyttämään Osmon kovat arvot, jotka heijastuvat hänen kirjoituksistaan.
“Veikkaisin, että kannattaa olla hyvin varauksellinen pitkän tähtäimen suunnittelun suhteen, vaihtoehdot kaksi ja kolme kannattaisi olla olemassa. ”
Näin on, Pariisissa ja muissa tuon sirppialueen suurkaupungeissa eläminen tulee jo niin kalliiksi, että keskiluokallakaan ja ylemmällä keskiluokallakaan ei ole enää varaa asua siellä.
Niinpä muuttoliike suunatutuu pitkään tyhjentyneeseen etelään ja etelä-Ranskan suuret kaupungit saavat muuttovoittoa.
Muuttoa ei pidä liioitella, edelleen keskuspaikat ovt niitä , jotka säilyvät elinvoimaisina.
Kun piirtää Muchen keksipisteena n 1000–1500 km ympyrän niin siihen kuuluvat kaikkein hyvinvoimimmat EU-alueet . Tanska ja etelä-Ruotsi kuuluvat mukaan , mutta Suomi on täydellistä periferiaa.
Kun kustannuspaine purkautuu pariisin kaltaisista keksuksita niin ne palaavat entisiksi kasvun keskuksiksi.
Lamasta huolimatta Barcelonasta on tullut varsinaisen tutkimuskeskus johon monet yritykset ovat asettaneet tutkimus ja kehitysyksiköt. Halukkaita muuttamaan sinne on hyvin suuri, mielyttävä ilmasto, avoin ja kosmopoliittinen yhteiskunta, englantia puhutaan laajasti, loistava kulttuuri tarjonta, ruoka, kulkuyhteydet ovat asioita mitä arvostetaan mielenkiintoisen työn lisäksi.
Ilmastonmuutos, mahdollinen vesipula eivät näytä painavan niikään paljon, ainakin heti. Viimeiset 20 vuotta Cataluña on alue EU joka on eniten kasvanut ja kehittynyt kehityskeskuksena, lamasta huolimatta se jatkuu.
En ole ihan varma siitä, missä on Euroopan ydinalue. Taloudellisesti, poliittisesti tai kulttuurisesti. Taloudessa sirpin kanssa kilpailee vaikka banaani, jossa lähtö on Britanniassa ja se kaatuu Saksan kautta Pohjois-Italiaan.
Tässä keskustelussa on tullut esiin kaksi olennaista tekijää: kuivuus ja makea vesi. Molempien merkitys kasvaa lähivuosikymmeninä. Jos tutkimuslaitos, mikä tahansa, perustetaan Euroopan syvään etelään, ei ole varmaa, että tutkijoiden olot olisivat miellyttävät. Alppien aluekin on ongelmallinen eroosion lisääntyessä ja lumien kadotessa. Sinne ei pääse karkuun Nooan tapaan.
Suomen ruostealue tyhjenee parhaillaan savupiipuista. Itä-Euroopan maissa perustetaan tehtaita uusimman ympäristöteknologian mukaisesti. Ehkä ne edustavat ruostumatonta terästä. Mutta nekään eivät ole hirmuisen houkuttelevia sijoituskohteita uuden tutkimuslaitoksen kannalta. Kiinteän laitoksen tarve on toki vähentynyt it:n myötä.
Hyvä malli on European Council on Foreign Relations think tank, jolla alkaa olla toimistoja kymmenessä maassa (Ahtisaari kuuluu puheenjohtajistoon).
P.
Etelä on euroopan laajenemissuunta, jopa suomen kokomusta ymmärtää nykyään tämän, olisikin siis luontevaa katsoa uuden keskuksen paikka Afrikasta ja pyytää näin edes vähän anteeksi mittaamattomia rikoksiamme Afrikkalaisia, Sosialismia ja Islamia kohtaan!
Euroopan rekrytointikeskus on jo Malissa joten esimerkiksi sen ympärille voisi luoda lisää huippu osamis keskuksia! Tulevaisuuden eurooppa on väistämättä osa Sosialistista Afrikkaa, joten panosten sijoittaminen juuri tähän pitää olla vihreitten ykkös prioni ja onkin!
Henkilökohtaisesti valitsisin Basel/Lausanne-seudun tai Normandian.
Sveitsiä ei voita yhtään mikään. Pyöräilin heinäkuussa 2002 Lago di Maggioren länsirantaa Italiasta Sveitsin puolelle Ticinon kantoniin ylittäen rajan vauhdissa. Vaikka Pohjois-Lombardia ja Piedmont kuuluvatkin Italian siisteimpiin ja vauraimpiin alueisiin ero Sveitsiin oli silti silmiinpistävä. En nähnyt Ticinossa yhtään ainutta huonokuntoista rakennusta!
Ticinossa on useita suuria järviä, jotka ovat 500‑1500 metriä pinnasta kohoavien vuorten ympäröimiä. Joka paikassa on todella kaunista. Vaikka yleinen hintataso tuntui noin viidenneksen kalliimmalta kuin Italian puolella, yöpyminen oli verrattomasti vaivattomampaa ja käytännössä jopa halvempaa kuin Italiassa. Joka ainoan pikkukaupungin keskustassa oli infopiste, jossa oli kartalla kaikki majoitusliikkeet, ja lisäksi ilmainen puhelin, josta sai yhteyden vastaanottoihin. Pisin pyörätie oli lähes 100 kilometrin pituinen. Ja saksankielisiin kantoneihin verrattuna Ticino on kuulemma pyöräilykulttuurin takapajula.
Koska Ticino sijaitsee Alppien eteläpuolella, ilmasto on välimerellisehkö. Toki kaikkialla on vehreää ja kasvillisuus enimmäkseen lehtipuuvaltaista paitsi vuortenhuipuilla eikä nahkealehtistä, kuten Välimeren rannikoilla aivan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta, mutta kesäpäivinä lämpötila kohoaa tyypillisesti 25–30 Celsius-asteeseen tai yli. Iltaisin pimeän tultuakin ilma pysyttelee pitkään yli 20 asteen lämpöisenä varsinkin järvien rannoilla.
Ilmastotieteilijöiden skenaarioissa Välimeren seutu kuuluu aavikoituviin alueisiin. Ilmastonmuutos ja vesipula tulevat sanelemaan pitkälle tämänvuosisadan väestösuunnan. Eiköhän ne katseet käänny enemmän tänne pohjoiseen kuin etelään. Ellei sitten golfvirta käännä suuntaansa.
Tuossa näyttäisi olevan taustaoletuksena ajatus, että Suomen ilmaston lämpimämmyys verrattuna Labradoriin johtuu vain Golf-virrasta. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomi sijaitsee pohjoisella pallonpuoliskolla olevan mantereen luoteiskulmassa valtameren rannikon lähellä. Näillä leveysasteilla vallitsevat länsi- ja lounaistuulet tuovat Suomeen ilmamassaa valtameren yli, joka on talvella mantereista ilmamassaa paljon lämpimämpää riippumatta siitä kuinka kauas pohjoiseen Golf-virta ulottuu.
Kesällä aurinko lämmittää keskipäivän hetkellä Helsingin leveysasteella teholla joka on 80% auringon lämmitystehosta päiväntasaajalla keskipäivällä. Siksi lämpimimmät ilmamassat saapuvat kesällä maahamme kaakosta.
“Jollakin ihmeen konstilla historia, kulttuuri ja upeat maisemat on ko. alueella saatu mahtumaan luontevasti samaan tauluun, ei tule tunnetta, että ihminen vääntää rautalangasta jotakin, se jokin tuntuu kehittyvän vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa, luontevasti”, sano Hitler.
Kun siellä päin aikoinaan pyöri niin tuli kotoinen olo. Kuin Suomi, mutta tosiaan parempi, parempi kuin jopa Ruotsi! Joku ihme natsimeininki siinä oli. Odotti vain, että Leni Riefenstahl kohta avaa parvekkeen oven ja huhuilee syömään.
(Historiaa tuntemattomille sukupolville: siellä nahkashortsimaassa juuri Natsismi sikisi.)
“Tämä Euroopan ydin on kokemassa Suomen ruostevyöhykkeen kohtalon. Vanhaa, pystyyn kuolevaa savupiipputeollisuutta.”
Mitä ovat nämä Suomen ruostevyöhyke ja pystyyn kuoleva savupiipputeollisuus, joista jaksat puhua? Suomalainen konepajateollisuus on uusiutunut ja pärjännyt varsin hyvin ainakin tähän asti. Menestys perustuu tuotteiden ja prosessien jatkuvaan kehittämiseen. Vaikka kilpailu on kovaa ja vahvuudet henkilöstön korkean koulutustason lisäksi ovat vähissä, suomalainen teollisuus voi menestyä jatkossakin hyvin, jos poliitikot eivät pilaa sen toimintaedellytyksiä.
Graafeja konepajateollisuuden volyymeistä ja työllistävyydestä löytyy esim. täältä:
http://www.teknologiateollisuus.fi/fi/materiaalipankki/?categoryHeader=5
Vaikka etelään muuttaakin toimintaa kalliista keski-Euroopasta niin se on osittain harhaa.
EU pumpaa Espanjaan , Portugaliin ja muuhun etelään niin paöjon rahaa, että se lisää kasvua, hyvinvointia ja toimeliaisuutta ilman tätä muuttoakin .
Yksi selitys Luoteis-Euroopan ja Labradorin suurelle vuotuiselle keskilämpölämpötilaerolle on — yllätys yllätys — Kalliovuoret. Tämä johtuu siitä, että keskileveysasteiden matalapainekeskukset kulkevat suoraan kalliovuorten poikki. Matalapainekeskusten ympärillä on useiden kilometrien korkeuteen yltävä ilmapyörre. Kalliovuorten ylittäminen litistää ilmapyörrettä, jolloin säilyttääkseen impulssimomenttinsa sen on pyörittävä nopeammin. Tämä poikkeuttaa matalapaineen keskuksen rataa etelään. Tästä johtuen itäisen Pohjois-Amerikan ylle pääsee läntistä useammin leviämään kylmää arktista ilmaa.
Luulempa, että nyt on kyseessä virheellinen ajatus. Kyllä Euroopan moottori pysyy edelleen alueella Lontoo-amsterdam-pariisi-frankfurt.
“Mitä ovat nämä Suomen ruostevyöhyke ja pystyyn kuoleva savupiipputeollisuus, joista jaksat puhua? Suomalainen konepajateollisuus on uusiutunut ja pärjännyt varsin hyvin ainakin tähän asti.”
Sama koskee Saksaa, kyllä nuo vanhat terästehtaat on suljettu . Silti Saksa on maailman suurin vientimaa, jopa Kiinaa suurempi
Muistaakseni se oli Toynbeen teoria, että kulttuurin kärki on aina siellä, missä on “sopivan haasteelliset” olosuhteet. Eli siellä, missä ihmiseltä vaaditaan paljon, mutta ei liikaa. Pari tuhatta vuotta sitten nuo olosuhteet olivat Kreikassa, sieltä ne pikku hiljaa valuivat kohti pohjoista, mutta tuliko se kärki koskaan ihan Pohjolaan saakka? Ehkä hetkeksi — 70-luvulla? Vai lähtikö valumaan Pohjois-Saksan ja Englannin jälkeen Kaliforniaan, jossa oli aikaisemin liian kuuma, mutta ilmastointilaitteiden myötä Kaliforniasta, Koreasta jne on tullut riittävän, mutta ei liian vaikea alue elää.
Siis, kun meistä on tullut mm. Matti Mäkelän mukaan elämäänsä tyytyväisiä huoneihmisiä, olisiko mahdollista muuttaa kehityksen suuntaa ja kutsua kulttuurin kärki tänne takaisin — esimerkiksi lopettamalla kaiken työmatka-autoilun verotuen. Porukka rupeaisi toden teolla pyöräilemään. Sopivan vaikeata, mutta ei liian.
Touko Mettinen
Kesken unen heureka-oivallus: Kyseisellä maalla ei saisi olla kovin rumaa siirtomaahistoriaa Afrikassa eikä se saisi olla lähihistorian osalta kovin kiistanalainen maa Euroopassakaan. Mitä ajateltavissa olevaa mahtaa jäädä jäljelle?
Sveitsi varojen piilotuspaikkana on kyseenalainen, taitavat Pohjoismaat olla paras vaihtoehto. Sijainniltamme emme ole painopisteessä, mutta ehkä meillä on muita etuja tasapainotella.
Toinen vaihtoehto olisi Ranska, mutta miten suuri haitta olisi sen siirtomaatausta.
Minä osallistun myös tähän leikkiin!
Minä hyväksyn sen että tykkää Tirolista, Sveitsistä ja Alppien Italian puoleisista etelärinteistä, mutta ei sinne kannata mennä, kun voiolla täällä Helsingissä.
Haistankohan vähän laissez-fairen käryä täällä? Nämä painopisteen muutokset eli muuttoliikkeet voivat aiheuttaa inhimillisiä kärsimyksiä, kansantaloudellista tehottomuutta ja turhaa ympäristökuormitusta. Poliitikoilla on velvollisuus vaikuttaa tähänkin.
Sitten kun Turkkalon Oikeassa Olemisen Virastolle myönnetään määrärahat, voisin aivan hyvin sijoittaa sen vaikkapa Suomeen tai Baltiaan, missä on paljon hyviä työnhakijoita työpaikkaa vailla!