Päämin­is­teri Van­hanen on aiem­min julis­tanut, että Suo­mi suh­tau­tuu Itämeren kaa­suputk­i­hankkeeseen pelkästään ympäristökysymyk­senä eikä lainaan poli­it­tise­na kysymyk­senä.  Nyt päämin­is­teri ilmoit­taa, että Suo­mi on valmis myön­tämään han­kkeelle osaltaan luvan jo syksyl­lä ennen kuin ympäristö­vaiku­tuk­set ovat selvillä.

 Mikä on se ei-poli­it­ti­nen ympäristösyy, joka panee kiire­htimään ratkaisua ennen kuin ympäristönäköko­h­dat on selvitetty?

(Tek­sti on julka­istu Suomen Kuvale­hdeessä Näkökul­ma ‑pal­stal­la)

Paper­ille painet­tu kir­ja tulee ainakin osit­tain kor­vau­tu­maan kir­jan kokoisel­la luku­lait­teel­la, johon tek­sti ladataan lan­gat­tomasti net­tikir­jakau­pas­ta. Mon­en mielestä nuo luku­lait­teet ovat jo nyt painet­tua kir­jaa kätevämpiä, eikä tekni­ikan kehi­tys tähän pääty.

Elek­tron­i­nen kir­ja voisi olla sivistyk­sen riemu­voit­to. Kyn­nenkokoiselle muis­tiko­r­tille voi tal­let­taa enem­män luet­tavaa kuin kukaan pystyy elämän­sä aikana luke­maan. Koko maail­man kir­jal­liset aar­teet matkalle mukaan! Lait­teelle voi lada­ta myös aamun sanomale­hden. Kallis koti­inkan­to jää pois, ja paljon pape­ria säästyy. Jat­ka lukemista “Kuka mak­saa kirjailijalle”

Suomes­sa sosi­aal­i­tur­vas­sa on poikkeuk­sel­lisen jyrkkä jako keskilu­okan ansiosi­don­naiseen sosi­aal­i­tur­vaan ja alalu­okan perus­tur­vaan. Kos­ka ansiosi­don­nainen on sidot­tu ansioi­hin, se kas­vaa ja kehit­tyy ansio­ta­son mukana. Perus­tur­va on sidot­tu kulut­ta­jahin­tain­dek­si­in, eikä yleinen ansio­ta­son nousu siis hyödytä perus­tur­van varas­sa ole­via lainkaan. Vielä 1980-luvul­la näi­den välil­lä val­lit­si siedet­tävä tas­apaino, mut­ta sen jäl­keen keskilu­okan sosi­aal­i­tur­va on erkaan­tunut alalu­okan sosi­aal­i­tur­vas­ta. Perus­tur­van taso on yhä 1990-luvun alun tasol­la, vaik­ka yleinen ansio­ta­so on nous­sut sen jäl­keen noin 40 pros­ent­tia. Vero­tus huomioon ottaen perus­tur­va on jäänyt jäl­keen noin 30 %.

Työ­markki­na­jär­jestöt päät­tävät tosi­asi­as­sa sosi­aal­i­tur­van kehit­tämis­es­tä ja suurelta osin myös vero­tuk­ses­ta Suomes­sa. Niiltä ei ole herunut perus­tur­valle mitään. Muodol­lis­es­ti sik­si, ettei asia heille kuu­lu, mut­ta kun ne ovat jaka­neet keskenään koko jako­varan, tosi­asi­as­sa on päätet­ty, ettei perus­tur­vaa nos­te­ta. Tätä tuomio­ta on tehostet­tu päät­tämäl­lä, että jos myös perus­tur­vaa nos­te­taan, ansio­tur­vaa on nos­tet­ta­va lisää. Ansio­tur­van vahvis­t­a­mi­nen ja perus­tur­van pitämi­nen mata­lana on ollut eri­tyis­es­ti sosialidemokraat­tien selkeä tavoite viime vuosi­na, mut­ta hyvin se on myös kokoomuk­selle sopin­ut. Yksi merkit­tävä poikkeus on tehty. Par­la­men­taari­nen poli­ti­ik­ka toteut­ti taku­ueläk­keen — työ­markki­na­jär­jestö­jen voimakkaasti vastustaessa.

Jat­ka lukemista “Rajataanko hyv­in­voin­ti­val­tio keskilu­okan jutuksi?”

Tukhol­malaisia kehote­taan han­kki­maan jäte­myl­ly ja pane­maan jauhetut bio­jät­teet viemäristä alas. Jäteve­den­puhdis­ta­mossa niistä tehdään biokaa­sua. Aja­tus ei ole aivan pöljä, siis jos se toimii mer­ta saastuttamatta.

Tukhol­mas­sa bio­jät­teet kerätään viemäriverkon avulla

Tukhol­malaisia kehote­taan han­kki­maan jäte­myl­ly ja pane­maan jauhetut bio­jät­teet viemäristä alas. Jäteve­den­puhdis­ta­mossa niistä tehdään biokaa­sua. Aja­tus ei ole aivan pöljä, siis jos se toimii mer­ta saastuttama

VR:n pitäisi han­kkia kak­sik­er­roksisia lähijunia.

Näitä piti han­k­ki kauan sit­ten, mut­ta sil­loin YTV:n hal­li­tus kaa­toi han­kkeen, kos­ka toinen ker­ros ei sovi kaikille. Pitkät käve­ly­matkatkaan eivät sovi kaikille.

Uuden­maan­li­it­to tekee taas uut­ta maakun­takaavaa, jos­sa lop­ul­takin tähdätään ehyem­pään yhdyskun­tarak­en­teeseen. Tämä tarkoit­taa sitä, että ole­mas­sa ole­vien ja uusien rato­jen var­teen raken­net­taisi­in kohta­laisen paljon. Kehärad­fas­ta on jo tehty päätök­set. Suun­nitel­ma rat­po­jen var­sille rak­en­tu­vas­ta kaupungista ei voi totue­t­ua, jos lähili­iken­teen kap­a­siteet­ti menee tukkoon. Ei se voi myöskään toteu­tua, jos junali­iken­teen palve­lu­ta­so romaute­taan pakol­lisel­la vai­h­dol­la Pasilassa.

kak­sik­er­roksiset vaunut lisäävät kap­a­siteet­tia. Ei se tasais­es­ti hyvä ratkaisu ole, sil­lä isom­mat junat merk­it­sevät harvem­pia vuoro­ja. Jos pääase­man  kap­a­siteet­ti pysyy nykyisel­lä, mut­ta raken­netaan lisää ratal­in­jo­ja, vuoroväli kul­lakin ratal­in­jauk­sel­la pitenee.

Suomes­sa on maa-ainek­selle monipuo­li­nen nimikkeistö, hietaa, hiesua, soraa ja ties mitä.

On myös lieju ja muta. Muta on elop­eräistä, veden poh­jas­sa ole­vaa pehmeää ainet­ta. Lieju on saviperäistä, siis kivi­aineista, joka on kas­tunut ja muut­tunut liejuk­si. Englan­nis­sa molem­pia voi kut­sua nimel­lä “mud”.

Rankkasateet aiheut­ta­vat maan­vyöryjä, jos­sa jokin aine, joka on englan­niksi “mud” läh­tee liik­keelle. Tuo kas­tunut aines on tuskin mutaa, kos­ka muta yleen­sä on jo veden alla, eikä mutaa yleen­sä ole vyöryk­si asti. Tai vaik­ka olisi, se olisi niin pehmeää, että se olisi jo vyörynyt. Kiinteyten­sä sateessa menet­tävä aine on ilmeis­es­ti savea tai jotain muu­ta min­er­aaliperäistä aines­ta, joka kastues­saan muut­tuu liejuk­si tai jopa kurak­si. Mut­ta uutis­toim­i­tuk­sis­sa lieju muut­tuu mudaksi.

Usko­taan nyt sit­ten, että liejua kut­su­taan tästä lähin Suomes­sa mudak­si, mut­ta mik­si sit­ten kut­su­isimme mutaa? Elop­eräisek­si mudak­si tai pohjamudaksi?

Heikin­laak­son teol­lisu­usalueen pohjoisosan asemakaava 

Van­taan puolelle Lah­den­väylän ja Van­han Por­voon­tien väli­in ja Kehä III:een rajoittuen raken­netaan kau­pan suuryk­sikkö (Ter­ra, Isku, ABC) ja Helsin­gin sen parkkipaikat. Asukkaat valit­ta­vat liiken­teestä ja siitä, että ovat muut­ta­neet met­sän keskelle ja nyt ovatkin parkkipaikan vier­essä. On myös kysyt­ty, kuin­ka edulli­nen täl­lainen työn­jako on Helsingille.

Alueelle ei ole joukkoli­iken­net­tä. En hirveästi pidä näistä auto­myymälöistä, mut­ta huonekaluhalle­ja on lupa perus­taa keskus­to­jen ulkop­uolelle ilman vaikeutet­tua menet­te­lyä. Mitähän Van­taal­la ajatel­laan tästä han­kkeesta? Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 27.8.2009”

Blogilla on käy­ty mie­lenki­in­toista joskin välil­lä aika tun­nepi­toista keskustelua maat­aloud­es­ta. Kos­ka huo­maan, että moni tulk­it­see kom­men­taat­tor­ei­den esit­tämät mielip­i­teet min­un mielip­iteik­seni, ajazt­telin ker­toa, mitä itse ajat­te­len maataloudesta.

Omavaraisu­us

Jonkin­lainen poten­ti­aa­li­nen omavaraisu­us on syytä säi­lyt­tää, kos­ka ruuan käy­dessä niukak­si maid­en halu tur­va­ta omien kansalais­ten­sa ruokahuolto tyre­hdyt­tää vapaan kau­pan. Tois­sa vuon­na moni maa aset­ti vil­jalle vien­ti­t­ulle­ja, ja onpa EU:kin tain­nut sel­l­aisen ker­ran aset­taa. Omavaraisu­udek­si riit­tää kuitenkin aika vähän. Jos kri­isi tulee, vähen­nämme lihan syön­tiä ja syömme eläin­ten rehun.  Sikalas­sa, joka toimii tuon­ti­soi­jan varas­sa, ei ole mitään omavaraista. Mei­dän ei tarvitse olla omavaraisia jokaisen kasvin osalta, kun­han pel­tomme pide­tään iskus­sa. Tuotan­to­su­un­taan voidaan muut­taa, jos ruokahuolto maail­mal­la alkaa vaaran­tua. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len maataloudesta”

Van­hanen väläyt­tää yleisen arvon­lisäveron nos­tamista 25 pros­ent­ti­in. Tämä ei yksin tehtynä toimen­piteenä olisi hyvä. Vaik­ka arvon­lisäveroa ajatel­laan taval­lis­es­ti kulu­tusverona, sen vaiku­tuk­sia voi tarkastel­la myös tuotan­non veron­ha. Yri­tyk­set mak­sa­vat sen suh­teessa mak­sami­in­sa palkkoi­hin, korkoi­hin ja voittoonsa.

Pääasi­as­sa alv on siis palkkavero. Palkkaverona se on tasavero. Meil­lä on jo nyt tilanne, jos­sa mata­latuot­toinen työ ei oikein lyö leiville. Van­hasen esi­tys pahen­taisi tätä.

Jos alv:n koro­tuk­seen liitet­täisi­in mui­ta toimia, se voisi taas olla ihan hyvä ratkaisu. Jos meil­lä olisi 500 euron kansalais­palk­ka, melkein koko tulovero voitaisi­in kor­va­ta 40 pros­entin arvonlisäverolla.

Lehti­ti­eto ker­taa, että 70 pros­ent­tia intialai­sista on maanvil­jeli­jöitä. Siinä on ainakin kuusikym­men­tä pros­ent­tiyk­sikköä liikaa, jos asi­aa tarkastel­laan siltä kannal­ta, kuin­ka paljon väkeä tarvit­taisi­in tuot­ta­maan intialaisille ruokaa. Jos 70 pros­ent­tia intialai­sista on maanvil­jeli­jöitä, intialais­ten tuloista menee 70 pros­ent­tia ruokaan, siis noin suurin piirtein.

Sato­ja miljoo­nia intialaisia tulee siir­tymään lähivu­osikym­meniä maat­aloud­es­ta tuot­tavampi­in ammat­tei­hin samal­la kun maat­alouden tuot­tavu­us tietysti nousee. Se on paljon enem­män kuin EU:ssa on asukkaita.