Kuka maksaa kirjailijalle

77 vastausta artikkeliin “Kuka maksaa kirjailijalle”

1. Pari huomio­ta:

   1. Kymme­nen vuot­ta saat­taa olla real­isti­nen kir­jan elinkaari, mut­ta jos kaunokir­jalli­nen kir­ja sen jäl­keen vapau­tuu tek­i­jänoikeuk­sista saat­taa suosi­t­ul­la romaanil­la olla yhtäkkiä paljon otta­jia esimerkik­si eloku­va­te­ol­lisu­udessa, kun kalli­ita rojal­te­ja ei joudu­ta enää mak­samaan. Rojal­te­ja jot­ka kuitenkin jos­sain mielessä kuu­luisi­vat kirjailijalle.

   2. On jär­keenkäypää, että kaik­ki luk­i­jat eivät ole niin kirka­sot­saisia kuin jotkut kom­men­toi­jat ajat­tel­e­vat. On myös vali­di aja­tus että kir­ja vaatii kir­joit­ta­jan lisäk­si kustannustoimittajaa. 

   Mie­lenki­in­toinen vai­h­toe­hto on Guamil­la asu­va Leo Babau­ta, joka elää blogikir­joit­telul­laan (www.zenhabits.net) ja erit­täin suosi­tu­il­la e‑kirjoillaan, joista hän jopa tar­joaa “rahat takaisin ilman kysymyk­siä” ‑tyy­tyväisyys­taku­un. Täl­lä het­kel­lä hän kir­joit­taa kir­jaa avoimesti verkos­sa, saaden koko ajan kom­ment­te­ja (=toim­i­tusa­pua ja palautet­ta) luk­i­joil­taan (kts. http://focusmanifesto.com/about/).

   Vastaa

2. Osmo:“Maailma, jos­sa luku­laite on sidot­tu yhteen kir­jakaup­paan, olisi entistäkin monopolistisempi.”

   Kyl­lä, mut­ta se on myös parem­pi kulut­ta­jien kannal­ta kuin maail­ma, jos­sa luku­lait­tei­ta ei saisi sitoa kir­jakaup­paan. Monop­o­li mak­si­moi voit­toa siinä mis­sä muutkin yri­tyk­set. Jos kir­jan rajakus­tan­nus monop­o­lille on nol­la, kir­jan hin­ta putoaa monop­o­li­markki­noil­lakin hyvin matalalle.

   Vastaa

3. Olin reis­sus­sa tuon ison tek­i­jänoikeuskeskustelun aikaan ja jäi sit­ten osal­lis­tu­mat­ta siihen kun seu­raa­van ker­ran pal­staa vilka­istes­sani oli kom­ment­te­ja tul­lut val­ta­va määrä ja kuten aihet­ta sivuavis­sa keskusteluis­sa yleen­sä, tun­tuu että suurin osa keskustelijoista on täysin pihal­la asi­as­ta. Lai­tan tähän nyt joitain ajatuk­sia joi­ta jo tuol­loin heräsi. Pahoit­te­len pitkää postaus­ta, mut­ta aihe on sydän­täni lähellä.

   Saan itse elan­toni työsken­telystä use­am­mankin tek­i­jänoikeuk­sil­la suo­jatun alan (graafinen muotoilu/kuvitus, kevyt musi­ik­ki sekä hie­man kaunokir­jal­lisu­us ja kuvataidekin) liepeil­lä. Mielestäni useim­mat sekä tek­i­jänoikeuk­sien nyky­mallia puo­lus­ta­vat (saati siihen kiristys­tä hake­vat), että niistä luop­umista vaa­ti­vat ovat asi­as­sa hakoteil­lä. Nykysys­teemin puo­lus­ta­jien tyyp­illi­nen virhe on yksinker­taisem­pi: he useinkaan eivät näe, että uuden kult­tuurin tuot­ta­mi­nen — ainakaan nyky­muo­dos­saan — ei suinkaan ole mitenkään itses­tään selvästi itseis­ar­voista toim­intaa joka on suo­jelem­i­nen tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen uhil­ta oikeut­taa läh­es minkä tahansa. Jos ain­ut keino suo­jel­la tek­i­jänoikeuk­sia on pistää pystyyn poli­isi­val­tio, sil­loin tek­i­jänoikeudet eivät ole suo­jelun arvoisia. 

   Mut­ta mielestäni vielä pahem­min met­sään menee teknoide­al­isti joka kuvit­telee että nykyi­nen tek­i­jänoikeusmo­nop­o­li­in perus­tu­va jär­jestelmä tuos­ta vain kor­vau­tuu eri­laisil­la open source, main­os­ra­hoit­teisil­la, vapaae­htoisi­in lahjoituk­si­in perus­tuvil­la tms. jär­jeste­ly­il­lä. Asi­aan pere­htyneel­lä tämän kan­nan puo­lus­ta­jal­la on marssit­taa eri­laisia esimerkke­jä näi­den mallien käytöstä. Radio­head julka­isi viimeisim­män albu­min­sa (aluk­si) ilman levy-yhtiötä ja antoi kulut­ta­jille mah­dol­lisu­u­den määrätä itse down­load-ver­sion hin­nan nol­las­ta eurosta alka­en. Jotkut gen­rekir­jail­i­jat ovat julk­ista­neet kir­jansa luku ker­ral­laan niin että uusi luku kir­joite­taan aina kun riit­tävästi lahjoituk­sia on ker­tynyt. Ja niin edelleen. 

   Nämä ovat mie­lenki­in­toisia, mut­ta mar­gin­aal­isia esimerkke­jä ja niiden esit­täjiltä jää yleen­sä huomioimat­ta, mis­sä kon­tek­stis­sa ne ovat tapah­tuneet. Radio­head oli In Rain­bows ‑levyn julka­istes­saan jo val­ta­van suosit­tu bän­di — kiitos pait­si hyvän musi­ikin myös levy-yhtiön, kus­tan­ta­jan, agen­tu­urin ja monien muiden taho­jen mit­ta­van markki­noin­ti­työn. (Ja lop­ul­ta myös In Rain­bowsin CD-ver­sio annet­ti­in ihan per­in­teiselle, vaikkakin pienelle, levy-yhtiölle jakelu­un.) Ylipään­sä useim­mat per­in­teiset stu­dioal­bu­mit jäi­sivät tekemät­tä ilman levy-yhtiön rahoi­tus­ta. Har­val­la aloit­tel­e­val­la bändil­lä on varaa heit­tää kym­meniä tuhan­sia kiin­ni stu­dioses­sioi­hin, tuot­ta­jan, mik­saa­jan, mas­teroi­jan jne. palkkioi­hin, puhu­mat­takaan keinoista saa­da levyään kun­non jakelu­un. Asi­a­han ei suinkaan ole niin, että jokainen joka saa levyn tehtyä saa sen myyn­ti­in mihin halu­aa ja vaik­ka jos­sain iTunes-kau­pas­sa teo­ri­as­sa onkin miljoo­nia ja miljoo­nia kap­palei­ta, suurin osa niistä ei myy juuri mitään kos­ka sen enem­pää iTunes kuin kukaan muukaan ei niitä markki­noi mitenkään. Kir­jal­lisu­udessa pätevät ihan samat lainalaisu­udet, vaik­ka toki kir­jan tuotan­tokus­tan­nuk­set kir­jail­i­jan omaa työaikaa luku­unot­ta­mat­ta ovat musi­ikkia pienemmät.

   Ydin­point­ti­ni on, että levy-yhtiöt, kus­tan­ta­jat ja muut varsi­naisen luo­van työn tek­i­jän panos­ta kau­pal­lis­es­ti hyö­dyn­tävät tahot tekevät ihan oikeasti hyödyl­listä työtä, vaik­ka — ja ns. major labelien kohdal­la ei vält­tämät­tä aina ihan aiheet­ta — ne usein tupataan esit­tämään vain oikei­den tek­i­jöi­den työ­panok­sel­la loisiv­ina veren­im­i­jöinä. Vaik­ka tek­i­jä useinkin tekee taidet­ta primääristi muus­ta kuin taloudel­lis­es­ta moti­ivista ja siten pär­jäisi huo­mat­tavasti pienem­mil­lä tai jopa ilman minkään­laisia tulo­ja taiteel­lis­es­ta työstään, useim­miten kuitenkin taiteelli­nen toim­inta vaatii jonkin­laisen tukior­gan­isaa­tion taustalleen. Nimeno­maan näi­hin tek­i­jänoikeu­den rapau­tu­mi­nen iskee pahim­min. Vaik­ka kir­jail­i­ja saisi kir­jansa kir­joitet­tua ilman kus­tan­ta­jan panos­ta tai bän­di levyn­sä puris­tet­tua kasaan kotis­tu­dios­sa, kus­tan­ta­jien ja levy-yhtiöi­den rooli valmi­in tuot­teen markki­noin­nis­sa ja jakelus­sa on niin merkit­tävä, että hyvin har­va tek­i­jä val­it­see vapaae­htois­es­ti hoitaa tätä hom­maa itse vaik­ka peri­aat­teessa kaik­ki mah­dol­lisu­udet siihen on ole­mas­sa jo nyt, näin digi­painamisen, mp3-kaup­po­jen ym. aikakaudella

   Ja vaik­ka ter­mi “markki­noin­ti” herät­tää mieliku­via asi­akkaiden kuset­tamis­es­ta ja hyödyt­tömästä puuhastelus­ta, mielestäni esimerkik­si pienem­pi­en levy-yhtiöi­den tekemä markki­noin­nin alaan luet­ta­va työ on mitä suurim­mas­sa määrin myös asi­akkaiden palvelua. Yht­enä esimerkkinä (joka ei suinkaan kata kaikkea sitä kulut­ta­jille hyödyl­listä työtä jota levy-yhtiöt tekevät, mut­ta yhtä kaik­ki): Itse ostan kuukausit­tain muu­ta­mankym­men­tä fyy­sistä levyä ja ehkä tuplas­ti tuon määrän down­load-musi­ikkia yksit­täis­inä kap­paleina. Maail­mas­sa julka­istaan var­mas­tikin kym­meniä ellei sato­ja tuhan­sia levyjä viikos­sa — ja näistä sen­tään suurin osa on jo käynyt sen karsin­nan läpi, että joku levy-yhtiö on valin­nut juuri ne julka­istaviksi moninker­tais­es­ta määrästä tar­jokkai­ta. Koko tuon mas­san läpi kuun­telu olisi aivan mah­do­ton työ, vaik­ka rajaisi tarkastelun johonkin aivan pie­neen ala­gen­reen. Sen sijaan itse ainakin aloi­tan yleen­sä uusien levy­jen läpikäyn­nin nimeno­maan hyväk­si havait­tu­jen levy-yhtiöi­den julkaise­mas­ta mate­ri­aal­ista kos­ka voin luot­taa siihen, että tämä tai tuo levy-yhtiö julkaisee omaan maku­u­ni kiin­nos­tavaa mate­ri­aalia ja pitää korkeaa rimaa siinä mitä maail­malle pus­kee. Ns. major labelit eivät toki toi­mi näin, mut­ta niille en ennus­takaan pitkää ikää ainakaan nykymuodossaan.

   Voisi vielä tode­ta, että jokin arvo on monien mielestä sil­läkin, että meil­lä ylipään­sä on ammat­ti­maisia taiteen­tek­i­jöitä jot­ka käsit­televät nykya­jan kysymyk­siä nykyaikaises­ta näkökul­mas­ta. Esimerkik­si jos lehtiku­vi­tuk­sil­la ei olisi tek­i­jänoikeu­den suo­jaa, tuskin meil­lä olisi kuvit­ta­jien ammat­tikun­taakaan kos­ka van­ho­jen kuvi­tusten kier­rät­tämi­nen tulisi kus­tan­ta­moille huo­mat­tavasti edullisem­mak­si kuin uusien tilaami­nen kuvit­ta­jil­ta. Jos ajatel­laan että kuvi­tusten tehtävä on vain täyt­tää tilaa ja toimia visuaalise­na koris­teena niin sit­ten tämä ei tietysti ole ongel­ma. Mut­ta jos nähdään arvo sil­lä, että on tek­i­jöitä jot­ka ilmen­tävät oman aikamme arvo­ja, tyyliä jne., tek­i­jänoikeussuo­ja tar­joaa mah­dol­lisu­u­den täl­laisen osaa­ja­joukon syntymiseen. 

   Huomionar­voista on, että jo nyky­isin monien artistien tulot eivät itse asi­as­sa tule pääosin tek­i­jänoikeudel­la suo­ja­tus­ta taiteesta, mut­ta silti se, että tämä suo­ja on ole­mas­sa ja mah­dol­lis­taa maini­tun kau­pal­lisen infra­struk­tu­urin ole­mas­saolon, on merk­i­tyk­sel­listä. Esimerkik­si tuol­laiset kan­sain­välisen keskisar­jan bän­dit saa­vat nyky­isin tulon­sa lähin­nä keikka­palkkioista ja levyt ovat ikäänkuin vain tule­vien keikko­jen markki­noin­tia. Mut­ta jos levy-yhtiö ei markki­noi levyjä, eivät levyt markki­noi keikko­ja ja ne keikkat­u­lotkin jäävät saamatta.

   Minus­ta jokin kom­pro­mis­si on löy­det­tävä sen välille, että toisaal­ta jonkin­laiset kau­pal­lisetkin tek­i­jänoikeudet ovat vält­tämät­tömiä tek­i­jänoikeuste­ol­lisu­u­den toimin­nalle ja tämä taas ainakin tois­taisek­si (kuka tietää mitä tule­vaisu­u­den teknolo­gia tuo tul­lessaan) on aidosti sekä tek­i­jöille että kulut­ta­jille lisäar­voa tuot­ta­va ja tek­i­jöi­den näkökul­mas­ta tosi­aankin usein suo­ras­taan vält­tämätön ele­ment­ti, ja että toisaal­ta teknolo­gian kehi­tys on tehnyt kopi­oin­nista niin help­poa, että sen estämisen yrit­tämi­nen on tais­telua tuulimyl­lyjä vas­taan eivätkä taval­liset ihmiset aidosti koe tekevän­sä mitään väärää kopi­oidessaan tek­i­jänoikeudel­la suo­jat­tua mate­ri­aalia omaan käyttöönsä.

   Mitään patent­ti­ratkaisua min­ul­la ei ole, mut­ta itse ehdot­taisin jotain seuraavankaltaista:

   Tek­i­jänoikeus on rajat­ta­va kohtu­ullisek­si. Ajal­lise­na rajana Piraat­tipuolueen & co. ehdot­ta­ma 5–10 vuot­ta julka­is­us­ta on mielestäni aivan liian vähän — esimerkik­si kaunokir­jal­lisen teok­sen tai klas­sisen musi­ikin sävel­lyk­sen kohdal­la 10 vuot­ta ei ole vielä juuri mitään; vaik­ka nyky­isin tuos­sa ajas­sa suurin osa tuloista syn­ty­isikin, tot­ta kai tilanne olisi hie­man eri jos Oden mainit­se­mat “Pirk­ka-kus­tan­ta­mot” tietäi­sivät että 10 vuo­den päästä saa ruve­ta rahaa tahkoa­maan — mut­ta toisaal­ta jatku­vasti venyvä (90 vuot­ta taitaa olla viimeisin tek­i­jänoikeuste­ol­lisu­u­den vaa­timus) tek­i­jän kuole­mas­ta las­ket­ta­va takara­ja ei sekään ole tätä päivää. Tek­i­jänoikeu­den lähioikeuk­sien suo­ja joka kos­kee mm. val­oku­vaa­jia ja muusikoi­ta (siis musi­ikkia esit­täviä henkilöitä), 50 vuot­ta julka­is­us­ta, vaikut­taisi minus­ta hyvältä kom­pro­mis­sil­ta. Mah­dol­lis­es­ti tähän voitaisi­in yhdis­tää velvol­lisu­us siitä, että suo­ja olisi uud­is­tet­ta­va 10 vuo­den välein, jol­loin “hylä­tyt” teok­set saataisi­in nopeam­min uudelleenkäyttöön.

   Fair use ‑käytön jatku­va naker­t­a­mi­nen pitää lopet­taa, varsinkin kun se on niin karke­as­sa ris­tiri­idas­sa todel­lisu­u­den kanssa. Pienessä piiris­sä tapah­tu­vaan käyt­töön ja kopi­oin­ti­in ei tulisi tek­i­jänoikeuk­sia ulot­taa. Isom­malle yleisölle jakami­nen (tai esit­tämi­nen) on ongel­mallisem­pi kysymys. Äkkiseltään heit­täisin että epäkau­pal­lise­nakin sen tulisi olla kiel­let­tyä, mut­ta ilman vahin­gonko­r­vausvelvol­lisu­ut­ta eli että sakot olisi ankarin ran­gais­tus jon­ka siihen syyl­listynyt voisi saa­da. Todel­lisen vahin­gon laskem­i­nen on täysin mah­do­ton­ta joka tapauk­ses­sa, eikä yksit­täis­ten ajat­telemat­tomien teinien ajami­nen lop­puiäk­seen velka­vankeu­teen ole mielekästä. Voit­toa tavoit­tel­evas­sa toimin­nas­sa sit­ten ankara vahin­gonko­r­vaus­vas­tuu, tosin eipä sen suu­ru­u­den määrit­te­ly vält­tämät­tä sen helpom­mak­si muo­dos­tu. (Kopi­oiden myyn­nis­sä se lie­nee melko help­poa, ilmaises­sa mut­ta esim. main­os­ra­hoit­teises­sa luvat­tomas­sa jakelus­sa sit­ten kinkkisempää.)

   Ns. kaset­ti­mak­su ja muut vas­taa­vat kaikki­in, riip­pumat­ta siitä kopi­oiko vai ei, kohdis­tu­vat ran­gais­tus­mak­sut, tulisi lakkaut­taa epäoikeu­den­mukaisi­na. Mak­sun tuot­to on joka tapauk­ses­sa varsin väheinen ja mak­su lähin­nä ohjaa suurku­lut­ta­jien kulu­tus­ta mui­hin EU-mai­hin. Parem­pi olisi kor­va­ta tämä vaik­ka verovaroista, mut­ta epäilen koko logi­ikan mielekkyyt­tä. Kor­vauk­set kohdis­tu­vat joka tapauk­ses­sa väärin, kun ne jae­taan vain eniten myyneille artis­teille, kun todel­lisu­udessa nimikkei­den kir­jo on huo­mat­ta­van laa­ja, eikä sitäkään kai kukaan ole ainakaan Suomes­sa tutk­in­ut, ovatko myy­dy­im­mät ja kopi­oiduim­mat artis­tit samo­ja. Epäilen, että vaikka­pa Katri Hele­na ei kuu­lu kopi­oiduimpi­in, vaik­ka kuu­luukin myy­dy­impi­in artisteihin.

   Tek­i­jänoikeusjär­jestö­jen sanelu­val­taa tulisi leika­ta ja ylipään­sä tehdä helpom­mak­si muo­dostaa uusia tek­i­jänoikeusjär­jestöjä. Nyky­isin vaikka­pa Teoston ase­ma on niin hyvin paa­lutet­tu, että ne (käsi­tyk­seni mukaan varsin mon­etkin pienem­mät) artis­tit ovat valitet­tavasti melko pitkälti naimi­sis­sa sen kanssa vaik­ka eivät ole ollenkaan samaa mieltä siitä, että kaik­ki Teoston toim­intata­vat ovat mielekkäitä.

   Tietokir­jal­lisu­u­den tapaises­sa toimin­nas­sa jos­sa on hyvin help­po arvioi­da kuka on hyvä tek­i­jä ja kuka ei aiem­pi­en näyt­tö­jen perus­teel­la ja lop­putuot­teel­la on merkit­täviä posi­ti­ivisia ulkois­vaiku­tuk­sia, näk­isin että verovaroista voitaisi­in rahoit­taa säätiöitä jot­ka tuk­i­si­vat apu­ra­hoil­la suomenkielisen tai muuten suo­ma­laiselle kult­tuuripi­ir­ille merk­i­tyk­sel­lisen tietokir­jal­lisu­u­den kir­joit­tamista ja ulko­maisen suo­men­tamista. Yleis­es­ti ottaen en pidä hyvänä komiteatyönä päät­tää kuka tukea ansait­see ja kuka ei, mut­ta tietokir­jal­lisu­udessa uskoisin sen ole­van mah­dol­lista huo­mat­tavasti objek­ti­ivisem­min kuin taiteis­sa. Yliopis­totkin tun­tu­vat toimi­vat ihan hyvin julkisel­la rahoituk­sel­la ilman mitään ankaraa tulos­vas­tu­u­ta. Mut­ta taitei­den osalta suo­sisin pikem­minkin rak­en­teel­lista tukemista, esim. kevyem­pää veroko­htelua, sub­ven­toitua infra­struk­tu­uria yms. kuin yksit­täisille tek­i­jöille ja pro­duk­tioille harkin­nan­varais­es­ti jaet­tavaa rahoitusta.

   Vastaa

4. Avoimen julkisen levit­tämisen estämi­nen ei edel­lytä poli­isi­val­tio­ta, sil­lä jos sivus­to on kaikkien tiedos­sa, se on myös poli­isin tiedossa.

   Tähän vas­ta-argu­ment­ti on edelleen se sama, johon en vielä tähän päiväänkään men­nessä ole saanut kun­nol­lista vas­taus­ta. Netis­sä on tuhan­sia julk­isia ja avoimia sivus­to­ja, joiden käytän­nössä ain­oa funk­tio on tek­i­jänoikeu­den suo­jaa­man mate­ri­aalin luva­ton levit­tämi­nen. Sivus­tot ovat kaikkien tiedos­sa, mikäli kaikil­la tarkoite­taan nor­maalia käyt­täjää, joka tietää, miten tek­i­jänoikeu­den suo­jaa­man mate­ri­aalin luva­ton levit­tämi­nen netis­sä käytän­nössä tapah­tuu. Ne myös löy­tyvät esimerkik­si Googlen haulla. Täl­löin sivus­tot tämän päät­te­lyn mukaan ovat myös poli­isin tiedossa.

   Mut­ta poli­isi ei har­vo­ja yksit­täisiä poikkeuk­sia — esim. Pirate Bay­ta — luku­unot­ta­mat­ta tee näille sivus­toille koskaan mitään eikä se myöskään ole antanut merkke­jä, että se ihmeem­min suun­nit­telisikaan tehdä.

   Muuten oikein hyvä ja laa­jan yleisön ansait­se­va kolumni.

   Vastaa

5. Nois­sa blogikom­men­taat­tor­eil­ta saaduis­sa toimeen­tu­lon jär­jeste­lyis­sä on sivu­ut­tet­tu ne mon­esti maini­tut kir­jail­i­jat, jot­ka julkai­se­vat tekeleen­sä elek­tro­n­is­es­ti Cre­ative Com­mons ‑lisens­seil­lä, mut­ta silti elävät men­estyk­sel­lis­es­ti paperikir­jo­jen myyn­nil­lä, luen­topalkkioil­la yms. Tiet­ty tuos­sa ei ole kysymys tek­i­jänoikeuk­sien pois­tamis­es­ta, kun nuo lisenssit nojaa­vat tek­i­jänoikeuslaki­in. Toden­näköis­es­ti jos­sain vai­heessa piankin luku­lait­teet kehit­tyvät ja halpenevat siihen pis­teeseen, että tuo malli ei enää toi­mi, kun paperikir­jan käytet­tävyys ei ole sen parem­pi kuin elektronisen.

   Yliopis­to­ta­sol­la oppikir­jo­jen kus­tan­ta­jat taita­vat jo olla kalte­val­la pin­nal­la, kun aika moni nimekäskin yliopis­to maail­mas­sa on lait­tanut kurssi­ma­te­ri­aalin­sa vapaal­la lisenssil­lä verkkoon. Oppikir­jo­ja löy­tyy myös enenevässä määrin. Tek­i­jät tyyp­il­lis­es­ti ovat aka­teemises­sa viras­sa ja naut­ti­vat palkkaa ope­tustyöstä, johon oppi­ma­te­ri­aalin valmis­t­a­mi­nen kuu­luu joka tapauk­ses­sa. Näi­den ihmis­ten kesken Wikipedia-tyyp­pinen yhteistyö voi tuot­taa huip­puta­son oppi­ma­te­ri­aalia varsin tehokkaasti.

   Vastaa

6. Itsekin aprikoin juuri tuo­ta kuka mak­saisi kir­jail­i­joille mikäli ei-kau­palli­nen kopi­oin­ti tulisi ei-ran­gais­tavak­si (heh mitä kieltä). Olen kanssasi aivan vas­takkaista mieltä siitä, etteivätkö Kindlen kaltaiset lait­teet voisi olla ratkaisu pul­maan. On tot­ta, että kyseisel­lä vehkeel­lä voi ostaa vain Ama­zon­ista mut­ta on luul­tavaa, että mikäli men­estys­tä tulee niin mallista kiin­nos­tu­vat muutkin.

   Jos olete­taan toim­i­ja, jon­ka kaut­ta levitet­täviä kir­jo­ja voisi lukea vain toim­i­jan luku­lait­teen (vrt. Kin­dle) avul­la ja mate­ri­aalin kopi­oimi­nen olisi mah­dol­lista vain kuvaa­mal­lasi taval­la niin eikös tämä olisi kaikkien etu? Toim­i­ja voisi main­iosti olla vaik­ka Ama­zon ja mikäli hei­dän mar­gin­aalin­sa (suun­taan tai toiseen) oli­si­vat liian suuria, niin kus­tan­nuste­hokkaampi toim­i­ja astu­isi var­masti areenalle. 

   Itse kus­tan­ta­mossa työsken­nelleenä tiedän, ettei kir­jabisnes ole rahasam­po kenellekään. Mut­ta luku­lait­teen avul­la saataisi­in arvoketju merkit­tävän paljon lyhyem­mäk­si, mikä taa­tusti hyödyt­täisi sekä kir­jail­i­jaa että luk­i­jaa. Toki tämä edel­lyt­täisi sitä, että kir­jaa ei julka­istaisi enää lainkaan sel­l­ai­sis­sa for­maateis­sa, jois­sa kopi­oimi­nen ja sähköi­nen levit­tämi­nen olisi mah­dol­lista sil­lä muuten­han eril­lisen luku­lait­teen ost­a­mi­nen ei olisi mielekästä.

   Vastaa

7. Tämä on hyvä kir­joi­tus ja kir­jail­i­joil­la on nyt varoit­ta­vana esimerkkinä tar­jol­la musi­ikki­te­ol­lisu­u­den ensikoke­mus ja täysi tyrim­i­nen piratismista ja digitaalijakelusta. 

   Ei tuo musi­ikki­te­ol­lisu­udellekaan ihan puskas­ta tul­lut. Frank Zap­pa ehdot­ti musi­iki­te­ol­lisu­udelle äänen ja kuvan (kan­siku­vien) dig­i­taal­ista jakelua jo 80-luvul­la. Musate­ol­lisu­us alkaa heräil­lä ruususen unes­taan vas­ta nyt. Toiv­ot­tavasti kir­jail­i­jat ja kus­tan­ta­jat toimi­vat nohe­vam­min. Se, että kir­jo­jen kus­tan­ta­jia tai levy-yhtiöitä ei tarvi­ta on pup­pupuhet­ta. DIg­i­taalile­vit­teiseen ilmais­lantaan hukku­mi­nen on huono vaihtoehto.

   Zap­pan pääko­h­tien sitaatit: 

   http://techdirt.com/articles/20090405/1806484395.shtml

   Vastaa

8. Oletko­han tutus­tunut viime viikkoina käy­tyyn keskustelu­un, jos­sa on käynyt ilmi Spo­ti­fyn ongel­mat rahavir­to­jen suh­teen? Isot levy-yhtiöt ovat pää­tyneet sen omis­ta­jik­si ja pystyvät kon­trol­loimaan jol­lain kikalla kuin­ka suuri osa mak­su­ista pää­tyy lop­ul­ta musi­ikin tek­i­jöille. Tuskin kukaan yllät­tyy suuresti siitä, että rahat pää­tyvät käytän­nössä täysin levy-yhtiölle ja artis­tit jäävät nuole­maan näppejään.

   Vastaa

   1. Tuo väite, että isot levy-yhtiöt kup­paa­vat artis­te­ja saat­taa olla tot­ta tai sit­ten se on vain­o­harhaisu­ut­ta. Spo­ti­fyl­la on melkein pelkästään ilmaiskäyt­täjiä, eikä main­os­ra­hoista ker­ry kun­nol­la jaet­tavaa. Pieni myyn­ti­t­u­lo on suurin syy pieni­in palkkioihin.

      Vastaa

9. Minä uskon siihen, että kir­jail­i­jat ympäri maail­man tule­vat jär­jestäy­tymään tämän ongel­man suh­teen ja laa­ti­vat yhdessä ratkaisun tur­vatak­seen toimeen­tu­lon­sa. Jos kir­joil­la on ole­mas­sa markki­nat, joil­la tek­i­jät voivat tur­va­ta toimeen­tu­lon­sa, sen tuhoami­nen on väärin, kos­ka se romut­taa koko kir­ja-alan. On nai­ivia kuvitel­la, että kir­jo­jen laatu tai edes laadukkaiden kir­jo­jen määrä säi­ly­isi ennal­laan, jos kir­jail­i­joiden toimeen­tu­lol­ta putoaisi poh­ja. Sekin on naivia ajat­telua, että ihmiset vapaa-ehtois­es­ti maksaisivat.

   Vastaa

10. Osmo: “Tuo väite, että isot levy-yhtiöt kup­paa­vat artis­te­ja saat­taa olla tot­ta tai sit­ten se on vainoharhaisuutta.”

    Tari­noi­ta aiheesta piisaa sen ver­ran paljon, että tuskin on vain­o­harhaisu­ut­ta. Kaivoin tähän Court­ney Loven (ei ehkä län­si­maisen sivistyk­sen aivan keskeisimpiä ajat­telijoi­ta, mut­ta äänilevyn tek­i­jä nyt kum­minkin) kir­joitel­man aiheesta Nap­ster-aikakaudelta vuodelta 2000, mikä ajanko­h­ta alkaa jo näyt­tää men­neeltä maailmalta:

    http://www.salon.com/tech/feature/2000/06/14/love/

    Vastaa

11. “Sivus­to voisi mak­saa kir­jail­i­joille luk­i­joiden suh­teessa niin, että hin­ta las­kee määrän noustessa.”

    Kir­jail­i­jan palka­s­ta ei voi tin­kiä kos­ka sit­ten se kir­jail­i­ja vai­h­taa toiseen kus­tan­ta­jaan, niin se vaan hom­ma toimii län­si­mais­sa. Halu­ais­in­pa nähdä sen lain joka puut­tuu kus­tan­nus­sopimusten solmimisen vapauteen.

    Vastaa

12. (Tois­toa Suomen Kuvale­hden puolelta:)

    Voisin tässä tietotekni­ik­ka-asiantun­ti­jana Osmoa val­is­taa uuden sukupol­ven ver­taisverkoista etteipä laa­jamit­tainen tiedos­ton­va­i­h­to vaa­di mitenkään väistämät­tä 1) har­valukuisia keskitet­tyjä taho­ja 2) tietoa mil­lään yksit­täisel­lä tahol­la siitä, mis­tä liikenne on tulos­sa ja minne se on lop­ul­ta menos­sa. Anonymisoivien ver­taisverkko­jen valvom­i­nen vaatisi todel­la intrusi­ivisia toimia lain­säätäjältä ja poli­isil­ta jos sitä valvoa yrit­täisi, ja silti tavara voi olla kenen tahansa etsit­tävis­sä ja haettavissa.

    Nämä ratkaisut eivät toi­mi vielä kauhean tehokkaasti ver­rat­tuna nykyään suosi­tu­impi­in palvelui­hin — tarvi­taan lisää käyt­täjiä sekä mielu­usti tietoli­iken­neka­p­a­siteet­tia, kos­ka anonymisoin­ti aiheut­taa havait­tavaa tehokku­ushävikkiä. Yhä tiuken­tu­vat lait kuitenkin pitävät huolen käyt­täjien moti­vaa­tios­ta siir­tyä anonymisoivi­in ratkaisui­hin, ja kap­a­siteet­ti kas­vaa ja halpe­nee jatku­vasti muutenkin. Tästä kehi­tys­su­un­nas­ta löy­tyy siis lähin­nä tehokku­ushävikin takia entistäkin kuumem­pana käyvät verkot lait­tei­neen. (Ei ole kovin vihreää se…)

    - Mjr, tieto­jenkäsit­te­lyti­eteen mais­teri, kansalaisoikeusak­tivisti, piraatti

    Vastaa

13. “Esitet­ti­in myös, että kir­jal­lisu­u­den rahoit­tamisek­si otet­taisi­in käyt­töön TV-mak­sun kaltainen maksu.”

    …tai ihan nor­maali veronko­ro­tus ilman ylimääräistä paperinpyörittelyä.

    Vastaa

14. Tämä uuden­lainen lukemisen muo­to ei houkut­tele, kun ajat­te­len per­in­teistä romaa­nia tai pitkäaikaista paneu­tu­mista vaa­ti­vaa oppikir­jaa. Näytön pitkäaikainen kat­selu saa oma­l­la kohdal­la aikaan vain pään­särkyä, sen on siis nykyisen­laise­na mah­do­ton kor­va­ta per­in­teistä kirjaa. 

    Jois­sakin lyhyis­sä oppikir­ja­ma­te­ri­aaleis­sa luku­lait­teel­la on mah­dol­lisuuk­sia juuri kir­japu­lan vuok­si. Sanomale­htien, aikakausile­htien tms. kor­vaa­jak­si siitä voi myös olla.

    Vastaa

15. “Anonymisoivien ver­taisverkko­jen valvom­i­nen vaatisi todel­la intrusi­ivisia toimia lain­säätäjältä ja poli­isil­ta jos sitä valvoa yrittäisi”

    Ei ole eri­tyisen intrusi­ivista sakot­taa tahoa joka on sopimusteknis­es­ti vas­tu­us­sa IP-osoit­teesta X lähete­tys­tä aineis­tos­ta riip­pumat­ta siitä mil­lä tavoin lähet­täjä on aineis­ton hal­tu­un­sa saanut.

    Vastaa

16. “Tuo väite, että isot levy-yhtiöt kup­paa­vat artis­te­ja saat­taa olla tot­ta tai sit­ten se on vainoharhaisuutta.”

    Ihan sama ilmiö kuin tietokone­peleis­sä, isot jake­li­jat kuori­vat bis­nek­ses­tä ker­mat. Samoin on vähittäiskaupassa. 

    Markki­nat pitäisi vain olla ter­veel­lä poh­jal­la toim­i­joiden suhteen.

    Vastaa

17. En kovin ole päässyt jyvälle tekni­ikan hienouk­sista ja tek­i­jänoikeuk­sista kir­jo­jen maail­mas­sa. Mut­ta sata var­ma olen siitä, että tekni­ikan härvelit eivät ikinä kor­vaa oikeaa kir­jaa. On tosi hienoa kel­lah­taa illal­la vuo­teeseen ja ava­ta kir­ja. Tai muu­na vapaa-aikana vaipua olo­huoneen sohvalle luke­maan kir­jaa. Tai bus­sis­sa tai junas­sa tai asemil­la jne. Eläköön oikea kirja.

    Vastaa

18. Tom­mi Uschanov: 

    “Tähän vas­ta-argu­ment­ti on edelleen se sama, johon en vielä tähän päiväänkään men­nessä ole saanut kun­nol­lista vas­taus­ta. Netis­sä on tuhan­sia julk­isia ja avoimia sivus­to­ja, joiden käytän­nössä ain­oa funk­tio on tek­i­jänoikeu­den suo­jaa­man mate­ri­aalin luva­ton levit­tämi­nen. … Mut­ta poli­isi ei har­vo­ja yksit­täisiä poikkeuk­sia – esim. Pirate Bay­ta – luku­unot­ta­mat­ta tee näille sivus­toille koskaan mitään eikä se myöskään ole antanut merkke­jä, että se ihmeem­min suun­nit­telisikaan tehdä. ”

    Yritän vas­ta­ta haasteeseen.

    Koke­muk­seni mukaan avain­tek­i­jä on käytet­tävyys, eli karkeasti sanoen lait­toman kopi­oin­nin help­pous, huo­let­to­muus ja turvallisuus.

    Poli­isir­at­sian — tai lail­lis­ten toimien — uhka hidas­taa piratismin käytet­tävyy­den kehit­tymistä, eli antaa lail­lisille vai­h­toe­hdoille etu­matkaa käytet­tävyy­dessä. Toisin sanoen, siinä vai­heessa kun p2p-lataamis­es­ta tulee yhtä help­poa kuin iTune­sista ostamis­es­ta, iTunes on jo siir­tynyt helpom­paan malliin.

    Toki piratis­mi on nyky­isin vaikka­pa 1990-luvun mit­ta­pu­ul­la nau­ret­ta­van help­poa. Keskiver­tokäyt­täjälle merk­it­seväm­pää on kuitenkin suh­teelli­nen ero, varsinkin jos lail­lis­es­ta läh­teestä oste­tun sisäl­lön hin­ta jää pienek­si käytet­tävis­sä ole­vi­in tuloi­hin suh­teutet­tuna. Käytet­tävyy­den lisäk­si peruskäyt­täjää arve­lut­taa koke­musteni mukaan mm. tur­val­lisu­us (tuleeko mukana jotain haitallista tai onko las­ten eloku­van väli­in leikat­tu pil­amielessä pätkä HC-pornoa) ja huo­let­to­muus (tarvit­seeko kuitenkin pelätä, miten irra­tionaal­ista se sit­ten olisikin, että poli­isi tulee lin­jo­ja pitkin perässä). 

    Jos poli­isir­at­si­as­ta ei olisi pelkoa, main­os­ra­hoit­teisen net­ti­palvelun dynami­ik­ka ajaisi väistämät­tä jonkun piraat­ti­saitin ylläpitäjän kehit­tämään käytet­tävyyt­tä iTunesin “yhden klikkauk­sen” suun­taan. Täl­lä voisi olla varsin mie­lenki­in­toisia mut­ta mielestäni esimerkik­si kir­jal­lisu­udelle tuhoisia vaiku­tuk­sia — ottaisin Juu­so Koposen argu­men­tit varsin vakavasti.

    Tämä pelko­vaiku­tus saadaan aikaan sil­lä, että keinot on ole­mas­sa ja että niitä käytetään sil­loin täl­löin. Kaikkia sait­te­ja ei tarvitse sys­temaat­tis­es­ti jahdata.

    Vastaa

19. “Kallis koti­inkan­to jää pois”

    Sit­ten asukkaiden on palkat­ta­va yövar­ti­ja tekemään kier­roksen­sa lähiössä, kun postinkan­ta­ja ei enää kierrä.

    Vastaa

20. Ei ole eri­tyisen intrusi­ivista sakot­taa tahoa joka on sopimusteknis­es­ti vas­tu­us­sa IP-osoit­teesta X lähete­tys­tä aineis­tos­ta riip­pumat­ta siitä mil­lä tavoin lähet­täjä on aineis­ton hal­tu­un­sa saanut.

    Mut­ta mil­läs sako­tat, jos ne IP-osoit­teesta lähtevät paketit on ker­ran anonymisoitu, ts. kryptat­tu ja salat­tu? Tai vielä lisäk­si naamioitu toisen­laisek­si datak­si kuin mitä ne ovat? On aika vaikeaa pysäyt­tää dig­i­taaliseen rat­si­aan hittibiisi.mp3 jos sen nimek­si on pan­tu jussin_lomakuva.jpg tai windowsin_asennus.log.

    Vastaa

21. Minä seu­raan tätä blo­gia kän­nykäl­lä. Istun nojatuolis­sa ja, kun toisel­la käsi­var­rel­la makaa vau­va, jota imetän, niin kyl­lä tämä vain on kir­jaan ver­rat­tuna ylivoimainen, pieni ja kevyt käsitel­lä. Täl­lais­ten lyhyi­den kom­ment­tien kir­joit­ta­mi­nenkin käy näp­pärästi yhdel­lä kädel­lä. Näyt­tökin on niin hyvä, ettei se silmiä rasita.

    Kun kyl­lästyn blogi­in, voin vai­h­taa johonkin muuhun net­ti­julka­isu­un. Jos halu­aisin oikeaan kir­jaan vai­h­taa, niin pitäisi kut­sua mies tuo­maan se hyllystä ja toivoa, ettei vau­va siitä her­mostu. Ja sit­tenkin olisi valit­ta­va joku sel­l­ainen kir­ja luet­tavak­si, jota voi hel­posti yhdel­läkin kädel­lä kannatella.

    Olisi se vain näp­pärää, jos kän­nykässä kulk­isi Inter­netin lisäk­si myös kir­jas­to mukana aina ja kaikkial­la. Lapselle toki per­in­teinen kir­ja on parem­pi: ei mene ensim­mäisen vesi­vahin­gon jäl­keen koko kir­jas­to hukkaan.

    Vastaa

22. Eiköhän lähim­män 10–20 vuo­den sisäl­lä digi­pa­peri kehi­ty sille tasolle, että lukukoke­mus ei eroa mitenkään paine­tus­ta kir­jas­ta, ain­ut vain että kir­jan sisäl­lön voi päivit­tää hel­posti toisek­si. Kindlet sun muut ovat kuitenkin vielä aika taval­la jäl­jessä käyt­tö­mukavu­udessa kir­jas­ta, mut­ta sit­ten kun tekni­ik­ka on sil­lä tasol­la että ei hel­posti voi sanoa onko kyseessä painet­tu kir­ja vai dig­i­taa­li­nen, en usko että paine­tul­la kir­jal­la on kovin val­oisaa tule­vaisu­ut­ta enää edessään.

    Sivu­men­nen sanoen, kaik­ki suo­jauk­set ovat mur­ret­tavis­sa. Aivan var­masti lähivu­osi­na joku näp­pärä hakkeri rak­en­taa sys­teemin, jol­la pystyy kopi­oimaan Kindlen jär­jestelmästä kir­jo­ja pysyvästi oma­lle tietokoneel­la ja siten levit­tämään niiden kopi­oitakin. Tekniset yri­tyk­set estää kopi­oin­ti ovat tais­telua aikaa vas­taan ja aina tuomit­tu­ja häviöön, joten jos ne vielä hait­taa­vat käyt­tökoke­mus­ta merkit­tävästi niin kopio­suo­jauk­sil­la sisältö­te­ol­lisu­us vain ampuu itseään jalka­an. Ratkaisu on tehdä lail­lis­es­ta käytöstä niin help­poa ja edullista, että lisä­vai­va lait­tomien kopi­oiden käytössä ei ole sääste­tyn rahan arvoista. Valitet­tavasti tämä merkin­nee kyl­lä tek­i­jöi­den tulo­jen laskemista, kos­ka ilmaisen kanssa on vaikea kil­pail­la hinnalla.

    Vastaa

23. “Yritin blogillani tiva­ta tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jil­ta, miten he kir­jail­i­joiden toimeen­tu­lon oikein jär­jestäi­sivät, jos tek­i­jänoikeudet kumot­taisi­in. Joku sanoi, ettei kir­jail­i­joille tarvitse mak­saa, kos­ka mon­et kuitenkin kir­joit­ta­vat pelkästä sanomisen halusta.”

    Tun­nistan tästä nyt ainakin itseni hie­man vääris­tel­tynä. Se, mitä yritin aikanaan sanoa, on että päättelyketjusi:

    Tek­i­jänoikeudet pois­te­taan => Kukaan ei mak­sa kir­jail­i­joille => Kukaan ei enää kirjoita

    on rik­ki kum­mankin imp­likaa­tion­uolen kohdal­ta (jon­ka muis­taak­seni kyl­lä välil­lä olet myön­tänytkin). Tek­i­jänoikeuk­sien pois­t­a­mi­nen ei lope­ta kaikkea mak­samista kir­jail­i­joille, ja vaik­ka lopet­taisi, se ei lopet­taisi kir­joit­tamista. Tästä seu­raa ain­oa mah­dolli­nen älyl­lis­es­ti rehelli­nen jatkokeskustelu, että mikä on tuote­tun kir­jal­lisu­u­den opti­maa­li­nen määrä. Kukaan tek­i­jänoikeuk­sien puo­lus­ta­ja ei ole halun­nut koskea tähän prob­lemati­ikkaan pitkäl­lä tikullakaan. 

    “Kir­jal­lisu­udessa voisi tehdä jotain samaa. Kohta­laisen mata­lal­la kuukausi­mak­sul­la saisi lukea niin paljon kuin ehtii. Kopi­oin­tia ei estä mikään, mut­ta jos mak­su on tarpeek­si pieni, on helpom­pi mak­saa kuin venkoil­la piraat­tiko­pi­oiden kanssa.”

    Minä en vain kykene näkemään miten tämä koskaan toteu­tu­isi ilman kil­pailun tuo­maa painet­ta. Monop­o­li on liian tut­tu ja tur­valli­nen ansain­ta­logi­ik­ka, että siitä kovin moni uskaltaisi luopua.

    Vastaa

    1. tcr­p­wnille:
       Ei kai kukaan väit­tänyt, ettei kir­joit­ta­mal­la ansaitse sent­tiäkään. Kyse on siitä, ansait­seeko sil­lä niin paljon, että voi kir­joit­taa ammat­ti­mais­es­ti. Kir­joit­ta­mi­nen ei lopu,mutta ammat­ti­mais­es­ti kir­joitet­tu on uhattuna.
       Suomenkieli­nen kir­jal­lisu­us muut­tuu kyl­lä täysin kukka­hat­tutäti­ra­hoit­teisek­si, jos siltä viedään esimerkik­si 80 % tekijänpalkkioista.

       Vastaa

24. Hyvä kir­joi­tus ja Juu­so Koposen kom­ment­ti­in voin yhtyä täy­destä sydämestäni. 

    Kir­jan dig­i­tal­isoi­tu­mi­nen johta­nee alan vah­vaan keskit­tymiseen jakelu­por­taas­sa, kos­ka investoin­nit ovat val­tavia ja lait­tei­den tuotan­non ja markki­noin­nin mit­takaavae­dut ratkai­se­vat. Niin kauan kuin alla on paikallis­es­ti toimi­vat kus­tan­ta­jat jot­ka markki­noi­vat paikallisti, voi suo­ma­lainen kir­jakin vielä men­estyä kohtu­ullis­es­ti. Jotkut voivat var­maan men­estyä ilman kus­tan­ta­jaakin. Olet­taen siis että luk­i­jat vielä mak­sa­vat tuotteista.

    Toiv­ot­tavasti tilanne ei joh­da siihen että isot medi­ay­htiöt osta­vat rahal­la luku­lait­teis­sa kaiken näkyvyy­den ja kir­jal­lisu­udessa syn­tyy yhtä polar­isoitunut tilanne kuin nyt elokuvissa.

    Vastaa

25. spot­tu: “Ei ole eri­tyisen intrusi­ivista sakot­taa tahoa joka on sopimusteknis­es­ti vas­tu­us­sa IP-osoit­teesta X lähete­tys­tä aineis­tos­ta riip­pumat­ta siitä mil­lä tavoin lähet­täjä on aineis­ton hal­tu­un­sa saanut.”

    Point­ti olikin siinä, että on mah­dol­lista peit­tää (hajauttaa/salakirjoittaa) tieto siitä, kuka lähet­ti mitä ja mis­tä osoit­teesta. P2P-toimin­nas­ta tulee han­kalam­paa, mut­ta ei ratkaisevasti.

    Vastaa

26. Muu­ta­ma kir­joit­ta­ja ei usko, että kir­jaa voidaan kor­va­ta mil­lään teknisel­lä vempeleellä.

    En koskaan aliarvioisi tekni­ikan kehi­tyk­sen merk­i­tys­tä pitkäl­lä tähtäimel­lä, enkä yliarvioisi sen merk­i­tys­tä lyhyel­lä tähtäimellä. 

    Kir­jan omi­naisu­udet puolta­vat väistämät­tä sen jakelua dig­i­taalis­es­ti, ja nuo tekniset yksi­tyisko­h­dat ovat kaik­ki ratkaistavis­sa — esimerkik­si näytön värinästä johtu­va silmien väsymi­nen on jo käytän­nössä ratkot­tu sähkö­mustet­ta käyt­tävis­sä lukijalaitteissa. 

    Mitenkään mah­do­ton tule­vaisu­u­den visio ei ole sel­l­ainenkaan laite, joka on kovakan­tisen kir­jan 1/1 kopio kaikessa muus­sa pait­si siinä, että kir­jan sisältöä voi vaihtaa.

    Yksikään uusi media ei ole kuitenkaan tuhon­nut aikaisem­paa. Fyysi­nen kir­ja ei katoa, aivan kuten eloku­vateat­ter­itkaan eivät kadon­neet tele­vi­sion tai videovuokraamo­jen yleistyt­tyä. Mut­ta kir­jan rin­nalle, tule­vaisu­udessa jopa useimpi­in käyt­tö­tarkoituk­si­in, tulee nouse­maan sähköi­nen lukulaite.

    Vastaa

27. Tek­i­jänoikeu­den lähioikeuk­sien suo­ja joka kos­kee mm. val­oku­vaa­jia ja muusikoi­ta (siis musi­ikkia esit­täviä henkilöitä), 50 vuot­ta julka­is­us­ta, vaikut­taisi minus­ta hyvältä kom­pro­mis­sil­ta. Mah­dol­lis­es­ti tähän voitaisi­in yhdis­tää velvol­lisu­us siitä, että suo­ja olisi uud­is­tet­ta­va 10 vuo­den välein, jol­loin “hylä­tyt” teok­set saataisi­in nopeam­min uudelleenkäyttöön.

    Tuo­ta “orphan works” laki­a­han yritet­ti­in ajaa Yhdys­val­lois­sa (Lawrence Lessig jälleen etu­joukois­sa), mut­ta vielä se ei ainakaan ole ottanut tuul­ta alleen. Tek­i­jänoikeusjär­jestö­jen vas­tus­tus on ollut todel­la kova. Idea on siis se, että tek­i­jänoikeu­den halti­jan pitää tosi­aan uud­is­taa teok­sen oikeudet tietyn väli­a­join ja mak­saa uud­is­tamis­es­ta nimelli­nen (Lessi­gin aja­mas­sa esi­tyk­sessä yksi dol­lari) korvaus. 

    Lessig: Orphan Works

    Edelleen olen sitä mieltä, että 50 vuot­ta teok­sen ilmestymis­es­tä on liian pitkä aika. Itse pidän real­is­tise­na ja hyvänä kom­r­pomissi­na 20 vuot­ta ja vaik­ka jotkut hie­man “hitaam­mat” teok­set eivät olisi tässä ajas­sa koko ansain­tapo­ten­ti­aali­aan real­isoin­ut, on merkit­tävän suuri osa kuitenkin niin tehnyt, puhutaan var­maan 99.5% teoksista. 

    Tek­i­jänoikeuk­sien ei pidä olla yhtään tarpeel­lista pidem­pi, se että “vielä vähän” venytetään tek­i­jänoikeuk­sia on johtanut kestämät­tömään nykyti­lanteeseen. Sel­l­ainen tilanne, jos­sa kaik­ki teok­set saisi­vat real­isoitua koko ansain­tapo­ten­ti­aalin­sa ennen vapau­tu­mis­taan kult­tuuriper­imään, taitaa olla mah­do­ton, eikä min­un mielestäni edes tavoitelta­va ske­naario. Mielestäni on myös hyvä, että sopi­van lyhyt (sikäli kuin 20 vuot­ta voi lyhyenä pitää) tek­i­jänoikeus kan­nus­taa taiteli­jaa myös tuot­ta­maan lisää.

    Vastaa

28. Juu­so Kopo­nen: “Aivan var­masti lähivu­osi­na joku näp­pärä hakkeri rak­en­taa sys­teemin, jol­la pystyy kopi­oimaan Kindlen jär­jestelmästä kir­jo­ja pysyvästi oma­lle tietokoneel­la ja siten levit­tämään niiden kopioitakin.”

    Liekö tuo vit­si… kopio­suo­jausten rikkomi­nen kestää nykyään päiviä, ei vuosia. Kindlen tiedosto­for­maat­ti on van­hempaa perua ole­va Mobipock­et äärim­mäisen pienin muu­tok­sia. Kopio­suo­jaus oli luul­tavasti rikot­tu jo ennen kuin Kin­dle tuli myyn­ti­in. Joka tapauk­ses­sa suo­jauk­sen ohit­ta­mi­nen on ollut suht yksinker­taista jo ainakin vuo­den. Ama­zonin bisnes nojaa osin siihen, että Kindlen verkkokau­pas­ta ei voi ostaa ilman rek­isteröi­tyä Kin­dle-laitet­ta, ja tähän ei kopio­suo­jauk­sen ohit­ta­mi­nen vaiku­ta. Luvat­to­mia kopi­oi­ta siis saa kyl­lä täl­läkin het­kel­lä lait­teeseen sisään ja ulos, mut­ta kir­jakaup­paan ei ole asi­aa ilman oikeaa Kindleä.

    Ama­zon voi pois­taa kir­jo­ja asi­akkaan Kindleistä kauko-ohjauk­sel­la, ja näin kävi kevääl­lä Orwellin Vuon­na 1984:lle ja Eläin­ten val­laku­mouk­selle (sujah­ti­vat kätevästi muis­ti­aukkoon). Ama­zonin mukaan Kindlen käyt­täjä ei omista kir­jo­jaan, vaan hänel­lä on niihin käyt­töoikeus. Sen Ama­zon voi näköjään perua yksipuolis­es­ti kos­ka tahansa. Ei siis liene kum­ma, jos asi­akkail­la on kan­nus­timia tehdä omia kopi­oitaan tiedostoista.

    Vastaa

29. spot­tu, jos tarkoi­tat sitä että kaikkia anonyymi­jär­jestelmien käyt­täjiä ruvet­taisi­in lyömään päähän sil­lä perus­teel­la että medi­a­te­ol­lisu­us käy pyytämässä verkos­ta jotain tuotet­taan ja saa sen sit­ten sat­un­nai­sista suun­nista tälle hei­dän pyyn­nölleen väl­i­tys­palve­lim­i­na toimivien taho­jen kaut­ta, tot­ta hel­vetis­sä tämä on intrusi­ivista ja oikeusval­tion peri­aat­tei­den vas­taista. Pitäisi sitä nyt mielu­usti tuomit­tu­jen olla johonkin syyl­listyneitäkin; viestin­viejän lyömistä pahek­sui jo Tsingis-kaanikin, ja samal­la voitaisi­inkin sit­ten efek­ti­ivis­es­ti krim­i­nal­isoi­da ISP:t.

    (Suomes­sak­in­han muuten on jo Tor-palve­li­men ylläpitäjää syytet­ty lap­si­pornon hakemis­es­ta aika tylyl­lä meiningillä poli­isin tahol­ta, mut­ta oikeus voit­ti eikä tätä total­i­taris­min vas­taista tais­teli­jaa tuomit­tu muiden teoista — vielä.)

    Jos taas kiel­letään koko anonyymi­jär­jestelmien käyt­tö, pitää pelkästä moist­en pyörit­tämis­es­tä ran­gaista sen ver­ran jytysti, ettei intrusi­ivi­su­ud­es­ta jää täl­löinkään paljoa epä­selvyyt­tä. Ja joka tapauk­ses­sa dark­net-mood­is­sa käytet­täviä jär­jestelmiä (esim. oneswarm, option­aalis­es­ti gnunet) varten pitäisi sit­ten valvoa kaikkea käyt­täjien liiken­net­tä jot­ta saisi moist­en ole­mas­saolosta edes epäi­lyk­siä — joiden vali­doimisek­si täy­ty­isi käy­dä takavarikoimas­sa lait­teet, ja tehdä lait­tomak­si lait­tei­den levy­jen kryptaus tahi kryptauk­sen avaa­mat­to­muus, mis­tä sit­ten seu­raa ihan omat oikeusturvaongelmansa…

    Muis­tu­tan lisäk­si, että anonyymiverkko­ja tarvi­taan ja käytetään erinäis­ten total­i­taris­tis­ten hal­li­tusten har­ras­ta­man sen­su­urin ja valvon­nan kiertämiseen, joten niiden kieltämi­nen kokon­aan “oikeusval­tiois­sa” (jot­ka kyl­lä itsekin alka­vat pikkuhil­jaa kuu­lua ennem­min yllä­mainit­tuun kat­e­go­ri­aan…) olisi aika isku tais­telulle total­i­taris­mia vastaan.

    Sum­ma sum­marum, miten päin vain, kyl­lä tässä tiel­lä Ocea­ni­aan ollaan; pitää vain valitet­tavasti tietää tekni­ikas­ta jotain sisäistääk­seen se.

    Vastaa

30. Lisään vielä tarpeel­lisen detaljin edel­lisen kom­mentin ensim­mäiseen kap­paleeseen (ohitin sen itsel­leni itses­tään­selvyytenä, mut­ta kaikille­han se ei sitä väistämät­tä ole): Anonymisoivis­sa verkois­sa­han (ainakaan avoimis­sa sel­l­ai­sis­sa) väl­i­tys­palve­limet eivät useinkaan tiedä tai edes voi tietää, mitä dataa välit­tävät. Täten palve­li­men oper­oi­jan tuomit­sem­i­nen täysin sat­un­nai­sista asioista joista he eivät ole voineet olla tietoisia on ns. intrusiivista…

    Vastaa

31. “Mut­ta mil­läs sako­tat, jos ne IP-osoit­teesta lähtevät paketit on ker­ran anonymisoitu, ts. kryptat­tu ja salat­tu? Tai vielä lisäk­si naamioitu toisen­laisek­si datak­si kuin mitä ne ovat?”

    Vaik­ka kuin­ka kryptaisi ja tun­neloisi, uloim­mal­la IP-paketil­la on aina selväkieli­nen lähet­täjä ja vas­taan­ot­ta­ja. Lähet­täjäti­eto­jen väären­tämi­nen toisen sopimuk­sen piiri­in lie­nee sopimuse­hdois­sa kiel­let­tyä, ja käytän­nössä teknis­es­ti tilaa­jan ulot­tumat­tomis­sa. Joka tapauk­ses­sa osoit­tei­den väären­tämisessä kyse on toimin­nas­ta joka on hel­posti tulkit­tavis­sa rikoslain tarkoit­ta­mak­si tietoli­iken­teen häiritsemiseksi.

    Datan naamioin­ti “toisen­laisek­si” on määritelmäl­lis­es­ti mah­do­ton­ta, joko lataa­mas­sani aineis­tossa on halut­tu sisältö tai sit­ten ei. Keinotekoinen entropi­an muut­ta­mi­nen ja muut kikkailut on help­po toden­taa lasken­nal­lis­es­ti näyt­töä arvioidessa.

    Jos P2P-verkkoa ryhdytään muo­dosta­maan sosi­aal­is­ten suhtei­den perus­teel­la s.e. siihen liitetään asym­metri­nen salaus kuten on ehdotet­tu, on sitä vaikea toimin­nan suun­nitel­mallisu­u­den takia pitää enää pelkkänä rikko­muk­se­na. Tämänkaltaisen kaver­il­ta-kaver­ille (F2F) ‑verkon käyt­täjä joutuu otta­maan sen riskin että kaveripi­irin iden­ti­teet­tien käyt­täy­tymi­nen ei olekaan aivan täysin ennustet­tavis­sa. Eri­tyis­es­ti alaikäis­ten osalta asia on hyvinkin näin, ja oppilaitos/yliopistoympäristössä iden­ti­teetit ovat ennenkin joutuneet julkiseen levitykseen. 

    Oikeusjär­jestelmälle ja lain­säätäjälle on omi­naista että teon ran­gais­tavu­us ja pelot­teet suh­teutetaan toimin­nan suun­nitel­mallisu­u­teen ja tahal­lisu­u­teen. Ei liene yleisen oikeusta­jun vas­taista että avoimesti ja suo­jaa­mat­ta har­joitet­tu­ja rikko­muk­sia ran­gais­taan lievem­min kuin sel­l­aisia joi­ta yritetään peit­tää elab­o­raateil­la teknisil­lä järjestelyillä.

    Vastaa

32. “spot­tu, jos tarkoi­tat sitä että kaikkia anonyymi­jär­jestelmien käyt­täjiä ruvet­taisi­in lyömään päähän sil­lä perus­teel­la että medi­a­te­ol­lisu­us käy pyytämässä verkos­ta jotain tuotettaan”

    En tarkoi­ta. Sako­tu­soikeus on vain vira­nomaisel­la. Anonymisaat­to­rien idea on siinä että sel­l­aisen ylläpitäjä on valmis puo­lus­ta­maan sen tar­joa­maa yksi­ty­isyy­den suo­jaa oikeudel­lis­es­ti oma­l­la kus­tan­nuk­sel­laan kuten Helsingius aikoinaan.

    Jos lataan koneel­leni vem­peleen jon­ka ain­oa tarkoi­tus on välit­tää aineis­toa jon­ka tar­joami­nen ja lataami­nen on tek­i­jänoikeuslais­sa eksplisi­it­tis­es­ti kiel­let­ty, on luon­te­vaa vaa­tia että olen valmis oikeudel­lis­es­ti puo­lus­ta­maan koneeni käyt­töä tuo­hon tarkoitukseen.

    Vastaa

33. Tom­mi Uschanov: 

    “Mut­ta mil­läs sako­tat, jos ne IP-osoit­teesta lähtevät paketit on ker­ran anonymisoitu, ts. kryptat­tu ja salat­tu? Tai vielä lisäk­si naamioitu toisen­laisek­si datak­si kuin mitä ne ovat? On aika vaikeaa pysäyt­tää dig­i­taaliseen rat­si­aan hittibiisi.mp3 jos sen nimek­si on pan­tu jussin_lomakuva.jpg tai windowsin_asennus.log.”

    Mil­lainen olisi jär­jestelmä, jos­sa tiedos­tot ovat a) anonymisoitu tai naamioitu ja b) julkises­ti laa­jalti saatavil­la mut­ta eivät c) poli­isin tiedossa?

    Jos hittibiisi.mp3 onkin nimel­lä jussin_lomakuva.jpg niin eikö se vaikeut­taisi hit­tibi­isiä etsivää sat­un­naiskäyt­täjää? Teknis­es­ti eteväm­mät kor­jatkoon, mut­ta käsit­tääk­seni tiedos­to­jen laa­jamit­tainen naamioin­ti tek­isi laa­jamit­tais­es­ta, tun­tem­at­tomien kesken tapah­tu­vas­ta kopi­onnista aav­is­tuk­sen haas­tavaa. Sama idea on kopio­suo­jauk­sis­sa — kyl­lä vähänkin keskiver­toa kätevämpi koneenkäyt­täjä sel­l­aiset kiertää alta aikayk­sikön, mut­ta jos vaik­ka 80% ei vaivaudu niin jake­li­joil­la on hyvin pul­lat uunissa. 

    Tätä käytön help­pout­ta tarkoi­tan, ja mutul­la sanois­in että näis­sä keskusteluis­sa ollaan vähän sokei­ta sille että suurin osa tähänkin ketju­un kir­joit­tavista on teknis­es­ti keskiver­tokäyt­täjää huo­mat­ta­van paljon edel­lä. Ei ole kenenkään kannal­ta järkevää juuria laiton­ta kopi­oin­tia täysin, vaik­ka tek­i­jänoikeusjär­jestöt (hyvin mah­dol­lis­es­ti lakitekni­sistä syistä) täl­läisiä lausun­to­ja anta­vatkin. Riit­tää, että kopi­oin­ti pysyy suh­teel­lis­es­ti ottaen hallinnassa. 

    Tästä seu­raa myös se, että mielestäni argu­ment­ti total­i­taris­mi­in luisumis­es­ta on *IPR-perus­teel­la* luokkaa pin­ta, kalte­va. (Muuten olen kyl­lä varsin huolis­sani valvon­nan lisään­tymis­es­tä ja sen lieveilmiöistä.)

    Joka tapauk­ses­sa: komp­paan vah­vasti suo­ja-ajan rajoit­tamista nykyisestä.

    Vastaa

34. Soin­in­vaara kir­joit­taa, että “kir­jail­i­jan palk­it­semiseen riit­täi­sivät kymme­nen vuo­den tek­i­jänoikeudet, kos­ka ei kir­ja sen jäl­keen juuri mitään tuota.”

    Tämä pätee tietysti suurim­paan osaan kir­jal­lisu­ut­ta ja mui­ta kir­joitet­tu­ja tek­ste­jä. Tämä ei kuitenkaan lainkaan päde yleis­es­ti arvokkaim­pana pidet­tyyn kir­jal­lisu­u­teen. 1980–90-luvulla julka­istu todel­la merkit­tävä kir­jal­lisu­us, varsinkin romaan­it, on edelleen saatavil­la, ja uusia pain­ok­sia ote­taan. Hhuo­mat­ta­va osa Nobel-kir­jail­i­joista saa jatku­vasti tulo­ja yli 10 vuot­ta van­hoista teoksistaan. 

    Jos kir­jan (ja oletet­tavasti minkä tahansa muun tek­stin) oikeudet tosi­aan lakkaisi­vat 10 vuot­ta julka­isun jäl­keen, suomen­nok­sia tehtäisi­in toden­näköis­es­ti läh­es­tulkoon vain yli 10 vuot­ta van­hoista kir­joista. Sama jut­tu filmatisoinneissa.

    Kun oikeaa tek­i­jänoikeussys­teemiä etsitään, niin kir­jail­i­joiden taloudel­lisia etu­ja ei pitäisi arvioi­da vain kir­jan julkais­sei­den ihmis­ten suuren enem­mistön perus­teel­la, vaan myös teosten merkit­tävyys tulisi ottaa myös huomioon.

    Vastaa

35. Edelleen olen sitä mieltä, että 50 vuot­ta teok­sen ilmestymis­es­tä on liian pitkä aika. Itse pidän real­is­tise­na ja hyvänä kom­r­pomissi­na 20 vuot­ta ja vaik­ka jotkut hie­man “hitaam­mat” teok­set eivät olisi tässä ajas­sa koko ansain­tapo­ten­ti­aali­aan real­isoin­ut, on merkit­tävän suuri osa kuitenkin niin tehnyt, puhutaan var­maan 99.5% teoksista.

    En ihan ymmär­rä tätä argu­ment­tia. Tek­i­jänoikeu­den rajaami­nen 50 vuo­teen julka­is­us­ta yli puolit­taisi nykyisen keskimääräisen suo­ja-ajan ja jos siihen lisät­täisi­in vielä tuo uus­in­tavaa­timus, keskimääräi­nen suo­ja-aika olisi kuitenkin vain muu­tamia kym­meniä vuosia kos­ka toden­näköis­es­ti merkit­tävän osan teok­sista kohdal­ta suo­jaus­ta ei uusit­taisi ainakaan mak­sim­imäärää ker­to­ja. Jo se, että suo­ja olisi selkeästi rajat­tu aikamäärä teok­sen julka­is­us­ta ja tek­i­jän yhteystiedot uudelleen­rek­isteröin­nin kaut­ta oli­si­vat tiedos­sa olisi selkeä paran­nus nykyti­lanteeseen, jos­sa esimerkik­si tärkeää kult­tuu­ri­työtä harv­inaisem­pia teok­sia uudelleen­julkaise­mal­la ja kokoel­ma­teok­si­in koost­a­mal­la tekevil­lä tuot­ta­jil­la on nyky­isin val­ta­va työ tun­tem­at­tomampi­en artistien tieto­jen selvit­telyssä kun pitää selvit­tää voiko teosta käyt­tää jo vapaasti ja jos ei, minne kor­vauk­set pitäisi tilittää.

    Mielestäni on myös hyvä, että sopi­van lyhyt (sikäli kuin 20 vuot­ta voi lyhyenä pitää) tek­i­jänoikeus kan­nus­taa taiteli­jaa myös tuot­ta­maan lisää.

    Yhtä hyvin voi ajatel­la, että lyhyt suo­ja-aika kan­nus­taa tuot­ta­maan vain teok­sia joiden poten­ti­aali on hyö­dyn­net­ty mah­dol­lisim­man nopeasti ja jät­tää otta­mat­ta edel­läkävi­jyy­teen liit­tyvä ris­ki että teok­sen koko poten­ti­aali aktu­al­isoituu vas­ta pitkän ajan kuluessa. 

    20 vuot­ta on muuten ainakin kevyessä musi­ikissa tyyp­illi­nen trendisyk­li, jol­la muodit tois­ta­vat itseään ja jon­ka kulut­tua tek­i­jöille tulee mah­dol­lisu­us kerätä lisää tulo­ja “toisen aal­lon” uudelleen­julka­isu­ista, kokoelmista, ns. synkro­noin­nista (musi­ikin käyt­tö eloku­vis­sa, TV:ssä, main­ok­sis­sa jne.) ym.

    Vastaa

36. En ihan ymmär­rä tätä argu­ment­tia. Tek­i­jänoikeu­den rajaami­nen 50 vuo­teen julka­is­us­ta yli puolit­taisi nykyisen keskimääräisen suo­ja-ajan ja jos siihen lisät­täisi­in vielä tuo uus­in­tavaa­timus, keskimääräi­nen suo­ja-aika olisi kuitenkin vain muu­tamia kym­meniä vuosia kos­ka toden­näköis­es­ti merkit­tävän osan teok­sista kohdal­ta suo­jaus­ta ei uusit­taisi ainakaan mak­sim­imäärää kertoja.

    Argu­ment­ti on siis se, että kos­ka selvästi suurin osa teok­sista tosi­aan menet­täisi merk­i­tyk­sen­sä reilusti ennen tuo­ta 50 vuo­den rajapyykkiä, mik­si sen rajapyykin tulee olla niin kaukana, että se tosial­lis­es­ti hyödyt­tää vain pien­tä mur­to-osaa teok­sista? Kom­pro­mis­si tässä on siis se, että jotkut suosi­tum­mat teok­set luop­u­vat osas­ta ansain­tapo­ten­ti­aali­aan kult­tuuriper­imän ker­ryt­tämisen vuoksi.

    Jo se, että suo­ja olisi selkeästi rajat­tu aikamäärä teok­sen julka­is­us­ta ja tek­i­jän yhteystiedot uudelleen­rek­isteröin­nin kaut­ta oli­si­vat tiedos­sa olisi selkeä paran­nus nykyti­lanteeseen, jos­sa esimerkik­si tärkeää kult­tuu­ri­työtä harv­inaisem­pia teok­sia uudelleen­julkaise­mal­la ja kokoel­ma­teok­si­in koost­a­mal­la tekevil­lä tuot­ta­jil­la on nyky­isin val­ta­va työ tun­tem­at­tomampi­en artistien tieto­jen selvit­telyssä kun pitää selvit­tää voiko teosta käyt­tää jo vapaasti ja jos ei, minne kor­vauk­set pitäisi tilittää.

    Orphan works lain­säädän­tö olisi jo nykyisel­lään hem­metin hyvä jut­tu. Ain­oa pelko min­ul­la on tässä se, että sen uusimi­nen tehdään niin vai­vat­tomak­si (eli hal­vak­si), että käytän­nössä se tekee kaik­ista esimerkik­si levy-yhtiöi­den omis­tamista bii­seistä sen 50 vuo­den tek­i­jänoikeu­den alaisia. Lob­bar­it tun­tien niin en usko, että edes tuol­laista yhden dol­lar­in tak­saa sille saataisiin.

    Yhtä hyvin voi ajatel­la, että lyhyt suo­ja-aika kan­nus­taa tuot­ta­maan vain teok­sia joiden poten­ti­aali on hyö­dyn­net­ty mah­dol­lisim­man nopeasti ja jät­tää otta­mat­ta edel­läkävi­jyy­teen liit­tyvä ris­ki että teok­sen koko poten­ti­aali aktu­al­isoituu vas­ta pitkän ajan kuluessa.

    Tässä voi speku­loi­da että onko kumpikaan meistä oike­as­sa taitelijoiden moti­iveista takoa teok­si­aan =) Sanois­in, että taiteelli­nen tin­kimät­tömyys on luon­teen­pi­irre joka löy­tyy jos löy­tyy ja jos halu­aa ne pikaises­ti kotiute­tut rahat teok­sista (vaik­ka joku Max Mar­tin ‑tyy­li­nen hit­tite­htailu) niin sil­loin se onkin se ja sama onko se tek­i­jänoikeus 5, 20 vai 50 vuotta.

    20 vuot­ta on muuten ainakin kevyessä musi­ikissa tyyp­illi­nen trendisyk­li, jol­la muodit tois­ta­vat itseään ja jon­ka kulut­tua tek­i­jöille tulee mah­dol­lisu­us kerätä lisää tulo­ja “toisen aal­lon” uudelleen­julka­isu­ista, kokoelmista, ns. synkro­noin­nista (musi­ikin käyt­tö eloku­vis­sa, TV:ssä, main­ok­sis­sa jne.) ym.

    Tämä on kyl­lä ihan hyvä point­ti johon en kek­si mitään järkevää vastinetta.

    Vastaa

37. “Ei kai kukaan väit­tänyt, ettei kir­joit­ta­mal­la ansaitse senttiäkään.”

    Kuu­lostaako tutulta:

    “Yksikään hyvä ratkaisu ei sisäl­lä avoimen kau­pal­lisen jakamisen lail­lis­tamista, kos­ka sil­loin kukaan ei mak­sa tek­i­jöille mitään.”

    Tiedät aivan yhtä hyvin kuin minä, että pystyn löytämään usei­ta vas­taavia FUD-esimerkke­jä kirjoituksistasi.

    Mikä tekee siitä kult­tuurista, joka jää luo­mat­ta monop­o­lisoin­nin vuok­si, vähem­män arvokas­ta kuin siitä, joka jäisi luo­mat­ta jos monop­o­lioikeudet poistettaisiin?

    Vastaa

38. Tähän kir­jaan on jo viitat­tu, mut­ta Michele Boldrin ja David K. Levi­nen kir­jan “Against Intel­lec­tu­al Monop­oly” toises­sa luvus­sa (otsikon “Fic­tion and lit­er­a­ture” alla, s.24 alka­en) san­o­taan, ettei 1800-luvul­la Yhdys­val­lois­sa kus­tan­ta­mo­jen tarvin­nut mak­saa rojal­te­ja ulko­maisille kir­jail­i­joille. Tästä tek­i­jänoikeudet­to­muud­es­ta huoli­mat­ta mon­et englan­ti­laiskir­jail­i­jat tien­asi­vat Yhdys­val­to­jen markki­noil­ta rahaa, ja joskus jopa enem­män kuin Brit­tien markki­noil­ta, jos­sa taas rojaltit oli mak­set­ta­va (kir­jo­jen markki­nat oli­vat molem­mis­sa mais­sa suurin piirtein yhtä suuret). 

    Jos his­to­ria osoit­taa — kuten Boldrin ja Levine väit­tävät — että kir­jail­i­jat ovat ainakin jos­sain his­to­ri­al­lises­sa tilanteessa voineet tien­ata aivan hyvin ilman tek­i­jänoikeuk­sien suo­jaa, mik­si nyt voidaan pitää itses­tään­selvyytenä sitä, ettei näin voisi käy­dä uudestaan? 

    Kir­jan esimerk­ki ei tietenkään riitä osoit­ta­maan, että kir­jail­i­jat aivan var­masti pär­jäi­sivät aivan yhtä hyvin höllem­pi­en tek­i­jänoikeuk­sien val­lites­sa, mut­ta se vie poh­jaa väit­teeltä “kir­jail­i­jat eivät mis­sään nimessä voisi tien­ata elan­toaan vail­la nykylainsäädäntöä”.

    Vastaa

39. spot­ty, tuskin minkään väli­neen ain­oa käyt­tö­tarkoi­tus on tek­i­jänoikeudel­lis­es­ti kyseenalaisen mate­ri­aalin lev­i­tys, joten kom­ment­tisi tip­puu irrel­e­van­tik­si jo tästä syys­tä, puhu­mat­takaan jo käsit­telemiäni argu­ment­te­ja joi­hin et juurikaan puut­tunut. Kan­tasi jää muutenkin epä­selväk­si; esim. olisiko­han sinus­ta siis pitänyt esim. tuomi­ta lap­si­pornon välit­tämis­es­tä mainit­tu suo­ma­lainen Tor-sol­mua ylläpitävä henkilö, jon­ka koneen kaut­ta ilmeis­es­ti täl­lais­takin mate­ri­aalia kul­ki ilman tämän tietoa, ja mitä vas­taus tähän imp­likoi yhtey­den­tar­joa­jien vas­tu­us­ta viestinvälittäjinä…

    Korho­nen, Uschanov; täs­men­tääk­seni, on jo ole­mas­sa ja käytössä tekni­ikoi­ta, joil­la tiedos­to­ja voi ver­taisverkos­sa etsiä ja lada­ta kier­toteitse siten että kukaan yksit­täi­nen jäsen ei tiedä mis­tä haku alun­perin tuli, eikä kukaan datan välit­täjä tiedä mitä dataa välit­tää. Haku voidaan tehdä avain­sanoil­la eikä hom­man tarvitse olla oleel­lis­es­ti nyky­isiä jär­jestelmiä vaikeam­paa. Tehot­tomam­paa­han se tosi­aan, kuten mainit­tu, on, mut­ta tätä kom­pen­soi jo aiem­min mainit­tu siir­toka­p­a­siteetin kasvu sekä lisäk­si myös ihan pelkästään tal­len­nuska­p­a­siteetin kasvu — kun voi ruti­inil­la pitää ter­atavukau­pal­la dataa koneel­la, yhä use­am­man välit­tömästä kaveripi­iristä löy­tyy yhä kat­tavampia kokoelmia laiton­ta dataa ilman että tarvit­see edes men­nä mer­ta edem­mäs kalaan.

    Suosit­te­len tekni­ikan mah­dol­lisuuk­sista kiin­nos­tunei­ta tutus­tu­maan esim. gnunetin, freenetin, torin ja oneswarmin ratkaisui­hin; mikään ei ole kauhean laa­jas­sa käytössä, mut­ta sikäli kun jah­taus kove­nee kuten se näyt­tää, niin tämänkaltaiset ratkaisut tosi­aan yleistynevät. Ei vält­tämät­tä juuri nämä, mut­ta tuos­sa lie­nee hyvä kat­saus eri­laisi­in tekni­ikoi­hin mitä on käytössä, omine vahvuuk­sine ja rajoitteineen.

    Lopuk­si, Korho­nen, varsi­nais­es­ti en odotakaan että men­emme tämän takia isove­li­maail­maan, vaan pyrin osoit­ta­maan, että se olisi loogi­nen lop­putu­los nykyke­hi­tyk­sen seu­raamis­es­ta, jos siis todel­lakin halut­taisi­in tiedos­ton­jako kuri­in. En usko, että sinne men­nään. Uudet tuulet puhal­ta­vat ennen pitkää, ja saat­taa­pa van­hakan­taisem­pikin päät­täjä havai­ta tilanteen epä­toiv­ot­tavu­u­den ennen kuin päät­tää lähet­tää teloi­tus­par­tioi­ta dark­net­tien käytöstä epäilty­jen koteihin ;]

    Jos taas ei halu­ta tiedos­ton­jakoa oikeasti kuri­in, mut­ta pitää kuitenkin nykyisen­laiset tiukat tek­i­jänoikeuslait, jäätäisi­in ilmeisim­min nykyisenkaltaiseen tilanteeseen: käytän­nössä val­taosa kansas­ta on lain­rikko­jia, jol­loin joukos­ta voidaan sat­un­nais­ten esimerkki­uhrien lisäk­si esim. hel­posti vali­ta muuten han­kalia yksilöitä silmätikuik­si ja pila­ta hei­dän elämän­sä täl­lä veruk­keel­la. Tosi näppärää.

    Slip­pery slope taas, no, on ekstrap­o­laa­tio­ta riit­tämät­tömin perustein. Kun ote­taan huomioon his­to­ri­alli­nen evi­denssi (tek­i­jänoikeuk­sien pitu­u­den railakas ja jatku­va kasvu, rajoi­tusten laa­jen­e­m­i­nen ihmis­ten yksi­tyiselämään, rajoi­tusten toimi­alan kas­vat­ta­mi­nen suo­ras­taan kieltämään suo­jausten kier­to­tavoista kom­mu­nikoin­ti, ran­gais­tusten jatku­va kas­vat­ta­mi­nen) sekä teol­lisu­u­den akti­iviset _ja_ monin paikoin hal­li­tusten tuke­mat pyrkimyk­set (oper­aat­torit valvo­maan liiken­net­tä, lin­jat poik­ki ilman turhia oikeu­denkäyn­te­jä välit­tämät­tä sivulli­sista uhreista, tuhan­sien kiristyskir­jeitä epäil­ly­ille sivi­ileille epä­ta­saisen ja raskaan oikeustais­ton uhal­la), niin en nyt pitäisi _aivan_ perus­teet­tomana että tätä voidaan käytän­nössäkin jatkaa aika pitkälle monin paikoin. Aika näyt­tää miten pitkälle, ja kam­poi­hin toki pistetään.

    Briteis­sä tietysti myös on jo laiton­ta uno­htaa salasanansa hal­lus­sapitämään­sä salat­tuun mate­ri­aali­in, tai tietämät­tään hal­lus­sapitää sel­l­aista dataa (voi saa­da 2–5 vuot­ta lin­naa jos ei pal­jas­ta avain­ta, riip­puen liit­tyykö epäi­ly, ei siis todis­teet, ter­ror­is­mi­in), mut­ta tämä tosi­aan ei ole tek­i­jänoikeuste­ol­lisu­u­den aikaansaan­nos vaan ter­ror­is­mi­hys­ter­ian. Lie­nee kuitenkin vain ajan kysymys mil­loin sitä käytetään tässäkin tarkoituksessa…

    No, sepä siitä taas vai­h­teek­si. Luul­tavasti en tähän hätään enää jak­sa kauheasti seu­ra­ta tätä kom­ment­tisumaa, ja alku­peräis­es­tä tek­stistäk­in­hän käsitel­lään lähin­nä sivu­main­in­taa. Ehkäpä viit­taan tänne ensi hätään omas­ta blo­gis­tani kos­ka tuli jauhet­tua tätä sivu­juon­net­ta sen ver­ran, etten halua sen val­lan hukku­van vähem­män kuvaa­van otsikon alle. Sinne voi myös sanoa jotain jos kokee keskustelun jääneen oleel­lis­es­ti kesken.

    Vastaa

40. tcrown:“Mikä tekee siitä kult­tuurista, joka jää luo­mat­ta monop­o­lisoin­nin vuok­si, vähem­män arvokas­ta kuin siitä, joka jäisi luo­mat­ta jos monop­o­lioikeudet poistettaisiin?”

    Tämä on minus­ta se koko kysymyk­sen olen­nainen osa eikä sitä pysty ratkaise­maan päät­telemäl­lä vaan kokeilemalla.

    Vastaa

41. Olenko nyt ymmärtänyt oikein, että lait­o­man kopi­oin­nin valvom­i­nen ei ole nyt eikä tule­vaisu­udessa juurikaan mah­dol­lista, ja että kansalais­mielipi­de on mah­dol­lis­ten rat­si­amenet­te­ly­jen vas­tainen nyt ja eteenkin tule­vaisu­udessa? Itse en kauhean hyvin osaa ATK-asioi­ta, enkä koskaan ole käyt­tänyt ver­taisverkko­ja, mut­ta uskon kyl­lä viisaampiani. Jos siis näin on, tarvit­seeko mei­dän edes keskustel­la siitä, mihin maail­ma on joka tapauk­ses­sa menos­sa. Äänitealan taan­tu­ma on tosi­a­sia. Äkt:n laskel­mat tältä vuodelta näyt­tävät ennä­tymäistä 23% laskua edel­lisvuodes­ta. Vauhti on hur­ja ja vas­taa mil­tei paperi­te­ol­lisu­u­den luku­ja. Tämän sanon sik­si, että edelleen on piratis­te­ja, jot­ka tämän jostain syys­tä kieltävät. Näköpi­iris­sä ei ole mitään, mikä voisi tämän trendin kään­tää. Osmo on aiheesta huolis­saan. Miten alas cd-levymyyn­ti sit­ten las­kee? Kukaan ei tiedä. Itse veikkaan sen aset­tuvan suurin piirtein vinyylilevy­jen myyn­nin tasolle. Mainit­takoon tähän vielä, että vinyylimyyn­ti yksistään on mil­tei aina tap­pi­ol­lista toimintaa. 

    Jos siis on oletet­tavaa, että ilmais­lataami­nen kor­vaa mil­tei kaiken äänit­tei­den ja kir­jal­lisu­u­den myyn­nin, meille jää ilmeis­es­ti kolme vaihtoehtoa.
    1. Vapaa markki­na­t­alous, joka käsit­tääk­seni vas­taa piratistien näke­myk­siä. Tässä vai­h­toe­hdos­sa tek­i­jänoikeuk­sia kar­si­taan ja kopi­oimi­nen sal­li­taan. Äänit­tei­den ja kir­jal­lisu­u­den rahoi­tus jätetään markki­noiden armoille, jot­ka tosi­asial­lis­es­ti romut­tuvat vaa­timusten vuok­si. Uusien äänit­tei­den ja kir­jo­jen tuotan­to rom­ah­taa ja alan taso laskee.
    2. Sosial­is­mi. Äänit­tei­den ja kir­jal­lisu­u­den tuotan­to toteutetaan vas­taisu­udessa pelkästään val­tion ja kun­tien sekä mah­dol­lis­ten yksi­ty­is­ten säätiöi­den rahoit­ta­mana. Tämä tarkoit­taa apu­ra­ha­jär­jestelmän mit­tavaa laa­jen­tamista. Nykys­tä vas­taavaan tuotan­non määrään tuskin päästään, kos­ka se vaatisi yllät­tävän suuria veronko­ro­tuk­sia, mikä taas ainakin näinä aikoina olisi poli­it­tis­es­ti mahdotonta.
    3. Media­mak­sut. Kehitetään eri­laisia käyt­tö­mak­su­ja esimerkik­si suo­raan inter­netin käytöstä. Jos mak­sut oli­si­vat pakol­lisia ja ker­talu­on­teisia, eri­laiset käyt­täjien salaus­toimet tuli­si­vat tarpeet­tomik­si ja voitaisi­in kehit­tää jär­jestelmä, jos­sa käyt­täjien tieto­jen perus­teel­la käyt­tö­mak­sut jaet­taisi­in sisäl­lö­tuot­ta­jille. kulut­ta­jat voisi­vat halutes­saan harhaut­taa jär­jestelmää, mut­ta se olisi mar­gin­aa­li­nen ongel­ma, kos­ka suurim­man osan intres­seis­sä se ei olisi. Ver­taisverkko­ja ei enää tarvi­ta, jos sisältö jae­taan ilmais­es­ta ja help­pokäyt­töis­es­tä mut­ta valvo­tus­ta läh­teestä. Nykyi­nen tuotan­non määrä ei silti säi­ly, kos­ka ihmiset eivät suos­tu­isi niin suuri­in mak­sui­hin, joil­la taso voitaisi­in säilyttää.

    Vastaa

42. Argu­ment­ti on siis se, että kos­ka selvästi suurin osa teok­sista tosi­aan menet­täisi merk­i­tyk­sen­sä reilusti ennen tuo­ta 50 vuo­den rajapyykkiä, mik­si sen rajapyykin tulee olla niin kaukana, että se tosial­lis­es­ti hyödyt­tää vain pien­tä mur­to-osaa teok­sista? Kom­pro­mis­si tässä on siis se, että jotkut suosi­tum­mat teok­set luop­u­vat osas­ta ansain­tapo­ten­ti­aali­aan kult­tuuriper­imän ker­ryt­tämisen vuoksi.

    Sys­teemi­hän on dynaami­nen sil­lä tavoin, että suo­ja-ajat vaikut­ta­vat myös siihen ansait­semis­po­ten­ti­aalin ajal­liseen jakau­tu­miseen. Jos esimerkik­si lyhin ehdotet­tu suo­ja-aika, 5 vuot­ta, otet­taisi­in käyt­töön, se vaikut­taisi aivan var­masti kulut­ta­jakäyt­täy­tymiseen kun kult­tuurin osta­jat tietäi­sivät että uudet eloku­vat, levyt sun muut oli­si­vat tuol­la aika­jän­teel­lä saatavis­sa mur­to-osal­la uutu­us­tuot­teen hinnasta. 

    20 vuot­ta on toki jo niin pitkä aika, että har­va jää tietois­es­ti odot­tele­maan sen kulu­mista päästäk­seen kat­so­maan eloku­vaa hal­val­la. Mut­ta kysyn­nän lisäk­si asi­aan vaikut­taa tar­jon­ta: Jos esimerkik­si miet­tii lef­faa kat­sot­tavak­si on demand ‑palvelu­na (jos­sa jakelukus­tan­nuk­set ovat mar­gin­aaliset) ja vai­h­toe­htoina on tuoreehko eloku­va 5 eurol­la ja 20 vuot­ta van­ha, jo nos­tal­gia-arvoakin saanut pätkä esim. 20 sen­til­lä, uskon että moni niistä suurien mas­so­jen edus­ta­jista jot­ka elokuvabis­nek­sen isot volyymit luo­vat val­it­sisi halvem­man vai­h­toe­hdon. Kaiken lisäk­si nuo kalli­im­mat tuot­teet oli­si­vat toden­näköis­es­ti myyn­nis­sä eri palvelus­sa kuin hal­vat, esimerkik­si halpis­vai­h­toe­hdot saat­taisi­vat olla jos­sain katsele/kuuntele niin paljon kuin lystäät 2 eurol­la kuus­sa ‑palvelus­sa kun taas uutu­us­tuot­teista yritet­täisi­in edelleen saa­da per view ‑hin­taa.

    Edelleen, 10 vuo­den välein uusit­ta­va rek­isteröin­ti merk­it­sisi tosi­asi­as­sa sitä että toden­näköis­es­ti suurin osa teosnimikkeistä vapau­tu­isi tek­i­jänoikeuk­sista tuo­ta 50 vuot­ta lyhyem­mässä ajas­sa. Kaikkein kau­pal­lis­es­ti arvokkaim­mat teok­set toki rek­isteröitäisi­in uusik­si, mut­ta moni mar­gin­aalisem­pi artisti tuskin kok­isi vaivan arvoisek­si sitä jos ei siihenkään men­nessä ole kerän­nyt mitään mainit­tavia tulo­ja teoksestaan.

    Tässä voi speku­loi­da että onko kumpikaan meistä oike­as­sa taitelijoiden moti­iveista takoa teoksiaan =) 

    No joo, sanois­in että toden­näköis­es­ti kau­pal­lisil­la oikeuk­sil­la on useimpi­en taiteil­i­joiden kohdal­la hyvin vähän vaiku­tus­ta varsi­naiseen luomis­mo­ti­vaa­tioon. =) Mut­ta sen sijaan sen luomistyön edel­ly­tyk­si­in voi kyl­lä olla vaiku­tuk­sia, etenkin kun nämä kus­tan­ta­moiden, tuotan­toy­htiöi­den, gal­le­ri­oiden jne. kaltaiset kult­tuuri­alan yri­tyk­set jot­ka useimpi­en taide­muo­to­jen kannal­ta ovat hyvin keskeisessä roolis­sa, toden­näköis­es­ti miet­tivät aika taval­la myös tuo­ta kau­pal­lista puolta.

    Tähän kir­jaan on jo viitat­tu, mut­ta Michele Boldrin ja David K. Levi­nen kir­jan “Against Intel­lec­tu­al Monop­oly” toises­sa luvus­sa (otsikon “Fic­tion and lit­er­a­ture” alla, s.24 alka­en) san­o­taan, ettei 1800-luvul­la Yhdys­val­lois­sa kus­tan­ta­mo­jen tarvin­nut mak­saa rojal­te­ja ulko­maisille kir­jail­i­joille. Tästä tek­i­jänoikeudet­to­muud­es­ta huoli­mat­ta mon­et englan­ti­laiskir­jail­i­jat tien­asi­vat Yhdys­val­to­jen markki­noil­ta rahaa, ja joskus jopa enem­män kuin Brit­tien markki­noil­ta, jos­sa taas rojaltit oli mak­set­ta­va (kir­jo­jen markki­nat oli­vat molem­mis­sa mais­sa suurin piirtein yhtä suuret).

    Jos his­to­ria osoit­taa – kuten Boldrin ja Levine väit­tävät – että kir­jail­i­jat ovat ainakin jos­sain his­to­ri­al­lises­sa tilanteessa voineet tien­ata aivan hyvin ilman tek­i­jänoikeuk­sien suo­jaa, mik­si nyt voidaan pitää itses­tään­selvyytenä sitä, ettei näin voisi käy­dä uudestaan?

    Ajat­telin, ettei erik­seen tarvitse selit­tää, mikä ero on tek­i­jänoikeuk­sien merk­i­tyk­sel­lä nykyisen dig­i­taalisen kopi­oin­nin aikana ver­rat­tuna esimerkik­si käsi­ladot­tu­jen kir­jo­jen aikaan, mut­ta näköjään täytyy. =) 

    Eihän koko tek­i­jänoikeuk­sia ollut käytän­nössä edes juurikaan ole­mas­sa ennen 1700-luvun lop­pua, kos­ka sisältö­tuotan­non arvoketju oli aivan eri­lainen kuin nyky­isin. Vas­ta mekaanisen jäl­jen­tämisen kehi­tyk­sen myötä tuli tarpeel­lisek­si ruve­ta suit­si­maan sitä, käsipelil­lä tapah­tu­va jäl­jen­tämi­nen oli niin hidas­ta ettei sil­lä ollut yleen­sä suur­takaan kau­pal­lista merkitystä. 

    Ennen ladon­takonei­den kek­simistä 1800-luvun lopus­sa pelkästään kir­jan latomiseen kului työaikaa use­am­mal­ta rin­nakkain työsken­televältä ammat­ti­laiseltakin hel­posti kuukau­sia ja jos kir­jas­sa oli kuvia ne oli kaiver­ret­ta­va käsi­työnä uud­estaan yksi ker­ral­laan. Alku­peräisen kir­jail­i­jan työ­panok­sen osu­us pain­ok­sen kokon­aiskus­tan­nuk­sista oli varsin pieni. Näin ollen pain­ok­sen lisäämisen mar­gin­aa­likus­tan­nus alku­peräiselle kus­tan­ta­jalle oli varsin mitätön ver­rat­tuna piraat­ti­valmis­tuk­sen kustannuksiin.

    Nyky­isin muu­ta­man tuhan­nen euron ker­tain­vestoin­nil­la saa jär­jestelmän jol­la kopi­o­tavas­ta kir­jas­ta syn­tyy täysautomaat­tis­es­ti e‑kirja tai pain­o­valmis aineis­to per­in­teisen paperikir­jan tuot­tamista varten. Digi­pain­os­sa paperikir­jo­ja voi paikaa yksit­täiskap­paleina on demand, dig­i­taalises­sa jakelus­sa kus­tan­nuk­set ovat jotain sentin mur­to-osia kap­palet­ta kohti.

    Vastaa

43. äänitealan taan­tu­ma on tosi­a­sia. Äkt:n laskel­mat tältä vuodelta näyt­tävät ennä­tymäistä 23% laskua edel­lisvuodes­ta. Vauhti on hur­ja ja vas­taa mil­tei paperi­te­ol­lisu­u­den luku­ja. Tämän sanon sik­si, että edelleen on piratis­te­ja, jot­ka tämän jostain syys­tä kieltävät. Näköpi­iris­sä ei ole mitään, mikä voisi tämän trendin kään­tää. Osmo on aiheesta huolis­saan. Miten alas cd-levymyyn­ti sit­ten las­kee? Kukaan ei tiedä.

    Mielestäni ongel­ma pitäisi nähdä paljon laa­jem­min kuin pelkkänä äänitealan ahdinkona. Eikö pitäisi kan­taa huol­ta musi­ikki­te­ol­lisu­u­den tule­vaisu­ud­es­ta enem­minkin? CD on vain media ja medioi­ta tulee ja menee. Tärkein­tä on se, että musi­ik­ki kukois­taa. Itse en vält­tämät­tä osaa jäädä kaipaile­maan nimeno­maan levy-yhtiöitä jos vain musi­ikki­te­ol­lisu­us itsessään selviää.

    Linkkasin tämän jo aiem­min, mut­ta yleinen tren­di tun­tuu ole­van, että live-keikko­jen hin­nat ja niistä saata­vat tuo­tot ovat melko jyrkässä kasvussa.

    Vastaa

44. ” Eikö pitäisi kan­taa huol­ta musi­ikki­te­ol­lisu­u­den tule­vaisu­ud­es­ta enemminkin?”

    Ei. Musi­ikkia voi tehdä monel­la taval­la, kuten kijoit­tamis­takin. Suurin osa musi­ik­in­teon muodoista ei ole kri­i­sis­sä. Täy­tyy muis­taa, että äänite on aivan oma taide­muo­ton­sa. Vas­taavasti eloku­va on eri taide­muo­to kuin teat­teri. Näitä ei pidä suo­raan ver­ra­ta. Äänite­taide on kri­i­sis­sä ja kir­jal­lisu­us tullee ole­maan, mitä ei voi perustel­la pois sil­lä, että vas­taisu­udessakin näytelmäkir­jail­i­joi­ta tarvi­taan tai että oop­peras­sa käy tule­vaisu­udessa mah­dol­lis­es­ti enem­män kävijöitä. 

    Minus­takin on tärkeää, että musi­ik­ki kukois­taa, mut­ta se ei voi olla mah­dol­lista, jos yksi tärkeä osa siitä annetaan surkas­tua olemattomaksi. 

    Levy-yhtiöi­den ja kus­tan­ta­moiden mol­laami­nen on usein aiheen vai­h­tamista oleel­lis­es­ta epäoleel­lisek­si sumu­tuk­sen vuok­si. Meil­lä ei ole mitään levy-yhtiöon­gel­maa yleis­es­ti. Levy-yhtiöi­den kaa­tu­mista ei tietenkään jää kaipaa­maan kulut­ta­jat vaan musi­ik­in­tek­i­jät. He niitä tarvitsevat.

    Vastaa

45. Luet­tuani Suomen Kuvale­hdestä Osmon näkökul­man olin kyl­lä vähän pet­tynyt. Aset­ta­maansa kysymyk­seen miten tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jat jär­jestäi­sivät kir­jail­i­joiden toimeen­tu­lon, jos tek­i­jänoikeudet kumot­taisi­in, Osmo jät­ti mainit­se­mat­ta ilmeisim­män ratkaisun, tek­stin ostamisen ker­ta­suorituk­sel­la kaikille vapaaksi.

    Vaik­ka tätä ratkaisua oli­vat Osmon blo­gis­sa ehdot­ta­neet vain tiedemies ja minä, sitä on silti ehdotet­tu, ja vaik­ka sitä pidet­täisi­in kuin­ka epäre­al­is­tise­na ja huonona ideana, se on silti ratkaisu, joka voidaan selvästi muo­toil­la, jos­ta voidaan esit­tää eri­laisia vari­aa­tioi­ta ja jota voidaan perustel­la kiis­tat­tomil­la argu­menteil­la. Näistä mainit­takoon se, että kyseinen ratkaisu pois­taisi kaik­ki ne ongel­mat, joi­ta aiheutuu kun net­tiä yritetään valvoa ja valvon­taa kiertää kau­pal­lis­ten tek­i­jänoikeuk­sien loukkaa­jia etsit­täessä. Sekä se, että ratkaisu kaven­taisi kir­jail­i­joiden toimeen­tu­lo­eron järkevän mit­taisek­si. Sekä se, että näin saataisi­in merkit­tävä kir­jal­lisu­us hel­posti kaikkien saataville.

    En jak­saisi tätä asi­aa tois­taa ja tois­taa, ellei kyse olisi paljon suurem­mas­ta asi­as­ta kuin yhden maan yhden ammat­tikun­nan toimeen­tu­losta. Kyse on ide­ol­o­gis­es­ta ratkais­us­ta, joka vaikut­taa läpi talouden. Jos hyväksytään peri­aate, että tek­i­jän ansio sido­taan työl­lä aikaansaatu­un hyö­tyyn, jota hyö­tyä mitataan hyö­tyjien lukumääräl­lä, mikä on kau­pal­lis­ten tek­i­jänoikeuk­sien kan­ta­va idea, myös sen seu­rauk­set joudu­taan selit­tämään hyvin päin, oli­vat­pa ne mil­laisia tahansa. Sik­si asian käsit­te­ly on niin vaikeaa.

    Osmo ker­too ei ymmärtävän­sä, mik­si tek­i­jänoikeuk­sia ollaan nyky­isin piden­tämässä, vaik­ka kaiken jär­jen mukaan niitä pitäisi lyhen­tää. Saa­nen valaista asi­aa. Kun edel­lä mainit­tu peri­aate on hyväksyt­ty, sitä on tietysti johdon­mukaista soveltaa niin pitkälle ja laa­jalle kuin mah­dol­lista. Siitä seu­raa mm. sel­l­aiset kan­nan­otot kuin Juu­so Koposen: ”20 vuot­ta on muuten ainakin kevyessä musi­ikissa tyyp­illi­nen trendisyk­li, jol­la muodit tois­ta­vat itseään ja jon­ka kulut­tua tek­i­jöille tulee mah­dol­lisu­us kerätä lisää tulo­ja “toisen aal­lon” uudelleen­julka­isu­ista”. Mik­si rajoit­tua tähän? On yhtä oikein vaa­tia tulo­ja kol­mannes­ta ja neljännestä aal­losta. Sik­si tek­i­jänoikeudet pidentyvät.

    Samaa peri­aatet­ta on tietysti oikein soveltaa myös tieteel­lisi­in julka­isui­hin. Ne on johdon­mukaises­ti saata­va tek­i­jänoikeuk­sien piiri­in, jol­loin jokaiselta niihin tutus­tu­jal­ta voidaan vaa­tia kor­vaus. Sik­si tiede kau­pal­lis­tuu ja yliopis­tois­sa kuohuu. 

    Paten­teista puhu­mat­takaan. Jo sil­loin kun itse olin tutk­i­jainsinöörinä patent­tivi­ras­tossa, patentin sai­vat käytän­nössä kaik­ki, jot­ka pystyivät muo­toile­maan keksin­nön määrit­televät vaa­timuk­sen­sa sel­l­aisik­si, ettei niitä voitu väit­tää ennestään tun­ne­tuik­si. Keksin­nöl­lisyy­destä ei niinkään ollut väliä. Tuskin tämä asia on muut­tunut, mut­ta paten­toimisen ala on jatku­vasti laa­jen­tunut, vaik­ka kaiken jär­jen mukaan paten­tit hait­taa­vat ihmis­ten hyv­in­voin­tia enem­män kuin edistävät.

    Eikä tässä vält­tämät­tä kaik­ki. Osmon esimerk­ki on oikein hyvä: ”Saman­laista haaskaus­ta olisi, jos sil­lal­la käve­ly mak­saisi ja köy­hät jou­tu­isi­vat kiertämään pitkän, turhan kier­roksen, vaik­ka sil­ta ei jalan alla kuluisi.”

    Jos pide­tään oikeana sitä peri­aatet­ta, että jonkun asian arvoa mitataan sil­lä, kuin­ka moni siitä hyö­tyy, mikään maail­man mahti ei estä sitä, että mei­hin jokaiseen on koh­ta asetet­tu siru, joka ilmoit­taa, minkä sil­lan yli kukin on kulkenut ja suorit­taa tästä kor­vauk­sen sil­lan oikeu­de­n­o­mis­ta­jille. Suurin osa varoista keräy­tyy tietysti sil­lan omis­ta­jille mak­suna siitä riskistä, jon­ka he otta­vat, jos sil­lan yli ei kul­je­takaan. Toisek­si suurim­man osan ottaa yhteiskun­ta pitääk­seen yllä valvon­ta­jär­jestelmää, jol­la pyritään min­i­moimaan siru­jen, tun­nis­tus­lait­tei­den jne. väärinkäytök­set. Pieni osa kasautu­vista varoista annetaan sil­to­jen suun­nit­telijoille ja sil­to­jen varsi­naiset rak­en­ta­jat joutu­vat tyy­tymään ker­ta­palkkaan, niin kuin nytkin. Ja kuilu rikkaiden ja köy­hien välil­lä vain kas­vaa ja yhteiskun­nalli­nen kon­trol­li lisään­tyy, vaik­ka kaiken jär­jen mukaan molem­mat ovat huono asia.

    Jos ei halua, että maail­ma kehit­tyy edel­lä mainit­tuun suun­taan, ei ole muu­ta ratkaisua kuin tode­ta, että arvon sit­o­mi­nen käyt­täjämäärään on väärin. Ker­ta­suori­tus on oikein. Ei näil­lä peri­aat­teil­la mitään välimuo­toa ole.

    Vastaa

46. Hyvä Mat­ti H. Voisitko vähän valaista, miten tämä sin­un ker­ta­suori­tus­malli oikein toimii? Ehkä min­ul­ta on jäänyt jotain ymmärtämät­tä. Kuka oikein ostaisi kir­jan vaikka­pa kymp­pi­ton­nil­la? Voisiko ideaasi soveltaa äänit­teisi­in? Tarkoit­taisiko se sitä, että mielestäsi ilman muu­ta löy­ty­isi taho, joka olisi yksin valmis osta­maan vaikka­pa Nightwishin äänit­teen 200k€:lla? Entäpä, mis­tä tähän mallin mukaiseen liike­toim­intaan saataisi­in tarvit­ta­va pääoma? 

    “Jos pide­tään oikeana sitä peri­aatet­ta, että jonkun asian arvoa mitataan sil­lä, kuin­ka moni siitä hyö­tyy, mikään maail­man mahti ei estä sitä, että mei­hin jokaiseen on koh­ta asetet­tu siru.….”

    Demokra­ti­as­sa toim­i­taan varsin usein näin. Sil­lan tai leikkipuis­ton rak­en­tamisen tai rak­en­ta­mat­ta jätämisen voi perustel­la juuri hyö­tyjien määräl­lä. Heh. 

    Sil­taes­imerk­istäsi ymmär­rän, että kan­natat kult­turi­palvelu­jen sosial­isoimista. Vai tarkoi­tatko sitä, että jokun yhden käveli­jän pitäisi ensin mak­saa ker­tako­r­vauk­se­na sil­lan valmis­tusku­lut rak­en­ta­jalle, ennen kuin muut voisi­vat sil­lal­la kävel­lä? Sirut sik­seen ja ker­ropa selkeästi meille, miten se sil­lan rak­en­t­a­mi­nen pitäisi sit­ten muuten kus­tan­taa? Käyt­tö­mak­sut vai verovaroin kus­tan­net­tu rakentaminen?

    Vastaa

    1. En tätä Mat­ti H:n ehdo­tus­ta kom­men­toin­ut Kuvale­hden kolum­nis­sa, kos­ka sen selit­tämiseen ja kumoamiseen olisi men­nyt paljon tilaa, joka olisi edel­lyt­tänyt vas­taa­van tek­simäärän pudot­tamiseen toisaal­ta pois.
       Sil­lan osalta aja­tus ymmärtääk­seni kul­kee niin, että kerätään kole­htia halukkail­ta sil­lan rak­en­tamiseen,. Sil­ta raken­netaan vain, jos rahaa tulaa tarpeek­si, mut­ta sen jäl­keen kaik­ki saa­vat sil­taa käyt­tää, vaik­ka eivät olisi makaneetkaan.

       Tässä on se vika, että jonkin teok­sen tuot­ta­mas­ta hyödys­tä saadaan kerä­tyk­sen tuot­teen rahoit­tamisek­si vain pieni mur­to-osa, jol­loin suuri osa nykyis­es­tä tuotan­nos­ta jäisi toteu­tu­mat­ta, siul­lä ei se musi­ikin tekem­i­nen tai kir­jo­jen kir­joit­ta­mi­nen nytkään niin tuot­tavaa ole. Vapaa­matkus­ta­jan ongel­ma on ilmeinen niin musi­ikin kuin sen sil­lankin kohdalla.
       Jos minä menen osta­maan sat­un­naisen espan­jalaisen laatukir­jan Aka­teemis­es­ta, tässä mallis­sa en pysty­isi kon­tribuoimaan mitenkään kyseisen kir­jan kustantamiseen.
       Tähän on vas­tat­tu, että maail­mas­sa kir­joite­taan muutenkin liikaa kirjoja.
       Transak­tiokus­tan­nuk­set oli­si­vat myös melkoiset, jos ryhdygtään keräämään kole­htia kym­me­nien miljoonien euro­jen pro­jek­tin kus­tan­ta­miseen. Suomes­sa julka­istaan viikos­sa joitakin kym­meniä kirjoja.

       Vastaa

47. Ker­tako­r­vaus artis­teille olisi var­masti oikein mainio tapa toimia jos kor­vaus olisi riit­tävän suuri mah­dol­lis­taak­seen ammatil­lisen taiteel­lisen toimin­nan ja kohdis­tu­isi oikein, siis niille tek­i­jöille, joiden teok­sia eri ihmiset halu­a­vat “kulut­taa”.

    Jo kor­vausten taso on jonk­in­moinen ongel­ma. Vuon­na 2001 teh­dyn tutkimuk­sen mukaan “sisältö­te­ol­lisu­u­den” yhteen­las­ket­tu liike­vai­h­to sil­loises­sa rahas­sa oli n. 40 mil­jar­dia markkaa eli nykyra­has­sa n. 7,5 mil­jar­dia euroa. Kyse on aika huo­mat­tavas­ta summasta.

    Mut­ta isom­pi kysymys on se, miten ihmeessä kohdis­tet­taisi­in ker­tako­r­vauk­set oikeisi­in teok­si­in? Tek­i­sivätkö tek­i­jät teok­set ensin ja val­tio sit­ten lunas­taisi men­estyneet ja/tai taiteel­lisil­ta arvoil­taan korkeata­soisik­si arvioidut teok­set, vai tilaisiko val­tio taiteil­i­joil­ta ne? Jos ensin­mainit­tua, miten men­estys­tä mitat­taisi­in ja miten estet­täisi­in mittarei­den manip­u­loin­ti? Tai miten jälkim­mäisessä tapauk­ses­sa huole­hdit­taisi­in siitä, että toisaal­ta tilauk­sista päät­tävil­lä tahoil­la olisi riitävän monipuo­li­nen ja laa­ja ken­tän tun­te­mus, toisaal­ta siitä ettei tut­tavia suosit­taisi (kun piir­it kuitenkin ovat pienet)? 

    En pidä sinän­sä ollenkaan huonona aja­tus­ta että yhteiskun­ta lunas­taisi teok­sia vapaaseen käyt­töön, mut­ta näk­isin, että sen rooli olisi lähin­nä tek­i­jänoikeu­den suo­jaa­maa kau­pal­lista käyt­töä täy­den­tävä, ei sitä kor­vaa­va. Kuvataiteessa­han museoiden suorit­ta­mat taide­hank­in­nat edus­ta­vat tätä mallia, mut­ta niiden lisäk­si tek­i­jöil­lä on mah­dol­lisu­us myy­dä teok­si­aan yksi­ty­isille ihmisille, yri­tyk­sille jne. Jo nyky­istä taitei­den apu­ra­ha­jär­jestelmää seu­raa­mal­la käy ilmi, että komiteatyönä tapah­tu­va resurssien kohden­t­a­mi­nen on kult­tuuri­alal­la ongel­mallista, ja siinä sen­tään kyse on vain täy­den­tävästä tulo­muo­dos­ta. Jos taiteil­i­joiden toimeen­tu­lo olisi täysin komi­teoiden viisauden varas­sa, pitäisin varsinkin uusien ja mar­gin­aal­is­ten taideilmiöi­den syn­ty- ja elin­mah­dol­lisuuk­sia aika heikkoina.

    Vastaa

48. Mut­ta jos kehit­telee vielä tuo­ta aja­tus­ta yhteiskun­nan kor­vauk­ses­ta suosi­tu­im­mille tek­i­jöille täy­den­tävänä, mut­ta ei tek­i­jänoikeuk­sia kokon­aan kor­vaa­vana tulo­muo­tona, nykyte­knolo­gia tar­joaa ainakin joidenkin kult­tuuri­la­jien kohdal­la ihan kiin­nos­tavia mah­dol­lisuuk­sia sen toteuttamiseen.

    Esimerkik­si: File­shar­ing- ja muiden saman­ta­pais­ten palvelu­iden ylläpitäjien olisi mah­dol­lista hakea palvelulleen ser­ti­fioin­tia, jos­sa jär­jestelmä audi­toitaisi­in sen varmis­tamisek­si, että latausvolyymien ym. sta­tis­ti­ikko­jen väären­tämi­nen ei onnis­tu­isi ainakaan kovin helpoin kon­stein. Tämän jäl­keen palvelun ylläpi­to sitou­tu­isi siihen, että he jaka­vat vain mate­ri­aalia, johon heil­lä on tek­i­jänoikeu­den omis­ta­jien lupa. Yhteiskun­ta sit­ten mak­saisi tietyn kor­vauk­sen niille tek­i­jänoikeuk­sien halti­joille jot­ka mate­ri­aali­aan ovat palvelu­un luovut­ta­neet, lataus­määrien suh­teessa. Palvelun ylläpitäjien olisi sit­ten kerät­tävä tulon­sa main­ok­sista, tilaus­mak­su­ista, rev­enue sharing­inä tek­i­jänoikeu­den halti­joil­ta tms. tms., joka tapauk­ses­sa jätt­täisin tämän tek­i­jöi­den ja palvelun­tar­joa­jien keskinäisek­si asi­ak­si johon yhteiskun­ta ei sen enem­pää puuttuisi.

    Tämä olisi mah­dol­lis­taa toteut­taa jo nykyisen lain­säädän­nön ja tekni­ikan puit­teis­sa, kun­han vain rahoi­tus­po­h­ja olisi olemassa.

    Vastaa

49. spot­tu kirjoitti:
    “Jos lataan koneel­leni vem­peleen jon­ka ain­oa tarkoi­tus on välit­tää aineis­toa jon­ka tar­joami­nen ja lataami­nen on tek­i­jänoikeuslais­sa eksplisi­it­tis­es­ti kielletty,”…

    Vem­peleen ain­oa tarkoi­tus ei koskaan ole kiel­letyn aineis­ton lataami­nen. Niis­sä on tar­jol­la myös lail­lista aineis­toa, esimerkik­si Lin­ux-asen­nuslevyjä, ja tek­i­jöi­den tarkoituk­sel­la ver­taisverkko­jen kaut­ta levit­tämiä kir­jo­ja ja elokuvia.

    …“on luon­te­vaa vaa­tia että olen valmis oikeudel­lis­es­ti puo­lus­ta­maan koneeni käyt­töä tuo­hon tarkoitukseen.”

    Mut­ta mitä halu­at tehtäväk­si tilanteessa, jos­sa vaik­ka viis­inu­meroinen määrä suo­ma­laisia on jo tuol­laisen kiel­letyn vem­peleen — sin­un vasta­lau­seitasi kuun­telemat­ta — koneelleen asen­tanut? Viedäänkö sato­ja tuhan­sia kansalaisia oikeu­teen? Vai tuomi­taanko vain muu­ta­ma sat­un­nais­es­ti valit­tu, esimerkik­si ja pelotteeksi?

    Vastaa

50. “Vem­peleen ain­oa tarkoi­tus ei koskaan ole kiel­letyn aineis­ton lataami­nen. Niis­sä on tar­jol­la myös lail­lista aineis­toa, esimerkik­si Lin­ux-asen­nuslevyjä, ja tek­i­jöi­den tarkoituk­sel­la ver­taisverkko­jen kaut­ta levit­tämiä kir­jo­ja ja elokuvia.”

    Kyl­lä ainakin itse löy­dän dis­tribuu­tioni ihan avoimista track­ereista ja taval­lisi­na tor­renteina ilman että niitä täy­tyy oneswarmin kaltais­ten F2F-polku­jen kaut­ta pyöräyt­tää. Kaik­ki aineis­to­han on lail­lista kunnes toisin todis­te­taan, ja kun on toisin todis­tet­tu, kat­so­taan vas­tuukysymyk­set. P2P-verkko­jen osalta asia on aikalail­la auki, ilmeis­es­ti moni halu­aisi tässä suh­teessa tul­la rin­naste­tuk­si tele­op­er­aat­tori­in (ei vas­tu­u­ta välite­tys­tä liiken­teestä) kuitenkin ilman mui­ta oper­aat­tori­toim­intaan liit­tyviä vastuita. 

    “Viedäänkö sato­ja tuhan­sia kansalaisia oikeu­teen? Vai tuomi­taanko vain muu­ta­ma sat­un­nais­es­ti valit­tu, esimerkik­si ja pelotteeksi?”

    Tämä argu­ment­ti esitetään yhä uud­estaan eri muodois­saan jos oikeudelli­nen prob­lemati­ik­ka jol­lain taval­la sivuaa infor­maa­tiote­knolo­giaa, aivan kuin asetel­ma olisi jotenkin uusi ja teknolo­giaspe­si­fi. Oikeuslaitos osaa kyl­lä käsitel­lä suuria luku­ja kus­tan­nuste­hokkaasti ennakko­ta­pausten kautta.

    Mitä analo­gioi­hin tulee, täl­lä pal­stal­la jonkin aikaa sit­ten käsitelti­in yksi­tyisen pysäköin­nin­valvon­nan prob­lemati­ikkaa. Esit­tämäl­läsi logi­ikalla voidaan kyseenalais­taa onko pysäköin­tion­gel­ma ylipäätään ratkaistavis­sa kun luvat­tomas­ta pysäköin­nistä on tul­lut kansan­hu­vi, ja valvon­nan resurssit ovat rikko­muk­si­in näh­den riit­tämät­tömät. Käytän­nössä tehdään lain­muu­tos jos siihen löy­tyy poli­it­ti­nen tah­toti­la ja ongel­ma poistuu.

    Vastaa

51. Tom­mi Vainikainen kirjoitti:
    Hyvä Mat­ti H. Voisitko vähän valaista, miten tämä sin­un ker­ta­suori­tus­malli oikein toimii? Ehkä min­ul­ta on jäänyt jotain ymmärtämät­tä. Kuka oikein ostaisi kir­jan vaikka­pa kymp­pi­ton­nil­la? Voisiko ideaasi soveltaa äänitteisiin? 

    Sin­ul­ta on jäänyt luke­mat­ta ehdo­tuk­seni 10.8.2009 kel­lo 21:41 aiheeseen Tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jat tarken­takoot. Siinä esitän yhden tavan, jol­la niin kir­jail­i­jat kuin muusikotkin saa­vat sen palkan työstään, jon­ka ihmiset ovat siitä valmi­it maksamaan.

    ker­ropa selkeästi meille, miten se sil­lan rak­en­t­a­mi­nen pitäisi sit­ten muuten kus­tan­taa? Käyt­tö­mak­sut vai verovaroin kus­tan­net­tu rakentaminen?

    Vas­taus on verovaroin, kos­ka yhteiskun­ta on tähän sopi­va ker­ta­suorituk­sen mak­sa­ja. Ei sil­lä ole merk­i­tys­tä, mikä on se yhteisö tai joukko, joka mak­sun suorit­taa, olen­naista on se, että kun kohde on kuluma­ton ja ehtymätön, se on kau­pat­ta­va ker­ta­suorituk­sel­la eikä käyt­tö­mak­suil­la, jos halu­taan että talous kehit­tyy vakaasti eivätkä tulo­erot kas­va haitallisen suuriksi.

    Juu­so Kopo­nen kysyi:
    Mut­ta isom­pi kysymys on se, miten ihmeessä kohdis­tet­taisi­in ker­tako­r­vauk­set oikeisi­in teok­si­in? Tek­i­sivätkö tek­i­jät teok­set ensin ja val­tio sit­ten lunas­taisi men­estyneet ja/tai taiteel­lisil­ta arvoil­taan korkeata­soisik­si arvioidut teok­set, vai tilaisiko val­tio taiteil­i­joil­ta ne?

    Ker­ral­la osto olisi mielestäni hyvä tehdä niin kuin edel­lä maini­tus­sa kir­joituk­ses­sani olen esit­tänyt. Osta­jana voi sil­loin olla mikä tahansa yhteisöistä tai yksi­ty­i­sistä koos­t­u­va joukko, joka kokee kohteen ostamisen arvoiseksi.

    Osmo kir­joit­ti:
    Tässä on se vika, että jonkin teok­sen tuot­ta­mas­ta hyödys­tä saadaan kerä­tyk­si tuot­teen rahoit­tamisek­si vain pieni mur­to-osa, jol­loin suuri osa nykyis­es­tä tuotan­nos­ta jäisi toteu­tu­mat­ta, sil­lä ei se musi­ikin tekem­i­nen tai kir­jo­jen kir­joit­ta­mi­nen nytkään niin tuot­tavaa ole.

    Keskustelun eten­e­misen kannal­ta on turhaut­tavaa huo­ma­ta, että kri­ti­soit ratkaisuani nojat­en juuri siihen peri­aat­teeseen, jon­ka kuvit­telin osoit­ta­neeni vaiku­tuk­sil­taan haitallisek­si. Eikö täl­laises­sa tilanteessa sin­un tulisi perustel­la otta­maasi kan­taa ja selit­tää, mis­tä syys­tä teok­sen tuot­ta­maa yhteiskun­nal­lista hyö­tyä eli kir­jail­i­jan saa­maa oikeu­den­mukaista kor­vaus­ta on edullista mita­ta kir­jan osta­jien lukumäärästä suo­raan johtu­val­la tek­i­jäl­lä. Se, että suuri osa nykyis­es­tä tuotan­nos­ta jäisi toteu­tu­mat­ta ellei täl­laista palk­it­semis­pe­rustet­ta nou­datet­taisi, ei todel­lakaan ole täl­lainen syy, sil­lä ei kir­jo­jen määrä sinän­sä mikään tavoite voi olla. Kai laatu sen­tään on nimeno­maan kir­joista puheen ollen tärkeämpi tekijä. 

    Mitä kir­jo­jen laatu­un tulee, niin näyt­täisi siltä, että yhteiskun­nal­lis­es­ti arvokas kir­jal­lisu­us, mm. paras tietokir­jal­lisu­us, ei yleen­sä (pakol­liset oppikir­jat pois lukien) saavu­ta sel­l­aisia luk­i­jamääriä kuin viihdekir­jal­lisu­us (aikuisvi­ihde mukaan lukien). Se tarkoit­taa sitä, että viihdet­tä pide­tään yhteiskun­nan toimes­ta arvokkaam­pana asiana kuin tietoa ja viihdekir­jail­i­joi­ta palk­i­taan avokä­tisem­min kuin tietokir­jail­i­joi­ta. Ja kuilu vain kas­vaa. Tähänkö tek­i­jänoikeuk­sia tarvi­taan? Ehkä ei, mut­ta siihen niitä käytetään. 

    Kyse on siitä, että tek­i­jänoikeustalous määräpe­rustei­sine mak­suineen johtaa tuot­ta­jan yli­jäämään ja ker­ta­mak­su­talous johtaa kulut­ta­jan yli­jäämään. Tuot­ta­jan yli­jäämä johtaa puolestaan tuotan­non keinotekoiseen kas­vat­tamiseen ja yhteiskun­nan eriy­tymiseen rikkaisi­in tuot­ta­ji­in ja köy­hi­in tuot­ta­mat­tomi­in. Kulut­ta­jan yli­jäämä johtaa vaa­ti­mat­tomam­paan tuotan­toon mut­ta stabi­ilimpaan talouteen.

    Ymmärtäisin kan­tasi, jos olisit kokoomus­ta kan­nat­ta­va viihdekir­jail­i­ja, mut­ta vihre­itä arvo­ja puo­lus­tavalle tietokir­jail­i­jalle kan­tasi ei ole luonteva.

    Vastaa

52. Ker­ral­la osto olisi mielestäni hyvä tehdä niin kuin edel­lä maini­tus­sa kir­joituk­ses­sani olen esit­tänyt. Osta­jana voi sil­loin olla mikä tahansa yhteisöistä tai yksi­ty­i­sistä koos­t­u­va joukko, joka kokee kohteen ostamisen arvoiseksi.

    Eli siis, taiteil­i­jat ker­to­vat että min­ul­la olisi tääl­lä täl­lainen ja täl­lainen teos, löy­tyykö tarpeek­si halukkai­ta osta­jia lunas­ta­maan se tähän hin­taan? Ts. myy­dään sika säkissä ja hyödyt saa­vat mak­sajien lisäk­si kaik­ki muutkin. Epäilen­pä, että kaup­po­ja syn­ty­isi kovin paljoa.

    Vastaa

53. Eli siis, taiteil­i­jat ker­to­vat että min­ul­la olisi tääl­lä täl­lainen ja täl­lainen teos, löy­tyykö tarpeek­si halukkai­ta osta­jia lunas­ta­maan se tähän hin­taan? Ts. myy­dään sika säkissä ja hyödyt saa­vat mak­sajien lisäk­si kaik­ki muutkin. Epäilen­pä, että kaup­po­ja syn­ty­isi kovin paljoa.

    Mis­tä täl­lainen epäilys? Täy­tyy ottaa huomioon, että jos kir­jan tai äänit­teen tek­i­jä saa nyky­isin vaikka­pa kymme­nen pros­ent­tia teok­sen myyn­ti­hin­nas­ta, niin esit­tämässäni tapauk­ses­sa hän saisi sen kymme­ne­sos­al­la nykyis­es­tä hin­nas­ta. Ei huono tarjous.

    Toisek­si, jo nyt jonkun on ostet­ta­va ”sika säkissä”, sil­lä eivät kus­tan­ta­jat etukä­teen tiedä, mitkä teok­set myyvät ja mitkä eivät. Tämän riskin he hin­noit­tel­e­vat tuot­teisi­in­sa ja teosten hin­ta nousee. Lisäk­si useim­mat osta­vat jo nyt kir­jan ja jotkut jopa äänit­teen luke­mat­ta tai kuulemat­ta sitä etukä­teen. Eikä kulut­ta­jien tarvitse esit­tämässänikään tapauk­ses­sa olla täysin pimen­nos­sa. Tek­i­jä voi antaa teok­ses­taan mieleisen­sä näyt­teen, jon­ka perus­teel­la osta­ja voi arvioi­da tuot­teen. Lisäk­si osta­jal­la on mah­dol­lisu­us tutus­tua vapaasti tek­i­jän jo julka­istu­un tuotan­toon ja sen perus­teel­la tehdä ratkaisunsa.

    Mitä tulee siihen ”ostamisen esteeseen”, että jos kaup­pa syn­tyy, muut saa­vat teok­sen ilmaisek­si, niin sitä en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Yleen­sähän ihmisil­lä on voimakas tarve jakaa yhteinen koke­mus muiden kanssa eikä suinkaan estää mui­ta tästä koke­muk­ses­ta. Jos joku on lukenut hyvän kir­jan, hän halu­aisi, että muutkin luk­i­si­vat, vaik­ka ilmaisek­si. Ihmiset jopa osta­vat toisilleen lah­jak­si kir­jo­ja ja äänitteitä.

    Ihmisil­lä on myös tarve kuu­lua ”oikein valin­nei­den” joukkoon. Esit­tämässäni ratkais­us­sa tätä voidaan hyö­dyn­tää. Osta­ja voi halutes­saan lait­taa nimen­sä osta­jien joukkoon ja näin saa­da sta­tus­ta sen joukon jäse­nenä, jot­ka ovat mui­ta parem­min ymmärtäneet arvostaa kyseistä taiteil­i­jaa tai teosta.

    Käytän­nössä kaup­pa­paik­ka olisi saman­lainen kuin Ama­zon, vain sil­lä erol­la, että ”lai­ta ostoko­ri­in” kor­vau­tu­isi ”ostan teok­sen x:llä (vapaaval­in­taisel­la) rahamääräl­lä”. Sen lisäk­si esitet­täisi­in ”lataus­palk­ki”, joka etenisi mak­su­jen mukana ja täyt­ty­isi kun saavute­taan tek­i­jän ilmoit­ta­ma sum­ma. On huo­mat­ta­va, että Ama­zonkin myy kir­jo­ja ennen ilmestymistään ja eri muodois­sa, pokkareina, kovakan­tisi­na, äänit­teinä ja Kin­dle-tek­steinä. Esit­tämässäni tapauk­ses­sa tämä jälk­i­jalostus tapah­tu­isi vain vapail­la markki­noil­la. Pelkkä tek­sti vapau­tu­isi kaikille samanaikaises­ti hyö­dyn­net­täväk­si ja mikä tahansa jatko­jalosta­ja voisi kil­pail­la tuotteillaan. 

    Kun ottaa lisäk­si huomioon ehdo­tuk­seni yhteiskun­nal­liset omi­naisu­udet, en oikein ymmär­rä, mitä vikaa siinä on. Ehkäpä kyse on asi­as­ta, jon­ka jo John Stu­art Mill aikoinaan puki sanoik­si: ”uudet totu­udet ovat saat­ta­neet ennen aikaan olla toiv­ot­tavia, mut­ta että meil­lä on nyt jo niitä kylläksemme”.

    Vastaa

54. Nyky­isin ostaes­saan kir­jan, levyn tai eloku­valipun on kuitenkin voin­ut tutus­tua muiden, teok­seen jo tutus­tunei­den arvioi­hin siitä. Ja aika har­va ostaa levyjä kokon­aan etukä­teen kuun­telemat­ta, tietysti koko levyä ei tarvitse kuun­nel­la, mut­ta joitain pätk­iä sieltä täältä nyt vähintään. 

    Ei ongel­ma vapaa­matkus­tamises­sa ole niinkään siinä, että asia mak­sajia hait­taisi, vaan siinä, että aika har­va viit­sii ryhtyä mak­sa­jak­si jos tietää että saa hyödyt ilman mitään omaa panos­ta. Jos vaik­ka 10 000 ihmisen mak­suil­la teos lunaste­taan vapaak­si, yhden ihmisen mak­su nopeut­taa sen jakelu­un saamista vain 0,01 % joten ratio­naalis­es­ti ajatellen kenenkään ei kan­na­ta omia raho­jaan kiin­ni lait­taa vaan odot­taa, että joku muu niin tekee. En sano, että ihmiset toimi­vat aina itsekkään ratio­naalis­es­ti, mut­ta toisaal­ta jos ihmiset oli­si­vat täysin altru­is­te­jä, ei meil­lä olisi mitään tuolon­jakoon­gel­maa muutenkaan kun kaik­ki huole­hti­si­vat toi­sis­ten­sa hyvinvoinnista.

    Kun ottaa lisäk­si huomioon ehdo­tuk­seni yhteiskun­nal­liset omi­naisu­udet, en oikein ymmär­rä, mitä vikaa siinä on.

    Siinä, että täl­lainen mah­dol­lisu­us tar­jo­taan, ei ole mitään vikaa. Siinä että se pakote­taan (de fac­to) ain­oak­si taiteen rahoit­tam­sien vai­h­toe­hdok­si, on. Jos tämä jär­jeste­ly on niin eri­no­mainen, niin mikä estää toteut­ta­mas­ta sitä nykyisen tek­i­jänoikeuslain puit­teis­sa, vapaa­hetois­es­ti? Mik­si taiteil­i­jat, jot­ka eivät halua toimia näin, pitäisi siihen pakot­taa pois­ta­mal­ta heiltä lailli­nen oikeus suo­ja­ta teok­sen­sa toisin?

    Vastaa

55. Ei ongel­ma vapaa­matkus­tamises­sa ole niinkään siinä, että asia mak­sajia hait­taisi, vaan siinä, että aika har­va viit­sii ryhtyä mak­sa­jak­si jos tietää että saa hyödyt ilman mitään omaa panos­ta. Jos vaik­ka 10 000 ihmisen mak­suil­la teos lunaste­taan vapaak­si, yhden ihmisen mak­su nopeut­taa sen jakelu­un saamista vain 0,01 % joten ratio­naalis­es­ti ajatellen kenenkään ei kan­na­ta omia raho­jaan kiin­ni lait­taa vaan odot­taa, että joku muu niin tekee. 

    Ensin­näkin, kuten jo olen toden­nut, kukin yksilö tai ryh­mä voi mak­saa teok­ses­ta aivan sen mukaan, kuin­ka paljon halu­aa vaikut­taa teok­sen julkaisemiseen, vaik­ka kaik­ki heti min­ulle nyt, kuitenkin sil­lä erol­la las­ten kiukut­telu­un näh­den, että siitä joutuu mak­samaan. Toisek­si, ei voi­da etukä­teen tietää, miten ihmiset tuli­si­vat toim­i­maan, jos tätä menetelmää nou­datet­taisi­in. Ihmisethän ovat täl­lai­sis­sa asiois­sa vii­sai­ta ole­mal­la vielä ”epära­tionaalisem­pia” kuin ole­tat. Käy­dään­hän sitä äänestämässäkin, vaik­ka kaik­ki tietävät, ettei yhdel­lä äänel­lä ole mitään merkitystä.

    Siinä, että täl­lainen mah­dol­lisu­us tar­jo­taan, ei ole mitään vikaa. Siinä että se pakote­taan (de fac­to) ain­oak­si taiteen rahoit­tamisen vai­h­toe­hdok­si, on. Jos tämä jär­jeste­ly on niin eri­no­mainen, niin mikä estää toteut­ta­mas­ta sitä nykyisen tek­i­jänoikeuslain puit­teis­sa, vapaaehtoisesti? 

    Eihän kyse ole minkään­lais­es­ta pakot­tamis­es­ta. Halusin vain osoit­taa, että on ainakin yksi help­po tapa, jol­la kir­jail­i­joiden ym. on mah­dol­lista saa­da työstään ansait­se­mansa kor­vaus ilman tek­i­jänoikeuk­sia. Var­maan niitä on muitakin. Pakkokeino­jen käyt­töhän liit­tyy tek­i­jänoikeusjär­jestelmään ja sen ylläpitämiseen. 

    Mik­si sit­ten tätä jär­jestelmää ei nou­datet­taisi tek­i­jänoikeuslakien puit­teis­sa? Sik­si, ettei markki­nae­hdoin toim­imi­nen ole kan­nat­tavaa taloudessa, jos­sa on mah­dol­lisu­us yksi­noikeuk­si­inkin, monopolei­hin. Vähän niin kuin jos jos­sakin maas­sa on kor­rup­tio sään­tönä, elämä käy vaikeak­si, ellei itsekin ole mukana sys­tee­mis­sä. Tutkimuk­sen mukaan kor­rup­tio on sil­loin kan­nat­tavaa ja siis hyvä asia, kos­ka ne kansalaiset men­estyvät, jot­ka kor­rup­toi­vat. Miten he saisi­vat toimeen­tu­lon­sa, jos kor­rup­tios­ta luovuttaisiin?

    Vastaa

56. Toisek­si, ei voi­da etukä­teen tietää, miten ihmiset tuli­si­vat toim­i­maan, jos tätä menetelmää noudatettaisiin.

    Ei tule­vaisu­ud­es­ta voi­da tietenkään tietää var­muudel­la mitään, mut­ta jotain osvi­it­taa voinee kuitenkin ottaa ihmis­ten kulu­tuskäyt­täy­tymis­es­tä nyky­isin. Meil­lä on paljon esimerkke­jä siitä miten nyky­malli toimii (ja miten se ei toi­mi), mut­ta käytän­nön esimerk­it kuvaa­masi kaltais­es­ta toimin­nas­ta puut­tuvat läh­es kokon­aan. (Muu­tamia onnis­tunei­ta kokeilu­ja on käsit­tääk­seni gen­rekir­jal­lisu­u­den puolel­la tehty, mut­ta siitä on paha yleistää toimivu­ud­es­ta kult­tuurin rahoituk­ses­sa laa­jem­min. Epäon­nis­tu­misi­akin on, tähän osas­toon­han menee vaikka­pa Harlin/Selinin yri­tys rahoit­taa Man­ner­heim-spek­taakke­lin­sa myymäl­lä “ennakkolip­pu­ja”, mut­ta eipä ole rahoi­tus vieläkään kasas­sa.) Mielestäni esit­tämäsi malli on täysin utopisti­nen, mut­ta tule­vaisu­us voi toki osoit­taa min­ut vääräksi.

    Mik­si sit­ten tätä jär­jestelmää ei nou­datet­taisi tek­i­jänoikeuslakien puit­teis­sa? Sik­si, ettei markki­nae­hdoin toim­imi­nen ole kan­nat­tavaa taloudessa, jos­sa on mah­dol­lisu­us yksi­noikeuk­si­inkin, monopoleihin.

    Vähän erikoinen tulk­in­ta. Saman­lainen monop­o­li on esimerkik­si teol­lisu­usyri­tyk­sel­lä omi­in tuot­teisi­in­sa: kukaan ei saa men­nä hake­maan omin lupinen­sa tavaraa hei­dän varas­tostaan vaik­ka mak­saisikin siihen uhrat­tu­jen raa­ka-ainei­den, ehkä jopa valmis­tuk­seen men­neen työnkin hin­nan. Yri­tys myy tuot­teitaan kenelle halu­aa mihin hin­taan haluaa.

    Miten on enem­män markki­nae­htoista, että taiteil­i­ja pant­taa ensim­mäistä kap­palet­ta kunnes on tarpeek­si rahaa kasas­sa, kuin että jokaisel­la myy­dyl­lä teoskap­paleel­la on yksilölli­nen hinta?

    Vastaa

57. Miten on enem­män markki­nae­htoista, että taiteil­i­ja pant­taa ensim­mäistä kap­palet­ta kunnes on tarpeek­si rahaa kasas­sa, kuin että jokaisel­la myy­dyl­lä teoskap­paleel­la on yksilölli­nen hinta? 

    Yksilölli­nen hin­ta sopii fyy­siseen tuot­teeseen, saap­paaseen, kir­jaan tai äänilevyyn. Sel­l­aisen kaup­pa ei vaa­di muu­ta kuin sen, että myyjä sanoo hin­nan ja osta­ja mak­saa. Val­tio­val­taa tarvi­taan vain valvo­maan, että tämä toteu­tuu ilman väärinkäytök­siä. Se on markkinaehtoista. 

    Täl­lainen menet­te­ly ei kuitenkaan hin­noit­tele erik­seen sitä infor­maa­tio­ta, jota fyy­siseen kap­paleeseen liit­tyy, tietoa siitä, miten saa­pas on tehty, mitä kir­jas­sa lukee ja mitä musi­ikkia kuu­luu. Syykin on ilmeinen. Jokainen saap­paan osta­ja voi saap­paas­ta nähdä suurin piirtein miten se on tehty ja kuin­ka hyvä se on ja voi tätä tietoa hyö­dyn­tää ja levit­tää myös muille, niillekin, jot­ka eivät ole omaa saa­pas­ta osta­neet. Kun saa­pas on ker­ran markki­nae­htois­es­ti myy­ty, sen sisältämä infor­maa­tio on kaikille vapaa­ta. Sama pätee peri­aat­teessa kir­jaan ja äänilevyyn.

    Täl­lainen kau­pankäyn­ti ei ole kuitenkaan riit­tänyt palk­it­se­maan uuden ja yhteiskun­taa kehit­tävän tiedon tuot­ta­jia. Sik­si on ollut tarpeen luo­da jär­jestelmä, jol­la infor­maa­tion tek­i­jä voi saa­da palkan työstään. Val­tio­val­ta on säätänyt tek­i­jälle määräaikaisen yksi­noikeu­den infor­maa­tion­sa taloudel­liseen hyö­dyn­tämiseen, mihin oikeu­teen kuu­luu myös oikeus myy­dä kyseinen yksi­noikeus. Saap­pai­ta koskeville uusille infor­maa­tioille yksi­noikeus myön­netään patent­teina tai mallisuo­ji­na, kir­jo­jen ja äänit­tei­den infor­maa­ti­olle se myön­netään tek­i­jänoikeuksi­na. Täl­löin tek­i­jä voi lisätä myymän­sä fyy­siseen kap­paleen hin­taan sen sisältämän infor­maa­tion hin­nan, kos­ka muil­la ei ole lupaa sitä taloudel­lis­es­ti hyödyntää.

    Täl­laiset val­tio­val­lan myön­tämät ja valvo­mat yksi­noikeudet eivät kuu­lu markki­na­t­alouteen sen enem­pää kuin muutkaan val­tio­val­lan myön­tämät yksi­noikeudet tai etuoikeudet. Ne vaa­ti­vat eri­laisia rajan­ve­to­ja ja tekni­ikan kehit­tyessä yhä mon­imutkaisem­mak­si käyvää valvon­taa ja sen lisäk­si pakkokeino­ja oikeuk­sien ylläpitämisek­si. Ilman niitä tek­i­jä ei kuitenkaan voi myy­dä infor­maa­tio­taan yksitellen. Siitähän koko tämä vaikeus ja sotku syn­tyy, jota tässäkin blo­gis­sa on mon­en voimin käsitelty.

    Van­hoi­hin aikoi­hin näh­den tietokoneet ja inter­net ovat muut­ta­neet koko asetel­man siinä mielessä, että infor­maa­tio­ta voidaan myy­dä jopa ilman mitään fyy­sistä kap­palet­ta, bit­teinä verkos­sa vaik­ka ympäri maail­man. Tämä on edelleen kär­jistänyt sitä epäko­htaa, joka yksi­noikeuk­si­in aina liit­tyy eli siihen, että ne keskit­tävät var­al­lisu­ut­ta men­estyjille ja siten kas­vat­ta­vat ihmis­ten välisiä toimeentuloeroja.

    Inter­net tar­joaa kuitenkin myös mah­dol­lisu­u­den myy­dä infor­maa­tio­ta samal­la taval­la kuin fyy­sisiä kap­palei­ta, ker­ta­suorituk­se­na ja markki­nae­htois­es­ti. Se tosin edel­lyt­tää jotain sel­l­aista jär­jeste­lyä, jon­ka esitin. Myyjä sanoo hin­nan ja osta­ja­joukko mak­saa tiedon kaikille vapaak­si. Val­tio­val­taa tarvi­taan vain valvo­maan, että tämä toteu­tuu asial­lis­es­ti niin kuin saap­paankin kauppa.

    Vastaa

58. Argu­men­taa­tio alkaa vaar­al­lis­es­ti val­ua kohti lib­er­taris­tista harhaa että kaik­ki val­tion puut­tumi­nen asioi­hin on aina pahas­ta ja että asi­at voidaan hoitaa kokon­aan ilman väki­val­ta­mo­nop­o­lia. Mut­ta ihan yhtä lail­la val­tion väki­val­ta­mo­nop­o­li on sen takeena, että saap­pai­ta ei voi ottaa mak­sut­ta mukaansa kaupasta. 

    Ajatel­laan­pa täl­laista ske­naar­i­o­ta: Kir­jail­i­jal­la on kir­ja valmi­ina tietokoneen kovalevyl­lä. Hän ilmoit­taa julkai­se­vansa sit­ten kun saa kerät­tyä riit­tävän sum­man rahaa. Joku näp­pärä hakkeri käy kuitenkin mur­tau­tu­mas­sa kir­jail­i­jan koneelle ja lait­taa kir­jan jakoon. Onko mielestäsi tämän jäl­keen julka­istu kir­ja kaikkien vapaa­ta riis­taa ja kir­jail­i­jan vain tyy­dyt­tävä kohtaloon­sa? Jos näin, miten tilanne eroaa vaik­ka siitä, että rikol­liset mur­tau­tu­vat kenkäte­htaan varas­toon ja myyvät kengät edelleen kulut­ta­jille? Jos ei, miten tämä eroaa siitä, että kir­jail­i­ja lait­taa teok­sen­sa jakoon siten, että vaatii ettei sitä saa kopi­oi­da vaan jokaisen halukkaan on ostet­ta­va oma kap­pale häneltä? Eli mik­si ensim­mäistä kap­palet­ta saa pan­ta­ta miten halu­aa mut­ta seu­raavia ei?

    Vastaa

59. miten tämä eroaa siitä, että kir­jail­i­ja lait­taa teok­sen­sa jakoon siten, että vaatii ettei sitä saa kopi­oi­da vaan jokaisen halukkaan on ostet­ta­va oma kap­pale häneltä? 

    On tot­ta, että tek­i­jänoikeuk­sia vas­taa­va jär­jeste­ly voidaan toteut­taa myös yksi­ty­isin sopimuksin. Kyse on siitä, mik­si yhteiskun­nan pitäisi pitää täl­laisia sopimuk­sia lail­lisi­na. Eiväthän sel­l­aiset markki­noi­ta säätelevät sopimuk­set, joi­ta pide­tään yhteiskun­nan kannal­ta haitallisi­na, esimerkik­si kartel­lisopimuk­set, ole laillisia.

    Kun itse olen jo esit­tänyt, mitä hait­to­ja tek­i­jänoikeuk­sista yhteiskun­nalle ja maail­many­hteisölle on, niin ehkä olisi jo sin­un vuorosi selit­tää niiden edut. Jos kat­so­taan, että talouden suurimpia ongelmia tänään ovat kas­va­vat tulo­erot, kaiken kau­pal­lis­tu­mi­nen, finanssi­talouden epä­tas­apaino, talouden pakkokasvuisu­us ja luon­non ylikuor­mi­tus, niin miten tek­i­jänoikeustalous aut­taa näi­den ongelmien ratkaisemisessa?

    Vastaa

60. Mat­ti H:“Kyse on siitä, mik­si yhteiskun­nan pitäisi pitää täl­laisia sopimuk­sia laillisina.”

    No yhteiskun­nan pitäisi pitää kaikkia ihmis­ten vapaae­htois­es­ti solmimia sopimuk­sia lail­lisi­na, kos­ka sopimusten solmimi­nen on osa itsemääräämisoikeutta.

    Jos sopimusten rajoit­tamisen val­ta annetaan poli­itikoille ne eivät pysty/halua tun­nistaa tapauk­sia jois­sa sopimuk­sen rajoi­tus lisää hyv­in­voin­tia, vaan he käyt­tävät tätä val­taa aja­maan omia tavoitteitaan.

    Noista luet­telemis­tasi ongelmista tek­i­jänoikeudet eivät var­masti ratkaise mitään.

    Jos taas kat­so­taan, että nykyisen talouden ongel­ma on se, että joka iki­nen ihmi­nen ei saa tyy­dytet­tyä kaikkia mah­dol­lisia toiveitaan markki­noil­la, tek­i­jän oikeudet voivat olla käyt­tökelpoinen väline tyy­dy­tyk­sen lisäämiseen.

    Vastaa

61. Mat­ti H, yrität ohit­taa itse aihet­ta. Tek­i­jänoikeudet eivät vaiku­ta esit­tämi­isi asioi­hin suun­taan tahi toiseen, epämääräistä kohtaa “kaiken kau­pal­lis­tu­mi­nen” mah­dol­lis­es­ti lukuunottamatta.

    Tek­i­jänoikeuk­sista on se hyö­ty, että ne mah­dol­lis­ta­vat tek­i­jöi­den työn ja sitä tuke­van infra­struk­tu­urin rahoit­tamisen ja siten uuden taiteel­lisen ja muun tek­i­jänoikeudel­lisen sisäl­lön syn­tymisen. Jos tämä rahoi­tus saadaan hoidet­tua muul­la taval­la, mikäpä siinä. Mut­ta mielestäni esit­tämäsi kor­vaa­va malli on utopisti­nen enkä usko sen toimi­van tek­i­jänoikeustu­lo­jen korvikkeena.

    Et ole esit­tänyt mitä konkreet­tista hait­taa tek­i­jänoikeuk­sista on. Nähdäk­seni koko tässä säi­keessä käy­ty keskustelu liit­tyy pikem­minkin siihen, että kun ole­mas­saol­e­va tek­i­jänoikeusjär­jestelmä on tekni­ikan ja kult­tuurin muu­tok­sen vuok­si uhat­tuna, mil­lä keinoin saadaan tek­i­jöi­den toim­intaedel­ly­tyk­set tur­vat­tua, ei siitä ovatko tek­i­jänoikeudet an sich hyvä vai huono asia. (Nähdäk­seni useim­mat tek­i­jänoikeuk­sia “vas­tus­ta­vat” keskusteli­jat eivät ole tässä esit­täneet että tek­i­jänoikeudet sinän­sä oli­si­vat haitallisia, vaan lähin­nä niiden valvon­ta­toimet ja näi­den sosi­aaliset vaikutukset.)

    Et muuten vas­tan­nut kysymyk­seeni kir­jail­i­jas­ta ja hakkerista.

    Vastaa

62. On tek­i­jänoikeuk­sista konkreet­tis­takin hait­taa. Jois­sakin tapauk­sis­sa use­am­mal­la tahol­la on asi­aan keskenään ris­tikkäiset tek­i­jänoikeudet. Näis­sä tapauk­sis­sa kukaan tahoista ei pysty julkaise­maan mate­ri­aalia, jos yksi tahoista halu­aa sen estää.

    Esitetään­pä pari esimerkki­ta­paus­ta (jos ette tunne kyseisiä kir­jo­ja ja fir­mo­ja, Wikipedia auttaa):

    1) Roolipeli­har­ras­ta­jille lie­nee tut­tu MERP, joka oli ICE:n Tolkienin perikun­nan lisenssil­lä tekemä roolipeli Tarun sor­musten her­ras­ta ja Hobit­ti ‑kir­jo­jen maailmasta.

    http://en.wikipedia.org/wiki/MERP

    Jo tässä on ensim­mäi­nen ongel­ma. Lisenssi ei antanut lupaa käyt­tää Tolkienin muu­ta tuotan­toa, joten peli­ma­te­ri­aalis­sa on täy­tynyt pitää huol­ta, ettei esimerkik­si Sil­mar­il­lionis­sa tai Kesken­eräis­ten taru­jen kir­jas­sa mainit­tu­ja asioi­ta esi­in­ny peli­ma­te­ri­aaleis­sa. Kos­ka peli­maail­malle (Tolkienin Kes­ki-Maa) on pitänyt kuitenkin kehit­tää his­to­ri­aa, on his­to­ria har­ras­ta­jien harmik­si usein ris­tiri­idas­sa puris­tisen Tolkien-his­to­ri­an kanssa.

    Suurem­pi ongel­ma on se, että erinäi­sistä syistä (joista yksi oli sil­loin kehit­teil­lä ole­va Taru sor­musten her­ras­ta ‑eloku­vasar­ja) Tolkienin perikun­ta irti­sanoi lisenssin 1990-luvun lop­ul­la. Kos­ka elokuville on kaiken­lainen oheis­ma­te­ri­aalin myyn­ti tärkeää, myös roolipelit halut­ti­in eloku­van siiv­elle, ei itsenäiseen jakeluun.

    Lisenssin pois­tu­misen jäl­keen ICE meni selvi­tys­ti­laan, osin kos­ka ICE:n kehit­tämää Kes­ki-Maa roolipe­li­ma­te­ri­aalia ei enää saanut myy­dä. Mut­ta ei saanut myy­dä Tolkienin perikun­takaan. Ne, kuten minä, jot­ka osti­vat MERP-jär­jestelmän 1990-luvun alus­sa, eivät voi enää han­kkia lail­lis­es­ti muu­ta kuin käytet­tyjä MERP-mate­ri­aale­ja — käytän­nössä lähin­nä waretet­tu­ja pdf:iä.

    Tolkienin perikun­nan lisenssil­lä teki sit­ten Deci­pher Inc pelin The Lord of the Rings Role­play­ing Game. Eloku­vien luo­man hypen ollessa nyt riit­tävän kaukana takanapäin, on peliy­htiö käytän­nössä Wikipedi­an mukaan lopet­tanut pelin tukemisen. Todel­la hienoa har­ras­ta­jien kannal­ta. 🙁 Toisin kuin ICE:n MERP:iä, ei LotR­RG-peliä ole kai koskaan kään­net­ty esimerkik­si Suomeksi.

    http://en.wikipedia.org/wiki/The_Lord_of_the_Rings_Roleplaying_Game

    2) Entäpä fanieloku­vat, kuten The Hunt for Gol­lum, Hal­i­firien ja Born of Hope?

    http://en.wikipedia.org/wiki/The_Hunt_for_Gollum

    http://www.halifirienthemovie.com/

    http://www.bornofhope.com/

    Vastaa

63. “Et ole esit­tänyt mitä konkreet­tista hait­taa tek­i­jänoikeuk­sista on.”

    Mitä konkreet­tista hait­taa nyt vaik­ka min­un appel­si­in­i­mo­nop­o­lis­tani olisi?

    Vastaa

64. Koposelta lie­nee men­nyt tämä ohi, joten laite­taan tämä nyt uudestaan:

    Econ­o­mists Say Copy­right and Patent Laws Are Killing Inno­va­tion; Hurt­ing Economy

    “From a pub­lic pol­i­cy view, we’d ide­al­ly like to elim­i­nate patent and copy­right laws alto­geth­er,” says Levine, John H. Big­gs Dis­tin­guished Pro­fes­sor of Eco­nom­ics. “There’s plen­ty of pro­tec­tion for inven­tors and plen­ty of pro­tec­tion and oppor­tu­ni­ties to make mon­ey for cre­ators. It’s not that we see this as some sort of char­i­ta­ble act that peo­ple are going to invent and cre­ate things with­out earn­ing mon­ey. Evi­dence shows very strong­ly there are lots of ways to make mon­ey with­out patents and copyright.”

    Levine and Boldrin point to stu­dents being sued for ‘pirat­ing’ music on the inter­net and AIDS patients in Africa dying because they can­not afford expen­sive drugs pro­duced by patent hold­ers as exam­ples of the fail­ure of the cur­rent sys­tem. Boldrin, the Joseph Gib­son Hoyt Dis­tin­guished Pro­fes­sor in Arts & Sci­ences and Chair of the eco­nom­ics depart­ment says, “Intel­lec­tu­al prop­er­ty is in fact an intel­lec­tu­al monop­oly that hin­ders rather than helps the com­pet­i­tive free mar­ket regime that has deliv­ered wealth and inno­va­tion to our doorsteps.”

    The authors argue that license fees, reg­u­la­tions and patents are now so mis­used that they dri­ve up the cost of cre­ation and slow down the rate of dif­fu­sion of new ideas. Levine explains, “Most patents are not acquired by inno­va­tors hop­ing to pro­tect their inno­va­tions from com­peti­tors in order to get a short term edge over the rest of the mar­ket. Most patents are obtained by large cor­po­ra­tions who have built port­fo­lios of patents for defense pur­pos­es, to pre­vent oth­er peo­ple from suing them over patent violations.”

    […]

    They call on Con­gress to reverse the bur­den of the proof on patent seek­ers by grant­i­ng patents only to those capa­ble of prov­ing that:

    “¢ their inven­tion has social value

    “¢ a patent is not like­ly to block even more valu­able innovations

    “¢ the inno­va­tion would not be cost-effec­tive absent a patent

    The authors acknowl­edge that such dras­tic reform is unlike­ly and out­line an incre­men­tal approach for Con­gress to grad­u­al­ly reduce the scope of patents, reg­u­la­tion and licensing.

    Nev­er­the­less, their call for chang­ing the sys­tem is urgent. The econ­o­mists com­pare intel­lec­tu­al monop­oly (patents) to medieval trade monop­o­lies which were proven to be eco­nom­i­cal­ly detri­men­tal. They write, “For cen­turies, the cause of eco­nom­ic progress has iden­ti­fied with that of free trade. In the decades to come, sus­tain­ing eco­nom­ic progress will depend, more and more, on our abil­i­ty to pro­gres­sive­ly reduce and even­tu­al­ly elim­i­nate intel­lec­tu­al monopoly.”

    Vastaa

65. Aiheesta vielä vähän lisää, tämänkin laitoin joskus aiem­min tänne.

    Tyler Cowen: Patents ver­sus markets

    Vastaa

66. Hen­ri Wei­jo: Varo sekoit­ta­mas­ta Tyler Cowe­nia Alex Tabarrokkiin…

    Vastaa

67. Ai katos, aina uno­htuu että tuol­la on Tylerin lisäk­si pari muu­takin kir­joit­ta­jaa. Tot­tunut pitämään tuo­ta vain Tylerin blogi­na kun hän sinne eniten kirjoittaakin.

    Vastaa

68. tcrown, appel­si­inien käyt­tö ravin­nok­si on tun­net­tu jo ammoi­sista ajoista asti, joten et niitä myymään ryhtymäl­lä tek­isi mitään niin ihmeel­listä palvelus­ta yhteiskun­nalle, että siitä kan­nat­taisi monop­o­lil­la palki­ta. Patent­tien ja tek­i­jänoikeuk­sien monop­o­lisuo­jauk­sen aja­tus on sel­l­ainen, että annetaan määräaikainen yksi­noikeus, jot­ta ihmisil­lä olisi insen­ti­ivi kehit­tää uusia asioi­ta joi­ta vielä ei ole olemassa.

    Mielestäni Hen­rin siteer­aa­ma pätkä kos­kee puh­taasti patent­te­ja, en näe miten tek­i­jänoikeudet liit­tyvät asi­aan. IiroJ:n mainit­se­mat esimerk­it taas ovat oikeas­t­aan tavaramerkkioikeu­den asioi­ta, eivät varsi­naisia tek­i­jänoikeuskysymyk­siä. Toki näi­den raja on jos­sain määrin häi­lyvä, vis­si­in amerikkalaises­sa oikeuskäytän­nössä vielä enem­män kuin meil­lä. Käsit­tääk­seni Suomen tek­i­jänoikeuslain puit­teis­sa vaikka­pa tuol­lainen Tolkienin tuotan­toon perus­tu­va roolipeli olisi täysin lail­lista julka­ista ilman perikun­nan lupaa. 

    Täs­men­netään vielä tätä eroa:

    Patent­ti on teknis­lu­on­teiselle keksin­nölle tai menetelmälle annet­ta­va yksi­noikeussuo­ja määräa­jak­si (olisiko se 20 vuot­ta nyky­isin). Vaatii erik­seen hake­muk­sen tekemisen, sen perustelemisen mik­si patent­ti pitäisi myön­tää ja kohta­laisen mak­sunkin suorit­tamisen. Patent­tien hyödyl­lisyy­destä tai haitallisu­ud­es­ta min­ul­la ei ole selvää kan­taa, ainakin nykyisessä jär­jestelmässä on paljon puut­tei­ta, mut­ta riit­täisikö niiden kor­jaami­nen vai olisiko parem­pi luop­ua koko jär­jestelystä, en osaa sanoa.

    Tek­i­jänoikeus suo­jaa ain­oas­taan teok­sen uni­ikkia ilmi­a­sua. Esimerkik­si siis (tieto)kirjan tieto­sisäl­lön saa vapaasti kopi­oi­da jos sen tekee omin sanoin ja siinä määrin epä­suo­rasti että kyse ei ole suo­ranais­es­ta pla­giaatista. Käytän­nössä riit­tänee että asi­at esit­tää hie­man eri järjestyk­sis­sä, eri pain­o­tuksin ja lisää vähän omaa näkökul­maa (näin siis suo­ma­laises­sa käytän­nössä, Jenkkilässä voi olla toisin). Tek­i­jänoikeus syn­tyy automaat­tis­es­ti ja on voimas­sa 70 vuot­ta tek­i­jän kuole­mas­ta. Edel­ly­tyk­senä on teoskyn­nyk­sen ylit­tymi­nen, siis teok­sen täy­tyy olla siinä määrin omaperäi­nen, että ei ole toden­näköistä että joku muu olisi voin­ut itsenäis­es­ti pää­tyä vas­taavaan lop­putu­lok­seen. Esimerkik­si arkkite­htu­urin puolelta tun­netaan tapauk­sia jois­sa oikeus on kat­sonut talon piir­rus­tusten ole­van siinä määrin ei-omaperäisiä että ne eivät nau­ti tek­i­jänoikeu­den suojaa.

    Tek­i­jänoikeuk­sien lähioikeudet ovat tek­i­jänoikeuk­sia muis­tut­ta­va suo­jaus, joka kos­kee lähin­nä esit­täviä taiteil­i­joi­ta (muusikot, näyt­telijät jne.) sekä ääni- ja kuvatal­len­tei­den tek­i­jöitä (ml. val­oku­vaa­jat). Suo­ja on 50 vuot­ta teok­sen julka­is­us­ta, eikä edel­lytä teoskyn­nyk­sen täyt­tymistä. Esimerkik­si kuu­luisan val­oku­van Paa­vo Nurmes­ta olympiat­ul­ta sytyt­tämässä on oikeu­den päätök­sel­lä arvioitu jäävän teoskyn­nyk­sen ala­puolelle jol­loin se ei nau­ti tek­i­jänoikeu­den suo­jaa vaan vain lähioikeuk­sien. (Tämä siis sik­si, että kat­sot­ti­in että kuvaa­ja on vain tal­len­tanut tilanteen joka syn­tyi ilman hänen omaa myötävaikutustaan.)

    Tavaramerk­ki syn­tyy ensisi­jais­es­ti niin, että joku käyt­tää tiet­tyä nimeä vaikka­pa yri­tyk­ses­tään niin kauan, että se yleis­es­ti yhdis­tetään nimeno­maan tämän yri­tyk­sen toim­intaan eikä johonkin muuhun (vaki­in­nut­ta­mi­nen). Tavaramerkin voi myös rek­isteröidä patentin­o­mais­es­ti. Tavaramerk­ki raukeaa jos sitä ei akti­ivis­es­ti puo­lus­te­ta väärinkäytöltä. Jonkin­lainen tavaramerkkisään­nöstö on kulut­ta­jien oikeustur­vankin takia pakko olla ole­mas­sa, mut­ta voidaan tietysti keskustel­la siitä, kuin­ka kat­ta­va sen tulee olla. McDon­ald’shan on yrit­tänyt esimerkik­si vaa­tia McDon­ald-nimisiä ihmisiä vai­h­ta­maan suku­ni­men­sä, mikä selvästikään ei ole ihan kohtu­ullista. (Tosin todet­takoon, että ei kovinkaan men­estyk­sekkäästi, käsit­tääk­seni kaik­ki McDon­ald’sin törkeäm­mät yri­tyk­set väärinkäyt­tää tavaramerkkisäädöstöä ovat kaatuneet oikeudessa.)

    Mielestäni on jos­sain määrin virheel­listä argu­men­taa­tio­ta niput­taa kaik­ki IP-oikeudet yhdek­si kön­täk­si ja sit­ten vedo­ta vaik­ka patent­tien väärinkäyt­töön ja vaa­tia tek­i­jänoikeuk­sia sik­si lakkautet­tavak­si. Amerikkalaises­sa tek­i­jänoikeuslain­säädän­nössäkin on kieltämät­tä vakavia puut­tei­ta, mut­ta mielestäni siitä ei voi johtaa sitä että koko jär­jestelmä olisi lakkautettava.

    Vastaa

69. “tcrown, appel­si­inien käyt­tö ravin­nok­si on tun­net­tu jo ammoi­sista ajoista asti, joten et niitä myymään ryhtymäl­lä tek­isi mitään niin ihmeel­listä palvelus­ta yhteiskun­nalle, että siitä kan­nat­taisi monop­o­lil­la palkita.”

    Nyt ei keskustel­tu monop­o­lien hyödy­istä vaan konkreet­ti­sista haitoista.

    Vastaa

70. Et muuten vas­tan­nut kysymyk­seeni kir­jail­i­jas­ta ja hakkerista 

    Ajat­telin että itsekin ymmär­rät hyvin, ettei sel­l­aista tietoa saa keneltäkään hakkeroi­da, jos­ta ei vielä ole kaup­paa syntynyt.

    Mat­ti H, yrität ohit­taa itse aihet­ta. Tek­i­jänoikeudet eivät vaiku­ta esit­tämi­isi asioi­hin suun­taan tahi toiseen, epämääräistä kohtaa “kaiken kau­pal­lis­tu­mi­nen” mah­dol­lis­es­ti lukuunottamatta 

    Ehkä sinä käsit­telet aihet­ta tarvit­seeko taiteilija/tieteilijä/keksijä kau­pal­lisia yksi­noikeuk­sia teok­si­in­sa, mut­ta minä käsit­te­len aihet­ta tarvit­seeko yhteiskun­ta infor­maa­tion yksi­noikeusjär­jestelmiä. Edel­liseen vas­taus saat­taa hyvinkin olla myön­teinen, mut­ta yhteiset sään­nöt tulee silti tehdä jälkim­mäisen mukaan. 

    Etkä muuten vas­tan­nut kysymyk­seeni mik­si yhteiskun­nan pitäisi pitää yllä mainit­tu­ja yksinoikeusjärjestelmiä.

    Yhteisen talouden kannal­ta tek­i­jänoikeudet eivät nimit­täin ole niin viat­to­mia kuin näytät usko­van. Ver­rat­tuna ker­ta­suorit­teiseen palkkioon osta­jien lukumäärään sido­tut palkkiot kas­vat­ta­vat tek­i­jöi­den tulo­ero­ja. Sik­si Rowlin­git ansait­se­vat tuhatk­er­tais­es­ti sen mitä taval­liset kir­jail­i­jat, Jack­sonit tuhatk­er­tais­es­ti sen mitä taval­liset pop­par­it ja men­estyneim­mät kek­si­jät tuhatk­er­tais­es­ti sen mitä taval­liset kek­si­jät. Ja sik­si näi­den men­estyjien yksi­noikeuk­sia hallinnoi­vat yri­tyk­set kas­va­vat tuhatk­er­taisik­si pienyri­tyk­si­in ver­rat­tuna ja niiden johta­jat saat­ta­vat naut­tia tuhatk­er­tais­es­ti sen mitä pienen yri­tyk­sen johta­ja. Ja kaik­ki suurten tulo­jen kulu­tuk­seen kuluma­ton osa kas­vat­taa pankkien varo­ja ja niiden mah­dol­lisuuk­sia luo­da uut­ta rahaa eli uut­ta velkaa. Ja niin yhteis­es­tä taloud­es­ta tulee yhä velka­ve­toisem­paa eikä mihinkään tarpeel­liseen riitä rahaa, kun ensin on pidet­tävä pankit pystyssä ja rikkail­ta ote­tut velat maksettava. 

    Samaan asi­aan liit­tyy se, että talous kehit­tyy yhä kil­pailuhenkisem­mäk­si, jos­sa kenel­läkään ei ole varaa odot­taa jäl­keen jääviä. Kil­pailun kovu­ushan on tun­netusti suo­raan ver­ran­nolli­nen voiton ja häviön eroon. Mitä suurem­mat ovat var­al­lisu­userot sitä kovem­min on pon­nis­telta­va, jot­ta olisi voit­ta­jien eikä häviäjien puolel­la. Siten taloud­es­ta tulee ”pakkokasvuista”. Se vaikut­taa tietysti myös siihen, miten talous kohtelee luon­toa. Pakkokasvuises­sa taloudessa luon­toa on pakko hyö­dyn­tää viimeiseen asti. 

    Voidaan tietysti esit­tää eri­laisia arvioi­ta siitä, kuin­ka suuri vaiku­tus tek­i­jänoikeusjär­jestelmäl­lä on edel­lä kuvat­tuun kehi­tyk­seen. Mut­ta vaik­ka se olisi kuin­ka pieni, se on silti liikaa, ellei kyseinen jär­jestelmä jotenkin itse kom­pen­soi sitä. Toisin sanoen, ellei se infor­maa­tio, johon tek­i­jänoikeudet kan­nus­ta­vat, auta kyseisen ongel­man ratkaisemises­sa, tek­i­jänoikeudet ovat yhteisek­si haitak­si ja niistä tulisi luop­ua. Eikä sen enem­pää teo­ria kuin käytän­tökään tue sitä, että tek­i­jänoikeudet kan­nus­taisi­vat tiedon tuot­ta­jia tuot­ta­maan tietoa, jon­ka mukaan tek­i­jänoikeudet ovat haitaksi.

    Vastaa

71. Nyt ei keskustel­tu monop­o­lien hyödy­istä vaan konkreet­ti­sista haitoista.

    Niin eli tek­i­jänoikeusmo­nop­o­lin hait­ta on että se monop­o­lisoi sel­l­aisen tuot­teen markki­nat, joi­ta ei olisi ensinkään ole­mas­sa ilman monop­o­listin toimia. Saman­lainen “monop­o­li” syn­tyy fyy­sisen tuot­teen valmis­ta­jalle valmis­ta­maansa yksittäiskappaleeseen. 

    Ajat­telin että itsekin ymmär­rät hyvin, ettei sel­l­aista tietoa saa keneltäkään hakkeroi­da, jos­ta ei vielä ole kaup­paa syntynyt.

    Eli tek­i­jäl­lä on vapaa oikeus päät­tää ensim­mäisen kap­paleen myyn­nistä, mut­ta ei seu­raav­ista. Mikä logi­ik­ka tässä on? 

    Etkä muuten vas­tan­nut kysymyk­seeni mik­si yhteiskun­nan pitäisi pitää yllä mainit­tu­ja yksinoikeusjärjestelmiä.

    Vas­tasin, voin tois­taa vas­tauk­sen tässä:

    Tek­i­jänoikeuk­sista on se hyö­ty, että ne mah­dol­lis­ta­vat tek­i­jöi­den työn ja sitä tuke­van infra­struk­tu­urin rahoit­tamisen ja siten uuden taiteel­lisen ja muun tek­i­jänoikeudel­lisen sisäl­lön syntymisen.

    Eikä sen enem­pää teo­ria kuin käytän­tökään tue sitä, että tek­i­jänoikeudet kan­nus­taisi­vat tiedon tuot­ta­jia tuot­ta­maan tietoa, jon­ka mukaan tek­i­jänoikeudet ovat haitaksi.

    Anteek­si vain, mut­ta tämä väite­hän on täyt­tä roskaa. Perustele nyt edes jotenkin.

    Vastaa

72. Eli tek­i­jäl­lä on vapaa oikeus päät­tää ensim­mäisen kap­paleen myyn­nistä, mut­ta ei seu­raav­ista. Mikä logi­ik­ka tässä on? 

    Siinä on se logi­ik­ka, että ensim­mäisen myyn­nin jäl­keen infor­maa­tion käyt­tö ja kohta­lo ei enää ole yksin tek­i­jän hal­lus­sa muuten kuin eri­tyisel­lä yhteiskun­nan säätämäl­lä yksi­noikeudel­la, jon­ka järkevyy­destä tässä juuri ollaan kiistelemässä. 

    Tek­i­jänoikeuk­sista on se hyö­ty, että ne mah­dol­lis­ta­vat tek­i­jöi­den työn ja sitä tuke­van infra­struk­tu­urin rahoit­tamisen ja siten uuden taiteel­lisen ja muun tek­i­jänoikeudel­lisen sisäl­lön syntymisen. 

    No mut­ta näin­hän tekee esit­tämäni kau­pankäyn­ti­ta­pakin. Sen lisäk­si sil­lä on edel­li­sis­sä viesteis­säni perustel­tu­ja hyviä puo­lia tek­i­jänoikeuk­sil­la käy­tyyn kau­pankäyn­ti­in näh­den. Sin­ul­ta odotin näke­mys­täsi siitä, mitä yhteisiä hyö­tyjä tek­i­jänoikeuk­sil­la käy­ty kaup­pa tar­joaa esit­tämääni ratkaisu­un näh­den. Eikä vas­tauk­sek­si riitä tek­i­jänoikeuk­sil­la kan­nuste­tun infor­maa­tion määrä, sil­lä infor­maa­tios­sa laatu on määrää tärkeäm­pää. Kuten munk­ki Ryokan jo aikoinaan tote­si: miljoo­nan kir­jan lukem­i­nen ei vedä ver­to­ja yhden lauseen ymmärtämiselle.

    Vastaa

73. Keskustelu tässä on jo ehtinyt hiljen­tyä, mut­ta Paul Gra­han on juuri kir­joit­tanut aiheesta:

    http://paulgraham.com/publishing.html

    Vastaa

74. Suomes­sa on juuri julka­istu asi­as­ta pam­flet­ti, jon­ka asi­as­ta kiin­nos­tuneet voivat lukea tääl­lä: http://www.wsoy.fi/wsoy/digipaper/wsoy/411/index.html

    Dis­claimer: En tunne kir­joit­ta­jia eikä min­ul­la ole mitään väl­itön­tä eikä lyhyel­lä tähtäimel­lä välil­listäkään taludel­lista intres­siä edis­tää tuon kir­jan paperiver­sion myyntiä.

    Vastaa